YMPÄRISTÖRIKOKSET SUOMESSA

Tanja Leppänen HTM, MMM, ympäristöoikeuden yliassistentti, Joensuun yliopisto YMPÄRISTÖRIKOKSET SUOMESSA 2002 2007 Lyhyempi kirjoitus Marraskuu 2008 Julkaistu Edilexissä 17.7.2009 www.edilex.fi/lakikirjasto/6228 Julkaistu aiemmin teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2008 toim. Tapio Määttä Joensuun yliopiston Metsä, ympäristö ja yhteiskunta -osaamiskeskittymä Joensuun yliopisto, Kauppa- ja oikeustieteiden tiedekunta/oikeustieteet, Joensuu 2008

Toimituskunta Tapio Määttä (päätoimittaja), professori, Joensuun yliopisto Anne Kumpula, professori, Turun yliopisto Kai Kokko, professori (vsn.), Lapin yliopisto Rauno Sairinen, professori, Joensuun yliopisto Jukka Similä, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus Toimitussihteeri Sini Kärkkäinen Julkaisija Joensuun yliopiston Metsä, ympäristö ja yhteiskunta -osaamiskeskittymä Joensuun yliopisto, Kauppa- ja oikeustieteiden tiedekunta/oikeustieteet Tilausosoite Joensuun yliopiston kirjasto/julkaisujen myynti PL 107, 80101 JOENSUU Puh. 013-251 2652, 013-251 4509 Fax. 013-251 2691 Email. joepub@joensuu.fi Kansikuva ja kannen suunnittelu: Susanna Wähä Typografia: Susanna Wähä Taitto: Taittopalvelu Yliveto Oy 2008 kirjoittajat ja Joensuun yliopisto ISBN 978-952-219-147-2 ISSN 1797-206X Saarijärven Offset Oy 2008

Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2008 s. 429 442 Tanja Leppänen YMPÄRISTÖRIKOKSET SUOMESSA 2002 2007 1 MITÄ OVAT YMPÄRISTÖRIKOKSET? Ympäristörikokset eroavat perinteisistä rikoksista monella tavalla. Ne ovat harvinaisia ja niiden tutkinta edellyttää rikosoikeuden ulkopuolisten normien soveltamista sekä sellaista asiantuntemusta, jota ei normaalissa poliisi- ja syyttäjätyössä saavuteta. Käytännön kannalta merkityksellistä on niin ikään se, että normien pääasiallisesta valvonnasta vastaavat ympäristöviranomaiset eikä poliisi. Vaikka ympäristörikoksia pidetäänkin harvinaisina, ei tämä kuitenkaan tarkoita, että ympäristörikoksia tehtäisiin harvoin. Kukapa ei olisi nähnyt luvattoman roskaamisen tuloksia? Ympäristörikokset ovat harvinaisia tuomioistuimissa, vaikka ilmitulleiden ympäristörikosten määrä on ollutkin kasvussa viime vuosina. Tyypillistä ympäristörikosta ei ole, mutta ympäristörikoksilla on tiettyjä erityispiirteitä, jotka erottavat ne perinteisistä rikoslain (39/1889) mukaisista rikoksista. Tässä katsauksessa seurataan vuosina 2002 2007 poliisin tietoon tulleiden rikoslain 48 luvun (578/1995) mukaisten ympäristörikosten tutkimusta ja etenemistä rikosprosessissa käräjäoikeuden ratkaisuun saakka, sekä eräitä muita ympäristöä vahingoittavia rikoksia. Ympäristörikoksia koskevat määrälliset tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tietoihin, 2 ellei toisin mainita. Rikoslain 48 luvun mukaisia rikoksia ovat ympäristön turmeleminen, luonnonsuojelurikos ja rakennussuojelurikos. Näiden kaikkien yritys on myös tuomittava, lisäksi ympäristön turmelemisesta voidaan tuomita myös törkeänä, lievänä tai tuottamuksellisena. Lievempänä tekona ympäristön pilaaminen tuomitaan ympäristörikkomuksena. Ympäristön turmelemista on esineen, aineen, säteilyn tai muun sellaisen päästämistä luontoa likaamaan, pilaamaan tai saastuttamaan. Aine tai esine voi olla esimerkiksi kemikaalia, roskia, jätevettä tai öljyä. Ympäristön turmelemista arvioidaan aineellisten erityislakien perusteella sen mukaan, missä laissa on viittaus RL 48 lukuun. Pirjatanniemi on laskenut tällaisia säädöksiä olevan 21. 3 Mukana ovat niin ympäristön- ja terveydensuo- Ahonen Kerppilä Pirjatanniemi Oikeus 2003, s. 360, 362. 2 Tiedot perustuvat seuraaviin Tilastokeskuksen taulukoihin: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2006; Käräjäoikeuksissa ratkaistut rikosasiat 2002 2006; Rikokset ja niiden selvittäminen 1995 2006; Syyttäjän toiminta 2002 2006; Syyttämättä jätetyt 2002 2006. 3 Pirjatanniemi 2001, s. 83. 429

jelu, kemikaalit ja torjunta-aineet, geenitekniikka, rakentaminen, maa-ainekset, luonnonsuojelu kuin otsonikerroksen suojelu. Tästä kirjavasta joukosta voidaan jo päätellä, että ympäristörikoksen tutkiminen on haasteellista. Ympäristön turmelemisia tuomittiin vuonna 2006 oikeudessa 24 kertaa, yritystä tai törkeätä tekomuotoa ei kertaakaan. Ympäristörikkomuksia tuomittiin 7, ja tuottamuksellisia ympäristön turmelemisia 4 kertaa. Luonnossuojelurikos on varsin harvinainen ilmiö. Luonnonsuojelulain (1096/1996) rikkomiset tuomitaan useimmiten luonnonsuojelurikkomuksina. Rikoslain alaisesta luonnossuojelurikoksesta tuomittiin vuonna 2006 vain 2 kertaa, edellisenä vuonna 6 kertaa. Luonnonvararikokset on sijoitettu rikoslain 48a lukuun (515/2002). Luonnonvararikoksia ovat metsästysrikos, kalastusrikos, metsärikos ja laittoman saaliin kätkeminen. Metsästysrikoksia tuomitaan vuosittain 20 30 kpl, kalastusrikoksia vain yksittäisiä. Metsärikoksia tuomitaan harvoin, sekä vuosina 2005, että 2006 on tuomittu yksi metsärikos. Rikoslaista löytyy 48 luvun lisäksi muitakin ympäristöoikeuden alaan kuuluvia kriminalisointeja, kuten eläinsuojelurikos (RL 17:14, 1431/2006) 4 ja vaarallisten aineiden kuljetusrikos (RL 44:13, 400/2002) 5. Harvinaisia rikoksia ovat RL 44 (400/2002) luvusta löytyvät ydinenergian käyttöön ja geenitekniikkaan liittyvät rikokset. Rikoslain ulkopuolella on vähäisempiä ympäristörikoksia, joista useat ovat rikkomuksia. Ympäristövaarallisiksi teoiksi voidaan lukea hyvinkin monenlaisia rikoksia, esimerkiksi vaarallisiin kemikaaleihin, säteilyyn tai työsuojeluun liittyviä rikoksia. Ympäristörikos voi olla hyvinkin eksoottinen, kuten jääkarhunnahkan tai kobrannahkaisten kenkien tuominen Suomeen. 6 Tyhjentävää luetteloa ympäristöä vahingoittavista rikoksista on mahdotonta tehdä pelkkien rikosnimikkeiden perusteella. Tässä esitetään rikoslain ulkopuolisista ympäristörikoksista ja niiden yleisyyksistä joitakin poimintoja. Luetteloon voitaisiin lisätä vielä ainakin rakentamiseen liittyvät rikkomukset. Luettelossa rikosnimike ja oikeudessa tuomittujen rangaistusten lukumäärä vuodelta 2006. 7 Suluissa tuomittujen kokonaismäärä, joka sisältää myös rangaistusmääräyssakot ja rikesakot. 8 4 Eläinsuojelurikoksia tuomittiin vuonna 2005 peräti 85 kertaa, vuonna 2006 vain 12 kertaa. Lisäksi lieviä eläinsuojelurikoksia tuomittiin vastaavina vuosina 103 ja 18 kpl. Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset 2006. 5 Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksia tuomittiin vuonna 2006 oikeudessa 4 kertaa. Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset 2006. 6 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2003, s. 9. 7 Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset 2005 2006. Tässä tilastossa kyse on tuomittujen henkilöiden lukumäärästä, joka voi olla isompi kuin juttujen määrä. 8 Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset rikoksittain, ensimmäinen oikeusaste 430 2006.

vaarallisten aineiden kuljetusrikkomus 6 (374) maastoliikennerikkomus 6 (154) ajoneuvon jättäminen ympäristöön 0 (16) 9 eläinsuojelurikkomus 28 (119) kalastusrikkomus 9 (231) kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkominen 0 (4) muinaismuistorikkomus 3 (3) luonnonsuojelurikkomus 4 (17) maa-alueiden öljyvahinkorikkomus 1 (1) maa-ainesrikkomus 2 (2) poronhoitorikkomus 2 (2) metsästysrikkomus 23 (127) metsästyslain säännösten rikkominen 11 (63) vesilain kunnossapitosäännösten rikkominen 1 (1) jäterikkomus 14 (141) alusjäterikkomus 1 (1) metsärikkomus 27 (67) Tässä rikosnimikkeiden yleisyyttä on arvioitu tuomioiden perusteella. Pennasen mukaan ympäristörikoksesta tuomitaan noin 8 % poliisille ilmoitetuista tapauksista. 10 Samaan tuomitsemisen suuruusluokkaan päädytään tässäkin katsauksessa. 11 Koska ympäristörikoksista vain osa päätyy poliisin tietoon, voidaan yllä olevat tuomioiden lukumäärät kertoa varsin suurella kertoimella, kun arvioidaan ympäristörikosten todellista yleisyyttä. Turun yliopiston tutkimuksessa ympäristörikollisuuden määrää arvioitaessa lähtökohtana pidettiin tilastotietoa poliisin tietoon tulleista rikoksista. Vuonan 2003 tehdyssä tutkimuksessa oli mahdollista saada tilastotietoa vain rikoslain alaisista törkeimmistä ympäristörikoksista, sillä aineelliseen ympäristölainsäädäntöön sisältyvät rikkomukset kirjattiin poliisin tietoon tullessaan erittelemättömään muita lakeja asetuksia vastaan tehtyjen rikosten luokkaan. 12 Ympäristöön kohdistuvien rikosten kokonaismäärää ei toistaiseksi ole pystytty arvioimaan. Ympäristö pilaantuu ja luonnon monimuotoisuus vähenee myös laillisen toiminnan seurauksena. Erityyppisissä ympäristörikoksissa on 9 Poliisilla on erikseen rekisteri ilmoituksista, jotka koskevat ajoneuvon jättämistä ympäristöön. Hylättyjen romuajoneuvojen määrä on voimakkaassa laskussa käytettyjen autojen kierrätyssäännösten vaikutuksesta. Vuonna 2003 romuajoneuvojen hylkäämisistä tuli 166 ilmoitusta, vuonna 2005 enää 72, ja määrän odotetaan vielä tästä puolittuvan. Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2006, s. 5. 10 Pennanen 2006, s. 64. 11 Ks. luku 2.3. 12 Ahonen Kerppilä Pirjatanniemi Oikeus 2003, s. 363. Tätä kirjoitettaessa tilanne on muuttunut, sillä Tilastokeskus erittelee nykyisin myös ympäristölakien kriminalisointeja koskevat tilastotiedot. 431

olennaisesti erilainen ilmitulon todennäköisyys. Myös selvitysprosentit rikostyypeittäin vaihtelevat paljonkin. Syytteen nostaminen ei aina johda tuomioon, vaan osa syytteistä (kaikki rikoslajit mukaan lukien keskimäärin 4 6 %) hylätään oikeuskäsittelyssä. Hylkäysprosentti vaihtelee suuresti rikoslajeittain ja on talous- ja ympäristörikoksissa useita kymmeniä. 13 Myös Nissinen huomauttaa oikeuteen päätyneiden syytteiden hylkäysprosentin vaikuttavan suuremmalta kuin rikosasioissa keskimäärin. 14 Rikosoikeuden näkökulmasta näyttääkin, kuin 1995 voimaan tulleet uudet ympäristörikossäännökset olisivat jääneet merkitykseltään odotettua vähäisemmiksi, kun ympäristörikosjuttu etenee tuomioistuimeen asti ani harvoin. 15 Rikoslain 48 luvussa rangaistavaksi säädettyjä tekoja käsiteltiin vuosituhannen alussa tuomioistuimissa 10 20 vuosittain. Siitä riitti yksi juttu noin joka viidenteen käräjäoikeuteen. Esimerkiksi vuonna 1997 käräjäoikeudet käsittelivät 12 juttua syyttäjille saapuneista 31:stä. 16 Ympäristörikosten ilmitulo ja ilmoittaminen poliisille ovat vuosi vuodelta lisääntyneet, ja viime vuosina tuomioistuimissa on käsitelty jo noin 40 rikoslain 48 luvun alaista juttua vuodessa. 2 YMPÄRISTÖRIKOKSET 2.1 Poliisin tietoon tullut ympäristörikollisuus Ympäristörikoksille on tyypillistä, että ne eivät kohdistu yksilöitävissä olevaan uhriin, vaan kollektiiviseen etuun. Tämä eräänlainen uhrittomuus mainitaan usein yhdeksi ympäristörikosten ilmituloa vaikeuttavaksi tekijäksi. Lähtökohtana on tällöin, että ihmisten oletetaan tekevän rikosilmoituksia lähinnä silloin, kun rikos kohdistuu heidän omiin intresseihinsä. Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ympäristörikosten rikosilmoituskynnyksestä suurin osa kuntien ympäristövastaavista (69 %) ilmoitti, että ympäristörikos tulee tietoon naapureiden, kuntalaisten ja ohikulkijoiden ilmoituksen perusteella. Ympäristöviranomaisten omien havaintojen perusteella ilmi tuli 24 % tapauksista. 17 Lienee oletettavaa, että ympäristöviranomaisten havaitsemissa tapauksissa on vallitsevana lupaehtojen rikkomiset ja vastaavat tilanteet, joissa satunnaisen ohikulkijan on vaikea erottaa laillisen ja laittoman pilaantumisen rajaa. Lähes puolet poliisin tietoon tulevista ympäristörikoksista tulee yksityistä kautta. Yksityisihmisten poliisille ilmoittamat ympäristörikokset koskevat esi- 13 Pennanen 2006, s. 53. 14 Nissinen YJ 2000, s. 107. 15 Ahonen Kerppilä Pirjatanniemi Oikeus 2003, s. 359 360. 16 Nissinen YJ 2000, s. 107. Kirjoitusajankohdasta käräjäoikeuksien määrää on vähennetty. Suomessa on 1.10.2007 lukien 54 käräjäoikeutta. 17 Ahonen Kerppilä Pirjatanniemi Oikeus 2003, s. 366. 432

merkiksi laittomia kaatopaikkoja, ongelmajätteen tai autonromujen jättämistä luontoon, lintujen luvatonta ampumista tai rauhoitettujen kasvien keräämistä. Törkeitä ympäristön turmelemisia on tutkinnassa vuosittain vain yksittäisiä. Neljäsosa ilmoituksista tulee kunnan ympäristöviranomaisilta, kymmenesosa alueelliselta ympäristökeskukselta, ja vajaa kymmenesosa havaitaan poliisin omassa toiminnassa. Yksittäisiä tapauksia ilmoittavat myös Suomen ympäristökeskus ja Rajavartiolaitos. 18 On kuitenkin huomattava, että rajavartiolaitoksen havaitsemat kalastus- ja metsästysrikokset kirjautuvat paikallispoliisin tietoihin, jolloin ne sisältyvät poliisin tilastolukuihin. 19 Osa ympäristörikoksista tulee ilmi talousrikoksina, tai ne liittyvät muuhun rikollisuuteen. Esimerkiksi anastetun auton polttamisessa maastossa motiivi liittyy jälkien hävittämiseen. 20 Vuosina 2002 2007 poliisin tietoon on tullut rikoslain 48 luvun mukaisia ympäristörikoksia keskimäärin 400 vuodessa (Kuva 1). Ympäristörikosten määrä näyttäisi kasvaneen vuosikymmenen alusta, mutta kyse voi olla myös ihmisten ilmoitusaktiivisuuden muutoksista ja viranomaisten valveutumisesta ympäristöasioissa. Poliisin tietoon tulleiden tapausten määrästä voidaan sanoa vain, että ilmitulleiden ympäristörikosten määrä on kasvanut. Rikosnimikkeiden hajanaisuuden vuoksi kaikkien poliisin tietoon tulevien ympäristöä pilaavien tekojen lukumäärää on vaikea arvioida. Eräässä arviossa valtionsyyttäjä Nissinen on esittänyt poliisille ilmoitettavan noin 1 500 ympäristön vahingoittamiseen liittyvää rikosta. 21 Kuvio 1. Poliisille ilmoitetut RL 48 luvun alaiset ympäristörikokset 2000 2007. 18 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2006, s. 3. 19 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2005, s. 4. 20 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2006, s. 8; Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2005, s. 28. 21 Turun Sanomat 25.5.2004. 433

Törkeitä ympäristörikoksia tutkitaan vuosittain vain yksittäisiä. Näissä kyse on usein suurista öljyvuodoista tai laajamittaisesta jätteiden sijoittamisesta lainvastaisesti. Vuoden 2005 ainoassa törkeässä ympäristön turmelemisessa kyse oli rakennuksen purkujätteen loppusijoittamisesta. 22 Vuonna 2004 ilmitulleet törkeät tekomuodot olivat 500 litraa maastoon päässyttä polttoöljyä, jonka tekijää ei löydetty, sekä ongelmajätteiden väärä käsittely kaatopaikalla. 23 Vuonan 2003 poliisin tietoon tulleista kahdesta tapauksesta toisessa raakaöljyä oli valunut maahan useita tuhansia litroja, toisessa kyse oli luvattomasta yhdyskuntajätteen levittämisestä pellolle. 24 Ympäristörikosten keskimääräinen selvitysprosentti on ollut kyseisenä aikana noin 36 %. Selvitysosuus on kuitenkin viime vuosina ollut nousussa. Kun vuosikymmenen alussa 2000 2003 ympäristörikoksista selvitettiin keskimäärin 34 %, on niistä vuosina 2004 2007 selvitetty 39 %. 25 Syyttäjälle on ilmoitettu keskimäärin 125 tapausta vuodessa. Syyttäjälle on jätetty ilmoittamatta vuosittain 15 25 tapausta, joista vähäiseksi on luokiteltu keskimäärin 13 tapausta. Vähäisiä tapauksia on poliisin tietoon tulleista ollut siis keskimäärin 3 % ilmitulleista selvitetyistä tapauksista. Esitutkinnan rajoittamisia ei ole ollut ympäristörikoksissa yhtään koko tutkimusajanjaksolla. 2.2 Ympäristörikokset syyttäjällä ja käräjäoikeudessa Syyttäjälle on vuosina 2002 2006 26 saapunut syyteharkintaan ympäristörikoksia keskimäärin 89 kpl vuodessa. Ratkaisumääriä ei voida laskea vuosittain, koska edelliseltä vuodelta siirtyviä, ja seuraavalle vuodelle siirtyviä on lähes puolet verrattuna uusien juttujen määrään. Tämän vuoksi viiden vuoden keskiarvo antaa paremman vertailupohjan. Koska ympäristörikoksissa ei näytä olevan lyhyellä ajanjaksolla suuria heilahduksia juttujen määrissä, voidaan tarkastelu toteuttaa keskiarvoina. Syyttäjällä jutuista päättyy vajaa puolet, keskimäärin 41 juttua. Syyttämättä jätetään keskimäärin 26 juttua, mikä on vajaa 30 % syyttäjälle ilmoitetuista jutuista. Syytteitä nostetaan vuosittain keskimäärin 45, mikä on hieman yli puolet syyttäjälle ilmoitetuista jutuista. Rangaistusvaatimuksen tuomitsemiseen päättyy syyttäjävaiheessa keskimäärin 6 juttua vuodessa. Ympäristörikoksista merkittävä osa, keskimäärin 7 juttua vuodessa siirretään syyttäjältä toiseen virastoon. Lisäksi yksittäisiä tapauksia yhdistetään toiseen juttuun. Yhdistämisiä tehdään yksittäisiä vielä käräjäoikeusvaiheessakin. 27 22 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2006, s. 5. 23 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2005, s. 6. 24 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2003, s. 6. 25 Poliisin tietoon tullut rikollisuus; Rikokset ja niiden selvittäminen vuodesta 1980. 26 Tätä kirjoitettaessa vuoden 2007 tietoja syyttäjän toiminnasta ei ole vielä käytettävissä. 27 Yhdistämisiä on viidessä vuodessa tehty syyttäjällä ja käräjäoikeudessa yhteensä 10. Lisäksi käräjäoikeudesta on palautettu muutama juttu. Nämä ovat merkittävimmät tekijät, joiden 434

Suurin syy syyttämättäjättämispäätöksen tekemiseen on näytön puute. Näytön puutteeseen päättyy keskimäärin 72 % syyttämättäjättämispäätöksistä. Syyteoikeus on vanhentunut keskimäärin 5 tapauksessa vuodessa, vähäisyysperusteella syyttämättä jätetään saman verran, keskimäärin 5 tapausta vuodessa. Kohtuusperusteella syyttämättä jätettyjä on pari vuodessa. 28 Ympäristörikosten vanhenemisaika on pidennetty kymmeneen vuoteen. Vanhentuneessa tapauksessa kyseessä voi olla esimerkiksi maahan valunut öljy, joka huomataan pitkän ajan kuluttua vasta, kun maata syystä tai toisesta ryhdytään kaivamaan. Syytteitä ympäristörikoksista nostetaan keskimäärin 45 vuodessa. Käräjäoikeuksissa ratkaistaan ympäristörikoksia hieman alle 40 vuodessa. Näistä 30 etenee tuomioon, ja 7 syytettä hylätään. Prosentteina nämä luvut tarkoittavat, että syytteistä tuomioon johtaa noin 77 %, ja syytteistä hylätään 18 %. Ympäristörikokset eivät jakaudu tasaisesti koko maan alueelle. Ympäristörikosseurantatyöryhmä on havainnut, että ympäristörikokset jakautuvat alueellisesti epätasaisesti, mutta syytä tähän ei ole tutkittu. 29 Vuonna 2006 rikoslain 48 luvun alaisia ympäristörikoksia tuomittiin huomattavasti eniten Turun hovioikeuspiirissä (11 kpl), kun niitä muissa hovioikeuspiireissä tuomittiin vain 1 5 kpl kussakin. Sen sijaan törkeänä tekomuotona ympäristörikoksia tuomittiin eniten Itä-Suomen hovioikeuspiirissä. Ympäristön turmelemiset jakautuvat jossakin määrin asukasluvun mukaan. Siellä, missä on eniten asukkaita, tehdään eniten ympäristörikoksia. Ympäristörikosten tutkinta voidaan tämän vuoksi joissakin poliisilaitoksissa keskittää samoille henkilöille, jolloin käytännön kokemus pääsee karttumaan. Myös ympäristörikosten torjuntakeinoja kartoitettaessa voi olla hyötyä tiedosta, miksi tietyllä alueella tehdään ympäristörikoksia enemmän kuin jossakin muualla. Yksi ympäristörikostuomio vuodessa annettaan keskimäärin jokaista 13 250 asukasta kohti. 30 Joissakin kunnissa asukasluku ennustaa hyvin ympäristörikosten määrää. Vaikkapa 13 058 asukkaan Loimaalla on kahdeksassa vuodessa tuomittu kahdeksan ympäristörikosta. 38 633 asukkaan Nurmijärvellä ympäristörikoksia on tuomittu kahdeksassa vuodessa 24, eli keskimäärin kolme vuodessa, mikä vastaa hyvin koko maan keskiarvoa. Samoin 26 775 asukkaan Savonlinnassa kahdeksassa vuodessa tuomittujen ympäristörikosten keskiarvo on lähellä kahta, mikä vastaa asukasluvun mukaista ympäristörikosennustetta. Kaikki kunnat eivät tietenkään tätä ennustetta noudata, mutta jossakin määrin asukasluku näyttäisi ennustavan ympäristörikosten yleisyyttä. Sen sijaan luonnonsuojelu- ja metsärikoksia ei tuomita eniten suurissa kaupungeissa, joissa on suurin osa maan väestöstä, vaan enemmänkin sattumanvaraisesti missä tahansa. Vuoden 2006 luonnossuojelurikostuomiot on annettu vuoksi juttumäärät eri vaiheiden välillä eivät ole aivan samat, vaan juttujen kokonaismäärä pienenee prosessin edetessä. 28 Syyttämättä jätetyt 2002 2006. 29 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2005, s. 11. 30 Vuoden 2007 asukasmäärätiedoilla laskettuna. Asukasmäärät: www.kunnat.fi. 435

Rovaniemen ja Kouvolan hovioikeuspiireissä, vuoden ainoa metsärikostuomio Rovaniemen hovioikeuspiirissä. Metsärikkomukset jakautuvat metsärikosten kaltaisesti ympäri maata. Vuonna 2006 metsärikkomuksia on käsitelty 15 käräjäoikeudessa, kun oikeudessa syyksi luettuja metsärikkomuksia oli yhteensä 32. Jakauma ei millään tavoin noudata asukasmääriä, vaan juttuja on kaikissa hovioikeuspiireissä, ja paljon maaseutukäräjäoikeuksissa, joiden alueella metsät ja suuri osa metsänomistajista sijaitsee. 31 Sen sijaan tarkastelu valvontaviranomaisten alueiden mukaan voi tuottaa mielenkiintoisia eroja, jotka johtuvat viranomaisten rikosilmoituskäytännöistä, eivätkä heijasta rikosten todellista yleisyyttä. 32 Selvitettyjen RL 48 luvun ympäristörikosten juttujen käsittelyaika tekopäivästä käräjäoikeuden päätöspäivään on keskimäärin 19 kuukautta. Aikaa tekopäivästä syyttäjälle saapumiseen kuluu keskimäärin reilu vuosi, syyttäjän harkinnassa jutut ovat keskimäärin yli 4, mutta alle 6 kuukautta. Syyttäjällä päättyneiden asioiden käsittelyaika on samaa suuruusluokkaa. Käräjäoikeudessa käsittelyaika on keskimäärin 4 kuukautta. Vuonna 2006 kaikista käräjäoikeuksissa käsitellyistä tapauksista 55 % saatiin käsiteltyä alle kahdessa kuukaudessa. Keskimäärin asian ratkaisuun käräjäoikeuksissa kului kolme kuukautta. Rikosasioiden kokonaiskäsittelyaika rikoksen tekopäivästä käräjäoikeuden ratkaisuun oli keskimäärin 8,7 kuukautta. 33 Ympäristörikokset ovat siis keskimääräistä vaikeampia juttuja. Erityisesti korostuu kokonaiskäsittelyajan pituudessa näkyvä hidas ilmitulo. 2.3 Yhteenvetoa ympäristörikoksista Poliisin tietoon tulee keskimäärin 400 rikoslain 48 luvun alaista ympäristörikosta. Ympäristörikoksista annetaan tuomioita käräjäoikeuksissa keskimäärin 30 vuodessa, minkä lisäksi syyttäjät antavat rangaistusvaatimusmenettelyssä sakkoja muutamassa tapauksessa vuosittain. Kokonaismääräksi tulee noin 36 tuomittua rangaistusta vuodessa. Neljästäsadasta poliisin tietoon vuosittain tulleesta ympäristörikoksesta tuomioon on johtanut 9 % tapauksista. Suurin karsinta ympäristörikoksissa tapahtuu poliisitutkinnan aikana siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikkia ympäristörikoksia ei saada selvitettyä. Ovatko ympäristörikokset harvinaisia? Vertailun vuoksi voidaan ottaa muutamia muita lukuja poliisin tietoon tulleista luvuista. Varkausrikoksia tuli vuonna 2007 ilmi yhteensä 145 032 kpl, ryöstöjä 1 581 kpl, pahoinpitelyrikoksia 34 634 kpl, henkirikoksia yhteensä 127 kpl. Itsemurhien tutkintojakin tehtiin vuonna 2007 kaksi 31 Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset 2006, ensimmäinen oikeusaste. 32 Ks. esim. Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2005, s. 27, jossa kiinnitetään huomiota pienimpien kuntien ympäristönsuojelutehtävien valvontaongelmiin täytettäessä yhdistelmävirkoja. Riittämättömästä asiantuntemuksesta johtuen valvontapäätöksiin jää menettelytapavirheitä. 33 Tilastokeskus: Käräjäoikeuksissa ratkaistiin 65 900 rikosasiaa vuonna 2006. 436

kertaa enemmän, 862 kpl, kuin ilmoituksia ympäristörikoksesta. 34 Ympäristörikoksista annetaan käräjäoikeuksissa vuosittain kolmisenkymmentä tuomiota. Tämä on hieman harvinaisempaa kuin raiskaus (40 tuomiota vuonan 2006) tai törkeä ryöstö (46 tuomiota vuonna 2006), lähes yhtä yleistä kuin törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (33 tuomiota vuonna 2006) tai ammattimainen alkoholipitoisen aineen välittäminen (31 tuomiota vuonna 2006), mutta yleisempää kuin murha (18 tuomiota vuonna 2006). 35 Hylättyjen syytteiden osuus tuomioistuimissa on ympäristörikoksissa huomattavasti suurempi kuin rikoksissa keskimäärin. Kansallinen ympäristörikosseurantatyöryhmä katsoo tämän kertovan ympäristörikosten näyttö- ja oikeuskysymysten moniongelmaisuudesta. 36 Ehdottomasti voidaan sanoa, että ympäristörikos on erityisosaamista vaativa rikostyyppi, koska ympäristörikoksia on hyvin monenlaisia. Näin yleisen tason tiedoilla ja keskiarvoilla ei vielä ole riittävää informaatioarvoa, vaan ympäristörikoksia on syytä tarkastella eritellymmin. Jo pelkästään ympäristön turmelemisen teonkuvaus on niin laaja, että hyvinkin erityyppiset jutut katoavat massaan ja keskiarvoihin. Tarkemman analyysin kohteeksi otetaan tarkasteluajanjakson viimeinen vuosi, koska tätä kirjoitettaessa ei vielä ole vuoden 2007 tietoja saatavissa. 37 Vuonna 2006 käräjäoikeudessa, rangaistusmääräysmenettelyssä ja rikesakkomenettelyssä käsiteltiin 80 rikoslain 48 luvun mukaista ympäristörikosjuttua, joista tuomittiin yhteensä 69 kertaa. Näistä rikoksista määrällisesti suurin osa, 39 kpl, oli ympäristörikkomuksia, joista oikeudessa tuomittiin vain 7. Ympäristön turmelemisia oli 24 kpl. Loput rikokset olivat tuottamuksellisia ympäristön turmelemisia (4 kpl) ja luonnonsuojelurikoksia (2 kpl). Vuonna 2006 ei tuomittu kertaakaan rakennussuojelurikoksista, eikä törkeästä ympäristön turmelemisesta tai sen yrityksestä. Syyte hylättiin 12 ympäristönturmelemisjutussa, ja kolmessa tapauksessa syyte raukesi. Kun rauenneet tapaukset jätetään huomiotta, käräjäoikeuteen edenneistä ympäristön turmelemisista kaksi kolmasosaa johti tuomioon, yhdessä kolmasosassa syyte hylättiin. Ympäristörikkomuksista tuomio tuli 39 kertaa, kun syyte hylättiin vain kerran. Luonnonsuojelurikoksissa sakkotuomio annettiin kahdesti, ja syyte hylättiin kahdesti. Luonnonsuojelurikoksen yrityksiä käsiteltiin vain kerran. Tuolla kerralla syyte hylättiin. Kaikkiaan syytteen hylkäämisprosentti ympäristörikoksissa oli tarkasteluvuonna 30 %. Jos näistä tiedoista jotakin uskaltaa päätellä, näyttäisi sille, että rikoslain 48 luvun vastaisista teoista ympäristörikkomukset johtavat tuomioon lähes aina, kun poliisi on jutun selvittänyt. Sen sijaan luonnossuojelurikokset ja ympäristön turmelemiset ovat vaikeampia juttuja, 34 Rikokset ja niiden selvittäminen vuodesta 1980, poliisin tietoon tulleet rikokset. 35 Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset rikoksittain, ensimmäinen oikeusaste 2006. 36 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2006, s. 10. 37 Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tilastoon Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2006. 437

joista vielä viimeisessä vaiheessakin, eli käräjäoikeuskäsittelyssä kolmannes hylätään. Käräjäoikeudet ratkaisivat vuonna 2006 yhteensä 65 855 rikosasiaa. 48 ympäristörikostapausta on tässä määrässä pisara meressä, se on vähemmän kuin 0,1 %. Esimerkiksi törkeitä rattijuopumuksia oli 12 330 ja rattijuopumuksia 8 180. 3 LUONNONVARARIKOKSET Vuonna 2006 rikoslain 48a luvun mukaisista luonnonvararikoksista tuomittiin metsästysrikoksesta 23 kertaa, kalastusrikoksista kaksi kertaa, metsärikoksesta kerran, ja laittoman saaliin kätkemisestä kuusi kertaa. Rikoslain tasoisista luonnonvararikoksista siis 72 % oli metsästysrikoksia. 38 Kun luetaan mukaan näihin liittyvät laittoman saaliin kätkemiset, metsästykseen liittyvät rikokset käsittävät 90 % luonnonvararikoksista. 39 Tässä on kuitenkin huomattava, että valtaosa luonnonvararikoksista tuomitaan muiden lakien kuin rikoslain nojalla. Metsälain (1093/1996) vastaisista teoista tuomittiin vuonna 2006 yhteensä 93 kertaa. Metsälain mukaisesta metsärikkomuksesta tuomittiin 67 kertaa, josta 27 kertaa oikeudessa. Luku vaikuttaa isolle, mutta metsärikkomukseksi luetaan myös metsänkäyttöilmoituksen laiminlyönnit, jotka eivät luonteeltaan ole varsinaisia luonnonvararikoksia. Metsälain vastaisena tekona tuomitaan myös metsänhakkuun estämisestä, joka ei ole sinänsä luonnonvara- tai ympäristörikos, vaan pikemminkin teon motiivi on päinvastainen, luonnon suojeleminen. 40 Metsänhakkuun estämisiä tuomittaessa tekotavasta johtuen yhdessä tapauksessa tuomitaan jopa kymmeniä henkilöitä. Tilastosta onkin helppo seurata viime vuosien metsäkiistoja. Vuonna 2005 Ikaalisten käräjäoikeudessa luettiin metsänhakkuun estäminen syyksi 36 henkilölle, joista 15 tuomittiin. Seuraavana vuonna tapauksia oli kolme. Oulun käräjäoikeudessa syytettynä oli vain kaksi henkilöä, mutta Riihimäellä 14 ja Tampereella 18. 41 38 Suomessa on noin 300 000 metsästäjää, eli 6 % maan väkiluvusta. Väkilukuun nähden Suomessa on siis metsästäjiä enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa (Metsästäjäin keskusjärjestö). 39 RL 48a luvun 4 :ssä rajataan laittoman saaliin kätkemistä niin, että rikoksesta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen rikokseen, jolla laiton saalis on saatu. Säännöstä ei myöskään sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan henkilöön, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa saalista. Metsärikos ja laittoman saaliin kätkeminen eivät siis ole päällekkäisiä rikoksia, vaikka voivat liittyä samaan juttuun. Laittoman saaliin kätkemisestä tuomittu on eri henkilö kuin metsästysrikoksesta tuomittu. 40 Metsänhakkuun estämisen kriminalisoinnista enemmän ks. Pirjatanniemi Oikeus 2004, s. 207 216. 41 Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset 2006. 438

Luonnonvararikoksia oli oikeudessa ja rangaistusvaatimusmenettelyssä käsiteltävinä yhteensä 41 juttua. Syyte hylättiin 14 kertaa, mikä on kolmasosa tapauksista, ja vastaa hyvin lähelle ympäristörikosten syytteen hylkäämisprosenttia. Määrällisesti eniten syytteitä hylättiin metsästysrikoksista, koska valtaosa käsiteltävinä olleista tapauksista oli juuri metsästysrikoksia. Metsärikoksia käsiteltävänä oli kaksi, näistä toinen johti tuomioon, toinen syytteen hylkäämiseen. Rikoslain ulkopuolisista luonnonvararikoksista mainittakoon metsärikkomukset, joita käsiteltävänä oli yhteensä 72 kpl. Näistä syytteen hylkäämiseen johti vain 6 tapausta. Syyte siis johti tuomioon metsärikkomuksissa yli 90 %:sesti. Tulos on samantyyppinen kuin RL 48 luvun alaisissa ympäristörikkomuksissa. Pienissä juttumäärissä prosenteilla ei ole juurikaan luotettavaa informaatioarvoa, mutta tässä tapauksessa metsärikkomuksia oli käsiteltävänä yli 70. Tätä määrää ei voida pitää niin pienenä, että satunnaisvaihtelu selittäisi suuren läpimenoprosentin. Metsärikkomuksista voidaan sanoa jo tämän tilastotiedon perusteella muihin luonnonvara- ja ympäristörikoksiin verrattuna, että suurin karsinta jutuissa on tapahtunut jo prosessin aiemmissa vaiheissa. Metsästysrikoksissa on eräs erityispiirre muihin ympäristö- ja luonnonvararikoksiin verrattuna: törkeimmissä metsästysrikoksissa tekijä on aina mies. 42 15 vuoden aikana, vuosina 1992 2006, metsästyskieltoon 43 ei ole määrätty yhtään naista, eikä ennen vuotta 2000 myöskään yhtään alle 20-vuotiasta. Sen sijaan vuosina 2000 2005 on joka vuosi määrätty metsästyskieltoon yksittäisiä 15 20-vuotiaita. Ympäristörikoksissa syylliseksi epäillyissä on aina myös naisia, sekä alle 15-vuotiaita ja 15 17-vuotiaita. Vuonna 2004 ympäristörikoksiin syylliseksi epäillyistä peräti 31 oli alle 15-vuotiaita. Joka vuosi ympäristörikoksista osa tehdään alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena. 44 4 TUOMIOIDEN SUURUUS Rikosten vakavuudesta jotakin kertoo tuomittujen rangaistusten suuruus. Tarkastelun kohteeksi tässä otetaan vain käräjäoikeudessa tuomittu rangaistus, jotta tapaustyypit olisivat keskenään vertailukelpoisia. Ympäristön turmeleminen on vuonna 2006 tuomituista ympäristörikostyypeistä vakavin. Keskimääräinen 42 Tämä voitaisiin selittää sillä, että metsästyksen harrastajista valtaosa on miehiä. Aktiivisia naismetsästäjiä on kuitenkin yli 15 000 (Metsästäjäin keskusjärjestö). 43 Tässä metsästyskieltoon tuomitseminen katsottiin osoitukseksi törkeimmistä metsästysrikoksista, koska metsästyskiellon tuomitsemiseen päädytään vain, jos tekijä on menettelyllään osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta metsästystä koskevista säännöksistä (RL 48a:6). Metsästyskieltoja tuomitaan vuosittain muutamia kymmeniä. Metsästyskieltoon lopulta määrätään näistä keskimäärin 64 % (Tilastokeskus: Metsästyskieltoon määrätyt sukupuolen ja iän mukaan alioikeuksissa 1992 2006). 44 Tilastokeskus: Rikokset ja niiden selvittäminen 1995 2006. 439

sakkotuomion suuruus oli 52 päiväsakkoa. Seuraavaksi vakavimmaksi nousivat metsästysrikokset, joissa keskimääräinen tuomio oli 40 päiväsakkoa, laittoman saaliin kätkemisessä 44 päiväsakkoa. Ainoassa metsärikoksessa tuomio oli 35 päiväsakkoa. Sekä kalastus- että luonnossuojelurikoksissa keskimääräinen tuomio oli 25 päiväsakkoa. Ympäristörikkomuksista tuomittiin keskimäärin 19 päiväsakkoa, rikoslain ulkopuolisissa metsärikkomuksissa 12. Ympäristörikkomuksen tuomion rahamääräinen suuruus oli keskimäärin 415, euroa, kun se huomattavasti vakavammiksi arvioiduissa metsästysrikoksissa oli 337 euroa. Ympäristörikkomuksissa siis 19 päiväsakkoa johti yli 400 euron sakkoon, kun metsästysrikoksissa 40 päiväsakkoa jäi alle 340 euron. Tämän pitäisi kertoa jotakin rikoksen tekijöistä. Metsästysrikosten tekijät ovat keskimäärin varsin pienituloisia, sillä päiväsakon rahamäärä oli keskimäärin vain 9 euroa. Luonnossuojelurikoksissa päiväsakon rahamäärä oli keskimäärin 36 euroa. Myös ympäristön turmelemisissa päiväsakon rahamäärä oli 34,4 euroa, joten noita rikoksia tekevät aivan erilaisen tulotason ihmiset kuin metsästysrikoksia. Kalastusrikoksissa ja laittoman saaliin kätkemisissä keskimääräinen päiväsakon rahamäärä (6 ) oli vieläkin alhaisempi kuin metsästysrikoksissa, mutta vähäisen lukumäärän vuoksi kalastusrikoksista pitäisi ottaa vertailuun useamman vuoden keskiarvotulos. Rahamäärältään pieniä olivat myös metsän hakkuun estämiset, joissa keskimääräinen 10 päiväsakkoa johti keskimäärin 74 euron sakkoon. Ympäristörikoksista on mahdollista tuomita myös yhteisösakkoa. Vuonna 2005 yhteisösakko tuomittiin ympäristön turmelemisesta 3 kertaa. Vuonna 2006 yhteisösakkovaatimus ympäristön turmelemisesta hylättiin 5 kertaa, ei tuomittu kertaakaan. Kaikista rikoksista vuonan 2006 yhteisösakko tuomittiin 11 kertaa, 45 vaatimus hylättiin 18 kertaa 46. Huomattava osa ympäristörikoksista on siten tuotannolliseen toimintaan liittyvää yhteisörikollisuutta. 47 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Tilastotietojen valossa ympäristörikokset ovat harvinaisia, ja jakautuvat usean eri rikosnimikkeen ja usean erityislain alle. Kokonaiskuvaa ympäristörikoksista on vaikea rakentaa, mutta yhdistävänä tekijänä näille teoille voidaan pitää 45 Yhteisösakko on tuomittu rikosnimikkeissä julkinen kehottaminen rikokseen 1 kerta, eläinsuojelurikos 1 kerta, törkeä kätkemisrikos 1 kerta (100 000 ), työturvallisuusrikos 7 kertaa (keskimäärin noin 5 000 ), sisäpiiritiedon väärinkäyttö (arvopaperimarkkinarikos) 2 kertaa. 46 Yhteisösakkovaatimus on hylätty rikosnimikkeillä lahjuksen antaminen 1 kerta, yrityssalaisuuden väärinkäyttö 1 kerta, työturvallisuusrikos 7 kertaa, ympäristön turmeleminen 5 kertaa, kätkemisrikos 1 kerta, törkeä sisäpiiritiedon väärinkäyttö 2 kertaa, arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos 1 kerta. 47 Ympäristörikosseurantatyöryhmä 2006, s. 10. Tässä tosin päätelmä tehdään oudoksuttavasti kaikista rikoksista tuomittujen kahdeksan yhteisösakon perusteella. 440

sitä, että niiden seuraukset ovat luonnonympäristölle tai ihmisen elinympäristölle vahingollisia. Useimmissa ympäristörikoksissa motiivi on taloudellinen, usein kustannusten välttäminen. Motiivi voi liittyä myös muun rikoksen peittelyyn. Ympäristörikollisuutta pitäisi katsoa kokonaisuutena pitkällä aikavälillä. Ympäristörikollisuuden ominaispiirre on se, että kerran pilattu, tuhottu tai kulutettu ei välttämättä palaudu koskaan ennalleen tai ole uudelleen käytettävissä. Ympäristörikollisuuden ymmärtämiselle uutta näkökulmaa voidaan hakea tuoreesta Nokian vesikriisistä. Pienellä huolimattomuudella voidaan aiheuttaa Nokian tapauksen kaltaisia laajamittaisia seurauksia. Vesikriisin uhreiksi joutui paljon pieniä lapsia ja huonokuntoisia vanhuksia. Voidaanko millään tasolla väittää, että yksittäinen suunniteltukaan talousrikos esimerkiksi olisi seurauksiltaan vakavampi teko kuin tämäntyyppinen huolimattomuus? Tilastollinen tarkastelu ympäristörikosten ilmitulosta ja etenemisestä rikosprosessissa ei anna tukea rikosoikeudellisten seuraamusten hyödylle ympäristörikosten ehkäisyssä. Tarkastelua tulisi laajentaa ympäristörikosten hallinnollisiin seuraamuksiin rikosprosessin rinnalla tai sen tilalla. LÄHTEET Ahonen, Timo Kerppilä, Leena Pirjatanniemi, Elina: Ilmoittaako vai eikö? Arvioita kunnan ympäristöviranomaisen ilmoituskynnyksestä ympäristörikosjutuissa. Oikeus 4/2003, s. 359 375. Metsästäjäin keskusjärjestö.[www.riista.fi] Nissinen, Matti: Erään ympäristörikoksen anatomia muuan kyhmyjoutsen syyttäjälaitoksen murheena. Ympäristöjuridiikka 2 3/2000, s. 107 114. Pennanen, Jaana: Ympäristölainsäädännön laillisuusvalvonta erityisesti ympäristönsuojelulain näkökulmasta. Suomen ympäristö 11/2006. Pirjatanniemi, Elina: Ympäristörikokset. Helsinki 2001. Takaisin Koijärvelle! Ympäristöintressit rikoksen motiivina. Oikeus 2/2004, s. 207 216. Suomen kansallinen ympäristörikosseurantatyöryhmä: Vuosiraportti vuoden 2003 ympäristörikoksista Suomessa. 17.12.2003. Suomen kansallinen ympäristörikosseurantatyöryhmä: Vuosiraportti vuoden 2004 ympäristörikoksista Suomessa. 12.9.2005. Suomen kansallinen ympäristörikosseurantatyöryhmä: Vuosiraportti vuoden 2005 ympäristörikoksista Suomessa. 30.11.2006. Tilastokeskus: [www.tilastokeskus.fi, 5.5.2008] Käräjäoikeuksissa ratkaistiin 65 900 rikosasiaa vuonna 2006. Käräjäoikeuksissa ratkaistut rikosasiat 2002 2006. Metsästyskieltoon määrätyt sukupuolen ja iän mukaan alioikeuksissa 1992 2006. Rikokset ja niiden selvittäminen 1995 2006. 441

Syytetyt, tuomitut ja keskimääräiset rangaistukset rikoksittain, ensimmäinen oikeusaste 2006. Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2006. Syyttäjän toiminta 2002 2006. Syyttämättä jätetyt 2002 2006. Turun Sanomat: Ympäristörikosten määrä yhä kasvussa. 25.5.2004. 442