Luotsikutteri Pitkäpaasi Legendaarisen Colin Archerin suunnittelema luotsikutteri Pitkäpaasi palasi Suomeen 4. syyskuuta 2000 purjehdittuaan maailman merillä 66 vuotta. Suomen merimuseon tuki ry osti aluksen Ranskasta lähes 30 yrityksen ja yhteisön tuella. Alkuperäiseen asuun kunnostettu luotsikutteri laskettiin vesille Helsingissä 15.7.2003 ja kuuluu nykyään Suomen merimuseon kokoelmiin purjehtivana museoaluksena. Pitkäpaasi on maamme merenkulun historian kannalta erittäin arvokas. Alus tilattiin Colin Archerin veistämöltä Norjasta Merenkulkulaitoksen edeltäjälle, Suomen luotsi- ja majakkalaitokselle vuonna 1898. Alus on laitoksen historian kuuluisimman tyyppiluokan ainoa säilynyt edustaja. Vastaavia Colin Archerin aikoinaan eri Euroopan maiden merenkulkuviranomaisille rakentamia luotsiveneitä on Pitkäpaaden lisäksi säilynyt alkuperäisessä asussaan purjehduskuntoisena ainoastaan yksi kappale Norjassa Pitkäpaaden historia
Suomen luotsaustoiminnan historiaan kuuluu useita vene- ja laivatyyppejä. Ensimmäinen asiakirjamaininta luotsiveneestä on vuoden 1696 luotsilaitoksen perustamisasiakirjassa, jossa säädettiin kunkin luotsin velvollisuudeksi pitää omaa paikkakunnalleen kelvollisin purjein ja muin tarpeellisin välinein varustettua venettä. Luotsin velvollisuus rakentaa ja kustantaa oma veneensä säilyi käytännössä aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Suomen luotsi- ja majakkalaitos alkoi hankkia luotsaustoimintaa varten omia veneitä vasta 1800-luvun lopulla. Laitos edellytti alunperin, että luotsien käyttöön tarkoitetut veneet rakennetaan Suomessa ja mieluiten paikallisten luotsien valvonnassa. Viipurin luotsipiirin Pitkäpaaden luotsiasemalle Norjan Larvikista veneenrakentaja Colin Archerilta tilattu uudenlainen vene mullisti suomalaismarkkinat.
Asemapaikkansa mukaan Pitkäpaadeksi kastettu kutteri soveltui merikelpoisuutensa vuoksi erinomaisesti Suomenlahdelle. Luotsikutteri Pitkäpaaden kausi luotsien luotettavana työvälineenä päättyi 1920-luvulla, jolloin vene myytiin Viipuriin. 1930-luvun alussa lavansaarelainen Albert Vilho Kääriä osti Pitkäpaaden purjehtiakseen aluksella maailman ympäri. Uudella nimellä "Sport" varustettu alus lähti Suomesta vuonna 1934. Hyvin alkanut yksinpurjehdus keskeytyi vuonna 1935 Brasiliassa, jossa Kääriä myi veneen Rio de Janeiron satamakapteenille. 1950-luvulla kutteri palasi Etelä-Amerikasta takaisin Eurooppaan. Uusi ranskalainen omistaja Gérard Borg antoi alukselle ensi töikseen brasilialaisen macumba-kultin jumalattarelta lainatun uuden nimen "Inaé". Ranskalaisomistuksessa aluksella purjehdittiin mm. Punaisella merellä, Intian valtamerellä ja Tyynellä valtamerellä.
Vuonna 1998 aluksen historiaan perehtynyt viimeinen ranskalaisomistajatar Michelle Moal tarjosi Suomen merimuseolle etuoikeutta ostaa alus museon kokoelmiin. Luotsikutteri Pitkäpaaden hankintaan tarvittavat varat keräsi Suomen merimuseon tuki ry. Pitkäpaasi kuljetettiin rekkaautolla Douarnenez'stä Ranskasta halki Euroopan Lyypekkiin, jossa alus siirrettiin Helsinkiin lähtevään rahtilaivaan. Vanhaan kotimaahansa luotsikutteri Pitkäpaasi palasi 66 vuoden jälkeen elokuussa 2000. Pitkäpaaden historia on koottu teokseen Pitkäpaasi - neljän lipun alla (Suomen merimuseon Nautica Fennica - vuosikirja 2003-2004). Vuonna 2007 luotsikutteri Pitkäpaaden historiasta valmistui myös Jouko Aaltosen ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuva Neljä elämää seitsemällä merellä, jonka tuotannosta vastasivat Illume Oy ja Suomen merimuseo. Aluksen omistajat
1898-1929 Suomen luotsi- ja majakkalaitos (1918-1929 Merenkulkuhallitus) Alus palveli Viipurin luotsipiirin Pitkäpaaden luotsiaseman luotsikutterina. 1929-1933 A. Klem Alus ostettiin tarjouskilpailun perusteella yksityiskäyttöön Viipuriin. 1933-1935 Albert Vilho Kääriä Lavansaarelainen A.V. Kääriä osti aluksen ja kunnosti sen yksin tehtävää maailmanympäripurjehdusta varten. Alukselle annettiin uusi nimi Sport. Kääriän matkoista kirjoitettiin suomalaisissa lehdissä vuonna 1934-1935. Kääriän suvulla on hallussaan A.V. Kääriän lähettämiä kirjeitä ja muistelmia. 1935-1955 Rio de Janeiron satamakapteeni
1955-1972 Gérard Borg Gérard Borg purjehti aluksen ystävänsä Pierre Jolloisin kanssa Riosta Karibian ja Azoreitten kautta Välimerelle Mentoniin. Borg puolisoineen purjehti aluksella myöhemmin mm. Punaisen Meren ja Intian valtameren kautta Indonesiaan ja Japaniin saakka. Alukselle annettiin uusi nimi Inaé. Gérard Borgin ajoilta aluksen matkoista on kirjoitettu kaksi matkakirjaa. Suomen merimuseo onnistui saamaan yhteyden Monsieur Borgiin alkuvuonna 2003. Gérard Borg oli erittäin iloinen siitä, että alus on palannut alkuperäiseen kotimaahansa ja että se entisöidään purjehduskuntoiseksi. 1972-1977 Dr. Gervais 1977-2000 Joseph Canton ja Michelle Moal
Aluksen viimeinen ranskalaisomistaja. Aviopari purjehti aluksella mm. Bretagnesta (Doaurnenez) Rio de Janeiroon. 2000-2001 Suomen Merimuseo tuki ry Osti aluksen Madame Michelle Moalilta ja kuljetutti sen Suomeen. 2001- Suomen merimuseo Vastasi aluksen kunnostus- ja entistämistöistä. Alus oli deponoituna Suomen merimuseon tuki ry:n hallintaan vuosina 2004-2008, jolloin Pitkäpaaden ylläpidosta ja käytöstä vastasi merimuseon tukiyhdistyksen nimeämä hoitokunta. Tällä hetkellä aluksen ylläpidosta ja käytöstä vastaa Suomen merimuseo.