ORTODOKSISET KIRKOT Historia Uskonto on täynnä mysteerejä Ortodoksinen kirkko alkoi kehittyä Kreikassa ja Bysantissa omaksi suuntauksekseen. Syynä tähän olivat eri kieli eli kreikka ja kulttuuri, joka oli lähempänä Lähi-idän kulttuuria. Ortodoksisen kirkon synty on monimutkainen prosessi, jossa pääosaa esittivät eri hallitsijat ja lukuisat kiistat eri alueiden kirkkojen johtajien kesken. Rooman keisari piti tärkeänä, että kirkoista ei saanut tehdä liian yhtenäistä, vaan eri alueiden kirkkojen johtajat oli pidettävä riitaisina, jotta keisarin oli niitä helpompi hallita. Yhtenäisenä organisaationa kirkko olisi uhmannut keisarin valtaa. Opillisia kiistoja, jotka saivat eron aikaan, olivat muun muassa kiista siitä, lähteekö Pyhä Henki Isästä ja Pojasta vai pelkästään Isästä. Ortodoksiset kirkot eivät hyväksy katolisen ja protestanttisten kirkkojen ajatusta siitä, että Pyhä Henki lähtisi myös Pojasta. Ortodoksinen kirkko koostuu 15 itsenäisen paikalliskirkon yhteenliittymästä. Tähän päälle luetaan ortodoksiseen perheeseen orientaaliset ja itäsyyrialainen Idän apostolinen kirkko. Suomen ortodoksisen kirkon Uspenskin katedraali Helsingistä. CC Olgite. 99
Ortodoksiseen kirkkoperheeseen kuuluu: 1. Ortoksinen kirkko a. 15 autokefaalista eli itsenäistä kirkkoa 2. Orientaaliset kirkot a. Egyptin koptilainen kirkko b. Syyrian ortodoksinen kirkko c. Intian syyrialais-ortodoksinen kirkko d. Armenian apostolinen kirkko e. Etiopian apostolinen kirkko Muinaisegyptiläinen Ankh, josta on johdettu Egyptin koptikristittyjen risti. Kirkkoperheen jako perustuu 400-500-luvun taitteessa tapahtuneisiin opillisiin kiistoihin ja Rooman jakaantumiseen. Ortodoksiset kirkot ovat ottaneet mukaan Bysantin keisarinnan ajaman opin Kristuksen jumalallisuudesta eli monofysitismin. Yhdysvaltalaisen kreikkalaisortodoksisen kirkon mosaiikissa on kuva Jeesus Kristuksesta. Kuvassa on huomioitavaa oikean käden sormien asento. Eri sormiasennoilla on ollut suuri merkitys aikoinaan kertoen kuulumisesta erilaisiin kristillisiin lahkoihin. CC Joe Mabel. 100
Filosofia Ortodoksinen (oikeauskoinen) korostaa perinteitä. Tarkoitus on säilyttää ja viedä eteenpäin puhdasta kristillistä perinnettä. Perinne on tärkeää, koska Raamattukin on syntynyt perin-teestä. Raamattua voi lukea vain ottamalla samalla perinteen huomioon. Kuolleiden pyhien ihmisten elämäkerralliset legendat ovat kirkon hengellisessä opetuksessa tärkeitä. Tärkeitä ovat myös erilaiset pyhät esineet ja ikonit. Ne välittävät Pyhää Henkeä ja siksi niitä kunnioitetaan. Pyhät isät ovat kirkon historian suuria opettajia. Jeesuksen äiti Maria on ensimmäinen pyhä. Hän suostui ortodoksisen perinteen mukaan tulemaan Jeesuksen äidiksi, kun enkeli Gabriel ilmestyi hänelle. Mariaa pidetään Jumalansynnyttäjänä tai Jumalanäitinä, koska ortodoksisessa perinteessä häntä ei pidetä ihmisjeesuksen synnyttäjänä, vaan Kristuksen, joka oli sekä ihminen että jumala. Ortodoksisuudessa ei ole tarkkoja sääntöjä. Koko ihmisen elämä on valmistautumista kuolemanjälkeistä elämää varten. Ihmisen tulee oppia elämänsä aikana vastuulliseksi omista teoistaan ja toisista ihmisistä. Jumalansynnyttäjä Maria ja Jeesus-lapsi. 101
Perinteitä Ortodoksiseen tapaan puhuen mysteereitä eli sakramentteja on olemassa seitsemän: kaste, mirhalla voitelu, avioliitto, katumus, ehtoollinen, pappeus ja sairaanvoitelu. Kirkossa ei ole penkkejä luterilaisen tai katolisen kirkon tapaan. Yksittäisiä tuoleja on tarjolla vanhuksia ja muuten väsyneitä varten. Urkuja ei ole. Saarnaa lukuunottamatta jumalanpalvelus suoritetaan laulaen. Jumalanpalveluksen osat on pääosin kopioitu Bysantin hovin tavoista. Jeesus-rukous on useimmin toistettu rukous Isä Meidän -rukouksen ohella: Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Ikonit ovat keskeinen Ortodoksisissa kirkoissa ja luostareissa tuttu näky osa ortodoksisuutta. on ikoneilla koristeltu seinä. Seinän takana papisto Ne o vat Jumalan hoitaa uskonnollisia seremonioita. CC Xuan Che. yhteyteen johtava tie. Ikoneissa oleva sädekehä kuvaa kuolleen ihmisen pyhittynyttä ruumista. Ortodoksisessa kodissa on kotialttari. Ikoni asetetaan seinälle nurkkaan ja sen edessä on lampukka tai kirkkokynttilä. Ikonin edessä toimitetaan kodin rukoushetket. Paastot ovat keskeisiä ortodoksisessa perinteessä. Niitä on vuodessa neljä. 40 päivää paastotaan ennen joulua. Suuri paasto (40 päivää) on ennen pääsiäistä alkaen laskiaisesta. Paaston aikana ruokaa vähennetään ja syödään yksinkertaisemmin tai terveellisemmin. Juhlimista tulee paaston aikana 102
vähentää. Rukoilulle paasto on tärkeää aikaa samaan tapaan kuin esimerkiksi islamissa. Pääsiäinen on erityisen tärkeä ortodokseille. Lauantai-iltana ennen puolta yötä ortodoksit silloin menevät kirkkoonsa vuoden tärkeimpään juhlaan. Kyseessä on pääsiäisyön liturgia. Liturgia kestää noin kahteen yöllä. Tässä yhteydessä usein toistetaan veisua: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Ortodoksit tervehtivät toisiaan pääsiäisen aikaan: Kristus nousi kuolleista! siiihen vastataan: Totisesti nousi! Tervehdykseen liittyy myös kolminkertainen poskisuudelma. Riittejä: Syntymä: Rukous lapsivuoteessa olevalle äidille. Nimenanto: Kasteessa, jossa alaston lapsi upotetaan kokonaan veteen. Kastetta seuraa voitelun sakramentti, jolla on tarkoitus antaa aseet pahuuden voimia vastaan. Avioliitto on sakramenttina tärkeä tapahtuma. Vihkitilaisuus on moniosainen ja juhlava. Erikoispiirre on a- vioparin kr uunaaminen, jossa kruunuja pidetään vihkiparin pään päällä. Avioeroa ei pidetä syntinä. Kaste itäortodoksisessa kirkossa. Pietarissa vuonna 2005. Kuolema: Rukoilu vainajan puolesta ja veisaus Kristuksen lupaamasta pelastuksesta. Vainajan arkku pidetään avoinna kasvot näkyvillä. Jokainen saattaja pitää palavaa tuohusta kädessään hyvästijättöön saakka. 103