Up URALIN PIHLAJA Уральская рябинушка
Uralin pihlaja Уральская рябинушка 2/2011, touko-kesäkuu 2011 - Pääkirjoitus, Передовая статья, Светлана Островская, Tuuli Virtanen... 3 opetus - Perinneleikkipäivä alaluokkalaisille, Tuuli Virtanen... 4 - Kengurukilpailu SVK:ssa, Virve Nöges... 5 - Paikka auringon alla, 5.-luokkalaisten ajatuksia hyvän elämän eväistä, Tuuli Virtanen ja 5.luokkalaiset... 6 - Lukion valinnaisella musiikin projektikurssilla keväällä 2011, Anton Silvi... 8 - Nanorakenteita ja jäätelön uudelleenjäädyttämistä, Lotta Rissanen... 9 - Yläkoululaisten kirjoitelmia...10 leirikoulut ja matkat - Путешествие в Санкт-Петербург, Leirikoulu Pietarissa, Tatiana Saikkonen ja neljännen luokan oppilaat...13 - Pietarin nähtävyyksiä, neljäsluokkalaisten taideteoksia keväällä 2011...15 - Москва! Как много в этом звуке Светлана Островская...16 - Путешествие в Москву, Нина Щербинина, Roosa Purhonen...18 - Проект «Comenius»» в Финско-русской школе, Елена Иоссафови и ученики...20 tapahtumia ja vierailijoita SVK:ssa - Масленица, Laskiaisriemua SVK:ssa 5.3.2011...25 - Simba, eksoottisia rytmejä Pietarista, Karoliina K., Melisa P. ja Valerya P...26 - Международный фестиваль театральных коллективов, Анна Упорникова...27 - Встреча с детским писателем Эдуардом Успенским в Библиотеке России и Восточной Европы...28 - Matematiikkaa sydämellä, Marja Lampi...30 - Интервью с удивительным человеком, Светлана Островская...32 - Vaihto-oppilaan kirje, Alina Wagner...33 - Inside...34 2 päätoimittajat: Tuuli Virtanen ja Svetlana Ostrovskaja kannen kuva: Silja Laaksonen 4b taitto: Mikko Malo Uralin pihlaja on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Suomalais-venäläisen koulun poliittisesti sitoutumaton koululehti, jonka tehtävänä on toimia kouluyhteisön tiedotuskanavana ja keskustelufoorumilla sekä innostaa oppilaita ja henkilökuntaa kirjoittamaan suomeksi ja venäjäksi. «Уральская рябинушка» - это политически независимый журнал Финско-русской школы, выходящий четыре раза в год. Он призван служить информационным каналом нашего школьного общества, а так же форумом общения и средством самовыражения на финском и русском языках для учеников и персонала школы. Osoite: Kaarelankuja 2 00430 Helsinki puh. 0403055361 uralin.pihlaja@svk.edu.hel.fi ISSN 14573172 Toimituksen ilmoituksia Olemme saaneet uusia voimia Uralin pihlajan toimitukseen. Tuuli Virtasen työparina toimii venäjän kielen opettaja, Svetlana Ostovskaja, jonka kanssa lähdemme tekemään tiivistä yhteistyötä tästä eteenpäin. Edelliseen Uralin pihlajan numeroon 1/2011 oli päässyt virhe. Jutussa Haloo SVK! kerrottiin Haloo Helsinki! -yhtyeen konsertista koulussamme. Luonamme vieraili myös yhtyeen manageri Petteri Kokljuschkin (eikä Gugi), joka esitteli bändin yleisölle. Pahoittelemme sattunutta erehdystä.
Конец учебного года. Наконец-то стало тепло. И ученики сразу расслабились, как воробьи перед летом. Хотя именно сейчас у всех у нас пора контрольных и экзаменов. А впереди ещё весенний праздник, который тоже надо готовить. Поэтому не будем поддаваться чувствам. Но подвести итоги уже можно. Совсем недавно был август, и нам казалось, что до конца учебного года уйма времени. Что мы успеем исправить все свои неуды, доучить всё невыученное, дописать сочинения и решить все задачи. Но оказывается, девять месяцев - это не так уж и много. Время течёт вперёд, не останавливаясь. И вот уже все строим планы на лето, а учителя выставляют оценки за год. У кого-то всё хорошо, а у кого-то не очень. Но всё равно мы все вместе стали на целый год мудрее, взрослее, сильнее. Сейчас мы даём себе слово, что следующий год точно всё сделаем лучше. Главное, хорошо отдохнуть летом и набраться сил. А мы, учителя, в свою очередь желаем всем именно этого: тёплой погоды, интересных путешествий, новых знакомств. До встречи в следующем учебном году! Koulu on paikka, jossa koetaan voimakkaita tunteita: iloa, onnistumisen riemua, ylpeyttä ja joskus murhettakin. Viimeisen lukuvuoden aikana jokainen meistä on oppinut paljon uutta ja joutunut ponnistelemaan opinnoissaan eteenpäin. Mutta koulu ei ole ainoastaan paikka, jossa opiskellaan viisaita kirjoja lukemalla. Oppiminen perustuu usein yritykseen ja erehdykseen, yhdessä toimimiseen ja kaverin auttamiseen. Kevätlukukauden aikana moni oppilas ja opettaja on päässyt luokkansa kanssa mielenkiintoiselle matkalle, joka on avartanut maailmankatsomusta ja lujittanut yhteishenkeä. Vuosi on ollut kaikin puolin tapahtumarikas ja samalla täynnä intensiivistä opiskelua. Ennen lomalle lähtöä on vielä mukava palata vuoden kohokohtiin ja tarkastella oman työnsä hedelmiä. Kädessäsi oleva Uralin Pihlajan numero on oiva osoitus koulumme monipuolisuudesta sekä eri luokka-asteiden yhteistyöstä. Mukana lehden tekemisessä ovat olleet niin pienet kuin isotkin oppilaat sekä eri aineiden opettajat. Koska lehti on ennen kaikkea hienon yhteistyön tulos, siitä välittyy innostunut tekemisen riemu ja koko koulun hyvä meininki. Näillä sanoilla siirrän puheenvuoron lehden tekijöille ja kiitämme toimituksen puolesta kaikkia antoisasta lukuvuodesta. Tämän Uralin Pihlajan numeron olemme tehneet me kaikki yhdessä. Toivotamme kaikille oikein rentouttavaa ja tapahtumarikasta kesää! Svetlana Ostrovskaja ja Tuuli Virtanen 3
Perinneleikkipäivä 8.3.2011 Suomalais-venäläisessä koulussa vietettiin laskiaistiistaina 8.3.2011 Perinneleikkipäivää, jonka aikana kuultiin suomalaisia kansansävelmiä ja leikittiin perinteisiä leikkejä. Tilaisuuteen osallistuivat kaikki 1.-4. luokkien oppilaat, jotka kokoontuivat liikunta- ja juhlasalissa. Oppilaita leikittivät ja laulattivat musiikinopettajat Miia Salo ja Maarit Kaunisto. Tokaluokkalaisten oppilaiden tilaisuus alkoi lasten taidokkaalla esityksellä, jossa kuultiin kanteleen soittoa ja kappale Jänis juoksi jäätä myöten. Seuraavaksi oli vuorossa suomalaisia, perinteisiä piiri- sekä tanssileikkejä, joita oli harjoiteltu etukäteen oppitunneilla. Ohjelmaan kuului mm. Hura hura häitä, Pikkuinen poika, Kiekkumarallalei, Ystäväni tuttavani ja Asikkalan puiset rattaat. Hiukan uudempaa tyyliä ohjelmistossa edusti Fröbelin palikat -yhtyeen kappale Savusaunarock, jonka tanssiaskeleisiin ja käsiliikkeisiin oppilaat taipuivat hienosti. Erityisesti pojat näyttivät innostuvan rockin rennoista rytmeistä. 3. ja 4. luokkalaisten tapahtumassa kuultiin myös kalevalaista runonlausuntaa, kuoron esitys ja Hölmöläissatuja. Tuuli Virtanen 4
Kengurukilpailu SVK:ssa Tänä vuonna, 17.3.2011, koulumme parhaat olivat sarjoittain: Sarja 4.-5.lk 1. Mikkola Mike 5B, koulun paras 2. Siro Markus 4A 3. Kyllönen Walerius 4C Sarja 6.-7.lk 1. Toivanen Alisa 6B 2. Tchivilev Juri 6C 3. Railoma Helmi 6C Sarja 8.-9.lk 1. Liukku Oskari 9 A 2. Heimala Saana 8B 3. Värtö Tiina-Maija 9A Kaikki yllämainitut saivat kunniakirjan ja elokuvalipun. Koulun paras Mike sai kaksi leffalippua. Onnea voittajille! Virve Nöges Maailmalla on paljon matematiikkakilpailuja: paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä. Kenguru-matematiikkakilpailu on maailman suurin matematiikkakilpailu, jos kilpailun kokoa mitataan osallistujien lukumäärällä. Kengurukilpailu on alun perin lähtöisin kengurujen mantereelta Australiasta. Ranskalaiset toivat kilpailun Eurooppaan ja kilpailu on sen jälkeen saavuttanut nykyisen valtavan suosionsa. Vuonna 2009 osallistujia oli jo 5,5 miljoonaa noin 50 maasta ympäri maailmaa ja uusia maita tuli taas mukaan vuoden 2011 kilpailuun. Kenguru on erilainen matematiikkakilpailu. Kyse on oivaltamisesta, oikean vaihtoehdon valitsemisesta viidestä tarjotusta ja mahdollisuudesta osallistua kisan yhä vaativampiin sarjoihin iän karttuessa. Menestyminen edellyttää hiukan tavallisesta matematiikan laskemisesta poikkeavaa lähestymistapaa. Toisinaan kilpailun voittaja on ollut yllätys luokan opettajallekin! Esimerkiksi mahdottomien vastausvaihtoehtojen karsiminen voi joissain tehtävissä viedä nopeasti oikean ratkaisun löytämiseen. Vääristä vastauksista vähennetään pisteitä, mutta vastaamatta jättämisestä ei sakoteta. 5
Paikka auringon alla 5. luokkalaisten ajatuksia hyvän elämän eväistä Maailma näyttäytyy joskus kummallisena ja pelottavana paikkana elää ja kasvaa aikuiseksi. Sanomalehdissä ja televisiossa uutisoidaan päivittäin ihmisten hädästä ja epätoivosta ympäri maailmaa. Arkipäiväiset askareet omassa lähiympäristössäkään eivät aina suju ongelmitta. Tiedot murheista voivat tuntua raskailta niin lapsesta kuin aikuisestakin. Kun uutistulva ahdistaa, on joskus helpottavaa keskittyä unelmoimiseen ja positiivisiin ajatuksiin tulevaisuudesta. Vaalien alla käsittelimme 5. luokkalaisten kanssa yhteiskuntaa ja sen rakennetta. Pohdimme sitä, mihin yhteiskuntaa tarvitaan ja miten yksilö voi toimia yhteiskunnassa. Mietimme myös sitä, millaisessa paikassa on turvallista ja hyvä elää sekä mitkä arkiset asiat tekevät koululaisen onnelliseksi. Oppilaat saivat tehtäväkseen suunnitella ryhmissä sellaisen valtion, joka vastaisi heidän tarpeitaan ja unelmiaan. He tekivät paikasta esitteen, jossa kerrotaan unelmavaltiosta mm. seuraavaa: pinta-ala, asukasluku, valuutta, koulutusmahdollisuudet, terveydenhuolto, energiamuodot jne. Lisäksi vihkoseen liitettiin kuvia nähtävyyksistä, piirrettiin lippu tai vaakuna sekä alueen kartta. Maanpakolaisen muistelmat Hei! Olen Zaida. Muutin tänne perheeni kanssa 10-vuotiaana, kun maassani oli paljon sotia, köyhyyttä, orjia ja elämä oli ankaraa. Vanhemmillani ei ollut töitä. Kun istuin lentokoneessa rakkaan mutta ankaran kotimaani jäädessä taakse, saatoin uskoa vain parempaan elämään. En pysty kertomaan, miltä minusta sillä hetkellä tuntui. Olin vain kurja lapsi, joka muuttaa pois sotivasta kotimaastaan sieltä, missä hän syntyi, eli, kärsi ja yritti pysyä hengissä. Minua pelotti se, millaista olisi asua vieraassa maassa.vanhempani lohduttivat minua. Tiesin, etteivät hekään tienneet tulevasta elämästäni. En osannut uskoa parempaan tulevaisuuteen. Nyt olen elänyt täällä Starlandissa jo yli 50 vuotta. Olen eläkkeellä. Minulla on onnellinen perhe, lapsenlapsia, kokemusta ja mikä tärkeintä, oma ihana ja täydellinen ihannevaltioni. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat antaneet minulle täydellisen elämän. Pienenä haaveilin aina asuvani viidakossa, lähellä metsää vuoria ja rantaa omassa paikassani, jossa voisin viettää maagista ja satumaista elämää. Täällä olen tehnyt haaveistani totta. Täällä voin kokea kaikenlaista hurjaa menoa, seikkailuja, saada ystäviä, rentoutua ja mikä tärkeintä elää rauhallista ja turvallista elämää. 6
Pojat loihtivat tietokonepelien innoittamia maailmoja, joissa valloittaminen ja seikkailujen kokeminen olivat pääroolissa. Tytöt tahtoivat elää pienessä, turvallisessa ympäristössä, jossa luonnonihmeet tulivat vastaan heti kotiportilla ja aurinko antoi sekä lämpöä että energiaa. Oppilaiden keksimiä ihannevaltioiden nimiä olivat mm. Starland, Meptus, Gamers Land ja Word of Tumppi. Viimeiselle sivulle kirjoitettiin katkelma lapsen tai nuoren päiväkirjasta, jossa kuvattiin tavallista elämää unelmavaltiossa yhden päivän aikana. Liisa ja Vanessa kirjoittivat katkelman päiväkirjasta ja kertoivat siitä, millaista on elää ja asua ihanalla Starland nimisellä saarella. Mean, Peppiinan ja Sonjan Meptus-nimisessä ihannevaltiossa kaikki toimii aurinkoenergialla ja jokainen saa nauttia maksuttomasta terveydenhuollosta sekä peruskoulusta. Saaressa nautitaan yrttihoidoista ja opetellaan valmistamaan herkkuja paikallisista raaka-aineista. Yksi päivä Meptuksessa on täynnä toimintaa ja ulkona liikkumista. 12-vuotiaan päivä Nimeni on Emilia ja kerron teille retkestä luokkani kanssa. Minun piti nousta tänään seitsemältä, koska lähdemme luokkani kanssavesipuistoon. Olin pakannut jo uimakassini edeltävänä päivänä. Kun olin pukenut ja syönyt, lähdin bussipysäkille. Menin bussiin ja istuin kaverini Annan viereen. Ei mennyt kuin 10 minuuttia, niin olimme jo perillä. vaihdoin nopeasti uimapukuni ja lähdin opettajan johdolla uimaan. saimme olla noin kuusi tuntia uimassa ja pitämässä hauskaa. siinä välissä kävimme tietenkin syömässä. Sitten lähdimme kotiin ja menimme nukkumaan. Sellainen oli retkeni. Ihannevaltiossa jokainen oli vapaa toteuttamaan itseään ja tekemään kiinnostavia asioita. Myös kaverit ja yhdessä puuhaaminen olivat jokaiselle oppilaalle tärkeitä asioita. Koulussakin oli hyvä ilmapiiri ja kiva opiskella. Tuuli Virtanen ja 5. luokkalaiset 7
Lukion valinnaisella musiikin projektikurssilla keväällä 2011 Reino Simola iskee kohta Foo Fightersia Alina Wagner ja Sausan Zidan valmiina nauhoittamaan Musiikin 5. kurssi on syventävä kurssi, jossa perustetaan esimerkiksi bändi tai orkesteri, jonka kanssa on mahdollista demottaa, esiintyä koulun juhlassa tai esittää vaikka musikaali. Kurssia ei koulussamme ole järjestetty ilmeisesti koskaan, joten oli positiivinen yllätys, että se onnistui tänä vuonna ja osanottajamäärä oli varsin kiitettävä. Tänä vuonna kurssilla perustettiin neljä bändiä, joista jokainen pääsi äänittämään kappaleitaan demolle 9.-11.5.2011 Harjun nuorisotalon studiolle. Yhtään omaa biisiä ei valitettavasti saatu aikaan, kaikki biisit olivat pop-, rock -ja hevi -covereita, mutta hyvin esitettyjä. Äänitysten jälkeen bändit esiintyivät opintoohjaajan juontamina koulun musiikkitapahtumassa 12.5.2011 yhdessä nuorempien muusikoiden kanssa. Treenaaminen demotusta ja esiintymistä varten toi vaihtelua muuten niin puuduttavaan lukioarkeen. Mitään kirjallisia töitä ei tarvinnut tehdä, ainoat kotitehtävät olivat soitettavan kappaleen kuuntelu ja treenaus. Kukin bändi sai luoda itselleen sopivan treeniaikataulun, sillä tuntipaikkoja ei ollut kirjattu Tarkkaavaista otoksen kuuntelua studiolla, kuvassa Anton Silvi, Taneli Urmas ja Reino Simola lukujärjestykseen valmiiksi. Ajoittain treenaaminen meni muun koulun edelle, kuten juuri ennen demotusta. Haastetta oli riittävästi, muttei kuitenkaan ylitsepääsemättömän paljon. Kokoonpanot sekoittuivat jonkun verran osassa biiseistä, mikä toi musiikkiin täysin uusia ulottuvuuksia. Kurssista jäi hyvä maku, ja odotan demon valmistumista innolla. Ihmettelen, ettei kurssia olla pystytty aikaisemmin järjestämään vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Suosittelen muillekin ottamaan kurssin, sillä se on opettavainen ja tuo mukanaan uusia mielenkiintoisia kokemuksia sekä ennen kaikkea hyvän soittotaidon. Kiitokset musiikinopettaja Miialle ja miksaaja Juhalle! Anton Silvi, 11.ryhmä SVK:n lukio 8
Nanorakenteita ja jäätelön uudelleenjäädyttämistä Keskiviikkona 4.5. koulultamme lähti joukko enemmän tai vähemmän innostuneita lukiolaisia kohti Kumpulaa, jossa sijaitsee Helsingin yliopiston fysiikan laitos. Meille oli tarjottu tilaisuus päästä kuulemaan yliopiston professorin luentoa nanotekniikasta, tuosta tämän päivän ja huomisen arkea ja osaamista mullistavasta tekniikasta. Nanotekniikalla tarkoitetaan metrin miljardisosissa mitattavia rakenteita hyödyntävää tekniikkaa. Tässä vaiheessa joku saattaakin ihmetellä, mihin ihmeeseen tarvitsemme nanotekniikkaa tavallisessa elämässä, mutta niin se vain on, että nykypäivänä jopa jäätelön ja shampoon valmistuksessa hyödynnetään nanotekniikan osaamista, puhumattakaan tietysti esimerkiksi elektroniikka- tai lääketeollisuudesta. Vaikka nykyään puhutaan tulevaisuutta mullistavasta nanotekniikasta, niin eivät nanorakenteet mikään uusi ihme suinkaan ole. Myös luonnosta voidaan löytää tuhansia nanorakenteita. Niitä löytyy muun muassa luusta, joitain bakteereita peittävästä proteiinikerroksesta tai kasvisolun seinästä. Kuitenkin vasta viime vuosisadan aikana nanokokoisia rakenteita on pystytty tutkimaan ja käyttämään hyödyksi paremmin tekniikan saavuttaessa tämän kokoluokan tutkimuksille tarvittavan tason. Nanorakenteita tutkitaan pääosin röntgensäteilyn avulla. Professori Ritva Serimaa esitteli meille luennollaan tutkimuksissa käytettävän röntgenlaitteen toimintaperiaatetta ja kertoi tutkintamahdollisuuksista yliopiston laboratoriossa ja maailmalla. Jos omat laitteet eivät riitä, Helsingin yliopistolta on mahdollisuus päästä tekemään vaativampia mittauksia esimerkiksi yhteiseurooppalaiseen synkrotronitutkimuskeskukseen Ranskan Grenobleen tai tulevaisuudessa 3,4 kilometriä pitkän röntgenlaserin avulla Hampuriin, Saksaan. Monenlaista tutkimusta voidaan kuitenkin tehdä myös ilman tämän koko- ja hintaluokan laitteita. Luennon jälkeen pääsimmekin tutustumaan yliopiston röntgenlaboratorioon. Sitä esittelivät meille kaksi fysiikan jatko-opiskelijaa, jotka myös kertoivat tutkimuksista, joita ovat tekemässä opinnäytetyönään. Kovasti meitä myös yritettiin houkutella fysiikan pariin lukion jälkeen, ja tottahan se on, että tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan fysiikan osaajia alalla jos toisellakin. Tämä ei tarkoita pelkästään tutkijoita ja opettajia, vaan fysiikan tuntemista voi hyödyntää myös asiantuntijatehtävissä esimerkiksi kaupan alalla tai sairaaloissa, unohtamatta tietenkään teollisuutta monissa muodoissaan. Jos fysiikan tielle haluaa lähteä, opiskelumielessä se tarkoittaa viitisen vuotta luentoja, laskemista, tutkimista ja mittausten tekemistä. Hyvät lähtökohdat Helsingin yliopistolla kieltämättä ovat, fysiikan laitos on kansainvälistä kärkitasoa tutkimuksessaan ja tuloksia hyödynnetään luonnollisesti opetuksessa. Kaiken kaikkiaan retki oli mielenkiintoinen kokemus ja antoi paljon informaatiota niin nanoteknologiasta kuin fysiikan opiskelusta ylipäätään. Opettajat olisivat tietenkin toivoneet suurempaa osallistujamäärää, mutta ehkä ensi kerralla sitten, jos tällainen tilaisuus lähitulevaisuudessa sattuisi toistumaan. Lotta Rissanen 9
Muodonmuutos Seitsemännen luokan oppilaat saivat äidinkielen tunnilla tehtäväkseen kirjoittaa intervention eli tarinan, jonka idea perustuu laululyriikkaan. Saana Hietanen valitsi kirjoitelmansa lähtökohdaksi Scandinavian Music Group yhteen kappaleen Solmu sanoituksen. 10 Veneystävä Muistan edelleenkin sen kesän kauan sitten. Aurinko porotti tulikuumana jo noustessaan ja jatkoi sitä päivät pitkät aina auringonlaskuun saakka. Oli ihanaa päästä uimaan vilpoiseen, raikkaaseen meriveteen jok ikisenä läkähdyttävänä päivänä, ja vielä ihanampaa siitä teki Hannun seura. Hän oli tullut saaremme kyläkauppaan kesätöihin, mikä oli hieman kummallista maaravulta. Mutta Hannu kuulemma aivan rakasti saaristoa ja niin kyllä minäkin, olinhan asunut koko ikäni siellä. Hannu oli vain vuoden minua vanhempi ja meillä oli heti tavattuamme tosi hauskaa yhdessä. Minulla ei ollut kesätöitä, tosin autoin isääni maatöissä ja eläinten hoidossa sekä kävin kalassa, jos huvitti. Useimmat ystävistäni olivat muualla viettämässä kesälomaansa, mummolassa tai kaukomailla, eikä seitsemänvuotiaasta pikkuveljestäni tai varsinkaan nelivuotiaasta siskostani ollut paljonkaan seuraa. Niinpä aloin olla Hannun kanssa iltapäivisin, kun häneltä loppuivat työt. Löysimme vajasta vanhan soutuveneen, jonka toinen airo oli mennyt poikki. Muistin, että olin joskus pienenä soutanut sillä ukkini kanssa, mutta se unohtui vajan perukoille, kun hankimme suuremman moottoriveneen. Vene oli kaikkien näiden vuosien jälkeen ihan hyvässä kunnossa, vaikka yksi penkki olikin hiukan homeessa, mutta me puhdistimme sen, eikä se enää haitannut. Pian saimme veneen jo vesille yksiairoisena, mutta muuten ihan käyttökelpoisena. Soudimme tuulten karaisemille lähiluodoille ja pikkuisille, metsäisille saarille. Ulapalla näkyi majakka ja lukuisia pisteitä ne olivat purjeveneitä mutta aina ne tuntuivat olevan yhtä kaukana horisontissa, vaikka olisimmekin soutaneet pitkään niitä kohti. Pysähdyimme piknikille ja opettelimme solmukirjasta tekemään erilaisia merimiessolmuja, kalastimme ja valmistimme kalan päivälliseksi. Joka päivä Hannun lähtöön asti olimme auringonlaskuun saakka yhdessä milloin missäkin. Hannu teki minusta iloisemman, aivan kuin hän olisi avannut minut monimutkaisesta solmusta. Elokuun alussa kuumimmat päivät olivat jo menneet ja meri oli jäähtynyt. Hannu lähti kotiinsa. Olimme kirjeenvaihdossa jonkin aikaa ja soittelimmekin, mutta pian se jäi. Vaikka en minä häntä ole unohtanut, tuskin hänkään minua. Nyt kun katson ikkunasta ulos näiden vuosien jälkeen, näen edelleen tuon vanhan soutuveneen nojaamassa rantakallioon. Sen ainoa airo on hukkunut ja veneen kyljessä on reikä. Mutta silloin kauan sitten se oli hyvä vene. Saana Hietanen
Vain taivas on rajana? Vai opettajako se olikin? Ympärillä kuuluu puheensorinaa, on pakko puhua kovemmalla äänellä, jotta kaveri kuulee. Joku kuulee päivän yllätysuutisen ja kiljahtaa kovaan ääneen. Opettajanpöydän toisella puolella tunnelma alkaa olla epätoivoinen; tuntia olisi vielä vartti jäljellä ja homma alkaa näyttää mahdottomalta. Kuulostaako tutulta? Viime vuosina on ollut paljon keskustelua oppituntien työrauhan katoamisesta. Opiskelijoita ei tunnu kiinnostavan opetus pätkän vertaa, ja koulu nähdään paikkana, jossa voi hengata kavereiden kanssa. Oppilailta puuttuu kokonaan kunnioitus opettajia kohtaan, vaikka opettajat vain yrittävät opettaa heille elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Tämä on median mielipide asiasta. On kuitenkin olemassa myös muita mielipiteitä, joita valitettavasti vain harvoin otetaan huomioon. On totta, että tuntien melutaso voi välillä nousta turhankin korkealle, mutta useimmiten asioihin löytyy syy. Niin myös tähän. Usein kuulee sanottavan, että taas on jotain tiettyä ainetta tai jonkun opettajan tunti. Monien opiskelijoiden mukaan opetukseen keskittyminen ja siten työrauha voi vaihdella huomattavastikin eri tuntien välillä. Koulumme lukiossa opiskeleva tyttö kiteyttää ongelman hyvin: Juuri niillä tunneilla opiskelijat eivät jaksa keskittyä, jos opettaja on tylsä tai ei osaa selittää kunnolla, tai jos ei vain ymmärrä mitään opettajan puheesta. Usein työrauhaan vaikuttaa myös tunnin työtahti sekä opettajan suhtautuminen alkavaan hälyämiseen. Monen mielestä liian hidas ja yksitoikkoinen tahti tai opettajan huutaminen aina melutason noustessa vain lisää melua ja laskee opiskelijoiden ärsyyntymiskynnystä. Opiskelijoiden mielestä työrauhan pysymisen kulmakivinä ovatkin opetuksen ytimekkyys sekä opettajan johdonmukainen ja tehokas suhtautuminen tuntien häiritsemiseen. Näin opiskelijatkin jaksavat keskittyä itse aiheeseen eivätkä kuluta aikaansa keskenään puhumiseen. mennä muuhun kuin opiskeluun. Tämä toisaalta lisää opettajien työtä opiskelijoiden valvonnassa ja toisaalta saa heidät välttämään näitä työtapoja. Tässä vaiheessa olisikin hyvä pysähtyä miettimään, voisiko tunneista saada mukavampia kaikille rajoittamalla ylimääräistä höpöttämistä. Näin opettajat voisivat keskittyä työhönsä paremmin ja vaihdella työtapoja enemmän. Mutta kuten koulussamme pitkään opettajana toiminut henkilö mainitsee, tunnin työrauhaan vaikuttaa myös sen ajankohta. Iltapäivällä oppilaat ovat väsyneitä ja juuri ennen loman alkua päässä pyörivät jo täysin muut asiat koulun sijaan. Toisaalta ei ole reilua, että opiskelijat tämän takia häiritsevät tuntia, mutta voiko myöskään odottaa, että kaikki jaksavat opiskella jokaisella tunnilla 110 prosenttisesti työtahdin ollessa kuitenkin melko rankka? Paljon puhutaan myös siitä, että koulumme opiskelijoiden käsitys hiljaisesta tunnista on täysin eri mittakaavassa kuin monessa muussa koulussa. Eikä aina hyvässä mielessä. Onko tähän varsinaista syytä? Yhden mielestä se johtuu koulumme vahvasta yhteishengestä ja siitä, että nuoret tuntevat toisensa jo monen vuoden takaa. Toisen mielestä koulumme opiskelijat ovat levottomia. Kuitenkin nuoret ovat melko lailla samanlaisia koulusta riippumatta, koulu itsessään ei määritä nuoren puheliaisuutta tai kunnioitusta opettajaa kohtaan. Toki varmasti suuressa koulussa, jossa nuoret eivät tunne kanssaopiskelijoitaan kurssin alussa, tunnelma on varsinkin aluksi hiljaisempi. Toisaalta näkisin kuitenkin hyvänä asiana, että SVK:ssa opiskelijoilla on vahva kaveri- ja tukiverkosto, ja monet asiat toimivat koulun pienuuden takia myös paremmin. Lotta Rissanen Jos on opettajissa eroja, niin on niitä toisaalta myös opetettavissa ryhmissä. Oppilaiden häiriköinti tunneilla riippuu täysin ryhmästä. On ryhmiä, joissa ei tarvitse kuin katsoa oppilasta, niin hän on rauhallinen ja keskittyy. Sitten on ryhmiä, joissa ei tehoa mikään, kuvaa eräs koulumme opettaja tilannetta. Usein etenkin ryhmä- ja paritöihin tarkoitetut tunnit saattavat 11
Miksi käyn koulua? Joka minuutti maailmassa joku syntyy ja kuolee. Syntymän ja kuoleman välissä on kokonainen elämä. Ihminen tarvitsee jotain, joka takaa sen, että hänen elämästään ei tule turha. Sellaisia asioita ovat koulunkäynti ja koulutus. Monet vastaisivat tähän kysymykseen, että käyvät koulua, koska laissa lukee niin, että jokaisen täytyy käydä koulussa. Lakeja ei silti tehdä ilman syytä. Koulutus on todella tärkeää elämässä, mutta nuoret eivät vain ymmärrä sitä ja siksi suhtautuvat koulunkäyntiin negatiivisesti. Siksi laki onkin tarpeellinen väestön täytyy olla koulutettu, jotta maassamme olisi hyvä elää. Kaikki tajuavat koulutuksen tärkeyden eri aikana. Minä tajusin sen jo vuosia sitten, mutta monet tuttuni eivät ajattele sitä vieläkään. On tärkeää, että tajuaa sen mahdollisimman nopeasti, jotta saisi koulutuksesta kaiken irti ja se vaikuttaisi jatkossa elämässä.. Koulutus avaa portit elämään! Koulunkäynnissä on myös muitakin puolia. Koulu ei opeta ainoastaan eri aineita vaan myös elämää muiden ihmisten kanssa. Jokaisella on koulussa kavereita ja ihmisiä, joita inhoaa tai jopa vihaa. Se on normaalia, koska se valmistaa meitä aikuisten elämään, joka on täynnä erilaisia ihmisiä, joita pitää vain kestää. Koulu on parras meidän elämässämme, joka valmistaa rankkaan aikuisten elämään. Miksi minä käyn koulua? Minä haluan olla varma, että löydän jotain tekemistä elämässäni, saada hyvän työn, josta pidän ja tietää paljon asioista. Minä haluan oppia ihmisistä ja elämästä mahdollisimman paljon, haluan osata elää muiden ihmisten seurassa. Minä en halua olla tylsä ja turha ihminen. Eläköön koulu! Yläluokkalaisen oppilaan kirjoitelma 12
Suomalais-venäläisen koulun 4A ja 4B-luokat lähtivät 5.4.2011 leirikoulumatkalle Pietariin luokanopettajien Tatiana Saikkosen ja Natalia Vladimirovin johdolla. Reissuun lähdettiin junalla ja siihen osallistui myös oppilaiden vanhempia. Oppilaat olivat valmistautuneet leirikouluun huolellisesti. He olivat mm. lukeneet Pietarin historiasta, katselleet nähtävyyksistä kuvia sekä harjoitelleet tapaamista uusien ihmisten kanssa erilaisia keskusteluharjoituksia tehden. Matka kesti yhteensä viisi päivää, jonka aikana oppilaat kiersivät Pietarin nähtävyyksiä, kävivät tutustumassa paikallisen koulun toimintaan ja pääsivät kokeilemaan käytännön tasolla kielitaitoaan samanikäisten venäläisten oppilaiden kanssa. Kokemus oli sekä avartava että antoisa. Oppilaat palasivat kouluun innostuneina ja uusia kokemuksia rikkaimpina. Leirikoulumatkan tunnelmista kirjoitettiin myös koulussa. Leirikoulumatka Pietariin 5.-8.4.2011 13
Valmistautuminen Leirikoulumatkalle Pietariin piti valmistautua oikein olan takaa. Meidän piti aloittaa leirikouluvihkojemme tekeminen jo kuukausi ennen matkaa. Aluksi piti liimata kaikki mahdolliset paperit, jotka meille jaettiin ennen matkaa. Siinäkin oli jo tarpeeksi tekemistä, mutta sen jälkeen koristelimme vielä vihkomme. Kaikkien tulevienkin leirikoululaisten kannattaa aloittaa vihko ajoissa, sillä siitä riittää vaivaa koko kevääksi. Matkalle ei myöskään kannata ottaa mukaan turhia tavaroita. Markus Otteita oppilaiden leirikoulupäiväkirjakirjoista Minä ja 4a luokka lähdettiin Pietariin. Ensimmäinen päivä Suomessa oli kylmää ja sumuista. Venäjällä oli 9-11 astetta kuuma. Junamatka kesti 3h ja 33min. Venäjällä opas tuli vastaan ja hänellä oli iso kyltti, jossa luki SVK. Sitten menimme kiertoajelulle bussilla. Ja kiertelimme keskustassa katsomassa nähtävyyksiä bussilla. Käytiin Iisakin kirkolla ja Vaskiratsastajalla. Toinen päivä: Tänään oli sadetta. Ja me käytiin koululla. Teimme isossa kaupassa nimeltä Lenta ostoksia. Päivällä olimme ravintolassa. No, mitäs tänään tehtiin? Pakattiin ja lähdettiin kotiin! Äiti neuvoi kirjoittamaan tämän, kun en muistanut mitä teimme päivällä. Ai joo! Me kävimme Katariinan palatsissa. Se oli upea. Mutta ehkä vähän liikaa kultaa. Heh! Käytiin varmaan kaikissa huoneissa. JOKA huoneessa oli edes yksi hippu kultaa! Silmiin sattui! Yhdessä huoneessa oli laajakuvatelkkari (vanhanajan malli?). Kun menimme junaan, oli ihan samanlainen tunnelma kuin menomatkallakin: vähän tylsää ja taas kolme ja puoli tuntia istumista. Katja Aija-Laura Leirikoulu alkoi tiistaina ja loppui perjantaina. Siinä välissä ehti tapahtua paljon kaiken laista: kävimme mm. museoissa, palatseissa, ravintoloissa, hotellissa Kirjoitimme päiväkirjaa ja teimme tehtäviä, esitelmiä sun muita. Ravintoloissa oli keskimäärin hyvää ruokaa ja juomaa. Kävimme venäläisessä koulussa jossa oli muuten surkeat vessat (hyvin oleellista). Lähdimme Venäjältä pois perjantaina. PS. Hyvä matka! Santeri Ensimmäisenä päivänä junassa oli sika kivaa! Kolme tuntia meni kuin vilauksessa. Toisena päivänä oli kanssa kivaa. Koulu, jossa me kävimme, näytti vanhalta. Sain koulusta ystävän. Koulussa me seurasimme tunteja. Pääsin seuraamaan tekniikkatuntia. Ennen kuin me lähdimme, kaverini antoi minulle lahjan. Kolmantena päivänä nukuin pommiin. Neljäntenä päivän saavuimme takaisin Helsinkiin. Satu 14
Pietarin nähtävyyksiä, oppilaiden taideteoksia keväällä 2011 Iisakin kirkko, Anton Pietarin sillat avautuvat öisin, Leevi Verikirkko, Laura Pietari Paavalin linnoitus, Pauliina Panssarilaiva Aurora, Alisa Kazanin kirkko, Diana 15
Москва! Как много в этом звуке (А.С. Пушкин «Евгений Онегин») Ryhmäkuva ФРШ апрель месяц путешествий. Четвёртые, восьмые, девятые классы и лицеисты от- В правляются в Россию. Наша группа восьмиклассников в составе 74-х человек посетила город-герой Москву. Многие впервые были в России и её столице. Несмотря на то, что поездка длилась всего три дня, мы успели посетить многие достопримечательности города: Красную площадь, Кремль, Третьяковскую галерею. Мы видели, где похоронен Иван Грозный и его сыновья. В Храме Христа Спасителя попали на праздничную службу. На Останкинской башне с высоты 320-ти метров любовались панорамой города. На Арбате покупали сувениры. Видели смену почётного караула у Могилы неизвестного солдата в Александровском саду. Так же научились пользоваться Московским метрополитеном, в котором более 160-ти станций. А ещё нам удалось побывать в Малом и Большом Театрах. В общем, поездку удалась. Мы стали мудрее и выносливее физически. Девчонки во главе с учителями теперь смело могут принимать участие в соревнованиях по бегу на длинные дистанции на высоких каблуках! Светлана Островская, учитель русского языка. Фото: Ирина Юрконен, учитель русского языка. «Из поездки в Москву мне особенно запомнилась Красная площадь, на которой Храм ВасилиЯ Блаженного. А ещё мне понравился Кремль, в котором находятся Царь пушка и Царь колокол». Александр Скворцов, 8Б. «Я помню очень хорошо Красную площадь, церковь Василия Блаженного, Мавзолей, ГУМ. Ещё я помню, как Елена нас вела в ресторан, мы шли пять километров, а еда в ресторане была невкусная». Павел Юрконен, 8А. 16
Näin oppilaat kuvasivat matkalla nähtyä ja koettua omin sanoin: Mukavat matkalaiset ja ihanaa seuraa! Punainen tori oli siisti. Punainen tori ja kirkot olivat kivoja kulttuurikokemuksia. Teatteri oli kuolettavan tylsä. Olipa kiva käyttää kielitaitoa ja oppia uusia asioita. Hyvää ruokaa! (Tätä mieltä olivat lähes kaikki oppilaat.) Matka olisi voinut olla pidempikin. Elämäni paras viikko! Toivottavasti ensi vuonna lähdetään uudelleen. Tsar-kolokol Moskovan Kremlissä Punaiselta torilta Vieraanvarainen venäläinen vastaanotto koululla Koulun liikuntasalista SVK:n kasiluokkalaisten joukkue 17
Путешествие 9-А класса в Москву Об этой поездке ребятам начали говорить уже и в 7-ом, и в 8-классах. На уроках постепенно готовили их к удивительному путешествию в страну, язык которой они учат уже с 1-ого класса. Ребята ждали с нетерпением, когда осуществится их мечта. В путешествие отправились 26 апреля. И вот первое знакомство с русским поездом, вагоном 9 и купе, где в каждом было по 4 человека. Первый вечер ребята провели дружно и весело. Утром 27 апреля нас разбудила проводница, угостила всех чаем. В 8 20 поезд прибыл по расписанию. И вот мы уже в Москве. На перроне нас встретила очень весёлый экскурсовод Людмила и проводила до нашего автобуса, на котором мы совершили интересную 3-х часовую экскурсию по городу. В первый день мы познакомились с Красной площадью столицы, с Храмом Христа Спасителя, с Манежной площадью и с Ленинскими горами. В этот же день мы много ходили по улицам Москвы, восхищались её великолепием. На следующий день, 28 апреля, нас ждали учащиеся школы 1414. Школа очень большая и красивая. Для 1-4 классов есть своя игровая комната отдыха, а для старших классов есть открытая площадка на верхнем этаже, где ребята отдыхают на перемене. В красивом актовом зале мы смотрели концерт, приготовленный для нас. Посетили уроки информатики и математики. И, конечно, состоялась беседа за круглым столом с девятиклассниками этой школы. Ребята изучают углублённо английский язык. Сначала мы об щались на этом языке. Потом перешли на русский язык. Ребята школы очень интересовались всеми видами спорта, которыми занимаются финские ребята и дома, и в школе, и в секциях. Встреча в школе была очень тёплой. Нашим ученикам она оставила очень приятное впечатление. 18 Из художественных музеев мы посетили Третьяковскую галерею. Я думаю,что ребятам надолго запомнятся шедевры художников, и когда-нибудь они ещё вернутся сюда. Главное состоялось знакомство с Третьяковкой Посетили мы и Кремль, его соборы. Экскурсовод познакомил нас с их историей. Все дни мы чувствовали себя немного москвичами. Как и они, утром в 9 30 входили в метро, пересаживались 1-2 раза на станциях, прежде, чем добраться до своей, а вечером в 20 00 в обратный путь, до гостиницы Космос. Поэтому все хорошо запомнили: Осторожно, двери закрываются. Следующая станция ВДНХ. Сначала было страшновато передвигаться на метро, а потом мы уже стали смелее входить в поезд. Но долго будем помнить Метрополитен. Три дня, которые мы провели в Москве, показались нам неделей. Много часов и километров было пройдено, многое увидели, а также познакомились с повседневной жизнью москвичей. 29 апреля вечером мы совершили последнюю экскурсию по вечерней Москве. Нашим экскурсоводом был классный руководитель Матти. Он очень любит Москву и хорошо знает многие достопримечательства. Ребята с интересом слушали его беседу. В 22.00 мы прибыли на вокзал, где нас ждал поезд. Ребята снова заняли свои места. Спустя некоторое время все ребята собрались в купе, где разговоров и впечатлений было много. Никак не хотелось расходиться, поэтому спать пошли очень поздно. Утром с хорошим настроением мы прибыли в Хельсинки. Родители увидели нас улыбающимися, радостными и довольными путешествием в Москву. Нина Щербинина
9a Moskovassa 9a о Москве Luokkamme 9a matkusti Moskovaan huhtikuun lopulla. Matka oli kaikkien mielestä onnistunut ja hyvin organisoitu. Jo entuudestaan vahva luokkamme yhteishenki vahvistui lisää ja kaikilla oli hauskaa. Kiertelimme joka päivä ympäri Moskovaa vieraillen koulussa ja eri nähtävyyksissä. Moskovaa kierrellessä kulkuneuvona oli tietenkin metro. Olimme kuulleet paljon kauhutarinoita Moskovan metrosta, joten ensimmäinen matkamme sillä jännitti. Aina kun metro saapui, ryntäsimme kaikki sisään työntäen edessä olevatkin mukana. Metrot eivät olleet niin täynnä kun oletimme, mutta ovet sulkeutuivat aina hetkessä. Myös yllätykseksemme jokainen metroasema oli erilainen. Seuraavana päivänä kävimme vierailulla paikallisessa koulussa nimeltä школа 1414. Koululla meitä oli vastassa hieno tervetuliaiskyltti ja kyseisen koulun yhdeksäs luokka. Tapasimme koulun rehtorin ja pääsimme tutustumaan heidän kouluunsa sekä oppitunnille. Lopuksi meitä odotti koulun kymmenes luokka, joiden kanssa puhuimme englantia. Kaikki olivat erittäin kohteliaita ja vieraanvaraisia. Nähtävyyksissä käydessämme meitä opasti opas, jolla oli tyylikäs punainen lakki. Kävimme muun muassa Kremlissä, Tretjakovin galleriassa ja punaisella torilla. Kaikkia tuntui eniten kiinnostavan Tretjakovin galleria, sillä siellä oli vaikuttavia tauluja. Oppaamme kertoi niistä hyvin ja yksityiskohtaisesti. Kirkoissa oli myös monien mielestä kiva käydä tutustumassa. Tytöille tosin tuntui olevan mielenkiintoisimmat nähtävyydet Moskovan kauppakeskukset. Kävimme joka päivä järjestetyn ohjelman jälkeen kaupoissa. Pojat eivät tuntuneet olevan hirveän innoissaan, mutta eivät uskaltaneet väittää vastaan. Kaiken kaikkiaan koko luokka piti matkasta erittäin paljon. Matkan aikana opimme ensinnäkin paljon Venäjän kulttuurista ja toisistamme. Moskovasta saimme niin hyvän muiston, että tulemme muistamaan matkamme aina. Roosa Purhonen 19
Проект Comenius» в Финскорусской школе 2009 году в нашей школе стартовал очередной проект Европейского Союза Comenius. Его участниками стали молодые люди в возрасте от 15 до 19 лет из Финско-русской школы г. Хельсинки и В Академии бизнеса г. Йичи (Чехия) и г. Ружемберока (Словакия). Координатором проекта с финской стороны была выбрана Инна Котович, учитель русского языка и литературы. Проект Comenius был назван в честь чешского философа, гуманиста, теолога и педагога Яна Амоса Комениуса. Девиз проекта «Учись вместе с нами!» Цели проекта - развитие языковых и социальных компетенций участников, содействие взаимопониманию между представителями разных национальностей, установление дружественных отношений между молодежью разных стран, обмен опытом преподавания иностранных языков, составление школьного тематического словаря, активное использование информационных технологий как средств обучения и общения. В нашем проекте языками общения были выбраны русский и английский. Обмен учащимися и преподавателями осуществлялся в три этапа. В мае 2010 года состоялась первая встреча участников в Чехии, в октябре к нам приехали наши партнёры из Чехии и Словакии, а в мае этого года прошла заключительная встреча на словацкой земле. OTTEITA OPPILAIDEN MATKAPÄIVÄKIRJOISTA 1. päivä Елена Иоссафова заместитель директора по русскому языку, участник проекта «Comenius» Aamulla kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä, mutta onneksi lentokentällä sai hieman piristyä. Lento oli lyhyt mutta hauska (ainakin meidän mielestämme, emme tiedä kanssamatkustajista ;)) Saavuimme kello 11 Wieniin, josta emme nähneet paljoakaan, sillä lähdimme heti pikkubussilla kohti Bratislavaa. Pääkaupunki oli hyvin kaunis (ja hyvin lämmin). Näimme paljon suomalaisia turisteja, jotka olivat tulleet katsomaan jääkiekon MM-kisoja. Bratislavasta jatkoimme matkaa edelleen vuoristoisen Slovakian läpi Ruzomberokiin. Bussimatka sujui sekavissa tunnelmissa, mutta lippu korkealla koko neljän tunnin ajan. Matkalla näimme upeita vuoristomaisemia ja reheviä metsiä. Kesä oli Slovakiassa jo aluillaan ja nahka meinasi palaa auringossa (ainakin Elinalla). Perillä tapasimme tsekkiläiset ja slovakialaiset Comenius- projektin jäsenet, jonka jälkeen menimme syömään. Istuimme eri pöydissä, mutta tunnelma oli tiivis. Ruoka oli todella hyvää, söimme riisiä, perunaa ja kanaa kinkkujuustotäytteellä. Juttelu slovakialaisten kanssa oli aluksi vaikeaa, mutta lopulta päädyimme englannin kieleen, jolla sitten tulimme hyvin juttuun, vaikka tyypit olivatkin hieman meitä vanhempia. Sitten palasimme hotellille. Öitä. Ella, Elina ja Monica 20
Vaikka herätys oli aikainen ja matka puuduttava, lukuunottamatta Bratislavan kierrosta, oli mieli pirteä saapuessamme Ruzomberokkiin. Käytyämme hotellissa menimme luultavasti kaupungin hienoimpaan ravintolaan, jossa ruoka oli yllättävän hyvää. Lähdettyämme ravintolasta seitsemän aikoihin petyimme huomatessamme kaikkien kauppojen olevan kiinni. Onneksi yleinen ja suuri supermarket oli auki, jonne eräs opettajista ystävällisesti näytti tien. Ostettuamme karkkia illaksi pääsimme vihdoin nauttimaan koko päivän meitä seuranneen jääkiekon huumasta television äärellä. Sausan ja Satu Во время полёта в Вену я жутко устал. Приехав в Братиславу, настроение у меня сразу улучшилось, ведь мы обошли красивый город и неплохо подкрепились. После долгой дороги на автобусе мы приехали в Ружемберок. Город показался мне странным. Улицы были пусты, а магазины закрыты. Не знаю, что можно ожидать от этого города, ибо он мне мало знаком. Алексей Мы встретились в аэропорту рано утром. Летели в Словакию через Австрию, то есть мы посетили две страны. Здорово то, что словаки или австрийцы могут спокойно пересекать границы, не имея документов. Дорога занимает всего примерно полчаса. Погода хорошая, поэтому было приятно и неутомительно гулять по Братиславе. В Братиславе мы встретили много фанатов хоккея, особенно финнов. Сама Братислава нам очень понравилась -красивый город. Дорога до Ружемберока была длинной и слегка тяжелой, так как было тесно и жарко в микроавтобусе, и сидеть на одном месте почти 5 часов было сложно. Сам Ружемберок на первый взгляд показался очень странным городом, но мы надеемся, что нам так только показалось, может на самом деле город красивый и ЖИЗНЕННЫЙ! Анжелика и Тарья В 6.30 мы встретились в аэропорту и полетели в Вену. Полёт был коротким. Вена была оживленным городом. Потом сели в автобус. В автобусе было скучно, жарко и тесно. Не хотелось бы повторять, но домой хочется вернуться. По дороге мы увидели то, что всем понравилось, а именно: горы и природу. Ружомберок был заброшен. Редкие прохожие проходили мимо, не обращая на группу школьников внимания. Довольно редкое явление. Надеемся, что в дальнейшем всё будет веселее. Даниил и Милан 21
2. päivä Aamu ei suoraan sanoen ollut mitenkään loistava; yöunemme jäivät lyhyiksi, koska heräsimme aamuyöllä alkaneeseen ja koko aamun jatkuneeseen kukon kieuntaan. Aamiaisen jälkeen menimme koululle, jossa päivän aikana oli ohjelmassa esitelmiä (pidimme myös omat esityksemme kuuluisista suomalaisista), teehetki, slovakian kielen tunti, lounas ja kaupunkikiertely pienissä ryhmissä. Kaupunkikiertoajelun aikana sää oli vielä ihan hyvä, mutta sen jälkeen, kun päivämme koululla loppui, saimme lähteä vapaasti kiertelemään ja sen kunniaksi alkoi tietysti myös ihana rankkasade. Parin tunnin päästä, kun sitten palasimme hotellille, ei olo ollut kovinkaan kuiva. Illallisen söimme hotellilla ja jälkiruoista ei sillä aterialla ollut pulaa. Ilta jatkunee tästä sitten tv:n äärellä jääkiekon parissa. Satu ja Sausan Tämä päivä oli aika erityinen, koska kaupunki avautui minulle täysin uudesta näkökulmasta. Täällä on paljon asukkaita ja kauppoja, joita en nähnyt ensimmäisenä päivänä. Aamulla oli kylmää ja minulla taisi nousta kuume, mutta ei siitä väliä. Hyvän aamiaisen jälkeen menimme kouluun. Koulu eroaa todella paljon meidän koulusta. Voisin sanoa, että siinä koulussa ei ole mitään ylimääräistä, vain kaikki tarvittava. Näköjään olen vain tottunut, että käytävien pitää olla aina täynnä erilaisia laitteita ja jokaisessa luokassa on oltava tietokone ja televisio. Mutta nyt huomaan, että siihen ei ole tarvettakaan! Kaupungissa on paljon nähtävää. Valitettavasti olemme vasta nähneet kaikki hienot rakennukset vain ulkoa. Toivottavasti me pääsemme myös katsomaan niiden sisältöä. Tänään on satanut todella paljon. Kenkäni ovat likimärät, no kyllä ne kuiviksi saadaan yön aikana. Tänään myös oli aika erikoinen illallinen. Vietimme syntymäpäivää ravintolassa. Ruokaa oli yllinkyllin. Vietin loppu päiväni istuen huoneessa, jossa on internetti ja tietokone. Kotia on ikävä, no kyllä vielä sinne pääsen. Nyt on vain tärkeää valmistautua huomiseen, joka lupaa olla myös erikoinen ja jännittävä. Aleksi Cегодня нам спалось хорошо. После завтрака мы пошли в школу. Мы познакомились со школой и с другими ребятами из проекта Comenius. Мы учили словацкий язык, участвовали в викторине, и у нас была экскурсия по красивому городу Ружембероку. Когда у нас было свободное время, то начался, к сожалению, дождь и все промокли по уши! Хорошо, что наш ужин был в отеле Блеск, а то не хотелось бы идти на улицу! Мы, финны, съели много еды, потому что отпраздновали день рождения Даниила. Ужин был большим, но вкусным. Надеюсь, что нам будет так же весело как и сегодня! Тарья и Анжелика 22
Утром мы пошли в школу. Провели там весь день. Сначала мы посмотрели презентации, а потом нас провели по школе. Нам понравилась школа. После экскурсии был урок словацкого языка. Это не было так весело, как представлялось. Нас покормили в школе. Еда была вкусной и питательной. После чего у нас была экскурсия по городу. К концу экскурсии начался дождь. После экскурсии у нас было свободное время и природа решила показать на что способна. Дождь лил и не думал прекращаться. В результате всё удовольствие было подмочено, но, всё равно, нам было весело. Даниил и Милан 3. päivä Aamuherätys oli hyvin mielenkiintoinen: kukko kiekui kello neljän aikaan. Onneksi unen päästä sai uudelleen kiinni, ja nukkui hyvin aamiaiseen asti. Koulussa tutustuimme kaupunkiin ja paikallisiin nuoriin, ja vietimme mukavasti aikaa kävellen ympäri kylää tietovisakysymyksiin vastaten. Oppitunnilla opiskelimme slovakiaa ja melkein jo opimme lausumaankin sitä. Näimme myös jokaisen maan oppilaiden power point- esityksiä ja esitimme itse omamme muille. Sen jälkeen oli suunnitelmissa käydä kauppoja läpi, mutta alkoi sataa, joten hengasimme vain hotellissa. Ruoka hotellissa oli maittavaa, mutta söimme aivan liikaa. =) Ella, Elina ja Monica Сегодня нам хорошо спалось. Утром мы, как всегда, пошли на завтрак, а потом в школу. В школе у нас был урок английского и русского языка. После чего мы сделали словарик на разных языках. Нам понравилось. Потом мы поели в школе. После еды мы поехали в замок Орава. Экскурсия не была особо длинной. Замок был интересно осматривать. После экскурсии нас повезли в деревню Влконец. Там была короткая экскурсия, а потом чаепитие. День был интересным и весёлым. Даниил и Милан Aamupäivän vietimme koulussa, jossa olimme mielenkiintoisilla englannin ja venäjän tunneilla. Koulun jälkeen menimme bussilla vähän kauemmas käymään Orava-linnassa, joka oli ihan jännä nähtävyys. Päivän päätteksi kävimme pienessä puutalokylässä. Kunnolla nukutun yön jälkeen tämä päivä tuntui ehkä kivemmalta kuin aikaisemmat. Satu ja Sausan 23
Tänään oli kaunis päivä. Aurinko paistoi ja kukot lauloivat. Aamulla menimme kouluun, jossa teimme sanakirjaa, olimme venäjän ja englannin tunnilla ja näimme vanhoja tuttavia toissa vuotisesta Comeniusprojektista :) Sitten meillä oli kaksi tuntia vapaata aikaa ja jotkut meistä meni hotellille lepäilemään ja muut menivät pienelle kaupunkikävelylle. Meidän matka jatkui Orava-linnaan ja vanhaan UNESCO:n pieneen kylään Vlkolinec. Oli todella upeata katsella kauniita vuoria, mutta oli aika haasteellista kävellä pitkin jyrkkiä mäkiä ylöspäin! Onneksi urheilu on terveellistä. Slovakiassa on todella raikasta ilmaa ja se on hyvin piristävää, koska Helsingissä harvoin pystyy tuntemaan noin puhdasta vuoristoilmaa. Ja illalla on hyvää ruokaa, vaikka minua harmittaa se, että tarjoilija ei tuonnut meille vettä vaikka olimme pyytäneet häntä. Ilta jatkuu jääkiekon katselemiseen! Tarja ja Angelika Sää oli aamulla aurinkoinen, mutta kylmä ja vuortenkin huiput olivat kuurassa. Oppitunneilla opiskelimme englantia ja venäjää ja samalla Slovakian kulttuuria ja maantietoa. Tunneilla sai oikeasti tutustua paikallisiin. Koulun jälkeen lähdimme tutustumaan Orava-linnaan, joka oli melko mielenkiintoinen. Näimme mm. yksikätisen naisen. Linnasta suuntasimme Vlkolinecin kylään vuoristoseudulle. Nousu kylään oli melko raskas, mutta vaivamme korvattiin, kun ylhäällä avautuivat upeat maisemat, lämmin tee ja todella hyvää juustoa. Illalla hotellissa söimme jotain letun tapaista ruokaa, jonka sisällä oli lihapalasia. Eivät kaikki oikein suhtautunut siihen ruokaan hyvin mielin, mutta joidenkin mielestä se oli todella hyvää. Katsotaan mitä huomenna sitten on. Ella, Elina ja Monica Казалось, что сегодняшний день не предвещал ничего хорошего, ибо здоровье мое было слегка подавлено, но все переменилось после того, как мы посетили замок, который был очень интересным и лично для меня уникальным. Так же должен заметить, что деревня высоко в горах, которую мы посетили, была для меня словно открытием, ибо я не представлял, что можно жить где-то так далеко от цивилизации. Хочу так же добавить, что школьный день был интересным, но очень легким, лично для меня. В конце хочу сказать, что меня особенно порадовало то, что я сегодня отведал несколько вкусных блюд, которые насытили меня сполна. Алексей 24
Laskiaisriemua SVK:ssa 5.3.2011 Koulussamme vietettiin venäläistä laskiaisjuhlaa lauantaina 5.3.20011. Ohjelmassa oli mm. mäenlaskua, erilaisia leikkejä markkinahumua sekä askartelua työpajoissa. Koska aurinko paistoi kirkkaasti ja ulkona oli pikku pakkanen, oppilaat nauttivat mäenlaskusta Pirkkolassa ja luokkienvälisistä kilpailuista. Työpajoissa askarreltiin nukkeja ja tähtikuvioita oljesta, langanpätkistä ja kangastilkuista. Päivän päätteeksi alaluokkien oppilaat ja vanhemmat kokoontuivat koulun kentällä ja lauloivat piirissä laskiaisperinteeseen liittyviä lauluja. Kaikki jättivät joukolla hyvästit myös komealle olkinukelle, joka oli ehtinyt koristaa koulumme aulaa muutaman viikon ajan. Масленица Масленица это весёлое прощание с зимой и встреча весны, несущей оживление в природе и солнечное тепло. Главные традиционные символы народного празднования масленицы в России блины и гулянья. Древние люди считали блин символом солнца, поскольку он, как и солнце, жёлтый, круглый и горячий, и верили, что вместе с блином они съедают частичку его тепла и могущества. Праздник Масленицы длится целую неделю перед Великим постом. Каждый из семи дней недели имеет своё название. В последний день масленичной недели происходит ритуал проводов зимы, который заключается в сожжении чучела Масленицы. Подобные праздники есть и в других странах. Например, в Германии вариант праздника Масленицы называется Фастнахт. В католических странах этот праздник называется карнавал. Он отмечается, как и масленица, в последнюю неделю перед Великим постом. Tietoa laskiaisesta Laskiaisena hyvästellään iloisesti talvi ja vastaanotetaan kevät, joka tuo mukanaan luonnon heräämisen ja auringon lämmön. Venäjällä tärkeitä kansallisia laskiaisperinteitä ovat blinit ja ilonpito raikkaassa ilmassa. Entisaikaan ihmiset pitivät bliniä auringon symbolina, koska se on muodoltaan ja väriltään samoin kuin aurinkokin pyöreä, keltainen ja kuuma. Ihmiset uskoivat, että blinin mukana he syövät palasen auringon lämmöstä ja voimasta. Laskiaisjuhla kestää koko viikon ennen suurta paastoa. Jokaisella juhlaan liittyvällä viikonpäivällä on oma nimensä. Laskiaisviikon viimeiseen päivään on liittynyt talven päättymisen rituaali, jossa poltetaan oljista tehty Laskiaisnukke. Samantyyppisiä laskiaisjuhlia vietetään muissakin maissa. Esimerkiksi Saksassa laskiaisjuhlaa kutsutaan nimellä Fasnacht. Katolisissa maissa juhlaa kutsutaan karvevaaliksi. Sitä vietetään, kuten laskiaistakin, viikko ennen suuren paaston alkua. 25