VUODEN 2015 TARKKAILUN TULOKSET

KEMIJÄRVEN MAKSUVELVOITETARKKAILU VUODEN 2015 TARKKAILUN TULOKSET AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10650

KEMIJÄRVEN MAKSUVELVOITETARKKAILU VUODEN 2015 TARKKAILUN TULOKSET 12.8.2016 Simo Paksuniemi, iktyonomi Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO... 1 2. TARKKAILUALUE JA KALAISTUTUKSET... 1 3. TARKKAILUN TOTEUTUMINEN VUONNA 2015... 4 4. TULOKSET... 4 4.1 KALAKANTANÄYTTEET... 4 4.1.1 Siika... 5 4.1.2 Taimen...14 4.1.3 Kuha...14 4.1.4 Kalakantanäytteiden yhteenveto...16 VIITTEET... 16 Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96100 ROVANIEMI p. 044-7008505 Pohjakartat: MML, lupa nro 16/MML/16

1. JOHDANTO Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun tarkkailusuunnitelma päivitettiin vuosille 2013-2017 (LVT Oy 2012) edellisen tarkkailukauden päätteeksi. Tarkkailua on jatkettu aiemman ohjelman suuntaisesti, mutta päivityksen yhteydessä tehtiin myös muutoksia. Kirjanpitokalastuksesta luovuttiin sen tuottaman varsin vähäisen tiedon vuoksi. Kalaston rakenteessa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista katsottiin saatavan riittävä tieto kalastustiedustelujen ja kalakanta-näytteiden avulla. Viimeisin kalastustiedustelu on toteutettu v. 2013 kalastuksesta ja kalakantanäytteitä on kerätty vähintäänkin joka toinen vuosi. Kalamerkintöjen osalta taimenten Carlin-merkinnöistä on luovuttu ja nykyisin merkinnät toteutetaan alitsariini-värjäyksellä. Kuluvalla tarkkailukaudella on selvitetty myös Kemijärven haukien ravinnonkäyttöä vuoden 2014 sekä alkuvuoden 2015 aikana. Tulosten perusteella Kemijärven vahvalla haukikannalla on edelleen ilmeisen tärkeä merkitys taimenistutusten tuloksellisuuteen ja tutkimuksen perusteella taimenistutuksissa siirryttiin jälleen käyttämään pienempiä 2-vuotiaita istukkaita. Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun perustana on Kemijärven lopputarkastukseen liittyvä Pohjois- Suomen vesioikeuden päätös (No. 47/91/19.7.1991) ja vesiylioikeuden päätös (No. 96/1993, 25.5.1993), sekä niissä määrätty Kemijärven kalanhoitomaksu. Päätöksissä kalanhoitomaksu edellytetään käytettäväksi kalakantojen hoitoa tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen ja niiden tulosten tarkkailuun Kemijärven säännöstelyalueella. Ylimpänä alueellisena kalatalousviranomaisena Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikkö päättää varojen käytöstä edellä mainittuihin toimenpiteisiin. Maksuvelvoitehoitoa toteutetaan ELY-keskuksen laatiman kalatalousmaksun käyttösuunnitelman mukaisesti, joka on voimassa viisi vuotta kerrallaan (nykyinen jakso 2012-2016). Pääosa varoista käytetään istutuksiin ja vähäisempiä määriä lisäksi velvoitehoidon tulosten tarkkailuun. Kemijärven kalataloustarkkailun tavoitteena on kerätä tietoa erityisesti hoidon kohteena olevien kalakantojen tilasta ja hoitotuloksesta siten, että tulosten perusteella voidaan antaa suosituksia Kemijärven ja sen padottujen sivuvesien kalanhoidon ja kalastuksen kehittämiseksi. Tulosten perusteella tulisi pyrkiä antamaan suosituksia mm. istutuslajeista ja kalojen istutuskoosta, sekä arvioimaan näiden toimien vaikutuksia saaliisiin ja järven virkistyskäyttöarvoon. Keskeiset tarkkailtavat kalalajit ovat velvoitehoidon pääkohteena olevat taimen ja siika, sekä järven luontaiset kuha- ja muikkukannat. Myös muun kalaston seurannalla on tärkeä merkitys kalaston tilan kokonaisuuden ymmärtämiseksi. 1 2. TARKKAILUALUE JA KALAISTUTUKSET Kemijärven kalataloustarkkailualueeseen kuuluu säännöstellyn järvialtaan lisäksi jokimainen alue Kemijärven kaupungista ylävirtaan. Tämä alue päättyy Kitisessä Kokkosnivan voimalaitokseen, Luirojoessa Hietakoskeen ja Ylä-Kemijoella Vuotosjokisuuhun. Järven padotuksella voidaan katsoa olevan vaikutusta myös näille alueille. Muun muassa säännöstelykorkeuksien ja virtaamien suhteen tarkkailualue on jaettu kaikkiaan kuuteen osa-alueeseen. Osa-alueen 1 ylärajoina toimivat em. säännöstelyn jokimaisen vaikutusalueen ylärajat ja alarajana Kemijärven rautatiesilta. Osa-alueen 2 ylärajana toimii samainen rautatiesilta ja alarajana puolestaan Ämmänniemi-Lammasniemi linja. Osa-alue 3 koostuu pohjapadon takaisesta Kaisanlahden alueesta ja osa-alue 4 Luuksinsalmen ja Luusuan (Seitakorvan) välisestä alueesta. Osa-alueen 5 rajoina toimivat Luuksinsalmi, Lehtosalmi ja Ämmänniemi-Lammasniemi linja. Osa-alueena 6 toimii Kemijärven itäinen haara Lehtosalmesta alkaen. (Kuva 1.)

2 Kuva 1. Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun osa-alueet rajoineen.

Säännöstelyalueen pinta-ala on Kännön (1989) katselmuskirjassa esitetyn mukaisesti noin 265 km 2. Velvoitetarkkailun osa-alueiden pinta-alat ovat likimain seuraavat: osa-alue 1 n. 42 km 2, osa-alue 2 n. 50 km 2, osa-alue 3 n. 8 km 2, osa-alue 4 n. 100 km 2, osa-alue 5 n. 20 km 2 ja osa-alue 6 n. 45 km 2. Kemijärvi on pintavesityypiltään keskikokoinen humusjärvi. Kemijärven allasalue luetaan voimakkaasti muutettuihin vesistöihin ja sen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Luokittelun osatekijöinä käytetään myös biologisia tekijöitä, joiden yhtenä osana toimivat kalaston tilaa kuvaavat mittarit. Näistä kalaston biomassa, yksilömäärät ja indikaattorilajien esiintyminen viittaavat erinomaiseen tilaluokkaan ja särkikalojen biomassaosuus hyvään tilaluokkaan. Myös pääosa muusta velvoitealueesta on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi käytännössä vain Kitisen yläpuolisen Kemijoen osuuden poiketessa tästä (erinomainen). Taulukossa 1 on esitetty Kemijärven säännöstelyalueelle vuosina 1990-2015 istutettujen 1- kesäisten ja sitä vanhempien kalojen istutusmäärät. Kuhia on istutettu Kemijärveen kuhan elvyttämishankkeen puitteissa viimeksi vuonna 2006. Tämän jälkeen kuhakanta on ollut luontaisen lisääntymisen varassa. Kuhan elvyttämishankkeessa oli merkittäviä ongelmia mm. pyyntimenetelmistä, mätimunien huonosta hedelmöittymisestä ja pienpoikasten luonnonravintolammikkokasvatuksen epäonnistumisesta johtuen. Taulukko 1. Kemijärven säännöstelyalueelle (Kemijärven allasalue) vuosina 1990-2015 istutettujen 1-kesäisten ja sitä vanhempien kalojen määrät. (Siikamuodot: POS= pohja-, VS= vaellus-, PLS= plankton- ja PLD= peledsiika.). Vuosi Taimen Taimen pienpoikasist. POS VS PLS PLD Harjus Kuha Kirjolohi 1990 17 460 0 145 806 40 000 160 300 0 0 0 0 1991 16 804 0 279 386 46 086 151 300 0 0 0 0 1992 30 833 0 187 594 0 101 427 0 0 0 0 1993 28 551 0 126 162 0 102 665 0 0 0 0 1994 43 115 0 124 283 0 136 100 0 0 0 0 1995 58 747 0 91 208 0 131 469 0 0 0 0 1996 39 030 0 124 969 0 61 600 0 0 0 0 1997 39 730 0 18 484 0 126 480 0 0 0 0 1998 42 850 0 72 877 0 90 000 0 0 0 0 1999 28 149 0 13 000 0 103 176 0 0 0 0 2000 27 874 0 0 0 87 875 0 7 500 0 0 2001 31 106 0 0 0 79 800 0 12 641 0 0 2002 25 302 0 0 0 81 850 0 13 000* 0 0 2003 25 024 0 0 0 80 492 0 14 852* 0 0 2004 24 983 0 0 0 80 667 0 15 000* 0 0 2005 31 899 0 6 160 0 116 166 0 0 0 0 2006 32 855 0 3 500 7 900 165 392 0 0 11 000 0 2007 25 714 0 1 000 95 998 51 660 0 15 000 0** 0 2008 22 863 6910 0 130 000 0 0 2 500 0** 0 2009 19 656 10 000 0 129 954 5 000 0 2 350* 0** 0 2010 14 686 10 000 0 97 488 0 0 15 000* 0** 0 2011 20 197 10 000 0 129 625 0 0 0 0 0 2012 17 756 10 000 0 83 000 14 444 0 7 000 0 0 2013 12 762 10 000 0 75 000 20 000 0 7 000 0 0 2014 12 215 10 000 0 64 000 36 300 0 0 0 0 2015 13 138 28 000 0 95 000 30 000 0 9 000 0 0 *) Istutus pääosin Kemijärveen laskeviin pieniin jokiin. **) Mädin haudonnan ja luonnonravintolammikkokasvatuksen ongelmien vuoksi tuloksena vain muutamia kesänvanhoja poikasia 3

4 3. TARKKAILUN TOTEUTUMINEN VUONNA 2015 Vuosina 2002-2015 toteutetut tarkkailumenetelmät ja niiden vuosijaksotus vuoden 2017 loppuun asti on esitetty taulukossa 2. Kirjanpitokalastus päättyi vuoteen 2011. Kalakanta-näytteiden keruu tapahtuu nykyisin joka toinen vuosi. Kalastustiedusteluja on tarkkailujaksoilla toteutettu kaksi kertaa jaksoa kohden ja seuraava toteutetaan kuluvan vuoden 2016 kalastuksesta. Kalastustiedusteluissa kyselykierroksia on nykyisin kolme aikaisemman kahden sijaan. Näin tiedustelun vastausprosentti saadaan paremmaksi ja yhteenvetotiedot luotettavammalle tasolle. Tarkkailujaksolla 2013-2017 hauen ravinnonkäyttöselvitys oli tarkkailusuunnitelmassa tarkoitus toteuttaa kaksi kertaa, mutta vuoden 2016 keväällä pidetyssä Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun kokouksessa toista toteuttamiskertaa ei katsottu enää tarpeelliseksi. Vuoden 2015 loppukesällä Kemijärveen laskevassa Soinajoessa toteutettiin sähkökalastus, jolla pyrittiin saamaan selvyyttä Soinajoen taimenkannan tilasta sekä kunnostetuille koskialueille tehtyjen taimenistutusten tuloksellisuudesta. Selvityksen tuloksista laadittiin oma erillinen raporttinsa (Paksuniemi 2015). Taulukko 2. Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun tarkkailumenetelmät 2002 2013 (x= toteutunut, s= suunnitelma). tarkkailujakso 2007-2011 2013-2017 menetelmä 2002-2006 -02-03 -04-05 -06-07 -08-09 -10-11 -12-13 -14-15 -16-17 kirjanpitokalastus lopetettu kalastustiedustelu* x s kalakantanäytteet x x s taimenmerkinnät** x x x s s hauen ravinnonkäyttöselvitys x sivuvesien tarkkailu x s *) vuosien 2003, 2005, 2008, 2011 ja 2013 kalastuksesta **) Carlin-merkittyjen taimenten istutukset 2003, 2005, 2007 ja 2010. Jatkossa alitsariini-merkintä 4. TULOKSET 4.1 Kalakantanäytteet Kalakantanäytteet käsittävät velvoitehoidon pääkohteina olevien lajien kuten taimenen ja siian lisäksi myös kuha- ja muikkunäytteitä. Kalojen suomunäytteistä tehtävien ikämääritysten ja kalojen pituuksien perusteella (ikäryhmittäiset pituudet) voidaan tarkastella myös kalojen kasvua. Siikanäytteet käsittävät suomunäytteiden lisäksi kalojen päät kiduksineen, joiden siivilähammaslukujen avulla voidaan määrittää siikamuoto. Taimennäytteitä on viime vuosina saatu vain yksittäisiä kappaleita, mutta kuhanäytteitä on sen sijaan saatu ikämäärityksiin riittävä noin 50 kpl. Muikkunäytteitä Kemijärveltä ei ole saatu vuoden 2010 jälkeen johtuen lähinnä talvinuottauksen vähyydestä sekä aikaisemmin muikkuja toimittaneen kalastajan lopettamisesta.

5 Vuonna 2015 kalakantanäytteitä toimitettiin alkuvuodelta hauen syönnösnäytteiden hankinnan yhteydessä saaduista kaloista, tavanomaisen verkkopyynnin yhteydessä saaduista kaloista sekä Kemijärven Tossanselällä 24.6.-16.8. pyynnissä olleen isorysän saaliista. Kaikkiaan tutkimuskelpoisia kalakantanäytteitä toimitettiin yhteensä 156 siiasta, 54 kuhasta ja yhdestä taimenesta. Isorysän siikasaalis oli kokonaisuudessaan vähäinen, sillä rysästä saadut 124 kpl siikoja käsitti kaikki siiat, mitä rysästä saatiin. Käytännössä isorysän siikanäyteaineisto oli siis valikoimaton näyte. 4.1.1 Siika Vuoden 2015 näytesiioista lähes kaikki siiat (98 %) saatiin osa-alueelta 4 eli aineisto on alueellisesti hyvin epätasaisesti jakautunut. Myös aiemmin pääosa näytekaloista on saatu Tossanselän-Luusuan alueelta. Kolme näytesiikaa saatiin hauen syönnösnäyte-pyynnin yhteydestä Kauhaselältä (alue 5). Niistä ei saatu määritettyä siivilähammasmääriä näytteiden hukkaantumisen vuoksi. Tossanselän näytesiioissa on tyypillisesti ollut suurin osa planktonsiikoja ja myös joitakin peledsiikoja. Nyt siikalajien osuus oli siinä mielessä poikkeuksellinen, näyteaineistossa oli huomattava osuus myös pohjasiikaa (17 %). Paria yksilöä lukuun ottamatta ne saatiin kaikki isorysästä. Hieman yli puolet (52 %) näytesiioista oli vaellussiikoja ja niitä oli etenkin isorysäsaaliissa. Tiheäsiivilähampaisia planktonsiikoja oli näyteaineistossa 26 % ja niistä hieman yli puolet saatiin verkkopyynnissä. Peledsiikoja esiintyi näyteaineistossa vajaat 5 % ja kaikki saatiin verkkopyynnissä (kuva 2). Istutustietojen mukaan pohjasiikaa ei ole itse Kemijärveen istutettu vuosikausiin joten näyteaineiston pohjasiiat olivat peräisin sivuvesiin tehdyistä istutuksista tai luontaisesta lisääntymisestä. Myöskään peledsiikoja ei istuteta, mutta todennäköisesti kyseinen siikalaji jossain määrin lisääntyy Kemijärvessä luontaisesti, koska sen tiedetään lisääntyvän myös Lokan ja Porttipahdan tekojärvissä. Vuodesta 2007 alkaen suurin osa siikaistutuksista on tehty vaellussiialla ja tämä näkyi myös isorysän valikoimattomassa siikasaaliissa vaellussiian suurempana osuutena suhteessa planktonsiikaan (81-19 %). Saalissuhde kuvastaa melko hyvin Kemijärven viimevuosien vaellus- ja planktonsiikojen istutusmääriä (v. 2012-2015), joissa vaellussiikojen osuus siikaistutuksista on ollut keskimäärin 76 % (vaihteluväli 64-85 %). Vaellussiika kuuluu järven luontaiseen lajistoon, joten tästäkin syystä istutukset tällä siikamuodolla ovat perusteltuja (Kuva 2)

6 100 % Kemijärven siikamuodot kpl 450 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 400 350 300 250 200 150 100 50 PLD PLS VS POS N 0 % 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2015 Vuosi 0 Kuva 2. Kemijärveltä saatujen näytesiikojen prosentuaaliset osuudet siikamuodoittain vuosina 1997-2015. (PLD=peledsiika, PLS=planktonsiika, VL=vaellussiika, POS=pohjasiika). Viiva esittää vuosittaisen näytemäärän (N). Siikamuotojen keskimääräiset pituudet ja painot on esitetty taulukossa 3. Tyypillinen verkkosiika on Kemijärvellä ollut vuodesta riippuen noin 32-36 cm pituinen ja noin 300-400 gramman painoinen. Vuoden 2015 näytesiioista isorysästä saadut siiat olivat lähes kaikki nuoria yksilöitä (2-3+). Vuosien varrella kerätyssä näyteaineistossa on huomioitava, että kalastuskirjanpitäjiä on ollut monenlaisia eivätkä kaikki ole välttämättä mitanneet ja punninneet siikayksilöitä riittävällä tarkkuudella. Näin ollen eri vuosien keskimittatietoihin on syytä suhtautua pienellä varauksella. Tästä syystä myöskään siikojen kuntokertoimia ei ole syytä tarkastella.

Taulukko 3. Näytteeksi saatujen siikojen keskimitat ja niiden vaihteluvälit vuosina 1997-2000, 2001-2005, 2006-2010 sekä v. 2011, 2012, 2013 ja 2015. 1997-2000 Pituus cm (min-max) Paino g (min-max) Ikä v (min-max) N Pohjasiika 29,7 (14-48) 284,3 (15-1350) 5+ (1+-11+) 112 Vaellussiika 30,6 (12-51) 267,8 (10-1300) 6 (1-13+) 497 Planktonsiika 32,8 (14-53) 348,4 (25-1750) 5+ (2-14+) 893 Peledsiika 30,7 (22-49) 273,5 (10-1750) 5+ (2+-10+) 139 Kaikki 31,7 (12-53) 313,3 (10-1750) 6 (2-14+) 1641 2001-2005 Pituus mm (min-max) Paino g (min-max) Ikä v (min-max) N Pohjasiika 29,4 (21-42) 278,7 (70-720) 5 (1+-8+) 62 Vaellussiika 31,2 (12-46) 284,9 (25-1050) 6 (1-10) 274 Planktonsiika 32,2 (17-52) 327,9 (25-1750) 5+ (2-12) 1227 Peledsiika 30,7 (26-49) 289,5 (100-1250) 5 (2+-10+) 61 Kaikki 31,9 (12-52) 317,3 (25-1750) 5+ (1-12) 1624 2006-2010 Pituus mm (min-max) Paino g (min-max) Ikä v (min-max) N Pohjasiika 31,7 (28-34) 288,0 (180-380) 4+ (2+-7+) 6 Vaellussiika 33,2 (18-49) 345,3 (26-952) 6 (2-11+) 189 Planktonsiika 34,8 (23-61) 425,7 (130-2212) 5+ (1+-14+) 714 Peledsiika 31,4 (27-40) 290,0 (160-570) 4+ (2+-6+) 90 Kaikki 34,2 (18-61) 397,5 (26-2212) 5+ (1+-14+) 997 2011 Pituus mm (min-max) Paino g (min-max) Ikä v (min-max) N Pohjasiika - - - 0 Vaellussiika 34,3 (30-39) 345,0 (240-450) 7 (4+-9+) 7 Planktonsiika 33,8 (28-41) 360,3 (180-775) 5 (2+-9) 59 Peledsiika 36,3 (30-49) 480,5 (250-1100) 6+ (4-14+) 26 Kaikki 34,6 (28-41) 393,1 (180-1100) 5+ (2+-14+) 92 2012 Pituus mm (min-max) Paino g (min-max) Ikä v (min-max) N Pohjasiika 31,0 250,0 4+ 1 Vaellussiika 33,3 (30-35) 324,4 (216-380) 5+ (4+-8+) 9 Planktonsiika 33,9 (28-44) 358,1 (150-810) 4+ (3+-9+) 85 Peledsiika 32,9 (28-42) 341,4 (190-920) 4+ (2+-7+) 23 Kaikki 33,6 (28-44 351,4 (150-920) 4+ (2+-9+) 118 2013 Pituus mm (min-max) Paino g (min-max) Ikä v (min-max) N Pohjasiika 36,0 370,0 6+ 1 Vaellussiika 37,5 (33-44) 508,7 (288-892) 7+ (3+-10+) 16 Planktonsiika 35,6 (30-44) 396,7 (230-860) 5+ (3+-8+) 46 Peledsiika 34,8 (29-42) 382,1 (175-710) 4+ (3-6+) 30 Kaikki 35,7 (29-44) 410,9 (175-892) 5+ (3-10+) 93 2015 Pituus mm (min-max) Paino g (min-max) Ikä v (min-max) N Pohjasiika 24,5 (19-42) 120,6 (45-540) 3+ (2+-5+) 27 Vaellussiika 20,0 (13-44) 73,6 (20-690) 3 (1+-7+) 81 Planktonsiika 30,5 (17-43) 283,2 (40-740) 4+ (2+-7+) 41 Peledsiika 37,9 (33-43) 466,0 (280-900) 5+ (4+-7+) 7 Kaikki 24,3 (13-44) 154,4 (20-900) 3+ (1+-7+) 156 7

Kuvissa 3-6 esitetään eri siikamuotojen ikäryhmittäiset keskipituudet eri vuosijaksoilta. Ikäryhmät on esitetty vuosina ja ikäryhmän väleihin sijoittuvat kasvukauden alun jälkeen pyydetyt ns. + ikäryhmän kalat. Kasvunopeuksia tulkittaessa on huomioitava siikojen suomuista tehtävän ikämäärityksen haasteellisuus. Osa suomunäyteaineiston näytteistä on epäselviä ja esim. vuoden parin määritysvirheet suuntaan ja toiseen ovat toisinaan mahdollisia. Ikämäärityksissä aineiston tasaisuus eri ikäryhmät huomioiden on luotettavan määritystuloksen kannalta tärkeää. Tyypillisesti näytesiiat on pyydetty verkoilla ja tällöin näyteaineistossa on edustettuna tavanomaisia verkkosiika-ikäluokkia kuten 4-6-vuotiaiden ikäluokat. Näyteaineisto on myös jakautunut alueellisesti epätasaisesti. Suurin osa näytteistä on alueelta 4 ja vuodesta riippuen muilta alueilta tulleiden näytteiden määrä on vaihdellut. Eri alueilla kasvuolosuhteet ja siikojen kasvunopeus voi luonnollisesti olla hieman erilainen. Pohjasiikojen määrä on ollut näyteaineistossa 2000-luvulla selvästi vähäisempi kuin muiden siikalajien joten pohjasiikojen ikäryhmittäiset keskipituudet esitetään aikajaksolta 1997-2002 (sininen käyräsovite) ja 2003-2015 (punainen käyräsovite). Vuosien 2003-2015 näyteaineistossa noin puolet aineistosta on vuodelta 2015 ja isorysäsaaliin siikoja. Pohjasiioilla kasvu näyttäisi tavanomaisimpien ikäluokkien osalta (5-7 v.) pysyneen hyvinkin samalla tasolla. Nuorempien ikäluokkien parempi kasvu selittyy v. 2015 isorysäsaaliin siikojen paremmalla kasvunopeudella verrattuna varhaisempaan näyteaineistoon. Vaellussiikojen ja planktonsiikojen näyteaineisto on siikamuodoista lukumääräisesti selvästi suurin, joskin viime vuosien aineisto on painottunut Tossanselälle alueelle 4. Vaellussiioilla vanhempien ikäluokkien (>4 v.) keskimääräinen kasvunopeus on nykyään hieman parempi verrattuna 2000-luvun alkupuolelle. Verrattaessa näyteaineistossa yleisesti ja tasaisimmin esiintyvän 5+ ikäluokan kasvunopeuden kehitystä kuvassa 4 esitettyinä vuosijaksoina, niin muutokset ovat silti vähäiset ja saattavat selittyä näytteiden painotuksilla eri alueille (31,7 cm 31,6 cm 32,9 cm 32,4 cm). Vuoden 2015 näyteaineistossa isorysäsaaliissa oli valtaosa nuoria yksilöitä ja kalat pyydettiin kesken kasvukauden, mikä osaksi selittää aikaisempia vuosia keskimäärin heikomman kasvun. Myös planktonsiioilla kasvussa voi havaita yleisimmällä 5+ ikäluokalla kasvun parantumista vuosi jaksoittain (31,2 cm 33,1 cm 33,1 cm 36,1 cm). Kasvunnopeuden muutokset aivan viimevuosina voivat selittyä osaltaan pienemmällä näyteaineistolla. Vuoden 2015 isorysäsaaliissa oli runsaasti myös planktonsiikojen nuoria yksilöitä ja kesken kasvukauden pyydettyinä ne näkyvät kuvaajassa nuorempien ikäluokkien aikaisempaa heikompana kasvuna. Peledsiioillakin voidaan kasvunopeuden havaita hieman kohentuneen tarkasteltaessa mm. yleisimmän 5+ ikäluokan keskimääräistä kasvunopeutta vuosijaksoittain (30,5 cm 34,2 cm 32,1 cm 36,6 cm). 8

9 60 Pohjasiika 50 pituus (cm) 40 30 20 1997-2002 2003-2015 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 ikäryhmä Kuva 3. Pohjasiikojen ikäryhmittäiset pituudet ja niiden käyräsovite vuosien 1997-2002 (sininen käyräsovite) ja 2003-2015 (punainen käyräsovite) näyteaineistosta. 60 Vaellussiika 50 pituus (cm) 40 30 20 10 0 1997-2001 2002-2006 2007-2011 2012-2015 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 ikäryhmä Kuva 4. Vaellussiikojen ikäryhmittäiset pituudet ja niiden käyräsovite vuosien 1997-2001 (sininen käyräsovite), 2002-2006 (punainen käyräsovite), 2007-2011 (vihreä käyräsovite) ja 2012-2015 (keltainen käyräsovite) aineistoissa.

10 70 Planktonsiika pituus (cm) 60 50 40 30 20 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 ikäryhmä 1997-2001 2002-2006 2007-2011 2012-2015 Kuva 5. Planktonsiikojen ikäryhmittäiset pituudet ja niiden käyräsovite vuosien 1997-2001 (sininen käyräsovite), 2002-2006 (punainen käyräsovite), 2007-2011 (vihreä käyräsovite) ja 2012-2015 (keltainen käyräsovite) aineistoissa. 60 Peledsiika 50 pituus (cm) 40 30 20 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 ikäryhmä 1997-2001 2002-2006 2007-2011 2012-2015 Kuva 6. Peledsiikojen ikäryhmittäiset pituudet ja niiden käyräsovite vuosien 1997-2001 (sininen käyräsovite), 2002-2006 (punainen käyräsovite), 2007-2011 (vihreä käyräsovite) ja 2012-2015 (keltainen käyräsovite) aineistoissa.

11 Kaikkien siikamuotojen kasvua vertailtaessa (kuva 7) tiheäsiivilähampaiset planktonsiika ja peledsiika näyttäisivät kasvavan nuorina yksilöinä keskimäärin hieman harvasiivilähampaisia pohjaja vaellussiikamuotoja paremmin. Näyteaineistossa yleisimmän 5+ ikäluokan keskipituuksia tarkasteltaessa kaikkien siikamuotojen keskipituudet ovat käytännössä kyseisessä ikäluokassa hyvin lähellä toisiaan. Kuvassa 7 esitetyt käyräsovitteet näyttävät nuorten ikäluokkien kasvuerot hieman korostetusti. Kaikilla siikamuodoilla on näytteitä analysoitaessa havaittu hyväkasvuisia ja nopeasti pyyntikoon saavuttaneita yksilöitä, mutta vastaavasti myös hyvin hitaasti kasvaneita yksilöitä. 70 Kaikki siikamuodot pituus (cm) 60 50 40 30 20 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 ikäryhmä Pohjasiika Vaellussiika Planktonsiika Peledsiika Kuva 7. Siikamuotojen ikäryhmittäiset pituudet ja niiden käyräsovitteet vuosien 1997-2015 näyteaineistosta (pohjasiika sininen, vaellussiika punainen, planktonsiika vihreä ja peledsiika violetti käyräsovite).

12 Siivilähampaiden keskimääräinen lukumäärä on vuosien 1997-2015 siika-aineiston perusteella pysynyt lähellä ennen Kemijärven valjastamista alueella esiintyneiden siikamuotojen siivilähammasmääriä. Kuvassa 8 esitetään v. 1997-2015 koko näyteaineiston siikamuotojen siivilähammasmäärien moodiluokat ja kuvassa 9 siikamuotojen siivilähammasmäärien kehitys vuodesta 1997 lähtien. Koko näyteaineistossa pohjasiian keskimääräinen siivilähammasmäärä on 21, vaellussiian 30, planktonsiian 54 ja peledsiian 60 (kuva 8). Nenosen (1987) mukaan alueella luontaisena tavatun vaellussiian keskimääräinen siivilähammasluku oli 32 ja planktonsiian 40-60. Siikamuotojen tiedetään risteytyvän keskenään eikä muotojen välillä ole perintötekijöiden aiheuttamaa steriliteettiä eli kaikki jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Runsaista istutuksista ja todennäköisesti myös muotojen välisistä risteytymisistä huolimatta vaellussiikojen ja planktonsiikojen siivilähammasluvut vastaavat edelleen varsin hyvin luonnontilaisen Kemijärven siikamuotojen siivilähammas-määriä. 250 Siivilähammaslukujen mukaiset yksilömäärät siikamuodottain yksilömäärä 200 150 100 pohjasiika vaellussiika planktonsiika peledsiika 50 0 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 siivilähammasmäärä Kuva 8. Kemijärvestä vuosina 1997-2015 näytteeksi saatujen siikojen siivilähammaslukumäärät siikamuodoittain.

13 Lukumäärä Lukumäärä 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Pohjasiian siivilähampaat 1 kpl! 1 kpl! 1 kpl! 1 kpl! 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2007 2008 2010 2012 2013 2015 Vuosi Vaellussiian siivilähampaat 199719981999200020012002200320042005200620072008200920102011201220132015 Vuosi Lukumäärä Lukumäärä 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 Planktonsiian siivilähampaat 199719981999200020012002200320042005200620072008200920102011201220132015 Vuosi Peledsiian siivilähampaat 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2015 Vuosi Kuva 9. Kemijärven siikamuotojen siivilähammasmäärän kehitys v. 1997-2015.

14 4.1.2 Taimen Vuoden 2015 näytepyynnissä taimenen suomunäytteitä saatiin vain yhdestä taimenesta, joka oli reilut 2,5 kg painanut yksilö. Ikämäärityksen perusteella taimenyksilö oli viettänyt järvialtaalla kolme syönnöskautta. Vuoden 2014 alusta taimenen alamittasääntöä muutettiin siten, että järvitaimen alamitta oli leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä 60 senttimetriä ja pohjoispuolisissa vesissä 50 cm. Jatkossa kaikki istutettavat taimenet tullaan merkitsemään rasvaeväleikkauksilla ja vuonna 2016 alamittasääntöä tarkennettiin siten, että rasvaeväleikatun (=istutetun) taimenen alamitaksi säädettiin 50 cm. Leveyspiirien 64 00 N ja 67 00 N välissä sisävesissä leikkaamattoman eli luontaisesti lisääntyneen taimenen alamitta on 60 cm. Alamittasäännöillä pyritään turvaamaan järvitaimenen elinkierto, sillä kaikki luontaiset sisävesikannat napapiirin eteläpuolella on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Kemijärvellä taimenkanta on pääosin istutusperäistä, mutta luontaista lisääntymistä saattaa tapahtua mm. Kemijärveen laskevissa sivujoissa kuten Soinan-, Ruopsa- ja Javarusjoessa. 4.1.3 Kuha Taulukossa 4 on esitetty tarkkailuvuosina toimitettujen näytekuhien kappalemäärä sekä ikäryhmien ja mittojen osalta keski-, maksimi- ja minimiarvot. Vuonna 2015 kuhanäytteitä saatiin yhteensä 54 kpl, joista valtaosa (63 %) saatiin Kauhaselältä (alue 5, hauen syönnösnäytepyynti). Loput 37 % saatiin Tossanselältä (alue 4) tavanomaisessa siian ja kuha verkkokalastuksessa. Kaikista tähän saakka saaduista kuhanäytteistä (904 kpl) yli puolet (n. 49 %) on pyydetty Tossanselän osa-alueelta 4 ja kolmannes (n. 33 %) Kauhaselän osa-alueelta 5. Vuoden 2015 näytekuhilla yleisin ikäryhmä oli 8+ ikäryhmä. Tossanselän kuhilla keskimääräinen ikä oli noin 8-vuotta ja Kauhaselän kuhilla noin 9- vuotta. Vuosien 1991-2001, 2002-2006, 2007-2011 ja 2012-2015 näyteaineistojen kuhien kasvua vertailtaessa voidaan kasvunopeuksissa havaita tapahtuneen jonkinasteisia vaihteluita. Nuorten kuhien kasvu näyttäisi olleen nopeinta vuosijaksolla 2002-2006, jota edelsivät vuosituhannen vaihteen vahvojen vuosiluokkien synty. Vuosien 2012-2015 näyteaineiston vanhoilla kuhilla kasvu näyttäisi olevan heikompi kuin v. 2002-2011 vastaavan ikäisillä kuhilla keskimäärin. Heikompikasvuisia yksilöitä esiintyi lähinnä Kauhaselältä pyydetyissä kuhissa v. 2015. Myös eri osaalueiden kuhien kuntokertoimissa on selkeä ero. Tossanselällä kuhien kuntokerroin oli keskimäärin 0,98 ja Kauhaselällä 0,86. Kuha siirtyy kalaravinnon käyttäjäksi jo varsin pienikokoisena. Kuhan pääasiallisten ravintokalojen kuten kuoreen ja muikun ravintotilanteessa sekä niiden kannoissa ei tiettävästi ole 2000-luvulla tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka selittäisivät kuhan kasvunopeuksien muutoksia, vaikka esim. muikkukannat tyypillisesti vaihtelevatkin vuosien välillä. Muutokset kasvunopeuksissa johtuvat yleensä kannan vahvuudesta - harvuudesta, ravintotilanteesta sekä myös muiden lajien aiheuttamasta kilpailusta ja muista olosuhteista (mm. lämpötilat). Kuhienkin kasvussa on Kemijärvellä havaittu aluekohtaisia eroja. Mm. Tossanselällä (alue 4) kuhien kasvu on hieman parempi kuin Kauhaselällä (alue 5) tai Askanselällä (alue 6). Yleistäen voidaan kuhien kasvun sanoa olevan säännöstellyssä Kemijärvessä kuitenkin parempaa kuin järven luonnontilassa (ks. Hamari 2003). Kuhalla on jo nykyään oma merkityksensä Kemijärven kalatalouden kannalta ja positiivisella kehityssuunnalla on edelleen mahdollisuudet jatkua. Viime vuosien saalismäärät ovat olleet lupaavia ja ainakin järven kuhapotentiaalia ylläpitäviä.

Taulukko 4. Kemijärvestä vuosina 2003-2015 saatujen näytekuhien kokojakauma. 15 Vuosi Massa Pituus Ikä Vuosi Massa Pituus Ikä 2003 Keskiarvo 500 37 5+ 2004 Keskiarvo 616 39 5+ n=23 Minimi 50 17 3 Minimi 275 32 4 n=18 Maksimi 650 40 7 Maksimi 1 300 47 7 2005 n=87 2007 n=173 2009 n=44 2011 n=47 Keskiarvo 513 38 4+ 2006 Keskiarvo 1 088 47 6+ Minimi 250 26 3+ Minimi 120 33 3+ n=162 Maksimi 1 780 55 8 Maksimi 2 930 63 9+ Keskiarvo 1055 47 7+ 2008 Keskiarvo 1 072 46 7 Minimi 40 20 2+ Minimi 120 25 3+ n=36 Maksimi 3150 65 13 Maksimi 2 110 58 9+ Keskiarvo 1 122 47 7+ 2010 Keskiarvo 456 36 6 Minimi 100 22 2+ Minimi 220 29 4+ n=75 Maksimi 4 510 78 19 Maksimi 1 500 54 9+ Keskiarvo 527 39 6+ Keskiarvo 654 42 7 2012 Minimi 275 35 4+ Minimi 370 36 5+ Maksimi 1 200 47 8+ n=26 Maksimi 940 46 8+ Keskiarvo 944 46 7+ Keskiarvo 939 46 8+ 2013 Minimi 500 40 6 2015 Minimi 375 37 6 n=60 Maksimi 5140 80 18 n= 54 Maksimi 2015 58 12 70 Kuhan ikäryhmien kasvukäyrät v. 1991-2015 60 pituus (cm) 50 40 30 20 10 1991-2001 2002-2006 2007-2011 2012-2015 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 ikäryhmä Kuva 10. Vuosina 1991-2015 saaliiksi saatujen kuhien ikäryhmittäiset pituudet (N 1991-2001 = 61, N 2002-2006 = 308, N 2007-2011 = 375, N 2012-2015 =132). Ikäryhmän väleihin sijoittuvat kasvukauden alun jälkeen pyydetyt ns. + -ikäryhmän kalat.

16 4.1.4 Kalakantanäytteiden yhteenveto Tutkimuskelpoisten kalanäytteiden määrä oli vuodelta 2015 yhteensä 211 kpl, joista siikanäytteitä 156 kpl, kuhanäytteitä 54 kpl ja taimennäytteitä yksi kpl. Siikanäytteitä saatiin Tossanselältä verkkopyynnistä ja ensimmäistä kertaa myös valikoimaton siikanäyte Tossanselällä tapahtuneesta isorysäpyynnistä. Isorysästä saadussa näyteaineistossa esiintyi pelkästään siikojen nuoria ikäluokkia. Valtaosa siikamuodoista oli vaellussiikoja sekä planktonsiikoja, joita lukumääräisesti esiintyi jokseenkin samassa suhteessa kuin niitä on Kemijärveen viimevuosina istutettu. Isorysästä saatiin myös nuoria pohjasiikoja, vaikka pohjasiikoja ei ole istutettu Kemijärveen vuosikausiin. Pohjasiiat ovatkin peräisin joko sivuvesien istutuksista alas vaeltaneena tai sitten siikamuoto lisääntyy järvessä luontaisesti. Tarkkailun koko siika-aineiston kasvumääritysten perusteella siikojen keskimääräinen kasvu on Kemijärvessä siikamuodoista riippumatta todettu heikoksi. Nuorilla yksilöillä kasvun voidaan havaita tiheäsiivilähampaisilla plankton- ja peledsiioilla olevan hieman harvasiivilähampaisia pohja- ja vaellussiikoja nopeampaa. Kasvuerot kuitenkin tasoittuvat yksilöiden vanhetessa ja mm. 5-6- vuotiailla tyypillisillä verkkosiioilla keskimääräiset kasvuerot ovat jokseenkin merkityksettömät. Taimenaineisto on näytteiden osalta viime vuosina ollut vähäinen eikä sen perusteella voida tehdä mittavia johtopäätöksiä lajin kannan tilasta. Taimenten tiedetään kasvavan Kemijärvessä melko hyvin ja istutusten tuottavuuden ongelmat löytyvät muista tekijöistä kuten esim. haukien aiheuttamasta predaatiosta sekä taimenten alasvaelluksesta. Jatkossa kaikki istutettavat taimenet tullaan merkitsemään rasvaeväleikkauksella, joten istukkaan erottaminen luontaisesti lisääntyneestä taimenesta on lähivuosina mahdollista. Kuhanäytteiden osalta näytemäärä oli tavanomainen ja riittävä. Kemijärven kuhakanta näyttäisi vakiintuneen hyvälle tasolle eikä kanta enää välttämättä ole riippuvainen voimakkaiden vuosiluokkien menestyksestä. Vuoden 2016 alussa kuhan valtakunnallinen alamitta nostettiin 42 cm:iin. Säännöksellä ei ole vaikutusta Kemijärven kuhan alamittaan, sillä vuodesta 2013 lähtien kuhan alamitta on ollut 45 cm koko Kemijärven alueella. Kuhanäyteaineiston perusteella 45 cm:n mittainen Kemijärven keskivertokuha painaa 800-900 g ja on iältään 7-8 vuotias. VIITTEET Kännö, S. 1989: Avustavan virkamiehen lausunto Kemijärven säännöstelyn lopputarkastukseen liittyvistä kalatalousasioista. Rovaniemi 4.12.1989. 119 s. LVT Oy 2012. Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun ohjelma v. 2013-2017. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. Hamari, S. 2003. Kemijärven maksuvelvoitetarkkailu vuonna 2002. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 42 s + 6 liites. Paksuniemi, S. 2015. Kemijärven maksuvelvoitetyöryhmä Soinanjoen sähkökalastus v. 2015. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 10 s + 2 liites. Nenonen, M. 1987. Kemijärven tila ja kalatalous. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 13. Helsinki. 134 s.