Kestävä kehitys tieto- ja viestintäteknologiassa Juho Koivumäki / 1003811, TV11S1 Videoluento 1 (Todellinen tunti) Ensimmäisen tunnin tarkoitus oli mitä todennäköisimmin herätellä oppilaita aiheeseen ja antaa ymmärrystä, miksi kestävän kehityksen edistäminen on hyvin tärkeää koko olemassaolomme kannalta. Jälkimmäisellä puoliskolla katsoimme elokuvan, jonka nimeä en kiusallanikaan muista. Se kertoi kuitenkin tulevista uhkakuvista jos muutosta asenteissa ja ympäristössä ei tapahdu. Elokuva oli realistinen ja hyvin toteutettu, sekä herättävä kokemus. Olen kuitenkin itse ehkä hieman skeptinen elokuvan uhkakuvien suhteen. Eikö kaikki ole maalaillut näitä uhkakuvia viimeisten vuosikymmenten aikana muutenkin? Ydinsota, ilmaston lämpeneminen, meteoriitti, magneettikentän suunnan muuttuminen, Golf-virran kääntyminen ja vaikka Jumalan aiheuttama tulva ja kaikkien kuoleminen. Jepjep. Uhkakuvia on ollut aina, ja siitä huolimatta ihmiskunta porskuttaa edelleen eteenpäin, aurinko paistaa ulkona ja elämä on mukavaa. Pitkäaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että maapallon keskimääräinen lämpötila nousee jatkuvasti. Se on mitattu fakta, jota ei käy kiistäminen. Sen syy ja johtuminen ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen asia. Ilmasto-ihmiset rummuttavat omaa asiaansa eteenpäin perusteluilla, että se johtuu ihmiskunnan päästöistä ja nämä päästöt pitäisi saada hallintaan. Toisaalta ei ole olemassa mitään taetta siitä, ettei kyseessä voisi olla ihan täysin normaali, ihmisestä riippumaton muutos. Olihan täällä täysi jääkausi joitain vuosituhansia sitten, ja se tuskin aiheutui ihmisten toiminnasta. Miksei sama voisi toistua luonnostaan uudelleen ilman ihmisen vaikutusta? Mielestäni se kyllä se voi. Elokuvan loppuvaiheessa haastateltiin naisihmistä, joka protestoi tuulivoimaloiden asentamista vastaan. Kun häneltä kysyttiin, onko ilmaston pelastaminen, päästöjen vähentäminen ja kestävä kehitys tärkeää, oli hän kovasti näiden asioiden puolella. En muista aivan tarkkaan mikä oli kysymys tai vastaus, mutta sisältö oli pitkälti tämän mukainen. Hänen mielestään ilmastoasiat olivat tärkeitä, mutta hän oli niitä samalla hetkellä vastustamassa. Melko ristiriitaista, mutta kuitenkin täysin ymmärrettävää. En minäkään haluaisi takapihalleni äänekkäitä tuulimyllyjä, mutta toisaalta en myöskään välita suurista tehdasalueista, joiden piipuista tuleva savu värjää koko maiseman harmaaksi. Eikö Britannian kokoiselta alueelta löydy yhtään paikkaa, jossa tuulivoimalat eivät ihmisiä häiritsisi? Elokuvan naisihminen saatiin vaikuttamaan tyhmältä paholaiselta, jonka ajatuksenkulku ei ihan täytä täysiä loogisuuden sääntöjä. Hyviksenä esitetty, tuulivoimaa edespäin ajanut mieshenkilö ei välttämättä ole kuitenkaan yhtään sen parempi tapaus lopulta itsekään. Noin vuosi sitten julkaistun tutkimuksen mukaan maan otsonikerros on vahvimmillaan kymmeneen vuoteen [1]. Olisi
ollut mielenkiintoista kuulla elokuvan mieshyviksen kommentit tähän asiaan. Olen melko varma, että kommentit olisivat olleet luokkaa höpöhöpö, virheellinen tutkimus, ei se voi noin olla, minua ei kiinnosta, en kommentoi. Ääripäiden ihmisten ongelma usein on se, että he ovat niin turtuneita omaan asiaansa, että he muuttuvat sokeaksi todellisuuden suhteen. Väitteleminen ja asiasta keskusteleminen näiden ihmisten kanssa on yleensä aivan täysin turhaa ajantuhlaamista. Toinen ihmisryhmä, josta en kovinkaan paljoa välitä, ovat niin sanotut viherpiiperöt. Nämä itseään parempina ihmisinä pitävät henkilöt tuntuvat tietävän kaiken, ja ennen kaikkea he tietävät miten asioita ei saisi tehdä. Kun he murtautuvat laivoille, öljynporauslautoille ja sähkölaitoksille saavat he aikaan ainoastaan ärsytystä osallisissa ihmisissä. Poliisit hakevat mielensäpahoittajat pois ja muutaman tunnin kuluttua yrityksen toiminta jatkuu täysin normaalisti, kuten aina ennenkin. Esimerkki järjettömästä toiminnasta löytyy 2000-luvun alusta kun eläinaktivistit vapauttivat suuren lauman minkkejä häkeistään. He tekivät varmasti asiassa oikein omasta mielestään ja näin he tekivät maailmasta paremman paikan eläimille elää. Totuus kuitenkin oli se, että minkit kuolivat hitaasti ja kärsien nälkään sekä kylmään luonnossa ollessaan. Eläimet siis kärsivät enemmän kuin häkeissään. Kiinnostiko tekijöitä tällaiset faktat? Ei, he vain tekivät mikä oli oikein. Käytän siis nimitystä viherpiiperö sellaisista henkilöistä, jotka sulkevat silmänsä kaikelta faktatiedolta, eivätkä itse halua nähdä totuutta. Jos joku pahoittaa mielensä tästä nimityksestä, niin pidän sitä melkeinpä vain hyvänä asiana. Sinä teet mitä haluat omalla tavallasi, anna minulle vapaus tehdä asioita omalla tavallani. Sinulle öljynporausihmiset ovat paholaisia, joten anna myös minulle vapaus käyttää sellaisia sanoja kuin itse haluan, sen jälkeen olemme tasoissa. Haluan kuitenkin korostaa, että luonnonsuojelua voi tehdä oikein, järkevästi ja sellaisella tavalla, että se toimii. Esimerkkinä tästä koulussa pyörivä Itämeriprojekti. Tässä projektissa asiat pohjautuvat faktoihin, tehtävät asiat ovat konkreettisia, laillisia ja pitkäkestoisia. Tällainen toiminta on erittäin hyväksyttää ja kannatettavaa. Hyvää työtä, toivottavasti toimintaa jatkuu ja saadaan aikaan jotain hyviä ratkaisuja! Sitten asiasta toiseen: Myös Suomessa on usein esille tullut ilmiö, jossa vastustetaan esimerkiksi ydinvoimaa ja ennen kaikkea uusia ydinvoimaloita. Kun vastustajilta kysytään vaihtoehto tälle energiamuodolle, eivät vastaukset ole realistisia. Ydinvoima on Suomessa kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa pakollinen paha. Päästöjen kannalta ydinvoima on tehokkuutensa puolesta parhaimpia vaihtoehtoja energian tuottamiselle. Toisaalta myös kehitys kuluttaa nykyisiä energiavarantoja. Minulle on jäänyt mielikuva, että esimerkiksi yhden tuulivoimalan suunnittelu, rakentaminen, siirtäminen ja kasaaminen vievät niin paljon energiaa, että itse tuulivoimala ei
pääse moneen vuoteen plussan puolelle käytetyn ja tuotetun energian suhteen. Kannattaako tällainen toiminta? Kannattaa, mutta sen merkitys ei ole välitön. Kehitys tuo ihmisille uusia asioita ja helpottaa elämää. Lähtökohtaisesti kehitys on aina hyvää, mutta välillä kehitys on tietyllä tavalla mennyt myös taaksepäin. Hyvänä esimerkkinä toimivat sähköautot. Ensimmäiset (oikeat, toimivat) versiot olivat sellaisia, että niillä pystyi ajamaan maksimissaan muutaman sadan kilometrin matkoja, jonka jälkeen akun lataamiseen meni aikaa useita kymmeniä tunteja. Mainitsematta suorituskykyeroja oikeaan autoon, oli selvää, että nämä autot eivät vielä tässä kohtaa menestyneet käytännössä ollenkaan. Syykin on selvä, vaihto sähköautoon tuntui hypyltä menneisyyteen. Nykyisin sähkö- ja hybridiautot ovat sellaisella tasolla, että ne jopa voittavat tavalliset polttomoottoriautot suorituskyvyssään. Näihin siirtyminen ei varmasti ole ongelma kenellekään. Ihmiset ovat valmiita muutokseen, kunhan se on muutos parempaan. Suuret tuulivoimalat takapihalla eivät ole muutos parempaan. Jokin näkymätön, vaihtoehtoinen energiantuottotapa on muutos parempaan - Ja sitä tuskin vastustettaisiin mielenosoituksin. Videoluento 2 Toisen luennon aihepiirinä oli kestävä kehitys globaalissa kokoluokassa. Iso osa sanomaa oli se, että ihmisten määrä lisääntyy, jonka mukana myös kulutus lisääntyy. Tästä seuraa se, että luonnon energiavaroja käytetään enemmän kuin mahdollista. Luonnonvarojen jakautuminen epätasaisesti johtaa myös vakaviin tuloeroihin ja suuriin eroihin elämänlaadussa. Nämä ongelmat ovat sekä ekologisia, että sosiaalisia. Näillä asioilla pyritään saavuttamaan hyvä elämä kaikille maapallon ihmisille. Ensimmäinen ongelma, joka tästä tulee vastaan, on hyvän elämän määritteleminen. Hyvinvointivaltiossa, kuten Suomessa, ei varmasti tyydytä sellaiselle tasolle, joka kehitysmaissa olisi erinomainen taso. Juokseva vesi, lämpö, varallisuus ja turvallisuus ovat perusasioita Suomessa, eikä niistä haluta, tai tietyllä tavalla edes pystytä luopumaan. Jos kehitysmaahan saadaan turvattua esimerkiksi pelkkä juokseva vesi - tai edes alati saatavilla oleva puhdas vesi, nousee maan elintaso huomattavasti. Toiset ovat tottuneet parempaan, joten mielestäni täysin vastaavan elintason saaminen kaikille ei ole se tärkein tavoiteltava maali. Jos tyytyväisyys voidaan saavuttaa pienillä teoilla, on ne hyvä tehdä. Ajan kanssa sitten voidaan katsoa, tasoittuuko tilanne. Sen tavoitteleminen ehdolla millä tahansa ei kuitenkaan ole tärkeintä. Suomen mittakaavassa voidaan miettiä sitä, että vaikka tekniikka ja teollisuus kehittyy, bruttokansantuote kasvaa ja teollisilla mittareilla menee paremmin kuin koskaan, ei ihmisten tyytyväisyys ole silti kasvanut - päinvastoin. Pidemmät päivät, lyhyemmät lomat ja kasvava vastuu ja siitä seuraava stressi on harvoilla korkealla prioriteettilistalla. Materialistinen vauraus on tärkeää, mutta sen on johdettava hyvinvointiin muualla. Pelkkä jatkuva materialistinen tuotanto ei tuota onnea. Materialistinen vauraus voi kehittyä vain tiettyyn pisteeseen asti, sosiaalisen vaurauden voidessa kasvaa loputtomasti.
Tästä voisi päätellä, että taloudellinen ja teollinen kehitys tuo mukanaan myös onnettomuutta ja muita huonoja asioita. Näin ei kuitenkaan ole. Vaatimukset jatkuvasti kehittyvälle taloudelle tuo mukanaan ongelmat. Tyytymällä jo olemassa olevaan tilanteeseen ja toteamalla sen riittäväksi, ihmiselle tulee paras mahdollinen tilanne. Jos kokoajan haluaa jotain, ei ikinä ole itse valmis. Jos taas saa tarpeensa tyydytettyä, on hyvä olla - koska ei halua enää muuta ja on tilanteeseen tyytyväinen. Videoluento 3 Vuorossa kolmas luento, jossa jatketaan samaa kaavaa aikaisempien viikkojen kanssa. Itselle alkaisi vähitellen riittää - maapallo on huonossa jamassa, jos jatketaan tätä vauhtia kuollaan ennen pitkää kaikki ja maapallo muuttuu asuinkelvottomaksi. Tuttu tarina jo aikaisemmilta viikoilta. Tämän viikon videossa kantava teemana oli se, että saasteiden ja muiden ongelmien käyrät ovat nousussa, ja se on selkeästi johdettavissa ihmisen toimiin ja toimintaan. Lämpötila maapallo on vaihdellut selkeästi jo tuhansien vuosien ajan, mutta vasta teollisen aikakauden aikana lämpötila on vakiintunut korkealle tasolle. Sama pätee myös päästöjen ja kasvihuonekaasujen suhteen; päästöjen määrät ovat korkeita verrattuna aikaisempien vuosikymmenten ja -satojen tilanteeseen. Mikäli jatketaan vastaavalla tavalla, ei maapallon enää jaksa kannatella kasvavaa saasteiden määrää. Nykyisellä tahdilla ylitämme maapallon kantokyvyn moninkertaisesti. Kuten jo aiemmin sanoin, tuntui tämän videon sisältö olevan hyvin paljon vastaava kuin aikaisempien viikkojen. Maapallo ei jaksa enää, joten muutoksia on tapahduttava. Nykypäivänä rajoitukset, ohjeet ja säännökset ovat kuitenkin arkipäivää, joten muutosta on ilmassa. Olemme siis hitaasti menossa parempaan suuntaan, on vain toivottava että tämä tahti olisi riittävä. Videoluento 4 Suunnittelemalla prosessit niin, että tuotannosta syntyvä jäte on käytettävissä jossain toisessa prosessissa ja toisessa käyttötarkoituksessaan niin, että varsinaisesti käyttökelvotonta jätettä ei pääsisi syntymään oli kantava ajatus neljännen luennon alkuvaiheessa. Itse ajatushan on loistava toteutuessaan, mutta käytännössä hyvin vaikeasti toteuttavissa. Luonnossa vastaavat ekosysteemit ja ravintoketjut ovat olleet toiminnassa käytännössä aina, joten vastaavan toteuttaminen ihmisen toimesta on ainakin teoriassa mahdollista. Ongelmana on, tai ongelmaksi muodostunee kuitenkin se, että ihminen kykenee valmistamaan sellaisia tuotteita ja yhdisteitä, joita ei luonnossa esiinny. Vaikka kaikki on aina peräisin alkuaineista, on jotkin näistä tehtävät yhdisteet sellaisia, että luonto ei niitä pysty itse valmistamaan eikä myöskään itse purkamaan tai palauttamaan alkuperäiseen tilaansa. Jos ihminen kuitenkin pystyy tällaisen kiertojatkumon toteuttamaan, voidaan teoriassa kaikki mahdollinen jäte
kierrättää. Tällöin nykyisin jätteeksi kutsumamme aines olisi rakennusmateriaalia jollekin uudelle. On myös hyvä huomata, että kaikki logistiikka kuluttaa luontoa tavalla tai toisella. Tyypillisimmin logistiikassa käytetään polttoainetta, joka syö uusiutumattomia luonnonvaroja ja aiheuttaa hiukkaspäästöjä ympäristöön. Sekä ympäristön, kustannusten että ajankäytön kannalta olisikin kannattavaa tehdä tuotteet mahdollisimman lähellä tuotteen lopullista sijoitusta tai raaka-aineiden olinpaikkaa. Myös jätteiden uusiokäytön kannalta tehtaiden läheisyys olisi tärkeää, sillä näin säästettäisiin ympäristöä logistissa asioissa. Nykymaailman toiminta, jossa esimerkiksi autojen rungot tehdään Euroopassa, jonka jälkeen ne kuljetetaan Aasiaan maalausta ja muuta kokoonpanoa varten vain sen takia, että ne voidaan tuota takaisin Eurooppaan lopullista myyntiä varten on ympäristön kannalta täysin järjetöntä. Monet edulliset ympäristöystävälliset autot kärsivät juuri tästä ongelmasta; ne voivat olla vähäpäästöisiä käytössä, mutta niiden rakentamisprosessi kuormittaa ympäristöä paljon. Pienemmässä skaalassa samaa tapahtumaa on havaittavissa myös Viron viinarallissa. Juomat tehdään Suomessa, jonka jälkeen ne kuljetetaan Viroon myymälään. Tämän jälkeen Suomalaiset turistit hakevat ne takaisin Suomeen. Parhaimmassa tapauksessa käytetyt tölkit kuljetetaan vielä Viroon pantin takia, ja sieltä ne kulkeutuvat takaisin Suomeen sulattamon tai muun tölkkitehtaan kautta. Fiksua ja erittäin kannattavaa. Vastaavalla tavalla esimerkiksi tavallisen virvoitusjuoman kanssa energiaa käytetään useassa vaiheessa aina valmistamisesta kuljettamiseen sekä varastoimiseen ja kierrätykseen. Vaikka materiaali kierrätetään, pitää jokaiseen työvaiheeseen laittaa energiaa ja näin ympäristön kuormitus lisääntyy. Karkeasti lajiteltuna jätteitä on kolmea erilaista; kierrätettävää, ongelmajätettä ja kaatopaikkajätettä. Kierrätettävä jäte on hyvästä, kunhan se saadaan kierrättävään keskukseen asianmukaisesti. Seuraavat kaksi ovat hiukan vaikeampia. Ongelmajäte nimensä mukaisesti ongelmallista, mutta silti se on kierrätettävissä ja käytettävissä uudelleen. Esimerkiksi akut ja loisteputket voidaan oikein käsiteltynä kierrättää eivätkä ne näin aiheuta suoraan ongelmia ympäristölle. Väärin käsiteltynä ne ovat kuitenkin suuri riski ympäristölle. Kaatopaikkajätettä ei käytetä välittömästi uudelleen hyödyksi. Ne kasaantuvat vähitellen kaatopaikoille, jossa luonto hoitaa vähitellen materiaalin hajottamisen. Mikäli kaikki tämä jäte pystyttäisiin käyttämään tehokkaasti uudelleen, ei tarvetta kaatopaikoille olisi. Nykyisellään kaatopaikalla on valtavat energiavarannot vain odottamassa jotain hyödyllistä jatkokäyttöä. Elektroniikan suhteen kustannusrakenne on nykypäivänä sellainen, että itse laitteen lisäksi merkittävä rahavirta tulee myös lisälaitteista ja tarvikkeista, kuten latureista ja koteloista. Valmistajan kannattaakin tehdä tuotteista sellaisia, että vanhat tarvikkeet eivät sovi uuteen tuotteeseen, ja kuluttaja joutuu ostamaan uuden tarvikkeen. Kestävän kehityksen ja asiakastyytyväisyyden
kannalta asia tosin on enemmän negatiivinen. Joitain muutoksia tällä alalla on kuitenkin nähty, esimerkiksi erästä A-valmistajaa lukuun ottamatta kännyköiden latausliitännät ovat jo melko hyvin standardisoituja. Videoluento 5 Tieto ja viestintäteknologian kehitys ja muutokset aiheuttavat omalta osaltaan uusia haittoja ympäristölle, mutta se on myös avainasemassa vähennettäessä jätteen määrää. Tietokoneen tai vastaavan laitteen elinkaaren loppuvaiheessa laitteeseen käytetyt kemialliset yhdisteet tulisi kerätä talteen ja uusiokäyttää mahdollisimman tehokkaasti. Kaikkea ei voi kuitenkaan uusiokäyttää, ja esimerkiksi pakkauksista ja erityisesti logistiikasta johtuvat jätteet ovat vaikeasti uusiokäytettävissä. Pakkaukset voi kierrättää, mutta logistiikan päästöille ei voida jälkikäteen tehdä mitään. Tietotekniikka kuitenkin mahdollistaa myös kestävää kehitystä. Esimerkiksi mahdollisuus työskennellä etänä kotona vähentää matkasta töihin aiheutuvia päästöjä. 2020- suunnitelman ja ennusteen mukaan ICT-jäte kasvaa huomattavasti tulevien vuosien aikana - mutta tämä jäte vähentää huomattavasti jätettä toisaalta. Mustavalkoisesti katsottuna ICT siis lisää jätettä, mutta laajemmassa kaavassa se vähentää jätteen määrää huomattavasti. Energiankäytön kannalta vähempi on aina parempi. Jos käytössä olisi vain verkkovirrasta käytettäviä pöytätietokoneita, eivät valmistajat välttämättä kiinnittäisi tähän niin paljon huomiota. Luonnon kannalta positiivinen asia on kuitenkin se, että valmistajat ovat kehittäneet myös kannettavia laitteita. Läppäreissä pieni virrankulutus ja sitä kautta saavutettava pitkä akunkesto on suoraan käyttäjälle aiheutuva hyöty. Siirtämällä samaa tekniikkaa pöytäkoneisiin saavutetaan tietokoneisiin pienempi virrankulutus ikään kuin ilmaiseksi. Yksittäisten laitteiden energiatehokkuutta voi säätää myös asettamalla näytöt menemään pois päältä nopeasti käytön loputtua. Suuri osa energiasta kuluu kuitenkin serverien ylläpitämiseen. Kyse on kuitenkin tietokoneista, jotka ovat käytännössä päällä ympäri vuoden. Serverihallissa koneita voi olla tuhansia, joten pienetkin säästöt yksittäisessä laitteessa tarkoittavat suuria säästöjä koko hallin kokoluokassa. Hyvä esimerkki pienestä muutoksesta, joka kertaantuu valtavaksi muutokseksi on Blackle. Kyseessä on musta versio Googlesta. Pieni muutos, joka ei vaikuta käyttäjälle lähes ollenkaan, mutta jolla on suuri merkitys globaalissa mittakaavassa energiankulutukseen. Eipä tuolla maailmaa pelasteta, mutta ei sen käytöstä toisaalta ole haittaakaan. Mainittakoon lisäksi kuitenkin, että nykytekniikan näytöillä ero ei ole merkittävä. Kuvaputkiaikana ero oli huomattavasti isompi.
Videoluento 6 Viimeisen videoluennon aihepiirinä oli yritysten kestävä kehitys, heidän hankintansa ja muu toimintansa. Ohi vilahtelevat ISO-standardit eivät hirveästi jaksaneet kiinnostaa, joten tämä päiväkirjaosuus menee enemmänkin oman pohdinnan puolelle. Koko videon ajan päässäni pyöri kuitenkin vain ja ainoastaan yksi väite: Harvaa yritystä kiinnostaa ympäristön tila oikeasti. Perusteluna edelliselle väitän, että todellisuudessa niitä yrityksiä, joita oikeasti kiinnostaa kestävä kehitys on hyvin harvassa. Kaikki arvomerkit, stipendit ja kiitospuheet eivät sinällään kiinnosta yrityksiä. Heitä kiinnostaa loppujen lopuksi vain yksi asia; raha. Tuotetta voi valmistaa kahdella eri tavalla: tehokkaimmin tai ympäristöystävällisimmin. Tehokas ja ympäristöystävällinen voi joskus johtaa samaan tilanteeseen, mutta tehokkain tapa valmistaa tuotetta on aina se tehokkain. Tätä yritykset todennäköisesti haluaisivat tehdä, mutta nykyyhteiskunnassa myös markkinointi ja yrityksen imago on tärkeää. Jotta ihmiset ostaisivat tuotetta, ei yrityksestä saa antaa kuonoa kuvaa. Näin ollen valmistajat pyrkivät maksimoimaan myyntinsä etsimällä hyvän kompromissin kestävän kehityksen ja tehokkaan tuotannon välillä. Jos toiminta on liian ympäristöystävällistä, niin tehokkuus kärsii. Jos taas toiminta on liian tehokasta ympäristön kustannuksella, myynti kärsii. Muutaman tunnustuksen, joiden saamiseksi ei edes ihmeitä tarvita, avulla myyntiä pystytään edesauttamaan huomattavasti. Samaa kaavaa näkisin toteutettavan myös laiteostoissa. Jos laite käyttää vähän sähköä, ei se ikinä ole haitaksi. Se ei kuitenkaan saa tapahtua tuotantonopeuden kustannuksella. Pitkä ikä, vaihdettavat osat ja vastaavat tekijät voidaan ulospäin perustella kestävällä kehityksellä ja ympäristöasioilla, vaikka todellisuudessa pitkä ikä ja vaihdettavat osat tekevät tuotteesta ainoastaan kustannustehokkaan. Euroopan unioni ja vastaavat kansalliset ja kansainväliset järjestöt ajavat omia säädöksiään, ja näihin säädöksiin yritysten on vain pakko sopeutua. Pidän tätä erittäin hyvänä asiana, sillä muusa tapauksessa muutosta ei välttämättä tapahtuisi. Jos yritysten on pakotetaan muuttamaan tapojaan, on se myös heidän tehtävä. Jos yritys haluaa antaa paremman kuvan itsestään ulospäin, ei se välttämättä edellytä toiminnan muuttamista. Paremman kuvan antamiseen riittää se, että täytetään jotain dokumentteja, että voidaan liittää nettisivulle jonkin ympäristöjärjestön kuva. Todellisuudessa harvat kuluttajat tarkastavat mitä kukin merkki todellisuudessa tarkoittaa. Jos siinä lukee, että ympäristöystävällinen yritys 2014, niin silloinhan yritys on ympäristöystävällinen.
[1.] http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/tiede/hyva+uutinen+maan+otsonike rros+elpyy/a877937