ETELÄKÄRJEN YMPÄRISTÖTERVEYDEN VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE 2012 2014 Päivitys 2014 Käännös 1
Sisällysluettelo 1. YLEISTÄ... 4 1.1 LAINSÄÄDÄNNÖSTÄ... 4 1.2 VALVONNAN VOIMAVARAT JA TEHTÄVÄT... 4 1.2.1 Henkilöstö ja tehtävät... 4 1.2.2 Voimavarojen käyttö... 5 1.2.3 Koulutus... 7 1.2.4 Valvontakohderekisteri... 7 1.3 VALVONNAN MAKSULLISUUS... 7 1.4 VIESTINTÄ... 8 1.5 ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN... 8 1.6 HALLINNOLLISET PAKKOKEINOT JA RANGAISTUSSEURAAMUKSET... 8 2. VALVONTAKOHTEET... 8 2.1 ELINTARVIKELAIN MUKAISET KOHTEET... 8 2.2 TERVEYDENSUOJELULAIN MUKAISET KOHTEET... 9 2.3 KULUTTAJATURVALLISUUSLAIN MUKAISET KOHTEET... 9 2.4 TUPAKKALAIN MUKAISET KOHTEET... 9 2.5 LÄÄKELAIN MUKAISET KOHTEET... 10 3. TARKASTUSTEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS... 10 3.1 TARKASTUSTIHEYS JA RISKINARVIOINTI... 10 3.1.1 Elintarvikevalvonta... 10 3.1.2 Terveydensuojeluvalvonta... 11 3.1.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 11 3.1.4. Tupakkavalvonta... 12 3.1.5 Nikotiinivalmisteiden valvonta... 12 3.2 TARKASTUSTEN SISÄLTÖ JA TOTEUTUS... 12 3.2.1 Elintarvikevalvonta... 13 3.2.2 Terveydensuojeluvalvonta... 13 3.2.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 14 3.2.4 Tupakkavalvonta... 14 3.2.5 Nikotiinivalmisteiden valvonta... 14 3.3 TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA... 14 3.4 TARKASTUSTEN VALVONTAKIRJANPITO... 14 3.5 VALVONNAN PAINOPISTEET VUOSINA 2012 2014... 14 3.5.1 Elintarvikevalvonta... 14 3.5.2 Terveydensuojeluvalvonta... 15 3.5.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 15 3.5.4 Tupakkavalvonta... 16 4. NÄYTTEENOTTO... 16 4.1 VIRANOMAISNÄYTTEENOTTO... 16 4.1.1 Elintarvikevalvonta... 17 4.1.2 Terveydensuojeluvalvonta... 17 4.1.3 Muut valvontalajit... 17 4.2 VALVONNAN TUKENA KÄYTETTÄVÄT LABORATORIOT... 18 5. VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI... 18 6. LIITTEET... 19 LIITE 1. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTAA OHJAAVAA KESKEISTÄ LAINSÄÄDÄNTÖÄ... 19 LIITE 4. TERVEYDENSUOJELUVALVONNAN KOHTEET, TARKASTUSTIHEYDET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUONNA 2014... 24 LIITE 5. KULUTTAJATURVALLISUUSVALVONNAN KOHTEET, TARKASTUSTIHEYDET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUONNA 2014... 26 LIITE 6. TUPAKKAVALVONNAN KOHTEET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUONNA 2014... 27 2
LIITE 7. LÄÄKELAIN MUKAISEN VALVONNAN KOHTEET, TARKASTUSTIHEYDET SEKÄ TARKASTUKSIIN KÄYTETTÄVÄ AIKA VUONNA 2014... 28 LIITE 8. KIRJALLISUUSLUETTELO... 29 3
1. YLEISTÄ Eteläkärjen ympäristöterveyden valvontasuunnitelma on laadittu huomioiden ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014. Laadinnassa on lisäksi pyritty ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet ja riskitekijät. Suunnitelma on ensimmäinen monivuotinen suunnitelma Hangon, Inkoon ja Raaseporin käsittävän yksikön toiminta-alueella. Valvontasuunnitelma on osa yksikön kokonaissuunnitelmaa, jonka toisen osan muodostaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä Eteläkärjen ympäristöterveyden alaisten kunnallisten eläinlääkäripalveluiden valvonta. Kunnan valvontasuunnitelmaa säätelee Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006), jonka mukaan kunnan tulee toimittaa hyväksymänsä seuraavan vuoden valvontasuunnitelma lääninhallitukselle (aluehallintovirastolle) kalenterivuoden loppuun mennessä. Ennen käsittelyä Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunnassa annetaan alueen asukkaille mahdollisuus tutustua suunnitelmaehdotukseen ja antaa siitä lausuntonsa. Yleisöä kuullaan myös suunnitelman päivityksistä. 1.1 Lainsäädännöstä Kansanterveyslakiin (66/1972) on sisällytetty käsite ympäristöterveydenhuolto, jolla tarkoitetaan yksilön ja hänen elinympäristönsä terveydensuojelua. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta. Viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman säädösperustana ovat: terveydensuojelulaki (763/1994), elintarvikelaki (23/2006), kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011), laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976), lääkelaki (395/1987) sekä Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006). Kemikaalilain (744/1989) mukainen valvonta on 1.9.2013 alkaen siirretty Turvallisuusja kemikaalivirastolle (TUKES). Samana päivänä Tukes:lle siirtyi myös kosmeettisten valmisteiden valvonta. Kunnissa ympäristöterveydenhuollon valvontaa säätelee joukko muita lakeja, joista keskeisimmät on koottu liitteeseen 1. 1.2 Valvonnan voimavarat ja tehtävät 1.2.1 Henkilöstö ja tehtävät Hangon kaupungin alaisuudessa toimivassa Eteläkärjen ympäristöterveydessä työskentelee kuusi terveystarkastajaa ja kolmea virkaa hoitavat neljä eläinlääkäriä. Eläinlääkärien työajasta on varattu hygieniavalvontaan vajaa 0,4 htv (10 + vajaa 5 h/vko). Yksikköä johtaa terveysvalvonnan johtaja. Resursseihin kuuluu lisäksi puoliaikainen kanslisti. Henkilökunta on sijoitettu Hankoon (2 terveystarkastajaa, kanslisti ja terveysvalvonnan johtaja), Raaseporiin (4 terveystarkastajaa Tammisaaressa sekä hygieenikkotehtäviä tekevien eläinlääkärien työtilat Tammisaaressa ja Karjaalla) sekä Inkooseen (eläinlääkärin vastaanotto). Huomioon 4
ottaen toiminta-alueen pitkät välimatkat ja käyntien määrä per kohde on tarkoituksenmukaista pitää useampaa toimipistettä matkojen minimoimiseksi. Keskeisistä palveluista yksikön ulkopuolelta ostetaan hygieenikon palveluja Länsi- Uudenmaan ympäristöterveydeltä sekä IT-palvelut Raaseporin kaupungilta. 1.2.2 Voimavarojen käyttö Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä on terveystarkastajien kesken pyritty jakamaan niin, että työskentely työpareissa mahdollistuisi. Lisäksi työtehtävät on pyritty jakamaan tasapuolisesti maantieteellisen alueen sisällä. Hygieenikon tehtävät on jaettu Karjaalle ja Tammisaareen sijoitettujen eläinlääkäreiden välillä siten, että pääosan työstä tekee Tammisaareen sijoitettu eläinlääkäri. Karjaalle sijoitettu eläinlääkäri vastaa suuresta osasta maitotilojen tarkastuksista sekä sijaistaa välttämättömät toimenpiteet Tammisaaren eläinlääkärin poissa ollessa. Suunnitelmallisen valvonnan toimialakohtaiset valvontakohteet, tarkastuksiin tarvittava keskimääräinen aika sekä tarkastustiheydet on esitetty liitteissä 2-9. Valvontakohteet on eritelty luvussa 2. Valvontatehtävät ovat muuttuneet vuoden 2013 aikana, mikä tulee huomioida vuodelle 2014. Kemikaalien markkinointivalvonta ja kosmeettisten valmisteiden valvonta on siirretty Tullilaitokselle ja Tukes:lle. Tukes valvoo myös 2014 alkaen kaikkia kulutustavaroita ja niiden valmistajia. Yhteensä tämä on vähentänyt resurssitarvetta n. 40 htpv. Käytännössä näiden kohteiden valvontaa ei ole tehty vuosiin, minkä vuoksi muutos ei tuo lisäresursseja muuhun valvontaan. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi on varattu aikaa ns. akuuttiin valvontaan. Näistä tehtävistä osa voidaan ennakoida, kuten vesilaitosten valvontatutkimusohjelmien uusimiset ja uimarantaprofiilien päivitys. Akuuttiin valvontaan kuuluvat myös vaikeasti ennakoitavat tehtävät, kuten esimerkiksi epidemioiden ja erityistilanteiden selvittämiset, asunnontarkastukset, laivantarkastukset sekä tuhoeläimiin että eläinsuojeluun liittyvät tehtävät. Valvontatyöhön kuuluu lisäksi uusien hakemusten, suunnitelmien ja ilmoitusten käsittely sekä päätöksien tekeminen. Neuvontaan, ohjaukseen ja viestintään on myös varattava aikaa, samoin valvontasuunnitelmien toteutumisen arviointiin, raportointiin ja seuraavan vuoden suunnitelmien laatimiseen. Vuoden aikana suoritettavien tehtävien määrää on vaikea etukäteen ennakoida, mutta yleisesti on arvioitu, että valvontaan tarvittava kokonaistyöpanostarve on vähintään 2,5 kertaa valvontakohteiden tarkastuksiin tarvittava aika (h), sillä valvonnan tehtäväkenttä on laaja. Todettakoon, että voimavaroista on tällä hetkellä puutetta (ks. taulukko alla). Maantieteellisesti tarkasteltaessa resurssipula on pahin Raaseporin alueella, jossa valvonnalla on käytettävissään arviolta noin puolet tarvittavista resursseista. Käytännössä eroja tasataan toiminta-alueen sisällä. Kohteet vaihtelevat jonkin verran vuoden aikana, kun uusia toimintoja perustetaan ja vanhoja lopetetaan. Suuruusluokka pysyy kuitenkin kutakuinkin samana vuodesta toiseen. Yksikkö on tehnyt riskianalyyseja valvontatarpeen määrittelemiseksi. Niissä tapauksissa, joissa riskianalyyseja ei ole tehty sovelletaan valvontatarpeen arvioinnissa valtakunnallisen ohjelman suuntaviivoja. Verrattuna aikaisempaan resurssitarvelaskelmaan kohdekohtaiset riskianalyysit ovat johtaneet vähentyneeseen resurssitarpeeseen. Vertailua kuitenkin vaikeuttaa se, että tarkastusaikoihin ei saa sisällyttää matka-aikoja. Tästä johtuen lasketaan säännönmukaisesti puoli tuntia/tarkastus, mikä vastannee varsin hyvin keskiarvoja. Elintarvikevalvonnan Oiva-järjestelmän myötä aikaa pitäisi varata myös seurantatarkastuksiin, jotka pitäisi tehdä kahden viikon sisällä asetetusta määräajasta, silloin kun arvosana on ollut korjattavaa (C) tai huono (D). Eviran arvioinnin mukaan 5
näitä tarkastuksia olisi 5-15 % tarkastusten kokonaismäärästä. Kuten yksikön omissa arvioissa oli oletettu johtaa 64 % tarkastuksista toiminta-alueella arvosanaa C tai D. Eri kansallisiin odotuksiin on huomattava. Nykyisessä resurssitilanteessa jatkotarkastuksia ei voida priorisoida, vaan ne tehdään viranhaltijoiden priorisoinnin mukaisesti samoilla perusteilla kuin muukin valvonta. Tässä priorisoinnissa on kuluttajalla aiheutuvan riskin oltava tärkein, mikä voi tarkoittaa sitä, että valvontasuunnitelman mukainen rutiinitarkastuskin voi mennä seurantatarkastuksen edelle. Voimavarojen tarve vuosina 2013 2014, perustuen tarpeeseen 2012 Kohteiden Tarvittava määrä tarkastusmäärä Elintarvikevalvonta ja eläinperäinen alkutuotanto Suunnitelmallisen valvonnan tarve htpv/v (htv/v) 507 864 512,7 (2,3), josta hygieenikon työaikaa 47 (2,1 + 0,21) Muu alkutuotanto 550 55 22 (0,1) Terveydensuojeluvalvonta *Talousvedet (vesilaitokset) 78 76 (2012) 46 (2013) 2013 36,3 (0,16) 2044 32,7 (0,15) 58 (2014) *Uimavedet 45 45 27,2 (0,12) *Muut TsL:n mukaiset kohteet (arvio) 380 265 110 (0,5) Tupakkavalvonta (arvio) 462 265 34,6 (0,16) Kuluttajaturvallisuusvalvonta 293 129 69,0 (0,31) Nikotiinivalvonta 46 46 6,13 (0,03) Yhteensä noin 2468 1507 Terv. tark: 844 (3,8,) Hygieenikko: 47 (0,21) Matka-aika ½h/tarkastus, yht. 187,9 (0,9) Kokonaisvoimavarojen tarve (suunnitelmallinen valvonta * 2,5) 10 + 0,5htv Yksikön laskennallinen vuosittainen resurssitarve on n. 10 htv hygieenikon 0,5 htv lisäksi. Terveystarkastajien työkenttään on käytettävissä noin 6,25 htv, joten valvontatarve on suurempi kuin käytettävissä olevat voimavarat. Tilannetta helpottavat vuoden 2011 aikana täytetty terveystarkastajan virka ja tarkastustoiminnan tehostaminen sekä se, että ennen yksikön perustamista kertyneet työt on pystytty tekemään alta pois, ja näin voidaan tarkkailla kaikkein riskialteimpia kohteita. Työaikatarve on yllättäen vähentynyt hieman vuodelle 2014 kemikaalilain mukaisen valvonnan, kosmetiikan valmistajien ja maahantuojien sekä kulutustavaroiden poistuttua kuntien tehtäväkentästä. Käytännössä työajan tarpeen arvioidaan vähenevän n. 40 htpv yllä mainittujen muutosten johdosta. Kuluttajaturvallisuuslain ilmoitusmenettely lisännee vähitellen resurssitarvetta akuutin valvonnan piirissä. Raportointi- ja hallinnolliset tehtävät hoitaa yksikön johto yhdessä kanslistin kanssa. Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunta käsittelee resurssitilannetta vuotuisen raportoinnin yhteydessä sekä talousarvioita laadittaessa. Resurssien ollessa puutteelliset on valvontaa priorisoitava myös lakisääteisen valvonnan sisällä, jotta voidaan keskittyä suurimpiin riskikohteisiin. Mikäli aika ei riitä suunniteltuun valvontaan, pyritään ensin jättämään pois lääkelain ja tupakkalain valvonta, silloin kun sitä ei helposti voida tehdä muun valvonnan ohessa. Tämän jälkeen jätetään tarvittaessa pois kuluttajasuojavalvonta. Kaikissa resurssitilanteissa pyritään suunnitelmallisen valvonnan puitteissa varmistamaan talousveden säännöllinen valvonta sekä tärkeimpien elintarvikekohteiden valvonta. 6
1.2.3 Koulutus Vuoden 2014 talousarvioon on varattu määrärahoja koulutusta varten. Aluehallintovirastot, keskusvirastot, ministeriöt ja yksityiset toimijat järjestävät koulutuspäiviä, joilla kerrotaan lainsäädännön uudistuksista ja ajankohtaisista asioista. Tarkastajat osallistuvat säännöllisesti tehtäväalueensa paikallisiin ja valtakunnallisiin koulutustilaisuuksiin. Hygieenikon tehtäviä suorittava eläinlääkäri on tehnyt itselleen koulutussuunnitelman, jossa huomioidaan myös elintarvikevalvonnan tarpeet. Yksikössä pidetään kirjaa käydyistä koulutuksista, ja koulutustarvetta pyritään arvioimaan säännöllisesti. 1.2.4 Valvontakohderekisteri Eteläkärjen ympäristöterveys käyttää TerveKuu-tietokantaa valvonnan rekisteröintiin ja organisointiin. Kaikki valvontatapahtumat sekä valtakunnallisella tasolla tarvittavat tiedot tallennetaan järjestelmällisesti tietokantaan. Tallennettaviin tietoihin kuuluvat muun muassa kohdekohtaiset riskianalyysit, joiden perusteella saadaan tarkempi kuva resurssitarpeesta. Valvontatapahtumien ja tutkimustulosten alkuperäiset asiakirjat arkistoidaan toimipisteissä. TerveKuu-ohjelmasta voidaan tulostaa vuosiraportteja, yhteenvetoja tutkimustuloksista sekä erilaisia kohdeluetteloita. Tietokannan laajennettu rekisteriseloste, tietosuojaseloste, päivitetään mahdollisimman pian huomioimaan yksityiskohtaisempi tiedonsiirto valtion virastoille. TerveKuu-ohjelman avulla on Hangossa jo vuonna 2010 aloitettu elintarvikevalvontakohteiden sähköinen tiedonsiirto Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken kautta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan KUTI-projektin mukaisesti. Raaseporin ja Inkoon kohteiden siirto tietokantaan on suurelta osin tehty. Tietojen tallennus on ollut työlästä, ja sitä ovat haitanneet jatkuvat tiedonsiirtohäiriöt. KUTI2-vaiheeseen oli tarkoitus siirtyä jo aiemmin, mutta vaikeudet tiedonsiirrossa ovat estäneet tämän. KUTI2-päivitykset on tehty syksyn 2012 aikana ja elintarvikevalvonnan Oiva-järjestelmä on otettu käyttöön keväällä 2013. Seuraava suuri muutos tietojen siirrossa päivitetään tietokantaan syksyllä 2013. Tällöin terveydensuojelu- ja kuluttajaturvallisuusvalvonnan YHTI-järjestelmä otetaan käyttöön vuoden 2014 alusta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ohjeiden mukaisesti. Järjestelmiä ei oteta valvonnassa käyttöön, ennen kuin samat palvelut voidaan tarjota sekä suomen- että ruotsin kielellä. Käytännössä tämä tarkoittaa yksikön olevan riippuvainen valtakunnallisen viranomaisen käännöstöistä. 1.3 Valvonnan maksullisuus Ympäristöterveydenhuollon laeissa säädetään, että kunnan valvontaviranomaisen tulee periä toiminnanharjoittajalta maksu kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvästä tarkastuksesta, näytteenotosta ja näytteen tutkimisesta (elintarvikelain (23/2006) 71, kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) 32 /2004) 20, terveydensuojelulain (763/1994) 50, tupakkalain (693/1976) 25a ). Maksullista on myös valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonta, silloin kuin määräysten antaminen perustuu säännösten noudattamatta jättämiseen. Muusta maksullisuudesta, kuten ilmoitusten käsittelystä tai kohteen hyväksymisen ja siihen liittyvän tarkastuksen maksullisuudesta on säädetty erikseen. Suunnitelmallinen maksullinen valvonta kohdistuu ilmoituksen- ja luvanvaraisiin kohteisiin sekä sellaisiin kohteisiin, jotka eivät vaadi ympäristöterveydenhuollon ilmoitus- tai lupakäsittelyä. Valvontamaksuja peritään siten, että ne kattavat valvonnasta aiheutuneet kustannukset sisältäen valmisteluun, tarkastukseen ja asian käsittelyyn käytetyn työajan. Matkakulut peritään erikseen, kuitenkin niin, ettei maksu ole riippuvainen yrityksen sijainnista suhteessa Eteläkärjen ympäristöterveyden toimipaikkoihin. Maksut peritään hyväksytyn taksan mukaisesti. Eteläkärjen ympäristöterveyden taksat tarkistetaan vuosittain ja päivitetään tarpeen mukaan. 7
1.4 Viestintä Eteläkärjen ympäristöterveys tiedottaa Hangon kaupungin alaisilla internet-sivuilla osoitteessa www.symi.fi. Tarvittavat linkitykset Inkoon ja Raaseporin sivuilta pyritään pitämään ajan tasalla. Käytännössä yksikkö ei kuitenkaan pääse muuttamaan muiden kuntien sivujen sisältöä. Lautakunnan käsittelyyn tulevat, yleistä kuulemista vaativat asiat, ilmoitetaan kunkin toiminta-alueen kunnan ilmoitustauluilla. Tarvittaessa tiedotetaan paikallislehdissä ja radiossa. Toiminnanharjoittajia ja asukkaita neuvotaan ja ohjataan sekä puhelimitse että tarkastuskäyntien yhteydessä. Tietoa on myös jaettu tiedotustilaisuuksien yhteydessä, joita ovat järjestäneet paikalliset toimijat, kuten esim. ammattikorkeakoulut. Erityistilanteissa selvitystyöryhmä arvioi tiedottamisen tarpeet ja välineet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa konsultoiden tarvittaessa keskusviranomaisia. 1.5 Erityistilanteisiin varautuminen Valmiussuunnitelmia on kunnissa aktiivisesti päivitetty vuoden 2012 aikana. Yksikössä koekäytetään parhaillaan omaa toimintaa koskevaa alustavaa suunnitelmaa. Suunnitelmissa käsitellään ympäristöterveydenhuollon tehtäviä ja toimintavalmiuksia erityistilanteissa kuten epidemioissa, kemikaalivaaroissa ja myrkytysepäilyissä sekä erityistilanteita kuluttajaturvallisuuslain mukaisessa valvonnassa. Ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmät on uudistettu vuonna 2013. 1.6 Hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistusseuraamukset Kunnan ympäristöterveysviranomaisella on eri lakien nojalla oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan tai kuluttajien terveyteen kohdistuvien haittojen poistamiseksi tai ehkäisemiseksi. Terveydensuojeluviranomaisen tehtäviä yksikön toiminta-alueella hoitaa Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunta, jossa on edustajia kaikista osallistujakunnista. Valvonnan sujuvuuden vuoksi tehtäviä on tarpeen mukaan delegoitu viranhaltijoille. Muista kuin kiireellisistä toimenpiteistä sekä uhkasakon asettamisesta päättää kuitenkin aina Eteläkärjen ympäristöterveyslautakunta. Lautakunta käsittelee myös aina virkamiesten kiireelliset toimenpiteet. 2. VALVONTAKOHTEET Tämä valvontasuunnitelma perustuu pitkälle edellä esitettyyn tarvelaskentaan. Käytännössä on todettu, että eri valvontalajien valvontakohteideet muuttuvat jonkin verran kalenterivuoden aikana (esim. toiminnan lopettaminen, uudet toiminnanharjoittajat, toiminnan muuttuminen), mutta valvontakohteiden kokonaismäärä pysyy kuitenkin vakaana vuodesta toiseen. Muutokset otetaan huomioon vuoden mittaan, sitä mukaa kun lopettaneet yritysten toiminnat lopetetaan tietokannassa ja uusia kohteita lisätään suunnitelmanmukaisen valvonnan piiriin ilmoitusten ja hakemusten tultua käsiteltäväksi. Uudet kohteet arvioidaan valtakunnallisten ohjeiden tai kohdekohtaisten riskianalyysien vaatimusten mukaisesti kun ilmoitusta käsitellään. Näin varmistutaan toiminnan asianmukaisuudesta ja saadaan hyvä kontakti toiminnanharjoittajaan toiminnan alusta asti. 2.1 Elintarvikelain mukaiset kohteet Elintarvikevalvonnan piiriin kuuluu n. 35 valvontakohdetyyppiä, joissa on yhteensä n. 1100 valvontakohdetta (liite 2). Näistä alkutuotannon kasvintuottajia on n. 500 kpl. Useammin valvottavia kohteita n. 550. Valvontakohteissa on sekä hyväksyntää edellyttäviä kohteita että ilmoitusta edellyttäviä kohteita. Määrällisesti kohteet painottuvat suurkeittiöihin sekä myyntipaikkoihin, mutta toimintojen kirjo on suuri alkutuotannosta jalostukseen ja myyntiin. Alueellisesti 8
tarkasteltuna yli puolet muista kuin alkutuotannon kohteista sijaitsee Raaseporissa ja noin neljäsosa Hangossa. Inkoossa sijaitsee taas suhteessa paljon alkutuotantoa. Resurssipulan vuoksi ei yksikkö enää solmi sopimuksia ensisaapumisvalvonnasta ja lihantarkastuksesta Elintarvikevirasto Eviran kanssa. Käytettävissä olevat resurssit tarvitaan omalla vastuulla olevan valvonnan varmistamiseksi. 2.2 Terveydensuojelulain mukaiset kohteet Terveydensuojelulain mukaisista valvontakohteista useimmat ovat joko luvan- tai ilmoituksenvaraisia kohteita kuten esimerkiksi julkiset huvi-, kokoontumis- ja majoitushuoneistot, uimahallit ja uimarannat, koulut sekä päivähoitotilat ja kampaamot. Terveydensuojelulain mukaisen säännöllisen valvonnan piiriin kuuluvat myös talousvettä toimittavat laitokset. Valvontakohteisiin kuuluvat myös omista kaivoista otettava vesi, jota käytetään julkisessa tai kaupallisessa toiminnassa tai tietyissä elintarvikehuoneistoissa. Talousvesitarkastuksen piiriin kuuluvien kohteiden määrä on hyvin tunnettu ja suuri suhteessa alueen asukaslukuun. Vuonna 2012 kohteiden määrä on 78, vaihdellen ns. EU-vesilaitoksista yksittäisten elintarvikehuoneistojen kaivoihin. Yhteisen kansallisen valvontaohjelman vuodelle 2014 tehdyn päivityksen johdosta pienenee tarkastettavien kohteiden määrä huomattavasti, kun vain vedenlaatu, ei kaivot, kuuluvat tiettyjen kohteiden tarkastuksen piiriin. Näitä ovat mm. elintarvikehuoneistot, päiväkodit ja kurssikeskukset, joissa vain omassa toiminnassa käytetään vain omaa vettä omasta kaivosta. Terveydensuojelulain mukaisia kohteita arvioidaan alueella olevan yli 400. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida Raaseporin ja Inkoon kokoontumishuoneistojen puutteellisen kartoituksen vuoksi. Kohteista yli puolet sijaitsee Raaseporissa, noin neljäsosa Hangossa ja reilu kymmenesosa Inkoossa. Yksikön oma näytteenotto on vähennetty minimiin henkilöstöresurssien vähäisyyden vuoksi. Allasvesistä otetaan lainsäädännön edellyttämät rinnakkaisnäytteet tarpeen mukaan. Terveydensuojelulain mukaisia näytteitä otetaan tarpeen mukaan, kuten esim. EU-uimarannoilta tarkastusten yhteydessä tai kun rutiinitarkastuksista on saatu huonot tulokset. Muuten toiminnanharjoittajat käyttävät viranomaisnäytteiden ottoon valvontaviranomaisen päteviksi toteamia näytteenottajia. 2.3 Kuluttajaturvallisuuslain mukaiset kohteet Kuluttajaturvallisuuslain mukaisia valvontakohteita ovat paikallisten kuluttajapalvelujen tarjoajat. Kuluttajapalvelujen valvonnan tulisi kohdistua erityisesti nk. Painopistealueiden valvontaan (liite 5). Muita kohteita valvotaan mm. ilmoitusten ja valitusten perusteella. Painopistealueiden kohteita yksikön toiminta-alueella on lähes 300 kpl. Kohteista yli puolet on Raaseporissa, noin neljännes Hangossa ja noin seitsemäsosa Inkoossa. Jatkossa kohteiden tulee ilmoittaa toiminnan aloittamisesta suoraan Eteläkärjen ympäristöterveydelle. Ensimmäisten vuosien jälkeen tämä helpottanee kohteiden määrän seurantaa. 2.4 Tupakkalain mukaiset kohteet Tupakkalain mukaiseen valvontaan kuuluu sekä myyntipaikkojen valvonta että tupakointikieltojen ja -rajoitusten valvonta. Säännöllisen valvonnan piiriin tulisi kuulua myyntipaikkojen lisäksi mm. ravitsemisliikkeet, päiväkodit, koulut ja virastot. Vähittäismyyntipaikkoja on n. 100 kpl, joista koulujen tai päiväkotien lähettyvillä on 42 kpl. Muita valvontakohteita on n. 360 kpl (liite 6). Kohteita on arvion mukaan eniten Raaseporissa (n. 56 %). Hangon kohteet ovat parhaiten kartoitetut ja muodostavat noin 9
kolmasosan tiedossa olevista kohteista. Inkoossa kohteista on runsas kymmenesosa. 2.5 Lääkelain mukaiset kohteet Nikotiinituotteiden myyntiluvan saaneet kohteet kuuluvat lääkelain mukaiseen valvontaan. Kohteita on n. 50 kpl (liite 7). Näistä yli kaksi kolmannesta on Raaseporissa, vajaa neljännesosa Hangossa ja vajaa kymmenesosa Inkoossa. 3. TARKASTUSTEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Tarkastukset toteutetaan tarpeen mukaan yhdistelmätarkastuksina, jolloin voidaan tarkastaa useamman lainsäädännön vaatimia seikkoja. Esim. talousvettä ja elintarvikehuoneistoa tai allasvettä ja uimahallin turvallisuutta koskevia seikkoja voidaan tarkastaa samalla käynnillä. Toiminta-alueen laajuus huomioon ottaen tämä on niukkojen resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Erikoistuminen tapahtuu siten, että kustakin valvonnan alasta vastaava tarkastaja laatii tarkastusohjeen ja tarvittaessa tarkastuslomakkeet kyseessä oleville kohteille sekä auttaa tarvittaessa tarkastuspöytäkirjan laatimisessa. Näin toimitaan vain jos tarkastuksen käytännössä suorittavan tarkastajan asiantuntemus on riittävä yhteistarkastuksen suorittamiseen. Tarkastuslomakkeet ja ohjeet toimivat työvälineinä sekä määrittelevät tarkastusten sisällön. Näin yksikkö pyrkii kohtelemaan kohteita tasapuolisesti. Tavoitteena on, että kustakin kohteesta vastaisi korkeintaan kaksi tarkastajaa, jolloin yhteistyö ja viestintä toiminnanharjoittajan kanssa helpottuu. 3.1 Tarkastustiheys ja riskinarviointi Valvontakohteiden riskinarvioinnin lähtökohtina ovat yhtäältä olleet valtakunnalliset ohjeet ja toisaalta kohdekohtaiset riskinarvioinnit. Omien riskinarviointien kohteina ovat olleet elintarvikekohteet, tupakkavalvonnan kohteet, koulut, päiväkodit ja vanhainkodit (TsL), kuluttajansuojelukohteet ja vesilaitokset. Johtuen siitä, että useita kohteita mm. elintarvikevalvonnan piirissä ei ole voitu tarkastaa moneen vuoteen, ei näiden osalta ole voitu tehdä kohdekohtaisia riskinarviointeja. Näissä tapauksissa sovelletaan valtakunnallisia ohjeita tarkastustarpeita määriteltäessä. Käytäntö on osoittanut, että suunnitelmalliseen valvontaan voidaan yleensä varata n. 40 % valvontahenkilökunnan työajasta. Tässä suunnitelmassa on käytetty tätä perinteistä arviointitapaa, jonka mukaan terveystarkastajien työaikaa olisi käytettävissä n. 2,5 htv suunnitelmalliseen valvontaan, kun tarve on ohjeellisiin tarkastustiheyksiin ja paikallisiin olosuhteisiin perustuen runsaat 4 htv. Yksikön resurssien ollessa riittämättömät suorittamaan kaikkea tarvittavaa suunnitelmallista valvontaa on tarkastuksia priorisoitu mm. valvontakohteen toiminnan, altistuvan ihmismäärän ja altistustavan perusteella. Mahdollisten lisäresurssien ja muulta valvonnalta jäävän työajan käyttötavat on esitetty eri valvontalajien yhteydessä erikseen. 3.1.1 Elintarvikevalvonta Hygieenikon toimenkuvaan liittyvä valvonta pyritään suorittamaan kokonaisuudessaan suositusten mukaisesti. Muun elintarvikevalvonnan tarkastustiheydet vuosille 2012 2014 ovat pienemmät kuin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran antamat suositukset. Tarkastukset on keskitetty riskialttiimpiin toimintatyyppeihin, kuitenkin osittain suosituksia pienemmällä tarkastustiheydellä. Elintarvikevalvontakohteet on jaettu toiminnan luonteen ja laajuuden mukaan riskiluokkiin, ja valvontakohteissa on sekä hyväksyntää että ilmoitusta edellyttäviä kohteita. Mikäli tarkastuksia on tarpeen karsia suunnitellusta, jätetään ensin pois vähemmän riskialttiit kohteet tai vähennetään niiden tarkastusmääriä. 10
Liitteessä 2 on esitetty säännöllisen valvonnan piiriin kuuluvat valvontakohteet, niiden tarkastustiheydet sekä tarkastuksiin käytettävä aika (arvioitu aika sisältäen tarkastuskäyntiin ja tarkastuskertomuksen laadintaan tarvittavan ajan). Niissä kohteissa, joissa on hyväksytty omavalvontasuunnitelma, ja joiden omavalvonta toimii, tarkastukseen käytetty aika saattaa olla arvioitua lyhyempi. Elintarvikevalvonnan Oiva-järjestelmä otettiin käyttöön vähittäismyynnin osalta vuoden 2013 aikana. Tarkastuspöytäkirjojen laatiminen on muuttuneen järjestelmän vuoksi käynyt työläämmäksi ja käytännössä järjestelmä on vaatinut jopa enemmän työaikaa kuin perinteiset tarkastukset. Oiva laajennetaan vähitellen koskemaan useampia kohdetyyppejä. Yksikkö on mukana kehityksessä ja ottaa laajennetut osat käyttöön jos ja kun ne toimivat molemmilla kotimaisilla kielillä. Ohjeiden mukaan pitää Oivatarkastus uusia kahden viikon sisällä annetuista määräajoista niissä tapauksissa kun arvosana on ollut C tai D. Käytännössä näin ei voi nykyisessä resurssitilanteessa toimia, vaan kaikki tarkastukset priorisoidaan toiminnan aiheuttaman riskin mukaisesti. Myös Oiva-tarkastuspöytäkirjojen saaminen ohjeiden mukaisesti kuuden päivän sisällä tarkastuksesta on hyvin vaikeaa, ilman että muu valvonta kärsii. Käytännössä pyritään siksi saamaan pääosa näistä pöytäkirjoista ulos 10 työpäivän sisällä. 3.1.2 Terveydensuojeluvalvonta Terveydensuojelulain mukaisista kohteista talousvettä toimittavia laitoksia valvotaan kattavasti. Tämä johtuu talousveden käyttäjämääristä, suhteellisen suuresta päivittäisestä käytettävästä vesimäärästä sekä käyttäjien valintamahdollisuuksien rajallisuudesta. Myös pienten elintarvikehuoneistojen, päiväkotien, kurssikeskusten ja vastaavien käyttämän talousveden laatua valvotaan, vaikka kyse ei olekaan talousvettä toimittavista laitoksista. Kaivot tarkastetaan ongelmien ilmetessä ja muiden terveydensuojelulain mukaisten tarkastusten yhteydessä. Muista terveydensuojelulain mukaisista kohteista suunnitelmalliseen valvontaan sisältyvät uimavedet, eli uimahalli, uima-altaat ja uimarannat. Ns. EU-uimarantojen osalta tullaan vuonna 2012 painottamaan dokumentoinnin tarkastuksia. Muiden tärkeimpien kohteiden valvontaa toteutetaan vuosien 2012 2014 aikana projektinomaisesti eri teemoilla. Tällöin vuonna 2012 tarkastetaan koulujen, vuonna 2013 päiväkotien ja vuonna 2014 vanhainkotien terveydellisiä oloja. Vanhainkotien määrä on pienempi kuin koulujen ja päiväkotien, mikä mahdollistanee aikaisempien vuosien tarkastusten seuraamisen. Muiden terveydensuojelulain mukaisten kohteiden kartoitus on osittain puutteellinen, varsinkin kokoontumishuoneistojen osalta. Muita terveydensuojelulain mukaisia kohteita ei ensi kädessä valvota suunnitelmallisen valvonnan puitteissa. Terveydensuojelulain mukaisten kohteiden riskinarviointi on mahdollista Tervekuutietokannassa. Riskinarvioinnit on suoritettu vesilaitoksissa, uimarannoilla, kouluissa ja päiväkodeissa sitä mukaa kun tarkastuksia on tehty, ja arviointi jatkuu muiden kohdetyyppien osalta tarkastusten myötä. Niissä kohteissa, joissa yksikön riskinarviointia ei ole käytetty, sovelletaan valtakunnallisen ohjelman tarkastustiheyksiä. Terveydensuojelulain mukaiset valvontakohteet, niiden tarkastustiheydet sekä tarkastuksiin käytettävä aika on esitetty liitteessä 4. 3.1.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta Turvatekniikan keskus Tukesissa on tehty kohdetyyppikohtainen riskinarviointi, jonka perusteella kuluttajaturvallisuusvalvonnan painopistealueiden valvontakohteille on määritelty keskimääräiset tarkastustarpeet. Käytännössä tullee kuluttajaturvallisuuslain 11
uusi ilmoitusmenettely viemään aikaa valvonnalta. Suunnitelmallinen valvonta kohdennetaan sirkuksiin, autoratoihin, seikkailuratoihin, leikkikenttiin, uimarantoihin sekä vesiliukumäkiin. Alueen leikkikentät ovat yleisesti ottaen melko hyvässä hoidossa, mutta mikäli aikaa jää, voidaan tarkastuksia kohdentaa pienempien toimijoiden leikkikenttiin. Valvontakriteeristö on laskennallinen menetelmä, joka perustuu Tukesin tekemiin arvioihin valvontakohteiden riskeistä, tarkastusten kestosta sekä muihin valvontaan liittyvien työtehtävien vaatimuksista. TerveKuu-ohjelmassa on tehty riskianalyysi palveluiden arvioimiseksi, ja tarkastustarpeen arvioinnissa huomioidaan sen tulokset. Riskianalyyseja tehdään vähitellen, ja niissä kohteissa, joissa ei vielä ole tehty arviointia, sovelletaan Tukesin ohjearvoja resurssintarpeen arvioinnissa. Kuluttajaturvallisuusvalvontaan kuuluvat kohteet, niiden tarkastustiheydet sekä tarkastuksiin käytettävä aika on esitetty liitteessä 5. 3.1.4. Tupakkavalvonta Tupakoinnin aiheuttamia haittoja ehkäistään parhaiten rajoittamalla uusien tupakoitsijoiden määrää. Ennaltaehkäisevillä toimilla jo ennen 18 vuoden ikää on eniten terveyttä edistävä kokonaisvaikutus. Tupakkalain mukainen tehokas valvonta vaikuttaa tupakan saatavuuteen ja kysyntään sekä tehostaa nuorison tupakoinnin rajoittamiseksi asetettujen tupakointikieltojen toimivuutta. Suunnitelmalliset tarkastukset tehdään muiden tarkastusten yhteydessä, muuhun valvontaan eivät nykyiset resurssit riitä. Kouluissa on tehty riskianalyysi valvontatarpeen määrittelemiseksi, ja tulokset on huomioitu tarkastustarpeen arvioinnissa. Yksikkö on kuitenkin päättänyt pitempien tarkastusten sijaan tehdä lyhyempiä tarkastuksia, mutta useammin ja yhdistää tarkastukset THL:n tarkastuksiin, minkä arvioidaan johtavan parempaan tulokseen ja työajan tarkoituksenmukaisempaan käyttöön. Kohteissa joissa ei vielä riskianalyyseja ole tehty noudatetaan keskusviranomaisten ohjeellisia tarkastustiheyksiä. Tupakkalain mukaiset valvontakohteet, suunniteltujen tarkastusten lukumäärät sekä tarkastuksiin käytettävä aika on esitetty liitteessä 6. Suositellut tarkastustiheydet valvontakohdetyypeittäin on esitetty liitteessä 6. 3.1.5 Nikotiinivalmisteiden valvonta Nikotiinivalmisteiden myyntipaikat ovat samoja kuin tupakkaa myyvät kohteet. Kuten tupakkatuotteiden myynnin kohdalla myös nikotiinivalmisteiden myyntipaikkojen tarkastustiheyteen vaikuttaa kohteen sijainti esim. pääasiassa alle 18-vuotiaille oppilaille tarkoitettujen oppilaitosten, harrastus- ja kerhotilojen sekä muiden alle 18- vuotiaiden suosimien paikkojen läheisyydessä. Nykyisillä resursseilla nikotiinivalmisteiden myyntiä valvotaan elintarvikevalvonnan yhteydessä. Valvontakohteet ja niiden riskinarviointi sekä kohteiden tarkastustiheys on esitetty liitteessä 7. 3.2 Tarkastusten sisältö ja toteutus Tarkastukset tapahtuvat joko ilman ennakkoilmoitusta tai ilmoituksen mukaan, jos tarkastuksen luonne ja siihen liittyvä lainsäädäntö niin vaatii. Tarkastusten sisältö määräytyy kohteen ja kohteessa tapahtuvan toiminnan mukaan. Jokaisella tarkastuskerralla ei usein ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista kattaa koko toimintaa. Toisaalta yhden tarkastuskäynnin aikana voidaan tehdä useampaa valvonnan alaa koskeva yhteistarkastus, mikäli se on valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista. Tarkastusten sisällön määrittelevät ylempien viranomaisten ja yksikön ohjeet. Yksittäisen tarkastuksen sisällön määrää ohjeistuksen puitteissa tarkastuksen tekevä viranhaltija. Tarkastuksilla voidaan havaita tarkastettavan osion 12
ulkopuolisia puutteita ja riskitekijöitä, jotka kuitenkin huomioidaan tarkastuksen tuloksia arvioitaessa. Valvontaviranomainen suorittaa säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti valvontakohteiden tarkastuksia, joissa arvioidaan valvontakohteiden vaatimustenmukaisuutta. Tarkastusten sisältö ja tiheys yksittäisten valvontakohteiden osalta riippuu arvioidusta riskistä, joka on puolestaan riippuvaista harjoitetun toiminnan laajuudesta, luonteesta ja laadusta. Valvontakohteen toiminnan laajuutta, luonnetta ja laatua määriteltäessä arvioidaan mm. tuotantomääriä, harjoitettavaa toimintaa ja sisäistä laatujärjestelmää sekä otetaan huomioon se, miten toimija on aiemmin noudattanut asetettuja vaatimuksia. Tarkastuksia voidaan tehdä myös suunnitelmallisen valvonnan ulkopuolella esim. epäiltäessä terveysvaaraa tai seurannan vuoksi. Suoritettu valvonta dokumentoidaan aina. Tiedot tarkastuksista ja muusta valvonnasta kerätään kattavasti TerveKuu-tietokantaan. 3.2.1 Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus elintarvikeketjun jokaisessa vaiheessa. Valvontamenetelmät voivat olla aistinvaraisia, mittauksella todennettavia tai näytteenottoon perustuvia. Viranomaisvalvonnan painopiste on omavalvonnassa ja sen toimivuudessa. Tarkastuksella keskitytään myös elintarvikehuoneiston kuntoon, prosessin sijoitteluun huoneistossa, henkilöstön ammattitaidon selvittämiseen, työohjeisiin ja työskentelytapoihin, jäljitettävyyteen, pakkausmerkintöihin sekä mittalaitteiden toimintaan. Oiva-järjestelmän puitteissa keskitytään erityisesti joka tarkastuksella tarkastettaviin tekijöihin. Erilliset tarkastuskohteet otetaan huomioon yksikön tarkastuslistojen laadinnassa. Oiva-tarkastuksilla sovelletaan kansallisia ohjeita. Jälkitarkastuksilla seurataan, että määrätyt toimenpiteet on toteutettu. Tarvittaessa voidaan lisätietoja hankkia ulkopuolisten asiantuntijoiden kautta. 3.2.2 Terveydensuojeluvalvonta Terveydensuojelulain mukaisen valvontakohteen tarkastuksen tavoitteena on varmistua toiminnan lainmukaisuudesta sekä selvittää mahdollisen terveyshaitan esiintyminen tai sellaisen olosuhteen esiintyminen, josta voi aiheutua terveyshaittaa. Lisäksi mahdollisten solariumtarkastusten yhteydessä tarkastetaan Säteilyturvakeskukselle säteilylain (592/1991) 41 mukaiset seikat. Terveydensuojelulain mukaisissa tarkastuksissa huomioidaan valtakunnallisessa terveydensuojelun valvontaohjeistossa esitetyt ydinseikat. Tarkastukset perustuvat ensi kädessä aistinvaraisiin havaintoihin sekä näytteenoton tuloksiin. Havaintojen perusteella arvioidaan tarkempien mittausten ja tutkimusten tarpeellisuus. Tarkastukseen liittyy ohjausta ja neuvontaa sekä mahdollisesti näytteenottoa. Tarvittaessa lisätietoja saadaan ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemien selvitysten perusteella. Rutiinitarkastuksissa käytetään joko Valviran kehittämiä työkaluja kuntien laatujärjestelmien malleiksi tai omia tarkastuslistoja ja niihin perustuvia ohjeita. Yksikkö ei yleensä itse ota näytteitä tilojen terveyshaittojen selvittämiseksi. Yleensä yksikkö tekee itse vain alustavia tutkimuksia. Talousvesivalvonnan kohteita, jotka eivät ole talousvettä toimittavia laitoksia valvotaan tulosten valvonnan kautta. Tarkastuspöytäkirja valvonnasta tehdään niin vuosia, joille on suunniteltu näytteenottoa. Mikäli veden laadussa ilmenee ongelmia, voidaan tarkastuksia tehdä paikan päälle. 13
3.2.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta Valvontakohteeseen tehtävän tarkastuksen tarkoituksena on selvittää, onko tarjottu palvelu kuluttajalle riittävän turvallinen ja kuinka asiakasturvallisuutta ylläpidetään ja kehitetään. Tarkastuksissa käytetään apuna Tukesin julkaisemia valvontaohjeita, tarkastuslistoja, malliasiakirjoja sekä työohjeita. 3.2.4 Tupakkavalvonta Tupakkalain mukaisen tarkastuksen tavoite on tarkastaa kohteen toiminnan ja tilojen lainmukaisuus. Tupakkalain mukaisella tarkastuskäynnillä käytetään ensisijaisesti aistinvaraista arviointia ja haastatteluja. Aistinvarainen arviointi riittää yleensä savuttomuuden arvioinnin perusteeksi viranomaistarkastuksissa. Tarvittaessa voidaan tupakansavun kulkeutumista selvittää merkkisavututkimuksella tai käyttämällä passiivikeräintä. Tupakkalain mukaisilla tarkastuksilla valvotaan tupakan myyntipaikkoja ja tupakkalain 12 :ssä luetelluissa kohteissa tupakointikieltoja ja -rajoituksia. Tupakkalain 12 :n mukaisia kohteita ovat mm. päiväkodit, koulut ja virastot. Tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynti, omavalvonta ja mainonta tarkastetaan laatujärjestelmän puitteissa tehtyjen havaintolomakkeiden avulla tai keskusviranomaisen laatiman tarkastuslomakkeen ja sen sisältämän ohjeen mukaisesti. Ravintoloiden ja muiden ravitsemisliikkeiden tupakointikieltojen valvontatarkastukseen on oma lomake. 3.2.5 Nikotiinivalmisteiden valvonta Nikotiinivalmisteiden myyntipaikoissa valvotaan, että myynti tapahtuu lääkelain mukaan luvanvaraisesti ja annettujen lupien mukaisesti. Tarkastusvälineinä voidaan käyttää valmiita tarkastuslistoja. 3.3 Tarkastuksiin käytettävä aika Valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä on huomioitu tarkastuksen tarkoitus, tarkastuksen valmistelu, tarkastuksen sisältö sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Tietoja käytetään myös määriteltäessä yksikön hinnastoa, yksittäisten tarkastusten hintoja. 3.4 Tarkastusten valvontakirjanpito Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuspöytäkirja ja tarkastetut asiat kirjataan, vaikka niissä ei tarkastuksen aikana havaittaisikaan epäkohtia. Tarkastuskertomukseen merkitään valvonnan tarkoitus, käytetyt menetelmät, tehdyt huomiot/kerätyt tiedot, näistä tehdyt johtopäätökset ja tarvittaessa asianomaiselta toimijalta edellytettävät toimet epäkohtien korjaamiseksi. Epäkohtien korjaamisesta ja aikataulusta sovitaan toimijan kanssa, ja ne kirjataan tarkastuskertomukseen. Tarvittaessa annetaan kehotuksia määräaikoineen. Tarkastuskertomukseen kirjataan myös, mikäli aikaisemmin vaaditut toimenpiteet on tehty. 3.5 Valvonnan painopisteet vuosina 2012 2014 3.5.1 Elintarvikevalvonta Vuosina 2012 2014 valvonnassa kiinnitetään huomiota elintarvikehuoneistojen kuntoon, tilojen riittävyyteen suhteessa siellä suoritettavaan toimintaan, sekä omavalvontasuunnitelmien kattavuuteen ja toimivuuteen. Valvontakohteiden ja niissä suoritettujen tarkastusten tiedonsiirtoa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan jatketaan KUTI-projektin mukaisesti Eviran ohjeistuksen mukaisesti järjestelmän toimivuuden sen 14
mahdollistaessa. Eviran painopisteinä ovat vuonna 2012 lisäaineiden käyttö, reseptivalvonta, PAH:t elintarvikkeissa, listeria lihavalmisteissa ja kasvisvarastojen olosuhdekartoitus. Vuoden 2013 painopisteitä ovat Oiva-tarkastusten käyttöönotto, reseptivalvonta, terveysväitteet, listeria lihavalmisteissa sekä kasvisten käsittely elintarvikehuoneistossa. Vuoden 2014 painopisteenä ovat kontaminantit sekä Oivajärjestelmän puitteissa gluteenittomien elintarvikkeiden valvonta. Projekteihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, riippuen tapausten merkityksestä valvonnan ja käytettävien resurssien puitteissa. Käytännössä painopisteet sisällytetään rutiinivalvontaan. Oiva ja Kuti2 otetaan käyttöön vain, mikäli järjestelmä toimii molemmilla kotimaisilla kielillä, jotta asiakkaita voidaan kohdella tasapuolisesti. Hygieenikon valvontatyön osalta yhtenä tavoitteena on valvonnan toteuttaminen annetun työajan puitteissa. Valvonnassa painotetaan laitosten omavalvonnan kehittämistä voimassa olevien ohjeiden ja HACCP-järjestelmän mukaisiksi. Omavalvontajärjestelmät ja niiden toteutus arvioidaan vuosittain. Kartoittamattomista kohteista pyritään löytämään varsinkin yksikön rekistereistä puuttuvat alkutuottajat sekä tukkukauppaan toimittavat kalastajat. Lisäksi hygieenikon valvontatyössä painottuu elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen tuotantotilojen tarkastuksilla sekä zoonoosien leviämisen estäminen ihmisiin. 3.5.2 Terveydensuojeluvalvonta Vuosina 2012 2014 painopisteinä ovat erityistilannevalmiudet talousvettä toimittavissa laitoksissa sekä koulut, päiväkodit ja vanhainkodit. Uima-altaiden valvontaa painotetaan vuonna 2014, kun valvonnan rinnakkaisnäytteet otetaan toimijoiden oman näytteenoton varmistamiseksi. Suunnitelmallisen valvonnan ulkopuolella aikaa tulee viemään erityisesti vesilaitosten valvontatutkimusohjelmien päivittäminen ja valmiussuunnittelu, mikä on otettava huomioon valvonnan vaatimaa aikaa arvioitaessa. Mikäli kohteilla ei ole ohjelmia ja suunnitelmia kohdennetaan työ ensi sijassa niiden tekemiseen. Prosessista kirjoitetaan tarkastuspöytäkirja ja tarpeen mukaan ryhdytään toimenpiteisiin jotta lainsäädännön vaatimukset täyttyvät. Vuonna 2013 aloitettiin kansallisen ohjelman ulkopuolella radontalkoot, joiden tulokset tulevat kuntien tietoon vuonna 2014. Tuloksia käytetään mm. kaavoituslausunnoissa ja toimenpidetarpeiden arvioinnissa. 3.5.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonta Vuosina 2012 2014 osallistutaan Tukesin ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston järjestämiin valvontaprojekteihin, mikäli resurssit tämän mahdollistavat. Valtakunnallisen kuluttajaturvallisuusvalvontaohjelman mukaisesti painopisteet vuosien 2011 2014 aikana tulevat olemaan: 15 1. 2012 alussa voimaan astuvan kuluttajaturvallisuuslain aiheuttamien muutoksien omaksuminen ja toteuttaminen. 2. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan painopistealueitten päivityksen aiheuttamien muutoksien omaksuminen ja toteuttaminen. 3. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan resurssien varmistaminen. Vuodelle 2014 on Tukes suunnitellut kansallista projektia liittyen lähiliikuntapaikkojen turvallisuuteen ja Aluehallintovirasto alueellista projektia liittyen ratsastuspalvelujen turvallisuuteen. Ratsastuspalvelut on tarkastettu vuonna 2013, minkä vuoksi niihin liittyvä projekti ei ole ajankohtainen. Lähiliikuntapaikkaprojektiin osallistumisesta päätetään kun lisätietoja projektista on saatu.
Kuluttajaturvallisuusvalvonnan tarkastuksia tehdään tarvittaessa yhdistettyinä muuhun valvontaan, kuten terveydensuojelulain mukaiseen valvontaan. Turvapuhelinpalveluja pyritään uusina kohteina kartoittamaan tulevaa valvontaa varten Tukesin ohjeistuksen mukaisesti. Mikäli muiden painopistealueiden kohteita löytyy, lisätään myös nämä valvontakohteiden piiriin. 3.5.4 Tupakkavalvonta Tupakkavalvonnassa osallistutaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran järjestämiin valvontahankkeisiin vain mikäli resurssit tähän riittävät. Tupakkavalvontaan liittyviä tarkastuksia tehdään elintarvikekohteisiin tehtävän valvonnan sekä 2013 päiväkotien terveydellisten olojen tarkastusten yhteydessä varsinkin valvoen vuosien 2012 2014 aikana myyntilupia sekä esilläpitokiellon toteutumista ja kouluissa tupakkalain mukaisia tupakointikieltoja. 4. NÄYTTEENOTTO 4.1 Viranomaisnäytteenotto Näytteitä voidaan ottaa tuotteiden ja palveluiden turvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden tai omavalvonnan toimivuuden tarkistamiseksi. Näytteitä voidaan ottaa tai mittauksia suorittaa myös oleskelutilojen terveydellisten olojen tarkistamiseksi (esim. sisäilmatutkimukset). Yleensä kuluttajaturvallisuus-, kemikaali-, tupakka- ja nikotiinivalvontaan ei kuulu näytteenottoa. Esim. savuttomien tilojen savuttomuutta voidaan kuitenkin tarvittaessa tutkia näytteenotoin, ja kuluttajapalveluita voidaan kokeilla niiden vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi. Näytteenottoon ja tutkimuksiin on varauduttu ruokamyrkytysepäilyjen ja muiden terveysvaaratilanteiden selvittämiseksi. Valmius on myös pyynnöstä ottaa näytteitä, jotka ovat osa valtakunnallista projektia tai valvonta-/tarkastusohjelmaa. Osallistuminen valvonta- tai tarkastusohjelmaan päätetään kuitenkin tapauskohtaisesti. Näytteitä voidaan ottaa mikrobiologisia, kemiallisia tai aistinvaraisia laboratoriotutkimuksia varten. Viranomaisnäytteitä ottaa yksikön henkilökunta tai viranomaisen hyväksymä ulkopuolinen asiantuntija. Pyritään siihen, että terveystarkastajat itse ottavat näytteitä vain tarkastuskäyntien yhteydessä tai kun talous- tai uimavesien rutiinivalvonnasta tulee raja-arvot ylittäviä tuloksia tai epidemiatutkimuksissa. Näin säästyy työaikaa muihin tehtäviin. Toiminnanharjoittajia kehotetaan hoitamaan näytteenottonsa itse, näytettyään ensin pätevyytensä, tai käyttämään ulkopuolista näytteenottajaa. Tutkimustulokset lähetetään aina sekä valvontakohteeseen että valvontaviranomaiselle. Niitä kohteita varten, joiden näytteenotto on lakisääteinen, laaditaan kohdekohtaisia näytteenottosuunnitelmia. Toiminnanharjoittaja maksaa seuraavien viranomaisnäytteiden näytteenotot ja analyysit: omavalvonnan varmistamiseksi otettavat näytteet (mikrobiologiset ja kemialliset analyysit), suurten ja pienten vesilaitosten vesinäytteet (mikrobiologiset ja fysikaaliskemialliset analyysit), uima-altaiden, uimarantojen ja talviuintipaikkojen vesinäytteet (mikrobiologiset ja fysikaalis-kemialliset analyysit), terveydensuojelulain mukaiset materiaali- ja ilmanäytteet, tupakkalain mukaiset ilmanäytteet. 16
4.1.1 Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan viranomaisnäytteillä pyritään selvittämään toimijan omavalvonnan toimivuutta. Viranomaisnäytteenotto keskittyy niihin valvontakohteisiin, joilla itsellään ei ole toimivaa omavalvontanäytteenottosuunnitelmaa. Viranomaisnäytteet ovat toimijalle maksullisia. Näytteitä voidaan ottaa tarkastusten yhteydessä tai projektinomaisesti erillisinä näytteenottoina. Vain näytteenottoa varten tehtyä käyntiä valvontakohteessa ei katsota tarkastukseksi. Tarvittaessa otetaan uusintanäytteitä. Näytteenottotulokset käydään läpi toiminnanharjoittajan kanssa seuraavan tarkastuksen yhteydessä. Viranomaisnäytteistä tehdään lähinnä mikrobiologisia analyysejä (mikrobiologinen laatu, tilojen puhtaus). Elintarvikevalvonnan viranomaisnäytteenottosuunnitelma on esitetty liitteessä 3. 4.1.2 Terveydensuojeluvalvonta Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät viranomaisnäytteenottoon kuuluvat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Näytteitä otetaan terveystarkastajan määräämän suunnitelman mukaisesti talousvedestä, uimavesistä ja uima-allasvesistä. Näytteenottojen määrä saattaa vaihdella vuoden mittaan sitä mukaa kuin uusia kokeita otetaan käyttöön tai vanhoja poistetaan kohdekohtaisten suunnitelmien ja ohjelmien päivitysten yhteydessä. Talous- ja uimavesien laatuvaatimuksista ja näytteenotosta säädetään seuraavissa asetuksissa: STM:n asetus (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista STM:n asetus (401/2001) pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista STM:n asetus (315/2002) uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista STM:n asetus (177/2008) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta STM:n asetus (354/2008) pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Terveystarkastajat koordinoivat vuosittain seuraavat näytteenotot vuosille 2012 2014: Talousvedet: >5 000 käyttäjän vesilaitokset: 160 näytettä 50 5 000 käyttäjän vesilaitokset: 60 näytettä 50 käyttäjän vesilaitokset ja yksittäisten toimijoiden kaivot: 60 näytettä Uimavedet: Uimarannat ja talviuintipaikat: 150 näytettä Uima-altaat, uimalat, uimahallit: 82 näytettä Näytteitä voidaan ottaa myös oleskelutilojen terveydellisten olojen selvittämiseksi tai esimerkiksi siivoustoiminnan omavalvonnan tarkistamiseen. Tällaisten näytteiden ottajat ovat kuitenkin pääsääntöisesti ulkopuolisia asiantuntijoita. 4.1.3 Muut valvontalajit Kuluttajaturvallisuus-, kemikaali-, tupakka- ja nikotiinivalvontaan ei yleensä kuulu näytteenottoa, mutta tarvittaessa voidaan esimerkiksi tilojen savuttomuutta tutkia näytteenotoin tai kuluttajapalvelua kokeilemalla. 17
4.2 Valvonnan tukena käytettävät laboratoriot Eteläkärjen ympäristöterveyden viranomaisnäytteet tutkitaan Lohjalla Länsi- Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry:n laboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun hyväksymä laboratorio T147. Käytössä oleva laatujärjestelmä on SFS-EN ISO/IEC 17025 -standardin mukainen. Lisäksi tutkimuksia ostetaan Raaseporin vesi- ja elintarvikelaboratoriosta (FINAS T252, laatujärjestelmä EN ISO/IEC 17025). Molempien pätevyysalueita ovat M 1 Yleiset indikaattoriorganismit ja M 2 Tavanomaiset ruokamyrkytyspatogeenit. Lisäksi yllämainitut laboratoriot ostavat tarvittaessa muiden laboratorioiden palveluja (Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys (tunnus T064), Ramboll Analytics Oy (tunnus T039) ja MetropoliLab (tunnus T058). Mikrobilääkejäämät ja lintujen salmonellanäytteet tutkitaan HK Foodsin laboratoriossa Forssassa (tunnus T173). Yksikön budjettiin on varattu varoja valmiussopimusten solmimiseen laboratorioiden kanssa, jolloin näytteitä voidaan viedä laboratorioon myös toimistoajan ulkopuolella. 5. VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI Valvontasuunnitelman toteutumista seurataan kunkin kalenterivuoden aikana ja arvioidaan valvonnan tehokkuutta, voimavarojen riittävyyttä ja valvonnan kohdentumista. Kunnan terveydensuojeluviranomainen arvioi valvontasuunnitelman toteutumista vuosittain. Valtioneuvoston asetuksen 665/2006 mukaan toteutumisen arviointiin tulee sisältyä: tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin tarkastusten kattavuus näytteiden määrä kohdetyypeittäin valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen Valvonnan arvioinnissa käytetään apuna keskusvirastojen laatimia lomakkeita, joiden avulla selvitetään toimialakohtaisesti toteutunut valvonta. Mikäli suunnitelmassa asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu, arvioinnissa tuodaan esille syitä tähän, ja arvioon liitetään myös toimenpide-ehdotuksia tulevaa vuotta ajatellen. Arvioinnin tulokset toimitetaan aluehallintovirastoon, joka toimittaa ne edelleen keskusvirastoille. 18