Tämä on Energiaviraston sähköisesti allekirjoittama asiakirja. Detta är ett dokument som har signerats elektroniskt av Energimyndigheten. Asiakirjan päivämäärä on: Dokumentet är daterat: The document is dated: This is a document that has been electronically signed by the Energy Authority. Esittelijä / Föredragande / Referendary Ratkaisija / Beslutsfattare / Decision-maker Nimi / Namn / Name: VESTMAN HEIKKI MATTI VILJAMI Nimi / Namn / Name: Simo Nurmi Pvm / Datum / Date: Pvm / Datum / Date: Allekirjoitustapa / Signerat med / Signed with: Allekirjoitustapa / Signerat med / Signed with: Tämä paketti koostuu seuraavista osista: - Kansilehti (tämä sivu) - Alkuperäinen asiakirja tai alkuperäiset asiakirjat - Sähköiset allekirjoitukset. Nämä eivät ole näkyvillä tässä asiakirjassa, mutta ne on yhdistetty siihen sähköisesti. Tämä asiakirja on sinetöity sähköisellä allekirjoituksella. Sinetti takaa asiakirjan aitouden. Allekirjoitettu asiakirja alkaa seuraavalta sivulta. > Detta paket består av följande delar: - Titelblad (denna sida) - Originaldokument - Elektroniska signaturer. Dessa syns inte i detta dokument, med de är elektroniskt integrerade i det. Detta dokument har försetts med sigill genom elektronisk signatur. Sigillet garanterar dokumentets äkthet. Det signerade dokumentet börjar på nästa sida. > This document package contains: - Front page (this page) - The original document(s) - The electronic signatures. These are not visible in the document, but are electronically integrated. This file is sealed with a digital signature. The seal is a guarantee for the authenticity of the document. the signed document follows on the next page Tämä asiakirja on sähköisesti allekirjoitettu EU-direktiivin (1999/93/EY) mukaisella allekirjoituksella. Detta dokument innehåller elektroniska signaturer enligt EU-direktivet (1999/93/EG) om ett gemenskapsramverk för elektroniska signaturer. This document contains electronic signatures using EU-compliant PAdES - PDF Advanced Electronic Signatures (Directive 1999/93/EC) >
Selvityspyyntö 1 (4) Selvityspyyntö kantaverkon määritelmän täyttävistä sähköverkon osista Sähkömarkkinalain (590/2013) 31 :n 2 momentin mukaan kantaverkonhaltijan on nimettävä ja julkaistava kantaverkkoonsa kuuluvat sähköjohdot, sähköasemat ja muut laitteistot kunkin siirtopalvelujen hinnoittelua koskevan valvontajakson ajaksi viimeistään yhdeksän kuukautta ennen valvontajakson alkamista. Kantaverkonhaltija Fingrid Oyj (jäljempänä Fingrid) antoi 31.3.2015 päätöksen kantaverkon nimeämisestä neljännelle valvontajaksolle (2016 2019). Fingrid katsoi nimeämispäätöksessä, että Fingrid voi nimetä kantaverkoksi vain omistuksessaan olevia sähköverkon osia eikä muiden verkonhaltijoiden omistuksessa olevia kantaverkon määritelmän täyttäviä sähköverkon osia. Energiavirasto vaati päätöksillään Fingridiä muuttamaan nimeämispäätöstä siten, että Fingrid nimeää kantaverkoksi omistajasta riippumatta kaikki kantaverkon määritelmän täyttävät sähköverkon osat manner-suomessa. Fingrid valitti viraston päätöksistä markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus antoi ratkaisunsa MAO:363/16 kantaverkon nimeämistä koskevissa asioissa 16.6.2016. Markkinaoikeus kumosi päätöksellään Energiaviraston päätökset. Markkinaoikeus katsoi, että kantaverkonhaltijan velvollisuus nimetä verkonosia kantaverkkoon kuuluvaksi ulottuu sähkömarkkinalain mukaan ainoastaan kantaverkonhaltijan omistuksessa oleviin sähköverkon osiin. Markkinaoikeus perusteli kantaansa paitsi sähkömarkkinalain sanamuodolla myös omaisuudensuojalla. Koska markkinaoikeuden ratkaisu koski sitä, voiko kantaverkonhaltija nimetä kantaverkoksi muiden verkonhaltijoiden omistamia verkonosia, markkinaoikeus ei ottanut ratkaisussaan suoraan kantaa, täyttävätkö muiden verkonhaltijoiden kuin Fingridin omistamat verkonosat kantaverkon määritelmän. Energiavirasto on jo aiemmin todennut, että näin ollen Energiaviraston kanta sähkömarkkinalain 31 :n 1 momentin kantaverkon määrittelykriteerien tulkinnasta on edelleen pätevä. 1 1 Energiaviraston tiedote 23.6.2016 (https://www.energiavirasto.fi/-/viraston-jatkotoimet-kantaverkonnimeamista-koskien), Energiaviraston esitys Verkkopäivillä 17.6.2016 (http://www.energiavirasto.fi/do- cuments/10191/0/kantaverkon+nime%c3%a4minen_vestman.pdf/66b18335-bc52-4882-9d98-789605624771) sekä Energiaviraston aloite Työ- ja elinkeinoministeriölle 26.1.2017 dnro 141/010/2017 (https://www.energiavirasto.fi/documents/10191/0/kantaverkon+nime%c3%a4minen+lakimuutosesitys_final+2017-01-25.pdf/9fae92d0-8d0b-463e-a08f-87587f353b49).
Selvityspyyntö 2 (4) Markkinaoikeuden ratkaisu viittaa lisäksi siihen, että esimerkiksi 400 kv Ulvila Meri-Pori -johto on katsottava sähkömarkkinalain tarkoittamaksi kantaverkoksi. 2 Sähkömarkkinalain 31 :n 1 momentin mukaan kantaverkkoa ovat nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköjohdoista, sähköasemista ja muista laitteistoista koostuva valtakunnallinen yhtenäinen sähkön siirtoverkko sekä kantaverkonhaltijan hallinnassa olevat nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin rajayhdysjohdot. Sähkömarkkinalain esitöissä on käsitelty tarkemmin kantaverkon määritelmää. Kantaverkon määritelmä on yksiselitteisin 220 kv ja 400 kv verkonosien osalta. Talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 17/2013 vp, s. 4) on todettu, että valmistelun yhteydessä on tullut esille erilaisia näkemyksiä siitä, miten tulee käsitellä säteittäisiä 220 ja 400 kilovoltin kaikkein järeimpiä johtoja, jotka yhdistävät jakeluverkon kantaverkkoon. Talousvaliokunnan mietinnön mukaan hallituksen esityksen perusteella kaikki tällaiset verkkoja toisiinsa yhdistävät sekä rengaskäytössä olevat että säteittäiset johdot kuuluvat kantaverkkoon, jos niiden jännitetaso ylittää 110 kv. Lisäksi hallituksen esityksen (31 :n yksityiskohtaiset perustelut) mukaan kantaverkon määritelmä sisältää liittymisjohtoja lukuun ottamatta kaikki vahvimmat yli 110 kilovoltin yhdysjohdot, vaikka ne eivät olisi osana rengasyhteyden muodostavaa siirtoyhteyttä. Kantaverkkoon kuuluvat 220 ja 400 kv verkot ja kantaverkonhaltijan vastuulla on yli 110 kv sähkön siirto pois lukien liittymisjohdot edellyttäen, että yhtenäisyyskriteeri täyttyy. Lain esitöiden (HE 20/2013 vp, yleisperustelut s. 55) perusteella kantaverkon ulkopuolelle jäävät liittymisjohtojen lisäksi sähkömarkkinalain tarkoittamat suurjännitteiset jakeluverkot. Sähkömarkkinalaissa säädetään ensimmäistä kertaa kantaverkon ulkopuolella jäävän suurjännitteisen jakeluverkon määritelmästä. Sähkömarkkinalain 3 :n 3 kohdan mukaan suurjännitteisellä jakeluverkolla tarkoitetaan sähkömarkkinalaissa nimellisjännitteeltään 110 kv paikallista tai alueellista sähköverkkoa tai -johtoa, joka ei ole liittymisjohto ja joka ei ylitä valtakunnan rajaa. On siten yksiselitteistä, ettei johto tai muu verkonosa, jonka jännite on yli 110 kv, voi olla sähkömarkkinalain tarkoittamaa suurjännitteistä jakeluverkkoa. Virasto toteaa lisäksi, ettei liittymisjohdon määritelmää voi laajentaa kattamaan kahden verkonhaltijan verkot yhdistävää johtoa. Kantaverkon määritelmää ei siten voida tulkita, että sen ulkopuolelle jäisi muita yli 110 kv verkonosia kuin liittymisjohtoja myöskään siksi, etteivät tällaiset verkonosat täytä sähkömarkkinalain perusteella minkään muun sähköverkkotyypin määritelmää. Näin ollen virasto toteaa, että kaikki manner-suomessa sijaitsevat yli 110 kv verkonosat, jotka eivät täytä sähkömarkkinalain 3 :n 5 kohdan liittymisjohdon määritelmää, ovat sähkömarkkinalain 31 :n 1 momentin tarkoittamaa kantaverkkoa. Energiavirasto on selventänyt kantaverkon nimeämisestä antamassaan ohjeessa, että olemassa olevat nimellisjännitteeltään yli 110 kv sähköverkon osat voivat kuitenkin rajautua kantaverkon piiristä, jos sähköverkon käyttöjännite on laskettu 110 2 MAO:363/16: Fingrid Oyj ei siten ole menetellyt sähkömarkkinalain vastaisesti siltä osin kun se on nimeämispäätöksessään nimennyt kantaverkkoon kuuluvaksi vain omistamiaan verkon osia, eikä esimerkiksi ulkopuolisessa omistuksessa olevaa Ulvila Meri-Pori -johtoa.
Selvityspyyntö 3 (4) kilovolttiin, eivätkä muutkaan kantaverkon määrittämiskriteerit edellytä verkonosan kuulumista kantaverkkoon. 3 Sähkömarkkinalain esitöissäkin (HE 20/2013 vp, yleisperustelut s. 55) todetusti muiden kuin kantaverkonhaltijan omistuksessa olevien johtojen sisällyttäminen kantaverkkoon edellyttää muutoksia johtojen omistus- ja/tai hallintarakenteisiin tai johdon omistajan joutumista kantaverkonhaltijan omistuksen eriyttämistä koskevien säännösten soveltamisalan piiriin. Sähkömarkkinalain 32 :n perusteella kantaverkonhaltijan omistus on eriytettävä sähkön ja maakaasun tuotannosta ja toimittamisesta. Sähkömarkkinalain 33 :n mukaan kantaverkonhaltijan riippumattomuus on varmennettava pykälän ja sähkökauppa-asetuksen (EY) N:o 714/2009 3 artiklan mukaisesti. Lisäksi sähkömarkkinalain 77 :n 2 momentin mukaan verkonhaltijan on eriytettävä toisistaan kantaverkkotoiminta ja jakeluverkkotoiminta. Edelleen sähkön jakeluverkkotoiminnan ja sähkön suurjännitteisen jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmien mukaisesti verkkotoimintaan kuulumattomia komponentteja ja omaisuuseriä ei lasketa mukaan verkkotoimintaan sitoutuneeseen oikaistuun omaisuuteen. Verkkotoimintaan eivät valvontamenetelmien mukaisesti kuulu komponentit, jotka eivät ole verkonhaltijan verkkoluvan mukaista verkkotoimintaa. Näin ollen komponentteja, jotka täyttävät kantaverkon määritelmän, ei voida ilmoittaa suurjännitteiseen jakeluverkkotoimintaan kuuluviksi. Edellä esitetyn johdosta Energiavirasto pyytää selvitystä alla oleviin kysymyksiin, jos sähkön jakeluverkonhaltijalla tai suurjännitteisen jakeluverkon haltijalla on omistuksessaan tai hallinnassaan nimellisjännitteeltään 220 kv tai 400 kv sähköverkon osia tai näitä tukevia sähköverkon osia. 1. Mitä nimellisjännitteeltään 220 kv tai 400 kv sähköverkon osia tai näitä tukevia sähköverkon osia verkonhaltijalla on omistuksessaan tai hallinnassaan? 2. Yhdistävätkö kyseiset sähköverkon osat maan sähköverkkoon ainoastaan yhden voimalaitoksen tai useamman voimalaitoksen, yksittäisen sähkönkäyttöpaikan ja/tai sähkömarkkinalain 4 :n 2 momentin tarkoittaman kiinteistöverkon eli onko kyseessä sähkömarkkinalain tarkoittama liittymisjohto? 3. Mikä on kyseisten nimellisjännitteeltään 220 kv tai 400 kv sähköverkon osien käyttöjännite? Onko kyseisten sähköverkon osien käyttämiselle 110 kv jännitteellä teknis-taloudellisia perusteita? 4. Jos kyseessä ei ole liittymisjohto eikä kyseisten nimellisjännitteeltään yli 220 kv tai 400 kv sähköverkon osien käyttöjännitteen alentaminen 110 kv:in ole teknis-taloudellisesti perusteltua, mihin toimenpiteisiin verkonhaltija on ryhtynyt: a. kyseisten kantaverkon määritelmän täyttävien sähköverkon osien omistuksesta ja hallinnasta luopumiseksi; tai 3 Liite 1: Energiaviraston ohje kantaverkon nimeämisestä 17.12.2014 dnro 1594/402/2014 (https://www.energiavirasto.fi/-/energiavirasto-laati-ohjeen-kantaverkon-nimeamisesta).
Selvityspyyntö 4 (4) b. kantaverkon omistuksen eriyttämiseksi sähkömarkkinalain 32 ja 33 :n mukaisesti; ja c. kantaverkkotoiminnan ja jakeluverkkotoiminnan eriyttämiseksi sähkömarkkinalain 77 :n mukaisesti? 5. Onko verkonhaltijalla tällä hetkellä ilmoitettuna Energiaviraston valvontatietojärjestelmään sellaisia komponentteja, jotka ovat nimellisjännitteeltään tai käyttöjännitteeltään 220 kv tai 400 kv verkonosia? Energiavirasto pyytää lähettämään kirjallisen selvityksen yllä mainitusta 17.11.2017 mennessä sähköisesti osoitteeseen kirjaamo@energiavirasto.fi ja kopiona heikki.vestman@energiavirasto.fi. Asiaa Energiavirastossa hoitaa lakimies Heikki Vestman, puh. 029 5050 029. Liitteet Liite 1: Energiaviraston ohje kantaverkon nimeämisestä.