NORD STREAM 2 AG Tekninen arviointi NSP2-putkilinjojen vaikutuksesta Suomen talousvyöhykkeen kolmannen osapuolen NSP2 Doc. No.: W-EN-OFP-PFI-TNO-860-201703FI CONSUB Doc. No.: ZC2015-001-PLE-TNO-003 CONSUB Ltd 74 Bridge Road, East Molesey, Surrey, KT8 9HF, UK Puh.: +44 (0) 20 8941 4236 Sähköposti: info@consub.com WWW: www.consub.com 01 14.8.2017 Julkaistu käyttöön MBL KWH MBL REV PVM VERSIO LAATINUT TARKISTANUT HYVÄKSYNYT
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 3 1.1 Hankkeen kuvaus... 3 1.2 Tavoite... 4 1.3 käyttäjät... 4 2. VIITTEET... 5 3. ÖLJY- JA KAASUPUTKILINJAT... 6 3.1 Yleistä... 6 3.2 Putkilinjojen risteyskohdat... 7 3.3 Lähistöllä olevat putkilinjat... 8 3.4 Mahdolliset vaikutukset tuleviin öljy- ja kaasuputkilinjoihin Suomen talousvyöhykkeellä. 8 4. MERENPOHJASSA KULKEVAT KAAPELIT (SÄHKÖ JA TIETOLIIKENNE)... 10 4.1 Yleistä... 10 4.2 Kaapelien risteyskohdat... 10 4.3 Mahdolliset vaikutukset tuleviin merenpohjassa kulkeviin kaapeleihin Suomen talousvyöhykkeellä... 11 5. MERENPOHJASSA SUORITETTAVAT KAIVAUSTYÖT... 12 5.1 Yleistä... 12 5.2 Mahdolliset vaikutukset tuleviin merenpohjassa suoritettaviin kaivauksiin Suomen talousvyöhykkeellä... 13 6. SORANOTTO JA LÄJITYS... 14 7. TUULIPUISTOT... 15 8. AALTOENERGIAJÄRJESTELMÄT... 16 9. MERENALAISET TUNNELIT... 17 9.1 Yleistä... 17 9.2 Tunnelien rakennusmenetelmät... 18 9.3 Mahdolliset vaikutukset tuleviin merenalaisiin tunneleihin Suomen talousvyöhykkeellä 20 10. JOHTOPÄÄTÖS... 21 11. TARKISTUSTIEDOT... 22 2 / 22
1. JOHDANTO 1.1 Hankkeen kuvaus Nord Stream 2 AG -putkilinjajärjestelmä (NSP2) käsittää kaksi (2) merenalaista putkilinjaa, joiden halkaisija on 48 tuumaa, sekä maa-alueella sijaitsevat laitteistot ja tilat. Putkilinjat kulkevat Itämeren halki Suomenlahden etelärannikolta Venäjältä Saksan rannikolle Greifswaldin alueelle ilman haaroituslinjoja tai välillä olevia rantautumispaikkoja. Putkilinjan reitin pituus on noin 1 200 1 300 kilometriä riippuen lopullisesta reitin valinnasta. Itämerellä kulkeva putkilinjojen reitti pidetään yleisesti erillään käytössä olevasta Nord Stream AG - putkilinjajärjestelmästä (NSP), mutta putkilinjat kulkevat huomattavan matkan samansuuntaisesti NSP2-putkilinjojen kanssa. Putkilinja kulkee Venäjän, Tanskan ja Saksan aluevesien halki sekä Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan talousvyöhykkeillä. Yleiskuva suunnitellun putkilinjan ehdotetusta reitistä on esitetty alla olevassa kuvassa 1. Kuva 1: Nord Stream 2 AG -putkilinjajärjestelmän yleiskuva Perusskenaariona on asentaa kaksi putkilinjaa, joista kummankin tavoitekapasiteetti on 27,5 mrdm³/vuosi viiteolosuhteissa 20 C ja 1 atm. Nord Stream 2 AG -putkilinjajärjestelmän nimelliskapasiteetti riippuu lopullisesta reitin valinnasta, ja se määritetään reitin valinnan yhteydessä. Suomen talousvyöhykkeellä kulkevalla reitillä oli kaksi osuutta, joiden vaihtoehtoja arvioitiin YVA:n aikana. Molempien osuuksien osalta valittiin eteläisemmät vaihtoehdot, ja joidenkin sijaintipaikkojen uudelleenreititys tehtiin YVA:n jälkeen. NSP2 -putkilinjan reitin pituus Suomen talousvyöhykkeellä on noin 374 km. Tällä matkalla veden syvyys vaihtelee 35 180 m (arviolta). Reitti kulkee Suomen talousvyöhykkeellä, mutta Suomen aluevesien ulkopuolella. Kunkin putkilinjan pituus Suomen talousvyöhykkeellä on noin 374 km perustuen korjattuun reittiin (rev. 52), ja se on esitetty jäljempänä kuvassa 2. 3 / 22
Kuva 2: NSP2 -putkilinjan reitti Suomen talousvyöhykkeellä 1.2 Tavoite Tämä asiakirja on laadittu tukemaan NSP2 -vesiluvan hakemista Suomessa. Asiakirjan tarkoitus on esittää arviointi NSP2 -putkilinjojen vaikutuksesta. 1.3 käyttäjät Seuraavat kolmannen osapuolen käyttäjät on otettu huomioon tässä teknisessä arvioinnissa: Öljy- ja kaasuputkilinjat Merenpohjassa kulkevat kaapelit Merenpohjassa suoritettavat kaivaukset Soranotto ja läjitys Tuulipuistot Aaltoenergiajärjestelmät Merenalaiset tunnelit Arvioinnin korostetaan sulkevan ulkopuolelle erityisesti seuraavat osa-alueet: Kalastustoimet aihepiiri on tämän teknisen arvioinnin ulkopuolella, ja NSP2 -hankkeessa sitä on käsitelty erikseen. Merellä tapahtuva öljy- ja kaasukenttätoiminta tätä toimialaa ei ole otettu huomioon, sillä Suomessa ei ole tunnettuja merialueiden varantoja. 4 / 22
2. VIITTEET Tässä selvityksessä on käytetty seuraavien viiteasiakirjojen tietoja: [1] W-EN-OFP-PFI-TNO-860-201701EN Technical Feasibility of Pipeline Removal and Seabed Reinstatement in Finnish EEZ [2] EN-OFP-POF-DWG-804-071711EN-03 Route Maps Finland [3] 804-800-EN-ENG-GEN-EMA-XXX Technical Note - Information for EIA/Permit Update 3 in Finnish Sector [4] W-SU-CON-POF-LST-800-CROSS0EN-05 Nord Stream 2 Cable and Pipeline Crossings [5] W-PE-EIA-PFI-DWG-805-030100EN-09 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Suomen alue [6] W-PE-EIA-REP-805-030100EN-09 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Suomi [7] Subsea Mineral Resources, US Geological Survey Bulletin 1689-A. [8] Hylätty rautamalmikaivos Suomessa. http://www.abandonedspaces.com/uncategorized/finlands-abandoned-iron-ore-mine.html [9] Suomen tuulivoimayhdistyksen verkkosivut. http://www.tuulivoimayhdistys.fi/en/windpower- in-finland/industrial-wind-power-in-finland/industrial-wind-power-in-finland [10] On the wave energy potential along the eastern Baltic Sea coast. Tarmo Soomere and Maris Eelsalu. Renewable Energy, Volume 71, November 2014, sivut 221 233. [11] FinEst Link -projekti. http://www.finestlink.fi/en/finest-link-project/ [12] Raportti nimeltä Acoustic-seismic survey along the proposed railway tunnel route options, between Helsinki and Tallinn. 19.8.-1.11.2016. Laatinut Geologian tutkimuskeskus, raportti päivätty 10.1.2017. [13] Finnish Estonian Transport Link (FinEst Link) Feasibility Study. Project plan, vers. 1.00 for Consultants. [14] Hyperloop One. https://hyperloop-one.com/ [15] Kanaalitunneli. http://www.nrm.org.uk/railwaystories/railwayarticles/eurotunnel [16] Fehmarnin salmen kiinteä tunneliyhteys http://femern.com/en 5 / 22
3. ÖLJY- JA KAASUPUTKILINJAT 3.1 Yleistä Merenalaisia öljy- ja kaasuputkilinjoja on monella alueella maailmassa. Kuitenkin Pohjanmeren alueella on yksi tiheimmistä putkilinjaverkostoista, kuten kuvassa 3 on esitetty. Kuva 3: Olemassa olevat Pohjanmeren kaasu- ja öljyputkilinjat NSP2 -hankkeen kannalta olennaisia ovat lukuisat halkaisijaltaan suuret (läpimitta 36 tai enemmän) kaasunsiirtoputkilinjat Pohjanmerellä ja Itämerellä. Osa niistä on esitetty alla olevassa taulukossa 1. Nimi Reitti Läpimitta Käyttöönotto Nord Stream (NSP) Venäjältä Saksaan 48 2011 & 2012 Zeepipe Europipe Zeepipe II Sleipnerin porauslautalta Belgiaan Draupnerin porauslautalta Saksaan Norjasta Sleipnerin porauslautalle 40 1993 40 1995 40 1996 UK Interconnector Isosta-Britanniasta Belgiaan 40 1998 Franpipe Draupnerin porauslautalta Ranskaan 42 1998 Europipe II Norjasta Saksaan 42 1999 BBL Interconnector Isosta-Britanniasta Hollantiin 36 2006 Langeled Norjasta Isoon-Britanniaan 42 & 44 2006 Taulukko 1 Esimerkkejä merkittävistä Itämeren ja Pohjanmeren 6 / 22
kaasunsiirtoputkilinjoista 7 / 22
3.2 Putkilinjojen risteyskohdat Putkilinjojen rakentamisen aikana, kuten Taulukossa 1 esitettyjen linjojen, ylitetään usein valmiiksi merenpohjassa kulkevia rakennelmia, kuten muita putkilinjoja. Samoin usein näiden uusien putkilinjojen asennuksen jälkeen vielä uudemmat putkilinjat risteävät niiden kanssa. Putkilinjojen risteyskohdan rakennus tapahtuu tyypillisesti seuraavasti: i. Olemassa olevaa putkea tutkitaan suunnitellun risteyskohdan läheisyydessä sen varmistamiseksi, että sijainti on oikea. ii. iii. iv. Nykyisen putken päälle asetetaan kiviainesta, joka muodostaa penkereen uuden putken tueksi, mutta myös pitää kahta putkilinjaa erillään. Kiviaineksen lisäksi myös betonipatjoja voidaan käyttää putkilinjojen erottamiseen. Sitten uusi putkilinja asennetaan huolellisesti risteyskohtaan samalla varmistaen, että uusi putkilinja sijoittuu tarkasti betonituille tai kivipenkereelle. Uutta putkilinjaa itseään suojelee sen päälle kasattu kiviaines. Nämä tyypilliset risteyskohdan rakennusvaiheet kuvataan alla olevassa kuvassa 4. a) Nykyisen putkilinjan päälle muodostetaan silta kiviaineksesta. b) Uusi putkilinja asetetaan kiviaineksesta kasatun sillan päälle. c) Sillan päälle asetettu uuden putkilinjaosuus peitetään lisäkiviaineksella. Kuva 4: Putkilinjojen risteyskohtien tyypilliset rakennusvaiheet Yleensä kyseisten putkilinjojen omistajat laativat sopimuksen nimeltä Risteyssopimus. Siinä virallistetaan risteyskohdan tekniset yksityiskohdat, rakennustapa sekä myös kunkin osapuolen vastuut ja korvausvelvollisuudet toiseen nähden. On myös todettava, että risteyssopimukset tyypillisesti edellyttävät, että nykyisen infrastruktuurin ylittävän osapuolen on tehtävä vaarojen tunnistaminen ja riskianalyysit (HIRA) osana työnsä suunnittelua ja valmistelua nykyisen infrastruktuurin lähellä. Nykyisen infrastruktuurin omistajat yleensä osallistuvat näihin analyyseihin ja pystyvät varmistamaan, että heidän infrastruktuurinsa lähellä tehtävät toimenpiteet suunnitellaan hyväksyttävällä tavalla ja risteyssopimuksen mukaisesti. Nykyisen infrastruktuurin omistaja pystyy myös yleensä osallistumaan merellä tapahtuvaan risteyskohdan rakennustyöhön. 8 / 22
3.3 Lähistöllä olevat putkilinjat Risteyskohtia vastaavassa tilanteessa kaksi putkilinjaa eivät varsinaisesti risteä keskenään, mutta ne ovat toistensa lähistöllä. Tällaisissa tilanteissa kyseisten putkilinjojen omistajat tyypillisesti solmivat sopimuksen nimeltä Läheisyyssopimus. Siinä virallistetaan risteyskohdan tekniset yksityiskohdat, rakennustapa sekä myös kunkin osapuolen vastuut ja korvausvelvollisuudet toiseen nähden. Tämä on muodoltaan yleensä hyvin samanlainen kuin edellä mainittu risteyssopimus, mukaan lukien vaarojen tunnistaminen ja riskianalyysit sekä osallistuminen merellä. Läheisyyden määritelmä sovitaan kyseisten osapuolten kesken, mutta 500 metrin suojaetäisyys on kuitenkin tyypillinen arvo. Tätä läheisyyden määrittävää arvoa käytetään risteyssopimuksessa NSP2- ja NSP -putkilinjojen välillä. 3.4 Mahdolliset vaikutukset tuleviin öljy- ja kaasuputkilinjoihin Suomen talousvyöhykkeellä NSP2 -putkilinjojen sijainnin ei pitäisi vaikuttaa tuleviin öljy- ja kaasuputkilinjoihin Suomen talousvyöhykkeellä, sillä risteyskohtien rakentaminen edellä kuvatulla tavalla mahdollistaa sen, että tulevat putkilinjat voivat kulkea NSP2 -putkilinjojen yli (ja päinvastoin). Yksi esimerkki tällaisesta tulevasta projektista on BalticConnector, joka sisältää 20 :n kaasuputkilinjan rakentamisen Itämeren poikki Suomesta Viroon (katso kuva 5). Kuva 5: BalticConnector -putkilinjan ehdotettu reitti Vaikka hankkeen aikataulun arvioidaan osuvan samaan ajanjaksoon kuin NSP2 -putkilinjan rakentamisen, nykyisten arvioiden perusteella BalticConnector -putkilinja ylittää NSP2 -linjan A 9 / 22
, mutta vielä ei tiedetä, ylittääkö NSP2 -linja B BalticConnectorin vai toisinpäin. NSP2 -putkilinjat ja BalticConnector -putkilinja ylittävät kaikki nykyiset Nord Stream AG -putkilinjat. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa hankkeet (NSP2 ja BalticConnector) suunnitellaan tällä hetkellä edellä kuvatulla tavalla toteutettavilla risteyskohdilla, ja kaikki kyseiset omistajat valmistelevat tarkempien tietojen virallistamista Risteyssopimuksella. 10 / 22
4. MERENPOHJASSA KULKEVAT KAAPELIT (SÄHKÖ JA TIETOLIIKENNE) 4.1 Yleistä Itämeren poikki kulkee useita merenalaisia kaapeleita, kuten HVDC-sähkökaapeleita ja tietoliikennekaapeleita. Joissakin tapauksissa kaapelit saattavat olla poissa käytöstä, ja ne on vain jätetty merenpohjaan. Kuvassa 6 on kuvattu Itämeren poikki kulkevien, käytössä olevien kaapelien määrä. 4.2 Kaapelien risteyskohdat Kuva 6: Itämeren kaapeliverkosto Kun uusien merenpohjassa kulkevien kaapelien on ylitettävä nykyisen infrastruktuurin reitti, kuten putkilinjoja tai muita kaapeleita, risteyskohdan suunnittelu -ja rakennusmenetelmät vastaavat yleensä luvussa 3.2 kuvattuja putkilinjojen risteyskohtia. Joitakin kaapeleihin sovellettavia eroavaisuuksia ovat seuraavat: i. Kun on kyse uusien sähkökaapelien asennuksesta, putkilinjojen operaattorit vaativat yleensä todisteita siitä, ettei sähkökaapeli häiritse putkilinjan katodisuojausta (eli anodeja). ii. Betonipatjojen käyttö on yleisempää risteyskohdan suunnittelussa, sillä kaapelin suunnittelijat käyttävät patjoja suojaamaan kaapelia kiviaineksen kasaamisen vaikutuksilta. 10/22
4.3 Mahdolliset vaikutukset tuleviin merenalaisiin kaapeleihin Suomen talousvyöhykkeellä NSP2 -putkilinjojen sijainnin ei pitäisi vaikuttaa tuleviin sähkö- ja tietoliikennekaapeleihin Suomen talousvyöhykkeellä, sillä risteyskohtien tyypillinen suunnittelu ja rakentaminen mahdollistavat tulevien kaapelien ylityksen NSP2 -putkilinjojen kanssa (ja päinvastoin). Tämä voidaan osoittaa siten, että kaapeleita on asetettu useita kertoja onnistuneesti risteämään nykyisten Nord Stream AG -putkilinjojen kanssa niiden vuosina 2011/2012 tapahtuneen asennuksen jälkeen. Käsityksen mukaan risteyssopimukset (ks. luku 3.2) on kaikissa näissä tapauksissa laadittu NSP -hankkeen ja kyseisten kaapelin omistajien kanssa. NSP2 -putkilinjojen sijainnin ei pitäisi vaikuttaa tiedossa oleviin tuleviin hankkeisiin, kuten nykyisen C- Lion -tietoliikennekaapelin suunniteltuun haaraan Suomen talousvyöhykkeeltä Hankoon, mikäli NSP2 -putkilinjat rakennettaisiin ennen haaroituskaapelin asennusta. Vastaavan käsityksen mukaan merenalainen valokuitukaapelihanke Saksan ja Ruotsin välillä Suomen, Baltian maiden ja Puolan kautta on myös suunnitteilla, mutta tästä hankkeesta ei ole vielä tarkkoja yksityiskohtia tiedossa. Mitä tulee edellä mainittuun C-Lion -kaapelin Hangon haaraan, mikäli valokuitukaapelihanke toteutetaan riittävän huolellisesti ja tarkasti suunnitellen, ei ole syytä kuvitella, että NSP2 -putkilinjojen olemassaolo aiheuttaisi huolta. 11 / 22
5. MERENPOHJASSA SUORITETTAVAT KAIVAUSTYÖT 5.1 Yleistä Mineraalien louhinta merenpohjasta on viime vuosina ollut kasvava kaivannaisteollisuuden ala. Kaupallisesti hyödynnettäviä mineraaleja ovat mangaaninoduulit ja timantit. Matalammissa vesissä tehtäviä merenalaisia kaivauksia voidaan suorittaa perinteisesti ruoppaus- ja porauslaitteilla, mutta syvemmissä vesissä esiintymiä voidaan louhia useilla yksittäisiä tehtäviä hoitavilla järjestelmillä. Syvän veden merenalaiset kaivaustyöt, kuten kuvassa 7 on esitetty, voivat koostua seuraavista vaiheista: Vedenalaiset tuotantotyökalut, kuten kauko-ohjatut telaketjuilla kulkevat ryömijät, valmistelevat esiintymän kaivausta leikkaamalla ja hajottamalla esiintymää merenpohjassa. Erikoistunut keräyskone kerää leikatun materiaalin vetämällä sen sisään merivesilietteenä sisäisillä pumpuilla, jotka työntävät nesteen joustavan putken läpi merenalaiseen pumppuun. Sitten neste pumpataan tuotannon tukialukseen nostojärjestelmällä, jossa siitä poistetaan vesi. Sitten materiaali voidaan siirtää kuljetusta varten maihin. Kuva 7: Kaavio merenalaisten kaivauslaitteiden käytöstä (Nautilus Minerals) 12 / 22
5.2 Mahdolliset vaikutukset tuleviin merenpohjassa suoritettaviin kaivauksiin Suomen talousvyöhykkeellä Kaupallinen rautamalmin louhinta Itämeren pohjasta aloitettiin Jussarön saarella viime vuosisadalla. Tämän toiminnan katsotaan kuitenkin loppuneen vuonna 1967 [viitteet 7, 8]. Vaikka malmivarannot sijaitsivat Itämeren vesillä, itse toiminta hoidettiin Jussarön saarelta käsin. Minkään kaupallisten merenalaisten kaivaustoimien ei tiedetä olevan käynnissä Suomen talousvyöhykkeellä, ja NSP2 -putkilinjojen vaikutuksen tähän toimialaan arvioidaan olevan hyvin rajallinen tai olematon. Suojaetäisyyden määrittäminen putkilinjojen kummallekin puolelle (eli suoja-alue) muodostaisi järjestelmän, jossa merenalaisia kaivauksia ei sallittaisi ilman aikaisempaa sopimusta NSP2 -hankkeen kanssa. Suoja-alue, joka ulottuu yleensä 500 metriä NSP2 -putkilinjojen kummallekin puolelle, voitaisiin muodostaa kaivaustoiminnan sallimiseksi ilman, että vaadittaisiin NSP2 -hankkeen jatkuvaa valvontaa. Suoja-alueen sisäpuolella tehtävät toimet edellyttäisivät kuitenkin kaivuuyhtiöitä laatimaan Läheisyyssopimuksen (kuten on mainittu luvussa 3.3) NSP2 -hankkeen kanssa kaivuutoiminnan harjoittamiseksi lähempänä NSP2 -putkilinjoja. 13 / 22
6. SORANOTTO JA LÄJITYS Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen [viite 6] ja muiden NSP2 -hankkeen antamien tietojen mukaan: Suomen aluevesillä Suomenlahdella ja varsinaisen Itämeren pohjoisosassa tiedetään olevan kolme (3) sallittua soran talteenottopaikkaa merihiekalle ja soralle. Suomen aluevesillä on kolme (3) käytössä olevaa läjitysaluetta (Loviisan, Helsingin ja Espoon edustalla). Käsityksen mukaan Inkoon läjityspaikka, joka mainittiin ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa, oli suunnitteilla Inkoon LNG-terminaaliin liittyen, mutta se ei ole enää ajankohtainen. Lyhin etäisyys soranotto- ja läjitysalueiden sekä NSP2 -putkilinjan välillä on noin 10 kilometriä. Mikäli tulevaisuudessa tällaiset soranotto- ja läjitystoimet eivät ulotu Suomen aluevesien ulkopuolelle ja NSP2 -putkilinjojen välittömään läheisyyteen, asiantuntija-arvioinnin perusteella voidaan todeta, että putkilinjoilla ei ole mitään haittavaikutuksia tässä suhteessa. Vaikka tällaiset toimet ulottuisivatkin aluevesien ulkopuolelle, NSP2 -putkilinjoilla katsotaan olevan rajoitettu vaikutus, ja asia hoidettaisiin Läheisyyssopimuksen avulla, kuten tämän raportin merenpohjassa suoritettavia kaivauksia käsittelevässä, edellisessä luvussa 3.3 on todettu. 14 / 22
7. TUULIPUISTOT Suomen tuulivoimayhdistyksen (STY) mukaan vuoden 2016 lopussa Suomen tuulivoimakapasiteetti oli 1 533 MW, joka tuotettiin yhteensä 552 tuuliturbiinilla. Lisäksi huhtikuun 2017 alussa Suomessa oli ilmoitettu lähes 11 300 MW:n tuulivoimahankkeiden perustamisesta. Suunnitellut merialueiden tuulivoimahankkeet muodostivat 1 400 MW tästä [Viite 9]. STY toteaa, että yksi suunniteltu tuulipuisto (Inkoo/Raasepori, operaattori: Suomen Merituuli Oy) sijaitsee merialueella Suomenlahdella NSP2 -putkilinjojen yleisessä läheisyydessä kuvan 8 osoittamalla tavalla. Kuva 8: Suunniteltu tuulipuisto Suomenlahdella Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan [viite 6] todetaan seuraavaa: Putkilinjan reitin lähellä ei ole tuulipuistoja. Etäisyys lähimmästä soveltuvasta tuulivoima-alueesta NSP2 -putkilinjan reitille on yli 10 kilometriä. Mikäli tulevaisuudessa nämä tuulipuistot eivät ulotu syvemmille vesille Suomen aluevesien ulkopuolelle ja NSP2 -putkilinjojen välittömään läheisyyteen, asiantuntija-arvion perusteella voidaan todeta, että NSP2 -putkilinjojen olemassaololla on vain vähän tai ei lainkaan haittavaikutuksia tässä suhteessa. 15 / 22
8. AALTOENERGIAJÄRJESTELMÄT Tutkimusten mukaan Suomessa on useita yrityksiä, jotka kehittävät aktiivisesti tuotteita aaltoenergiamarkkinoille. Teknologian kaupallinen sovellettavuus itse Itämeren alueelle on kuitenkin kyseenalaista johtuen aaltojen ominaisuuksien huomattavasta vuodenaikaisesta vaihtelusta sekä säännöllisesti esiintyvästä merijäästä [Viite 10]. Alueella käynnissä olevista aaltoenergiasuunnitelmista ei tiedetä, eikä niitä ole tunnistettu hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa [Viite 6]. Toteutettavuudesta tehtyjen rajoitettujen tutkimusten ja alueelle suunniteltujen aaltoenergiahankkeiden perusteella sekä myös asiantuntija-arvioinnin perusteella voidaan todeta, että NSP2 -putkilinjojen läsnäololla on vain vähän tai ei lainkaan haittavaikutuksia tässä suhteessa. 16 / 22
9. MERENALAISET TUNNELIT 9.1 Yleistä Tiedossa on kaksi (2) hanketta, joihin sisältyy Itämeren alla Suomesta Viroon kulkevia merenalaisia tunneleita, jotka risteävät NSP2 -putkilinjan reitin kanssa. Ensimmäinen on Helsingin ja Tallinnan välisen rautatieyhteyden tunneli (FinEST Link) ja toinen on Hyperloop-kuljetusjärjestelmän tunneli, joka yhdistää myös samat kaupungit. 9.1.1 FinEst Link Helsingin ja Tallinnan välillä liikkuvat tavarakuljetukset sekä työssäkävijät ja vapaa-ajan matkustajat lisääntyvät jatkuvasti, mistä aiheutuu ruuhkaa ja liikenteen pullonkauloja. Sen vuoksi on selvitetty 92 km pitkän rautatietunnelin toteutettavuutta näiden kahden kaupungin välillä [Viite 11]. FinEst Link -hanke koostuu kuudesta kumppaniorganisaatiosta Suomessa ja Virossa, ja se on saanut tukirahoitusta EU:n Interreg Central Baltic -ohjelmasta. Esiselvitys merenalaisesta Helsinki Tallinna-rautatietunnelista valmistui helmikuussa 2015. Tämän lisäksi on laadittu geologinen tutkimus vuoden 2016 lopussa. Tutkimuksen teki Geologian tutkimuskeskus, ja sen tulokset julkaistiin hankkeen verkkosivuilla [Viite 12]. Tunnelin reittivaihtoehdot on esitetty kuvassa 9 [Viite 13]. Kuva 9: FinEst Link -rautatietunnelin reittivaihtoehdot 17 / 22
9.1.2 Hyperloop One Hyperloop One on tällä hetkellä kehitys- ja testausvaiheessa oleva kuljetusjärjestelmä. Hyperloop One -järjestelmän avulla matkustajat ja rahti lastataan kapseliin, jota kiihdytetään asteittain sähköisellä käyttövoimajärjestelmällä alipaineistetun putken läpi. Kapseli hyödyntää magneettista levitaatiota ja liukuu suurella nopeudella vähäisen ilmanvastuksen ansiosta. Kehittäjät ovat väläytelleet jopa 1 000 km/h:n nopeuksia. Eurooppaan on suunniteltu yhdeksän mahdollista reittiä Hyperloop One -järjestelmälle, ja yksi niistä on Helsingin ja Tallinnan välille kaavailtu 90 km:n yhteys, kuten alla olevassa kuvassa 10 on esitetty [Viite 14]. 9.2 Tunnelien rakennusmenetelmät Kuva 10: Hyperloop One -tunnelin reitti Merenalaiset tunnelit voidaan rakentaa usealla eri menetelmällä. Yleisimmässä menetelmässä tunneli jyrsitään rannalta (tunnelijyrsimellä eli TBM:llä) maaperän ja/tai kallioperän läpi. Esimerkki tästä on Kanaalitunneli (pituus n. 50 km) Ison-Britannian ja Ranskan välillä, kuten käy ilmi kuvasta 11 [Viite 15]. Kuva 11: Kanaalitunnelin rakennus tunnelijyrsimellä 18 / 22
Yleisenä ohjenuorana jyrsityn tunnelin suunnittelussa voidaan pitää sitä, että tunnelia peittävän kannen pitäisi olla vähintään 1,0 1,5 kertaa tunnelin halkaisija. On kuitenkin huomattava, että tarkka tunnelin syvyys merenpohjan alla ja tällaisten merenalaisten tunnelien rakentamiseen käytettävä menetelmä riippuvat vahvistetuista maaperän olosuhteista tunnelin reitillä sekä vaaditusta merenalaisen tunnelin reitistä. Jos tunnelin reitillä merenpohjassa on esimerkiksi erittäin kovaa kiveä, tunneliaukon pintaa voi joutua poraamaan ja räjäyttämään tunnelin rakennusta varten. Vaihtoehtoinen tunnelinrakennusmenetelmä on upotettavan putken tekniikka. Tässä menetelmässä tunnelisegmentit rakennetaan rannan lähellä (esim. valualtaassa) ja kellutetaan tunnelin reitille merelle, jossa ne upotetaan paikalleen ja sitten yhdistetään toisiinsa. Ennen segmenttien upottamista paikalleen merenpohjaan kaivetaan suuri, ruopattu kaivanto kohtaan, johon tunnelin segmentti lasketaan. Niitä käytetään usein tapauksissa, joissa tiet ja rautatiet ylittävät jokia, suistoja ja meriväyliä/satamia. Esimerkki tällaisesta tunnelista sekä yksittäinen segmentti on esitetty kuvassa 12. Kuva 12: Upotettava putkitunneli / segmentti Esimerkki upotettavasta putkitunnelista rakennusvaiheessa on Lee-jokeen rakennettava Lee-tunneli Irlannin Corkissa, kuten kuvassa 13 on esitetty. Kuva 13: Upotettava putkitunneli rakennusvaiheessa On myös huomattava, että upotettavan putkitunnelin menetelmää harkitaan Itämeren alueella Fehmarninsalmen tunneliin [Viite 16], jonka on tarkoitus yhdistää Tanskan Lollannin saari 19 / 22
Saksan Fehmarnin saareen. Tämä ehdotettu tunneli olisi pisin laatuaan, 17,6 km pitkä ja 40 m syvä (merenpinnan alapuolella), ja siinä kulkisi kaksiraiteinen rautatie. 9.3 Mahdolliset vaikutukset tuleviin merenalaisiin tunneleihin Suomen talousvyöhykkeellä Vaikka FinEst Link - ja Hyperloop One -hankkeille suunniteltujen tunnelinrakennusmenetelmien yksityiskohtia ei ole tiedossa, tunnelireittien pituuden ja veden syvyyden huomioon ottaen on oletettavissa, että upotettava putkitunnelimenetelmä ei olisi sovellettavissa, vaan kaikki merenalaiset tunnelit rakennettaisiin louhimalla tunnelit merenpohjan alle. Tämän perusteella voidaan katsoa, että NSP2 -putkilinjat eivät vaikuta näihin suunniteltuihin tunnelihankkeisiin. Mikäli poraus ja räjäytys -tunnelinrakennusmenetelmää tarvitaan, tunnelin rakennuttajien pitäisi arvioida kokonaisuudessaan ja ottaa huolellisesti huomioon räjäytystoimien vaikutukset nykyiseen merenpohjan infrastruktuuriin koko tunnelin reitillä, eikä vain ehdotettujen NSP2 -putkilinjojen osalta. Voidaan myös todeta, että siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että näihin hankkeisiin valittaisiin upotetun putken tunnelinrakennusmenetelmä, tunnelin kehittäjien pitäisi arvioida kokonaisuudessaan ja ottaa huolellisesti huomioon kaikki tunnelin reitillä nykyisin oleva merenpohjan infrastruktuuri, mukaan lukien muut putkilinjat ja kaapelit, joista useimpia ei ole kaivettu merenpohjaan, eikä vain ehdotettuja NSP2 -putkilinjoja. 20/22
10. JOHTOPÄÄTÖS NSP2 -putkilinjojen mahdolliset vaikutukset on arvioitu seuraaviin Suomen talousvyöhykkeen tuleviin kolmannen osapuolen : Öljy- ja kaasuputkilinjat Merenpohjassa kulkevat kaapelit Merenpohjassa suoritettavat kaivaukset Soranotto ja läjitys Tuulipuistot Aaltoenergiajärjestelmät Merenalaiset tunnelit Yleisesti ottaen voidaan todeta, että asianmukaisen suunnittelun avulla NSP2 -putkilinjoilla on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta näihin kolmansiin osapuoliin. Seuraavat erityiset johtopäätökset voidaan tehdä: 1. NSP2 -putkilinjojen ei pitäisi vaikuttaa tuleviin öljy- ja kaasuhankkeiden suunnitelmiin Suomen talousvyöhykkeellä, eikä rajoittaa niitä. Tällaiset putkilinjat ja kaapelit usein risteävät tai sijaitsevat nykyisten putkilinjojen välittömässä läheisyydessä. 2. Risteämistekniikoita, joita käytetään vastaavissa putkilinjojen ja kaapelien risteyskohdissa Pohjanmerellä (ja aikaisemmissa putkilinjoissa Itämerellä, kuten NSP -putkilinja), ovat valmiina käytettäväksi NSP2 -putkilinjoissa. 3. Tyypillisten risteys- ja/tai läheisyyssopimuksien laadinta NSP2 -hankkeen ja muiden kolmansien osapuolten kesken tarjoaa viitekehyksen, jossa voidaan sopia tärkeimmistä teknisistä seikoista ja sopimusvelvoitteista. 4. Vastaavasti läheisyyssopimuksen laatimisen ja noudattamisen ansiosta NSP2 -putkilinjoilla on rajallinen vaikutus muihin mahdollisiin kolmannen osapuolen, kuten merenpohjassa suoritettavaan kaivaustoimintaan sekä tuuli- ja aaltoenergian kehityssuunnitelmiin. Putkilinjojen ja muiden tällaisten toimintojen väliset yhtymäkohdat analysoitaisiin ja niiden keskinäinen häiriintymisvaikutus eliminoitaisiin luomalla vähimmäisetäisyydet putkilinjojen ympärille. 5. NSP2 -putkilinjojen olemassaolo ei haittaa minkään tunnelin rakentamista Suomenlahteen tulevaisuudessa, sillä todennäköisin tunnelinrakennusmenetelmä (louhinta) ohjattaisiin kulkemaan merenpohjan alapuolelle, NSP2 -putkilinjojen alle. Tunnelin rakennuttajien tulisi arvioida kokonaisuudessaan ja ottaa huolellisesti huomioon tunnelinrakennusmenetelmät sekä mahdolliset vaikutukset kaikkeen nykyiseen merenpohjan infrastruktuuriin tunnelin reitillä, eikä vain ehdotettujen NSP2 -putkilinjojen osalta. 21 / 22
11. TARKISTUSTIEDOT 02 14.8.2017 Julkaistu käyttöön MBL KWH MBL 01 29.6.2017 Julkaistu asiakkaan arviointia varten Sisäinen 28.6.2017 Julkaistu sisäistä arviointia varten MBL KWH MBL MBL KWH MBL Versio nro: Päivämäärä Kuvaus Laatinut Tarkistanut Hyväksynyt 22 / 22