MUUTOKSET SUOMEN ALKOHOLIOLOISSA VUONNA 2004 JA NIIDEN HEIJASTUMINEN HELSINGIN SANOMIEN KIRJOITTELUSSA

MUUTOKSET SUOMEN ALKOHOLIOLOISSA VUONNA 2004 JA NIIDEN HEIJASTUMINEN HELSINGIN SANOMIEN KIRJOITTELUSSA 29.12.2004 Satu Palolahti HELSINGIN KAUPUNKI Sosiaalivirasto Ehkäisevän työn yksikkö

2 SISÄLLYS 1. JOHDANATO 3 2. TILANNE VUODEN 2003 LOPUSSA 3 3. SUOMEN ALKOHOLIOLOISSA VUONNA 2004 TAPAHTUNEET MUUTOKSET 6 4. VARAUTUMINEN ALKOHOLINKULUTUKSEN LISÄÄNTYMISEN AIHEUTTAMIIN ONGELMIIN 9 5. VÄLIAIKATIETOJA ALKOHOLIOLOJEN MUUTOSTEN VAIKUTUKSISTA 32 6. ALKOHOLIOLOJEN MUUTOSTEN HEIJASTUMINEN HELSINGIN SANOMIEN KIRJOITTELUSSA 36 7. YHTEENVETO 64 LÄHTEITÄ

1. JOHDANTO 3 Suomen alkoholipolitiikassa on monen vuosikymmenen ajan ollut vallitsevana pyrkimyksenä ehkäistä ja vähentää alkoholin aiheuttamia ongelmia ja haittoja rajoittamalla alkoholin saatavuutta ja pitämällä verotuksen avulla alkoholin hinta mahdollisimman korkealla tasolla. Vuodesta 1968 lähtien on pyritty myös muuttamaan suomalaisten juomatapoja mietoja alkoholijuomia suosiviksi. Alkoholin kokonaiskulutus on runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut. Vaikka suomalaisille tyypillinen juomatapa, humalajuominen, on edelleen jatkunut varsin yleisenä, alkoi vähitellen kuitenkin näyttää siltä, että pyrkimys mietojen alkoholijuomien suosimiseen olisi ollut ainakin jossain määrin onnistumassa. 1970- luvulla lähes puolet Suomessa kulutetusta alkoholista oli väkeviä alkoholijuomia, mutta vuonna 2000 niiden osuus oli laskenut noin neljännekseen oluen ja mietojen viinien lisätessä osuuttaan. Vuosi 2004 toi kuitenkin tilanteeseen suuria muutoksia. Suomen alkoholioloissa tapahtui vuoden 2004 aikana muutoksia, jotka muuttivat perusteellisesti myös maassamme harjoitetun alkoholipolitiikan mahdollisuuksia. Vuoden 2004 alusta lukien poistettiin alkoholijuomien yksityistuontia Suomeen muista EU-maista rajoittaneet kiintiöt. Maaliskuun 1. 2004 alennettiin maassamme alkoholijuomien valmisteveroja keskimäärin 33 prosenttia, ja toukokuun 1. 2004 Viron liityttyä EU:n jäseneksi, poistuivat alkoholintuontia Virosta rajoittaneet tuontikiintiöt ja säädökset. Tutkijoiden mukaan Suomen alkoholioloissa vuoden 2004 aikana tapahtuneet muutokset ovat historiallisesti niin merkityksellisiä ja ainutlaatuisia, että niille vetää vertojaan ehkä vain Gorbatshovin ajan jälkeen Venäjällä toteutettu alkoholin vapauttaminen ja hinnanalennukset. Venäjällä toteutettujen muutosten seuraukset osoittautuivat niin tuhoisiksi, että ne lyhensivät jopa tuntuvasti varsinkin miesten keskimääräistä elinikää. Myös Suomen alkoholioloissa tapahtuneiden muutosten on ennustettu lisäävän huomattavasti alkoholin kokonaiskulutusta ja suuntaavan kulutuksen painopistettä entistä enemmän väkevien alkoholijuomien suosimiseen. Tämä tulee ennusteiden mukaan lisäämään tuntuvasti myös alkoholin aiheuttamia haittoja ja ongelmia. Tässä raportissa pyritään saatavissa olevien tilasto- ja tutkimustietojen pohjalta seuraamaan Suomen alkoholioloissa vuoden 2004 aikana tapahtuneita muutoksia alkoholin kulutusluvuissa ja -tottumuksissa ja haittojen ja ongelmien ilmenemisessä. Samalla seurataan myös niitä toimenpiteitä, joilla Alkoholiohjelman puitteissa yritetään hillitä ja vähentää kulutuksen kasvua ja haittojen kehittymistä. Raportti vastaa osaltaan Alkoholiohjelman kunnille asettamiin velvoitteisiin alkoholiolojen seurannasta. Koska raportti on määrä saada valmiiksi vuoden 2004 lopussa, on vaikeutena ennen kaikkea se, että tässä vaiheessa ei vielä ole saatavissa virallisia tilastotietoja vuodelta 2004. Lisäksi useimmat alkoholin aiheuttamat ongelmat kehittyvät vasta pitemmän aikavälin kuluessa, joten luotettavien tietojen saaminen tilanteesta niiden osalta saattaa viedä useita vuosia. Saatavilla on kuitenkin ollut joitakin ennakkotietoja, tiedotteita, raportteja, ohjelmia ja tutkimuksia, joiden pohjalta on ollut mahdollista muodostaa kuvaa tilanteesta. Asioiden kehittymistä seurataan myös Helsingin Sanomien kirjoittelun avulla. 2. TILANNE VUODEN 2003 LOPUSSA Päihdetilastollisen vuosikirjan 2004 mukaan alkoholijuomien kokonaiskulutus, joka sisältää sekä alkoholijuomien tilastoidun että tilastoimattoman kulutuksen, oli vuonna 2003 48,7 miljoonaa litraa 100 %:n alkoholia eli 9,4 litraa asukasta kohti. Kulutus kasvoi edellisestä vuodesta 1,2 prosenttia. Alkoholijuomien kokonaiskulutus on kasvanut 1990-luvun puolivälin jälkeen vuoden 2003 loppuun keskimäärin 1,6 prosenttia vuodessa.

4 Alkoholijuomien tilastoitu kulutus Alkoholijuomien tilastoitu kulutus oli vuonna 2003 40,0 miljoonaa litraa 100 %:n alkoholia eli 7,7 litraa asukasta kohti. Tilastoidusta kulutuksesta valtaosa eli 47 prosenttia oli olutta, 26 prosenttia oli väkeviä juomia ja 27 prosenttia viinejä, siidereitä ja long drink-juomia. Tilastoitu alkoholijuomien kulutus sisältää myynnin Alkon myymälöistä sekä alkoholijuomien tukkumyyjien toimitukset elintarvikeliikkeille ja anniskeluravintoloille. Alkoholijuomien vähittäiskulutuksen osuus tilastoidusta kulutuksesta nousi 82 prosenttiin vuonna 2003. Kaikkiaan vähittäismyymälöiden (Alkon myymälöiden, mietoja alkoholijuomia myyvien elintarvikeliikkeiden, kioskien ja huoltoasemien) kautta myytiin 32,7 miljoonaa litraa 100 %:n alkoholia eli 6,3 litraa asukasta kohti. Alkoholijuomien anniskelukulutuksen osuus tilastoidusta kulutuksesta väheni ja oli 18 prosenttia. Anniskeluravintoloissa kulutettiin vuonna 2003 yhteensä 7,4 miljoonaa litraa 100 %:n alkoholia eli 1,4 litraa asukasta kohti. Tilastoimaton alkoholinkulutus Virallisen kulutustilaston ulkopuolelle jää nk. tilastoimaton alkoholin kulutus, joka koostuu matkailijoiden tuomasta alkoholista, laillisesta ja laittomasta kotivalmistuksesta, alkoholin salakuljetuksesta ja korvikealkoholeista. Alkoholin matkustajatuonti on Stakesin tiedotteen (10.2.2004) mukaan pysynyt suurin piirtein ennallaan 1990-luvun puolivälistä lähtien. Myös tuontikiintiöt ovat pysyneet lähes ennallaan EUmaista tuotavaa olutta lukuun ottamatta. Oluen tuonti lisääntyi hieman vuonna 2003, mutta viinien tuonti puolestaan väheni hivenen. Vuonna 2003 tehtyjen haastattelututkimusten mukaan matkustajat ilmoittivat tuoneensa maahan noin 4 miljoonaa litraa väkeviä alkoholijuomia, noin 5 miljoonaa litraa viinejä ja vajaat 30 miljoonaa litraa olutta. Kotiviinin ja kotioluen valmistus on ollut vähenemässä 1990-luvun puolivälin jälkeen, ja pontikan valmistus on ollut vähäistä. Alkoholin salakuljetus on tällä hetkellä kotipolttoa yleisempää, mutta sekin on viime vuosina pysynyt lähes ennallaan. Päihdetilastollisen vuosikirjan 2004 mukaan tilastoimaton alkoholinkulutus kasvoi vuoden 2003 aikana hieman siten, että viinien ja oluiden kotivalmistus nousi yhteen miljoonaan litraan laskettuna 100 %:n alkoholina ja turistialkoholi 4,6 miljoonaan litraan. Ulkomailla nautittu alkoholi oli 1,7 miljoonaa litraa 100 %:n alkoholina ja laiton valmistus sekä salakuljetus 1,4 miljoonaa litraa. Kaikkiaan tilastoimaton alkoholin kulutus oli vuonna 2003 8,4 miljoonaa litraa. Tilastoimattoman kulutuksen osuus kokonaiskulutuksesta oli vajaa viidennes. Alkoholinkulutus juomaryhmittäin Mietojen viinien kulutus kasvoi vuonna 2003 8 prosenttia, ja saman verran nousi myös long drink-tyyppisten juomien kulutus. Väkevien alkoholijuomien ja viinien kulutus puolestaan lisääntyi vajaan prosentin. Siiderin kulutus kääntyi pitkään jatkuneen kasvun jälkeen 4 prosentin laskuun, ja myös mallasjuomien kulutus laski 3 prosenttia.

5 Alkoholin tilastoidun kulutuksen rakenne on 2000-luvulla pysynyt lähes muuttumattomana. Väkevien juomien osuus on ollut 26 prosenttia ja siiderin 7 prosenttia. Mietojen viinien osuus on kasvanut ja mallasjuomien osuus vastaavasti vähentynyt. Vuonna 2003 mietojen viinien osuus nousi 15 prosenttiin ja mallasjuomien osuus väheni 47 prosenttiin. Long drink- juomien osuus kulutuksesta oli 4 prosenttia vuonna 2003. Alkoholinkäytön aiheuttamat haitat Päihdetilastollisen vuosikirjan 2004 mukaan 90 prosenttia 15-69-vuotiaidesta suomalaisista oli nauttinut jotain alkoholijuomaa ainakin puolen annoksen verran edellisen vuoden aikana. Alkoholia käyttäviä oli eniten nuorten aikuisten ja keski-ikäisten keskuudessa. 20-29-vuotiaista miehistä ja 30-39-vuotiaista naisista 96 prosenttia oli käyttänyt alkoholia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Runsaasti alkoholia käyttäviä on arvioitu olevan 250 000-500 000 henkeä eli noin 6-12 prosenttia aikuisväestöstä. Miehistä joka kymmenes käyttää alkoholia vähintään neljä kertaa viikossa, naisista joka viideskymmenes. Naisten alkoholin käyttö on viimeisten 30 vuoden aikana lisääntynyt huomattavasti, ja naisten ja miesten alkoholinkäyttö on samankaltaistunut. Vuoden 1968 juomatapatutkimuksessa 43 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä oli ilmoittanut olevansa raittiita, mutta vuonna 2000 raittiita oli enää vain 9 prosenttia naisista ja 8 prosenttia miehistä. Vuoden 2003 päihdetapauslaskennan mukaan alkoholi hallitsee edelleen niitä asiakaskäyntejä sosiaali- ja terveyspalveluissa, joihin liittyy suoraan tai epäsuoraan päihteiden käyttö. Yhdeksällä kymmenestä asiakkaasta päihdetapauslaskennan käyntiin liittyi alkoholi. Sairaalahoidossa tai päihdehuollon laitoksissa hoidettujen päihdeasiakkaiden määrä oli 1990- luvun kasvun jälkeen hieman tasaantunut. Vuodesta 1990 niiden sairaalahoitojaksojen määrä, joissa alkoholi on päädiagnoosina, on kasvanut neljänneksen. Vuonna 2003 sairaaloiden vuodeosastoilla kirjattiin 24 491 hoitojaksoa, joissa alkoholi oli päädiagnoosina ja 32 834 hoitojaksoa, joissa alkoholisairaus oli joko pää- tai sivudiagnoosina. Miesten osuus päihdeasiakkaista oli edelleen 80 prosenttia. Alkoholisairauksien vuodehoidossa olleista yli kolmannes oli 45-54-vuotiaita. Päihdehuollon laitoksissa hoidettiin 11 259 asiakasta. Miesten osuus näistä oli 75 prosenttia. Yli puolet päihdehuollon laitoksissa hoidossa olleista oli 35-54- vuotiaita. Päihdehuollon erityispalveluiden avohoidossa olleiden päihdeasiakkaiden määrä on kasvanut. 1990-luvun alusta A-klinikoiden asiakasmäärä on lisääntynyt lähes 10 prosenttia ja nuorisoasemilla kävijöiden määrä lähes kaksinkertaistunut. Vuonna 2003 A-klinikoilla kirjattiin 42 109 asiakaskäyntiä. Valtaosa asiakkaista oli 30-59-vuotiaita. Asiakkaista yli 70 prosenttia oli miehiä. Nuorisoasemilla kirjattiin 5 149 käyntiä. Nuorisoasemilla kävijät ovat alle 30-vuotiaita. Nuorisoasemilla käynneistä 56 prosenttia oli miehiä. Päihdehuollon asumispalveluita ja ensisuojia käytti 5 381 asiakasta. Vuonna 2003 alkoholikuolemien osuus kaikista kuolemantapauksista oli 6 prosenttia. Alkoholi oli toiseksi yleisin kuolinsyy työikäisten henkilöiden keskuudessa. 1990-luvun alusta alkoholisairauksiin ja myrkytyksiin kuolleiden määrä on kasvanut kolmanneksen. Miesten osuus alkoholikuolemista on noin 80 prosenttia. Suomessa kuoli alkoholin käytön seurauksena yli 3200 henkilöä vuoden 2003 aikana. Suoranaisiin alkoholisairauksiin ja alkoholimyrkytykseen kuolleita oli 1 560, ja tämän lisäksi noin 700 henkilön kuolemansyynä alkoholi on ollut

myötävaikuttavana syynä sairauksissa. Humalassa sattuneen tapaturman tai väkivallan seurauksena kuoli 896 henkilöä ja päihtyneen uhrina 51 henkilöä. 6 Vuonna 2003 poliisin tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä oli 29 312 eli 2,8 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuolemaan johtaneiden väkivaltarikosten määrä oli 133. Poliisin tietoon tulleista väkivaltarikostapauksista 60-70 prosenttia on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena. Väkivaltarikoksissa runsaassa 70 prosentissa tapauksista joko rikoksen tekijä, uhri tai molemmat ovat olleet päihtyneitä. (Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2004). Alkoholinkulutuksen aiheuttamat kustannukset Alkoholijuomien nimellishinnat nousivat vuonna 2003 siten, että vähittäismyyntihinnat nousivat keskimäärin 1,3 prosenttia ja anniskeluhinnat 2,7 prosenttia. Vuonna 2003 kuluttaja käyttivät alkoholiin yhteensä 4.05 miljardia euroa eli 776 euroa asukasta kohti. Alkoholimenojen osuus yksityisistä kulutusmenoista oli 5,4 prosenttia. Valtion alkoholista saamat verotulot arvonlisäveroineen olivat 2,10 miljardia euroa. Tämä on 6,0 prosenttia valtion tuloista ilman rahoitustaloustoimia. Vuonna 2002 alkoholin käyttö aiheutti Suomessa 0,6-0,8 miljardin euron välittömät kustannukset ja 2,5-4,6 miljardin euron välilliset kustannukset. Lähes 40 prosenttia välittömistä alkoholin aiheuttamista kustannuksista aiheutui järjestyksen ylläpidosta. Terveydenhuollon osuus oli neljännes ja sosiaalihuollon vajaa viidennes välittömistä alkoholihaittamenoista. (Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2004). 3. SUOMEN ALKOHOLIOLOISSA VUONNA 2004 TAPAHTUNEET MUUTOKSET 3.1. MUUTOKSET ALKOHOLIJUOMIEN TUONTIKIINTIÖISSÄ Kun Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan Unionin jäseniksi vuonna 1995 maat saivat poikkeuksellisen oikeuden rajoittaa matkustajien verottomasti toisista EU-maista tuomien alkoholijuomien määrää kahtena ensimmäisenä jäsenyysvuotenaan. Vuonna 1996 sopimusta jatkettiin Suomen osalta vuoden 2003 loppuun. Suomi sitoutui nostamaan asteittain tuontikiintiötään siirtymäkautena ja poistamaan ne vuoden 2004 alussa. Myös Ruotsi ja Tanska joutuivat luopumaan tuontikiintiöistään vuoden 2003 lopun jälkeen. Vuoden 2004 alusta lukien Suomessa on noudatettu alkoholijuomien osalta EU:n sisämarkkinoiden yleistä tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta. Tämän mukaan yksityishenkilö saa tuoda toisesta EU:n jäsenvaltiosta valmisteveron sisältämällä hinnalla hankkimiaan tuotteita omaan käyttöönsä joutumatta maksamaan niistä veroja Suomessa. Omalla käytöllä tarkoitetaan tällöin matkustajan oman henkilökohtaisen käytön lisäksi hänen perheensä käyttöä ja lahjaa. Tämän mukaan yksityishenkilöiden toisesta EU:n jäsenvaltiosta omaan ja perheensä käyttöön tai lahjaksi hankkimat alkoholijuomat ovat siis verottomia tuontimääristä riippumatta. Yksityishenkilöiden toisista EU-maista kaupallisiin tarkoituksiin tuomat alkoholijuomat ovat aina verotettavia. Toisin sanoen esimerkiksi ravintoloitsija tai kioskin pitäjä ei voi yksityishenkilönäkään tuoda Suomeen alkoholijuomia jälleenmyyntiä varten maksamatta niistä veroa Suomen valtiolle. Myös yksityishenkilön toisille henkilöille vastikkeellisesti tuomat

7 alkoholijuomat katsotaan kaupallisiin tarkoituksiin tuoduiksi vaikka juomat luovutettaisiin täysin omakustannushintaan. Verottomuus koskee lisäksi vain alkoholijuomia, jotka yksityishenkilö tuo itse mukanaan. Tullihallituksen ohjeiden mukaan matkustajien mukanaan tuomiksi alkoholijuomiksi lasketaan matkustajan itse kantamien alkoholijuomien lisäksi myös matkustajan kanssa samassa henkilö- tai linja-autossa ja henkilö- tai linja-auton perävaunussa saapuvat alkoholijuomat. Lisäksi verovapaus koskee vain valmisteveron sisältämällä hinnalla hankittuja alkoholijuomia. Ns. harmailta markkinoilta hankitut tuotteet eivät täytä tätä ehtoa eikä niitä siis saa tuoda Suomeen maksamatta niistä veroja. Se, että yksityishenkilön alkoholijuomien verottomalle tuonnille ei ole määrään perustuvia rajoituksia, aiheuttaa hankaluuksia määriteltäessä milloin kysymyksessä on todella yksityishenkilön omaan käyttöön tuomista alkoholijuomista. Tullin tehtävänä on valmisteverolain mukaan alkoholijuomien tuojan kaupallisen aseman, hallussapidon syiden, tuotteiden sijoituspaikan, käytetyn kuljetustavan, tuotteisiin liittyvien asiakirjojen, tuotteiden luonteen ja tuotteiden määrän jne. perusteella päätellä, onko matkustaja todella oikeutettu verottomasti tuomaan maahan kuljettamansa alkoholijuomat. Myös se, kuinka usein alkoholijuomia tuodaan maahan tai miten alkoholijuomien hankinta on rahoitettu, vaikuttaa asiaan. Mikäli tullilla on syytä epäillä, että tuodut alkoholijuomat ovat peräisin salakaupasta, on ostajan pystyttävä esittämään asianmukaiset ostokuitit. (Lähde: Arja Korolainen ja Esa Österberg: Keskellä murrosta. Yhteiskuntapolitiikka 2/2004, s.186-196) 3.2. ALKOHOLIJUOMIEN VALMISTEVEROJEN ALENNUS Eduskunnan joulukuussa 2003 hyväksymän alkoholijuoma- ja alkoholijuomaverolain mukaan alkoholijuomien verot alenivat 1.3.2004 lukien keskimäärin 33 %. Tämä merkitsee sitä, että väkevien juomien verot alenivat keskimäärin 44 %, ns. välituotteiden 40 %, viinien 10 % ja oluiden 32 %. Samanaikaisesti muuttui ns. pienpanimoiden tuottamaa olutta koskeva verohuojennus. Sen sijaan alkoholijuomaveron lisävero (ympäristövero) säilyi ennallaan. Alkoholijuomaveron lisäksi juomien hinnat sisältävät arvonlisäveron, joka on 22 %. Arvonlisäveron määrä lasketaan alkoholijuomaverollisesta hinnasta, jolloin alkoholijuomaveron alentuminen alentaa myös arvonlisäveron euromäärää. Keskimäärin kaksi kolmasosaa alkoholijuomien hinnasta Suomessa muodostuu erilaisista veroista: alkoholijuomaveron perusverosta ja lisäverosta sekä arvonlisäverosta. Koska vähittäishintoihin sisältyy verojen lisäksi tuotteen ostohinta ja Alkon myyntikate, jää vähittäishintojen suhteellinen muutos alkoholijuomaveron suhteellista muutosta pienemmäksi. Veron alennukset on toteutettu täysimääräisinä Alkon vähittäismyyntihinnoissa, ja hinnat sisältävät ainoastaan alkoholijuomaveron alentumisesta johtuvia muutoksia. Alkon vähittäismyyntihinnat alenivat keskimäärin 22 %. Ennen alkoholiveron alentamispäätöstä Suomena hallitus arvioi, että ellei alkoholiveroa Suomessa alennettaisi, alkoholijuomien maahantuonti lisääntyisi noin 13 miljoonalla litralla sataprosenttiseksi alkoholiksi laskettuna. Tämä olisi merkinnyt sitä, että Suomen valtion verotulot olisivat vähentyneet noin 415 miljoonalla eurolla. Hallituksen tavoitteena oli pyrkiä säilyttämään alkoholin tilastoidun kulutuksen veropohja mahdollisimman hyvin Suomessa. Samalla toivottiin, että kulutuksen kasvu jäisi mahdollisimman pieneksi. Alkoholiveron alennuksella haluttiin ehkäistä myös harmaiden markkinoiden kasvua ja turvata alkoholin myyntiä ja anniskelua harjoittavien toimijoiden toimintaedellytysten säilyminen.

Veronalennukset mitoitettiin kuitenkin tietoisesti siksi pieniksi, ettei niiden uskottu kuitenkaan täysin estävän matkustajatuonnin kasvua, vaan tuonnin uskottiin kaksinkertaistuvan veronalennuksista huolimatta. 8 Alkoholin hinnan laskun arvioitiin verotuksen alentamista suunniteltaessa lisäävän myös muihin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvaa kysyntää koska kotitalouksien ostovoiman lisäyksen arveltiin näkyvän kaikkien kulutushyödykkeiden kysynnän ja talouden aktiviteetin kasvuna. Tämän puolestaan arveltiin kohentavan tytöllisyyttä ja yritysten toimintaedellytyksiä. Veronalennuksen ennakoitiin alentavan myös kuluttajahintaindeksiä noin yhdellä prosentilla, minkä oletettiin lisäävän kansalaisten ostovoimaa ja alentavan indeksiin sidottuja julkisen talouden menoja. Alkoholiveron alennuksen ja veropohjan kaventumisen seurauksena valtion alkoholijuomien myynnistä saamien verotulojen odotettiin laskevan noin 360 miljoonaa euroa vuonna 2004 verrattuna vuoden 2003 tasosta. (Lähde: Valtionvarainministeriön lehdistötiedote 2.10.2003: Alkoholiveron alennukset vaimentamaan viinarallia). Alkoholiveron alennuksen pääasiallinen tavoite oli pyrkimys Viron EU-jäsenyyden vaikutusten minimoimiseen. Siksi suurin veronalennus kohdistettiin väkeviin juomiin, joissa hintaero oli suurin ja lisäksi niitä on helpointa kuljettaa. Keskisuuri veronalennus kohdistettiin olueen, jossa hintaero on tuntuva ja pienin viineihin, joissa hintaero on pienin. (Lähde: Virtanen, Matti: Vähiten huono, mutta ei riskitön linja. Yhteiskuntapolitiikka 4/2003). 3.3. VIRON LIITTYMINEN EU:N JÄSENVALTIOKSI Viro liittyi Euroopan Unioniin 1.5.2004. Tähän tapahtumaan asti Virosta sai tuoda Suomeen litran tislattuja juomia ja väkeviä alkoholijuomia, joiden alkoholipitoisuus ylittää 22 tilavuusprosenttia, tai kaksi litraa tislattuja juomia ja väkeviä alkoholijuomia ja aperitiivejä, jotka ovat viini- tai alkoholipohjaisia, tafiaa, sakea tai vastaavia juomia, joiden alkoholipitoisuus on enintään 22 tilavuusprosenttia, kuohuviinejä, väkevöityjä viinejä sekä kaksi litraa hiilihapottomia viinejä ja lisäksi 16 litraa olutta eli yhteensä hieman yli 20 kiloa alkoholijuomia. Tilastokeskuksen haastattelututkimusten mukaan suomalainen henkilö toi aikaisempina vuosina Virosta keskimäärin yhden litran väkeviä alkoholijuomia, yhden litran viiniä ja kahdeksan litraa olutta eli hieman yli 10 kiloa alkoholijuomia. Tuontikiintiöt ovat tutkimusten mukaan rajoittaneet enemmän väkevien alkoholijuomien kuin viinien ja oluen tuontia. Tuontia rajoitti myös säädös, jonka mukaan alkoholijuomia olivat oikeutettuja tuomaan Suomeen vain vähintään 20 tuntia matkalla olleet. Alkoholijuomat ovat Virossa keskimäärin selvästi halvempia kuin Suomessa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että alkoholijuomien valmisteverot ovat Virossa alhaisemmat kuin Suomessa. Virossa ei alkoholijuomilla ole myöskään kiinteitä hintoja ja tämä on aiheuttanut sen, että myös väkeviä alkoholijuomia myydään siellä tarjoushinnoin. Ennen Suomen veronalennuksia halvimpien kirkkaiden viinojen hinnat olivat Virossa noin kuudesosa tai viidesosa Suomen vastaavista hinnoista. Viinipullojen hinnat olivat noin kolmasosan halvempia Virossa, ja oluiden hinnat olivat noin kolmannes Suomen hinnoista. (Lähde: Korolainen, Arja ja Österberg, Esa: Keskellä murrosta. Yhteiskuntapolitiikka 2/2004, s. 186-196). Viron alkoholipolitiikka on hyvin liberaalia, ja siksi alkoholin tarjonta on siellä erittäin aktiivista. Käytännössä jokainen elintarvikekauppa saa alkoholin myyntiluvan. Jo pelkästään Tallinnassa

on satoja kauppoja, joista saa alkoholia. Saman aikaisesti koko Suomessa oli vuoden 2004 alussa hieman yli 300 Alkon myymälää. 9 Tilastojen mukaan virolaiset joivat vuonna 2002 puhdasta alkoholia 10,3 litraa asukasta kohti. Suuresta laillisesta alkoholitarjonnasta huolimatta laittoman viinan markkinat ovat Virossa erittäin ongelmalliset. Pimeän viinan kulutus kasvoi rajusti vuoden 1998 jälkeen, jolloin väkevien alkoholijuomien valmisteveroa korotettiin. Veronkorotuksen jälkeen vuonna 1999 lähes puolet Virossa juodusta alkoholista oli laitonta, mikä on verrattavissa tilanteeseen 1920-luvulla. Pimeän viinan kulutukseen liittyy myös suuria terveydellisiä riskejä. (Lähde: Kemppi, Jarkko: Viron viina ja Suomi. Tiimi 2/2004, s. 7-9). 4. VARAUTUMINEN ALKOHOLINKULUTUKSEN LISÄÄNTYMISEN AIHEUTTAMIIN ONGELMIIN 4.1. ALKOHOLIOHJELMA 2004-2007 Vuoden 2004 aikana tapahtuneet muutokset Suomen alkoholioloissa ovat kaikki omiaan entisestään lisäämään alkoholinkulutusta, joka muutenkin on jo usean vuoden ajan ollut kasvussa. Tutkijat ja eri toimijatahot ovat myös yksimielisiä siitä, että alkoholin kulutuksen lisääntyessä lisääntyvät myös alkoholinkäyttöön liittyvät haitat. Alkoholinkulutuksen säätelyssä hinta on ollut keskeinen keino Suomen alkoholipolitiikassa, mutta vuoden 2004 aikana tapahtuneet muutokset ovat oleellisesti heikentäneet mahdollisuuksia tämän keinon tehokkaaseen käyttöön. Muutkin Suomessa perinteisesti käytetyt alkoholipoliittiset säätelykeinot ovat käyneet varsin vähiin. Siksi Valtioneuvosto teki syksyllä 2003 periaatepäätöksen erityisen alkoholiohjelman laatimisesta keinoksi taistella kasvavan alkoholinkulutuksen mukanaan tuomia ongelmia vastaan. Kansallisia alkoholiohjelmia on maassamme laadittu aiemminkin - vuosille 1996-1999 ja 2000-2003 mutta näihin ohjelmiin ei ole liittynyt valtioneuvoston periaatepäätöksen kaltaista poliittista sitoutumista. Ohjelmat olivat Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan valmistelemia, mutta niiltä puuttui varsinainen ohjelmien toimeenpanosta vastaava taho. Ja vaikka ehkäisevän päihdetyön tekijöitä ja erilaisia työkaluja oli paljonkin, toimintojen yhteensovittamisesta ei mikään taho kantanut vastuuta. Siksi uuden alkoholiohjelman tarkoituksena oli muodostua eri toimijoiden tekemää työtä kokoavaksi ja kehittäväksi prosessiksi. Ohjelman tavoitteena oli koota käytettävissä olevat keinot yhteen kokonaisuudeksi, jossa eri toimet edistävät toimijoiden yhteistyötä ja vahvistavat toisiaan. Yhteiset tavoitteet ja toimintalinjat on vahvistettu erilaisin kumppanuussopimuksin. Sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa Alkoholiohjelma 2004-2007 perusteluissa (STM:n julkaisuja 2004:7, s. 18) todetaan, että päihdehaittoja voidaan ja niitä tulee ehkäistä ihmisten hyvinvointia edistävän yhteiskuntapolitiikan keinoin. Ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen, vaikeuksiin johtavien elinolojen ja elämäntilanteiden torjuminen ja vaikeuksiin joutuneiden auttaminen vähentävät aina myös alkoholinkäytön aiheuttamia haittoja. Tämän lisäksi tarvitaan myös erilaisia keinoja, joilla voidaan tehokkaasti puuttua alkoholihaittoja aiheuttaviin tai niitä pahentaviin tekijöihin ja olosuhteisiin. Haittojen ehkäisy on niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin erittäin järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. Alkoholipolitiikka muodostuu kaikista niistä toimista, joilla valtio ja kunnat pyrkivät vastaamaan alkoholin aiheuttamiin haittoihin.

Alkoholihaittojen kehittymiseen vaikuttavat osaltaan niin yksittäiset ihmiset, koulut, työpaikat ja muut arkielämän yhteisöt, erilaiset järjestöt, elinkeinonharjoittajat ja kuntien ja valtion eri hallinnonalat. Siksi on selvää, että alkoholihaittojen tehokas ehkäisy ja vähentäminen edellyttää laajaa toimijoiden kenttää. Valtioneuvoston periaatepäätökseen perustuva alkoholiohjelma on alkoholihaittojen vähentämiseen tähtäävä yhteistyöprosessi, jonka tavoitteena on koota kuntien, järjestöjen, elinkeinonharjoittajien ja kirkkojen voimavarat yhteen ja hyödyntää näin syntyvää synergiaa. Ohjelman kolme päätavoitetta ovat: 1. lasten ja perheiden hyvinvoinnille aiheutuvien haittojen vähentäminen 2. alkoholin riskikäytön ja siitä aiheutuvien haittojen vähentäminen ja 3. alkoholin kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun. Alkoholiohjelma 2004-2007 valmistui yhteistyön lähtökohdaksi alkoholihaittojen ehkäisyn välineeksi 27.4.2004. Ohjelmaan liittyvässä julkaisussa Alkoholiohjelma 2004-2007. Yhteistyön lähtökohdat 2004 kuvataan valtion, kuntien, kirkkojen, järjestöjen ja elinkeinoelämän kumppanuuteen pohjautuvan yhteistyön suuntaviivat keväällä 2004. Taustaa toiminnalle on saatu Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden analyysista alkoholihaittojen kehityssuunnista ja erilaisten haittojen vähentämiskeinojen vaikuttavuutta koskevasta tutkimustiedosta. Ohjelman valmisteluun on osallistunut kymmeniä valtionhallinnon, järjestöjen, kirkkojen ja elinkeinoelämän edustajia. Konkreettisia toimintasuunnitelmia tarkennetaan ja toiminnan tuloksellisuutta arvioidaan ohjelmakauden ajan. Tavoitteena on vakiinnuttaa selkeä tavoitteenasettelu, tuloksellisuuden ja laadun jatkuva parantaminen alkoholihaittojen ehkäisyn kantavaksi otteeksi sekä valtion että vapaaehtoisten kumppanien toimintaan. Alkoholiohjelman koordinaattorina toimii Sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriö kokoaa tavoitteet ja välitarkastelun, joka annetaan eduskunnalle osana hallituksen sosiaali- ja terveyskertomusta vuonna 2006. (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 137/2004: Uusi Alkoholiohjelma käynnistyi). Alkoholiohjelmaan liittyvää toimintaa ohjaa neljä keskeistä periaatetta: 1. vaikuttavuus 2. hyväksyttävyys 3. kumppanuus 4. paikallisuus 1. Vaikuttavuus merkitsee sitä, että toiminta rakentuu toimiviksi todettujen keinojen varaan ja toiminnan laatua kehitetään jatkuvasti. Vaikuttavuus alkoholipolitiikkaa ohjaavana periaatteena merkitsee sitä, että rajalliset julkiset voimavarat keskitetään toimiviksi todettuihin keinoihin. Alkoholiohjelmaan osallistuvat järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajat päättävät kuitenkin itse oman toimintansa tavoitteista ja keinoista. Tavoitteena on, että toiminnan vaikuttavuutta koskevan tiedon perusteella kaikki toimijat voivat tehdä oman toimintansa vaikuttavuutta koskevia valintoja ja että toimintaa kehitetään olemassa olevan ja uuden vaikuttavuutta koskevan tutkimustiedon perusteella. Tavoitteena on myös, että alkoholiohjelman toimintakauden loputtua vuonna 2008 käytettävissä on ohjelman myötä uudistunut ja aiempaa selkeämmin järjestynyt tietopohja ja toiminnan rakenteellinen pohja tulevan alkoholipolitiikan strategisten tavoitteiden määrittelylle. 10

2. Hyväksyttävyys alkoholipolitiikkaa ohjaavana periaatteena merkitsee sitä, että alkoholipolitiikan tavoitteiden ja keinojen tulee olla väestön yleisesti hyväksymiä. Tämä puolestaan riippuu siitä, miten selkeästi julkisen päätöksenteon intressit ja arvot heijastavat ihmisten intressejä ja arvoja. Hyväksyttävyyttä voidaan tukea varmistamalla, että väestöllä on riittävästi luotettavaa tietoa toiminnan vaikuttavuudesta ja vaihtoehtoisten toimintamallien seurauksista. 3. Kumppanuus alkoholipolitiikkaa ohjaavana periaatteena merkitsee sitä, että tavoitteisiin pyritään eri toimijoiden ja toiminta-alueiden yhteistyöllä. Aikaisempina vuosina ongelmallista oli se, että alkoholipolitiikkaa oli perinteisesti pidetty omana itsenäisenä yhteiskuntapolitiikan toimintalohkona, joka ei suoranaisesti liity muihin yhteiskuntapolitiikan lohkoihin. Tämä ajattelumalli on nyt taakse jäänyttä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan kaikkien eri hallinnonalojen yhteistyö on alkoholihaittojen vähentämisessä ja ehkäisyssä välttämätöntä, ja kaikkien alkoholiin liittyvien julkisen vallan toimenpiteiden tavoitteena on ensisijaisesti haittojen ehkäisy ja vähentäminen. Valtio ja kunnat eivät kuitenkaan pysty yksinään vähentämään alkoholin aiheuttamia haittoja, vaan haittojen ehkäisyyn voivat osallistua kaikki kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijat. Vaikuttavien ja hyväksyttävien toimenpiteiden tehokas yhdistäminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä, ja se kattaa alkoholin lisäksi myös muut päihteet. Toiminta muodostuu toimenpiteiden jatkumosta, joka käsittää niin ennaltaehkäisyn kuin hoidonkin, ja sen toteuttamiseen osallistuvat koordinoidusti ja toisiaan täydentäen kaikki viranomais-, kansalais- ja elinkeinotahot, joita asia koskettaa. Alkoholiohjelman yhteydessä valtionhallinnon, kuntien, järjestöjen ja elinkeinoelämän yhteistyötä voidaan luonnehtia kumppanuudeksi. Kumppanit ovat itsenäisiä ja toimivat vapaaehtoisesti omista tavoitteistaan ja lähtökohdistaan käsin. Kumppaneita yhdistää alkoholihaittojen ehkäisyn ja vähentämisen tavoite, joka merkitsee sitä, että yhteistyö on kaikille osapuolille kannattavaa kumppaneiden erilaisista näkökulmista huolimatta. Alkoholiohjelmassa valtioneuvoston tavoitteenasettelu ja toimintalinjaukset esitetään kumppaneille tarjouksena, joihin kumppanit voivat vastata omilla ehdotuksillaan. Kumppanuus vahvistetaan kirjallisella sopimuksella, johon kumppanit kirjaavat omat toisiaan tukevat tavoitteensa, toiminta-alueensa ja käytettävissään olevat keinonsa. Yhteistoiminnan alueita ja linjoja täsmennetään toiminnan edetessä. 4. Paikallisuus merkitsee sitä, että ymmärretään alkoholihaittojen menestyksellisimmän ehkäisyn ja vähentämisen tapahtuvan ruohonjuuritasolla tukemalla ihmisten omia valintoja. Vastuu alkoholihaitoista ei kuitenkaan jää pelkästään yksilöille, vaan se ulottuu koko yhteiskuntaan. Perheet ja lähiyhteisöt voivat luoda edellytyksiä yksittäisten ihmisten terveyttä edistäville valinnoille ja kuntien puolestaan tulisi toiminnoillaan mahdollisimman hyvin tukea niitä tässä ja luoda edellytykset perheiden ja lähiyhteisöjen mahdollisuuksille onnistua yksilöiden tasapainoisen kehittymisen kasvupohjana. Vastuullisten valintojen edellytyksiä muokkaavat perheenjäsenet, ystävät, työyhteisöt, ammattiliittojen paikallisosastot, yrittäjäjärjestöt, koulut, vanhempainyhdistykset, asumisyhteisöt, seurakunnat, urheiluseurat, hyvinvointipalveluista vastaavat lähiyhteisöt ja monet muut toimijat. Ehkäisevän päihdetyön suunnittelu ja ohjaus toteutetaan kunnissa osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuutta. Paikalliset hyvinvointi- ja päihdestrategiat ja kokonaisvaltaiset paikalliset interventiot ovat tärkein työkalu, jolla järjestöjen, elinkeinoelämän ja kunnan eri hallinnonalojen toiminnat sovitetaan yhteen koordinoiduksi 11

12 kokonaisuudeksi päihdehaittojen ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Paikallinen toiminta on se, joka ratkaisee valtakunnan tasolla laadittujen säädöksien, ohjeiden ja ohjelmien käytännön toteutumisen ihmisten arkielämässä. Lääninhallitukset tukevat kuntien, järjestöjen ja elinkeinoelämän yhteistyötä, mutta vastuun paikallisella tasolla tehtävästä työstä ja yhteistyöstä voivat kuitenkin ottaa vain paikalliset toimijat. (Lähde: Alkoholiohjelma 2004-2007. Yhteistyön lähtökohdat. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:7) 4.2.ALKOHOLIOHJELMAN KESKEISET TOIMINNAT ALKOHOLIHAITTOJEN EHKÄISEMISEKSI JA VÄHENTÄMISEKSI Alkoholiohjelman keskeisiä toimia alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäisemisessä ja vähentämisessä ovat: Vanhempien alkoholinkäytön haittojen ehkäisy - Vanhempien kasvatustehtävää tukevien toimintamallien käyttöönotto äitiys-, lasten- ja perheneuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, lastensuojelussa ja kaikkien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien parissa. - Tehostettu tiedotus alkoholin lasten ja perheiden hyvinvoinnille aiheuttamista haitoista sekä haittojen ehkäisyn keinoista ja avunsaannin mahdollisuuksista vanhemmille, nuorille sekä lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville. - Perheväkivaltaa ehkäisevien toimien tehostaminen - Lastensuojelun toimintaedellytysten ja resurssien varmistaminen alkoholiperheiden auttamiseksi. Nuorten alkoholihaittojen ehkäisy - Vanhempien, vertaisryhmien, koulun, nuorisotoimen, järjestöjen ja elinkeinon yhteistyön kehittäminen. - Sellaisten paikallisten toimintamallien kehittäminen, joissa valvonta ja alkoholin saatavuuden rajoitukset yhdistyvät nuoria tukeviin ja aktivoiviin toimintoihin. - Kuntien, liikunta- ja muiden järjestöjen päihdestrategioiden sekä alkoholinkäytölle vaihtoehtoisen toiminnan kehittäminen. - Vaikuttaminen vanhempien, sisarusten ja kavereiden harjoittamaan alkoholijuomien välittämiseen. - Alkoholin myynti-, anniskelu- ja hallussapitoikärajojen valvominen. - Nuorten alkoholimainonnalle altistumisen rajoittaminen itsesääntelyn ja lainsäädännön keinoin.

13 - Alkoholinkäyttöön liittyviä normatiivisia uskomuksia korjaavan, sosiaalisia taitoja vahvistavan ja mediakriittisyyttä edistävän päihdekasvatuksen varmistaminen. Alkoholijuomien riskikäyttö ja siitä aiheutuvat haitat Yksittäisistä alkoholin käyttökerroista aiheutuvien haittojen ehkäisy: - Häiritsevää käyttäytymistä ja väkivaltaa ehkäisevien toimien tehostaminen yleisillä paikoilla sekä viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyön kehittäminen julkisissa tilaisuuksissa. - Päihtyneille myyntiä ja anniskelua koskevien säännösten omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan tehostaminen. - Alkoholin tarjoamisen vastuullisuuteen liittyvien sääntöjen kehittäminen vapaa-ajan ja työelämän tilaisuuksiin. - Liikennejuopumuksen ehkäiseminen liikenneturvallisuustyöllä, valvonnalla ja hoitoonohjauksella. - Työturvallisuuteen liittyvien säännösten valvonnan ja riskitiedotuksen tehostaminen. - Vapaa-ajan turvallisuuteen liittyvän riskitiedotuksen tehostaminen. Alkoholin pitkäaikaisen riskikäytön ja siitä aiheutuvien haittojen ehkäisy: - Alkoholinkäytön riskien arvioinnin vakiinnuttaminen osaksi terveydentilan arviointia kaikissa terveydenhuollon asiakaskontakteissa. - Riskiryhmiin kohdennetun neuvonnan ja varhaisen puuttumisen toimintamallien käyttöönotto perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. - Päihdeongelmien hoitopalveluiden ja päihdeongelmaisia tukevien muiden palveluiden kattavuuden ja saatavuuden turvaaminen. - Riskikäyttöä, riskin arviointia ja omaehtoisia alkoholinkäytön rajoittamisen keinoja koskevan tiedotuksen tehostaminen. Alkoholijuomien kokonaiskulutuksen alentaminen - Vaikuttaminen valmisteilla olevaan EU:n alkoholistrategiaan siten, että siinä määritellään selvästi kansanterveyden edistämisen ja alkoholihaittojen vähentämisen asema yhteisön politiikoissa. - Aktiivisen alkoholiveropolitiikan toimintamahdollisuuksien varmistaminen sekä kansallisesti että EU:n tasolla.

14 - Alkoholilupahallinnon ja -valvonnan keinojen tehokkaampi käyttö alkoholinmyynnistä ja anniskelusta aiheutuvien hyvinvointia ja elinympäristöä heikentävien haittojen ja häiriöiden vähentämiseksi. - Alkoholinkäytön yhä useampiin arkielämän yhteyksiin leviämisen ehkäisy tukemalla terveellisiä elämäntapoja edistävää kansalaistoimintaa. (Lähde: Alkoholiohjelma 2004-2007. Yhteistyn lähtökohdat 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:7). 4.3. VALTIONHALLINNON ERI TOIMIALOJEN TEHTÄVÄT ALKOHOLIOHJELMAN TOTEUTTAMISESSA Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti Alkoholiohjelma 2004-2007 on poikkihallinnollinen ohjelma, jossa alkoholiin liittyvissä asioissa kaikkien hallinnonalojen ensisijaisena tavoitteena on alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäisy ja vähentäminen. Se velvoittaa kaikkia ministeriöitä kokoamaan toimialansa tavoitteen toteuttamiseen vaikuttavat toimenpiteet alkoholiohjelmaan. Se ohjaa niitä myös yhteistyöhön erityisesti nuorten alkoholinkäytön ehkäisyssä, alkoholin liikenneturvallisuudelle aiheuttamien haittojen torjunnassa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edistämisessä sekä rikollisuuden ehkäisemisessä. Alkoholiohjelman mukaan alkoholin aiheuttamia haittoja ehkäistään ja vähennetään tehokkaimmin laaja-alaisella ja kokonaisvaltaisella hyvinvointinäkökohtia painottavalla toiminnalla. Tällöin valtionhallinnon keskeisiä tehtäviä ovat: - Omien toimintamahdollisuuksiensa kartoittaminen, selkeä tavoitteenasettelu ja toiminnan kehittäminen. - Toimien yhteensovittaminen jäsentyneeksi kokonaisuudeksi ja hallinnonalojen yhteistyön tehostaminen. - Toimintaa ja yhteistyötä tukevien rakenteiden vahvistaminen. - Alkoholihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi toimivien hallinnon ulkopuolisten tahojen tukeminen. Valtionhallinnon keskeisimpiä keinoja alkoholihaittojen ehkäisemiseksi ovat: - lainsäädännön kehittäminen - lainsäädännön soveltaminen ja valvonnan tehostaminen - julkisen rahoituksen ohjaaminen haittoja tehokkaammin ehkäiseviin ja vähentäviin toimiin - sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittäminen - koko väestölle ja erityisryhmille suunnattu viestintä.

Valtionhallinto toteuttaa vuoden 2005 loppuun mennessä seuraavaa: 15 - Päihdehaitat sisällytetään kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategioihin ja niiden toimeenpanoon ja seurantaan. - STM kehittää toimintamalleja ja työvälineitä perusterveydenhuollolle, erikoissairaanhoidolle ja sosiaalihuollolle päihdehaittojen ehkäisemiseksi. - Stakes vahvistaa ehkäisevän päihdetyön tietopohjaa selkiyttämällä ehkäisevän päihdetyön peruskäsitteistön ja toiminnan sisällön ja laatii ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit. - Opetusministeriö selvittää päihdeongelmien ehkäisyä ja hoitoa koskevan koulutuksen nykytilaa, kehittämistä ja kehittämistarpeita. - Päihdetietohuollon rakenteita vahvistetaan siten että - STM selvittää tiedonvälityksen nykytilaa ja tehostamisen mahdollisuuksia, - Alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun valvontaa tehostetaan, - Lääninhallitukset ja poliisi tehostavat alkoholilain, rikoslain ja järjestyslain noudattamista tavoitteenaan nuorten suojelu, humalajuomiseen liittyvien haittojen ehkäisy, asiakkaiden viihtyvyyden ja henkilökunnan turvallisuuden parantaminen sekä ympäristöhaittojen vähentäminen. (Lähde: Alkoholiohjelma 2004. Yhteistyön lähtökohdat 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:7) 4.3.1. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN TOIMIALAN TOIMINNOT ALKOHOLIHAITTOJEN VÄHENTÄMISEKSI Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Päihdeasiat liittyvät Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla lähinnä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn, väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin, toimeentuloturvaan sekä työsuojeluasioihin. STM vastaa alkoholiohjelman toimeenpanon ohjauksesta ja kokoaa keväällä 2006 annettavan välitarkastelun valtioneuvoston alkoholipolitiikan linjauksia koskevassa periaatepäätöksessä määriteltyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisesta. Ministeriössä on käynnissä useita ohjelmakokonaisuuksia, joilla on yhtymäkohtia alkoholiohjelman tavoitteisiin. Näistä keskeisimpiä ovat Terveys 2015-kansanterveysohjelma, kansallinen terveydenhuollon hanke, sosiaalialan kehittämishanke sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma. Alkoholiohjelman tavoitteiden kannalta keskeisiä painopistetoimia ovat: - Perhekeskusmallin käyttöönotto perheille suunnattujen palveluiden kokoamiseksi kunnissa.

- Terveydenhuollon alkoholihaittojen ehkäisy ja vähentämisvalmiuksien kehittäminen sekä laadukkaiden ja riittävien päihdepalvelujen toteuttaminen. 16 Alkoholihaittojen vähentäminen edellyttää, että - koko väestön saatavilla on alkoholinkäytön riskien arviointia sekä haittojen ja riskikäytön ehkäisyä ja vähentämistä tukevaa tietoa - riskikäyttäjien saatavilla on alkoholinkäytön riskien arviointimahdollisuuksia sekä tietoa ja tukea mini-intervention muodossa - alkoholihaitoista kärsivien saatavilla on tarpeenmukaista ja laadukasta tukea ja hoitoa. (Lähde: Alkoholiohjelma 2004-2007. Yhteistyön lähtökohdat 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisua 2004:7) 4.3.2. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN TOIMIALAAN KUULUVIEN KESKEISTEN ASIANTUNTIJALAITOSTEN JA ORGANISAATIOIDEN TOIMET Sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvilla asiantuntijalaitoksilla ja organisaatioilla kuten Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksella (Stakes), Kansanterveyslaitoksella (KTL) ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksella (STTV), Työterveyslaitoksella (TTL), Sosiaalialan osaamiskeskuksilla, Alko Oy:llä ja Rahaautomaattiyhdistyksellä on monia tehtäviä, jotka liittyvät alkoholitietojärjestelmiin ja alkoholitutkimukseen, alkoholihaittojen ehkäisyyn ja hoitoon sekä alkoholiin liittyvään tietoohjaukseen, seurantaan ja valvontaan. Seuraavassa esitellään lyhyesti näiden organisaatioiden keskeisiä tehtäviä, jotka liittyvät Alkoholiohjelman piiriin. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) keskeisimpiä alkoholiohjelmaan liittyviä tehtäviä ovat seuraavat: - Stakes valmistelee yhteistyössä KTL:n ja TTL:n sekä alueellisten toimijoiden kanssa pirattihankkeen, jossa yhdistyy Terveys 2015-kansanterveysohjelman, kansallisen terveydenhuollon hankkeen, sosiaalialan kehittämishankkeen, Veto-ohjelman ja alkoholiohjelman aluetason toimeenpanon arviointi; - Tuottaa ja kokoaa tietoa alkoholiolojen kehittymisestä. Alkoholiohjelman seurantaa varten kehitetään uusia avainindikaattoreita ja paikallistason oloja kuvaavia indikaattoreita. Keskeiset seurantatiedot julkaistaan mm. Päihdetilastollisessa vuosikirjassa; - Toteuttaa nuorten elintapoja ja päihteiden käyttöä koskevan kouluterveyskyselyn, jonka tiedot palvelevat mm. kuntien hyvinvointikertomusten ja strategioiden sekä päihdestrategioiden laadintaa; - Toteuttaa yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa tutkimus- ja kehittämishankkeen Paikallinen alkoholipolitiikka (PAKKA) osana alkoholiohjelmaa vuosina 2004-2008. Hankkeen puitteissa kehitetään alkoholiongelmien yhteisötason ehkäisyn toimintamalleja

kunnan tai seutukunnan tasolla. Tavoitteena on vähentää nuorten juomista, nostaa aloitusikää ja vaikuttaa väestön humalajuomiseen ja alkoholihaittoihin; 17 - Edistää kuntien ehkäisevän päihdetyön osaamista koordinoimalla ja tukemalla ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöverkostoa. Keskeinen painopistealue vuonna 2004 on päihdetyön peruskäsitteistön ja laadun kehittäminen. Kehittämistyön veturina toimii 22 yhdyshenkilön muodostama kehittäjäverkosto; - Vahvistaa ehkäisevän päihdetyön peruskäsitteistöä ja toiminnan sisältöä ja laatii työn laatukriteerit. Huomiota kiinnitetään erityisesti yleiseen ja riskiryhmiin kohdistuvaan ehkäisyyn sekä paikallistason työhön; - Koordinoi ja tukee kouluverkostoa, jonka tehtävänä on nuorten hyvinvoinnin ja päihteettömyyden edistäminen ja kehittää lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehtävässä päihdetyössä hyödynnettäviä menetelmiä; - Tukee kuntien ja osin myös järjestöjen alkoholiohjelmaan liittyvää toimintaa yhteistyössä lääninhallitusten ja Terveyden edistämisen keskuksen kanssa. Neuvoa-antavat -portaaliin kootaan keskeistä tietoa mm. alkoholiohjelman kumppaneiden käyttöön. Kansanterveyslaitos (KTL) Useimmat Kansanterveyslaitoksen osastot ovat tutkimus- ja asiantuntijatoiminnassaan tekemisissä alkoholin kanssa. - Erityinen vastuu alkoholiasioista on Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolla, joka tuottaa ajanmukaista, näyttöön perustuvaa ja riippumatonta tietoa alkoholin vaikutuksista, päihdeongelmien syistä sekä niiden ehkäisystä ja asianmukaisesta hoidosta. Osasto tutkii mm. nuorten ja nuorten aikuisten alkoholinkäyttöön ja riippuvuuden kehittymiseen liittyviä tekijöitä, alkoholinkäytön ja mielenterveyshäiriöiden välisiä yhteyksiä sekä alkoholin suhdetta itsetuhokäyttäytymiseen. - KTL:n osastojen yhteistyönä tutkitaan alkoholinkäytön ja alkoholiongelmien epidemiologiaa, mm. alkoholinkäyttöön liittyvää terveyden sosioekonomista eriarvoisuutta. Keskeisiä tietolähteitä ovat vuosittainen aikuisväestön terveyskäyttäytymistä koskeva kysely (AVTK ja EVTK), viiden vuoden välein tehtävä terveyden riskitekijöitä kartoittava terveystutkimus (FINRISK) sekä laaja väestön terveystutkimus (TERVEYS 2000). Tiedot palvelevat myös alkoholiohjelmaan liittyvää seurantaa ja arviointia. - KTL:ssä toimii koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisy-yksikkö, joka kiinnittää huomiota myös alkoholinkäyttöön liittyvien tapaturmien ehkäisyyn. - KTL osallistuu asiantuntijana liikenneturvallisuuden kehittämiseen, alkoholiongelmien ehkäisyn ja käyvän hoidon kehittämiseen ja alan oppimateriaalien tuottamiseen. Terveydenedistämistyössä alkoholi huomioidaan erityisesti nuorisoon suunnattavissa hankkeissa. - KTL rakentaa verkkosivuston, joka välittää ajanmukaista tietoa alkoholista ja sen terveysvaikutuksista.

18 Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV) Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus toteuttaa ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiaa lupahallinnon, valvonnan ja vaikuttamisen sekä alue- ja paikallishallinnon ohjauksen kautta. - STTV ylläpitää alkoholitietojärjestelmää alkoholiluvanhaltijoista ja valvontatiedoista, ja tuottaa kattavaa seurantatietoa alkoholin kulutuksesta, jakeluverkosta ja tarkastustoiminnasta; - Ohjaa lääninhallituksia alkoholijuomien anniskeluun ja vähittäismyyntiin liittyvissä lupa- ja valvontatehtävissä; - Vastaa alkoholielinkeinonharjoittajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä alkoholiohjelman yhteydessä. Työterveyslaitos (TTL) Työterveyslaitos on työterveys- ja työsuojelualan tutkimus- ja asiantuntijalaitos, jonka tavoitteena on edistää työikäisen väestön työ- ja toimintakykyä, terveyttä ja elämänlaatua. Päihteidenkäyttöä ja päihdehaittoja käsitellään osana työkyvyn ja terveyden edistämisen kokonaisuutta. - Työterveyslaitoksessa käynnistyi vuonna 2004 työterveyshuollon mini-interventiohanke, jossa ehkäisevää päihdetyötä kohdennetaan niihin alkoholin suurkuluttajiin, joilla ei vielä ole alkoholiriippuvuutta. Hankkeessa kehitetään ja laajennetaan pilottihakkeesta alkanutta yhteistyötä Suomen Teollisuuslääkäriyhdistyksen ja Suomen Työterveyshoitajaliiton kanssa. - Vuoden 2004 aikana kartoitetaan työterveyshuollon koko kentän (yli 1000 yksikköä) valmiuksia toteuttaa mini-interventiota jokapäiväisessä työssä ja tehdään valtakunnallinen suunnitelma mini-interventiotoiminnan lisäämiseksi. Hankkeen tuloksia arvioidaan mm. Työterveys Suomessa tutkimuksen avulla. - Yhteistyössä Myllyhoitoyhdistyksen kanssa kokeillaan pilottihankkeena työpaikkojen ehkäisevän päihdetyön työtapaa, jossa yhteistyössä työterveyshuollon kanssa koulutetaan esimiehiä ja luottamushenkilöitä. Sosiaalialan osaamiskeskukset - Sosiaalialan kehittämishankkeen toimeenpanosuunnitelman mukaan sosiaalialan osaamiskeskukset tukevat kuntien yhteistyötä sosiaalihuollon erityispalvelujen tuottamisessa ja osallistuvat alueellisten kehittämishankkeiden valmisteluun ja toteutukseen. - Yhteistyössä lääninhallitusten kanssa osaamiskeskukset edistävät päihdepalveluiden laatusuositusten toteutumista alueen päihdepalvelujen tuottamisessa.

- Osaamiskeskukset edistävät alkoholihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen liittyvän työn vaikuttavuuden arviointia lisäämällä yhteistyötä käytännön toimijoiden sekä tutkimusta, seurantaa ja arviointia toteuttavien tahojen välillä. 19 - Osaamiskeskukset ovat mukana valmistelemassa ja toteuttamassa kuntien yhteisiä sopimuksia päihdepalvelujen alueellisten osaamisyksiköiden kehittämisessä. Asiakastyön lisäksi alueelliset erityisyksiköt lisäävät henkilöstön osaamista kouluttamalla sekä kehittämällä ja arvioimalla uusia toimintatapoja. Alko Oy Alkon toiminnassa haittojen ehkäisyä edistetään viestinnän, paikallisen yhteistyön ja sidosryhmien ja yhteistyöhankkeiden tukemisen kautta. - Alkon myymälöissä jatketaan Alkoholi ja terveys julkaisujen jakelua. - Liikenne- ja turvallisuuskampanjoissa, ehkäisevän päihdetyön viikon ja valtakunnallisen tapaturmapäivän yhteydessä tehdään viestintäyhteistyötä. Alkon viestinnällä (lehdistötilaisuudet, sidosryhmätilaisuudet, asiakaslehti Etiketti) voidaan virittää sellaista alkoholikeskustelua, joka tukee haittojen ehkäisyä ja edistää alkoholiohjelman toimeenpanoa. - Yhteiskunnallinen alkoholikysymys on otettu huomioon myös yhtiön koulutusohjelmassa. - Alko rahoittaa Stakesin Paikallinen alkoholipolitiikka hankkeen (2004-2008) aineistonkeruuta ja kouluttaa pilottialueiden myymäläpäälliköitä osallistumaan paikalliseen toimintaan. Alkon tavoitteena on saada hankkeen kautta malleja paikallisen alkoholihaittojen ehkäisytoiminnan kehittämiseen. - Alko osallistuu tapauskohtaisesti oman alansa asiantuntijana tai muulla tavoin sellaisiin valtakunnallisiin, alueellisiin tai paikallisiin yhteistyöhankkeisiin, jotka tukevat alkoholiohjelman tavoitteiden saavuttamista ja luovat uusia toimintatapoja. Raha-automaattiyhdistys (RAY) - Raha-automaattitoiminnan tuottoa käytetään alkoholi- ja muita päihdehaittoja ehkäiseviin, kansalaistoimintaa aktivoiviin ja päihdepalveluita kehittäviin hankkeisiin. - Avustuksia kohdennetaan hankkeisiin, joiden valmistelussa on kiinnitetty riittävästi huomiota järjestöjen, kuntien ja muiden tahojen yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämiseen, yleiseen tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen sekä kehittämistulosten hyödynnettävyyteen. - Avustuksia suunnataan erityisesti alueille, joilla on jo tiedossa alkoholinkäytöstä aiheutuvien ongelmien kasautumista ja joille ongelmien voidaan ennustaa kasautuvan. - Alkoholiohjelmaan liittyen rahoitetaan pääsääntöisesti uusia hankkeita. - Huomioon voidaan ottaa myös aiempaan toimintaan pohjaavia ehkäisevän työn hankkeita, joiden sisältöjä on kehitetty ohjelman tavoitteita vastaaviksi.

20 - Alakohtaisena avustetun toiminnan arviointina RAY teettää vuosina 2005-2006 laajan ehkäisevän päihdetyön arvioinnin yhteistyössä avustettujen järjestöjen kanssa. (Lähde: Alkoholiohjelma 2004-2007. Yhteistyön lähtökohdat 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:7) 4.3.3. MUIDEN VALTION HALLINNONALOJEN ALKOHOLIOHJELMAN MUKAISET TOIMET Muita valtionhallinnon toimialoja ovat: opetusministeriö, sisäasiainministeriö, oikeusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, valtionvarainministeriö, puolustusministeriö, ulkoasiainministeriö, työministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Ne kaikki on alkoholiohjelman osana velvoitettu osallistumaan alkoholihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen oman toimialansa puitteissa. Opetusministeriö Opetusministeriön toimialalla päihdeasiat liittyvät ennen kaikkea koulutukseen ja liikunta- ja nuorisotyöhön, ja ennaltaehkäisevä päihdetyö kuuluu ministeriön nuorisoyksikön toimialaan. Opetusministeriö ja Opetushallitus vastaavat ammatillisen koulutuksen valtakunnallisesta suunnittelusta ja ohjauksesta, ja tätä kautta myös päihdeasioiden käsittelystä ammatillisessa koulutuksessa. - Nuorisotoimi keskittyy ennaltaehkäisyyn, kuitenkin niin, että joillekin nuorisoryhmille suunnataan erityistoimia esim. nuorten työpajoissa ja katutyössä. - Koska tehokas ennaltaehkäisy kattaa kaikki päihteet, ehkäisevä huumetyö laajennetaan ehkäiseväksi päihdetyöksi. Alkoholin osalta tavoitteena on käytön aloitusiän nostaminen, käytön vähentäminen alle 18-vuotiaiden joukossa sekä haittojen rajoittaminen mahdollisimman vähiin. - Valtakunnallisia nuorisokeskuksia ohjeistetaan nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön ehkäisyyn. Selkeitä ohjeita tarvitaan mm. ohjaajien ja muiden aikuisten antaman esimerkin suhteen. Päihdetyön edellytyksiä vahvistetaan kouluttamalla alan osaajia työpajaja muuhun toimintaan. - Opetusministeriö tukee kuntia ja nuorisotyötä tekeviä järjestöjä alkoholin ja muiden päihteiden käytön ehkäisyssä levittämällä toimintamalleja ja edistämällä verkostoitumista. - Ministeriö edistää alkoholittomien vaihtoehtojen tarjoamista nuorten harrastuksiin ja vapaaajanviettoon (esim. päihteettömät nettikahvilat). - Koulutoimessa uusia mahdollisuuksia päihde-ehkäisyyn avaa uusiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin sisältyvä oppiaine terveystieto. Terveystiedon opetuksessa lisätään tietoja ja taitoja terveydestä, elämäntavasta, terveystottumuksista ja sairauksista sekä kehitetään valmiuksia ottaa vastuuta ja toimia sekä oman että toisten ihmisten terveyden edistämiseksi. Perusopetus siirtyy uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaiseen opetukseen vuoteen 2006 mennessä. Samassa yhteydessä koulutuksen