YLEINEN OHJE JA MÄÄRÄYS VKS:2004:1 syyttäjille Dnro 65/31/04 Annettu Säädösperusta 28.12.2004 YSjäL 3 2 mom., AVKSV 13 Voimassa 1.1.2005 - toistaiseksi Menettely sananvapausrikosasioissa 1. Taustaa Vuoden 2004 alusta on tullut voimaan laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003). Kyseisellä sananvapauslailla annetaan perustuslain sananvapaussäännöksessä edellytettyjä tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Lain esitöiden mukaan (HE 54-2002 vp.) tarkoituksena on, että säännökset soveltuisivat samansisältöisinä kaikkiin joukkoviestinnän muotoihin viestien tallennus-, julkaisu- ja jakelutekniikasta riippumatta. Lailla on kumottu painovapauslaki (1/1919) ja radiovastuulaki (219/1971). Sananvapauslain 24 :n 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Oikeusministeriön painokannevalta on lakannut lain voimaan tullessa. Samalla tietyt aikaisemmin paikallissyyttäjän toimivaltaan kuuluneet virallisen syytteen alaiset rikokset ovat siirtyneet valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan kuuluviksi. Hallituksen esityksen mukaan valtakunnansyyttäjällä olisi syyteoikeus kaikissa julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa. Edelleen esitöiden mukaan syyteharkinnassa tulisi ottaa asianmukaisesti huomioon se, että viestinnän sisällön rikosoikeudellisessa sääntelyssä on aina kysymys sananvapauden rajoittamisesta. Tämä koskee yhtä hyvin asianomistajarikoksia kuin virallisen syytteen alaisia rikoksia. Virallisen syytteen alaiset rikokset ovat hallituksen esityksen mukaan tässä suhteessa
2 kuitenkin erityisasemassa, koska sananvapaus on näissä tapauksissa vastakkain rangaistussäännöksellä suojatun yleisen edun kanssa. Sananvapauteen liittyvien näkökohtien vuoksi on perusteltua, että syyteoikeus virallisen syytteen alaisista ilmaisuvapausrikoksista kuuluu ylimmälle syyttäjälle. Näin voidaan tehokkaasti varmistaa myös syyttämiskäytännön yhdenmukaisuus yleisen edun suojaamiseksi säädettyjen rikosten kohdalla. Edelleen sananvapauden näkökulmasta olennaisena voidaan pitää syyteharkintaan perustuvaa päätöksentekoa siitä, onko syyte nostettava ja oikeudenkäynti aloitettava vai ei. Sananvapauden käyttöön liittyvissä rikoksissa on usein kysymys sananvapauden ja jonkin toisen perus- ja ihmisoikeuden tai sananvapauden ja yleisen edun välisestä kolliisiosta, (esim. sananvapaus - yksityisyyden tai kunnian suoja, sananvapaus - yleinen järjestys ja turvallisuus). Tällaiset rikosasiat ovat syyteharkinnallisesti vaikeita niihin liittyvien perusoikeudellisten jännitteiden takia. Näiden asioiden käsittely edellyttää perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvän juridiikan ja esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön tuntemusta ja aktiivista seuraamista. Valtakunnansyyttäjän asettaman sananvapausrikostyöryhmän 24.5.2004 päivätyssä mietinnössä on seikkaperäisesti selvitetty sananvapauslaissa käytettyjä käsitteitä, lain soveltamisalaa, sananvapausrikoksen käsitettä, uusia pakkokeinoja sekä esitutkintayhteistyötä sananvapausrikoksissa. 2. Sananvapausrikos Perustuslain 12 :n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä oikeuden vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Artiklan 2 kappaleen mukaan, koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se (sananvapaus) voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi. Perustuslain 12 ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 ja 2 kappale sekä niiden tulkintakäytäntö ovat merkityksellisiä arvioitaessa, kuuluuko jokin rikosoikeudellisesti säännelty menettely
3 sananvapauden käytön piiriin. Sananvapausrikoksina voidaan nimittäin pitää vain sellaisia rikoksia, joiden rangaistavuudessa on kyse sananvapauden rajoittamisesta. Sananvapausrikosten käsittelyssä on kysymys sananvapauden käytön ja sen hyväksyttävien rajoitusperusteiden punninnasta. 3. Syyteharkintavalta sananvapausrikoksissa 3.1. Valtakunnansyyttäjän syyteharkintavalta Julkaistun viestin sisältöön perustuvat virallisen syytteen alaiset rikokset sekä tällaisiin rikoksiin liittyvät päätoimittajarikkomukset kuuluvat valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan. Julkaistun viestin sisältöön perustuvan rikoksen käsitettä ei ole sananvapauslaissa määritelty. Käsite on tulkinnanvarainen ja tietyn rikoksen lukeminen tällaiseksi sananvapauslain 24 :n tarkoittamaksi sananvapausrikokseksi edellyttää rikoksen tunnusmerkistön tarkastelua yleensä ja juuri käsillä olevassa tapauksessa sekä sen harkitsemista, onko teossa kyse sananvapauslain tarkoittamasta julkaisu- tai ohjelmatoiminnasta ja onko rangaistussäännöksessä kysymys sananvapauden rajoituksesta. Viime kädessä oikeuskäytännön varaan jää, milloin jokin rikos on luettava valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan kuuluvaksi sananvapausrikokseksi. Sananvapauslain 24 :n tarkoittamina sananvapausrikoksina voidaan käsitykseni mukaan pitää ainakin sellaisia julkaisu- tai ohjelmatoiminnassa tehtyjä virallisen syytteen alaisia sananvapauden käyttöön liittyviä rikoksia, joissa viestin sisällön julkaiseminen tai muunlainen yleisön keskuuteen levittäminen kuuluu rikoksen tunnusmerkistöön tai teonolemukseen. Asianomistajarikoksina esiintyvät sananvapausrikokset ja niihin liittyvät päätoimittajarikkomukset kuuluvat paikallissyyttäjän syyteharkintavaltaan. Sananvapauslaissa ei ole erityistä rikosasian oikeuspaikkaa koskevaa säännöstä. Alueellinen syyteharkintavalta määräytyy siten yleisten rikosasian oikeuspaikkaa koskevien säännösten mukaan. Tyypillisiä valtakunnansyyttäjän syyteharkintavaltaan kuuluvia virallisen syytteen alaisia sananvapausrikoksia voivat olla esimerkiksi seuraavat rikokset, kun ne tehdään sananvapauslain tarkoittamassa julkaisu- tai ohjelmatoiminnassa: - kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:8), - julkinen kehottaminen rikokseen (RL 17:1), - uskonrauhan rikkominen (RL 17:10), - väkivaltakuvauksen levittäminen (RL 17:17), - sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen (RL 17:18), - sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi (RL 17:20), - sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen (RL 17:21) - paritus (RL 20:9.1, 3-kohta),
3.2. Paikallissyyttäjän syyteharkintavalta 4. Määräys ilmoitusvelvollisuudesta 4 - markkinointirikos (RL 30:1) sekä - virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen (RL 40:5). Salaisuuden paljastamista koskevat rikokset voivat esiintyä sananvapausrikoksina, paitsi tunnusmerkistön tai teonolemuksen edellyttämällä julkaisemisella tai yleisön keskuuteen levittämisellä, myös silloin, kun rikoksen tekotapana on salaisuuden julkaiseminen tai yleisön keskuuteen saattaminen (esim. RL 40:5, virkasalaisuuden rikkominen). Myös muut rikoslakirikokset saattavat ainakin joissakin tilanteissa esiintyä sananvapausrikoksina. Rikoslain ulkopuolisessakin lainsäädännössä on virallisen syytteen alaisia rikoksia, joiden rangaistavuus voi perustua julkaistun viestin sisältöön. Toisinaan esiintyy rikoksia, joissa samalla teolla syyllistytään sekä sananvapausrikokseen että johonkin muuhun rikokseen (esimerkiksi virkamiehen samalla teolla virkarikoksen kanssa tekemä kunnianloukkaus tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan). Jos ideaalikonkurrenssissa olevista rikoksista vain toinen rikos on sananvapausrikos, syyteharkintavalta määräytyy tällöin sananvapausrikoksen syyteharkintavallan mukaan. Tietyissä rikoksissa virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen asianomistajan tahdon vastaisesti, jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Tällöin rikos on virallisen syytteen alainen. Jos asianomistaja ei ilmoita tällaista sananvapausrikosta syytteeseen pantavaksi tai peruuttaa syytteeseenpanoilmoituksensa ennen syytteen nostamista, valtakunnansyyttäjällä on yksinomainen toimivalta harkita, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu syytteen nostamista. Valtakunnansyyttäjän yksinomainen syyteharkintavalta koskee kaikkia syyteharkinnallisia ratkaisuja samoin kuin esitutkintayhteistyötä tutkinnanjohtajan kanssa. Myös rangaistusmääräyksen antaminen sananvapauslain 24 :n tarkoittamasta sananvapausrikoksesta kuuluu yksinomaan valtakunnansyyttäjälle. Muut kuin valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan kuuluvat rikokset kuuluvat paikallissyyttäjän syyteharkintavaltaan. Tyypillisiä paikallissyyttäjän toimivaltaan kuuluvia sananvapausrikoksia voivat olla esimerkiksi: - yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8), - kunnianloukkaus (RL 24:9), - törkeä kunnianloukkaus (RL 24:10), - kilpailumenettelyrikos (RL 30:2) sekä - yrityssalaisuuden rikkominen (RL 30:5).
Sen lisäksi, mitä ilmoitusvelvollisuudesta on erikseen määrätty (VKS:1998:1), paikallissyyttäjän on heti ilmoitettava valtakunnansyyttäjälle seuraavat asiat: - edellä kohdassa 3 mainitut erittäin tärkeän yleisen edun harkintaa edellyttävät asiat, - milloin paikallissyyttäjällä on epätietoisuutta toimivallastaan, sekä - milloin tuomioistuin on jättänyt sananvapausrikosta koskevan syytteen tutkimatta syyteharkintavallan puuttumisen vuoksi. Jos paikallissyyttäjälle saapuu valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan kuuluva asia tai sitä koskeva esitutkintalain 15 :n mukainen ilmoitus, asiasta on viipymättä ilmoitettava valtakunnansyyttäjälle asian siirtämiseksi. 5. Paikallisen syyttäjäntoimen järjestelyt sananvapausrikoksissa Valtakunnansyyttäjän syytemääräyksen perusteella syytettä ajamaan määrätyllä paikallissyyttäjällä on oltava riittävä asiantuntemus sananvapausrikosasioista. Kullakin yhteistoiminta-alueella on huolehdittava siitä, että alueella on riittävä asiantuntemus sananvapausrikosasioiden käsittelystä sekä paikallissyyttäjien syyteharkintavaltaan kuuluvissa asioissa että ajettaessa syytettä valtakunnansyyttäjän syytemääräyksen perusteella. 5 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski