TGK-LAINEN. Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 4/2016

TGK-LAINEN Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 4/2016

Kuva: Olli Nikkilä Turun Greyhound Klubi ry www.turungreyhoundklubi.net PUHEENJOHTAJA Petri Seppälä petri.j.seppala (ät) gmail.com p. 040 417 8974 SIHTEERI Erja Lindstedt erjalindstedt (ät) gmail.com p. 050 514 7940 RAHASTONHOITAJA Laura Kukko Laura.kukko94 (at) gmail.com 045 633 1259 HALLITUKSEN JÄSENET Mikko Aalto mikko.o.aalto (ät) gmail.com p. 044 311 4713 Jouni Niemi Jouni.Niemi (ät) vetman.fi p. 050 012 1487 Jaana Tarnanen VARAJÄSENET Susanna Haurunen Ilkka Virta KERHON TIEDOTTAJA Ilkka Virta ilkka.virta (at) poytya.fi 0400 960 748 (työ) TGK:n pankkiyhteys FI31 2325 1800 0154 08 Facessa: Turun Greyhoundklubi Kotipaikka Turku, ensirekisteröintipäivämäärä 4.3.1981 Jäsenmaksu Vuodelle 2017 50 Ratamaksut harjoituksissa 2017 Vuosikokous päättää ensi kauden maksut maaliskuussa. Jäsenlehti TGK-lainen Toimitus & taitto Mirja Piranta mirja.piranta (at) kolumbus.fi Painopaikka: Manset Oy Seuraava lehti: 1/2017 maaliskuussa Ilmoitushinnat 1/1 sivu 50, 1/2 sivua 30 Kannen kuva Iida Nikkilä Pikku-Aapo & Nami-grey Rauhaisaa joulunaikaa, mitä parhainta vuotta 2017!

Tervehdys kaikille! Puheenjohtajalta Jälleen on kilpakausi takanapäin. Paljon oli hienoja hetkiä, joista saimme nauttia, ja tietenkin nautimme myös noista puikkonokista, joita voi ilolla katsella. TGK:lla oli tällä kaudella iso rooli kilpailukalenterissa, kuten varmaan muistittekin. En voi kuin kiittää teitä, jotka olette jaksaneet käyttää panoksenne kilpailujen ja muun oheistoiminnan ylläpitämiseen. Kova työmäärä siis takana; onnistumisia, ponnisteluja ja myös niitä takaiskuja, joita niitäkin oli. Me selvisimme niistä hyvällä yhteistyöllä. Silti työt jatkuvat jo ensi kauden järjestelyissä. Pieniä parannuksia teemme lisää Puheenjohtaja vaimonsa Nooran kanssa iloisissa tunnelmissa kauden päättäjäisissä. (Kuva: Maaria Rahikainen) radalla tulevaan kauteen sitten keväällä. Toivon mukaan saamme aloittaa ensi vuonna aikaisin keväällä ja järjestellä asioita radalla. Mutta nyt on aika hengähtää ja ladata paukkuja tulevaan. Toivottavasti olemme runsaslukuisena joukkona mukana järjestämässä kautta 2017! Muistutan vielä kevään vuosikokouksesta, joka pidetään maalis-huhtikuussa. Tulethan paikalle ja vaikuttamaan omassa kerhossamme. Kiitos vielä kaikille kuluneesta kaudesta! Ai niin ja tietenkin... Hyvää Joulun odotusta arvoisat harrastajat! Petri Seppälä Lisää juhlavuosikymmeniä TGK täytti tänä vuonna 35 vuotta ja Metsämäen rata 20 vuotta. Radan valmistumisen selkäranka oli Timo Wesén, joka olisi täyttänyt 60 vuotta 23. syyskuuta. Rata avattiin siis Timon 40- vuotisjuhlavuonna. Pyöreitä täytti neljä päivää myöhemmin myös Timon serkku, Lehtosen Tarja. Tarjan 70-vuotissyntymäpäivää juhlittiin 27.9. Tarja ja Diamella 1991.

Sanaset synnyttämöstä TGK:n ratatoimintakausi on paketissa. Ansioituneet saivat pyhäinpäivänä palkintoja kauden päättäjäisissä. Oman osani mainion hyvästä hengestä sain minäkin kysellessäni jutun juureksi livetunnelmia juhlijoilta. Myös TGK:n tuplajuhlavuosi on lopuillaan. Juhlavuoden kunniaksi hallitus päätti Jaana Tarnasen ja Erja Lindstedtin ehdotuksesta palkita menestyneiden koirien ja kerhon Vuoden Harrastajan lisäksi pitkäaikaisia uurastajia. On arvokasta tulla palkituksi yhteisönsä juhlavuonna, onnittelut jokaiselle! Palkitut löytyvät tästä lehdestä. Minulla on ollut kuonorintamalla syksyn mittaan jännitystä ilmassa. Greyhoundini Virpi on ollut mammalomalla Laitilassa Niemillä, ja masu lähti pullistumaan. Seitsemän isopientä syntyi nopeasti virka-aikaan 24.11. Samana iltana kirjoitan näitä sanasia... Nautin TGK-laisen tekemisestä. Etänäkin se on jotenkuten onnistunut, kun olen saanut iloisia apulaisia syttymään. Kiitos! Lehtiasiat Lucky Luke - Sjudraget Hjärta 16.10. 3 + 8, vapaina kaksi tyttöä Vans Viking - Herself 24.11. 2 + 5, vapaina kaksi tyttöä Tied.Top Vision, Hannu Niemi, Laitila hannu.t.niemi (at) gmail.com p. 040 520 0512 kiinnostavat minua vähän joka kantilta. Iloitsen suunnattomasti mm. siitä, kun Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saivat tänä vuonna editorit, journalismin ammattilaiset, joiden taustatyö usein jää huomaamatta. Editorit höyläävät toimittajien tekstejä vielä paremmiksi tavoitteenaan puhkaista ne kukkaan. Se on lukijoiden palvelua. Palkitut konkarit, Teppo Sillantaus ja Lauri Malkavaara, lisäksi paljastavat, että laatu vaatii syntyäkseen myös hyvän tunnelman. TGK-lainen on kerhon harrastuslehti, jota pyrin tekemään ilohengellä. Nautin hyvästä hengestä, ihmisten syttymisestä mukaan ilman narinoita. Valtaisa ilomieli on onnekseni vallinnutkin lehteä tehdessä. Kuinka osaan kyllin kiittää? Kiitos teille kaikille syttyneille, taas on uusi lehti käsissä. Innostan, kannustan, rohkaisen! Mirja Piranta Mukaan jännittävän kivaan harrastukseen... Pikkugreyhoundeja Astutettu 1.12.2016 Syntynyt 2016 Klang - Saphira 22.10. 4 + 1 vapaana valkomusta uros Tied. Päivi Vähäkoski, Nurmijärvi +358405662569 fyspaivi (at) gmail.com Joe La Bello - Joynight Run-Up, Reija & Jouni Kiiski, Lohja kennel (at) run-up.fi 0400 916996 / Jouni Kiiski Suunnitteilla Touch Hombre - Hula Girl Run-Up, Reija & Jouni Kiiski, Lohja kennel (at) run-up.fi 0400 916996 / Jouni Kiiski Deneview Snowtoe - Woodstock Fast Friends, Hyvinkää Jennika Eskola, 044 510 1476 Arto Kovanen, 044 979 4969 fastfriendsgreyhounds (at) gmail.com

Vetman mahdollisti kuninkuusmatkan Turku Classic 2014, 2015 ja 2016 jäivät vähäisen ilmoittautujamäärän vuoksi juoksematta. Kun minimiosallistujamäärä oli 10, ilmoittautui 9. Kun minimäärä pudotettiin kahdeksaan, ilmoittautui kuusi. Tänä vuonna ilmoittautui seitsemän greyhoundia, eikä taaskaan tuota 785 metrin klassikkokisaa. Vetmanin Jouni Niemi lähti sponsoroimaan yhden startin Vetman Stake -kisan, joka juostiin TGK:n viimeisenä kisapäivänä. Kuninkuusmatkaa 785 m kokeilemaan ilmoittautui neljä koiraa, kaikki EGU:n edustajia. Josko jo kaudella 2017 vihdoin Turku Classic? MP 2016 Vetman Stake 785m (G) 1. Columba 29,2 (3) 100 19.64 50.71 P7 2. Yoda 26,3 (1) 60 20.04 50.78 P7 3. Miss Creek 27,3 (6) 40 20.59 50.98 P7 4. Corvus 32,9 (4) 19.99 51.69 P7 You Know My Name - Lepus om: Johanna Jäntti & Johanna Kakko, kasv: Fast Friends Turku Classic -voittajat kautta aikain: 1996 Cross Bow - 49.69 om. R. Rantala, kasv. Run-Up 1997 Pretty Cool Guy - 50.70 om. A.& M. Laios, kasv. Jaavakallion 1998 Pretty Hot Stuff - 49.49 om. H. Tunkkari & M. Korpela, kasv. Jaavakallion 1999 Ace Boon Coon - 50.46 om. Taru Lehtonen TGK, kasv. Jaavakallion 2000 Shadow Ninja - 49.70 om. J. & V. Toivonen, kasv. Fireline 2001 Black Dog - 48.17 om. J. Mikola, kasv. Top Vision 2002 Black Dog - 49.25 om. J. Mikola, kasv. Top Vision 2003 Quite Capable - 49.04 om. J. Kiiski, kasv. Run-Up 2004 Hold On - 48.21 om. A. Kovanen, kasv. Fast Friends 2005 Speed Messiah - 48.83 om. Leila & Keijo Salonen, kasv. Top Vision 2006 Radiant Midwife - 49.21 om. H. & T. Taimiaho, kasv. Parsonage s 2007 Radiant Midwife - 49.36 om. H. & T. Taimiaho 2008 Eijas Choice - 49.23 om. A. Hatakka & E. Mäki,kasv. Irl. 2009 Bobbie Burns - 48.93 om. Run-Up, kasv. Run-Up 2010 Boreas - 48.62 om. Anu Raappana, kasv. Nordic 2011 Zefyros - 48.36 om. M. Turunen TGK, kasv. Nordic 2012 La Tua Cantante - 47.38 om. M. Turunen TGK, kasv. Nordic 2013 La Tua Cantante - 48.01 om. M. Turunen TGK 2014, 2015, 2016 Kilpailua ei juostu (Narttu)

(Kuva: Forty-one Photography) Raila Laine Memorial 2016 Kauden päätös. Klang (3), Columba (4), Greyfort Emly (1). Greyhoundien Special Cup -lähtö luokille 1-2 juostiin Raila Laine Memorial -kisana kauden päätteeksi 1.10. Osa greyhoundeista oli jo aloittanut loman ja osa mukaan pääsevistä meni Ruotsiin kisaamaan. Mutta kolme kisaajaa löytyi Tampereelle, Klang sekä EGU-tytöt Greyfort Emly ja Columba. Tytöt yllättivät, mutta Auliksen titteli on ja pysyy. MP Raila Laine Memorial 480m (G) 1. Greyfort Emly 26,3 (1) 5.67 29.01 K2 2. Columba 29,0 (4) 5.65 29.21 K3 3. Klang 30,5 (3) 5.72 29.24 K3 (Barcelona Boss - Git N Pretty) om: Viara Gentchev, kasv: Robert Crossland USA CAPES TANANAA, kerhon Vuoden Veteraani juoksi kolmanneksi kauden päätöskisassa hyvällä ajalla 17.12. Edellä nuori narttu, Deneview Snowasp, teki uutta sprintin rataennätystä 16.69. Pöly jäi kakkossijasta nuorelle EGU-urokselle vain kuusi sadasosaa. Puheenjohtajan havaintoja kaudesta 2016 Kaudella 2016 juostiin 16 kisapäivää, joista 9 Turussa. Yli puolet kisoista. Greyt juoksivat TGK:n kisoissa 172 starttia ja whippetit 76 starttia. GRL:n kaikissa kisoissa yhteensä greyt 307 starttia, whippetit 262 starttia. Greylähtöjä juostiin kaudella kaikkiaan 65 ja whippetlähtöjä 60. Turussa juostiin yhteensä 53 starttia 125:stä. Whippetien rooli oli Tänä vuonna Turussa pienehkö, vaikka whippetit pelastivat kisapäiviä toteutumaan pitkin kautta koko maassa. Vuonna 2007 kisasi 142 greyhoundia ja vuonna 2016 kisasi 52. Vuonna 2007 kisasi 22 whippetiä ja vuonna 2016 kisasi 51.

Kiinni on ja pysyy tässä! Makkarajuoksut Metsämäen pupu talviunille TGK:n kisavuosi päättyi 25.9. Kova sade torpedoi vielä seuraavaksi keskiviikoksi suunnitellun harjoitusillan, mutta pupu heräsi vielä, perinteisissä Makkarajuoksuissa 12.10. Syksy pitkällä, koiria oli aika vähän, 18, mutta tunnelma oli ihan paras, kommentoi Lintusen Jaana. Mukana oli nuoria ensikertalaisia sekä jo kokeneempia sähköpupun perässä juoksijoita, mutta ensi kertaa Metsämäessä. Moni uusi kävijä kyseli, voisiko ensi vuonna liittyä TGK:n jäseneksi vääränrotuisen koiran kanssa. Sanoin, ettei ole vääränrotuisia koiria. Kaikki, jotka haluavat juosta vieheen perässä, ovat tervetulleita. Kahvi oli taas halpaa ja makkara hyvää, Jaana vihjaa virkistyspuolesta. Ja kehuttiin meitä myös ystävällisiksi ja hyviksi neuvojiksi. Ihmisiä neuvoivat Makkarajuoksuissa Erja ja Petri. Petri veti sekä kone- että käsiviehettä. Kun viimeisenä vedettiin käsiviehevedot, piti Petri aloittelijoille tietoinfon miten toimitaan. Erja otti vastaan ilmoittautumiset ja opasti mihin matkaan jne. koira kannattaa ilmoittaa. Onko jo mun vuoro?

Kelpokihaus jälleen. Tarnasen Jaanan Paavokin pääsi ratahiekalle. Paavo juoksi melkein maailmanennätyksen... siis melkein, kaksi kaarretta peräjälkeen. MP Kuvat: Taru Lehtonen Erjalle maistuu välillä kahvi, Jaana touhuaa naposteltavaa. Whippetin loikkaa pupun perässä. Petri liikutti pupua. Kaitsu kävi hommissa Kaitsun sydän rupesi hakkaamaan aivan hirveästi, kun viehe lähti liikkeelle. Liikutuin moisesta tohkeilusta, Heikki herkistyy. Kaitsu? No TGK:n ikioma poika, Rahikaisten rescue-lurcher, siis kävi TGK:n Makkarajuoksuissa kokeilemassa vieheenajoa. Työkseen poika toimii valkean urheilijan treenarina, ja nyt oli treenarin vuoro kokeilla. Kaitsu terhakkana syksyn Makkarajuoksuissa.

Tämä joukon Irlannin-matkalla löytyi Kaitsu. Jos ihan tarkkoja ollaan, Kaitsu on ennekin kokeillut. Mutta varovasti. Kaitsu juoksi radalla vuoden 2015 makkarajuoksuissa yhden suoran ja kaarteen Paulin kanssa, treenari kun on, Heikki kertoo. Tänä vuonna Kaitsu juoksi kerran aiemmin radalla harjoitusten yhteydessä melkein 325 metriä. Handslipillä luonnollisesti mennään, ja poitsu on ekasta kerrasta lähtien tiennyt, mikä on homman nimi. Kaitsu on myös käynyt muutaman kerran katsomassa treenattavansa Paulin rataharjoituksia. Into kirmaamaan on ollut niin kova, että päätin viedä hänet makkarajuoksuun tänäkin vuonna. Joka kerta, kun olen antanut Kaitsun juosta, on lähdön yhteydessä päässyt aistimaan aitoa jahti-intoa. Ihmettelin tänä vuonna erityisesti sitä, kun pojan sydän rupesi hakkaamaan kiivaasti pelkästään vieheen äänestä, Heikki kertoo. Ehkä Makkarajuoksujen onnellisin poika juoksi pupun perässä suoran ja kaarteen. Heikki ymmärtää pojan rajoitteet. Siitä pidempi matka tuntuu vähän liian pitkältä. Into Kaitsulla riittäisi, mutta täytyy ajatella lurcher-pojan parasta. Kaikki se tohkeilu ei Vetoavat katseet häkistä. kuitenkaan korvaa fyysistä kuntoa. Tarha- ja häkkitausta myös näkyy yhä Kaitsussa hienoisena kömpelyytenä, mutta pojan koordinaatio on jonkin verran kehittynyt Paulia treenatessa. Kaitsu on niin ihana! Hän näyttää olevan niin tohkeissaan, kun pääsi iskän kanssa hommiin! Ihanat korvat, intoilee Nikkilän Iida. Tuossa koirassa on sitä jotakin, herkistyy Tarnasen Jaanakin.

Anu tervehtii Kaitsua, hetken päästä Iida menee takaisin... Nikkilän Iida tietää, hän löysi Kaitsun. Oltiin talvella 2015 Irlannissa Niemen Hannun ja Anun järjestämällä reissulla. Anu järjesti käynnin rescuetarhalle. Oltiin jo lähdössä pois tarhalta, kun tunsin pakottavaa tarvetta kääntyä takaisin. Yksi niistä lukuisista surkeista koirista vei erityisen ison palan sydämestäni, Iida kertoo. Pyysin saada sen hetkeksi ulos tarhakopistaan, jossa se oli kaksin toisen lurcheruroksen kanssa. Otimme kuvia ja videota. Ilmoitin sitten Maarialle, että olen tavannut heidän tulevan koiransa. Maaria, tunneihminen kuten minäkin, luotti intuitiooni ja niin alkoi Cainin matkan järjestely. Se tuli paria kuukautta myöhemmin Ruotsin kautta Suomeen. Kaitsu on maailman ihanin poika. Kaitsun saavuttua Suomeen, Maarian sydän suli lopullisesti. Kaitsu on nyt Mamman oma. Kiitos teidän, Iida ja Anu! Viime keväänä Maaria kertoi minulle Kaitsusta viikon koira -jutun yhteydessä. Paulilla on onneksi seuranaan ihanin mahdollinen velipoika Irlannista Meille muutti reilu vuosi sitten Anun porukan siellä vierailun seurauksena lurcher Cain eli Kaitsu. Kaitsu on itse asiassa Paulin todellinen Kaitsu vei tarhalla Iidan sydämen. Mistä Kaitsu tulee? 10 Kaitsu on tullut Suomeen. Maaria kiittää ihanasta sylikoirasta Iidaa ja Anua.

valmentaja, kun päästään juoksemaan vapaana. Vedot ja spurtit ovat kaksikon välillä aina riemukasta, mutta totista tykitystä. Kaitsun tarkka ikä on arvoitus. Rescuetarhalla arvioitiin hampaiden perusteella, että Kaitsu olisi ollut adoptiohetkellä, noin pari vuotta sitten, suunnilleen 2-vuotias. Eli noin Paulin ikäluokkaa. Mikä Kaitsussa on parasta? Ystävällisyys ja sosiaalisuus. Kaveri ei halua pahaa kenellekään. Lähti muun muassa oravanpoikastakin kerran pakoon kävelylenkillä, Heikki naurahtaa. Meillä on vanhimman tyttäreni kanssa tapana kutsua häntä välillä lempinimellä M3, Maailman Mukavin Mies - sillä sitä hän on. Mukava mies taitaa käydä pupunajossa jatkossakin, kun kerran treenari on ja liikkuu? Eiköhän parit lyhyet vedot ensi kesänä oteta ilonpitomielellä. Makkarajuoksut 2017 viimeistään. Teksti: Mirja Piranta Kuvat: Iida Nikkilä, Anu Niemi, Taru Lehtonen, Minna Leppänen, Rahikaisten kotialbumi Lämmintä ystävyyttä. Kaverukset Pauli, Kaitsu ja Helmi. Onnellinen poika iskän kanssa töissä Makkarajuoksuissa. Kaitsu kävi jo aiemmintampereella tohkeilemassa korvat villissä asennossa. Treenari ja treenattava tarkkoina. Meillehän eväitä tehdään. Vai kelle? 11

Hieno porukka sai radan talvikuntoon Petri katselee konemies Juho Jussilan kanssa, mihin hiekka laitetaan. Sapuskatauolla Juho Jussila, Heikki ja Susanna. Muistattehan talkoot radalla huomenna 30.10. Hiekkaa on tuotu ja sen levittäminen aloitetaan aamusta noin kello 9, kertoi talkookutsu. Radalla on myös muuta hommaa: letkut tyhjiksi, tulpat pois, vetokoneen rasvaukset, kopin nosto ylös, vaijerin peittely... Toivottavasti saadaan väkeä paikalle ja rata talvikuntoon. Saatiin se. Tänään talkoiltiin tosi tuulisessa säässä rata talvikuntoon. Viikolla tullut hiekkakuorma myös levitettiin. Makkara ja kahvi maistui talkoolaisille. On meillä kyllä hieno porukka TGK: ssa, innostuu Lintusen Jaana. 12 Haurusen Mikko rennosti grillimakkaratauolla. Pienellä porukalla mentiin, mutta valmista tuli, tuumaa Susanna. Petri, Suski, Mikko, Jaanat, Heikki ja Traktorman. Konemies on nimeltään Juho Jussila, joka on monena vuonna traktorinsa kanssa auttanut TGK:n isoissa töissä. Tätä ennen hän auttoi Kuninkuusravien jälkeisten ongelmien hoitamisessa. Juho on tullut tutuksi minulle sähköverkkojen rakentamisessa ja on raudanluja ammattilainen maanrakentamisessa, Petri kehaisee. Hän on aina ollut valmiina auttamaan meitä, kun hänelle soittaa, vaikka emme ole juurikaan voineet hänelle korvausta maksaa. Ilman häntä moni asia olisi ollut mutkikkaampi. Pieni, ahkera porukka sai aikaan parannuksia radalla, mutta jotakin vielä jäi...

Hiekkaa vaan pitäisi ajaa radalle tuhansien ja tuhansien eurojen edestä, jotta olisimme radan alkuperäisessä loistossa, Petri huokaa. Mutta hyvä näinkin. Porukka tyhjensi vielä kaikki putkistot vesistä, ettei vesi jäätyessään riko putkia ja venttiilejä. Talven aikana yritetään värkätä lisää radanhoitokalustoa, jolla myös saataisiin vihreät alueet pysymään kurissa, Petri suunnittelee. Nyt on rata ensi kautta odottamassa, Susanna toteaa. Kiitos Jaanalle eväistä! Lintusen Jaana siis paistoi makkarat ja laittoi kaffet. MP Petri ja Tarnasen Jaanakin kerkisivät kaffelle. Kuvat: Jaana Lintunen TGK:n Jäseneksi ja jäsenedut Turun Greyhound Klubi ry:n jäsenmaksu vuonna 2017 on 50 euroa / talous. Jäsenistön on myös mahdollista maksaa yhdistyksen tilille erityisiä kannatusmaksuja oman harkintansa mukaan. Jäsenmaksun voi maksaa TGK:n tilille Nordea FI31 2325 1800 0154 08 viestillä: oma nimi ja jäsenmaksu 2017. Jäsenmaksun eräpäivä 15.4.2017 Muista myös ilmoittaa yhdistyksen sihteerille (erjalindstedt (at) gmail.com) osoite, e-mail ja Turun Greyhound Klubia vuonna 2017 edustavat koirat (+ radoille kasvamassa olevat sekä eläkeläiset). Vain näin menetellen pääset hyötymään jäseneduista. Kerho julkaisee jäsenlehteä (TGK-lainen), joka ilmestyy neljästi vuodessa (maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa). Yhdistyksen vuosikokous päättää maaliskuussa ensi vuoden harjoitusmaksut, minkä jälkeen niistä tiedotetaan jäsenistölle. Jäsentalouksien on mahdollista ostaa kausikortti, jolla saa juoksuttaa harjoituksissa ainoastaan jäsentalouden omia koiria. Ratakorttia (kausikortti) voi ostaa sihteeriltä harjoituksissa. Tosite maksetusta jäsenmaksusta on esitettävä radalla (ratavahdille tai sihteerille), kun toimitaan jäsenhinnoilla. Lisätietoa saa harjoituksissa. TGK järjestää harjoituksia toukokuun puolivälin ja lokakuun puolivälin välisenä aikana useimpina keskiviikkoiltoina klo 18.00 alkaen Metsämäen raviradan keskellä sijaitsevalla TGK:n koiraradalla. Harjoituksissa voivat juosta kaikki koirarodut! Mikäli haluat liittyä jäseneksi tai sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä puheenjohtajaamme Petri Seppälään. TGK:n hallitus 13

Kuvat: Taru Lehtonen Lähihistoriaa Säväyttivät kaudella 2002 Kerholehdestä 3/2002 löytyy Marjo Sartovuon Asiaa... Marjo kysyi muutamilta TGK:n jäseniltä, että mikä koira säväytti eniten kaudella 2002. Useammankin sai mainita. TGK:n menestyneitä kaudelta 2016 on juuri palkittu, joten sopii hyvin muistella aiempia... Speed Machine Pulla Jukka Heikkilä:... ehkä päällimmäisenä on Speed Machinen alkukauden meno. Loukkaantumisen jälkeen radoille paluu, ja se että meno on edelleen vakuuttavaa. Blue Eaglen kehitys edelliskaudesta vaikutti myös Jukkaan sekä tytön kisat Ruotsissa. (Speed Machine, om. Anu & Hannu Niemi, Blue Eagle, om. Marjo & Heikki Sartovuo) Juha Hakala: Lyhyesti ja ytimekkäästi Wapunaki, joka juoksee nuoreksi koiraksi hyvin. Juhaa säväytti myös narttu Blue Eagle. (Wapunaki, om. Vesa & Heidi Räsänen) Arja Koskinen: Arjan ei tarvinnut vastaustaan kauaa miettiä. Eniten on sävähdyttänyt Blue Eagle, sen saavutus Ruotsissa oli tosi hieno, vastaavaa ei ole muilla. Taru Lehtonen: Taru totesi, että moni koira on tehnyt hienoa jälkeä radoilla. Hänestä oli vaikea nostaa esiin mitään koiraa erikseen.... mutta jos täytyy, niin koko kautta ajatelleen Speed Machine juoksi mahtavat koejuoksut ja voitti hienosti Mastersin alkuerän. Watlala on tehnyt hienon avauksen alkukauden loukkaantumisen jälkeen.) (Watlala, om. Marjo Sartovuo) Teija Pajula: Monta koiraa löytyy, jotka ovat säväyttäneet, esim. Speed Machinen koejuoksut olivat hienoa katsottavaa. Nuori Hold On säväytti Teijaa SM:n kolmossijallaan. Lonely Man säväytti häntä Sprintti Derby -voitollaan.... samassa juoksussa Wapunaki yllätti olemalla toinen. Myös Blue Eaglen yhtäkkinen tulostason parannus on ollut yllättävää. (Hold On, om. Arto Kovanen, Lonely Man, om. Juha Hakala.) Niko Sartovuo: Sisarukset Princess Bale ja Speed Machine ovat säväyttäneet, kumpikin juoksee Turku Blue Eagle Nana Classicin finaalissa. 14

Nikoa sykäyttivät myös Speed Machinen juoksulinjat, koira juoksee niin ulkona, mutta siltikin kovaa. Pulla on nuorista koirista pystynyt haastamaan Mr Moosen ja Black Dogin. Prinsess Bale taas on pieni ja pippurinen, mutta vauhtia silti löytyy. Whippeteista el Carneval Boy sai huikeat 75 starttia täyteen. (Princess Bale, om: Anu & Hannu Niemi, el Carneval Boy, om. Taru & Tarja Lehtonen) Anu Niemi: Eniten minua on sävähdyttänyt Spotted Poppy. Ensimmäinen tapaaminen Tuppiksen kanssa meidän pimeällä pihalla on jäänyt mieleen siksi, että siellä seisoi silloin kaksi luurankoa. Joivat vettä kuin eivät sitä koskaan olisi saaneet. Koirien kasvattaja oli hakenut luurangot pois edelliseltä omistajalta. Anusta oli liikuttavaa uuden omistajan ja Tuppiksen ensitapaaminen. Harva koira aloittaa kolme kertaa kilpailu-uransa. Kaiken tämän jälkeen Tuppis on palannut radoille ja otti hienon voiton Turun viimeisissä kisoissa. (Sinikka Näntö antoi Tuppikselle uuden, onnellisen elämän.) MP Wapunaki Nakke SD II Kuva: GR-lehti 2/2002, M. Korpela Petrin mielessä kiersi kiitoksia kaudesta 2016 Petri miettii puheenjohtajan ominaisuudessa Jouni, meidän lekuri, aina mukana leikissä. Vuoden Harrastajan lisäksi myös muita kauden Samoissa leikeissä kulkevat myös Hannu, aikana kerhon toimintaan panostaneita. toinen Jaana, Mikko ja Laura. Ajatukset kiersivät hänen mielessään päivää Hauruset olivat mahtavasti mukana kisoissa ennen TGK:n kauden 2016 iloisia päättäjäsiä. ja talkoissa, vaikka koiran ura loppui Paljon on Vuoden Harrastajan lisäksi muitakin ikävästi. panostajia, kuten Heikki ja Maaria uusina Vesakin kävi auttamassa treenien läpivie- harrastajina. Päivi ja Aki ajoivat Nurmijärveltä misessä sekä lähettäjänä kilpailuissa. Turkuun lähes kaikkiin kisoihin hommiin, vaikka Ja varmasti jäi mainitsematta monta koira ei juossutkaan. muuta nimeä... Mutta varma on, että arvostan Erja hoiti mahtavasti toimistoa Päivin kaikkien työpanosta, toteaa Petri tyytyväisenä kanssa koko kauden. Taru tuomaroi kauden päättäjäisillan aattona. kisat ja otti ilmot vastaan, ja Heikkikin otti loppukaudesta Kiitän myös muiden kerhojen edustajia, roolia uutena ilmosetänä. jotka jeesasivat meitä Turkkusessa. Kiitos Kiitos Kiitos Kiitos Kiitos Kiitos Kiitos Kiitos Kiitos Kiitos! 15

Kausi 2016 iloisesti valmiiksi TGK:n kausi 2016 huipentui pyhäinpäivänä Meriupseerikerholla. Illan isäntänä toiminut Heikki Rahikainen järjesti kauden päättäjäiset vietettäväksi Rannikkolaivaston Pansion tukikohdassa. Kysyin Seppälän Nooralta jo iltapäivällä, että onko juhlamieli tapissa, kun Aulikselle toistamiseen kerhon kirkkain palkinto jaetaan. On kuule ollut vähän härdellipäivä. Onnilla oli kaveri yökylässä ja äsken jo vietiin lapset mummulaan hoitoon. Eli kohta alkaa rauhoittumaan tilanne, ja kohta lähdetään kohti Turkua, missä se juhlamielikin alkaa kunnolla nousemaan. Vähäkosken Päivi on miehensä Akin kanssa matkalla Nurmijärveltä Turkuun. Millä mielin Tekstit: Mirja Piranta Kuvat: Iida Nikkilä, Maaria Rahikainen Kysymyspommitetut: Noora Seppälä, Päivi Vähäkoski, Jaana Lintunen, Vertti Niemi, Hannu Niemi, Iida Nikkilä, Maaria Rahikainen, Mikko Aalto, Laura Kukko, Erja Lindstedt. olet menossa ensi kertaa uuden kerhosi kauden päättäjäisiin? Jännää, mitä lystiä porukka onkaan keksinyt? Itse asiassa, oikeesti, ensimmäiset greykauden päättäjäiset, mihin ollaan lähdössä muutakin kuin piipahtamaan, Päivi tuumaa. Jännittää paikka, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Nyt pitäisi mennä porteista 16 Yllä greyhoundien kunniataulut. Alla whippetien

sisään, mutta osa porukasta puuttuu, Lintusen Jaana huolehtii. Niemen Hannua ei heti näkynyt portilla, kun Heikki tiettyihin aikoihin päästi juhlijoita sisään. On mukava paikka, eksyttiin matkalla, mutta nyt jo juttelen täällä ihmisten kanssa, kertoo Vertti. Paikan historia vaikuttaa mielenkiintoiselta. Isäntä esitteli paikan Tilaisuus alkoi isäntämme Heikin puheella. Heikki esitteli tilan sekä seinillä olevaa taidetta. Arvokkain on vanha nahkapakotetyö, jonka joku perikunta on lahjoittanut tälle kerholle, Iida kertoo. Isännän puheen jälkeen puheenjohtaja kiitti menneestä kaudesta, veti sitä yhteen sekä avasi tulevaa. Viime vuonna Petri kertoi iloisen uutisen luvasta pitää omaa buffaa. Iloinen uutinen myös nyt: TGK on varannut kerhoista ensimmäisenä kauden 2017 kisapäivät. Jutustelua, palkitsemisten odotusta... Kyselijälle vastataan...... aina on tärkeää osallistua juhliin ja kerhon muihinkin tapahtumiin. Muuten ei kohta ole kerhoa tai lajia harrastaa. (Mikko) 17

Yhteenkuuluvuudentunne on minusta harrastuksen jatkuvuuden kannalta välttämättömyys. (Iida) Petri sanoi, että kaudella koettiin paljon hyvää, mutta myös epäonnistumisia, Maaria miettii. Me hiljennyttiin sen sanomisen edessä kukin tavallamme miettimään mennyttä kautta... Kaikki muuten räplää täällä puhelimiaan, Arvokas nahkapakotetyö Meriupseerikerhon seinällä. Maaria nauraa. Pommitan siis kysymyksillä juhlijoita... 18 Nauru pidentää ikää, Enni ja Helmi. On niin kiva jutella... Syömiset syöty, caesarsalaattia ja sitruunalohikiusausta, hyvää oli, sanoo Jaana. On hilpeä meininki, kahvia odotellaan ja palkintojenjakoa. On niin kiva jutella joskus muustakin kuin kaikesta työstä, mitä kisat ja treenit pitää sisällään. Totta, on se kiva osallistua kerhon juttuihin. Mukava päästä olemaan rauhassa harrastusporukan kanssa, kun ei ole radan hektistä meininkiä, vahvistaa Laura. Kaikilla tuntuu täällä olevan mukavaa. Odotin tältä illalta kivaa, kun aina on kivaa olla teegeekoolainen, paljastaa Mikko. Myös Erja odotti mukavaa iltaa ja nautti leppoisasta tunnelmasta. Alkaako Nooralla olla perhosia mahassa? No ei vielä, mutta ruokaa kylläkin... mutta kummasti se palkitsemisen lähestyminen tuppaa jänskättämään, vaikka tietää sen palkinnon tulevan. Eikä ihme, onhan se iso juttu, palkinto lähes vuoden työstä. Puheenjohtaja ja sihteeri - Petri ja Erja - jakoivat palkinnot menestyneille koirille sekä kerhon Vuoden Harrastajalle.

Kokoaa kivasti kauden, joka ollaan yhdessä tehty. (Erja) On aika kiteyttää oman kerhon juhlien merkitystä. Yhdessä tehty kausi pakettiin On kuin toinen perhe nämä TGK:n jäsenet, kokee Lintusen Jaana. Se on hänelle kelpo motiivi osallistua oman kerhon juhliin. Myös nuoret, Niemen Enni ja Vertti sekä Rahikaisen Helmi viihtyivät. Helmi ja Enni elävät tällä nauramisella ainakin 150-vuotiaiksi, ihailee Iida. Iida kokee, että kerhon kauden päättäjäiset ovat kauden rennoin tilaisuus. Kisoissa, harkoissa ja talkoissakin ihmisillä on aina jossain määrin kiirus. Päättäjäisissä on mahdollisuus jutustella rennosti muiden harrastajien kanssa. Se lisää yhteenkuuluvuudentunnetta. Yhteenkuuluvuudentunne on mielestäni harrastuksen jatkuvuuden kannalta välttämättömyys. Päivi arvostaa tutustumista ihmisiin eri tasolla, kun kisapäivinä se jää yleensä moikkauksen tasolle. Petri, Noora; Vuoden Koira Klang palkittu. Päivi; Vuoden Narttu Saphira palkittu. Järjestys sailyy niin radalla kuin juhlissa, kun paikalla on kaksikko Noora & Maaria. 19

Maaria & Heikki; Vuoden Sprintteri & Tulokas Pavo palkittu. varressa. En usko että kukaan muu - paitsi kasvattajat - ymmärtäisi paremmin sitä, miksi täällä olemme ja mitä tästä saamme. Saisiko mikään jäämään Nooraa kotiin? Ainoastaan sairastelu, ei mikään muu. Päättäjäiset kokoaa kivasti kauden, joka ollaan yhdessä tehty, Erja kiteyttää. Hannunkin mukaan henki oli juhlassa loistava. Kun vielä saadaan riittävästi porukkaa kaudellakin tapahtumien järjestämiseen ja näiden juhlien kaltainen henki niihin tapahtumiin, niin hyvä tulee. Iidan ja Maarian sanoin: Ihana tunnelma! Kiva ilta! TGK on varannut kerhoista ensimmäisenä kauden 2017 kisapäivät. (Petri) Pääsivät yllättämään. Karut Äijät -palkinto Heikille. Aina on tärkeää osallistua juhliin ja kerhon muihinkin tapahtumiin. Muuten ei kohta ole kerhoa tai lajia harrastaa, Mikko muistuttaa. Maaria arvostaa oman kerhon juhlassa yhteishenkeä ja kokee tärkeäksi osallistua. Näiden ihmisten kanssa on koettu suurimmat ilot ja karvaimmat pettymykset radan 20

Jaana & Erja juhlavuonna hyvänmielen asialla Jaanalla Tarun Hannu Petri Erja TGK:n 35-vuotisjuhlavuoden merkeissä Jaana ja Erja ehdottivat ansioituneiden kerholaisten palkitsemisia. Vihreä valo vilahti hallituksessa, syntyi päätös palkita neljä ahkeraa, kerhon hyväksi pitkään toiminutta TGK:n selkärankaa. Jaana ja Erja jakoivat päättäjäisissä palkinnot: 1. Kyseinen henkilö on ollut aktiivisena kerhon toiminnassa usean vuoden ajan, vaikka omaa kilpuria ei ole radalle ollutkaan. Hän on toiminut hiljaisena työmyyränä mm. ilmoitusten tekijänä, apukäsinä ja ilmoluurin hoitajana: Taru Lehtonen 2. Todella pitkänlinjan koiraharrastaja. Hän on mahdollistanut monelle muullekin harrastamisen kasvattajana ja opettanut / ohjannut uusia harrastajia lajin pariin: Hannu Niemi 3. Tämä henkilö ei tuulta ja tuiskua kaihda. Hän on ollut mukana lähes kaikissa tämän kauden tapahtumissa. Hänen voidaan sanoa kannattelevan kerhomme toimintaa osaavilla ja vahvoilla hartioillaan. Hän on jaksanut luoda hyvää yhteishenkeä ja jaksanut painaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Hän on tuolla tuo setä, joka radalla vetää viehettä: Petri Seppälä 21 4. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä hieman eri muistolla palkitsemme henkilön, joka on monen lajin pitkäaikainen koiraharrastaja. Kyseinen henkilö on toiminut laskujen ja listausten kanssa. Hän on vastaanottanut satoja kilpailuttajia toimistossa omalla iloisella tavallaaan: Erja Lindstedt Taru, Hannu ja Petri palkittiin Tuula Malvisalon tauluilla. Hienoa tuoksua saivat Petri ja Erja. Petri siis sai erityispalkinnoksi Trussardin miesten tuoksun, koska hän on vuodattanut kerhon eteen niin paljon hikeä. Erja haki palkintonsa, naisten tuoksun, iloisesti hihitellen: Ai haisenk määki pahalle? Onnittelut & potkua tulevaan palkituille!

Erikoispalkinnoista TGK:n 35-vuotisjuhlavuoden erityispalkintoina jaettiin taiteilija Tuula Malvisalon töitä. Tuula maalasi taulut kerholle materiaalien hinnalla, eli antoi oman työnsä maksutta. TGK kiittää Tuulaa. Heikki Rahikainen sai erityispalkintona Karut Äijät -kiertopalkinnon, jonka tekijäksi paljastui salapoliisityön tuloksena Mikko Haurunen. Tiettävästi palkinto jaettiin nyt ensi kerran. Palkitsemisen takana on 2000-luvun alkupuolella perustettu koiramiesten talviurheileva joukko, myös Winter Dog Show sta puhutaan. Virpiniemessä juostiin heinäkuussa Winter Dog Show Sprint -lähtö, jonka Pavo voitti, ja sai siitä rahapalkinnon. Palkinot jakanut ryhmä toimii niin, että siihen kutsutaan jäseneksi. Miten helpommin lajiin mukaan? Laura pohtii uutena harrastajana lajiimme mukaan pääsemistä. TGK:n kauden päättäjäiset avasivat hänen silmiään positiivisesti. En ole nähnyt tähän mennessä harrastuksessa muuta kuin kilpailuita ja kisapaikalla oloa. Plus kaikkea tähän mennessä tapahtunutta draamaa ihmisten keskellä. Tämäniltainen avasi silmiäni siitä toisesta puolesta. Kisapaikalla on erittäin vaikea tutustua ja puhua ihmisille, kaikki ovat tietyllä tapaa jännittyneitä ja keskittyvät tulevaan kilpasuoritukseen. Laura sanoo sen kyllä ymmärtävänsä, mutta uusi harrastaja voi kokea lajin itselleen etäiseksi. Tällainen yhdessäolo ilman kilpailukiireitä ja jännitystä tuo ihmisen esiin niin kuin hän on normaalisti, jolloin on paljon helpompi lähestyä ja puhua. Harrastuksessa on tätä aivan liian vähän. Ei ole ihme, jos uudet harrastajat näkevät vain huonon puolen harrastuksesta liian selvästi. Yritä lähestyä kisapaikalla ihmistä, joka on jännittynyt eikä juttutuulella, ei ole helppoa ei. Minun on helppo samaistua siihen, koska olen huono lähestymään ihmisiä. Vielä 22 vaikeammaksi lähestymisen tekee, kun joku on ihan jörö, Laura valaisee. Komppaan Lauraa. Itse kunkin kannattaa miettiä uuden harrastajan kynnystä osallistua kilpailuihin, talkoisiin ja muuhun, kun ei tunne ketään. Jos vielä suut näyttävät kahtakymmentä vaille neljää, on kynnystä uuden yrittää tutustua. Kerhossa pitäisi viettää enemmän aikaa keskenään muutenkin kuin kilpailuissa, Laura ehdottaa. Uuden harrastajan on helpompi ja mukavampi tulla harrastusporukkaan, kun ihmiset ovat rennompia, eivätkä säntäile paikasta toiseen ja murahda. Sen takia tarvitsemme enemmän tällaista yhteisoloa. En voi uskoa, että ihmiset harrastavat vain kilpailuiden ja palkintojen takia. Harrastuksessa täytyy olla muutakin sisältöä, kerhoiltoja, yhteislenkkejä yms. Silloin uuden on helpompi tulla mukaan ja ihmiset voivat puhua keskenään ja pitää hauskaa. Tänään oli päättäjäisissä erittäin mukavaa, ja hauskaa vain olla rennosti yhdessä. MirjaP Laura miettii Mikon kanssa tärkeää oivallustaan.

TGK:n vuoden harrastaja 2016 - Jaana Viime vuonna Jaana, tänä vuonna Jaana. Vuoden harrastajana palkittiin nyt kerhon toinen Jaana. Ahkeria, iloisia työmyyriä molemmat Jaanat. Salaisella etukäteisutelulla sain tietää, että Jaanaa luonnehditaan ahkeraksi kerhotoimijaksi. Hän on mm. vastannut kisoissa ihmisten ruokkimisesta sekä huolehtinut niin toimitsijoista kuin muista harrastajista. Jaana on aina läsnä ja tarttuu asioihin. Hän auttaa aina kun mahdollista, perustelee puheenjohtaja. Jaana on siis ollut kerhossa merkittävässä roolissa kisapäivien järjestelyjen sujumiseksi, ja myös treeneissä ja talkoissa. Näin hän on toiminut, vaikka hänellä ei ole omaa kisaavaa koiraa, kiittelee Petri edelleen. Ilta ehti vaiheeseen, että Jaanan palkitseminen lähenee. Petri ja Erja palkitsivat ja perustelivat: Palkittava henkilö pitää huolta meistä ihmisistä ja on ollut ahkerasti mukana joka tapahtumassa, on ylivoimaisesti ja ansaitusti TGK:n Vuoden Harrastaja - Jaana Tarnanen. Puheenjohtajan ja sihteerin tärkeä työ tehty ja Jaana palkinnolla yllätetty. Kerropa, Jaana, minulle ihan tuoreet fiiliksesi? Ihan huikeeta... amatööri sai palkinnon. Kuva kertoo kaiken mikä on meidän juttu. Mun sylivauva, hippetti, Jaana tuumaa ihan pökerryksissä ilosta ja kerhokavereiden antamasta arvostuksesta. Iida oli valinnut Vuoden Harrastajan kunniakirjaan kuvaksi kiihdytyskisoissa ottamansa kuvan Jaanasta Ruuti-whippet sylissään. Jaana piti palkitsemisensa jälkeen puheen, hän katsoi kunniakirjan kuvaa ja totesi: Tää kuva kuvastaa meidän harrastamista. Mitä itse eniten arvostat omassa kerhos- Jaanan iloiset ulkoiluttajat, Ruuti ja Paavo. sasi TGK:ssa? Mikä innostaa sinua jaksamaan touhuta kerhossa niin aktiivisesti? Kaverit ja koirat yhdistää. On ilo ulkoilla ja saada samalla koirat liikkumaan ja nauttimaan. Pidän siitä, kun TGK:ssa koiran hyvinvointi on aina etusijalla ja sen eteen tehdään kaikki mahdollinen realiteettien rajoissa radalla, Jaana perustelee. Hyvässä porukassa viihtyy. Vaikuttaa siltä, että TGK on vahvasti sinun juttusi. Kuten entisen miehen, joka ei kahta vaihda, ja se toinen on Turun Sinappi. Miten pitkään olet touhunnut TGK:ssa? Miten aikoinaan löysit kerhon? Olen ollut jäsen kaksi - kolme vuotta. Tarun kanssa aluksi kävin kisoissa katsomassa ja auttamassa kiinniotossa, ja kun oma hippetti tuli niin se kipinä oli jo vaihtunut roihuksi. Vaik-

Ensimmäinen tuontikoira Jaana Tarnanen on juuri palkittu kunniakirjalla - TGK:n Vuoden Harrastaja 2016. ka oma koira ei juokse kilpaa, on tämä harrastuksena mitä parahin, onnellinen palkittu tuumaa. Kun Jaana oli palkittu, hän halusi vielä itse jakaa hyvää mieltä ja kiitosta. Jaana palkitsi Erjan kanssa kerhon juhlavuoden kunniaksi TGK:n palkinnoilla vielä muutaman harrastajan. Oman kerhon arvostus juuri juhlavuonna on sitä parasta. Jaana ja Erja tekivät aloitteen, ja jakoivat siten lisää hyvää mieltä. Kyllä niin meni oikeaan osoitteeseen Vuoden Harrastaja -palkinto, oikea rata-arjen sankari! Onnea, iloitsee Maaria. Kyllä, ansaitusti, kiteyttää Iida. Onnea, Jaana! Teksti: Mirja Piranta Kuvat: Linda Aaltonen, Iida Nikkilä Jaanan ja Abelin lämmin kohtaaminen. Jaana on niin onnellinen... Aihetta on, koska Lintusen Jaana sai ihka ensimmäisen tuontikoiransa. Abel on tosi reipas pentu, ilakoi Jaana. Tummakuonoinen fawn poika syntyi Tanskassa 24.8. ja muutti Suomeen 19.11. Abel on Rikke Bankovin kasvatti, ratakomeetta Wilsonin poika. Pojan emä on Pepsi Bell. Abel lensi Suomeen Lissi Bankovin kanssa, ja Jaana haki pojan lentokentältä. On hienoa saada ulkomailta pentu, kiitos luottamuksesta, Rikke ja Lissi! Odotan niin tulevaa kautta, kolme kisaavaa koiraa ja pentu opetettavana, Jaana innostuu. Jaanalla on pitkä kokemus rekikoirien kanssa harrastamisesta, ja ihan huipulla. Nelisen vuotta sitten taloon tulivat greyt ja myöhemmin whippet, nyt toinen. Jaana kertoo pikkukuonon kotiutumisen alkaneen mainiosti. Greysiskokset tutkivat pojan tarkoin ja leikkivät pienen kanssa, mutta whippetpoika ja Tommy lähes inhoaa. Ehkä kuitenkin vain toistaiseksi. MP 24 Kuva: Jutta Venhola

TGK:n Vuoden Koirat 2016 VK-jutut kirjoitti Mirja Piranta Jälleen starojen stara TGK:n Vuoden Koira GRL:n Vuoden Koira Klang Aulis (Line Of Fire - Run Mary Ann) s. 12.6.2012 Om. Noora & Petri Seppälä, kasv. My Leffler, Sjudraget, Ruotsi, treenari: Petri Seppälä Auliksen kausi alkoi virallisesti kotiradalla kauden avauskilpailussa sprintin trialilla. Kauden ensimmäisen klassikkokisan finaaliin Aulis juoksi kakkossijalla, ja viikon päästä stara voitti Sprintti Derbyn ylivoimaisesti. Edelleen kotiradalla sai poika kilpailla, vain matka piteni. Urosten Masters juostiin keskimatkalla yhden startin kisana, johon pääsi kuusi parasta rankingin yläpäästä. Aulis sen vei, päivän ainoalla ykkösen ajalla. Aulis näytti jo kauden alussa hallitsevan toistamiseen ratoja, mikä vahvistui kauden päätteeksi. TGK:n Vuoden Koira toisen kerran ja myöhemmin urheilija palkitaan samalla tittelillä toistamiseen myös valtakunnallisesti. Kun Aulis näytti heti kauden alussa tasokasta menoa, kävikö jo silloin mielessä ajatus, että Aulis voisi ottaa kirkkaimman tittelin toistamiseen? Ei tullut mieleen, keväällä oli kuitenkin pieniä murheita treenaamisessa, Petri toteaa. EGU Open juostiin Tampereella ja Aulis tiukkakurvisella radalla lähtövoitolla finaaliin. Aika päivän toiseksi kovin. Mutta finaalissa kävi epäonni, Aulis lensi ruuhkaisessa kaarteessa ulos. Muttei anna periksi Aulis, vaan kiskoi itsensä neljänneksi alittaen vielä 29 sekuntia. Auliksen morsian kiiti edellä voittoon. 25 Aulis & Noora. Kausi alkoi lupaavasti SD-voitolla. (Kuva: Minna Leppänen) Mitä kävi mielessä, kun nopeassa kunnossa ollut Aulis lensi ulos EGU Open -finaalissa? Ruuhka vai mikä? Ensimmäinen ajatus oli, että mitähän siinä kaarteessa tuli ja onko koira OK? Hiukan huonompi startti ja osumaa kaarteessa. Kuuluu lajiin. Hyvä nousu kuitenkin karisti loukkaantumiset pois mielestä. Joskus kolisee ja joskus ei, realistinen treenari tuumaa. Suomen Mestaruudesta poika pääsi taas kisaamaan kotiradalle. Panoksenaan viimevuotisen mestaruuden puolustaminen. Alkuerä antoi lupauksia, lähtövoitto ja ykkösluokan aika. Finaalipäivänä Nooralla tärisivät kädet ja Petri jännittyi ja jännittyi vieheenvetotornissa Auliksen lähdön lähetessä. Aulis hoiti kylmänrauhallisesti voittorekvisiitan kotiin ja alkoi sinetöidä titteliään. Poika on ollut parhaimmillaan kolmi- ja nelivuotiskausillaan.

Kuvat: Noora Seppälä Ilakointia isänpäivänä. Hei, tajuuttekste, mä oon iskä! Kaksivuotiskaudellaan Aulis voitti Junior Derbyn, mutta pojalla ei vielä silloin ollut riittävästi voimaa isommin menestyä. Mikä kisa mielestäsi oli vaikein Aulikselle kaudella 2016? Miksi juuri se? Olisko viimeinen kisa Tampereella, ruuhkaa, huono startti, vaikeaa sanoa. Mitään kisaa ei kuitenkaan koskaan voi sanoa helpoksi. Kauden päätti Raila Laineen muistokilpailu Tampereen keskimatkalla. Juuri siinä EGU:n tytöt yllättivät Auliksen, ja poika oli kolmas. Mikä mielestäsi oli Auliksen paras, ja ehkä helpoin kisa? Kyllä SM-voitto oli erittäin mahtavaa. Auliksen nousu oli hienoa katseltavaa, Petri kertailee. Loppukauden Aulis juoksi sijoituslähtöjä, kun arvokisaa ei ollut tarjolla. Tampereen sprintillä poika juoksi voitollaan uuden ennätyksensä ykkösen aikaan 16.73. Se jäi vain kaksi sadasosaa silloisesta RE:stä. Voitto myös viikon päästä samalla matkalla, kun nuoremmat juoksivat JD:n ja GP:n finaaleja. Myös Turussa poika voitti sprintin sijoituksen ja viikon päästä tuli hopeaa. Upea kausi takana toisen kerran. Auliksen 26 kauden startit & sijoitukset: 13: 8-2-1. Antaa aihetta tuplailoita. Auliksesta tuli kauden päätyttyä isä Sirun pentusille. Uutta pojan elämässä. Ensi kesäkuussa Aulis täyttää viisi, sekin uutta, virallisesti veteraani-ikä. Himottaako ovaali vielä aktiivisella panoksella treenaria? Sieltä syntyi hieno pentue, jota on kiva sitten seurailla kun radoille kasvavat. Kyllä se rata vielä vetää puoleensa vahvasti, katsotaan missä kunnossa ollaan keväällä. Sen mukaan sitten kisataan. Niin ja ehkä se on myös Auliksen viimeinen kausi, ja toivottavasti pääsen itse nauttimaan kisoista kilpailuttajana Auliksen kanssa ennen kuin kilpailu-ura hänellä loppuu. Kauden 2016 päätteeksi Aulis kirjataan kaksinkertaisten GRL:n vuoden koirien joukkoon. Luonnollisesti tupla tuli myös TGK: ssa, kuten vuosina 2012 ja 2013 historian ainoalla nartulla. Kahdesti GRL:n Vuoden Koira: 1986 & 1987 Leader (Flipping Belle - Ladybird) kasv. Go-Fast, om. Lars Åstrand, LL 2001 & 2003 Mr Moose (Mr Pickwick - Ullid Citrate) kasv. Paul Hennessy IRL, om. Marjaana & Reijo Rantala, TSGK 2012 & 2013 La Tua Cantante (Line Of Fire - Apeliotes), kasv. Nordic, om. Minna Turunen, TGK 2015 & 2016 Klang (Line Of Fire - Run Mary Ann) kasv. Sjudraget, Ruotsi, om. Noora & Petri Seppälä, TGK

Vajaalla kaudella ykköstytöksi TGK:n Vuoden Narttu GRL:n Vuoden Narttu Saphira Siru (Go Jimmy Go - Apeliotes) s. 4.5.2013 Om. Päivi Vähäkoski & Anette Sassi, treenari Päivi Vähäkoski, kasv. Minna Turunen, Nordic Siru väläytti ykkösen aikaa keskimatkalla pariharjoituksessa kauden alussa. Jo ennen kauden alkua Siru veti lujaa Turun sprinttiä harjoituksissa. TGK:n uusi tyttö kunnossa kauden alkuun. Sprintti Derbyn alkuerässä Siru epäonnistui ja finaalipaikka jäi nopealta tytöltä saamatta. Finaalipäivänä Siru juoksi keskimatkalla kakkoseksi kauden nuoren komeetan, Punaluu Blackin, jälkeen. Sitten vuorossa narttujen OAKS, mukaan kuusi tyttöä keskimatkan rankingin yläpäästä. Siru johti pitkään, kunnes EGU:n Svala kiri takaa rinnalle ja voittoon. Hopea ei kuitenkaan ole häpeä, se oli Sirulle lähtökohta parantaa otteita ovaalilla. Jo 480 metrin harjoitus Virpiniemessä lupasi hyvää. Mitä ajattelit Sirun kaudesta Virpiniemen tasokkaan keskimatkan harjoituksen jälkeen? Antoiko kovia odotuksia? Mulle kävi Sirun ja Zeuksen kanssa ikävä kupru alkukesällä Turun treenireissulla, rengasrikko. Tuo treeni-ilta venähti sitten aamuyöhön ja koirien huolto kärsi pahemman kerran. Otti sit oman aikansa ennen kuin alkoi Sirun kanssa kulkea, Päivi kertailee. Oulu antoi kuitenkin vähän valoa tunnelin päähän ja aloin uskoa ihan tulokselliseen 27 Uljas Siru, EGU Open -voittaja. (Kuva: Joni Tuhkanen) kauteen. No, kausi jäi melko laihaksi ja ennen kaikkea lyhyeksi. Viikon päästä Oulun harjoituksesta Tampereella päivän kovimmalla ajalla EGU Open -finaaliin. Maalin jälkeen tyttö sai siipeensä, mutta siitä selvittiin hoidolla. Kahden viikon lepotauko teki hyvää ja finaalissa jysähti. Siru juoksi selkeän voiton ja oma ennätys parani lukemiin 28.51. Myös Sirun splitti oli omilla kymmenyksillään. Yhdistetty SM-kisa toi sitten Sirun Turkuun. Oman sulhasen perässä kakkossijalla finaaliin. Finaali kuitenkin jäi väliin, kun luonto päätti, että nyt aletaan valmistautua pikkugreyhoundien hankkimiseen Auliksen kanssa. Siru juoksi laatua ja titteliin riitti kuusi starttia. Avoimella VK-listalla Siru on viides ja kaikki kauden startit tauluun: 6: 2-3-1. Mitä nousee mieleesi, kun Siru otti tittelin kuudella startilla? Vähänhän tuo mietitytti, jotta missä on kaik nartut? Siru ei myöskään lyhyen kauden ja alkukesän kuprun vuoksi yltänyt oikein omalle tasolleen vaikka Tampereella oman ennätyksensä ehtikin juosta.

Siru-äiti hoitaa pieniään niin hellästi. (Kuva: Päivi Vähäkoski) Siru synnytti 22.10. neljä poikaa ja yhden tytön. Mustien vanhempien pentusissa on myös yksi brindle ja valkobrindle pikkugrey. Millainen kokemus pennutus on ollut sinulle ja Sirulle, kun ensimmäiset greyhoundpienet teillä? Jännätystä pennutuksen suhteen aiheutti oikeastaan vain se, miten greyn synnytys eroaisi, vai eroasiko mitenkään aikaisemmista kokemistani. No, ei eronnut, Päivi vertaa. Siru sai kokea synnytyksen tuskan ensimmäisen pennun ollessa melkoinen Jytky, joka tiukkasi ulostullessaan melkoisesti. Siru ei tuosta kuitenkaan suutahtanut, vaan toimi kuten luonto ohjeisti. Siru on ollut erinomainen äiti tähän asti ja on vaikuttanut nauttivan tehtävästään. Vieläkö Siru nähdään ovaalilla? Siru täyttää ensi kaudella neljä, joten mikä ettei? Jos vaan treenari taitaa hommansa, niin eiköhän sitä vielä koeteta lähteä taistoon. Marja on niin onnellinen sinivalkoisesta TGK:n Vuoden Veteraanista. (Kuvat: Jalo Säyriö) 28 Maan paras tyttöveteraani TGK:n Vuoden Veteraani Capes Tananaa Pöly (Line Of Fire - Titan Buff), s. 31.8.2011 Om. & treenari Marja Säyriö, kasv. Hannu Niemi, Top Vision Pöly juoksi heinäkuun loppuun asti vain avoimen luokan VK-pisteitä. Vasta elokuusta alkoivat karttua veteraanisarjan pisteet. Pöly on nuorena ollut TGK:ssa tulokas. Aavistelitko kauden alussa, että veteraanititteli tulisi nyt? Kauden alussa ei voinut tietää miten kausi menisi. Tiedossa ainoastaan kiima, joka tulisi kesken kauden..., Marja huokaa. Marja aloitti Pölyn kisakauden heti kauden ensimmäisestä kilpailusta. Hopeaa tuli silloin. Tampereella kävi toukokuun lopulla huono tuuri, tytön takajalat saivat ohitusruuhkassa kurjia haavoja. Sujuiko teillä treenikausi ongelmitta, kun Pöly pääsi ovaalille heti kauden alkuun? Treenikausi sujui ongelmitta, kuten Pölyn kanssa yleensä on mennytkin. Jalkahaavojen parannuttua Pöly palasi

ovaalille heinäkuussa, EGU Sprint Openin alkuerään. Siitä finaaliin, mutta Pöly joutui jäämään siitä pois. Mikä kisa sinusta oli Pölylle vaikein menneellä kaudella? Vaikein kisa taisi olla se Annika Tähtinen EGU Sprintin alkuerä, vaikka Pöly juoksikin itsensä finaaliin. Kisan ajankohta oli kesän kiimaan nähden huono ja kunniakierros vielä päälle oli huono yhdistelmä, Marja harmittelee. En sitten riskeerannut mitään, vaan annoin tytölle aikaa toipua. Kun veteraaniaika alkoi, Pöly lähti veteraanien SM-alkuerään ja pääsi finaaliin. Pitkästä aikaa kävi niin iloisesti, että kertyi jopa kaksi alkuerää. Kolmena edellisenä vuonna eivät toteutuneet edes suorat finaalit. Finaalissa Pöly oli kolmas, mutta sukuun tuli mestaruus. Egulainen velipoika Capes Lee Cooper puettiin voitonmerkkeihin. Taisi tulla hyvä mieli sinulle SM-kisasta? Kyllä, mieleenpainuvin kisa on veteraanien SM-kisa ja siinä kolmossija oli tietysti ihana. Mutta oikeastaan sykähdyttävin on Tampereen viimeinen kisa, jossa hieno aika rataennätyslähdössä. Tiesin kunnon olevan kohdillaan kauden päätyttyä. Veteraanityttö ja siskonsa Capes Jai Ho kisasivat nuoria herrakuonoja vastaan Rampen muistokisassa Tampereella. Nuoret herrat jyräsivät sprintillä, mutta veteraanisiskokset pysyivät kuitenkin mukana kohtalaisesti. Mitä mietit siitä, kun menneellä kaudella nähtiin enemmän veteraaneja kuin vuosiin? Olen ylpeä niistä ihmisistä, jotka tuovat veteraaneja kisoihin ja näin osoittavat hienoa koiranhoito- ja treenitaitoa, Marja iloitsee. Tietty roimasti onnea näiden veteraanien kanssa myös tarvitaan. Loppukauden sijoituslähdöissä Pöly juoksi tasaisesti kakkos- ja kolmossijaa nuorempiaan Pöly ja kamunsa Salli. 29 vastaan. Kauden viimeisissä kilpailussa vielä mentiin edellä rataennätysvauhtia. Pöly teki tasaista työtä starteillaan 12: 0-2- 6. Valtakunnallisesti Pöly jää historiaan veteraanisarjan kolmosena, edellä ovat EGU-urokset, Vuoden Veteraani Joe Cool, ja kakkonen Pölyn velipoika Capes Lee Cooper. Mitä ajattelet kaudesta 2017? Vieläkö valmistelet elokuussa kuusi täyttävää Pölyä ovaaleille? Kausi 2017 on? Ja jos tullaan, niin alkukaudesta, kiiman jälkeen ei enää. Palautumiset alkaa noista jo vaatia veronsa, niin ei turhaan riskeerata. Katsotaan nyt, miten talvi menee. Olen todella onnekas ollut saadessani treenata ja kilpailuttaa näin hienoa koiraa, Marja sanoo. Pöly on juossut paljon urallaan arvokisoja, ja kuin ihmeenkaupalla päässyt finaaleihin. Vaikka lähes kaikki arvokisat ovat loppukaudesta, eikä Pöly koskaan silloin juokse tasollaan, kun kiimat ovat sekoittaneet kaikki kisakaudet.

Stressi urheilukauden päättymisestä. Meni säleiksi äiskän auton turvavyö... (Kuva: Heikki Rahikainen) Valkoisella pojalla oli kauden mittaan kriisiä valkkunsa kanssa. Mutta valkku sai kuin saikin pitää pestinsä, kun hän lopetti kokeilut keskimatkoilla. Sprintillä Pauli antoi palaa titteleiden arvoisesti. Pojan kausi alkoi voitolla, kotiradan sprintillä. Parin viikon päästä jälleen voitto kotiradalla aikaa ja luokkaa parantaen. Näytti hyvältä, Sprintti Derby tulollaan. Siitä kakkossijalla finaaliin. Mutta sitten, harmittavasti siipeen finaalissa. Ei vakavaa, mutta pienelle saikulle vakoinen poika. Mitä pyöri valkun päässä silloin, kun SDfinaali epäonnistui lupaavasti kautensa aloittaneelta Paulilta? Ennen ensimmäistä mutkaa Pauli otti kolme kontaktia ykköskopista lähteneen, ulos kammenneen kaverin kanssa. Viimeinen näistä kolmesta iskusta löi pojan perän melkein tonttiin kiinni ja homma olikin sitten taputeltu sen jälkeen, valmentaja-heikki toteaa. Valkku kiehui, mutta hillitsi itsensä ja ykköskopin koiran omistaja vältteli katsekontaktia finaalin jälkeen... Alkukiihdytyksestä löytyy video, mutta meidän perheessä ei ole tapana spekuloida. Ensi vuonna uudestaan, mutta 30 Valkoinen tittelirohmu TGK:n Vuoden Sprintteri & Tulokas GRL:n Vuoden Sprintteri Pavo Pauli (You Know My Name - Lepus) s. 23.12.2013 Om. & treenari: Heikki & Maaria Rahikainen kasv: Arto Kovanen, Fast Friends vastaavassa tilanteessa Valkun suu ei välttämättä enää pysy kiinni... Tampereen jussikisaan poika teki paluun, voitto ykkösen ajalla. Ylivoimaa. Virpiniemeen ei noussut kisoja. Mutta Pauli pääsi näyttämään osaamistaan epävirallisessa, täydessä Winter Dog Show -lähdössä. Jälleen ylivoimaa sprintillä, ykkösen ajalla 16.72. EGU Sprint Openin alkuerässä heinäkuussa Tampereella ei potkinut valkeaa poikaa huopatossulla. Ohi meni finaalipaikka, Pauli sisuuntui ja näytti viikon päästä sijoituslähdössä, mitä poikia ollaan. Voittajapoikia ykkösen ajalla, tasan tasapääjuoksulla nuoren EGU-tytön kanssa. Kotirata ja SM-kisa, keskimatka. Valkkua kutitteli, Paulia ei hirveästi. Nelossijallaan Pauli putosi, mutta finaaliin kävi kutsu, kun pari tyttöä aloitti kiimansa. Kaarteennuolija-Pauli lähti finaalissa kolmosesta sisään, kolme herrakuonoa sumpussa, Paulin peli näytti pelatulta. Matkakaan ei ihan kelpo. Mutta finaalissa mukana. Huomasitteko keskimatkan vaikuttaneen Pauliin? Joutuiko lepuuttamaan enemmän ja kauemmin, että oma sprintin taso löytyi takaisin? Keskimatkan kokeilun aiheuttama taantuminen sprinttiterässä oli kaikkien näkemys

tilanteesta. Kahden viikon juoksemattomuus ennen kauden kahta viimeistä lähtöä palautti raivoa, mutta silti oli havaittavissa tervaa tassuissa, Heikki luonnehtii. Syy selvisi vasta fysioterapeutin käynnillä kauden jälkeen. Piiran Leena löysi nopeasti pari pahaa jumia ja keskusteluiden jälkeen jumit aiheuttaneet iskuhetketkin löytyivät; SDfinaalin iskusarja ja SM-finaalien lanauslähdöt huonon arpaonnen seurauksena vievät Jäbästä terän. Leena on nyt avannut miehen ja katselemme toiveikkaasti ensi kauteen. Pauli palasi vielä omalle matkalleen Tampereella, Vuoden Koira Aulis veti edellä parin sadasosan päähän rataennätyksestä ja Pauli toinen. I Like Iron Maiden Memorialissa Pauli ykkösestä, EGU:n Capes Mr T kakkosesta. Molemmat tahtovat kiskolle, tahtojen taistelua. Nuori Tahvo kaksi sadasosaa ennen Paulia maalissa. Kausi käy vähiin, kotiradalla maalissa tuttua Klang - Pavo -astelmaa. Kauden viimeisen kisan Tampereella poika jätti väliin. Tittelit olivat varmistuneet, aika siirtyä lepokaudelle. Kolmivuotias juoksi 15 starttia ja niistä sijoitukset 5-4-1. Pavo löytyy avoimen VK-listan nelossijalta ja tulokkaissa kolmossijalta, edellään kaksi nuorta EGU-komeettaveljestä, Punaluu Black ja Wai Wai. Mutta sprintin VK-lista vetää suuta hymyyn myös valtakunnallisesti. Ykkösenä Pavo. Oliko titteli Valkulla mielessä sprintillä lahjakkaan urheilijan kanssa? No, kun Tampereella juostiin juhannuskisassa enkka, niin yhtäkkiä se konkretisoitui, että perheessä asustaa huippuatleetti. Sen jälkeen pohdittiin, että näinkö tässä voisi olla mahiksia sprinttititteliin. Millaisia terveisiä joulukuussa kolme täyttävä Pauli lähettää kisakavereille? Mitä mietteitä treenikaudesta ensi kesälle? 31 Hopea-Pauli I Like Iron Maiden Memorialissa. (Kuva: Minna Leppänen) Hyvä kausi, tasokkaita ja jännittäviä kisoja. Ens kesänä pistetään taas hanaa! Talvi mennään Valkun uusien oppien säädöillä ja keväällä katsotaan, juostaanko keskimatkaa vai keskitytäänkö sprintille. Miltä tuntuu, kun perheen ensimmäinen grey juoksi tittelit? Peräti kolme, kun GRL:n titteli mukaan lasketaan! Onhan tämä nyt käsittämättömän hienoa, Valkku ilakoi. Myös Paulilla on näkemystä tapahtuneeseen. Valkku on täysin vihreä näissä hommissa. Se päättikin soveltaa treenaamisessa omaa urheilutaustaansa koirista mitään ymmärtämättä. Näköjään onnistui. Mut hei! Kuka teki kaikki työt radalla? Kaiken kaikkiaan on ollut mieletön fiilis tulla harrastuksen pariin näin lahjakkaan koiran kanssa. Tittelit lämmittävät, mutta tärkeintä on, että Jäbä on ehjä kaiken jälkeen.

TGK:n Vuoden Whippetit 2016 Isältä pojalle TGK:n Vuoden Koira & Sprintteri GRL:n Vuoden Sprintteri WT-Bertil Pete (JZ-Taavi - Iita) s. 6.1.2014 Om. Ilkka Virta, Ulla Saxen, Minna Leppänen, treenari Ilkka Virta, kasv. Eeva & Lasse Salmela, Weikotin Ilkka vei Peten podiumille, pronssia Jetlane Sprintti Derby -finaalissa. Pete juoksi GRL:n puolella 13 kilpailua ja niistä sijoitukset 3-3-4. Musta urheilija nähtiin menneellä kaudella vain kahdella matkalla: 280 ja 325 metriä, saldonaan niiltä kolme titteliä. Turun sprintillä poika paransi edellisvuotista ennätystään viisi sadasosaa. Peten kausi alkoi heti toukokuun alussa TSGK:n Kamagurkan jälkeen kakkossijalla kotiradalla. Sitten Tampereella herrakuonot painelivat pelkän viehevarren perässä, eikä viehevian takia tuloksia. 32 Kun tanskalaiskomeetta Wilson sitten teki Turussa hirmukaulaa muihin, Pete juoksi Kamagurkan jälkeen kolmoseksi. Kovassa seurassa poika taas. Seuraavaksi Whippetien Sprintti Derbyssä sama asetelma ja Pete kolmospallilla. Voittaja-Wilson sivusi siinä omaa rataennätystään 20.05. Mitä Peten kisaa itse arvostat eniten ja miksi? Jos jokin kisa pitää valita, niin ehkäpä kauden eka startti Metsämäessä. Jokaista voittoa toki arvostaa, treenari-ilkka sanoo. Suuria voittoja ei tullut, mutta mm. Sprintti Derbyn palkintopallisija lämmitti mieltä. Viikon päästä SD:stä kisattiin Baltic Sea Enterprice Trophy. Wilson paransi 325:n rataennätyksen lukemiin 19.89 ja Pete kakkonen. Tampereen jussikisassa Pete veti tasapäävoiton TGK:n Teeman kanssa. Maalikamera ratkaisi ykkösluokan voiton Petelle. Missä huomasit pojan kehittyneen yksivuotiskaudestaan? Entä teittekö treenissä jotakin toisin kuin vuotiaan kanssa? Ihan samalla tavalla emme tänä vuonna ole Peteä treenanneet, johtuen osittain muuttuneista oloista. Perusjutut ovat kuitenkin pysyneet samana. Pienoista kehitystä varmaan

on tapahtunut. Yksi seikka on Peten huono tapa kääntyä kopissa, Ilkka harmittelee. Kääntyily on tämän kauden loppukisoissa jäänyt vähemmälle ja toivottavasti koira unohtaa mokoman temppuilun jo kokonaan. Syyskuun alussa Tampereella täydessä lähdössä Pete jälleen näytti osaamistaan voitolla. Niin oli Peten titteleitä tuonut kelpo kausi valmis. Kyllä parasta oli, että Pete pystyi kisaamaan terveenä koko kauden, Ilkka iloitsee. Tittelit tulivat ihan bonuksena, toki mukavahan ne oli saada. Arvokkain tietenkin on GRL:n Vuoden 2016 whippetsprintteri-titteli, koska kilpailevia vipukoita on liki puolensataa ja pääosa kisoista juostaan noilla 280 ja 325 metrin matkoilla. Pete täyttää tammikuussa kolme, onko jo mietteitä tulevalle treenikaudelle? Tulevalle kaudelle ei ole asetettu tulosta- Pete latautumassa rennosti heinikossa. (Kuvat: Minna Leppänen) voitteita. Pääasia on, että koira pysyy terveenä, kisojen tulosten ei ole niin väliä. Keväällä sitten katsotaan, miltä GRL:n ja SVKL:n kisakalenterit näyttävät. Kilpailuihin osallistutaan aikataulujen salliessa ja koiran kunnon mukaan. Viime vuonna Peten Taavi-iskä imuroi titteleitä, nyt oli pojan vuoro. Lupaava uran alku TGK:n Vuoden Tulokas Tony Stark Theo (Voodoo Talk At Kentfield - Hilton) s. 2.10.2014 Om. Pauliina Suominen, treenari Riitta Suominen, kasv. Sari Salminen, Nopurin Theo juoksi kautensa lopuksi uuden ennätyksensä, valmentaja-riitta mielissään. (Kuvat: Iida Nikkilä) 33

Kisaamisesta nauttiva Theo teki vaikutuksen. Neljässä kisassa ykkösen ajat, uran ensimmäisessä kakkosen aika. Theo aloitti GRL-uransa kotiradalla 22. toukokuuta Kamagurkan perässä kakkossijalla. Muistatko, Pauliina, vielä, mitä mietit kun Theo heti ensistarteissaan toukokuussa näytti niin lupaavaa tasoa? Olin aika häkeltynyt ja yllättynyt, miten se noin hyvin menee. Koira oli kuitenkin ihan vasta aloittelemassa uraansa, joten en odottanut muuta kuin mahdollisimman puhtaita juoksuja. Jo viikon päästä poika paransi luokkansa ykköseen Tampereella ajallaan 18.36, ja sijoitus toinen. Sisko Meryl Streep veti silloin viisi sadasosaa lujempaa. Kesäkuussa kotiradalla, uransa kolmannessa startissa, poika juoksi voitollaan 325: n ennätyksensä 21.20. Sitten Theo piti pitkän tauon GRL:n kisoista, ja palasi ovaalille sekä tasokkaaseen voittokantaan syyskuussa. Silloin poika voitti näytösjuoksutyyliin TGK 35 Anniversary Trophy n Turussa aikaan 21.02. Jälleen oma ennätys! Se oli uran toinen voitto, ja samalla nähtiin huolella ylivoimaa siinä kisassa. Mutta missä nopea poika oli välillä, sairaslomalla tai muuta? Olen itse kolmivuorotyössä ja etenkin 34 kesällä tein paljon viikonloppuisin vuoroja, Pauliina kertoo. Silloin välistä jäi valitettavan monta kisaa. Kisatauko siis johtui suurimmaksi osaksi tästä. Theon GRL-kausi päättyi voittoon syyskuun lopulla kotiradalla. Siinä samalla korjaantui myös 325:n ennätys lukemaan 20.90. Theo juoksi viidellä startillaan laatua sijoituksin kolme voittoa, kaksi hopeaa. Omassa kerhossa Vuoden Tulokas, valtakunnallisesti viides 23 tulokkaan joukossa. Mitä Theon viidestä kisasta arvostat itse eniten? Arvostan kaikkia niitä kisoja, koska Theo on koira, joka yrittää aina parhaansa ja rakastaa juoksemista. Olen aina iloinen kun juoksu onnistuu ja koira nauttii, kisamenestys on vain plussaa. Kerroit syksyllä, että Theossa on parasta sen luonne. Että Theo on iloinen, luottavainen ja hyvin kiltti poika. Huippu-urheilija paljastui silloin varsinaiseksi halinalleksi. Millaiset pisteet annat äidillesi pojan treenaamisesta? Äitini näkee paljon vaivaa sekä omien koiriensa että Theon eteen ja on aina valmis auttamaan. Hänellä on ollut suuri osuus Theon saavuttamassa menestyksessä, joten treenarina äiti ansaitsee täydet pisteet, Pauliina kiittelee. Onko sinulla jo ajatuksia tulevasta kisakaudesta lahjakkaan nuoren koiran kanssa? Tavoitteenani on pitää koira terveenä ja hyväkuntoisena, muuta on tässä kohtaa vielä vaikea sanoa tulevasta kisakaudesta. Onnittelut TGK:n Vuoden Koirille 2016! Sekä muille menestyneille! Maaliskuun lehdessä julkaisen aiempien vuosien menestyneitä muisteltaviksi. MirjaP

KOlme kuvaa TGK:n juhlavuoteen liittyen palstoilla vielä muistellaan kuvin. Tällä kertaa yksi kuva kirvoitti muistoja perheen rakkaista kuonokavereista. Pikku-Waltteri Mikin ja iskän kanssa siis palautti Susanna ja Mikko Haurusen oheisiin muistoihin. MP 2000-luvun kuvan nostattamia muistoja: Aloitimme kilpailuttamisen vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäinen greymme, Prinz Ronrico Väinö, päätyi meille Keltaisen Pörssin kautta. Mikon piti vain mennä katsomaan sitä vuonna 1996 syntynyttä koiraa, mutta ei raaskinut jättää sitä sinne. Niin Väinö saapui meille, ja olin maailman onnellisin, koska olin pikkutytöstä asti haaveillut greyhoundista. Nyt minulla sellainen oli. Vaikkakin 3-vuotias, mutta sinibrindle ja ratalinjainen. Sattumalta törmättiin Sartovuon Hessuun ja hänen kauttaan lajiin. Väinön kanssa kisattiin muutamat veteraanilähdöt. Siitä sitten pennun hankintaan. Onneksemme 2001 löytyi Starmie Mikki (pienin pennuista), ja siitä ISO kiitos Sartovuon perheelle. Mikin kanssa saimme kisata viisi hienoa kesää. Monia hienoja muistoja. Viimeisen kisansa Mikki juoksi 2008, Veteraanien SM-voitto 7-vuotiaana, startteja noin 98. Mahtava koira niin kotona kuin radalla. Eppu Normaali soi aina kisamatkoilla autossa, ja myös Mikin viimeisellä matkalla, jolloin hän sai nukahtaa ikiuneen autossa Eppujen soidessa omistajansa turvallisessa halauksessa. Jim Free liittyi joukkoomme 2004 Iso Dee, 35 Haurusen Waltterin Starmie Mikki on Vuoden Spintteri 2006, Vuoden Veteraani 2007, vuoden 2008 veteraanien Suomen Mestari. (Kuva: Taru Lehtonen) Dekke (2003-2009), voitti Virpiniemessä lähtönsä, kuten Mikkikin. Wolkkarimme laukesi Kalajoelle ja jouduimme ostamaan Transiitin. Silloin oli vitsit vähissä, mutta paras reissu ikinä. Asuntovaunu perässä, kesäloma juuri alkanut eikä kiirettä mihinkään, muistelee Susanna haikeana. Paso Dople, 2006 syntynyt Umppalumppa, juoksi urallaan hienoja juoksuja. Valitettavasti epäonni kohtasi muutamaan otteeseen. Joka kevät sattui jotain ikävää. Käärme puri ym. Viimeisin Umppiksen juoksu oli Suomi- Ruotsi -maaotteluvoitto. Keväällä 2010 Umppis loukkaantui todella pahasti ja siihen loppui hänen uransa. Hienoja hetkiä koettu ja upeita koiria joiden kanssa on saanut elellä monia vuosia. Mikko muistelee vielä 2000-lukua, joka oli heidän perheelleen hyvin raskas. Muistot siitä tuovat yhä kyyneleitä...

Waltteri sairastui vakavasti 2002, ja sairastelua jatkui u s e a m m a n vuoden. Mikistä tuli Waltterille ja meille erityislaatuinen koira, joka varmasti auttoi meitä jaksamaan. S a m o i n koko tämä Dekke ja Mikki voittivat Virpiniemessä. (Kuvat: Haurusten albumista) greyharrastus. Kuvia etsiessä tuli monta hienoa muistoa Mikki auttoi osaltaan Waltteria toipumaan ja toi eteen, ja samalla ikävä vanhoja ystäviä joista näin koko Haurusen perheelle suuren ilon niin on joutunut luopumaan. urheilijana kuin ystävänä. Susannan ja Mikon motto: Kerran greyhound, aina greyhound. Kuuman leiriviikon päätös, voitonmerkeissä Mikki. Waltteri ja Susanna iloisina. 36