Opettajat valokeilassa: Ville Leppäniemi Tiesitkö, että koulumme maantiedon ja biologian opettaja Ville Leppäniemi on nähnyt ensimmäisen pyydystetyn varsieväkalan ja että hän tahtoisi matkustaa Brasiliaan? Oletko miettinyt, miten hän päätyi opettajan ammattiin tai mitä arvosanoja hän sai opettamistaan aineista YO-kokeissa? Näistä asioista haastattelimme Leppäniemeä koeviikon kiireiden keskellä, ja saimme paljon mahtavia vastauksia sekä sisäpiirin tietoa hänen elämästään. Miten päädyit biologian ja maantiedon opettajaksi? Opiskeluihini liittyi tutkimusharjoittelu, joka tehtiin tutkimuslaitoksessa. Olin vuoden ajan Paltamossa, Kainuussa, harjoittelemassa ja siellä juteltuani tutkijoiden kanssa tajusin, että minusta ei ole tutkijan katakombeihin tutkimaan Exceliä päivät pitkät. Tutkijan työssä on myös aika lailla oma rahoitus, ja minä halusin kapeamman mutta ehkä pidemmän leivän. Päädyin siitä syystä valitsemaan opettajan hommat. Mitkä YO-arvosanasi olivat opettamistasi aineista? YO-kokeissa Pitäisi käydä katsomassa tuolta kassakaapista rehtorilta. Silloin ei ollut ainereaalia, vaan sai kaikki reaaliaineiden kysymykset. Vastasin mantsaan ja bilsaan ja ehkä jonnekin muualle, en muista. Vastaukset lähti C:nä ja tuli takaisin E:nä.
Mikä on opettajaurasi paras muisto? Aika vaikea kysymys, joka kurssilta on aina hyviä ja huonoja muistoja. Varmaan sellainen mitä ei enää tule oli se presidentinvaalihässäkkä, joka täällä järjestettiin vuonna 2012. Se oli sellainen aika hieno ja yhdistävä kokemus koko tälle koululle. Ne ketä silloin oli muistaa sen ajan. Sauli Niinistökin kyseli multa niitä saakelin paitoja mitä silloin jaettiin, että olisko mulla antaa sellanen. Muistan sen että oli, ja vaihdoin sen kanssa pari sanaa. Ehkä se on jääny nytten päälimmäisenä mieleen. Mikä maa on mielenkiintoisin? mielestäsi ekosysteemiltään Olen aina halunnut mennä Brasiliaan, Amazonin sademetsiin. Mikä on paras kalamuistosi? Voi niitähän on niin paljon! Ehkä paras muisto on keväältä 2016. Olin kahden tosi hyvän ystävän kanssa Porissa ja saatiin
tuplatärppi. Kaksi kalaa yhtä aikaa kiinni, toinen oli 14,5 ja toinen 18 kilon lohi. Siinä vaiheessa oli suu aika messingillä. Se on ehkä paras, mitä tähän nyt kättelyssä tulee mieleen. Järki 1-07/08: Leppäniemi Haastateltavana Ville Lisäkysymys 10 vuotta sitten esitettyyn kysymykseen: kerro meille varsieväkaloista ja siitä, mikä tekee niistä niin mahtavia No ensinnäkin se, että olen nähnyt sen ensimmäisen varsieväkalan, joka pyydettiin Intian valtamerestä joskus 1930-luvulla. Sattumalta kävin sellaisessa eteläafrikkalaisessa kaupungissa kun East London, oltiin häämatkalla ja meillä oli siellä vähän aikaa ja ennen kuin bussi lähti, kävimme paikallisessa museossa. Sitten olin aivan shokissa kun katsoin että ei hemmetti täällähän on tutun näköinen jööti vitriinissä ja katoin että tää on se niinkun se ihka ensimmäinen. Miksi se oli niin maailmanlaajuisesti merkittävä juttu, on koska se oli tällainen elävä fossiili jossa oli sekä varhaisen sammakkoeläimen että kalan piirteitä. Se käveli vähän niin kuin niillä raajoillaan ja sitä pidetään tällaisenä välimuotoveijarina, joka on säilynyt muuttumattomana. Se on vähän sama kuin löytyisi elävä tyrannosaurus rex, koska näitä varsieväkaloja edelleen löytyy montakin lajia Tyynestä valtamerestä ja Intian valtamerestä. Niitä aina silloin tällöin jää kalastajien pyydyksiin, se ei ole enää mikään
mullistus mutta siihen aikaan oli. Siellä oli seinällä juttu, missä kerrottiin että siellä kävi 50 000 kävijää kattomassa sitä ensimmäisten kuukausien aikana. Ja mä oon niinku nähny sen, the first! Se oli kyllä kuollut, joku oli rapsutellu sen kyljestäkin jotain palasia pois. Musta on kuvakin siinä vieressä kun mä patsastelen siinä. Terveisiä opiskelijoille? Te olette tosi hyviä. Parempia varmaan kun minä, te olette aktiivisempia ja varmaan osaatte ja uskallatte olla oma itsenne enemmän kuin mitä itse ehkä osasin lukioaikana. Siinä mielessä teillä on aika hyvin pullat uunissa. Jatkakaa vaan samaan malliin, uskaltakaa viitata ja olkaa aktiivisia ja jos pyydetään vapaaehtoisia, ilmoittautukaa heti ekaksi niin kaikki menee aina parhain päin. Jatkakaa hyvää duunia. Mäkin yritän!
Vieraiden Pohjolassa maiden ihmiset Järvenpään lukiossa opiskelevat vaihto-oppilaat ovat olleet Suomessa jo pari kuukautta. Saimme hyvän mahdollisuuden haastatella Sofia Zamoraa, Valérie Coutua, John Flahertyä ja Antonia Ilkoa heidän kokemuksistaan Suomesta. Vaihtareiden taustat Tämän lukuvuoden vaihto-oppilaat tulevat kaikki erilaisista kulttuureista ja maista. Vaihtarit ovat kulkeutuneet tänne Suomeen muun muassa Saksasta, Kanadasta, Meksikosta ja Yhdysvalloista. Muutama haastatelluista opiskelijoista kertoi, että heillä on taustoja muualtakin kuin kotimaastaan. John Flaherty kertoi, että hänen molemmat vanhempansa muuttivat Irlannista Yhdysvaltoihin eli hänellä on myös eurooppalaista taustaa.
Antonia Ilko. Millä tavoin Suomi eroaa vaihtareiden kotimaista? Haastateltavien näkökulmat Suomeen ovat hyvinkin erilaisia. Yhdysvaltalainen John Flaherty nosti positiivisina asioina esille Suomen luonnon, ilmaisen kouluruoan ja rennomman koulunkäyntitavan. Suomalaisten sosiaalinen ujous ja salmiakki nähtiin vähemmän hyvinä puolina. Vaihtareiden koulusysteemit eroavat Suomesta muun muassa jaksojärjestelmän ja oppituntien pituuksien puolesta. Meksikolainen Sofia Zamora kertoi, että oppitunnit ovat Suomessa pidempiä kuin Meksikossa ja ainevalintoja on enemmän sekä monipuolisemmin. Kanadalainen Valérie Coutu kertoi siitä, kuinka koulubussi hakee opiskelijat bussipysäkiltä kouluun ja koulusta kotiin.
Mikä motivoi vaihtareita? Vaihtareiden näkemykset vaihtelevat, mutta keskeisimpinä asioina elämässä he pitävät sitä, että elämästä saa mahdollisimman paljon irti. Myös hyvän työn saaminen, perhe, ystävät, ruoka ja se, että ei näännytä nälkään, ovat vaihtooppilaiden prioriteetteina. Sofia Zamora. Miksi vaihto-oppilaaksi, ja miksi juuri Suomeen? Monet haastatelluista halusivat vaihto-oppilaiksi joko sen takia, että heidän perheensä olivat ottaneet vaihto-oppilaita asumaan heidän koteihinsa, tai sen takia, koska heidän perheenjäsen (tai jopa vaihtari itse) on ollut aikaisemmin vaihdossa.
Minä en halunnut mennä Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi, koska valtaosa nuorista menee sinne. Antonia Ilko Syy Suomeen tulemiseen oli osalla siinä, että he eivät halunneet mennä maahan, minne monet muut vaihtarit menevät, kuten Yhdysvaltoihin ja Uuteen-Seelantiin. Saksalaisen Antonia Ilkon mukaan Pohjoismaissa ei ole vaarallisia eläimiä tai luonnonkatastrofeja, mitkä toimivat myös hyvinä syinä tulla Suomeen. Valérie Coutu. Vaihto-oppilaiden unelmia ja harrastuksia Kaikilla haastatelluilla vaihtareilla on harrastuksia. Esimerkiksi Johnilla on koripallo ja Valériella musiikki. Harrastuksien lisäksi vaihto-oppilailla on myös unelmia, kuten
hyvään yliopistoon pääseminen, hyvä ammatti ja ylipäätään hyvä elämä. Osa heistä haluaa tulla maailmanmatkaajiksi ja tietää enemmän. Vaihtariksi uudestaan? Lähes kaikki haastatelluista vaihtareista haluavat, ja ovat jopa suunnitelleet, lähtevänsä vaihto-oppilaaksi uudestaan. John Flahertylle se olisi jo kolmas kerta vaihtarina. Hän kertoi, kuinka hän ensimmäisen vaihto-oppilasreissunsa aikana Afrikassa sai niin sanotusti matkakuumeen, eli disease for traveling. John Flaherty.
Vaihto-oppilaiden odotukset lukuvuodelle Vaihtarit tykkäävät Suomesta ja odottavat tältä vuodelta paljon hyvää. Alkuhuuma uudessa maassa opiskelusta on muuttunut jo koulunkäynniksi ja arjeksi. Vaihto-oppilaat eivät osaa kuvitella, miten he tulevat pärjäämään jatkossa ja mitä tämä pohjoinen heittää vastaan, mutta he ovat iloisia ja valmiita ottamaan haasteet vastaan. Olkoon siellä sitten vaikka kesä tai salmiakki vastassa. Vaihtareiden lähtöfiiliksiä Koulumme vaihto-oppilaat Luca, Karla, Chiara, Anthony ja Giulio ovat viettänneet Suomessa viidestä kymmeneen kuukautta. Nyt vaihtovuoden saapuessa päätökseensä he jakoivat Järjelle ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Suomen hyvät ja huonot puolet vaihto-oppilaiden silmin Suomen hyvistä puolista puhuttaessa luonto ja se, kuinka avaraa Suomessa on, nousivat asioiksi, joista vaihtooppilaamme pitävät. Italialaista Chiara Gernaa hämmästyttää myös se, kuinka monelle suomalaiselle perinteelle on oma ruokansa, kuten esimerkiksi laskiaiselle on laskiaispullat. Pidän siitä, että ihmiset täällä ovat suvaitsevaisempia, sanoo italialainen Giulio Finotto. Hänen mielestä on hienoa, kuinka paljon suomalaiset kunnioittavat perhettä ja kuinka arvokkaana sitä Suomessa pidetään. Myös suomalaiset teinit saivat heiltä kritiikkiä, sillä heidän mukaansa jotkut nuoret ovat too much to handle. Tietenkin keskustelussa nousi esille myös Suomen koulutusjärjestelmä,
josta vaihtarit olivat varsin vakuuttuneita. Suomen sää herätti puolestaan negatiivisia tunteita, sillä kuten arvata saattaa, ei talvinen kylmyys ja harmaus herättänyt suurta innostusta. Mitä vaihtovuodesta jää käteen? Vaihtovuotensa aikana nuoret ovat oppineet paljon eri asioita, mutta ensimmäiseksi Giulio nostaa sen, kuinka erilaiseksi hänen suhtautumisensa muita ihmisiä kohtaan on muuttunut. Vaihto-oppilaana on tärkeää se, että on avoin eikä tuomitse muita, joten olen oppinut olemaan tuomitsematta muita ensinäkemisen perusteella, hän kertoo. Toinen asia, jonka vaihtarit ovat vierailunsa aikana saavuttaneet, on tunne tietynlaisesta voittamattomuudesta. Tuntuu siltä, että kun olen tästä kokemuksesta selvinnyt, selviän mistä vaan, sanoo yhdysvaltalainen Anthony Liberty. Minkälaisia asioita ikävöitte? Kuten voi arvata, vaihto-oppilaat ikävöivät perheitään sekä kotimaidensa ruokia ja tapoja. Eniten ikävöin perhettäni ja ystäviäni, sanoo saksalainen Karla Laib. Myös arjen pienet tavat nousivat ikävöityjen asioiden listalle. Ikävöidyt asiat liittyvät myös siihen, mitä nuoret aikovat tehdä ensimmäisenä kotimaassaan. Ensimmäiseksi menen syömään KFC:hen, olen himoinnut KFC:n ruokaa koko tämän ajan, sanoo Anthony. Italialaisen Luca Girasolen suunnitelmiin kuuluu rannalle meneminen, kun taas Karla, Chiara ja Giulio suunnittelevat viettävänsä aikaa perheensä kanssa. Pizza saattaa myös olla kuvioissa italialaisten ensimmäisessä koti-illassa. Suomesta vaihto-oppilaat tulevat ikävöimään samankaltaisia asioita kuin mitä he ikävöivät kotimaistaan. Sauna oli ensimmäinen asia, mikä mainittiin, mutta myös suomalainen
luonto ja järvet saivat paikkansa keskustelussa. Järvistä puhuttaessa Giulio kertoo varmasti ikävöivänsä kesämökkikulttuuriamme, sillä ainakaan hänen kotimaassaan Italiassa ei sellaista ole. Vaihto-oppilaat tulevat ikävöimään tapaamiaan ihmisiä, ystäviään ja isäntäperheitään. Tulen ikävöimään suomalaista elämäntyyliä, sanoo Chiara vielä. Mitä haluaisitte sanoa suomalaisille? Open up! on asia, jonka sanomista Lucan ei tarvitse edes miettiä. Suomalaisten tuppisuudesta huolimatta vaihtooppilaiden terveiset suomalaisille ovat positiivisia ja kiitollisia. Olemme todella kiitollisia kokemuksistamme sekä vieraanvaraisuudestanne. Olemme saaneet paljon hyviä muistoja, emmekä kadu mitään vaihtovuodestamme, he kertovat. Vaikka vaihtovuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin, on heille selkeästi jäänyt kokemuksesta positiivinen mieli. Vaihtovuoden loppuminen herättääkin ystävyksissä surullisen fiiliksen. It sucks on lausahdus, johon he kaikki pystyvät samaistumaan. Suomi on paikka, jota kaikki vaihto-oppilaamme tulevat varmasti ikävöimään, ja heitä harmittaakin suuresti se, että samanlaista kokemusta ei koskaan tule vaikka Suomessa uudestaan vierailisikin. Toisaalta myös kotimaahan on mukava päästä, ja vaihtareiden mielestä nyt on jo aika lähteä kotiin. Mielestäni kaikki suomalaiset ovat koviksia, ja en voi ymmärtää miten pystytte asumaan täällä, sanoo Anthony vielä lopuksi naurahtaen. The pros and cons of Finland by the eyes of exchange students Nature and the amount of space are things that the exchange students mention when talking about the good sides of Finland. The Italian student Chiara Gerna was amazed by how most of the Finnish traditions have their own foods, like for example at laskiainen we have laskiaispulla. I like how people here are
more open-minded, says Giulio Finotto, also from Italy. He also thinks that it s really nice how much Finns respect their families and how valuable the family seems to be for us. Finnish teenagers do get some critique as well, and by their words some teens are too much to handle. The schooling system in Finland, as you may have guessed, got a part in the discussion as well. The exchange students seemed to find it great and were all equally impressed by it. The weather in the other hand was one of the few things they did not like, and no wonder since the winter this year was quite dark, cold and grey. What kind of things have you learned during your exchange year? The teens have learned numerous different things during their exchange year, but the first thing that is raised by Giulio is how his attitude towards others has changed. As an exchange student it s important to not judge others. I ve learned to be more open-minded and to not judge others by first sight, he says. Another thing that the students have gained is a certain feeling of being unbeatable. I feel like if I have gone through all of this, I can get through anything, says Anthony Liberty from the United States. What kind of things do you miss? As you can guess, the things that the exchange students miss the most are their families as well as the foods and traditions of their home countries. I miss my family and friends the most, says Karla Laib from Germany. A thing that took part in the conversation as well was the small everyday habits that the students had back home. These things, family, food and traditions, also have a do with the things they are planning to do first when they get back home. I will
go to eat KFC, I ve been craving for it this whole time says Anthony without even thinking. Luca Girasole from Italy will go to beach while Karla, Chiara and Giulio are planning on spending time with their families. Pizza may also be involved with the Italians. The exchange students will miss similar kinds of things from Finland as they miss from their home countries. Sauna was the first thing that came up, but the Finnish nature and lakes were also mentioned. Speaking of lakes, Giulio has to say that he will surely miss our summer cottage -culture, since his home country Italy has nothing like that. And of course the students told how they will miss all the people they ve met during their stay, their friends and on top of all, their host families. I will be missing the Finnish way of living, adds Chiara. What would you like to say to all the Finns? Open Up! is a thing Luca doesn t even have to think about saying. Despite the silent nature of Finns, the things the students have to say are really positive and thankful. We are really thankful for our experiences and for the hospitality towards us. We have gotten a lot of great memories and we regret nothing about our exchanges, they tell. A lot of things have happened during the year, both good and bad, but the students are clearly having positive feelings about their experience. The exchange is coming to its end, which is making everyone feel a bit downhearted. It sucks! is a sentence they can all identify with. Finland is a place they will all surely miss, and the students feel saddened by the fact that they will never have the same kind of experience even if they visited Finland again. At the same time it feels nice to go back home, and the exchange students feel like it s time to go back. I think that Finnish people are all badasses and I don t understand how you can live here, finishes
Anthony with a smile on his face. Maanantain paneelikeskustelussa pohdittiin Suomen tulevaisuutta viiden vaikuttajan voimin Järvenpään lukiolla järjestettiin maanantaina 8.5 Suomi 100 juhlavuoteen liittyvä tulevaisuuspaneeli. Panelisteiksi lukiolle saatiin Lari Kotilainen, Abdirahim Husu Hussein, sotaveteraani Jaakko Winter, Pekka Haavisto sekä Tuuti Piippo. Tapahtuman jälkeen haastattelimme osaa panelisteista. Tulevaisuuspaneelin toteutustapa poikkesi totutusta, sillä sen sijaan, että oppilaat olisivat esittäneet kysymyksiä panelisteille, tehtiinkin toisin päin. Kysymykset toteutettiin Kahoot!-alustan kautta. Jokainen panelisti oli saanut etukäteen valita yhden kysymyksen, johon hän haluaisi lukiolaisten vastaavan. Sitten kysymys heijastettiin valkokankaalle ja opiskelijat valitsivat puhelimellaan vastausvaihtoehdon, joka oli lähimpänä heidän omia mielipiteitään. Kaikkien vastattua kysymykseen tulivat vastaukset taululle ja panelistit pääsivät kommentoimaan lukiolaisten vastauksia, kertomaan omista ajatuksistaan ja keskustelemaan muiden panelistien kanssa kysymyksestä.
Abdirahim Husseinin kysymys lukiolaisille käsitteli yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän esitteli Kahootissaan neljä keinoa, kuinka nuoret saataisiin kiinnostumaan vaikuttamisesta. Opiskelijat pitivät tärkeimpänä asiana sitä, että nuorten näkökulmia tuotaisiin aikaisempaa enemmän esille politiikassa. Kysymyksen laatijan ja lukiolaisten mielipide oli yhtenevä. Hussein lisäsi vielä, että nuorten täytyy päästä keskustelemaan siitä, mitä maailmalla tapahtuu, sillä tulevaisuus tehdään nuorten kautta. Tuuti Piippo halusi lisäksi muistuttaa, että yhteiskunnassa muillakin tavoilla kun politiikalla. voi vaikuttaa Piipon kysymyksessä mietittiin, mikä olisi parasta, mitä Suomi voisi tarjota maailmalle. Eniten opiskelijat vastasivat vaihtoehtoa koulutus, ja myös panelistit pitivät tätä melko hyvänä vaihtoehtona. Piipon mukaan koulutus antaa mahdollisuuksia, mutta hän myös muistutti, että pelkkää siitä hyötymistä ei kannata miettiä. Piippo tarjosikin ajattelutapaa mitä minä voin antaa? tai vielä pidemmälle vietynä mitä Suomi voi antaa?. Myös Lari Kotilainen ajatteli, että hyvien numeroiden tavoittelun sijaan kannattaa keskittyä siihen, mikä kiinnostaa
ja mikä herättää oman uteliaisuuden. Hussein taas mietti, miten koulutuksen vienti onnistuu käytännössä ja voisiko esimerkiksi ison rahasumman sijasta lähettää apua tarvitsevalle alueelle mieluummin päteviä ihmisiä. Jaakko Winter puolestaan halusi muistuttaa, että vaikka koulutus onkin hyvä asia, myös fyysistä työtä kannattaa tehdä, sillä se vaikuttaa myönteisesti muun muassa terveyteen. Näiden kysymysten lisäksi paneelissa keskusteltiin myös suomen kielen tulevaisuudesta ja Suomen monikielisyydestä sekä erilaisten kulttuurien ymmärtämisen kasvavasta tarpeesta. Lisäksi Pekka Haaviston kysymys sai aikaan keskustelun liputuspäivistä. Keskustelu johti ideaan epäonnistumisen päivästä, jonka perusteluna oli se, että kaikki epäonnistuvat joskus. Tulevaisuuspaneelin lopuksi vierailijat esittivät toiveensa tulevaisuuden suomalaisille. Suomalaisiin kaivattaisiin lisää joustavuutta, positiivisuutta ja toisten hyväksyntää. Jos unelmasi ei pelota sinua, se ei ole tarpeeksi iso. Abdirahim Husu Hussein Kuten monesti aikaisemminkin, usealle lukiolaiselle tämä tapahtuma tuli yllätyksenä. Kokonaisuudessaan paneeli oli loistavasti koottu: aiheet olivat ajatuksia herättäviä ja lukiolaiset seurasivat keskustelua suurella mielenkiinnolla. Myös Kahootin käyttö toimi, sillä nyt jokainen pääsi osallistumaan kertomalla oman mielipiteensä eikä seuraaminen ollut pelkkää passiivista istuskelua. Paneelin jälkeen riensimme haastattelemaan vierailijoista Lari Kotilaista, Abdirahim Husseinia, Pekka Haavistoa ja Tuuti Piippoa.
Abdirahim Husu Hussein Radiotoimittaja ja poliitikko Somaliasta. Tasa-arvo monikulttuurisuusaktivisti. Miten kiinnostuit yhteiskunnallisista asioista? Minua pyydettiin puhumaan tilaisuuksissa vuonna 2001 jolloin (yllättävästi) minua kuunneltiin. Minua pyydettiin puhumaan uudestaan ja siitä se lähti. Miten monikulttuurisuus tulee vaikuttamaan Suomeen? Suomi on aina ollut monikulttuurinen venäläisten ja ruotsalaisten vuoksi. Monikulttuurisuus kuitenkin toimii haasteena siinä missä muutkin, kuten rakennushaasteet ja taloushaasteet. Monikulttuurisuus on niin sanotusti molempien osapuolien haaste, eli suomalaisten ja muunmaalaisten. Suurimmaksi haasteeksi tekee se, että ylipäätään jaetaan ihmiset suomalaisiin ja monikulttuurisiin, kun todellisuudessa suomalaiset ovat osa sitä monikulttuurisuutta.
Facebook on kolmanneksi suurin maa heti Intian ja Kiinan jälkeen Husu Pekka Haavisto Presidenttiehdokas ja kansanedustaja. Toiminut myös YK:n tehtävissä ja kehitysministerinä. Paneelissa osoitit suurta kiinnostusta liputuspäiviin. Mistä sinä haluaisit liputuspäivän? Tove Janssonista, hän on todella menestynyt ja hieno kirjailija. Lastenkirjoistaan tunnettu Jansson toisi elämää liputuspäivien kirjoon. Myös suomalaisesta designista osataan olla maailmalla ylpeitä, mutta siitä ei kuitenkaan liputeta. Mikä asia tulisi muuttaa juuri nyt, jotta tulevaisuus näyttäisi paremmalta? Tällä hetkellä Suomessa vallitsee myrkyttynyt ilmapiiri. On
paljon vihapuhetta, vääriä tietoja ja vääriä käsityksiä. Käsitys siitä, että suomalaiset ovat tällä hetkellä se kärsivä kansa, ylipäätään tällainen uhriutuminen, ei auta yhteisymmärryksen saamiseksi. Maailmalla tapahtuvia kriisejä ei saa sotkea vihalla.
Tuuti Piippo Kirjoittanut muun muassa Futuremakers teoksen, joka käsittelee naisia teknologian maailmassa. Miten nuoria naisia saataisiin kiinnostumaan teknologiasta? Miksi se olisi hyvä asia? Kiinnostuksen herättämiseen on olemassa monia tapoja. Pyritään puhumaan teknologiasta luovana alana; matemaattiset aineet eivät vedä tyttöjä puoleensa. On tärkeää saada kaikki kiinnostumaan teknologiasta, sillä se on suuressa osassa esimerkiksi demokratiassa. Mitä enemmän ihmisiä saadaan kiinnostumaan teknologiasta ja opiskelemaan sitä, sitä paremmin teknologia kehittyy ja sitä monimuotoisempaa siitä tulee. Luultavasti kukaan ei tule vaikuttamaan naisen asemaan niin kuin nainen itse Tuuti Piippo
Lari Kotilainen Suomen kielen tutkija ja opettaja. Kirjoittanut muun muassa teoksen Suomensuojelija, joka käsittelee suomen kieltä ja sen tulevaisuutta. Englannin kieli kaventaa suomen kielen käyttöalaa esimerkiksi työelämässä ja koulutuksessa. Miten voisimme vaikuttaa siihen, että suomen kielen asema työelämän ja tieteen kielenä vahvistuisi? Englanti ei ole paha asia. Itse asiassa mitä enemmän on kieliä, sen parempi. Ihmiset tarvitsevat jonkin yhteisen kielen tiedon välitystä varten. Toisaalta yrityksien tulisi pohtia sitä, pystytäänkö töitä tekemään englannin kielellä. Suomen kielen asemaa saadaan parannettua esimerkiksi arvostusta lisäämällä. Kinnarilaiset haastattelivat lukiolaisia Järjen mediapajalla Minkälaista lukio on? Kinnarin koulun kakkosluokkalaiset pääsivät viime viikolla tutustumaan haastattelun tekemiseen. Kakkosluokkalaisten pohtimiin kysymyksiin vastasivat Kevin Sarinko, Heikki Tervanen, Lauri Hyvärinen sekä Eevi Kesker.
Heikki Tervanen Millä vuosiluokalla olet? Kolmannella Mitä olette tykänneet lukiosta? Mukavaa, kun on saanut itse tehdä. Missä päin lukiota yleensä opiskelet? Lukion käytävillä, koska kotona ei pysty keskittymään. Mitä harrastat? Uintia ja partiota. Onko lukio muuttunut sen jälkeen kun aloitit? On tullut uusia kalusteita, kuten sohvia, ja opettajatkin ovat vaihtuneet talossa. Minkälaista lukiossa on? Helppoa, jos tekee töitä. Mistä ruuasta pidät? Kouluruuista paras on kinkkukiusaus. Onko lukiossa vaikeaa? Jos ei keskity tunneilla tai läksyissä niin on. Onko lukion tilat hyvät? On hyvät. Mukavan avarat verrattuna muihin kouluihin, ei vaikuta mielisairaalalta. Millaista lukiossa on? Hyvä meininki ja yhteishenki. Onko lukion tehtävät vaikeita? Välillä haastavia, mutta ilman haasteita ei kehittyisi. Kuinka pitkiä teidän tuntinne ovat? Tuntien pituus on 75 minuuttia.
Lauri Hyvärinen Millä vuosiluokalla olet? 3. vuosiluokalla. Mitä olette tykänneet lukiosta? Opetus on ollut hyvää, sellaista hakemaankin. Missä päin lukiota yleensä opiskelet? mitä täältä tultiin Toisessa kerroksessa, matemaattisia aineita. Mitä harrastat? En harrasta paljoa mitään, logiikka-ongelmia. Onko lukio muuttunut aloittamisesi jälkeen? En ole paljoa huomannut päälimäisenä mielessä. mitään, sähköistäminen nyt Minkälaista lukio on? Opiskelua. Mistä ruuasta pidät? En oikein osaa sanoa, olen kaikkiruokainen. Onko lukiossa vaikeaa? On ollut hankalampaa kuin aikaisemmissa opinnoissa, mutta kyllä niistä selviää. Onko lukion tilat hyvät? On hyvät tilat, mukavat penkit ja niin edespäin. Millaista lukiossa on? Vapaa tunnelma ja mieluisa olla. Onko lukion tehtävät vaikeita? Vaihtelee, osasta selviää melko nopeasti, osa ottaa huomattavasti enemmän aikaa. Kuinka pitkiä päiväsi ovat? 1-6 oppituntia.
Eevi Kesker Onko lukiolla kivaa? On kivaa. Ovatko lukion kokeet rasittavia? On ne hieman, mutta kun tarpeeksi lukee niin ei jännitä. Onko lukion ruoka hyvää? Lukiossa on tosi hyvää ruokaa. Itse syön kasvisruokaa, varsinkin se on hyvää. Miksi aloitit taitoluistelun? Aloitin ihan pienenä, koska tykkäsin luistelusta. Nyt haluaisin takaisin jäälle, kun pikkuveljeni aloitti luistelun. Onko taitoluistelu kivaa? Kyllä on. Kuinka kauan olet harrastanut taitoluistelua? 9 vuotta. Ovatko taitoluisteluharjoitukset rasittavia? Eivät ole, mutta kyllä niissä hiki tulee ja pitää tehdä kunnolla töitä varsinkin ennen suuria näytöksiä. Onko kivaa olla taitoluisteluopettaja? On kivaa kun pääsee katselemaan, kun lapset onnistuu jäällä. Tykkäätkö lapsista? Kyllä tykkään, teidän kanssa on tosi kivaa. Käytkö taitoluistelukilpailuissa? En enää, mutta olen kyllä käynyt. Oliko kilpailuissa hyvää ruokaa? Itse asiassa siellä ei ollut ruokaa, vaan aina piti tuoda omat eväät mukaan. Onko tuleva taitoluistelunäytöksemme mielestäsi hyvä? On.
Kevin Sarinko Mitä harrastat? Harrastan laulua ja pianonsoittoa. Mitä olet pitänyt lukioista? Pidän siitä, että lukiossa on niin paljon vapauksia. Saa valita niitä aineita, joita itse haluaa opiskella ja tehdä niitä asioita, jotka itseä kiinnostaa. Mikä on lempiaineesi? Englanti ja musiikki. Millaista lukion ruoka on? Se on parempaa kuin peruskoulussa. Tänään varsinkin oli hyvää ruokaa. Millaisesta musiikista pidät? Kuuntelen aika lailla kaikkea laidasta laitaan, mutta eniten ehkä poppia ja jazzia. Oletko laulupoika? Kai minä sitten olen, en nyt tiedä että mikä on laulupojan määritelmä. Oletko esiintynyt lukion lavalla? Olen, monta kertaa. Mikä on hittibiisisi? Ehkä Whitney Houstonin I have nothing. Onko sinulla tyttöystävää? Ei ole. Oletko koskaan luntannut keneltäkään? Olen. Mutta älkää te tehkö niin. Haastattelut tekivät Aava, Viivi, Essi, Enni, Saana, Eden, Pinja, Salma, Sanni, Noora ja Saimi. Järvenpään lukiossa kevään 2017 evakossa olleet Kinnarin koulun kakkosluokkalaiset pääsivät tutustumaan Järjen mediapajassa lehtitoimituksen erilaisiin aspekteihin muun muassa valokuvaamalla, kirjoittamalla, haastattelemalla ja piirtämällä sarjakuvia.
Päätoimittajan taival Aliisa Rantasen tarina Aliisa Rantanen aloitti Järjessä toimittajana vuoden 2014 lopussa ohjaavan opettajan, Marjaana Svalan innostamana. Ei mennyt aikaakaan, kunnes Rantanen aloittikin jo operatiivisena päätoimittajana. Vuoden loppuun mennessä päätoimittajan pesti oli siirtynyt kokonaan hänelle. Rantasen taival Järjessä ei alkanut aloittavalle toimittajalle kaikista helpoimmalla tavalla. Lokakuussa 2014 silloinen Suomen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja vieraili lukiolla, ja jonkun oli tehtävä siitä uutinen. Yksitoista päivää myöhemmin Järjen tuoreille nettisivuille ilmestyi lähes kahdeksansataasanainen, yksityiskohdilla varustettu luomus Ukrainan tilanteesta ja ulkopolitiikasta. Aliisa pääsi myös vaihtamaan pari sanaa Tuomiojan kanssa, jota hän kuvaileekin erittäin mukavaksi henkilöksi. ALIISA RANTANEN Syntynyt 1998 Tuusulasta
Järvenpään lukiossa 2014 2017 (syksy) Päätoimittajana 27.4.2015 8.2.2017 Pyrkii opiskelemaan elokuvataidetta Tulossa mediadiplomi Suunnitelmissa kuvisdiplomi Vapaa-ajalla lenkkeilee ja haaveilee reissaamisesta Aikoo lukion loppupuolella matkata Kauko-Idässä pari kuukautta Päätoimittajarumba huhtikuuta 2015. alkoi virallisesti 27. Aikaisempi päätoimittaja Henry Hedborg ja apulaispäätoimittaja Hanna Kuusisto siirsivät pestin Aliisalle. Hän valitsi apulaispäätoimittajakseen Vilhelmiina Virtasen. Ollaan oltu pitkään hyviä ystäviä, ja tiedän että Viltsulla äidinkieli sujuu erinomaisesti, perustelee Aliisa. Visiona Aliisalla oli juuri valmistuneiden nettisivujen ehostus digitiimin voimin sekä mainonnan ja Järjen toiminnasta innostuneisuuden lisääminen. Toimitus onkin aikaisempaa suurempi, eli voidaan varmuudella sanoa, että Aliisa on visioissaan hyvinkin onnistunut. Ensi syksynä valmistuvan Aliisa Rantasen mielestä kaikki jutut ovat olleet kivoja Järjessä. Jutuista mieleenpainuvin oli kuitenkin entisen Yhdysvaltain Suomen-suurlähettilään Bruce Oreckin haastattelu. Keskustelu Oreckin kanssa käytiin englanniksi. Lisäksi haastattelutilanne oli muista poikkeava, hektinen.
Haastattelu jäi hyvin mieleen, koska Oreckin maailmankuva oli erilainen. Oreck oli ylipäätään hieman erilainen haastateltava. Aliisan mielestä parasta on ollut nähdä, kuinka uudet opiskelijat ovat lähteneet mukaan lehden tekoon ja löytäneet oman paikkansa toimituksesta.
Vaikeuksiakin on tullut. Julkaisutekniset asiat, taittoongelmat, juttuaiheet ja haastateltavien saaminen tulevat ensimmäisenä mieleen Rantaselle. Esimerkiksi suvaitsevaisuusviikkoon liittyvä haastattelu oli hankala toteuttaa, koska haastateltavia ei meinannut löytyä, Aliisa kertoo. Lopulta löytyi kuitenkin toteuttaminen onnistui. neljä haastateltavaa ja jutun Järjen toimitus käy joka kevät toimitusvierailulla jossain muussa toimituksessa. Vuoden 2015 vierailu naistenlehti Oliviaan jäi mieleen sen murrospainotteisuuden takia.
Oliviassa tuli vahvasti esille se, kuinka kaikki alkaa pikkuhiljaa siirtyä nettiin. Eli me elämme sellaista median murrosta. Vierailulla näki hyvin, miten aikakausilehtiä tehdään. Myös vuoden 2016 vierailu Lännen Mediaan oli Aliisasta mukava reissu. Aliisa Rantanen on ollut aikaisemminkin mukana lehden teossa. Aliisa suoritti tettinsä Keski-Uusimaan toimituksessa ja osallistui toissakesänä Yleisradion siistiin kesäduuniin kuukaudeksi. Siellä Rantanen toimi yhteiskuntayksikössä, muun muassa tekemässä kyselyitä ihmisille Helsingin kaduilla. Kyselyihin vastaajia oli vaikea löytää. Kysymyksien luonteella saattoi olla osaa ongelmaan. Ihmiset eivät halua kauheasti kertoa omista kondomitottumuksistaan muille.
Elokuva-ala kiinnostaa Aliisa Rantasta Yleisradion siistissä kesäduunissa Aliisa tutustui myös Aamutv:n kuvaukseen. Mukana oli kaksi muutakin Järvenpään lukion opiskelijaa, joista toinen oli myös Järjestä. Järki apuna tulevaa miettiessä Aliisan mielestä Järki toimii suurena plussana CV:ssä ja helpottaa töihin hakemista. Toimittajuuden lisäksi esimerkiksi Sakari Mäkelän kursseille osallistuminen on antanut suuntaa tulevalle. Suunnitelmissa Aliisalla on hakea opiskelemaan elokuva-alaa esimerkiksi Aalto-Yliopistoon tai ulkomaille, kuten University of Creative Artsiin Englantiin. Järjen tulevaisuus Järvenpään lukion osaajissa ja yhteistyössä? Aliisa toivoo, että toimittajat saadaan auttamaan toisiaan. Yhteistyö ja ryhmähenki olisi tärkeää. Järjen tulevaisuuden kannalta hän haluaisi lisätä näkyvyyttä ja toivoo, että Järki toisi esille lukion omia osaajia jutuissaan. Aliisa Rantasen jalanjäljissä seuraa allekirjoittanut, Emma Virtanen 4. jaksosta alkaen. Alla vielä kaikki Aliisan omat jutut Lista ei sisällä toimituksen kirjoituksia ja avustuksia. tunnuksen alla tehtyjä Ulkoministeri vieraili lukiolla (11.11.2014) Kaamos karkoittui Art Cafessa (24.11.2014) Maahanmuuttaja (11.12.2014) tai Suomessa syntynyt: ihmisiä kaikki
Suvaitsevaisuusviikko huipentui rakkauden päivään (18.12.2014) Oispas tullut kesä näin talven keskelle (28.2.2015) Järki-gurun jäähyväiset (27.4.2015) Fysiikkaa Kalifornian auringon alla (25.5.2015) Tervetuloa lukemaan Järkeä! (11.8.2015) Lupa soittaa ja tehdä virheitä (7.9.2015) Älä jää homehtumaan (14.9.2015) Ex-suurlähettiläs haluaa lisää luovuutta (20.11.2015) Ronja Suokivi opk:n uudeksi puheenjohtajaksi (29.4.2016) Vähän erilaista musiikkia (14.9.2016) Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (16.11.2016) Viikoittaiset sarjakuvat Järkeen haastattelimme taiteilijaa Ekaluokkalainen lukiomme kuvataidelinjaa käyvä Ada Kalliomäki aloittaa Järjessä uutena toimittajana tällä viikolla tuoden lehteen viikoittaiset sarjakuvat. Ada kertoo kiinnostuksensa sarjakuviin ja niiden piirtämiseen olevan melko uusi, vaikka hän onkin piirtänyt aina kaikenlaista. Muistan pienenä katsoneeni, kun siskoni piirsi hevosia tosi hyvin. Ajattelin, että minäkin haluan olla hyvä piirtämään. Sarjakuviin kiinnostus lähti, kun hän viime vuonna osallistui
haasteeseen, jossa oli tarkoitus piirtää yksi sarjakuva päivittäin yhden kuukauden ajan. Ada kertoo nuorempana myös lukeneensa joitakin sarjakuvia kuten Aku Ankkaa, mutta hän ei omasta mielestään ole lukenut vielä tarpeeksi sarjakuvia elämänsä aikana. Adan sarjakuvien aiheet käsittelevät arkipäiväisiä tilanteita sekä ajankohtaisia tapahtumia. Inspiraatiot hänelle tulevat kuin tyhjästä, esimerkiksi esineistä ja ihmisistä ympäröivässä maailmassa. Ada on myös piirtänyt sarjakuvia yhteiskunnallisista aiheista, mutta moni näistä aiheista on jo viimevuotisia ja vanhentuneita. Omaa piirtotyyliään Ada luonnehtii realistiseksi, mutta sarjakuvissa hän pyrkii epärealistiseen, leikkisämpään suuntaan. Kuvataiteilun ohella Ada kertoo harrastavansa teatteria Järvenpään teatterin 16-19 -vuotiaiden ryhmässä, JäTenuorissa. Teatteria hän on harrastanut jo kolme vuotta. Tulevaisuudessa Adalla ei ole kiinnostusta ryhtyä sarjakuvataiteilijaksi eikä näyttelijäksi, mutta hän haluaa pitää nämä molemmat harrastukset kuitenkin mukana elämässään. Adan sarjakuvia löytää Järjen sivuilta tiistaisin 24.1. lähtien. Uusien vaihto-oppilaiden
tunnelmia Kolme kouluumme saapunutta vaihto-oppilasta kertoivat meille tunnelmistaan näin lukuvuoden alussa. He vastasivat näihin viiteen kysymykseen: 1. Why did you come to Finland? 2. What has been the most surprising or weird? 3. Have you learned Finnish? 4. What expectations do you have? 5. What are your thoughts at the moment? Valentina Sagredo, Chile Valentina itsensä. haluaa haastaa 1. I didn t want a country where it would be easy to go to on a holiday for example like Italy. When I searched for more info about Finland, I really fell in love with the country. 2. Lunch and education are free! 3. A little bit, yeah. 4. To learn the language well and to make Finnish friends. 5. It s very different from Chile. I feel like I have more independence and school times also feel free. Some days are very fun and on some days you don t have much to do.
Karla Laib, Saksa Karlasta suihkut Suomessa suuria. ovat 1. I have a host sister from Mexico but I didn t want to go so far away, I wanted to go to somewhere in Scandinavia. I got to Finland and now I couldn t imagine being somewhere else. 2. It s almost the same as in Germany. It s much more greener here though, and the showers feel big. 3. I started studying Finnish at home but it wasn t that easy. I only know a few words and my Finnish classes haven t started yet. 4. To get like a second home and to be able to speak Finnish after some time. 5. I like it here. I don t really have thoughts about this all. Chiara Gerna, Italia Chiara on mukana Järjessä!
1. First of all, I wanted to go far away from home to test myself and my independence. I had visited Helsinki 5 years ago and had really enjoyed it. This is a peaceful and green country where everyone can express their opinion freely. 2. Finnish people drink so much milk, it s not usual in Italy! The lunch and dinner times are also different. 3. Not yet, just a few words. 4. I don t want to have big expectations in case I can t reach them. But I will try to make this a great experience that I will remember for the rest of my life. 5. I m lucky to be here, this experience really is unique and rare. It may be something that happens once in a lifetime. It s much more greener here though, and the showers feel big. Karla Me suomalaiset olemme tunnetusti jöröjä tuppisuita, joten vaihtarin sopeutuminen lukion elämään voi joskus olla vähän hankalaa. Kaikki koulumme vaihtarit haluavat ystävystyä suomalaisten kanssa ja kokea paikallista kulttuuria ruohonjuuritasolla, joten he ovat varmasti innoissaan päästessään juttelemaan kenen tahansa kanssa, oli aihe sitten päivän sää tai vaihtarikokemus! Tai se tuppisuisuus. Ken tietää. Kielikonkari avantouintia elämästä harrastaa ja nauttii Neljänkymmenenyhden vuoden työura on kiitettävä saavutus varsinkin silloin, kun siitä 36 vuotta on työskennellyt
samassa paikassa. Järvenpään lukion konkariopettaja, englannin ja ruotsin lehtori Virpi Bunders jäi viime joulun alla hyvin ansaitulle eläkkeelle. Mitä hänelle kuuluu nyt? Oikein hyvää kuuluu, Bunders sanoo ja hymyilee. Tuntuu hassulta olla näin vapaa. Vapaata aikaa ei kuitenkaan juurikaan ole, sillä Bunders kertoo harrastavansa kenties enemmän kuin koskaan. Hän käy monta kertaa viikossa jumppa- ja pilatestunneilla ja pulahtaa lähes joka aamu hyiseen Itämereen uimaan kotonaan Helsingin Katajanokalla. Entinen kielten lehtori lukee myös paljon kirjoja niin suomeksi kuin vieraillakin kielillä uusia suosikkeja ovat Kate Atkinson, Ian McEwan ja Herman Koch ja sanoo matkustavansa välillä Itävaltaan tapaamaan lapsenlapsiaan. Pirteä Bunders kertoo viihtyvänsä eläkkeellä mainiosti. Eläköityminen ei tullut niin sanotusti puun takaa, vaan hän valmistautui siihen puolen vuoden ajan niin henkisesti kuin konkreettisestikin, sillä hän arvelee täyttäneensä ainakin 30 lukion roskakoria suursiivouksen yhteydessä: Vein valehtelematta joka päivä puolen vuoden ajan luokan 3030 kaapeista tavaraa roskikseen. Tutun työympäristön ja kollegoiden hyvästeleminen oli tietysti haikeaa pitkän uran jälkeen, mutta eläköityminen itsessään oli mukavaa. Lukio on muuttunut radikaalisti Bunders aloitti opettajana Järvenpäässä vuonna 1980 ensin peruskoulussa, sitten lukiossa. Millainen koulumaailma oli 20 vuotta sitten? Bunders tarjoaa pikaisen läpileikkauksen lukion historiasta kasariajoista nykypäivään: Nykyinen moderni lukio eroaa hirveästi vanhasta. Tämä uusi rakennus on ihanan tilava ja ilmava, paljon parempi kuin vanha, jossa oli mm. homeongelmia. Fyysisen ympäristön lisäksi sisältö on muuttunut valtavasti. Ennen koulunkäynti ei ollut kurssipohjaista, vaan opiskelijalla oli sama lukujärjestys koko vuoden ja mahdollisesti sama opettaja tietyssä aineessa
koko lukion ajan. Nykyajan luokattomassa lukiossa opiskelijoilla on mahdollisuus valita itse, millaisia polkuja he haluavat lähteä seuraamaan. Valinnaisuus on Bundersin mielestä hyvä asia. Sen mukana tulee tosin myös suuri vastuu omista opinnoista, mikä huolettaa Bundersia, sillä lukio-opiskelijat ovat vielä niin nuoria, etteivät he välttämättä tiedä, mitä oikeasti haluavat tai tarvitsevat. Lukiossa tulisi opiskella eri aineita laajaalaisesti, mutta siltä ei saisi vaatia liikaa; perustietojen syventämistä voi jatkaa myöhemmin jatko-opinnoissa. Vieraiden kielten merkitystä hän korostaa erityisesti, sillä kielitaito avaa ovia maailmaan ja auttaa esimerkiksi työnhaussa. Itseään ei saa ruoskia liikaa, vaan tulisi pitää huolta omasta terveydestään ja sosiaalisista suhteistaan. Teiltä vaaditaan paljon enemmän kuin ennen, Bunders sanoo ja huokaa. Miksi opettajaksi? Opiskelijoiden tulevaisuus ei silti huoleta Bundersia, sillä se on täynnä mahdollisuuksia. Omista suunnitelmistaan voi aina keskustella opon kanssa, mikä oli vielä meidän vanhempien lukioaikoina mahdotonta. Oppilashuolto on kehittynyt hirveästi. Ennen vanhaan meillä ei tainnut olla yhtäkään päätoimista opoa, saati sitten kuraattoria tai koulupsykologia, Bunders pohtii. Saadessaan ylioppilaslakin vuonna 1968 hänellä itsellään oli melko selkeä visio tulevaisuudesta. Englanninopettajan rohkaisemana hän lähti Englantiin ja rakastui kyseiseen maahan, haki Suomen viiteen yliopistoon lukemaan kieliä, pääsi loistavilla arvosanoillaan joka ikiseen ja päätyi lopulta Helsinkiin hyvän asunnon saatuaan. Järvenpään lukioon Bunders haki töihin sen takia, että se oli kätevän lähellä junarataa. Lukiossa hänet tunnettiin turvallisena ja tasapuolisena opettajana, omien sanojensa mukaan ehkä vähän kaavoihin kangistuneena. Opettajan ammatissa on paljon hyvää, Bunders sanoo. Vaikka kollegojen
kanssa tehdään tiivisti yhteistyötä, työ on loppujen lopuksi melko itsenäistä, sillä tunnilla kukin opettaja on itse vastuussa kaikesta. Haastavaa on se, että töissä täytyy jaksaa olla iloinen ja reipas, vaikka aina ei huvittaisi, mutta nuorten kanssa työskentely on palkitsevaa. Nuorten kanssa jokainen tunti oli erilainen. Te olette kaikki niin hurmaavia. Ulkomaiden eksotiikkaa Järvenpään lukiosta Bundersin mieleen ovat jääneet erityisesti projektit ja vierailut. Lukiolla on käynyt kylässä monenlaista poliitikkoa ja persoonaa, ja joka vuosi on ollut vaihtooppilaita, joiden kanssa Bunders on tehnyt töitä. Hän kertoo lukuisten kansainvälisten kontaktien, projektimatkojen sekä vaihto-oppilaisiin ja heidän kulttuuriinsa tutustumisen laajentaneen perspektiiviään. Sääli, etten ole merkinnyt näinä vuosina Järvenpään lukiossa opiskelleiden vaihtooppilaiden kotimaita karttaan, Bunders harmittelee. Hän mainitsee käyneensä mm. Syyrian rajalla Turkissa tutustumassa paikalliseen kouluun. Lapsuuden Elämäkirjassaan Bunders kirjoittaa halunneensa pienenä kauppatädiksi. Kauppatätiä hänestä ei tullut, ja hyvä niin, sillä pitkä ura opettajana on ollut äärimmäisen antoisaa. Minä olen tehnyt nyt työni ja olen siitä kiitollinen, Bunders hymyilee, elämä tuntuu hyvältä. Ex-suurlähettiläs lisää luovuutta haluaa Yhdysvaltojen entinen suurlähettiläs Bruce Oreck piti Areenalla puheen peloista ja riskinotosta. Yleisen
kysymystuokion jälkeen keskustelu opettajanhuoneen kahvipöydän ääressä. jatkui vielä Suurlähettilääksi Oreck päätyi kerättyään Barack Obaman vaalikampanjaan yli 500 000 dollaria, jolloin Obama nimitti hänet Suomeen. Oreck itse toivoi pääsevänsä tänne Suomen energiatehokkuuden ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistyön takia. Kuvat: Heikki Tervanen Oreckin taustoja tutkiessa törmää hieman yllättävään löytöön; verotuksesta useita kirjoja kirjoittanut, bodaava, mineraaleja keräilevä menestynyt lakimies aloitti yliopistouransa Johns Hopkinsin yliopistossa ja suoritti kandidaatintutkintonsa wait for it taiteissa. Kyllä. Tällä miljoonayritys Oreck Corporationin perustajan David Oreckin pojalla ja perijällä on kandidaatintutkinto taiteissa. Toisaalta juuri taidekoulutus antaa Oreckin puheille pohjan. Lähes jokaisessa antamassaan haastattelussa hän nimittäin painottaa tarinankerronnan merkitystä yrittäjyydessä. Kommunikaatiotaitojen puute on Oreckin mukaan joidenkin teollisuuteen liittyvien asioiden ohella tärkein syy sille,the twenty-first century belongs to the quick-witted. miksi Suomen talous laskee, vaikka maa listautuu kilpailukyvyssä maailman neljänneksi parhaaksi. Yrittäjän pitää osata kertoa tarina, sillä ne vetoavat ihmisiin kaikkialla maailmassa. Suomalaiset
voisivat oppia yhdysvaltalaisilta myös optimismia, joka on kaiken luovuuden polttoainetta, Oreck sanaili Aaltoyliopiston nettisivuilla tämän vuoden elokuussa julkaistussa uutisessa. Hän aloitti muun muassa tarinankerronnasta luennoinnin Aallossa tänä syksynä. Kysyttäessä tärkeintä asiaa mitä lukio voi oppilailleen opettaa, Oreckin vastaus tulee kuin suoraan apteekkarin hyllyltä: The best ideas in the world kept in a closet don t have an impact. luovuutta. Kouluissa opetetaan edelleen liikaa mitä ajatella, kun pitäisi opettaa kuinka ajatella. Yhdysvalloissa lapsille opetetaan ensimmäisestä koulupäivästä lähtien tarinankerrontaa sen eri muodoissa. Oreckin mielestä se tulisi saada myös suomalaisiin kouluihin osaksi normaalia lukujärjestystä. Finland is a country that was actually founded by storytellers. The whole consept of Finland was founded by architects, musicians, poets, painters and writers, all of whom are storytellers. So along all of the modern nations Finland alone has the right to claim, as part of its DNA, your skills as storytellers, because that s where modern Finland comes from. But somewhere in the last century that skill and that passion for it has gone to sleep somewhere. It s not that you can t. It s just that you simply put it in the closet and misplaced it. Now is the time go rummaging through closet and find it and shake it out of its slumbers and reclaim it. Now is the time to wake up.