Lausuntopyyntö STM 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Pirkkalan kunta 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Kati Selkämaa 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa Matkapuhelin Sähköposti Paula Paavilainen Perusturvajohtaja 050 5536051 paula.paavilainen@pirkkala.fi 4. Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä 03.03.2014 5. Toimielimen nimi Toimielimen nimi - Kunnanhallitus 6. Onko vastaaja
7. Kunta numero tilastokeskuksen luokituksessa 8. 5 :ssä säädetään palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava mahdollisuuksien mukaan lähellä asukkaita, mutta palveluja voidaan niiden saatavuuden tai laadun turvaamisen niin edellyttäessä keskittää. Onko linjaus tarkoituksenmukainen? 9. 6 :ssä säädetään palvelujen kielestä. Turvaako lakiehdotus kielellisten oikeuksien toteutumisen riittävän hyvin? ota kantaa 10. Muita huomioita 1 luvun säännöksistä - Järjestämislakiesitys ei ole tarkoituksenmukainen kehyskuntien osalta. On kiistaton tosiasia, että kehyskuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tuotetaan jo nykyisin lähellä asukkaita laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Järjestämislakiesitys heikentää erityisesti kehyskuntien asukkaiden palvelujen kustannustehokkuutta. Kielellisiin oikeuksiin ei pidä puuttua sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Kielikysymykset kuuluvat perustuslain ja kielilain piiriin. Järjestämisvastuuta määriteltäessä ei ole huomioitu vapaata hoitoon hakeutumista, joka on voimassa perusja erikoissairaanhoidossa. Lakiesityksen tavoite yhdenmukaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sulkee pois kuntien itsenäisen päätäntävallan.
11. 7 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueista sekä perustason alueista. Järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä säädetään tarkemmin 11 :ssä. Pääsäännön mukaisesti sosiaali- ja terveysalue vastaa kaikkien palvelujen järjestämisestä. Perustason alueella on kuitenkin rajoitettu palvelujen järjestämisoikeus. Tulisiko kaikkien sosiaalija terveyspalvelujen kuulua vain sosiaali- ja terveysalueen järjestämisvastuulle? 12. 8 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueiden sekä perustason alueiden muodostumisen yleisistä edellytyksistä. Ovatko laissa määritellyt sosiaali- ja terveysalueiden yleiset edellytykset riittävän selkeitä? 13. Ovatko laissa määritellyt perustason alueiden yleiset edellytykset riittävän selkeät?
14. 11 :ssä säädetään järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä. Valitkaa seuraavista vastausvaihtoehdoista yksi, joka vastaa parhaiten näkemystänne. Avoimet vastaukset: Joku muu, mikä - Kunnalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, millaisia palveluja kunta järjestää, miten niitä kehitetään ja mitkä ovat palvelujen järjestämisen painopistealueet. Näin kunta voi huomioida alueellaan vallitsevan palvelutarpeen. Järjestämislakiesityksessä ei huomioida riittävästi kuntapalveluiden horisontaalista integraatiota. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisvastuun irrottaminen muiden kuntapalveluiden kokonaisuudesta ei ole tarkoituksenmukaista. 15. 16 :ssä säädetään erityisvastuualueiden tehtävistä. Tuleeko erityisvastuualueella olla kaikki säännöksessä luetellut tehtävät? 16. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen Ei, valitkaa seuraavista erityisvastuualueille säädetyistä tehtävistä ne, joita erityisvastuualueilla ei mielestänne tulisi olla.
17. Muita huomioita 2 luvun säännöksistä - Järjestämislakiesitys ei huomioi Paras -lainsäädännön perusteella muodostettuja toimivia yhteistoiminta-alueita. Puitelain perusteella luotujen toimivien yhteistoiminta-alueiden hajottaminen ei ole perusteltua. Nykyisen lainsäädännön perusteella muodostettujen yhteistoiminta-alueiden, joiden talous on vahva ja palvelut hyvällä tasolla tulisi voida jatkossakin järjestää perustason palvelut itse. Järjestämislakiesityksessä perustason alueille määritelty vähintään 20.000 asukkaan kuntakohtainen väestöpohja ei ole johdonmukainen verrattuna nyt voimassa olevaan lainsäädäntöön. Linjaus ei myöskään ole yhdenmukainen muualla lainvalmistelussa käytetyn ilmauksen vähintään noin 20.000 asukasta kanssa. Tämä muualla lainvalmistelussa esitetty linjaus jättää tarkoituksenmukaista harkinnanvaltaa palveluiden järjestämiseen. Järjestämislakiluonnoksessa ei mitenkään kiinnitetä huomiota siihen, että jatkossa kuntien asukaslukuun perustuvilla rajoituksilla ei ole merkitystä, koska perusterveydenhuollon vapaa hoitoon hakeutuminen mahdollistaa kansalaiselle vapauden hakeutua hoitoon mihin tahansa kuntaan. Tosiasiallisesti kunnassa voi olla enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita kuin asukkaita. Myös kotikuntalain nykyinen väljä tulkinta
kotikunnasta vaikuttaa helppouteen, jolla kansalainen voi määritellä oman kotikuntansa. Kommentit erva-alueiden tehtäviin (kysymys 15): -Erva-alue ei voi ohjata kuntien omassa päätösvallassa olevien muiden kuin sote-palvelujen hallinnonalan toimintaa. - Erva-alue ei voi määritellä sote-alueiden tai perustason alueiden työvoimatarvetta. - Jos valmiussuunnittelun yhteensovittaminen siirtyy erva-alueille, niin miten huomioidaan kunnan valmiussuunnittelun kokonaisuus? - Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen erva-alueen tehtävänä vie hyvinvoinnin edistämistä liian paljon sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnaksi. Kunnat ovat lainsäädännön mukaisesti vastuussa oman alueensa asukkaiden terveydestä ja hyvinvoinnista, mutta järjestämislakiesitys siirtää vastuuta sosiaali- ja terveydenhuollolle. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista. 18. 17 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen hallinnosta. Pääsääntöisesti alueiden hallinto järjestetään vastuukuntamallilla, joka poikkeaa nykyisin käytössä olevasta vastuukuntamallista. Onko järjestämislain mukainen vastuukuntamalli selkeä? 19. 18 :ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudellisesta ja taloudellisesta vastuusta. Onko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen oikeudellinen vastuutaho säännösten perusteella selkeä? 20. 19 :ssä säädetään edellytyksistä, joiden toteutuessa sosiaali- ja terveysalueeseen kuuluvat kunnat voivat päättää alueen hallinnoimisesta kuntayhtymämallilla. Yksi edellytyksistä on, että kuntayhtymää kannattaa vähintään puolet alueen kunnista, joiden asukasluku on vähintään 2/3 alueen yhteenlasketusta asukasluvusta. Ovatko nämä suhdeluvut oikeita?
21. Pitäisikö sote-alueeseen kuuluvilla kunnilla olla esitettyä vapaampi mahdollisuus sopia, hallinnoidaanko aluetta vastuukuntamallilla vai kuntayhtymämallilla? Avoimet vastaukset: Kyllä 22. 21 :ssä säädetään vastuukuntamallin yhteistoimintasopimuksesta. Edustajainkokous hyväksyy yhteistoimintasopimuksen. Kuinka yhteistoimintasopimuksesta tulisi päättää?
23. 22 :ssä säädetään vastuukunnan yhteisestä toimielimestä. Kaikista kunnista ei välttämättä ole edustajaa toimielimessä. Onko tarkoituksenmukaista, että lain mukaan kaikilla kunnilla ei tarvitse olla edustajaa toimielimessä? 24. 23 :ssä säädetään vastuukuntamallin toimielimen tehtävistä. Ovatko ne hyväksyttäviä? 25. Onko hyväksyttävää, että vastuukuntamallissa toimielimen tilinpäätös tulee hyväksyä edustajainkokouksessa? 26. 31 40 :ssä säädetään erityisvastuualueiden hallinnosta. Onko esitetty erityisvastuualueen
hallinnon järjestäminen mielestänne tarkoituksenmukainen? 27. 34 :ssä säädetään erityisvastuualueen hallituksen kokoonpanosta. Onko hallituksen kokoonpano tarkoituksenmukainen? 28. 39 :ssä säädetään erityisvastuualueen päätösvallasta. Onko hyväksyttävää, että erityisvastuualueilla on suoraa päätösvaltaa sote- ja perustason alueiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa? 29. Muita huomioita 3 luvun säännöksistä - Kokonaisuutena järjestämislakiesitys ei ole selkeä, eikä se ota riittävästi kantaa sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluiden järjestämisen toiminnallisuuteen ja taloudellisuuteen. Lakiesitys rakentaa uusia hallinnollisia himmeleitä eivätkä lakiesityksessä kuvatut hallinnolliset mallit takaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuutta palvelun käyttäjän (asiakkaan) tai maksajan (kunta) näkökulmasta. Erityisesti vastuukuntamalli on hallinnollisesti raskas ja epäselvä. Lakiesityksessä epäselväksi jää myös erityisvastuualueiden rooli. On erittäin epätodennäköistä, että kuntien ääni tulee kuuluviin erityisvastuualueiden hallituksessa. 30. Huomioita 4 luvun säännöksistä Ei vastauksia. 31. 47 :ssä säädetään perustason alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko perustason alueen rahoitusperiaate selkeä? 32. 48 :ssä säädetään sote-alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Sote-alueen rahoitus koostuu sekä alueen kuntien että sote-alueeseen mahdollisesti kuuluvien perustason alueiden maksuosuuksista. Onko sote-alueen rahoitus selkeä? 33. 49 :ssä säädetään erityisvastuualueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko ervan rahoitus selkeä?
34. 50 :ssä säädetään alijäämän kattamisvelvollisuudesta perustason alueella, sote-alueella ja erityisvastuualueella. Onko säännös hyväksyttävä? 35. Muita huomioita luvun 5 säännöksistä - Lakiesityksen keskeisiä ongelmia on vastuiden epäselvyys ja hajanaisuus. Rahoitusvastuu on peruskunnilla, oikeudellinen vastuu vastuukunnalla, kun taas järjestämisvastuuta koskeva päätösvalta on osoitettu kuntien yhteiselle toimielimelle ja edustajainkokoukselle. Edellä mainitun vuoksi myös rahoitukseen liittyvät säännökset sisältävät epäselvyyksiä ja epävarmuustekijöitä. Perustason kunnat rahoittavat lakiesityksen mukaan perustason aluetta painotetulla kapitaatiolla. Koska valtionosuusuudistus on vielä kesken, eivät painotetun kapitaation perusteet käy selkeästi esille lakiesityksestä. Valtionosuusuudistuslainsäädännön tulisi olla ensin valmis, ennen kuin siihen voidaan viitata muussa lainsäädännössä. On myös epäselvää, miten kuntien todelliset sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset tulevat muuttumaan, jos kunnat rahoittavat sote-aluetta sekä kapitaatioperusteisesti että käyttöön perustuvilla maksuilla. Kun rahoitus ja järjestämisvastuu erkanevat toisistaan, ei kunnilla ole realistisia mahdollisuuksia vaikuttaa oman kuntansa asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin. 36. Huomioita 6 luvun säännöksistä - Järjestämislakiesityksessä esitetyt aluehallintoviranomaisen valvontatehtävät (kohdistuvat erityisvastuualueisiin, sosiaali- ja terveysalueisiin sekä perustason alueisiin) tulee paisuttamaan aluehallintoviranomaisen tehtävämäärää ja samalla valvontaan tarvittavia resursseja. Valvontaorganisaatiot paisuvat, mikä ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten hillitsemiseksi tarkoituksenmukaista. 37. 70 :ssä säädetään henkilön hoidon järjestämisestä hänen muuttaessa uuteen kotikuntaan. Nykyään kotikunnan muuttuessa perhehoidon, laitoshoidon ja asumispalvelujen rahoitusvastuu säilyy entisellä kotikunnalla. Ehdotuksen mukaan järjestämisvastuun siirtyessä myös rahoitusvastuu siirtyy uudelle kotikunnalle. Onko esityksen mukainen rahoitusvastuun siirtyminen kotikunnan muuttuessa hyväksyttävää?
Avoimet vastaukset: Kyllä 38. 73 :ssä säädetään asiakas- ja potilastietojen rekisterinpidosta. Pidättekö hyväksyttävänä, että rekisterinpito määrätään sosiaali- ja terveysalueen vastuukunnan tehtäväksi myös perustason asiakas- ja potilastietojen osalta? 39. Muita huomioita 7 luvun säännöksistä - Valmiuteen kuuluvista asioista tulee säätää ainoastaan valmiuslaissa. Asiakas- ja potilastietojen rekisterinpitoon liittyviä asioita ei ole ottaa mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesitykseen, koska rekisterinpidosta on säädetty muussa lainsäädännössä. Kotikunnan muuttuessa rahoitusvastuun tulee siirtyä uudelle kotikunnalle. 40. Voimaanpanolain 3 ja 4 :ssä säädetään sote-alueen ja perustason alueen muodostamisesta. Onko väestökriteerien sitominen vuoden 2013 loppuun hyväksyttävää?
41. Onko alueista päättämisen aikataulu sopiva? 42. 5 :ssä säädetään Uudenmaan sosiaali- ja terveysalueesta. Onko säännös mielestänne hyväksyttävä? ota kantaa 43. 13 :ssä säädetään perustason alueen oikeudesta järjestää erikoissairaanhoidon palveluja. Onko säännöksen mukainen lupamenettely tarkoituksenmukainen?
44. 14 :ssä säädetään henkilöstön asemasta. Ehdotukseen ei sisälly henkilöstön osalta määräaikaista siirtymäsuojaa. Onko henkilöstön asemasta säädetty asianmukaisesti? 45. 15 :ssä on säädetty omaisuusjärjestelyistä. Onko linjaus hyväksyttävä? 46. Millaista muutostukea toivoisitte valtioneuvoston kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen tarjoavan? Ei vastauksia. 47. Muut kommentit hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä - Tampereen kaupunkiseudun kuntien yhteisen näkemyksen mukaisesti Tampereen kaupunkiseudun kunnat eivät näe mahdollisena sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämistä järjestämislakiluonnoksen edellyttämällä tavalla. Lakiesitys ei ota riittävästi kantaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallisuuteen ja taloudellisuuteen. Tampereen kaupunkiseudun kunnat esittävät, että sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön valmistelua tulee jatkaa ja ottaa huomioon mm. Tampereen kaupunkiseudun valmisteilla oleva seutukaupunkimalli. Tampereen kaupunkiseutu korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ohjausmallin selkeyttä ja kustannusten hallittavuutta, selkeää hallintomallia, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden integraation tärkeyttä sekä integraatiota kunnan muihin palveluihin. Tampereen kaupunkiseudulla on valmisteltu uutta ns. seutukaupunkimallia. Valmisteilla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain tulisi mahdollistaa seutukaupunkityyppinen toimintamalli, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on seutukaupungilla ja palveluiden tuotantovastuuta on myös palvelukunnilla ja muilla palveluntuottajilla. Lainsäädännössä ei ole tarpeen säätää henkilöstön asemasta, koska tällöin otetaan kantaa palveluiden tuottamiseen. Tuotantotapa tulee jättää seutukaupungin
päätettäväksi. Tähän malliin on sovitettavissa yhteen koko maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen ja palvelutuotanto. Vaativan erikoissairaanhoidon järjestämisvastuu olisi seutukaupungilla yliopistollisen sairaalan toimiessa tuotanto-organisaationa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesitystä ei ole valmisteltu riittävän huolellisesti, jonka vuoksi laki on palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Lakiesitys ei ole perustuslain mukainen. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiluonnos ei ole oleellisesti muuttunut ensimmäisen, kevään 2013 kuulemiskierroksen perusteella. Kuntatasolla on erittäin vaikea luottaa siihen, että kuntien kuuleminen johtaisi käytännössä kuntien mielipiteen huomioimiseen. Kuulemisen pintapuolisuus tulee esille myös siinä, että järjestämislain valmistelutyöryhmään kuuluneet asiantuntijat ovat jättäneet eriävän mielipiteensä/muutosehdotukset jo loppuraporttiin. Tästä saa vaikutelman, että niin asiantuntijoiden mielipiteet kuin kuntien kuuleminen on vain muodollisuus sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelussa. Voimassa olevien, Paras -lainsäädännön mukaisesti perustettujen yhteistoiminta-alueiden tulee saada jatkaa toimintaansa. Toimivien yhteistoiminta-alueiden rikkominen ei ole tarkoituksenmukaista. Kansalaisten on myös hyvin vaikea luottaa päätöksentekoon, joka muuttaa heidän palvelujaan muutamien vuosien välein. Pirkkalan ja Vesilahden välinen toiminnassa oleva yhteistoiminta-alue on rakennettu niin kiinteäksi, että sen purkaminen on tosiasiallisesti äärimäisen hankalaa. Toiminnallisesti saadut synergiset hyödyt ovat mittavia ja toiminta on kustannustehokasta ja laadukasta. Järjestämislakiluonnoksen mukaan valtioneuvosto tulee määräämään perustason alueet sekä sosiaali- ja terveysalueet. Tämä ylhäältä päin määrääminen tulee olemaan haitallista ainakin kaupunkiseutujen kehyskuntien nykyiselle innovatiiviselle ja palvelujen jatkuvan parantamisen periaatteelle. Kaupunkiseutujen elinvoimaa selittää osittain kuntien positiivinen kilpailu, joka synnyttää uusia innovaatiota. Ylhäältä päin määrätyt alueet eivät enää kannusta jatkuvalle toiminnan kehittämiselle, koska rakenne on turvattu normiohjauksella. Lakiluonnoksessa ei toteudu alkuperäinen ajatus vertikaalisesta ja horisontaalisesta integraatiosta, joissa kytkettäisiin yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon perustaso ja erityistaso sekä sote-palvelut ja kunnan muut palvelut. Lakiesitys rikkoo erityisesti horisontaalista integraatiota, joka on kuntalaisen/asukkaan näkökulmasta kaikkein keskeisin. Toimivakaan vertikaalinen sote-integraatio ei auta kunnan asukasta arjen hallinnassa, koska suurin osa kuntalaisen arkista elämää tapahtuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen ulkopuolella. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesityksen myötä on käytännössä rakentumassa uusi paikallisviranomainen kuntien rinnalle. Suomalaisen hallinnon uudistamisen lähtökohtana on ollut paikallishallinnon yksinkertaistaminen ja kustannustehokkuuden lisääminen, mutta järjestämislakiesityksen mukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon uudet, päällekkäiset rakenteet ja niiden irtautuminen muusta kunnallishallinnosta vie kehitystä täysin toiseen suuntaan. Lakiesitys kohtelee kuntia täysin eri tavoin palveluiden järjestämisoikeutta määriteltäessä riippuen kunnan väestömäärästä ja siitä, mihin työssäkäyntialueeseen kunta kuuluu tai mikä on sen sijainti maakunnan kontekstissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen valmistelussa ei ole huomioitu Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan linjauksia. Järjestämislakiesityksessä esitetyt linjaukset hallintorakenteesta ovat määräysten vastaisia ja rakentavat päällekkäisen hallinnollisen tason. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat luonteeltaan lähipalveluja, joita koskeva päätöksenteko tulee järjestää läheisyysperiaatteen mukaisesti mahdollisimman lähellä kuntalaista. Nyt esitettyjen linjausten pohjalta merkittävä osa kuntalaisia siirtyy yhä kauemmas itseään koskevasta päätöksenteosta. Tosiasiallista päätösvaltaa ei korvaa mahdollisesti kehitettävät asukas- tai käyttäjädemokratiaan liittyvät uudet vaikuttamisen muodot. Vaikuttamismahdollisuus ilman taloudellista päätösvaltaa on näennäisdemokratiaa, joka ei toteuta itsehallinnon periaatteita.