Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (ohjelmistopatentti) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 20 päivänä helmikuuta 2002 tekemä ehdotus Euroopan unionin parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 2002 Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre Nuorempi hallitussihteeri Minna Tukiainen

2 KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖ 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio antoi 20 päivänä helmikuuta 2002 ehdotuksen parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (KOM(2002) 92 lopullinen). Ehdotuksen EURODOC -numero on EU/220202/0156. Ehdotus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklaan. Sen 1 momentin mukaan "poiketen siitä mitä 94 artiklassa määrätään ja, jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, 14 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden (sisämarkkinat) toteuttamiseksi sovelletaan seuraavia määräyksiä". Neuvosto toteuttaa 251 artiklassa määrättyä menettelyä (yhteispäätösmenettely) noudattaen ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi. 2. Direktiiviehdotuksen tausta Komissio antoi vuonna 1997 Euroopan patenttijärjestelmää koskevan vihreän kirjan 1, jonka perusteella komissio käynnisti kuulemismenettelyn. Vihreän kirjan seurantakertomuksessa 2 komissio antoi selvityksen kuulemismenettelystä ja totesi tietokoneohjelmien patentoitavuuden olevan yksi menettelyn tuloksena yksilöidyistä tärkeimmistä aiheista, joista komission olisi pikaisesti annettava ehdotus. Vuonna 2000 komissio teetti riippumattoman tutkimuksen yhdenmukaistamisen laajuudesta viimeaikainen kehitys Yhdysvalloissa huomioon ottaen 3. Lokakuussa 2000 komissio käynnisti kuulemiskierroksen, jossa yleisöä ja jäsenvaltioita pyydettiin esittämään kommentteja Inter- 1 KOM (1997) 314 lopullinen, 24.6.1997. 2 KOM (1999) 42 lopullinen, 5.2.1999. 3 Study Contract ETD/99/B5-3000/E/106: The Economic Impact of Patentability of Computer Programs. MUISTIO EU/220202/0156 netissä julkaistun asiakirjan pohjalta 4. Tammikuussa 2001 kauppa- ja teollisuusministeriö antoi, sidosryhmille järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen, komission sisämarkkinadirektoraatille lausuntonsa asiakirjan pohjalta 5. Lausunnossa esitettiin tarve harmonisoida patenttioikeutta tietokoneella toteutettavien keksintöjen osalta kuitenkin siten, että harmonisoinnissa pitäydyttäisiin Euroopan patenttiviraston noudattamassa käytännössä. 3. Direktiiviehdotuksen sisältö Voimassa olevaa lainsäädäntöä tulkitseva oikeuskäytäntö tietokoneella toteutettujen keksintöjen, erityisesti tietokoneohjelmien, patentoitavuudesta on kehittynyt eri tavalla eri Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltioissa. Tällä hetkellä eri jäsenvaltioiden oikeuskäytäntö liittyen tietokoneohjelmalla toteutetulle keksinnölle myönnettävään suojaan vaihtelee 6. Oikeusvarmuuden puuttumisella on suora kielteinen vaikutus sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on selventää tietokoneella toteutettujen keksintöjen patenttisuojan oikeudellinen tilanne ja myönnetyn suojan laajuus. Ehdotetulla direktiivillä nykyistä tilannetta muutettaisiin niin, että tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta annetut kansalliset lait yhdenmukaistetaan ja patentoitavuuden edellytyksiä verrattuna nykyiseen Euroopan patenttiviraston noudattamaan käytäntöön tiukennetaan: patenttivaatimus ei saa kohdistua tietokoneohjelmalle "sinänsä" (ohjelmatuote sellaisenaan tai jollakin tallennusvälineellä). Direktiiviehdotuksella ei ole suoraa vaiku- 4 The Patentability of Computer-Implemented Inventions: Consultation Paper by the Services of the Directorate General for the Internal Market (19. lokakuuta 2000). 5 Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunto 18. tammikuuta 2001. 6 Yksinään Euroopan patenttivirasto on myöntänyt yli 20 000 patenttia tietokoneella toteutetuille keksinnöille. Direktiiviehdotuksen perustelut s. 2.

3 tusta Euroopan patenttisopimukseen 7 eikä sen tulkintaan, mutta sillä voi olla välillistä vaikutusta Euroopan patenttiviraston (EPO) oikeuskäytäntöön. Euroopan patenttiviraston ratkaisut eivät ole yhteisön jäsenmaiden tuomioistuimia sitovia. 3.1. Patentoitavuuden perusteet ja patenttivaatimusten muoto Direktiiviehdotuksella pyritään varmistamaan, että tekniikan alaan kuuluvat, yleiset patentoitavuuden kriteerit täyttävät ja lisäyksen tekniikan tasoon tuovat keksinnöt voidaan suojata patentilla. Ehdotus ei laajenna patentoitavuuden alaa eli mikään mikä jo nyt ei ole patentoitavissa, ei jatkossakaan olisi oikeutettu patenttisuojaan. Ehdotuksella pyritään estämään sellaisten keksintöjen patentoiminen, jotka eivät tuo lisäystä tekniikan tasoon eli liiketoimintamenetelmät "sinänsä" eivät olisi jatkossakaan patentoitavissa teknisen luonteen puuttumisen vuoksi. Mikäli liiketoimintamenetelmän suorittaminen tietokoneen avulla kuitenkin aikaansaa eiilmeisen lisäyksen tekniikan tasoon, liiketoimintamenetelmä voisi olla patentoitavissa. Patentoitavuusperusteiden osalta direktiiviehdotus seuraa pitkälti Euroopan patenttiviraston käytäntöä sekä vastaa sisällöltään Suomen patenttilain vastaavia säädöksiä. Toisaalta direktiiviehdotus poikkeaa EPO:n vallitsevasta linjasta patenttivaatimusten muodon osalta siten, että se ei salli ohjelmatuotepatentteja (ohjelmatuotteet sellaisinaan tai tietovälineellä) 8. EPO:n mukaan ohjelmatuotepatentteja voidaan myöntää ja useat jäsenvaltiot (mm. Iso-Britannia, Saksa ja Ruotsi) ovatkin seuranneet tätä näkemystä. 7 European Patent Convention (EPC). EU:sta riippumaton "Münchenin yleissopimus", joka tuli voimaan 7. lokakuuta 1977. Sopimusvaltioina kaikki EU:n jäsenvaltiot sekä Sveitsi, Kypros, Monaco, Liechtenstein ja Turkki. 8 EPO:n lokakuussa 2001 uudistetun ohjesäännön mukaan "Such claims may e.g. take the form of a method of operating said conventional apparatus, the apparatus set up to execute the method, or following T 1173/97 (OJ 10/1999, 609), the program itself". Toiset jäsenvaltiot (mukaan lukien Suomi) ovat olleet odottavalla kannalla ja tulkinneet Euroopan patenttisopimusta ja omia kansallisia lainsäädäntöjään tiukemmin. Nämä jäsenmaat ovat myöntäneet tietokoneella toteutetuille keksinnöille ainoastaan menetelmä- tai laitepatentteja, eivätkä ohjelmatuotepatentteja. Jälkimmäinen tulkinta on perustunut siihen, että ohjelmatuotepatenttien on katsottu olevan patentin myöntämistä tietokoneohjelmalle "sinänsä", joka on kiellettyä Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan nojalla. Patentti suojaa patenttiasiakirjassa ilmenevää keksintöä sellaisena kuin se on rajattu ja määritelty patenttivaatimuksissa. Patentinloukkaus edellyttää, että loukkaava tuote kuuluu patenttisuojan piiriin. Tietokoneella toteutetun keksinnön patentinhaltijalla on oikeus estää kolmansia osapuolia hyödyntämästä keksintöä, mikäli loukkaavasta ratkaisusta löytyvät kaikki patenttivaatimuksille olennaiset tekijät identtisinä. Patenttivaatimukset siten määräävät patenttisuojan laajuuden ja niitä tulkitaan patenttiasiakirjan selityksen ja mahdollisesti myös piirustusten valossa. Koska patenttivaatimukset ovat ratkaisevan tärkeitä patentin suoja-alan määräämisessä, kysymys sallittavasta patenttivaatimuksen muodosta tulee olemaan yksi ehdotuksen hankalimmista asioista. Patenttivaatimusten muodolla on keskeinen merkitys patentin loukkaustilanteissa, koska patentin tuottaman yksinoikeuden laajuus määräytyy sen perusteella, kuuluuko keksintö tuote-, laite-, vai menetelmäryhmään. Esimerkkinä tuotepatentista tässä yhteydessä on tietokoneohjelma sellaisenaan tai jollekin tallennusvälineelle tallennettuna. Laitepatentilla tarkoitetaan tietokonetta tai muuta ohjelmoitua laitetta, jota ohjataan tietokoneohjelman avulla. Menetelmäpatentilla tarkoitetaan tietokoneen suorittamaa sarjaa erityisiä toimintoja. Kyseessä on välitön patentinloukkaus, mikäli joku muu kuin patentinhaltija käyttää keksintöä hyväkseen. Mikäli keksintö on patentoitu tuotteena, loukkaavat käyttömuodot kattavat niin tuotteen valmistamisen, markkinoinnin, myymisen tai vuokralle antamisen, käyttämisen,

4 maahantuonnin kuin hallussapidonkin. Jokainen näistä toimista aikaansaa itsenäisen oikeudenloukkauksen ja siksi jakeluportaan (myyjät, maahantuojat yms.) toimiin on helpompi patentoitu puuttua. Mikäli menetelmänä keksintö on loukkaavat käyttömuodot kattavat menetelmän käyttämisen sekä käytettäväksi tarjoamisen, edellyttäen että patentoitua menetelmää tarjotaan käytettäväksi kokonaisuudessaan. Menetelmäpatenttia käytännössä usein haetaan kuitenkin tuotteeseen ja sen valmistusmenetelmään (tietokoneen ja tietokoneohjelman laitepatentti), yhdistelmä eli jolloin ainoastaan tietokoneohjelmien laatiminen ja tietokoneen ohjelmoiminen sekä tämän kokonaisuuden myyminen tai tarjoaminen saa aikaan välittömän patentinloukkauksen. Mikäli keksintö on edellytyksenä siis patentoitu laitteena, välittömälle patentinloukkaukselle on sekä tietokoneohjelman että tietokoneen tarjoaminen. Pelkän tietokoneohjelman valmistaminen, myyminen tai saattaminen vaihdantaan ei aikaansaa välitöntä patentinloukkausta, sillä pelkkä ohjelma ei sisällä kaikkia keksinnön käyttämisen kannalta olennaisia tunnusmerkkejä. Jakeluportaan toimiin on vaikea puuttua ja tietokoneohjelma irrallaan ympäröivästä laitteesta ei saa patenttisuojaa muuten kuin välillisten patentinloukkausta koskevien sääntöjen perusteella. Välillinen patentinloukkaus merkitsee sitä, että välinettä (tietokoneohjelmaa), joka liittyy johonkin olennaiseen keksinnössä, tarjotaan tai toimitetaan henkilölle joka ei ole oikeutettu käyttämään keksintöä, tietäen tai olosuhteiden johdosta päätellen, että se soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön käyttämiseen (eli tietokoneohjelma tullaan yhdistämään tietokoneeseen). Näin ollen tietokoneohjelman loppukäyttäjä syyllistyy välittömään patentinloukkaukseen, mutta patentin mukaisen ohjelman tarjoaminen (myyminen) tai toimittaminen aikaansaa pelkästään välillisen patentinloukkauksen. Patentinhaltijan mahdollisuus puuttua laitepatentin loukkaukseen vaikeutuu, tai ainakin viivästyy, koska loukkaukseen voidaan puuttua vasta kun loppukäyttäjä käyttää ohjelmaa. 3.2. Ehdotuksen artiklakohtainen tarkastelu 3.2.1. Soveltamisala (artikla 1) Direktiiviehdotuksen määritetään direktiivin 1 artiklassa soveltamisala ja vahvistetaan tietokoneella toteutettujen keksintöjen säännöt. patentoitavuutta koskevat 3.2.2. Määritelmät (artikla 2) Direktiiviehdotuksen 2 artiklassa määritellään tietyt direktiivissä käytettävät termit. "Tietokoneella toteutetulla keksinnöllä" tarkoitetaan tietokoneella tai vastaavalla laitteella täytäntöönpantua keksintöä, jonka tietokoneohjelma toteuttaa. Tietokoneella toteutetun keksinnön tulee täyttää yleiset patentoitavuuskriteerit (artikla 4) ennen kuin patentti voidaan myöntää. "Ensi näkemältä uusi piirre" ilmausta käytetään selventämään sitä, että keksintö kuuluu direktiivin soveltamisalan piiriin, mikäli se sisältää ensi näkemältä uuden piirteen, joka toteutuu osittain tai kokonaan tietokoneohjelman avulla. Direktiivin soveltamisalaa määritettäessä keksinnön tosiasiallinen uutuus (artikla 4) ei ole vielä arvioinnin kohteena, vaan pelkästään se, onko keksinnön toteutuksessa käytetty avuksi uutta tietokoneohjelmaa. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien (EPO Technical Board of Appeal) oikeuskäytäntöön perustuen, artikla tuo uuden "lisäys tekniikan tasoon" -kriteerin (tekninen kontribuutio) täsmentämään tietokoneella toteutetulta keksinnöltä vaadittavaa keksinnöllisyyttä. Keksinnön tuomaa lisäystä tekniikan tasoon ei siis arvioida suhteessa keksinnön tekniseen luonteeseen tai uutuuteen, vaan keksinnöllisyyteen: keksinnön aikaansaama lisäys tekniikan tasoon tulee olla ei-ilmeinen alan ammattimiehelle. 3.2.3. Tietokoneella toteutetut keksinnöt osana tekniikanalaa (artikla 3)

5 Maailman kauppajärjestön (WTO) piirissä solmitun teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista annetun sopimuksen (TRIPS-sopimus) 9 27 artiklan 1 kohdan mukaan miltä tekniikan alalta tahansa olevaa tuotetta tai menetelmää koskevan keksinnön tulee olla patentoitavissa edellyttäen, että se on uusi ja keksinnöllinen ja sitä voidaan käyttää teollisesti. Keksintö kuuluu johonkin tekniikan alaan, jos se on luonteeltaan tekninen eli keksinnön teknisen luonteen vaatimus rajaa patenttioikeudellisten keksintöjen ulkopuolelle ei-patentoitavat keksinnöt. Direktiiviehdotuksen 3 artiklassa pyritään varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan miltä tekniikan alalta tahansa oleva tuote tai menetelmä tulee olla patentoitavissa edellyttäen, että yleiset patentoitavuuskriteerit täyttyvät. Direktiiviehdotuksen perusteluissa todetaankin, että tietokoneella toteutetuille keksinnöille voidaan myöntää patentteja, koska ne määritellään tekniikan alaan kuuluviksi. Tietokoneohjelmat eivät lukeudu TRIPS-sopimuksen 27(2) ja (3) artikloissa mainittujen poikkeusten piiriin, joten TRIPSsopimuksen sanamuodon mukaan myös tietokoneohjelmien voidaan ajatella kuuluvan sellaisen tekniikan alaan, johon liittyvät keksinnöt ovat patentoitavissa. 3.2.4. Patentoitavuuden edellytykset (artikla 4) Direktiiviehdotuksen 4 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan suojaamaan tietokoneella toteutetut keksinnöt samaan tapaan kuin muutkin keksinnöt, edellyttäen että Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 1 kohdan vaatimukset uutuudesta, keksinnöllisyydestä ja teollisesta käyttökelpoisuudesta täyttyvät. Euroopan 9 Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights). Sopimus tehtiin 15.4.1994 ja astui voimaan Maailman kauppajärjestön (WTO) syntyessä 1.1.1995 (SopS n:o 5/95). patenttisopimuksen 54 artiklan 1 kohdan mukaan keksintö on uusi, jos se ei kuulu tekniikan tasoon. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että "keksinnöllisyyden edellytykseksi asetetaan tietokoneella toteutetun keksinnön tuoma lisäys tekniikan tasoon". Lisäys tekniikan tasoon -kriteeri on Euroopan patenttisopimuksen 56 artiklan mukaista keksinnöllisyyden määritelmää (eiilmeinen alan ammattimiehelle tunnetun tekniikan tason perusteella) täydentävä eikä sitä korvaava vaatimus. Euroopan patenttisopimuksen 57 artiklan mukaan keksintö on teollisesti käyttökelpoinen, jos sitä voidaan valmistaa teollisesti tai käyttää muulla teollisuuden tasolla. Tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoinnin kannalta teollisen käyttökelpoisuuden vaatimus ei ole ongelmallinen, koska niitä voidaan käyttää lisäämään tehokkuutta useilla eri elinkeinoelämän aloilla. Keksintöä tulee arvioida kokonaisuutena sen tekniikan tasoon tuomaa lisäystä tarkasteltaessa, joten sekä tekniset että ei-tekniset piirteet (eli piirteet, joita ei sellaisinaan saisi patentoida Euroopan patenttisopimuksen 52(2) ja (3) artiklojen mukaan) ovat arvioinnin kohteena. Direktiiviehdotuksen perusteluissa todetaan, että teknisiä ja ei-teknisiä piirteitä ei saisi punnita keskenään sen määrittämiseksi, kummantyyppiset piirteet vaikuttavat enemmän keksinnölle haetun patenttisuojan hyväksymiseen. Keksinnön tekniseen luonteeseen ei siten vaikuta ei-teknisten piirteiden esiintyminen patenttivaatimuksissa. Liiketoimintaa varten kehitetty menetelmä voi olla patentoitavissa vain, jos se tuo ei-ilmeisen lisäyksen tekniikan tasoon. Mikäli sen sijaan lisäystä tekniikan tasoon ei ole, eli lisäys vallitsevaan tasoon perustuu kokonaan muihin kuin teknisiin osatekijöihin, keksintö (puhdas liiketoimintamenetelmä) ei ole patentoitavissa. Tällä halutaan varmistaa se, että keksintö aikaansaa teknisen lisätehon kun menetelmä toteutetaan tietokoneen avulla. Direktiiviehdotuksen mukaan patenttia ei siis voida myöntää keksinnölle, jossa liiketoimintamenetelmä "sinänsä" on patentoinnin ensisijainen kohde.

6 3.2.5. Patenttivaatimuksen muoto (artikla 5) Direktiiviehdotuksen 5 artiklassa säädetään, että tietokoneella toteutetulle keksinnölle voidaan hakea patenttisuojaa joko ohjelmoituna tietokoneena tai vastaavana laitteena (laitepatentti) tai kyseisen laitteen suorittamana prosessina (menetelmäpatentti). Euroopan patenttiviraston ratkaisujen mukaan valituslautakunnan tietokoneohjelmia voidaan patentoida niin menetelminä, laitteina, kuin tuotteinakin (tietokoneohjelma itsessään tai jollakin tallennusvälineellä), edellyttäen että tietokoneohjelmalla aikaansaadaan tekninen lisäteho tietokoneella ajettaessa. Direktiiviehdotuksen perusteluista kuitenkin ilmenee, että ehdotuksessa on haluttu poiketa Euroopan patenttiviraston käytännöstä sallia tietokoneohjelmien patentointi tuotteina, koska tätä voidaan pitää tietokoneohjelmille "sinänsä" myönnettävien patenttien sallimisena. Kuten kohdassa 3.1. on jo aiemmin todettu, patenttivaatimukset ovat merkittävän tärkeitä patentin suoja-alan määräämisessä, ja kysymys sallittavasta patenttivaatimuksen muodosta tulee olemaan yksi ehdotuksen hankalimmista asioista. Patenttivaatimusten muodolla on keskeinen merkitys patentin loukkaustilanteissa, koska patentin tuottaman yksinoikeuden laajuus määräytyy sen perusteella, kuuluuko keksintö tuote-, laite-, vai Ohjelmatuotepatentin menetelmäryhmään. salliminen antaisi patentinhaltijalle mahdollisuuden puuttua loukkaustilanteisiin korvausvelvollisuus suoraan ja loukkaustilanteissa ulottuisi jakeluportaisiin selvästi laajemmin kuin pelkän tekijänoikeuden tai laitepatentin perusteella. 3.2.6. Direktiiviehdotuksen suhde tietokoneohjelmien tekijänoikeudellisesta suojasta annettuun direktiiviin (91/250/ETY) (artikla 6) Tietokoneohjelmien tekijänoikeutta koskevat säädökset on harmonisoitu tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetulla direktiivillä (91/250/ETY). Direktiiviehdotuksen 6 artiklassa otetaan kantaa patenttisuojan suhteesta tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annettuun direktiiviin. Tietokoneohjelmat ovat Euroopassa tekijänoikeudella suojattuja, jos tavanmukaiset tekijänoikeussuojan saamisen edellytykset täyttyvät. Tekijänoikeus suojaa tietokoneohjelmien ilmaisumuotoa kirjallisena teoksena jos tietokoneohjelma on omaperäinen siinä merkityksessä, että se on tekijänsä henkinen luomus. Tekijänoikeus kattaa lähde- tai kohdekoodin muodossa olevan ilmaisumuodon, mutta se ei koske koodien perustana olevia ideoita ja periaatteita, jotka voidaan suojata patenttioikeudella. Tekijänoikeus- ja patenttioikeus ovat toisiaan täydentäviä, eivät poissulkevia, suojamuotoja. Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 5 ja 6 artiklat sisältävät erityisiä säännöksiä, joiden mukaan tietokoneohjelman tekijänoikeutta ei rikota tietyissä olosuhteissa toteutetuissa toimissa, joita muutoin pidettäisiin loukkaamisena. Näitä poikkeuksia ovat tietokoneohjelman toiminnan tutkiminen ohjelman perustana olevien ideoiden ja periaatteiden selvittämiseksi (dekompilaatio), sekä koodin toisintaminen tai sen muodon kääntäminen yhteentoimivuuden varmistamiseksi muiden ohjelmien välillä. Lisäksi direktiiviehdotuksessa täsmennetään, että henkilöä, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, ei voida kieltää valmistamasta varmuuskappaletta. Kyseiset säännökset ovat välttämättömiä tekijänoikeuslainsäädännössä, koska tekijänoikeus sisältää ehdottoman oikeuden estää suojatun työn kopioiminen. Kaikkiin edellä mainittuihin toimiin liittyy kopioiden tekeminen ja siten tekijänoikeuden loukkaaminen mikäli annettuja poikkeuksia ei olisi. Direktiiviehdotuksella pyritään varmistamaan, että tietokoneella toteutetun keksinnön patenttisuoja ei ole ristiriidassa tekijänoikeuslainsäädännön myöntämien poikkeusten kanssa. Ohjelman dekompilaatio

7 olisi siten sallittua direktiivissä 91/250/ETY esitettyjen poikkeusten nojalla, vaikka ohjelma olisikin patentoitu, edellyttäen kuitenkin, että dekompilaatio on välttämätöntä ohjelmien yhteentoimivuuden varmistamiseksi. 4. Ehdotuksen vaikutukset 4.1. Ehdotuksen vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Tekijänoikeus vakiintui tietokoneohjelmien pääasialliseksi suojaamiskeinoksi Euroopassa 1970-luvulla. Vuonna 1991 neuvosto antoi direktiivin koskien oikeudellista suojaa, tietokoneohjelmien jonka mukaan jäsenvaltioiden tuli direktiivin mukaisesti antaa tietokoneohjelmille tekijänoikeudellista suojaa kirjallisina teoksina. Direktiivi saatettiin Suomessa voimaan lailla tekijänoikeuslain muuttamiseksi. 10 Patenttisuojan merkitys ohjelmistoalalla on kuitenkin koko ajan kasvanut tekijänoikeudellisen suojan selkeyttämisestä huolimatta. Keksintöjen patentoitavuudesta säädetään patenttilaissa. 11 Patenttilain 1 1 momentin mukaan keksintöä on voitava käyttää teollisesti ennen kuin sille voidaan hakemuksesta myöntää patentti ja siten yksinoikeus sen ammattimaiseen hyödyntämiseen. Patenttilain 1 :n 2 momentti alkaa sanoilla "keksinnöksi ei katsota pelkästään". Tämä kohta sisältää luettelon keksinnöistä, jotka on rajattu patentoitavuuden ulkopuolelle. Luettelo on peräisin Euroopan patenttisopimuksen materiaalisista normeista. Termi "pelkästään" on sittemmin ollut ratkaisevassa asemassa tietokoneohjelmien ja niiden avulla toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta määriteltäessä. Patenttilain 1 :n 2 momentin kohdan 3 mukaan keksinnöksi ei katsota "pelkästään" suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten, taikka tietokoneohjelmaa. 10 Tekijänoikeuslaki 34/1991 (11.01.1991). 11 Patenttilaki 15.12.1967/550. Suomessa tietokoneohjelmien avulla toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta ei ole korkeimpien oikeusinstanssien ratkaisuja. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on tulkinnut säädöksiä siten, että keksintö voi olla tietokoneella toteutettavissa, mutta patenttivaatimus ei voi kohdistua tietokoneohjelmaan tuotteena. Patentit on siis myönnetty vain laite- tai menetelmäpatentteina, ei ohjelmatuotepatentteina. PRH on tulkinnut lain sanamuodon kieltävän puhtaiden ohjelmatuotepatenttien myöntämisen, koska on tulkinnut ne "pelkästään" tietokoneohjelmille myönnetyiksi patenteiksi. Koska direktiiviehdotuksen 5 artiklan patentointia mukaan tuotteina tietokoneohjelmien ei sallittaisi, sen voidaan katsoa vastaavan Suomen patenttiviraston harjoittamaa käytäntöä, jonka mukaan tietokoneohjelmat "pelkästään" eivät ole patentoitavissa. Direktiivin tietokoneella tarkoituksena toteutettujen on, että keksintöjen patentoitavuus varmistetaan myös säädöksin, eikä jätetä vain patenttivirastojen käytäntöjen varaan. Tällöin myös Suomen patenttilakiin voidaan odottaa tehtäväksi täsmennyksiä ja muita hakemusten käsittelyä selkeyttäviä muutoksia. 4.2. Ehdotuksen aiheuttamat vaikutukset alalla toimiviin yrityksiin 4.2.1. Pk-yritysten innovaatiotoiminnan ja kilpailukyvyn kohentuminen Direktiivillä harmonisoitaisiin tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuuden edellytykset. Keksintö voi tällä hetkellä olla patentoitavissa yhdessä jäsenvaltiossa, mutta sen suojaaminen kiellettyä toisessa. Patentoitavuuden edellytysten harmonisointi lisäisi oikeusvarmuutta ja parantaisi siten yritysten toimintaedellytyksiä. Aiempaa paremmasta oikeusvarmuudesta hyötyisivät erityisesti ohjelmistoala, mutta myös muut yritystoiminnan alat, sillä muiden alojen tuotteet sisältävät tietokoneella toteutettuja keksintöjä. Patenttien myötä kannustetaan erityisesti ohjelmistoalan investointeja ja innovaatiotoimintaa, jotka ovat

8 avainasemassa eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn kannalta. Yritysten kohentunut kilpailukyky puolestaan vaikuttaa myönteisesti koko Euroopan taloudelliseen tilanteeseen. Pk-yritysten asema ohjelmistoalalla on merkittävä ja komission perusteluissa direktiiviehdotuksen vaikutuksista todetaan, että ehdotuksella on tarkoitus vaikuttaa positiivisesti erityisesti pk-yritysten toimintaympäristöön. Komission heinäkuussa vuonna 2001 tekemän selvityksen 12 mukaan ehdotuksella ei olisi yhtä merkittävää vaikutusta suurten yritysten kilpailukykyyn, koska niillä on resurssit hakea patentteja ja hyödyntää USA:n markkinoita ilman ohjelmistotuotteiden patentoimisedellytyksiä Euroopassa. Euroopassa 75 prosenttia ohjelmistopatenteista on komission selvityksen mukaan hyvin suurten, muiden kuin eurooppalaisten yhtiöiden hallussa. Pk-yritykset taloudellista pystyvät asemaansa lujittamaan suojaamalla tietokoneella toteutettujen keksintöjen perustana olevat ideat ja periaatteet, joita ei voi suojata tekijänoikeuksin. Komissio teetti vuonna 2000 riippumattoman tutkimuksen yhdenmukaistamisen laajuudesta viimeaikainen kehitys Yhdysvalloissa huomioon ottaen 13. Tutkimuksesta ilmenee, että Euroopassa pienet ja keskisuuret ohjelmistoalan yritykset käyttävät patentteja huomattavasti vähemmän kuin vastaavat yritykset Yhdysvalloissa. Tällöin suurten yritysten on ollut helpompi hyödyntää ja tuoda markkinoille etenkin pk-yritysten kehittämiä ideoita tarvitsematta maksaa korvauksia ideoiden kehittäjille. Tilanne muuttuisi siten, että pk-yritykset pystyvät estämään ohjelmiensa patentinhaltijalle kopioimisen myönnettyjen yksinoikeuksien nojalla. Komission teettämän tutkimuksen mukaan tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoimisen 12 Analysis of replies to the Consultation Paper on the Patentability of Computer-Implemented Inventions (24.7.2001). 13 Study Contract ETD/99/B5-3000/E/106:The Economic Impact of Patentability of Computer Programs. salliminen onkin edesauttanut alan pkyritysten tuottavuutta ja toimintaedellytyksiä huomattavassa määrin Yhdysvalloissa. Patenteilla on merkitystä yrityksen arvoa lisäävänä tekijänä yritysostojen yhteydessä. Ohjelmistoyrityksen aineeton pääoma voi myös muodostua ratkaisevan tärkeäksi yritykseen tehtävien pääomasijoitusten kannalta. Myös ennustettavissa oleva rahavirta lisenssimaksuista koettiin selvityksen mukaan pk-yritysten toimintaedellytyksiä ja innovaatiota lisäävänä seikkana. Johtuen nykyisestä epäselvästä oikeudellisesta tilanteesta tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuuden sallimisesta, pk-yritykset ovat olleet epätietoisia tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuusmahdollisuuksista. Direktiiviehdotus parantaisi tietoisuutta ja toimisi tässäkin suhteessa innovaatiotoimintaa kannustavana elementtinä. Parantunut oikeusvarmuus kannustaa yrityksiä suojaamaan tietokoneella toteutettuja keksintöjä entistä useammin patentein. Yrityksen tehtävänä on kuitenkin arvioida, onko tietokoneella toteutetulla keksinnöllä taloudellista merkitystä siinä määrin, että patentinhakumenettelyn käynnistäminen on kannattavaa. Silloin kun yritykset käyttävät aiempaa enemmän patentteja tietokoneella toteutettujen keksintöjen suojaamiseen, niiden on myös seurattava kilpailijoidensa patentteja jäljittääkseen mahdolliset loukkaukset ja välttääkseen niitä. Toisaalta seurannan ansiosta yrityksillä on mahdollisuus saada tärkeää tietoa uusista keksinnöistä. 4.2.2. Mahdolliset negatiiviset vaikutukset alalla toimivien yritysten toimintaedellytyksille Komission vuonna 2001 tekemästä selvityksestä ilmenevät myös ehdotuksen mahdolliset haittapuolet alan yrityksille. Erityisesti ns. open source -liikkeen eli avoimen lähdekoodin kannattajat katsovat, että patentoinnin salliminen ehdotuksen mukaisesti heikentäisi näitä ohjelmia valmistavien ja käyttävien pk-yritysten kilpailukykyä ja vaikeuttaisi avoimen

9 lähdekoodin kannattajien toimintaedellytyksiä. Open source -ohjelmille on tyypillistä, että ohjelma suojataan tekijänoikeudella (jolloin alkuperäisellä määrätä sen valmistajalla on oikeus käytöstä, jakelusta, sekä käyttöoikeuden edelleenluovutuksesta) ja ohjelman käyttäjille tarjotaan lisenssi, joka antaa laillisen luvan kopioida, käyttää, levittää sekä muuttaa ohjelmaa. Kaikille lisenssinhaltijoille myönnetään siis kaikki tekijänoikeuden haltijalle kuuluvat oikeudet, mutta lisensoidun ohjelman lähdekoodin muokkaaminen ja johdannaisten teosten valmistaminen kaupallista tarkoitusta varten on kiellettyä. Avoimen lähdekoodin kannattajat tietokoneohjelmia katsovatkin, ei tarvitse että suojata patenteilla, koska tekijänoikeus takaa riittävän oikeussuojan. Koska tietokoneohjelmat ovat erittäin tärkeitä nyky-yhteiskunnassa, on kuitenkin perusteltua ajatella, että niille voidaan etsiä suojaa myös muiden immateriaalioikeuksien piiristä. Patenttien hakeminen tietokoneohjelmille on lisääntynyt voimakkaasti myös Euroopassa. Käytännössä patentoimisen lisääntyminen samalla, kun tekijänoikeus tietokoneohjelmien on tunnustettu suojamuodoksi on merkki siitä, että tekijänoikeussuoja ei ole osoittautunut riittäväksi keinoksi suojata tietokoneohjelmia kopioinnilta. Toiminnaltaan täysin samanlaisen, mutta koodiltaan hieman muunnetun ohjelman laatiminen on mahdollista ilman tekijänoikeuden loukkausta. Patentoinnin etu verrattuna tekijänoikeuteen on se, että patentin oikeussuoja on vahvempi oikeudenloukkaustilanteessa, koska patentti estää ohjelman taustalla olevien ideoiden hyödyntämisen loukkaavassa, vaikkakin itsenäisesti luodussa ohjelmassa. Vapaamatkustajaongelman ohjelman hyöty siirtyy seurauksena ohjelman valmistajalta sen kopioijalle ja ohjelman valmistaja menettää markkinaosuuden. ansaitsemansa Vaikka avoimen lähdekoodin kannattajat kokevat patentit uhkana toiminnalleen, komission direktiiviehdotuksen perusteluissa todetaan, että myös avoimen lähdekoodin kannattajat voivat hyötyä tietokoneella toteutettavien keksintöjen patentoitavuudesta. Komission perusteluissa tuodaan esille ennakkokäyttöoikeus (keksijä voi tietyin edellytyksin jatkaa keksintönsä käyttöä huolimatta siitä, että joku muu on sen jälkeen patentoinut keksinnön), keksinnön julkistaminen (keksinnön julkistaminen estää kolmatta osapuolta saamasta patenttia samalle keksinnölle absoluuttisen uutuusvaatimuksen vuoksi), patentin loukkauksen määritelmä (ohjelma loukkaa patenttia vain jos loukkaavasta ratkaisusta löytyy kaikki patenttivaatimuksille olennaiset tekijät), pakkolisensointijärjestelmä (säännökset keksinnön käyttämättä jättämisestä ja keksinnön hyväksikäytön riippuvuudesta) sekä väitemenettely (patentin pätevyyden kyseenalaistaminen muodollisessa menettelyssä. Avoimen lähdekoodin kannattajat katsovat, että pk-yritykset hyötyvät patenttivapaasta alueesta, koska patenteilla on innovaatiohalukkuutta ja ohjelmien laatutasoa heikentävä vaikutus. Avoimen lähdekoodin kannattajat painottavat erityisesti sitä, että tietokoneohjelmia ei voida arvioida samojen kriteerien mukaan kuin muita keksintöjä niiden poikkeavan kustannusrakenteen (kustannukset pääosin kehitystyössä, ei valmistusprosessissa) ja luonteen vuoksi. Poikkeavalla luonteella tarkoitetaan sitä, että ohjelmat kehittyvät asteittain ja uusien ohjelmien kehittäminen rakentuu jo kehitettyjen ohjelmien "päälle". Innovaatioiden kehitysvauhti voi siten hidastua, jos yrityksen sallitaan estää muita käyttämästä ohjelmaansa uusien kehittyneimpien ratkaisujen perustana. Tietokoneohjelman lähdekoodin vapaan jäljittelyn salliminen edesauttaisi ohjelmoijien toimintaa, koska niiden ei tarvitse ratkaista jo ratkaistuja ongelmia uudelleen yhteensopivia tuotteita valmistettaessa. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi Suomen patenttilaissa on jo nyt patentinhaltijan yksinoikeutta rajoittava säännös 14 ja yksinoikeus ei käsitä keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse 14 Patenttilain 3 3 momentin 3-kohta.

10 keksintöä. Lisäksi direktiiviehdotuksen 6 artiklassa vahvistetaan direktiivissä 91/250/ETY analysoinnista ja yhteentoimivuudesta annettujen säännösten soveltaminen. Patentinhaltijalla ei direktiiviehdotuksen mukaan olisi oikeutta estää lisenssinhaltijoita tutkimasta tietokoneohjelman toimintaa sen ideoiden ja periaatteiden selvittämiseksi tai koodin toisintamista ohjelmien yhteentoimivuuden saavuttamiseksi. Ohjelmoijille siis myönnetään mahdollisuus kehittää olemassa olevien tuotteiden kanssa yhteensopivia ohjelmia ehdotuksen toteutuessakin. Avoimen lähdekoodin kannattajat tuovat usein myös esille sen, että ohjelmien laatutaso paranee jos useat ohjelmoijat osallistuvat kehitystyöhön, koska ohjelmien sisältämät mahdolliset virheet havaitaan nopeammin niitä samanaikaisesti eri tahoilla testattaessa. Lisäksi, laatutason koetaan parantuvan siitä syystä, että ohjelmasta usein kehitettyjen uusien versioiden myötä ohjelma muokkaantuu ohjelmaa käyttävien tarpeita vastaavaksi. On kuitenkin huomattava, että open source -ohjelmien kehitysprosessia on lähes mahdotonta kontrolloida, jonka seurauksena eri ohjelmoijat voivat samanaikaisesti kehittää ohjelmasta erilaisia, keskenään yhteensopimattomia versioita. Lisäksi voidaan todeta, että vaikka ohjelman lähdekoodin vapaa kopioiminen ja levittäminen hyödyntää valmistajia itseään, kuluttajaystävällinen tuote edellyttää myös kuluttajien tarpeiden kartoittamista. Ohjelmistopatentit koetaan myös kilpailunesteenä dynaamisilla markkinoilla ja ohjelmistoalan monopolisoitumista edesauttavana tekijänä alalla vallitsevan verkostovaikutuksen vuoksi. Verkostovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että kuluttajat pyrkivät valitsemaan sen ohjelman, josta on tulossa standardi, koska standardin mukaisten tuotteiden vaihtaminen ja yhteensopivuus helpottuu. Verkostovaikutus vaikeuttaa vaihtoehtoisten standardien syntymistä sen jälkeen kun teknologia on omaksuttu markkinoilla, koska vaihtaminen toiseen standardiin tulee kuluttajille kalliiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että verkostovaikutuksen vuoksi yleensä vain yksi tuote saavuttaa markkinajohtajuuden. Komission direktiiviehdotuksen perusteluissa kuitenkin todetaan, että keksijä voi esimerkiksi aiempaan käyttöön nojaten jatkaa julkaisemattoman keksintönsä käyttöä huolimatta siitä, että joku on patentoinut sen myöhemmin (ennakkokäyttöoikeus). Lisäksi, patentin tuottaman yksinoikeuden mahdollisia haittavaikutuksia on pyritty lieventämään pakkolupa- eli pakkolisensointijärjestelmän avulla. Esimerkiksi Pariisin yleissopimus 15 sisältää säännöksiä keksinnön käyttämättä jättämisestä. TRIPS-sopimus 16 sisältää myös säännöksiä keksinnön hyväksikäytön riippuvuudesta (patenttia ei ole mahdollista hyödyntää loukkaamatta aiempaa patenttia). Pakkolisenssijärjestelmän lisäksi määräävän markkina-aseman käyttöä voidaan rajoittaa kilpailurajoituslailla. Komissio tuo myös esille sen, että keksinnön julkinen käyttö estää kolmatta osapuolta saamasta myöhemmin keksinnölle patenttisuojaa. Perusteena tälle se, että keksinnön tulee täyttää absoluuttinen uutuusvaatimus ennen kuin patentti voidaan myöntää, jonka seurauksena monopoliaseman hyödyntäminen ei onnistu. Avoimen lähdekoodin kannattajat painottavat myös sitä, patenttihakemuksia ei julkisteta ennen kuin 18 kuukauden kuluttua patenttihakemuksen tekemispäivästä eli kaikki patenttitietokannat sisältävät 18 kuukautta vanhaa tietoa. Ohjelmistoalalla tuotteen pystyy valmistamaan jopa alle 18 kuukaudessa, jonka seurauksena ohjelman 15 Teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (20.3.1883), SopS n:o 5/1921. Artikla 5(A)(2):"Each country of the Union shall have the right to take legislative measures providing for the grant of compulsory licenses to prevent abuses which may result from the exercise of the exclusive rights conferred by the patent, for example, failure to work." 16 Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (1.1.1995, SopS n:o 5/1995). Artikla 31(l): "where such use is authorized to permit the exploitation of a patent ( the second patent") which cannot be exploited without infringing another patent ("the first patent")

11 valmistajalla ei koskaan ole täyttä varmuutta siitä, voidaanko häntä vastaan nostaa syyte patentinloukkauksesta kun patentti myönnetään. On mahdollista, että ohjelmistojen patentoitavuusmahdollisuuksien laajentaminen vaikuttaisikin kustannuksia nostavasti johtuen mm. oikeudenkäyntikuluista. Open source -ohjelmat koetaan alttiiksi oikeudenloukkauksien havaitsemiselle, koska lähdekoodit ovat julkista tietoa. Avoimen lähdekoodin kannattajat katsovat, että uhka patentinloukkaukseen liittyvistä suurehkoista oikeuskuluista vähentää innovaatiotoimintaa, koska pk-yrityksillä ei ole resursseja puolustaa itseään. Tähän perustuen lähdekoodin kannattajien taholta on esitetty, että eurooppalaiset yritykset ovat itse asiassa etulyöntiasemassa verrattuna yhdysvaltalaisiin alan yrityksiin, koska Euroopassa yritysten ei tarvitse samassa määrin varautua patenttioikeudenkäyntikustannuksiin, jotka Yhdysvalloissa saattavat nousta erittäin suuriksi. On kuitenkin huomattava, että toimenpide, joka saattaisi myöhemmin käsittää oikeudenloukkauksen, saattaa olla sallittu. Ennakkokäyttöoikeuden perusteella se, joka patenttihakemuksen tekemishetkellä käytti keksintöä ammattimaisesti, voi jatkaa keksintönsä hyväksikäyttöä huolimatta siitä, että joku on patentoinut sen myöhemmin. Käytön ohella myös olennaiset käyttöönottoa valmistelevat toimenpiteet voivat johtaa ennakkokäyttöoikeuteen. Mikäli keksintöä ei ole käytetty ammattimaisesti, ennakkokäyttöoikeutta ei edes tarvitse myöntää, koska patentin tuottama yksinoikeus rajoittuu ammattimaiseen hyväksikäyttöön. Lisäksi, komission perusteluissa huomioidaan patentin loukkauksen määritelmä: ohjelma loukkaa patenttia vain jos loukkaavasta ratkaisusta löytyy kaikki vaatimuksille olennaiset tekijät. Patentin suojapiiri ei siis voi ulottua yli patenttivaatimusten sanamuodon. Komissio kiinnittää huomioita myös väitemenettelyn mahdollisuuteen. Esimerkiksi Euroopan patenttisopimuksen 99(1) artiklan mukaan jokaisella on mahdollisuus tehdä Euroopan patenttivirastolle väite patentin pätevyyden kyseenalaistamiseen muodollisessa menettelyssä. Euroopan patenttisopimuksen 94 artiklan mukaan Euroopan patenttivirasto tutkii myös pyydettäessä, täyttääkö patenttia koskeva hakemus patentoitavuudelle asetetut vaatimukset (patentoitavuustutkimuspyyntö). Yhdysvalloissa, jossa patentteja on sallittu tietokoneella toteutetuille keksinnöille jo pitkään, on ollut varsin vähän patenttioikeudenkäyntejä mm. patentinhaltijan vaikean todistustaakan vuoksi. Tilastojen mukaan Yhdysvalloissa on nykyään noin 2 miljoonaa voimassa olevaa patenttia ja vuosittain nostetaan vain noin 1600 patentinloukkaussyytettä. Näistä loukkausriidoista vain noin 125 käsitellään tuomioistuimessa (noin 2 % voimassa olevista patenteista). 17 Vaikka patenttioikeudenkäyntiin liittyvät kustannukset nousevatkin näissä harvoissa tapauksissa suuriksi, on kuitenkin muistettava, että ohjelmien tuottajilla kuluu myös huomattavia resursseja piratismin vastaiseen taisteluun. 4.3. Ehdotuksen suhde yhteisöpatentista annettuun asetusehdotukseen Euroopassa keksintö voidaan suojata tällä hetkellä eurooppapatentilla tai kansallisella patentilla. Eurooppapatentti perustuu Euroopan patenttisopimukseen, jonka perusteella EPO tutkii patenttihakemukset ja myöntää eurooppapatentit. Myönnetty eurooppapatentti vastaa oikeusvaikutuksiltaan kansallista patenttia. Komissio antoi ehdotuksen neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista 5. heinäkuuta 2000 18. Asetusehdotuksen tarkoituksena on luoda uusi koko yhteisön kattava suojajärjestelmä, joka perustuu eurooppapatenttijärjestelmään. Merkittävin uudistus nykyiseen oikeusjärjestykseen verrattuna on, että yhteisöpatentti kattaisi 17 Lemley, Mark: Rational Ignorance at the Patent Office, 95 Nw. U.L. Rev. 1495, 1501 (Summer, 2001). 18 Ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista. KOM(2000) 412 lopullinen, 5.7.2000.

12 koko yhteisön alueen ja sillä olisi sama vaikutus koko yhteisön alueella: sen myöntäminen, siirtäminen tai kumoaminen vaikuttaisi samalla tavalla koko yhteisön alueella. Yhteisöpatenttiasetusehdotuksessa on kyse uudesta yhteisötason patenttijärjestelmästä kun taas ehdotuksella ohjelmistopatentista pyritään harmonisoimaan tämän alan aineellisoikeudellista patenttilainsäädäntöä. Molemmat ehdotukset tähtäävät toimivan yhteisötason patenttijärjestelmän syntymiseen. 5. Valtioneuvoston alustava kanta asetusehdotukseen Valtioneuvoston mukaan nykyinen oikeudellinen tilanne koskien tietokoneella toteutettujen keksintöjen, erityisesti tietokoneohjelmien, patenttisuojaa on epäselvä. Direktiiviehdotuksen taustalla oleva tavoite lisätä oikeusvarmuutta Euroopassa on siten perusteltu. Yhteisösääntelyn puuttuessa Euroopan patenttiviraston Euroopan patenttisopimuksen tulkinta on heijastunut myös kansallisten patenttivirastojen oikeuskäytäntöön. Valtioneuvosto katsoo, että oikeudelliset säännöt olisi laadittava yhteisötasolla, jotta jäsenvaltioiden oikeussäännöt sekä oikeuskäytännöt saataisiin harmonisoiduksi. Yhdenmukaistamista tulisi kiirehtiä nykyisen epäselvän tilanteen korjaamiseksi, jotta eurooppalaisen ohjelmistoteollisuuden toimintaedellytykset ja kansainvälinen kilpailukyky säilyisivät. Valtioneuvosto tukee direktiiviehdotuksen pääperiaatetta, jonka mukaan tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudessa tulee varmistaa, että vain lisäyksen tekniikan tasoon tuovat keksinnöt voidaan suojata. Tällöin vältytään tilanteilta, joissa patentteja myönnettäisiin keksintöihin, jotka eivät täytä keksinnöllisyyden vaatimusta. Harmonisoinnissa tulee tukeutua yleisiin patentoitavuusperusteisiin ja välttää tarpeetonta alakohtaista erityissääntelyä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että direktiiviehdotuksella ei vaikuteta tietokoneohjelmien tekijänoikeudelliseen suojaan, vaan että tekijänoikeus edelleen säilyy käyttökelpoisena tietokoneella toteutettujen keksintöjen suojamuotona, ja että ohjelmistojen kehittäjät voivat edelleen käyttää tekijänoikeuslainsäädännön nojalla myönnettyjä poikkeuksia hyväkseen patentoitujen ohjelmien kanssa yhteensopivia ohjelmia kehitettäessä. Direktiiviehdotuksella poiketaan Euroopan patenttiviraston noudattamasta käytännöstä hyväksyä myös ohjelmatuotepatentit. Aiemmin esitetyin perustein liittyen patenttivaatimusmuodon keskeiseen merkitykseen oikeudenloukkaustilanteissa, valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksessa ei tulisi poiketa Euroopan patenttiviraston noudattamasta käytännöstä. Ohjelmatuotepatentin salliminen antaisi patentinhaltijalle mahdollisuuden puuttua loukkaustilanteisiin suoraan ja korvausvelvollisuus loukkaustilanteissa ulottuisi jakeluportaisiin selvästi laajemmin kuin pelkän tekijänoikeuden tai laitepatentin perusteella. Tällä tarkoitetaan sitä, että patentinhaltija pystyisi puuttumaan patentin loukkaustilanteisiin jo patenttia loukkaavaa tuotetta maahantuotaessa, markkinoitaessa tai myytäessä. Mikäli tietokoneohjelmalle ei ole myönnetty tuotepatenttia, patentinhaltija pystyy puuttumaan loukkaukseen yleensä vasta loppukäyttäjää vastaan. Tietokoneohjelmien patentoiminen tulisi siten sallia siinä missä muidenkin keksintöjen eli patenttisuojan kohteena voisi olla itse tietokoneohjelma. Toimivalla patenttijärjestelmällä on huomattava merkitys elinkeinoelämän innovatiivisuutta edistävänä ja oikeusvarmuutta luovana tekijänä. Erityisen suuria vaatimuksia patenttijärjestelmälle asettaa se, että tietokoneella toteutetut keksinnöt liittyvät usein uusiin ja teknisesti vaikeisiin eritysaloihin, joissa rajaa uuden ja jo tunnetun keksinnön välillä on vaikea selvittää. Vaikka väitemenettelyn mahdollisuus poistaa osan ongelmasta, patenttiviranomaisten mahdollisuuksia tutkia patentoitavuusedellytyksiä (uutuus ja keksinnöllisyys) on seurattava sekä kotimaassa että kansainvälisesti, jotta perusteettomien patenttien myöntämiseltä

vältyttäisiin jatkossakin. 13