saatesanat Teamwork Olipa kyse jääkiekosta tai jalkapallosta tai mistä tahansa joukkuepelistä ratkaisevaa on, miten joukkue pelaa yhteen. Jokaisen pelaajan pitää yksilönä sopia joukkueen taktiikkaan. Tämä ei aina tarkoita sitä, että kaikki parhaat pelaajat ovat yhtä aikaa kentällä. Yksikin väärä pelaaja voi tuhota taktiikan ja aiheuttaa tappion. Samoin voidaan katsoa asian olevan meidän seurakunnissamme ja yhdistyksessämme. Tarvitaan ihmisiä, jotka antavat osaamistaan ja aikaansa yhteiseksi hyväksi. Mutta olennaista on, että yhteispeli yhteisen tavoitteen suuntaan sujuu ja että yksilöt täydentävät toisiaan. Siksi on tärkeää aika ajoin keskustella yhteisistä asioista ja arvoista, kuten vastikään vuosikokouksessa Frankfurtissa. Hyvänä merkkinä johtokuntatyön mielekkyydestä ja yhteistyön sujumisesta pidän sitä, että johtokunnan erovuoroisista jäsenistä kaikki asettuivat ehdolle uudelleen ja kaikki myös valittiin. Joukkueen kipparoinnista jääneestä hyvästä mielestä viestii se, että johtokunnan edellisvuosien puheenjohtajista Eva Otremba toimi kokouksen ääntenlaskijana, Margareta Pyykkönen-Bloemer kokouksen sihteerinä ja Katriina Wegener valittiin uudelleen tilintarkastajaksi. Joukkuepeli ei suju itsestään, vaan sitä on harjoiteltava. Eri-ikäisten, eri taustoista tulevien, luonteeltaan erilaisten ihmisten yhteisö ei sekään toimi automaattisesti. Vuosikokouksen puheenjohtaja kansliapäällikkö Jukka Keskitalo vetosikin loppupuheenvuorossaan seurakuntiin, että ne suuntaisivat voimansa sen pohtimiseen, mikä on Saksan suomenkielisen kirkollisen työn perimmäinen tavoite ja työskentelyyn tämän tavoitteen hyväksi mahdollisimman yksimielisesti. (Lue lisää vuosikokouksesta s. 6 alkaen.) Ein guter Spieler allein bringt in keinem Mannschaftssport den Sieg. Es geht immer darum, dass das ganze Team gut zusammen funktioniert. Ähnlich ist es in unserem Verein und in unseren Gemeinden. Wir haben viele begabte Menschen, die viel Liebe und Zeit investieren. Aber es ist wichtig, dass auch das Zusammenspiel gut ist. Und genauso wie im Sport muss man wissen, wo das Tor steht. Eine gute Gelegenheit, sich auszutauschen und die Kooperation zu verbessern, war wieder die Jahreshauptversammlung in Frankfurt. Und ein schönes Zeichen für eine gelingende Zusammenarbeit scheint mir die Tatsache, dass alle turnusmäßig aus dem Vorstand ausscheidenden Mitglieder sich wieder zur Wahl stellten und in ihrem Amt bestätigt wurden. (Lesen Sie mehr über die JHV ab Seite 6.) Im Mai blicken wir erwartungsvoll nach Stockholm und besonders nach Helsinki. Hoffentlich wird uns gutes Teamwork von vielen Mannschaften präsentiert. Und hoffentlich erleben wir gute Teamarbeit auch in und zwischen unseren Gemeinden das ganze Jahr über. Toukokuun MM-otteluilta odotamme laadukasta ja hyvää yhteispeliä. Jokainen meistä voi tehdä osuutensa, että yhteispeli seurakunnissamme ja myös vuosikokouksessa sujuu ja tuottaa tulosta. Inspirierende Impulse wünscht Ihnen Mauri Lunnamo päätoimittaja/chefredakteur 5 2012 1
Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe TEEMA: Vuosikokous uusi johtokunta Papit varsilla virtain Vanhat linnat, sontikka, autobaana, juna, Biergarten Saksan suomalaispapit olivat antaneet vuosikokousta varten Kirkan tunnetulle laululle uuden asun. He esittelivät työlleen ja työalueilleen tyypillisiä piirteitä huumorin pilke silmäkulmassa. Lue sivulta 8, miksi etelän pappi istuu terassilla ja lounaspappi liitää pilvissä. 8 Am Ruder Minna und Kalle Wie erreichen wir am besten neue nach Deutschland ziehende Finninnen und Finnen? Wie motivieren wir neue Leute zur Mitarbeit im Kirchenrat? Wie sichern wir die finanzielle Unterstützung unserer Arbeit durch die finnische und deutsche Kirche auch in Zukunft? Wo sind die Männer? Was unsere Vorsitzenden sonst noch umtreibt und warum sie weiterhin gern im Vorstand mitarbeiten, erfahren Sie auf S. 10-11. 10 Voimme oppia teiltä sanoi vuosikokouksen puheenjohtajana toiminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kokouksen päätteeksi. Hän kertoi viikonlopun aikana myös oman kirkkonsa kuulumisia. Lue Suomen kirkon tilanteesta, sen ilon aiheista ja haasteista sivuilta 12-13. 12 1000 Liter Bier Sollen laut einem alten Artikel der finnischen Zeitschrift Hymy die Mitglieder unserer Gemeinde in Frankfurt getrunken haben. 40 Jahre sind eine lange Zeit und sollen am 1.5. gebührend gefeiert werden. Streiflichter aus der 40-jährigen Geschichte der Gemeinde am Main finden Sie ab S. 15. 15 Musik für Wasser Dafür steht das kammermusikalische Konzertprogramm des AND-Ensembles am Muttertag in der Passionskirche in Berlin. Mit dem Erlös des Benefizkonzertes wird das Programm Brunnen für das Dorf der finnischen Missionsgesellschaft unterstützt. Weitere Informationen auf Seiten 24 und 35. 24 2 5 2012
Ajankohtaista / Aktuelles 35 vuotta hedelmällistä yhteistyötä Ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Saksan evankelisen kirkon (EKD) välinen sopimus allekirjoitettiin 35 vuotta sitten, 20.5.1977 Frankfurt am Mainissa. Kirkkojen välistä hedelmällistä yhteistyötä juhlistivat 26.3. Hannoverissa (vas.) EKD:n ekumeenisen osaston johtaja piispa Martin Schindehütte, EKD:n kirkkohallituksen presidentti Hans Ulrich Anke, Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ja eläkkeellä oleva kirkkoneuvos Klaus Kremkau. Die erste Vereinbarung zwischen der Evangelisch-Lutherischen Kirche Finnlands (ELKF) und der Evangelischen Kirche in Deutschland (EKD) wurde vor 35 Jahren, am 20. Mai 1977 in Frankfurt am Main unterschrieben. Aus Anlass dieses Jubiläums würdigten (im Foto von links) der Leiter der Hauptabteilung Ökumene, Bischof Martin Schindehütte; der Präsident des Kirchenamtes der EKD, Dr. Hans Ulrich Anke; der Präsident der Kirchenverwaltung der ELKF, Dr. Jukka Keskitalo und OKR i.r., Klaus Kremkau die Unterzeichnung des Vertrags von 1977 in Hannover. Foto: Ritva Prinz Ulkosuomalaistyön piispa Wille Riekkinen jää eläkkeelle Kuopion hiippakunnan piispan virasta 1.5.2012 kuva: J. Antikainen Kenellä on kotinsa kaukana, ei vastaa, kun kysytään, mistä on poissa. Sillä kuinka selittäisi, että on syntyisin monilta tuntemattomilta seuduilta, paikoista, joissa ei ole koskaan käynyt, joissa kukaan ei ole, joita kaikkia kantaa sydämessään. (Helinä Siikala) Kiitos, Wille-piispa, että olet monta, monta vuotta uskollisesti kantanut meitä Saksan suomalaisia sydämessäsi sekä välittänyt rohkaisullasi ja isällisellä olemuksellasi kodin tuntua keskuuteemme. Tuokoon eläkepäivät sinulle mahdollisuuden suunnata niille rannoille ja toteuttaa niitä unelmia, joita sydämessäsi kannat. Kalaonnea ja Jumalan huolenpitoa toivotellen Saksan suomalaiset seurakunnat ja suomalaispapit Suomalaisen kirkollisen työn keskus, työntekijät ja johtokunta Rengas 6-7/2012 ilmestyy KV 22 kesä- ja heinäkuun tapahtumatiedot artikkelit: 26.4. seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: 26.4. Rengas 8-9/2012 ilmestyy KV 30 elo- ja syyskuun tapahtumatiedot artikkelit: 26.6. seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: 26.6. 5 2012
kuukauden sana Missä asussa taivaaseen? Keskustelimme uskontunnustuksesta. Eräs seurakuntalainen totesi, että siinä kohdassa, missä tunnustetaan Uskon... ruumiin ylösnousemisen hän tunnustaa mieluummin saksaksi Ich glaube an... die Auferstehung der Toten. Tuhkattuna tai matojen paljaaksi kaluamana on vaikea kuvitella tämän maallisen majan nousevan ylös ja elävän iankaikkisuudessa. Paavali kertoo korinttolaistenkin pohtineen samoja kysymyksiä: Joku ehkä kysyy: Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on? 1 Kor. 15:35 Ylösnousemusta tai peräti ruumiin ylösnousemusta on vaikea käsittää järjellä. Kaikki Uuden Testamentin kirjoitukset ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus nousi kuolleista ja monet kirjoituksista kertovat Jeesuksen ilmestyneen ylösnousemuksen jälkeen myös opetuslapsilleen. Siitä, millainen ylösnousemusruumis Jeesuksella on mahtanut olla, tekstit ovat kuitenkin montaa mieltä. Yhtäällä Maria ei saanut koskea Jeesukseen, toisaalla Jeesus ojensi naulojen runtelemat kätensä Tuomaalle kosketettaviksi. Matteuksen mukaan tyhjältä haudalta palaavat naiset tunsivat Jeesuksen heti hänet nähdessään, Luukkaan mukaan taas Emmaukseen kulkevat opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta hänen ulkomuotonsa perusteella. Yksimielisiä Uuden Testamentin teologit ovat taas siitä, että samoin kuin Jeesus Kristus herätettiin kuolleista, samoin Jumala tulee herättämään kuolleista myös meidät. Ja koska ihminen on kokonaisuus, hän kuolee kokonaisuutena ja nousee kokonaisuutena kuolleista. Ruumis ei ole maallisen elämän aikana vain sielun ja hengen vankila eikä jää ylösnousemuksessakaan niin sanotusti sielun ja hengen jalkoihin. Sielua tai henkeä ei voi nähdä ja ehkä siksi on helpompi kuvitella niiden nousevan kuolleista. Ruumiin ylösnousemusta on vaikeampi kuvitella ja vaikeampi selittää. Paavali ottaa avuksi keväisen esimerkin: Eihän se, mitä kylvät, tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu. Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. 1 Kor. 15: 36-38, 42-44 Tuntemattoman kukan siemenestä on mahdoton päätellä, minkä värinen, kokoinen ja muotoinen kukka siitä kerran puhkeaa esiin. Yhtä mahdoton on päätellä meidän maallisen ruumiimme perusteella, miltä hengellinen ruumiimme tulee näyttämään. Uskon salaisuuksista voi puhua vain vertauksin. Paavalin vertaus on siitä oivallinen, että sitä voi näin keväällä kokeilla: Ota käteesi jokin pieni siemen vaikkapa tomaatti, salaatti tai orvokki. Tarkastele siementä kädessäsi ja kylvä se sitten. Hoida huolella ja ihmettele versoa, joka alkaa työntyä mullasta. Mitä siemenestä on jäljellä? Ja kuitenkin kasvi, jota lopulta ihailet, on se sama kuin tuo pikkuinen siemen. Viisivuotias kysyi: Äiti, jos sellainen äiti kuolee, jolla oli ihan pikkuinen vauva masussa kasvamassa, niin silloinhan se vauvakin kuolee. Jos ne molemmat pääsevät Jumalan luo asumaan, niin asuuko se vauva koko iankaikkisuuden sen äidin masussa? Vai voiko se syntyä siellä taivaassa? Jumala sen tietää. Minä uskon.... Päivi Lukkari 5 2012
Kirkollinen ABC-kiria eli pieni sanasto kristityn arjen ja juhlan järjestelyihin Pastori Miika Rosendahl jatkaa kirkollisen elämänpiirin erityissanastoa esittelevää sarjaa. Kunnia. Gloria. Palomiehille ja turvallisuusintoilijoille tulee varmasti ensimmäisenä mieleen palosammutinmerkki, meille muille kedon paimenet pelästyttänyt enkelien kuoro. Gloria in excelsis Deo! Et in terra pax hominibus bonae voluntatis! Kunnia Jumalalle korkeudessa! Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa! Samaa enkelten gloriaa, Jumalan kunniaa laulamme mekin messussa aina paitsi paastonaikoina pienen paaston aikana ennen joulua tai suuren paaston aikana ennen pääsiäistä. Tämän suuren kunnian lisäksi jumalanpalveluselämässä toistuu muun muassa psalmiluvun yhteydessä pieni kunnia : Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen! Musiikki. Eräs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja, sanoi Martti Luther. Musiikki liittyy erottamattomana osana kirkollisiin toimituksiin. Musiikilla viritetään tunnelma. Sillä ilmaistaan jotakin, mihin sanat eivät riitä. Musiikki ylittää kielirajat. Kuulemaan ja usein myös laulamaankin pystyy, vaikka tekstistä ei ymmärtäisi yhtään mitään. Monet tutut virret kuuluvat yhteiseen kirkolliseen perinteeseen, jolloin ne voidaan laulaa makaronirunouden tapaisesti; yksi säkeistö yhdellä ja toinen toisella kielellä. Kirkollisten toimitusten musiikin valintaan tyyliin, esitystapaan ja sisältöön on hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Jääväthän monet sävelmät elämään juhlatilanteeseen liittyvinä tuoden myöhemminkin rakkaat muistot mieleemme. Valinnoissa on hyvä ottaa huomioon myös raamatuntekstien ja rukousten aiheet, mikä tukee toimituksen läpi kulkevan punaisen langan, eheän ajatuslinjan muodostumista. Papit ja kirkkomuusikot antavat mielellään ideoita ja neuvoja. Mikä on dimissoriale? Mitä teen, kun toivoisin lapselleni saksalaissuomalaisen kastejuhlan? Mistä saan virkatodistuksen? Rippi. Katumus. Rippi koostuu kahdesta osasta. Ensiksi tunnustamme Jumalalle syntimme. Kadumme vääriä tekojamme, sitä ettemme aina pysty rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme, vaikka tahtoisimmekin. Toiseksi saamme synninpäästön, kuulemme Jumalan itsensä äänen anteeksiantavissa sanoissa: Ystäväni, ole rohkealla mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi. Rippi liittyy kirkollisissa toimituksissa kuten muissakin jumalanpalveluksissa erityisesti ehtoollisen viettoon ajatuksiamme siihen valmistavana osana. Rippi voi olla myös yksityinen, kahden henkilön, yleensä papin ja seurakuntalaisen välinen kirkollinen toimitus. Rippi on äärimmäisen luottamuksellinen, kuuluuhan siihen erottamattomasti rippisalaisuus. Salaisuus on ehdoton; vastapooleina ovat ihminen ja Jumala, tunnustaminen tapahtuu Jumalalle ripin vastaanottajan toimiessa vain hänen työkalunaan. Ripittäytynyttä henkilöä ei saa missään tilanteessa, edes oikeudessa, paljastaa. Sarja jatkuu Renkaan seuraavassa numerossa. 5 2012 5
Varrella Main-virran Wochenende mit Jahreshauptversammlung in Frankfurt Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen vuosikokous pidettiin 24.3.2012 Frankfurtissa. Aurinkoisen viikonlopun aikana vuosikokousvierailla oli varsinaisen kokouksen lisäksi mahdollisuus katsella Mainin metropolia niin joelta kuin Maintowerpilvenpiirtäjän kattoterassilta käsin. Vesiaiheisissa iltaohjelmissa osanottajat saivat kartoittaa Saksaa kotijokiensa perusteella ja kuulla suomalaista musiikkia Hanna Purhon, Pekka Varosen ja Miika Rosendahlin tulkitsemana. Sunnuntain ohjelmassa oli tutustuminen Frankfurtin suomalaisen seurakunnan tiloihin ja jumalanpalvelus saksalaisen isäntäseurakunnan (Dornbuschgemeinde) kirkossa. Jumalanpalveluksessa lauloi Finnsisters-trio ja saarnasi Suomen kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, joka toimi myös vuosikokouksen puheenjohtajana. Keskustelua seurakuntatyöstä Lauantain yleiskeskustelussa käytiin vilkasta ajatustenvaihtoa seurakuntien toimintaedellytyksistä. Viime kesäkuussa Helsingissä pidetyn Saksan ja Suomen kirkkojen välisen konsultaation tuloksena on perustettu työryhmä selvittämään mahdollisuuksia saada saksalaisten seurakuntien tilat kaikkialla korvauksetta suomalaisten seurakuntien käyttöön. Seurakuntia muistutettiin myös mahdollisuudesta saada tukea johtokunnalle tehtyjen projektianomusten kautta. Anomukset tulee jättää edellisvuoden kesäkuun loppuun mennessä. Pappien työraporttien julkistamismahdollisuudesta heränneen kysymyksen johdosta papit selvittivät, että raportit ovat heidän ja johtokunnan välinen kommunikaatioväline eivätkä sovellu yleiseen tiedonvälitykseen. Keskusteltiin myös naapuriavun rakenteiden ja toimintatapojen uudelleenorganisoinnista. Naapuriavun vastuunkantajat ovat vaitiolovelvollisia tietoonsa tulleista asioista. Työstä on silti mahdollista laatia anonymisoituja tilastoja, jotta naapuriavun tarvetta voidaan seurata ja työtä kehittää sitä vastaavaksi. Kohtaamiset kokoustauoilla ovat tärkeitä kuulumisten vaihtamiseksi eri puolilta Saksaa tulleiden seurakuntien edustajien kesken. Pekka Varonen ilahdutti omilla sävellyksillään ja tutuilla kansanlauluilla perjantai-iltana. 5 2012
kuvat/fotos: Ritva Prinz, Mauri Lunnamo Vuosikokouksessa erityisiksi ilonaiheiksi todettiin lähetyksen ja kansainvälisen diakonian saamat lahjoitukset ( 1,41 jäsentä kohti) ja rippikoulutyön kasvanut suosio. Vuoden 2011 toiminnallisen tuloksen tappiollisuudesta huolimatta yhdistyksen talous on vakaa. Naisten seminaaria 50+ lukuun ottamatta pitempien seminaarien suosio oli vähäistä. Sen sijaan teemapäiviin osallistuttiin innokkaasti. Näitä on luvassa paristakin aiheesta eri puolilla Saksaa myös vuonna 2012. Vuoden 2013 vuosikokous pidetään Hampurissa Pohjois-Saksan merimieskirkon tiloissa. An den Main-Ufern Die satzungsmäßige Jahreshauptversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. fand am 24.3.2012 in Frankfurt statt. Neben den von der Satzung vorgegebenen Themen diskutierten die Delegierten u. a. über die Nachbarschaftshilfe und Finanzierung der Gemeinderäume. Als Vorsitzenden konnten wir den Präsidenten des finnischen Kirchenamtes, OKR Dr. Jukka Keskitalo begrüßen. Erfreulich hoch waren im Jahre 2011 die Zuwendungen für Mission und ökumenische Diakonie ( 1,41 pro Gemeindeglied). Auch wenn das Ergebnis vor dem Jahresabschluss 2011 negativ war, ist die finanzielle Lage des Vereins stabil. Begrüßt wurde die gestiegene Zahl von Konfirmanden sowie die Beliebtheit der Thementage (u. a. Sterben und Leben nach dem Tod, Ich bin -Worte Jesu). Weitere Thementage sollen 2012 an verschiedenen Orten stattfinden. Die Teilnehmer hatten im Laufe des Wochenendes Gelegenheit, die Mainmetropole sowohl vom Wasser als auch vom Maintower aus kennen zu lernen. Am Sonntag besichtigten sie die Räume der finnischen Gemeinde Frankfurt und feierten Gottesdienst in der Dornbuschkirche. Die Jahreshauptversammlung 2013 wird in Hamburg in den Räumen der Seemannskirche in Norddeutschland stattfinden. Ritva Prinz Finnsisters-trio (Helena Harju, Outi Erlemann und Hanna Purho) gestaltete den Gottesdienst am Sonntag in der Dornbuschkirche mit. Spitzengespräche Susanna Merikanto-Timonen vom finnischen Kirchenamt auf dem Maintower im Gespräch mit Karl-Friedrich von Knorre und Pfr. Anssi Elenius. 5 2012
Suomalaispappien esittelylaulu sävelmä Varrella virran (Kirka) SKTK:n vuosikokous 2012 Frankfurt am Main, 23.3.2012 kuva: Ritva Prinz Helena Eckhoff Nuo vanhat linnat tunnetaan ja virta kaunis Reinin maan; siis sinne jäin mä asumaan. Varrelle virran. Töitä mulle tarjottiin, siis tartuin kirkon hanskaisiin, Se antoi vauhdin askeliin. Varrella virran. Varrella virran, varrella virran. Se antoi vauhdin askeliin - varrella virran. Päivi Vähäkangas Helsingistä lähdettiin, rannoille Elben päädyttiin, Hampurissa nykyisin on koti Päivi-pastorin. On meri täällä lähellä ja sontikalle käyttöä, kiertää pappi pohjoisen stadeissa Hansan. Varrella virran, varrella virran, on sontikalle käyttöä - stadeissa Hansan. Päivi Lukkari Laiskuuteen kun masentuu, niin sitä kaipaa seurakuntihin. Junaan vaan ja mä lähdin taas varsille virtain. Spreen rantaa junailen ja Oderille tähyilen. Elbe halkoo alueen idästä keskeen. Varsilla virtain, varsilla virtain. Elbe halkoo alueen - idästä keskeen. Anssi Elenius Frankfurtissa taivaaseen pyrkii kerrostalo jokainen vaan lounaan datapastori pilvissä liitää. Varo ettet alle jää, kun valo sulle välähtää, siis palaa aina oikeaan kaistoilla baanan. Varrella Mainin, varrella Reinin. Siis palaa aina oikeaan - kaistoilla baanan. Miika Rosendahl Ja sitten mennään Baijeriin, ja vielä Württembergiinkin aivan tuonne etelään, juurelle Alppein. On siellä Neckari, Datsun sata, äh, Amperi, kaunoinen Tonava ja sitten vielä Isari. Varrelle virran, Isarin rantain, sinne Biergarteniin - istumaan iltaa (ja tapaamaan seurakuntalaisia). Missä nahkahousut? Entä lodentakki? Nyt loppu on laulu, sanon mä Pfiat di! Tässä ol papit, saammehan aplodit, kun riimit väännettiin, virtojen oodit. 5 2012
Uusi johtokunta Der neue Vorstand Johtokunnan erovuorossa olleet jäsenet asettuivat kaikki uudelleen ehdolle. Varapuheenjohtajaksi valittiin Minna Schotten, varsinaisiksi jäseniksi Iina Fischer ja Reettakaisa Sofia Salo sekä varajäseneksi Anna-Liisa Diestelhorst. Die turnusmäßig ausscheidenden Mitglieder des Vorstandes stellten sich alle erneut zur Wahl und wurden wiedergewählt. Als stellvertretende Vorsitzende setzt ihre Arbeit im Vorstand Minna Schotten fort. Ordentliche Mitglieder sind weiterhin Iina Fischer und Reettakaisa Sofia Salo, Ersatzmitglied ist Anna-Liisa Diestelhorst. kuva/foto: Ritva Prinz Eturivissä vasemmalta / vorne von links: Iina Fischer, Leena Nikula, Reettakaisa Sofia Salo, Anna-Liisa Diestelhorst, Milja von Fragstein, Minna Schotten. Takarivissä vasemmalta / hinten von links: Karl-Friedrich von Knorre, Felix Tölle. 5 2012
Kipparimme Minna ja Kalle Die Jahreshauptversammlung hat Minna Schotten erneut zur stellvertretenden Vorsitzenden gewählt. Als 1. Vorsitzender setzt Karl-Friedrich (Kalle) von Knorre seine Arbeit im Vorstand fort. Minna Schotten Minna lebt seit gut 10 Jahren in Deutschland und hat als Account Managerin auch beruflich mit Zahlen zu tun. Deshalb sind die Finanzen ihr Schwerpunt in der Vorstandsarbeit. Neben finanziellen Fragen (Nutzungsgebühren der Gemeinderäume, mittel- und langfristige finanzielle Perspektiven unserer Arbeit) beschäftigen sie Fragen wie: Wie erreichen wir am besten neue nach Deutschland ziehende Finninnen und Finnen? Wie motivieren wir neue Leute zur Mitarbeit im Kirchenrat? Wie stellen wir sicher, dass keiner im Alter vereinsamt? Kuka olet? Olen Minna Schotten, naimisissa oleva 36-vuotias tradenomi, 3- ja 4-vuotiaiden lasten äiti. Vuonna 2001 tulin Düsseldorfiin kahdeksi vuodeksi töihin ja - kuten on aika monelle muullekin tainnut käydä - se kaksi vuotta on vähän venähtänyt... Miksi työskentelet johtokunnassa? Muutama vuosi sitten tulin vähän sattuman kautta mukaan, kun silloinen varapuheenjohtaja Margareta Pyykkönen- Bloemer oli kirkkoraatimme kokouksessa kertomassa johtokunnan kuulumisia. Hän mietti siinä myös, etteikö ketään talousasioista kiinnostunutta löytyisi mukaan hänen luopuessaan paikasta. Monesta asiasta kiinnostuneena aukaisin tietenkin suuni ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin tullut valituksi johtokunnan jäseneksi. Jo ensimmäisissä kokouksissa huomasin, kuinka monimuotoista johtokunnan työ on ja ennen kaikkea kuinka mukavia ihmisiä toiminnassa on mukana. Sen vuoksi työ onkin todella mielekästä! Omalta osaltani johtokunnassa työskentely täydentää myös kivasti paikallistason seurakunta- ja kielikoulutyötä. Pidän siitä, että pääsen tarkastelemaan asioita myös lintuperspektiivistä! Mistä iloitset suomalaisessa kirkollisessa työssä erityisesti? Siitä, että minä itse ja myös lapseni pääsemme osallisiksi ainakin minulle oleellisesta osasta suomalaista kulttuuria myös täällä Saksassa. Iloitsen kuvat: Mauri Lunnamo 10 5 2012
myös siitä, kuinka pienellä porukalla saadaan paljon aikaan! Renkaasta, siitä kuinka hyvin lehteä ja verkkosivuja on saatu kehitettyä. Mitkä ovat tärkeimmät lähitulevaisuuden haasteet? Kuten Kalle vuosikokouksessa mainitsi, paikallisseurakuntien kirkko- ja seurakuntatiloista maksamat käyttömaksut, niiden poistaminen. Työ on käynnissä! Mutta myös seuraavat aiheet mietityttävät: Kuinka saamme uusmuuttajat parhaiten tavoitettua? Kuinka paikallisseurakuntien kirkkoraateihin saadaan houkuteltua ihmisiä? Entä kuinka voimme parhaiten auttaa vanhenevia seurakuntien jäseniä, etteivät he jäisi yksin? Ja vaikka SKTK:n talous onkin erinomaisessa kunnossa, niin aina ovat ajatukset myös siinä, kuinka pitkällä aikavälillä saamme turvattua riittävän rahoituksen. Karl-Friedrich von Knorre Karl-Friedrich (Kalle) von Knorre lebte in seiner Kindheit 8 Jahre in Finnland. Seitdem ist der Anwalt mit finnischer Sprache und Musik verbunden. Kalle bringt bei Bedarf gern auch sein Verhandlungsgeschick ein und freut sich, dass der Vorstand durch gemeinsame Arbeit viel erreicht. Als wichtige Herausforderungen sieht er die Sicherung der finanziellen Unterstützung unserer Arbeit durch die finnische und deutsche Kirche, auch in Bezug auf Nutzung der Gemeinderäume. Er möchte unsere Gemeinden ermutigen, die angebotenen Dienste des ZfkA noch mutiger in Anspruch zu nehmen. Und eine Frage beschäftigt ihn - bei der Vielzahl von aktiven Frauen - besonders: Wo sind die Männer? Kuka olet? Karl-Friedrich (Kalle) v. Knorre, naimisissa oleva asianajaja ja ylpeä pikku-christophin (3 v) isä. Asuin lapsena 8 v Helsingissä ja edelleen vierailu siellä on kuin palaisi kotiin. Asuessani Suomessa lauloin monta vuotta Helsingin tuomiokirkon kuorossa, joten suhteet suomalaiseen kirkkoon syntyivät jo silloin. Olen tyytyväinen siihen, että käytän arkielämässä suomen kieltä joka päivä ansio- ja vapaaehtoistyöni takia. En olisi uskonut näin käyvän, kun muutin 16-vuotiaana takaisin Saksaan. Miksi työskentelet johtokunnassa? Koska saamme siellä yhdessä paljon aikaan. On aina mielekästä tehdä jotain, minkä kokee itse hyväksi. Kirkollinen työ on aina ollut osa elämääni. Kun saan tehdä sitä suomalaisten kanssa, ja työni puolesta osaan neuvotella ja löytää sovinnon, jos siihen on tarvetta, niin on luonnollista, että olen mielelläni aktiivisesti mukana. Mistä iloitset suomalaisessa kirkollisessa työssä erityisesti? Iloitsen siitä, että yhteistyö SKTK:n, pappien ja Suomen kirkon välillä toimii hyvin. Henkilökohtaisesti iloitsen siitä, että suomalainen musiikki on tärkeä osa meidän kirkollista työtämme. Mitkä ovat tärkeimmät lähitulevaisuuden haasteet? Saksan kirkon budjetit pienenevät vuosi vuodelta. Meidän täytyy varmistaa parhaamme mukaan, että saamamme tuki pysyy ennallaan. Myös vuokratuki aluekeskuksillemme sekä seurakuntien tilojen käyttökustannukset ovat teemoja, joita parhaillaan työstämme. Tämän lisäksi haluan aktivoida paikalliset seurakunnat käyttämään vielä enemmän SKTK:n palveluja. Minnan mainitsemat haasteet uusmuuttajien tavoittaminen ja seurakuntien jäsenten vanheneminen ovat niin ikään aiheita, joita olemme miettineet jo pitkään. Kun olen sivusta seurannut, miten naisten seminaarit menestyvät vuodesta toiseen, niin en niinkään kysy, että missäs ne nuoret? (usein esitetty kysymys paikallisseurakunnissa) vaan kysyn: Missäs ne miehet? Hei miehet, herätkää! Haastattelu: Ritva Prinz 5 2012 11
Kirkolla on sanottavaa Ein Gespräch mit OKR Dr. Jukka Keskitalo über aktuelle Herausforderungen der finnischen Kirche 12 5 2012 Jukka Keskitalo (50) on maalaistalon poika Tornionjokilaaksosta. Hän on väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta ja tehnyt pitkän pappisuran Jyväskylässä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen kansliapäällikkönä hän on toiminut syksystä 2010. Jukka Keskitalon vaimo Marja on sairaalapastori. Heillä on kolme tytärtä, joista nuorin on adoptoitu Kiinasta. Jäsenmäärän lasku ja kunta- ja väestörakenteen muutos asettavat Suomen kirkon suurien haasteiden eteen, kertoi SKTK:n vuosikokouksen puheenjohtajana toimi- Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo toimi puheenjohtajana vuosikokouksessa. nut kansliapäällikkö. Vuoden 2010 kirkosta eroamisaallon jälkeen tilanne on tosin normalisoitunut ja eroamisprosentti on vakiintunut samalle tasolle kuin se oli ennen vuotta 2010. Kuitenkin erityisesti nuorten aikuisten kirkkoon sitoutuminen on viime vuosina löyhentynyt. Suuri haaste onkin, miten saada rippikouluissa nuorten ja seurakunnan välille syntyvä side kestämään. Rippikoulutyö on kirkkomme toiminnan kruununjalokivi, toteaa Jukka Keskitalo. Rippikoulu on Suomessa edelleen osa nuorisokulttuuria ja vuonna 2011 sen kävi 83 % 15 vuotta täyttävistä. Nuorten aikuisten loitontumisella kirkon perinteestä on myös kerrannaisvaikutuksia, sillä juuri he ovat uutta sukupolvea kasvattavia vanhempia. Enää ei voida itsestään selvästi olettaa kristillisen perinteen siirtyvän kotien välityksellä, toteaa kansliapäällikkö, kirkon lapsityössä ei siis pitäisi säästää. Yhteiskunnan eettisenä omanatuntona kirkon ääni on kuitenkin kysytty edelleen. Jukka Keskitalo kertoo, että viime syksynä eduskuntavaalien alla kirkko ensimmäistä kertaa julkaisi oman hallitusohjelmansa, ts. esityksen, mitä aiheita se toivoisi sisällytettävän seuraavan hallituksen ohjelmaan. Se, että kirkko näin toi äänensä kuuluville, sai julkisuudessa positiivisen vastaanoton. Hallitusneuvottelujen alkaessa arkkipiispa Kari Mäkistä pyydettiin jopa pitämään esitelmä neuvottelujen avausseminaarissa ja Jukka Keskitalo kutsuttiin kirkkohallituksen edustajana mukaan asiantuntijaryhmään, jota hallitusneuvottelijat voivat halutessaan kuulla. Vaikka kirkon tehtävä ei olekaan puuttua puoluepolitiikkaan, toteaa kansliapäällikkö viestinnän merkityksen kasvavan koko ajan: Meidän tulee kertoa, mitä hyvää kirkko tekee. Omat haasteensa niin yhteiskunnalle kuin kirkollekin asettaa demografinen kehitys. Maaseudulla on alettu perustellusti kysellä: Sammuvatko pienissä seurakunnissa valot? Mahdollisena ratkaisuna Jukka Keskitalo pitää ns. rovastikuntamallia, jossa vastuu toiminnasta säilyisi seurakunnilla, mutta taloudelliset ja henkilöstöasiat hoidettaisiin keskitetysti suurempien rovastikuntien toimesta. Kaupungeissa seurakunnat voisivat myös profiloitua ja vastata keskitetysti jonkin kohderyhmän (esim. yhä suuremman osan väestöstä muodostavien yksinelävien, sinkkujen ) tarpeisiin tai erikoistua tiettyihin toimintamuotoihin tai hengellisiin korostuksiin ja yhteistyössä näin säästää resursseja. Teologiselta näkökannalta seurakunta ei ole uskonnollisten palvelujen tuotantolaitos vaan kristittyjen yhteisö, painottaa Jukka Keskitalo ja pohtii, miten seurakuntalaiset voisi saada tuntemaan, että seurakunta on yhteisö juuri heitä, heidän elämänsä kysymyksiä varten.
kuvat/fotos: Ritva Prinz Vaikka Jukka Keskitalo on käynyt useaan kertaan Saksassa, hän kertoi SKTK:n vuosikokousviikonloppuun osallistumisen avanneen uusia näkökulmia suomalaiseen kirkolliseen työhön: Täällä toteutettavasta seurakuntatyön mallista, jossa vapaaehtoisilla on suuri merkitys, voimme Suomessa ottaa oppia. Jukka Keskitalo näkee kuitenkin myös aktiivisen ja sitoutuneen vapaaehtoistyön rajat ja korostaakin sitä, että johtokunnan ja pappien tärkeä tehtävä on pitää huolta vastuunkantajista. Tarvitaan toinen toisestaan huolehtimisen henkeä, myös ja erityisesti yhä useampien seurakuntalaisten vanhetessa. Kristillinen perinne on osa suomalaisuutta, suomalaisia juuria, hän painottaa ja ajattelee aluekeskusten olevan ikään kuin majakoita keskellä vierasta maata. Vuosikokouksen päätteeksi Jukka Keskitalo totesikin olevansa vaikuttunut näkemästään ja kuulemastaan: Täällä saadaan suhteellisen pienillä resursseilla paljon aikaan. OKR Dr. theol. Jukka Keskitalo stammt von einem Bauernhof in West-Lappland. Nach vielen Jahren im Pfarramt in Jyväskylä leitet er seit Herbst 2010 das Kirchenamt der Evangelisch-Lutherischen Kirche Finnlands in Helsinki. OKR Keskitalo führte den Vorsitz bei der Jahreshauptversammlung des ZfkA in Frankfurt und berichtete über die aktuelle Lage der finnischen Kirche. Jukka Keskitalo harrastaa hiihtoa ja seuraa Bundesliigaa. Koska hänen lempijoukkueensa on Schalke04, hän sai muistoksi Schalke-pipon. Die große Austrittswelle von 2010 legte sich zwar wieder, die kirchliche Bindung von besonders jungen Erwachsenen hat sich in den letzten Jahren aber erheblich gelockert. Dies hat u. U. auch kumulative Auswirkungen, weil sie als Eltern einen maßgeblichen Einfluss auf die religiöse Erziehung der kommenden Generation haben. Der Konfirmandenunterricht allerdings erreicht in Finnland immer noch 83 % der 15-Jährigen. Die Herausforderung ist, wie die dadurch entstandene Verbindung ins Erwachsensein hinübergerettet werden kann. Besonders in ethischen Fragen wird die Stimme der Kirche nach wie vor gefragt und gehört. Dies zeigte sich laut OKR Keskitalo im letzten Herbst, als die finnische Kirche einen Katalog von Themen veröffentlichte, die sie gerne ins nächste Regierungsprogramm aufgenommen sehen würde. Daraufhin wurde der Erzbischof Kari Mäkinen um einen Beitrag für die Eröffnungsveranstaltung der Regierungsverhandlungen gebeten und OKR Jukka Keskitalo wurde zu einer Expertenkommission eingeladen, die den Verhandelnden auf Anfrage zur Verfügung stand. Von der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland zeigte sich der finnische Gast beeindruckt: Hier wird mit verhältnismäßig geringen Ressourcen viel erreicht, davon können wir in Finnland lernen. Ritva Prinz 5 2012 13
Koko keho soi kuva: Kimmo Varjoranta Hanna Maria Purhoa saimme kuulla vuosikokouksessa sekä lauantai-iltana Miika Rosendahlin säestämänä että sunnuntain jumalanpalveluksessa Finnsisters-Ensemblen jäsenenä. Hanna opiskeli Suomessa Keski-Suomen konservatoriossa ja Jyväskylän yliopistossa. Parikymmentä vuotta sitten Saksaan muutettuaan hän jatkoi opiskelua Mainzin Peter-Cornelius -konservatoriossa. Tällä hetkellä hän opettaa Rheingaun musiikkikoulussa ja työskentelee freelance-muusikkona. Miten sinusta tuli laulaja? Vähän sattumalta. Olen soittanut pianoa 6- vuotiaasta asti ja musiikki on aina ollut elämäni. Parikymppisenä Jyväskylän yliopiston teatteriryhmässä ohjaaja määräsi minut laulamaan esityksessä. Olin ensin ihan hukassa, koska olin aina ajatellut, ettei lauluääneni ole kovin erikoinen. Menin sitten laulutunneille. Aluksi olin ihan ihmeissäni; olenko minä tuo, josta lähtee noin paljon ääntä. Innostuin laulamisesta, koska koko kehon soiminen on niin hieno juttu. Vaihdoin sitten pääainetta ja tässä ollaan. Missä ja mitä laulat mieluiten? Aina ja kaikkialla, tietysti. Esiintyjä haluaa lavalle. Mieluiten esitän klassista ohjelmistoa, kirkko- ja Liedkonsertit ovat lempilajini. Tällä hetkellä iloitsen matkasta Suomeen pääsiäisenä, siellä laulan kahdessa Hiljaisen viikon konsertissa suomalaisen Trio Caminantaksen kanssa. Mutta nautin myös viihteellisemmän musiikin tekemisestä Finnsisterseissä. Ensemblelaulu on taitolaji, mutta sitten kun äänet soivat todella yhteen, niin hienompaa tunnetta ei ole. Haastetta pitää elämässä olla. Mikä on ammattisi ihanuus tai kurjuus? Ihanaa on musiikissa eläminen. Ihanaa ja kurjaa on, että ei ole koskaan valmis, aina voi olla vähän parempi ja harjoitella pitää aina, muuten keho unohtaa laulamisen tunteen. (Eräs oppilaani ihmetteli taannoin, että pitääkö minun vielä harjoitella, minähän olen jo valmistunut.) Tietysti kurjuuteen kuuluu myös tietty epävarmuus freelancer-muusikkona... Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Laulan mielelläni esim. Sibeliusta, Brahmsia ja Richard Straussia. Ne sopivat äänelleni. Uusin löytöni on Edward Grieg, jonka lauluja opiskelin viime vuonna Liedkonserttiin. Sitä paitsi Edward Griegin pianokonsertto oli se teos, joka ensimmäisenä vavisutti pikkutytön mieltäni. Silloin päätin, että muusikko minusta tulee. Entä lempimusiikkisi vapaa-ajalla? Täytyy myöntää, että en kuuntele musiikkia vapaa-ajalla, korvienkin täytyy levätä. Käyn kyllä mielelläni konserteissa, elävän musiikin kuuleminen on aina hienoa. Mitä teet, kun et laula? Soitan pianoa... Aikaa vie myös tietokoneella istuminen ja asioiden hoito (freelancerinä ne on hoidettava itse). Käyn sauvakävelemässä aamuisin ystäväni Annelin kanssa. Avomieheni kanssa harrastamme ruoanlaittoa ja matkustamista. Johdat myös Frankfurtin suomalaisen seurakunnan kuoroa. Miksi? Sitä tarjottiin silloin aikoinaan minulle. En ollut aikaisemmin johtanut kuoroa ja ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoista... Olen itse oppinut johtamisen myötä paljon ja kuorolaiset ovat tosi mukavia. Yhdessä musisoiminen on hienoa. Haastattelu: Ritva Prinz 14 5 2012
40 vuotta ei juhlita suotta! Rittergasse, Alte Gasse, St.-Petersgemeinde, Paul-Gerhardt-Gemeinde, Dornbusch Viel passt in 40 Jahre Gemeindegeschichte. Daran erinnern sich hier einige der unermüdlichen Damen, die maßgeblich zum Gedeihen der Gemeinde beigetragen haben. kuva: Ritva Prinz 5 2012 15
kuvat: Frankfurtin suomalainen seurakunta Miten kaikki oikein alkoi Kaija Wolf on vuosikymmenien varrella riimitellyt Frankfurtin seurakunnan historiaa juhlaan kuin juhlaan. Seuraavassa otteita vanhoilta ajoilta. Miten kaikki oikein alkoi, kun kummat huhut ilmoja halkoi: oma koti... oma koti... Yhteiset tilat meiltä puuttui, vähitellen toive omasta kodista mieliimme juuttui. Turvauduimme Hinski Honkkilaan Kölnin pappiin ja pyyntö menikin ihan nappiin. Ensimmäinen oma tila löytyi myös Mainin tältä puolta, myöhemmin vain Rittis tuotti meille huolta. Sinne arkkipiispa Simojoki tuli ja lasten laulaessa suunsa hymyyn suli. Ritarikujan talo usein omistajaa vaihtoi ja se viimeinen meitä suorastaan kaihtoi. Me kimpsut ja kampsut keräsimme ja kuin pahasta unesta, onnellisina, Alte Gassella heräsimme. Paikat pantiin kuntoon talkootyöllä, kotiin lähdettiin väsyneinä vasta yöllä. Tärkein kaikista oli tietysti sauna, olis muuten kiukkuiseksi tullut koko suomalaislauma. Suomalaiset oopperalaulajat meille usein apunsa antoivat ja oman kortensa kekoon kantoivat. Marttusen Ripaa haluamme erityisesti kiittää, hän keskuudessamme sai paljon suosiota niittää. Hän Kölnin ja Frankfurtin väliä kulki monta vuotta, eikä suinkaan tehnyt sitä suotta. Oli saamamme avustus kiven alla, rahapula meitä usein ahdisti, kuten viljasatoa halla. Konsulaatti, monet kotimaiset firmat, Suomi-Seurakin kun meitä muisti. niin toimintamme hyvin luisti. Myyjäisissä on onneksi väkeä riittänyt ja osanotosta on seurakunta ilolla kiittänyt. Muistatteko vielä, kun Hymy-lehti meistä jutun teki? Se meidät heti Vip-joukkoon veti. 1000 litraa olutta kuulema joimme, sillä toki mainosta Saksan maalle toimme. Etenkin nuorisoa yhteen haalittiin ja suomalaista perinnettä sillä lailla vaalittiin. Lapset ahkerina maanantaikouluun kiiri, siellä opetus suomeksi viiri. Voi, voi, eräiden juhlien aikana yritti joku katon läpi alakertaan mennä, mutta eihän ilman siipiä kukaan sillä lailla lennä. Oli asianomainen aika nolo, ja meidän rahapussiin syntyi siitä touhusta iso kolo. Alte Gasse war das Domizil der finnischen Gemeinde 1979-1992. Unzählige Piroggen sind in 40 Jahren Gemeindegeschichte gebacken und verkauft worden. 16 5 2012
Saatiin Frankfurtiin vihdoin oma pappi, sen puutteessa oli meiltä usein kiehua yli sappi. Henttosen Kai oli jokaisen mieleen, häneltä ja Ripalta apua saimme, mikäli jokin asia meni pieleen. Kaille aikoinaan jäähyväisiä huiskittiin, mutta samalla jo uudesta pastorista kuiskittiin. Miettisen Penahan tänne joutui ja hänkin onneksemme koitui. Jokainen pastori omat tapansa mukanaan toi ja seurakunnan ilmapiirin loi. Elonheimon Kallelle olivat saarnat mieleen, ei niissä koskaan mikään mennyt pieleen. Liikkeellä oli uusi huhu: Rautavuaralta perheineen Frankfurtiin kuulema Juha Eklund tulloo, ja pikku hiljoo jo tavaroitaan matka-arkkuihin sulloo. Aluks ol tosi peleko, että suahaanko myö Jussin puhheesta seleko. Vuokra kohosi emme voineet sitä enää maksaa, sama ilmiöhän vaivaa koko Saksaa. St. Peters -Gemeinde meille katon päämme päälle antoi, helposti seurakuntalaiset tavarat nurkan taakse kantoi. Sangen aktiivisesti toimi Mainin Pallo, katsojien oli syytä suojata hyvin kallo. Paul Gerhardt -Gemeindeen uusi pesä rakentui Herzlich willkommen zur ja meikäläiset sinne hakeutui. 40-Jahresfeier am 1.5. in Työtä niidenkin tilojen eteen tehtiin kuin hullut, Dornbusch (s. S. 45)! eihän siitä muuten mitään olisi tullut. Tutustuimme sitten Aarne Kiviniemeen, hänkin joutui täällä aluksi melkoiseen liemeen. No, johan tuli seurakuntaan vipinää, tyttöjen silmät kiilsi, kun Aarne täällä mennä viilsi. Voi, mikä mies! Onkohan vielä vapaa kuka ties? Turha toivo: liekö ylioppilasriennoissa tuikkinut Elsin silmissä tähti, jotain siitä hetkestä näet alkuun lähti. Räpätti-Clubilaisten ajoneuvona on toinen toistaan komeampi prätkä, vauhdin hurmasta nauttii joka jätkä. Sähly on kuulemma uudenlainen peli, tule tutustumaan siihen, hyvä veli. Tiesittekö, että Pelastakaa miehet ry:n nimellä salaseura kulkee, joka naisväen kokonaan ulkopuolelle sulkee? Meillä vanhemmilla on jo harmaat hapset, siksi seurakunnankin tulevaisuutena ovat uuden sukupolven lapset. Toivottavasti he suomalaisuutta sydämessään kantavat ja työpanoksensa seurakunnan jatkuvuudeksi antavat. kuva: hs-creator - Fotolia.com Kaijan jo vuosia sitten laatimista värssyistä puuttuu seurakunnan uusin kehitys. Tällä hetkellä pappina on Anssi Elenius ja seurakunta muutti vuonna 2007 omiin tiloihin Dornbusch-seurakunnan seurakuntakeskukseen. Mitä muuta näiden rivien jälkeen on tapahtunut, voit kuulla ja nähdä seurakunnan 40-vuotisjuhlissa vapunpäivänä. Tervetuloa! Lisätietoja sivulla 45. Kaija Wolf 5 2012 17
Arja Drexler Joka vuosikymmenellä on oma tarinansa kuva: Kirsi Hechler Arja on kotoisin Pihtiputaalta, asunut Saksassa 45 vuotta ja ollut Frankfurtin suomalaisen seurakunnan aktiiveja seurakunnan perustamisesta asti. Arja on naimisissa ja hänellä on 2 lasta ja 2 lastenlasta. Arja täytti juuri 65 v ja muuttaa eläkeläisenä kesällä Suomeen pysyvästi. Koska ja miksi tulit alun perin Saksaan? Saksaan tulin jo vuonna 1966 Carl-Duisberg- Gesellschaftin kautta kielikursseille. Saksaan tuloni syy oli se meille suomalaisnaisille kuuluisa seikkailunhalu ja koska matkaan saatiin rahallisia etuja, niin mikä sen mukavampaa... Miten suomalainen seurakunta perustettiin? Suomalainen seurakunta Frankfurtiin perustettiin 70-luvun alussa ja sen oikeat perustajat, yhteenkutsujat ja aktivistit ovat Neumannin Varpu ja Kalle. He osaavat kertoa parhaiten, miten kaikki tosiaan alkoi! Koska olin myös Suomi- Seuran jäsensihteeri, saimme paljon taloudellista apua Suomi-Seuralta ensimmäisten omien tilojemme perustamiseen ja sisustamiseen. Mitä kaikkea olet seurakunnassa ehtinyt tehdä? Itse olen ollut myös aktiivisesti mukana kaikkina näinä vuosina. Aikaisemmin olen ollut esim. melkein kaikissa kirkkoraadeissa, ainakin aina jonkin aikaa - ja kirkkoraadin myötä järjestelemässä sitä ja tätä juhlaa. Viimeiset vuodet olen pitänyt säännöllisesti elokuvailtoja. Mikä on paras muistosi tältä ajalta? Mikä vaikein? Seurakuntaelämän positiivisinta antia, äidinkielisten jumalanpalveluksien lisäksi, on mahdollisuus tavata toisia suomalaisia. Ja niinhän se on, että täällä on otettu kanssasisaret melkein kuin sukulaisiksi, tavataan paljon toisiamme. Hieno asia seurakunnassa on myös lasten rippikoulu. Omille lapsilleni se on ollut yksi varhaisnuoruuden kohokohdista. Ja mikä vaikeaa: on varmaan niin, ettei suomalainen muutu miksikään muuttaessaan ulkomaille; kuinka usein kuuleekaan erimielisyyksistä eri seurakunnissa. Samalla väitämme oltuamme vuosikymmeniä ulkomailla, että kun ne siellä Suomessa ovat sellaisia ja itse olemme kuitenkin samanlaisia. Toleranssia toivoisin kaikille! Miten Frankfurtin suomalainen seurakunta on muuttunut 40 vuoden aikana? Varmaan eniten Frankfurtin seurakunta on muuttunut vuosikymmenien kuluessa siten, että aluksi meillä oli saksalaiset miehemme mukana aktiivisesti toimimassa. He olivat kirkkoraadissa, kävivät kirkossa jne. Nyt seurakunta on melkein naisvaltainen, eipä paljon muualla kuin joulumyyjäisissä näe enää aviomiehiä. Ja toiminta on tietenkin muuttunut ajan mukana, jokaisella vuosikymmenellä on oma tarinansa: - 70-luvun innokasta perustamisaikaa ja sitä hurmaa, kun löydettiin aina uusia suomalaisia. - 80-luvun juhlaa, kuinka tärkeitä olivatkaan kantapöytä ja Suomen juhlasunnuntait omine ohjelmineen, säännölliset kirkot ja jopa pyhäkoulu. - 90-luvulla tilojen muuttamisen takia etsimme paikkaamme ja menetimme ainakin osan aktiiveista siirtymällä pois keskustasta, lapsien kasvun ja työelämän tärkeyden tai integroitumisen myötä. - 2000-luvulla alettiin etsiä innolla uutta sisältöä seurakunnan toimintaan; modernisoiduttiin ja globalisoiduttiin muun maailman mukana. Kaikille ei ollut helppoa huomata, mitä kaikkea nykyajan nopeus toi tullessaan ja samaan aikaan meistä monista tuli senioreja. Millaisena näet seurakunnan tulevaisuuden? Frankfurtin suomalaisen seurakunnan tulevaisuus tuntuu positiiviselta nykyisten mahtavien 18 5 2012
kuva: hs-creator - Fotolia.com tilojen myötä. Toivotaan, että kaikki löytävät tilojen mahdollisuuden, kauniin kirkon ja hyvien yhteyksien helppouden. Muksulassa se on jo huomattu, etsimme siis sieltä siltaa seniori-ikäisiin. Miksi ja millä mielellä muutat Suomeen? Suomeen muuttaminen on minusta hauska juttu. On uteliaisuutta, vaihtelun virkistävyyttä. On oikea haaste katsoa, kuinka siellä pärjää. Ja nämä nurkathan on nähty, nyt on vuoro katsella maailmaa siellä päin ja sieltä käsin, että katsotaan... Meillä on rohkeutta kokeilla! Haastattelu: Ritva Prinz Arja ist gerade 65 geworden. Im Sommer will sie mit ihrem Mann zurück nach Finnland nach 45 Jahren. Sie hat den ganzen Werdegang der finnischen Gemeinde Frankfurt begleitet. Viele Jahre war sie Mitglied des Kirchenrates, hat so manches Fest mit vorbereitet, in den letzten Jahren hat sie regelmäßige Kinoabende organisiert. Besonders wichtig in der Gemeinde waren für Arja die Möglichkeit, Landsleute zu treffen und der Konfirmandenunterricht, der nicht nur für ihre Kinder ein ganz besonderes Erlebnis war. Für die Zukunft hofft sie, dass viele die neuen, schönen Räumlichkeiten nutzen und die kommenden Jahrzehnte wieder ihre eigene Geschichte schreiben. Kaarina Pfeffer On tärkeää puhaltaa yhteen hiileen Kaarina on kotoisin Lahdesta, syntynyt joulukuussa 1945. 5-vuotiaana hän muutti Helsinkiin, jossa on käynyt koulunsa ja opiskellut kaksi vuotta teologiaa Helsingin yliopistossa. Kaarina toimi Frankfurtin suomalaisen seurakunnan puheenjohtajana vuosina 1988-1996. Koska ja miksi tulit alun perin Saksaan? 60-luvun loppupuolella tarjottiin opiskelijoille kesätöitä Wienissä. Se oli mukavaa aikaa, joten lähdin sinne seuraavanakin vuonna. Opiskelu ei enää kotimaassa maistunut ja päätin kokeilla myös elämistä Sveitsissä. Lähelle Saksan rajaa Bruggiin otettiin suomalaisia opiskelijoita sairaalatyöhön psykiatriselle klinikalle, saimme työn ohessa käydä kouluakin. Sinä aikana uskalsi vielä matkustaa peukalokyydillä. Olin ystävättäreni kanssa tulossa Baselista Bruggiin. Saksalainen auto pysähtyi ja otti meidät, kaksi sinisilmäistä suomalaistyttöä, kyytiin. Hansin kyydissä minä olen vielä tänäänkin ja 41 vuotta hänen kanssaan naimisissa. Meillä on kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Miten tutustuit suomalaiseen seurakuntaan? Lapsemme varttuivat ja lähtivät Frankfurtin suomikouluun. Minä olin viisi vuotta koulun johtokunnassa. Sieltä joku ehdotti minua suomalaisen seurakunnan kirkkoraatiin. 1988 tulin valituksi kirkkoraatiin ja uusi kirkkoraati valitsi minut keskuudestaan puheenjohtajaksi. Enpä tiennyt, mitkä tehtävät minua odottivat. Siihen asti olin vain paistellut kakkuja lahjoituksena joulumyyjäisiin. kuva: Kaija Wolf 5 2012 19
kuva: hs-creator - Fotolia.com Mikä oli pitkän puheenjohtajuutesi aikana vaikeinta? Mikä parasta? Seurakunnan talous oli riistäytynyt käsistä, se piti saada kuntoon. Seurakunnassa oli muutakin sekasotkua. Oli tultava toimeen monien erilaisten ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Talouden kohentamiseksi oli järjestettävä usein juhlia, jotka tuottivat jonkin verran rahaa. Tämä tuntui alussa vaikealta. Parasta oli, kun kaikki onnistui, seurakuntalaiset olivat tyytyväisiä ja odottivat jo seuraavaa tapahtumaa. Vähitellen tilimme miinus pieneni ja se antoi intoa tehdä työtä eteenpäin. Kirkkoraadin jäsenet olivat valmiita auttamaan, missä heitä vain tarvittiin ja useat seurakuntalaisetkin tarjosivat oma-aloitteisesti apuaan. Miten Frankfurtin suomalainen seurakunta on muuttunut 40 vuoden aikana? 40 vuotta sitten rakensimme seurakuntaamme monien vaikeuksien kautta. Puhalsimme yhteen hiileen, kannoimme kortemme kekoon ja olimme ylpeitä saavutuksestamme. Lieneekö tänä päivänä tietokone syyllinen, ettei mielestäni seurakunnassa ole tuota yhteenkuuluvuutta ja sydämellisyyttä kuin ennen. Tietokone välittää asiat nopeasti eteenpäin, mutta ihminen jää sivuun. Eihän kaikilla edes ole tietokonetta! Millaisena näet seurakunnan tulevaisuuden? Seurakunta toimii varmaankin myös tulevaisuudessa kunkin sukupolven tarpeiden mukaan. Muistakaamme vain, että me ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme, eikä meitä voi mikään tietokone korvata! Monien vuosien jälkeenkin haluan vielä kiittää niitä kirkkoraadin jäseniä, jotka toimivat puheenjohtajuuteni aikana; ilman teitä ei kaikki olisi mennyt niin hyvin. Olitte valmiit jakamaan osan rahallisesta saavutuksestamme tarvitseville. Pystyimme tukemaan Suomessa useita kohteita, kuten Marttojen järjestämiä keittokursseja nuorille lama-aikana, sokeain koulua, Kotilieden kummikerhoa jne. useina vuosina, tällainen toiminta teki työmme mielekkääksi. Haastattelu: Ritva Prinz In einem Sommer in den 60er Jahren wollte Kaarina mit ihrer Freundin per Anhalter von Basel nach Brugg. Ein junger deutscher Autofahrer nahm sie mit und mit Hans ist Kaarina seitdem unterwegs, inzwischen auch durch 41 Ehejahre. Von 1988-1996 war sie Vorsitzende der finnischen Gemeinde Frankfurt. Der Weg war manchmal wirklich steinig: Es gab finanzielle Probleme zu überwinden und Menschen mit unterschiedlichen Denkweisen sollten zusammenfinden. Umso zufriedener waren alle, als die Gemeinde auf sichere Beine kam und wuchs. Kein Computer kann einen anderen Menschen ersetzen, betont Kaarina und hofft, dass die Gemeinde auch in Zukunft so zusammenhält, wie es in den vergangenen 40 Jahren der Fall war. Frankfurtin suomalaisen seurakunnan ensimmäinen vappujuhla pidettiin Alte Rittergassen tiloissa 30.4.1973. Läsnä oli 250 henkeä. Lyödäänkö tämä ennätys tänä vuonna? Bei der ersten Maifeier der finnischen Gemeinde Frankfurt am 30.4.1973 in den Räumen der Alten Rittergasse waren 250 Personen anwesend. Können wir das am 1.5. toppen? 20 5 2012