Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 30.7.2014 COM(2014) 497 final 2014/0230 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS luvan antamisesta Ruotsille soveltaa satamassa kiinnitettyinä oleville aluksille suoraan toimitettavaan sähköön alennettua verokantaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti FI FI

PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Energiatuotteiden ja sähkön verotusta säännellään unionissa neuvoston direktiivillä 2003/96/EY, jäljempänä 'energiaverodirektiivi' tai 'direktiivi'. Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen 5, 15 ja 17 artiklan säännösten nojalla neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön verotustasoa koskevia muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on antaa Ruotsille lupa soveltaa alennettua verokantaa sähköön, joka toimitetaan satamassa kiinnitettyinä oleville aluksille suoraan, jäljempänä 'maasähkö'. Tämän alennuksen tavoitteena on antaa taloudellinen kannustin maasähkön käyttöön satamakaupunkien ilmansaasteiden vähentämiseksi. Ruotsiin sovellettavan toimenpiteen tarkoituksena on vähentää meriliikenteen ympäristövaikutuksia. Pyyntö ja sen yleinen tausta Neuvosto antoi 20. kesäkuuta 2011 neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/384/EU 1 Ruotsille annettavasta luvasta soveltaa satamassa laiturissa oleville aluksille suoraan toimitettavaan sähköön ("maasähkö") alennettua sähköverokantaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti. Päätöksen voimassaolo päättyy 25. kesäkuuta 2014. Ruotsin viranomaiset jättivät 13. joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä uuden hakemuksen veroalennuksen jatkamiseksi. Ruotsi haluaa haetulla toimenpiteellä edistää maasähkön käyttöä, sillä sen katsotaan saastuttavan vähemmän kuin satamassa kiinnitettyinä olevilla aluksilla tuotettu sähkö. Ruotsin viranomaiset haluavat jatkossakin soveltaa maasähköön alennettua sähköverokantaa, jonka suuruus on 50 Ruotsin kruunua (5,79 euroa) 2 megawattitunnilta. Tämä verokanta on suurempi kuin direktiivissä 2003/96/EY säädetty sähkön vähimmäisverokanta. Se on myös suurempi kuin Ruotsissa sovellettava yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön verokanta, joka on 5 Ruotsin kruunua (0,59 euroa) megawattitunnilta. Ruotsi ei kuitenkaan katso, että maasähkön käyttö olisi yrityskäyttöön tarkoitettua. Näin ollen maasähkön verokanta olisi Ruotsissa ilman lupaa 293 Ruotsin kruunua (33,94 euroa) megawattitunnilta tai 185 Ruotsin kruunua (21,43 euroa) megawattitunnilta Pohjois-Ruotsissa. Toisaalta energiaverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan vapauttamaan verosta energiatuotteet, jotka käytetään moottoripolttoaineina alusliikenteessä EU:n aluevesillä. Tämä verovapautus koskee myös energiatuotteita, joita käytetään sähkön tuottamiseen satamassa kiinnitettyinä olevilla aluksilla. Jäsenvaltiot voivat direktiivin 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla vapauttaa verosta myös energiatuotteet, joita käytetään moottoripolttoaineena sisävesiväylien alusliikenteessä, mikä kattaa myös sähkön tuotannon aluksella. Energiaverodirektiivin mukainen verotusjärjestelmä ei siis useimmissa tapauksissa vaikuta satamassa kiinnitettynä olevalla aluksella tuotettavan sähkön kustannuksiin, vaikka tällainen tuotanto voi heikentää ilmanlaatua ja lisätä melua satamissa ja aiheuttaa siten kielteisiä terveys- ja ympäristövaikutuksia. ( 1 ) EUVL L 170, 30.6.2011, s. 36 37. ( 2 ) Kaikki laskelmat perustuvat 1. lokakuuta 2013 voimassa olleeseen valuuttakurssiin, jonka mukaan 1 euro on 8,6329 Ruotsin kruunua. Ks. EUVL C 286, 2.10.2013. FI 2 FI

Ruotsi soveltaa alennettua sähköverokantaa kaikkiin vähintään 380 voltin maasähkön toimituksiin aluksille, joita käytetään kauppamerenkulussa ja joiden bruttovetoisuus on vähintään 400. Ruotsin viranomaiset katsovat tällä rajalla voitavan varmistaa se, että ehdoton enemmistö kansainvälisessä liikenteessä käytettävistä aluksista ja kansallisessa liikenteessä käytettävistä suuremmista aluksista kuuluu ehdotetun alennuksen piiriin. Tällaisten alusten katsotaan aiheuttavan suurimman osan päästöistä, joita syntyy apumoottoreiden käytöstä aluksen ollessa satamassa kiinnitettynä. Ruotsin viranomaiset toteavat, että toimenpiteessä on kyseessä valtiontuki, joka suosii kauppamerenkäynnissä käytettävien alusten omistajia. Ne väittävät myös, ettei sillä ole vaikutusta alusten omistajien tai liikenteenharjoittajien väliseen kilpailuun, koska kaikki Ruotsin satamissa kiinnitettyinä olevat alukset (lukuun ottamatta yksityiskäytössä olevia) voivat soveltaa sitä riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat. Ruotsi arvioi, että vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on vähäinen, koska satamat valitaan lastin määränpään perusteella eikä sillä perusteella, missä satamassa kiinnityskustannukset ovat alhaisemmat maasähkön veronalennuksen ansiosta. Ruotsi haki lupaa kuudeksi vuodeksi, joka on direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa säädetty enimmäisaika. Ruotsi katsoo, että tämä toimenpide vastaa maasähkön käytön edistämisestä yhteisön satamassa laiturissa olevissa aluksissa tehtyä komission suositusta 2006/339/EY 3 ja komission tiedonantoa EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset 4. Tässä yhteydessä todetaan myös, että jäsenvaltioilla on kesäkuusta 2011 alkaen ollut ehdoton velvollisuus täyttää ilmanlaatustandardit, jotka koskevat hiukkasten kaltaisia asiaankuuluvia epäpuhtauksia 5. Täyttääkseen velvollisuutensa jäsenvaltioiden on tarvittaessa löydettävä ratkaisuja esim. satamassa kiinnitettyinä olevien alusten päästöjä koskeviin ongelmiin. Voidaan siis ajatella, että satamissa, joissa tällaisia ongelmia esiintyy, maasähkön käyttöä edistetään yleisen ilmanlaatustrategian mukaisesti. Ruotsi haluaa tällä veronalennuksella kannustaa edelleen alusten käyttäjiä käyttämään maasähköä, jotta kiinnitettyinä olevien alusten synnyttämiä ilman kautta leviäviä päästöjä, melua ja hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää. Alennetun verokannan soveltaminen parantaisi maasähkön kilpailukykyä aluksilla poltettavaan bunkkeriöljyyn nähden, joka on vapautettu kokonaan verosta. Ruotsin viranomaiset ilmoittivat komissiolle ottaneensa toimenpiteen soveltamisaikana käyttöön uusia maasähköpisteitä kolmessa satamassa, joten tällaisia satamia on nyt viiden sijaan kahdeksan (Tukholma, Göteborg, Piteå, Helsingborg, Luulaja, Karlskrona, Trelleborg ja Ystad). Lisäksi suunnitteilla on ottaa käyttöön vielä lisää maasähköpisteitä Tukholman satamassa. Ruotsin viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että kaikkein eniten maasähköpisteitä käyttävät metsäalan käyttämät alukset. Maasähkön käytön osuus onkin kaikkein suurin metsäalaa palvelevissa satamissa. Maasähköpisteitä käytetään yleensä silloin, kun alukset ovat satamissa kiinnitettyinä pidemmän aikaa. Maasähköpisteitä käyttävien alusten osuus vaihtelee satamissa 33:n ja lähes 100 prosentin välillä satamasta ja sitä käyttävästä alustyypistä riippuen. Ruotsin antamien tietojen mukaan rikkidioksidi-, typpioksidi-, hiukkas- ja hiilioksidipäästöt ovat vähentyneet maasähkön käytön ansiosta. ( 3 ) Komission suositus 2006/339/EY, tehty 8 päivänä toukokuuta 2006, maasähkön käytön edistämisestä yhteisön satamissa laiturissa olevissa aluksissa (EUVL L 125, 12.5.2006) ( 4 ) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset (KOM(2009) 8 lopullinen), 21.1.2009. ( 5 ) Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008). FI 3 FI

Ruotsin viranomaisilla ei kuitenkaan ole tarkkoja arvioita siitä, miten paljon toimenpiteen soveltaminen on vähentänyt päästöjä. Voimassa olevat aiemmat säännökset Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 15 artiklan 1 kohdan f alakohta. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen toimenpiteen arviointi Erityiset politiikkaan liittyvät syyt Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa: Edellisissä artikloissa, erityisesti 5, 15 ja 17 artiklassa esitettyjen säännösten lisäksi neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä. Kyseisellä veronalennuksella Ruotsin viranomaiset pyrkivät edistämään ympäristön kannalta vähemmän haitallisemmalla tavalla sitä, että alukset voivat täyttää sähkötarpeensa ollessaan satamassa kiinnitettyinä ja tällä tavoin parantaa paikallista ilmanlaatua. Kuten Ruotsi on todennut, komissio on itse asiassa jo suositellut maasähkön käyttöä vaihtoehtona satamassa kiinnitettyinä olevilla aluksilla tapahtuvalle sähköntuotannolle ja tunnustanut siten sen ympäristöhyödyt 6. Jos toimenpidettä ei sovellettaisi, kiinnitettyinä oleville aluksille toimitettavasta sähköstä kannettaisiin veroa 293 Ruotsin kruunua (33,94 euroa) megawattitunnilta tai 185 Ruotsin kruunua (21,43 euroa) megawattitunnilta Pohjois- Ruotsissa. Haettu veronalennus kannustaisi näin ollen käyttämään tätä teknologiaa ja alentaisi verokantaa 243 Ruotsin kruunuun (28,15 euroon) megawattitunnilta tai 135 Ruotsin kruunuun (15,64 euroon) megawattitunnilta Pohjois-Ruotsissa, mikä edistäisi edellä mainitun poliittisen tavoitteen saavuttamista. Komissio panee myös merkille, että Ruotsi on kehittänyt maainfrastruktuuriaan toimenpiteen soveltamisen aikana. Näyttää siltä, että veronalennus on tosiasiallisesti lisännyt maasähkön käyttöä. Ruotsin viranomaiset ilmoittivat komissiolle pyytäneensä tai käskeneensä eräitä satamia ottamaan käyttöön maasähköpisteitä. Ruotsi ei kuitenkaan ilmoittanut mistään oikeudellisista velvoitteista tai taloudellisista kannustimista. Erityisesti metsäala on ilmaissut kiinnostuksensa kehittää infrastruktuuria osana pyrkimystään tehdä liikenteestä ympäristöystävällisempää. Kun otetaan huomioon maasähkön kehitystaso Ruotsissa ja se, ettei muita maasähkön käyttöön kannustavia kansallisia erityistoimenpiteitä ole toteutettu, komissio katsoo, että huomattava verokannan alennus on edelleen sopiva väline kannustaa satamaviranomaisia ja alusten omistajia investoimaan tarvittavaan teknologiaan. Tästä poliittisesta tavoitteesta komissio haluaa todeta, että maasähkön edistäminen on itse asiassa yhteinen poliittinen tavoite, johon olisi pyrittävä koko unionissa. Tämä on mainittu selvästi yhdennettyä meripolitiikkaa koskevassa komission tiedonannossa 7 ja siihen liitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 8. Komissio ehdotti energiaverodirektiivin tarkistamista koskevassa ehdotuksessaan 9, että satamassa kiinnitettyinä oleville aluksille toimitettava maasähkö vapautettaisiin energiaverosta. ( 6 ) Ks. 3 huomautus. ( 7 ) KOM(2007) 575 lopullinen, 10.10.2007. ( 8 ) SEC (2007) 1283 lopullinen, 10.10.2007. ( 9 ) KOM(2011) 169 lopullinen, 13.4.2011. FI 4 FI

Ehdotusta ei ole kuitenkaan vielä hyväksytty neuvostossa. Tällä välin Ruotsin talouden toimijoille ja Ruotsin viranomaisille olisi annettava oikeudellinen varmuus maasähkön käyttöä edistävistä verotoimenpiteistä. Tällä hetkellä mahdollisuudesta ottaa käyttöön suotuisa verokohtelu säädetään ainoastaan 19 artiklassa. Kyseisen artiklan tarkoituksena on kuitenkin reagoida yksittäisten jäsenvaltioiden erityisolosuhteisiin, joita ei ole otettu huomioon itse direktiivissä. Näin ollen 19 artiklaan perustuva poikkeus, jolla edistetään maasähkön käyttöön liittyvän poliittisen tavoitteen saavuttamista, voidaan myöntää vain siirtymäkauden toimenpiteenä ennen kuin tätä tavoitetta on käsitelty neuvostossa direktiivin 2003/96/EY tarkistamisen yhteydessä. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Haettu toimenpide liittyy pääasiassa EU:n ympäristöpolitiikkaan. Toimenpiteellä parannetaan paikallista ilmanlaatua siinä määrin kuin sillä vähennetään bunkkeriöljyn polttamista satamassa olevilla aluksilla. Toimenpiteellä vähennetään todennäköisesti myös hiilidioksidipäästöjä, koska onshore-verkosta saatavan sähkön kokonaistuotanto on vähemmän hiili-intensiivistä kuin aluksissa bunkkeriöljyä polttamalla tuotettu sähkö, mikä johtuu järjestelmän tehokkuudesta ja käytettyjen polttoaineiden erosta. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että sähkön kokonaistuotanto on asiaankuuluvalla markkina-alueella keskimäärin huomattavasti vähemmän hiili-intensiivistä kuin EU:ssa. Vaikka toimitetun lisäsähkön hiili-intensiteetti on yleensä korkeampi kuin sähkön kokonaistuotannon keskimääräinen hiili-intensiteetti ja erittäin riippuvainen siitä, mihin aikaan päivästä lisäkysyntä tapahtuu, toimenpiteestä johtuvien hiilidioksidipäästövähennysten pitäisi pysyä suhteellisen merkittävinä 10. Toimenpide vastaa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevaa komission direktiiviehdotusta, jossa käsitellään maasähköpisteiden asentamista sellaisiin satamiin, joissa se on kustannustehokasta ja ympäristöä hyödyttävää 11. Tässä vaiheessa on muistutettava, että yksi tärkeä syy maasähkön epäsuotuisaan kilpailuasemaan on se, että sen vaihtoehto eli merisatamissa kiinnitettyinä olevilla aluksilla tuotettu sähkö saa tällä hetkellä täyden verovapautuksen: sen lisäksi, että sähkön tuottamiseksi poltettava bunkkeriöljy on vapautettu verosta direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisessa normaalitilanteessa, myös itse aluksella tuotettava sähkö on vapautettu verosta (ks. direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan c alakohta). Vaikka jälkimmäistä verovapautta voi olla vaikea pitää yhteensopivana unionin ympäristötavoitteiden kanssa, siinä on kuitenkin otettu huomioon käytännön näkökohdat. Aluksilla tuotetun sähkön verottaminen edellyttäisi nimittäin sitä, että aluksen omistaja, joka on usein sijoittautunut kolmanteen maahan, tai aluksen käyttäjä antaa ilmoituksen kulutetun sähkön määrästä. Ilmoituksessa olisi eriteltävä myös, mikä osuus sähköstä on kulutettu sen jäsenvaltion aluevesillä, jossa vero on maksettava. Tämä aiheuttaisi valtavan hallinnollisen rasituksen alusten omistajille, koska ilmoitukset olisi annettava kaikista jäsenvaltioista, joiden aluevesillä alus on purjehtinut. Näissä olosuhteissa voi olla perusteltua, että vähemmän saastuttavaa maasähköä ei aseteta huonompaan asemaan, vaan Ruotsin sallitaan soveltaa alennettua verokantaa. Kun on kyse sisävesisatamissa kiinnitettyinä olevien alusten kuluttamasta sähköstä, jäsenvaltiot voivat halutessaan vapauttaa verosta tällaisilla aluksilla tuotetun sähkön (ks. 15 ( 10 ) Uusiutuvien energialähteiden ja ydinenergian yhteenlaskettu osuus Ruotsin sähköntuotannosta oli 95,4 prosenttia 2012, kun NordPoolin vastaava luku oli 90 prosenttia (ks. http://www.nordpoolspot.com/global/download%20center/tso/nordic-production-split_2004-2012.pdf ). Sekä ydinvoimaa että vesivoimaa, joka kattaa suurimman osan uusiutuvien energialähteiden tuotannosta Ruotsissa ja yleensä koko NordPoolissa, käytetään kuitenkin pääasiassa peruskuormana, kun taas huippukuorma on keskimäärin hiili-intensiivisempi. ( 11 ) KOM(2013) 18 lopullinen, 24.1.2013. FI 5 FI

artiklan 1 kohdan f alakohta) toisin kuin silloin, kun alus on kiinnitettynä merisatamassa. Näin ollen ei ole olemassa minkäänlaista lainsäädännöllistä estettä sille, että jäsenvaltiot kohtelevat maasähköä ja sisävesisatamissa olevilla aluksilla tuotettavaa sähköä yhdenmukaisella tavalla. Lainsäätäjä voi kuitenkin perustella direktiivin 15 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarjottua vaihtoehtoa myöntää verovapautus aluksilla tuotetulle sähkölle käytännön näkökohdilla, ja tämä vaihtoehto on samalla tiiviisti sidoksissa sisävesiliikenteelle myönnettäviin vapaaehtoisiin veroetuihin. Useimmat jäsenvaltiot, Ruotsi mukaan lukien, ovat päättäneet jättää verottamatta polttoaineita, jotka käytetään näihin tarkoituksiin. Ne pitävät myös epäkäytännöllisenä sitä, että käytettyä polttoainetta verotettaisiin sähkön asemasta (ks. direktiivin 2003/96/EY 21 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta), koska tämä tarkoittaisi vähintäänkin sitä, että sähkön tuottamiseen käytettävää polttoainetta kohdeltaisiin eri tavalla. Itse asiassa kun jäsenvaltiot päättävät, laajentavatko ne merenkulkuun sovellettavan verovapautuksen koskemaan sisävesiliikenteessä käytettäviä polttoaineita, niiden on otettava huomioon useita eri näkökohtia, kuten ympäristönäkökohtien kaltaiset kansallisen liikennepolitiikan laajemmat tavoitteet. Tämä voi johtaa siihen, että ne eivät verota tällaisiin tarkoituksiin käytettyjä polttoaineita. Näin ollen tässä vaiheessa on katsottava aiheelliseksi laajentaa mahdollisuus alentaa maasähkön verokantaa koskemaan myös sisävesisatamia. Sisämarkkinat ja tasapuolinen kilpailu Komissio ei ole saanut valituksia neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/384/EU sallitun verotoimenpiteen käytännön soveltamisesta. Sisämarkkinoiden ja terveen kilpailun kannalta haettu toimenpide ainoastaan vähentää bunkkeriöljylle myönnetyn verovapautuksen aiheuttamaa nykyistä vääristymää satamissa kiinnitettyinä olevien alusten kahden kilpailevan sähkölähteen välillä, joita ovat aluksella tuotettava sähkö ja maasähkö. Ruotsin viranomaiset eivät ole ilmoittaneet alusten käyttäjien väliseen kilpailuun liittyen, että maasähkön käyttöön varustettujen alusten lukumäärä olisi kasvanut huomattavasti. Olisi huomattava, että Ruotsin viranomaisten laskelmien mukaan maasähkön käyttökustannukset ovat edelleen melko korkeat verrattuna sähköön, joka tuotetaan aluksilla verovapaalla bunkkeriöljyllä. Alusten omistajille syntyy kustannuksia verkkoon kytkemisestä ja aluksilla tarvittaviin varusteisiin kohdistuvista investoinneista. Vaikka täsmälliset kustannusarviot ovat sidoksissa öljyn hinnan kehitykseen ja koska niitä on sen vuoksi erittäin vaikea ennustaa, viimeisimmät käytettävissä olevat arviot osoittavat, että edes täysi verovapautus ei useimmissa tapauksissa vähentäisi maasähkön toimintakustannuksia niin paljon, että ne olisivat aluksilla tuotettavaa sähköä alhaisempia 12, joten ne eivät missään tapauksessa synnyttäisi merkittävää kilpailuetua maasähköä käyttäville liikenteenharjoittajille aluksella tuotettavaa sähköä käyttäviin liikenteenharjoittajiin nähden. Tässä tapauksessa edellä mainitun kaltaista huomattavaa vääristymistä ei ole tapahtunut neuvoston täytäntöönpanopäätöstä 2011/384/EU sovellettaessa, eikä sellaista todennäköisesti tapahdukaan, koska Ruotsi aikoo edelleen noudattaa energiaverodirektiivissä säädettyä verotuksen vähimmäistasoa. Lisäksi Ruotsi aikoo edelleen rajoittaa edunsaajien kokonaislukumäärää ja myöntää veroedun vain aluksille, joiden bruttovetoisuus on vähintään 400, ja vähintään 380 voltin maasähkön toimituksille, jotta toimenpide kohdistuisi vain aluksiin, joilla tuotetaan huomattavia määriä sähköä. Kuten Ruotsin viranomaisten totesivat, molemmat kynnysarvot on asetettu suhteellisen alhaisiksi, koska kansalliset edunvalvojat ovat ( 12 ) Ks. Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston raportti Service Contract Ship Emissions: Assignment, Abatement and Market-based Instruments, Task 2a Shore-Side Electricity, elokuu 2005: http://ec.europa.eu/environment/air/pdf/task2_shoreside.pdf. Kustannusanalyysi tehtiin seuraavista kolmesta satamasta: Göteborg (Ruotsi) sekä Juneau ja Long Beach (Yhdysvallat). FI 6 FI

huolissaan siitä, että muussa tapauksessa ruotsalaiset alukset voisivat joutua ulkomaalaisia huonompaan asemaan. Toisaalta voidaan kohtuudella olettaa, että veroedun ulkopuolelle rajaarvojen vuoksi jäävät alukset ovat todennäköisemmin ruotsalaisia kuin muiden EU-maiden aluksia ja että kynnysarvot eivät näin ollen missään tapauksessa johda siihen, että ruotsalaisten talouden toimijoiden verokohtelu olisi edullisempi kuin niiden kilpailijoiden. Satamien välisen kilpailun osalta Ruotsin viranomaiset ilmoittivat, etteivät ne ole havainneet merkittäviä muutoksia siinä, valitsevatko alusten omistajat satamat maasähköpisteiden saatavuuden perusteella. Ne katsovat, ettei jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tule juurikaan kohdistumaan vaikutuksia, jotka johtuisivat siitä, että alukset muuttavat reittiään saadakseen alennetun verokannan alaista maasähköä. Tällaisessa tilanteessa maasähkön käytöstä ei veronalennuksesta huolimatta todennäköisesti ainakaan lyhyellä aikavälillä tule taloudellisesti kannattavampaa kuin aluksella tuotettavan sähkön käytöstä, joten maasähkön veronalennus ei todennäköisesti myöskään houkuttele aluksia muuttamaan reittiään hyötyäkseen tästä vaihtoehdosta eikä siten vääristä satamien välistä kilpailua. Alennetun verokannan soveltamista koskevassa hakemuksessa ehdotettu toimenpiteen kesto heijastaa suurelta osin maasähkön verovapautusta koskevassa komission ehdotuksessa olevaa kahdeksan vuoden määräaikaa. Toimenpiteen soveltamisaika ja EU:n energiaverotuksen kehittäminen Poikkeuksen soveltamisajan olisi periaatteessa oltava riittävän pitkä, jotta se ei vähentäisi satamaoperaattoreiden halukkuutta tehdä tarvittavia investointeja. Tässä tapauksessa energiaverodirektiivin tarkistusta koskeva ehdotus pidentäisi toimenpiteen soveltamisaikaa ja laajentaisi veronalennuksen soveltamisalaa, sillä kyseisen ehdotuksen mukaan maasähkölle myönnettäisiin pakollinen verovapautus kahdeksan vuoden ajaksi direktiivin voimaantulosta. Poikkeuksen ei tulisi kuitenkaan heikentää voimassaolevan lainsäädäntökehyksen tulevaa kehitystä, vaan siinä olisi otettava huomioon, että neuvosto saattaa antaa säädöksen energiaverodirektiivin muuttamista koskevan komission ehdotuksen perusteella. Tässä tilanteessa vaikuttaa aiheelliselta myöntää haettu lupa direktiivissä säädetyksi kuuden vuoden enimmäisajaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että tätä kysymystä koskevat yleiset säännökset tulevat voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä. Kyseinen aika antaa aluksille ja satamaoperaattoreille oikeudellisen varmuuden suunnitella investointejaan maasähköpisteisiin ja aluksilla tarvittaviin varusteisiin. Se on myös riittävän pitkä aika, jotta Ruotsin viranomaiset voivat kerätä tietoja tehdäkseen toimenpiteestä kattavan arvioinnin. Valtiontukisäännöt Euroopan unionin virallisessa lehdessä 1. lokakuuta 2013 julkaistun asiaankuuluvan valuuttakurssin 13 perusteella Ruotsin ehdottama alennettu verokanta (50 Ruotsin kruunua megawattitunnilta) on suurempi kuin direktiivin 2003/96/EY 10 artiklassa verotukselle säädetty EU:n vähimmäistaso. Näin ollen toimenpide täyttää yhden komission asetuksen 651/2014 14 44 artiklassa säädetyistä edellytyksistä. Kyseisessä artiklassa luetellaan edellytykset, joilla tällainen toimenpide voidaan vapauttaa valtiontuki-ilmoitusta koskevista vaatimuksista. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida vahvistaa, täyttyvätkö kaikki 44 artiklan edellytykset, eikä neuvoston täytäntöönpanopäätöstä koskevassa ehdotuksessa estetä komissiota vaatimasta Ruotsia noudattamaan valtiontukisääntöjä. ( 13 ) Ks. 2 huomautus. ( 14 ) Komission asetus (EY) N:o 651/2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1 78). FI 7 FI

2. INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen Tämä ehdotus perustuu Ruotsin jättämään hakemukseen ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota. Asiantuntijatiedon käyttö Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu. Vaikutusten arviointi Tämä ehdotus koskee luvan antamista yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Ehdotuksen tarkoituksena on antaa Ruotsille lupa poiketa neuvoston direktiivin 2003/96/EY yleisistä säännöksistä ja soveltaa alennettua verokantaa (50 Ruotsin kruunua eli 5,79 euroa kilowattitunnilta) satamassa kiinnitettyinä oleville aluksille suoraan toimitettavaan sähköön. Oikeusperusta Neuvoston direktiivin 2003/96/EY 19 artikla. Toissijaisuusperiaate SEUT-sopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan kuuluva välillinen verotus ei sinänsä kuulu kyseisen perussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä säännellään ja rajoitetaan kuitenkin tiukasti jäsenvaltioiden toimivallan käyttöä tällä alalla. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaan ainoastaan neuvostolla on valtuudet antaa jäsenvaltiolle lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Jäsenvaltiot eivät voi toimia neuvoston sijasta. Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Veronalennus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseessä olevan tavoitteen saavuttamiseksi (ks. edellä olevat huomiot sisämarkkinoista ja terveestä kilpailusta). Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston täytäntöönpanopäätös. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetään ainoastaan tämäntyyppisestä toimenpiteestä. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Toimenpiteestä ei aiheudu taloudellista tai hallinnollista rasitetta unionille. Näin ollen ehdotuksella ei ole vaikutuksia Euroopan unionin talousarvioon. FI 8 FI

2014/0230 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS luvan antamisesta Ruotsille soveltaa satamassa kiinnitettyinä oleville aluksille suoraan toimitettavaan sähköön alennettua verokantaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 1 ja erityisesti sen 19 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Ruotsille annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/384/EU 2 lupa soveltaa 25 päivään kesäkuuta 2014 satamassa kiinnitettyinä oleville aluksille suoraan toimitettavaan sähköön, jäljempänä maasähkö, alennettua verokantaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti. (2) Ruotsi haki 13 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä lupaa jatkaa alennetun sähköverokannan soveltamista maasähköön direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan nojalla. (3) Ruotsi pyrkii hakemallaan veronalennuksella jatkamaan maasähkön laajemman käytön edistämistä, jotta satamassa kiinnitettyinä olevien laivojen sähköntarve voidaan tyydyttää ympäristöä vähemmän rasittavalla tavalla kuin polttamalla aluksilla bunkkeriöljyä. (4) Satamakaupunkien ilmanlaatu paranisi, koska maasähkön käytöstä ei synny satamassa kiinnitettyinä olevien laivojen bunkkeriöljyn polttamisen aiheuttamia ilmansaastepäästöjä. Asianomaisella alueella eli Ruotsin, Tanskan, Suomen ja Norjan muodostamilla Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla sovellettavien sähköntuotannon erityisedellytysten mukaisesti myös hiilidioksidipäästöjen odotetaan vähenevän, jos käytetään onshore-verkosta saatavaa sähköä eikä satamassa kiinnitettyinä olevilla laivoilla bunkkeriöljyä polttamalla tuotettua sähköä. Sen vuoksi toimenpiteen odotetaan edistävän unionin ympäristö-, terveys- ja ilmastopolitiikan tavoitteita. (5) Luvan antaminen Ruotsille soveltaa alennettua sähköverokantaa maasähköön ei ylittäisi sitä, mikä on tarpeen maasähkön käytön lisäämiseksi, koska useimmissa tapauksissa aluksilla tapahtuva sähköntuotanto on edelleen kilpailukykyisempi vaihtoehto. Samasta syystä ja teknologian melko pienen markkinaosuuden vuoksi ( 1 ) EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51. ( 2 ) Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/384/EU, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2011, Ruotsille annettavasta luvasta soveltaa satamassa laiturissa oleville aluksille suoraan toimitettavaan sähköön ( maasähkö ) alennettua sähköverokantaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti (EUVL L 176, 30.6.2011, s. 36). FI 9 FI

toimenpide ei todennäköisesti johda voimassaoloaikanaan merkittävään kaupan vääristymiseen eikä siten vaikuta kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaan. (6) Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdasta seuraa, että kunkin kyseisen säännöksen nojalla myönnetyn luvan on oltava ajallisesti tarkkaan rajoitettu. Koska voimassaoloajan on oltava tarpeeksi pitkä, jotta toimenpiteestä voidaan tehdä kunnollinen arviointi ja jotta voimassa olevan lainsäädäntökehyksen kehittymistä ei estettäisi, on aiheellista myöntää haettu lupa kuudeksi vuodeksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että tätä kysymystä koskevat yleiset säännökset tulevat voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä. (7) Jotta satamaoperaattorit ja liikenteenharjoittajat saisivat oikeudellisen varmuuden ja jotta vältettäisiin sähkön jakelijoille ja uudelleenjakelijoille koituvan hallinnollisen taakan mahdollinen lisääntyminen maasähköstä kannettavan valmisteverokannan muuttumisen vuoksi, olisi varmistettava, että Ruotsi voi soveltaa tässä päätöksessä säädettyä erityisveronalennusta keskeytyksettä. Sen vuoksi haettu lupa olisi myönnettävä 26 päivästä kesäkuuta 2014 alkaen, jolloin neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä 2011/384/EU aiemmin säädetyt järjestelyt voivat jatkua saumattomasti. (8) Tämä päätös ei vaikuta valtiontukea koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Annetaan Ruotsille lupa soveltaa alennettua sähköverokantaa sähköön, joka toimitetaan suoraan muille satamassa kiinnitettyinä oleville aluksille kuin yksityisille huvialuksille, edellyttäen että direktiivin 2003/96/EY 10 artiklassa säädettyjä verotuksen vähimmäistasoja noudatetaan. 2 artikla Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi. Sitä sovelletaan 26 päivästä kesäkuuta 2014. Sen voimassaolo päättyy 25 päivänä kesäkuuta 2020. Jos neuvosto kuitenkin säätää SEUT-sopimuksen 113 artiklan nojalla maasähkön veroetuja koskevia yleisiä sääntöjä, tämän päätöksen soveltaminen päättyy päivänä, jona kyseisten yleisten sääntöjen soveltaminen alkaa. 3 artikla Tämä päätös on osoitettu Ruotsin kuningaskunnalle. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 10 FI