Kallioperaa peittava irtaimista maalajeista koostuva maapera on syntynyt nuorimman maailmankauden, kvartaarikauden aikana, joka alkoi noin 2 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan saakka. Kvartaarikaudella on ollut useita jaakausia, joiden aikana mannerjaatikot ovat peittaneet laajoja alueita Pohjois-Euroopassa. Jaakausien valisina ns. interglasiaalikausina ilmasto on ollut nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyista lampimampi. Viimeisin jaakausi, jota kutsutaan Veiksel-jaakaudeksi, alkoi runsaat 100 000 vuotta sitten ja paattyi noin 9 000 vuotta sitten. Veiksel-jaakauden alkupuolella oli kaksi vahemman ankaran ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjaatikot pienenivat ja havisivat Pohjois-Euroopassa Iahes kokonaan. Suomen maapera on paaosin syntynyt viime jaakauden aikana, mutta paikoin tavataan myos kerrostumia, jotka ovat peraisin viime jaakautta vanhemmilta jaakausilta ja niiden valisilta ajoilta. Kerrostumia tutkimalla on saatu kuva maamme kvartaarikautisesta kehityksesta. Mannerjaatikon toiminnan tuloksena, paaosin sen reunaosan alla, syntyi maamme yleisin maalaji, moreeni, joka esiintyy joko kallioperan muotoja peittavana ja myotailevana kerroksena tai erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjaatikon sulaessa valtavat sulamisvesivirrat, jaatikkojoet, kuluttivat alustaansa muodostaen sulamisvesiuornia ja kerrostivat lajittelemaansa ainesta jaatikon pohjalla harjuiksi tai jaatikon reunan eteen deltoiksi (esim. Salpausselat). Kun mannerjaatikko suli, vedenpeittamille alueille kerrostui hienorakeisia maalajeja, hiesua ja savea. Jaakaudella 2-4 km:n paksuinen jaakerros painoi maankuorta alas. Jaatikon sulamisen jalkeen maankuori alkoi kohota aikaisempaan asemaansa. Veden pinnan asemia osoittavat muinaisrannat, joita nakyy vaarojen rinteisiin syntyneina rantatormina ja -kivikkoina. Maankohoaminen, joka oli aluksi hyvin nopeaa, jatkuu edelleen hitaasti. Suurimmillaan se on Merenkurkussa, noin metri sadassa vuodessa ja pienimmillaan Kaakkois-Suomessa, alle 20 cm sadassa vuodessa. Rovaniemen seudulla maankohoaminen on 60-70 cm sadassa vuodessa. Veden alta paljastuneilla alueilla alkoi jokien toiminta, joka yhdessa maankohoamisen kanssa sai aikaan sarjan vahitellen maatuvia hiekkaisia ja hietaisia suistomaita jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jaatikkojoki- ja rantakerrostumien paalla. Alavilla alueilla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen alueen vapauduttua jaan tai veden alta.
Suomen maapera 1:1 000 800, painettu 1984 (sisaltyy myos Suornen kartaston vihkoon 123-126), esittaa maaperaa varein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suomen ja Venajgn Federaation luoteisosan maaper5 ja sen raaka-ainevarat 1 :1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtena. Kartassa esitetaan rnaaperageologisten muodostumien ohella tarkeimmat kvartaarikerrostumien hyodyntamiskohteet. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suomen geologinen yleiskartta. Maaperakartta 1 :400 000. Painettu Etela- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1 953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehtea kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehtea uuden lehtijaon mukaan). Monivarinen kartta esittaa maaperaa osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa yleisluonteisen kuvan maaperan rakenteesta ja maalajien jakaumasta rnaakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta ita-lansisuuntaiselta vyohykkeelta, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan etelaisimmasta osasta. Vanhimmissa maaperakartoissa on pohjakartasta ja tyomenetelmista johtuvia puutteellisuuksia. Suomen geologinen kartta. Maaperakartta 1:100 000. Vuoteen 1997 mennessa karttoja on painettu Iahinna Etela-Suomesta 75 kpl. Monivarinen kartta esittaa geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myos katttalehtiselostukset. Lahes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myos numeerisessa muodossa. Maaperakartta 1 :20 000 ja 1 :50 000. Vuoteen 1997 mennessa on maastamme kartoitettu yli kolrnasosa. Moni- tai yksivarista, peruskarttapohjalle painettua maaperakarttaa kaantopuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 551 kpl. Pohjois-Suomessa kartoista 10 on julkaistu rnittakaavassa 150 000. Tyon alla olevat kartta-aineistot digitoidaan. Kartat ja niihin liittyvat tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan kayttaa pohjana mm. maankayton suunnittelussa, raaka-ainevarojen selvittelyssa ja ymparistonhuollossa. Maaperakartoituspalvelut. GTK tekee maksullisina palveluina temaattista maaperakartoitusta halutussa mittakaavassa (1:2 000-1:lO 000). Tilauksena tehdyssa kartoituksessa huomioidaan tilaajan erityistarpeet ja toiveet. Kartoituksen yhteydessa tehdaan kairauksia seka seismisia ja rnaatutkaluotauksia tehtavan edellyttamassa tai tilaajan toivomassa laajuudessa. MMPERWKARTTOJA JA KARTOiTLBSPALVELUJA MYY Geologian tutkimuskeskus EtelbSuomen alue- Vali-Suomen alue- Pokjois-Suomen aluetoimisto toimisto toimisto PL 96 PL 1237 Pk 77 (Betonimiehenkuja 4) (Neuiamiehenlie 5) (Lghteentie 2) 02151 ESP00 70701 KeFOPlO 96101 ROVAMiEMl Puk. 09-02055020 Peah. 8205 5030 Puh. 0205 5040 Fax 09-02055012 Fax 0205 5013 Fax 0205 5014
MABPERWKARTAN 2634 09 SINETTA SELlTYS KIVENNA~SMAALAJIT (Jari Nenonen GTK) Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Maa-ala Vesi Kartta-alueen pinta-ala Kartta-alue sijaitsee Rovaniemen maalaiskunnassa, noin 25 km kaupungista luoteeseen. Kartta-alue on vaaramaata, jossa maanpinnan suhteelliset korkeudet vaihteievat 30 ja 150 rnetrin valilla. Suurimmat korkeusvaihtelut, 1 10-1 70 metria ovat korkeimpien vaarojen ja Ounasjoen laakson seka alueen jarvien valilla. Korkeirnpia kohtia on Luonuanvaara (247 m) ja Lautavaara (242 rn), matalirnmat alueet sijoittuvat Ounasjoen rantaan (74 m) kartta-alueen koillis kulmassa. KALLBOPERA Kartta-alueen kalliopera kuuluu Keski-Lapin graniittikompleksiin, jolle tyypillisia kivilajeja ovat porfyyrinen graniitti ja rnigmatiitti eli seoskivi (Vaananen ym. 1997). Kulutusta kohtalaisen hyvin kestavina kivilajeina ne muodostavat yrnparistonsa ylapuolelle kohoavan vaara-alueen. Alueen pohjoisosan vaaroille ovat tyypillisia laaja-alaiset punertavat graniiittipaljastumat. Graniitille on ominaista paljastumien terassimainen laattarakoilu. Alueen eteiaosassa graniittia ykeisempaa on migmatiitti. Migmatiitti on juovikasta tai Iaiskaista, mika johtuu vaaleiden ja tummien rnineraaiien vuorottelusta. Migmatiitissa esiintyy yleisesti pegmatiittijuonia seka sulkeumina granodioriittia ja paikoin tummaa amfiboliittia (Perttunen ym. 1996). Kartta-alueen maisemaa hallitsee kaksi selkeaa luode-kaakko -suuntaista kallioperan siirrosvyohyketta. Ounasjoen laakso noudattelee niista itaisernpaa ja Iantisempaan sijoittuvat Sinettajarven ja Lehtojarven altaat.
Avokallioita ja alle metrin paksuisen moreenikerroksen peittamia kallioalueita on 7,7% karttaalueesta. Ne sijaitsevat vaarojen rinteilla ja lailla ja ovat syntyneet aallokon huuhtovan toiminnan seurauksena. Uurrehavaintojen ja suuntauslaskujen perusteella jaatikon viimeinen liikesuunta oli Iannesta itaan eli suunnasta 270"- 280". Vanhemmista liikesuunnista ei kartta-alueella ole havaintoja. Kartta-alueen kaakkoispuolelta, noin 30 km paasta Permantokosken voimalaitostyomaalta, loydettiin 1950-luvulla vanhempaa moreenia, jonka oli kerrostanut luoteesta kaakkoon virrannut jaatikko (Korpela 1969). Vanhemman ja nuoremman moreenikerroksen valista loydettiin hiekkaa ja turvetta. Radiohiiliajoitusten ja mikrofossiilitutkimusten perusteella turpeen todettiin syntyneen viimeista jaatikoitymista edeltaneen jaattornan kauden aikana. Vanhempi moreeni oli syntynyt sita edeltaneen jaatikoitymisen aikana (Korpela 1969). Kartta-alueen kaakkoispuolelta, Saarenkylasta, loydettiin kahden eri-ikaisen rnoreenipatjan alta kolme rnetria paksu lieju- ja hiesukerros (Sutinen 1992). Sen sisaltamiensa siitepolyjen seka stratigrafisen aseman perusteella kerros on syntynyt ennen viimeista jaakautta olleen interglasiaalikauden aikana noin 115 000-130 000 vuotta sitten. Silloin ilmasto oli nykyisen kaltainen tai nykyista vieia Iampimampi. Mannerjaa vetaytyi Sinetan alueelta kohti Iantta radiohiiliajoitusten mukaan noin 9 000 vuotta sitten. Sita mukaa kun jaatikko suli pois maa-alueet peittyivat muinaisen Itameren eli Ancylus-jarven vesien alle (Saarnisto 1981). Ancylus-vaiheen aikana Itameri oli makeavetinen jarviallas, joka oli erillaan Atlantin valtameresta. Jaatikon peraannyttya Lautavaaran ja Luonuanvaaran laet jaivat saariksi ulapan keskelle. Niiden rinteille syntynyt ylin Ancylus-ranta on maankohoamisen seurauksena tana paivana 210 metrin korkeudella. Maankohoaminen oli jaatikon haviamista seuranneina vuosisatoina noin 6 metria sadassa vuodessa. Sen seurauksena vedenpinta laski nopeasti. Litorina-rnerivaihe alkoi Itameren altaassa noin 8 000 vuotta sitten. Vedenpinta oli laskenut noin 90 metrin tasolle 7000 vuotta sitten ja noin 5 800 vuotta sitten Ounasjoki asettui virtaamaan nykyiseen uomaansa kartta-alueen koilliskulmaan (Hyyppa 1966, Saarnisto 1981). Maankohoaminen jatkuu edelleen ja nykyisin se on Sinetan alueella noin 6,5 mm vuodessa. Aallokko seka talvisten jaiden tyonto synnyttivat vaarojen rinteeseen rannanmerkkeja, joita kutsutaan muinaisrannoiksi. Maankohoamisen seurauksena ne nakyvat vaarojen ylarinteita reunustavina kivivoina tai laajoina lohkarepeltoina. Lautavaaran, Luonuanvaaran seka Kierija Pessousvaaran rinteita kiertaa paljaaksi huuhtoutuneita kallioita ja niiden alapuolella rantakivikoita ja -1ohkareikkoja. Ne sijaitsevat tavallisirnmin ylimman rannan eli muinaisen vedenpinnan ylirnman tason alapuolella, noin 180-210 metrin korkeudella. Aallokon huuhtomasta aineksesta kerrostui rantahietikoita, joita esiintyy Lautavaaran rinteella. Vaaran laella on myos noin 30 hehtaarin laajuinen vedenkoskematon alue, jossa kalliota peittaa huuhtoutumaton moreenikalotti. Moreenipeitten ansiosta vaaran laella kasvaa tihea kuusikko ja mannikko. Vastaavantyyppisia kalottivaaroja esiintyy yleisesti Ylitornion, Pellon ja Rovaniemen valisella alueella, ja tunnetuin esimerkki kalottivaaroista on Ylitornion Aavasaksa. Moreeni on kartta-alueen yleisin maalaji. Useimmiten se on ainekseltaan hiekkamoreenia. Se on synnyltaan pohjamoreenia ja myotailee kallioperaa 1-4 m paksuisena kerroksena. Paksuimmat pohjamoreenikerrostumat ovat tasaisilla alueilla ja jokien laaksoissa. Kairausten perusteella pohjamoreenia esiintyy myos laajalti turve- ja rantahiekkakerrostumien alla. Vaarojen valisilla alueilla, Ounas- ja Sinettajoen laaksossa ja Sinettajarven pohjoisella rannalla on moreenimuodostumiksi luokiteltuja kumpumoreenialueita, joissa pohjamoreenia
peittaa hiekkainen ja lajittuneita valikerroksia sisaltava pintamoreeni. Yksittaiset kummut ovat 2-5 metria korkeita. Niiden seassa on lyhyita moreeniselanteita, joiden suuntaus vaihtelee. Karkearakeiset kerrostumat Kartta-alueen jaatikkojokikerrostumat sijaitsevat kartta-alueen koillis- ja lounaiskulmassa. Lautavaaran itapuolella on moreenipeitteinen hiekkamuodostuma, joka jatkuu katkonaisina selanteina ja pitkanomaisina kumpuina kaakkoon. Niista muodostuu yksi luode-kaakkosuuntainen harjujakso. Ainekseltaan ne ovat hiekkaa, mutta niita peittaa Iahes yhtenainen, 1-2 m paksu pohjamoreenikerros. Harjujaksolla ei ole loydetty selvia jatkeita Lautavaarasta luoteeseen. Harjujakso voi liittya Rovaniemen pohjoispuolella Tarsankankaalla olevaan moreenipeitteiseen glasifluviaaliseen muodostumaan. Luoteessa se saattaa jatkua Ounasjoen Iansipuolelle Marrasjarven suuntaan, missa esiintyy luode-kaakkosuuntaisia moreenipeitteisia harjuja (Kujansuu 1975, Makinen ja Maunu 1984). Nama harjut on tulkittu syntyneen joko viimeista edellisen tai viela vanhemman jaatikoitymisen sulamisvaiheessa. Sinettajarven Iansipuolella olevat Iansi-itasuuntaiset soraiset selanteet liittyvat karttalehden Iansipuolella, Honkakivaloa kiertavaan hiekkamuodostumaan. Muodostuma kuuluu mahdollisesti Honkakiva- Ion pohjoispuolella kohti luodetta kulkevaan harjujaksoon. Rantakerrostumat ovat ainekseltaan soraa, hiekkaa ja karkeaa hietaa. Ne syntyivat muinaisen Itameren rantavyohykkeessa, aaltojen huuhtovan toiminnan tuloksena. Rantakerrostumia on korkeimman rannan alapuolella etenkin Lautavaaran rinteilla. Niiden paksuus vaihtelee muutamasta kymmenesta senttimetrista useaan metriin. Hienorakeiset kerrostumat Ounasjoen laaksossa on jokikerrostumia. Ne ovat tasaisia tai loivasti jokeen viettavia kenttia, jotka on raivattu pelloiksi tai jokivarsiniityiksi. Ainekseltaan ne ovat virtaavan veden kuljettamaa ja kerrostamaa hietaa. Rannan suuntaisissa painanteissa esiintyy myos hienoa hietaa ja hiesua, joka on tulvien kerrostamaa ja usein humuspitoista. ELC~PERA~SE"T#ERQSTUIWAT (Matti Maunu GTK) Sinetan kartta-alueella on eloperaisia kerrostumia 982 ha eli 17,2% maa-alasta, mika on Etela-Lapissa suhteellisen vahan. Runsaat kaksikolmasosaa kerrostumista on yli metrin paksuisia ja ne ovat ravinteikkaiksi, saravaltaisiksi kartoitettuja. Paikoittain pintaturve voi olla rahkavaltaistakin. Soistuminen ja turpeen rnuodostuminen alkoi maaston painanteista ja pinta- tai pohjavesien vaivaamilta alavilta mailta alueen vapautuessa muinaisen ltameren vesipeitteesta. Sinetan kartta-alueen suot kuuluvat alueellisesti Pera-Pohjanmaan aapasoiden alavyohykkeeseen. Suotyypeiltaan ne ovat tavallisesti keskiosiltaan puuttomia avosoita, nevoja. Reunaalueet ovat yleensa erityyppisia rameita. Laajin yhtenainen suo on Saukkoaapa. Kartoituksen yhteydessa ei ole suoritettu yksityiskohtaisia turvetutkimuksia, joten kerrostumien maarasta ja laadusta ei ole tietoja. Orintoivia turvetutkimuksia on suoritettu Saukkoaavalla. Sen turve on keskimaaraista paremmin maatunutta ja yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Suurin havaittu turvepaksuus on 3,9 m. Kartta-alueen suot on paaosin ojitettu metsatalouden tarpeita varten ja vahaisessa maarin otettu myos maatalouden kayttoon. Saukkoaavalla on myos hyodyntamiskelpoista turvetta.
POHJAVESI (Ulpu VaisGnen GTK) Pohjavetta syntyy, kun sade- ja sulamisvesi suotautuu maahan. Sen muodostumiseen vaikuttavat eniten sateen maara ja voimakkuus, haihdunta, lumen osuus sadannasta ja roudan kesto. Pohjavedeksi suotautuvan veden maaraan vaikuttavat kasvillisuus, maanpinnan muodot, pintakerroksen kosteus, maalajien raekoko, kerrosrakenne ja tiivistyneisyys, Pohjavetta varastoituu eniten huokoisiin ja paksuihin maakerroksiin, kallioperassa ruhjeisiin ja rakoihin. Parhaat pohjavesiesiintymat ovat hiekka- ja soramuodostumissa. Niiden maapera on hyvin vetta Iapaisevaa ja kerrostumien paksuus yleensa riittava pohjaveden runsaalle varastoitumiselle. Kartta-alueella ei ole pohjaveden muodostumisen kannalta merkittavia hiekka- ja soraesiintymia. Hiekkaa esiintyy vaarojen rinteissa rantakerrostumina, mutta pohjaveden muodostumisen kannalta ne eivat ole riittavan paksuja. Kemijoen hietaiset rantakerrostumat voivat niiden paksuudesta riippuen olla pohjaveden varastoitumisen kannalta kayttokelpoisia etenitin yksityistalouksille. Kartta-alueen yleisin maalaji on moreeni, ja siita suurin osa vetta huonosti lapaisevaa pohjamoreenia. Pohjamoreenin rakenne on yleensa niin tiivis, etta sen pohjavesi riittaa vain talokohtaiseen kayttoon. Alueen moreenikerrostumat ovat ohuita, joten niiden merkitys veden hankinnan kannalta on vahainen. Pohjavetta purkautuu monin paikoin moreenialueilla lahteina vaarojen rinteiden alaosasta. Pohjaveden laatu Pohjaveden laatuun vaikuttavat maaperaan suotautuvan veden sisaltamat suolat, maa- ja kallioperan rakenne ja mineraalikoostumus. Pohjaveteen liuenneiden aineiden maara kasvaa viipyman pidetessa. Moreenissa virranneessa pohjavedessa liuenneiden aineiden maara on yleensa suurempi kuin hyvin vetta johtavien, lajittuneiden ja karkearakeisten maalajien pohjavedessa. Alueelta on analysoitu 9 pohjavesinaytetta, jotka on otettu Iahteista ja kaivoista. Vesi on keskimaarin lievasti hapanta ja elektrolyyttipitoisuudet ovat pienia, myos raskasmetallipitoisuudet ovat hyvin pienia. Kaikkien analysoitujen naytteiden vesi tayttaa fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan hyvalle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -tavoitteet, lukuunottamatta 3 naytteen liian alhaisia ph-lukuja (5,4-5,9). Naytteiden radonpitoisuudet vaihtelivat 1,O-280 Bqll. Taulukko 2. Pohjaveden laatu. Maaperan rakennettavuus riippuu ensisijaisesti maaperan raekoostumuksesta ja sen sisaltaman veden maarasta. Ne vaikuttavat maan kantavuuteen, kaivettavuuteen ja routimiseen. Avokalliot ja ohuen, alle metrin paksuisen moreenin peitossa olevat kallioalueet ovat kantavuudeltaan hyvia. Perustamiskustannuksia lisaa kuitenkin louhimiskustannukset. Hiekka-alueilla kantavuus ja kaivettavuus ovat hyvia. Moreenimailla kantavuus on keskinkertainen ja huononee moreenin sisaltaman hienoaineksen maaran kasvaessa. Kartta-alueella olevilla kumpumoreenialueilla rakennettavuutta parantaa moreenin hiekkaisuus, mutta paikoin sita heikentaa runsas pintalohkareisuus. Huonosti kantavia maalajeja ovat hienorakeiset maalajit, kuten hieno hieta seka eloperainen turve. Hienorakeisia maalajeja on kartta-alueella 5 % ja ne esiintyvat suppealla alueella Ounasjokilaaksossa, Sinetan kylan itapuolella. Yli metrin paksuisia turvealueita on eri osissa kartta-aluetta Iahes 13 %. Ne ovat kantavuudeltaan heikkoja. Vajaasyvia, 0,4-0,9 m paksuisia turvealueita on kartta-alueella 4,6 %.
Routiminen on maan pinnan liikkumista maassa olevan veden jaatymisen tai jaan sulamisen seurauksena. Erilaisille rakenteille saattaa aiheutua vaurioita varsinkin, jos routa on ns. kerrosroutaa. Siina vaakasuorat jaakerrokset ja -1inssit vuorottelevat jaatyneiden maakerrosten kanssa. Roudan synty ja routiminen johtuvat erityisesti maalajin koostumuksesta ja sen vedenlapaisykyvysta. Karkearakeisissa maalajeissa, kuten hiekka-alueilla, rakeiden valiin jaatynyt vesi ei aiheuta routimista. Sen sijaan hienorakeisissa maalajeissa, kuten hieno hietaja hiesumaissa seka hienoainesla runsaasti sisaltavissa moreeneissa esiintyy routimista. Osa edella rnainituista routivista rnaalajeista on myos vaihtelevan paksuisen turvekerrostuman peitossa. Rovaniemen alueella roudan syvyys on normaalina talvena keskimaarin 210 cm. KAIRAUS- JA KBEKUOBPATIEDOT piste n:o kerroksen alarajan syvyys (m) ja maalaji piste n:o kerroksen alarajan syvyys (rn) ja maalaji Yksityiskohtaiset tiedot aleseela maa-aineksista, soista ja terrrvevaroista seka pohjavedestii ovat saatavissa Gessogiare testkimesskeskeaksesta, PB 77, 96101 Rovaniemi. Haavists, M. (toim.), 1983. Maaperakartan kayttoopas 1 :20 00011 :50 000. Opas 10. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Hyyppa, E. 1966. The Late-Quaternary land uplift in the Baltic sphere and the relation diagram of the raised and tilted shore levels. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Ser. A 111 90, 153-168. Jokansson, P., Makinen, K. & VBisGnere, U., 1989. Rovaniemen alueen kiviainesmuodostumat. Esiselvitys. Raportti P.31.4.009. Geologian tutkimuskeskus. 13 s.
Korpela, K. 1969. Die Weichsel-Eiszeit und ihre lnterstadial in Perapohjola (nordliches Nordfinnland) im Licht von submoranen Sedimenten. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A 111 99, 108 s. Kujansuu, R. 1975. Marrasjarven interstadiaalinen harju Keski-Lapissa. Geologi 27 (4), 45-50. Kujansuu, W., Hyypp5, J. & Lappalainera, E., 1982. Rovaniemen kartta-alueen maapera. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperakarttojen selitykset, lehti 3612. Geologian tutkimuskeskus. 48 s. Makinen, K & Maunu, M. 1984. Pohjois-Suomen maapera. Teoksessa: Geologinen Pohjois- Suomi. (toim. A. Silvennoinen). Acta Lapponia Fenniae. Lapin Tutkimusseura. 51-84. Nenonen, J., Muurinen, T. 8P Makinen, K., "194. Maaperakartta 3612 07 Rovaniemi ja karttalehtiselitys. Geologian tutkimuskeskus. Perttunen, V., Manski, E., Vgananera, J., Eilu, P. B Lappalainera, M. 1996. Rovaniemen kartta-alueen kalliopera. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Rovaniemi map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 :I 00 000, kallioperakarttojen selitykset, lehti 361 2. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 63 s. Saarnisto, M., 1981. Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Ser. A Ill. Geologica-Geographica 130. 42 s. Sutinen, W. 1992. Glacial deposits, their electrical properties and surveying by image interpretation and ground penetrating radar. Geological Survey of Finland, Bulletin 359. 123 s. Vaananen, J., Wanski, E. & Perttunen, V. 1997. Rovaniemi. Suomen geologinen 1 :I 00 000. Kallioperakartta, lehti 3612. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. kartta