ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 30/06/2 Dnro PSY-2005-Y-155 Annettu julkipanon jälkeen

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 30/06/2 Dnro PSY-2005-Y-155 Annettu julkipanon jälkeen 6.4.2006 ASIA Montan kalanviljelylaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Muhos LUVAN HAKIJA Tmi Montan Lohi/Jussi Tulokas Smolttitie 10 91500 MUHOS

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 8 Päästöt pintavesiin... 8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 9 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 9 Alueen luonto ja suojelukohteet... 10 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 10 Vesistön tila ja käyttö... 10 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 10 Kalatalous... 11 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 12 Vaikutus pintavesiin... 12 Vaikutus kalatalouteen... 13 Hankkeen hyödyt ja vahingot... 13 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 13 Käyttötarkkailu... 13 Päästötarkkailu... 14 Vaikutustarkkailu... 14 Tulosten toimittaminen ja raportointi... 15 Tarkkailuohjelmien muuttaminen... 16 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 17 Vahinkoja estävät tai vähentävät toimenpiteet... 17 Korvaukset... 17 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 17 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 17 Muistutukset ja vaatimukset... 17 Hakijan kuuleminen ja selitys... 19 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 20 VESITALOUSLUPARATKAISU... 20 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 21 LUPAMÄÄRÄYKSET... 21 Vesitalousluvan määräykset... 21 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 21 Päästöt pintavesiin... 21 Päästöt ilmaan... 22 Melu ja tärinä... 22 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 22 Varastointi... 22 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 22 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 22 Toiminnan lopettaminen... 23 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 23 RATKAISUN PERUSTELUT... 23 Lupaharkinnan perusteet... 23 Luvan myöntämisen edellytykset... 23

3 Vesitalouslupa... 23 Ympäristölupa... 23 Lupamääräysten perustelut... 24 Vesitalousluvan määräykset... 24 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 24 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 24 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 25 Toiminnan lopettaminen... 25 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 25 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 26 Päätöksen voimassaolo... 26 Lupamääräysten tarkistaminen... 26 Korvattava päätös...26 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 26 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 26 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 26 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 26 KÄSITTELYMAKSU... U 27 Ratkaisu... 27 Perustelut... 27 Oikeusohje... 27 MUUTOKSENHAKU... 28

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Tmi Montan Lohi/Jussi Tulokas on ympäristölupavirastoon 25.11.2005 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Montan kalanviljelylaitoksella siten, että - laitokselle johdettava vesimäärä on enintään 1,0 m 3 /s, - käytettävä kuivarehumäärä on enintään 50 000 kg vuodessa, - kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 55 000 kg vuodessa ja - fosforikuormitus vuodessa on tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 280 kg ja mittaustulosten perusteella enintään 240 kg. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalanviljelylaitos sijaitsee Muhoksella Montan voimalaitoksen alavirran puoleisella oikealla rannalla Fortum Oyj:ltä vuokratulla alueella. Laitos on aloittanut toimintansa vuonna 1955. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava lupa. Lupaa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheuttaa vesilain 1 luvun 12 15 :ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja veden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 25.10.1996 antaman päätöksen nro 57/96/2 nojalla.

5 Laitos sijaitsee Fortum Oyj:n omistamiin tiloihin Halolan Montta RN:o 2:629 ja Kalasampo RN:o 89:0 kuuluvalla, 19.12.2002 päivätyllä vuokrasopimuksella vuokratulla alueella, jonka pinta-ala on noin 6,5 ha. Vuokrauksen kohteeseen kuuluu vuokra-alueen ulkopuolella sijaitsevat kalanviljelylaitokselle tarpeelliset laitteet ja rakenteet kuten tulovesiputki. Vuokra-aika on viisi vuotta alkaen 1.1.2003. Tämän jälkeen sopimus on toistaiseksi voimassa molemminpuolisella kahden vuoden irtisanomisajalla. Liikkeenluovutussopimuksen (19.12.2002) mukaan Fortum Oyj siirtää ja Montan Lohi vastaanottaa kalanviljelylaitoksen vesioikeudelliset luvat kaikkine niihin liittyvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen 1.1.2003 alkaen. Laitoksen sijaintipaikalla ja sen ympäristössä on voimassa Oulun seudun yleiskaava 2020, joka on vahvistettu 18.2.2005 ja Muhoksen kirkonkylän osayleiskaava, joka on vahvistettu 19.3.1993. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitoksella kasvatetaan pääasiassa velvoiteistutuksia varten lohen ja meritaimenen poikasia. Mäti tuodaan RKTL:n Ohtaojan laitokselta. Laitoksella varaudutaan lohen ja meritaimenen emokalatuotantoon ja järvitaimenen kasvatukseen. Laitoksella on tuotettu viime vuosina vähintään 200 000 2-vuotiasta merilohta ja noin 50 000 2-vuotiasta meritaimenta vuodessa. Vesilain mukainen toiminta Laitokselle johdetaan vettä Fortum Oyj:n omistamalta vesialueelta Oulujoesta Montan voimalaitoksen yläaltaasta enimmillään 1,0 m 3 /s. Vesi tulee omalla paineella betoniputkessa yläsihtikaivoon. Yläsihtikaivosta vesi johdetaan kolmella muoviputkella jakokaivolle, josta eteenpäin vesi johdetaan kahdella muoviputkella. Putkisto on uusittu osittain vuonna 1985. Lammikoiden syöttöputkina ovat alkuperäiset teräsputket. Vesi laitokselta johdetaan voimalaitoksen alapuolelle Oulujokeen neljän poistoputken kautta. Laitokselle tulevaa vesimäärää säädetään altailla olevilla venttiileillä. Touko-syyskuussa altaiden vesimääriä mitataan ja säädetään 2 3 kertaa kuukaudessa. Talvikaudella säätöä ei tehdä. Laitos koostuu hautomosta/toimistosta, yleishallista, kasvatushallista sekä ulkoalueella sijaitsevista maa- ja betonialtaista. Hautomossa haudotaan ja kuoriutetaan maalis-toukokuussa noin 500 000 600 000 kpl lohen ja meritaimenen mätimunaa. Kuoriutumisen jälkeen, ruskuaispussivaiheen loppupuolella, kalat siirretään halleihin jatkokasvatukseen. Hautomossa ei ruokita kaloja. Hautomon käyttövesimäärä haudonta-aikana on noin 20 l/s. Yleishallissa sijaitsee korjaamo, varasto, konevarasto, rehuvarasto, pesuhalli sekä poikashalli. Poikashallissa on 40 kpl 3,5 m 2 :n ja 4 kpl 7 m 2 :n lujitemuovisia pyöröaltaita. Yleishallissa vastakuoriutuneet meritaimenet kasvatetaan vuoden vanhoiksi. Yleishallissa kasvatetaan noin 160 000 taimenta, joista jää talvehtimaan noin 100 000. Yleishallin käyttövesimäärä on ollut suurimmillaan noin 40 l/s. Kasvatushallissa on 24 kpl 7 m 2 :n pyöreitä lujitemuovialtaita. Kasvatushallissa vastakuoriutuneet lohet kasvatetaan vuoden vanhoiksi. Vuoden ikäiset lohet siirretään ulos maa- ja betonialtaisiin. Kasvatushallissa kasvate-

6 taan noin 300 000 lohta, joista jää talvehtimaan noin 250 000. Kasvatushallin käyttövesimäärä on ollut suurimmillaan noin 50 l/s. Kalanviljelylaitoksen piha-alueella on 12 kpl 50 m 2 :n betonisia pyöröaltaita. Niissä istukkaat kasvavat toisen kesänsä, talvehtivat seuraavan talven, kunnes ne keväällä istutetaan. Betonialtaissa kasvatetaan ja talvehtii noin 160 000 lohta. Betonialtaiden käyttövesimäärä on ollut suurimmillaan noin 160 l/s. Maalammikkoalueella pienten maalammikoiden takana on 10 kpl 14 m 2 :n lajitteluallasta. Niitä käytetään syksyisin poikasten lajittelun yhteydessä kesänvanhojen kalojen lyhytaikaisena sijoituspaikkana. Veden käyttö lajittelun aikana on enimmillään noin 20 l/s. Laitoksella on 8 suorakaiteen muotoista maalammikkoa, joiden pinta-alat ja tilavuudet ovat: Maa-allas Pinta-ala, m 2 Tilavuus, m 3 1a. 500 700 1b. 2 300 3 100 2. 3 500 5 000 3. 3 500 5 000 4. 3 500 5 000 5. 810 970 6. 810 970 7. 810 970 8. 810 970 Yhteensä 16 540 22 680 Altaiden vesisyvyys on 1,4 1,5 metriä. Maa-altaat 1b, 2, 5 ja 6 ovat viime vuosina olleet tuotantokäytössä. Altaat 1a, 7 ja 8 ovat vara-altaita, joita voidaan käyttää ja altaat 3 ja 4 ovat pois käytöstä. Maa-altaisiin kalat siirretään vuoden vanhoina. Niitä kasvatetaan seuraava kesä ja talvi, jonka jälkeen ne keväällä istutetaan. Maa-altaissa kasvatetaan ja talvehtii noin 190 000 lohta ja taimenta. Maa-altaiden yhteinen käyttövesimäärä on viime vuosina ollut suurimmillaan noin 240 l/s. Jos varalla ja nykyisin pois käytöstä olevat maa-altaat otetaan käyttöön, nousee käyttövesimäärä suurimmillaan noin 650 l/s. Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Pohjois-Suomen vesioikeuden 25.10.1996 antaman päätöksen nro 57/96/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 60 000 kg vuodessa mahdollisimman vähän fosforia ja typpeä sisältävää kuivarehua. Rehukerroin saa olla enintään 1,2 ja kuivarehun fosforipitoisuus enintään 1 %. Fosforikuormitus saa olla kasvatuskaudella enintään 1,4 kg/vrk kuukausikeskiarvona ja enintään 240 kg/v. Pyöröaltaiden pohjalle laskeutuva liete on poistettava päivittäin. Maa-altaiden lietteenpoiston tehostamiseksi ja käyttövesimäärän rajoittamiseksi on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla laadittava suunnitelma toteutusaikatauluineen vuoden 1997 loppuun mennessä. Vesioikeuden päätöksen mukainen maa-altaiden lietteenpoiston tehostaminen ja käyttövesimäärän rajoittaminen on toteutettu vuodesta 1998 alkaen lopettamalla toistaiseksi kasvatus altaissa 3 ja 4 sekä käyttämällä allasta 2 vara-altaana, jolloin kasvatus keskittyy vähäpäästöisempiin pieniin maa-altaisiin. Lisäksi on varauduttu kokeilemaan tehostettua maa-altaiden lietetaskujen imurointia. Mikäli velvoitteiden muuttumisen tai jonkin muun

7 pakottavan syyn takia maa-altaat 3 ja 4 joudutaan ottamaan uudelleen käyttöön, ratkaistaan niiden lietteenpoisto Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Rehuista poistetaan pöly tarpeen mukaan. Kalat ruokitaan automaateilla ja ruokintaa tasataan käsinruokintana. Laitoksella on käytetty rehua vuosina 1997 2004 23 000 40 850 kg vuodessa, keskimäärin 29 350 kg vuodessa ja sillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna 26 111 44 842 kg vuodessa, keskimäärin 33 170 kg vuodessa. Rehukerroin on ollut keskimäärin 0,89 vuodessa, vaihtelu 0,77 1,04 vuodessa. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1998 2004 ollut 0,08 1,14 kg/vrk, keskimäärin 0,51 kg/vrk. Mitattu fosforikuormitus on ollut vuosina 1997 2004 70 187 kg/v, keskimäärin 120 kg/v ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti 95 229 kg/v, keskimäärin 156 kg/v. Mitattu kiintoainekuormitus on ollut vuosina 1997 2004 2 507 5 433 kg/v, keskimäärin 3 966 kg/v. Laskennallinen typpikuormitus on vuosina 1997 2004 ollut 814 1 831 kg/v, keskimäärin 1 267 kg/v. Fosforin ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut mittaustulosten mukaisella kuormituksella vuosina 1997 2004 keskimäärin 3,7 g ja tuotantotietojen perusteella lasketulla kuormituksella keskimäärin 4,7 g. Typen ominaiskuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella lasketulla kuormituksella keskimäärin 38 g. Arvot alittavat vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 tavoitteeksi asetetut arvot 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Lietettä poistetaan kasvatushallien ja ulkoalueen pyöröaltaista kasvatuskaudella (1.5. 31.10.) päivittäin. Poisto tapahtuu ulkoaltaista gravitaatiohuuhteluna ja hallin altaista alipainehuuhteluna. Kertynyt liete johdetaan allaskohtaisesti alipainekeskuksen kautta hiekkasuodattimelle. Kasvatuskauden ulkopuolella lietteen muodostusta tarkkaillaan ja lietettä poistetaan tarpeen mukaan. Maa-altaat pestään keväisin niiden ollessa tyhjänä. Pesuvesi ajetaan lietetaskuihin ja sinne kertynyt liete imuroidaan lieteimurilla ja lasketaan sen jälkeen hiekkasuodattimen läpi vesistöön. Hiekkasuodattimia alueella on neljä, joista yhtä käytetään kerrallaan. Hiekka vaihdetaan kasvatuskauden päättyessä syksyllä. Hiekan määrä on noin 70 80 m 3 vuodessa ja hiekka on viety kaatopaikalle. Tulevaisuudessa se on tarkoitus kyntää paikallisen maanviljelijän peltoon. Laitoksella muodostuvat saniteettijätevedet käsitellään 1990-luvun loppupuolella uusitussa 10 hengen käyttöön suunnitellussa kemiallisessa pienpuhdistamossa (Green Rock). Käsitellyt jätevedet johdetaan laitosvesien sekaan ennen kuormitustarkkailupistettä. Laitoksella ei perata kaloja. Laitoksella kuolleet kalat, 200 1 000 kg vuodessa, kerätään päivittäin, viedään kaatopaikalle tai haudataan maahan. Muoviset rehusäkit (50 200 kg vuodessa) viedään kierrätyspisteeseen. Laitoksella ei synny ongelmajätteitä. Rehut tuodaan laitokselle säkeissä ja varastoidaan yleishallissa olevaan rehuvarastoon. Toiminta ei aiheuta hajua tai melua ympäristöön eikä haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen.

8 Laitoksella käytetään rehun lisäksi aineita ja kemikaaleja vuosittain seuraavasti: Nimi Käyttötarkoitus Kulutus/v Formaliini loisten karkotus 2 000 l Suola loisten karkotus 50 300 kg Antibiootti tautien hoito 0 20 kg Sterilan tautien hoito 0,05 0,1 l MS-222 kalojen nukutus 0,1 kg Kalkki desinfiointi 800 kg Desidex desinfiointi 2 l Eko-puhto altaiden pesu 10 l Formaliinia säilytetään 1 000 litran haponkestävässä astiassa venttiilikopissa, joka on lämmitettävä ja tuuletettu rakennus. Toimisto/hautomorakennuksessa on lukittava lääkekaappi lääkkeiden säilytystä varten. Yleishallissa säilytystilana toimii lämmin ja kuiva varasto. Liikenne laitokselle kulkee joko Oulujoen pohjoispuolelta maantien 8300 tai joen eteläpuolelta maantien 8281 kautta. Raskasta liikennettä ovat rehukuljetukset (noin 5 7 kertaa vuodessa) ja istutuspoikasten kuljetukset (kolme kuormaa päivässä noin viikon aikana keväällä). Talousjäte noudetaan kerran viikossa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Laitoksella käytetään mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä rehuja ja ruokintaa optimoidaan. Tämä näkyy alhaisena rehukertoimena. Laitoksen ominaiskuormitusarvot ovat olleet selvästi pienempiä kuin vesiensuojelun tavoiteohjelmassa asetetut tavoitearvot 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Lietettä poistetaan kasvatushallien ja ulkoalueen pyöröaltaista kasvatuskaudella päivittäin. Liete johdetaan alipainekeskuksen kautta hiekkasuodattimelle. Kasvatuskauden ulkopuolella lietteen muodostusta tarkkaillaan ja poistetaan tarpeen mukaan. Maa-altaat pestään keväisin niiden ollessa tyhjänä. Pesuvesi ajetaan lietetaskuihin ja sinne kertynyt liete imuroidaan lieteimurilla ja lasketaan sen jälkeen hiekkasuodattimen läpi. Hiekka vaihdetaan kasvatuskauden päättyessä syksyllä. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kalanviljelyn vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoaineeseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laadusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös vesistökuormitus on yleensä suurin loppukesällä.

9 Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1998 2004 ollut 0,08 1,14 kg/vrk, keskimäärin 0,51 kg/vrk. Mitattu fosforikuormitus on vuosina 1997 2004 ollut 70 187 kg/v, keskimäärin 120 kg/v ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti 95 229 kg/v, keskimäärin 156 kg/v. Mitattu kiintoainekuormitus on vuosina 1997 2004 ollut 2 507 5 433 kg, keskimäärin 3 966 kg/v. Laskennallinen typpikuormitus on vuosina 1997 2004 ollut 814 1 831 kg/v, keskimäärin 1 267 kg/v. Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vesistöön meneväksi fosforikuormitukseksi kasvatuskaudella enintään 1,4 kg vuorokaudessa kasvatuskauden (touko syyskuu) keskiarvona ja enintään 240 kg vuodessa mittausten perusteella laskettuna. Tuotantotietojen perusteella laskettuna fosforikuormitus olisi enintään 280 kg vuodessa. Tällöin rehun fosforipitoisuus olisi 1 % ja rehukerroin noin 0,9. Mikäli rehukerroin on edellä mainittua suurempi esimerkiksi emokalakasvatuksen takia, rajoitetaan kuormitusta käyttämällä vähemmän fosforia sisältävää rehua tai vähentämällä rehun käyttöä. Laitoksen tuotanto ja kuormitus on ollut kuluneella lupakaudella luparajoja pienempää. Lähivuosina laitoksen toiminta voi laajentua mahdollisen lohen istutusvelvoitteen kasvamisen myötä ja/tai emokalakasvatuksen takia. Kuormitus pyritään pitämään nykyisellä alhaisella tasolla laitoksen huolellisella hoidolla, ruokinnan optimoinnilla ja lietteenpoistolla. Laitoksella on käytössä hiekkasuodatus altaiden puhdistusvesille. Laitoksella käytetään mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä, mutta laitoksella tuotettaville kaloille soveltuvia rehuja. Alhaiset ominaiskuormitusarvot ja rehukerroin ovat osoituksena laitoksen huolellisesta hoidosta ja myös ympäristön kannalta hyvästä toiminnasta. Kuormituksen edelleen vähentämiseksi ei ole näköpiirissä kustannushyötysuhteeltaan toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Oulujoen valuma-alueen pinta-ala on Montan voimalaitoksen kohdalla 21 586 km 2 ja järvisyys noin 12 %. Oulujoen alaosa on voimakkaasti säännöstelty. Pääuomassa on seitsemän voimalaitosta. Voimatalous vaikuttaa oleellisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalojen kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimpiä. Lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu on voimakkainta Montan alapuolisessa Oulujoessa. Montan voimalaitoksen kohdalla virtaaman keski- ja ääriarvot ovat vuosien 1971 2000 keskiarvoina seuraavat: m 3 /s keskivirtaama, MQ 251 ylivirtaama, HQ 760 alivirtaama, NQ 50 Vuosien 2000 2004 alhaisin keskimääräinen kuukausivirtaama 172 m 3 /s on ollut heinäkuussa.

10 Alueen luonto ja suojelukohteet Kalanviljelylaitoksen alue lähiympäristöineen on osa arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi luokiteltua Oulujoen laaksoa. Laitoksen alue ympäristöineen on luokiteltu myös valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi osana Oulujoen kulttuurimaisemaa välillä Laitasaari Laukka. Kalalaitoksen alueella ja lähiympäristössä ei sijaitse suojelukohteita. Lähin luonnonsuojelualue on Liimanninkosken lehtojensuojelualue, joka sijaitsee Muhosjoen varressa laitoksesta noin 10 km kaakkoon. Oulujoen pohjoisrannalla laitoksesta noin 3 km pohjois koilliseen sijaitsee lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvat Pyhäkosken lehdot. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Laitoksen ympäristössä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, eikä alueella sijaitse vedenottamoita. Vaikutusalueella ei ole yleisiä uimarantoja. Oulujoen etelärannalla Kirkkosaaren venesatamassa on talviuintipaikka. Lähimpään rivitaloon on laitokselta matkaa alle 100 metriä ja lähimpään omakotitaloon noin 150 metriä. Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Vedenlaatua on tarkasteltu kalanviljelylaitoksen ylävirran puolelta Montan voimalaitoksen kohdalla, Muhosjoen suulla sekä Oulujoessa Laukan kohdalla. Näytteitä on otettu yleensä vähintään kerran kuukaudessa kaikilta havaintopisteiltä. Muhosjoen viimeisin näytteenottoajankohta on ollut 13.9.2004 ja Oulujoen viimeisimmät näytteet on otettu 16.8.2005. Oulujoen vedenlaatu Laukan kohdalla on ollut heikompaa kuin Montan voimalaitoksen kohdalla vuosien 2002 2005 vedenlaatutietojen perusteella. Laukan havaintopisteen heikompaan vedenlaatuun on vaikuttanut muun muassa Muhosjoesta tullut heikkolaatuinen vesi. Muhosjoen vesi onkin luokiteltu välttäväksi vuosien 2000 2003 vedenlaatutietojen perusteella. Muhosjoen vesi on ollut tummaa sekä sameaa, ja vedessä on ollut hyvin runsaasti ravinteita sekä rautaa. Joen vesi luokitellaan reheväksi kesän keskimääräisten kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella. A-klorofyllin maksimi (32,5 µg/l) on ollut varsin korkea. Muhosjoen happitilanne on vaihdellut välttävästä hyvään. Molemmilla Oulujoen havaintopisteillä vesi on ollut yleensä lievästi humuspitoista, väriarvot ovat olleet suhteellisen alhaisia ja sameusarvot melko pieniä. Veden ph-arvot ovat vaihdelleet lievästi happamasta emäksisen puolelle. Happitilannetta on tarkkailtu harvoin, mutta havaintokertoina happitilanne on ollut pääasiassa hyvä. Oulujoen vesi on ollut rautapitoista, mutta keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet kertaluokkaa pienemmät kuin Muhosjoessa. Ravinnepitoisuudet ovat vaihdelleet jokivesille tyypilliseen tapaan laajalla välillä molemmilla havaintopaikoilla. Montan voimalaitoksen kohdalla fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin melko alhaista tasoa, mutta Laukan kohdalla pitoisuudet ovat olleet korkeampia etenkin keväällä. Montan voimalaitoksen kohdalla kesän kokonaisfosforipitoisuus (14 µg/l) kuvastaa karuutta. Laukan kohdalla pitoisuus (18 µg/l) ilmentää lievää rehevyyttä. Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin yleensä alhaista tasoa kummallakin havaintopisteellä. Epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat olleet Laukassa selvästi Montan pitoi-

11 suuksia korkeampia, mikä johtuu todennäköisesti Muhosjoen tulevasta vedestä, jossa on hyvin runsaasti epäorgaanista typpeä. Kesän keskimääräisten epäorgaanisten ravinnesuhteiden perusteella levien kasvua rajoittaa typpi ja/tai fosfori molemmilla Oulujoen havaintopisteillä. Kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet (6,5 µg/l ja 7,1 µg/l) ovat Montan voimalaitoksen kohdalla olleet tyypillisiä lievästi reheville vesille ja Laukan kohdalla reheville vesille. Havaintopaikkojen a-klorofyllipitoisuuksissa ei kuitenkaan ole ollut suuria eroja. Koliformisten bakteerien kokonaismäärä on ollut Laukan sillan kohdalla hieman korkeampi kuin Montan voimalaitoksen kohdalla. Bakteerimäärät ovat olleet selvästi pienempiä kuin uimavedelle asetettu laatuvaatimus <10 000 kpl/100 ml. Ravinnepitoisuuksissa Montan voimalaitoksen ja Laukan kohdalla ei ole havaittavissa kehityssuuntia vuosien 1990 2005 aikana, mutta 1990-luvun loppupuolelta lähtien ravinnepitoisuudet näyttäisivät olevan laskusuunnassa. Laukan kohdalla on todettu korkeita kokonaisfosforipitoisuuksia 1990- luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Kalatalous Kalastusoikeuden haltija välittömästi kalanviljelylaitoksen alapuolella on Muhoksen osakaskunta. Alempana Oulujoella kalastusoikeuden haltijoita ovat Laitasaaren osakaskunta ja Oulun kaupunki. Montan alapuolisen Oulujoen kalastoon kuuluvat ainakin seuraavat kalalajit: lohi, taimen, kirjolohi, siika, harjus, muikku, hauki, ahven, kuha, made, säyne, lahna, särki, seipi, salakka ja kiiski. Oulujokeen on istutettu vuosittain pyyntikokoista kirjolohta ja taimenta. Näiden lisäksi on istutettu pienehköjä eriä kesänvanhaa harjusta ja kuhaa sekä Sanginjokeen joinakin vuosina pyyntikokoista puronieriää. Oulujoen vesistön kalataloustarkkailun kalastuskirjanpidon mukaan kalastus Merikosken altaalla välillä Merikoski Montta on pääasiassa vapakalastusta. Verkkokalastus on melko vähäistä ja sitä harjoitetaan pääasiassa Montan alapuolella Muhoslammella. Tärkeimmät saalislajit Oulujoella ovat kirjolohi, taimen, hauki ja ahven. Vetouistelulla saadut taimen- ja kirjolohisaaliit ovat olleet pieniä. Kirjolohen yksikkösaalis on ollut 0,1 0,3 kg kalastuskertaa (kk) kohden ja taimenta on saatu vain hiukan. Haukea on saatu vetouistelulla hyvin eli yleensä 1,5 2,0 kg/kk. Taimen- ja kirjolohisaaliit perustuvat Oulujoella pyyntikokoisena istutettuihin kaloihin ja yksikkösaaliit ovat siten paljolti riippuvaisia kunkin vuoden istutusmääristä. Harvoilla verkoilla saadut taimen- ja kirjolohisaaliit ovat olleet Merikosken altaalla pieniä eli yleensä alle 0,1 kg verkon kokukertaa (pkk) kohden. Verkoilla on saatu eniten haukea, mutta senkin yksikkösaaliit ovat olleet pieniä (0,2 0,3 kg/pkk). Montan alapuolisen Oulujoen kalastusta ja kalansaaliita kuvaa Laitasaaren osakaskunnan alueella tehty kalastustiedustelu. Laitasaaren osakaskunnan vesialuetta on noin 10 kilometrin matkalla alkaen noin kilometri Montan alapuolelta ja jatkuen Oulun kaupungin rajaan. Vuonna 2004 osakaskunnan alueella kalasti noin 220 luvanvaraista kalastajaa. Kalastus Oulujoella oli kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kalastus oli pääasiassa vetouistelua, jota harjoitettiin soutuveneillä keskimäärin 13 ja moottoriveneillä 11 kertaa kesän aikana. Verkkoja oli käytössä 20. Kokonaissaalis vuonna 2004 oli 3 500 kg, josta haukea oli kaksi kolmasosaa, kirjolohta 9 %, ahventa 8 % ja taimenta 5 %. Lisäksi saatiin vähän lohta, harjusta, siikaa, kuhaa, madetta, lahnaa, särkeä ja seipiä. Kalastajakohtainen saalis oli keskimäärin

12 21 kg. Kalojen makuvirheitä ei alueella juuri esiinny. Lieviä makuvirheitä kommentoi vastanneista vain yksi kalastaja. Montan alapuolisella Muhoslammella on kalastusoikeuden haltija Muhoskylän osakaskunta. Pääosa osakaskunnan hallinnoimista vesialueista on Montan yläpuolisella Oulujoella. Tällä alueella Oulujoella kalasti vuonna 2004 noin 360 kalastajaa pääasiassa vapavälinein. Alueella oli käytössä verkkoja kohtalaisen paljon (130). Kokonaissaalis vuonna 2004 oli 10,2 t. Pääosa saaliista oli kuten alempanakin joella haukea, ahventa, kirjolohta ja taimenta. Kalastajakohtainen saalis oli keskimäärin 34 kg. Kalastajakohtaista saalista lisää esimerkiksi Laitasaaren alueeseen nähden suurempi verkkokalastuksen määrä. Vuonna 2003 valmistunut Merikosken kalaporras on toiminut varsin hyvin ja sitä ovat käyttäneet lähes kaikki kalalajit. Lohta saatiin vuonna 2004 Merikosken altaalta laskennallisesti noin 160 kg ja sen lisäksi Sanginjoelta ja Muhosjoelta noin 60 kg. Montan alapuoliselta Oulujoelta saadusta taimenesta, siiasta ja kuhasta osa voi olla myös kalaportaasta noussutta merikalaa. Vuosina 1992, 1997, 2000 ja 2004 tehtyjen kalastustiedustelujen mukaan Laitasaaren osakaskunnan alueella on ollut vuosittain noin 140 220 kalastajaa. Kokonaissaalis oli pieni vuonna 1992, mutta sen jälkeen saalis on ollut 2,5 4,0 t. Vuoden 1997 keskimääräistä suurempi saalis johtui tavallista suuremmasta särki- ja lahnasaaliista. Taloudellisesti merkittävä saalis on ollut haukea, kirjolohta ja ahventa. Oulujokeen pyyntikokoisena istutettua taimenta saaliissa on ollut vain hiukan. Kesä 2004 oli poikkeuksellisen sateinen ja virtaama Oulujoessakin oli normaalia suurempi, mikä vaikeutti merkittävästi kalastusta ja todennäköisesti heikensi myös saalista. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalanviljelyn vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Virtaavissa vesissä happiongelmia ei yleensä esiinny, ja niissä merkittävin haitta onkin ravinnekuormituksen aiheuttama rehevyyden kasvu. Selvimmin vaikutukset tulevat esiin keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Ravinteisuuden kasvu lisää virtaavissa vesissä lähinnä pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja seisovien kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös ranta- ja pohjakasvillisuus voivat lisääntyä. Laitoksen vaikutusalueella virtausolot ja laimentumisolosuhteet ovat hyvät. Happitilanne Oulujoessa on yleensä hyvä eikä laitoksen kuormituksella ole merkittävää vaikutusta vesistön happitilanteeseen. Laitoksen ravinnekuormituksen vaikutus Oulujoen fosfori- ja typpipitoisuuksiin sekä rehevyystasoon on hyvin vähäinen. Tuotantokaudella (153 vrk) arvioidun fosforikuormituksen (1,4 kg/vrk) aiheuttama pitoisuuksien kasvu Oulujoen vedessä keskivirtaamatilanteessa (177 m 3 /s) on 0,1 µg/l ja alhaisimmassa kuukauden keskivirtaamatilanteessa (64 m 3 /s) 0,3 µg/l. Typpikuormituksen (13 kg/vrk) aiheuttama pitoisuuksien kasvu on vastaavasti 0,9 µg/l ja 2,4 µg/l. Välittömällä vesien purkualueella rannan tuntumassa pitoisuuksien kasvu on edellä esitettyä suurempi, mutta ei merkittävä. Kuormituksen vesistövaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu korvattavaa vahinkoa.

13 Vaikutus kalatalouteen Kalanviljelylaitoksen ravinnekuormituksen vähäisellä rehevöittävällä vaikutuksella ei ole merkittävää vaikutusta alapuolisen vesistön kalakantoihin ja kalastukseen eikä myöskään kalojen käyttökelpoisuuteen. Kalastus Oulujoella on pääasiassa vapakalastusta, johon kuormituksella ei ole suoranaista vaikutusta. Varsinkin Montan alapuolisella Muhoslammella kalastetaan jonkin verran myös seisovilla pyydyksillä eli lähinnä verkoilla, mutta kuormituksen seisovien pyydysten limoittumista lisäävä vaikutus jää edullisista laimentumisolosuhteista johtuen varsin vähäiseksi. Hankkeen hyödyt ja vahingot Laitos työllistää 4 henkilöä. Laitoksella kasvatetaan lohen ja meritaimenen poikasia pääasiassa velvoiteistutuksia varten. Poikaset istutetaan Oulujoen edustalle mereen tai vapautetaan laitokselta Oulujokeen. Istutuksista saavat saalishyötyä ammatti-, kotitarve- ja virkistyskalastajat Oulun edustan merialueella, Pohjanlahdella ja Itämeren pääaltaalla. Lisäksi tulevat välilliset vaikutukset mm. kalastusmatkailuun. Laitoksen toiminta aiheuttaa vähäistä ravinnepitoisuuksien kohoamista Oulujoessa. Haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuna vähäisiä. Toiminnasta ei aiheudu terveydellistä haittaa tai muuta ympäristön pilaantumista, erityistä luonnon olosuhteiden huonontumista, yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista tai rasitusta naapurustolle. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu osana Oulujoen alaosan yhteistarkkailua. Ohjelma on laadittu vuosille 2005 2013. Kalataloustarkkailu on toteutettu osana Oulujoen kalataloudellista tarkkailua. Ohjelma on laadittu vuosille 2002 2006. Käyttötarkkailu Käyttötarkkailua tekee laitoksen hoitaja pitämällä laitoksen toiminnasta hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään laitokselta siirretyt kalamäärät, käytetyn rehun määrä päivittäin, rehun laatu, käytetyt kemikaalit, tiedot kalojen lääkityksestä ja rokotuksesta, käytettyjen lääkeaineiden määristä, kalataudeista sekä kalakuolemista ym. vastaavista tapahtumista laitoksella. Hoitopäiväkirjaan kirjataan myös käytetyn veden määrä sekä tiedot lietteen poistosta ja sijoituksesta. Käytetystä kuivarehusta merkitään hoitopäiväkirjaan tuotenimi, raekoko sekä fosfori- ja typpipitoisuus. Rehun ravinnepitoisuuksista on käytettävissä valmistajan ilmoittamia tietoja (rehun vakuustodistus). Rehun fosforipitoisuus voidaan tarvittaessa myös analysoida. Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja se esitetään tarvittaessa valvovalle viranomaiselle. Valvovalle viranomaiselle annetaan hoitopäiväkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirja toimitetaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle kasvatuskauden päätyttyä ympäristökeskuksen määräämänä ajankohtana. Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa, toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle Vahti-rekisteriä varten.

14 Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Normaalin käytön aikaista kuormitusta tarkkaillaan touko-syyskuussa kerran kuukaudessa otettavin näyttein. Tulevasta vedestä otetaan kertanäyte yläsihtikaivosta. Lähtevästä vedestä otetaan vuorokauden kokoomanäytteet automaattisella näytteenottimella tai vähintään 8 tunnin kokoomanäytteet purkupisteistä 1 5, mikäli niistä tulee vettä. Käsin kerätty kokoomanäyte koostuu vähintään kuudesta päivän aikana kerätystä osanäytteestä. Näytteet toimitetaan analysoitavaksi vuorokauden kuluessa näytteenotosta tai, mikäli näin ei voida toimia, näytteet säilötään laboratoriosta saadun ohjeen mukaan tai näytteet pakastetaan ja toimitetaan myöhemmin pakastettuna laboratorioon analysoitavaksi. Näytepisteiden virtaamat arvioidaan ottaen huomioon laitokselle tuleva vesimäärä. Näytteet analysoidaan kukin erikseen, lukuun ottamatta pisteistä 1 ja 2 otettavia näytteitä. Koska pisteisiin 1 ja 2 tulevat vedet sekoittuvat jo ylempänä viemärijärjestelmässä olevassa kaivossa, yhdistetään näistä pisteistä otetut näytteet yhdeksi näytteeksi virtaaman suhteessa. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori- ja kokonaistyppi. Kokonaiskuormitus lasketaan saatujen ainemäärien summana. Tuotantokauden ulkopuolista kuormitusta tarkkaillaan kahdella näytteenotolla loka- ja huhtikuussa. Näytteenotto ja analyysit tehdään samoin kuin normaalin käytön aikaisessa tarkkailussa. Altaiden puhdistuksen aikainen tarkkailu Altaiden puhdistuksen aiheuttama fosforikuormitus on ollut vuosina 1997 2004 keskimäärin noin 1 2 % laitoksen kokonaiskuormituksesta. Tästä johtuen puhdistuksen aikaista tarkkailua esitetään tehtäväksi kahtena vuotena lupakaudella. Hiekkasuodattimen fosforin ja kiintoaineen poistoteho pyöröaltaiden puhdistuksen aikana on ollut 90 100 %. Maa-altaiden huuhtelun yhteydessä otetaan kertanäyte laitokselle tulevasta vedestä ja kokoomanäyte edellä selostetulla tavalla pisteistä 4 ja 5 riippuen siitä, mitä allasta kulloinkin huuhdotaan. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori, kokonaistyppi ja kiintoaine. Kokonaiskuormitusarvion tekemiseksi maa-altaiden huuhteluun käytettävä vesimäärä kirjataan. Pyöröaltaiden puhdistuksen aiheuttamaa kuormitusta tarkkaillaan kahden altaan puhdistuksen aikana. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte. Alipainepumppaamosta suodattimelle menevästä vedestä ja turve/hiekkasuodattimilta lähtevästä vedestä otetaan edellä esitetyllä tavalla kokoomanäyte riippuen siitä, mitä suodatinta milloinkin käytetään. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainepitoisuus. Kokonaiskuormitusarvion tekemiseksi tarvittava vesimäärätieto saadaan alipainepumppaamon käyttöajasta ja tehosta. Vesistötarkkailu Viranomaisseurannan tulokset raportoidaan yhteistarkkailuraportissa. Laitoksen läheisyydessä viranomaisseurantaa on Montassa ja Laukassa. Näistä pisteistä näytteitä otetaan 8 12 kertaa vuodessa. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, ph, sähkönjohtavuus, väri, COD Mn, kiintoaine, Kok.P, PO 4 -P, Kok.N, NO 2 +NO 3 -N, NH 4 -N, Fe, a-klorofylli (heinä-elokuu), fekaaliset koliformiset bakteerit (heinä-elokuu).

15 Pohjaeläintarkkailu Pohjaeläintarkkailupaikkana on Laukan sillan alapuoliset särkät. Näytteet otetaan syyskuussa 2007 ja 2011. Näytteet otetaan kolmena rinnakkaisena potkuhaavinäytteenä standardin SFS 5077 mukaisesti. Näytteet seulotaan 0,5 mm:n seulalla. Näytteistä määritetään eläimistön koostumus yksilömäärineen. Määritykset tehdään pääsääntöisesti lajitasolle. Surviaissääsket, mäkärät, polttiaiset ja harvasukamadot määritetään heimotasolle. Tarkkailussa hyödynnetään ympäristöhallinnon pohjaeläintietojärjestelmää ja tulokset kirjataan siihen. Maastolomakkeena käytetään järjestelmästä tulostettavia esitäytettäviä lomakkeita ja lomake täytetään järjestelmästä saatavien ohjeiden mukaisesti. Määritykset tehdään järjestelmästä tulostettavalle lomakkeelle. Tulokset kirjataan järjestelmään ja tulostetaan excel -taulukkoina raportin liitteeksi. Kalataloustarkkailu Oulujoen alaosan kalataloudelliseen tarkkailuun osallistuvat hakijan lisäksi Oulun kaupunki (Merikosken voimalaitos), Fortum Oyj, Petäjäkosken Kala ja Oulujoen Lohi. Turveruukki Oy ja Vapo Oy osallistuvat yhteistarkkailun kalastustiedusteluihin. Tarkkailun tavoitteena on seurata istutusten vaikutusta kalastoon ja saaliisiin. Muun kalataloudellisen tarkkailun tavoitteena on selvittää luvanvaraisen toiminnan vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen sekä tuottaa sitä kautta tarvittava tietoa mm. tulevia lupaprosesseja varten. Yhteistarkkailun tavoitteena on voimavarojen yhdistäminen, tarkkailumenetelmien ja tavoitteiden yhdenmukaistaminen sekä yhtenevä tulosten esitystapa. Tarkkailu perustuu kalastuskirjanpitoon, kalastustiedusteluihin ja kalakantanäytteisiin. Tarvittaessa ohjelmaan voidaan sisällyttää kalataloudellisia erillisselvityksiä. Merikosken patoaltaalla on kolme kirjanpitokalastajaa ja Montan altaalla kaksi. Kalastuskirjanpidolla seurataan pyydyskohtaisia yksikkösaaliita ja niissä tapahtuvia muutoksia. Kalakantanäytteillä seurataan kuha-, harjus- ja taimenkantojen tilaa tarkastelemalla kalojen kasvua suhteessa ikään ja kuntoa kuntokertoimen avulla. Näytteet otetaan määrävälein riittävänä otantana vallitsevan kalastuksen saaliista. Kalastustiedusteluilla selvitetään saalismäärää lajeittain, kalastuksen määrää ja laatua, kalastajamääriä ja kalastuksen rakennetta sekä kalastusta haittaavia tekijöitä. Tulosten toimittaminen ja raportointi Päästötarkkailun tulokset toimitetaan tarkkailuvelvolliselle, Muhoksen kunnan ympäristöviranomaiselle sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle heti niiden valmistuttua ja viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta. Kuormitustiedot toimitetaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle sähköisessä muodossa ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla siirrettäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Kuormitustarkkailu raportoidaan Oulujoen yhteistarkkailuraportin yhteydessä. Mikäli kuormitustarkkailun tekee joku muu kuin Oulujoen alaosan yhteistarkkailusta vastaava konsultti, toimitetaan kuormitustarkkailuraportti Oulujoen alaosan yhteistarkkailusta vastaavalle konsultille hyvissä ajoin ennen yhteistarkkailuraportin valmistumista liitettäväksi siihen. Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua tai viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvollisille, alueen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Lisäksi tulokset toimitetaan ympäristökeskukselle neljännesvuosittain suoraan vedenlaaturekisteriin siirrettävässä muodossa. Tarkkailutu-

16 loksiin liitetään lyhyt sanallinen kuvaus. Siinä tuloksia tarkastellaan sekä havaintopaikkaan että ajankohtaan nähden ja erityistä huomiota kiinnitetään poikkeaviin tuloksiin ja niiden syihin. Vuosittaisessa vesistötarkkailuraportissa esitetään ympäristöhallinnon seurantojen tulokset sekä varsinaiset velvoitetarkkailun tulokset. Tulokset esitetään selkeästi siten, että niistä käy ilmi vedenlaadun ajallinen vaihtelu vuoden aikana sekä vaihtelu tarkkailupaikkojen välillä. Vuosittain esitetään lisäksi suppea katsaus vedenlaadun kehittymiseen pidemmällä aikavälillä. Vedenlaatutulosten lisäksi raportissa esitetään kyseisen vuoden sää- ja hydrologiset tiedot sekä yhteenveto vesistöalueen kuormituksesta mukaan luettuna turvetuotannon kuormitus. Turvetuotannon vesistötarkkailusta liitetään turvetuottajien toimittama yhteenveto. Hajakuormitusselvityksen tietoja hyödynnetään vesistötarkkailuraportissa. Myös muista alueen erillistarkkailuista liitetään yhteenveto. Vuoden 2007 jälkeen laadittavasta kalataloustarkkailun loppuraportista liitetään yhteenveto vuoden 2007 vesistötarkkailuraporttiin. Kalataloustarkkailusta vastaava konsultti toimittaa tiivistelmän vesistötarkkailua hoitavalle konsultille. Vesistötarkkailun tuloksista laaditaan yleistajuinen tiivistelmä. Vuosien 2007 ja 2011 jälkeen laadittavat raportit ovat laajempia katsauksia Oulujoen alaosan vedenlaatuun. Niihin laaditaan yhteenveto kuormituksen kehittymisestä alueella sisältäen hajakuormituksen. Myös vedenlaadun kehittymistä tarkastellaan vuosittaisia raportteja laajemmin. Laajoissa raporteissa esitetään myös pohjaeläintarkkailujen tulokset. Vuosien 2007 ja 2011 raportissa tarkastellaan tarkkailuohjelman toimivuutta. Yhteistarkkailun vuosittaiset raportit valmistuvat seuraava vuoden huhtikuun loppuun mennessä ja laajemmat vuosien 2007 ja 2011 raportit seuraavan vuoden toukokuun loppuun mennessä. Koska osia Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden tarkkailuraporteista liitetään Oulujoen alaosan yhteistarkkailuraporttiin, luo turvetuotannon raportointiaikataulu rajoituksia yhteistarkkailuraportin valmistumiselle. Tarkkailuraportit toimitetaan tarkkailuvelvollisille, alueen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille, tarkkailualueen ympäristökeskuksille, Suomen ympäristökeskukselle sekä Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikölle. Kalataloustarkkailun tuloksista laaditaan vuosittain suppea yhteenveto. Laajempi raportti tehdään tarkkailujakson päätyttyä vuonna 2007. Raportissa käsitellään koko kaudelta kertynyt aineisto, tarkastellaan kalanhoidon tuloksellisuutta sekä arvioidaan eri tarkkailuvelvollisten tekemien toimenpiteiden vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Raportti toimitetaan kalatalousviranomaiselle, Oulujokivarren kalastusalueelle ja tarkkailuosapuolille. Tarkkailuohjelmien muuttaminen Päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä tarkkailuvelvollisen ja ympäristökeskuksen kesken. Lisäksi on otettava huomioon mahdolliset lupapäätösten määräykset. Kalataloudellinen tarkkailuohjelma koskee vuosia 2002 2006. Mikäli suunnitelmasta poikkeaminen on tarkoituksenmukaista esimerkiksi istutustoimenpiteiden tai olosuhteiden olennaisen muuttumisen takia, voidaan suunnitelmaa muuttaa Kainuun TE-keskuksen hyväksymällä tavalla.

17 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Vahinkoja estävät tai vähentävät toimenpiteet Laitoksen aiheuttama ominaiskuormitus on alittanut vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 annetut ominaiskuormituksen tavoitearvot. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan korvattavaa vahinkoa kalastolle tai kalastukselle eikä vesistön tai rannan käytölle. Korvaukset Pohjois-Suomen vesioikeuden 25.10.1996 antaman päätöksen nro 57/96/2 mukaan luvan saajan on maksettava kahden tilan omistajille jätevesien johtamisesta aiheutuvasta rannan käytön vaikeutumisesta kertakaikkinen korvaus. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Muhoksen kunnassa 16.12.2005 16.1.2006 sekä erityistiedoksiantona Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle, Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Muhoksen kunnalle ja sen ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaiselle sekä muille asianosaisille. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Muhoksen kunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 16.12.2005 Tervareitti -lehdessä. Muistutukset ja vaatimukset 1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Ympäristökeskus on katsonut, että vesistötarkkailun perusteella laitoksen kuormitus ei juurikaan ole havaittavissa alapuolisessa vesistössä. Vuosikuormitus on ollut kuormitustarkkailun perusteella lupamääräysten mukaista. Toiminnan jatkaminen hakemusasiakirjojen mukaisena ei näyttäisi sanottavasti loukkaavan yleistä tai yksityistä etua. Kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeen mukaisesti maa-altaiden lietetaskut tulee puhdistaa kasvatuskauden aikana noin kerran viikossa. Lietetaskujen puhdistustiheys tulee olla ohjeen mukainen ainakin suurissa altaissa 1b ja 2 sekä altaissa 3 ja 4, mikäli nämä otetaan uudelleen käyttöön. Laitoksen vaikutuksia alapuoliseen vesistöön on muutoin tarkkailtava hakemuksessa esitetyllä tavalla, mutta altaiden puhdistuksen aikaista tarkkailua tulee tehdä esityksestä (kahtena vuotena lupakaudella) poikkeavasti vähintään joka toinen vuosi. Laitoksella käytettävien kemikaalien takia suodatinhiekan kelpoisuus maanviljelykäyttöön tulee selvittää. Ruokintaan on käytettävä ympäristöä vähän kuormittavia kuivarehuja. Lupamääräykset tulisi tarkistaa seuraavan kerran viimeistään 10 vuoden kuluttua.

18 2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että laitos sijaitsee laimentumisolosuhteiltaan hyvällä alueella, joten kuormituksen vesistöä rehevöittävä vaikutus jää vähäiseksi, eikä merkittäviä kalataloudellisia haittoja ole havaittu. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on jätettävä viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä. Kalataloudellista tarkkailua voidaan jatkaa osana yhteistarkkailua. 3. Oulun seudun ympäristövirasto Ympäristövirasto on todennut, että Oulujoki on Oulun raakavesilähde ja kaikkeen Oulujokea kuormittavaan toimintaan on suhtauduttava kriittisesti. Mikäli laitoksen toiminta laajenee lupahakemuksen mukaisesti, fosforikuormitus kasvaa nykyiseen nähden kaksinkertaiseksi. Hallien ja piha-alueen pyöröaltaiden lietteenpoisto ja lietteen käsittely toteutetaan asianmukaisesti ja riittävän tehokkaasti. Mikäli suodatinhiekkaa toimitetaan hyötykäyttöön, tulee lupaviranomaisen edellyttää poistetun hiekan käyttökelpoisuuden selvittämistä kyseiseen tarkoitukseen. Mikäli hiekka toimitetaan viljelykäyttöön, tulee sen levityksessä noudattaa valtioneuvoston asetusta maataloudesta peräsin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Maa-altaat tulee perusparantaa itsepuhdistuviksi altaiksi ja rakentaa lietteen poistojärjestelmä tai vaihtoehtoisesti ne tulee korvata pyöröaltailla. Perusparannus on teknisesti toteutettavissa, koska alle puolet maa-altaista on tuotantokäytössä. Vaatimus perustuu ympäristöministeriön 23.11.2000 päivättyyn ympäristönsuojeluohjeeseen. Laitoksen alavirranpuoleinen ranta-alue on liettynyt ja rehevöitynyt, mikä ilmentää ainakin jossain määrin kalanviljelyn kuormittavaa vaikutusta. Laitoksen purkuputki sijaitsee Oulujoen törmässä. Purkuputken jatkamisella päävirtaan asti olisi mahdollista saada myönteistä vaikutusta ranta-alueen tilaan. Toiminnanharjoittaja tulisi velvoittaa selvittämään purkuputken jatkamisen vaikutukset ranta-alueen tilaan ja Oulujoen vedenlaatuun. Rehukertoimen tulee olla mahdollisimmin alhainen. Sisäiset toimenpiteet ja hyvin ohjattu ja säädetty automaattinen ruokintajärjestelmä ovat avaintekijöitä alhaiseen rehukertoimeen pyrittäessä. Kuolleet kalat tulee toimittaa asianmukaiseen käsittelypaikkaan. Toiminnassa on noudatettava kunnallisia jätehuoltomääräyksiä. Kasvatusaltaiden puhdistustarkkailua ei tule muuttaa nykyisestä, koska maa-altaiden puhdistusvaihe on tärkeä kiintoaine- ja fosforikuormituksen suhteen. Vesistö- ja kuormitustarkkailutulokset tulee toimittaa Oulun seudun ympäristövirastolle. Mahdollisesti ilmenevistä kalataudeista, kalakuolemista ja muista ympäristön kannalta merkittävistä tilanteista on ilmoitettava välittömästi ympäristövirastolle. 4. AA (Halola RN:o 2:618 ja Leala RN:o 1:12) Muistuttaja on esittänyt, että laitoksen jätevedet ovat paikallisesti ja ajallisesti keskittyneitä siten, että ne virtaavat pääosin kapeana nauhana, jonka paikka vaihtelee. Jos verkko joutuu jätevesinauhaan, se likaantuu hyvin nopeasti. Jos asiassa käsitellään muitakin ympäristöasioita kuin vesiasioita, tulisi laitoksen ja muistuttajan edustamien tilojen rajalla olevat ryteiköt siivota.

19 Hakijan kuuleminen ja selitys Hakija on 27.2.2006 toimittanut ympäristölupavirastoon selityksensä muistutuksista ja vaatimuksista. Selityksessä hakija on lausunut seuraavaa: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Maa-altaiden lietetaskut on laitoksella puhdistettu kerran vuodessa keväisin, kun altaat ovat istutuksen jäljiltä tyhjillään. Altaat on moottoripumpulla pesty siten, että altaan pohjasta irtoava liete on ajettu lietetaskuun, josta se on imetty lietesäiliöön ja pumpattu hiekkasuodatimelle. Maa-altaiden lietetaskujen viikoittainen puhdistus edellyttäisi altaiden pinnan laskemista hyvin lähelle lietetaskujen yläpintaa. Vedenpinnan lasku tälle tasolle, ilman että massoittain elämänsä herkimmässä vaiheessa eli smolttiutumassa olevia istukkaita ajautuu poistokaivoihin, kestää 4 5 päivää. Merkittävää kalojen ajautumista kaivoihin ei voi välttää, vaikka allasta kuinka hitaasti laskettaisiin. Altaiden vedenkorkeuden jatkuva nosto ja lasku johtaisi kalojen stressaantumiseen, altistaisi kalataudeille, aiheuttaisi huomattavaa kuolleisuutta ja vaikeuttaisi kalojen ruokintaa sekä kasvua merkittävästi. Vedenkorkeuden ollessa alhaalla kalat olisivat myös helppoja saaliita kalaa syöville linnuille. Maa-altaiden lietetaskujen viikoittainen tyhjennys on näin ollen käytännössä mahdoton toteuttaa. Lietetaskujen tyhjentämistä koskeva vaatimus on hylättävä kohtuuttomana. Laitoksella käytetään kalojen kylvetykseen luonnossa nopeasti hajoavaa formaliinia, merisuolaa sekä hyvin vähäisessä määrin sterilania. Ennen kylvetystä altaat puhdistetaan ja liete imetään suodattimille. Kylvyn aikana ja vuorokausi sen jälkeen alipainelinja hiekkasuodattimille on kiinni. Maalammikoissa ainoa käytettävä kemikaali on formaliini. Näin ollen suodatinhiekkakentälle ei käytännössä pääse kemikaaleja. Selvitys on tarpeeton. Altaiden puhdistamisesta johtuva fosforikuormitus on ollut vuosina 1997 2004 keskimäärin vain noin 1 2 % laitoksen kokonaiskuormituksesta. Altaiden puhdistuksen aikaista tarkkailua koskeva vaatimus tulee hylätä aiheettomana. Oulun seudun ympäristövirasto Laitoksen rehun kulutus on ollut viime vuosina noin 29 000 kg vuodessa. Nykyisen luvan mukaan rehua saadaan käyttää ruokintaan enintään 60 000 kg vuodessa. Rehun kulutuksen vähäisyyden selittää 1990-luvun alkupuolella laitokselta eristetty furunkuloosi-bakteeri, joka esti istutukset laitokselta Montan padon yläpuolelle. Kielto lopetti järvitaimenen viljelyn Montassa. Emokalaviljelystä luovuttiin 1990-luvun loppupuolella toistaiseksi. Viime vuonna lääninhallitus purki Montan siirtorajoitukset todettuaan laitoksen vuotuisen desinfioinnin korkean tason. Furunkuloosia ei ole esiintynyt laitoksella yhdeksään vuoteen. Viime aikoina on ollut esillä Oulujoen kalataloudellisen hoidon kehittäminen, mikä todennäköisesti lisäisi huomattavasti viljeltävien lohismolttien määrää. Ympäristökeskuksen kanssa on tehty sopimus osana projektia lohen palauttamiseksi Oulujokeen. Kesänvanhoja ja vuoden ikäisiä lohen ja meritaimenen poikasia tuotetaan laitoksella Oulujoen pääuomaan ja sivuvesistöihin. Emokalan viljelyn uudelleen käynnistäminen otettiin esille viime kesänä yhtenä keinona luoda aikaisemmin nouseva lohikanta Oulujokeen. Kalatiestä voidaan ottaa talteen aikaisin nousevien lohien mätiä ja luoda siitä emokalasto. Edellä mainituista syistä lupaa haetaan enintään 50 000 kg:n vuotuiselle rehun käytölle. Nykyiseen lupaan verrattuna rehun käytön enimmäismäärä pienenisi 10 000 kg ja vesistöön pääsevä fosforikuormitus pysyy ennallaan mittaustulosten perusteella arvioituna.