Kaavamuutokseen liittyvä hajuselvitys

S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A NAANTALIN KAUPUNKI Kaavamuutokseen liittyvä hajuselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 16.4.2013 141-P19858

Raportti 1 (19) Sippola Hannu 16.4.2013 Sisällysluettelo 1 Yleistä... 1 1.1 Ohje- ja raja-arvot... 1 1.2 Terveysvaikutukset... 3 1.2.1 Styreeni... 3 1.2.2 Metyylimetakrylaatti... 4 1.3 Haju... 4 2 Yleistä... 7 2.1 Käytetty hajumalli... 7 2.2 Lähtötiedot... 9 3 Tulokset ja johtopäätökset... 11 3.1 Yleistä... 11 3.2 Haju... 11 3.3 Styreeni ja metyylimetakrylaatti... 15 4 Johtopäätökset... 15

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (17) Kaavamuutokseen liittyvä hajuselvitys 1 Yleistä Tässä työssä arvioitiin Tonester Oy:n Rymättylässä toimivan tuotantolaitoksen hajupäästöjä. Tuotantolaitos valmistaa pesu- ja suihkualtaita, kylpyammeita sekä levyjä käyttäen uusiomuovigranuloita, jotka murskataan ja valetaan uudestaan joko levyiksi tai muottia käyttäen, muiksi tuotteiksi. Hajupäästöjen mahdollisiksi aiheuttajiksi arvioitiin valussa käytettävistä kemikaaleista haihtuvat styreeni ja metyylimetakrylaatti. 1.1 Ohje- ja raja-arvot HTP-arvo eli haitalliseksi tunnettu pitoisuus työpaikan ilmassa on pienin aineen pitoisuus, jonka on arvioitu aiheuttavan terveydellistä haittaa. HTP-arvot vahvistetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. American Industrial Hygien Association (AIHA) on määritellyt ERGP raja-arvot (Emergency Response Planning Guidelines), jotka ovat myös käytössä suomalaisissa OVA-ohjeissa, kuten myös yhdysvaltalaisen EPA:n (Environmental Protection Agency) asettaman komitean määrittelemät AEGL (Acute exposure guideline levels) arvot. Kyseiset raja-arvot on määritelty seuraavasti (taulukko 1): Taulukko 1. ERGP ja AEGL raja-arvojen määritelmät. Raja-arvo ERGP - 1 ERGP - 2 ERGP - 3 AEGL-1 AEGL-2 AEGL-3 Määritelmä Maksimipitoisuus, jossa kaikkien ihmisten arvioidaan voivan olla tunnin ajan saaden enintään vähäistä ja tilapäistä terveyshaittaa tai tuntien pahaa hajua. Maksimipitoisuus, jossa kaikkien ihmisten arvioidaan voivan olla tunnin ajan ilman palautumattomia tai muita vakavia terveyshaittoja, tai oireita, jotka heikentävät kykyä suojautua altistukselta. Maksimipitoisuus, jossa kaikkien ihmisten arvioidaan voivan olla tunnin ajan ilman hengenvaaraa. Pitoisuus, jonka arvioidaan aiheuttavan ihmisille huomattavaa haittaa, ärsytystä tai tiettyjä oireettomia haittavaikutuksia, joita ei voi todeta aisteilla. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin tilapäisiä ja lakkaavat altistumisen loppuessa, eivätkä aiheuta palautumattomia tai pysyviä muutoksia. Pitoisuus, jonka arvioidaan aiheuttavan palautumattomia terveysmuutoksia, tai pitkäaikaista terveydellistä haittaa, tai oireita, jotka heikentävät kykyä suojautua altistukselta. Pitoisuus, jonka arvioidaan aiheuttavan hengenvaaran tai kuoleman

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (17) AEGL arvoja määritellään viidelle eri ajanjaksolle: 10 ja 30 minuutin sekä yhden, neljän ja kahdeksan tunnin ajalle. AEGL-arvot ovat sovellettavissa myös vauvoille, lapsille sekä herkästi reagoiville ihmisille. Voimassaolevat ERGP-arvot voi tarkistaa yhdistyksen www-sivuilta (AIHA 2013) ja AEGL arvoja löytyy EPA www-sivuilta (EPA 2013). Suomessa ERGP- ja AEGL-arvoja käytetään mm. OVA-ohjeissa (Onnettomuuden Vaaraa Aiheuttavat Aineet). Raja-arvot styreenille (CAS 100-42-5) ja metyylimetakrylaatille (CAS 80-62-6) on koottu taulukkoon 2. Taulukko 2. Raja-arvot styreenille ja metyylimetakrylaatille Ohje tai raja-arvo Styreeni Metyylimetakrylaatti HTP 2009: 8h 20 ppm (86 mg/m 3 ) 10 ppm (42 mg/m 3 ) HTP 2009: 15 min 100 ppm (430 mg/m 3 ) 50 ppm (210 mg/m 3 ) ERPG-1: 60 min 50 ppm (220 mg/m 3 ) EPRG-2: 60 min 250 ppm (1 080 mg/m 3 ) EPRG-3: 60 min 1 000 ppm (4 300 mg/m 3 ) AEGL-1: 60 min 20 ppm (86 mg/m 3 ) 17 ppm (70 mg/m 3 ) * AEGL-2: 60 min 130 ppm (560 mg/m 3 ) 120 ppm (500 mg/m 3 ) * AEGL-3: 8 h 340 ppm (1470 mg/m 3 ) 180 ppm (750 mg/m 3 ) * Ulkoilma (WHO) (suositus) * väliaikainen arvo 0.017 ppm (70 µg/m 3 ) (hajuhaitta, 30 min)

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (17) 1.2 Terveysvaikutukset 1.2.1 Styreeni EU:ssa on tehty alustava selvitys styreenin aiheuttamista riskeistä niin yleisölle, työntekijöille ja ympäristölle. Alustavan selvityksen (EU 2008) laajaan kirjallisuuskatsauksen yhteenveto ihmisille tehdyistä kokeista on koottu alla olevaan taulukkoon. Taulukko 3. Styreenin havaittuja terveysvaikutuksia. Vaikutus Ei vaikutusta Havaittu vaikutuksia keskushermosto 100 ppm (1h) 200 ppm (1h); 350 ppm (30 min), lievää suorituskyvyn laskua ihoärsytys suora kontakti (neste, 30 min) viitteitä, siitä usein toistuva kontakti aiheuttaa ärsytystä silmä-ärsytys 216 ppm (1h) 100 ppm (7h), 375 ppm (1h), selvä ärsytys 800 ppm, välitön ärsytys Nenä-ärsytys 216 ppm (1h) 100 ppm (7h) 375 ppm (1h), selvä ärsytys väriensävyjen erottelu 20 ppm (8 h) >50 ppm (8h) lievästi heikentynyt vaikutus, jota henkilöt eivät itse huomaa, katoaa muutamassa viikossa. hajuaisti 77 ppm (8h) ei testejä Styreenin pitkäaikaisvaikutuksista raportin laatija toteaa, että työntekijöillä havaittuja oireita ei pystytä erottamaan lyhemmän altistuspiikin vaikutuksista. Styreenille ja butadieenille altistuneiden työntekijöiden kohonnut syöpäriski johtunee butadieenistä, ei styreenistä. EU tieteellinen komitea SCHER 2008 päätyy alustavan selvityksen perusteella terveysvaikutusten osalta seuraaviin raja-arvoihin pitoisuuksista, joiden ei ole todettu aiheuttavan haittaa: 100 ppm (lyhyt aikainen altistus) 50 ppm (toistuva altistus) Tieteellinen komitea ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että styreeni voi mahdollisesti olla karsinogeeninen. Työterveyslaitoksen styreenin biologisen monitoroinnin ohjeraja-arvon perustelujen mukaan ilman styreenipitoisuuksilla 200-400 ppm on todettu ärsytystä silmissä ja hengityselimissä sekä lievää humaltumista. Yli 200-376 ppm altistus 30-90 minuutin ajan on aiheuttanut lieviä vaikutuksia koordinaatioon. Perustelumuistion mukaan useamman vuoden altistuminen 20 ppm pitoisuudelle voi aiheuttaa lieviä vaikutuksia, jotka näkyvät kognitiivisessa prosessoinnissa, reaktionopeuteen liittyvissä testeissä ja värien erottelukyvyssä. Biologisen monitoroinnin ohjeraja-arvo on laadittu HTP-arvon (20 ppm, 8 h) perusteella.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (17) 1.2.2 Metyylimetakrylaatti Metyylimetakrylaatin alle 25 ppm pitoisuuden ei ole havaittu aiheuttavan jyrsijöillä pitkäaikaista haittaa, kun taas 200 ppm pitoisuuden (6h) on todettu aiheuttavan rotilla hajuepiteeliin lievää rappeutumista. (SCHER 2006). Ihmisillä metyylimetakrylaatin on todettu aiheuttavan silmä- ja hengitystieärsytystä pitoisuuden noustessa yli 100 ppm. Lisäksi työntekijöille tehdyissä tutkimuksissa metyylimetakrylaatin on todettu aiheuttavan silmä- ja nenä-ärsytystä lyhytaikaisten (5-15 min) altistusten seurauksena (100-690 ppm). Alle 50 ppm pitoisuuksilla ei ole havaittu terveysvaikutuksia 8 tunnin aikana. Metyylimetakrylaatin ei arvioida aiheuttavan mutageenisiä tai karsinogeenisia muutoksia. (SCHER 2006). Kuluttajan arvioidaan voivan altistuvan noin 0.05 ppm (2.0 mg/m 3 ) pitoisuudelle maalauksen yhteydessä. (EU 2002) EU tieteellinen komitea SCHER 2006 on päätynyt seuraaviin raja-arvoihin 100 ppm (lyhyt aikainen altistus) 50 ppm (8 h) 25 ppm (pitkäaikainen altistus) 1.3 Haju Maailman Terveysjärjestö (WHO 2000) määrittelee hajukynnyksen pienimpänä pitoisuutena, joka havaitaan 50 %:ssa altistuksista. Vastaavasti tunnistuskynnys määritellään pienimpänä pitoisuutena, jossa haju tunnistetaan oikein 50 % altistuksista. Koulutetun hajupanelistin hajujen havaitsemis- ja tunnistuskyky on maallikkoa parempi. Hyväksyttävän hajuhaitan Maailman Terveysjärjestö määrittelee siten, että alle 5 % väestöstä kokee häiritsevää hajua alle 2 % kokonaisajasta, todeten samalla, että koska hajun häiritsevyys riippuu sekä psykologista että sosioekonomisista seikoista, ei rajaa voida määritellä yksinomaan (haju)pitoisuuden kautta. Haju vaikuttaa ensin nenässä oleviin hajureseptoreihin (hajukynnys) ja pitoisuuden noustessa vapaana oleviin hermopäätteisiin nenässä, kurkussa ja keuhkoissa (ärsytyskynnys). Ärsytyskynnyksen ylittyessä ihminen kokee erilaista ärsytystä kuten ihonärsytystä, kutinaa, pistelyä, syyhyä, silmien kirvelyä, polttavaa tunnetta tai tämä raapii itseään. Ärsytyskynnys on useimmilla aineilla samaa kertaluokkaa kuin hajukynnys ollen noin 3-10 kertaa hajukynnystä korkeampia (Schiffman ja Williams 2005). Koska hajukynnys on yhdistekohtainen, muunnetaan hajupitoisuus yleensä hajuyksiköiksi (hy/m³), jossa hajukynnystä vastaa pitoisuus 1 hy/m³. Myös useamman yhdisteen yhteinen haju muutetaan yleisesti hajuyksiköiksi, jolloin 1 hy/m³ vastaa yhteisen hajun hajukynnystä, joka on saatu laskemalla hajuyhdisteiden hajupitoisuudet yhteen. Tässä työssä tunnistettavan hajun pitoisuudeksi on oletettu 3 hy/m³ ja voimakkaan hajun pitoisuudeksi 5 hy/m³. Suomessa ei ole määritelty raja- tai ohjearvoa hajun esiintymiselle. Hajuhaittaan perustuvan haisevien rikkiyhdisteiden suomalaisen ohjearvon puuttuessa on esitetty (Arnold 1995), että hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin, kun 25 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava hajun

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (17) esiintymisen taso on tällöin 3-9 %, mitä voidaan käyttää ohjearvona hajuhaitalle. Tällöin alaraja (3 %) koskee hyvin epämiellyttäviä, korkean haittapotentiaalin omaavia hajupäästöjä ja yläraja miellyttävyysasteeltaan vaihtelevampia hajuja. Em. tutkimuksen mukaan pelkistyneitä rikkiyhdisteitä sisältävien päästöjen haittapotentiaali on metallituotannon liuotepäästöjen ohella suurin. Muiden maiden säännökset hajun suhteen vaihtelevat usein siten, että mitä harvempaa asuttu maa sitä tiukemmat raja-arvot (Drew et al. 2007). Tavoitteena on myös, ettei hajukuormitus enää lisääntyisi, joten uusille laitoksille asetetaan usein tiukempia vaatimuksia kuin olemassa oleville laitoksille. Tanskassa häiritsevän hajun raja-arvoksi (99 % piste, 1 min) on säädetty asuinalueilla 5-10 hy/m³ ja teollisuusalueilla sekä maaseudulla 10 30 hy/m³. Raja-arvo, jonka alle 99 % havainnoista tulee jäädä, lasketaan 1 minuutin keskipitoisuutena OML-leviämismallinnusohjelmalla, joka perustuu Gaussiseen leviämismalliin, kuten myös tässä työssä käytetty ISCST-tietokoneohjelma. (Miljøstyrelsen 1985/2007). Englannissa ja Skotlannissa hajut luokitellaan kolmeen ryhmään hajupitoisuuden mukaan: tunnistettava haju 1-5 hy/m³ heikko haju 5 hy/m³ voimakas haju 10 hy/m³ Raja-arvoina (98 % piste, 1h) käytetään 1.5 hy/m³ erittäin epämiellyttäville hajuille kuten jätevedenpuhdistamo, 3.0 hy/m³ epämiellyttäville hajuille kuten sokerijuurikkaan valmistus ja 6.0 hy/m³ vähemmän epämiellyttäville hajuille kuten leipomo tai kahvinpaahtimo; Keskimmäinen on oletusluokka, jota sovelletaan, jos toimintaa ei ole mainittu ensimmäisessä tai viimeisessä luokassa. Raja-arvot ovat tuntikeskiarvoja eli tunnin keskiarvo saa olla 2 % vuoden tunneista eli 175 tunnin aikana suurempi kuin raja-arvo. Raja-arvot kuvaavat tilannetta, jossa 10 % väestöstä kokee hajuhaittaa. (EA 2009; SEPA 2010). Saksassa raja-arvoina (hajuntuntien osuus) on 10 % asutuille alueille ja 15 % teollisuus tai kaupallisille alueille. Raja-arvo koskee kokonaishajua, joka sisältää sekä olemassa olevan hajun että uuden toiminnan aiheuttaman hajun. Olemassa oleva haju määritellään pääsääntöisesti hajupaneelin avulla ja mittaus kestää 6-12 kuukautta. Mittauspisteet sijaitsevat paikoissa, joissa oleskellaan pysyvästi ja paneelin jäsenet testataan referenssiyhdisteiden, n-butanolin ja rikkivedyn, avulla, jotta saadaan vertailukelpoisia tuloksia. Hajutunniksi luokitellaan tunti, jonka aikana hajua havaitaan 10 % ajasta. Yksittäisessä hajuhavainnossa lähde on erotuttava ympäristön normaaleista hajuista kuten kasvillisuudesta, liikenteestä, talojen lämmityksestä tai lannan levityksestä. Suunnitellun toiminnan hajupäästö arvioidaan Austal2000 leviämismalliohjelmalla. Mallinnusohjelmaa voidaan käyttää myös olemassa olevien hajujen määrittämiseen hajupaneelin sijasta, jos voidaan osoittaa, että hajupäästöt jäävät alle 70 % raja-arvosta. Jos toiminnan hajutuntien voidaan osoittaa olevan alle 2 % kokonaisajasta, niin sitä pidetään irrelevanttina.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (17) Hollannissa on havaittu, ettei hajuvalituksia esiinny, jos hajun tuntikeskiarvo on alle 0.5 hy/m³ 98 % kokonaisajasta. Voimassaolevat raja-arvot Hollannissa erityyppisille laitoksille on koottu taulukkoon 4. Taulukko 4. Eri laitosten raja-arvoja (98 %,1 tunti) Hollannissa Laitos Leipomo Leipomo, voitaikina Kahvinpaahtimo Hajuvesiteollisuus Teurastamo Lihajalostamo Rehutehdas Jätevedenpuhdistamo, uusi Jätevedenpuhdistamo, vanha Raja-arvo ei raja-arvoa 5 hy/m³ 3.5 hy/m³ 3.5 hy/m³ suositus 2.0 hy/m³ 1.5 hy/m³ suositus 0.55 hy/m³ 1.5 hy/m³ suositus 0.8 hy/m³ 1.0 hy/m³ 0.5 hy/m³ asuntoalue, viheralue 1.5 hy/m³ teollisuusalue 1.5 hy/m³ asuntoalue, viheralue 3.5 hy/m³ teollisuusalue Hajuun tottuminen vaikuttaa myös sen häiritsevyyteen. Tämä käy ilmi sikaloiden hajuhaitoista tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan 10 % prosenttia asukkaista koki hajun häiritseväksi kun hajupitoisuus (98 %,1h) ylitti 1.3 hy/m³ kun lähistöllä oli vain yksi sikala. Jos sikaloita oli useampia, oli vastaava pitoisuus 3.2 hy/m³ ja jos kyseessä oli perinteinen sikojen kasvatusalue, niin häiritsevän hajun raja oli 6.3 hy/m³. Korkein pitoisuus oli itse sikojen tuotannossa mukana olevilla eli 13 hy/m³ (EPA 2001). Styreenille mitattu hajukynnys vaihtelee välillä 73-220 µg/m 3 (7 eri mittausta) ja tunnistuskynnys on noin kolminkertainen hajukynnykseen verrattuna. Styreenin hajukynnyksenä käytetään tässä työssä luotettavimmaksi arvioitua 107 µg/m 3 eli 0.025 ppm (TCEQ 2008). OVA- ohjeessa styreenin hajukynnykseksi on annettu <4 mg/m 3 eli < 1 ppm. Metyylimetakrylaatiin hajukynnykseksi arvioitiin 0.05 ppm eli 210 µg/m 3 mikä on OVAohjeessa annetun vaihteluvälin 0.05-0.34 ppm (210-1400 µg/m 3 ) alaraja.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (17) 2 Yleistä 2.1 Käytetty hajumalli Hajun leviämisselvityksessä käytetään Yhdysvaltain ympäristöviraston EPA:n UNAMAPkokoelmaan kuuluvaa ISCST (Industrial Source Complex Short Term) -laskentamallia. Mallilla lasketaan yhdisteiden pitoisuuksien tuntikeskiarvot annetuissa sääoloissa ennalta määrätyissä havaintopisteissä. ISCST-mallissa epäpuhtauksien leviämistä päästölähteistä kuvataan tuulen suuntaan muodostuvalla kaasuviuhkalla, jossa pitoisuuksien oletetaan noudattavan sekä poikittais- että pystysuunnassa Gaussin normaalijakaumaa. Viuhkan muoto ja laajuus ovat riippuvaisia päästölähteestä sekä meteorologisista ja topografisista tekijöistä. Tuulen suunta ja nopeus määräävät epäpuhtauden keskimääräisen kulkeutumisen. Ilmakehän stabiilisuutta kuvaavalla leviämisluokituksella arvioidaan ilmavirtauksen pyörteisyyttä, joka vaikuttaa epäpuhtauksien sekoittumiseen ja siten pitoisuuksien laimenemiseen päästölähteen ympärille. Sekoituskorkeus myötäilee maanpinnan korkeuden muutoksia ja kuvaa pystysuunnassa aluetta, jossa pääasiallinen sekoittuminen tapahtuu. Pystysuuntaiseen sekoittumiseen vaikuttava leviämisluokitus ja sitä vastaava sekoituskorkeus perustuvat kuitenkin melko karkeaan jaotteluun, joka ei kaikissa tilanteissa vastaa todellisuutta. Kaasuvanan nousukorkeus määräytyy päästökorkeudesta ja ns. piippulisästä, jonka savukaasu saa sisäisen liike-energiansa tai lämpösisältönsä ansiosta. Piippulisän suuruus riippuu lisäksi termisestä stabiiliudesta, tuulen nopeudesta ja savupiipun poikkipinnan muodosta. ISCST-mallissa käytetään Briggs n kehittämiä piippulisäyhtälöitä. Kaasuvanan etenemisrata sijaitsee usein hieman toisessa paikassa kuin tuulitietojen mukaan voitaisiin päätellä, minkä vuoksi hetkelliset pitoisuudet tietyssä pisteessä eivät aina vastaa todellista tilannetta. Pitkiä ajanjaksoja tarkasteltaessa mahdolliset virheet kaasuvanan etenemissuunnassa kuitenkin tasoittuvat ja laskentatulokset ovat luotettavampia. Kaasuvanan hajontaparametrien laskenta sekä horisontaali- että vertikaalisuunnassa tapahtui leviämisluokituksen ja savukaasun kulkeutumisetäisyyden mukaan. Hajontaarvojen laskentakaavat ja näissä tarvittavat kertoimet perustuvat kokeellisiin tutkimuksiin, joissa on selvitetty savukaasujen leviämistä erilaisissa olosuhteissa. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa (10 200 m) tuulen horisontaalinopeus kasvaa ylöspäin mentäessä. Epäpuhtauksien leviämistä koskevissa tarkasteluissa tämä otetaan huomioon. Laskelmissa käytetyt leviämisluokittaiset tuuliprofiilieksponentin arvot on sovitettu Suomen oloja vastaaviksi. Mikäli päästölähteen läheisyydessä on rakennuksia tai muita esteitä, joilla on todennäköisesti vaikutusta kaasujen leviämiseen ja kaasupainaumien syntyyn, nämä huomioidaan laskelmissa. Samalla tulevat savupiipun vaikutukset ilmavirtoihin huomioiduiksi ja piippulisä on tällöin riippuvainen tarkasteluetäisyydestä. Maaston korkeuden mahdollinen vaihtelu otetaan huomioon kaasuvanan nousukorkeuden sekä piipun juuren tason ja tarkastelupisteen maanpinnan korkeusvaihtelun välisenä erona. Tällöin sekoituskorkeus myötäilee maanpinnan korkeuden muutoksia. Maanpinnan korkeusvaihtelut huomioitiin laskentapisteverkoston korkeustietojen perusteella. Malli ei myöskään ota huomioon päästölähteen ja

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (17) laskentapisteen välillä olevia maastoesteitä tai maanpinnan korkeusvaihteluja, mikä saattaa joissakin tilanteissa aiheuttaa lievää virheellisyyttä tiettyjen laskentapisteiden pitoisuuksiin. ISCST-mallilla laskettujen hajuyhdisteiden pitoisuustuntikeskiarvot eivät sellaisenaan anna täysin luotettavaa kuvaa hajun esiintymisestä. Tuntikeskiarvon ollessa samaa suuruusluokkaa kuin hajukynnys voi hajukynnys hetkellisesti ylittyä (tai alittua), vaikka tuntikeskiarvo olisikin hajukynnyksen alapuolella (tai yläpuolella). Lähellä päästölähdettä (n. 20 50 kertaa lähteen korkeus) pitoisuuden hetkittäinen vaihtelu johtuu pääosin kaasuvanan mutkittelusta ja kauempana turbulenssin aiheuttamasta sisäisestä vaihtelusta. Hajua ei yleensä enää esiinny kun tuntikeskiarvo on noin 40 60 % hajukynnyksestä. Hajuyhdisteen hajukynnyksen ylittävä osuus tunnissa voidaan laskea kun tunnetaan yhdisteen tuntikeskiarvopitoisuus, varianssi ja soveltuva todennäköisyysjakauma, joista kyseeseen tulevat lähinnä eksponenttijakauma ja log-normaalijakauma. Ensimmäistä käytetään tilanteissa, joissa kaasuvana osuu vain hetkittäin mittauspisteeseen ja jälkimmäistä kun kaasuvanan voidaan arvioida osuvan jatkuvasti mittauspisteeseen (Rantakrans ja Savunen 1995). Hajuyhdisteen pitoisuuden varianssi (intensiteetti) laskettiin White ym. (1985, 1982a ja b) kehittämän menetelmän avulla. Malli on kehitetty tunnelikokeiden perusteella olettaen, että yhdisteen pitoisuuden vaihtelu päästöakselin suhteen noudattaa Gaussin normaalijakaumaa. Kuvassa 1 on esitetty erään yhdisteen (hajukynnys 60 µg/m³) pitoisuus viiden tunnin aikana. Kuten kuvasta voidaan arvioida, pysyy yhdisteen tuntikeskiarvo koko tarkastelujakson alle Hajupitoisuus hajukynnyksen, vaikka se kolmannen tunnin aikana ylittyykin noin 20 minuutiksi. 65 60 1 µg/m³ hy/m³ 55 50 45 aika 0.75 Kuva 1. Esimerkkiyhdisteen pitoisuuden vaihtelu viiden tunnin aikana.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (17) 2.2 Lähtötiedot Pääasiallinen päästölähde on Tonester Oy:n noin 1,5 m korkea ilmastoinnin poistohormi, joka sijaitsee rakennuksen etelän puoleisella sivustalla rakennuksen katolla. Hormi on lieriökartio, jonka halkaisija alussa on 315 mm, josta se laajenee 350 mm:n. Hormin yläosassa on hattu (ks. kuva 2). Erillistä toimistotilojen ilmastointia ei huomioitu hajupäästöjä arvioitaessa. Kuva 2. Tonester Oy:n ilmastoinnin poistohormi Tutkittavana oli kaksi eri tapausta: 1. Akryylimuovimurskeen käyttö 1000 kg/viikko 2. Akryylimuovimurskeen käyttö 2000 kg/viikko, joista ensimmäinen vastaa tuotantotilannetta syyskuussa 2012.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (17) Arvioidut kemikaalikulutukset eri tapauksissa on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Hajuarvioinnin lähtötietoina käytetyt kemikaalikulutuksen viikossa. Kemikaali Tapaus 1 Tapaus 2 Polyesteri hartsi Aropol 7 132-09 1 000 kg/vko 2 000 kg/vko Väripasta Enguard 55 kg/vko 110 kg/vko Kovetin Butanox-50 160 kg/vko 320 kg/vko Alumiinihydroksidi Martinal ON 320 920 kg/vko 1 840 kg/vko Akryylijäte 1 000 kg/vko 2 000 kg/vko Kalusteöljy Liquid Polisher 0.8 ltr/vko 1.6 ltr/vko Hajupäästöiksi arvioitiin 2% käytetystä styreenin kokonaismäärästä sekä sen mukana haihtuva metyylimetakrylaatti, jonka päästö arvioitiin yhdisteiden höyrynpaineiden ja pitoisuuksien avulla. Käytetyt höyrynpaineet olivat OVA-ohjeiden 0.6 ja 4.0 kpa styreenille ja metyylimetakrylaatille. Kaasuvirtana käytettiin H.H Moniurakoinnin 5.3.2010 mittaamaa valuosaston virtaamaa 380 l/s. Hajua tuottavan ilmastoinnin oletettiin olevan päällä 11 tuntia päivässä. Poistohormin päässä olevan hatun arvioitiin laskevan poistokaasun nousunopeuden 0.5 m/s :ssa. Arvioidut päästöt tapauksittain on koottu taulukkoon 6. Taulukko 6. Arvioidut päästöt ja hajupitoisuudet poistohormista. Virtaama Hajupäästö Hajupitoisuus Styreeni Akrylaatti Tapaus m³/h hy/s hy/m³ mg/m³ (ppm) mg/m³(ppm) 1 0.38 500 1300 115 (27) 50 (12) 2 0.38 1000 2600 230 (53) 100 (24) Säätietoina käytettiin pahimpia mahdollisia sääolosuhteita hajupäästöille alttiiden alueiden selvittämiseksi.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (17) 3 Tulokset ja johtopäätökset 3.1 Yleistä 3.2 Haju Tässä raportissa esitetyt tulokset perustuvat arvioituihin hajupäästöihin ja laskelmat on tehty pahimmissa mahdollisissa sääolosuhteissa. Lähtötietoja arvioitaessa on käytetty joko luotettavinta saatavilla olevaa tietoa tai pahinta mahdollista vaihtoehtoa tarjolla olevista arvoista. Tulokset edustavat siten pahinta mahdollista tilannetta arvioiduilla päästömäärillä (taulukko 6). Tapauksen (1) ja tapauksen (2) suurimmat mahdolliset hajupitoisuudet tuntikeskiarvoina on esitetty kuvissa 3 ja 4. Hajupitoisuudella 1 hy/m 3 hajun olemassaolo havaitaan, mutta sitä ei vielä tunnisteta; Hajupitoisuudella 3 hy/m 3 se tunnistetaan ja hajupitoisuuden ylittäessä 5 hy/m 3 sitä pidetään voimakkaana (ks. luku 1.2). Koska hajua voi esiintyä myös tilanteissa, joissa tuntikeskiarvo jää alle hajukynnyksen (ks. kuva 1), on kuvissa 5 ja 6 esitetty ne alueet, joissa hajupitoisuuden tuntikeskiarvo on 0.5 hy/m 3. Hajuhaitta näiden alueiden ulkopuolella on satunnainen. Kuvissa 7 ja 8 esitetty ne alueet joissa hajua voi satunnaisesti esiintyä vähintään 30 sekuntia, joka on lyhyin aika, missä ihminen keskimäärin ehtii havainnoida hajun olemassaolon.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (17) Kuva 3. Tapaus 1 suurin hajupitoisuus arvioiduilla päästömäärillä. Musta, sininen ja punainen viiva vastaavat pitoisuuksia 1, 3 ja 5 hy/m 3 Kuva 4. Tapaus 2 suurin hajupitoisuus arvioiduilla päästömäärillä. Musta, sininen ja punainen viiva vastaavat pitoisuuksia 1, 3 ja 5 hy/m 3.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (17) Kuva 5. Alueet, joilla lasketut hajupitoisuudet ylittävät 0.5 hy/m 3 tapauksessa 1 arvioiduilla päästömäärillä. Hajuhaitta näiden alueiden ulkopuolella on epätodennäköinen. Kuva 6. Alueet, joilla lasketut hajupitoisuudet ylittävät 0.5 hy/m 3 tapauksessa 2 arvioiduilla päästömäärillä. Hajuhaitta näiden alueiden ulkopuolella on epätodennäköinen.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (17) Kuva 7. Hajun satunnainen esiintymisalue tapauksessa 1 arvioiduilla päästömäärillä. Hajun esiintymisen rajana on 30 sekuntia kestävä hajua. Kuva 8. Hajun satunainen esiintymisalue tapauksessa 2 arvioiduilla päästömäärillä. Hajun esiintymisen rajana on 30 sekuntia kestävä hajua.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (17) 3.3 Styreeni ja metyylimetakrylaatti Styreenin ja metyylimetakrylaatin suurimmat arvioidut pitoisuudet tapauksessa 1 ovat 0.6 mg/m 3 (0.14 ppm) ja 0.3 mg/m 3 (0.07 ppm). Vastaavat arvot tapauksessa 2 ovat 1.2 mg/m 3 (0.28 ppm) ja 0.6 mg/m 3 (0.14 ppm). Terveydelliset raja-arvot (taulukko 2) alittuvat selvästi. Metyylimetakrylaatin maksimipitoisuudet ovat alle kuluttajan maalatessaan saaman pitoisuuden 2.0 mg/m 3 (0.46 ppm). 4 Johtopäätökset Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Tonester Oy:n mallinnetut pitoisuudet ovat selvästi alle havaittujen terveysvaikutusten ohjearvojen, joten ainoaksi ympäristöhaitaksi jää hajun aiheuttama viihtyvyyshaitta. Hajuhaitta ei riipu vain hajunpitoisuudesta, vaan siihen vaikuttaa myös psykologiset ja sosioekonomiset seikat kuten yksilölliset erot hajun havaitsemisessa sekä tottuminen vallitsevaan hajuun. Hajun häiritsevyyteen vaikuttaa myös paikka; Hajuhaitta asuinalueella koetaan häiritsevämmäksi kuin teollisuusalueella. Saatujen tulosten mukaan tapauksessa 1 (ks. taulukko 5) sekä tunnistettavaa (>3 hy/m 3 ) että voimakasta (>5 hy/m 3 ) hajua voi esiintyä jonkin verran epäsuotuisissa sääolosuhteissa laitoksen sekä koillis-, että lounaispuolella (kuva 3). Metsätien lopussa oleva viheralue on laskelmien mukaan hajuherkintä aluetta. Hajuhaittaa voi esiintyä myös laitoksen itä- ja länsipuolella sekä kauempana eteläpuolella (kuva 5). Tapauksessa 2 (ks. taulukko 5) hajun, sekä erityisesti tunnistettavan ja voimakkaan hajun, alue laajenee laskelmien mukaan selvästi (kuvat 4 ja 6). Myös satunaisen hajun (30 s) alue laajenee merkittävästi (kuva 7) tapaukseen 1 verrattuna (kuva 6). Laskelmat on tehty käyttäen arvioituja hajupäästöjä, jotka on jaettu tasaisesti ilmastoinnin toiminta-ajalle (11 h). Tarkempien tulosten saamiseksi, tulisi laitoksen poistoilman hajupitoisuus määrittää kokeellisesti todellisen hajupäästön ja sen ajallisen vaihtelun selvittämiseksi. Tämän jälkeen leviämismalli voidaan laskea uudestaan käyttäen esimerkiksi kolmen vuoden säätietoja todellisen hajukuormituksen arvioimiseksi. Hajupäästöjä voidaan myös pienentää muuttamalla poistohormin rakennetta siten, ettei hormin päällä oleva hattu levitä kaasuvirtaamaa sivuille, jolloin virtausnopeuden tuoma piippulisä pääosin menetetään. Tarvittaessa poistohormi voidaan korvata hajupiipulla.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (17) KIRJALLISUUSVIITTEET AIHA 2013: http://www.aiha.org/insideaiha/guidelinedevelopment/erpg/pages/default.aspx, viitattu 3.4.2013. Arnold, M. 1995: Hajuohjearvojen perusteet. VTT Tiedotteita 1711. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Espoo. 83 s. Drew G.H., Smith R. Gerard V., Burge C., Loew M., Kinnersley R., Sneath R. ja Longhurst P.J. 2007: Appropriates of selecting different averaging times for modelling chronic and acute exposure to environmental odours. Atmosperic Environment 41(13): 2870-80. EA 2009: H4 - Odour Management, Environment Agency Technical Guidance Note. Draft, Versio 1.2, Environment Agency, United Kingdom. 43 s. EPA 2001: Odour impacts and Odour Emission Control Measure for Intensive Agriculture Environmental Protection Agency, R&D Report Series No 14, Final Report, 104 s. EPA 2013; http://www.epa.gov/opptintr/aegl/pubs/chemlist.htm, viitattu 3.4.2013. EU 2002: European Union Risk Assessment Report, Methyl metacrylate EU 2008: European Union Risk Assessment Report, Styrene, Draft for publication Miljøstyrelsen 1985/2007. Begraensning af luftgenar fra virksomheder. Miljøstyrelsen. Copenhagen. Päivitys 7.2.2007. Rantakrans E. & Savunen T. 1995: Hajuyhdisteiden leviämisen arviointi. - Ilmansuojelun julkaisuja 21. Ilmatieteen laitos, Helsinki, 72s. SEPA 2010: Odour Guidance 2010, Versio 1, SEPA Scottish Environment Protection Agency, 95s. SCHER 2008, Recommendation from the Scientific Committee on Occupational Exposure Limits for methyl methacrylate, SCOEL/SUM/126,September 2006 SCHER 2008, Scientific opinion on the risk assessment report on styrene human health part, CAS 100-42-6, 6 May 2008 Schiffman, Susan S. & Williams, C. M. 2005, Science if Odour as a Potential Health Issue, Journal of Environmental Quality, 34(1):129-137. Työterveyslaitos: Perustelumuistio styreenin toimenpiderajaksi, http://www.ttl.fi/fi/asiantuntijapalvelut/tyoymparisto/kemikaalit_ja_polyt/biomonitoroin ti/documents/pm_styreeni.pdf TCEQ 2008: Texas commission on environmental quality, Styrene. WHO, World Health Organization. 2000: Air Quality Guidelines for Europe. 2.painos, WHO Regional Publications, European Series 91, Copenhagen.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (17) Wilson, D.J., Robins, A.G. & Fackrell, J.E. 1982a: Predicting the Spatial Distribution of Concentration Fluctuations from a Ground Level Source. - Atmospheric Environment 16(3): 497-504. Wilson, D.J., Fackrell, J.E. ja Robins, A.G. 1982b: Concentration Fluctuations at Elevated Plume: A Diffusion-Dissipation Approximation. - Atmospheric Environment 16(11): 2581-89. Wilson, D.J., Robins, A.G. & Fackrell, J.E. 1985: Intermittency and Conditionally Avaraged Concentration Fluctuation Statistics in Plumes. - Atmospheric Environment 19(7): 1053-64.