3.12.2012 350/9411/2011 MARKKINA-ANALYYSI HUOMATTAVASTA MARKKINAVOIMASTA TUKKU- TASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN MARKKINALLA

3.12.2012 350/9411/2011 MARKKINA-ANALYYSI HUOMATTAVASTA MARKKINAVOIMASTA TUKKU- TASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN MARKKINALLA

2 (41) SISÄLLYSLUETTELO: 1. LÄHTÖKOHDAT HUOMATTAVA MARKKINAVOIMAN TARKASTELULLE... 3 2. JULKINEN KUULEMINEN... 3 2.1. KANSALLINEN KUULEMINEN... 3 2.2. KANSAINVÄLINEN KUULEMINEN... 4 3. LAAJAKAISTAPALVELUJEN VÄHITTÄISMARKKINAT... 4 3.1. LAAJAKAISTATEKNOLOGIAT SUOMESSA... 4 3.2. YLEINEN MARKKINAKEHITYS LAAJAKAISTAPALVELUJEN VÄHITTÄISMARKKINOILLA... 5 3.3. LAAJAKAISTALIITTYMIEN KÄYTTÖ KOTITALOUKSISSA... 9 3.4. LAAJAKAISTALIITTYMIEN KÄYTTÖ YRITYKSISSÄ... 11 3.5. KYSYNNÄN JA TARJONNAN KORVATTAVUUS ERI TEKNISTEN TOTEUTUSTAPOJEN VÄLILLÄ... 12 4. RELEVANTIT MARKKINAT... 16 4.1. RELEVANTIT HYÖDYKEMARKKINAT TUKKUTASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN MARKKINOILLA... 16 4.2. RELEVANTIT MAANTIETEELLISET MARKKINAT TUKKUTASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN MARKKINOILLA... 25 4.3. YHTEENVETO RELEVANTEISTA MARKKINOISTA... 27 5. MARKKINAVOIMAN TARKASTELU... 27 5.1. TUKKUTASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN MARKKINOIDEN MERKITYS... 27 5.2. MARKKINAVOIMAN TARKASTELU ALUEELLISILLA MARKKINOILLA... 29 LIITTEET... 38

3 (41) 1. LÄHTÖKOHDAT HUOMATTAVA MARKKINAVOIMAN TARKASTELULLE Viestintämarkkinalain (393/2003) 17 1 momentin mukaan Viestintäviraston on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä markkina-analyysi merkityksellisiksi määritellyistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin. Merkityksellisiä viestintämarkkinoita määritellessään viestintämarkkinalain 16 velvoittaa Viestintävirastoa ottamaan huomioon komission suosituksen 1. Relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat tässä laajakaistapalvelujen tukkutarjonnasta. Kysymyksessä on komission suosituksen mukaiset tukkutason markkinat (markkina n:o 5). Viestintävirasto analysoi tukkutason laajakaistapalvelujen markkinat edellisen kerran vuosien 2008 2009 aikana. Tuolloin Viestintävirasto antoi 32 teleyritykselle 2 päätöksen huomattavasta markkinavoimasta. Kaikki päätökset ovat lainvoimaisia. Yrityskohtaiset päätökset ja markkina-analyysi ovat luettavissa viraston internet-sivuilla 3. Viestintävirasto analysoi samanaikaisesti tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden ohella myös kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinat (komission suosituksen mukainen markkina n:o 4). 2. JULKINEN KUULEMINEN 2.1. Kansallinen kuuleminen Viestintävirasto varasi 15.2.2012 alkaen teleyrityksille ja käyttäjiä edustaville tahoille tilaisuuden esittää käsityksensä viraston markkina-analyyseistä ja niihin liittyvistä päätös-luonnoksista koskien kiinteän verkkoon pääsyn tukkumarkkinaa ja tukkutason laajakaistapalvelujen markkinaa. Määräaika lausuntojen antamiselle päättyi suomenkielisten osalta 16.3.2012 ja ruotsinkielisten osalta 20.4.2012. Viestintävirasto sai yhteensä 17 lausuntoa. Lausunnot löytyvät Viestintäviraston kotisivuilta: http://www.ficora.fi/index/saadokset/lausuntopyynnot/taloudellinenvalvonta/p_42.ht ml Relevantit hyödykemarkkinat Finnet-liitto Ry. (Finnet), Anvia Oyj (Anvia), Alajärven Puhelinosuuskunta (APO), SSP Yhtiöt Oy (SSP), PPO-Yhtiöt Oy (PPO) katsoivat, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät tulisi sisältyä relevanttiin hyödykemarkkinaan. DNA Oy:llä (DNA), Digita Oy:llä (Digita), Elisa Oyj:llä (Elisa), FiCom Ry.:llä (FiCom), Kilpailuvirastolla, Kuluttajavirastolla, Kuluttajaliitolla, TeliaSonera Finland Oyj:llä (Sonera) ja TDC Oy FINLAND (TDC) ei ollut huomautettavaa hyödykemarkkinoiden määrittelystä. Relevantit maantieteelliset markkinat Elisa katsoi, että kunta ei ole relevantti maantieteellinen markkina-alue. Maantieteellisessä markkina-alueen määrittelyssä tulisi käyttää riittävän pieniä maantieteellisiä yksiköitä, jotta voidaan määritellä maantieteelliset alueet, joiden sisällä kilpailuolosuhteet ovat riittävän samanlaiset. Finnet katsoi, että maantieteelliset markkina-alueet tulisi määritellä siten, että ne eivät ole kuntarajoista riippuvia. Esimerkiksi määrittely voisi perustua aikaisemmin käytettyyn perinteisen toimialue -tason tietoon. 1 Komission suositus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla 2007/879/EY, EYVL L 344, 17.12.2007, s. 65. 2 Yhteenliittymisten ja yritysostojen seurauksena huomattava markkinavoiman asema koskee tällä hetkellä 28 teleyritystä. 3 http://www.ficora.fi/index/saadokset/tulkinnat/hmvpaatokset/koe.html

4 (41) TDC katsoi, että pääkaupunkiseudun osalta markkinaa olisi tarpeen tarkastella postinumeroalueittain. DNA:lla, Digita:lla, FiCom:illa, Kilpailuvirastolla, Kuluttajavirastolla, Kuluttajaliitolla ja Soneralla ei ollut huomautettavaa maantieteellisten markkinoiden määrittelystä. Huomattavan markkinavoiman yrityksen nimeäminen Finnet, Anvia, APO, SSP ja PPO katsoivat, että Finnet-liittoon kuuluvilla yrityksillä mukaan lukien Anvia, APO, SSP ja PPO ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa. Digita katsoi, että ainakaan tiheään asutuilla alueilla ei ole tarvetta huomattavan markkinavoiman yrityksen nimeämiseen. Elisa katsoi, että sillä ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa pääkaupunkiseudulla tai muilla keskusta-alueilla. DNA:lla, FiCom:illa, Kilpailuvirastolla, Kuluttajavirastolla ja Kuluttajaliitolla, Sonera:lla, TDC:llä, ei lausunut huomattavan markkinavoiman yrityksen nimeämisestä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinalla tai tukkutason laajakaistapalvelujen markkinalla. Johtopäätökset kansallisesta kuulemisesta Viestintävirasto katsoo, ettei lausuntojen seurauksena ole tullut esille sellaista uutta lisätietoa, jonka perusteella olisi perusteltua muuttaa relevanttien hyödykemarkkinoiden tai relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinalla. Lausuntojen seurauksena ei ole myöskään tullut sellaista uutta lisätietoa, jonka perusteella olisi syytä muuttaa huomattavan markkinavoiman yrityksen arvioimisen perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. 2.2. Kansainvälinen kuuleminen Viestintävirasto antoi komissiolle 18.5.2012 tiedoksi Viestintäviraston markkinaanalyysin huomattavasta markkinavoimasta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Kansainväliselle kuulemiselle asetettu määräaika päättyi 18.6.2012. Komissio huomautti Viestintävirastoa kaapelitelevisioverkkojen sisällyttämisestä markkinoiden määritelmään. Komissio kuitenkin katsoi, että koska kaapelitelevisioverkon sisällyttäminen markkinoiden määritelmään ei muuta markkina-analyysin lopputulosta, kysymys kaapelitelevisioverkon sisällyttämisestä markkinoiden määrittelyyn voidaan jättää avoimeksi. Komissiolla ei ollut muuta huomautettavaa markkina-analyysistä. 3. LAAJAKAISTAPALVELUJEN VÄHITTÄISMARKKINAT Tukkutason laajakaistapalvelujen kysyntä on niin sanotusti johdettua kysyntää laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilta. Tukkutason laajakaistapalvelun tarjoaminen mahdollistaa laajakaistapalvelujen tarjoamisen loppukäyttäjille sellaiselle teleyritykselle, jolla ei ole omaa laajakaistaverkkoa. Tarjotakseen laajakaistapalveluja loppukäyttäjille teleyritys vuokraa yhteyden toteuttamiseen vaadittavaa verkkokapasiteettia eli laajakaistatukkutuotteen toiselta teleyritykseltä, jolla on oma laajakaistaverkko. 3.1. Laajakaistateknologiat Suomessa Laajakaistayhteydellä tarkoitetaan yleensä kiinteähintaista ja aina auki olevaa tiedonsiirtoyhteyttä, jonka teoreettinen tiedonsiirtonopeus on yli 144 kbit/s verkosta loppuasiakkaaseen päin (download) ja jonka kautta on mahdollisuus päästä avoimeen internetiin. Edellisten kriteerien lisäksi kaikkien Viestintäviraston tilastoimien laajakaistaliittymien hinnoittelun voidaan olettaa perustuvan kiinteään kuukausimaksuun.

5 (41) Laajakaistaliittymät voidaan jakaa kiinteän verkon laajakaistaliittymiin ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiin 4. Yleisimmät kiinteässä verkossa tiedonsiirtopalvelujen tarjoamiseksi käytetyt nimensä mukaisiin laajakaistateknologioihin perustuvat liittymätyypit ovat DSL-liittymä 5, kaapelimodeemiliittymä 6 sekä kiinteistö- tai taloyhtiöliittymä 7. Muita käytössä olevia laajakaistateknologioita ovat muun muassa FTTHliittymä 8, FlashOFDM-liittymä 9, WiMAX-liittymä 10 sekä Wlan-liittymä 11. Sekä kiinteään kuukausimaksuun sisältyvältä tiedonsiirtomäärältään rajoittamattomat että rajoitetut matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä perustuvat erilaisiin UMTS-tekniikoihin, joihin osaltaan voidaan laskea myös LTE-tekniikka. LTE-tekniikan käyttö on kuitenkin vielä vähäistä ja palveluja tarjotaan maantieteellisesti varsin rajatuilla alueilla. 3.2. Yleinen markkinakehitys laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla Suomessa oli kesäkuun 2011 lopussa 4,55 miljoonaa kuukausimaksullista kiinteän verkon laajakaistaliittymää ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Liittymistä 1,57 miljoonaa oli kiinteän verkon laajakaistaliittymiä ja 2,98 miljoonaa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Kiinteän verkon laajakaistaliittymistä noin 76 prosenttia oli kotitalousasiakkaiden ja noin 24 prosenttia yritysasiakkaiden käytössä. Vastaavasti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä noin 68 prosenttia oli kotitalousasiakkaiden ja noin 32 prosenttia yritysasiakkaiden käytössä. Kotitalousasiakkaiden käyttämistä matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä noin 74 prosenttia oli kuukausimaksuun sisältyvältä tiedonsiirtomäärältään rajoittamattomia, kun vastaavasti yritysasiakkaiden käyttämistä tiedonsiirtoliittymistä tällaisia oli vain noin 26 prosenttia. Kokonaisuutena kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrä alkoi vähentyä vuonna 2008, mutta kääntyi uudelleen kasvuun vuoden 2010 toisella puolivuosijaksolla. Kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrän kasvu jatkui myös vuoden 2011 ensimmäisellä puolivuosijaksolla. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut joka vuosi aina vuodesta 2007 lähtien, jolloin kiinteään kuukausimaksuun perustuvia matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä alettiin tarjota laajasti ja näkyvästi loppuasiakkaille. Kuviossa 1. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrän kehitystä vuosina 2005 2011. 4 Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymillä tarkoitetaan sellaisia kuukausimaksullisia ja tiedonsiirtomäärän kannalta rajoittamattomia tai rajoitettuja tiedonsiirtoliittymiä, joiden teoreettinen tiedonsiirtonopeus on yli 144 kbit/s verkosta loppuasiakkaaseen päin ja joiden kautta on mahdollisuus päästä avoimeen internetiin. 5 DSL (Digital Subscriber Line) on puhelinverkon metallijohdintilaajayhteyden kautta tarjottava laajakaistaliittymä. DSLtekniikoista yleisin Suomessa käytetty tekniikka on ADSL. 6 Kaapelimodeemiliittymä on kaapelitelevisioverkon kautta tarjottava laajakaistaliittymä, joka perustuu Docsis 1.0/1.1, Docsis 2.0 tai Docsis 3.0 tekniikkaan. 7 Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymä voidaan toteuttaa eri tekniikoita hyödyntäen. Pääasiassa kiinteistö- ja taloyhtiöliittymiä on toteutettu DSL-, Ethernet- ja HomePNA-tekniikalla, mutta joissain harvoissa tapauksissa niitä on voitu toteuttaa myös langattomia tekniikoita hyödyntäen. Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät ovat liittymiä, joita tarjotaan normaalisti yksittäisille taloyhtiön osakkaille (kiinteistöliittymä) tai taloyhtiöille (taloyhtiöliittymä). Kiinteistöliittymissä osakas ja taloyhtiöliittymissä taloyhtiö on sopimussuhteessa teleyritykseen. Nykyisin käytetään kiinteistö- ja taloyhtiöliittymäyhdistelmiä, joissa taloyhtiö tilaa teleyritykseltä kaikille osakkaille niin sanotun perusliittymän ja osakkailla on sen lisäksi mahdollisuus tilata lisäpalveluja (esimerkiksi perusliittymän nopeuden nostaminen) teleyrityksiltä sopimalla näistä erikseen teleyrityksen kanssa. Viestintäviraston tilastoinnissa DSL-tekniikalla toteutetut kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät on tilastoitu DSL-liittymiksi, valokuidulla loppuasiakkaalle asti tarjotut kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät on tilastoitu FTTH-liittymiksi, ja tilastoissa kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät sisältävät ainoastaan Ethernet- ja HomePNA-tekniikalla toteutetut kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät. 8 FTTH-liittymä (Fibre to the Home) on valokuituverkon kautta tarjottava laajakaistaliittymä, jossa fyysinen yhteys teleyrityksen verkosta aina loppuasiakkaalle asti on toteutettu valokuitukaapelilla. FTTH-liittymiin lasketaan mukaan niin kotitalous- kuin yritysasiakkaille tarjotut liittymät. 9 FlashOFDM-liittymä on langaton laajakaistayhteys, joka perustuu FlashOFDM-tekniikkaan. Suomessa FlashOFDMliittymien tarjoamiseen käytetään 450 MHz taajuusaluetta, mistä johtuen liittymiä markkinoidaan myös @450-verkon laajakaistaliittymänä. 10 WiMAX-liittymä (World Interoperability for Microwave Access) on langaton laajakaistayhteys, joka perustuu WiMAXtekniikkaan. WiMAX-liittymiä tarjotaan pääosin paikallisten WiMAX-verkkojen alueilla. 11 Wlan (Wireless Local Area Network) on langaton laajakaistayhteys, joka perustuu Wlan-tekniikkaan. Wlan-liittymiä tarjotaan pääosin paikallisten Wlan-verkkojen alueilla. Wlan-liittymät eivät sisällä kotitalous- tai yritysasiakkaiden sisäisiä Wlanyhteyksiä.

6 (41) 5 000 000 4 500 000 4 000 000 3 500 000 3 000 000 Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä Muut FTTH Langaton laajakaista Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät Kaapelimodeemi DSL 2 500 000 2 000 000 1 500 000 1 000 000 500 000 0 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Kuvio 1: Laajakaistaliittymien määrän kehitys vuosina 2005 2011. (Ennen vuotta 2011 matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrä sisältää ainoastaan rajoittamattomat matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät). Vuosi 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Ajankohta 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. DSL 927 600 1 066 100 1 161 100 1 210 900 1 270 500 1 270 100 1 231 300 1 216 300 1 185 900 1 162 600 1 112 700 1 115 900 Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä 143 100 307 100 479 700 664 300 908 000 1 152 200 1 636 300 2 979 800 Kaapelimodeemi 148 900 161 500 181 100 192 900 209 600 212 900 214 800 215 500 222 700 229 600 240 600 255 500 Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät 91 100 69 900 72 900 98 100 114 000 104 600 134 900 104 700 106 600 117 500 158 000 139 400 Langaton laajakaista 3 200 4 000 4 900 11 200 15 200 19 600 26 100 31 600 31 800 30 100 26 700 38 700 FTTH 12 600 14 500 20 300 21 100 Muut 3 400 8 400 9 000 7 100 7 800 9 000 9 800 11 500 6 000 800 1 100 900 Yhteensä 1 174 200 1 309 900 1 429 000 1 520 200 1 760 200 1 923 200 2 096 600 2 243 900 2 473 600 2 707 300 3 195 700 4 551 300 Taulukko 1: Laajakaistaliittymien määrän kehitys tekniikoittain vuosina 2005 2011. (Ennen vuotta 2010 matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrä sisältää ainoastaan rajoittamattomat matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät). Kaapelimodeemiliittymien ja FTTH-liittymien määrät ovat kasvaneet joka vuosi vastaavien liittymäteknologioiden käyttöönotosta lähtien. Myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymien määrä on pääosin kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Sen sijaan DSLliittymien ja kiinteään sijaintipaikkaan tarjottujen langattomien yhteyksien määrät ovat viime vuosina laskeneet. DSL-liittymien määrä oli laskenut vuoden 2008 lopusta kesäkuun 2011 loppuun mennessä noin 155 000 liittymällä eli noin 12 prosenttia. Kesäkuun 2011 lopussa DSL-tekniikka oli kuitenkin edelleen yleisin kiinteiden laajakaistaliittymien tarjoamiseen käytetty tekniikka. Kesäkuun 2011 lopussa noin 71 prosenttia kiinteistä laajakaistaliittymistä oli tarjottu DSL-tekniikalla. Taulukossa 1. ja kuviossa 2. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrän kehitystä. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 DSL Kaapelimodeemi Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät Langaton laajakaista FTTH Muut Kuvio 2: Eri kiinteän verkon laajakaistatekniikoiden ja toteutustapojen osuus kiinteiden laajakaistaliittymien määrästä vuosina 2005 2011.

7 (41) Kesäkuun 2011 lopussa kiinteistä laajakaistaliittymistä noin 83 prosenttia oli yhteysnopeudeltaan 12 vähintään 2 Mbit/s ja noin 17 prosenttia näitä hitaampia eli yhteysnopeudeltaan alle 2 Mbit/s. Yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymiä oli noin 41 prosenttia. Vastaavasti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä noin 54 prosenttia oli yhteysnopeudeltaan vähintään 2 Mbit/s ja noin 46 prosenttia alle 2 Mbit/s. Taulukossa 2. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja kuviossa 3. matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien yhteysnopeuksien kehitystä vuosina 2008 2011. Vuosi 2008 2009 2010 2011 Ajankohta 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. 31.12. 30.6. Alle 2Mbit/s 40 % 43 % 39 % 30 % 24 % 17 % 2Mbit/s - alle 4Mbit/s 50 % 47 % 26 % 22 % 17 % 17 % 4Mbit/s - alle 10Mbit/s 19 % 25 % 26 % 25 % 10Mbit/s tai yli, mutta alle 25Mbit/s 14 % 19 % 26 % 33 % 9 % 9 % 25Mbit/s - alle 100Mbit/s < 1 % 1 % 3 % 3 % Tasan 100Mbit/s tai yli 1 % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % Taulukko 2: Kiinteän verkon laajakaistaliittymien yhteysnopeudet 30.6.2011. 1 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Alle 2 Mbit/s 2 Mbit/s - alle 4 Mbit/S 4 Mbit/s - alle 10 Mbit/S 10 Mbit/s - alle 25 Mbit/S Kuvio 3: Matkaviestinverkon kuukausimaksullisten tiedonsiirtoliittymien yhteysnopeudet 30.6.2011. Yhteysnopeudeltaan hitaampien, alle 8 Mbit/s, kiinteän verkon laajakaistaliittymien listahinnat eivät ole merkittävästi alentuneet viimeisten kahden vuoden aikana. Sen sijaan yhteysnopeudeltaan 8 Mbit/s ja 24 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymien hinnat ovat laskeneet merkittävästi. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien listahinnat ovat alentuneet yhteysnopeuksista riippumatta. Kuviossa 4. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien painotetun keskimääräisen kuukausihinnan kehitystä vuosina 2009 2011 ja taulukossa 3. on ilmoitettu tärkeimmät tunnusluvut vähittäishinnoista. 12 Tässä yhteysnopeudella tarkoitetaan teleyritysten markkinoinnissa käyttämiä nimellisnopeuksia. Todelliset yhteysnopeudet voivat vaihdella esimerkiksi käytetyn tekniikan, yhtäaikaisten käyttäjien määrän sekä mahdollisen tilaajayhteyden pituuden vaikutuksesta. Erityisesti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien yhteysnopeuteen vaikuttaa yhtäaikaisten käyttäjien määrä ja käyttäjän etäisyys lähimmästä tukiasemasta. Yhtäaikaisten käyttäjien määrä ja käyttäjän etäisyys lähimmästä tukiasemasta vaikuttavat myös Flash-OFDM-, Wlan- ja WiMAX-tekniikalla toteutettujen langattomien laajakaistaliittymien yhteysnopeuteen, mutta vaikutukset ovat pienempiä kuin matkaviestinveron tiedonsiirtoliittymissä, koska langattomat laajakaistaliittymät tarjotaan pääasiassa kiinteään sijaintipaikkaan, jolloin yhteyden laatua voidaan tietyssä määrin optimoida, ja näissä langattomissa laajakaistaverkoissa on suhteellisesti vähän käyttäjiä verrattuna esimerkiksi matkaviestinverkkoon. Teleyritysten ilmoittamat yhteysnopeuden vaihteluvälit ovat huomattavasti laveammat matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymissä kuin kiinteän verkon laajakaistaliittymissä.

8 (41) 60,00 50,00 40,00 30,00 1M 2M 8M 24M 100M 20,00 10,00 0,00 01/2009 04/2009 07/2009 10/2009 01/2010 04/2010 07/2010 10/2010 01/2011 04/2011 07/2011 10/2011 Kuvio 4: Kiinteän verkon laajakaistaliittymien alueellisilla väestömäärillä ja teleyritysten markkinaosuuksilla painotetun keskiarvohinnan kehitys eri yhteysnopeuksittain. Hintatiedot on kerätty teleyritysten julkaisemista listahinnastoista, eikä hinnoissa ole huomioitu teleyritysten laajakaistaliittymätarjouksia. Taulukko 3: Kiinteän verkon laajakaistaliittymien hintojen tunnusluvut yhteysnopeuksittain huhtikuussa 2011. Kiinteän ja matkaviestinverkon 1-2 Mbit/s-tiedonsiirtoliittymien hintaerot ovat kasvaneet viimeisten kahden vuoden aikana. Esimerkiksi yhteysnopeudeltaan 2 Mbit/s matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien keskiarvohinta oli lokakuussa 2011 noin 60 prosenttia yhteysnopeudeltaan vastaavanlaisen kiinteän verkon laajakaistaliittymän hinnasta. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä tarjotaan siis huomattavasti alemmilla hinnoilla kuin yhteysnopeudeltaan vastaavanlaisia kiinteän verkon laajakaistaliittymiä. Kuviossa 5 on kuvattu matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien keskimääräisen kuukausihinnan kehitystä ja kuviossa 6. matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien keskimääräisen kuukausihinnan kehitystä suhteessa kiinteän verkon laajakaistaliittymien keskimääräisen hintaan vuosina 2009 2011.

9 (41) 40,00 30,00 20,00 512 kbit/s 1 Mbit/s 2 Mbit/s 10,00 0,00 01/2009 04/2009 07/2009 10/2009 01/2010 04/2010 07/2010 10/2010 01/2011 04/2011 07/2011 10/2011 Kuvio 5: Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien keskiarvohinnan kehitys yhteysnopeuksittain. Hinnastossa yhteysnopeus on määritelty teleyritysten sopimuksissa ilmoittaman nopeuden vaihteluvälin yläarvon mukaisesti. Hintatiedot on kerätty teleyritysten julkaisemista listahinnastoista, eikä hinnoissa ole huomioitu teleyritysten laajakaistaliittymätarjouksia. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 01/2009 04/2009 07/2009 10/2009 01/2010 04/2010 07/2010 10/2010 01/2011 04/2011 07/2011 10/2011 Mobiiliverkon tiedonsiirtoliittymän keskiarvohinta suhteessa kiinteän verkon laajakaistaliittymän keskiarvohintaan, 1 Mbit/s. Mobiiliverkon tiedonsiirtoliittymän keskiarvohinta suhteessa kiinteän verkon laajakaistaliittymän keskiarvohintaan, 2 Mbit/s. Kuvio 6: Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien keskiarvohinta suhteessa yhteysnopeudeltaan vastaavanlaisten kiinteän verkon laajakaistaliittymien painotettuun keskiarvohintaan eri ajankohtina. 3.3. Laajakaistaliittymien käyttö kotitalouksissa Vuonna 2011 noin 48 prosentilla internetyhteyttä käyttävistä kotitalouksista oli ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymä. Noin 21 prosentilla kotitalouksista oli sekä kiinteän verkon laajakaistaliittymä että ainakin yksi matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä, ja noin 28 prosentilla oli ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä. Niiden kotitalouksien, joissa oli sekä kiinteän verkon laajakaistaliittymä että ainakin yksi matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä, osuus on kasvanut vuodesta 2010 noin 9 prosenttiyksiköllä. Myös niiden kotitalouksien, jotka käyttivät ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää, osuus on kasvanut noin 4 prosenttiyksikköä. Vastaavasti niiden kotitalouksien, jotka käyttivät ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymää, osuus on vähentynyt noin 13 prosenttiyksikköä. 13 Kuviossa 7. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttöä kotitalouksissa. 13 Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimus 2011, Viestintävirasto. Tiedot on laskettu tutkimusten tausta-aineistoista.

10 (41) 100 % 4 % 3 % 90 % 80 % 24 % 28 % 70 % 60 % 12 % 21 % 50 % 40 % 30 % 20 % 61 % 48 % 10 % 0 % 2010 2011 Muu kuin laajakaistayhteys tai ei osaa sanoa Ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä Kiinteän verkon laajakaistaliittymä ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä Ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymä Kuvio 7: Kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttö kotitalouksissa marraskuussa 2010. Tarkasteltaessa sellaisia kotitalouksia, joissa on joko kiinteän verkon laajakaistaliittymä tai yksi tai useampia matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä voidaan maakunnittain huomata merkittäviä eroja. Pelkästään kiinteän verkon laajakaistaliittymien käyttö on yleisempää tiheään asutuissa maakunnissa, kun vastaavasti pelkästään matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttö on yleisempää harvaan asutuissa maakunnissa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa vain noin 30 prosentilla kotitalouksista on ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymä, kun vastaava luku Uudellamaalla on vajaat 60 prosenttia. Vastaavasti Pohjois-Savossa yli 40 prosenttia käyttää ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä, kun vastaava luku Uudellamaalla on vajaat 20 prosenttia.

11 (41) 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Uusimaa Keski-Pohjanmaa Pohjanmaa Kymenlaakso Pohjois-Karjala Päijät-Häme KOKO SUOMI Kanta-Häme Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa Satakunta Kainuu Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Lappi Etelä-Karjala Etelä-Savo Keski-Suomi Pohjois-Savo Muu kuin laajakaistaliittymä tai EOS Ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä Kiinteän verkon laajakaistaliittymä ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä Ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymä Kuvio 8: Kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttö kotitalouksissa maakunnittain syksyllä 2011. Kun tarkastellaan yhteysnopeudeltaan erilaisten laajakaistaliittymien saatavuutta eri alueilla, matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttäminen ainoana internetyhteytenä on yleisempää niillä alueilla, joilla on heikommin saatavilla yhteysnopeudeltaan yli 8 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymiä. Pääasiallisesti yhteysnopeudeltaan yli 8 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymiä on paremmin saatavilla taajaan asutuilla seuduilla kuin haja-asutusseuduilla. Tämä osaltaan selittää sitä, että tiheään asutuissa maakunnissa matkaviestinverkon tiedonsiirto on enemmän täydentävä palvelu kiinteän verkon laajakaistapalveluille, kun taas asukastiheydeltään vähemmän keskittyneissä maakunnissa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä muodostaa vähittäismarkkinoilla useammin korvaavan vaihtoehdon kiinteän verkon laajakaistaliittymälle. Kuviossa 8. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttöä kotitalouksissa maakunnittain. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät muodostavat osalle kuluttajista potentiaalisen vaihtoehdon kiinteän verkon enintään 8 Mbit/s-laajakaistaliittymille. Osa kuluttajista käyttää kuitenkin edelleen yhteysnopeudeltaan enintään 8 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymiä, vaikka matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät voivat olla jopa yli puolet halvempia kuin nimelliseltä tiedonsiirtonopeudeltaan vastaavat kiinteän verkon laajakaistaliittymät. 3.4. Laajakaistaliittymien käyttö yrityksissä Vuonna 2010 laajakaistaista internetyhteyttä käyttävistä yrityksistä noin 29 prosenttia käytti ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymää. Noin 68 prosenttia yrityksistä käytti sekä kiinteän verkon laajakaistaliittymää että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää, ja vastaavasti noin 3 prosenttia käytti ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. 14 Yritysasiakkaille matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä on yleensä vain täydentävä vaihtoehto kiinteän verkon laajakaistaliittymälle. Kuviossa 9. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttöä yrityksissä. 14 Tietotekniikan käyttö yrityksissä 2010, Tilastokeskus. Tiedot on laskettu erikseen Tilastokeskuksen julkaiseman tutkimuksen tausta-aineistosta Viestintäviraston pyynnöstä. Kyselytutkimuksen tiedot on kerätty keväällä 2010.

12 (41) 3 % 29 % Kiinteän verkon ja matkaviestinverkon laajakaistaliittymä Ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymä Ainoastaan matkaviestinverkon laajakaistaliittymä 68 % Kuvio 9: Kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttö yrityksissä keväällä 2010 (Lähde: Tilastokeskus, Tietotekniikan käyttö yrityksissä 2010). Vuonna 2010 noin 90 prosentilla yrityksistä oli käytössä yhteysnopeudeltaan vähintään 2 Mbit/s oleva laajakaistaliittymä ja vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymä oli noin 40 prosentilla yrityksistä. 15 Kuviossa 10. on kuvattu yrityksissä käytössä olevien laajakaistaliittymien yhteysnopeuksien jakautumista vuonna 2010. 60 % 50 % 53 % 51 % 46 % 49 % 44 % 40 % 36 % 30 % 26 % 23 % 32 % 29 % 29 % 20 % 10 % 0 % 14 % 14 % 10 % 10 % 11 % 8 % 6 % 4 % 1 % Alle 2 Mbit/s 2 - alle 10 Mbit/s 10 - alle 100 Mbit/s Vähintään 100 Mbit/s 10-19 20-49 50-99 100+ Kaikki yritykset Kuvio 10: Laajakaistan suurin nopeus yrityksissä keväällä 2010, osuus kokoluokan yrityksistä, joilla on laajakaista (Lähde: Tilastokeskus, Tietotekniikan käyttö yrityksissä 2010). 3.5. Kysynnän ja tarjonnan korvattavuus eri teknisten toteutustapojen välillä Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinat muodostuvat verkkoyrityksen palveluyritykselle tarjoamasta tukkutason laajakaistapalvelusta. Tukkutason laajakaistapalvelulla tarkoitetaan bittivirtapohjaista (niin sanottu bitstream) tai ominaisuuksiltaan tätä vastaavaa datapalvelua, joka mahdollistaa laajakaistadatan välittämisen ala- ja yläsuuntaan (downstream/upstream). Viestintämarkkinalain 24 :ssä tällaisesta datasiirtopalvelusta käytetään nimitystä tilaajayhteyden siirtokapasiteetti. Tukkutason laajakaistapalvelujen kysyntä on niin sanotusti johdettua kysyntää laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilta. Siksi on tärkeää ensiksi tarkastella kysynnän korvattavuutta laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Kysynnän korvattavuudella 15 Tietotekniikan käyttö yrityksissä 2010, Tilastokeskus. Kyselytutkimuksen tiedot on kerätty keväällä 2010.

13 (41) tarkoitetaan ostajan mahdollisuutta vaihtaa palveluntarjoajaa palvelun hinnan noustessa. Kysynnän korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla, onko markkinoilla kilpailevia tuotteita, joita asiakkaat voisivat helposti siirtyä käyttämään, jos kyseisen tuotteen hinta nousisi merkittävästi ja pysyvästi suhteessa muihin tuotteisiin. Laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoiden kysynnän korvattavuuden arvioinnin kannalta ostajalla tarkoitetaan loppukäyttäjiä eli laajakaistapalveluja käyttäviä kotitalous- ja yritysasiakkaita. Palveluntarjoajalla tai tuotteiden valmistajilla tarkoitetaan laajakaistapalveluja tarjoavia palvelu- tai verkkoyrityksiä. Viestintävirasto on katsonut vuonna 2009 antamissaan tukkutason laajakaistapalvelua koskevissa huomattavan markkinavoiman päätöksissä, että tukkutason laajakaistapalvelun tulee sisältää fyysinen yhteys loppukäyttäjälle eli tilaajayhteys tai tilaajayhteyden yläkaista. Vuonna 2009 annetuissa päätöksissä huomattava markkinavoiman teleyritykset on velvoitettu tarjoamaan muille teleyrityksille kiinteässä puhelinverkossa DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuja tukkutason laajakaistapalveluja. Siten nyt tehtävässä analyysissä arvioidaan muilla tekniikoilla tarjottavien laajakaistapalvelujen korvaavuutta DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuille laajakaistapalveluille. DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottaviin laajakaistapalveluihin huomioidaan myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät, koska ne on toteutettu DSL-, Ethernet- FTTH- tai HomePNA-tekniikalla ja koska kyseessä oleviin tekniikoihin on kohdistettu ennakkosääntelyä. 16 Pääosa teleyrityksistä tarjoaa tällä hetkellä DSLtekniikalla toteutettuja laajakaistaliittymiä, joiden yhteysnopeudet vaihtelevat 1-24 Mbit/s välillä. Osa teleyrityksistä kuitenkin tarjoaa myös yhteysnopeudeltaan 24 Mbit/s nopeampiakin laajakaistaliittymiä aina 100 Mbit/s asti. Valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuja laajakaistaliittymiä teleyritykset tarjoavat yhteysnopeuksilla, jotka vaihtelevat 1-100 Mbit/s välillä. Kun katsotaan yleisesti kiinteän verkon laajakaistaliittymien tarjontaa ja markkinointia, teleyritykset ovat kohdistaneet tarjontansa yhä useammin yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymien tarjontaan ja jollain alueilla teleyritykset eivät edes tarjoa yhteysnopeudeltaan alle 10 Mbit/s laajakaistaliittymiä. Pääasiassa yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymiä tarjotaan osana edistyneenpää laajakaistapalvelupakettia, kuten HDtasoista IPTV-palvelupakettia. Kaapelimodeemiliittymien korvaavuus Kesäkuun 2011 lopussa käytössä oli noin 256 000 kaapelimodeemiliittymää. Kaapeliverkossa tarjottava kaapelimodeemiliittymä oli toiseksi yleisin tekniikka tarjota kiinteän verkon laajakaistapalveluja vähittäismarkkinoilla. Kaapelimodeemiliittymien määrä on kasvanut joka vuosi. Kaapelimodeemiliittymien vähittäishinnat eivät merkittävästi poikkea DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottujen liittymien hinnoista. Kaapelimodeemiliittymää tarjotaan yleisesti vähittäismarkkinoilla DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle liittymälle korvaavana vaihtoehtona. Kaapelimodeemiliittymiä tarjotaan vastaavanlaisilla yhteysnopeuksilla kuin DSLtekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottuja laajakaistaliittymiä, eikä kaapelimodeemiliittymissä käytetty tekniikka juuri rajoita yhteysnopeudeltaan erilaisten palvelujen tarjoamista. 16 Ethernet-tekniikkaa käytetään pääosin siten, että taloyhtiöiden jakamoon on tuotu runkoyhteys Ethernet-tekniikalla, mistä sitten yhteydet loppuasiakkaille jaetaan myös kiinteistön sisäverkossa (vähintään kategoria 5 mukainen parikaapelointi tai valokuitukaapelointi) loppuasiakkaiden kiinteistöihin Ethernet-tekniikalla. HomePNA-tekniikkaa käytetään ainoastaan kiinteistöliittymien tarjoamiseen siten, että taloyhtiöiden jakamoon on tuotu runkoyhteys DSL- tai Ethernet-tekniikalla, mistä sitten yhteydet loppuasiakkaille jaetaan kiinteistön sisäverkossa (puhelinkaapelointi) loppuasiakkaiden kiinteistöihin HomePNA-tekniikalla. DSL-tekniikaa käytetään lähes vastaavanlaisesti kuin HomePNA-tekniikkaa eli taloyhtiöiden jakamoon on tuotu runkoyhteys DSL- tai Ethernet-tekniikalla, mistä sitten yhteydet loppuasiakkaille jaetaan kiinteistön sisäverkossa (puhelinkaapelointi) loppuasiakkaiden kiinteistöihin DSL-tekniikalla. Yleensä pyritään käyttämään mahdollisimman pitkälle samaa tekniikkaa runkoyhteyksissä ja loppuasiakkaille sisäverkossa viedyissä yhteyksissä. Myös HomePNA-tekniikalla toteutettuihin laajakaistapalveluihin voidaan katsoa olevan kohdistetun ennakkosääntelyä, koska HomePNA-tekniikalla toteutettujen yhteyksien osalta taloyhtiöihin tuodut DSL- tai Ethernet-tekniikalla toteutettu runkoyhteydet on ennakkosäänneltyjä.

14 (41) Edellä esitetyn perusteella laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla kaapelimodeemiliittymää voidaan pitää korvaavana palveluna DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle. Flash-OFDM-, Wlan- ja WiMAX-liittymien korvaavuus Kesäkuun 2011 lopussa loppukäyttäjien käytössään oli noin 21 000 kiinteään sijaintipaikkaan tarjottua langatonta laajakaistaliittymää, jotka oli toteutettu Flash-OFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla. Langattomien laajakaistaliittymien määrä kasvoi vuoteen 2009 asti, mutta sen jälkeen niiden määrä on vähentynyt. Suurin osa langattomista laajakaistaliittymistä oli toteutettu Flash-OFDM- ja WiMAX-tekniikalla. Langattomien laajakaistaliittymien vähittäishinnat eivät merkittävästi poikkea DSLliittymien ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettujen liittymien hinnoista. Langatonta laajakaistaliittymää tarjotaan yleisesti DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle liittymälle korvaavana vaihtoehtona pääosin taajaan asuttujen alueiden ulkopuolella. Langattomia laajakaistaliittymiä tarjotaan pääosin hitaammilla yhteysnopeuksilla kuin DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottuja laajakaistaliittymiä. Erityisesti Flash-OFDM- ja WLAN-tekniikalla tarjottujen liittymien yhteysnopeudet rajoittuvat alle 3 Mbit/s liittymien tarjontaan. WiMAX-tekniikalla tarjottujen liittymien yhteysnopeudet rajoittuvat tällä hetkellä yhteysnopeudeltaan enintään 8 Mbit/s liittymien tarjontaan. Pääosin langattomia laajakaistayhteyksiä tarjotaan kiinteään sijaintipaikkaan. Jos verkossa on myös useita liikkuvia laajakaistan käyttäjiä, vaikuttaa tämä merkittävästi yhteysnopeuden vaihteluun langattomissa verkoissa, mikäli useampia liikkuvia käyttäjiä käyttää samaan aikaan saman langattoman verkon tukiaseman tiedonsiirtokapasiteettia. Vastaavanlaisen ongelman hallinta DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotuissa liittymissä on helpompaa, koska verkossa ei ole liikkuvia käyttäjiä ja teleyritys kykenee aina mitoittamaan verkkokapasiteetin käyttäjien lukumäärän mukaan. Tällä hetkellä langattomassa verkossa FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutetut laajakaistaliittymät eivät mahdollista tehokasta edistyneenpien laajakaistapalvelujen käyttöä, kuten HD-tasoisia IPTV-palveluja, koska niiden yhteysnopeudet 17 ovat pääasiassa liian hitaita ja viiveajat pitkiä suhteessa kiinteän verkon laajakaistaliittymiin. Langattomassa verkossa FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutetut laajakaistaliittymät soveltuvat tällä hetkellä hyvin niin sanottujen peruspalvelujen tarjoamiseen vähittäisasiakkaille. Edellä esitetyn perusteella laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla Flash-OFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutettua langatonta laajakaistaliittymää voidaan pitää osittain korvaavana palveluna DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernettekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle. Korvaavuus kohdistuu yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuihin laajakaistaliittymiin. Langattoman verkon laajakaistaliittymillä voidaan tarjota tehokkaasti yleisiä laajakaistapalveluja 18 vähittäisasiakkaille, mutta ne eivät vielä sovellu sellaisten edistyneenpien palvelujen tarjoamiseen, joita on mahdollista tarjota kiinteän verkon laajakaistaliittymien kautta. Vuoden 2011 kesäkuun lopussa noin 41 prosenttia kiinteän verkon laajakaistaliittymistä oli yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s. Flash-OFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutetun langattoman laajakaistaliittymän ei voida katsoa muodostavan korvaavaa vaihtoehtoa yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle. 17 HD-tasoisia IPTV-palveluja tarjoavat teleyritykset vaativat, että IPTV-palveun tilaajalla tulisi olla yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s laajakaistaliittymä. 18 Esimerkiksi sähköpostin ja sosiaalisen median käyttö, verkkolehtien lukeminen, tiedon hakeminen, sähköinen asiointi, musiikin kuuntelu ja niin edelleen.

15 (41) Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien korvaavuus Kesäkuun 2011 lopussa vähittäismarkkinoilla oli käytössä noin 2 979 000 kuukausimaksullista matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut vuoden 2007 lopusta lähtien, kun kuukausimaksulliset matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät tulivat laajemmassa määrin vähittäisasiakkaiden saataville. Liittymämäärällä laskettuna matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä on enemmän kuin muilla tekniikoilla toteutettuja laajakaistaliittymiä yhteensä. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät ovat hinnaltaan huomattavasti DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottuja laajakaistaliittymiä halvempia. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän vähittäishinta suhteessa yhteysnopeudeltaan samankaltaisen DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetun laajakaistaliittymän hintaan on pääosin lähes kolme kertaa halvempi. Korvaavuuden kannalta kyseinen hintaeron tulisi näkyä todella merkittävänä vähittäisasiakkaiden siirtymisenä kiinteän verkon laajakaistapalveluista matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluihin, mikäli palvelut olisivat vähittäisasiakkaiden näkökulmasta muutoin tekniikan, laadukkuuden, käyttötarkoituksensa sekä muiden tekijöiden kannalta toisiaan korvaavia. Matkaviestiverkon tiedonsiirtoliittymien määrän kehitys ei kuitenkaan ole merkittävästi vaikuttanut kiinteän verkon laajakaistaliittymien kehitykseen. Yleisesti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää tarjotaan DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle liittymälle korvaavana mutta myös täydentävänä vaihtoehtona. Esimerkiksi kolmesta suurimmasta matkaviestinverkkoyrityksestä kaikki tarjoavat kiinteän verkon laajakaistaliittymää ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää yhteen paketoituna ja hinnoiteltuna. 19 Liittymämäärätietojen perusteella voidaan todeta, että suurin osa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käyttävistä vähittäisasiakkaista käyttää matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää kiinteän verkon laajakaistaliittymää täydentävänä palveluna. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrän kehitys ei ole merkittävästi vähentänyt kiinteän verkon laajakaistaliittymien käyttöä. On kuitenkin paljon vähittäisasiakkaita, jotka käyttävät matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää ainoana internetyhteytenä. Liittymämäärätietojen ja kyselytutkimusten perustella voidaan myös todeta, että laajakaistan käyttö kotitaloukissa on jossain määrin kasvanut matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien yleistymisen seurauksena. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käytetään pääasiassa kannettavassa tietokoneessa, mutta myös merkittävässä osin pöytätietokoneissa ja matkapuhelimissa. Viestintäviraston teettämän tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia kotitalouksista käytti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää kannettavassa tietokoneessa ja noin 20 prosenttia sekä pöytätietokoneissa että matkapuhelimissa. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käytettiin ensisijaisesti kotona ja liikuttaessa kodin ulkopuolella. Yleisiä käyttöpaikkoja olivat myös vapaa-ajanasunnot sekä työ- ja opiskelupaikat. 20 Yleisesti voidaan todeta, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät ovat enemmän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja, kun vastaavasti kiinteän verkon laajakaistaliittymät ovat useamman henkilön käyttöön tarkoitettuja. Tämä osaltaan selittää matkaviestinverkon liittymien korkeaa käyttöastetta suhteessa Suomen asukasmäärään. 21 Lisäksi matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käytetään ajasta ja paikasta riippumattomasti. Pääosin matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän käyttö ainoana internetyhteytenä painottuu kotitalousasiakkaisiin. Yritysasiakkaista ainoastaan pieni joukko käyttää matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää ainoana internetyhteytenä. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä tarjotaan pääosin hitaammilla yhteysnopeuksilla kuin DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottuja laaja- 19 Esimerkiksi Sonera tarjoaa Tuplanetti-plus-laajakaistapakettia (http://www.sonera.fi/nettiyhteydet/laajakaistat/tuplanettiplus/), Elisa tarjoaa Saunalhati-brandinsä alla Saunalahti Tupla- Laajakaista 10+Nopsa-laajakaistapakettia (http://saunalahti.fi/internet/tuplalaajakaista.php) ja DNA tarjoaa DNA Welho Tuplakaista-laajakaistapakettia (http://www2.dna.fi/fi/yksityisille/laajakaista), tarjoukset on luettu operaattoreiden internetsivuilta 3.1.2012. 20 Markkinakatsaus 4/2011: Viestintäpalvelujen muutos - Siirtyvätkö kaikki kuluttajat internetiin?, Viestintävirasto. 21 Vuoden 2011 kesäkuussa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrä suhteessa Suomen asukaslukuun oli noin 55 prosenttia.

16 (41) kaistaliittymiä. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien markkinoidut yhteysnopeudet vaihtelevat 512 kbit/s - 42 Mbit/s välillä. Markkinoitujen nopeuksien osalta tulee kuitenkin huomioida, että todellisuudessa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymille luvataan markkinoitua yhteysnopeutta huomattavasti hitaampaa nopeutta ja nopeuden vaihteluväli voi olla suuri. 22 Esimerkiksi yhteysnopeudeltaan 42 Mbit/s liittymälle on voitu luvata nopeuden vaihteluväliksi 512 kbit/s - 25 Mbit/s. Matkaviestinverkoissa suurin osa käyttäjistä on liikkuvia käyttäjiä. Siten matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän todelliseen yhteysnopeuteen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka monta samanaikaista käyttäjää saman langattoman verkon tukiaseman piirissä on ja kuinka pitkä etäisyys käyttäjällä on lähimpään tukiasemaan. Vastaavanlaisen ongelman hallinta DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotuissa liittymässä on helpompaa, koska verkossa ei ole liikkuvia käyttäjiä ja teleyritys kykenee aina mitoittamaan verkkokapasiteetin käyttäjien lukumäärän mukaan. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymissä käytetään myös usein tiedonsiirron määrään perustuvia rajoituksia 23. Sovitun tiedonsiirtomäärän ylimenevästä tiedonsiirrosta käyttäjä joutuu joko maksamaan lisää tai liittymän nopeutta lasketaan merkittävästi. Tiedonsiirtomäärän rajoituksia ei ole normaalisti käytetty kiinteän verkon laajakaistaliittymissä. Tällä hetkellä matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät eivät mahdollista edistyneenpien laajakaistapalvelujen käyttöä, kuten HD-tasoisia IPTV-palveluja, koska niiden yhteysnopeudet 24 ovat pääasiassa liian hitaita ja viiveajat pitkiä suhteessa kiinteän verkon laajakaistaliittymiin. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät soveltuvat tällä hetkellä hyvin niin sanottujen peruspalvelujen tarjoamiseen vähittäisasiakkaille. Edellä esitetyn perusteella laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää voidaan pitää osittain korvaavana palveluna DSLtekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle. Korvaavuus kohdistuu pääosin yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuihin laajakaistaliittymiin. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymillä voidaan tarjota tehokkaasti normaaleja laajakaistapalveluja vähittäisasiakkaille, mutta ne eivät vielä sovellu edistyneenpien palvelujen tarjoamiseen, joita on mahdollista tarjota kiinteän verkon laajakaistaliittymien kautta. Vuoden 2011 kesäkuun lopussa noin 41 prosenttia kiinteän verkon laajakaistaliittymistä oli yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän ei voida katsoa muodostavan korvaavuutta yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle. 4. RELEVANTIT MARKKINAT 4.1. Relevantit hyödykemarkkinat tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkityksellisiin tuote- tai palvelumarkkinoihin kuuluvat tuotteet tai palvelut, jotka voidaan korvata toisillaan tai jotka ovat riittävässä määrin vaihdettavissa toisiinsa. Arvioinnissa otetaan huomioon tuotteiden tai palvelujen objektiiviset ominaisuudet, joiden vuoksi tuotteilla tai palveluilla voidaan tyydyttää kuluttajien jatkuvat tarpeet, hinta ja käyttötarkoitus, merkityksellisillä markkinoilla valitsevat kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne. Tuotteet tai palvelut, joita voidaan korvata toisilla tuotteilla tai palveluilla vain rajoitetusti, eivät kuulu samoille markkinoille. 25 22 Esimerkiksi Epitiro Ltd. on mitannut osana TeliaSoneran verkon LTE-nopeuksien mittaamista 3G/HSPA-verkon keskimääräiseksi yhteysnopeudeksi noin 4 Mbit/s (Epitiro Ltd.:_LTE Real World Performance Study, Broadband and Voice over LTE (VoLTE) Quality Analysis: TeliaSonera, Turku, Finland). Pääosa tällä hetkellä tarjottavista matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluista on tarjottu 3G/HSPA-tekniikalla. LTE-tekniikkaa mahdollistaa HSPA-tekniikkaa huomattavasti nopeampien yhteyksien tarjoamisen ja lähes samankaltaisilla viiveillä kuin kiinteän verkon laajakaistatekniikat. Mutta myös LTE-tekniikalla tarjottuihin yhteyksien nopeuksiin vaikuttaa merkittävästi muun muassa verkossa olevien samanaikaisten käyttäjien määrä. 23 Kesäkuun 2011 lopussa noin 1 154 000 matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymässä oli jokin tiedonsiirtomäärärajoite. 24 HD-tasoisia IPTV-palveluja tarjoavat teleyritykset vaativat, että IPTV-palveun tilaajalla tulisi olla yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s laajakaistaliittymä. 25 Komission ohjeet markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa yhteisön sääntelyjärjestelmässä 2002/C 165/03, EYVL C 165, 11.7.2002, s. 11.

17 (41) Kysynnän ja tarjonnan korvattavuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla Kysynnän korvattavuudella tarkoitetaan ostajan mahdollisuutta vaihtaa palveluntarjoajaa palvelun hinnan noustessa. Kysynnän korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla, onko markkinoilla kilpailevia tuotteita, joita asiakkaat voisivat helposti siirtyä käyttämään, jos kyseisen tuotteen hinta nousisi merkittävästi ja pysyvästi suhteessa muihin tuotteisiin. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkina-analyysissä ostajalla tarkoitetaan laajakaistapalvelua tarjoavaa palveluyritystä, jolla ei ole omaa laajakaistaverkkoa alueella, ja palveluntarjoajalla verkkoyritystä, jolla on oma laajakaistaverkko tarkasteltavalla alueella. Kysynnän korvattavuuden kannalta tarkastellaan sitä, onko palveluyrityksellä mahdollisuus vaihtaa verkkoyritystä, jolta se on vuokrannut tukkutason laajakaistatuotteen, toisen verkkoyrityksen tuotteeseen ilman, että vaihtamisesta koituisi merkittäviä transaktiokustannuksia tai että teleyritys menettäisi loppuasiakkaan vaihtamisen seurauksena. Ensiksi kysynnän korvaavuuden kannalta tarkastellaan sitä, onko tukkumarkkinoilla korvaavia tekniikoita, joihin palveluyritys voisi siirtyä, ja toiseksi sitä, onko palveluyrityksellä tosiasiallisia mahdollisuuksia siirtyä käyttämään kyseessä olevia tekniikoita. Tarjonnan korvattavuudella tarkoitetaan muiden kuin kyseisten tuotteiden valmistajien tai palveluja tarjoavien mahdollisuutta siirtyä heti tai lyhyellä aikavälillä näiden tuotteiden valmistukseen tai tarjontaan ilman huomattavia kustannuksia. Tarjonnan korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla kilpailevien yritysten markkinoille tuloa, jos arvioitavan tuotteen hinta nousee merkittävällä ja pysyvällä tavalla. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkina-analyysissä kyseisten tuotteiden valmistajilla tai palveluja tarjoavilla tarkoitetaan verkkoyrityksiä, jotka tarjoavat laajakaistatukkupalveluja ostajille eli palveluyrityksille, joilla itsellään ei ole omaa laajakaistaverkkoa. Tukkutason laajakaistapalvelujen kysyntä on niin sanotusti johdettua kysyntää laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilta. Vähittäismarkkinoiden kysynnän korvattavuuden tutkiminen on keskeinen osa tukkutason laajakaistamarkkinoiden analysoimista, koska se antaa viitteitä tukkumarkkinoiden kysynnän rakenteesta. Mikäli jotkin tuotteet vähittäismarkkinoilla eivät ole vähittäisasiakkaiden näkökulmasta toisiaan korvaavia, voidaan katsoa, etteivät näiden yhteyksien toteuttamiseen tarvittavat tukkutuotteet ole myöskään toisiaan korvaavia. Jos jotkin tuotteet ovat vähittäisasiakkaiden näkökulmasta toisiaan korvaavia, on mahdollista, että näiden toteuttamiseen tarvittavat tukkutuotteet ovat myös toisiaan korvaavia. Tällöin tulee arvioitavaksi, onko kilpaileville teleyrityksille tarjolla näitä yhteyksiä ja onko teleyrityksillä realistiset mahdollisuudet käyttää näitä korvaavia tukkutuotteita. Luvussa 2.5. on arvioitu vähittäismarkkinoilla eri laajakaistatyyppien ja tekniikoiden kysynnän korvaavuutta DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistaliittymälle. Tehdyn arvioinnin perusteella Viestintävirasto on katsonut vähittäismarkkinoilla DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistaliittymälle korvaaviksi laajakaistatyypeiksi ja tekniikoiksi kaapelimodeemiliittymän sekä osittain korvaaviksi tekniikoiksi Flash-OFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutetun langattoman laajakaistaliittymän ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän. Relevantteja tukkutason hyödykemarkkinoita arvioidaan näin ollen DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettujen laajakaistaliittymien lisäksi kaapelimodeemi-, Flash-OFDM-, Wlan-, WiMAX-tekniikoilla toteutettujen laajakaistaliittymien ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien osalta. Relevanttien hyödykemarkkinoiden määrittelyssä langattomia laajakaistaliittymiä ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä arvioidaan osittain korvaavina vaihtoehtoina DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuille laajakaistaliittymille, koska ne muodostavat vähittäismarkkinoilla osalle kotitalouksia ja yrityksiä korvaavan vaihtoehdon kiinteän verkon laajakaistaliittymille. Muita laajakaistaliittymien tarjontaan käytettyjä tekniikoita on Suomessa käytössä niin vähän, että ne ovat merkityksettömiä markkina-analyysin kannalta. Suomessa laajakaistaverkkoja on rakennettu kasvavassa määrin kilpailevien teleyritysten alueille. Pääosin kilpailevia laajakaistaverkkoja on rakennettu DSL-tekniikalla,

18 (41) mutta nykyisin yhä useammin myös valokuituverkkojen myötä Ethernet-tekniikalla. Valokuituverkkoja rakentamalla on myös mahdollistettu kaapelitelevisioverkkojen tuominen kilpailevien teleyritysten alueille. Edelleen kuitenkin pääosa kaapelitelevisioverkoista on rakennettu teleyritysten toimesta alueille, joilla niillä on jo ennestään ollut markkinajohtajan asema kiinteän puhelinverkon kautta tarjottavien laajakaistapalvelujen markkinoilla. Siten rakentamalla myös kaapelitelevisioverkon nämä teleyritykset ovat voineet vahvistaa asemaansa kyseisillä alueellisilla laajakaistapalvelujen markkinoilla. Ainoastaan pääkaupunkiseudulla on kattava kaapelitelevisioverkko, jonka omistajalla ei ole markkinajohtajan asemaa kiinteän puhelinverkon kautta tarjottavissa laajakaistapalveluissa. Siten kaapelitelevisioverkon tarjonta muodostaa merkittävää kilpailevaa tarjontaa pääkaupunkiseudun laajakaistapalvelujen markkinoille. Langattomia laajakaistaverkkoja, joiden kautta tarjotaan Flash-OFDM-, Wlan-, tai Wi- MAX-tekniikalla toteutettuja laajakaistapalveluja, on rakennettu vielä varsin vähän. Vaikka näitä langattomia verkkoja on rakennettu kilpailevien teleyritysten alueille, on niiden tuoma kilpailuvaikutus jäänyt vielä vähäiseksi. Matkaviestinverkkoja, joiden avulla teleyritykset ovat tarjonneet matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä, on rakennettu laajasti kattamaan koko Suomen. Siten matkaviestinverkot ovat luoneet merkittävää kilpailupainetta hitaampien laajakaistaliittymien osalta koko Suomessa. Käytännössä lähes kaikkialla Suomessa on vähintään kaksi kattavaa matkaviestinverkkoa ja matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelua tarjoavaa teleyritystä, joilla ei ole ennestään alueella markkinajohtajan asemaa kiinteän verkon laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Teleyritykset ovat rakentaneet laajakaistaverkkoja ensisijaisesti omaa käyttöään varten. Markkinoille ei ole tullut puhtaasti kaupallisin edellytyksin toimivaa teleyritystä, jonka ensisijaisena toimintamallina olisi rakentaa laajakaistaverkkoja ja vuokrata tukkutason laajakaistapalvelua rakentamistaan verkoista. Markkinoilla on kuitenkin niin sanotusti voittoa tavoittelemattomia verkko-osuuskuntia, jotka vuokraavat rakentamaansa laajakaistaverkkoa muille teleyrityksille. Näiden verkko-osuuskuntien tarkoituksena on tarjota laajakaistapalveluja osuuskunnan omille jäsenille. Teleyritykset ovat vuokranneet tukkutason laajakaistapalveluja jossain määrin omaehtoisesti ja ilman ennakkosääntelyä. Teleyrityksiltä kerätyn tiedon mukaan vuoden 2010 lopussa oli vuokrattu noin 43 000 kiinteän verkon tukkutason laajakaistapalvelutuotetta. Näistä noin 90 prosenttia oli vuokrattu teleyrityksien, joihin oli kohdistettu ennakkosääntelyä ja siten vuokrausvelvoite, toimesta. Ainoastaan noin 10 prosenttia oli vuokrattu sellaisten teleyrityksien, joihin ei ollut kohdistettu ennakkosääntelyä, toimesta. Lähes kaikki vuokratuista kiinteän verkon tukkutason laajakaistapalvelutuotteista oli toteutettu DSL-tekniikalla. DSL-tekniikalla toteutettujen tukkutason laajakaistapalvelutuotteiden lisäksi tukkutason laajakaistapalvelutuotteita oli toteutettu marginaalisessa määrin valokuituverkossa FTTH-tekniikalla ja langattomissa verkoissa FlashOFDM- ja WiMAX-tekniikoilla. FTTH-tekniikalla valokuituverkossa toteutetuista ja vuokralle annetuista tukkutason laajakaistapalvelutuotteista lähes kaikki oli vuokrannut sellainen teleyritys, johon oli kohdistettu ennakkosääntelyä ja siten vuokrausvelvoite. Ainostaan yksittäisiä tukkutuotteita oli vuokrattu sellaisten teleyritysten, joihin ei ollut kohdistettu ennakkosääntelyä, toimesta. Vuoden 2010 lopussa matkaviestinverkoista oli vuokrattu noin 26 000 tukkutason laajakaistapalvelutuotetta. Määrä on suhteellisen pieni verrattuna matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien kokonaismäärään. Vuokratulla matkaviestinverkon tukkutason laajakaistapalvelutuotteella oli toteutettu alle 2 prosenttia matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä. Matkaviestinverkkoyritysten antama mahdollisuus vuokrata markkinaehtoisesti 26 matkaviestinverkon tukkutason laajakaistapalvelua ei ole merkittävässä määrin edistänyt vuokratuotetta käyttävien teleyrityksien asemaa markkinoilla, koska yli 98 prosenttia matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä oli matkaviestinverkkoyritysten myymiä. 26 Matkaviestinverkon teleyrityksiin ei ole kohdistettu ennakkosääntelyä laajakaistatukkutuotteiden osalta.

19 (41) Kysynnän ja tarjonnan korvattavuus kaapelimodeemiliittymän osalta Kaapelimodeemiliittymän voidaan katsoa muodostavan vähittäismarkkinoilla korvaavan vaihtoehdon DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistaliittymälle. Myös tukkumarkkinoiden kannalta kaapelitelevisioverkossa on teknisesti mahdollista toteuttaa ja tarjota laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta. 27 Teleyrityksiltä kerätyn tiedon mukaan kuitenkaan yksikään kaapelitelevisioverkkoyritys ei ole vuokrannut laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta kilpailevalle teleyritykselle. Viestintäviraston tietojen mukaan yksikään kaapelitelevisioverkkoyritys ei myöskään tällä hetkellä tarjoa tai ole tuotteistanut kaapelitelevisioverkosta laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta kilpaileville teleyrityksille. Tukkutason laajakaistapalvelua ostavalla teleyrityksellä ei siten ole mahdollisuutta saada käyttöönsä DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle korvaavaa tukkutuotetta kaapelitelevisioverkosta, mikäli DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla laajakaistatukkutuotetta tarjoava palveluntarjoaja nostaisi tukkutuotteen hintaa merkittävästi ja pysyväisluontoisesti. Siten voidaan katsoa, että kaapelitelevisioverkosta ei ole tällä hetkellä saatavilla kysynnän korvattavuuden kannalta korvaavaa tuotetta DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle. Kaapelitelevisioverkossa tilaajayhteyden kaltaisen tuotteen toteuttaminen ja sen vuokraaminen kilpailevalle yritykselle ei ole teknis-taloudellisesti kannattavaa 28. Siten niillä teleyrityksillä, jotka haluaisivat tulla tukkumarkkinoille tarjoamaan laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta kaapelitelevisioverkossa, ei ole mahdollisuutta ainoastaan investoida omiin DSL- tai Ethernet-keskittimiä vastaaviin kaapelitelevisioverkon keskittimiin tarjotakseen laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta tukkumarkkinoiden ostajille. Laajakaistatukkutuotteiden tarjoajien olisi rakennettava itse koko kaapelitelevisioverkko, jos ne haluaisivat tarjota laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta tukkumarkkinoilla toimiville ostajille. Kaapelitelevisioverkon rakentaminen on teknis-taloudellisesti mahdotonta lyhyellä aikavälillä. Siten kilpailevilla tukkupalvelun tarjoajilla ei ole mahdollisuutta siirtyä tarjoamaan tai valmistamaan korvaavaa tukkutuotetta kaapelitelevisioverkkotekniikalla heti tai lyhyellä aikavälillä. Edellä esitetyn perusteella kaapelitelevisioverkossa ei ole toteutettu, eikä ole todennäköistä, että lähitulevaisuudessa toteutettaisiin, laajakaistatukkutuotetta, jota voitaisiin pitää korvaavana tuotteena DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernettekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle. Myöskään kilpailevilla tukkupalvelun tarjoajilla ei ole mahdollisuutta siirtyä tarjoamaan tai valmistamaan korvaavaa tukkutuotetta kaapelitelevisioverkkotekniikalla heti tai lyhyellä aikavälillä. Siten tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla kaapelimodeemiliittymän ei voida katsoa kuuluvan samoille hyödykemarkkinoille kuin DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernettekniikalla toteutetut laajakaistaliittymät. Kysynnän ja tarjonnan korvattavuus FlashOFDM-, Wlan- ja WiMAX-liittymän osalta Langattomien FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutettujen laajakaistaliittymien voidaan katsoa muodostavan vähittäismarkkinoilla ainoastaan osittain korvaavan vaihtoehdon DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistaliittymälle. Myös tukkumarkkinoiden kannalta näillä tekniikoilla toteutetuissa langattomissa verkoissa on teknisesti mahdollista toteuttaa ja tarjota laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta. Teleyrityksiltä kerätyn tiedon mukaan osa langattomia verkkoja hallinnoivista yrityksistä on vuokrannut laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta FlashOFDM- tai WiMAX-tekniikalla toteutetuista langattomista ver- 27 Esimerkiksi Viestintäviraston työryhmäraportissa 7/2004 on käsitelty mahdollisen laajakaistatukkutuotteen toteuttamista kaapelitelevisioverkossa (http://www.ficora.fi/attachments/suomiry/1158858936952/traportti072004.pdf). 28 Kaapelitelevisioverkossa on mahdollista eriyttää taajuuksia yksittäistenkin loppukäyttäjien käytettäväksi, kuten esimerkiksi valokuituverkossa käyttämällä eriytettyä aallonpituutta. Kuitenkin kaapelitelevisioverkossa ei voida tehokkaasti tarjota tilaajayhteyksiä yksittäisille loppukäyttäjille, koska kaapelitelevisioverkossa on käytössä rajoitettu taajuuskapasiteetti ja yksittäisille asiakkaille eriytetyt taajuusalueet ovat aina pois toisten loppukäyttäjien käytössä olevasta taajuuskapasiteetista. Siten kaapelitelevisioverkossa kilpailevan yrityksen toiminta on ainoastaan kannattavaa, mikäli se kykenee samaan useita asiakkaita kaapelitelevisioverkosta, joiden kesken se kykenisi jakamaan käyttöönsä saaman taajuusalueen.

20 (41) koista. Tukkutason laajakaistapalvelua ostavalla teleyrityksellä on siten mahdollisuus saada käyttöönsä DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle korvaavaa tukkutuotetta näillä tekniikoilla toteutetuista langattomista verkoista, mikäli DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernettekniikalla laajakaistatukkutuotetta tarjoava palveluntarjoaja nostaisi tukkutuotteen hintaa merkittävästi ja pysyväisluontoisesti. Kysynnän korvattavuuden kannalta langattomissa verkoissa toteutetun laajakaistatukkutuotetta vastaavan tuotteen korvaavuus on kuitenkin ainoastaan osittaista, koska laajakaistatukkupalvelua ostavalla yrityksellä ei ole mahdollisuutta käyttää langattoman verkon tukkutuotetta nopeampien laajakaistayhteyksien kannalta korvaavana vaihtoehtona DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle tukkutuotteelle. Tällä hetkellä langattomissa verkoissa tarjotaan ainoastaan enintään yhteysnopeudeltaan 8 Mbit/s laajakaistayhteyksiä, ja sitä nopeampien yhteyksien tarjoaminen käyttämällä langattoman verkon laajakaistatukkutuotetta ei ole mahdollista. FlashOFDM-tekniikalla toteutetussa verkossa maksimissaan yhteysnopeusnopeus on tätäkin hitaampi eli enintään 2 Mbit/s. Siten voidaan katsoa, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla langattomassa verkossa toteutettu tukkutason laajakaistatukkutuote ei kysynnän korvattavuuden kannalta muodosta täysin korvaavaa tuotetta DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle. FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutetuissa verkoissa tilaajayhteyden kaltaisen tuotteen toteuttaminen ja sen vuokraaminen kilpailevalle yritykselle ei ole teknis-taloudellisesti kannattavaa 29. Siten niillä teleyrityksillä, jotka haluaisivat tulla tukkumarkkinoille tarjoamaan laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta langattomassa verkossa, ei ole mahdollisuutta ainoastaan investoida omiin DSL- tai Ethernetkeskittimiä vastaaviin langattoman verkon keskittimiin tarjotakseen laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta tukkumarkkinoiden ostajille. Laajakaistatukkutuotteiden tarjoajien olisikin rakennettava itse koko langaton verkko, jos ne haluaisivat tarjota laajakaistatukkutuotetta vastaavaa tuotetta tukkumarkkinoilla toimiville ostajille. Langattoman verkon rakentamisen esteenä on myös rajallinen taajuuksien saatavuus, ja ennen kuin yritys voi aloittaa langattoman verkon rakentamisen, sen olisi hankittava lupa käyttää tiettyä taajuusaluetta. Poikkeuksena tähän on Wlan-tekniikalla toteutettu langaton verkko, jonka voi rakentaa niin sanotusti vapaasti saatavilla oleville taajuusalueille. Wlan-verkossa ei kuitenkaan voida taata täysin häiriötöntä yhteyttä loppukäyttäjille, koska taajuusalue on kaikkien käytettävissä ilman rajoituksia. Kattavan langattoman verkon rakentamista voidaan pitää teknis-taloudellisesti mahdottomana lyhyellä aikavälillä. Siten tarjonnan korvattavuuden kannalta muilla kuin DSLtekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla laajakaistatukkutuotetta tarjoavilla ei ole mahdollisuutta siirtyä tarjoamaan tai valmistamaan korvaavaa tukkutuotetta FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla heti tai lyhyellä aikavälillä. Edellä esitetyn perusteella langattomassa verkossa FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAXtekniikalla toteutettua laajakaistatukkutuotetta voidaan pitää ainoastaan osittain korvaavana tuotteena DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle. Hyödykemarkkinoiden määrittelyn mukaan tuotteet tai palvelut, joita voidaan korvata toisilla tuotteilla tai palveluilla vain rajoitetusti, eivät kuulu samoille hyödykemarkkinoille. Myöskään kilpailevilla tukkupalvelun tarjoajilla ei ole mahdollisuutta siirtyä tarjoamaan tai valmistamaan korvaavaa tukkutuotetta langattomassa verkossa FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla heti tai lyhyellä aikavälillä. Siten tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla langattomassa verkossa FlashOFDM-, Wlan- tai WiMAX-tekniikalla toteutetun laajakaistaliittymän ei voida katsoa kuuluvan samoille hyödykemarkkinoille kuin DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetut laajakaistaliittymät. 29 Langattomissa verkoissa tilaajayhteyden kaltaisen tuotteen toteuttaminen vaatisi tietyn taajuusalueen varaamista täysin yhden yksittäistenkin loppukäyttäjien käyttöön. Langattomissa verkoissa on käytössä rajoitettu taajuuskapasiteetti ja yksittäisille asiakkaille eriytetyt taajuusalueet ovat aina pois toisten loppukäyttäjien käytössä olevasta taajuuskapasiteetista. Siten langattomissa verkoissa kilpailevan yrityksen toiminta on ainoastaan kannattavaa, mikäli se kykenee samaan useita asiakkaita langattomista verkoista, joiden kesken se kykenisi jakamaan käyttöönsä saaman taajuusalueen.