Avotoimiston äänimaailman hyvät ratkaisut Valtteri Hongisto vanhempi tutkija, dosentti Työterveyslaitos, sisäympäristölaboratorio, Turku Johdanto Hongisto/26.9.2008/Työterveyspäivät 2008 esitelmäartikkeli Työterveyspäivillä 2007 kerrottiin uudesta Työterveyslaitoksen kehittämästä mittausmenetelmästä, jolla avotoimistojen ääniolosuhteita voidaan arvioida. [1] Menetelmää ollaan paraikaa kehittämässä kansainväliseksi standardiksi, joka vie muutaman vuoden. Lisäksi kerrottiin mittausmenetelmää tukevasta internet pohjaisesta suunnittelutyökalusta [2], jolla huoneakustisia olosuhteita voidaan arvioida etukäteen joko uudisrakentamisen tai saneerauksen yhteydessä. Tässä artikkelissa keskitytään avotoimiston akustiseen suunnitteluun hieman laajemmin. Ohjeet pohjautuvat Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y:n julkaisemaan uuteen ohjeeseen, jonka ovat kirjoittaneet Valtteri Hongisto ja Mikko Kylliäinen. [3] Ohje kattaa kaikki toimistojen tilatyypit kuten henkilötyöhuoneet, avotoimistot ja neuvotteluhuoneet. Tässä artikkelissa sivutaan kuitenkin vain avotoimistoja. Ohjeessa sovelletaan akustiikkastandardin SFS 5907 ohjearvoja. [4] Yleiset tavoitteet avotoimistoissa Eniten ongelmia avotilatoimistoissa aiheuttavat puheäänet ja ihmisten toiminnasta aiheutuvat muut äänet, kuten puhelinten soiminen ja kenkien kopina. Akustisen suunnittelun tavoitteena on luoda olosuhteet, jossa keskittyminen ja (puhelin)keskustelujen käyminen omassa työpisteessä on helppoa. Samalla parannetaan myös puheyksityisyyttä, joka on erittäin suuri ongelma avotoimistoissa. Avotilatoimistojen ääniolosuhteiden suunnittelua varten ei voida esittää yleispäteviä ohjeita kuten yhden hengen työhuoneille, koska avotilatoimistojen sisustus ja kalustusratkaisut sekä huonekoko voivat vaihdella merkittävästi. Lisäksi tilaan sijoitettavien henkilöiden työtehtävät vaihtelevia, kuten puhelinpalvelu, rutiinityö, intensiivistä keskittymistä vaativa työ tai tiimityö. Tässä artikkelissa esitetään huoneakustisen suunnittelun tavoitteita vaativimmassa tilanteessa, jossa henkilöt työskentelevät omassa työpisteessään tehden intensiivistä keskittymistä vaativaa työtä tai vaativaa puhelintyötä. Tällöin akustinen eriyttäminen muusta ympäristöstä on välttämätöntä. Työpisteet tulee aina erottaa toisistaan korkeilla seinäkkeillä. Jos työ edellyttää välillä kommunikaatiota kanssatyöntekijän kanssa, tämä tapahtuu siirtymällä henkilön luokse eikä puheääntä korottamalla. Edellä kuvattujen työtehtävien sijoittaminen avotoimistoon on valitettavan yleistä. Työterveyslaitokseen tai akustisiin konsultteihin otetaankin yhteyttä usein juuri tällaisissa tilanteissa. Työpistevalinta Tilaratkaisun tulee tukea kulloinkin käynnissä olevaa työtehtävää. Avotoimistoon ei tule sijoittaa henkilöitä, jotka tekevät jatkuvasti keskittymistä vaativaa työtä kuten ohjelmointia, laskentaa, suunnittelua, asiantuntijatyötä tai vastaavaa. Avotoimistoon ei tule myöskään sijoittaa yksityisyyttä tarvitsevia henkilöitä kuten henkilöstöasioiden hoitajia, palkanlaskijoita, johtajia, puhelinmyyjiä tai asianajajia. Avotoimistoon sopii parhaiten työtehtävät, joissa edellytetään vuorovaikutusta. Lyhyttä puhelinpalvelua tai neuvontaa sisältävät puhelintyöt soveltuvat myös avotoimistoon samoin kuin rutiininomaiset tai toistuvat toimistotyöt. Usein ongelmana on se, että työtehtävät ovat hyvin vaihtelevia ja yksi työpiste ei sovellu kaikkiin töihin. Hyviä kokemuksia on saatu ns. monitilatoimistoista, joissa työpistetyyppi voidaan valita avotoimistosta, henkilötyöhuoneesta, tiimityöhuoneesta, neuvotteluhuoneesta, mobiilityöpisteestä tai etätyöpisteestä kulloisenkin työtehtävän mukaan.
Hiljaisen työn huoneet Avotoimistojen yhteyteen tulee aina rakentaa pieniä työhuoneita, johon voidaan vetäytyä tilapäisesti tekemään keskittymistä vaativaa työtä tai käymään luottamuksellisia (puhelin)keskusteluja tai pitkiä videoneuvotteluja. Huoneita tulisi olla yksi aina kutakin 10 15 työntekijää kohti riippuen tarpeesta. Tällaisen työhuoneen äänenvaimennukseen ja ääneneristykseen tulee kiinnittää enemmän huomiota kuin tavallisessa henkilötyöhuoneessa, koska siellä tapahtuva työ edellyttää yleensä tavallista enemmän työrauhaa. Jos tällaisia työhuoneita ei ole varattu, joudutaan kuvattuja työtehtäviä siirtämään kopiointihuoneisiin, neuvotteluhuoneisiin, käytäville, pihalle, kahvioihin tai kotiin. Tämä ei ole pitkällä tähtäimellä toimiva tilaratkaisu. Huoneakustinen suunnittelu ja ohjearvot Avotoimiston hyvä huoneakustiikka tarkoittaa, että puheen erotettavuus on alhainen työpisteiden välillä, jolloin puheyksityisyys on suuri ja keskittymiskyky omaan työhön on helppoa. Tämä edellyttää seuraavan kolmen tekijän yhtäaikaista huomiointia: 1. suuri vaimennusmateriaalin määrä, 2. korkeat työpisteitä jakavat seinäkkeet, hyllyköt tai riippuvat elementit, 3. puhetta hyvin peittävä ja äänenlaadultaan miellyttävä peittoääni, Avotilatoimiston akustinen lopputulos ei ole kolmen tekijän yksinkertainen summa. Yhden yksittäisen päätekijän toteuttaminen tuottaa vasta hyvin vähäisen parannuksen. Esimerkiksi korkeilla seinäkkeillä saavutetaan merkittävää etua vain, jos vaimennusmateriaalia on huoneessa paljon. Vaikka sekä äänenvaimennusmateriaalit että seinäkkeet toteutettaisiin kohtien 1 ja 2 mukaisesti, käyttäjät valittavat puhemelusta, jos tilassa on liian alhainen taustaäätaso. Jos taas akustiikkaa pyritään ratkaisemaan pelkästään peittoäänellä, valitetaan kaikuisuudesta, keskusteluvaikeuksista ja puheäänten kakofoniasta. Ensisijaisesti äänenvaimennusmateriaali sijoitetaan kattoon, jolloin katto ei heijasta ääntä seinäkkeiden ylitse. Yleisenä ohjeena on täyttää koko katto absorptiomateriaalilla, jonka absorptioluokka on paras mahdollinen, eli A, määritettynä EN 11654 mukaisesti. Kaikki valmistajat käyttävät nykyään ABCDE absorptioluokitusta, joten tuotevalinta on helppoa. Yleensä noin 80 % katosta voidaan peittää absorptiomateriaaleilla kun huomioidaan muun talotekniikan viemä tila. Kattoheijastusten eliminointi ei kuitenkaan estä äänen kulkeutumista avotoimistossa, jos seinäpinnat ja seinäkkeet ovat kovapintaisia. Pystypintojen vaimentaminen on erityisen tärkeää suomalaisissa avotoimistoissa, joissa huonetila on useimmiten alle 10 metriä, koska tällöin ääni heijastelee seinäpintoja pitkin toimiston päästä päähän. Seinäkkeiden ja seinäabsorptiolevyjen absorptioluokan tulisi olla vähintään C tai B. Absorptiomateriaalia tulisi olla pystypinnoilla lattiapinta alaa vastaava määrä. Myös verhojen käyttäminen vähentää vaakasuuntaista kaiuntaa. Verhojen tulee olla huokoisia ja paksuja, jotta ne vaimentaisivat ääntä. Kasveilla ei ole vaikutusta akustiikkaan. Kun pinnat vaimentavat hyvin ääntä, seinäkkeillä saavutetaan erittäin suuri vaikutus äänen etenemiseen, koska suora äänen kulkeutuminen työpisteiden välillä estetään eivätkä äänet voi ohittaa seinäkkeitä heijastelemalla katosta tai seinistä. Mitä korkeampia seinäkkeitä käytetään, sitä parempi puheäänenvaimennus saavutetaan. Mutta jos huonepinnat eivät vaimenna ääntä, seinäkkeen korotus ei merkittävästi lisää puheäänten vaimennusta. Suositeltavaa on käyttää ääntä absorboivia seinäkkeitä ja kalusteita aina kun mahdollista. Markkinoilla on jo absorptioluokan C ja B seinäkkeitä. Absorboiva osuus riittää kuitenkin sijoittaa 1.3 metrin korkeuteen asti, mistä ylöspäin voidaan käyttää lasia, missä näkyvyyttä tai päivänvaloa halutaan lisätä. Korkeiden seinäkkeiden tapauksessa tulee kuitenkin huolehtia
siitä, että kullekin työpisteelle ohjataan riittävä tuloilmavirta. Matalia, alle 1.6 m korkeita seinäkkeitä tulee käyttää vain esimerkiksi tiimityötä runsaasti edellyttävissä työpisteissä. Tekstiilimattoja käytetään kautta maailman toimistojen yleisimpänä lattiamateriaalina, koska sillä on suuri vaikutus akustiikkaan. Suomessa tekstiilimatoista saatiin huonoja kokemuksia 70 luvulla. Tekstiilimattojen käyttö on kuitenkin yleistymässä Suomessa, koska materiaalit ovat kehittyneet ja ylläpitoon osataan kiinnittää enemmän huomiota. Tekstiilimatot imevät itseensä pölyä, jolloin sitä leijailee vähemmän ilmassa. Materiaalipäästöt on saatu niin vähäisiksi, että tuotteita on tarjolla M1 luokassa. Tekstiilimatolla poistetaan kokonaan askelten äänet toimistosta, mistä valitetaan puheäänten ja puhelinten jälkeen eniten. Lisäksi matto aikaansaa "kirjastoefektin" ihmiset käyttäytyvät hiljaisemmin ja tällä edistetään työrauhaa toimistossa. Yksityiskohtaisia tutkimustuloksia absorptiomateriaalien, seinäkkeiden, peiteäänen ja huonekorkeuden vaikutuksista on esitetty Työterveyslaitoksen tutkimuksessa. [5] Avotilatoimistoa koskevat huoneakustiset ohjearvot on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Standardin SFS 5907 mukaiseen parhaaseen akustiseen luokkaan A voidaan päästä vain, kun kaikki edellä luetellut 3 huoneakustista tekijää on toteutettu hyvin. On huomattava, että tiimityössä voidaan akustisen suunnittelun tavoitteet asettaa matalammalle, yleensä luokkaan C, koska keskustelu työpisteiden välillä on jatkuvaa ja oleellinen osa työntekemistä. Tällaisella alueella korkeita seinäkkeitä ei tule käyttää. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tiimien keskinäiset äänet eivät sekoitu, joten tiimien välillä puheäänten vaimennukseen tulee kiinnittää huomiota. Taulukko 1. Standardin SFS 5907 ohjearvot avotoimistoille. [4] Luokka A edustaa parhaita mahdollisia olosuhteita. Niiden toteutuminen voidaan tarkistaa akustisin mittauksin. Luokka A B C Pienin sallittu ilmaääneneristysluku R ' w [db] ovella erotettuun toimistotyötilaan 34 30 25 neuvotteluhuoneeseen 44 40 35 Suurin sallittu askeläänitasoluku käytäviltä L ' n,w [db] 58 58 63 Suurin sallittu jälkikaiunta aika T [s] 1 korkeus alle 3 m 0,35 0,40 0,45 korkeus yli 3 m 0,40 0,45 0,50 Suurin sallittu LVIS äänitaso L A,eq [db] 2 42 42 42 Suurin sallittu ympäristömelun päiväsaikainen äänitaso L A,eq,s,7 22 [db] 40 40 40 Taulukko 2. Avotilatoimistojen huoneakustiikka arvioidaan häiritsevyyssäteen r D ja leviämisvaimennusasteen DL 2 avulla. r D kertoo, millä etäisyydellä puhujasta puheen erotettavuus putoaa puoleen. Mitä pienempi r D, sitä pienemmälle alueelle puhe erottuu keskittymistä haittaavana. DL 2 kertoo, kuinka monta desibelia puheen äänitaso vaimenee kun etäisyys puhujaan kaksinkertaistuu. Mitä suurempi DL 2, sitä tehokkaammin puhe vaimenee. Luokka DL 2 [dba] r D [m] A yli 11 alle 5 B 9 11 5 8 C 7 9 8 11 D alle 7 yli 11 Peiteääni Avo ja maisematoimistossa tarvitaan korkeampi taustaäänitaso kuin henkilötyöhuoneissa, jotta naapurityöpisteiden puhe saadaan paremmin peittymään. Sopiva peiteääni voidaan
aikaansaada ilmanvaihdon äänellä. Avotilatoimiston LVIS äänitason ei tule kuitenkaan ylittää arvoa L A,eq =42 db (taulukko 1). Useissa avotoimistoissa LVIS äänitaso on erittäin alhainen. Tähän on syynä se, että rakentamismääräyskokoelman osat C1 ja D2 eivät sisällä ohjeita avotoimistojen LVISäänitasolle. Ohje esitetään ainoastaan toimistohuoneelle, missä tasoksi esitetään erittäin alhainen arvo, L A,eq =33 db. Koska avotoimistolle ohjearvoa ei ole, ollaan yleisesti sovellettu tätä arvoa myös avotoimistoissa. Tilannetta ollaan korjaamassa rakentamismääräyskokoelman uusissa versioissa. Liian hiljaisiksi rakennetuissa avotoimistoissa voidaan tilannetta korjata keinotekoisella peittoäänijärjestelmällä. Peiteäänen äänitason ohjearvona on L A,eq =40... 45 db riippuen tilan koosta ja akustiikasta. Keinotekoisen peiteäänen jälkiasentaminen hiljaisiin toimistoihin ei kuitenkaan ole yleinen suositus vaan sen käyttöönottamisessa tulee huomioida useita seikkoja. Peiteäänen lisäämisen edellytyksenä on, että muu huoneakustiikka (kohdat 1 ja 2) on ensin kunnossa. Peiteääntä ei tule lisätä tiimityötiloihin, jossa keskustelu työpisteiden välillä on tärkeää, koska peiteääni vaikeuttaa kommunikointia pitkillä etäisyyksillä. Työilmapiirin tulee myös olla sellainen, että uudistuksiin suhtaudutaan positiivisesti. Työntekijöiden osallistuminen akustiseen suunnitteluun helpottaa uudistuksien hyväksymistä. Peiteääneen suhtaudutaan alussa vaihtelevasti osa suhtautuu siihen positiivisesti, osa ei ja suurin osa neutraalisti. Peiteääneen kuitenkin totutaan muutamassa viikossa. Yksilölliset erot ovat suuria. Tämä nähdään esimerkiksi lämpöolosuhteiden kokemisessa sama lämpötila ei sovi kaikille vaan 15 20 % valittaa aina kylmästä tai kuumasta. Työterveyslaitoksen kenttätutkimusten mukaan huonosta akustiikasta (puheäänet, puhelimet) valittaa avotoimistoissa kuitenkin 50 % työntekijöistä. [6] Tehokasta työaikaa arvioidaan menevän hukkaan noin 5 % päivittäin melun vuoksi. Siksi puheäänten haittojen vähentäminen on erittäin tärkeää. Työterveyslaitos on tutkinut optimaalisen peiteäänen ominaisuuksia jo kolmessa laboratoriotutkimuksessa. Puhe heikentää kognitiivisesti vaativien työtehtävien suorituskykyä 5 10 %. Tutkimusten mukaan keskimääräinen suorituskyky paranee, jos puhetta peitetään peiteäänellä verrattuna tilanteeseen, jossa puhetta ei peitetä. Oleellista on nyt löytää, minkälaisia piirteitä peittoäänellä pitäisi olla, jotta sitä ei koettaisi itsessään ärsyttäväksi vaan se olisi huomaamaton ja kaikille sopiva. Paras akustinen tyytyväisyys ja puheenpeitto saavutetaan tasaisilla luonnollisilla äänillä. Musiikkia ja etenkään laulua sisältävää musiikkia ei suositella peiteääneksi, koska se haittaa keskittymiskykyä samoin kuin puheäänet. Työpisteen koko Litteiden näyttöjen käyttöönotto on aiheuttanut sen, että kulmapöydistä ollaan luopumassa ja työpöydän pinta ala pienenee siten lähes 50 %. Samanaikaisesti työpistekohtaisen paperiarkistoinnin tarve on romahtanut. Nämä yhdessä ovat mahdollistaneet sen, että työpisteiden tehollinen pinta ala on pudonnut liki puolella ja työpisteitä voidaan siten sijoittaa lähemmäs toisiaan. Hyvien akustisten olosuhteiden saavuttaminen vaikeutuu oleellisesti, jos työpisteiden välinen etäisyys on erittäin pieni. Jos pyrkimyksenä on hyvä puheyksityisyys työpisteiden välillä, työpisteiden välisen etäisyyden ei tule olla alle 2,5 metriä. Työpisteen pinta alan ei tulisi olla alle 6 m 2. Etiketti Käyttäjät voivat omalla toiminnallaan vähentää meluhaittoja merkittävästi. Tämä tapahtuu luomalla yhteisiä sääntöjä siitä, miten kanssatyöntekijät otetaan huomioon päivittäisessä toiminnassa. Alla on esitetty joitakin esimerkkejä näkökohdista, joita säännöt voisivat sisältää. Tässä käytetyt sanamuodot eivät ole ohjeellisia vaan sopivin ilmaisutapa mietitään osastokohtaisesti.
Tilassa oltaessa tulisi ottaa huomioon kanssatyöntekijän työrauha. Pitkät keskustelut tulisi käydä avotilatoimiston yhteyteen varatuissa erikoistyöhuoneissa tai vapaissa neuvottelutiloissa. Välttämättömät avotilatoimistossa tapahtuvat keskustelut käydään kohtuullisella äänenvoimakkuudella, mukaan lukien puhelinkeskustelut. Kommunikointia seinäkkeiden yli tai huoneesta toiseen tulisi välttää. Tarpeen tullen kävellään henkilön luokse, jota asia koskee. Maltetaan jättää palavereihin tai tauoille kerrottavaksi yhteiset asiat, jotka kuuluvat kaikille. Matkapuhelimia pyritään pitämään mukana oltaessa poissa työpisteestä. Pöytäpuhelimeen tehdään tarvittavat välittömät soitonsiirrot työpisteestä poistuttaessa. Kopisevien kenkien käyttämisestä työtilassa sovitaan yhteisesti, jos niistä koetaan haittaa. Keskittymistä vaativien työjaksojen ajaksi henkilöiden tulee ajoissa hankkiutua erikoistyöhuoneeseen, jossa keskittyminen on helpompaa. Paljon puhelimessa puhuvien tulisi harkita sankaluurin tai muun vastaavan apuvälineen käyttöä. Laadukkaissa sankaluureissa puhe erottuu laadukkaammin yhteyden molempiin suuntiin. Tämä vähentää oman puheäänen kohottamisen tarvetta. Sankaluurien mikrofoni ottaa ääniä vain lyhyiltä etäisyyksiltä, mikä parantaa tietoturvallisuutta. Työpisteestä käsin käytävien pitkien puhelinneuvottelujen varalta tulisi sopia menettelystä, jonka avulla muu henkilökunta havaitsee henkilön olevan varattuna. Myös vierailijoita tulee informoida näiden ohjeiden olemassaolosta. Kirjallisuutta [1] Hongisto V, Virjonen P, Keränen J, Avotoimiston uusi akustisen suunnittelun menetelmä, 54. Työterveyspäivät, 23 24.10.2007, 65 70, Työterveyslaitos, Helsinki, 2007. [2] www.ttl.fi/avotoimistoakustiikka. www.ttl.fi/openofficeacoustics. [3] RIL 243 3 2008 Rakennusten akustinen suunnittelu. Toimistot. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry., Helsinki, 2008. [4] SFS 5907:2004. Rakennusten akustinen luokitus. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Helsinki, 2004. [5] Larm P, Keränen J, Helenius R, Hakala J, Hongisto V, Avotoimistojen akustiikka laboratoriotutkimus, Työympäristötutkimuksen raporttisarja 6, Työterveyslaitos, 2004. (Ladattavissa sivulta www.ttl.fi/ivak, kohdasta akustiikkajulkaisut) [6] Haapakangas A, Helenius R, Keskinen E, Hongisto V, Toimistojen ääniolosuhteet kyselytutkimusten yhteenveto, Akustiikkapäivät 27 28.9.2007, Espoo, 160 165, Akustinen Seura r.y., 2007.