PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 45/2002 vp Keskiviikko 15.5.2002 kello 10.00 1. Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. E 38/2002 vp neuvoston toiminnan kehittämisestä I käsittely Kuultavana: valtiosihteeri Antti Satuli, ulkoasiainministeriö Päätetään asian jatkokäsittelystä. klo 10.30 4. HE 52/2002 vp laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta I käsittely Kuultavina: lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist, oikeusministeriö oikeustieteen lisensiaatti Kirsi Neiglick professori Martin Scheinin Seuraava kuuleminen on 16.5.2002. 5. U 54/2000 vp Euroopan komission ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista (yhteisöpatentti), EU/180800/0624 Ilmoitetaan, että valiokuntaan on saapunut mahdollisia toimenpiteitä varten jatkokirjelmä 2. KTM 07.05.2002. Päätetään mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. 6. HE 18/2002 vp laiksi Ahvenanmaan itsehallintolain muuttamisesta I käsittely Valiokunnassa ovat vireillä seuraavat Ahvenanmaata koskevat eduskuntaaloitteet: LA 106/2001 vp laiksi Ahvenanmaan itsehallintolain muuttamisesta (Sulo Aittoniemi /alk), LA 38/2002 vp laiksi Ahvenanmaan maanhankintalain 2 :n muuttamisesta (Sulo Aittoniemi /alk), TPA 219/2001 vp Ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta (Sulo ESITYSLISTA 45/2002 vp Aittoniemi /alk), TPA 269/2001 vp suomenkielisten asemasta Ahvenanmaalla (Sulo Aittoniemi /alk) sekä TPA 47/2002 vp Ahvenanmaan itsehallintolain uudistamisesta (Sulo Aittoniemi 1(2)
/alk). Päätetään ottaa aloitteet tämän asian yhteydessä käsiteltäväksi. 7. HE 249/2001 vp laiksi kokoontumislain 12 :n 2 momentin kumoamisesta Jatkettu I käsittely Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 8. Muut asiat "Eurooppalainen yhteistyö ja kansalliset vaikutusmahdollisuudet EU:n rikosoikeudellisessa sekä poliisiyhteistyössä" seminaari tiistaina 4.6.2002 klo 8.30 11.00 suuren valiokunnan kokoushuoneessa. Saksan perustuslakituomioistuimen (nykyisten ja entisten) sihteereiden (60) vierailu tiistaina 11.6.2002 klo 11.15 auditoriossa 9. Seuraava kokous Seuraava kokous on torstaina 16.5.2002 klo 10.00. 2(2)
PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Esitän kunnioittaen perustuslakivaliokunnalle seuraavan lausunnon, joka koskee hallituksen esitystä Eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta (52/2002 vp). 1. Aluksi Hallitus on antanut Eduskunnalle esityksen laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE 52/2002). Ehdotuksessa esitetään useita muutoksia esitutkintalakiin ja pakkokeinolakiin, jotka liittyvät mm. rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseen, hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoon, esitutkinnan toimittamiseen, matkustamiskieltoon, henkilönkatsastukseen, kotietsinnän toimittamiseen ja telekuunteluvaltuuksien käyttöalan laajentamiseen sekä tekniseen tarkkailuun. Esitys on jo lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan huomattava muutos vallitsevaan lainsäädäntöön. Useat siinä esitetyt muutokset ovat perusoikeussuojan kannalta huomionarvoisia. Esityksen useat ehdotukset koskettavat olennaisesti mm. henkilökohtaista koskemattomuutta (PL 7 ) ja yksityisyyden suojaa (PL 10 ). Osan esitetyistä muutoksista voi jopa katsoa ulottuvan mainittujen perusoikeuksien suojatulle ydinalueelle. Esityksessä on osin kannatettavia lainsäädännön täsmennyksiä, mutta osa siinä esitetyistä muutoksista on huolestuttavia. Esitys on
i mielestäni ongelmallinen perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta (erityisesti suhteellisuus, täsmällisyys ja tarkkarajaisuus sekä hyväksyttävyys demokraattisessa yhteiskunnassa). Perusoikeussuojan kannalta on lisäksi mielestäni huolestuttavaa se nopea tahti, millä useita laajakantoisia poliisin toimivaltuuksien laajennuksia sisältäneitä lainsäädäntöhankkeita on viime aikoina tehty (mm. HE 43/2001 vp laiksi turvallisuusselvityksistä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 69/2001 vp laiksi yksityisistä turvapalveluista sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ja HE 20/2002 vp laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi). 2. Ehdotuksen vaikutuksista henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen Perustuslain 7 suojaa yksilön oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Henkilökohtainen vapaus suojaa paitsi ihmisen fyysistä vapautta myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Hallituksen esityksessä on erityisesti tältä osin mielenkiintoinen ehdotus muutokseksi pakkokeinolain säätämään henkilöön kohdistuvaa etsintää koskevin osin. Henkilöntarkastus on nykyisin lähtökohtaisesti mahdollista tutkittaessa rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi (6) kuukautta vankeutta. Pakkokeinolain 5 luvun 10 :n 1 momentin soveltamisalaan ehdotetaan lisättäväksi myös lievä vahingonteko. Tätä perustellaan esimerkiksi spraymaalituhrijoiden maalisuihkeiden takavarikoitavaksi saamiseksi. Pakkokeinon käyttöön oikeuttaisivat myös ehdotuksen mukaan pykälään lisättäväksi ehdotettu väliaikainen hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko. Myös muu kuin rikoksesta epäilty saataisiin tarkastaa erittäin pätevin syin takavarikon, väliaikaisen hukkaamiskiellon tai vakuustakavarikon ollessa kyseessä etsittävän esineen tai omaisuuden löytämiseksi. Samassa yhteydessä ehdotetaan huomattavaa terästystä henkilönkatsastuksen edellytyksiin. Siinä nimittäin liudennetaan nykyistä pakkokeinolain 5 luvun 11 :n 1 momentin käyttökynnystä täysin perustelematta syitä siihen hallituksen esityksen yksityiskohtaisessa perusteluosassa. Hallituksen esityksen mukaan nimittäin "Henkilönkatsastus saataisiin säädetyssä tarkoituksessa kohdistaa sen nykyisen käyttöalaan sisältyvistä rikoksesta epäiltyyn myös silloin, kun epäily perustuu vähäisempiin kuin todennäköisiin syihin." Perusteltu odotus olisi hallituksen esityksen mielestä kuitenkin lisäedellytyksenä, (s. 61). Saman pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan myös huomattavaa laajennusta. DNA näytteitä esitetään otettavaksi myös henkilöistä, joita ei edes epäillä jostain tutkittavana olevasta rikoksesta. Tarkoituksena olisi saada tietoa "ainoastaan rikosta koskevan selvityksen saamiseksi." Rikoksesta säädetyn ankarimman rangaistuksen olisi oltava vähintään neljä vuotta vankeutta ja muun
kuin rikoksesta epäillyn katsastaminen edellyttäisi, että voidaan erittäin pätevin syin olettaa saatavan selvitystä selvitetystä rikoksesta. Pakkokeinolain 6 luvun 5 :ään ehdotetaan myös huomattavaa muutosta täysin sitä perustelematta. Toimenpidekynnystä DNA testin ottamiseen alennetaan vuodesta kuuteen (6) kuukautta. Henkilöntarkastus ei edellyttäisi sitä, että se olisi tarpeen tutkittavana olevan rikoksen selvittämiseksi. Hallituksen esityksen mukaan "Valitulla sanonnalla korostetaan sitä, että mikä tahansa henkilönkatsastuksena pidettävä toimenpide ei olisi mahdollinen, vaan ainoastaan sellainen, joka on nimenomaan määrittämistä varten tarpeellinen (s. 71). Näitä tietoja voitaisiin tietyin edellytyksin tallentaa poliisin henkilörekistereihin. Mm. massa DNA tunnistusten, pakkovirtsaustestien ja verikokeiden ehdottaminen sekä pakkokeinolain 6 luvun 5 :n toimenpidekynnyksen alentaminen näin syvälle henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaan menevinä toimenpiteinä eivät mielestäni ole perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytyksien mukaisia. Toimenpiteet eivät ole suhteellisia tavoiteltuihin päämääriin nähden. Ehdotetut toimivaltuudet menevät erittäin syvälle henkilökohtaisen koskemattomuuden ydinalueelle erityisesti niiden koskiessa kolmansia osapuolia, joita ei edes epäillä tutkittavana olevasta rikoksesta. 3. Ehdotuksen vaikutuksesta yksityiselämän suojaan! Yksityiselämän suoja on sekä perus että ihmisoikeutena suojattu oikeushyvä (PL 10, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla). Yksityiselämän suojan lähtökohtana on yksilön oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksilöllä on oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumistaan. Perustuslain 10 :ään ei sisälly erityistä rajoituslauseketta. Yksityiselämän suojaan puuttumisen sallittavuutta on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lailla säätämisen vaatimukseen, rajoituksen täsmällisyys ja tarkkarajaisuusvaatimukseen, rajoitusten hyväksyttävyyteen ja niiden suhteellisuuteen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kappaleessa on tyhjentävä luettelo sopimuksen turvaaman yksityiselämän suojaan puuttumiselle: kansallinen ja yleinen turvallisuus, maan taloudellinen hyvinvointi, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estäminen, terveyden ja moraalin suojaaminen, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaaminen. Näiden rajoitusperusteiden
soveltaminen edellyttää aina, että rajoituksesta on lailla säädetty ja että se on välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa ("necessary in a democratic society"). Telekuuntelu ja valvonta Esityksessä esitetään voimassaolevaa lainsäädäntöä muutettavaksi siten, että tuomioistuimen myöntämä telekuuntelu tai valvontalupa olisi tiettyä yksilöityä henkilöä koskevaa. Mielestäni muutosesitys on kannatettava: televerkossa välitetään teknisen kehittymisen myötä enenevässä määrin mm. muuta viestintää kuin puhetta (tekstiä, dataa, kuvia). Sähköpostin oikeudellinen asema on myös aiheuttanut käytännössä ongelmia. Järjestäytynyt rikollisuus on pyrkinyt myös käyttämään näitä tulkintaongelmia ja lainsäädäntöaukkoja hyväkseen. Tältä osin ehdotuksella on mielestäni legitimaatio demokraattisessa yhteiskunnassa ja se täyttää myös muut yleiset perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Ehdotuksessa esitetään myös pakkokeinolain televalvonnan edellytyksiin huomattavaa kiristystä tällä hetkellä sitä voi käyttää, kun on syytä epäillä jotakuta mm. rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta. Tätä kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että televalvontaa voi käyttää mm. silloin, kun on syytä epäillä jotakuta rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Uusi esitetty pakkokeinolain 3 a mahdollistaisi myös matkaviestimien sijaintitietojen hankkimisen, jos tietojen saamisella voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Ehdotettu muutos mahdollistaisi mm. rikoksen uhrin matkapuhelintietojen selvittämisen tuomioistuimen luvalla. Tämäkin ehdotettu muutos on mielestäni legitiimi ja kannatettava. Se täyttää myös perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten asettamat rajoitukset. Tekninen kuuntelu Ehdotuksen kenties eniten yksityiselämän suojaan liittyvä ongelma kiinnittyy ehdotettuun teknisen kuuntelun soveltamisalan laajentamiseen. Teknisen kuuntelun soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että teknistä kuuntelua voitaisiin tuomioistuimen luvalla kohdistaa nykyisestä laista poiketen myös sellaiseen vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan, jossa epäiltävä todennäköisesti oleskelee, tutkittaessa pakkokeinolain 4 :ssä tyhjentävästi määriteltyjä rikoksia (rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 4 vuotta vankeutta, huumausainerikos tai mainittujen rikosten rangaistava yrittäminen). Tämä mahdollistaa toisin sanoen teknisen kuuntelun käyttämisen vakituiseen asuinkäyttöön tarkoitetussa asunnossa, jos rikoksen selvittäminen olisi olennaisesti vaikeampaa tai mahdotonta käyttämällä rikoksesta epäillyn tai muiden oikeuksiin vähemmän
i puuttuvia pakkokeinoja, ja jopa kuuntelulaitteen sijoittamisen samaan paikkaan, jos kuuntelun suorittaminen sitä edellyttää. Hallituksen esityksessä teknisen kuuntelun soveltamisalan laajennusta perustellaan mm. sillä, että vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin kohdistettavan teknisen kuuntelun tutkinnallista tarvetta lisää telekuuntelun tutkinnallisen käyttökelpoisuuden tosiasiallinen heikkeneminen (s. 25). Rikolliset pyrkivät välttämään televiestintää siinä pelossa, että heidän puhelujaan telekuunnellaan ja käyttävät anonyymisti maksettuja teleliittymiä. Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, tekninen kuuntelu on merkityksellinen perustuslain 10 :ssä suojattujen yksityiselämän suojan ja kotirauhan suojan kannalta (s. 78). Myös perustuslakivaliokunta on aiemmin lausunnoissaan katsonut, että tekninen tarkkailu merkitsee suhteellisen ankaraa puuttumista perusoikeuksiin erityisesti toimenpiteen salavihkaisen luonteen vuoksi, minkä vuoksi teknisen tarkkailun sallittavuudelle on asetettava tiukat edellytykset (PeVL 12/1998 vp, PeVL 5/1999 vp). Käsitys on mielestäni vähintäänkin perusteltu. Hallituksen esityksessä kuitenkin esitetään mielestäni suorastaan yksityiselämän suojan ydinalueelle kohdistuvaa rajoitusta. Perusteluna on esityksessä lähinnä valvonnan maksimaaliseen tehokkuuteen tähtäävä argumentaatio: ".. nykyisen lain mahdollistama tekninen kuuntelu on jäänyt käytännössä lähes merkityksettömäksi. Samalla telekuuntelun teho on olennaisesti heikentynyt. Rikolliset pyrkivät välttämään televiestintää ja merkittävä osa huumausainekaupasta tapahtuu yksityisasunnoissa" (s. 78). Todeta voi, että rikolliset lienevät kautta aikojen kehittäneet heidän toimintansa valvontaan kohdistuvien toimenpiteiden välttelyä. Hallituksen esitys ei kuitenkaan yksityiselämän suojan ydinalueella liikkuvine toimivaltuuksineen teknistä kuuntelua koskevin osin ole suhteellinen ja legitiimi demokraattisessa yhteiskunnassa ainakaan kolmansia osapuolia koskevin osin. Yksityisasunnoissa voi oleskella varsin hyvin rikoksentekijän kanssa tutkittavaan rikokseen täysin syyttömiä ja osattomia osapuolia, kuten perheenjäseniä ja ystäviä, joita koskevia tietoja myös tulisi teknistä kuuntelua suorittavien virkamiesten tietoisuuteen. Pelkästään erityisen "oikeusturvajärjestelyn" julkisen asiamiehen luominen ei poista näitä ongelmia. Julkinen asiamies toimii aina kuten tuomioistuinkin pakkokeinoja käyttävän virkamiehen antamien tietojen perusteella. Tietoja antava virkamies lienee käytännössä lähes aina ylilyöntiasemassa. Vakituiseen asumiskäyttöön tarkoitetun asunnon teknistä kuuntelemista perustellaan myös viranomaisten teknisten valmiuksien tehostamisella: " Kuuntelulaitteen asentaminen kuunneltavaan tilaan on äänen laadun ja epäiltyjen luotettavan tunnistamisen varmistamiseksi välttämätöntä eikä kuuntelua voida nykyisellä tekniikalla suorittaa esimerkiksi kuunneltavien tilojen ulkopuolelta käsin. Tämän vuoksi tavoite ei ole tältäkään osin saavutettavissa lievemmin kotirauhaa ja yksityisyyttä loukkaavilla keinoilla." (s. 78). Perustelua voi pitää
lähtökohtaisesti erikoisena kotirauhan suojan loukkaamattomana pidettävä ydinalue voidaan hallituksen mukaan esittää murrettavaksi, koska tekniset kuuntelulaitteet eivät ole tarpeeksi "kehittyneitä". 4. Muita huomiota Esitutkintalakiin esitettävät muutokset ovat suhteellisen pieniä ja teknisiä. Kuitenkin esitutkintalain 19 :ään ehdotetaan mahdollisuutta siihen, että vähäisestäkin liikennerikkomuksesta epäiltyä voitaisiin seurata yksityisalueelle, vaikka olisi epävarmaa, onko hän havainnut paikallejääntikehotuksen ja laiminlyönyt sen noudattamisen. Sitäkin suurempi periaatteellinen muutos sisältyy ehdotettuun esitutkintalain 38 a :ään. Lakiehdotuksessa esitetään luotavaksi erityinen ryhmätunnistaminen, ja esitetyn 38 a :n mukaan voitaisiin myös sivullinen henkilö velvoittaa osallistumaan ryhmätunnistamiseen. Kieltäytyä velvollisuudesta voisi vain, jos siitä aiheutuisi kohtuutonta haittaa. Takaa ajo ja kotirauhan piiriin tunkeutuminen sekä pakkoryhmätunnistamiseen osallistuminen rajoittavat yksityiselämän suojaa suhteellisuusperiaatteen vastaisesti. ; 5. Lopuksi Hallituksen esityksessä useita ehdotettuja muutoksia perustellaan viranomaistoiminnan tehokkuusargumentein. Siinä on useaan otteeseen argumentoitu uusien toimivaltuuksien tarpeellisuutta käyttäen mm. sellaisia ilmaisuja kuin "henkilöstövoimavarojen epätarkoituksen mukainen kohdentaminen", (s. 38). Viranomaistoiminnan tehokkuuden lisääminen perusoikeuksia kaventamalla ei voi olla perusoikeussuojan kannata legitiimiä demokraattisessa yhteiskunnassa. Huomautettavaa on myös siinä, kuinka löysiä formulointeja esitys sisältää. Esitys on täynnä löysiä ilmaisuja tyyliin " olennaisesti vähemmän", "jollei sitä ole pidettävä tarpeettomana", "rikoksen laatu huomioon ottaen", "kohtuutonta haittaa", "vaikeudetta", " todennäköisin syin" etc. Nämä kaikki jättävät valtuuksia soveltaville viranomaisille huomattavaa harkintavaltaa. Näiltä osin on katsottava, että esitys ei ole vielä tarpeeksi tarkkarajainen ja täsmällinen, koska siinä on olennaisia syvälle perusoikeuksiin kajoavia ehdotuksia. Lisäksi useissa pakkokeinolain pykälien muutosehdotuksissa ehdotetaan toimenpidekynnysten liudentamista sitä perustelematta yksityiskohtaisissa perusteluissa. Mm. tässä yhteydessä voinee todeta, että asian valmistelu on tehty lähes kokonaan virkamiestyönä "muutostarpeita" on kartoitettu sisäasianministeriön poliisiosaston järjestys ja rikospoliisitoiminnan asettamassa työryhmässä, oikeusministeriössä, lausuntoja antaneissa viranomaisissa (mm. syyttäjät, poliisi, EOA). 8
Ulkopuolisena tahona tuntuu olleen vain Suomen Asianajajaliitto, joka tosin sekin oli edustettuna ilmeisesti jossain vaiheessa työryhmävalmistelua. Yhteiskunnallisesti näin laajakantoisen asian valmistelu hallituksen esitykseksi saakka ei ole legitiimiä demokraattisessa yhteiskunnassa. Lausuntoja olisi tullut pyytää huomattavasti laajemmalta taholta, mm. yliopistoilta ja kansalaisjärjestöilta. Mielestäni olisi juuri tämän esityksen yhteydessä tullut käsille hetki, jolloin tulisi erittäin vakavasti miettiä kuinka pitkälle yksilöiden oikeuksia voidaan rapauttaa rikollisuuden torjumisintressein. Hallituksen esitys ei vastaa mielikuvaa valtioista, joka haluaa profiloitua "oikeusvaltiollisena esimerkkinä" maailmassa. Tämän esityksen jälkeen lähtökohtaisesti meillä kaikilla on jossain vaiheessa riski kolmansina täysin rikoksiin syyllistymättöminä osapuolin joutua enemmän tai vähemmän epämiellyttäviin pakkotesteihin tai saada koteihimme kuuntelulaitteet. Huomiota voisi kiinnittää siihen valtavaan vauhtiin, jolla viimeisten vuosien aikana on lisätty mitä erilaisimpia poliisin toimivaltuuksia perustuen enemmän tai vähemmän perusteltuihin pelkoihin joko kansainvälisen rikollisuuden tai terrorismin peloilla tai järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalla. Kysyä myös voisi, kuinka pitkälle olemme todella valmiita näiden enemmän tai vähemmän perusteltujen pelkojen perusteella rajaamaan omia perusoikeuksiamme? Mielestäni käsiteltävänä oleva hallituksen esitys ei täytä mm. edellä esitetyin perustein perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Hallituksen esitys ei em. lausutuin perustein ole suhteellinen, täsmällinen ja tarkkarajainen, se ei ole hyväksyttävä demokraattisessa yhteiskunnassa ja useat sen ehdotukset kohdistuvat perusoikeuksien loukkaamattomalle ydinalueelle. Myös hallituksen esityksessä myönnetään, että lainsäätämisjärjestystä koskeva kysymys on tulkinnanvarainen, (s. 79). Mielestäni hallituksen esityksen sisältämiä ehdotuksia erityisesti pakkokeinolakia koskevin osin ei voida säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Helsingissä 15.5.2002,
Perustuslakivaliokunnalle Valiokunnan pyytämänä asiantuntijalausuntona hallituksen esityksestä laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE 52/2002 vp) esitän kunnioittavasti seuraavaa. 1. Esitutkintalaki Ryhmätunnistus Pidän erittäin tervetulleena, että esitutkintalakiin vihdoin saadaan säännökset ryhmätunnistuksesta (1. lakiehdotuksen 38a 38c ). Rikoksesta epäillyn tunnistamismenettelyn virheet vaarantavat vakavalla tavalla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Pidän varsin todennäköisenä että Suomessa on tapahtunut suoranaisia oikeusmurhia, kun esitutkinnassa on ilman asianmukaista valvontaa käytetty tunnistamiseen epäillystä otettuja valokuvia ilman verrokkihenkilöitä. Ehdotettuihin säännöksiin sisältyy kuitenkin kolme ongelmaa. Ensinnäkin 38a :n tekstiin on pujahtanut vanhan käytännön ongelmallisiin piirteisiin perustuva vaatimus, jonka mukaan vertailuhenkilöiden tulisi ulkonäöltään muistuttaa epäiltyä. Perusteluissa (s. 40) asia on ilmaistu paremmin, mutta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin; turvaamiseksi tulisi jo säädösteksti laatia siten, että vertailuhenkilöiden valinta perustuisi tunnistajan tai muiden silminnäkijöiden kuvauksiin tekijästä, ottaen asianmukaisesti huomioon alkuperäiseen havaintoon mahdollisesti vaikuttaneet virhelähteet.
Toiseksi on ongelmallista velvoittaa sivullinen osallistumaan vertailuhenkilönä ryhmätunnistukseen (38b ), etenkin kun asiaan ei liittyisi mitään oikeussuojakeinoja lainkohdassa mainitun kohtuuttoman haitan arvioimiseksi. Jos ymmärrän oikein, vertailuhenkilönä toimimisesta kieltäytyjää uhkaisi syyte niskoittelusta poliisia vastaan (rikoslain 16 luvun 4 ) ja "kohtuuton haitta" tulisi arvioitavaksi vasta siinä yhteydessä. Vertailuhenkilöiden saaminen tulisi ratkaista vapaaehtoisuuden pohjalta. Oma merkityksensä olisi sillä, että turvattaisiin poliisin henkilöstön etninen diversiteetti. Kolmanneksi 38c on ongelmallinen, koska se väljyytensä vuoksi voidaan lukea oikeutuksena nykyisten valokuvatunnistusmenetelmien jatkamiselle. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi ryhmätunnistus tulisi säätää pakolliseksi tietyn vakavuusrajan ylittävissä rikoksissa, minkä lisäksi ainakin osa 38a :n säännöksistä (mm. edellä esitetyn kritiikin pohjalta korjattava 2 momentti) tulisi säätää sellaisenaan sovellettavaksi myös kuvatallenteisiin perustuvassa tunnistuksessa. Kuulustelujen videointi Myös kuulustelujen videointia koskevat säännökset (39 ja 39a ) ovat huomattavia parannuksia ja osaltaan turvaavat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Nuoren henkilön kuulustelua koskeva säännös (39a ) on kuitenkin ongelmallinen juuri oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta, kun siihen ei ole sisällytetty riittäviä syytetyn oikeussuojan takeita, esimerkiksi avustajan pakollista läsnäoloa ja tämän oikeutta esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Kyseisen säännöksen lähtökohtana on, ettei nuorta henkilöä enää tultaisi kuulemaan henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä. Siksi oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä vastaava menettely olisi tehtävä pakolliseksi esitutkintavaiheessa. Säätämisjärjestys Edellä esitetyt kriittiset näkökohdat liittyvät ehdotettujen säännösten soveltamisvaiheeseen. Ehdotetut säännökset eivät mielestäni ole suorastaan ristiriidassa perustuslain kanssa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, KP sopimuksen 14 artiklassa ja perustuslain 21 :ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi olisi kuitenkin syytä korjata kyseiset epäkohdat. Muussa tapauksessa lain soveltaminen voi käytännössä johtaa perusoikeutena ja ihmisoikeutena turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkauksiin. 2. Pakkokeinolaki Sivulliset Pidän huomattavan ongelmallisena pakkokeinolain asteittaista laajentamista koskemaan konkreettisesta tehdystä rikoksesta epäiltyyn henkilöön kohdistettavien pakkokeinojen ohella myös esitutkintavaiheen toimivaltuuksia, joista tulisi säätää esitutkintalaissa ja jotka kohdistuvat rikoksesta epäillyn ohella huomattavaan joukkoon sivullisia henkilöitä. Tällöin vakavasta rikoksesta epäiltyyn kohdistettuina hyvinkin perustellut järeät pakkokeinovaltuudet saatetaan ilman riittävää harkintaa ulottaa kokonaan sivullisiin henkilöihin vain sillä perusteella, että vakavan rikoksen selvittämisintressi on niin painava yhteiskunnallinen arvo, että sen on jo aiemmin todettu oikeuttavan perusoikeuksien rajoittamisen. Olisi muistettava, kenen perusoikeuksia ollaan rajoittamassa, ja tätä palvelisi rikoksen ehkäisemisen säätely poliisilaissa, laajaan henkilöjoukkoon kohdistuvien esitutkintavaltuuksien sääntely esitutkintalaissa ja pakkokeinolain rajoittaminen rikoksesta epäiltyyn kohdistettaviin toimivaltuuksiin. Tältä kannalta pidän ongelmallisina kahta säännösehdotusta ja toista niistä suorastaan perustuslainvastaisena. Ehdotetun 5 luvun 11 :n 2 momentin mukaan DNA tunnistus tai muu vastaava
henkilönkatsastuksen muoto voitaisiin kohdistaa muihin kuin rikoksesta epäiltyihin, milloin on tehty tietyn vakavuusasteen ylittävä rikos ja voidaan erittäin pätevin perustein olettaa, että toimenpiteellä "voidaan saada selvitystä rikoksesta". Yleisperusteluissa (s. 21) on viitattu risteilyaluksella tapahtuneeseen henkirikokseen säännöksen soveltamistilanteena. Henkirikoksen selvittämisen painoa hyväksyttävänä yhteiskunnallisena intressinä ei voi asettaa kyseenalaiseksi, ei liioin sitä että sen toteuttamiseksi yksilön perusoikeuksia voidaan täsmällisin ja tarkkarajaisin säännöksin välttämättömässä määrin rajoittaa. Tästä huolimatta pidän säännösehdotusta sillä tavoin perusoikeuksia loukkaavana, että se voidaan ehdotetussa muodossa toteuttaa vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Kantani perustuu seuraaviin näkökohtiin: Henkilönkatsastuksessa, mukaan lukien verinäytteen ottamisessa DNA tunnistetta varten on kysymys paitsi yksityisyyden suojaan (perustuslain 10 ) myös henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (perustuslain 7 ) kajoavasta toimesta. Siksi pidän virheellisenä säätämisjärjestysperustelujen (s. 74) kantaa, jonka mukaan ehdotettu perusoikeusrajoitus olisi kokemuksellisesti lievä eikä kohdistuisi perusoikeuden ydinalueelle. Pakkokeinolaissa säädettynä kyseinen sivullisen henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuva toimenpide olisi tarvittaessa toteutettavissa ankaraakin fyysistä pakkoa käyttäen. Toimenpiteen kohteeksi joutuvilla ei olisi käytettävissä mitään luonteeltaan lykkäävää oikeussuojakeinoa vaan esimerkiksi risteilyaluksen matkustajilta voitaisiin ottaa fyysistä pakkoa käyttäen verinäyte poliisimiehen päätöksellä, ilman tuomioistuimen tai syyttäjän päätöstä, ilman mahdollisuutta vedota tuomioistuimeen pakkokeinon vastustamiseksi ja ilman minkäänlaista julkisen edunvalvojan mukanaoloa. Edes pakkokeinolain 7 luvun 2 :n mukainen jälkikäteinen oikeus vahingonkorvaukseen ei tulisi sovellettavaksi. Vertailun vuoksi todettakoon, että moniin rikoksesta epäiltyyn kohdistettavista pakkokeinoista liittyy säädännäisiä oikeusturvakeinoja. Pidän toimivaltuuden kohteeksi joutuvien sivullisten oikeusturvan täydellistä sivuuttamista osoituksena hallituksen esityksen keskeneräisyydestä tältä osin ja samalla ratkaisevana tekijänä, jonka vuoksi ehdotetun kaltainen sääntely voidaan toteuttaa vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Ehdotettu 5 a luvun 3a on huomattava laajennus nykyisiin televalvontavaltuuksiin. Siinä missä televalvonta (3 ) kohdistuu nyt ehdotettavien laajennusten jälkeenkin tiettyyn rikoksesta epäiltyyn henkilöön, ehdotettu matkaviestimien sijaintitiedon hankkimisvaltuus kohdistuu laajuudeltaan tuntemattomaan joukkoon henkilöitä, joista suurimmalla osalla ei yleensä ole mitään tekemistä rikoksen kanssa. Pidän epäasianmukaisena kyseisen esitutkintaluonteisen toimivaltuuden säätämistä pakkokeinolain osana ja ilman toimenpiteen kohteeksi joutuvien henkilöiden käytettävissä olevia oikeusturvakeinoja, olkoonkin että perustuslain 10 :ssä säädettyyn yksityisyyden suojaan kohdistuva rajoitus on lievähkö. Rikoksesta epäillyt Pakkokeinolakiin viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt useat muutokset ovat merkinneet rikoksesta epäiltyjen perusoikeuksiin kohdistuvien poliisin toimivaltuuksien asteittaista laajentamista. Tässä kehityskulussa on vaikea osoittaa mitään yksittäistä pistettä, jossa saavutettaisiin sellainen toimivaltuuksien äärimmäinen raja, jonka ylittäminen edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä. Kun muun muassa Eduskunnan oikeusasiamies ja perustuslakivaliokunta (mm. Pe VM 1/2001 vp ja Pe VM 13/2000 vp) ovat useaan otteeseen kiinnittäneet huomiota siihen, etteivät esimerkiksi televalvontaan ja telekuunteluun säädetyt oikeussuojamekanismit ole toimineet tyydyttävällä tavalla, on mielestäni perusteltua omaksua kanta, jonka mukaan kaikki olemassa olevien toimivaltuuksien laajennukset ilman puutteelliseksi todetun oikeusturvan korjaamista ovat perustuslainvastaisia. Tätä perustelulinjaa seuraten ehdotettu telekuuntelun ja televalvonnan kohteiden merkittävä laajennus mm. telepäätelaitteisiin ja sähköpostiosoitteisiin (5 a luvun 1 ) ja uusien rikosnimikkeiden sisällyttäminen telekuuntelun piiriin (5 a luvun 2 ) edellyttävät jo
pelkästään tästä syystä perustuslainsäätämisjärjestystä, kun oikeusturvan todettuja ongelmia ei ehdoteta vieläkään korjattaviksi. Olen jo aiemmin tarjonnut valiokunnalle tätä perustelulinjaa, tosin menestyksettä. Nyt hallitus esittää pakkokeinolakiin uutta oikeussuojajärjestelyä, julkista asiamiestä valvomaan toimenpiteen kohteeksi joutuvien etuja (5 a luvun 6a 6c ). Vaikka ehdotus on sinänsä tervetullut, se ei lainkaan koskisi televalvontaa tai telekuuntelua eikä siis korjaisi niiden oikeusturvaongelmia. Edellä esitetystä yleisestä perustelulinjasta riippumatta pidän selvänä, että ehdotettu 5 a luvun 3 :n 2 momentti eli telekuuntelun laajentaminen useisiin talousrikoksiin voidaan toteuttaa vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Luottamuksellisen viestin salaisuuteen voidaan perustuslain 10 :n 3 momentin mukaan säätää välttämättömiä rajoituksia "yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa". Tämä kvalifiointi tuli perustuslakiin perusoikeusuudistuksessa (1995) sen jälkeen kun perustuslakivaliokunta oli katsonut perustuslain kannalta hyväksyttäviksi tietynlaajuisen telekuunteluoikeuden (PeVL 8/1994 vp). Vaikka tavallisen lain sisältöä ei tule tässäkään tapauksessa nähdä perustuslain autenttisena tulkintana, korostan että perustuslakiin sittemmin säädetyn rajoituslausekkeen lähtökohtana oli oikeuttaa jo toteutetun laajuinen telekuuntelu ilman, että samalla olisi tahdottu jättää merkittävää alaa toimivaltuuden laajentamiselle tavallisella lailla. Sittemmin perustuslakivaliokunta on hyväksynyt televalvonnan kohdistamisen muidenkin kuin luettelon kattamien rikosten tutkinnassa, kuitenkin nimenomaisesti sillä perusteella että kysymys ei ollut kyseisen perusoikeuden ydinalueeseen kohdistuvasta telekuuntelusta, jossa nimenomaisesti seurataan luottamukselliseksi tarkoitetun viestinnän sisältöä eikä vain ns. tunnistamistietoja (PeVL 7/1997 vp). Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa (s. 76) on nyt selitetty, että ehdotetut talousrikokset vaarantaisivat "yhteiskunnan turvallisuutta". Tässä yhteydessä esitetyt perustelut kuitenkin soveltuisivat mihin tahansa rikokseen, jolloin perustuslaissa esitetty kvalifiointi menettäisi kokonaan merkityksensä siitä huolimatta että perusoikeusuudistusta säädettäessä nimenomaisesti haluttiin rajata luottamuksellisen viestinnän murtaminen vain tiettyihin rikostyyppeihin. Perustuslainsäätämisjärjestystä edellyttää mielestäni myös ehdotettu 5 a luvun 4 :n 3 momentti, jolla tekninen kuuntelu ulotettaisiin myös kotirauhan ydinalueelle, yksityisasuntoon. Kyse olisi kansainvälisesti poikkeuksellisesta toimivaltuudesta, jolle ei ole esitetty Suomen rikollisuustilanteeseen liittyviä vakuuttavia perusteluja. Toimivaltuus toteutettaisiin viittaussäännöksenä, edes perustelematta yksityiskohtaisesti miksi on välttämätöntä kohdistaa perusoikeuden ydinsisältöön kohdistuva kajoaminen juuri niihin rikoksiin, jotka vähin erin on säädetty telekuuntelun piiriin 5 a luvun 2 :n 1 momentissa. Perusteluksi ei kelpaa säätämisjärjestysperusteluihin (s. 78) sisällytetty maininta, jonka mukaan telekuuntelun teho on heikentynyt, kun rikolliset sen olemassaolosta tietoisina pyrkivät välttämään televiestintää. Jos telekuuntelu on osoittautunut tehottomaksi tiettyjen rikosten tutkinnassa, tulisi supistaa sen käyttöalaa, ei ottaa käyttöön yhä uusia perusoikeuksien ytimeen kohdistuvia toimivaltuuksia. On sinänsä tervetullutta, että tältä osin esityksessä on edes yritetty etsiä oikeussuojakeinoja toimenpiteen kohteeksi joutuville. Vaikka ehdotus julkisesta asiamiehestä on itsessään kannatettava, sen yksityiskohdat (mm. intressikonfliktit toimenpiteen kohteena olevien henkilöiden välillä) ovat vielä keskeneräisiä eikä esityksessä lainkaan ole pohdittu tulisiko sama järjestely ottaa käyttöön myös telekuuntelussa. Vangitut Pidän epäonnistuneena ehdotusta, jonka mukaan vangitsemisasian automaattisesta käsittelystä kahden viikon välein (1 luvun 21 :n 3 momentti) siirryttäisiin suoraan toiseen äärimmäisyyteen, tuomioistuinkäsittelyyn vain vangitun niin vaatiessa. Jo pelkän tietämättömyyden takia ehdotettu säännös voi johtaa vapaudenriistojen tuomioistuinkontrollin arveluttavaan heikkenemiseen. Lisäksi sillä voi olla sellaisia välillisiä vaikutuksia, jotka vaarantavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 3 kappaleessa ja KP sopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa turvatun vapautensa menettäneen oikeuden oikeudenkäyntiin
kohtuullisen ajan kuluessa. On syytä korostaa myös sitä, että mainittujen sopimuskohtien toteuttamiseksi tulisi Suomen nykyistä käytäntöä laajemmin sallia epäillyn vapauttaminen esimerkiksi takuita vastaan. Ehdotettu muutos voi tältäkin osin merkitä kielteistä kehitystä. Vaikka ehdotus ei ole suorastaan perustuslain tai ihmisoikeussopimusten vastainen, pidän ihmisoikeussopimusten asianmukaisen toteuttamisen kannalta tärkeänä, että joko viran puolesta tapahtuvalle vangitsemisasian käsittelylle edelleen säädettäisiin (mahdollisesti nykyistä harvempi) tietty automatiikka tai vireillepanovalta annettaisiin vangitun itsensä
ohella jollekin tämän etua ja oikeusturvaa valvovalle taholle. Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2002 Martin Scheinin, professori