Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 21 213 Eeva Ranta Aki Mettinen Jorma Valjus Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 253/214
LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 253/214 Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 21-213 Eeva Ranta Aki Mettinen Jorma Valjus Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry
Laatija: Eeva Ranta, Aki Mettinen, Jorma Valjus, Marja Valtonen Tarkastaja: Eeva Ranta, Aki Mettinen, Jorma Valjus, Marja Valtonen Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 253/214 Valokuva(t): LUVY ry Taitto: Sirpa Heikkinen Harriprint Tmi Karkkila 214 ISBN 978-952-25-128-8 (nid.) ISBN 978-952-25-129-5 (PDF) ISSN-L 789-984 ISSN 789-984 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu) Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut
Kuvailulehti Julkaisija Tekijä(t) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry PL 51, 811 LOHJA Puh. 19 323 623 Sähköposti: vesi.ymparisto@vesiensuojelu.fi www.luvy.fi Eeva Ranta, Aki Mettinen, Jorma Valjus, Marja Valtonen Julkaisuaika 12/214 Julkaisun kieli Suomi Sivuja 14 Julkaisun nimi Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 21 213 Julkaisusarjan nimi ja numero Tiivistelmä Julkaisu 253/214 Projektinumero 4 Yhteistarkkailussa oli vuosina 21 213 mukana yhteensä kuusi jätevedenpuhdistamoa: kaksi paperitehdasta, kolme kaupungin yhdyskuntapuhdistamoa ja Outamon oppilaskodin pieni puhdistamo. Karjalohjan yhdyskuntapuhdistamo suljettiin kesällä 213. Pistekuormittajien puhdistustulokset olivat pääsääntöisesti lupien ja asetusten mukaiset. Puhdistamojen lisäksi tarkkailuun osallistui Lohjan kaupungin ympäristöyksikkö. Vesinäytteitä yhteistarkkailun alueelta otettiin runsaalta 2 havaintopaikalta vuosittain 2 12 kertaa/paikka. Veden laadun lisäksi ohjelmassa oli vuonna 213 mukana neljän vuoden välein toistuvia kasviplankton-, vesikasvillisuus-, pohjaeläin- ja kalatutkimuksia. Kaikkien tutkittujen elementtien mukaan Lohjanjärven tila on paras Karjalohjanselällä ja pienellä Outamonjärvellä. Heikoimmat tulokset saatiin järveen koillisen suunnalta laskevista jokivesistä ja niiden vaikutusalueilla olevilta Lohjan keskustaajaman lähivesiltä ja Maikkalanselältä. Myös eteläosan selkäalueilla Hållsnäsfjärdenillä ja Kyrköfjärdenillä tilanne oli järven keskitasoa heikompi. Veden laatu ei merkittävästi muuttunut tutkitun jakson aikana. Poikkeuksena oli eteläosan syvänteiden pohjien happitilanne, joka parani vuodesta 211 alkaen kun alueella Sappi Kirkniemen velvoitteena hapetettavien neljän syvänteen hapetustehoa nostettiin. Kasviplanktonbiomassa oli edellisestä tutkimusvuodesta (29) kasvanut Pappilanselällä ja Virkkalanselällä. Vesikasvillisuudessa rehevyyttä ilmentävien lajien osuus oli yleisesti vähentynyt, joskin myös tutkimusmenetelmä muuttui. Pohjaeläimistössä ranta-alueet olivat selvästi syvänteitä paremmassa kunnossa. Karjalohjanselällä oli havaittavissa merkkejä syvänteen rehevyyden kasvamisesta. Lohjanjärven kalastajien kokonaissaalis laski, mutta ruokakuntakohtainen keskisaalis kasvoi hieman. Runsaimmat saalislajit olivat kuha, hauki ja ahven. Merkittävimmät muutokset olivat siian ja muikun saaliiden selvä pieneneminen vuoteen 29 verrattuna. Myös sulkavaa saatiin vähemmän. Suurimpina ongelmina Lohjanjärven kalastajat pitivät pyydysten likaantumista, runsasta vesikasvillisuutta ja veden sameutta. Asiasanat Toimeksiantaja Hajakuormitus, pistekuormitus, veden laatu, kasviplankton, vesikasvillisuus, pohjaeläimet, kalat Lohjanjärven yhteistarkkailutyöryhmä
Sisältö 1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat... 7 2 Taustatiedot... 7 2.1 Yhteistarkkailualueen kuvaus... 7 2.2 Säätila ja virtaamat... 8 2.3 Lohjanjärven kokonaiskuormitus... 9 2.4 Jätevesikuormitus... 9 2.4.1 Yleistä... 1 2.4.2 Jätevesikuormitus vuosina 21 213... 1 2.4.3 Luparajojen saavuttaminen vuonna 213... 12 3 Vuosien 21 213 vesistötarkkailun tulokset ja tulosten tarkastelu... 14 3.1 Veden laatu, joet... 14 3.2 Jokien ainekuormitus... 15 3.3 Veden laatu, järvi... 16 3.3.1 Happipitoisuus... 16 3.3.1.1 Lohjanjärven eteläosan syvänteiden hapetus... 17 3.3.2 Ravinnepitoisuudet ja tuottavuus... 22 3.3.3 Bakteeripitoisuudet... 24 3.3.4 Muu veden laatu... 25 4 Kasviplankton... 27 5 Vesikasvillisuus... 27 5.1 Aineisto, menetelmät ja tutkimusalue... 27 5.2 Tulokset.... 28 5.2.1 Lohjan keskustaajaman lähivedet ja Maikkalanselkä (tutkimuslinjat 8, 9, 1, 11A ja 12)... 28 5.2.2 Isoselkä (tutkimuslinjat 12A, 4, 4A ja 31)... 29 5.2.3 Virkkalanselkä, Karjalohjanselkä, Piispalanselkä (tutkimuslinjat 14, 27, 29 ja 24)... 3 5.2.4 Hållsnäsfjärden-Kyrköfjärden (tutkimuslinjat 17, 17A, 18, 18A, 2 ja 22)... 31 5.3 Vesikasvillisuus, tulosten tarkastelu ja johtopäätökset... 32 5.3.1 Yleistä... 32 5.3.2 Ravinteisuus... 34 5.4 Yhteenveto ja vesikasvillisuustutkimuksen jatkaminen... 35 6 Pohjaeläimet... 36 6.1 Tutkimusmenetelmät... 36 6.1.1 Näytteenotto - pohjaeläinlinjat ja havaintopaikat... 36 6.1.2 Näytteiden poiminta, määritys ja punnitus... 37 6.1.3 Taksonit ja yksilömäärät... 37 6.1.4 Järvien tila CI- ja LCI-indeksit... 38 6.1.5 Sulkasääsket rehevien pohjien ilmentäjät... 38 6.1.6 Valkokatkat hapekkaiden syvännepohjien indikaattorit... 39 6.2 Tulokset... 39 6.2.1 Pohjaeläintaksonien yksilö- ja taksonimäärät sekä yleisyys... 39 6.2.2 CI- ja LCI-indeksit ja pohjan rehevyys... 41 6.2.3 Pohjan laadun kehitys jokavuotisilla tutkimusalueilla... 43 6.2.4 Sulkasääsket... 44 6.2.5 Valkokatkat... 45 6.3 Yhteenveto ja arvio pistekuormituksen vaikutuksista Lohjanjärven pohjaeläimistöön ja pohjan tilaan... 46
7 Kalat... 47 7.1 Tarkkailun toteutus... 47 7.1.1 Sähkökoekalastus... 47 7.1.2 Verkkokoekalastus... 48 7.1.3 Kirjanpitokalastus... 48 7.1.4 Kalastustiedustelu... 49 7.1.5 Aistinvarainen arviointi... 5 7.1.6 Elohopeapitoisuus... 5 7.2 Tulokset... 51 7.2.1 Sähkökoekalastus... 51 7.2.2 Verkkokoekalastus... 51 7.2.2.1 Yksikkösaaliin muutokset 22 213.... 54 7.2.3 Kirjanpitokalastus... 55 7.2.3.1 Kalastuksen ajoittuminen ja pyynnin määrä... 55 7.2.3.2 Yksikkösaalis alueittain... 56 7.2.3.3 Tärkeimpien lajien yksikkösaalis vuosina 27 213.... 58 7.2.4 Kalastustiedustelu... 6 7.2.4.1 Tiedustelun kohderyhmät ja vastausaktiivisuus... 6 7.2.4.2 Kalastuksen määrä ja ajoittuminen alueittain... 6 7.2.4.3 Saalis... 61 7.2.4.4 Vastaajien havaintoja kalastosta, kalastuksesta ja järven tilasta... 66 7.2.5 Aistinvarainen arviointi... 67 7.2.6 Elohopeapitoisuus... 68 7.3 Yhteenveto ja kalataloudellisen tarkkailun jatkaminen... 68 8 Yhteenveto Lohjanjärven tilasta ja arvio jätevesikuormituksen vaikutuksista vuosina 21 213...69 8.1 Lohjan keskustaajaman lähivedet... 69 8.2 Maikkalanselkä... 7 8.3 Isoselkä... 7 8.4 Karjalohjanselkä... 71 8.5 Outamonjärvi... 72 8.6 Piispalanselkä... 73 8.7 Hållsnäsfjärden, Kyrköfjärden... 73 9 Tarkkailun jatkaminen... 75 Liitteet Liite 1. Kartta yhteistarkkailualueesta... 78 Liite 2. Pistekuormittajien kuormitustiedot vuosilta 1989-213... 79 Liite 3.1. Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta 213... 8 Liite 3.2. Analyysien menetelmä- ja määritysrajaluettelo... 95 Liite 4. Lohjanjärven kasviplankton vuonna 214... 11 Liite 5. Vuoden 213 vesikasvillisuustutkimuksen lajitaulukot tutkimuslinjoittain... 129 Liite 6. Lohjanjärven pohjaeläintutkimusten (21-213) yksilömäärät... 133 Liite 7. Lohjanjärven pohjaeläintutkimusten (21-213) biomassat... 136 Liite 8. Lohjanjärven saalis (kg) vuonna 213 osa-alueittain, pyydyksittäin ja lajeittain kalastustiedustelun perusteella... 138 Liite 9. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaalis (g) lajeittain ja osa-alueittain Lohjanjärvellä vuosina 21-213... 14
1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat Yhteistarkkailu perustuu Lohjanjärven pistekuormittajien osalta ympäristölupiin ja Lohjan kaupungin osalta kunnan lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristönsä tilaa. Tavoitteena on hankkia aineistoa, jota käytetään selvitettäessä vesistöön kohdistuvan jätevesi- ja hajakuormituksen vaikutuksia, vaikutusalueen laajuutta ja haittojen vähentämiseksi suoritettujen toimenpiteiden riittävyyttä. Yhteistarkkailututkimus toteutetaan valvontaviranomaisen (Uudenmaan ELY-keskus) hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tarkkailututkimuksella täytetään taulukossa 1 esitetyissä luvissa olevat velvoitteet. Taulukko 1. Lohjanjärven pistekuormittajien lupapäätökset, joihin vesistötarkkailuvelvoitteet perustuvat. Pistekuormittaja Sappi Kirkniemi Paperitehdas Mondi Lohja Oy Paperitehdas Lohjan kaupunki Pitkäniemen jätevedenapuhdistamo Peltoniemen jätevedenpuhdistamo Karjalohjan kunta Kunnan jätevesipuhdistamo Oppilaskoti Outamo Jätevedenpuhdistamo Lupapäätös Kirkniemen paperitehtaan ympäristölupa, Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, 1.1.27, Nro 36/27/1, Dnro LSY-24-Y-41 Vaasan hallinto-oikeuden päätös, 21.12.29, Nro 9/46/1,Dnro 666/8/511 ja Dnro 667/8/511 KHO:n päätös, 21.4.211, Taltionumero 1146, Dnro 24/1/1 ja 264/1/1 Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 11.1.212, nro 161/212/1 Dnro ESAVI/76/4.8.21, lupamääräys 38 muutettu, hapetuskierrätys Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös nro 25/212/1 Dnro ESAVI/27/4./211 Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 22.3.213, nro 67/213/2 Dnro ESAVI/8/4.8/21 Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 22.3.213, nro 68/213/2 Dnro ESAVI/444/4.8/21 Ympäristölupa Uudenmaan ympäristökeskus 26.8.29 Dnro UUS-27-Y-29-111 Ympäristölupa Uudenmaan Ympäristökeskus 15.12.28 Dnro UUS-25-Y-21-111 Mukana vuosien 21 213 tarkkailututkimuksissa oli taulukossa mainittujen pistekuormittajien lisäksi myös Lohjan kaupungin ympäristötoimi, joka vastasi Lohjanjärven Maikkalanselän havaintopaikan tarkkailusta. Taulukossa mainituista kuormittajista Karjalohjan puhdistamo suljettiin vuoden 213 aikana ja jätevedet ohjattiin runkoviemäriä pitkin Lohjan Pitkäniemen puhdistamolle. Myös Outamon oppilaskodin puhdistamo tullaan lähiaikoina liittämään runkoviemäriin. Lohjanjärven yhteistarkkailun ohjelma muuttui kesken tarkastellun jakson: päivitetty ohjelma otettiin käyttöön vuoden 212 alusta. Tarkkailu toteutettiin vuosina 21 212 suppean ohjelman mukaisesti ja vuosi 213 oli laajan tarkkailun vuosi, jolloin mukana olivat veden laadun lisäksi vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat. Laajaan ohjelmaan kuuluvat kasviplanktonnäytteet otettiin vastuututkijan erehdyksen vuoksi vuoden 214 kesällä. Kaikki tulokset on kuitenkin esitetty tässä yhteenvetoraportissa. Edellisen kerran yhteistarkkailun laaja tutkimus on toteutettu vuonna 29. Tarkkailun koordinoinnista Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä vastaa vesistötutkija, näytteenotosta vastaavat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet) ja vesinäytteiden analysoinnista vastaa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725: 25. 2 Taustatiedot 2.1 Yhteistarkkailualueen kuvaus Lohjanjärven pistekuormittajien sijainti ja vesistötarkkailun havaintopaikat vuosina 21 213 on esitetty liitteen 1 kartassa. Vuotuinen näytteenottotaajuus havaintopaikkaa kohden oli 2 12 kertaa. Tiheimmin haettiin näytteitä jokivesistä, järvellä vedenlaatututkimus painottui avovesikauteen. Karjaanjoen vesistöalueeseen kuuluva Lohjanjärvi on Uudenmaan suurin järvi. Se on morfologialtaan hyvin rikkonainen ja myös veden laadussa on eroja eri alueiden välillä. Monimuotoisuutensa vuoksi Lohjanjärvi on jaettu vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimassa vesienhoitosuunnitelmassa (Uudenmaan ympäristökeskus ym. 29) neljään osaan eli vesimuodostumaan kun yleensä yksi järvi muodostaa yhden vesimuodostuman. Lohjanjärven vesimuodostumista kolme eli koillisosan Maikkalanselkä Aurlahti, Lohjanjärven keskiosa ja Lohjanjärven eteläosa on luokiteltu järvityyppiin runsasravinteiset ja runsaskalkkiset (RrRk)/runsasravinteiset järvet. Karjalohjanselkä ja Outamonjärvi on luokiteltu kuuluvaksi järvityyppiin pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Pääasiallisina kriteereinä on vesistön pinta-alan ja syvyyden lisäksi humusvai- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 7
kutusta ilmentävä veden väri, ravinteisuus ja biologisista tekijöistä kasviplankton, vesikasvillisuus ja pohjaeläimet. Pintavesien ekologiseen tilaan perustuvan luokittelun mukaan suurin osa Lohjanjärvestä kuuluu hyvään ekologiseen luokkaan. Nummenjoen ja Väänteenjoen vaikutusalueet järven koillisosassa ja järven eteläosa on luokiteltu ekologiselta luokaltaan tyydyttäviksi (Uudenmaan ELY-keskuksen ehdotus syksyltä 213). Tavoitteena on saada Lohjanjärvi, samoin kuin pääosa Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen muistakin vesimuodostumista, hyvään tilaan viimeistään vuoteen 215 mennessä ja kaikki vesimuodostumat viimeistään vuoteen 227 mennessä. Lohjanjärveen laskee Väänteenjoen kautta järven koillispuolella sijaitseva Hiidenvesi ja Maikkalanselän kautta Pusulanjoen vesistöalue. Myös Puujärven, Hormajärven, Valkerpyynjärven ja Kirmusjärven vesiä laskee Lohjanjärveen, josta vedet jatkavat Mustionjokea pitkin Pohjanpitäjänlahteen. Hydrologisia tietoja Lohjanjärvestä on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Tietoja Lohjanjärvestä. Vesienhoitoalue Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue Valuma-alue 1928 km 2 Pinta-ala 97,2 km 2 (ilman Maikkalanselkää 88,2 km 2 ) Keskisyvyys 12,7 m Suurin syvyys 54,9 m Tilavuus 1124 milj m 3 (ilman Maikkalanselkää 1119 milj m 3 ) Keskivirtaama 17,8 m 3 /s Teoreettinen viipymä 75 vrk Kokonaisrantaviiva 331,8 km Saarien lukumäärä 198 Vedenkorkeus N 6 +31,6 Saaret jakavat Lohjanjärven erikokoisiksi selkäalueiksi, joista suurimmat ovat Isoselkä ja Karjalohjanselkä. Isoselän tilavuus on lähes puolet koko Lohjanjärven tilavuudesta ja siellä on myös järven syvin syvänne, runsaat 54 metriä. Karjalohjanselkä on syvimmillään runsaat 4 metriä. Lohjanjärven valuma-alueesta on peltoja noin 14 % ja metsää runsas 7 %. Valuma-alueen järvisyys on noin 13 %. Järven ympäristön irtaimista maalajeista tärkein on moreeni. Luoteisrannoilla on myös savi- ja liejumaita. Maaperän kalkkipitoisuus on varsin suuri, joten järven veden ph on kaikilla alueilla pintavedessä yleensä yli 7. Lohjanjärvi on säännöstelty. Säännöstelyä muutettiin viimeksi Imatran Voiman hakemuksesta Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä 6.1.1989. Järven nykyinen säännöstelijä on Mustionjoen Peltokosken voimalaitos. Myös Lohjanjärven koillispuolella olevan Hiidenveden säännöstely vaikuttaa Lohjanjärveen. 2.2 Säätila ja virtaamat Jakson 21 213 sateisin kuukausi oli joulukuu 211 (157,5 mm) ja kuivin maaliskuu 213 (15,2 mm). Lämpimin kuukausi oli heinäkuu 21 (21,6 o C) ja kylmin helmikuu 211 (-11,9 o C). Kokonaisuutena sateisin vuosi oli 212 ja kuivin 213. Vuosi 211 oli lämpimin ja vuosi 21 kylmin. Sadesumma (mm) Keskilämpötila ( o C) 2 15 1 5 25 2 15 1 5-5 -1-15 tammi.1 heinä.1 tammi.11 heinä.11 tammi.12 heinä.12 tammi.13 heinä.13 tammi.1 heinä.1 tammi.11 heinä.11 tammi.12 heinä.12 tammi.13 heinä.13 Kuva 1. Lohjan Porlan sääaseman sade- ja lämpötilatietoja vuosilta 21 213 (Ilmatieteen laitos 21 213). 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214
Lohjanjärven jäätalven pituus vaihteli jaksolla 21 213 välillä 115 134 vrk (kuva 2). Lohjanjärven jäätalven pituus vuorokausina 18 16 14 12 1 8 6 4 2 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 Kuva 2. Lohjanjärven Isoselän jäätalven pituus vuorokausina vuodesta 198 (Pekka Ilmarisen arkisto). Kuvaan on lisätty lineaarinen trendiviiva. Jakson 21 213 suurimmat virtaamat mitattiin vuonna 212 ja pienimmät vuonna 213 (kuva 3). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Kuukausittainen keskivirtaama (m 3 /s) tammi.1 maalis.1 touko.1 heinä.1 syys.1 marras.1 tammi.11 maalis.11 touko.11 heinä.11 syys.11 marras.11 tammi.12 maalis.12 touko.12 heinä.12 syys.12 marras.12 tammi.13 maalis.13 touko.13 heinä.13 syys.13 marras.13 Nummenjoki Väänteenjoki Lohjanjärvi, Hossa Mustionjoki Kuva 3. Kuukausittaiset keskivirtaamat Nummenjoessa, Väänteenjoessa, Lohjanjärven Hossassa ja Mustionjoessa jaksolla 21 213. 2.3 Lohjanjärven kokonaiskuormitus Koko Lohjanjärven kattava kuormituslaskelma on peräisin 199-luvulta (Räike ym. 1998). Sen mukaan järven ravinteiden kokonaiskuormituksesta suurin osa, runsas 8 %, koostui tuolloin hajakuormituksesta (maa- ja metsätalous, viemäröimätön haja-asutus), ilmasta tulevasta laskeumasta ja luontaisesta huuhtoutumisesta maaperästä. Valtaosa, yli 6 %, tuli pääasiassa järveen laskevien Väänteenjoen ja Nummenjoen kautta. Järven ravinnekuormituksesta arviolta vajaa 15 % oli peräisin pistemäisestä jätevesikuormituksesta. Pääosiltaan kuormitustilanne lienee entisellään, mutta se vaatisi ehdottomasti tarkennusta ja päivittämistä. 2.4 Jätevesikuormitus Tiedot Lohjanjärven jätevesikuormituksesta on tähän raporttiin koonnut puhdistamoinsinööri Marja Valtonen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 9
2.4.1 Yleistä Vuonna 213 Lohjanjärven yhteistarkkailuun kuuluivat samat pistekuormittajat kuin edellisvuonnakin. Oppilaskoti Outamon puhdistamo liittyi viimeisimpänä v. 21 mukaan Lohjanjärven yhteistarkkailuun puhdistamon saaman ympäristölupapäätöksen velvoittamana. Kuormituksen kehitys puhdistamoittain aikavälillä 1989 213 käy ilmi liitteestä 2. Lohjan kaupungin Pitkäniemen puhdistamolle johdettu kuormitus kasvoi uuden siirtoviemärilinjan käyttöönoton myötä. Pitkäniemen viemäriverkostoon yhdistettiin kesällä 213 Sammatin, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan viemäröintialueet ja kyseisillä alueilla toimineet jätevedenpuhdistamot lopettivat toiminnan. Taulukossa 3 esitetään puhdistamoiden vesistökuormituksen prosentuaaliset osuudet pistekuormituksen kokonaismäärästä vuonna 213. Aurlahden alueella toimivat Lohjan kaupungin Pitkäniemen keskuspuhdistamo ja Mondi Lohja Oy:n tehtaan (ent. Loparex) puhdistamo. Järven eteläosassa Hållsnäsfjärdeniin johtavat vetensä Lohjan kaupungin Peltoniemen puhdistamo ja Sappi Finland Operations Oy Kirkniemen tehtaan (ent. M-real Oy) puhdistamo. Karjalohjan kunnan puhdistamolta johdettiin puhdistettua vettä Karjalohjanselälle ja Outamon puhdistamolta Outamonjärveen. Karjalohjan puhdistamon toiminta päättyi 3.6.213, jonka jälkeen viemäröintialueen jätevedet on johdettu siirtoviemärissä Pitkäniemen puhdistamolle. Puhdistamoilta vuonna 213 järveen johdetusta fosforista oli yhdyskuntajätevesien osuus 32 % ja teollisuuden osuus oli 68 % (taulukko 3, liite 2). Vesistöön puhdistamoilta johdetusta typestä yhdyskuntajätevesistä oli peräisin 68 % ja teollisuuden osuus oli 32 %. Vesistöön johdetusta happea kuluttavasta kuormituksesta (BHK 7 ) ja kiintoaineesta teollisuus tuottaa valtaosan. Vuonna 213 BHK 7 :sta tuotti teollisuus 92 % ja yhdyskuntajätevedet 8 %. Kiintoaineesta teollisuus tuotti 97 % ja yhdyskuntajätevedet 3 %. Tiedot järveen pistemäisesti johdettavasta kuormituksesta perustuvat puhdistamoilla suoritettaviin kuormitustarkkailuihin. Yhdyskuntien puhdistamoiden toimivuutta seurataan puhdistamoiden ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n yhteistyönä. Teollisuuslaitosten puhdistamoiden tarkkailun suorittavat yhtiöt itse. Taulukko 3. Puhdistamojen suhteelliset kuormitusosuudet vuonna 213. Puhdistamo VESI [%] BHK₇ [%] FOSFORI [%] TYPPI [%] K-AINE [%] Mondi (Loparex) 18 47 2,4 14 1 Pitkäniemi 25 5,5 21 5 1,6 Sappi (M-real) 49 45 65 17 87 Peltoniemi 7,4 2, 1 16 1,3 Karjalohja,72,34 1,7 2,5,11 Outamo,34,77,34,11,43 Yhteensä 1 1 1 1 1 2.4.2 Jätevesikuormitus vuosina 21 213 Puhdistamoilta järveen johdettu kuormitus vuonna 213 käy keskeisimmiltä osin ilmi kuvasta 4. Samalla on esitetty puhdistetun jäteveden pitoisuudet BHK:n, kiintoaineen, fosforin ja typen osalta. 1 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214
kg P/d 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Puhdistamoilta järveen johdettu fosfori vuonna 213 mg P/l,7,6,5,4,3,2,1, Mondi Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo kg N/d Puhdistamoilta järveen johdettu typpi vuonna 213 mg N/l 16 35 14 3 12 25 1 2 8 6 15 4 1 2 5 Mondi Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo Fosforimäärä kg P/d Fosforipitoisuus mg P/l Typpimäärä kg N/d Typpipitoisuus mg N/l kg O₂/d Puhdistamoilta järveen johdettu BHK vuonna 213 mg O₂/l 25 45 4 2 35 3 15 25 1 2 15 5 1 5 Mondi Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo kg/d 25 2 15 1 5 Puhdistamoilta järveen johdettu kiintoaine vuonna 213 Mondi Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo mg/l 14 12 1 8 6 4 2 BHK-määrä kg O2/d BHK-arvo mg O2/l Kiintoainemäärä kg/d Kiintoainepitoisuus mg/l Kuva 4. Puhdistamoilta järveen johdettu kuormitus vuonna 213. Puhdistamoilta järveen johdetun kuormituksen osalta todetaan yhteenvetona vuosilta 21 213 seuraavaa: Puhdistamoilta yhteensä järveen johdettu fosforikuormitus on vuosien 21 213 aikana ollut välillä 5, 8,8 kg P/d. Kuvaan 5 on koottu kuormituksen kehittyminen puhdistamoittain, eniten fosforikuormitusta tällä aikavälillä on lisännyt Sappi Finland Operations Oy Kirkniemen tehtaan puhdistamo. Sappin ominaisfosforikuorma on vuosina 21 213 ollut välillä,15,34 kg/paperitonni, kuormitus on ollut selkeästi alle metsäteollisuuden BAT-minimirajan (fosforikuorma,4 kg/paperitonni). Vesistöön yhteensä puhdistamoilta johdettu typpimäärä on vuosina 21 213 ollut välillä 26 367 kg N/d (kuva 5). Suurin typpikuormitus tulee Lohjan kaupungin Pitkäniemen puhdistamolta. kg P/d 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Lohjanjärven pistemäinen fosforikuormitus 21 211 212 213 kg N/d 4 35 3 25 2 15 1 5 Lohjanjärven pistemäinen typpikuormitus 21 211 212 213 Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo Mondi Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo kg O₂/d 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Lohjanjärven pistemäinen BHK-kuormitus 21 211 212 213 kg/d 3 25 2 15 1 5 Lohjajärven pistemäinen kiintoainekuormitus 21 211 212 213 Mondi Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo Mondi Pitkäniemi Sappi Peltoniemi Karjalohja Outamo Kuva 5. Lohjanjärven pistekuormituksen kehitys (P, N, BHK ja kiintoaine) vuosina 21 213. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 11
Puhdistamoilta yhteensä järveen johdetun BHK 7 -kuormituksen vaihteluväli vuosina 21 213 on 375 779 kg O 2 /d. Teollisuuden puhdistamoilta tulee suurin osa BHK-kuormasta. Järveen johdetun kiintoainekuormituksen vuosien 21 213 vaihteluväli on 1 34 2 582 kg/d. Suurin kiintoainekuormitus tulee Sappi Finland Operations Oy Kirkniemen tehtaan puhdistamolta. 2.4.3 Luparajojen saavuttaminen vuonna 213 Puhdistamoilta vesistöön johdettavalle käsitellylle jätevedelle on määritelty raja-arvot laitosten ympäristöluvissa. Seuraavassa esitetään lyhyesti vuoden 213 osalta raja-arvojen saavuttaminen Lohjanjärven alueelle jätevetensä purkavien lupavelvollisten pistekuormittajien osalta. Luparajojen saavuttaminen ja vesistökuormitus käydään tarkemmin läpi vuosittain laadittavissa jätevedenpuhdistamojen kuormitustarkkailujen yhteenvedoissa. Mondi Lohja Oy Mondi Lohja Oy:n tuotantotoiminnassa muodostuvat jätevedet käsitellään tehtaan omalla jätevedenpuhdistamolla, saniteettijätevedet johdetaan Lohjan kaupungin Pitkäniemen jätevedenpuhdistamolle. Päästöt tehtaan jätevedenpuhdistamolta Lohjanjärveen saavat olla enintään: kuukausikeskiarvo kg/d vuosikeskiarvo kg/d COD 18 165 Kiintoaine 5 45 Typpi 15 15 BOD 5 45 Fosfori,7,6 Vuonna 213 ei ylitetty kuormitukselle asetettuja raja-arvoja. Lohjan kaupunki, Pitkäniemen jätevedenpuhdistamo Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 24.9.22 Pitkäniemen puhdistamolle antaman ympäristölupapäätöksen mukaan puhdistamolta vesistöön johdettavan jäteveden BOD 7 -ATU -arvo saa olla enintään 1 mg O 2 /l, kokonaisfosforipitoisuus enintään,5 mg P/l ja ammoniumtyppipitoisuus enintään 4, mg/l. Puhdistustehon on orgaanisen aineen ja fosforin osalta oltava vähintään 93 % ja ammoniumtypen osalta vähintään 9 %. Arvot lasketaan orgaanisen aineen ja fosforin osalta neljännesvuosikeskiarvoina ja ammoniumtypen osalta vuosikeskiarvoina. Lisäksi orgaanisen aineen ja fosforin osalta tavoitteena on vähintään 95 %:n poistoteho ja kokonaistypen osalta tavoitteena on mahdollisimman hyvä poistoteho ja vuodesta 27 tavoitteena on 7 %:n poistoteho. Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi 22.3.213 päätöksen Pitkäniemen puhdistamon ympäristölupahakemuksesta. Uusien lupamääräysten mukaan jätevedet on käsiteltävä niin, että vesistöön johdettavan jäteveden pitoisuusarvot ja käsittelytehot täyttävät seuraavat vaatimukset: BOD 7 -ATU arvo saa olla enintään 1 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään,3 mg P/l. Puhdistustehon on orgaanisen aineen ja fosforin osalta oltava vähintään 95 % ja kokonaistypen osalta 7 %. Kokonaistyppi lasketaan vuosikeskiarvona ja muut neljännesvuosikeskiarvona mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Vesistöön johdettavan jäteveden pitoisuusarvojen ja käsittelytehon prosentuaalisten arvojen on lisäksi täytettävä valtioneuvoston asetuksen 888/26 mukaiset vähimmäisvaatimukset. Vuonna 213 Pitkäniemen puhdistamolla saavutettiin BHK:lle, fosforille ja ammoniumtypelle uudessa ja vanhassa ympäristöluvassa asetetut raja-arvot. Vuonna 213 typenpoiston teho oli keskimäärin 65 % ja tulos ei saavuttanut vanhan lupapäätöksen tavoitearvoa. Uuden lupapäätöksen typpeä koskeva raja-arvo tuli voimaan kesken vuotta 213, joten typenpoiston raja-arvo (vähint. 7 %) on voimassa vasta vuoden 214 vuosikeskiarvolle. Pitkäniemen puhdistamolla saavutettiin vuonna 213 valtioneuvoston asetuksen 888/26 vähimmäisvaatimukset. Sappi Finland Operations Oy, Kirkniemen tehdas Sappi Finland Operations Oy Kirkniemen tehtaan tuotantotoiminnassa muodostuvat jätevedet käsitellään tehtaan omalla jätevedenpuhdistamolla, saniteettijätevedet johdetaan Lohjan kaupungin Peltoniemen jätevedenpuhdistamolle. Päästöt tehtaan jätevedenpuhdistamolta Lohjanjärveen saavat olla enintään: 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214
kuukausikeskiarvo kg/d vuosikeskiarvo kg/d CODcr 6 45 Kokonaisfosfori 9 7 Kokonaistyppi 13 1 Vuonna 213 tehtaan vesistökuormitus oli ympäristöluvan mukainen lukuun ottamatta yhtä kuukausiluparajan ylitystä. Fosforin osalta ympäristölupamääräyksen 9 kg/d kuukausikeskiarvo ylittyi toukokuussa ollen 9,14 kg/d. Puhdistamon kuormitus oli paperikoneiden kaupallisista syistä johtuneiden seisokkien takia epätasaista. Epätasaisen kuormituksen ja toukokuussa nopeasti lämmenneiden vesien johdosta biologisen puhdistamon toiminta ei ollut optimaalista. Häiriöilmoitus luparajan ylityksestä toimitettiin tehtaan viranomaisvalvojille. Lohjan kaupunki, Peltoniemen jätevedenpuhdistamo Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 24.9.22 antaman ympäristölupapäätöksen mukaan puhdistamolta vesistöön johdettavan jäteveden BOD 7 -ATU-arvo saa olla enintään 1 mg O 2 /l, kokonaisfosforipitoisuus enintään,5 mg P/l ja ammoniumtyppipitoisuus enintään 4, mg/l. Puhdistustehon on kaikkien osalta oltava vähintään 9 %. Arvot lasketaan orgaanisen aineen ja fosforin osalta neljännesvuosikeskiarvoina ja ammoniumtypen osalta vuosikeskiarvona. Orgaanisen aineen ja fosforin osalta tavoitteena on vähintään 95 %:n poistoteho. Kokonaistypen osalta tavoitteena on mahdollisimman hyvä poistoteho. Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi 22.3.213 päätöksen Peltoniemen puhdistamon ympäristölupahakemuksesta. Lupamääräysten mukaan jätevedet on käsiteltävä niin, että vesistöön johdettavan jäteveden pitoisuusarvot ja käsittelytehot täyttävät seuraavat vaatimukset: BOD 7 -ATU-arvo saa olla enintään 1 mg O 2 /l, kokonaisfosforipitoisuus enintään,3 mg P/l ja ammoniumtyppipitoisuus enintään 4, mg/l. Puhdistustehon on orgaanisen aineen ja fosforin osalta oltava vähintään 95 % ja ammoniumtypen osalta vähintään 9 %. Lisäksi kokonaistypen käsittelyssä on tavoitteena vähintään 6 %:n käsittelyteho. Ammoniumtyppi ja kokonaistyppi lasketaan vuosikeskiarvoina ja muut neljännesvuosikeskiarvoina. Lisäksi vesistöön johdettavan jäteveden pitoisuusarvojen ja käsittelytehon prosentuaalisten arvojen on täytettävä valtioneuvoston asetuksen 888/26 mukaiset vähimmäisvaatimukset asetuksen edellyttämällä tavalla tarkkailtuna. Peltoniemen puhdistamolla saavutettiin ympäristölupapäätöksessä BHK:n ja fosforin käsittelytuloksille neljännesvuosien keskiarvoina saavutettavaksi asetetut raja-arvot vuonna 213. Keskimääräinen ammoniumtyppipitoisuus vesistöön johdetussa jätevedessä oli 4,6 mg/l ja nitrifikaatioaste oli 87 %, ammoniumtyppeä koskevia raja-arvoja ei saavutettu. Valtioneuvoston asetuksen 888/26 vaatimustaso saavutettiin vuonna 213. Karjalohjan puhdistamo Karjalohjan jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan lupamääräysten mukaan jätevedenpuhdistamolta lähtevän jäteveden BHK 7 -ATU-arvo saa olla enintään 15 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään,7 mg/l. Puhdistustehon on lisäksi molempien osalta oltava vähintään 9 %. Lisäksi puhdistamolla on pyrittävä parhaaseen mahdolliseen kokonaistypen poistotehoon. Raja-arvot on saavutettava puolivuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Karjalohjan puhdistamon toiminta päättyi 3.6.213, jonka jälkeen viemäröintialueen jätevedet on johdettu siirtoviemärissä Lohjan kaupungin Pitkäniemen puhdistamolle. Puhdistamon käyttöpäiväkirja hävisi puhdistamon purkutöiden yhteydessä, joten jaksolla 1.1.213 3.6.213 käsitellyt jätevesimäärät jouduttiin arvioimaan. Jätevesimääränä käytettiin vuonna 212 käsitellyn jäteveden määriä. Jakson kokonaisjätevesimäärä vaikuttaa jakson keskimääräisten vesistökuormien ja puhdistamon keskimääräisten käsittelytehojen laskentaan. Ympäristöluvassa puolivuosikeskiarvoille asetetut raja-arvot saavutettiin pääosin vuonna 213, ainoastaan fosforin keskimääräinen käsittelyteho oli 86 % ja raja-arvo jäi saavuttamatta. Valtioneuvoston asetuksen 888/26 vähimmäisvaatimukset saavutettiin. Oppilaskoti Outamon jätevedenpuhdistamo Oppilaskoti Outamon puhdistamon ympäristölupapäätöksen mukaan jätevedenpuhdistamolta lähtevän jäteveden BHK 7 -ATU-arvo saa olla enintään 15 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään 1, mg/l. Puhdistustehon on lisäksi molempien osalta oltava vähintään 9 %. Raja-arvot on saavutettava vuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Vuonna 213 Outamon puhdistamon käsittelytulokset saavuttivat ympäristöluvassa vuosikeskiarvoille asetetut luparajat ja Valtioneuvoston asetuksessa 888/26 määritellyt puhdistusvaatimukset. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 13
3 Vuosien 21 213 vesistötarkkailun tulokset ja tulosten tarkastelu 3.1 Veden laatu, joet Lohjanjärven yhteistarkkailun jokivesiseurannan tarkoituksena on saada tietoa järveen yhteydessä olevien suurimpien jokien veden laadusta ja arvioida jokien kuljettamaa ainekuormitusta. Maikkalanselälle pohjoisesta laskevan Nummenjoen havaintopaikalta, Lohjan Hossansalmen havaintopaikalta 2 ja Mustionjoen havaintopaikalta 86 otettiin näytteet vuosien 21 213 aikana kuukausittain yhteensä 12 kertaa/v (havaintopaikkakartta liitteessä 1). Lisäksi Uudenmaan ELY-keskus otti 11 kertaa/v näytteet Hiidenveden suunnasta tulevasta Väänteenjoesta. Havaintopaikkojen analyysivalikoimat poikkesivat jonkin verran toisistaan. Yhteistarkkailussa vuonna 213 analysoidut tulokset on esitetty liitteen 3 analyysitaulukoissa. Vuosien 21 212 analyysitulokset on esitetty kunkin vuoden vuosiyhteenvetoraporteissa, jotka löytyvät LUVY:n verkkosivuilta (http://www.luvy.fi/fi/julkaisut). Jokivesien laatu vaihtelee: heikkolaatuisinta vesi on Lohjanjärveen pohjoisesta virtaavassa Nummenjoessa ja parasta veden laatu on järvestä etelään laskevassa Mustionjoessa (taulukko 4). Nummenjoen muita jokia heikompi laatu käy selvästi ilmi taulukon luvuista. Pitoisuudet ovat suuria mm. ravinteissa, kokonaisravinteiden lisäksi myös liuenneiden ravinteiden pitoisuudet ovat jokivesistä suurimpia. Taulukko 4. Lohjanjärveen tulevan ja järvestä laskevan veden laatuominaisuuksia vuosina 21 213. Analyysin suurin keskiarvo on merkitty punaisella ja pienin vihreällä, hapen osalta värit ovat päinvastoin. Happi Sameus Kiint.GFC Sähkönj. Väriluku ph COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 2 +NO 3 -N Kok.P PO 4 P(Np) E.coli Enterkokit mg/l FNU mg/l ms/m mg O2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1 ml pmy/1 ml Nummenjoki min 4,1 5,4 2,2 7,5 4 6,4 5,2 52 5 5 33 2 3 ka 8,7 17,6 1, 1 12 6,9 12,7 1339 63 675 62 12 148 72 maks 11,6 66 38 15,9 25 7,4 19 49 18 284 16 32 71 45 Väänteenjoki min 5,2 7,5 1,6 9,5 25 6,7 4,4 69 1 189 23 1 ka 9,6 15,3 7,2 1,3 1 7,2 11,4 192 11 574 41 9 maks 12,6 73 52 11,5 18 7 16, 15 44 994 78 22 Hossa 2 min 4 1 8,9 4 6,9 5,3 67 5 2 2 ka 11 5 1,1 76 7 11, 18 37 541 48 1 1,5 maks 34 14 13,2 14 7,5 15, 18 85 12 76 31 23 Mustionjoki 86 min 7,2 1,7,5 11,2 25 7,2 6,5 5 2 26 16 ka 1,2 4,3 3,1 13,5 38 7,6 8,4 758 17 313 24 5 39 4 maks 13,3 8,5 7,5 16,6 6 8,2 11 99 49 58 33 15 22 22 Esimerkkikuvaan 6 on merkitty jokien ammoniumtyppipitoisuudet jaksolla 21 213. Ammoniummuodossa olevan typen kohonneet pitoisuudet voivat viitata bakteerien lailla valuma-alueelta peräisin olevaan jätevesikuormitukseen. Ainoastaan Nummenjoella pitoisuudet ovat ylittäneet sadan mikrogramman rajan. Vuosina 212 213 tilanne on jonkin verran parempi kuin vuosina 21 211. Nummenjokeen puhdistetut jätevetensä purkanut Saukkolan puhdistamo suljettiin kesällä 213. Tämä tulee todennäköisesti parantamaan joen veden laatua. Samalla Nummenjoen laskujärven, rehevän Maikkalanselän tilanne voi hieman helpottua. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214
2 Ammoniumtyppi µg/l 15 1 5 13.1.1 17.2.1 8.4.1 18.5.1 12.7.1 18.8.1 13.1.1 7.12.1 26.1.11 9.3.11 16.5.11 4.7.11 17.8.11 4.1.11 8.11.11 3.1.12 27.3.12 7.6.12 24.7.12 1.9.12 21.11.12 17.12.12 5.2.13 4.4.13 14.5.13 23.7.13 28.8.13 23.1.13 16.12.13 Mustionjoki Lohjanjärvi Hossa Nummenjoki Väänteenjoki Kuva 6. Lohjanjärveen yhteydessä olevien jokihavaintopaikkojen ammoniumtyppipitoisuudet vuosina 21 213. Taulukon 4 mukaan veden laatu oli useiden ominaisuuksien osalta parempaa Lohjanjärvestä lähtevässä Mustionjoessa kuin järveen koillisen suunnasta tulevissa vesissä. Poikkeuksena taulukon luvuissa ovat sähkönjohtavuus ja ph, jotka molemmat olivat Mustionjoen havaintopaikalla korkeimmat. Osaltaan näitä lukemia nostavat järven eteläosan valuma-alueen ominaisuudet, osaltaan vaikuttajana on todennäköisesti myös Hållsnäsfjärdenille purettava jätevesi. 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Sähkönjohtavuus ms/m 13.1.1 17.2.1 8.4.1 18.5.1 12.7.1 18.8.1 13.1.1 7.12.1 26.1.11 9.3.11 16.5.11 4.7.11 17.8.11 4.1.11 8.11.11 3.1.12 27.3.12 7.6.12 24.7.12 1.9.12 21.11.12 17.12.12 5.2.13 4.4.13 14.5.13 23.7.13 28.8.13 23.1.13 16.12.13 Mustionjoki Lohjanjärvi Hossa Nummenjoki Väänteenjoki Kuva 7. Lohjanjärveen yhteydessä olevien jokihavaintopaikkojen sähkönjohtavuudet vuosina 21 213. Kuvaan 7 merkittyjen vuosina 21 213 tehtyjen sähkönjohtavuusmittausten mukaan Mustionjoen havaintopaikan 86 sähkönjohtavuudet ovat alimmillaan talvella ja nousevat avovesikaudella jäteveden sekoittuessa koko vesimassaan. Vesinäyte havaintopaikalta 86 otetaan metrin syvyydestä. 3.2 Jokien ainekuormitus Tarkemman laskentamenetelmän puuttuessa Lohjanjärveen yhteydessä olevien jokien ainekuormitus on vuosien ajan laskettu käyttäen yksinkertaista kuukausikeskiarvomenetelmää, jossa mitattu ainepitoisuus on kerrottu kuukauden keskivirtaamalla. Kuormituslaskelmissa Nummenjoen Pirkkulan virtaamamittausaseman (nro 2324) virtaama on korjattu valuma-aluekertoimen 1,62 avulla tarkkailun havaintopaikan kohdalle. Väänteenjoen padon ainevirtaama on laskettu padon virtaamamittausaseman (nro 2356) virtaamista ja saman paikan vedenlaatumittauksista (Uudenmaan ELY-keskus). Lohjan Hossansalmen havaintopaikan 2 virtaama on laskettu kertomalla Väänteenjoen padon kohdalla mitattu virtaama valuma-aluekertoimella 1,62. Lohjanjärvestä lähtevän veden ravinnepitoisuudet on laskettu Lohjanjärven yhteistarkkailun puitteissa kuukausittain otettavasta Bruksträsketin luusuan havaintopaikan (86) tuloksista. Virtaama-arvot ovat Peltokosken (nro 23935) virtaamia. Jaksolla 21 213 jokien ravinnekuormitus oli suurinta vuonna 212, joka oli vuosista sateisin. Poikkeuksena oli Nummenjoki, jonka typpikuorma oli suurin vuonna 211. Pienintä ravinnekuormitus oli vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 15
213. Suurimmat kuormitusluvut mitattiin pääasiallisesti Hossan havaintopaikalta (liitteen 1 kartassa havaintopaikka 2). Poikkeuksena tässäkin oli Nummenjoki, jonka ravinnekuormitus vuonna 211 oli suurempi kuin Hossassa (kuva 8). Kokonaisfosforikuorma, kg/d Kokonaistyppikuorma, kg/d 1 2 8 6 4 2 15 1 5 21 211 212 213 21 211 212 213 Nummenjoki Väänteenjoki Hossa Mustionjoki Nummenjoki Väänteenjoki Hossa Mustionjoki Kuva 8. Lohjanjärveen yhteydessä olevien jokien fosfori- ja typpiainekuorma vuosina 21 213. 3.3 Veden laatu, järvi 3.3.1 Happipitoisuus Isoselän keskiosan syvin ja samalla koko järven syvin havaintopaikka (91) edustaa Lohjanjärven keskimääräistä veden laatua. Kokonaissyvyys näytepaikalla on 54 metriä. Syvänteen pohjan happipitoisuudet ovat pysyneet koko 2-luvun vähintään välttävinä, poikkeuksena on maaliskuun 26 pitoisuus 1,4 mg/l (kuva 9). Jakson 21 213 alin pitoisuus 3,3 mg/l mitattiin maaliskuussa 213. 14 12 1 8 6 4 2 Isoselkä 91, happipitoisuus (mg/l) pohjan lähellä Kuva 9. Lohjanjärven Isoselän havaintopaikan alimman mittaussyvyyden happipitoisuudet 2-luvulla. Muun järven happipitoisuuksia mitattiin vuosien 21 213 aikana havaintopaikasta riippuen 2 4 kertaa vuodessa painottuen lämpökerrostuneisuuskausiin, jolloin syvimpien pohjien happitilanne on kriittisimmillään. Eteläosan syvänteiden osalta happitilannetta on seurattu Kirkniemen paperitehtaan ympäristölupaan liittyvän hapetusvelvoitteen vuoksi muuta järveä tiiviimmin. Kaikkien Lohjanjärven tarkkailuohjelmassa olevien järvihavaintopaikkojen happipitoisuus mitattiin lopputalven ja loppukesän näytteenottokierroksilla maalis- ja elokuussa (kuva 1). 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214
14 Alimman mittaussyvyyden happipitoisuus (mg/l) maaliskuussa 14 Alimman mittaussyvyyden happipitoisuus (mg/l) elokuussa 12 12 1 1 8 8 6 6 4 4 2 2 maalis.1 maalis.11 maalis.12 maalis.13 elo.1 elo.11 elo.12 elo.13 Kuva 1. Happipitoisuus metrin päässä pohjasta lopputalvella ja loppukesällä vuosina 21 213. Lopputalvella heikkoja, alle 2 mg/l happipitoisuuksia todettiin tutkitun jakson aikana Outamonjärvellä, Karjalohjanselällä (havaintopaikka 24), Piispalanselällä (27) ja Kyrköfjärdenillä (35), jossa maaliskuussa 21 mitattu pitoisuus,8 mg/l oli jakson heikoin. Karjalohjanselän havaintopaikan 24 maaliskuussa 213 mitattu pitoisuus, 1,9 mg/l oli yllättävän alhainen. Talvea ongelmallisempi ajankohta Lohjanjärvellä on kuitenkin loppukesä, jolloin Outamonjärven, Maikkalanselän ja järven eteläosan (havaintopaikat 33, 35, 291) syvänteiden happipitoisuus on kaikkina neljänä vuotena laskenut lähelle nollaa. 3.3.1.1 Lohjanjärven eteläosan syvänteiden hapetus Sappi Finland Operations Oy:n Kirkniemen tehtaan ympäristöluvan vesioikeudellisiin velvoitteisiin kuuluu Hållsnäsfjärdenin Kyrköfjärdenin syvänteiden tilan parantaminen hapettamalla. Hapettamisen tarkoituksena on ylläpitää pohjanläheisen veden happipitoisuutta tarpeeksi korkeana, jotta hapettomuudesta johtuvan ns. sisäisen kuormituksen seurauksena sedimentistä veteen vapautuvien ravinteiden määrä vähenisi. Hapetuksen avulla pyritään myös elvyttämään pohjan hapellista hajotustoimintaa ja sitä kautta estämään hapettomissa prosesseissa syntyvien haitallisten aineiden syntymistä (rikkivety, metaani, ammonium). Sedimentin metaanin tuotannon vähentyessä kaasukuplien aiheuttama resuspensio vähenee vähentäen samalla sedimentistä veteen vapautuvien ravinteiden määrää. Lohjanjärven eteläosan tapauksessa hapetuksen avulla vähennetään tehtaan jätevesien happea kuluttavan aineksen sekä ravinnekuormituksen haitallisia vaikutuksia (Saarijärvi 211). Hapettimet ovat havaintopaikkojen 5, 29, 291 ja 35 läheisyydessä (kartta liitteessä 1). Hapetinlaitteista vanhin Hållsnäsfjärdenin pohjoisosassa havaintopaikalla 29 on ollut toiminnassa 27 vuotta. Ahtialansalmen syvänteeseen 5 asennettu hapetin on ollut toiminnassa 17 vuotta ja Kyrköfjärdenin kahden syvänteen, 291 ja 35, hapettimet 16 vuotta. Vuosien 21 213 aikana hapetinlaitteilla on todettu useita katkoksia ja häiriöitä johtuen pääosin sähkövioista. Laitteet huolletaan vuosittain ja myös aina kun toimintakatkos havaitaan. Hapettimien toiminnasta laaditaan vuosittain toimintaraportti (esim. Kauppinen 214). Hapettimien tehoa lisättiin syksyllä 211. Kyrköfjärden, havaintopaikat 35 ja 291 Lohjanjärven eteläisimmällä järvihavaintopaikalla, Kyrköfjärdenin läntisen selän syvänteellä (havaintopaikka 35), näytteiden saaminen estyy usein talvisin epävakaan jäätilanteen vuoksi. Hapettimen lisäksi sulaa vettä aiheuttaa voimakas virtaus. Jaksolla 21 213 näytteenotto on jouduttu jättämään tekemättä yhteensä neljä kertaa (25.1.211, 13.2.212, 12.3.212 ja 4.2.213). Kokonaissyvyydeltään 15 metrin syvännettä on hapetettu toukokuusta 1995 lähtien. Jätevesien purkualueesta lounaaseen olevalla toisella Kyrköfjärdenin syvänteellä 291 (Bålabyfjärden) näytteenotto-olosuhteet pysyvät vakaampina. Syvänteellä on ollut hapetin helmikuusta 1995 lähtien. Kokonaissyvyys tällä havaintopaikalla on 16 metriä. Havaintopaikan 35 syvimmän mittaussyvyyden tuloksia esittävässä diagrammissa olevat katkot johtuvat näytteenoton estymisestä. Neljän mittauskerran puuttumisen vuoksi kokonaistilannetta ei voida arvioida. Selvää kuitenkin on, että happipitoisuus syvänteen pohjalla laskee edelleenkin usein lähelle nollaa (kuva 11). Havaintopaikan 291 pohjan läheisen veden happipitoisuus on mittaustulosten perusteella ollut nollan tuntumassa viimeksi elokuussa 211. Kokonaisuutena happitilanne on 4 vuoden tarkastelujaksolla jonkin verran parantunut vuoden 211 jälkeen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 17
35: Happipitoisuus (mg/l) 14 metrin syvyydessä 291: Happipitoisuus (mg/l) 15 metrin syvyydessä 12 1 8 6 4 2 12 1 8 6 4 2 2.1.21 1.3.21 7.6.21 27.7.21 17.8.21 8.3.211 13.6.211 19.7.211 16.8.211 24.7.212 21.8.212 23.7.213 12.8.213 2.1.21 1.3.21 7.6.21 27.7.21 17.8.21 25.1.211 8.3.211 13.6.211 19.7.211 16.8.211 13.2.212 12.3.212 24.7.212 21.8.212 4.2.213 12.3.213 23.7.213 12.8.213 Kuva 11. Kyrköfjärdenin havaintopaikkojen 35 ja 291 syvimpien mittaussyvyyksien happipitoisuudet talvella ja kesällä vuosina 21 213. Kun tarkastelee Kyrköfjärdenin hapetettavien syvänteiden 35 ja 291 pohjan läheisen veden happi- ja kokonaisfosforipitoisuuksia 196-luvulta alkaen, näkyy hapettamisen aloittaminen selvästi fosforipitoisuuksien pienenemisenä 199-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Happipitoisuuksissa vastaavanlaista vaikutusta ei ole havaittavissa. Havaintopaikan 35 (lievenpänä myös havaintopaikalla 291) yksittäinen 2-luvun fosforipiikki mitattiin elokuussa 211 (kuva 12.) Kyrköfjärden 35, happi pohjan lähellä (mg/l) Kyrköfjärden 35, fosfori pohjan lähellä (µg/l) 14 16 12 1 8 6 4 2 14 12 1 8 6 4 2 Kyrköfjärden 291, happi pohjan lähellä (mg/l) Kyrköfjärden 291, fosfori pohjan lähellä (µg/l) 14 16 12 1 8 6 4 2 14 12 1 8 6 4 2 Kuva 12. Kyrköfjärdenin syvänteiden 35 ja 291 happi- ja kokonaisfosforipitoisuudet 196-luvulta alkaen (OIVA- ympäristö- ja paikkatietojärjestelmä, tieto haettu 24.11.214). Hållsnäsfjärden, havaintopaikat 33 ja 29 Sappi Finland Operations Oy:n Kirkniemen paperitehtaan ja Lohjan kaupungin Peltoniemen yhdyskuntapuhdistamon jätevesien purkualueen tuntumassa Osuniemenlahdella on 8 metrinen Mangsön syvänne (havaintopaikka 33). Syvänteen etäisyys sekä pohjoispuolen että eteläpuolen lähimpään hapettimeen on noin puolitoista kilometriä. Hållsnäsfjärdenin pohjoisosan 16 metrin syvänteellä (29) on ollut hapetin vuodesta 1986 lähtien. Jätevesien ajoittain hyvinkin selvät vaikutukset ovat purkuputkien lähialueella väistämättömiä; vuotuinen jätevesikuormitus Osuniemenlahdelle on viimeisten neljän vuoden aikana ollut keskimäärin 19 m 3 /d. Syvänteen 33 veden laatu on heikko ja pohjan happipitoisuus laskee kuormituksen vaikutuksesta usein nollan tuntumaan. Kuvan 13 diagrammien mukaan syvimmän mittaussyvyyden happitilanne on jaksolla 21 213 pysynyt kuta kuinkin ennallaan ollen alimmillaan kesän kuukausina. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214
Hållsnäsfjärdenin pohjoisosan havaintopaikalla 29 happipitoisuus ei ole alimmassa mittaussyvyydessä laskenut alle 2 mg/l jaksolla 21 213. Heikoin eli kesäajan tilanne on jonkin verran parantunut vuoden 211 jälkeen. Kuva 13. Hållsnäsfjärdenin havaintopaikkojen 33 ja 29 syvimpien mittaussyvyyksien happipitoisuudet talvella ja kesällä vuosina 21 213. Hållsnäsfjärdenin syvänteellä 29 on pohjan läheisen veden fosforipitoisuuksissa havaittavissa sama ilmiö kuin Kyrköfjärdenillä: pitoisuudet laskivat selvästi hapettamisen aloittamisen jälkeen. Tällä syvänteellä myös happipitoisuus parani pohjan lähellä. Tilanne heikkeni tilapäisesti vuosina 25 29, mutta parani jälleen vuodesta 21 ja edelleen vuonna 211, jolloin hapettimen tehoa lisättiin. 14 12 1 8 6 4 2 Hållsnäsfjärden 29, happi pohjan lähellä (mg/l) 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Hållsnäsfjärden 29, fosfori pohjan lähellä (µg/l) Kuva 14. Hållsnäsfjärdenin syvänteen 29 happi- ja kokonaisfosforipitoisuudet 196-luvulta alkaen (OIVA- ympäristö- ja paikkatietojärjestelmä, tieto haettu 24.11.214). Ahtialansalmi ja Piispalanselän itäosa, havaintopaikat 5 ja 27 Ahtialansalmen Lövkullauddenin kärjessä olevan syvänteen (havaintopaikka 5) veden laatuun voivat virtauksista riippuen vaikuttaa idästä Virkkalanselän suunnasta, lännestä Piispalanselän suunnasta ja etelästä Hållsnäsfjärdenin suunnasta tulevat vedet. 16 metrin syvänteelle asennettiin hapetin helmikuussa 1995. Piispalanselän itäosassa olevan 17,6 metrin syvänteen nro 27 etäisyys Ahtialansalmen havaintopaikan 5 hapettimesta on vajaat neljä kilometriä. Ahtialansalmen syvänteen 5 pohjalla ei ole ollut merkittävää happivajausta ja myös Piispalanselän itäisen syvänteen pohja on pysynyt hapellisena vuosina 21 213. Tilanne syvänteellä 27 heikkeni vuoden 212 aikana, mutta parani jälleen vuonna 213 (kuva 15). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 19
5: Happipitoisuus (mg/l) 15 metrin syvyydessä 27: Happipitoisuus (mg/l) 16,5 metrin syvyydessä 12 1 8 6 4 2 12 1 8 6 4 2 2.1.21 7.6.21 17.8.21 7.3.211 19.7.211 13.2.212 24.7.212 4.2.213 23.7.213 19.1.21 7.6.21 17.8.21 7.3.211 19.7.211 13.2.212 24.7.212 4.2.213 23.7.213 Kuva 15. Havaintopaikkojen 5 ja 27 syvimpien mittaussyvyyksien happipitoisuudet talvella ja kesällä vuosina 21 213. Ahtialansalmen syvänteen pitkän ajan historia osoittaa hapettamisen aloittamisen positiivisen vaikutuksen myös täällä: fosforipitoisuudet laskivat ja happipitoisuus parani pohjan tuntumassa (kuva 16). Ahtialansalmi 5, happi pohjan lähellä (mg/l) Ahtialansalmi 5, fosfori pohjan lähellä (µg/l) 14 5 12 1 8 4 3 6 4 2 2 1 Kuva 16. Ahtialansalmen syvänteen 5 happi- ja kokonaisfosforipitoisuudet 196-luvulta alkaen (OIVA- ympäristö- ja paikkatietojärjestelmä, tieto haettu 24.11.214). Piispalanselän länsiosa ja Ristisalmi, havaintopaikat 78 ja 64 Piispalanselän länsiosan 13 metrin syvänne (78) ja Ristisalmen runsaan 17 metrin syvänne (64) ovat jo melko etäällä hapetinlaitteista. Kummankaan syvänteen pohjalla ei ole jaksolla 21 213 todettu happiongelmia, tilanne näyttäisi entisestään parantuneen vuoden 211 jälkeen (kuva 17). Syy paranemiseen voi osaltaan johtua sääolosuhteista, mutta on myös mahdollista, että Ahtialansalmen ja Hållsnäsfjärdenin hapetinlaitteiden tehokkaampi toiminta vaikuttaa myös näillä syvänteillä. Useaan otteeseen on todettu, että Hållsnäsfjärdenille kohdistuva jätevesikuormitus vaikuttaa ajoittain myös tämän alueen syvännepohjien veden laatuun esimerkiksi sähkönjohtavuuden kohoamisena. 78: Happipitoisuus (mg/l) 12 metrin syvyydessä 64: Happipitoisuus (mg/l) 12 metrin syvyydessä 12 12 1 1 8 8 6 6 4 4 2 2 19.1.21 9.3.21 17.8.21 24.1.211 7.3.211 16.8.211 13.2.212 12.3.212 24.7.212 21.8.212 4.2.213 11.3.213 23.7.213 12.8.213 19.1.21 9.3.21 17.8.21 24.1.211 7.3.211 16.8.211 13.2.212 12.3.212 24.7.212 21.8.212 4.2.213 11.3.213 23.7.213 12.8.213 Kuva 17. Havaintopaikkojen 78 ja 64 syvimpien mittaussyvyyksien happipitoisuudet talvella ja kesällä vuosina 21 213. 2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214
Hapetustarkkailun muut vedenlaatumittaukset Kaikilta hapetustarkkailussa mukana olevilta havaintopaikoilta on mitattu näytteenoton yhteydessä metrin syvyydestä ja metrin etäisyydeltä pohjasta sähkönjohtavuus ja Sappi Kirkniemen toimeksiannosta viime vuosina myös sulfaattipitoisuus. Kokonaisfosforipitoisuus on mitattu syvimmästä mittaussyvyydestä. Vedessä olevien epäorgaanisten suolojen suhteellista määrää kuvaava sähkönjohtavuus nousee yleensä jätevesipäästölähteiden läheisyydessä. Puhtaassa pintavedessä yli 2 ms/m pitoisuuksien katsotaan ilmentävän kuormitusta. Lohjanjärven eteläosan pintavesien pitoisuuksissa nousua järven normaalitasosta on tutkitulla jaksolla 21 213 todettu lopputalvella ja jonkin verran myös loppukesällä havaintopaikoilla 33, 291, 35 ja 29. Pohjan tuntumassa pitoisuudet kohoavat selvemmin talvella ja erityisesti purkuputkien lähellä havaintopaikalla 33, mutta samansuuntaisia vaikutuksia on todettu kaikilla hapetustarkkailun havaintopaikoilla, myös Ristisalmen havaintopaikalla 64. Suurimmissa pohjan läheisen veden pitoisuuksissa on kuitenkin havaittavissa laskua tarkastellun jakson aikana (kuva 18). Sähkönjohtavuus (ms/m), vesi pohjan lähellä 7 6 5 4 3 2 1 35 291 33 29 5 27 78 64 14 12 1 8 6 4 2 Sulfaatti (mg/l), vesi pohjan lähellä 24.1.211 16.8.211 13.2.212 21.8.212 11.3.213 12.8.213 35 291 33 29 5 27 78 64 Kuva 18. Lohjanjärven eteläosan havaintopaikkojen sähkönjohtavuus pohjan lähellä kesän ja talven näytekerroilla 21 213 ja sulfaattipitoisuus 211 213. Sähkönjohtavuus nousee esimerkiksi hapettuneen rikkiyhdisteen, sulfaatin vaikutuksesta. Sulfaatti on luonnossa yleinen yhdiste. Järvi-, joki- ja pohjavesissämme sulfaattia on yleensä vain muutamia milligrammoja litrassa. Sulfaattia ei sellaisenaan pidetä kovinkaan haitallisena yhdisteenä. Vaikutukset vesiympäristössä saattavat kuitenkin tulla esiin hapettomissa olosuhteissa, jos ympäristössä on sulfaatin pelkistykseen kykeneviä mikrobeja. Tällöin sulfaatti pelkistyy sulfideiksi muodostaen vesieliöille myrkyllistä rikkivetyä (Lehtoranta & Ekholm 213). Vuosilta 211 213 peräisin olevat Lohjanjärven eteläosan syvänteiltä tehdyt sulfaattimittaukset ovat pääosin melko pieniä, alle 2 mg/l. Suurimmat pitoisuudet on todettu purkuputken lähellä havaintopaikalla 33 talviaikaan (kuva 18). Hapetustarkkailun yhteydessä mitattu pohjan läheisen veden kokonaisfosforipitoisuus on pysynyt kokonaisuutena melko hyvänä. Yli sadan mikrogramman pitoisuuksia on jaksolla 21 213 mitattu vain kaksi, molemmat 16.8.211, jolloin havaintopaikan 35 kokonaisfosforipitoisuus oli 14 metrissä 38 µg/l ja havaintopaikan 291 vastaava pitoisuus 15 metrissä 12 µg/l. 198- ja 199-luvun huippupitoisuuksista (kuvat 12, 14 ja 16) ollaan kuitenkin kaukana. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 253/214 21