Standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden Määräykset ja ohjeet
Miten luet standardia Standardi on aihealueittainen määräysten ja ohjeiden kokonaisuus, joka velvoittaa tai ohjaa valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia, osoittaa valvojan tavoitteena olevan laatutason ja näkemyksen hyvästä menettelytavasta sekä perustelee sääntelyä. Standardin jokaisella kappaleella on oma marginaalimerkintänsä: Normi: Viittaus voimassa olevaan lain tai asetuksen säännökseen. Sitova: Ratan määräyksenantovaltuutensa nojalla antama velvoittava määräys valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. : Ratan suositusluonteinen toimintaohje valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Soveltamisohje/-esimerkki: Normiin, Sitovaan tai Suositukseen liittyvä käytännön soveltamisohje tai esimerkki. Viittaus Ratan standardiin tai standardin osaan. Katso viereinen esimerkki. : Avaa sääntelyn ja säännösten tarkoitusta, tavoitteita ja taustaa. Oheinen kuva on vain näyte standardista Ratan standardit luettavissa
dnro 7/120/2006 3 (3) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 5 2 Tavoitteet 7 3 Kansainvälinen viitekehys ja alan itsesääntely 8 4 Normiperusta 9 5 Markkinoinnin keskeiset periaatteet 11 5.1 Yleistä 11 5.2 Hyvä tapa markkinoinnissa 12 5.3 Markkinoinnissa yleisesti noudatettavia menettelytapoja 12 5.4 Totuudenvastainen ja harhaanjohtava ja sen oikaiseminen 15 5.5 Rahoituspalvelun ja -välineen tasapuolinen kuvaaminen ja riskien esittäminen 15 5.6 Kenen palvelua tai tuotetta markkinoidaan 16 5.7 Väittämät ja vertailut 16 5.8 Aiemman tuotto- tai arvonkehityksen esittäminen 17 5.9 Tuottoennusteet 19 5.10 Terminologia ja tuotenimikkeet 19 6 Eräiden rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnin erityispiirteitä 21 6.1 Luottojen 21
dnro 7/120/2006 4 (4) 6.2 Kilpailevan rahoituspalvelun tai -välineen tarjoaminen maksujenvälitystilanteessa 21 6.3 Lain edellyttämään esitteeseen viittaaminen 22 6.4 Yhdistelmätuotteet 22 6.5 Joukkovelkakirjojen 23 6.6 Sijoitusrahastot 24 7 Määritelmät 26 8 Lisätiedot 28 9 Muutoshistoria 29
dnro 7/120/2006 5 (5) 1 SOVELTAMINEN (1) Tätä standardia sovelletaan seuraaviin Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 5 :n tarkoittamiin valvottaviin: (2) luottolaitokset sijoituspalveluyritykset rahastoyhtiöt panttilainauslaitokset ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten Suomessa sijaitsevat sivukonttorit ulkomaisten sijoitu spalveluyritysten Suomessa sijaitsevat sivuliikkeet ulkomaisten rahastoyhtiöiden Suomessa sijaitsevat sivuliikkeet Standardia sovelletaan ulkomaisen rahastoyhtiön tai muun ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen rajan yli tapahtuvaan yhteissijoitusyrityksen osuuksien in Suomessa. (3) Standardia sovelletaan suomalaisen sijoituspalvelua tarjoavan valvottavan Suomesta rajan yli toiseen valtioon tapahtuvaan sijoitus- ja oheispalvelujen sekä rahoitusvälineiden in. (4) Arvopaperien a koskevia standardin säännöksiä sovelletaan kaikkiin arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluviin arvopaperien liikkeeseenlaskijoihin ja tarjoajiin sekä muihin, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa. (5) Standardia ei sovelleta rahoitusvälineiden eikä sijoitus- tai oheispalvelujen in arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille ja hyväksyttäville vastapuolille. Standardia ei myöskään sovelleta arvopaperien in arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetuille kokeneille si- joittajille eikä silloin, jos markkinoinnin kohteena olevien arvopaperien yksikkökoko on vähintään 50 000 euroa.
dnro 7/120/2006 6 (6) (6) Standardia sovelletaan luottolaitospalvelujen in kuluttajille ja kuluttajiin rinnastettaville pienyrityksille. (7) Jos rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnissa käytetään asiamiestä, rahoituspalvelun tai -välineen tarjoaja tai liikkeeseenlaskija vastaa siitä, että asiamies noudattaa tätä standardia. (8) Sijoitus- ja oheispalvelujen a käsitellään tämän standardin lisäksi rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan standardin 2.1 luvussa 7.2.1. (9) Arvopaperien tarjoamista ja listalleottoa koskevassa standardissa 5.2a käsitellään aineistoa, joka laaditaan arvopaperien tarjoamisen ja julkisen kaupankäynnin kohteeksi hakemisen yhteydessä.
dnro 7/120/2006 7 (7) 2 TAVOITTEET (1) Tekninen kehitys, rahoituspalvelujen ja -välineiden monipuolistuminen sekä kansainvälistyminen ovat muuttaneet rahoitusmarkkinoilla toimivien toimintaympäristöä ja keinojen valikoimaa. (2) Standardilla ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai -välineiden myyntiä (). (3) Standardin tavoitteena on edesauttaa sitä, että jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä rahoituspalvelun ja -välineen markkinoija tunnistaa oman vastuullisuutensa markkinoinnissa edistää asiakkaille tarjottavan materiaalin ja muun -informaation laatua edistää asiallisten tapojen kehittymistä (4) Standardin tavoitteena on myös, että sen periaatteita voidaan soveltaa uudentyyppisten rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa. (5) Rahoitustarkastuksen a koskevan valvonnan painottuminen yhä enemmän jälkikäteisvalvontaan korostaa myös tarvetta tuoda kootusti esiin markkinoinnissa suositeltavia periaatteita.
dnro 7/120/2006 8 (8) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS JA ALAN ITSESÄÄNTELY (1) Standardissa on otettu huomioon seuraavat kansainväliset suositukset ja alan itsesääntely: European Regime of Investor Protection, the Harmonization of conduct of business rules CESR /01-014d (henkilökohtainen suora erityisesti puhelimitse tai ovelta ovelle tapahtuvana). Suomen Pankkiyhdistys: Hyvän pankkitavan säännöt, 2004.
dnro 7/120/2006 9 (9) 4 NORMIPERUSTA (1) Standardia laadittaessa on otettu huomioon seuraavat direktiivit: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (32004L0039); EUVL N:o L 145, 30.4.2004, s.1. Komission direktiivi 2006/73/EY, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (32006L0073); EUVL N:o L 241, s. 26. Neuvoston direktiivi 85/611/ETY arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (31985L0611), EUVL N:o L 375, 31.12.1985, s. 3. (2) Standardin aihepiiriä koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin säädöksiin: arvopaperimarkkinalaki (495/ 1989) luottolaitostoiminnasta annettu laki (121/2007) sijoitusrahastolaki (48/1999) sijoituspalveluyrityksistä annettu laki (922/2007) laki ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspal- toiminnasta Suomessa velua Suomessa (580/1996) laki ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa (225/2004) laki ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen (1608/1993) kuluttajansuojalaki (38/1978) velkakirjalaki (622/1947)
dnro 7/120/2006 10 (10) ( valtiovarainministeriön asetus rahastoesitteestä ja yksinkertaistetusta rahastoesitteestä (821/2007) 3) Rahoitustarkastuksen oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa sääntelyä perustuu arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 :n 3 momenttiin ja arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1, 1 a ja 1 b :ään. (4) Rahoitustarkastuksen tehtävänä on ohjata rahoitusmarkkinoilla toimivia noudattamaan toiminnassaan hyviä menettelytapoja. Rahoitustarkastuksen yleinen ohjeidenanto-oikeus sisältyy tähän velvollisuuteen.
dnro 7/120/2006 11 (11) 5 MARKKINOINNIN KESKEISET PERIAATTEET 5.1 Yleistä Normi Voimaan: 1. 11.2007 Normi (1) Markkinoinnin käsite ei ole rahoitusmarkkinalainsäädännössä kaikilta osin yhteneväinen. Markkinointia koskevat säännökset on esitetty osin eri tavoin sen mukaan, onko kyse rahoituspalvelun tarjoajasta, tarjottavasta rahoituspalvelusta tai -välineestä. (2) Luottolaitostoiminnasta annettu laki (125 ) sääntelee luottolaitosten harjoittamaa a ja sen sisältöä. (3) Luottolaitokset ovat lisäksi ns. hyvän pankkitavan kautta itse ohjeistaneet luottolaitospalvelujen a. (4) Sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (66 ) ja luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (133 ) on erityiset säännökset sijoittajien korvausrahastosuojaa ja talletussuojaa koskevasta markkinoinnista. Normi Voimaan : 1.11.2007 mark (5) Rahoitusvälineiden a koskeva yleissäännös on arvopaperikinalaissa (2 luvun 1 ja 10 luku). Laissa säännellään myös sijoituspalvelujen ja oheispalvelujen a (4 luvun 1 ). Arvopaperimarkkina- laissa säännellään lisäksi arvopaperien tarjoamisen ja julkisen kaupankäynnin kohteeksi hakemisen yhteydessä laadittavan aineiston toimittamista Rahoitustarkastukselle (2 luvun 4 c ). Normi (6) Sijoitusrahastojen a säännellään arvopaperimarkkinalain lisäksi sijoitusrahastolain 13 ja 20 luvussa.
dnro 7/120/2006 12 (12) Normi (7) Rahoituspalvelujen ja -välineiden a säännellään lisäksi kulut- jonka 2 luvussa on yleiset a koskevat säännök- tajansuojalaissa, set, 6 a luvussa rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevat säännökset ja 7 luv ussa kulutusluottojen a koskevat säännökset. 5.2 Hyvä tapa markkinoinnissa (8) Rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. (9) Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta sekä rahoitusmarkkinoiden toimivuutta, avoimuutta ja tasapuolisuutta. (10) Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin pyrkii varmistamaan materiaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin ei kiirehdi eikä painosta asiakasta tekemään päätöstä ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoituspalveluun ja -välineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä. (11) Standardia ei sovelleta ns. yrityskuvain (imago), jossa ei markkinoida tiettyä rahoituspalvelua tai -välinettä, vaan pyritään lu omaan kulloinkin haluttu kuva palveluntarjoajasta tai liikkeeseenlaskijasta. Yrityskuvamarkkinoinnissakin on kuitenkin noudatettava hyvää tapaa. 5.3 Markkinoinnissa yleisesti noudatettavia menettelytapoja (12) Markkinointitoimenpiteiden tavoitteena on herättää potentiaalisten asiak- kaiden tai sijoittajien kiinnostus ja siten edistää rahoituspalvelujen ja - välineiden myyntiä. Markkinointia on siten kaikenlainen myynnin edistämine n. (13) Markkinoinnin kohteena voi olla esimerkiksi sijoituspalvelu (esim. omaisuudenhoito-, arvopaperinvälitys- tai sijoitusneuvontapalvelu), luottolaitospal- ( esim. maksujenvälitys, asunto- tai kulutusluotot, pankkitilit tai velu luotto-
dnro 7/120/2006 13 (13) kortit) tai jokin rahoitusväline (esim. osakkeet ja rahasto-osuudet). Voimaan: 1. 10.2006 Sovelta misohje/ -esimerkki Soveltamisohje Sitova Soveltamisohje/ -esimerkki (14) Markkinointitoimenpiteet voivat vaihdella suuresti mm. laajuudeltaan, toteutustavaltaan ja kohderyhmältään. Mm. valitun kanavan ominaisuudet rajaavat ja muotoilevat kulloinkin annettavan tiedon määrää ja laatua. (15) Esimerkiksi Internet on väline, jolla voidaan sekä saavuttaa nopeasti suuren yleisön huomio että tarjota samalla tietoa yksilöllisesti kuten henkilö- kohtaisessa viestinnässä. Toisaalta esimerkiksi lehti-, radio- tai televisiomai- noksen tietomäärä on rajattu ja tieto välittyy samansisältöisenä kaikille. (16) Rahoituspalvelun tai -välineen markkinoijan on pyrittävä varmistumaan siitä, että internet-sivut on muotoiltu rakenteeltaan siten, että rahoituspalve- keästi ja mahdollisimman yhtenäisenä kokonaisuutena. luja ja -välineitä koskevat tiedot ja riskivaroitukset on niissä tuotu esille sel- (17) Standardin soveltamisessa tuleekin aina ottaa huomioon kulloisenkin toimenpiteen erityispiirteet. Rahoituspalvelusta tai -välineestä annettavan kuvan ei kuitenkaan tulisi olla harhaanjohtava esimerkiksi valitun v iestintävälineen erityispiirteiden tai käytettävän aineiston suppeuden vuoksi. (18) Yksittäisen mainoksen (esim. lehdessä tai TV:ssä) ei tarvitse sisältää kaikkia päätöksenteossa tarvittavia tietoja. (19) Tiedonantovelvollisuutta on käsitelty erikseen arvopaperien tarjoamista ja listalleottoa koskevassa standardissa 5.2a ja rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevassa standardissa 2.1. (20) Asiakkaan tai sijoittajan tulisi kuitenkin aineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. (21) On suositeltavaa, että markkinoinnissa keskitytään rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. (22) Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla muun muassa seuraavilla seikoilla: rahoituspalvelun tai -välineen tuotto-odotuksilla ja niiden laskentaperusteilla rahoituspalveluun tai -välineeseen liittyvillä olennaisilla/todellisilla riskeillä asiakkaalta perittävillä kuluilla ja niiden laskentaperusteilla,
dnro 7/120/2006 14 (14) rahoitusvälineen likviditeetillä rahoituspalvelun tai -välineen ennenaikaisen irtisanomisen seuraamuksilla mahdollisten takaus-, yhteisvastuu- tai muiden sijoitusta turvaavien järjestelyjen olemassaololla. (23) Rahoituspalveluihin ja -välineisiin liittyvän markkinoinnin tulisi olla selke- ei tule luoda mielikuvien avulla tai muutoin ää ja asiallista. Markkinoinnilla perusteettomia tuotto-odotuksia tai perusteetonta vaikutelmaa tuotteen tai palvelun edullisuudesta tai palveluntarjoajan luotettavuudesta. (24) Rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnin kaupallista tarkoitusta ei tulisi peitellä tai hämärtää esimerkiksi muotoilemalla internet-sivut tai asiakaslehden artikkeli puolueettoman tutkimuksen tai informaation muotoon. Suora (25) Suora hyödyntää henkilökohtaisen kontaktin tehoa markkinoinnissa, vaikka voikin kohdistua laajaan yleisöön. Perinteinen suora toteutetaan koti- tai postimyyntinä. Suoraa voi olla myös tekstiviesti, sähköposti ja faksi. (26) Henkilökohtaisen su oramarkkinoinnin, kuten puhelintilanteen alussa, tarjoajan tulisi esitellä itsensä ja yrityksensä ja tiedustella, haluaako osapuoli jatkaa keskustelua. Mikäli osapuoli on edelleen kiinnostunut, on hä- kerrottava markkinoitavan palvelun tai tuotteen pääpiirteet. Tarjoajan nelle tulisi pidättyä lähestymästä asiakasta epäasiallisina vuorokaudenaikoina, esim. myöhään illalla tai aikaisin aamulla, sunnuntaisin tai muina juhlapyhinä. (27) Henkilökohtaisessa suoramarkkinoinnissa tulisi aina kertoa tilanteen luonteesta. Arpajaiset ja kylkiäiset (28) Arpajaisten tai kylkiäisten käyttö on lähtökohtaisesti sallittua rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnissa. (29) Arpajaisten tai kylkiäisten ei kuitenkaan tulisi olla markkinoinnissa hallitsevassa asemassa niin, että ne hämärtävät rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisten seikkojen merkityksen.
dnro 7/120/2006 15 (15) 5.4 Totuudenvastainen ja harhaanjohtava ja sen oikaiseminen Normi Soveltamisohje Soveltamisohje Normi (30) Rahoituspalvelun tai -välineen markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvas- tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää hyvän tavan vastaista tai muu- taisia ten sopimatonta menettelyä. 1 (31) Totuudenvastaisen tiedon antamisella tarkoitetaan jonkin rahoitusvälinet- tä, rahoituspalvelua, rahoituspalvelun tarjoajaa tai rahoitusmarkkinoita koskevan seikan selostamista tai muunlaista esittämistä virheellisellä tai vääris- tävällä tavalla. Tiedon totuudenvastaisuutta arvioidaan objektiivisesti. (32) Harhaanjohtava tieto voi itsessään olla totuudenmukainen, mutta se voi esimerkiksi puutteellisuutensa, esittämistapansa tai -muotonsa takia olla omiaan antamaan tiedon vastaanottajalle virheellisen käsityksen. Tiedon har- arvioidaan siitä näkökulmasta, onko tieto omiaan johtamaan haanjohtavuutta harhaan markkinoinnin kohteena olevia henkilöitä tai henkilöryhmää. (33) Rahoitusvälineiden markkinoinnissa annettu tieto, jonka harhaanjohtavuus tai totuudenvastaisuus käy ilmi tiedon esittämisen jälkeen ja jolla saattaa olla olennaista merkitystä sijoittajalle, on viivytyksettä oikaistava tai täydennettävä riittävällä tavalla. 2 (34) Rahoitustarkastus suosittaa, että myös rahoituspalvelujen markkinoinnis- sa noudatetaan edellisessä kappaleessa kuvattua menettelyä. 5.5 Rahoituspalvelun ja -välineen tasapuolinen kuvaaminen ja riskien esittäminen Soveltamisesimerkki (35) Rahoituspalvelun ja -välineen ominaisuuksien esittelyssä tulisi kuvata mahdollisimman tasapuolisesti markkinoitavan palvelun ja välineen ominaisuudet ja pääasiallinen sisältö, sen tyypilliset riskit sekä mahdolliset kulut. Riskit tulee tuoda esiin selkeästi. Annettavia tietoja ei tule piilottaa tai peittää esimerkiksi annetun tiedon muotoilulla tai sanonnoilla. (36) Esimerkiksi materiaalin muotoileminen siten, että otsikoissa ja muuten huomiota herättävästi esitetään tuotteen edut, kun taas tiedot riskeistä sijoitetaan pienellä tekstillä vaikeasti havaittavaan kohtaan, on vastoin tasapuolisen kuvaamisen periaatetta. Samoin esimerkiksi tuoton enimmäismäärän korostaminen ilman tuotonlaskemisperusteen kertomista voi olla harhaanjohtavaa. 1 Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1, 4 luvun 1 ja 10 luku sekä luottolaitostoiminnasta annetun lain 125. 2 Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 ja 10 luku.
dnro 7/120/2006 16 (16) (37) Markkinointiaineistossa ei tule antaa sellaista kuvaa, että rahoituspalvelun tai -välineen käyttö on riskitöntä. Riskittömyyteen viittaavat väittämät tai sanonnat, joita ei perustella, ovat harhaanjohtavia. Harhaanjohtavaa on myös vetoaminen rahoitusvälineen turvallisuuteen, ellei samalla selkeästi tuoda esil- liittyvät väittämät tulee perustella. Jos markkinoinnissa korostetaan tuotteen pääomaturvaa, samassa yhteydessä tulee aina selvittää myös takaisinmak- le markkinoitavaan tuotteeseen liittyviä nimenomaisia riskejä. Turvallisuuteen suun liittyvä riskit. 5.6 Kenen palvelua tai tuotetta markkinoidaan (38) Rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa tulisi aina selvästi käydä ilmi, kuka on rahoituspalvelun tai -välineen tarjoaja tai liikkeeseenlaskija, esimerkiksi minkä rahastoyhtiön sijoitusrahastoa tai luottolaitoksen palveluja markkinoidaan. Erityisesti tämä tulee muistaa, kun markkinoinnissa käytetään asiamiehiä, jotka markkinoivat samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden tuotteita. (39) Markkinoinnissa on otettava huomioon, että rahoitusmarkkinalainsäädännössä säädetään erikseen tiettyjen termien käyttämisestä muun muassa rahoituspalvelun tai -välineen tarjoajan toiminimessä. 5.7 Väittämät ja vertailut Sitova (40) Rahoitusvälineiden ja -palvelujen markkinoinnissa käytetään usein teho- keinona väittämiä tai vertailuja muihin vastaaviin tuotteisiin tai palveluihin. Väittämät ja vertailut tulee pystyä näyttämään toteen. Myös esimerkiksi haasaalia, ja tällöin niitä koskee myös toteennäyttövelvoite. tattelujen sekä henkilöiden mielipiteiden ja kommenttien esittäminen voi olla osa materi (41) Jos arvopaperinvälittäjä 3 vertailee markkinoinnissaan sijoitus- tai oheispalveluja, rahoitusvälineitä taikka sijoitus- tai oheispalveluja tarjoavia arvo- seuraavien edellytysten on paperinvälittäjiä, täytyttävä: vertailun on oltava järkevä, ja sen esitystavan on oltava asiallinen ja tasapuolinen vertailun perustana olevat tietolähteet on ilmoitettava tietojen on sisällettävä vertailun perustana olevat keskeiset tosiseikat ja oletukset. 3 Arvopaperinvälittäjällä tarkoitetaan standardissa sijoituspalveluyritystä, sijoituspalvelua tarjoavaa luottolaitosta ja rahastoyhtiötä sekä vastaavien ulkomaisten yhteisöjen Suomessa sijaitsevia sivukonttoreita tai sivuliikkeitä.
dnro 7/120/2006 17 (17) Soveltamisohje/ -esimerkki Soveltamisohje Soveltamisohje (42) Jos markkinoinnissa käytetään vertailua esimerkiksi osakekurssien kehitystä kuvaavaan indeksiin tai muuhun rahoitusindeksiin, vertailukohteen tulisi pääsääntöisesti olla yleisesti tunnettu sekä pääosiltaan vertailukelpoinen markkinoitavan tuotteen tai palvelun kanssa. Jos vertailukohde ja vertailun k annalta olennaiset seikat eivät ole yleisesti tunnettuja, markkinoinnissa tulee selvittää, mistä vertailukohde koostuu. (43) Vertailuun käytettävän ajanjakson tulisi olla riittävän pitkä eli vähintään v uosi. Ajanjakso voidaan ilmaista joko kalenterivuosina (-vuotena) tai vuosina (vuotena) nykyhetkestä taaksepäin. Prosentuaalisessa vertailussa tulisi selkeyden vuoksi käyttää tasavuosia vuotuisen tuoton laskemisessa. (44) Vertailujen perusteena olevat tietolähteet, tosiseikat ja oletukset tulisi esittää tasapainoisella ja tasapuolisella tavalla. Samalla tulisi pyrkiä varmisä. tamaan, että mitään vertailun kannalta olennaista tietoa ei jätetä esittämätt (45) Rahoitustarkastus suosittaa, että myös muut standardin soveltamisalaan kuuluvat kuin arvopaperinvälittäjät noudattavat tässä luvussa todettua rahoi- tuspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa. 5.8 Aiemman tuotto- tai arvonkehityksen esittäminen Sitova (46) Rahoitusvälineiden ja -palvelujen markkinoinnissa voidaan viitata esimerkiksi tuotteen, palvelun tai rahoitusindeksin aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen. Tuotto- tai arvonkehitys voi myös olla simuloitu. (47) Aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä annettavien tietojen tulisi olla oleellisia tarjottavan tuotteen tai palvelun kannalta. (48) Jos arvopaperinvälittäjä viittaa markkinoinnissa rahoitusvälineen, rahoitusindeksin tai sijoituspalvelun aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen, seu- raavien edellytysten on täytyttävä: kyseinen viittaus ei saa muodostaa viestin keskeisintä sisältöä tietojen on sisällettävä asianmukaiset tuotto- tai arvonkehitystä kos- kevat tiedot: välittömästi edeltävältä viideltä vuodelta, tai arvopaperinvälittäjän valitsemalta viittä vuotta pidemmältä ajanjaksolta, kuitenkin siten, että tiedot perustuvat aina täysiin 12 kuukauden jaksoihin, tai jos rah oitusvälinettä on tarjottu, rahoitusindeksiä on laskettu tai sijoituspalvelua on tarjottu alle viiden vuoden ajan, tiedot on esitettävä koko tältä ajalta
dnro 7/120/2006 18 (18) asianomainen ajanjakso ja tietolähde on ilmoitettava selkeästi tietojen on sisällettävä selkeä ilmoitus siitä, että esitetyt tiedot koskevat aiempaa tuotto- tai arvonkehitystä, jonka perusteella ei voida muodostaa luotettavia oletuksia tulevasta tuotto- tai arvonkehityksestä jos viittaus perustuu tietoihin, jotka on ilmoitettu muuna kuin mark- jaintivaltion valuutan määräisinä, valuutta on ilmoitettava selkeästi, kinointitoimenpiteen kohteena olevan ei-ammattimaisen asiakkaan si- minkä lisäksi tietojen on sisällettävä ilmoitus siitä, että tuotto tai arvo voi kasvaa tai laskea valuuttakurssivaihtelujen seurauksena jos viittaus perustuu bruttotuotto- tai bruttoarvonkehitykseen, palkkioiden, maksujen ja muiden kulujen vaikutus on ilmoitettava. Sitova (49) Jos arvopaperinvälittäjä viittaa markkinoinnissa simuloituun aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen, tietojen on liityttävä rahoitusvälineeseen tai ra- hoitusindeksiin, minkä lisäksi seuraavien edellytysten on täytyttävä: simuloidun aiemman tuotto- tai arvonkehityksen on perustuttava yh- sen perusteena tällaisen vertailukohtana käytetyn rahoitusvälineen tai rahoitusindek- den tai useamman sellaisen rahoitusvälineen tai rahoitusindeksin todelliseen aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen, joka on samanlainen kuin kyseessä oleva rahoitusväline tai rahoitusindeksi tai joka on sin todellisen aiemman tuotto- tai arvonkehityksen on täytettävä kappaleessa 48 todetut edellytykset tietojen on sisällettävä selkeä ilmoitus siitä, että tiedot koskevat simuloitua aiempaa tuotto- tai arvonkehitystä, jonka perusteella ei voida muodostaa luotettavia oletuksia tulevasta tuotto- tai arvonkehityksestä. Soveltamisesimerkki Soveltamisohje/ -esimerkki (50) Aiemman tuotto- tai arvonkehityksen esittämisessä tulee myös kiinnittää huomiota siihen, että tuottoa rajaavien ehtojen vaikutus pystytään arvioimaan. (51) Jos esimerkiksi indeksilainan tuotto määräytyy kuukausittaisten tai neljännesvuotuisten tuottoperiodien perusteella ja kohde-etuuden tuotto- tai arvonkehityksen huomioon ottamista on tuoton laskennassa jollakin tavalla rajoitettu, pelkkä kohde-etuuden aiemman tuotto- tai arvonkehityksen kuvaaminen tietyltä ajanjaksolta ei ole riittävää. Tällaisissa tapauksissa aiemman tuotto- tai arvonkehityksen osalta keskeistä on myös kuukausittaisten tai neljännesvuotuisten arvonmuutosten esittäminen, jotta tuottorajausten merkitystä pystytään arvioimaan. (52) Uuden tuotteen tai palvelun tuotto- tai arvonkehityksestä voidaan esittää sen aloittamishetkestä lasketut tiedot (ns. since launch -kuvaus). Jos aloitta-
dnro 7/120/2006 19 (19) mishetkestä on kulunut alle vuosi, tuotto- tai arvonkehitystä ei tulisi kuitenkaan esittää vuositasolle muutettuna (per annum). (53) Rahoitustarkastus suosittaa, että myös muut standardin soveltamisalaan kuuluvat kuin arvopaperinvälittäjät noudattavat tässä luvussa todettua rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa. Normi Voimaan: 1. 11.2007 hast (54) Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä on kerrottava lyhyesti sijoitusraon aiempi tuottokehitys ja siihen liittyvä varoitus, että sijoitusrahastoon tehdyn sijoituksen arvo voi nousta tai laskea ja että sijoittaja voi sijoituksensa lunastaessaan saada takaisin vähemmän kuin hän siihen alun perin sijoitti. 4 5.9 Tuottoennusteet Sitova (55) Rahoitusvälineiden ja -palvelujen markkinoinnissa voidaan esittää ennusteita niiden tuoton tai arvon tulevasta kehityksestä. (56) Jos arvopaperinvälittäjä esittää markkinoinnissa ennusteita tulevasta tuotto- tai arvonkehityksestä, seuraavien edellytysten on täytyttävä: tiedot eivät saa perustua eikä niissä saa viitata simuloituun aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen tietojen on perustuttava kohtuullisiin oletuksiin, jotka pohjautuvat puolueettomaan informaatioon jos tiedot perustuvat bruttotuotto- tai bruttoarvonkehitykseen, palkkioiden, maksujen ja muiden kulujen vaikutus on ilmoitettava tietojen on sisällettävä selkeä ilmoitus siitä, että kyseisten ennusteiden perusteella ei voida muodostaa luotettavia oletuksia tulevasta tuotto- tai arvonkehityksestä. (57) Rahoitustarkastus suosittaa, että myös muut standardin soveltamisalaan kuuluvat kuin arvopaperinvälittäjät noudattavat tässä luvussa todettua rahoi- tuspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa. 5.10 Terminologia ja tuotenimikkeet (58) Markkinoinnissa ei tule käyttää harhaanjohtavasti laissa määriteltyjä termejä tai termejä, joilla on vakiintunut merkityssisältö. Keskeiset termit, joilla ei ole vakiintunutta merkityssisältöä, tulisi määritellä. 4 VMA rahastoesitteestä ja yksinkertaistetusta rahastoesitteestä, 2 luvun 2 :n 2 kohta.
dnro 7/120/2006 20 (20) Soveltamisesimerkki (59) Jos esimerkiksi käytetään termiä pääomaturva, osaketalletus tai käänteinen indeksilaina, aineistosta tulee käydä ilmi, mitä termillä tarkoitetaan. Toisaalta esim. tallettaa sanaa voi käyttää vain pankkitalletuksen yhteydessä.
dnro 7/120/2006 21 (21) 6 ERÄIDEN RAHOITUSPALVELUJEN JA -VÄLINEIDEN MARKKINOINNIN ERITYISPIIRTEITÄ 6.1 Luottojen (1) Hyvän pankkitavan säännöt koskevat myös a. Asiakas saa pankista tietoja sen tarjoamista luottovaihtoehdoista, luoton keskeisistä ehdoista ja luottoon liittyvistä kustannuksista. (2) Luottolaitosten tulisi markkinoida luottoja vastuullisesti siten, että asiakkaiden liiallista velkaantumista pyritään välttämään. (3) Hyvän tavan mukaista on, että palveluntarjoaja keskittyy markkinoitavan tuotteen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin. Tämä periaate korostuu erityisesti markkinoitaessa erilaisia maksuaika- tai luottokortteja, koska niiden erilaiset käyttömahdollisuudet ja ominaisuudet ovat monipuo- listuneet. 6.2 Kilpailevan rahoituspalvelun tai -välineen tarjoaminen maksujenvälitystilanteessa Soveltamisohje/ -esimerkki (4) Markkinoinnissa tulee välttää menettelyä, jossa pankki pyrkii epäasiallisella tavalla vaikuttamaan asiakkaan päätöksentekoon, kun asiakas on pankissa suorittamassa maksua. (5) Tällaista menettelyä on esimerkiksi se, että asiakkaalle ryhdytään esitte- lemään pankin konserniin tai ryhmään kuuluvan tai pankin yhteistyökump-
dnro 7/120/2006 22 (22) panina toimivan yhteisön vastaavia tuotteita, kun asiakas on maksamassa vakuutusmaksua tai tekemässä sijoitusta sijoitusrahastoon. 6.3 Lain edellyttämään esitteeseen viittaaminen Normi Soveltamisohje Sitova (6) Mikäli arvopaperista on tehty lain tarkoittama esite, tarjousasiakirja, yksinkertaistettu rahastoesite tai rahastoesite, materiaalista tulee käydä ilmi, mistä esite on saatavissa. 5 (7) Muita kuin edellä lueteltuja laissa tarkoitettuja asiakirjoja ei tule nimetä samalla tavalla. Markkinointiaineisto ei saa olla sellaista, että se on sisältönsä tai esitystapansa perusteella sekoitettavissa sanottuihin lain tarkoittamiin esitteisiin. (8) Hyvän tavan vastaiseksi katsotaan se, että liikkeeseenlaskija annin kanssa samanaikaisesti muussa markkinoinnissaan käyttää liikkeeseenlaskun in sopimatonta materiaalia, mikäli tarkoituksena voidaan katsoa olevan liikkeeseenlaskun markkinoinnista annettujen määräysten tai ohjeiden kiertäminen. (9) Arvopaperin tarjoamiseen liittyvää a on käsitelty lisäksi arvopaperien tarjoamista ja listalleottoa koskevassa standardissa 5.2a. 6.4 Yhdistelmätuotteet (10) Yhdistelmätuotteille on tyypillistä, että niihin sisältyy sijoittajan näkökulmasta kahden tai useamman rahoituspalvelun tai -välineen ominaisuuksia, mutta tuotetta markkinoidaan yhden tuotteen nimissä. Yhdistelmätuotteita ovat mm. strukturoidut joukkovelkakirjalainat ja ns. osaketalletukset. (11) Yhdistelmätuotteiden markkinoinnissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota tuotteen tasapuoliseen kuvaamiseen. Tuotteeseen kuuluvat eri elementit tulisi esittää selkeästi. Talletus, jonka tuotto on kytketty valitun kohde-etuuden kehitykseen (12) Ns. osaketalletusta tai muuta talletusta, jonka tuotto on kytketty valitun kohde-etuuden (esim. osakeindeksi tai -kori) kehitykseen, voi tuottorakenteeltaan verrata sekä perinteisiin määräaikaistalletuksiin että strukturoituun joukkovelkakirjalainaan. 5 Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 4c ja sijoitusrahastolain 92 ja 93.
dnro 7/120/2006 23 (23) (13) Talletuksen tuoton kuvauksessa tulisi pyrkiä selkeästi sekä ilmaisemaan ne seikat, jotka vaikuttavat lopullisen tuoton muodostumiseen, että pyrkiä helpottamaan vertailua vastaavantyyppiseen ja -pituiseen strukturoituun joukkovelkakirjalainaan ja/tai vastaavanpituiseen määräaikaistalletukseen. (14) Kohde- etuudesta ja mahdollisista tuottoleikkureista tulisi antaa vastaavat tiedot kuin strukturoidusta joukkovelkakirjalainasta. Strukturoidut joukkovelkakirjala inat (15) Strukturoitujen joukkovelkakirjalainojen markkinoinnin yhteydessä tulisi esittää selkeästi tuotonmääräytymiseen vaikuttavat tekijät, kuten erilaisten tuottoleikkureiden vaikutukset. 6.5 Joukkovelkakirjojen Normi (16) Kiinteäkorkoisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskun markkinoinnissa tulisi aina ilmoittaa, onko emissiokurssi vaihtuva vai kiinteä. Lainoissa, joissa emissiokurssi on vaihtuva, nimelliskorkoa ei tule korostaa, vaan se on esitet- tävä samalla tavoin kuin muutkin lainan ehdot. Markkinoinnissa tulisi selkeästi ilmoittaa, mikä on efektiivinen tuotto tai sen vaihteluväli tietyllä hetkellä ja että tuotto voi muuttua. Vaihtuvan emissiokurssin merkitys sijoittajan pääo- saamaan tuottoon tulee selkeästi ilmetä nimelliskoron yhteydessä. malleen Merkintäpaikoissa tulisi ilmoittaa sijoittajalle, mikä on efektiivinen tuotto senhetkisen emissiokurssin mukaan. Mikäli lainan emissiokurssi riippuu sijoituksen suuruudesta, tästä on myös kerrottava markkinoinnissa. (17) Velkakirjalain 34 :n mukaan julkisyhteisöt ja kirjanpitovelvolliset voivat laskea liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja. Jos joukkovelkakirjalainan etuoike- us on liikkeeseenlaskijan muita sitoumuksia huonompi, velkakirja on nimettä- vä debentuuriksi. (18) Markkinoinnissa tulisi aina tuoda esiin debentuurin huonompi etuoikeusasema. (19) Joukkovelkakirjalainan markkinoinnissa tulisi aina kertoa, onko lainalla vakuus vai ei. Lisäksi tulisi kertoa, mitä osaa lainasta mahdollinen vakuus koskee. Jos lainalle on asetettu vakuus, markkinoinnissa tulisi myös kertoa, mikä asetettu vakuus on. (20) Jos joukkovelkakirjan ehdoissa käytetään alustavia ehtoja, kuten tuoton määräytymiseen liittyviä ehtoja, markkinoinnissa tulisi aina ilmoittaa ehtojen alustavuudesta. Esimerkiksi jos kerrotaan alustava osallistumisaste tai tuotto-
dnro 7/120/2006 24 (24) kerroin, samassa yhteydessä tulisi kertoa näiden vaihteluväli tai vähimmäistaso. Voimaan: 1. 11.2007 (21) Markkinoitaessa osakeyhtiölain mukaista pääomalainaa tulisi kertoa, mi- menetellään, jos korkoa ei jonakin vuonna makseta tai pääomaa ei voida ten maksaa takaisin mahdollisen eräpäivän mukaisesti. Samoin tulisi ilmoittaa pääomalainan huonommasta etuoikeudesta yhtiötä purettaessa. Markkinoinnissa tulisi myös kertoa pääomalainan kohtelusta yhtiön sulautuessa tai ja- kautuessa. 6.6 Sijoitusrahastot (22) Sijoitusrahastojen markkinoinnissa tulisi rahaston noudattama sijoituspolitiikka kuvata käyttäen sellaisia ilmaisuja, joita kokematonkin sijoittaja pystyy kohtuullisella perehtymisellä ymmärtämään. (23) Sijoitusrahastojen markkinoinnissa käytetään usein hyväksi markkinatutkimuksia ja esia. Mikäli sijoitusrahaston sääntöjä ei vielä ole hyväksytty, tulisi puhelimitse tai muun viestintäkanavan kautta toteutettavassa ennakkomarkkinoinnissa (premarketing) selvästi ilmaista, ettei sääntöjä vielä ole hyväksytty. Sellaista tietoa tai materiaalia ei tule jakaa, joka voidaan käsittää sijoitusrahaston tuleviksi säännöiksi tai ennakkotiedoiksi tulevista säännöistä. Muutoin ennakkoin soveltuvat tämän standardin yleiset periaatteet. Ulkomaisten yhteissijoitusyritysten Normi Soveltamisohje (24) Avoimen ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen Suomessa edellyttää sijoitusrahastolain mukaan joko notifiointia tai lupaa. 6 (25) Sijoitusrahastodirektiivin mukaiset sijoitusrahastot ovat avoimia kaikille sijoittajille. Rahasto-osuudenomistajien piiriä ei voida sijoitusrahaston säännöissä rajoittaa, ja siksi kaikille sijoittajille on myös pidettävä tarjolla yhdenmukaiset tiedot. Direktiivin mukainen sijoitusrahasto kerää aina varoja yleisöltä, ja siten myös yleisölle markkinoinnin tunnusmerkit täyttyvät sen kohdalla varsin helposti. (26) Jos muun kuin sijoitusrahastodirektiivin mukaisen avoimen ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen suunnataan ainoastaan ammattimaisille sijoittajille, sijoitusrahastolakia ei sovelleta tällaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen Suomessa eikä lupaa tarvita. 6 Sijoitusrahastolain 128 ja 129.
dnro 7/120/2006 25 (25) Soveltamisohje Normi (27) Rahoitustarkastuksen näkemyksen mukaan ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen markkinoinniksi Suomessa ei katsota sitä, että ns. täydenvaltakirjan omaisuudenhoitaja merkitsee yhteissijoitusyrityksen osuuksia asiakkaalleen tätä kuulematta eikä sitä, että arvopaperinvälittäjä merkitsee ulkomaisen yh- nimenomaisesta aloitteesta. Näissä teissijoitusyrityksen osuuksia asiakkaansa tilanteissa ei siis tarvitse notifioida kyseistä yhteissijoitusyritystä Suomeen tai hakea lupaa sijoitusrahastolain mukaisesti. (28) Jos yhteissijoitusyritys ei ole avoin (ns. suljettu rahasto), sen osuuksien in sovelletaan sijoitusrahastolain sijaan arvopaperimarkkinalakia sekä sen esitevaatimuksia.
dnro 7/120/2006 26 (26) 7 MÄÄRITELMÄT Arvopaperi Arvopaperilla tarkoitetaan arvopaperia, johon sovelletaan arvopaperimarkkinalakia ja siihen rinnastettavaa ulkomaista arvopaperia. Näitä ovat mm. osakkeet, optio-oikeudet, joukkovelkakirjat, warrantit ja sijoitusrahastojen rahasto-osuudet. Arvopaperinvälittäjä Arvopaperinvälittäjällä tarkoitetaan sijoituspalveluyritystä, sijoituspalvelua tarjoavaa luottolaitosta ja rahastoyhtiötä, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen Suomessa sijaitsevaa sivuliikettä, sijoituspalvelua tarjoavaa ulkomaisen luotto- tai rahoituslaitoksen Suomessa sijaitsevaa sivukonttoria ja sijoituspalvelua tarjoavaa ulkomaisen rahastoyhtiön Suomessa sijaitsevaa sivuliikettä. Markkinointi Markkinoinnilla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalveluiden tai rahoitusvälineiden myyntiä. Myynnin edistämiseksi katsotaan esimerkiksi mainonta tiedotusvälineissä, suoramainonta tai liikkeeseenlaskijoiden esittely arvopaperin markkinoinnin yhteydessä. Markkinointia on myös esimerkiksi omaan asiakaskuntaan, yksittäiseen asiakkaaseen tai tiettyyn kohderyhmään suunnattu myynnin edistäminen. Rahoituspalvelu Rahoituspalvelulla tarkoitetaan luottolaitospalvelua sekä sijoitus- ja oheispalvelua. Luottolaitospalvelu Luottolaitospalvelulla tarkoitetaan luottolaitosten tarjoamia tuotteita sekä muita palveluja kuin sijoitus- ja oheispalveluja (esim. luotot, talletukset ja maksujenvälitys).
dnro 7/120/2006 27 (27) Sijoitus- ja oheispalvelu Sijoituspalvelulla tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 :ssä tarkoitettua palvelua sekä oheispalvelulla lain 15 :ssä tarkoitettua palvelua. Rahoitusväline Rahoitusvälineellä tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 4 :ssä tarkoitettua rahoitusvälinettä (mm. arvopaperit ja johdannaissopimukset).
dnro 7/120/2006 28 (28) 8 LISÄTIEDOT Standardista vastaavan henkilön yhteystiedot ovat Rahoitustarkastuksen in- Standardien vastuuhen kilöt -luettelossa. Lisätietoja antaa ternet-sivuston myös: MA: Menettelytavat, puh. 010 831 5336
dnro 7/120/2006 29 (29) 9 MUUTOSHISTORIA Voimaan tullessaan tämä standardi kumosi seuraavat Rahoitustarkastuksen ohjeet ja kannanotot: Ohje arvopaperien markkinoinnissa noudatettavasta menettelystä, Nro 201.2, 16.3.1999. Luottolaitoksen harjoittama ; Kannanotto K/25/99/LLO. Standardia on muutettu seuraavasti: Muutospäivä 26.10.2007: Arvopaperimarkkinalain 4 luvun ja 10 luvun muutosten päivittäminen standardiin sekä uusien marginaalimerkintöjen huomioon ottaminen. Rahoitustarkastuksen internet-sivuston Sääntely/Määräyskokoelma -hakemistoon on koottu kaikki standardiversiot.