KIRJALLINEN KYSYMYS 163/2002 vp Yksityisten yritysten järjestämä koulutus Eduskunnan puhemiehelle Ammatillisen perustutkinnon valmistavaan koulutukseen tarvitaan koulutuksen järjestämislupa, vaikka se suoritettaisiin näyttötutkintona. Opetuksen auditoinnilla varmistetaan valmistavan koulutuksen ja näyttöjen järjestämisedellytyksiä sekä annetun opetuksen laatua. On esiintynyt tapauksia, joissa työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat hankkineet yksityisyrittäjältä ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen ja näytöt. Yrittäjältä ei ole vaadittu koulutuksen järjestämislupaa eikä myöskään sitä, että yrittäjä järjestäisi koulutuksen sellaisen koulun kanssa, jolla on ministeriön myöntämä järjestämislupa. Jos TE-keskus voi hankkia valmistavan koulutuksen yrittäjältä, jolla ei ole järjestämislupaa, voi se hankkia myös sellaista ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa koulutusta, johon ei opetusministeriö antanut järjestämislupaa yhdellekään koulutuksen järjestäjälle. Ongelmalliseksi muodostuu opetuksen laadun takaaminen. Opettajien kelpoisuudesta ja opetusvälineiden riittävyydestä tai ajantasaisuudesta ei ole mitään takeita. Myöskään velvoitetta toimia yhteistyössä työelämän ja työmarkkinaosapuolien kanssa ei kyetä takaamaan. Nykyinen käytäntö voi johtaa hallitsemattomien koulutusmarkkinoiden syntymiseen, jossa yksityiset firmat järjestävät koulutusta ilman, että niiden antamaa opetusta kyetään laadullisesti arvioimaan. Opetuksen järjestämisedellytyksiä mittaava auditointi on tärkeä osa koulutuksen laadun takaamista. Laadunvarmistuksen merkitys korostuu tilanteessa, jossa TE-keskusten ammatillisen koulutuksen järjestämisestä kilpaillaan eri tahojen välillä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voivatko yksityiset yritykset ja konsultit järjestää ammatillisiin tutkintoihin tähtäävää koulutusta ilman järjestämislupaa ja auditointia, miten hallitus aikoo saattaa yksityiset koulutuksen järjestäjät samankaltaiseen laadunvarmistusjärjestelmään kuin ammatilliset oppilaitokset ja katsooko hallitus nykyiseen käytäntöön liittyvän ongelmia? Helsingissä 26 päivänä helmikuuta 2002 Matti Huutola /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Huutolan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 163/2002 vp: Voivatko yksityiset yritykset ja konsultit järjestää ammatillisiin tutkintoihin tähtäävää koulutusta ilman järjestämislupaa ja auditointia, miten hallitus aikoo saattaa yksityiset koulutuksen järjestäjät samankaltaiseen laadunvarmistusjärjestelmään kuin ammatilliset oppilaitokset ja katsooko hallitus nykyiseen käytäntöön liittyvän ongelmia? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: 1. Näyttötutkintojen järjestäminen Ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomina näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Opetusministeriö päättää tutkinnoista, jotka voidaan suorittaa näyttötutkintoina. Opetushallitus päättää tutkintojen perusteista. Ammatilliset perustutkinnot voidaan suorittaa kahdella tavalla, ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavana tutkintona ja ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomana näyttötutkintona. Ammatillisena peruskoulutuksena tutkinto suoritetaan suorittamalla hyväksytysti tutkinnolle vahvistettuun opetussuunnitelmaan kuuluvat opinnot. Tutkintotodistuksen antaa koulutuksen järjestäjä. Näyttötutkintojärjestelmässä tutkintotodistuksen antaa tutkintotoimikunta, kun henkilö on suorittanut kaikki osat, joista tutkinto muodostuu. Ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa vain näyttötutkintoina. Eräiden näyttötutkintoina järjestettävien ammatillisten perustutkintojen näyttötutkintojen perusteissa on kuitenkin kansallisesta lainsäädännöstä tai kansainvälisistä sopimuksista johtuvia opetuksen määrään liittyviä erillisiä määräyksiä. Tällaisia tutkintoja ovat ainakin merenkulkualan perustutkinto sekä sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon valmistavan koulutuksen laajuus on vähintään 80 ja enintään 120 opintoviikkoa, jos opiskelija ei aiemmin ole suorittanut alan tutkintoa. Näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvomisesta sekä tutkintotodistusten myöntämisestä vastaavat ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 7 :ssä tarkoitetut tutkintotoimikunnat, joissa on edustettuna ainakin työnantajia, työntekijöitä, opettajia ja tietyin edellytyksin itsenäisiä ammatinharjoittajia. Toimikunnat asettaa Opetushallitus. Tutkintojen käytännön järjestämisestä tutkintotoimikunnat sopivat ammatillisen koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten sekä tarvittavan asiantuntemuksen omaavien rekisteröityjen suomalaisten yhteisöjen tai säätiöiden ylläpitämien laitosten kanssa. Tutkintojen perusteista, järjestämissopimusten solmimisen edellytyksistä ja sopimusten sisällöstä, tutkintotodistuksista sekä tutkintosuoritusten arvioinnista säädetään ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa asetuksessa (812/1998). 2. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen järjestäminen Näyttötutkintojärjestelmän perusajatuksena on mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen riip- 2
Ministerin vastaus KK 163/2002 vp Matti Huutola /vas pumatta sen hankintatavasta. Näyttötutkintoon osallistuminen ei edellytä sitä edeltävää koulutusta. Tämä on mahdollista esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilöt ovat hankkineet ammattitaitonsa työelämässä. Käytännössä useimmat näyttöihin osallistuvat kuitenkin osallistuvat valmistavaan koulutukseen. Sitä voidaan järjestää opetusministeriön pääluokasta rahoitettuna omaehtoisena koulutuksena, työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena tai yksityisten elinkeinonharjoittajien elinkeinotoimintana. Opetusministeriön pääluokasta rahoitettu koulutus järjestetään järjestämisluvan piirissä olevissa oppilaitoksissa. Koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä päättää opetushallituksen vahvistamien tutkintojen perusteiden mukaisesti koulutuksen järjestäjä. Koulutukseen osallistuvalle tulee järjestää mahdollisuus osana koulutusta suorittaa näyttötutkinto. Koulutuksen järjestämisessä noudatetaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 4 :n mukaan opetusministeriö voi myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavan ja muun ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämiseen. Ministeriö voi myöntää myös luvan näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen järjestämiseen, käytännössä osana ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupaa, jolloin koulutuksen järjestäjä päättää koulutuksen kohdentamisesta nuorille ja aikuisille. Tällöin luvan myöntämisessä noudatetaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 9 :n säännöksiä. Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä on, että koulutus on tarpeellista ja että luvan hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Luvan saaneet koulutuksen järjestäjät ovat opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän piirissä. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen järjestämisestä työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena on voimassa, mitä työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/1990) säädetään. Lain 5 :n mukaan koulutusta voidaan hankkia ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetuilta järjestämisluvan saaneilta koulutuksen järjestäjiltä sekä yliopistoilta ja korkeakouluilta. Lisäksi koulutusta voidaan hankkia muilta työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen järjestämiseen soveltuvilta koulutuspalvelujen tuottajilta. Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen hankinta perustuu avoimeen kilpailutukseen julkisia hankintoja koskevien säännösten mukaisesti. Kouluttajien väliselle kilpailulle ei tule asettaa kilpailua rajoittavia esteitä. Kouluttajien pätevyys ja muu soveltuvuus selvitetään tarjouskilpailun yhteydessä sekä seuraamalla aiemmin toteutetun koulutuksen laatupalautteita. Tarjouskilpailun perusteella TE-keskuksen työvoimaosasto voi hankkia ammattiin valmistavaa koulutusta myös sellaisilta yksityisiltä kouluttajilta, joilla ei ole koulutuksen järjestämislupaa. Käytännössä pääosa näyttötutkintoon valmistavasta koulutuksesta kuitenkin hankitaan opetusministeriön myöntämän järjestämisluvan omaavilta koulutuksen järjestäjiltä. Näyttötutkintoon tähtäävän työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen tarjouspyynnössä ja hankintasopimuksessa edellytetään tarkka kuvaus siitä, kuinka kouluttaja on varmistanut opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa näyttötutkinnot. Kouluttajalla tulee siis olla opiskelijoiden osallistumista koskeva sopimus sellaisen tahon kanssa, jolle tutkintotoimikunta on antanut oikeuden tutkintojen järjestämiseen. Elinkeinotoimintana järjestettävää näyttötutkintoihin valmistavaa koulutusta säätelee yleinen elinkeinotoimintaa koskeva lainsäädäntö. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 :n mukaan näyttötutkintojen nimikkeitä saa käyttää vain tutkinnoista, jotka on suoritettu kyseisen lain mukaisesti osoittamalla ammattitaito näyttötutkinnossa. Käytännössä näyttötutkintoihin valmistavaa koulutusta järjestetään elinkeinotoimintana harvoin. Merkittävintä on hierojan ammattitutkintoon valmistava koulutus, jota järjestää useampikin elinkeinonharjoittaja. 3
Ministerin vastaus 3. Johtopäätöksiä Näyttötutkintojärjestelmässä laadunvarmistusjärjestelmänä toimii itse näyttötutkinto riippumatta siitä, missä osoitettava ammattitaito on hankittu. Näyttötutkinnossa arvioidaan osaamista, ei koulutusta. Työelämän edustajista koostuvilla tutkintotoimikunnilla on keskeisenä tehtävänä myös seurata näyttötutkintojärjestelmän toimivuutta sekä tehdä ehdotuksia näyttötutkintojärjestelmän ja tutkintojen perusteiden kehittämiseksi. Opetusministeriö pitää näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen hyvää laatua erittäin tärkeänä opiskelijoiden oikeusturvan ja työelämän ammattitaitotason kannalta. Opetus- ja työministeriöiden toimialaan kuuluvassa koulutuksessa on käytössä laatua ennakoivasti valvovia keinoja. Ennakoivia keinoja ei ole käytettävissä niiden kohdalla, jotka harjoittavat koulutusta elinkeinotoimintana, mikä voi periaatteessa aiheuttaa ongelmia. Käytännössä ongelmia ei ole kuitenkaan juurikaan ilmennyt. Opetusministeriö katsoo, että nykyiseen lainsäädäntöön ja hallintokäytäntöön ei liity sellaisia ongelmia, että muutoksiin olisi aihetta. Ministeriö seuraa tilannetta ja mikäli ongelmia myöhemmin ilmenee, ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 2002 Opetusministerin sijainen Ministeri Suvi Lindén 4
Ministerns svar KK 163/2002 vp Matti Huutola /vas Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Matti Huutola /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 163/2002 rd: Kan privata företag och konsulter ordna utbildning som siktar mot yrkesexamina utan att ha tillstånd eller bemyndigande därför, hur avser regeringen att införa privata utbildningsanordnare i samma system för kvalitetskontroll som gäller för yrkesläroanstalterna och anser regeringen att nuvarande praxis är förenad med några problem? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: 1. Anordnande av fristående examina Oberoende av hur yrkesskickligheten förvärvats kan yrkesinriktade grundexamina, yrkesexamina och specialyrkesexamina avläggas som fristående examina. Undervisningsministeriet beslutar om de examina som kan avläggas som fristående examina. Utbildningsstyrelsen beslutar om examensgrunderna. Yrkesinriktade grundexamina kan avläggas på två sätt, dels i examina som avläggs efter en yrkesinriktad grundutbildning, dels i fristående examina oberoende av hur yrkesskickligheten förvärvats. I den yrkesinriktade grundutbildningen avläggs en examen sedan studierna enligt den fastställda examensläroplanen avklarats. Examensbetyget utfärdas av utbildningsanordnaren. I systemet med fristående examina utfärdas examensbetyget av examenskommissionen sedan en person har slutfört alla delar som en examen består av. Yrkesexamina och specialyrkesexamina kan bara avläggas som fristående examina. I vissa examensgrunder för fristående examina då yrkesinriktade grundexamina anordnas som fristående examina finns dock särskilda bestämmelser om omfattningen av undervisningen som beror på den nationella lagstiftningen eller internationella avtal. Sådana examina är åtminstone grundexamen i sjöfart samt grundexamen inom social- och hälsovårdsbranschen. T.ex. den förberedande utbildningen för grundexamen inom social- och hälsovårdsbranschen omfattar minst 80 och högst 120 studieveckor om en studerande inte tidigare har avlagt någon examen inom branschen. Enligt 7 lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning (631/1998) bär examenskommissionerna ansvaret för att ordna och övervaka de fristående examina samt för att examensbetyg utfärdas. Examenskommissionerna företräds åtminstone av arbetsgivare, arbetstagare, lärare och i vissa fall självständiga yrkesutövare. Examenskommissionerna tillsätts av Utbildningsstyrelsen. För praktiska arrangemang av examenstillfällen avtalar examenskommissionerna med yrkesutbildningsanordnare, läroanstalter och sådana inrättningar som har den nödvändiga sakkunskapen och som drivs av registrerade finländska sammanslutningar eller stiftelser. Förordningen om yrkesinriktad vuxenutbildning (812/1998) innehåller bestämmelser om examensgrunder, avtal om att ordna examina, innehållet i ett avtal, examensbetyg samt bedömningen av examensprestationerna. 5
Ministerns svar 2. Anordnande av förberedande utbildning för fristående examina Idén bakom de fristående examina är att det skall vara möjligt att visa sin kompetens oberoende av hur yrkesskickligheten förvärvats. Någon föregående utbildning för att delta i en fristående examen krävs inte utan en sådan är möjlig till exempel om en person förvärvat yrkesskickligheten i arbetslivet. I praktiken deltar de flesta som går upp i provet dock i förberedande utbildning. En sådan kan ordnas som frivillig utbildning som finansieras ur undervisningsministeriets huvudtitel, arbetskraftspolitisk vuxenutbildning eller verksamhet bedriven av privata näringsidkare. Utbildning som finansieras ur undervisningsministeriets huvudtitel ordnas i de läroanstalter som omfattas av tillstånd för dylik utbildning. Det är utbildningsanordnaren som i enlighet med de examensgrunder som Utbildningsstyrelsen fastställt bestämmer om innehållet i utbildningen och om ordnande av den utbildning som förbereder för en fristående yrkesexamen. Den som deltar i utbildningen skall ha möjlighet att som en del av utbildningen avlägga en fristående examen. Gällande lagstiftning och andra bestämmelser om yrkesinriktad vuxenutbildning följs vid ordnande av utbildningen. Enligt 4 lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning (631/1998) kan undervisningsministeriet bevilja en kommun, samkommun, en registrerad sammanslutning eller stiftelse tillstånd att ordna utbildning som förbereder för yrkesexamen eller specialyrkesexamen samt yrkesinriktad tilläggsutbildning. Ministeriet kan också bevilja tillstånd som förbereder för utbildning för en yrkesinriktad grundexamen som avläggs i en fristående examen. I praktiken utgör tillståndet en del av tillståndet för den yrkesinriktade grundutbildningen och det är utbildningsanordnaren som bestämmer på vilket sätt utbildningen skall rikta sig till ungdomar och vuxna. För tillståndet iakttas bestämmelserna i 9 lagen om yrkesutbildning (630/1998). En förutsättning för att ett tillstånd skall beviljas är att utbildning behövs och att sökanden har yrkeskompetens och ekonomiska förutsättningar att ordna utbildningen på ett ändamålsenligt sätt. Utbildning får inte ordnas i syfte att uppnå ekonomisk vinst. Utbildningsanordnare som har tillstånd omfattas av finansieringssystemet för undervisning och kultur. För att ordna utbildning i form av arbetskraftspolitisk vuxenutbildning som förbereder för en fristående yrkesexamen gäller bestämmelserna i lagen om arbetskraftspolitisk vuxenutbildning (763/1990). Enligt 5 kan utbildning anskaffas hos utbildningsanordnare med ett sådant tillstånd som avses i lagen om yrkesutbildning och i lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning samt hos universitet och högskolor. Dessutom kan utbildning anskaffas från andra utbildningsproducenter för vilka arbetskraftspolitisk vuxenutbildning lämpar sig. Anskaffningen av arbetskraftspolitisk vuxenutbildning är baserad på öppen konkurrensprövning i enlighet med bestämmelserna för offentlig upphandling. Det är förbjudet att uppställa hinder för konkurrensen mellan utbildarna. Utbildarnas kompetens och annan lämplighet utreds i samband med offerttävlingen och genom kvalitetsuppföljning av tidigare genomförd utbildning. På grundval av en offerttävling kan arbetskraftsavdelningen vid en TE-central skaffa utbildning som förbereder för ett yrke också hos sådana privata utbildare som saknar tillstånd att ordna utbildning. I praktiken sker huvuddelen av den förberedande utbildningen inför en fristående yrkesexamen dock på utbildningsanstalter som har undervisningsministeriets tillstånd. I offertanhållan och anskaffningsavtalet för att få ordna utbildning i form av arbetskraftspolitisk vuxenutbildning som förbereder för en fristående yrkesexamen krävs en noggrann beskrivning av hur utbildaren garanterar att studerande kan avlägga fristående yrkesexamina. Utbildaren skall alltså ha ett avtal om att studerande får delta i fristående examina med en sådan utbildningsanordnare som av examenskommissionen beviljats rätt att ordna examenstillfällen. Den förberedande utbildningen inför en fristående yrkesexamen som näringsidkande bestäms i lagstiftningen på området. Enligt 12 lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning får benämningarna på yrkesexamina användas endast om examina som har avlagts enligt denna lag och exami- 6
Ministerns svar KK 163/2002 vp Matti Huutola /vas nanden visat att han eller hon besitter den yrkesskicklighet som förutsätts. Det är i praktiken sällsynt att den förberedande utbildningen inför en fristående yrkesexamen genomgås i näringslivet. Den vanligaste utbildningen är utbildning för yrkesexamen för massör. Sådan ordnas av flera näringsidkare. 3. Slutledningar Kvalitetskontrollen för fristående examina utgörs av själva examen och är oberoende av hur yrkesskickligheten som testas har förvärvats. I en fristående examen bedöms kunnandet, inte utbildningen. Examenskommissionerna som består av representanter för arbetslivet har i uppdrag också att se hur systemet fungerar och komma med förbättringsförslag för examensarrangemang och -grunder. Undervisningsministeriet anser att det är viktigt att utbildning som förbereder för en fristående yrkesexamen håller hög kvalitet med tanke på rättsskyddet för studerande och kompetensnivån i arbetslivet. Den utbildning som hör till undervisnings- och arbetsministerierna har tillgång till metoder för kvalitetskontroll. I utbildningen hos näringsidkare saknas kontrollmedel och problem kan uppstå. I praktiken har dylika dock inte visat sig. Undervisningsministeriet anser att nuvarande lagstiftning och förvaltningsförfarande inte är förknippade med sådana problem som kräver ändringar. Ministeriet följer med läget och vidtar åtgärder om det dyker upp problem. Helsingfors den 27 mars 2002 Undervisningsministerns ställföreträdare Minister Suvi Lindén 7