LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA HALLINTOLAINKÄYTTÖLAIN JA ERÄIDEN MUIDEN LAKIEN MUUTTAMISTA TODISTELUA YM. KOSKEVASSA ASIASSA

SUOMEN OIKEUSAPULAKIMIEHET RY 1 (5) Oikeusministeriölle LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA HALLINTOLAINKÄYTTÖLAIN JA ERÄIDEN MUIDEN LAKIEN MUUTTAMISTA TODISTELUA YM. KOSKEVASSA ASIASSA Suomen Oikeusapulakimiehet ry kiittää Oikeusministeriön 25.4.2014 lähettämästä lausuntopyynnöstä n:o OM 6/41/ 2014 otsikossa mainitussa asiassa ja esittää kohteliaimmin lausuntonaan seuraavaa: Suomen Oikeusapulakimiehet ry yhtyy hallituksen esitysluonnoksen pääperiaatteeseen, jonka mukaan hallintolainkäyttöä koskevat todistelusäännökset olisivat yhtenevät oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevien säännösten kanssa ellei hallintolainkäyttömenettelyn erityispiirteet edellytä hallintolainkäyttölaissa oikeudenkäymiskaaren säännöksistä poikkeavia säännöksiä. Suomen Oikeusapulakimiehet ry kiinnittää kuitenkin huomiota seuraaviin hallituksen esitysluonnoksen kohtiin, joiden osalta eräät hallintolainkäyttölain säännökset edellyttäisivät erityissääntelyä luonnoksesta poiketen: a) Lastensuojeluasioissa 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus itsenäisesti käyttää puhevaltaa lastensuojelulain mukaisesti. Mielenterveyslain mukaisissa asioissa 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus itsenäisesti

2 käyttää puhevaltaa. Kuitenkin hallituksen esitysluonnoksessa alle 15 vuotta täyttäneen lapsen kuuleminen voisi tapahtua hallintooikeudessa vain erityisestä syystä. Edellä mainituilta osin säännökset ovat ristiriitaiset keskenään. Kun lastensuojelulaki ja mielenterveyslaki antavat 12 vuotta täyttäneelle lapselle itsenäisen oikeuden puhevallan käyttämiseen, 12 vuotta täyttäneellä lapsella on samanlainen oikeus puhevallan käyttämiseen kuin aikuisella itseään koskevissa lastensuojeluasioissa ja mielenterveysasioissa. Itsenäistä puhevaltaa käyttävien 12-14 vuotiaiden lasten oikeus itsenäisen puhevallan käyttämiseen ei toteudu asianmukaisesti, jos lapsi ei voisi olla hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä mukana ja jos lapsi ei voisi pyytää itseään kuultavaksi omassa asiassaan. Vaikka muutoin hallituksen luonnosesityksessä olisi säännöksenä, että alle 15 vuotta täyttäneen lapsen kuuleminen voisi tapahtua vain erityisestä syystä, 12 vuotta täyttäneellä lapsella tulee olla aina oikeus olla suullisessa käsittelyssä paikalla ja tulla halutessaan suullisessa käsittelyssä kuulluksi rajoituksetta kun 12 vuotta täyttänyt lapsi käyttää itse puhevaltaansa käsiteltävässä asiassa. b) Lapsen tukihenkilöä koskevia säännöksiä olisi tarkennettava siten, että sosiaaliviranomainen, sosiaalityöntekijä tai lastensuojelulain mukaisen sijoituspaikan sijaisperheeseen tai henkilökuntaan kuuluva tai mielisairaalan henkilökuntaan kuuluva ei voi olla lapsen tukihenkilönä ainakaan lastensuojelulain ja mielenterveyslain mukaisissa asioissa. Sosiaaliviranomainen on tosiasiallisesti lastensuojelulain mukaisissa asioissa lapsen vastapuoli. Sama koskee sijaisperheen tai sijoituspaikan henkilökuntaa lastensuojelulain pakkotoimenpiteiden täytäntöönpanijana. Mielisai-

3 Lapsen tukihenkilönä ei voi olla henkilö, joka tosiasiallisesti on lapsen vastapuoli tai edustaa organisaatiota tai laitosta, joka tosiasiallisesti on lapsen vastapuoli. Jos lapsen tukihenkilönä on joku edellä mainituista, tukihenkilön ja lapsen välillä vallitsee aina lähtökohtaisesti intressiristiriita. Lapsen tosiasiallisena vastapuolena olevalle tukihenkilölle voi myös syntyä kiusaus pyrkiä vaikuttamaan lapsen mielipiteeseen siten, että lapsi hyväksyisi vastoin tahtoaan häneen kohdistetut lastensuojelutoimenpiteet tai mielenterveyslain mukaiset toimenpiteet. Lapsi ei voi tällaisessa tilanteessa myöskään luottaa tukihenkilöön. Edellä mainittu tarkennus on lapsen etujen ja oikeuksien kannalta tärkeää, jotta 12-14 vuotiaat itsenäisesti puhevaltaa käyttävät lapset saavat samat mahdollisuudet itsensä kuulemiseen kuin 15 vuotta täyttäneet henkilöt. c) Lastensuojeluasioissa ja mielenterveysasioissa on lapsen edun kannalta tärkeää, että hallintotuomioistuimet voivat saada kaiken mahdollisen lasta ja hänen vanhempiaan koskevan selvityksen asian ratkaisemiseksi. Usein tällöin lääkärien ja muun terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvien lausumat sisältävät keskeistä asiaan vaikuttavaa tietoa. Tämän vuoksi lapsen edun kannalta ei pitäisi voida estää edellä mainittujen henkilöiden kuulemista siten, kuin hallituksen esitysluonnoksessa on esitetty. d) Ympäristöoikeudellisissa asioissa (kuten kaavoitusta, rakentamista, ympäristölupia ja erilaisia luonnonsuojeluasioita koskevat asiat) tarpeellisen selvityksen saaminen edellyttää katselmuksen suorittamista. Valitettavasti käytäntö on osoittanut, että hallintotuomioistuimet ovat usein haluttomia katselmuksen järjestämiseen vaikka katselmus olisi usein paras mahdollinen selvitystapa edellä mainituissa asioissa. Erityisesti yksityisen asian-

4 osaisen oikeusturva edellyttäisi katselmusta, koska yksityisellä asianosaisella ei ole samanlaisia mahdollisuuksia selvityksen hankkimiseen kuin häntä vastassa olevissa kaavoitus-, rakentamis- ja ympäristöviranomaisilla. Edellä mainituissa asioissa katselmus pitäisi olla yhtä säännönmukainen kuin maaoikeusasioissa kumpienkin asioiden koskiessa kiinteää omaisuutta ja maankäyttöä. Tämän vuoksi katselmusta koskevia säännöksiä olisi tarkennettava siten, että hallintotuomioistuimen on toimitettava kiinteää omaisuutta ja maankäyttöä koskevissa edellä mainituissa asioissa katselmus asianosaisen vaatimuksesta ellei asiassa ole erityisen painavia syitä katselmuksen toimittamatta jättämiselle. Hallintolainkäytössä on eräitä muita kiireellistä lainmuutosta tarvitsevia kohtia, joiden muuttaminen esitetyn hallituksen esityksen yhteydessä olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Kyseiset kohdat ovat seuraavat: a) Hallintolainkäytössä asiamiehen valtakirjaa koskevat säännökset olisi saatettava yhdenmukaisiksi oikeudenkäymiskaaren valtakirjaa koskevien säännösten mukaisiksi. Nykyisille asianajajille ja julkisille oikeusavustajille paremmat oikeudet antavat valtakirjaa koskevat säännökset eivät ole perusteltuja ja loukkaavat asiamiesten yhdenvertaisuutta. b) Hallintolainkäytössä asiamiehen ja avustajan käyttämisen on rajoitettu ainoastaan lastensuojeluasioissa. Kuitenkin oikeusapulaissa avustajan on oltava aina luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, julkinen oikeusavustaja tai asianajaja. Oikeusapulain säännöksiä olisi muutettava siten, että aikaisemman oikeustieteen kanditaatin tai nykyisen normaalin oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittanut lakimies voi

5 Kunnioittavasti toimia oikeusapulain mukaisena avustajana sellaisissa asioissa, joissa asiamiehen ja avustajan käyttämistä ei ole rajoitettu luvan saaneisiin oikeudenkäyntiavustajiin, julkisiin oikeusavustajiin tai asianajajiin. Nykyiset säännökset ovat epäoikeudenmukaiset sekä asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaavat, koska varakas henkilö voi käyttää asiamiehenään ja avustajanaan esimerkiksi tiettyyn hallintolainkäyttöasiaan erikoistunutta lakimiestä mutta vähävaraisella henkilöllä ei ole tätä mahdollisuutta, koska edellä mainittu lakimies ei voi olla oikeusapulain mukaisena yksityisenä avustajana. SUOMEN OIKEUSAPULAKIMIEHET RY Lasse Lehtinen puheenjohtaja Osoite: Suomen Oikeusapulakimiehet ry PL 1 04201 KERAVA