Oodi ilolle Johannes Gustavsson Anna-Kristiina Kaappola Niina Keitel Mati Turi Matti Turunen TORSTAINA 17.10.2013 KLO 19 MADETOJAN SALI
Ohjelma Torstaina 17.10.2013 klo 19 OODI ILOLLE Johannes Gustavsson, kapellimestari Anna-Kristiina Kaappola, sopraano Niina Keitel, mezzosopraano Mati Turi, tenori Matti Turunen, basso Kuoro, valmennus Mihkel Koldits Ludwig van Beethoven (1770 1827): Sinfonia nro 9 d-molli, op. 125 I Allegro ma non troppo, un poco maestoso II Molto vivace Presto Molto vivace Presto III Adagio molto e cantabile Andante moderato Tempo I Andante moderato Adagio IV Presto Allegro ma non troppo Tempo I Vivace Tempo I Adagio cantabile Tempo I. Allegro Allegro assai Presto Recitativo Allegro assai ( Freude, schöner Götterfunken ) Allegro assai vivace. Alla marcia ( Froh, wie seine Sonnen ) Andante maestoso ( Seid umschlungen, Millionen ) Adagio ma non troppo, ma divoto Allegro energico, sempre ben marcato ( Freude, schöner Götterfunken ) Allegro ma non tanto ( Freude, tochter aus Elysium ) Poco Adagio Tempo I Poco adagio Poco allegro, stringendo il tempo, sempre più allegro Prestissimo Maestoso Prestissimo Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.15
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 9 d-molli, op. 125 Ludwig van Beethovenin (1770 1827) yhdeksäs sinfonia syntyi lopullisesti kymmenen työntäyteisen kuukauden aikana vuonna 1824. Hautomisaikaa edellisistä sinfonioista oli kulunut kymmenen vuotta, mikä oli pitkä kypsymisaika, kun muistetaan, että kahdeksan aikaisempaa sinfoniaa oli sävelletty tiiviissä tahdissa kahdentoista vuoden kuluessa. Yhdeksäs sinfonia kuuluu Missa solemniksen ja myöhäisten jousikvartettojen ja pianosonaattien kanssa Beethovenin viimeiselle luomiskaudelle, mutta yhteydet varhaisempiin teoksiin ovat silti selvät. Beethoven oli tutustunut Friedrich Schillerin oodiin "Ilolle" ("An die Freude", 1785) viimeistään 1793. Kuuluisa finaaliteemakin esiintyy hänen luonnoksissaan samalla vuosikymmenellä, tosin eri yhteydessä: hän käytti sitä vuonna 1808 säveltämässään Kuorofantasiassa. Beethoven oli jo nuoruudessaan omaksunut Ranskan vallankumouksen tasavaltaiset ihanteet ja ne vaikuttivat syvällisesti hänen sävelkieleensä ja sinfonisten periaatteiden muotoutumiseen. Beethovenin ominta alaa oli nk. absoluuttinen musiikki ja hänelle näytti tulevan vaikeuksia yrittäessään dramatisoida ihanteitaan, kuten pelastusoopperassa Fidelio, Prometheus-baletissa tai musiikissa vapausnäytelmään Egmont. Yhdeksännen sinfonian päätavoitteet ovat kuitenkin draamalliset ja siinä suhteessa Wagner oli oikeassa ottaessaan teoksen uudenlaisen musiikkidraamansa lähtökohdaksi. Kuoron ja solistien liittäminen finaaliin oli Beethovenille periaatteellinen ongelma, mutta aikakauden yleisölle se viittasi tuttuun ooppera- ja oratorioperinteeseen. Vaikeuksia on syntynyt enemmänkin jälkeenpäin, kun ns. absoluuttisen estetiikan nimissä teos on haluttu etäännyttää aatesisällöstään, tai kun se on käänteisesti haluttu latistaa rituaaliseksi ohjelmanjulistukseksi. 1820-luvulle tultaessa Beethoven oli saavuttanut maailmankuuluisuuden ja horjumattoman auktoriteettiaseman kulttuuripiireissä. Arvostuksesta huolimatta hän eli puutteessa Ries kertoo hänen pysytelleen viikkokausia sisällä, koska omisti ainoastaan vihreän takin vaikka köyhyyden syynä olikin enemmän asioiden huono hoito kuin krooninen varattomuus. Taiteilijanakaan Beethoven ei saavuttanut täyttä vapautta: Metternichin salainen poliisi tarkkaili hänen toimiaan ja sensuuri iski mm. Missa Solemnikseen, kieltäen sen konserttiesitykset. Vallankumousihanteet, tasa-arvo ja veljeys tuntuivat Pyhän allianssin Itävallassa kaukaisemmilta kuin koskaan. Yhdeksäs sinfonia on perusrakenteeltaan kamppailussaan synkästä d-mollista valaistuneeseen D-duuriin sukua viidennelle sinfonialle ja myös retorinen kieli viittaa vanhaan perinteeseen. Ensimmäisestä
osasta Beethoven muotoili sävellysprosessin aikana entistä tiiviimmän ja dramaattisen kokonaisuuden, jota on kuvailtu esihistoriallisia kokemuksia manaavaksi tai alkuvoimaiseksi luonnonenergian mittelöksi. Scherzoa, joka merkittyine kertauksineen on Beethovenin pisin, on luonnehdittu ensimmäisen osan "tragediaa" seuraavaksi "groteskiksi satiiriksi" (Tovey), jonka tunnusmerkki aikalaisille oli arvoituksellinen avausaihe, villisti ja itsepintaisesti kolkuttava daktyylirytmi patarumputehoineen. Hitaan osan variaatiot ja kertaukset kahdesta teemasta ovat tuoneet stabiilissa kauneudessaan monille kommentaattoreille mieleen Elysiumin niityt, autuaitten sielujen D-duurissa säteilevät kentät, jonne maanpäällisen elämän murheet eivät kantaudu. Finaali ja varsinkin sen johdanto askarruttivat Beethovenia pitkään. Kaoottinen avaus palauttaa draamallisen jännitteen ja on kiintoisasti sukua esikoissinfonian vastaavalle ratkaisulle. Edellisten osien aiheiden tultua kokeiltua ja hylättyä bassorekisterissä herää henkiin kuuluisa hymniteema. Alkukehittelyn ratkaiseva hetki on voimistuneen hymniteeman purkautuminen uuteen kaaokseen ja ihmisäänen esittely bassoresitatiivissa. Tähän yhteyteen Beethoven laati omat sanat: "Oi ystävät, ei näitä ääniä, vaan antakaa miellyttävämpien ja iloisempien sävelten soida!" ("O Freunde, nicht diese Töne, sondern lasst uns angenehmere anstimmen, und freudenvollere!"). Finaaliosa on sonaattimuodon, rondomuodon ja variaatiomuodon sekoitus, jossa etualalle kohoaa vaikuttava lauluäänen käyttö, sooloineen, yhtyekohtauksineen, fuugineen ja kuoroineen. Loistokkaan kontrapunktinsa Beethoven on perinyt enemmän Händeliltä kuin Bachilta. Tenorisoolon mukana säveltäjä marssittaa esiin janitsaarisoittimet (piccolo, lautaset jne.), joilla oli wieniläisyleisölle oma symbolinen merkityksensä Mozartin Ryöstö seraljista -oopperasta Haydnin Militäärisinfoniasta alkaen. Nämä instrumentit saattavat myös finaalin riehakkaaseen päätökseen prestissimo-koodassa. Teoksen universaalien, klassististen ja romanttisten, subjektiivisten ja ihanteellisten pyrkimysten välille ei pysty luomaan täydellistä balanssia, vaan jokaisen aikakauden on poimittava siitä oma viestinsä. 1800-luvulla d-molli-sinfonian liekki sytytti romantikot, joista Friedrich Nietzsche on antanut kuvauksen teoksen apokalyptisesta voimasta: "Ensimmäinen osa antaa kuulijalle intohimon, sen olemuksen, sävyn ja kehityksen. Se syöksyy aina eteenpäin; matka läpi metsien, rotkojen ja vaarojen; tuolla kaukana kohisee vesiputous, tuolla se syöksyy yönpimeään kuiluun, kauhealla jylisevällä pauhulla. Toinen osa on hetki inhimillisen intohimon korkeimmalta lentoradalta; nyt he taivaltavat tähtien alla, rauhattomina häilyen, pyrstötähden lailla, aavemaisina, epäinhimillisinä, tietään löytämättä, herkeämättä. Sisällään leimuava tuli, uupumus sekä kiduttava eteenpäin rientäminen, ilman
toivoa tai rakkautta toisinaan pilkallisen karkeina, kuten henki joka harhailee löytämättä koskaan rauhaa. Seuraa vaelluksen rauhallinen kolmas osa (intohimon itsetajunta), näkymä ikuisesta rauhasta, joka hymyilee kaihoisan autuaasti alas kaikelle harhailulle ja tavoittelulle. Ja sitten neljäs osa: sydäntäsärkevä tuskanhuuto: ihmissielut eivät enää kestä taakkaansa, rauhaton hurma on haihtunut, he luovat itse kuvan ikuisesta rauhasta, kärsivinä ja tuskaan sortuvina. Nyt he tietävät kirouksensa: olla yksin ja kadoksissa; yksilön ikuisuus on heille itsessään vain kirous. Silloin he kuulevat, yksinäiset sielut, ihmisäänen, joka puhuu heille kaikille, kuin ystävilleen, ja kehottaa iloitsemaan moneudesta ja erilaisuudesta. Tämä on ihmisen laulu. Nyt valloittaa inhimillisen intohimon laulu omalla voimallaan: näin korkealle ei voi päästä kukaan, ellei pimeyden, harhailun ja yksinäisyyden intohimo olisi niin suuri." Yhdeksättä sinfoniaa voi tuskin kuunnella unohtamatta teokseen liittyvää rituaalista traditiota. Se on mielletty jonkinlaiseksi länsimaisen kulttuurin peruskirjaksi, joka aukaistaan aina kun haluamme vakuuttua sivilisaatiomme yhteisestä perustasta. Ehkä vaikeinta on ollut muodon, sävelkielen ja sisällön tasapainottaminen, suurien asioiden käsitteleminen suureen tyyliin kaikille ihmisille. Beethoven ei tarkoittanut humanistista viestiään musiikillis-aatteelliseksi liturgiaksi, mutta yhdeksäs sinfonia tarvitsee aina suuren esityksen väistääkseen edessään väijyvät karikot. Antti Häyrynen
9. Sinfonia Recitativo (Baritono): O Freunde, nicht diese Töne! sondern laßt uns angenehmere anstimmen, und freudenvollere. Baritono e coro: Freude, schöner Götterfunken, Tochter aus Elysium, Wir betreten feuertrunken, Himmlische, dein Heiligtum. Deine Zauber binden wieder, Was die Mode streng geteilt; Alle Menschen werden Brüder, Wo dein sanfter Flügel weilt. Soli e coro: Wem der große Wurf gelungen, Eines Freundes Freund zu sein, Wer ein holdes Weib errungen, Mische seinen Jubel ein! Ja wer auch nur eine Seele Sein nennt auf dem Erdenrund! Und wer's nie gekonnt, der stehle Weinend sich aus diesem Bund. Freude trinken alle Wesen An den Brüsten der Natur; Alle Guten, alle Bösen Folgen ihrer Rosenspur. Küsse gab sie uns und Reben, Einen Freund, geprüft im Tod; Wollust ward dem Wurm gegeben, Und der Cherub steht vor Gott. Tenore e Coro: Froh wie seine Sonnen fliegen Durch des Himmels prächt'gen Plan, Wandelt, Brüder, eure Bahn, Freudig, wie ein Held zum Siegen. Resitatiivi (baritoni): Oi ystävät, ei näitä säveliä! vaan virittäkäämme miellyttävämmät ja iloisemmat. Baritoni ja kuoro: Ilo, jumalten kaunis kipinä, Elysiumin tytär, taivaallinen olento, astelemme temppeliisi huumaantuneena tulestasi. Taikavoimasi sitoo sellaisenkin yhteen, minkä perinteet ovat erottaneet; kaikki ihmiset tulevat veljiksi siellä, missä keveä siipesi lepää. Solistit ja kuoro: Kenellä on ollut se suuri onni, että on löytänyt aidon ystävän, kuka on löytänyt rakastavan vaimon, liittyköön hän iloomme! Myös hän, kenellä on vain yksi sielu, jota voi kutsua omakseen koko maailmassa. Ja se jolla ei ole edes tätä, annamme lähteä itkien tästä seurasta. Kaikki elävä juo iloa luonnon rinnoilta; kaikki hyvät, kaikki pahat seuraavat hänen ruusupolkuaan. Hän antoi meille suudelmia ja viinin, ja kuolemaan saakka uskollisen ystävän; jopa mato sai halun ja Jumalan edessä seisoo Kerubi. Tenori ja kuoro: Riemulla, kuten auringot kiitävät taivaan laajaa lakeutta, juoskaa veljet tietänne riemulla kuten sankari kohti voittoa.
Soli e coro: Freude, schöner Götterfunken, Tochter aus Elysium, Wir betreten feuertrunken, Himmlische, dein Heiligtum. Deine Zauber binden wieder, Was die Mode streng geteilt; Alle Menschen werden Brüder, Wo dein sanfter Flügel weilt. Seid umschlungen, Millionen! Diesen Kuß der ganzen Welt! Brüder überm Sternenzelt Muß ein lieber Vater wohnen. Ihr stürzt nieder, Millionen? Ahnest du den Schöpfer, Welt? Such' ihn überm Sternenzelt! Über Sternen muß er wohnen. Solistit ja kuoro: Ilo, jumalten kaunis kipinä, Elysiumin tytär, taivaallinen olento, astelemme temppeliisi huumaantuneena tulestasi. Taikavoimasi sitoo sellaisenkin yhteen, minkä perinteet ovat erottaneet; kaikki ihmiset tulevat veljiksi siellä, missä keveä siipesi lepää. Halaus miljoonille! Suudelma koko maailmalle! Veljet, tähtien holvin yllä, varmasti asuu rakastava isä. Polvistutteko, miljoonat? Maailma, aavistatko luojasi? Etsikää häntä tähtien yltä! Siellä hänen täytyy asua. Teksti perustuu Friedrich von Schillerin (1759 1805) runoon "An die Freude" (suom. Oodi ilolle). Alun resitatiivin on laatinut L. van Beethoven.
Johannes Gustavsson, kapellimestari Ruotsalainen kapellimestari Johannes Gustavsson (s. 1975) opiskeli alttoviulunsoittoa ja suoritti orkesterinjohdon diplomin Norjan musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän on osallistunut Simon Streatfeildin ja Jorma Panulan kapellimestarikursseille. Gustavsson voitti Ruotsin kapellimestaripalkinnon vuonna 2003 ja sai tuomaristolta kiitosta musikaalisesta energisyydestään ja kyvystä välittää tavoitteensa orkesterin muusikoille. Vuonna 2004 hän saavutti Sir Georg Solti -kapellimestarikilpailussa Frankfurtissa toisen sijan ja 2008 ensimmäisenä Herbert Blomstedt -kapellimestaripalkinnon Ruotsin kuninkaalliselta musiikkiakatemialta. Lokakuussa 2008 yleisöpalkinnon kansainvälisessä Arturo Toscanini -kapellimestarikilpailussa saanut Gustavsson on opintojensa jälkeen vieraillut säännöllisesti useiden ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten sinfonia- ja kamariorkestereiden kapellimestarina. Oopperaa hän on johtanut mm. Göteborgissa, Karlstadissa ja Uumajassa. Tammikuusta 2009 alkaen Gustavsson on ollut yksi neljästä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin pääkapellimestarista. Hän aloitti Västerås Sinfoniettan päävierailijana yhdessä Roy Goodmanin kanssa elokuussa 2010. Gustavsson on levyttänyt saksalaiselle CPO-levymerkille Anders Eliassonin teoksia yhdessä Ruotsin radio-orkesterin ja -kuoron, viulisti Ulf Wallinin ja pianisti Roland Pöntisen kanssa. Hän on myös kantaesittänyt lukuisia pohjoismaisten säveltäjien teoksia. Johannes Gustavsson oli Oulu Sinfonian taiteellinen partneri viime kauden ajan ja tästä syksystä lähtien hän on orkesterin ylikapellimestari.
Anna-Kristiina Kaappola, sopraano Sopraano Anna-Kristiina Kaappolan varsin monipuolinen ohjelmisto ulottuu barokista nykymusiikkiin. Sibelius-Akatemiasta valmistunut Kaappola on kuulunut Suomen Kansallisoopperan solistikuntaan vuodesta 1997 ja on esiintynyt usein myös Savonlinnan Oopperajuhlilla. Kaappola on voittanut kansainvälisen Mary Garden International Singing Competition -kilpailun ja saanut erikoispalkinnon Timo Mustakallio - ja Mirjam Helin -laulukilpailussa. Kaappola on esiintynyt maailman tärkeimmillä oopperalavoilla: Milanon La Scala, Lontoon Covent Garden, Staatsoper Berlin, Deutsche Oper Berlin, Semperoper Dresden, Hampurin ooppera, New Israeli Opera (Tel Aviv), Pariisi, Nizza, Toulouse, sekä Salzburgin musiikkijuhlat. 2007 Kaappola debytoi New Yorkin Metropolitan Operassa Yön kuningattarena. Hän on työskennellyt mm. Vladimir Aškenazyn, Riccardo Mutin, Helmuth Rillingin, René Jacobsin, Leif Segerstamin, Jukka-Pekka Sarasteen ja Esa-Pekka Salosen kanssa. Viime aikojen ohjelmistoon kuuluvat mm. Miss Wordsworth/Albert Herring, Gilda/Rigoletto, Susanna/Figaron häät, Micaela/Carmen ja Liu/Turandot (SKO) sekä konsertteja, mm. Radion sinfoniaorkesterin kanssa. Niina Keitel, mezzosopraano Niina Keitel valmistui Sibelius-Akatemiasta ja hänen ensimmäinen solistikiinnitys oli Darmstadtin oopperassa vuosina 2007 10, missä hän lauloi mm. Hannun (Hannu ja Kerttu), Maddalenan (Rigoletto), Zephyruksen (Apollo et Hyacinthus) ja Magdalenan (Mestarilaulajat). 2010 11 Niina Keitel kuului Mannheimin Nationaltheaterin
solistikuntaan rooleinaan Olga (Jevgeni Onegin), Lola (Cavalleria rusticana), Hannu (Hannu ja Kerttu) ja Mercedes (Carmen). Suomen kansallisoopperan solistikuntaan Niina Keitel on kuulunut syksystä 2011 alkaen ja häntä on kuultu siellä useissa rooleissa, joista mainittakoon Sesto (Julius Cesare), Reinveren Puhdistus -oopperan Zara (maailman kantaesitys) ja Judith (Ritari Siniparran linna). Tällä kaudella vuorossa ovat Carmenin nimirooli, Octavian (Ruusuritari) sekä Angelina (Tuhkimo). Niina Keitel on vieraillut Frankfurtin, Heidelbergin ja Luzernin oopperoissa sekä mm. Daegun kansainvälisillä musiikkijuhlilla, Savonlinnan Oopperajuhlilla sekä Münchenin Biennaalissa, missä lauloi Jens Joneleitin oopperan Piero-Ende der Nacht maailman kantaesityksessä. Niina Keitelillä on myös laaja konserttiohjelmisto. Mati Turi, tenori Virolainen tenori Mati Turi valmistui Viron musiikkiakatemiasta kuoronjohtajaksi ja opiskeli myös laulua Jaakko Ryhäsen johdolla. Erittäin laajan konserttiohjelmiston ohella oopperaroolit ovat viime vuosina alkaneet muodostaa suurimman osan Mati Turin urasta. Rooleja ovat mm. Haydnin L isola disabitata/gernando, Il mondo della luna/ecclitico, Armida/Rinaldo ja Fidelio/ Florestan, Viimeisten kiusausten Juhana, Otellon Cassio, Erkki Sven Tüurin Wallenberg/Wallenberg 2, Rusalkan Prinssi, Purcellin Dido ja Aeneas/Sailor ja Adamsin Nixon Kiinassa/Mao. Vuonna 2010 Mati Turi debytoi Suomen kansallisoopperassa Paulin roolissa Korngoldin oopperassa Kuollut kaupunki ja lauloi ensi kertaa Siegfriedin roolin Nationale Reisoperassa 2011. Kesällä 2012 hän lauloi Jumalten tuhon Siegfriedin Longboroughin oopperafestivaaleilla ja samana syksynä Nationale Reisoperassa. Tänä vuonna Mati Turi on laulanut mm. Tannhäuserin nimiroolin Estonia teatterissa, Parsifalin Chemnitzin oopperassa sekä Siegfriedin Opera Northissa.
Matti Turunen, basso Matti Turunen on opiskellut laulua Helsingin ja Joensuun konservatorioissa sekä Sibelius- Akatemiassa. Lisäksi hän on osallistunut mm. Tom Krausen, Matti Salmisen ja Hannu Niemelän mestarikursseille sekä opiskellut yksityisesti Jorma Hynnisen ja Jeffrey Goldbergin johdolla. Matti Turunen on laulanut mm. Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa 2001 ja Suomen filharmonisessa kuorossa 2001 03. Hän on esiintynyt kirkkokonserteissa niin laulajana, pianistina kuin urkurinakin. Hän on toiminut kanttorina useissa seurakunnissa sekä musiikin lehtorin viransijaisena kouluissa ja lukioissa. Hän on myös säveltäjä (esim. Nuorten uskon messu 1997). Matti Turunen oli Matti Salminen -säätiön stipendiaatti Suomen Kansallisoopperassa 2008 10, rooleina mm. Eremit (Taika-ampuja) ja Lewenhaupt (Kung Karls Jakt). Muita hänen esittämiä rooleja: Yksikätinen (Nainen vailla varjoa), Menelaos (Siven: Troijan naiset) ja Tevje (Viulunsoittaja katolla). Turunen oli 2013 Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen finalisti. Matti Turunen esiintyi Savonlinnan Oopperajuhlilla 2013 mm. La Traviatassa, Macbethissa ja Lohengrinissa. Turusta kuullaan Savonlinnassa jälleen kesällä 2014 ja hän on mukana myös Savonlinnan Oopperajuhlien vierailulla Hong Kongiin keväällä 2014. Turunen on laulanut mm. Tampere Filharmonian solistina.
Kuoro Kuoro on muodostettu Oulun alueen kokeneista kuorolaulajista. Yhteistyökuoroja ovat mm. Tuiran Kamarikuoro, mieskuoro Pohjan Laulu, naiskuoro Merikosken Laulu ja Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia. Näiden lisäksi kuorossa on muita yksittäisiä laulajia, jotka ovat aikaisemmin olleet mukana mm. Jesus Christ Superstar -projektissa ja Oulun Tuomaa -projektissa. Kaikkien yhteistyökuorojen johtajat ovat olleet apuna valmentamassa kuoroa. Kuoron valmennuksesta ja kokoamisesta vastannut Mihkel Koldits on tehnyt tämän työn kuoromusiikin läänintaiteilijana. Tämän on mahdollistanut Oulun Sinfonian ja Taiteen Edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen toimipisteen (entinen Oulun läänin taitetoimikunta) yhteistyö. Suosio sähköistyy! Konserttikalenteri Concert Calendar www.sinfoniaorkesterit.fi emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria. Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme: www.sinfoniaorkesterit.fi mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh. 09-2709 1411. tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa lähettämällä viesti osoitteeseen: info@sinfoniaorkesterit.fi Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio
Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on tästä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Vuosina 1997 2009 orkesterin nimikkosäveltäjänä oli Olli Kortekangas. Tänä aikana orkesteri levytti Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Andres Kaljuste, I konserttimestari * Anne Somero, äj * Anita Virkkala, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Nadya Pugacheva Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Katri-Maria Leponiemi, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Kenneth Sjöwall, väj Nora Niskanen Fagotti Jari Laakso, äj Ladislau Acs, väj Ann-Louise Wägar Käyrätorvi Leo Palosaari, äj Pasi Salminen, väj Keijo Haikola Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys
Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Pitkän uran lempeä päätös On vuosi 1964. 14-vuotias Keijo Haikola on juuri aloittanut Oulun varuskuntasoittokunnan oppilaana. Ensimmäinen soittotunti luo suuntaviivat aina tähän päivään asti: Haikola saa käteensä vapaana olleen käyrätorven ja juuri siitä syttyy kipinä muusikon-uralle. Nuori mies ottaa uuden soittimen nopeasti haltuunsa ja matka jatkuu Helsingin ja Mikkelin varuskuntasoittokuntien kautta silloiseen Oulun kaupunginorkesteriin. Sinfonikon uraa on nyt takana 38 vuotta. Vuosien varrella tutuiksi ovat käyneet niin piano kuin kitarakin, mutta ykkösenä on aina pysynyt käyrätorvi. Kyllä se on ihan minun soittimeni. Käyrätorvi on hieno orkesterisoitin, jolle on kirjoitettu paljon teoksia. Siinä on pehmeä ääni, ei niin sotaisa kuin esimerkiksi trumpetissa tai pasuunassa", Haikola kuvailee. "Hiljaiseksi herrasmieheksi" tituleeratun Haikolan lempiteosten listalta löytyy liuta klassikoita, Beethovenia ja Brahmsia esimerkiksi. Jokaiseen konserttiin Haikola valmistautuu keskittymällä, kirjojen parissa tai rauhallisella kävelyllä. "Jos erehtyy konserttiaamuna vaikkapa marjametsään, siitä saa kyllä maksaa väsymyksenä illan konsertissa", tietää Haikola kokemuksesta.
Oulu Sinfonian vuosiin on mahtunut paljon hyviä muistoja, inspiroiva käyrätorviryhmä ja kannustavat kollegat. Yhtä 70-luvulla vieraillutta solistia Haikola muistaa erityisellä lämmöllä. "Viulisti Heimo Haiton tapa soittaa Saint-Saënsin Johdanto ja Rondo Capriccioso oli musiikillisesti aivan ylivertainen. Hänen jälkeensä kukaan solisti ei ole tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Haikolan arkea värittävät lähellä asuvat lapsenlapset. Yksi- ja nelivuotiaat soittajanalut ovat jo osoittaneet mielenkiintoa pappansa käyrätorvea kohtaan: soitinta on tutkittu ja nappeja paineltu ahkerasti. Eläkepäivien alkuun on enää muutama viikko, mutta Haikola ottaa asian leppoisaan tyyliinsä. Musiikki säilyy elämässä mukana edelleen. Kenties myös jatkan soittamista jossain pienemmässä kokoonpanossa. Vaimoni on käynyt konserteissani jo 20 vuoden ajan, nyt ehdimme käymään niissä myös yhdessä. Haikolan viimeinen konsertti Oulu Sinfoniassa on 17. lokakuuta. Silloin Madetojan salissa soi Beethovenin Oodi ilolle. Teksti: Katja Liesilinna Kuva: Kati Leinonen
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Seuraavat konsertit Torstai 31.10. klo 19 Madetojan sali SUOMALAISTA UUTTA BRITTILÄISITTÄIN Timothy Redmond, kapellimestari Laura Mikkola, piano Magnus Lindberg: Chorale Jouko Tötterström: Pianokonsertto, ke. Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 7, Angel of Light Jälkikaiku konsertin jälkeen Liput 8 24 euroa Kalevan kestotilaajan etulippu 15/12 euroa Sunnuntai 3.11. klo 14 Tulindbergin sali ELÄMÄN VÄRIT Kamarikonsertti Oulu Sinfonian muusikoita Vapaa pääsy liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma to klo 8 17, pe klo 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan palvelupiste Lanssi, Kirkkotie 3 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin yhteispalvelu, Ukkoherrankuja 10 B Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prisma Raksila, Prisma Limingantulli, R-Kioski Pateniemi ja Ratakatu (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus