Sisällysluettelo............................. 2 Pääkirjoitus................................. 3 Henkilökuva.................................. 4 Kaiku..................................5 Sudet esittäytyy...................................6 Me ollaan Ketut!................................. 7 Kissapedot................................. 8 Kilpikonnajoukkue...............................10 Valokuvapyöräsuunnistus............................. 11 Nokkapokat Impivaarassa............................. 12 Samoaja- ja vaeltajaryhmä............................14 Joululeirin sponsorit........................16 Maahisten kokoontumispaikkatarina..................... 20 Perinnetavara.........................21 Puuhis.................................................22 Partiomerkkiopas..................................... 23 Maahisposti: Nro:6 joulu/10 6.12.2010 MYNÄMÄEN MAAHISET 30 VUOTTA 1980-2010 Painosmäärä: 100kpl Julkaisija: Mynämäen Maahiset Päätoimittaja: Venla Viitasalo Tekijät: Venla Viitasalo, Pia Aalto, Sirja Valtanen, Hanna Kouhia, Meri Nikkari, Maiju Arvonen, Sannamari Meronen, Teemu Kummila, Saku Valtanen Kuvat: Hanna Kouhia, Jyrki Vainio, MyMa:n nettisivut 2 Palautetta tai ehdotuksia lehteen: venla_viitasalo@luukku.com
Astun ulos ovesta ja näen valkoista kaikkialla. Hengitykseni huurtuu ja kissa vilahtaa sisään ovenraosta kylmää pakoon. Saavun pimeyden vallitessa kololle partioiltaan ja toppakerrastoon pukeutuneet punertavaposkiset lapset tervehtivät minua iloisesti. Pakko on todeta, talvi on saapunut. Mietin mielessäni, mihin tämä syksy on taas mennyt. Maahisilla on ollut toiminnantäytteinen syyskausi monine erilaisine tapahtumineen. On ollut leiriä, retkeä, kurssia, kisaa, kalenterimyyntiä ja monta muuta. On ollut ihanaa nähdä lapset ja nuoret aktiivisina ja iloisina osallistumassa kaikenlaiseen toimintaamme. Lapsen iloinen hymy ja innostuneisuus toimivat meidän johtajien palkkioina tässä harrastuksessa. Koko syksyn huipentumana on perinteinen joululeirimme. 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi leiri järjestetään Naantalin kauniissa merimaisemissa. Leiripaikan kalleuden ja muiden kulujen vuoksi olemme ensimmäistä kertaa joutuneet turvautumaan sponsorirahoihin pitääksemme leirihinnan lapsille kohtuullisena. Lehdestä löytyy jokaisen meitä tukeneen yrityksen mainos, suuri kiitos kuuluu heille leirimme mahdollistamisesta! Uuden vuoden juhlahumun jälkeen partio starttaa taas kevätkaudelle. Kevätkauden suurimpana kohokohtana on helmikuussa hiihtolomalla järjestettävä koko piirin laajuinen talvileiri Napakettu. Allekirjoittanut lähteekin innolle testaamaan talvileiritaitojaan vuosisadan kylmimpään talveen muistellen lämmöllä edellisen piirileirin, Reilan, fantastisia tunnelmia. Leiri on tarkoitettu tarpojille ja sitä vanhemmille, mutta myös sudenpennuilla ja seikkailijoilla on mahdollisuus osallistua leirille päiväksi. Toivottavasti mahdollisimman moni tarttuu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen kokea suuri leiri ja talvinen seikkailu! Virkistävää talvea ja hyvää Joulua kaikille toivottaen, Pia ja Maahisten koko johtajisto 3
Kuka olet ja kuinka tutustuit lippukuntaamme? Tervehdys! Olen Ulpu Mynämäestä ja perheeseeni kuuluu mies ja kaksi lasta. Mynämäen Maahisten toimintaan tutustuin lasteni kautta. Pojat ovat olleet partiotoiminnassa mukana sudenpentuajoista lähtien, joten lippukunnan toimintaa olen saanut seurata jo vuosia. Kuinka kauan olet ollut partiossa? Itse partiota en ole koskaan käynyt. Olen kuitenkin saanut lähemmin tutustua partiotoimintaan vanhempainyhdistys Maaringin kautta. Maaringin toiminnassa olen ollut mukana sen perustamisesta lähtien. Ulpu kuvassa keskellä, avaustempauksessa helmikuussa 2010. Paras partiokokemuksesi? Parasta on ollut nähdä lasten ja nuorten ilo! Mieleen painuvimpia kokemuksia ovat olleet vierailupäivät suurilla leireillä: Tammileiri, Reila ja viime kesänä Kilke. Hienoja hetkiä kaikille! Terveisesi lehden lukijoille? Tervetuloa kaikki vanhemmat Maarinkiin mukaan! Siellä voit kokea partiotunnelmaa! Rauhallista Joulun odotusta kaikille 4
Lauantaina 2.10. joukko sudenpentuja ja seikkailijoita ja heidän johtajiaan kokoontui maahisten kololle valmiina hauskaan päivään. Lähdimme Auraan, Kaiku-tapahtumaan. Tämä tapahtuma oli sudenpentujen ja seikkailijoiden Partio sata vuotta Suomessa - juhlavuoden päätapahtuma. Kun saavuimme paikan päälle, lämpötila oli pakkasen puolella, mutta se ei lapsia haitannut heidän leikkiessään ennen tapahtuman avajaisia. Avajaisissa päähahmo Ro-Botti kertoi kauniista Kaiusta, ja hän aikoi näyttää sitä yleisölle, mutta silloin Ro-Botti huomasi, että Kaiku on kadonnut. Hän pyysi sudenpentuja ja seikkailijoita kiertämään ympäri Partioplaneettaa etsimässä Kaikua. Kiersimme Partioplaneetalla erilaisilla pisteillä, kuten Pimeä puoli, jossa osallistujat kulkivat silmät sidottuina pimeässä tilassa, joka oli täynnä esteitä. Tämä osoittautui sudareiden ja seikkailijoiden lempipisteeksi. Muita pisteitä olivat mm. Painovoimalaakso, jossa tunnistettiin lentäviä esineitä ja Tuntematon maa, jossa tehtiin afrikkalainen rumpu tai helistin. Jokaiselta pisteeltä sudarit ja seikkailijat saivat uuden vihjeen, jonka he merkitsivät syylliskorttiinsa. Kun kaikki pisteet oli kierrelty, ja totesimme että vatsaan ei mahdu enää yhtään pitsapalaa, siirryimme kaikki iltanuotioille. Siellä Ro-Botti kyseli onko syyllinen tiedossa. Kaikki huusivat syyllisen, eli Kalle Kalastajan nimeä. Silloin Kalle saapui paikalle, ja oli pahoillaan tapahtuneesta. Hän varasti Kaiun, koska hän ei voinut millään vastustaa Kaiun kauneutta ja loistoa. Kalle sai lopulta anteeksi, kunhan hän lupasi, ettei varasta Kaikua enää koskaan. Iltanuotion päätteeksi menimme sisaruspiiriin, ja sen jälkeen bussi odottikin matkustajiaan kotimatkalle. Bussissa kaikki saivat Kaiku-merkin, jonka voi ommella partiopaitaan muistoksi hauskasta reissusta! 5
Sudet ovat sudenpentulauma, jossa on pelkkiä poikia. Susiin kuuluu tällä hetkellä Kristian, Lassi, Toni, Venni, Arttu, Jori ja akelana toimii Maiju Arvonen. Olemme tällä kokoonpanolla toimineet syksystä lähtien, Lauman edellisenä akelana toimi Venla Viitasalo. Syksyn aikana olemme tehneet taiteilija-, leikit- ja luonnossa liikkujajälkien aktiviteetteja, joista sudenpennut saavat jälkimerkit hihaan laitettavaksi joululeirillä. Syksyllä aloittaneet eli Arttu ja Jori saavat joululeirillä myös partiohuivin. Koloilloissa olemme tehneet jälkiin kuuluvia juttuja, olemme askarrelleet, leikkineet ja opetelleet uusia ja kivoja juttuja. Olemme myös retkeilleet. Syyskuussa olimme päiväretkellä metsässä, jossa mukana oli myös Venla. Tutustuimme metsään ja sen kasvistoon, opettelimme nuotion tekoa ja sen ylläpitoa, leikimme erilaisia leikkejä ja paistoimme makkaraa. Lokakuussa osa laumasta oli myös Kaiku-tapahtumassa Aurassa, missä selvitimme kadonneen Kaiun arvoitusta. Marraskuussa oli sudenpentutyttöjen ja sudenpentupoikien yhteinen yhden yön syysleiri, jolloin teimme mm. ruokailuvälinepussit ja isänpäiväkortteja. Joululeiriä odotellen... :) 6
Hei kaikki Maahispostin lukijat! Tyttölauma Ketut haluaa nyt esittäytyä teille ja kertoa vähän kuluneen syksyn kuulumisia. Meitä on huikeat 21 aktiivista ja innokasta sudenpentua, joten akelallamme Sirjalla on toisinaan kädet täynnä töitä meitä kaitsiessamme. Olemme syksyn aikana ehtineet puuhailla vaikka mitä! Syyskuussa herkuttelimme omatekoisilla voileivillä ja viime viikolla leivoimme nyyttäreille piparkakkuja. Lokakuussa pääsimme huikealle matkalle Kuun pimeälle puolelle etsiessämme varastettua Kaikua Ro-Botin kanssa. Aika moni meistä arvasi jo varhaisessa vaiheessa, että Kalle Kalastajahan se oli ollut tuhma ja vienyt kateuksissaan Kaiun. Kaikki meistä eivät olleet mukana reissulla, mutta rakensimme kololle aivan oman pimeän puolen, jotta jokainen sai kokea pienen palan Kaikua. Lippukuntamme poikalaumakin tuli tutuksi yhteisellä syysretkellä Mynämäen Karjalassa. Vaahtokarkkisten hanskojen lisäksi retkeltä jäi jokaiselle muistoksi sateenkaarenväreissä loistava upouusi ruokailuvälinepussi sekä isänpäivälahjaksi valmistettu haitarialbumi. Yhteistyössä poikien kanssa myös myimme mahtavat 67 adventtikalenteria. Se on saavutus, mistä akelamme ovat hyvin ylpeitä! Odotamme kaikki innolla tulevaa Joululeiriä, vaikka se aika paljon jännittääkin. Naantali on paljon kauempana kuin Kumiruona. Hyvää joulunodotusta toivottavat: Sirja, Anni, Helmi, Ida, Elsa, Emmi, Heini, Jenna, Lotta H., Lotta R., Veera H., Veera L., Peppi, Emilia, Miisa, Pinja, Ronja, Tilda, Venla, Linnea, Oona ja Kiia. 7
Maanantaisin kololla kokoontuu Kissapetojen seikkailijaryhmä. Ryhmään kuuluvat Venla, Helmi, Heidi, Sara, Matilda, Lauri, Tero ja Otso, sekä johtajina Meri ja Hanna. Ryhmä on suorittanut syksyn aikana kalastustaitomerkkiä, jonka ansiosta päädyimme itsetehtyjen onkien kanssa Mynäjoen varrelle kalastelemaan, ja myöhemmin myös tutkimaan ahvenia. Mieleen on jäänyt myös ensiapu- ja karttamerkkiharjoitukset, nälkäpäiväkeräys, Kaiku, valokuvasuunnistus ja seikkailijoiden leiri, jossa saatiin mm. toimia kipinämikkoina. (tässä hauskinta kuulemma oli Merin herättäminen suhteellisen turhaan keskellä yötä..) Siivouskerroistakin selvittiin mahduttamalla samaan kertaan suklaapeli, joka nosti mielialaa siivousurakan jälkeen. 8
9
Kilpikonnajoukkueeseen kuuluu tytöt; Tuuli, Essi, Jonna, Anni ja Sofia sekä pojat; Miko, Ilkka, Esa, Joose, Kalle, Lassi, Ali ja Matias. Nämä kaikki 13 ihanaa lasta ovat seikkailijoita, joita saan yhdessä Pian kanssa johtaa tiistaisin. Olemme suorittaneet nyt syksyn aikana länsi-ilmansuuntaa. Seikkailijat ovat päässeet mm. tutustumaan lippukuntamme jäseniin ja heidän tehtäviinsä sekä tutustumaan erilaisiin puulajeihin. Olemme käyneet perusteellisesti läpi myös suunnistukseen liittyviä aktiviteetteja. Seikkailijat harjoittelivat maamerkkejä, suunnan ottamista kompassin avulla, mittakaavoja sekä matkan pituuden arvioimista urheilukentällä ja metsässä (kuinka monta askelta mahtuu 100 metriin). Kilpikonnilla oli myös nyt syksyllä omaleiri Kumiruonassa, jossa seikkailijat joutuivat kiperiin tilanteisiin ensiavun merkeissä. Leirillä käytiin läpi kaikki aina haavoista pyörtymisiin asti niin teoriassa kuin käytännössäk. Lapset pääsivät leirillä tekemään paarit joiden kanssa pidimme pienen viestin, he myös valmistivat ruokaa trangialla ja saivat toisen yön viettää puolijoukkueteltassa. Viime kokouksessa kävimme läpi liputuspäiviä ja sitä miten toimitaan kun lippu nostetaan ja lasketaan. Jäljellä on vielä Minä itse- aktiviteetti jossa jokainen seikkailija saa esittää 5minuutin pätkän jostain itseensä liittyvästä asiasta kuten harrastuksesta, lemmikkieläimestä tms. ja tietenkin vuoden 2010 päättävä kokous, jouluspeciaali ohjelmalla. Hyvää joulua kaikille! Toivottaa: Sannamari + muut Kilpikonnat Ps. Älkää syökö keltaista lunta! Kilpikonnia pyöräsuunnistuksessa 10
Maahisten kotiseutu- ja kartantuntemusta testattiin 23.9. Kololle saapui innokkaina pyöriensä ja kypäriensä kanssa yhteensä 4 tarpojaa ja 18 seikkailijaa. Tarkoitus oli tunnistaa valokuvista (mustavalkokopioista) paikka ja pyöräillä sinne. Paikanpäällä odotti rasti ja paikan sijainti piti merkitä karttaan. Kaikki vartiot tunsivat kotiseutunsa hyvin, mutta kartalta oman sijaintinsa löytäminen tuotti osalle ryhmistä äärimmäisiä vaikeuksia. Yhtään rastia ei ollut keskellä peltoa, mutta niitäkin ehdotettiin. Suunnistuksessa käytiin riippusillalla, kunnantalolla, käsi- ja taideteollisella oppilaitoksella, valintatalolla Jokainen vartio löysi takaisin kololle jossa odotti mehu ja pulla. Voittajavartio palkittiin joululeirillä. Valokuvapyöräsuunnistus top 3 1. Jonna & Essi 7,5 p 2. Tuuli, Esa, Kalle, Lassi 7 p 3. Vilma, Lauri, Sara, Heidi 6,5 p 11
Lippukuntamme ensimmäinen virallinen tarpojavartio, Nokkapokat, osallistui piirin järjestämään tarpojien kaupunkiretkipäivään 25.9.2010 Turussa, Impivaaran uimahallin ympäristössä. Päivä oli loppujen lopuksi oikein onnistunut. Seuraavaksi kerron teille tarkemmin päivästä, johtajan silmin katsottuna... Herätys kello 5.00. Vein vaimoni S-marketin pihalle, missä hänen kyytinsä toiseen partiotapahtumaan jo odotti. Sitten kotiin nukkumaan. Hetkeksi. Uusi herätys kello 7.30. Ylös sängystä, vartion tavarat kasaan, omat tavarat kasaan, aamupalaa suuhun ja noin kello 8.36 kolon pihalle hakemaan tarpojat. Sulloimme Jennan, Sandan, Joona P:n ja Jannen tavaroineen autooni ja suuntasimme kohti määränpäätä. Kohteeseen saavuttuamme, emme olleetkaan niin varmoja olimmeko oikeassa paikassa. Missään ei näy ketään ja uimahallikin näyttää kadonneen. Pieni lenkki auton kanssa lähiympäristöön, paluu samaan paikkaan ja kas, muutkin ovat saapuneet. Paikka oli kuin olikin oikea. Uimahallin remontista johtuva ulkonäkömuutos vain oli hämännyt silmiämme. Nokkapokat ilmoittautuivat saapuneiksi ja jäimme odottelemaan lisäohjeita. Hieman kymmenen jälkeen saimme vihdoin aloittaa ensimmäisen tehtävän suorittamisen, mikä oli sademittarin valmistus puolentoista litran juomapullosta, tussia ja jesseteippiä apuna käyttäen. Mittarin muodostuttua käyttökelpoiseksi jatkoimme matkaamme vesitornin luona sijaitsevalle kakkosrastille. (Matkalla ohitimme kaipausta herättävän vesipuiston, missä kaikki vartiomme jäsenet olisivat halunneet kesän aikana käydä, mutta eivät olleet syystä tai toisesta sinne päässeet.) Vesitornin juurelle oli laskeutunut outo avaruuden muukalainen, joka ei puhunut kieltämme, mutta oli silti kovin innokas oppimaan millaisia partiolaiset ovat. Valokuvia ja muita apuvälineitä hyväksi käyttäen selitimme oudolle ystävällemme mm. että partiolaiset rakastavat luontoa. Pururata johdatti meitä yhä eteenpäin ohikulkutien tuntumaan, missä meitä odotti lääketieteellisiä tehtävä. Saimme kokeilla valmistaa lääkettä löysälle vatsalle suolasta, sokerista ja vedestä sekä kantaa loukkaantunutta henkilöä kantotelineessä. Ylitimme kävelysiltaa pitkin ohikulkutien ja saavuimme luonnonsuojelualueen reunamille, missä oli vihdoinkin aika syödä lounasta. Lounas oli hieman eksoottisempaa sorttia. Tortilloja, joiden täytteenä oli guacamolea, maissia, salaattia ja tomaattia. Tortillat nautittiin opetusmielessä kylminä, sillä monissa maissa ruokaa ei ole aina mahdollista lämmittää. 12
Enemmän tai vähemmän kylläisinä lähdimme paluumatkalle samaa reittiä kulkien kuin tullessamme. Puolimatkassa meitä odotti jälleen uusi rasti. Rastilla jokainen pääsi harjoittelemaan näyttelemisen jaloa taitoa. Kaikki lukivat saman tekstinpätkän eri mielialoja korostaen, ja muiden tehtävänä oli arvata oliko lukija vihainen, surullinen vai kenties onnellinen. Samalla rastilla myös treenattiin hajuaistia mausteiden tunnistamisessa. Viimeinen rasti häämötti reitin lopussa, jossa jokainen tarpoja valmisti oman partiopuun. Tarpoja itse muodosti puun rungon, lähimmät oksat oman vartion, niistä haarautuvat oksat lippukunnan ja niin edelleen kunnes kaukaisimmat lehdet olivat tuttuja muista lippukunnista. Puut myös esiteltiin toisille. Autolle saavuttuamme sullouduimme kaikki jälleen sisälle ja edessä häämötti ehkä koko retken kohokohta, ainakin tarpojien mielestä. Kurvasin täpötäyden auton sellaisen rakennuksen pihalle, minkä kattoa ja pihaa koristivat isot H-kirjaimet. Ennen kuin sain avaimet pois virtalukosta olivat tarpojat jo jollain ihmeen kaupalla ehtineet jonottamaan sisälle. Kieltämättä itsellänikin oli nälkä, kylmä guacamoletortilla ei paljon mieltä lämmittänyt, saati vatsaa. Ruoka maittoi kaikille ja varsinkin pehmytpyörteet tuntui olevan nuorten mieleen. Kotimatkalla ohitimme jälleen kaipausta herättävän vesipuiston, jolloin vartiomme keksi, että sinnehän mennään ensi kesänä yhdessä, oman vartion kanssa. Vesipuisto vaikutti olevan varsinainen pakkomielle, sillä siitä keskusteltiin aina Turusta Mynämäkeen asti. Tiputin tarpojat kololle, kävin pikaisesti kaupassa ja suuntasin kotiin. Saavuttuani kotiin noin kello 17.30 purin tavarat nopeasti ja soin itselleni hyvin ansaitut nokoset (henkisesti) pitkän päivän päätteeksi. Lopuksi vielä muutama miete. Jääkö johtajalle päivästä siis muuta kuin väsymys? Tätä voi olla vaikea selittää, mutta yritetään. Kun johtaja näkee, miten lapset ja nuoret viihtyvät ja miten hauskaa heillä on, ei johtajakaan voi muuta kuin viihtyä ja olla iloinen. Sillä lapsia ja nuoria varten me tätä teemme. Eikä kyseisen retkipäivän loistava sääkään haitannut ollenkaan:) Saku Valtanen (toim.huom. Edit Sirja Valtanen) Nokkapokat valokuvasuunnistuskisoissa 13
Yksi partiolaisen ihanteista on rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Rajoja voi olla pieniä tai suuria. Olemme lähteneet rikkomaan lippukuntarajoja yhdistämällä samoajien (15-17- vuotiaiden) ja vaeltajien (18-22-vuotiaiden) toimintaa useamman lippukunnan kesken. Idea yhteisestä toiminnasta heräsi aluekokouksessa, joita pidetään useamman kerran vuodessa. Lippukuntamme kuuluu Leijankorpi-nimiseen alueeseen, johon kuuluvat siis me, Yläneen Korpijunkkarit, Nousiaisten Henrikin Lippukunta, Ruskon Maununpartio, Vaakun Vartijat Paattisilta ja Vahdon Korvenkävijät. Monessa alueemme lippukunnassa on vain muutama samoajaikäinen ja parisen vaeltajaa. Näin pienelle ryhmälle toiminnan mahdollistaminen on hyvin haastavaa eikä toimintaa pyörinyt käytännössä lainkaan. Tunnelmia samoajaretkeltä Päätimme siis yhdistää voimat ja koota alueen yhteisen samoajaryhmän ja vaeltajaryhmän. Kummankin ikäkauden toiminta eroaa toisistaan, joten erilliset ryhmät olivat tarpeen. Ryhmät pyrkivät kuitenkin kokoontumaan mahdollisuuksien mukaan samaan aikaan samassa paikassa, jotta vielä alaikäisten samoajien kulkeminen helpottuisi. Ryhmien kokouksia on noin kolmen viikon välein. Toiminnan suunnittelu lähti käyntiin alkusyksystä yhteisen suunnittelupäivän merkeissä Yläneellä. Toimintasuunnitelmat tarkentuivat vielä hieman seuraavassa kokoontumisessa ja 14 toimintasuunnitelmista tulikin hyvin mielenkiintoisia. Hämmennystä Hansassa
Kummankin ikäkauden ohjelmassa on paljon hyvin hauskoja ja joskus oudoltakin kuulostavia juttuja. Samoajat valitsivat aktiviteeteikseen syksylle mm. suklaakakkujen tekoa, ihmisten hämmentämistä ja yösuunnistusta. Vaeltajien listalle pääsivät mm. urbaanibongaus ja juhla-ateria. Jokaisen lippukunnan nuoret vastaavat vuorotellen ohjelman järjestämisestä omalla paikkakunnallaan. Samoajien tukena toimivat samoajaluotsit Maahisista ja Vaakun Vartijoista. Vaeltajaryhmältä luotsi vielä uupuu, sillä vaatimuksena vaeltajaluotsin pestiin on yli 22-vuoden ikä ja jonkinlainen tietämys vaeltajaohjelmasta. Vaeltajat ovat ohjelmauudistuksen myötä tullut täysin uusi ikäkausi partiotoimintaan, joten ikäkauden vakiintuminen ja ohjelman tuntemus vaativat vielä hieman aikaa. Molempien ryhmien toiminta hakee vielä hieman muotoaan, mutta paljon on saatu jo aikaankin. Samoajat ovat järjestäneet jo oman viikonloppuretken ja jokaisen mieleen on varmasti painunut hieno reissu Turun Hansaan. Samoajat hämmensivät ihmisiä omituisilla gallupeillaan ja piirileikeillään keskellä Hansaa vaeltajien koettaessa täyttää bingoruudukkoaan (alla) bongaamalla mm. irokeesin tai kiukuttelevan lapsen. Joulun välipäivinä samoaja- ja vaeltajaryhmillä on yhteinen Pahkalilja, jossa valvotaan 24 tuntia putkeen. Ohjelman he suunnittelevat ja toteuttavat itse. Kevätkauden suunnittelu lähtee käyntiin toden teolla ryhmien yhteisissä pikkujouluissa ja siitä on varmasti tulossa monipuolinen ja vilkas! Urbaanibingoruudukko 15
Lippukunnan perinteinen joululeiri päätettiin jo hyvä tovi sitten järjestää juhlavuoden kunniaksi jossain muualla kuin perinteisessä Kumiruonassa. Paikaksi päätettiin keväällä postikortinkauniissa mainemissa sijaitseva Soiniemen leirikeskus Naantalissa. Ilmaiseen Kumiruonaan tottuneille Maahisille nykypäivän kalliit tilavuokrat aiheuttivat kuitenkin suuria mutkia matkaan. Lippukuntamme tapana on ollut pyrkiä pitämään leirimaksut mahdollisimman alhaisina, jotta jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua leireille ja retkille. Paikkavuokran lohkaistessa suuren loven talouteemme, totesimme, että jottai tarttis tehrä. Syntyi ajatus sponsorirahan keräämisestä leiriä varten. Vastineeksi leirimme tukemisesta jokainen paikallinen yritys sai mainoksen lehteemme. Seuraavassa mainokset kaikista yrityksistä jotka sponsoroivat leiriä. Maahiset kiittää suuresti kaikkia mukaan lähteneitä yrityksiä! Ilman heitä ei leirimme olisi ollut mahdollinen. 16
LIUKON DIGI JA ATK Keskuskatu 30 23100 Mynämäki puh. (02) 4355527 GSM 044 539 5354 Mynämäen Kukkakauppa Jasmin Puh. (02) 4308 080 wwww.kukkakauppa jasmin.fi 17
SONJAN SISUSTUSPUOTI Keskuskatu 24 23100 Mynämäki 040-5635559 VERHOKANKAAT VEKATUT LAMPUNVARJOSTIMET LAHJATAVARA OMPELUTARVIKKEET OMPELUPALVELU KORJAUSOMPELU MAKSUTON VERHOSUUNNITTELU ASIAKKAAN LUONA MYNÄMÄEN APTEEKKI puh 02-4338100 KESKUSKATU 13 B 3 * AUKIOLOAJAT: ma- pe 9-18, la 9-14. suljettu juhlapyhinä: 6.12, 24-26.12, 1.1. 31.12.2010 avoinna 9-16. * MAKSUTON TERVEYSKESKUKSEN RESEPTIEN UUSINTAPALVELU * Apteekissa laaja valikoima apuvälineitä, sidetarpeita, ihonhoitotuotteita (sarjat: VICHY, ACO, AVENE, FAVORA) lisäksi harvinaisempia tuotteita tilaamme tarvittaessa päivittäin! * Tarjouksia mm. vitamiinivalmisteista kts. myös www.apteekkimynamaki.net TERVETULOA! 18
19
Kauan kauan sitten, vielä kun Suomi oli vain metsää, tuulta ja jäätä, asui juuri näillä tienoin Maahinen, taivaan ja maan menninkäinen. Menninkäinen eli ylhäisessä yksinäisyydessään kuusien katveessa, suojassa pedoilta, kuitenkin auringon lämmössä. Jo kauan aikaa Maahinen oli tuntenut ahdistusta ja ikävää, sillä vaikka luonto piti hänestä hyvää huolta, hän olisi kaivannut toista Maahista vierelleen. Maahinen kierteli usein metsikössä jutellen kiville ja kannoille, kuinka hienoa ja ihanaa olisi löytää YSTÄVÄ. Hän kierteli ympäri metsikköä löytämättä mitään. Kuuset, katajat sekä koivut pahoittelivat Maahiselle, etteivät he taaskaan olleet nähneet mitään, tai ketään. Kivet lauloivat myös pettymyksen lauluja, ettei heidän päälleen ollut istunut toista Maahista. Koitti taas yksi tuhansista yksinäisistä aamuista. Maahinen istui sammalmättäällä murheen murtamana, itkien. Sitten hän alkoi runoilla: Voi jos edes yhden ystävän sais, niin sitä aina rakastais. Pitäisin kiinni kädestä, olisimme aina yhdessä. Vaan yksin joudun elämää kulkemaan, ei ystävää syliinsä sulkemaan. Näillä taikasanoilla Maahinen tunsi jotain pörröistä olkapäällään. Hän katsahti ylös ja huomasi toisen Maahisen! Ja voi mikä riemu syntyi. Kivet, kannot, kukat ja puut alkoivat laulaa iloisia lauluja Maahisten hypähdellessä käsi kädessä ympäri metsää. Siitä lähtien on juuri tämä paikka ollut MAAHISTEN KOKOONTUMISPAIKKA! 20
Kolon seinältä löytyy usein ihasteltu johtajiston valokuvapuu. Puun oksilla roikkuu monenlaisia kuvia entisistä ja nykyisistä johtajista. Suurimmaksi osaksi kehykset on askarreltu itse aina kuvan lisäyksen yhteydessä, mutta muutama kuva on myös valmiissa kehyksissä. Puun on maalannut kolon uudistuksen yhteydessä vuonna 2001 Anne-Riitta Sola (os. Leskinen), silloinen lippukunnanjohtaja. Nyt puun kuva-aarteet kaipaavat hieman päivitystä, digikuvia kun ei tule niin usein tulostettua. Lisäksi emme kovinkaan usein ota entisten johtajien kuvia pois, sillä emme ole kehittäneet vielä arkistointijärjestelmää. Jokainen saa lisätä puuhun kuvan kenestä tahansa johtajasta, hyvän maun rajoissa kuitenkin. 21
22
P A R T I O M E R K K I O P A S 23
HUOMAA perinteinen partioparaati Turussa 15.5! Uusi Maahisposti ilmestyy päättäjäisissä! 24