11 A. Tulokuorma ja päästöt vesistöön Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority
Sisällys 1 Tulovirtaama 4 1.1 Laitoksen tulovirtaama ja sateet... 4 1.2 Ylivuodot laitoksella ja viemäriverkossa... 6 Laitosohitukset... 6 2 Tulokuormitus 10 2.1 Tuleva kuormitus, ravinteet... 10 2.2 Tuleva kuormitus, raskasmetallit... 11 2.3 Teollisuusjätevedet... 14 3 Ravinnepäästöt vesistöön 14 3.1 Ravinnepäästöjen vähentämistoimet... 14 3.2 Vesistökuormitus... 15 3.3 Ympäristölupaehtojen toteutuminen neljännesvuosittain vuosina 2002-2012.... 16 4 Haitallisten aineiden päästöt vesistöön 21 5 Päästöjen vaikutukset vesistöön 27 5.1 Vaikutusalue ja jätevesien sekoittuminen... 27 5.2 Veden laatu... 28 5.3 Haitalliset aineet... 28 5.3.2 Haitallisten aineiden pitoisuudet sedimentissä... 29 5.4 Pohjaeläimet... 30 5.5 Vesikasvillisuus... 30 5.6 Kalasto... 30
1 Tulovirtaama 1.1 Laitoksen tulovirtaama ja sateet Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla puhdistetaan Helsingin, Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon jätevedet. Puhdistamolle tulevasta jätevedestä noin 90 % on yhdyskuntajätevesiä ja 10 % teollisuusjätevesiä. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo puhdistaa noin 800 000 asukkaan jätevedet. Kuvassa 1 on esitetty HSY:n viemäröintialueet. Kuva 1. HSY:n viemäröintialueet Jäteveden virtaamaan vaikuttaa alueen asutuksen tuottama ns. peruskuormitus, joka on suhteellisen vakaa muuttuen asutuksen ja teollisuuden kehityksen mukaan. Verkostoon päätyvä ns. hulevesi tuottaa puolestaan vuotuisesti sateisuuden myötä vaihtelevan kuormitusosuuden. Huleveden vaikutuksesta Viikinmäen puhdistamolle tulevan jäteveden määrä voi lähes kolminkertaistua vuorokausitasolla. Helsingin kantakaupunki, Herttoniemi ja Munkkiniemi ovat ns. sekaviemäröityjä alueita, mikä tarkoittaa, että hulevedet ja jätevedet päätyvät saman viemärin kautta Viikinmäen puhdistamolle. Toiminta-alueen muut osat ovat erillisviemäröityjä, missä hule- ja asutusjäteveden viemärit ovat erillisiä. Myös näillä alueilla esiintyy huleveden aiheuttamaa lisäkuormitusta huonokuntoisen verkoston sisään vuotavan huleveden muodossa. Tulovirtaama Viikinmäkeen oli 113,6 milj.m 3 vuonna 2012. Vuotuinen virtaaman kasvu on ollut n. 3 % viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuvassa 2 on esitetty sademäärät ja virtaama Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle vuosina 1995-2012. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 4 / 31
Kuva 2. Sademäärät ja tulovirtaamaa Viikinmäessä 1995-2012 Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat havaittavissa Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla kasvaneina virtaama- keskivir- vaihteluina. Tulovirtaaman päivämaksimit ovat kasvaneet voimakkaammin (4 %) kuinn vuorokautinen taama (2 %) vuodesta 2002. Kuvassa 3 on esitetty puhdistamon vuorokausivirtaamien maksimit, minimit ja vuosikeskiarvot. Kuva 3. Vuorokausivirtaamien maksimit, minimitt ja keskiarvot 2002-2012. Kuvassa 4 on esitetty jäteveden päivävirtaamat ja lämpötilat vuodelta 2012. Kuvasta voidaan havaita hyvin kevään lumensulamisvesien aiheuttama virtaaman kasvu sekä samanaikainen vedenn viilentyminen. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 5 / 31
Kuva 4. Jäteveden päivävirtaamat ja lämpötila Viikinmäen puhdistamolla vuonna 2012. 1.2 Ylivuodot laitoksella ja viemäriverkossa Laitosohitukset Jätevedenpuhdistamon hydraulinen kapasiteetti on riippuvainen selkeytykseen käytettävissä olevasta al- Mikäli lasalasta ja tämän lisäksi selkeytyksen teho vaihtelee aktiivilietteen laskeutuvuuden ja laadun mukaan. selkeytyksen kapasiteetti ylittyy, joudutaan osa puhdistamolle tulevasta jätevedestä johtamaan esiselkeytet- pitkäksi tynä biologisen käsittelyn ohi. Ohituksia tehdään, jotta biologisen prosessin toiminta ei häiriintyisi aikaa. Ohitustilanteissa Viikinmäessä on ollut käytössä vuodesta 2008 lähtien ns. ohitusvesien suorasaos- tus, joka parantaa ohitettavan veden laatua. Kuvissa 5 ja 6 on esitetty puhdistamo-ohitukset neljännesvuosit- osalta. tain. Kuvassa 7 on esitetty laitosohitusten osuudet kokonaiskuormasta mereen m typenn ja fosforin Kuva 5. Ohitukset Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla 2002-2012 neljännesvuosittain. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 6 / 31
Kuva 6. Laitosohitusten osuus kokonaisvirtaamasta 2002-2012. Kuva 7. Laitosohitusten typen ja fosforin osuus kokonaiskuormasta 20022-2012. Sekaviemäriverkon ohitukset Sekaviemäriverkoston ylivuodot liittyvät voimakkaisiin sadantatilanteisiin.. Sekaviemäriverkon aiheuttama ravinnekuormitus otetaan huomioon laitoksen puhdistustuloksen laskennassa. Helsingin kantakaupungin sekaviemäröintialueenn jätevesipäästöt arvioidaan vuosittain sadantatietojen ja verkostomallinnuksen avulla. Mallin ajot toteuttaaa konsulttitoimisto FCG Oy. O Mallia on tarkennettu, päivitetty ja kalibroitu vuosina 2010-2012. Malli arvioi ylivuotavan veden jätevesipitoi- Vuonna suuden ottaen huomioon jäteveden virtaaman vuorokausivaihtelut ja sadetapahtumien ajankohdat. 2012 sekaviemäriverkon ylivuodoista pääsi viemärivettä vesistöihin laskentatulosten mukaan noinn 175 000 m3. Asumisjäteveden osuus tästä oli noin 4 % eli noin 7 0000 m 3. Tämän raportin liitteenä 11A1 on syksyllä 2012 laadittu selvitys sekaviemäriverkon ylivuotojen vähentämis- aiheuttama ravinnekuormitus otetaan huomioon laitoksen puhdistustuloksen laskennassa. HSY:nn alueen ulkopuolisen mahdollisuuksista. Erillisviemäriverkon ja pumppaamoiden ohitukset Erillisviemäriverkon ja pumppaamoiden ohitusten osuus jätevesivirtaamista on vähäinen. Niiden Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 7 / 31
Taulukko 1. suudet. Laskennassa käytetty pitoisuus Biologinenn hapenkulutus Fosfori Typpi Kiintoaine Kemiallinen hapenkulutus 2000 mg/l 5,00 mg/l 40 mg/l 2400 mg/l 6000 mg/l verkoston osalta laskennassa käytetään taulukossa 1 esitettyjä pitoisuuksia. HSY:n pumppaamoiden ja ver- kosto-ohitusten osalta laskennassa käytetään puhdistamolle tulevan veden pitoisuuksia ko. ajankohtana. HSY alueen ulkopuolisen verkosto- ja pumppaamo-ohitustenn laskennassa käytetyt ravinnepitoi- Kuvissa 8 ja 9 on esitetty verkosto-ohitusten suuruudet ja osuus kokonaisvirtaamastaa neljännesvuosittain ja kuvassa 10 on esitetty verkosto-ohitusten aiheuttama osuus puhdistamolta mereen johdettuihin ravinne-r kuormiin. Kuva 8. Verkosto-ohitukset Viikinmäen viemäröintialueella 2002-2012 neljännesvuon osittain. Kuva 9. Verkosto-ohitusten osuus kokonaisvirtaamasta 20022-2012 neljännesvuosittain. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 8 / 31
Kuva 10 Verkosto-ohitusten typen ja fosforin osuus vesistöön johdetusta kokonaiskuormasta 2002-2012. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 9 / 31
2 Tulokuormitus 2.1 Tuleva kuormitus, ravinteet Viikinmäen puhdistamolle tulevan jäteveden ravinnekuormitus on kasvanut ennakoitua voimakkaammin. Typpikuormitus on kasvanut myös tulovirtaaman kasvua nopeammin. Vuosien 1995-2012 aikana hydraulinen kuormitus on kasvanut keskimäärin 2 % vuodessa, kun typpikuorman vastaava kasvu on 2,6 %. Kuvissa 11, 12 ja 13 on esitetty fosforin, typen ja BOD:n tulokuormat laitokselle. 2500 Tulokuormitus fosfori kg/d 2000 kg/d 1500 1000 500 0 Kuva 11 Tulokuorma fosfori, kilogrammoja vuorokaudessa 1995-2012 16000 14000 12000 10000 Tulokuormitus typpi kg/d kg/d 8000 6000 4000 2000 0 Kuva 12 Tulokuorma typpi, kilogrammoja vuorokaudessa 1995-2012 Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 10 / 31
700000 Tulokuormitus BODD kg/d kg/d 600000 500000 400000 300000 200000 100000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kuva 13 Tulokuorma Biologinen hapenkulutus, kilogrammojaa vuorokaudessa 1995-2012. 2.2 Tuleva kuormitus, raskasmetallit Tulevan veden raskasmetallipitoisuudet on määritetty kuukauden kokoomanäytteidenn keskiarvosta. Tulevan veden raskasmetallipitoisuudet ja tulokuormat onn esitetty kuvissa 14 20. Muiden haitallisten aineiden määri- tai kertanäytteistä näytteenottokuukautta vaihdellen. Tulevasta vedestä määritetään m haihtuvat yhdisteet ker- tykset tehdään analysoivan laboratorion ohjeidenn mukaisestii osanäytteistä koostetuista kokoomanäytteistä ran kuukaudessa ja muut näytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa. Tehtyjen haitallisten aineiden tulokset t metalleja lukuun ottamatta on esitetty liitteessä 11A2. Kuva 14 Kadmium tulokuorma ja pitoisuus (määritysraja 0,5 µg/l vuodesta 2011. Pitoisuudet näytteissä vuo- sina 2011 ja 2012 jääneet määritysrajan alapuolelle) Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 11 / 31
Kuva 15 Kromi tulokuorma ja pitoisuus Kuva 16 Kupari tulokuorma ja pitoisuus Kuva 17 Elohopea tulokuorma ja pitoisuus. Vuonna 2011 elohopeapitoisuus on jäänyt määritysrajan alapuo- lelle Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 12 / 31
Kuva 18 Nikkeli tulokuorma ja pitoisuus Kuva 19 Lyijy tulokuorma ja pitoisuus Kuva 20 Sinkki tulokuorma ja pitoisuus Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 13 / 31
2.3 Teollisuusjätevedet Teollisuusjätevesien tarkkailun tarkoituksena on turvata viemäriverkon, jätevesipumppaamoiden ja jätevedenpuhdistusprosessin häiriötön toiminta sekä säilyttää lietteen jatkojalostuksen mahdollisuus myytäväksi tuotteeksi. Valvonnassa kiinnitetään erityisesti huomiota sellaisten haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöihin, jotka sitoutuvat lietteeseen tai kulkeutuvat jätevedenpuhdistusprosessin läpi vesistöön. Teollisuusjätevesien osuus Viikinmäen tulovirtaamasta oli vuonna 2012 noin 8 %. Viiden suurimman teollisuuskuormittajan yhteenlaskettu orgaanisen aineen (BOD 7atu ) osuus oli noin 13%. Teollisuusjätevesien valvonnassa noudatetaan Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antamien ympäristölupien (nro 5/2008/1,12.2.2008, nro 21/2006/1, 13.10.2006, nro 56/2004/1, 18.10.2004) mukaisia lupaehtoja. Viikinmäen teollisuusjätevesien valvonta-alueeseen kuuluvat Helsinki, Vantaan itä- ja pohjoisosat, Sipoo, Pornainen ja Mäntsälä (Ohkola). Lisäksi valvonta-alueeseen kuuluvat Kerava, Tuusula ja Järvenpää. Teollisuuslaitokset on velvoitettu tekemään jäteveden tarkkailua keskimäärin 2-6 kertaa vuodessa. Teollisuuslaitosten tekemän tarkkailun rinnalla HSY:n valvontapalvelut tekee jätevesiselvityksiä jätevesipumppaamoilla, viemäriverkossa ja teollisuuslaitoksissa. Viikinmäen puhdistamon vastaanottamat lokakuormat ja muut jätteet on kuvattu osassa 12 Jätteiden määrät, varastointi ja hyödyntäminen. 3 Ravinnepäästöt vesistöön 3.1 Ravinnepäästöjen vähentämistoimet Viikinmäen jätevedenpuhdistamon toimintaa ja prosesseja kehitetään jatkuvasti vesistökuormituksen vähentämiseksi. Laitos on sitoutunut tekemään mahdollisimman hyvää tulosta lupaehdoista riippumatta (suositussopimus). HSY:n hallituksen vahvistamat tavoitteet puhdistamoiden ravinnepäästöille ovat 32 t fosforia ja 1100 t typpeä vuodelle 2013. Viikinmäen osalta tämä tarkoittaa kuormitustasoa 20-24 tn/a forsforin ja 400-600 tn/a typen osalta. Lähtevän jäteveden fosforin pitoisuuden tulisi tavoitteeseen pääsemiseksi olla normaalitilanteessa < 0,2 mg/l ja typenpoistotehon > 90 %. Sateisena vuotena tonnitavoitteet eivät ole aina toteutuneet. Henkilöstön tulospalkkioissa otetaan huomioon puhdistamon ravinnepäästöt. Taulukossa 2 on esitetty vuosina 2002-2012 toteutetut tai suunnitellut puhdistustulosta parantavat hankkeet. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 14 / 31
Taulukko 2. Puhdistustulosta parantavat hankkeet vuosina 2002-2012. Hanke Käyttöönotto Kuvaus Kustannukset Jälkisuodatinlaitos 2004 Typenpoiston tehostaminen jälkisuodatusyksiköllä. 25 milj. 8. linjan rakentaminen ja 9. linjan louhintatyöt Ohitusvesien käsittely 9. linjan rakentaminen 2004 Laitoksen laajentaminen lisäämällä 8. aktiivilieteallas ja jälkiselkeytysallas sekä louhimalla tilat 9. linjalle. 2008 Ohitusvesien suorasaostuksen käyttöönotto. 2014 Laitosta laajennetaan lisäämällä aktiivilieteallas ja jälkiselkeytysallas. 15 milj. 0,3 milj 8,1 milj (hankesuunnitelman kustannusarvio) Edellä mainittujen suurten hankkeiden lisäksi Viikinmäen jätevedenpuhdistamon toimintaa kehitetään jatkuvasti esim. kehittämällä eri osaprosessien mittauksia ja ohjausta, millä on myös vaikutusta laitoksen puhdistustulokseen. 3.2 Vesistökuormitus Kokonaiskuormituksen laskennassa otetaan huomioon kaikki jätevesiohitukset puhdistamolla ja verkostossa. Kuvissa 21, 22 ja 23 on esitetty ravinteiden tulokuormat sekä ravinnekuormat mereen neljännesvuosikeskiarvoina. 80 000 70 000 60 000 BHK7 kuormituksen neljännesvuosikeskiarvot, Viikinmäki 8 000 7 000 6 000 kg/d tulokuorma 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 I 2002 III 2002 I 2003 III 2003 I 2004 III 2004 I 2005 III 2005 I 2006 III 2006 I 2007 III 2007 I 2008 III 2008 I 2009 III 2009 I 2010 III 2010 I 2011 III 2011 I 2012 III 2012 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 kg/d mereen Tuleva Lähtevä Kuva 21. Kuormitus mereen neljännesvuosikeskiarvoina 2002-2012 BHK7 Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 15 / 31
2 500 Fosforikuorma mereen, neljännesvuosikeskiarvot, Viikinmäki 250 2 000 200 kg/d tulokuorma 1 500 1 000 500 150 100 50 kg/d mereen 0 0 tuleva Lähtevä Kuva 22. Kuormitus mereen neljännesvuosikeskiarvoina 2002-2012 fosfori kg/d tulokuorma 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Typpikuorma mereen, neljännesvuosikeskiarvot, Viikinmäki I 2002 III 2002 I 2003 III 2003 I 2004 III 2004 I 2005 III 2005 I 2006 III 2006 I 2007 III 2007 I 2008 III 2008 I 2009 III 2009 I 2010 III 2010 I 2011 III 2011 I 2012 III 2012 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 kg/d mereen Tuleva Lähtevä Kuva 23. Kuormitus mereen neljännesvuosikeskiarvoina 2002-2012 typpi 3.3 Ympäristölupaehtojen toteutuminen neljännesvuosittain vuosina 2002-2012. Kuluneella lupajaksolla puhdistamo on enimmäkseen täyttänyt ympäristöluvan mukaiset lupaehdot. Vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa talvella 2002 ja keväällä 2010 keskeiset lupaehdot jäivät täyttymättä. Kuvissa 24-31 on esitetty Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan mukaiset lupaehdot sekä saa- Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 16 / 31
vutettu puhdistustaso biologisen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta, kokonaistypen ja -fosforin osalta sekä kiintoaineen osaltaa vuosina 2002-2012. Kuva 24. Biologinen hapenkulutus, pitoisuus Kuva 25. Biologinen hapenkulutus, poistoteho Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 17 / 31
Kuva 26. Fosforipitoisuus Kuva 27. Fosforin poistoteho Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 18 / 31
Kuva 28. Kemiallinen hapenkulutus, pitoisuus Kuva 29. Kemiallinen hapenkulutus, poistoteho Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 19 / 31
Kuva 30. Typenpoistoteho Kuva 31. Kiintoainepitoisuus Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 20 / 31
4 Haitallisten aineiden päästöt vesistöön Jäteveden mukana vesistöön päätyvät haitalliset aineet ovat peräisin kotitalouksista ja teollisuudesta. Merkittävimpiä haitallisten aineiden kuluttajalähteitä ovat pesu- ja puhdistusaineet, palonestoaineet, tekstiilien suoja-aineet ja lääkkeet. Osa haitallisista aineista sitoutuu puhdistamolietteeseen, osa kaasuuntuu puhdistusprosessin yhteydessä ja vapautuu ilmakehään ja osa päätyy jäteveden mukana vesistöön. Raskasmetallipitoisuudet määritetään tulevan ja lähtevän jäteveden kuukausittaisesta kokoomanäytteestä. Kuivatun lietteen raskasmetallipitoisuudet esitetään osassa 12, jätteet. Muiden haitallisten aineiden pitoisuusmääritykset tehdään kaksi kertaa vuodessa. Määritykset tehdään analysoivan laboratorion ohjeiden mukaisesti osanäytteistä koostetuista kokoomanäytteistä tai kertanäytteistä näytteenottokuukautta vaihdellen. Kuvissa 32-47 esitetään lähtevästä jätevedestä määritetyt pitoisuuksien vuosikeskiarvot ja niiden perusteella lasketut kuormat E-PRTR raportoitavien aineiden osalta. Kuvaajissa kynnysarvolla tarkoitetaan Euroopan päästö- ja siirtorekisteriä koskevan E-PRTR asetuksen määrää, jonka ylittyessä päästö tulee ilmoittaa viranomaisille. Kaikki tehdyt haitallisten aineiden analyysitulokset metallimäärityksiä lukuun ottamatta vuosilta 2008-2012 on esitetty liitteessä 11A2. Määritettyjen haitallisten aineiden pitoisuudet puhdistamolta lähtevässä vedessä täyttävät valtioneuvoston asetuksessa vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja asetuksen muutoksessa (868/2010) muille pintavesille asetetut ympäristönlaatunormit (AA-EQS) lukuun ottamatta oktyylifenoli ((4-(1,1,3,3- tetrametyylibutyyli))-fenolia. Yhdisteen AA-EQS arvo on 0,01 µg/l. Viikinmäen lähtevästä vedestä on mitattu vuosina 2010 ja 2011 pitoisuudet 0,026 ja 0,036 µg/l. Sen lisäksi on 13 yhdistettä, joissa analyysin määritysraja on ollut ympäristönlaatunormia suurempi. Tällaisia ovat mm. bromatut difenyylieetterit, joukko torjuntaaineita, BBP, DBP, tributyylitinayhdisteet sekä elohopea ja kadmium. Puhdistettu jätevesi sekoittuu ja laimenee meressä tehokkaasti, joten todennäköisesti merialueella ympäristön laatunormit eivät ylity. Tributyylitinakuormitusta merialueella aiheuttaa myös vilkas laivaliikenne. Raskasmetallien osalta ympäristönlaatu normi on liukoiselle pitoisuudelle. Kaikki puhdistamon lähtevän veden metallipitoisuudet ovat kokonaispitoisuuksia. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 21 / 31
Kuva 32. Arseenipäästöt mereen 1995-2012. Vuonna 20122 arseenipitoisuus näytteissä jäi määritysrajan alapuolelle. Kuva 33. Kadmiumpäästöt mereen 1995-2012. Niinä vuosina, joilta ei olee tulosta, pitoisuudet ovat jääneet määritysrajan alapuolelle. Kuva 34. Kromipäästöt mereen 1995-2012 Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 22 / 31
Kuva 35. Kuparipäästöt mereen 1995-2012 Kuva 36. Elohopeapäästöt mereen 1995-2012.. Niinä vuosina, joilta ei ole tulosta, pitoisuudet ovat jääneet määritysrajan alapuolelle. Kuva 37. Nikkelipäästöt t mereen 1995-2012 Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 23 / 31
Kuva 38. Lyijypäästöt mereen 1995-2012 Kuva 39. Sinkkipäästöt mereen 1995-2012 Kuva 40. AOX-päästöt mereen 2007-2012 Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 24 / 31
Kuva 41. Nonyylifenolipäästöt mereen 2007-2012. Vuosina, joilta ei ole esitetty tulosta, pitoisuudet ovat jääneet määritysrajan alapuolelle. Kuva 42. DEHP-päästött mereen 2007-2012 Kuva 43. Fenolipäästöt mereen 2007-2012. Vuosina, joilta ei ole esitettyy tulosta, pitoisuudet ovat jääneet määritysrajan alapuolelle. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 25 / 31
Kuva 44. TOC-päästöt mereen 2007-2012 Kuva 45. Kloridipäästöt mereen 2007-2012. Kuva 46. Fluoridipäästöt mereen 2007-2012 Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 26 / 31
Kuva 47. Oktyylifenolipäästöt mereen 2007-2012. 5 Päästöjen vaiku utukset vesistöön Jätevesipäästöjen vaikutuksia vesistöön seurataan merialuetarkkailun ja kalataloustarkkailun puitteissa. Vai- meriveden ravinnepitoisuuksia, taudinaiheuttajiaa ja vaikutuksia merialueiden kasvillisuuteen tai pieneliöihin. kutuksia kalastukseen ja kalakantoihin selvitetään kalataloustarkkailulla, merialuetarkkailussa seurataan Merialuetarkkailuohjelmaa ollaan uudistamassa.. Jatkossa tarkkailu suoritetaan laajana yhteistarkkailuna, johon osallistuvat Helsingin, Espoon ja Sipoon edustalla toimivat tahot: HSY H (jäteveden purku), Helsingin Satama (satama- ja läjitystoiminnot) ), Helsingin Energia, Fortum, Espoon tekninen keskus ja ArcTech Shipy- merialueen yhteistarkkailuohjelmaksi on liitteenää 20B8. Ohjelma on lähetetty ELY-keskukseen hyväksyttä- ards. Uusi tarkkailuohjelma otetaan käyttöön vuoden 2014 alusta. Ehdotus uudeksi Pääkaupunkiseudun väksi. 5.1 Vaikutusalue ja jätevesien sekoittuminenn Viimeisin kalataloustarkkailun raportti on vuosiltaa 2010-2011. Se on liitteenä 11A4. Vuosien 2012 2013 kalataloustarkkailu on tehty uuden, 8.7.2013, hyväksytyn yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Raportti val- mistuu 2014. Jätevesien leviämistä merialueella on mallinnettuu vuonna 2012. Mallinnusten perusteella on määritelty pääs- jätevesikonsentraatiot olivat alle sadasosan puhdistetun jäteveden konsentraatioista.. Hetkellisesti pitoisuus töjen vaikutusalue. Tutkimusraportissa todetaan, että purkuaukon kohdalla meren pinnassa laskennalliset voi olla tätä korkeampi. Purkuputken vaikutus näkyi selvimmin alle 3,5 km:n päässä purkuputken suulta ja sitä kauempana vaikutukset olivat erittäin pieniä. Puhdistettujen jätevesien leviäminen purkuputken kautta pääkaupunkiseudun merialueella -mallinnustyönn tutkimusraportti on liitteenä 5a. Nitraattitypen mallilla ennustetut konsentraatiot ovat yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta purkupaikalla samaa kertaluokkaa kuin meressä havaitut nitraattikonsentraatiot. Etenkin kevätkukinnan jälkeen, kun nitraattityppi on kulutettuu lähes loppuun meren pintakerroksesta, purkuputkista tulee nitraattityppen eä määriä, joilla voi olla perustuottajien kannaltaa merkitystä. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 27 / 31
Sen sijaan kokonaistypen purkuputkesta peräisin olevat (mallinnetut) määrät ovat koko tarkastelujakson aikana vähintään kertaluokkaa matalammat kuin merivedessä havaitut konsentraatiot. Tämä johtuu suuresta määrästä biomassaan ja partikkelimaiseen ainekseen sitoutuneesta typestä meressä. Fosfaatin merivedessä havaitut konsentraatiot olivat vähintään kertaluokkaa korkeampia kuin purkuputkesta peräisin oleva mallinnettu fosfaattikonsentraatio. Todennäköisesti jokikuormitus, sedimentistä peräisin oleva sisäinen kuormitus ja muut fosfaatin lähteet ovat nykytilanteessa alueella purkuputkia merkittävämpi ravinnelähde. Leviämismallilla ennustetut bakteerikonsentraatiot olivat keskimäärin korkeampia kuin vedessä havaitut. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että suuri osa tutkimusasemilla havaittavista koliformisista bakteereista voi olla peräisin Viikinmäen puhdistetuista jätevesistä. Jätevesiperäisillä kolibakteereilla on merkitystä lähiympäristön mikrobiologiselle tilalle. 5.2 Veden laatu Merialuetarkkailun on toteuttanut Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Tulokset raportoidaan vuosittain. Joka viides vuosiraportti korvataan viisivuotisjaksoraportilla: 2002-2006 ja 2007-2011. Vuoden 2012 raportti on liitteenä 11A3 ja viimeisin viisivuotisraportti 2007-2011 liitteenä 11A6. Merialuetarkkailu sisältää vuosittain seuraavat parametrit: veden fysikaalinen, kemiallinen ja hygieeninen laatu, klorofyllin määrä, kasviplanktonin lajisto ja biomassa, kasviplanktonin perustuotantokyky sekä pohjaeläinten määrä ja koostumus. Lisäksi tutkitaan määrävuosin litoraalin kasvillisuutta, eläinplanktonia, pohjaeläinmääriä laajemmin sekä sedimentin laatua. Vesistötutkimuksen fysikaalis-kemiallisista analyyseistä on vaikea havaita jätevesien vaikutusta. Alueen taustakuormituksesta johtuvat vaihtelut vaikuttavat vahvasti myös purkualueen veden laatuun. Vuonna 2012 tilastollisten analyysien perusteella purkuputkien läheisyydessä havaittiin vertailualuetta tilastollisesti merkitsevästi korkeampia liukoisen typen ja sameuden arvoja. Liukoisen typen osalta korkeampia arvoja havaittiin maalis-, kesä-, elo-, syys- ja marraskuussa. Maaliskuun ja marraskuun koholla olevat arvot voivat osittain johtua maalta tulevasta valumasta, keskikesän korkeammat arvot johtuvat todennäköisesti puhdistettujen jätevesien johtamisesta alueelle. Liukoisen typen vuosikeskiarvo vertailualueella oli 40,2 µg/l, kun se purkualueiden läheisyydessä oli 13,1 µg/l korkeampi. Purkuputkien läheisyydessä havaittiin ajoittain myös pitkän ajan keskiarvosta merkitsevästi eroavia, kohonneita E. coli bakteerien pitoisuuksia ajankohtina, jolloin muilla näyteasemilla ei vastaavia havaintoja tehty. Viikinmäen puhdistamon jätevesistä aiheutui todennäköisesti elokuussa havaittu korkea taso Katajaluodon asemalla. Veden laatu purkualueella täyttää lähes aina uimavedelle asetetut vaatimukset. Yksittäisissä näytteissä uimavedelle asetettu vaatimustaso voi purkupaikan välittömässä läheisyydessä ylittyä. 5.3 Haitalliset aineet 5.3.1 Simpukkahäkitys HSY toteutti kesällä 2011 yhdessä Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin ympäristökeskuksen ja Åbo Akademin kanssa hankkeen jossa selvitettiin Viikinmäen jätevedenpuhdistamon päästöjen biologisia vaikutuksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sinisimpukoiden (Mytilus edulis) sijoittamista ankkuroiduissa häkeissä tutkimusalueelle. Simpukoista mitattiin valittujen haitallisten aineiden kudoskertymien lisäksi niiden biologisia vaikutuksia kuvaavia ns. biomarkkereita. Sinisimpukat kerättiin sukeltamalla Hangosta syyskuussa 2011 ja ne häkitettiin Helsingin edustalle kolmelle tutkimuspisteelle. Yksi häkeistä, H1 sijoitettiin Katajaluodon purkuputken välittömään läheisyyteen n. 100 metrin päähän suuaukosta ja toinen, H2 n. kilometrin päähän lounaaseen, päävirtauksen suuntaan. Kolmas, Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 28 / 31
paikalliseksi verrokiksi tarkoitettu simpukkahäkki, H3 asennettiin edellisistä itään n. kolmen kilometrinpäähän purkuputkesta. Jokaiseen häkkiin laitettiin 300 sinisimpukkaa. Lisäksi jokaiseen häkkiin kiinnitettiin kolme ns. passiivikeräintä vedessä olevien kemikaalipitoisuuksien mittausta varten. Neljän viikon häkitysajan jälkeen simpukat analysoitiin. Simpukoiden kuntoindeksiarvot olivat merkitsevästi korkeammat asemilla H1 ja H2 verrattuna alku- ja lopputilanteeseen, jossa arvot olivat vuodenaikaan nähden normaalilla tasolla. Tähän vaikutti siirrettyjen simpukoiden pehmytkudosten ilmeisen nopea kasvu verrattuna alkuperäiseen keräyspaikkaan. Koska sinisimpukat saavat ravintonsa suodattamalla partikkeleita vedestä, voimakkaasti kohonnut kuntoindeksi ja pehmytkudoksen paino asemilla H1 ja H2 kertovat veden suuremmasta partikkelimäärästä tutkimusalueella verrattuna alkuperäiseen keräysalueeseen. Simpukat kasvoivat jätevesien purkualueella vertailualuetta nopeammin. Simpukoista analysoitujen haitallisten aineiden pitoisuudet olivat yleisesti ottaen alhaisia tai alle ainekohtaisten määritysrajojen. Kudoksista mitatut pitoisuudet (esim. bromatut palonestoaineet, ftalaatit, raskasmetallit) eivät poikenneet merkitsevästi eri alueiden välillä lukuun ottamatta orgaanisia tinayhdisteitä ja joitakin PAHyhdisteitä (esim. fluoranteeni), joiden kudospitoisuudet olivat korkeimmat häkitysalueella. Organonitinojen osalta laivaliikenne saattaa vaikuttaa tuloksiin. Raskasmetallipitoisuudet (kadmium ja elohopea) olivat purkualueella pienemmät kuin alkuperäisessä keräyspaikassa (Hanko) Monissa sinisimpukoissa mitatuissa biomarkkereissa havaittiin eroja häkitysalueeiden välillä. Monet mitatuista yksittäisistä antioksidanttivasteista antoivat keskimäärin suurimmat arvot pisteellä H1. Simpukoiden vesisoluista mitattu lysosomikalvojen destabiloituminen oli nopeampaa, indikoiden stressitilaa, asemilla H1 ja H2 verrattuna alkuperäisen keräyspaikan (Hanko) lopputilannearvioihin, mutta suuren yksilöiden välisen hajonnan takia arvot eivät kuitenkaan eronneet tilastollisesti merkittävästi toisistaan. Kidussoluista mitattu perimämyrkyllisyyden indikaattori (Comet Assay) ilmaisi suurinta DNA-vaurioiden määrää asemalla H2. Häkkeihin sijoitetuista passiivikeräimistä saatujen tulosten perusteella voitiin havaita tutkittujen lääkeaineiden korkeammat pitoisuudet purkupistettä lähimpänä olleella pisteellä H1. Keräimistä löydettiin mm. ibuprofeenia ja diklofenaakkia. Simpukkahäkityksen yhteydessä määritettiin haitalliset aineet myös Viikinmäen jätevedenpuhdistamon lähtevästä vedestä. Määrityspäivän, 13.9.2011, tulokset on esitetty liitteessä 11A2. 5.3.2 Haitallisten aineiden pitoisuudet sedimentissä Sedimentin haitallisia aineita on tutkitaan tarkkailuohjelman mukaisesti n. 7 vuoden välein. Tutkimuksia on tehty vuosina 2005 ja 2008. Vuonna 2008 sedimentin haitta-aineita tutkittiin yhdeksältä pisteeltä. Näytteistä analysoitiin orgaaniset tinayhdisteet, PCB-yhdisteet, raskasmetallit, arseeni, ftalaatit, sekä oktyyli- ja nonyylifenolit ja niiden etoksylaatit. Normalisoitujen sedimenttien vierasainepitoisuuksien luokitteluun käytettiin ruoppaus- ja läjitysohjeen vertailutasoja (Ympäristöministeriö 2004). Haitattoman ruoppausmassan pitoisuus alittaa tason 1, mahdollisesti pilaantuneen massan taso on 1-2 ja pilaantuneen massan taso >2. Tutkituista yhdisteistä purkuaukon läheisyydessä vain TBT tai sen hajoamistuotteiden pitoisuus ylitti tason 1 ollen kuitenkin selvästi alle tason 2. Oktyyli- ja nonyylifenolien ja niiden etoksylaattien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Kaikilta näytepisteiltä löytyneet kohonneet TBT-pitoisuudet ilmentävät alueen runsaan laivaliikenteen aiheuttamaa kuormitusta. 5.3.3 Haitalliset aineet pohjaeläimissä Vuonna 2014 käyttöön otettavaan Pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelmaan on sisällytetty haitallisten aineiden määrittäminen liejusimpukoista. Liejusimpukoista määritetään näytepisteestä riippuen Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 29 / 31
organotinayhdisteitä, raskasmetalleja, PCB- ja PAH-yhdisteitä sekä öljyhiilivetyjä. Tutkimus toteutetaan vuonna 2016. 5.4 Pohjaeläimet Jätevesiputkien purkualueiden ja ulkosaariston vertailualueen pohjaeläinyhteisöt olivat vuonna 2012 sekä lajiston että yhteisöjen runsauksien perusteella pääpiirteissään samankaltaiset, mutta pitkät aikasarjat osoittavat, ettei jätevesien vaikutusta purkualueen pohjaeläinyhteisöihin voida sulkea pois. Pitkät aikasarjat osoittavat myös, että puhdistettujen jätevesien johtaminen Katajaluodolle näyttäisi paikallisesti vaikuttavan myös pohjaeläinten lajistokoostumukseen suosimalla likaantumista paremmin sietäviä lajeja (liite 11A3). 5.5 Vesikasvillisuus Vesikasvillisuuden tilaa Espoon ja Helsingin ulkosaaristossa selvitettiin kesällä 2012 osana Helsingin ja Espoon jätevesien vaikutusten tarkkailua, sekä arvioitiin muutosta vuoteen 2007 verrattuna (liite 11A3). Aineisto kerättiin linjasukellusmenetelmällä 14 paikasta noudattaen ympäristöhallinnon ohjeistusta. Tulosten perusteella rakkolevän tila on heikentynyt erityisesti uloimmassa saaristovyöhykkeessä. Levälajien määrä linjoilla oli lisääntynyt, etenkin tutkimusalueen itäosassa sekä kaikkein läntisimmillä linjoilla. Muutokset eivät korreloineet sukelluslinjojen etäisyyksiin Katajaluodon ja Viipurinkiven puhdistettujen jätevesien purkuputkien päistä. Verrattaessa tuloksia muihin alueella tehtyihin tutkimuksiin voidaan kuitenkin päätellä, että rakkolevän tila huononee edelleen siirryttäessä kauemmas rannikosta. Tämän perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että vesikasvillisuuden tilan heikkenemiseen saattaa vaikuttaa eniten Suomenlahden ulappa-alueelta tuleva kuormitus. 5.6 Kalasto Puhdistettujen jätevesien aiheuttamien kalastovaikutusten arvioiminen on erittäin haasteellista, sillä veden laadussa ja kalojen ravintokohteissa havaitut muutokset ovat melko vähäisiä. HSY:n puhdistamoiden purkualueet ovat myös erityyppisiä ja niihin kohdistuu myös muuta ihmisen toiminnasta aiheutuvaa vaikutusta. Vuonna 2013 toteutetussa kalastoselvityksissä kalasto indikoi idästä länteen siirryttäessä rehevyyden kasvua. Tämä on havaittavissa särkikalamäärien selvänä kasvuna ja myös lajiston muuttumisena niin, että herkät lajit vähenevät ja kuormitusta kestävät lajit lisääntyvät. Jätevesikuormituksen ja kalaston rakenteen suoraa yhteyttä on vuoden 2013 aineiston perusteella mahdotonta esittää varmuudella. Tarkastelua hankaloittaa aikasarjojen puute sekä mm. seuranta-alueiden erot jo ennen kuormituksen alkamista. Kalastoaineisto osoittaa kuitenkin selvästi suurempia rehevyysvaikutuksia Suomenojan purkuputken alueella, jota myös vesistö- ja mallinnustulokset tukevat. Suomenojan jätevedenpuhdistamon alueella saatiin saaliiksi esim. lahnoja ja pasureita, joita ei Viikinmäen purkualueelta saatu lainkaan. Vastaavasti Viikinmäen purkualueella esiintyi selvästi runsaampana kampela, kivinilkka, siika sekä silakka. Uusi kalataloudellinen yhteistarkkailuohjelma on aikaisempaa monipuolisempi, mikä helpottaa tulosten tarkastelua jatkossa. Ohjelmassa ulkosaariston ja rannikkoalueen koeverkkokalastukset tehdään vuorovuosina. Nykytilanteessa, kun puhdistetut jätevedet johdetaan ulkosaaristoon, jätevesien kuormitus ei juurikaan kohdistu enää suoraan lahtialueiden ja sisäsaariston tilaan ja vedenlaatuun eikä siten vaikuta myöskään alueen lajistoon. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemus 2013 Sivu 30 / 31