Tietokortti kemiallisesta altistumisesta metalli- ja autoalojen työtehtävissä PEHMEÄJUOTOS Tiivistelmä Juottamisella tarkoitetaan metalliosien yhdistämistä metallisella sideaineella - juotteella - jonka sulamispiste on alhaisempi kuin yhdistettävien metallien. Elektroniikkatöissä juottamisella tarkoitetaan joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ns. pehmeäjuottamista, jossa käytetään juotetta, jonka sulamislämpötila on alle +450 o C, useimmiten alle 250 o C. Yleisimmin käytettävä juote muodostuu tinapitoisesta lejeeringistä, jonka ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa seosaineita ja niiden pitoisuuksia muuttamalla. Juotostöitä tekevät elektroniikkateollisuudessa työskentelevien lisäksi mm. sähkö- ja elektroniikkalaitteiden korjaajat ja -asentajat. Teollisuudessa pehmeäjuottaminen tapahtuu pääasiassa automaattikoneilla (aaltojuotos tai reflow- eli pastajuotos). Käsinjuottamista tehdään korjaustöissä sekä juotettaessa sellaisia komponentteja, joille koneella tapahtuva juottaminen ei ole sopiva juotostapa. Juotostyössä merkittävin altiste on kolofonihuurut, jotka sisältävät herkistäviä hartsihappoja ja niiden peroksideja. Altistuminen kolofonista muodostuville huuruille voi aiheuttaa astmaa, allergista nuhaa ja allergista ihottumaa. Juotostyön allergisoivan luonteen vuoksi altistuminen kolofonihuuruille on alennettava teknisin keinoin mahdollisimman pieneksi. Juotoskoneista ei tavanomaisessa tuotantotilanteessa leviä merkittäviä määriä huuruja työympäristöön, jos tuotantolinjan kotelointi ja kohdepoistot ovat toimivia. Käsinjuotostyöhön on olemassa myös toimivia kohdepoistoratkaisuja ja juotinkohtaisia poistoja. Suurin osa elektroniikkateollisuudesta on siirtynyt uuden lainsäädännön myötä (VNp 853/2004) lyijyttömien juotteiden käyttöön. Tavanomaisessa tuotantotilanteessa lyijylle ei ole juurikaan altistuttu, sillä prosessilämpötilat ovat niin matalia, ettei lyijy pääse haihtumaan. Poikkeuksen ovat muodostaneet muutamat työvaiheet, mm. aaltojuotoksessa tinalyijyoksidikuonan (pöly) poisto, joissa altistuminen lyijylle on voinut olla merkittävää. Näissä työvaiheissa henkilönsuojainten käyttö on ollut ja on edelleen välttämätöntä, jos lyijypitoisia juotteita käytetään. Tässä tietokortissa esitellään pehmeäjuotostöitä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistuksessa ja niiden korjauksessa sekä niissä kemikaaleille tapahtuvaa altistumista. Kovajuotostöistä on oma tietokorttinsa. 1/9
Työtehtävän kuvaus Juottamiseen käytetään pääasiassa kolmea erilaista menetelmää. Sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa laajimmin käytettävät juottamismenetelmät ovat ns. reflowjuotos, aaltojuotos sekä juotoskolvia käyttäen tapahtuva käsin juotos. Näiden menetelmien lisäksi voidaan käyttää myös ns. höyryfaasijuotosta sekä kastojuottamista. Reflow- eli pastajuotoksen työvaiheita ovat pastanpaino, komponenttien ladonta sekä juottaminen eli reflow, jossa pasta sulaa nestemäiseen muotoon. Tarvittaessa suoritetaan työvaiheen jälkeinen visuaalinen (silmämääräinen) tai koneellinen tarkastus. Pastanpainokoneessa piiriilevyn päälle asetetaan ohut teräslevy eli stensiili, jossa on reiät niillä kohdin johon pastaa on tarkoitus levittää. Pasta puristetaan reikien läpi niin sanotun raakelin avulla, minkä jälkeen stensiili nostetaan irti piirilevyltä. Tämän jälkeen seuraa komponenttien ladonta piirilevyille, jotka seuraavaksi kulkevat kuljettimella läpi reflow-uunin. Uunissa on useita eri lämmitys/jäähdytysvyöhykkeistä, joiden lämpötilaa voidaan erikseen säädellä toivotunlaisen lämpötilaprofiilin saavuttamiseksi. Reflow-uunien lämmitysvaikutus perustuu joko konvektioon, IR-säteilyyn tai näiden yhdistelmään, joista konvektiouunit ovat yleisimmin käytössä, sillä ne soveltuvat useimmille komponenttityypeille. Aaltojuottamisessa juote tuodaan sulana juotoskohteisiin. Aaltojuotos tulee kysymykseen, kun on tarkoitus juottaa esimerkiksi läpiladotuista komponenteista koostuvaa piirilevyä. Aaltojuotoksen perusajatus on, että piirilevy kulkee sulan juoteaallon läpi, jolloin komponentit juottuvat piirilevyyn kiinni. Aaltojuotoskoneet koostuvat yleensä seuraavista moduuleista: flukserista, esilämmittimestä, juotososasta sekä kuljettimesta. Flukserissa juoksute levitetään piirilevyn pohjaan ensimmäiseksi linjan alkupäässä. Yleisimmät fluksausmenetelmät ovat aalto-, vaahdotus- ja sprayfluksaus. Nykyisin ollaan yhä enemmän siirtymässä vesipohjaisten juoksutteiden käyttöön, jolloin ainoa toimiva menetelmä on sprayfluksaus. Esilämmitys saa juoksutteen aktivoitumaan sekä saattaa piirilevyn lähemmäksi juoteaallon lämpötilaa. Samalla juoksutteesta haihtuu liuotinaineita. Esilämmitys toteutetaan yleensä kvartsilampuilla, jotka tuottavat infrapunasäteilyä. Lisäksi käytetään konvektiolämmitystä piirilevyn alapuolella tasoittamassa piirilevyn ja komponenttien lämpötilaeroja. Itse juottaminen tapahtuu juoteaallon avulla, joka muodostuu, kun pumppu nostaa nestemäisen juotteen suulakkeen reunalle, josta se valuu takaisin altaaseen. Suulakkeen yläpuolelle muodostuu paraabelin muotoinen aalto, joka kastelee piirilevyn alapuolen. Käsinjuottamisen tärkein työväline on juotin eli "kolvi". Lisäksi tarvitaan erilaisia teriä eli kärkiä ja muita apuvälineitä (kuten juotteen poistoissa tarvittavia imuasemia ja imureita jne.). Tyypillisesti käytetään ns. kanavatinaa eli juotelankaa, joka sisällä olevissa kanavissa on juoksuteainetta. Monikanavarakenne varmistaa sen, että jokaisessa juoteannoksessa on oikea määrä juoksutetta. Käsinjuottamista tehdään varsinkin korjaustöissä ja tilanteissa, joissa koneellinen juottaminen ei tule kysymykseen. 2/9
Pehmeäjuotoksessa käytettävät kemikaalit 1.6.2006 voimaantulleen lainsäädännön (VNp 853/2004) myötä lyijyn käyttö sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa vähentynyt merkittävästi. Tätä ennen pehmeäjuotoksissa käytettävät juotteet ovat koostuneet tina-lyijyn seoksesta, jossa pääsääntöisesti tinaa on ollut 63 % sekä lyijyä 37 %. Lyijyn rajoittamisen johdosta tinalyijylle on täytynyt kehittää korvaavia aineita, jotta komponenttien juotokset voidaan tulevaisuudessakin tehdä luotettavasti ja määräysten mukaisesti. Lyijyn korvaavia metalleja ovat hopea ja kupari, lisäksi käytetään muun muassa antimonia, indiumia, kultaa, sinkkiä ja vismuttia. Käytetyimmät lyijyttömät juotteet ovat ns. SAC- ja SN100C-juotteet. SAC-juotteissa (eli SnAgCu-seos) hopeaa on tyypillisesti 3,0 4,0 paino-% sekä kuparia 0,5 0,9 paino-%. Juottumisen yhtenä onnistumisen edellytyksenä on oikeanlaisen juoksutteen (ns. fluksi) käyttö. Juoksutteen tarkoitus on puhdistaa juotettavan piirilevyn pinta epäpuhtauksista, kuten pölystä, rasvasta ja oksideista sekä pitää juote liuenneena juoksutteen seassa. Juoksutteet voidaan jakaa kolmeen eri päätyyppiin: hartsipohjaisiin (kolofoni) juoksutteisiin, epäorgaanisiin ja orgaanisiin juoksutteisiin. Orgaanisia juoksutteita ovat muun muassa vesipohjaiset juoksutteet. Lisäksi juoksutteet voidaan jakaa pesua vaativiin ja ns. NoClean-juoksutteisiin, joita voidaan käyttää ilman pesua. Nykyään suurin osa juoksutteista on NoCleanjuoksutteita. Mm. aaltojuotoksessa on vesipohjaisten juoksutteiden käyttö lisääntynyt. Juotosten korjaamisessa käytetään tinaimureiden lisäksi ns. imusukkia, jotka ovat hartsilla pinnoitettuja kuparilankapunoksia. Sukkaa painetaan kuuman juottimen terällä korjattavan juotoksen päälle, jolloin juotos sulaa ja imeytyy sukkaan. Pehmeäjuotoksessa käytettävien valmisteiden sisältämiä kemiallisia ainesosia Juote: Korkean lämpötilan juotteet Välialue (sulamispiste noin 190-220 o C) Matalan lämpötilan juotteet Juoksute: hartsipohjainen: muut juoksutteet: Imusukka Lyijyä sisältävä juote: lankana, pastana tai tankoina tina, kupari (0,7 p-%) tina, hopea (3,5 p-%) tina, hopea (3,43 p-%), kupari (0,83 p-%) tina, hopea (2-2,5 p-%), kupari (0,8 p-%), antimoni (0,5-0,6 p-%) tina, hopea (3,5 p-%), vismutti (3,0 p-%) tina, sinkki (10 p-%) tina, vismutti (58 p-%) tina, indium (52 p-%) kolofoni, terpeeni, lisäksi aktivaattoreita ja apuaineita isopropyylialkoholi, isopropanoli, etanoli, vesi kolofonipinnoitettu esim. kuparilankapunos lyijyä, tinaa, lisäksi hopeaa 3/9
Työhygieenisissä selvityksissä todettuja kemiallisia altisteita Altiste (CAS nro) kolofoni (8050-09-7) kolofonipohjaiset juotoshuurut (total resin acids) isosyanaatit isopropyylialkoholi (67-63-0) lyijy (7439-92-1) R-lausekkeet HTP 2007 (8 h) 43-0,05 mg/m 3 (HSE 2005) 0,035 mg/m³ (HTP 15 min ) 11-36-37 500 mg/m³ 0,10 mg/m³ (sitova raja-arvo) Tyypillinen altistumistaso piirilevyjen kokoamisessa on mitattu jopa kaksinkertaisia pitoisuuksia Altistumisen tekninen torjunta työn automatisointi, paikallispoistot lyijyn korvaaminen Juotostyössä muodostuu kolofonihuuruja, jotka sisältävät hartsihappoja (abietiinihappo ja dehydroabietiinihappo) ja niiden peroksideja, formaldehydiä ja muita lyhytketjuisia aldehydejä sekä terpeenejä. Kolofonihartsihappohuurujen pääasialliset herkistävät komponentit ovat hapettuneet hartsihapot. Hartsihapoille ei ole määritetty HTP-arvoa. Isossa-Britaniassa hartsipohjaisille juotoshuuruille (total resin acids) on asetettu Workplace Exposure Limit (WEL) raja-arvo 0,05 mg/m 3 (8 tunnin altistuminen) (HSE 2005). Lisäksi juotostyössä voidaan altistua isosyanaateille, kun suojalakatuille piirilevyille juotetaan komponentteja käsin tai juotoksia puretaan. Tällöin polyuretaanisuojalakka kuumenee ja isosyanaatteja vapautuu työilmaan. Altistuminen herkistäville aineille on pidettävä mahdollisimman alhaisena, sillä viitearvojen alittavissakaan pitoisuuksissa ei voida pois sulkea herkistymisriskiä. Mikäli juotostyössä ei käytetä paikallispoistoja tai ne eivät toimi riittävän hyvin, voi altistuminen olla suurta. Kolofonihuurupitoisuudet voivat ylittää HSE:n rajaarvon moninkertaisesti. Juotostyössä onkin todettu kolofonihartsihuurujen aiheuttamia hengitystie- ja ihoallergioita. Lyijypitoisien juotteiden käytön yhteydessä ei biologisissa mittauksissa juottajilla ole todettu altistumattomien (normaaliväestön) viiterajat ylittäviä veren lyijypitoisuuksia (ks. kohta "Kemikaalialtistumisen arviointi"). Pehmeäjuotoksessa lyijy ei kuumene yli 530 o C:n, mikä lämpötila tarvittaisiin, ennen kuin lyijyä alkaisi haihtua merkittävästi ilmaan. Tyypillinen kolvin lämpötila käsinjuotoksessa on 320 370 o C ja korkeimmillaan juotoslämpötila on joissain menetelmissä noin 450 o C. Juotoskoneiden huoltotöissä lyijy tulee huomioida altisteena, jos käytetään lyijypitoisia juotteita. Erityisesti aaltojuotoskoneiden huollossa on yksi työtehtävä, jossa joudutaan sakkaa poistamaan käsin. Tämän työvaiheen aikana lyijyä on mitattu ilmassa suuriakin pitoisuuksia. 4/9
Asioita, joihin työpaikalla tulee kiinnittää huomiota q Onko työpaikalla ajan tasalla olevat käyttöturvallisuustiedotteet ja kemikaaliluettelo? q Ovatko pakkausmerkinnät asianmukaisia? q Onko juotostyöstä tehty työpaikan riskinarvioinnin ja onko se kirjallisesti saatavilla? Ovatko korvaavat toimenpiteet työn alla? q Käytetäänkö lyijyä sisältäviä juotteita? Jos käytetään, onko o ihoaltistuminen estetty suojakäsineiden avulla? o työpaikalla elimoinoitu lyijylle altistumisreitti käsien kautta tupakkaan ja sieltä hengitysilmaan? q Onko tunnistettu ja ohjeistettu ne työvaiheet, joissa tulee käyttää henkilönsuojaimia? q Onko työtilassa koneellinen ilmanvaihto? q Ovatko kohdepoistojen tehot riittäviä? Käytetäänkö niitä? Miten niiden toimivuutta seurataan? q Onko ihon ja hengitysteiden suojauksesta huolehdittu kaikkien altistavien työvaiheiden aikana? q Ovatko suojaimet soveltuvia kyseessä oleville altisteille ja suojausteholtaan riittäviä? q Onko suojainten säilytykselle ja säännölliselle huollolle asianmukaiset tilat? q Ovatko jätteiden säilytystavat, varastointi ja hävitys asianmukaisia? q Onko työpaikan yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä huolehdittu? q Onko ympäristölainsäädäntö huomioitu? Tarvitaanko ympäristölupa ja jos tarvitaan, onko se tehty? q Onko lyijypäätös otettu huomioon? q Onko työntekijöiden koulutuksesta/opastuksesta huolehdittu? q Onko työntekijöille annettu ohjeet kemikaalivaaroista, niiden turvallisesta käsittelystä varastoinnista? q Onko työntekijöiden alkuterveystarkastus tehty (ks. kohta "Terveystarkastukset")? q Tiedostetaanko, että yskä, nuha ja hengenahdistus voivat olla astman alkuoireita? q Onko riskinarvioinnissa otettu huomioon lisääntymisikäiset naistyöntekijät (raskaana olevat: työ voi olla fyysisesti liian raskasta, altistumista raskauden aikana lisääntymisvaarallisille tai syöpävaarallisille aineille ei sallita)? q Ilmeneekö työntekijöillä työhön liittyviä oireita, kuten ihottumaoireita tai hengitystieoireita? q Onko työpaikan ensiapuvalmiudesta huolehdittu? Kemikaalialtistumisen arviointi Työntekijöiden altistumisen arviointi aloitetaan selvittämällä työtehtävät, työolosuhteet ja käytetyt kemikaalit ja tutustumalla niiden käyttöturvallisuustiedotteisiin. Ellei altistumista voida luotettavasti arvioida, voidaan tehdä altistumismittauksia työilmasta. 5/9
Juotostyössä merkittävin altiste on kolofonihuurut. Niistä muodostuu herkistäviä hartsihappoja ja niiden peroksideja. Hartsihapoille altistumista voidaan selvittää mittaamalla ilmasta hartsihappoja. Analyysistä selviää yksittäisten hartsihappopitoisuuksien lisäksi kokonaispitoisuus. Kokonaispitoisuutta voidaan verrata Isossa-Britaniassa käytössä olevaan raja-arvoon. Hartsihapoille altistuminen tulee vähentää mahdollisimman pieneksi herkistymisriskin takia. Mittaustarvetta arvioitaessa on hyvä muistaa, että juotostyö, jossa ei ole toimivaa kohdepoistoa, on tutkimuksissa jo osoitettu juotoskäryjensä vuoksi hengitystie- ja ihoallergioita aiheuttavaksi työtehtäväksi. Mittauksia kannattaakin tehdä vasta torjuntaratkaisujen toimivuuden osoittamiseksi. Mittaustarpeen arvioinnista saa lisätietoa Työterveyslaitokselta. Juotosten korjausten yhteydessä kolofonihartsipitoisuudet imusukassa voivat olla 10 15 %, kun ne ovat juotoslangassa tyypillisesti alle puolet tästä. Tämän takia juotoksen purkutyö on kolofonihuurulle altistavampaa työtä kuin esim. käsin juottaminen. Poistoimulla varustetuilla juotospurkuasemilla korjaustyön kolofonialtistusta on pystytty ratkaisevasti vähentämään. Liuotinpesuissa kolofonijäämät irtoavat pestävistä tuotteista, minkä jälkeen kyseinen pesuliuos on myös huomioitava kolofonipitoiseksi, allergeeneja sisältäväksi ihoaltisteeksi. Lyijylle altistuminen tulee arvioida, jos työssä käytetään lyijypitoisia juotteita. Erityisesti altistavia työvaiheita ovat aaltojuotoksessa kuonan poisto, joka tehdään käsin. Kuona on herkästi pölyävää. Altistumista tapahtuu nimenomaan käsien kautta. Erityisesti käsistä tupakkaan tarttuva lyijy kannattaa huomioida altisteena, sillä tupakan hehkussa lyijykin höyrystyy ja voi sitä kautta kulkeutua hengityselimiin. Käsinjuotoksessa lyijy on työhygieenisten mittausten ja biomonitoroinnin avulla todettu määrältään niin vähäiseksi altisteeksi, että käsinjuotostyötä ei ole työnä luokiteltu erityisäitiysvapaan soveltamisen piiriin. Työterveyshuollon on kuitenkin syytä mitata raskaana olevan veren lyijypitoisuus (B-Pb) ja näin varmistua alhaisesta altistumistasosta. Raskaana olevien työntekijöiden työn vaarat ja altistuminen on arvioitava tapauskohtaisesti. Katso tarkemmat ohjeet kirjasta "Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa", erityisesti osiot liuotinaineet ja syöpävaaralliset aineet. Nuoria (alle 18v) työntekijöitä ei saa käyttää töihin, jotka voivat aiheuttaa hänelle terveyshaittaa (ks. laki 998/1993 nuorista työntekijöistä ja siihen liittyvä asetus 475/2006). Terveyshaittaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon mm. suojainten käyttö. Ennen työn aloittamista on työnantajan tai oppilaitoksen tehtävä ilmoitus työpaikkaa valvovalle työsuojeluviranomaiselle. Merkityksellisimmät kemikaalien aiheuttamat terveyshaitat Kolofonista vapautuvat huurut voivat aiheuttaa astmaa, jonka oireisiin kuuluvat hengenahdistus, yskä ja hengityksen vinkuminen. Kolofoni voi aiheuttaa allergisia iho-oireita käsille ja ilman mukana levitessään myös kasvojen iholle. Hengitystieherkistyminen voi myös ilmetä allergisena nuhana. 6/9
Monet altisteista voivat aiheuttaa ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä. Juotteet ja pastat voivat sisältää raskaudelle ja lisääntymiselle vaarallista lyijyä. Kemikaalien aiheuttamia työperäisiä sairauksia pehmytjuotoksen tehtävissä Pehmeäjuotostyötä tekevillä on viime vuosina todettu astmaa ja allergista nuhaa. Niiden lisäksi on esiintynyt erilaisia ihottumia. Suositeltavat keinot altistumisen vähentämiseksi Juotostyön allergisoivan luonteen vuoksi altistuminen kolofonihuuruille on alennettava teknisin keinoin mahdollisimman pieneksi. Juotoskoneista ei tavanomaisessa tuotantotilanteessa leviä juotoshuurua työympäristöön. Koneet on koteloitu ja varustettu konekohtaisilla poistoilmalaitteilla, jotka on tarkoitettu juoksute- ja kolofonihuurujen poistoon. Poistoilmalaitteiden avulla lämmitysvaiheessa muodostuvat höyryt saadaan poistettua laitteistosta. Kriittisimpiä kohtia ovat koneen linjan meno- ja tulopäät, joista huurut voivat kulkeutumaan työtilaan. Näihin kohtiin tulisi asentaa poistoilmahuuvat varmistamaan, ettei kulkeutumista tapahdu. Käsinjuotostyössä toimivia kohdepoistoratkaisuja ovat siirreltävät kohdepoistot sekä juotinkohtaiset poistot (ns. kolvi-imurit). Kolvi-imurin käyttö saatetaan kokea vaivalloiseksi eikä sitä välttämättä voida käyttää kaikissa kohteissa. Kohdepoisto toimii parhaiten mitä lähempää syntypistettä epäpuhtaudet kyetään poistamaan. Esimerkiksi kolvi-imurin imupisteen on oltava alle 1 cm kolvin kärjestä, muuten poistoteho jää vaatimattomaksi. Kolvikohtaisen poistoimun riittävyys on yksinkertaisesti testattavissa mittauksiin pohjautuvalla kolikkotestillä : alipaine kolvin poistoletkussa on riittävä, jos sen imu kykenee kannattamaan 2 euron kolikon. Kaikkein helpoimmin poistoimun toimivuuden näkee itse juotoskärystä: imu vie silmin nähden vaalean käryn pois. Kun juotoshuuruja poistetaan kolvikohtaisella imurilla tai paikallispoistolla, on ne syytä ohjata suoraan ulos. Mikäli ilmaa ohjataan takaisin työtilaan suodatettuna, on suodattimen kyettävä poistamaan niin partikkelimuotoiset epäpuhtaudet (mm. hartsihapot ja niiden peroksidit) kuin kaasutkin (mm. terpeenit ja aldehydit). Aktiivihiilisuodatin poistaa orgaaniset hiilivedyt, mutta osan pienimolekyylisten yhdisteiden poistaminen vaatii kemialliseen reaktioon perustuvan suodattimen eli kemosorbtion. Suodatinyksiköitä hankittaessa kannattaa tyytyä vain sellaisiin, joissa laitespesifikaatiot osoittavat testatun suodatustehon kaasuille ja partikkeleille, ja joille huolto ja kunnossapito eivät käy kovin kalliiksi. Suuressa mittakaavassa tehtävä juotostyö edellyttää ympäristöpäästöjen vähentämiseksi ainakin partikkelisuodatusta ennen ulkoilmaan laskemista. Sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa on pääsääntöisesti siirrytty lyijyttömään tuotantoon lukuun ottamatta niitä kohteita, joille asetuksessa on myönnetty erikoislupa (mm. korkeita lämpötiloja kestävissä juotoksissa). Jatkossakin lyijypitoisen kuonan poisto ja puhdistustyöt juotoskoneilla on tehtävä hengityksensuojaimen 7/9
kanssa. Sopiva hengityksensuojain näihin töihin on moottoroitu suodatinyksikkö, siinä liuotinhöyrysuodatin (tyyppi A) P3- luokan partikkelisuodatin ja laitteeseen sopiva kasvo-osa tai visiiri. Muissa juotostöissä suojakäsineet ja hyvä henkilökohtainen hygienia estävät altistumista ja mm. lyijyn kulkeutumisen käsistä ruoansulatuselimiin. Kädet on pestävä huolellisesti aina ennen syömistä, juomista, tupakointia tai WC:ssä käyntiä ja aina työn päätyttyä. Työskentelytapoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota, ettei likaisilla käsineillä kontaminoida työpistettä. Henkilönsuojaimet Lisätietoa kullekin kemikaalille soveltuvista suojainmateriaaleista löytyy käyttöturvallisuustiedotteista. Seuraavana on kuvattu pehmeäjuotokseen soveltuvia suojaimia: Soveltuvia suojakäsinemateriaaleja ovat mm. PVC, neopreeni tai nitriili. Kuumaa juotetta/kuumia laitteita käsiteltäessä on käytettävä kuumuutta kestäviä käsineitä. Hengityksensuojaimena voi käyttää moottoroitua suodatinyksikköä, jossa suodatin A2/P3. Erityisesti partikkelisuodatin on tarpeen aaltojuotostyössä, jos kuona sisältää lyijy. Tuotetta käsiteltäessä on tarvittaessa (kuuma tuote ja/tai jos on olemassa roiskevaara) käytettävä suojalaseja / kasvojen suojainta. Henkilönsuojaimet on huollettava säännöllisesti tai tarpeen mukaan ja niiden suodattimet sekä suojakäsineet on vaihdettava uusiin riittävän usein. Likaantumisen välttämiseksi suojaimet tulee säilyttää erillään niille varatuissa tiloissa. Pintojen kontaminoitumista (esim. pöytäpinnat, työkalut ja näppäimistöt) tulee välttää. Riittävästä puhtaudesta ja siisteydestä tulee huolehtia. Muut työympäristön vaaratekijät Fysikaalisia altisteita elektroniikkateollisuudessa ovat kuumat pinnat, joista voi aiheutua palovammoja. Tyypillisiä fyysisiä kuormitustekijöitä ovat mm. staattiset työasennot ja toistuvat työliikkeet. Kokoonpanotyö vaatii tarkkaavaisuutta ja hyvää näkökykyä, jolloin työpisteen valaistuksen tulee olla kunnossa. Koteloidussa linjastossa alkoholipohjaisten juoksutteiden höyryt saattavat pahimmillaan aiheuttaa palo- ja räjähdysvaaran kohonneiden prosessilämpötilojen johdosta. Terveystarkastukset Työterveyshuoltojen suorittamien terveystarkastusten tulee perustua arvioon altistumisen suuruudesta ja terveydellisestä merkityksestä. Jos altistuminen terveysvaaraa aiheuttaville aineille katsotaan merkittäväksi, tulee terveystarkastuksia tehdä niistä annettujen ohjeiden mukaisesti. Katso kirja Terveystarkastukset työterveyshuollossa (Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos), josta tämän työtehtävän kohdalla ovat merkityksellisiä erityisesti osiot luonnonhartsit ja lyijy. Valtionneuvoston asetuksessa 1485/2001 on liitteenä 8/9
esimerkkiluettelo aineista, joita käsiteltäessä terveystarkastuksia olisi harkittava. Huomioi, että hengitystieoireita tai ihosairauksia voi kartoittaa työpaikalla oirekyselyin. Katso tarkemmat ohjeet Terveystarkastukset työterveyshuollossa -kirjasta. Huomioitavaa Yllä oleva kuvaus työtehtävistä ja lista valmisteissa esiintyvistä altisteista on suuntaa antava. Työtehtävissä ja valmisteissa on saattanut tapahtua muutoksia, mitkä voivat vaikuttaa työntekijän altistukseen. Selvitä työpaikalla käytettävät valmisteet/kemikaalit ja lue käyttöturvallisuustiedotteet. Jos olet epävarma, kysy esimieheltä, työterveyshuollosta tai kemikaalien asiantuntijoilta. Lisätietoa Työpaikalla käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet. Kemikaalikortit: kolofoni, lyijy, http://www.ttl.fi/henkilonsuojaimet Luokitus ja merkinnät: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta (509/2005). Valtioneuvoston päätös lyijytyöstä (VNp 1154/1993) Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (VNp 853/2004) HTP-arvot 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:4. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007 (painossa). HSE (2005). Health and Safety Executive EH 40/2005 Workplace Exposure Limits. Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri (ASArekisteri), Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004. Kemikaalialtistumisen biomonitorointi, Näytteenotto-ohje 2007-2008, Työterveyslaitos, 2007. Taskinen ym.; Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa, Työterveyslaitos, 2006. Vainio ym.: Kemikaalit ja työ, Selvitys työympäristön kemikaaliriskeistä. Työterveyslaitos, 2005. Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005. Lapinlampi ym.; Elektroniikka-alan kemikaaliopas, Työterveyslaitos, 2006. http://www.lead-free.org/ Kivilahti ja Mattila: Lyijy poistuu liitoksista. Prosessori 11/2003. Palaute Tästä kortista voit lähettää palautetta tekijöille sähköpostilla osoitteeseen kamat@ttl.fi Tämä tietokortti on tehty Työsuojelurahaston tuella. Kortti tehty: 4.6.2007 9/9