VASTUUNKANTAJA Kristillinen erikoislehti 5/13 Vastuunkantajat r.y. HSRKY/Erityisdiakonia 1
VASTUUNKANTAJA Vastuunkantajat ry:n ja erityisdiakonian yhteinen tiedotuslehti. 18. vuosikerta ISSN 1238-3384 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija: Vastuunkantajat ry, HSRKY/Erityisdiakonia Lehti on luettavissa myös osoitteessa: www.vastuukirppis/vastuunkantajalehti Toimituskunta Marita Nummelin,Marjut Jousi ja Minna Pietiläinen Taittaja: Anna Mantsinen Erityisdiakonia Hämeentie 73, 00550 Helsinki (09) 2340 2571 fax. (09) 2340 2594 www.helsinginseurakuntayhtyma.fi ysk.erityisdiakonia@evl.fi Erityisdiakonian toiminta-ajatuksena on tukea seurakunnissa tehtävää päihdetyötä ja palvella vangittuja, asunnottomia ja syrjäytyneitä päihdekuntoutujia. Tavoitteena on tukea ja auttaa asiakasta elämänmuutokseen. Vastuunkantajat ry:n tarkoituksena on auttaa ja tukea kristillisessä hengessä henkilöitä, joille alkoholi tai muut päihdeaineet ovat muodostuneet ongelmaksi. Vastuunkantajat ry on Suomen katulähetysliiton ja Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Asuinyhteisö Paulus (09)2340 2578 Vastuunkantajat ry Hämeentie 73, 00550 Helsinki puh (09) 2340 2571 Tili: FI76 2122 1800 0053 39 www.vastuunkantajat.fi puheenjohtaja@vastuunkantajat.fi sihteeri@vastuunkantajat.fi hallitus@vastuunkantajat.fi Kirpputori Hämeentie 75, 00550 Helsinki myymälä 050 493 6411 kuljetukset 050 432 8047 Kuntoutuskoti Tarpoila Tarpoilantie 116, 04130 Sipoo 050 548 0096 asiakaspuh. (09) 275 7462 fax. (09) 2586 3340 tarpoila@vastuunkantajat.fi tarpoilanjohtaja@vastuunkantajat.fi Painopaikka: Tyylipaino Oy Kustantaja: Helsingin seurakuntayhtymä Kansikuva: Anna Mantsinen 2
TÄSSÄ NUMEROSSA: 4 Pääkirjoitus Marita Nummelin 6 pullakirkon pappi Pekka Laine-Mäkinen 8 Tarpoilassa soi Suomigospel Mikko Jurvanen 9 Mitkä ovat selviytymiskeinosi? Marjut Jousi 14 20 kysymystä Laura Vihreäpuu 17 Yhteisölliset ilmoitukset 18 Hermannin diakoniatalossa tapahtuu Lehti on luettavissa myös osoitteissa: http://www.vastuukirppis.fi/vastuunkantajalehti.html http://www.helsinginseurakunnat.fi/yhteinentoiminta/apuajatukea/erityisdiakonia/paihdejakriminaalityo.html
Pääkirjoitus Voimia elämänmuutokseen Syksy on uusien harrastusten aloittamiseen otollinen ajankohta. Kesä menee helposti huolettomasti eikä tule oltua niin tarkka nukkumaanmenoaikojen suhteen, tulee syötyä liian paljon grillimakkaraa, jäätelöä ja makeita herkkuja. Monella suomalaisella loma-ajat ovat vaaraksi terveydelle ja muullekin omalle elämälle: tulee juotua liikaa. Jos olemme rehellisiä itsellemme, löydämme helposti hyviä perusteluita, miksi elämässämme pitäisi tapahtua muutos. Kuulun ryhmään, jossa painitaan paino-ongelman kanssa. Ryhmän ohjaaja totesikin, että kesällä ihminen lihoo aika helposti muutaman kilon. Painon hallinnan kanssa kamppailevalla ja kohtuujuomista tavoittelevalla alkoholistilla on samankaltainen ongelma. Ruoka tai päihteet alkavat hallita liikaa elämää. Ruoasta tai päihteistä on tullut lohduttaja murheissa ja vastoinkäymisessä - Hyvä ruoka, parempi mieli. Ja juhliakaan ei voi, jos siihen ei liity nautintoaineet. Ja lopulta ei tarvita mitään syytä päihteidenkäyttöön tai mässäilyyn. Riittävät toistot ovat totuttaneet tietynlaiseen käyttäytymiseen ja riippuvuuteen. Erojakin toki löytyy; yksi merkittävimmistä on se, että ilman ruokaa ei voi kovin pitkään säilyä hengissä kuin taas ilman alkoholia pärjää oikein hyvin ja elää pidempään ja terveemmin kuin sitä runsaasti käyttävät. Meillä paino-ongelman kanssa kamppailevilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin opetella syömään kohtuudella. Erityisdiakoniassa, niin kuin Vastuunkantajat ry:ssäkin tahdomme tarjota elämää, jota päihteet eivät hallitse. Uskomme, että kohtukäyttö ei enää onnistu, kun päihteisiin on syntynyt riippuvuussuhde. Tämä saattaa tuntua julmalta ja lohduttomalta. Ja sitähän se on, jos se olisi ainut totuus. Onneksi tunnemme ihmisiä, joiden elämästä päihteet ovat jääneet pois. Onneksi on esimerkkejä, jotka vakuuttavat, että alkoholismista voi toipua. Alkoholisti ja narkomaani voi elää raittiina ja nauttia elämästä - ilman päihteitä. Päihteiden tilalle täytyy keksiä muita juttuja. Uuden elämäntavan opettelu vie aikansa. Se vaatii ponnisteluja, työtä ja vaivannäköä. Muutostyö vaati tahtoa ja päämäärää kohti 4
kulkemista. Lisäksi tarvitaan aimo annos kestävyyttä muutoksen läpiviemiseksi. Tunteet kannattaa laittaa sivummalle eikä niiden pidä antaa ohjata. Paavali kirjoitti, että liha on heikko ja jatkaa Tahto minulla on, muttei voimaa hyvän tekemiseen... Rukouksissamme, saamme pyytää voimaa elää Jumalan tahdon mukaan. Ja uskon että saamme pyytää oikeanlaista tahtoa, kun sitä ei ole. Rukoile ja tee työtä! Jatketaan vaellustamme Jeesuksen voimaan ja viisauteen luottaen ja toinen toistamme tukien. Marita Nummelin Johtava diakoniatyöntekijä Erityisdiakonia 5
Pullakirkon pappi suppilovahveroiden aikaan Oman määritelmänsä mukaan (2 Moos 3: 14) Jumala on se, joka aina on, mutta kulloinkin siinä muodossa, jona hän on oleva. Toisin sanoen Hän ei sitoudu määriteltyihin ilmestysmuotoihin. Hän on Jumala. VT:ssä Hän on Pyhä Jumala, mutta UT:ssä Hän on rakastava Isä. VT:ssä Hän on kaukainen hallitsija, joskus ennalta ymmärtämättömän äksy, siis kuin vanhan suuren kartanon Isäntä omalla maallaan. UT:ssa Jumala muuttuu ainakin hetkeksi. Hän tulee kokonaan meidän Jumalaksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä on tutkijoiden mukaan ristiriitaista. Juuri VT:ssä suuttumuksestaan tunnettu ja vihastunut Jumala tuli Kristuksessa armolliseksi Jumalaksi. Siis juuriaan myöten vihainen Jumala tuli Kristuksessa armolliseksi ja rakastavaksi Jumalaksi. Jumala, joka on perusolemukseltaan toisenlainen kuin ihminen, tuli Kristuksessa kokonaan meidän Jumalaksemme. Jumala, joka ei ole ihminen, vaan Jumala, tuli ihmiseksi. Kun Jumala tekee tällaisen tempun, ja jättää siitä jäljen ihmiskuntaan ja vahvistaa tämän näyttäytymällä kuolemansa jälkeen uudessa kuosissaan niin ihmeitä tekeville kannattajilleen kuin myös vastustajilleen. Jotain oli siis tapahtunut, Ihan Aikuisten Oikeasti. Joillekin tämä tarina on, kuin antaisi ojasta löydetylle aamuryypyn sijasta vettä. Jospa Jumala olisi opettanut meitä vaikkapa Aleksis Kiven seitsemän veljen kautta. Valittiinhan alkuseurakuntaankin seitsemän diakonia. Silloin meillä olisi todennäköisesti kolme yhtenevää todistusta siitä, miten nuo veljekset ajautuivat ja pelastautuivat tuolle vainotulle kivelle. Nuo kirjoittajat olisivat varmasti, tai tutkijoiden mukaan, Lauri, Tuomas ja Aapo. Siis lähes yhtäläisiä kertomuksia. Hyvä niin. Mutta sitten olisi joku Eero, joka kertoisi, miten he pääsivät sonnien uhasta, kirouksesta, varmasta kuolemasta käsittämättömän autuuden maailmaan, josta he löysivät itse kullekin sopivimman vaimon. Näin on myös raamatun 6
evankeliumit koottu. Tuo tunnettu kirjailija haluaa näin tuoda piinakiven ja Golgatan tuskan ja sen jälkeisen ilon meidän alitajuntaamme. Kivellä seisovat pojat kokivat jotain kristinuskon ytimen totuuksista. Luottamusta toisiinsa, ehdotonta rakkautta (vaikka kurittivatkin toisiaan välillä), etäisyyttä maailmasta ja kärsimystä. Erotuksena raamatun teksteihin pojat saivat maansa takaisin, kun taas Kristus joutui pahan edessä kokemaan ristin kuoleman. Luomisessa Jumalan päämäärä ei ollut etääntyminen maailmasta, vaan tulla mukaan sen kehitykseen. Mutta! Meidän maailmaamme kohtaan Hän on tuonpuoleinen. Hän tulee maailmaan, mutta ei sulaudu eikä tuhoudu siihen. Hän tulee kokonaan meidän omaksemme, mutta pysyy kokonaan toisena. Hän tulee vaihtoehdoksi maailman kanssa, mutta pysyy kuitenkin Jumalana, joka on vastapäätä maailmaa. Hän tulee lihaksi, mutta pysyy Henkenä. Hänestä tulee luotu, mutta Hän pysyy Luojana. Jumala toimii käsittämättömällä tavalla. Palatkaamme vielä seitsemän veljeksen luo. Mikä antoi kivellä seisoville pojille sen rohkeuden, minkä he toivat esille ollessaan omasta mielestään tuhon omia. He uskoivat. Uskoa koetellaan aina. Nykyisin uskolle on tullut monta uutta sisältöä, samalla kun ratikat ovat kulkeneet miten sattuu. Kirkkoisä Tertullianus sanoo, että hän uskoo, koska usko on mieletöntä. Kirkkoisä Augustinus selventää asiaa toteamalla, että toista on uskoa Jumala, toista on uskoa Jumalaa ja toista on uskoa Jumalaan. Kynttilän valon mietteissä terveisin pullakirkon pappi Pekka Kuva Pekka Laine-Mäkinen 7
Tarpoilassa soi Suomigospel Kylläpä oli mukava kesä. Sain olla vapaaehtoisena Tarpoilassa kesä-elokuussa. Tehtäviini kuuluivat kaupunkireissut torstaisin ja gospelraati. Idea syntyi kun kuuntelin Radio Dein gospelraatia ja mietin että voisiko tällaista soveltaa myös Tarpoilassa. Miehet tuntuivat pitävän gospelmusiikista. Jokainen sai vuorollaan kertoa mielipiteensä kappaleesta. Sanat oli monistettu jokaiselle erikseen ja siten oli helppoa keskittyä laulun sanomaan ja tarkastella sanoja myöhemminkin. Miehet saivat valita soitetuista kappaleista kuukauden parhaan biisin. Kesäkuun parhaaksi lauluksi miehet valitsivat Pekka Simojoen laulun Katsokaa Voittajaan ja heinäkuun paras oli Lasse Heikkilän kappale Viimeiset veneet, suomalaisesta messusta. Elokuun viimeisen viikon gospelraati jäi pitämättä, mutta olen tulossa sinne ainakin vielä yhden kerran gospelraadin merkeissä. Parasta gospelraadissa oli mielestäni se miten laulut voivat tuoda esiin erilaisia tunteita. Voinko mikään olla enää kauniinpaa kuin että mies herkistyy kyyneliin kauniin laulun aikana. Musiikki on todellista terapiaa. Lämmin kiitos miehille mukavista gospelhetkistä ja kiitokset myös henkilökunnalle. Ehkä gospelraati vielä jatkuu joskus tulevaisuudessakin. Siunausta kaikille Tarpoilan miehille sekä henkilökunnalle. Jeesus loves you! Mikko Jurvanen Piirros sarjakuvasta Ville Kierikka 8
Taistelu syrjäytymistä vastaan Mitkä ovat selviytymiskeinosi? Se voi olla kalastelua merellä tai kävelyä luonnossa, musiikkia tai puutarhanhoitoa. Jokainen voi löytää omat avaimet selviytymiseensä. Lauri Herranen on joskus kirkossa puhunut siitä, kuinka hänen sydämensä särkyi kahden viikon ikäisenä. --Minut jätettiin heitteille kaksiviikkoisena. Äiti jätti parvekkeelle ja naapuri soitti apua. Ensin Lauri toimitettiin Sofianlehdon lastenkotiin ja sieltä hän pääsi myöhemmin hyvään ottoperheeseen. --Olen silti aina pelännyt hylkäämistä, ja pelkoa olen lääkinnyt viinalla, hän sanoo. Lauri oli 8-vuotias saadessaan selville totuuden omasta äidistään. Hän oli laatikoita tonkiessaan löytänyt pöytäkirjan, jota ei ollut tarkoitettu asiaa koskevan lapsen nähtäväksi. --Siinä luki, että pitää soittaa poliisit, jos äitini ilmaantuu paikalle. Ottovanhemmat tekivät kaikkensa, jotta Lauri saisi turvallisen lapsuuden. Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan Lauri aloitti päihteitten käytön 14-vuotiaana. Hän käytti parikymmentä vuotta kaikkia päihteitä. Äitinsäkin hän tapasi aikuisena pari kertaa, mutta tämä oli tuntunut aivan vieraalta ihmiseltä. Eräänä päivänä Laurin elämä muuttui. --Vaimon kuolemasta tuli viime heinäkuussa kuluneeksi 9 vuotta. Se oli vedenjakaja, sillä elämäni olisi voinut sillä hetkellä kaatua kumpaan suuntaan tahansa. Muistan, kuinka laitoin uurnan maahan ja mietin, voisiko elämällä olla vielä jotain annettavaa. Laurin mieleen tulivat Raamatun sanat; Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö, katso minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa, niin minä teen tiet korpeen, virrat erämaahan. ( Jesaja 43:18) --Sain siitä avaimet kohdatakseni uudestaan pelokkaan pikkupojan. VÄLITETÄÄN TOISISTAMME Raamattunsa Lauri tuntee, ja hän viljelee usein puheissaan lainauksia, joita osaakin ulkoa suuren määrän. 9
--Ensimmäisen kosketukseni Jumalaan sain kiertävässä pyhäkoulussa jo lapsena. En ole koskaan unohtanut, että Jumala on elämäni taustalla. Uskoin johdatukseen, vaikka sainkin mennä pohjamutien kautta. Vasta paljon myöhemmin Lauri sanoo ymmärtäneensä, mitä tarkoitetaan esim. seuraavalla Raamatun lauseella: Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. (Fil. 4:13) --Ymmärrän sen niin, että voin tulla hyväksyttynä ja synnit anteeksisaatuna. Minä voin sen kaiken, minkä Hän haluaa. Lauri käy usein kirkoissa ja muissa tilaisuuksissa keskustelemassa nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa. --On tosi harvinaista, että pääsisin lähtemään kenenkään pysäyttämättä. Se on siunaus, jos voin auttaa muita ja jos saan pienen matkaa kulkea jonkun rinnalla. Hänen mottonsa onkin: Välitetään toisistamme. EI ENÄÄ PAINOLASTIA Laurilla on iso liuta asioita, jotka auttavat häntä selviytymään. --Tärkein niistä on ajan antaminen itselle. Se pitää sisällään merellä oloa ja aina pitää olla virvelit mukana. Ylipäänsä luonto ympärillä on se juttu, hän sanoo. Kissa Laurilla on ollut jo kuusi vuotta. --Kissa tekee mun kodista kodin. Ei ole pakko olla parisuhteessa, mutta koska elämä kulkee eteenpäin, niin toki kaipaan elämänkumppania. Vaikka olen elänyt paljon yksin ja jalkani kantavat näinkin, niin uskon, että elämä voi yllättää. Lauri sanoo olevansa äärettömän tyytyväinen elämäänsä; hänellä on kiva työ ja kivat työtoverit, ja hän saa tehdä työtä ihmisten parissa. --Koen olevani siunattu, eikä menneisyyskään ole enää painolastina. Se on Golgatalla täysin maksettu. Raamatussakin sanotaan, että joka hukkaa elämänsä, hän löytää sen. VÄRISTYKSIÄ SOITOSTA Vieläkin tulee väristyksiä, kun muistelen erästä tiettyä päivää Annankadulla toistakymmentä vuotta takaperin: kuoronjohtajamme Kaarina Lindqvist oli houkutellut Pullakirkon kuoroon uuden tulokkaan, joka osasi kuulemma soittaa pianoa. Tämä pani vain kovasti vastaan, koska ei ollut kahteenkymmeneen vuoteen koskenutkaan pianoon. Hän väitti, ettei osaa enää soittaa ollenkaan. Me kuorolaiset seurasimme hiljaa tilannetta. Sitkeän, mutta lempeän suostuttelun jälkeen nuorimies laski lopulta sormensa koskettimille. Ja mitä taivaallisen ihania sointuja sieltä tulikaan Mistä ihmeestä se soittotaito tuli? Oliko se säilynyt sormissa, vai oliko se tallella aivojen Lauri Herranen ja seitsemän kilon hauki. Kuva Laurin kotialbumista. 10
muistilokeroissa? --No, se on tietynlainen lihasmuisti, arvelee Kimmo Rautio muistellessaan nyt jälkeenpäin ensitapaamistaan Pullakirkon kuoron kanssa. Pianonsoittoa hän vertaa polkupyörällä ajoon; pystyssä pysyy, vaikkei olisi pitkiin aikoihin kokeillut ajamista. --Nuottien luku on vähän samaa kuin vieraan kielen opettelu. Itse olin matikassa hyvä, mutta kielissä en. Matikasta hänelle tulee mieleen, kuinka hän kerran kävi mittamieskurssia, joka oli pelkkää matematiikkaa. Hyvin se kurssi sujui niin kauan kuin Kimmo siellä oli. --Ryyppäsin senkin, hän toteaa. ITSEOPPINUT PIANISTI Kotikaupungissaan Lappeenrannassa Kimmo oli musiikkiluokalla niin kansa- kuin keskikoulussakin. Siellä hän tosin soitti viulua. --Yhdeksän vuotta soitin viulua, mutta en kyllä koskaan oppinut. Se oli väärä soitin. Kotona isot siskot ja äiti soittivat pianoa. --Nauroin siskoille, kun ne itkivät ja harjoittelivat soittoläksyjään. Sanoin, ettei se voi olla noin vaikeaa ja mennen tullen soitin kaiken korvakuulolta. En ollut itse silloin vielä edes koulussa. Minkäänlaista opetusta Kimmo ei ole saanut pianonsoitossa, mutta viulutunneilta hän ainakin oppi musiikin teorian ja nuottien luvun. Kukaan muu sisaruksista ei soita nykyään mitään instrumenttia, mutta kaikki muut ovat taiteilijaisältään perineet hyvän piirustustaidon. --Mä piirrän pelkkiä tikku-ukkoja, mutta perin äidiltä musikaalisuuden. Lukio jäi Kimmolta kesken, ja armeijan jälkeen hän oli VR:llä ja rakennuksilla töissä. Ehti hän toimia vuoden ravintolamuusikkonakin ja kierteli esiintymässä ympäri Suomea. Niihin kahteenkymmeneen vuoteen ilman pianoa kuului myös eroon päättynyt avioliitto. --Riemukasta aikaa, Kimmo hymähtää. --Avioliiton tuhosin viinalla. Onneksi ei ole lapsia. Kimmo Rautio saa pianon soimaan taivaallisen kauniisti. Kuva Minna Pietiläinen 11
VUOSI RAITTIINA Tervalammilla Kimmo harjoitteli raitista elämää viiden kuukauden ajan. --Kun puhuin siellä, että täältä pääsee vain kadulle takaisin, minulle kerrottiin Tarpoilasta. Kuulin myös, että se on uskonnollinen hoitopaikka. Helsinkiin palattuaan Kimmo kävi Annankadulla Kajoksen Kimmon haastattelussa. Hänet luvattiin hakea samasta paikasta viikon kuluttua Tarpoilaan. --Tarpoilassa vietin sen kevään, ja siellä sain myös ensikosketuksen uskoon. Sieltä pääsin tukiasuntoon viiden kaverin kanssa. Kimmo suhtautuu hyvin kyynisesti omaan alkoholismiinsa: --Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisi selvin päin. --Mielellään sanon, että alkoholismi on mulla geeneissä, vaikka meidän perheessä ei kellään muulla olekaan alkoholiongelmaa, hän virnuilee. Kimmon ennätys ilman viinaa on tasan vuosi, jonka hän asui aikoinaan Toukolan asuntolassa. --Sain siitä palkinnoksi kaupungin asunnon, jossa olen asunut jo seitsemän ja puoli vuotta, hän kertoo tyytyväisenä. Kimmo miettii, miten se raitis vuosi oikein onnistuikaan; hän kävi kaverinsa Kaitsun kanssa kuorossa, ja joka päivä he kävivät Pullakirkolla musisoimassa, Kaitsu kitaroineen ja hän pianoa soittamassa. PUUTARHANHOITOA Nykyään Kimmo käy ani harvoin Pullakirkolla soittamassa. Ei hän silti enää kahdenkymmenen vuoden taukoa pidä soittamisessa, sillä hän on saanut vihdoin hankituksi kotiinsa sähköpianon, jota soittelee omaksi ilokseen. --Sitä voi soittaa korvakuulokkeilla kerrostalossakin. Tosin piano on parhaillaan kanissa, mutta haen sen ensi kuussa, Kimmo lupaa. Hän pitää tärkeänä sitä, että ihmissuhteet ovat kunnossa. --Lasken ystäviksi myös jotkut juoppokaverit. Olin viimeksikin yhden sellaisen luona auttamassa kämpän maalaamisessa, mutta ei siinä viinaa otettu. Siirtolapuutarhapalstaa Kimmo on hoitanut jo kuutena kesänä peräkkäin. Sieltä hän on nyt korjannut satoa: kurkkuja ja kesäkurpitsoita. --Käyn myös kalastamassa ja metsässä viihdyn hyvin. Pikkupoikana keräsin perhosia ja tutkin lintuja. Syksyisin käyn paljon sienestämässä. Jos en tunne jotain sientä, otan siitä selvää netistä. Teksti Marjut Jousi Lauri Herrasen kodin henki. 12
Tarpoilan aurinkoinen pihapiiri kokosi vuosien varrella Tarpoilan kuntoutuskodissa olleita. Leppoisassa tunnelmassa paistettiin makkaraa, nautittiin puutarhan antimia ja erinomaisa salaatteja, saunottiin ja jaettiin kokemuksia matkan varrelta. Tarpoilan terassilla Ripa, Juha ja Pertti "Kelmi" parantamassa maailmaa. Ripa, Juha ja Pertsa 3.8.2013 Tarpoilassa. Teksti ja kuva: Marita Nummelin 3.8.2013 Erityisdiakonian Joululeiri Kellokoskella 23.-26.12.13 Erityisesti asunnottomille, asuntoloissa asuville ja tukiasukkaille. Ilmoittautuminen 4.11.13 alkaen Hermannin diakoniatalossa. Hinta 100,00 / täyshoito, omin lakanoin. Lisätietoja: diakonit Pirjo Suomi 09 2340 2570, Virpi Liirus-Mäkelä 09 2340 2579 13
20 kysymystä 1. Kuka olet? Olen itä-suomalainen, Outokummusta Joensuun kautta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan muuttanut soitonopettaja ja muusikko. 2. Mitä teet erityisdiakoniassa? Toimin pullakirkon kanttorina. 3. Mitä teet päätyöksesi? Opetan pianonsoittoa Espoon musiikki- ja tanssikoulu Estradassa. Keikkailen myös cembalistina eli soitan erilaisissa yhtyeissä ja orkestereissa cembaloa tai continuourkuja - säännöllisimmin turkulaisessa Kuninkaantien muusikotorkesterissa. 4. Millainen olisi sinun reseptisi huonoosaisuuden vähentämiseen? En todella tiedä. Ehkäpä yhteisöllisyys ja sen osoittaminen, että kaikki ovat arvokkaita ja tarpeellisia ihmisiä. 5. Mitä kuuluu syksyysi? Tavallista arkea - työn ja vapaan vuorottelua, yksin ja ystävien kanssa oloa. 6. Mitä harrastat? Luen paljon (olen oikea dekkarihirmu, mutta koetan lukea välillä kaikkea muutakin) ja tykkään liikkua ulkona kävellen ja pyöräillen. Harrastan myös joogaa. Minusta on mukavaa tehdä käsillä kaikkea konkreettista - vaikkapa neuloa sukkaa, ommella tai askarrella tai ihan vain vaikka pinota halkoja tai taitojen mukaan tuunailla huonekaluja. Kirpparikierroksillekin innostun säännöllisen epäsäännöllisesti. 7. Millaista musiikkia kuuntelet? Klassista, eniten 1600-1700-lukujen musiikkia. Lisäksi ahkerassa kuuntelussa ovat mm. Tom Waitsin, Olavi Virran, M.A.Nummisen, Pekka Pohjolan ja Stingin levyt. Minulla taitaa olla aika kieroutunut musiikkimaku 8. Valitsitko sinä musiikin vai valitsiko musiikki sinut? Kukapa tietää. Kenties molemmat. En ole niin huippulahjakas (ja taatusti olin ainakin laiska harjoittelemaan) ettenkö olisi joutunut valitsemaan musiikkia - ilman valintaa ala taitaisi olla hyvin raskas. Toisaalta, pelkkä valinta ei ehkä riittäisi jos musiikki ei olisi minussa jo jollain tavalla. 9. Mitä tekisit, jos et olisi päätynyt musiikkialalle? En tiedä, elämä voisi olla niin kovin erilaista. Kenties entisöisin huonekaluja, olisin ompelija tai remontoisin asuntoja. Tai opettaisin jotain. Tai sitten elämässäni olisi tärkeät asiat muualla ja työ olisi Vain keino ansaita rahaa tuota muuta elämää varten - silloin se olisi mitä tahansa, johon en olisi mieleltäni niin sitoutunut. Tosin mielekkäintä itselleni on kyllä tehdä työtä, joka kiinnostaa ja jonka haluaa tehdä hyvin ihan itsensä vuoksi. 10. Millainen oli lapsuutesi? Onnellinen ja tavallinen, en juurikaan sairastellut enkä kovasti kapinoinut. 14
11. Mitkä asiat ovat Suomessa nyt paremmin kuin lapsuusvuosinasi? Vaikea sanoa - lapsena kaiken ottaa annettuna, mutta varmasti monikin asia. Luulisin, että ainakin kasvatusmetodit ovat yleisesti ottaen paremmat. 12. Entä mitkä huonommin? No, ainakin monen esineen ja asian laatu tuntuu huonommalta - meidät täytyy saada kuluttamaan enemmän eikä työn laatu ole tekijälleen enää välttämättä ylpeyden aihe. 13. Mikä on pääkaupunkiseudulla kiinnostavaa juuri nyt kulttuurin alalla? No vaikkapa Rakkautta ja Anarkiaa- festivaali. Mm. Sinebrychoffin, Gallen-Kallelan ja Suomen valokuvataiteen museoissa olisi kiinnostavat näyttelyt, Jyrki Karttuselta on mielenkiintoinen koreografia tulossa lokakuun alussa. Tässä näin aluksi.. 14. Tarjoaako Helsinki mielestäsi puitteet hyvälle elämälle? Kyllä. 15. Voisitko asua maalla? Kyllä, voin hyvinkin kuvitella sen, mutta silloin elämäntilanteenikin olisi toisenlainen. Nykyisellään en usko, että toimisi. 16. Oletko koskaan lypsänyt lehmää? Minulla oli kyllä lemmikkivasikka yhden kesän mummolan naapurissa, mutta lypsylle en koskaan päässyt. 17. Kannattaako koko Suomi pitää asuttuna? Niin, jos muuttaisimmekin kaikki pohjoiseen. Kannattaa. Se on kyllä harmillista, että pääkaupungiksi valikoitui eteläinen kapealla niemellä sijaitseva paikka - kaikki keskittyy etelään ja liikenne takkuaa, kun Helsinkiä voi lähestyä vain yhdestä suunnasta. 18. Onko Suomi ylipäänsä liian pohjoinen maa asuttavaksi? Itse pidän kaikista Suomen vuodenajoista ja viihdyn hyvin. Etelämmässä alkaa olla aika ruuhkaista. On ihanaa, että täällä on vielä suht saasteetonta ja puhdasta luontoa ja tilaa ihmisten olla. 19. Missä muussa maassa kuin Suomessa voisit asua? Pitäisi olla syy, miksi asuisin muualla ja jos syy olisi hyvä, voisin asua lähes missä vain. 20. Ajattelevatko kosketinsoittajat mustavalkoisesti? Kukaan tuntemistani kosketinsoittajista ei ajattele mustavalkoisesti - päinvastoin - mutta ehkä jostain löytyy tämäkin poikkeusyksilö. Kysymykset: Hannu Elomaa Vastukset: Laura Vihreäpuu. Kuva Malla Hukkanen 15
Vastuunkantajat ry:n kirpputori Avoinna ma 12-18, Ti - pe klo 10-17 la klo 10-14. Auto 050 432 8047, Myymälä 050 493 6411 Vastaanotamme käyttökelpoista tavaraa www.vastuukirppis.fi KIRPPUTORIN UUDET AUKIOLOAJAT MA:12-18 TI-PE:10-17 LA-SU SULJETTU Aavekonsultit Oy Johdon työnohjaus / henkilöstön työnohjaus Työhyvinvointikoulutus - myönteistä asennetta työryhmiin Johtamis- ja alaistaitokoulutus Kannustava ja korjaava palautekoulutus Päihde-, peli- ja nettiriippuvuusasiantuntemusta Ota yhteyttä - luottamuksella 0400 503 122 matti.nokela@kolumbus.fi www.mattinokela.net 16
yhteisölliset ilmoitukset Erityisdiakonian vahtimestari-siivooja Timo Kautto on siirtynyt toisiin työtehtäviin. Erityisdiakonian diakonin viran sijaisena toimii Virpi Liirus- Mäkelä toukokuuhun 2014 saakka. Vastuunkantajat ry:n syyskokous 19.11.13 klo 18.00 Kahvitarjoilu klo 17.30 alkaen Hämeentie 73, 00550 Helsinki HERMANNIN DIAKONIATALON TAPAHTUMIA Jukka Leppilampi esiintyy Hermannin diakoniatalossa ma 25.11.13 klo 18.00. Vapaa pääsy. Konsertin jälkeen iltatee. Katulähetyksen Joulujuhla ke 11.12.13 klo 18.00 Nukketeatteri Sananjalka: Isoisän joululahja- esitys to 12.12.13 klo 9:30-10.00 Nukkenäytelmä kaikenikäisille 17
HERMANNIN DIAKONIATALOSSA TAPAHTUU Hämeentie 73, puh. (09) 234 02 571 Pullakirkot sunnuntaisin klo 10.00 20.10...Kimmo Kajos, Pirjo Mäkinen, Taivaan tähden! 27.10...Marita Nummelin, Sari Blå-Romppanen 3.11...Pekka Laine-Mäkinen,Pirjo Mäkinen,Taivaan tähden!, ehtoollinen 10.11...Kimmo Kajos, Hannu Elomaa, Katupojat 17.11...Virpi Liirus-Mäkelä, Jukka Ahokas 24.11...Jukka Rakemaa, Laura Vihreäpuu 1.12...Pekka Laine-Mäkinen, Jukka Ahokas, Ehtoollinen 8.12...Pirjo Suomi,Sari Blå-Romppanen 15.12...Kimmo Kajos,Hannu Elomaa,Katupojat VIIKKO-OHJELMA Maanantai klo 9-12 Päivätupa Tiistai klo 9-12 Päivätupa Tiistai Raamattupiiri klo 18 Keskiviikko klo 12-13 Diakoniaruokailu, 1 Keskiviikko klo 18 Katulähetysilta Torstai klo 9-12 Päivätupa Perjantai klo 12-13 Diakoniaruokailu, 1 HUOM! Raamattupiiri 5.11 alkaen klo 16.00 MIESTEN SAUNAILLAT Lohiranta 11.11. Korpirauha 9.12. Lähtö pikkubussilla Hermannin diakoniatalon etuovelta klo 17.00. Paikat täytetään tulojärjestyksessä. Paluu samaan paikkaan klo 22.00 mennessä. Mukaan tarvitaan pyyhe ja peseytymisvälineet. Retken hinta on 5, sisältäen kuljetuksen, saunan ja iltapalan. Maksu peritään lähtiessä. Retki on päihteetön. VELKANEUVONTAINFO ma 4.11.13 klo 10.00 18
LIITY JÄSENEKSI Liity jäseneksi internetissä http://www.vastuukirppis.fi/lomake.html tai täytä ilmoittautumiskaavake ja lähetä se osoitteeseen: Vastuunkantajat ry. Hämeentie 73 00550 HELSINKI Jäsenmaksun suuruus on 20. JÄSENEDUT Osallistumismahdollisuus toiminnasta päättämiseen ja varsinaiseen toimintaan. Tarpoilan metsästysmajan vuokraoikeus, Vastuunkantaja-lehti 6 kertaa vuodessa. TUE TOIMINTAAMME Voit tukea toimintaamme joko ilmoittautumalla jäseneksi tai voit toimia sitoutumattomana lahjoittajana. Pankkiyhteys Nordea IBAN: FI76 2122 1800 0053 39 Suku- ja etunimi: Lähiosoite: Postinro ja -toimipaikka: