PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 26/1999 vp Keskiviikko 15.9.1999 kello 10.00 1. Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. Muutos valiokunnan kokoonpanossa Merkitään, että ed. Outi Ojala on pyytänyt vapautusta perustuslakivaliokunnan varajäsenyydestä. 4. HE 34/1999 vp laiksi poliisilain muuttamisesta Jatkettu I käsittely Kuultavina: professori Antti Jokela poliisiylitarkastaja Jorma Vuorio, sisäasiainministeriö Seuraava kuuleminen on 17.9.1999. 5. Muut asiat Vierailu valtakunnansyyttäjänvirastossa (Albertinkatu 25 A) keskiviikkona 22.9. klo 10.00. Vierailu korkeimmassa oikeudessa (Pohjoisesplanadi 3) keskiviikkona 29.9. klo 10.00 Tapaaminen oikeusministeriön edustajien kanssa König-stedtin kartanossa torstaina 30.9.1999 klo 18.30. 6. Seuraava kokous Seuraava kokous on perjantaina 17.9.1999 klo 9.30.
KD EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Pyydettynä lausuntona Hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi poliisilain muuttamisesta (hall.es. 34/1999 vp.) esitän kunnioittaen seuraavan: Lakiesityksen mukaan poliisilakiin lisättäisiin ns. epäsovinnaisia rikostorjunta- ja rikostutkintamenetelmiä koskevat säännökset peitetoiminnasta ja valeostosta sekä turvatarkastuksista oikeudenkäyntien ym. tilaisuuksien suojelemiseksi. Lisäksi poliisin oikeutta televalvontaan ja teknisen tarkkailun suorittamiseksi laajennettaisiin. Esityksen tavoitteena on antaa poliisille nykyistä paremmat keinot vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastustamiseen ja mahdollisuuden toiminnallisesti tärkeimmän poliisitaktiikan ja -tekniikan salassa pitämiseen. Toisaalta lakiesityksessä nimenomaisesti kielletään poliisia yllyttämästä ketään rikokseen (poliisilain 2 :n uusi 3 mom.). Yleisesti ottaen lakiesityksen tavoitteita ja niiden toteuttamiseksi ehdotettuja uusia rikostorjunta- ja rikostutkintamenetelmiä voidaan pitää oikeina ja nykyoloissa tarpeellisina erityisesti kasvavan huumausainerikollisuuden vastustamiseksi. Rikollinen toiminta sinänsä ei nauti perus- tai ihmisoikeudellista suojaa. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä poliisin peitetoimintaa ja valeostoja ei ole pidetty Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisina menetelminä, jos epäillyn oikeusturva on riittävästi otettu huomioon. Uusien säännösten tulisi kuitenkin olla sellaisia, ettei syytetyn ja muiden asianosaisten oikeusturvaaja heidän oikeuttaan perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tarpeettomasti loukata. Sen vuoksi keskityn lausunnossani tarkastelemaan uusien säännösten vaikutusta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen.
3 Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu eräänä osatekijänä se, että syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohta). Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeudenkäynnissä noudatettavaan kontradiktoriseen periaatteeseen kuuluu edelleen se, että syytetty ja hänen puolustajansa saavat tiedon ja mahdollisuuden lausua kaikesta siitä relevantista aineistosta, jolla voi olla vaikutusta jutussa annettavaan tuomioon. Oikeudenkäynnin avoimuudesta joudutaan kuitenkin poikkeamaan pakottavista tutkinnallisista ja henkilöiden turvallisuuteen liittyvistä syistä. Tämän mukaisesti poliisilla on jo voimassa olevassa laissa tietty vaitiolo-oikeus, josta säädetään poliisilain 44 :ssä seuraavasti: Poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole todistajana tai muuten kuultaessa velvollinen ilmaisemaan hänelle hänen palvelussuhteessaan tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyyttä eikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä. Tuomioistuin voi kuitenkin erittäin painavien syiden vaatiessa määrätä ilmaistavaksi 1 momentissa mainitun tiedon, milloin virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa seurata kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus. Tietoja antaneen henkilöllisyyttä ei tällöinkään saa määrätä ilmaistavaksi, jos siitä ilmeisesti aiheutuisi vakavaa vaaraa hänen tai hänen läheisensä turvallisuudelle. Tähän saakka kyseisen vaitiolo-oikeuden käyttäminen on ollut suhteellisen harvinaista. Vastaisuudessa on kuitenkin mahdollista, että poliisilain 44 :n mukaista vaitiolo-oikeutta alettaisiin soveltaa kaavamaisesti kaikissa tapauksissa, joissa on kysymys poliisin valeostoista ja peitetoi-minnasta. Tällöin on vaarana, että loukataan samalla tarpeettomasti asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Joka tapauksessa uuden lain tulisi olla niin täsmällinen ja tarkkarajainen, ettei se mahdollista tällaisia pelättävissä olevia loukkauksia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä on katsottu, että todistajan kuuleminen nimettömänä voi tapahtua vain poikkeuksellisissa tilanteissa ja silloin, kun se on välttämätöntä (EIT 23.4.1997; Van Mechelen ym. v. Alankomaat). Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin mainitussa tapauksessa katsoi, että poliisiviranomaisella voidaan katsoa olevan oikeus vaatia peitetoimintaan osallistuvan poliisimiehen kuulemista nimettömänä todistajana oikeudenkäynnissä, jos hänen tai hänen perheensä turvallisuus tai poliisin tulevan peitetoiminnan paljastumisen estäminen sitä edellyttää ja jos oikeudenkäynnissä puolustuksen oikeudet kuitenkin tulevat kunnioitetuksi. Uudemmassa tapauksessa Teixeira de Castro v. Portugal (EIT 9.6.1998) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että ensisijassa kansallisen lain asia oli säännellä todistelun sallittavuutta. Euroopan
OTT, Turun yliopiston prosessioikeuden professori 4 ihmisoikeustuomioistuimen tehtävänä ei ollut lausua siitä, oliko ollut asianmukaista sallia todistelu, vaan sen tuli todeta, oliko oikeudenkäynti kokonaisuudessaan, todistelu mukaanlukien, ollut oikeudenmukainen. Anonyymien ilmiantajien ja muiden vastaavien lähteiden käyttö rikostutkinnassa ei ollut kiellettyä rikosten luonteen niin vaatiessa. Kuitenkin oli eri asia käyttää heidän lausumiaan rikoksesta tuomitsemisen perusteena. Salaisten agenttien käyttöä tuli rajoittaa ja asettaa sille takeita myös tilanteissa, joissa oli kysymys huumekaupan vastustamisesta. Oikeudella oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli niin merkittävä asema, ettei sitä voitu uhrata tarkoituksenmukaisuuden hyväksi, vaikka järjestäytyneen rikollisuuden kasvu kiistatta vaati asianmukaisia toimenpiteitä. - Kyseisessä tapauksessa poliisien katsottiin vaikuttaneen yllyttämällä siihen, että rikos oli tapahtunut. Poliisien väliintulosta ja sen hyväksikäytöstä rikosjutussa johtui, että syytetyltä oli riistetty oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Sallitun valeoston ja kielletyn rikokseen yllyttämisen raja voi käytännössä osoittautua ongelmalliseksi, kuten hallituksen esityksessäkin (s. 20-21) todetaan. Näyttökysymykset, jotka liittyvät rikoksentekijän aikomuksiin, jollei valeostoa olisi tapahtunut, ovat tällaisissa tilanteissa vaikeita. Viime kädessä tuomioistuimen ratkaistavaksi jää tällöin, oliko syytetty oma-aloitteisesti ryhtynyt rangaistavaan tekoon. Myös puolustukselle on varattava tilaisuus ottaa kantaa tähän kysymykseen, jotta asia tulisi käsitellyksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä tavalla. Käsitykseni mukaan pelkän valeoston salaamiseen, jos kysymyksessä on ollut ns. osto ja isku -tilanne, ei yleensä enää jälkikäteen pitäisi liittyä tutkinnallisia tai asianomaisten turvallisuuteen liittyviä perusteita. Sen sijaan peitetoiminnan salassapidon lakkaaminen saattaa joskus vaarantaa siihen osallistuneen poliisimiehen turvallisuuden tai mahdollisuuden peitetoiminnan käyttöön tulevaisuudessa asianomaisen poliisimiehen avulla. Joskus peitetoiminta ja valeosto voivat myös liittyä toisiinsa. Johtopäätöksenä edellä lausutusta katson, että poliisin vaitiolo-oikeutta koskevaa poliisilain 44 :ää tulisi täydentää valeoston ja peitetoiminnan ilmoittamista koskevalla säännöksellä. Peitetoiminta voitaisiin kuitenkin jättää ilmaisematta, jos salassapidon lakkaaminen vaarantaisi toimintaan osallistuneiden tai heidän läheistensä turvallisuuden taikka tutkinnan tarkoituksen tai peitetoiminnan käytön tulevaisuudessa. Toisaalta mahdollisuus peitetoiminnan ilmaisematta jättämiseen edellyttäisi asianmukaisen valvonnan järjestämistä. Sen vuoksi poliisin tulisi ilmoittaa aloittamastaan peitetoiminnasta viipymättä tuomioistuimelle tai syyttäjäviranomaiselle, joilla tulisi olla mahdollisuus kieltää toiminnan jatkaminen katsoessaan sen perusteettomaksi.
Turussa 14.9.1999 5