KONGNITIIVIS-ANALYYTTISEN PSYKOTERAPIAN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS KOULUTUSOHJELMA

KONGNITIIVIS-ANALYYTTISEN PSYKOTERAPIAN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS KOULUTUSOHJELMA

SISÄLLYSLUETTELO Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian psykoterapeuttikoulutus... 3 1. Opiskelijavalinta... 4 2. Koulutusohjelman rakenne... 5 3. Koulutusohjelman opintojaksot... 6 KAT101 Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian käsitteet ymmärryksen välineinä, 5 op... 6 KAT102 Terapeutin perustyökalut, 8 op... 7 KAT103 KAT -terapian prosessi, 9 op... 8 KAT104 KAT erilaisissa psyykkisissä häiriöissä, 9 op... 9 KAT105 KAT eri konteksteissa, 5 op... 11 KAT106 KAT:in historia ja integratiiviset juuret, 3 op... 13 KAT 107 KAT ja psykoterapiatutkimus, 5 op... 14 KAT108 Psykoterapeuttina kehittyminen ja koulutusprosessin integraatio, 5 op... 15 KAT 200 Työnohjaus, 12 op... 16 KAT 300 Koulutuspsykoterapia, 4 op... 16 KAT400 Opinnäytetyö, 10 op... 17 4. Osaamisen osoittaminen näytöllä... 17

KOGNITIIVIS-ANALYYTTISEN PSYKOTERAPIAN PSYKO- TERAPEUTTIKOULUTUS Koulutusohjelma on hyväksytty yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 27.9.2012 ja on voimassa 31.12.2017 asti. Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian psykoterapeuttikoulutusohjelma on Valtioneuvoston asetuksen 1120/2010 tarkoittama psykoterapeuttikoulutus, joka antaa psykoterapeuttina toimimisen edellyttämän osaamisen ja mahdollistaa psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuden hakemisen. Osaaminen osoitetaan näytöllä. Koulutusohjelman suoritettuaan opiskelija pystyy yksilöpsykoterapeuttisen hoidon itsenäiseen läpiviemiseen osana aikuisten ja nuorten mielenterveyspalvelujen hoito ja kuntoutusprosessia. Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT) on strukturoiva, joustava ja ajallisesti rajattu, integratiivinen psykoterapiamenetelmä. Kognitiivisanalyyttisessä psykoterapiassa psyykkisten oireiden taustalla olevat ja niitä ylläpitävät toistuvat ongelmalliset toimintatavat ja asetelmat kuvataan ja jaetaan potilaan kanssa mahdollisimman varhain, mutta potilaalle mahdollisessa tahdissa. Tavoitteena on potilaan psyykkisten oireiden ja ongelmien helpottuminen kehittyneen itsehavainnoinnin ja vaihtoehtojen huomaamisen sekä uusien, joustavampien toimintatapojen kehittymisen myötä. KAT suuntautuu ensisijaisesti aikuisten kanssa tehtävään terapiatyöhön, mutta sitä sovelletaan laajalti myös nuorten kanssa tehtävään sekä konsultatiiviseen työhön. Nelivuotinen KAT -psykoterapeuttikoulutus antaa valmiudet aikuisten ja nuorten kanssa tehtävään lyhyt- ja pitkäkestoiseen psykoterapiaan. Naturalistisissa tutkimuksissa KAT on osoittautunut monenlaisissa kliinisissä tiloissa tulokselliseksi. Satunnaistetussa ryhmävertailussa KAT on todettu tehokkaaksi hoitomuodoksi rajatilaisten nuorten aikuisten hoidossa. 3

1. OPISKELIJAVALINTA Koulutusohjelmaan valittavalla tulee olla 1) soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot; tai 2) sairaanhoitajan opistoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja; tai 3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus. Soveltuviksi ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi katsotaan psykologian maisterin tutkinto, lääketieteen lisensiaatin tutkinto, muu soveltuva terveydenhuollon tutkinto sekä yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinto, jossa on pääaineena kehityspsykologia, sosiaalityö, sosiaalipsykologia tai sosiaalipedagogiikka. Soveltuviksi ammattikorkeakoulututkinnoiksi katsotaan tutkintonimikkeet sairaanhoitaja (AMK) ja sosionomi (AMK). Erityistapauksissa myös muu tutkinto voidaan katsoa soveltuvaksi, hakijan opintojen ja työkokemuksen perusteella. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä on lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä, todettu soveltuvuus psykoterapeutin ammattiin ja mahdollisuus tehdä psykoterapiatyötä aikuisten tai nuorten kanssa opintojen aikana. Opiskelijalla tulee myös olla riittävä englanninkielen taito. 4

2. KOULUTUSOHJELMAN RAKENNE Koulutusohjelman laajuus on 75 opintopistettä ja se koostuu teoria- ja menetelmäopintojen, työnohjauksessa tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksista. Opintokokonaisuudet koostuvat opintojaksoista. Teoria- ja menetelmäopinnot KAT101 Käsitteet ymmärryksen välineinä 5 op KAT102 Terapeutin perustyökalut 8 op KAT103 KAT -terapian prosessi 9 op KAT104 KAT erilaisissa psyykkisissä häiriöissä 9 op KAT105 KAT eri konteksteissa 5 op KAT106 KAT:in historia ja integratiiviset juuret 3 op KAT107 KAT ja psykoterapiatutkimus 5 op KAT108 Psykoterapeuttina kehittyminen ja koulutusprosessin Integraatio 5 op Työnohjaus KAT200 Psykoterapian työnohjaus 12 op Koulutuspsykoterapia KAT300 Yksilöllinen koulutuspsykoterapia 4 op Opinnäytetyö KAT400 Opinnäytetyö 10 op 5

3. KOULUTUSOHJELMAN OPINTOJAKSOT KAT101 Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian käsitteet ymmärryksen välineinä, 5 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija on orientoitunut koulutuksen käytäntöihin, tavoitteisiin ja ryhmään. Hän tuntee kognitiivis-analyyttisen hahmotustavan peruskäsitteet ja syventää niiden tuntemustaan harjoituksissa ja tehtävissä. Hän osaa havainnoida ja tunnistaa epäjatkuvuuden ilmiöitä psyykkisissä häiriötiloissa, vuorovaikutussuhteissa ja hoitoyhteisön toiminnassa. Hän osaa käyttää KAT:in peruskäsitteitä ja dialogista hahmotustapaa vuorovaikutusilmiöiden tarkastelemisessa ja tunnistamisessa potilaan ilmaisusta ja yhteistyösuhteen tapahtumista. Sisältö: Koulutuksen käytänteet. Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian peruskäsitteet ja niiden soveltaminen omassa asiakastyössä. Opetusmuodot: Seminaariopetus ja niiden ennakkotehtävät, vertaisryhmätyöskentely seminaarien välillä ja siitä raportointi, kirjallinen case-raportti oman tapausaineiston pohjalta. Seminaarit: Käsitteet ymmärryksen välineinä I Käsitteet ymmärryksen välineinä II Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Beard, H., Marlowe, M. & Ryle, A. (1990). The management and treatment of personality disordered patients: the use of Sequential Diagrammatic Reformulation. British Journal of Psychiatry, 156, 541 545. CAT papers II, ss.71 78. Dunn, M. & Parry, G. (1997). A Formulated care plan approach to caring people with borderline personality disorder in a community mental health service setting. Clinical Psychology Forum 104, ss. 19 22. CAT papers II, ss. 227 231 sekä suomennos artikkelin tapausesimerkistä. Kalska,H.(2012). Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia. Teoksessa: M. O. Huttunen, M. O. & H. Kalska (toim.) Psykoterapiat (ss.103 116). Duodecim. Leiman, M. (2008). Kognitiivis-analyyttinen näkökulma. Teoksessa S. Kähkönen, I. Karila, N. Holmberg (toim.) 3. uudistettu painos. Kognitiivinen psykoterapia (ss. 495 509). Duodecim. Leiman, M. (2001): Kognitiivis-analyyttinen näkökulma. Teoksessa S. Kähkönen, I. Karila, N. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia (ss. 374 387). Duodecim. Makkonen, R. (2003). Isänsä poika - hankalien kokemusten assimiloituminen kognitiivis-analyyttisen psykoterapian kuluessa. Lisensiaattityö, Joensuun yliopisto. www.finkat.net tai Psykoterapia-lehti 2004. Ryle, A. (1975). Self to self and self to other. The world s briefest account of object relations theory. New Psychiatry, April 12 13. CAT Papers I, 53 62. 6

KAT102 Terapeutin perustyökalut, 8 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija on omaksunut havainnoivan suhtautumistavan vuorovaikutusilmiöihin asiakas- ja hoitotilanteissa. Hänellä on välineitä ensimmäisten potilastapaamisten jäsentämiseen ja yhteistyösuhteen muodostamiseen ja terapeutin vastatunteiden tunnistamiseen hoitosuhteissa sekä transferenssin ja vastatransferenssin tarkasteluun dialogisen hahmotustavan näkökulmasta. Hän osaa käsitellä asiakas- tai potilastilanteissa havainnoituja ja tunnistettuja vuorovaikutusilmiöitä terapeuttisen keskustelun keinoin ja on tutustunut varhaiseen reformulointiin hoitosuhteissa. Hän tuntee perusasiat kognitiivisanalyyttisen psykoterapian prosessista ja terapeuttisesta muutoksesta KAT:issa. Hän tuntee kognitiivis-analyyttisen hahmottamistavan erilaisia soveltamismahdollisuuksia. Hän on orientoitunut alkaviin koulutushoitoihin. Sisältö: Yhteistyösuhde. Transferenssin ja terapeutin vastatunteiden merkitys asiakkaan ongelmien ja vuorovaikutussuhteen tapahtumisen tunnistamisessa. Reformulointi ja hahmotuksen jakaminen. KAT-terapian prosessi ja terapeuttinen muutos. KAT:in sovellutusalueiden esittely. Opetusmuodot: Seminaariopetus ja niiden ennakkotehtävät, vertaisryhmätyöskentely seminaarien välillä ja siitä raportointi, kirjallinen pohdintatehtävä ja caseraportti. Seminaarit: - Yhteistyösuhteen muodostaminen (Käsitteet ymmärryksen välineenä I) - Transferenssi ja terapeutin vastatunteet - Asiakkaan ongelmien reformuloiminen. KAT-terapian prosessi ja terapeuttinen muutos. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Dunn, M. (2009). A cognitive analytic formulation. Teoksessa P. Sturmey (toim.) Clinical case formulation. Varieties of approaches (ss. 199 211). Chichester: Wiley-Blackwell. Jacobs, M. (1995) Charlie. An Unwanted Child? Teoksesta: Jacobs, M. & M. Walker (toim.) Charlie. An Unwanted Child? (ss. 8 19). Buckingham, Philadelphia: Open University Press. Leiman, M. (2008). Dialoginen ohjaus ja neuvonta. Kognitiivis-analyyttisen terapian käsitehistoria. Dialogisen ohjauksen ja neuvonnan palvelukuvaus. Dialogisen ohjauksen ja neuvonnan peruskäsitteistä. Polku työmarkkinoille-osahanke. Tuetusta toimijuudesta itsenäiseen toimijuuteen. Dialoginen ohjaus ja neuvonta käytännössä. Optio työelämään - Joensuun Seudun työllisyys - Equal. Hankeraportti internetissä, ss.9 43. Ryle, A. & Kerr, I. (2002) Introducing cognitive analytic therapy. Principles and practice. Erityisesti luvut 1 ja 2, ss. 1 20.Chichester: Wiley. Ryle, A. (1997): Understanding treatment relationship in work with Borderline patients. Luku 6 (ss.71 82) kirjasta A. Ryle, Cognitive analytic therapy and borderline personality disorders.the model and the method. Chichester: Wiley. 7

Ryle, A. (1995) Cognitive-Analytic Therapy. Teoksesta M. Jacobs & M. Walker (toim.) Charlie. An Unwanted Child?, ss. 106 129. Buckingham, Philadelphia: Open University Press. Saltzberger-Wittenberg, I. (1970). Psycho-analytic insight and relationships. A Kleinian approach. Routledge. Uusitalo-Arola, L. (2004). Kun työ haastaa koko elämän. Selviytymisvalmiuksien dialoginen arviointi. Psykologia 4/2004, 272 283. Wahlström, J. (2007). Muutos psykoterapiassa. Kirjassa M. Lindeman, L. Hokkanen, R-L. Punamäki (toim.) Hermoverkot, mielenterveys ja psykoterapia (ss.131 140). Helsinki: Psykologin kustannus. KAT103 KAT -terapian prosessi, 9 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on välineitä potilasvalintaan ja koulutushoitojen aloittamiseen, varhaiseen reformulointiin, erilaisten reformulointitapojen kokeiluun sekä reformulaatiokirjeen kirjoittamiseen ja KAT - psykoterapiaprosessin läpiviemiseen. Hän osaa havainnoida, jäsentää ja työstää transferenssi- ja vastatransferenssi-ilmiöitä ja soveltaa oppimaansa omissa ensimmäisissä koulutushoidoissa. Hänellä on lisää välineitä psykoterapiassa tapahtuvan muutoksen havainnointiin ja jäsentämiseen, hän tuntee ja tunnistaa aikarajallisuuden merkitystä ja hoidon lopetuksessa ilmeneviä asetelmia sekä lopetusvaiheen työskentelyn merkityksen. Hän osaa tehdä tilannearvion seurantakäynneillä sekä suunnitella jatkohoitoa. Hän ymmärtää erilaisten tekniikoiden (kognitiiviset tekniikat, mapping, Voice Dialogue, toiminnalliset menetelmät) soveltamisen mahdollisuuksia KAT -terapiassa. Sisällöt: KAT-terapian aloittamisen ja tekeminen, reformulaation perusteet, dialogisten asetelmien näyttämöllistyminen terapiasuhteessa, aikarajallisuus, terapian päättäminen ja muutos psykoterapiassa. KAT:n prosessikäsitteiden kertaus. Tekniikoiden paikka ja mahdollisuudet KAT-terapiassa. Menetelmien omakohtainen harjoittelu. Opetusmuodot: Seminaarit ja niiden ennakkotehtävät, vertaisryhmätyöskentely seminaarien välillä ja siitä raportointi ja case raportti/esitys kliinisessä seminaarissa. Seminaarit: - KAT -psykoterapian tekeminen - Reformulointiseminaari - Dialogisten asetelmien näyttämöllistyminen terapiasuhteessa - Aikarajallisuus, terapian päättäminen ja muutos psykoterapiassa - Tekniikkaseminaari Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. 8

Basch, M. (1980). Luku I, Listening like a psychotherapist ja luku II, The first contact. Teoksessa: Doing psychotherapy. New York: Basic Books. Eronen, S. & Lahti-Nuuttila, P. (2011) (toim.) Mikä psykoterapiassa auttaa? Edita. Kuusinen, K-L. (2008) Terapeuttinen vuorovaikutus. Teoksessa: S. Kähkönen, I. Karila, N. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Kähkönen, S., Karila, I., Holmberg, N. (2008) (toim.). Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Leiman, M. Psykoterapia dialogisena kehittymisprosessina. Psykoterapia 4/1999. Leiman, M. (2008). Avuttomuus ja toimijuus. Hankeraportissa Polku työmarkkinoille - osahanke. Tuetusta toimijuudesta itsenäiseen toimijuuteen. Dialoginen ohjaus ja neuvonta käytännössä. Optio työelämään - Joensuun Seudun työllisyys - Equal. Hankeraportti netissä. ss.9 43. Lomas, P. (1993) Cultivating Intuition. A personal introduction to psychotherapy (ss. 8 29). Lanham: Jason Aronson. Rationaalis-emotiivisen terapian moniste ja Nils Holmbergin käännösote Windy Drydenin kirjasta osoitteesta www.sosiaalisairaala.fi/ / koulutus / koulutusmateriaalia / psykoterapian klassikoita / RET rationaalis-emotionaalinen terapia. Ryle A. (1990). Luku 3: Basic treatment procedures. Teoksessa: Cognitive Analytic Therapy: Active Participation in Change, 1990. Chichester: Wiley. Ryle, A & Kerr, I. (2002). Introducing cognitive-analytic therapy. Chichester: Wiley. Potter, S. (2010) Words with arrows. Reformulation, Theory and practice in CAT. Issue 34, Summer, 2010. Saarinen, M. (2010). Psykoterapiaan. Mieli-sarja, Helsinki: Edita. Stadter, M. (1996). Luku 9: The End. Teoksessa: M. Stadter Object Relations Brief Therapy The Therapeutic Relationship in Short-Term Work, ss. 189 222. Jason Aronson. Tikkanen, S. (2009). Kirjoittaminen kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa. Kirjallinen aineisto pohjautuen esitykseen HY/Palmenian seminaarissa Kirjallisuusterapian perusteet 12.6.2009. Stone, H. & Stone, S. (1989). Embracing each other. Luku 1. Teoksessa: The psychology of selves. Delos, Inc. KAT104 KAT erilaisissa psyykkisissä häiriöissä, 9 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija ymmärtää psyykkisten häiriöiden kehittymistä ja varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä psykoterapian näkökulmasta. Hänellä on välineitä kognitiivis-analyyttisen terapian prosessin tarkasteluun erilaisten psyykkisten oireiden ja kliinisten erityiskysymysten sekä niiden taustalla olevien toimintatapojen valossa. Hän tuntee psykiatrista ajattelutapaa ja osaa suhteuttaa sitä KAT -psykoterapeuttiseen tapaan lähestyä psyykkisiä ongelmia. Sisältö: Kehityksellinen näkökulma psyykkisiin häiriöihin. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys ja KAT-hahmotustapa vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen 9

tarkastelussa. Psykiatrisen ja neuropsykologisen erotusdiagnostiikan perusteet. KAT erilaisissa kliinisissä häiriöryhmissä. Kehollisuus ja seksuaalisuus KAT-terapeutin työskentelyn alueena. Opetusmuodot: Seminaariopetus ja niiden ennakkotehtävät, ja vertaisryhmätyöskentely ja menetelmien harjoittelu seminaarien välillä ja siitä raportointi, caseesitykset kliinisissä seminaareissa. Seminaarit: - Kehityspsykologinen näkökulma psykoterapiaan ja psyykkisiin häiriöihin. - Masennus, ahdistus, paniikki. Psykiatrinen ja neuropsykologinen erotusdiagnostiikka ja siihen liittyvä kliininen seminaari. - Vaikeasti hoidettavat potilaat I: persoonallisuushäiriöt, rajatilat ja narsistinen problematiikka ja siihen liittyvä kliininen seminaari. - Traumatisoitunut potilas ja siihen liittyvä kliininen seminaari. - Vaikeasti hoidettavat potilaat II: Psykosomatiikka. - Kehollisuus ja seksuaalisuus KAT näkökulmasta. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Colwyn Trevarthenin ajatuksia: http://www.ltscotland.org.uk/earlyyears/prebirthtothree/nationalguidance/conversati ons/colwyntrevarthen.asp. Gendlin, E. (1996). Focusing-oriented psychotherapy. A manual to the experiential method. Guilford Press. Jänkälä, K., Saarinen, M. & Karila, I. (2008). Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Luku 5. Teoksessa: S. Kähkönen, I. Karila, N. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. (ss. 97 119). Helsinki: Duodecim. Kajaste, S. (2008). Sosiaalinen fobia ja paniikkihäiriö. Luku 7. Teoksessa: S. Kähkönen, I. Karila, N. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. (ss. 135 153). Helsinki: Duodecim. Kalska, H. (2005). Miks mieleni on niin musta? Neuropsykologisia huomioita masennuksesta. Kirjassa Masennus mustaa ja valkoista (ss. 39 53). Therapeia-säätiö. Karila, I. (2008). Masennushäiriöt. Luku 4. Teoksessa: S. Kähkönen, I. Karila, N. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos (ss.71 96). Helsinki: Duodecim. Kuusela, M. & Siltanen, K.(2008). Traumaperäinen häiriö. Teoksessa: Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos (ss. 155 180). Helsinki: Duodecim. Martin, M., Seppä, M., Lehtinen, P., Törö, T. & Lillrank, B. (2010). Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Mediapinta. Niemi, P. (2009). Psykosomatiikka. Teoksessa S. Kähkönen, I. Karila & N. Holmberg: Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. 10

Pollock, P. (2001). CAT and the multiple states model of trauma. Teoksessa: P. Pollock, Cognitive analytic therapy for adult survivors of childhood abuse (ss. 52 77). Chichester: Wiley. Rechardt, E. & Ikonen, P. (1994). Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana. Duodecim 1994; 110(3):278. Reenkola, E. (2009). Seksuaalisuus ja häpeä. Psykoterapia-lehti (28). Ryle, A. (1997). The Multiple Self States Model of Borderline Personality. Luku 3. Teoksessa: A. Ryle, Cognitive analytic therapy and borderline personality disorder (ss. 26 42). Chichester: Wiley. Lon- Ryle, A. (1997). Cognitive-analytic therapy and borderline personality disorder. don: Wiley. Ryle, A. (2004). The Contribution of Cognitive Analytic Therapy to the Treatment of Borderline Personality Disorder. Journal of Personality Disorders, 18(1), 3 35. Schulman, G. (2003). Sietämättömän kestämisestä eheytymiseen. Teoksessa: S. Haaramo & K. Palonen. Trauman monet kasvot (ss. 162 187). Therapeia-Säätiö. Stenberg, J-H. (2009) Epävakaan persoonallisuuden psykoterapeuttiset hoitomallit. Luku 4. Teoksessa: M. Koivisto, J-H. Stenberg & H. Karlsson (toim.) Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito. (ss. 69 116). Helsinki: Duodecim. Tähkä, R. (1994). Vaikeasti depressiivisen potilaan psykoterapian ongelmista potilastapauksen valossa. Duodecim, 1994;110(3):320. Tähkä,V. (1994). Depressioalttiuden kehityksestä ja psykodynamiikasta. Duodecim 1994; 110(3):267. Winnicott, D. (1971/1996). Playing and reality. London: Routledge. Winnicott, D. (1980). Vauva ihmisyksilönä. Luku XI kirjassa D. W. Winnicott Lapsi perhe ympäristö (ss. 81 86). Weilin + Göös KAT105 KAT eri konteksteissa, 5 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa KAT hahmotustapaa lyhyissä interventioissa perusterveydenhuollossa ja tuntee KAT:n kehitystä Englannissa ja reformuloinnin tapojen muutosvaiheita. Hän ymmärtää nuorten psykoterapian erityiskysymyksiä ja osaa soveltaa KAT hahmotustapaa vaikeahoitoisten nuorten ja perheiden kanssa työskentelyyn. Hän osaa vertailla lyhyen ja pitkän psykoterapian muutosprosessia. Sisällöt: KAT:in soveltaminen erilaisissa työskentelypuitteissa: perusterveydenhuollossa, nuorten hoidossa, lyhyessä ja pitkässä psykoterapiassa. Opetusmuodot: Seminaariopetus ja niiden ennakkotehtävät, vertaisryhmätyöskentely seminaarien välillä ja niistä raportointi ja referaattiopiskelu (referaatti 5). Seminaarit: - KAT perusterveydenhuollossa. 11

- KAT nuorten hoidossa. - Muutos lyhyessä ja pitkässä psykoterapiassa. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Bennett, D., Parry, G. & Ryle, A. (2006). Resolving threats to the therapeutic alliance in cognitive analytic therapy of borderline personality disorder: A Task Analysis. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice, 79, 395 418. Crits-Christoph, P., Barber J. (2000). Long-term psychotherapy. Teoksessa: C. Snyder, R. Ingram (toim.) Handbook of psychological change: Psychotherapy processes & practices for the 21st century (ss. 455 473). Hoboken, NJ, US: John Wiley & Sons Inc. Hunsley, J., Aubry, T., Verstervelt, C. & Vito, D. (1999). Comparing therapist and client perspectives on reasons for psychotherapy termination. Psychotherapy; 36:4, 380 88. Jenaway, A. (2007). Using Cognitive analytic therapy with parents: some theory and a case report. Reformulation, Theory and practice in CAT, Issue 29., Winter 2007. Jenaway, A. (2009). K.I.S.S. (Keep It Simple Stupid)- Reflections on using CAT with adolescents and a case example. Reformulation, Theory and practice in CAT, Issue 34, Winter 2009. Kerr, I., Birkett, P. & Chanen, A. (2003). Clinical and service implications of a cognitive analytic therapy model of psychosis. Australian and New Zealand Journal of Psychiatry, 37, 515 523. Kerr, I., Dent-Brown, K. & Parry, G. (2007). Psychotherapy and mental health teams. International review of Psychiatry. February 2007, 19(1), 63 80. McCormick, E. (2008, 2012). Change for better. Self-help through practical psychotherapy. 3rd tai 4th edition. London: SAGE Publications. McCutcheon, L., Chanen, A., Fraser, R., Drew & L., Brewer, W. (2007). Tips and techniques for engaging and managing the reluctant, resistant or hostile young person. Medical Journal of Australia. 187, 64 67. Ryle, A. (1992). Luvut 1 3 ja 9 kirjassa Cognitive-analytic therapy: Active participation in change. A new integration in Brief psychotherapy. Chichester: Wiley. Vasquez, M., Bingham, R. & Barnett, J. Psychotherapy Termination: Clinical and Ethical Responsibilities. Journal of Clinical Psychology: IN SESSION 2008; 64(5), 653 65. Winnicott, D. (2006) Tapauskertomus Iiro, 9 vuotta 9 kuukautta. Psykoterapia-lehti, 25 (4), ss. 287 294. 12

KAT106 KAT:in historia ja integratiiviset juuret, 3 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on välineitä ymmärtää KAT:n varhaista historiaa, integratiivisia ja objektisuhdeteoreettisia juuria, teoriakehittelyjä ja niistä käytyä keskustelua. Hän ymmärtää merkkivälitteisyyden perusteita. Hän on kerrannut ja hallitsee KAT -hahmotustavan peruskäsitteitä kliinisen tapausaineiston valossa ja ymmärtää KAT:n paikkaa integratiivisten psykoterapioiden kentässä. Hän osaa tarkastella psykoterapian muutosta integratiivisten muutosmallien valossa. Sisältö: Semioottinen näkökulma ilmaisuun. KAT:in peruskäsitteet potilaan ilmaisun jäsentämisessä kliinisen aineiston valossa. KAT:in paikka psykoterapian integraatiossa ennen ja nyt. Kliininen seminaari. Opetusmuodot: Seminaariopetus ja ennakkotehtävät, vertaisryhmätyöskentely seminaarien välillä ja seminaarien raportointi sekä referaattiopiskelu (referaatit 1 3.) Seminaarit: - Semioottinen näkökulma psykoterapiaan. - KAT ja psykoterapian integraatio. - KAT käsitekertausta ja peruskäsitteiden soveltaminen kliinisessä seminaarissa. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Beard, H., Marlowe, M. & Ryle, A. (1990). The management and treatment of personality disordered patients: the use of Sequential Diagrammatic Reformulation. British Journal of Psychiatry, 156, ss. 541 545. CAT papers II, ss. 71 78. Huttunen, M. O & Kalska, H. (toim.) (2012). Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim. Leiman, M. (1992). The concept of sign in the work of Vygotsky, Winnicott and Bakhtin: Further integration of object relations theory and activity theory. British Journal of Medical Psychology, 65, ss. 209 221. CAT papers I, ss. 87 99. Leiman, M. (1994). Projective identification as early joint action sequences: A Vygotskian addendum to the Procedural Sequence Object Relations Model. British Journal of Medical Psychology, 67, ss. 97 106. CAT papers I, 101 108. Leiman, M. (1997). Procedures as dialogical sequences: A revised version of the fundamental concept in Cognitive Analytic Therapy. British Journal of Medical Psychology, 70, ss. 193 207.CAT papers I, ss. 135 150. Leiman, M. (2011). CAT as integrative psychotherapy. Esitysaineisto kansainvälisestä KAT-kongressista 15 17.9.2011, Krakovassa. https://www.researchgate.net/publication/215774517_cat_as_integrative_psychothe rapy Ogden, T. (1983). The concept of internal object relations. Internal Journal of psychoanalysis, 64, 227 241. 13

Ryle, A. (1975). Self-to-self, self-to-other: The world s shortest account of object relations theory. New Psychiatry, April, 12 13. CAT papers I, ss. 53 56. Ryle, A. (1978). A common language for the psychotherapies. British Journal of Psychiatry, 132, ss. 585 594. CAT papers I, ss. 25 35. Ryle, A. (1979). The focus in brief interpretive psychotherapy: dilemmas, traps and snags as target problems. British Journal of Psychiatry, 134. CAT papers I, ss. 46 54. Ryle, A. (1985). Cognitive theory, object relations and the self. British Journal of Medical Psychology, 58, ss. 1 7. CAT papers I, ss. 69 75. Ryle, A. (1991). Object relations theory and activity theory: A proposed link by way of the procedural sequence model. British Journal of Medical Psychology, 64, ss. 307 316. CAT papers I, ss. 77 85. Ryle, A. (1994). Projective identification: A particular form of reciprocal role procedures. British Journal of Medical Psychology, 67, ss. 107 114. CAT papers I, ss. 109 115. Tikkanen, S. (2010). Rylea (1975) lukiessa. Koulutusaineisto. KAT 107 KAT ja psykoterapiatutkimus, 5 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee KAT:in keskeisen tutkimusnäytön ja prosessitutkimuksen. Hän ymmärtää prosessitutkimuksen perusteet. Hän on tutustunut dialogiseen sekvenssianalyysin tutkimusmenetelmänä ja reformuloinnin välineenä. Hän osaa tarkastella potilaan ilmaisua dialogisen sekvenssianalyysin valossa omassa tapausaineistossa. Sisällöt: Katsaus KAT:in vaikuttavuus- ja tuloksellisuustutkimuksiin. Kansainvälisen KAT-tutkimusprojektin esittely. Dialoginen sekvenssianalyysi yksilöllisen tuloksellisuuden arvioinnin menetelmänä. Opetusmuodot: Seminaariopetus ja sen ennakkotehtävät ja referaattiopiskelu (referaatit 4 ja 6). Lopputöiden idean, meneillään olevan vaiheen ja lopullisen työn esittely eri seminaareissa. Seminaarit: - Ulkomaisen kouluttajan seminaari. Kansainvälisen tutkimusprojektin esittely: HYPE-projekti Australiassa. - Seminaarit 2. ja 3. opintovuonna sekä päätösseminaari. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Chanen, A., Jackson, H., McCutcheon, L., Joveh, M., Dudgeon, P., Pan Yen, H., Germano, D., Nistico, H., McDougall, E., Weinstein, C., Clarkson, V. & McGorry (2008). Early intervention for adolescents with borderline personality disorder using cognitive analytic therapy; randomised controlled trial. The British Journal of Psychiatry, 193; 477 484. 14

Leiman, M. (2006). Mikä psykoterapiassa vaikuttaa? Psykoterapian Konsensuskokous 16 18.10.2006. Duodecim. Leiman, M.(2004): Dialogical Sequence Analysis. Teoksessa: H. Hermans & G. Dimaggio (toim.) The dialogical self in psychotherapy (ss. 255 269). Brunner-Routledge. Ryle, A. (2005). Cognitive analytic therapy. Teoksessa Handbook of psychotherapy Integration (ss. 196 217). Oxford: Oxford University Press. Stiles, W., Leiman, M., Shapiro, D., Hardy, G., Barkham, M., Detert, N. & Llewelyn, S. (2006). What does the first exchange tell? Dialogical sequence analysis and assimilation in very brief therapy. Psychotherapy Research, 16, 408 421. KAT108 Psykoterapeuttina kehittyminen ja koulutusprosessin integraatio, 5 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa pohtia omaa ammatillista kehittymistään. Hän on saanut välineitä organisaatiossa tapahtuvien ilmiöiden hahmottamiseen ja jakamiseen KAT -näkökulmasta ja ymmärtää omaa ja työtovereiden roolia ja asemoitumisia työyhteisössä. Hän osaa tarkastella psykoterapeutin työtä eettisten näkökohtien ja säännöstöjen valossa. Hän ymmärtää emotionaalisen uupumisen ja sijaistraumatisoitumisen prosesseja. Hän osaa pohtia ja arvioida koulutuksen oppimisprosessia ja integroida sen eri opintokokonaisuuksia oman elämänhistorian ja elämäntilanteen tarkasteluun. Hänellä on välineitä suuntautua koulutuksen jälkeiseen toimintaan psykoterapeuttina ja hän on saanut välineitä omasta henkisestä työhyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Sisältö: Psykoterapeuttina kehittyminen ja jaksaminen. Eettiset näkökohdat terapeutin työssä. Toimiminen KAT-terapeuttina työyhteisössä. Koulutuksen lopputyöt teorian ja kliinisen käytännön integraation välineinä. Koulutusprosessin vuosittaiset reflektiot opintovuosina 1 4, koko koulutuksen päättäminen ja pohdinta. Lopputyö osana koulutusprosessia. Opetusmuodot: Seminaariopetus. Kunkin opintovuoden viimeisessä seminaarissa toteutuva opintovuoden pohdinta ja päätösseminaarissa tapahtuva koko koulutuksen pohdinta, vertaisryhmätyöskentely ja siitä raportointi, omien lopputöiden esittely päätösseminaarissa. Seminaarit: - Psykoterapeuttina kehittyminen I - Psykoterapeuttina kehittyminen II - Kunkin opintovuoden viimeinen seminaari - Koulutusprosessin päätösseminaari Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. CAT Papers Collection, Volume I & II (1999) sisältää kokoelman KAT:n teoriaa, tutkimusta ja käytäntöjä koskevia julkaisuja 1970 1990-luvuilta. 15

ICATA draft ethical guidelines (2008). Karila. I (2008). Luku 24: Terapeutin jaksaminen. Teoksessa: S. Kähkönen, I. Karila & N. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia (ss. 445 459). Helsinki: Duodecim. Kerr, I., Dent-Brown, K. & Parry G. (2007). Psychotherapy and mental health teams. International review of Psychiatry. February 2007, 19(1), 63 80. Laki- ja säännöstöpaketti. Luku 18. The skills and qualities of the effective counsellor. Teoksessa: J. McLeod, An Introduction to Counselling, 2nd ed. Open University Press, 1998. McLeod, J. (1998). Luku 14. Morals, values and ethics in counselling practice sekä luku 18. The skills and qualities of the effective counsellor. Teoksessa: McLeod, J. An Introduction to Counselling, 2nd ed. Open University Press. Nissinen, L. (2007). Auttamisen rajoilla. Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy. Helsinki: Edita. KAT 200 Työnohjaus, 12 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa kognitiivisanalyyttisen psykoterapian teoriaa ja työtapoja yksittäisten asiakkaiden hoitoprosessien itsenäiseen läpiviemiseen osana asiakkaiden hoito- tai kuntoutusprosessia. Hän osaa arvioida omaa toimintaansa ja sen suhdetta hoidon vaikutuksiin. Sisällöt: Vähintään 300 tuntia ohjattua psykoterapeuttista potilastyötä sisältäen 5 8 loppuunsaatettua ja työnohjattua kognitiivis-analyyttista koulutushoitoa, esim. 5 lyhyttä (vähintään 16 käyntikertaa) ja 1 2 pitkää, vähintään vuoden kestävää hoitoa (vähintään 40 käyntikertaa). Opetusmuoto: Vähintään 20 tuntia yksilöllisesti ja 100 tuntia pienryhmässä tapahtuvaa työnohjausta ja siihen valmistautumista. Työnohjaukseen valmistautuminen sisältää omien potilaskäyntien dokumentoinnin nauhoituksin ja niistä laadituin transkriptioin sekä kirjallisin tuntikuvauksin. KAT 300 Koulutuspsykoterapia, 4 op Osaamistavoite: Opintojakson suoritettuaan opiskelija on kehittynyt oman itsetuntemuksen, henkilökohtaisten taitojen ja oman elämänkokemuksen tuntemuksessa vuorovaikutuksessa psykoterapeutiksi kehittymisen kanssa. Sisällöt: Koulutettavan omaa psykoterapiaa vähintään 80 tuntia. Koulutuspsykoterapia voi olla kognitiivis-analyyttista, kognitiivista, psykodynaamista tai psykoanalyyttista psykoterapiaa. Koulutusterapiaksi suositellaan ensisijaisesti kognitiivisanalyyttista psykoterapiaa. Omalla psykoterapeutilla tulee olla kyseisen psykoterapian VET -psykoterapeuttipätevyys, joka on merkitty Valviran terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin. 16

Opetusmuoto: Kognitiivis-analyyttisen, kognitiivisen tai psykodynaamisen psykoterapian vaativan erityistason tai vastaavan pätevyyden omaavan psykoterapeutin antama yksilöllinen psykoterapia vähintään 80 tuntia. KAT400 Opinnäytetyö, 10 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa yhdistää psykoterapiaan, psyykkisiin häiriöihin sekä KAT -hahmotustapaan ja -psykoterapiaan liittyvän teoreettisen tietämyksensä jonkin erityiskysymyksen tarkastelussa ja raportoida siitä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla suullisesti tai kirjallisesti. Sisällöt: Itsenäisesti toteutettu ja kirjallisesti raportoitu opinnäytetyö. Opetusmuoto: Seminaarimuotoinen opinnäytetyön suunnittelu, ohjaus ja raportointi. 4. OSAAMISEN OSOITTAMINEN NÄYTÖLLÄ Koulutusohjelmassa hankittu osaaminen osoitetaan näytöllä, joka muodostuu sovitulla tavalla koulutuksen kuluessa kertyvästä opiskelijan näyttösalkusta ja koulutuksen loppuvaiheessa suoritettavasta, tapausjäsennykseen perustuvasta näyttökokeesta. 17