Helsingin seudun toimintaympäristöselvitys

Kaksiportaisen seutuhallinnon selvitys Helsingin seudun toimintaympäristöselvitys Toimintaympäristöryhmä Hyvinkää Mäntsälä Vihti Nurmijärvi Tuusula Pornainen Järvenpää Kerava Sipoo Kauniainen Kirkkonummi Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 06/2008 Kauniainen Järvenpää Kerava Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Tuusula Kirkkonummi Vihti Hyvinkää Sipoo Uudenmaan liitto

SEHA TR7 2 (226) Sisällysluettelo Toimeksianto... 6 Lukijalle... 7 1. Väestö... 8 1.1 Väestörakenne: nykytila ja kehitys... 8 1.1.1 Väestökehitys... 8 1.1.2 Äidinkieli... 10 1.1.3 Väestön ikärakenne... 12 1.1.4 Väestöennuste... 14 1.1.5 Ulkomaalaisväestön ennuste... 17 1.2 Muuttoliike... 18 1.3 Asuntokunnat ja perheet... 21 2. Palvelut... 24 2.1 Terveyspalvelut... 25 2.1.1 Perusterveydenhuolto... 25 2.1.2 Erikoissairaanhoito... 31 2.1.3 Suun terveydenhuolto... 36 2.1.4 Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto... 40 2.2 Sosiaalipalvelut ja etuudet... 41 2.2.1 Lastensuojelu... 41 2.2.2 Toimeentulotuki... 45 2.2.3 Vanhuspalvelut... 48 2.3 Varhaiskasvatus ja perusopetus... 56 2.3.1 Päivähoito... 56 2.3.2 Perusopetus... 61 2.4 Nuorten ja aikuisten toisen asteen koulutus ja muu aikuiskoulutus... 67 2.4.1 Lukiokoulutus... 67 2.4.2 Ammatillinen koulutus... 73 2.4.3 Nuorten ammatillisen koulutuksen aloituspaikkatarve pääkaupunkiseudulla 2015 ja 2025... 75

SEHA TR7 3 (226) 2.4.4 Kansalais- ja työväenopistot... 78 2.5 Kulttuuri, liikunta ja vapaa-ajanpalvelut... 79 2.5.1 Kulttuuripalvelut Helsingin seudulla... 79 2.5.2 Liikuntapalvelut Helsingin seudulla... 84 2.5.3 Vapaa-ajan palvelut... 86 2.6 Sosiaalinen kestävyys... 87 2.6.1 Väestön koulutustasomittain, VKTM... 87 2.6.2 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet... 88 2.6.3 Kodin ulkopuolelle sijoitetut... 90 3. Yhdyskuntarakenne, asuminen ja ympäristö... 92 3.1 Yhdyskuntarakenne... 92 3.1.1 Maisemarakenne... 92 3.1.2 Yhdyskuntarakenteeltaan erilaiset kunnat... 94 3.1.3 Asemakaavavarannot ja asemakaavoitus tulevaisuudessa... 102 3.1.4 Työpaikkojen keskittyminen ja toimialojen erikoistuminen... 105 3.1.5 Asuntokuntien tulot... 110 3.1.6 Työssäkäynti ja työpaikkaomavaraisuus... 111 3.1.7 Autonomistus... 115 3.1.8 Maanomistus... 117 3.1.9 Luonnon ja kulttuurimaiseman säilyttäminen... 118 3.2 Liikenne ja liikkumisen kestävyys... 121 3.3 Asunto- ja toimitilarakentaminen... 125 3.3.1 Rakennuskanta... 125 3.3.2 Rakentaminen... 126 3.4 Asuminen... 128 3.5 Ympäristö ja ilmasto... 139 3.5.1 Ilmastostrategiat ja kasvihuonekaasupäästöt... 139 3.5.2 Ilmanlaatu... 142 3.5.3 Melu... 145

SEHA TR7 4 (226) 3.5.4 Vesialueet... 147 3.5.5 Jätteet ja hankinnat... 151 3.5.6 Ympäristöjohtaminen ja ympäristötietoisuuden edistäminen... 152 3.6 Yhdyskuntarakenteen kestävyyden edistäminen tulevaisuudessa... 153 4. Kilpailukyky ja työmarkkinat... 155 4.1 Aluetalouden tunnuslukuja... 155 4.2 Kansainvälinen kilpailukykyvertailu... 160 4.3 Työpaikka- ja elinkeinorakenne... 163 4.3.1 Työpaikkamäärä ja sen kehitys... 163 4.3.2 Työpaikkamäärän muutos... 164 4.3.3 Elinkeinorakenne... 165 4.3.4 Suurimmat työllistävät toimialat... 166 4.3.5 Työpaikat työnantajasektoreittain seudun kunnissa... 169 4.3.6 Helsingin seudun ennakoitu työllisyyskasvu... 170 4.4 Työvoima ja työttömyys... 172 4.4.1 Työvoima ja työllisyyskehitys... 172 4.4.2 Työttömyys kääntyi nousuun vuonna 2009... 174 4.5 Työvoiman saatavuus... 177 4.5.1 Työvoiman saatavuuteen vaikuttavia tekijöitä Helsingin seudulla... 177 4.5.2 Demografinen työvoimapula... 177 4.5.3 Muuttoliike... 179 4.5.4 Pendelöinti... 181 4.5.5 Työelämään osallistuminen... 185 4.5.6 Ennakoitu työvoimatarve ja työvoimatuotos... 186 4.6 Talouden kestävyys... 189 4.6.1 Aluetalous... 189 5.6.2 Työpaikat ja elinkeinorakenne... 189 4.6.3 Tulotaso ja pienituloisuus... 190 4.6.4 Ympäristötalous... 192

SEHA TR7 5 (226) 5. Osallistuminen ja kuntademokratia... 193 5.1 Äänestysaktiivisuus vaaleissa... 194 5.2 Kunnan sisäiset erot äänestysaktiivisuudessa... 198 5.3 Kuntademokratian toimintatavat... 199 6. Helsingin seudun erityispiirteet... 202 6.1 Helsingin seudun erityispiirteet muuhun Suomeen verrattuna... 202 6.2 Koulutus, tulot ja työttömyys alueellisia eroja... 209 6.3 Helsingin seutu Euroopan kaupunkiseutujen joukossa... 213 6.3.1 Väestörakenne ja väestönmuutokset... 213 6.3.2 Väestö kansainvälistyy ja on korkeasti koulutettua... 214 6.3.3 Metropolit kasvavat tiiviiden ytimien ympärille... 216 6.3.4 Talous ja elinkeinot... 218 7. Työryhmän työn organisointi... 221 7.1 Työryhmän kokoonpano... 221 7.2 Sisällöntuotanto... 221 Liitetaulusto... 225

SEHA TR7 6 (226) Toimeksianto Kaksiportaisen seutuhallinnon etujen ja haittojen selvityksen osana tehdään seudun toimintaympäristön tarkastelu. Seudun toimintaympäristön tulevaisuuden keskeisten muutosten analysointi toteutetaan selvityksessä kehityskuva- ja kehitysindikaattoritarkasteluna tähän nimetyssä työryhmässä. Tarkastelussa hyödynnetään mahdollisimman paljon jo tehtyjä selvityksiä niitä päivittäen ja tarvittaessa seudullisesti laajentaen. Lisäksi hyödynnetään MAL-neuvottelukunnan alaisuudessa tehtyjä maakäytön suunnitelmia ja kehityskuvatarkasteluja sekä Uudenmaan liitossa tehtyä maankäytöllistä suunnittelua. Toimintaympäristöselvityksen rakenne noudattaa toimeksiannossa esitettyä rakennetta.

SEHA TR7 7 (226) Lukijalle Käsillä oleva julkaisu sisältää keskeisiä Helsingin seudun toimintaympäristön kehitystietoja sekä ennusteita, ennakointeja tai laskelmia tulevasta kehityksestä kuudesta useita ilmiöitä kokoavasta teemasta. Julkaisu sisältää mahdollisuuksien mukaan yhtäläiset ja samoihin aineistoihin ja käsitteisiin pohjautuvat tiedot kaikista seudun kunnista ja kaupungeista. Aikasarjojen pituus on pääsääntöisesti viisi vuotta tuoreimmasta tiedosta taaksepäin. Ennusteiden ja ennakointien pituus vaihtelevat ilmiön ja saatavien tietojen mukaan. Lyhyimmät ennakoinnit ulottuvat viidestä vuodesta aina 20 vuoden päähän. Oheen on koottu tiivistelmä julkaisun keskeisistä käsitteitä tietojen tulkinnan ja johtopäätösten teon tueksi. Väkiluku kuvaa vuodenvaihteen tilannetta. Väestötarkasteluissa pyritään kuvaamaan väestökehitystä, rakennetta ja muutoksia eri ikäryhmissä, jotka on määritelty palvelutarpeiden näkökulmasta. Vieraskielisen väestön (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame) kuvauksen kautta tuodaan esiin seudun kulttuurista monimuotoisuutta ja sen vaikutusta palvelurakenteeseen ja tarpeisiin. Helsingin seudun väestöennuste perustuu tietoon talouden ja väestön demografisen rakenteen muutoksista sekä niiden tulevan kehityksen ennakoinneista. Tässä raportissa väestöennusteina on käytetty Helsingin, n ja n osalta kaupunkien omia keskenään harmonisoituja väestöennusteita. Muiden kuntien ennusteet ovat Tilastokeskuksen laatimia. Väestöennusteiden lisäksi useat kunnat ja kaupungit laativat omia väestösuunnitteita tai väestötavoitteita. Väestösuunnitteissa ja tavoitteissa otetaan huomioon kaupungin kehittämisen ja siitä seuraavan väestökehityksen tavoitetila. Suunnitteet ja tavoitteet saattavat olla huomattavasti väestöennustetta suurempia. Palveluiden käyttöä kuvaavat tiedot on koottu pääosin valtakunnallisesti harmonisoiduista Suomen virallisen tilaston tietolähteistä. Palveluiden tulevaa käyttöä ennakoidaan laskelmilla, jotka perustuvat kolmen tuoreimman tilastovuoden tietoihin sekä väestöennusteisiin. Laskelmissa ei ole otettu huomioon palveluiden mahdollisia uusia tulevia järjestämisen tapoja, teknologian hyödyntämisen vaikutuksia palvelun kysyntään ja tarjontaan tms. Palveluiden valinnan kriteereinä on käytetty palveluiden käytön ja tarpeen yleisyyttä sekä kustannusten tasoa. Yhdyskuntarakenteen kuvaus pohjautuu pitkälti karttaesityksiin, joihin on pyritty uudella tavalla liittämään valmista tietoaineistoa. Tietojen saatavuudesta ja ilmiöistä riippuen paikkatietojen tarkkuus vaihtelee 250 metrinruuduista kunta ja kaupunkitasoon. Julkaisun toimitustyön yhteydessä todettiin monien kestävää kehitystä kuvaavien indikaattoreiden liittyvän saumattomasti teeman yleiskuvaukseen, siksi aihepiiriä ei sisällysluettelosta löydy omana pääotsikkonaan vaan esimerkiksi yhdyskuntarakenteen ja liikkumisen kestävyytenä ko. teemojen yhteydestä. Seudun kilpailukyvyn ja aluetalouden kuvaukseen on saatu uutta seudun sisäistä kehitystä kuntatasolla kuvaavaa tietoa Tilastokeskuksen aluetilinpidosta. Seudun talouden viisivuotiskauden kasvuennusteen on laatinut Cambridge Econometrics tutkimuslaitos ja ennuste perustuu laitoksen omaan ennustemalliin ja laajaan paikallisten asiantuntijoiden kuulemiseen. Samasta lähteestä on peräisin myös seudun työllisyyden ennakoitu muutos. Työvoiman saatavuuden arvioinnin osatekijöinä on käytetty väestön ikärakenteen muutosta, muuttovirtoja, työmatkaliikkuvuutta sekä työelämään osallistumisaktiivisuutta. Luku sisältää myös tietoja talouden kestävyydestä ja ympäristötaloudesta. Osallistuminen ja kuntademokratia kuvauksessa painottuu edustuksellinen osallistuminen lähinnä käytettävissä olevista tiedoista johtuen. Julkaisun viimeinen luku sisältää yhteenvedonomaisen katsauksen Helsingin seudun nykytilaan verrattuna muuhun Suomeen. Yhteenvedossa on pyritty nostamaan esiin juuri niitä teemoja, joissa seudulla on omia, sille luonteenomaisia erityispiirteitä. Luvun lopussa on lisäksi lyhyt tarkastelu seudun sisäisistä alueellisista eroista sekä laajempi katsaus seudun tilaan ja kehitykseen verrattuna Euroopan suurkaupunkiseutuihin. Jälkimmäinen perustuu etupäässä Eurostatin julkaiseman Urban Audit tietokannan tilastoihin.

SEHA TR7 8 (226) 1. Väestö 1.1 Väestörakenne: nykytila ja kehitys 1.1.1 Väestökehitys Helsingin seudun väestönkasvu oli 1990-luvulla nopeaa, keskimäärin 1,4 prosenttia vuodessa. Osittain nopeaan kasvuun vaikutti kotikuntalain muutos vuonna 1994, minkä jälkeen opiskelijoina jo seudulla asuneet saattoivat aikaisempaa helpommin kirjautua kuntalaisiksi. 2000-luvun keskimääräinen kasvu oli prosentti vuodessa. Kasvu nopeutui vuosikymmenen alun hitaan jakson jälkeen, joka johtui pitkälti seudulle tärkeää ICT-sektoria koettelevasta talouden taantumasta. Vuodesta 2005 alkaen seudun väkiluku alkoi jälleen nopeasti kasvaa erityisesti kasvaneen ulkomaisen muuttoliikkeen vuoksi. Helsingin seudun väkiluku kasvoi vuosien 1990 2009 aikana 285 000 hengellä eli 27 prosenttia. 2000-luvun kasvu oli noin 130 000 henkeä, mikä oli vajaa 11 prosenttia. Seudun väestön osuus koko maan väkiluvusta on kasvanut vuoden 1990 reilusta viidesosasta, 21 prosentista neljäsosaan, 25 prosenttiin vuonna 2010. Kasvu / vuosi % Kuvio 1.1 Helsingin seudun vuotuinen väestökasvu vuosina 1990 2009, % 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kasvu vuodessa % keskim. 1990-luku keskim. 2000-luku Lähde: Tilastokeskus Vuoden 2009 aikana väestö kasvoi jonkin verran edellisvuotta vähemmän sekä kotimaasta että ulkomailta saadun muuttovoiton vähentymisen vuoksi. Myös kuolleiden määrä kasvoi edellisvuodesta selvästi. Vuodesta 2005 lähtien ulkomaista saadun muuttovoiton osuus seudun väestönkasvusta kohosi 35 prosenttiin alkupuolen 15 prosentista. Vastaavasti kotimaisen muuttovoiton osuus väheni 15 prosenttiin 28 prosentista. Luonnollisen väestönkasvun osuus väheni 50 prosenttiin vuosien 2000 2004 lähes 60 prosentista. Kuvio 1.2 Helsingin seudun väestönmuutoksen osatekijät vuosina 1990 2009 12 000 10 000 Muuttovoitto ja -tappio 8 000 6 000 4 000 2 000 Ulkomaat Kotimaa Syntyneiden enemmyys 0-2 000 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 9 (226) 2000-luvun väestönkasvu ei ole ollut tasaista seudun eri kunnissa. Suhteellinen väestönkasvu on ollut keskimääräistä (1,1 %) hitaampaa Helsingissä, Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Kauniaisissa. Jonkin verran keskimääräistä nopeampaa (1,1 1,9 %) kasvu on ollut kerrostalovaltaisista kunnista ssa, lla ja Keravalla sekä pientalovaltaisista kunnista Sipoossa, Tuusulassa ja Vihdissä. Nopeimmin eli keskimäärin 2,1 2,5 % vuodessa kasvaneita kuntia olivat Mäntsälä, Nurmijärvi, Kirkkonummi ja Pornainen. Kuviot 1.3-1.5 Helsingin seudun kuntien väestönmuutos 2000-luvulla, indeksi, vuosi 2000=100 Keskimääräinen kasvu alle 1,0 % vuodessa Keskimääräinen kasvu 1,1 1,9 % vuodessa Indeksi 125 120 115 110 Helsingin seutu Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Indeksi 125 120 115 110 Helsingin seutu Kerava Sipoo Tuusula Vihti 105 105 100 100 95 2000 2002 2004 2006 2008 2010 95 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Keskimääräinen kasvu 2,0 2,5 % vuodessa Indeksi 125 120 115 110 Helsingin seutu Mäntsälä Nurmijärvi Kirkkonummi Pornainen 105 100 95 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 10 (226) 1.1.2 Äidinkieli Kaikissa Helsingin seudun kunnissa suomi on enemmistön äidinkieli. Seudun asukkaista 86 prosenttia on suomenkielisiä, 6 prosenttia ruotsinkielisiä ja 8 prosentilla on jokin muu äidinkieli. Suurimmat vieraskielisten ryhmät ovat venäjä (22 300-1,7 %), viro (14 250-1,1, %), somali (9 400 0,7 %) ja englanti (7 000 0,5 %). Pienin osuus suomenkielisiä on Kauniaisissa (58,5 %) ja Sipoossa (60 %). Kirkkonummella suomenkielisten osuus 78 prosenttia. Näissä kunnissa on myös ruotsinkielisten osuus väestöstä suurin, Sipoossa 38 prosenttia, Kauniaisissa 37,7 prosenttia ja Kirkkonummella 18,2 prosenttia. Nämä kunnat ovat kuitenkin myös ainoita seudun kuntia, joissa suomenkielisten osuus väestöstä on lisääntynyt 2000-luvulla. Ruotsinkielisten osuus taas on hieman kasvanut Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Pornaisissa. Muissa seudun kunnissa ruotsinkielisten osuus on vähentynyt. Kuvio 1.6 Ruotsinkielisten osuus koko väestöstä Helsingin seudun kunnissa 1.1.2000, 2005, ja 2010, % Sipoo Kauniainen Kirkkonummi SEUTU keskim. Pornainen Tuusula Vihti Nurmijärvi Kerava Mäntsälä Järvenpää Hyvinkää 2010 2005 2000 Lähde: Tilastokeskus 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 Osuus koko väestöstä, % Suomenkielisten osuus on vähentynyt eniten Helsingissä, ssa ja lla, ja näissä kunnissa taas vieraskielisten määrä on kasvanut 9-10 prosenttiin väestöstä. Vieraskielisen väestön määrä alkoi kasvaa seudulla aikaisempaa nopeammin 2000-luvun jälkipuoliskolla, vuosittainen kasvu on ollut keskimäärin 11,4 prosenttia vuosina 2005 2009. Suhteellinen kasvu on ollut nopeinta Vihdissä, Mäntsälässä ja Nurmijärvellä, hitainta taas Kauniaisissa, Järvenpäässä ja Sipoossa. Ulkomaalaisväestö keskittyy kuitenkin edelleen selvästi pääkaupunkiseudulle. ssa ja lla vieraskielisen väestön osuuden viime vuosien kasvu on ollut edelleen kehyskuntien keskimääräistä kasvua nopeampaa, vaikka lähtötaso vuonna 2005 oli selvästi korkeampi. Vuoden 2010 alussa vieraskielisen väestön osuus oli korkein Helsingissä, 10,2 prosenttia, lla osuus oli 9,2 prosenttia ja ssa 8,7 prosenttia. Kehyskunnista korkein osuus oli Keravalla, 4,5 prosenttia.

SEHA TR7 11 (226) Kuvio 1.7 Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien osuus koko väestöstä Helsingin seudun kunnissa 1.1.2000, 2005, ja 2010, % SEUTU keskim. Kerava Kirkkonummi Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Vihti Sipoo Tuusula Nurmijärvi Mäntsälä Pornainen 2010 2005 2000 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 Osuus koko väestöstä, % Lähde: Tilastokeskus Pääkaupunkiseudun kunnissa, Kauniaista lukuun ottamatta, on lähes kaikkia suurimpia kieliryhmiä suhteellisesti enemmän kuin näiden kuntien osuus on seudun koko väestöstä. Somalin ja arabiankieliset ovat selkeimmin keskittyneet in, kiinankieliset seen, ja lla taas on seudun kunnista suurin väestöosuus viron-, albanian ja kurdinkielisiä. Venäjänkielisten osuus vieraskielisistä on suurin lla, 23 prosenttia, Helsingissä 22 prosenttia ja ssa 16 prosenttia. Vironkielisten osuus on lla 15 prosenttia sekä ssa ja Helsingissä 11 prosenttia. Somalinkielisten osuus Helsingin vieraskielisistä on 10 prosenttia, lla 9 prosenttia ja ssa 7 prosenttia. Kaikissa kehyskunnissa, paitsi Pornaisissa, venäjän- ja vironkieliset ovat suurimmat vieraskielisten ryhmät. Näiden kielten osuus vieraskielisistä vaihtelee kehyskunnissa 35 50 prosentin välillä. Sen sijaan seudun 9 400 hengen somaliväestö asuu lähes kokonaan Helsingissä, ssa ja lla, lukuun ottamatta Järvenpäätä, jossa heitä asuu 70. Vietnaminkielisiä asuu seudulla 2 800, ja heistä Järvenpäässä 110, Hyvinkäällä 66 ja Keravalla 52. Muut suurimmat kieliryhmät ovat Hyvinkäällä albania ja persia, Keravalla turkki ja arabia, Kirkkonummella albania ja englanti. Englannin- ja thainkieliset ovat venäjän ja viron jälkeen suurimpana ryhmänä Nurmijärvellä, Tuusulassa, Vihdissä, Mäntsälässä ja Sipoossa. Vieraskielisen väestön määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan seudun kunnissa vuoteen 2025 mennessä. Ennusteen mukaan vieraskieliset keskittyvät jatkossakin pääkaupunkiseudulle, jonka väestöstä ennakoidaan olevan lähes 20 prosenttia vieraskielisiä vuonna 2030, kun kehyskunnissa osuus olisi keskimäärin viisi prosenttia.

SEHA TR7 12 (226) Taulukko 1.1. Väestö äidinkielen mukaan vuodenvaihteessa 2009/2010, suurimmat kieliryhmät Äidinkieli Helsingin seutu Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Kerava Sipoo Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Tuusula Vihti Kaikki kielet 1 335 366 583 350 244 330 197 636 8 617 45 270 38 708 33 833 36 509 19 747 39 628 5 067 18 036 36 766 27 869 suomi, saame 1 146 790 488 579 202 776 173 870 5 043 43 314 37 283 31 941 28 451 19 274 38 361 4 903 10 804 35 423 26 768 ruotsi 80 966 35 198 20 314 5 797 3 248 357 328 376 6 629 178 495 107 6 848 621 470 Kotim. kielet 1 227 756 523 777 223 090 179 667 8 291 43 671 37 611 32 317 35 080 19 452 38 856 5 010 17 652 36 044 27 238 Muut kielet 107 610 59 573 21 240 17 969 326 1 599 1 097 1 516 1 429 295 772 57 384 722 631 venäjä 22 354 13 106 3 302 4 204 26 328 179 374 267 52 146 15 89 144 122 viro 14 249 7 038 2 577 2 606 53 271 198 288 354 89 252 10 108 161 244 somali 9 417 6 168 1 579 1 575 - - 70 - - - - - - - - englanti 6 961 4 060 1 600 674 38 82 64 72 148 17 59 11 30 52 54 arabia 4 878 2 753 1 007 793-52 55 100 25-24 - - 33 15 kiina 4 216 2 194 1 387 411 14 82 27 29 27-13 - - 19 - albania 3 515 854 1 020 1 196 15 187 23 35 162 - - - - 14 - kurdi 3 158 1 713 682 648-20 14 34 13-17 - - - - vietnam 2 806 1 109 598 807-66 110 52 12 - - - 10 34 - turkki 2 541 1 262 397 574-47 45 110 26-12 - 12 20 22 espanja 2 491 1 647 420 228 11 25 34 36 25-24 - - 19 11 saksa 2 423 1 424 542 173 19 22 34 33 47 11 36-20 34 24 persia 1 966 1 061 484 247 29 114-3 10 - - - - - - thai 1 941 921 269 400-31 35 67 30 34 41-20 64 26 ranska 1 816 1 263 284 157-18 17 16 23 - - - - - - bengali 1 201 750 280 161 - - - - - - - - - - - italia 1 011 648 166 106-15 18-15 - - - - 12 - Muu kielet 20 666 11 602 4 646 3 009 85 234 169 255 242 44 121 11 63 93 92 - =vähemmän kuin 10 Lähde: Tilastokeskus 1.1.3 Väestön ikärakenne Helsingin seudun väestö on keskimäärin nuorempaa kuin koko maan väestö. Seudun väestön keski-ikä, 38,9 vuotta oli 2,4 vuotta koko maan väestön keski-ikää nuorempi vuodenvaihteessa 2009/2010. Erityisesti vanhimpia ikäluokkia on Helsingin seudulla koko maata pienempi osuus, mutta myös nuorten aikuisten keskittyminen erityisesti pääkaupunkiseudulle alentaa seudun väestön keski-ikää. Alle 18-vuotiaiden osuus sen sijaan on lähes sama kuin koko maassa. Kuvio 1.8 Helsingin seudun ja koko maan väestön ikä- ja sukupuolirakenne vuodenvaihteessa 2009/2010 90-94 80-84 70-74 60-64 50-54 40-44 30-34 20-24 10-14 0-4 -5,0-2,5 0,0 2,5 5,0 Suomi keskim. Naiset Miehet Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 13 (226) Helsingin seudun kunnat poikkeavat kuitenkin toisistaan huomattavasti. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä nuorten aikuisten osuus on selvästi keskimääräistä suurempi, ja lasten osuus pienempi. Lasten ja lasten vanhempien ikäluokat ovat taas suurimpia nopeasti kasvaneissa pientalovaltaisissa kunnissa, joissa taas nuorten aikuisten osuus on huomattavan pieni. Väestön ikärakenne painottuu taas keskimääräistä enemmän vanhempiin ikäluokkiin pääradan varren kerrostalovaltaisemmissa kunnissa, Hyvinkäälle, Järvenpäähän ja Keravalle, joissa esikaupunkimainen väestönkasvu alkoi maaseutumaisempia kuntia aikaisemmin. Kuviot 1.9 1.10 Pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun väestön ikä- ja sukupuolirakenne vuodenvaihteessa 2009/2010 ja 90-94 80-84 70-74 60-64 50-54 40-44 30-34 20-24 10-14 0-4 -5,0-2,5 0,0 2,5 5,0 Seutu keskim. Naiset Miehet 90-94 80-84 70-74 60-64 50-54 40-44 30-34 20-24 10-14 0-4 -5,0-2,5 0,0 2,5 5,0 Seutu keskim. Naiset Miehet Kuviot 1.11 1.12 Kehyskuntien ja koko Helsingin seudun väestön ikä- ja sukupuolirakenne vuodenvaihteessa 2009/2010 Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen Sipoo, Tuusula ja Vihti Hyvinkää, Järvenpää, Kerava 90-94 80-84 70-74 60-64 50-54 40-44 30-34 20-24 10-14 0-4 -5,0-2,5 0,0 2,5 5,0 Seutu keskim. Naiset Miehet 90-94 80-84 70-74 60-64 50-54 40-44 30-34 20-24 10-14 0-4 -5,0-2,5 0,0 2,5 5,0 Seutu keskim. Naiset Miehet Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 14 (226) 1.1.4 Väestöennuste Koko Helsingin seudun ennuste on laadittu Helsingin kaupungin tietokeskuksessa vuonna 2009. Tilastokeskus ennustaa koko seudun väkiluvun olevan noin 16 000 henkeä eli prosentin matalampi vuonna 2030 kuin tässä käytetty ennuste. Helsingin, n ja n ennusteina käytetään näissä kunnissa laadittuja väestöennusteita, muissa kunnissa käytetään Tilastokeskuksen ennustetta. Tilastokeskuksen kuntatasoisessa ennusteessa Helsingin ja n kasvu on jonkin verran hitaampaa kuin kuntien omat ennusteet. Ero on 2,5 prosenttia vuonna 2030. n kaupungin laatima ennuste on lähempänä Tilastokeskuksen ennustetta. Taulukko 1.2 Helsingin seudun väkiluku kunnittain 1.1.1990 2010 ja ennuste vuoteen 2030 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 490 629 515 765 551 123 559 046 583 350 602 592 623 066 644 142 662 884 169 851 186 507 209 667 227 472 244 330 262 940 279 743 294 955 309 006 152 262 164 376 176 386 185 429 197 636 208 914 220 028 230 337 239 348 Kauniainen 7 897 8 305 8 549 8 465 8 617 8 725 8 961 9 263 9 559 Hyvinkää 39 992 41 089 42 325 43 523 45 270 47 118 48 864 50 528 51 978 Järvenpää 30 819 34 282 35 459 37 328 38 708 40 030 41 556 43 082 44 431 Kerava 27 155 29 298 30 137 31 361 33 833 36 729 39 118 41 246 43 020 Kirkkonummi 24 861 27 046 29 275 32 772 36 509 40 720 44 231 47 260 49 625 Mäntsälä 14 497 15 567 16 363 17 899 19 747 21 754 23 514 25 095 26 406 Nurmijärvi 27 412 29 921 32 335 36 568 39 628 42 260 44 745 47 056 48 981 Pornainen 3 049 3 693 4 041 4 569 5 067 5 605 6 089 6 513 6 861 Sipoo 14 577 15 328 17 160 18 444 18 036 19 894 21 487 22 991 24 228 Tuusula 27 153 28 677 31 168 34 513 36 766 39 122 41 304 43 333 45 030 Vihti 21 088 22 716 23 611 25 561 27 869 30 621 32 953 35 034 36 735 Pääkaupunkiseutu 820 639 874 953 945 725 980 412 1 033 933 1 083 171 1 131 798 1 178 697 1 220 797 Kehysalue * 230 603 247 617 261 874 282 538 301 238 320 097 338 790 355 418 370 938 Kehysalue -TK** 301 238 323 853 343 861 362 138 377 295 Helsingin seutu 1 051 242 1 122 570 1 207 599 1 262 950 1 335 238 1 403 268 1 470 588 1 534 115 1 591 735 Koko maa 4 974 383 5 098 754 5 171 302 5 236 611 5 351 427 5 482 662 5 611 066 5 730 524 5 832 336 Keskimääräinen vuosimuutos, % * 1990-94 1995-99 2000-04 2005-09 2010-14 2015-19 2020-24 2025-30 1,0 1,4 0,3 0,8 0,7 0,7 0,7 0,6 2,0 2,5 1,7 1,5 1,5 1,3 1,1 1,0 1,6 1,5 1,0 1,3 1,1 1,1 0,9 0,8 Kauniainen 1,0 0,6-0,2 0,4 0,3 0,5 0,7 0,6 Hyvinkää 0,5 0,6 0,6 0,8 0,8 0,7 0,7 0,6 Järvenpää 2,2 0,7 1,1 0,7 0,7 0,8 0,7 0,6 Kerava 1,6 0,6 0,8 1,6 1,7 1,3 1,1 0,9 Kirkkonummi 1,8 1,6 2,4 2,3 2,3 1,7 1,4 1,0 Mäntsälä 1,5 1,0 1,9 2,1 2,0 1,6 1,3 1,0 Nurmijärvi 1,8 1,6 2,6 1,7 1,3 1,2 1,0 0,8 Pornainen 4,2 1,9 2,6 2,2 2,1 1,7 1,4 1,1 Sipoo 1,0 2,4 1,5 1,8 2,1 1,6 1,4 1,1 Tuusula 1,1 1,7 2,1 1,3 1,3 1,1 1,0 0,8 Vihti 1,5 0,8 1,7 1,8 2,0 1,5 1,3 1,0 Pääkaupunkiseutu 1,3 1,6 0,7 1,0 1,0 0,9 0,8 0,7 Kehysalue * 1,5 1,2 1,6 1,5 1,3 1,2 1,0 0,9 Kehysalue -TK** 1,5 1,2 1,1 0,8 Helsingin seutu 1,4 1,5 0,9 1,1 1,0 1,0 0,9 0,8 Koko maa 0,5 0,3 0,3 0,4 0,5 0,5 0,4 0,4 * Helsingin seudun ennusteesta vähennetty Pääkaupunkiseudun kuntien ennuste ** Tilastokeskuksen kunnittaisten ennusteiden summa

SEHA TR7 15 (226) Pääkaupunkiseudun väkiluku ylitti miljoonan rajan vuonna 2007 ja kehyskuntien yhteenlasketun väestön määrä kasvoi 300 000:een vuoden 2009 aikana. Pääkaupunkiseudun ennustetaan kasvavan vajaalla 200 000 hengellä, 18 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Kehyskuntien väkiluku kasvuksi ennustetaan 70 000 henkeä, 23 prosenttia. Helsingin väkiluku kasvaa 80 000 hengellä, 65 000 ja 42 000 henkeä vuoteen 2030 mennessä. Kehyskunnista eniten kasvaa Kirkkonummi, 13 000 henkeä, ja Nurmijärvi, Kerava, Vihti ja Tuusula kasvavat 8 000 9 000 hengellä. Suhteellisesti nopeimmin kasvavat vuosina 2010 2030 Kirkkonummi (36 %), Pornainen (35 %), Sipoo (34 %) ja Mäntsälä (34 %). Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään ja Kauniaisten kasvun ennustetaan jäävän alle 15 prosentin. Kuvio 1.13 Väkiluku Helsingin seudulla 1.1.1990 2010 ja ennuste vuoteen 2030 700 000 600 000 500 000 Väkiluku 400 000 300 000 Kehyskunnat 200 000 100 000 0 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus Kuviot 1.14 15 Väkiluku Helsingin seudun kehyskunnissa 1.1.1990 2010 ja ennuste vuoteen 2030 60 000 60 000 50 000 50 000 40 000 40 000 Väkiluku 30 000 20 000 Hyvinkää Järvenpää Kerava Mäntsälä Pornainen Sipoo Väkiluku 30 000 20 000 Kauniainen Kirkkonummi Nurmijärvi Tuusula Vihti 10 000 10 000 0 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 0 199019952000200520102015202020252030 Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus

SEHA TR7 16 (226) Päivähoitoikäisten, 0-6-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan seudulla lähes 12 000 hengellä vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2030 määrän ennustetaan olevan 18 700 henkeä, 17 prosenttia, nykyistä korkeampi. Suhteellisesti nopeinta kasvu on vuoteen 2020 mennessä Sipoossa (23 %), Pornaisissa (19 %), Keravalla (16 %) ja Helsingissä (16 %). Hitainta kasvun ennustetaan olevan Kauniaisissa (3,4 %), Järvenpäässä (3,5 %) ja Nurmijärvellä (5,8 %). Peruskouluikäisten, 7-15-vuotiaiden määrä kasvaa seudulla 6 300 hengellä vuoteen 2020 mennessä, minkä jälkeen kasvu nopeutuu. Vuonna 2030 kouluikäisiä on 21 500, 16 prosenttia nykyistä enemmän. Tällä vuosikymmenellä Helsingin, Järvenpään ja Kauniaisten koululaisten määrä alenee vähän, mutta Helsingissä alkaa nopea kasvu 2020-luvulla. Vuoteen 2030 mennessä suhteellisesti eniten kasvavat Kirkkonummi (33 %), Pornainen (30 %), Mäntsälä (29 %), Sipoo (29 %), Vihti (27 %) ja Kerava (26 %). Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Kauniaisissa kasvu jää alle 10 prosentin. Lukio- ja ammattiopetusikäisten, 16 18-vuotiaiden määrä alkaa vähetä seudulla jo ensi vuonna. Vuonna 2019 ikäluokan koko on yli 5 000 eli noin 11 prosenttia nykyistä pienempi. Vastaava kehitys tapahtuu koko maassa. Seudun kunnista vain Kirkkonummella, Mäntsälässä, Pornaisissa tämän ikäluokan koko on selvästi nykyistä suurempi vuonna 2020. Yli 65-vuotiaiden määrä alkaa kasvaa nopeasti 2010-luvulla ja vuonna 2020 seudulla on tämän ikäisiä jo 50 prosenttia nykyistä enemmän. Kasvu jatkuu, ja vuonna 2030 määrä on jo lähes kaksinkertainen. Tällä vuosikymmenellä suhteellinen kasvu on nopeinta Kirkkonummella (82 %), Keravalla (79 %), Vihdissä (75 %) ja Järvenpäässä (74 %). Suhteellisesti hitaimmin kasvavat Sipoo, ja Kauniainen, alle 40 prosenttia. Vanhushuoltosuhde on nyt edullisin Kirkkonummella, ssa, Järvenpäässä ja lla, joissa on nyt 0,15 0,16 yli 65-vuotiasta työikäistä (15-64-v.) kohti. Heikoin huoltosuhde on Kauniaisissa (29 %), ja Helsingissä, Mäntsälässä, Sipoossa ja Hyvinkäällä huoltosuhde on yli 0,2. Näissä kunnissa suhteellinen kasvu tällä vuosikymmenellä on kuitenkin keskimääräistä hitaampaa, ja nopeimmin huoltosuhde heikkenee vuoteen 2030 mennessä Järvenpäässä, Keravalla, Kirkkonummella ja Vihdissä. Kuvio 1.16 Vanhushuoltosuhde (yli 65-vuotiasta/15 64-vuotiasta kohti) 1.1.2010 sekä ennuste 2020 ja 2030 Kauniainen KOKO MAA Hyvinkää Kerava Järvenpää Mäntsälä Vihti Tuusula Nurmijärvi SEUTU keskim. Kirkkonummi Sipoo Pornainen 0,00 0,10 0,20 0,30 0,40 0,50 yli 65-vuotiaat / 15-64-vuotiaat 2010 2020 2030 Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus

SEHA TR7 17 (226) 1.1.5 Ulkomaalaisväestön ennuste Asukkaan äidinkieli on suunnittelun kannalta tärkeämpi käsite kuin kansalaisuus. Kieli heijastaa kansalaisuuden vaihtumisenkin jälkeen asukkaan taustaa ja kulttuuria. Kieli on kansalaisuutta tavallisempi väestötilastojen muuttuja, ja sitä tarvitaan myös työmarkkinoiden ja palvelujen suunnitteluun. Helsingin seudulle laadittiin vieraskielisen väestön ennuste vuosiksi 2010 2030. Ennustetta varten vieraskielinen väestö jaettiin kahdeksaan ryhmään. Vieraskielinen väestö keskittyy kantaväestöä enemmän pääkaupunkiseudulle. Seudun 107 600 hengen vieraskielisestä väestöstä asuu vain 8 500 kehyskunnissa, ja siksi ennuste laadittiin pääkaupunkiseudun kuntiin erikseen ja kehyskunnille yhteisenä. Äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien määrän ennustetaan kasvavan Helsingin seudulla nykyisestä 100 000:sta 245 000:een vuoteen 2030 mennessä. Vieraskielisen väestön osuus kasvaa tänä aikana nykyisestä 8 prosentista 15 prosenttiin koko väestöstä. Vieraskielisten alle 18-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan nykyisestä 23 500:sta 40 000:een 2020-luvun alussa ja 50 000:een vuoteen 2030 mennessä, jolloin 16 prosenttia seudun lapsista olisi taustaltaan vieraskielisiä. Seudun koko työikäisen (tässä 18 64-vuotiaat) väestön määrä kasvaa seudun yleisen väestöennusteen mukaan noin 80 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä lähinnä vieraskielisen väestön ansiosta. Vieraskielisten työikäisten määrän ennustetaan kasvavan nykyisestä 75 000:sta noin 100 000:lla, kun taas ns. kantaväestön 18 64-vuotiaiden määrä vähenee noin 17 000:lla vuoteen 2030 mennessä, ja määrä kääntyy laskuun jo vuoden 2011 aikana. Vuonna 2030 seudun työikäisestä väestöstä lähes viidennes (18 %) on taustaltaan vieraskielisiä. Koska ulkomailta muuttaneet ovat voittopuolisesti nuoria, eläkeikäisten osuus vieraskielisistä on vain kolme prosenttia, kun taas seudun kantaväestöstä lähes 14 prosenttia on 65 vuotta täyttäneitä. Vieraskielisten yli 65- vuotiaiden määrän ennustetaan kuitenkin kasvavan nopeasti nykyisestä 3 200:sta 8 000:een vuonna 2020 ja vuonna 2030 eläkeikäisten määrä kohoaa jo 20 000:een henkeen. Helsingissä, ssa ja lla vieraskielisen väestön osuus kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä nykyisestä 8,5 10 prosentista, jolloin näissä kaupungeissa vieraskielisten osuus lähenee jo viidesosaa väestöstä. Kehyskuntien keskimääräisen vieraskielisten osuuden arvioidaan kasvavan tänä aikana nykyisestä vajaasta kolmesta viiteen prosenttiin. Kuvio 1.17 Vieraskielisen väestön osuus alueen väestöstä 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010-2030 25,0 20,0 15,0 Kehyskunnat Seutu keskim. % 10,0 5,0 0,0 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja kaupungin taloussuunnittelu, tietopalvelu

SEHA TR7 18 (226) Vuoteen 2030 mennessä venäjänkielisten määrä kasvaa seudulla lähes 50 000 asukkaaseen, Baltian kieliryhmä 36 000 asukkaaseen ja muun Euroopan kieliryhmät kasvavat 54 000:een. Afrikan ja Lähi-idän kieliryhmien yhteenlaskettu määrä kasvaa lähes 60 000 asukkaaseen ja muun Aasian ryhmä kasvaa yli 40 000 asukkaaseen. Kieliryhmien jakautuminen seudun eri kuntiin ennustettiin perustuen olettamaan, että alueille tyypilliset eri väestöryhmien muutot pysyvät samansuuntaisina kuin aikaisempina vuosina, eikä ennusteessa tehty oletuksia väestönkehityksen tasoittumisesta esimerkiksi kuntien välisten väestön asuttamis- tai rakentamissopimusten perusteella. Helsingissä ennustetaan vieraskielisen väestön painottuvan nykyistä enemmän Afrikan ja Aasian kieliryhmiin, vaikka venäjä säilyykin suurimpana. ssa Muun Aasian ja Baltian kielet kasvavat suurimmiksi ryhmiksi, mutta lla taas venäjänkielisten asema korostuu entisestään, kun taas erityisesti afrikkalaisten osuus pienenee. Kehysalueella Baltian kieliryhmän osuus kasvaa selvästi suurimmaksi. Kauniaisissa Baltian, Länsi- Euroopan ja venäjän kieliryhmien ennustetaan kasvavan vallitseviksi. 1.2 Muuttoliike Helsingin seudun väestönkasvu on viime vuosina perustunut aikaisemmasta poiketen ulkomaalaisten lisääntyneisiin muuttoihin. Vuodesta 2003 alkaen ulkomailta saatu muuttovoitto on ollut suurempaa kuin kotimainen. Osittain kyseessä on myös seudun laajeneminen, seutu on menettänyt muuttotappiona eniten väestöään Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen lähikuntiin. Seudun muuton dynamiikka on pääsääntöisesti ollut sama jo vuosikymmenten ajan, saa seudun ulkopuolisesta Suomesta ja ulkomailta tulevista enemmistön, ja taas menettää väestöä muuttotappiona sekä muulle Pääkaupunkiseudulle että kehyskuntiin. ja taas saavat muuttajia sekä Helsingistä että muusta Suomesta ja menettävät muuttotappiona väestöä kehyskuntiin. Laajeneva seutu eli aiemmin mainitut alueet saavat taas muuttovoittoa kehyskunnista. Kuvio 1.18 Lähtömuutto pääkaupunkiseudun kunnista 1998 2008, osuus suunnan mukaan, % Kauniainen 0,0 25,0 50,0 75,0 100,0 Osuus lähtömuutosta, % Lähde: Tilastokeskus Muu PKS Kehyskunnat Muu Suomi Ulkomaat

SEHA TR7 19 (226) Kuvio 1.19 Tulomuutto Helsingin seudun kehyskuntiin 1998 2008, osuus suunnan mukaan, % Kirkkonummi Sipoo Nurmijärvi Vihti Tuusula Kerava Pornainen Järvenpää Mäntsälä Hyvinkää 0,0 25,0 50,0 75,0 100,0 Osuus tulomuutosta, % Pääkaupunkiseutu Muut kehyskunnat Muu Suomi Ulkomaat Lähde: Tilastokeskus Viime vuosien talouden taantuma on vähentänyt asuntorakentamista, ja Helsingin muuttotappio seudun muihin kuntiin on vähentynyt. Tämä on vähentänyt erityisesti n ja kehyskuntien muuttovoittoa. n ja n muuttotappio kehyskuntiin ei ole kuitenkaan samassa määrin vähentynyt, ja koska kehyskunnista ei ole myöskään muutettu aikaisemmassa määrin kauemmas, kehyskuntien yhteenlaskettu muuttovoitto on toistaiseksi säilynyt lähes 2000-luvun keskimääräisellä tasolla. Kuviot 1.20 1.23 Helsingin seudun alueiden muuttovoitto ja -tappio eli nettomuutto muuttosuunnan mukaan 1998 2009 8 000 6 000 4 000 2 000 0-2 000-4 000 Ulkomaat Muu Suomi Kehyskunnat Muu PKS Nettomuutto -6 000 1998 2000 2002 2004 2006 2008

SEHA TR7 20 (226) 3 000 2 000 1 000 0-1 000 Ulkomaat Muu Suomi Muu seutu Nettomuutto -2 000 1998 2000 2002 2004 2006 2008 3 000 2 000 1 000 0-1 000 Ulkomaat Muu Suomi Muu seutu Nettomuutto -2 000 1998 2000 2002 2004 2006 2008 5 000 Kehyskunnat 4 000 3 000 2 000 1 000 0-1 000 Ulkomaat Muu Suomi Muu PKS Nettomuutto -2 000 1998 2000 2002 2004 2006 2008 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 21 (226) 1.3 Asuntokunnat ja perheet Helsingin seudun asuntokuntien keskikoko on 2,1 henkeä, lähes sama kuin Suomessa keskimäärin. poikkeaa selvästi muista kunnista, siellä asunnossa asuu keskimäärin 1,9 asukasta. ssa keskikoko on suurin kerrostalovaltaisista seudun kunnista, 2,3 henkeä. Suurimmat asuntokunnat ovat pientalovaltaisimmissa Pornaisissa (2,8), Nurmijärvellä ja Sipoossa. Kuvio 1.24 Asuntokuntien keskikoko, henkilöä/asunto, vuodenvaihteessa 2008/2009 Pornainen Nurmijärvi Sipoo Kauniainen Kirkkonummi Mäntsälä Tuusula Vihti Järvenpää Kerava KOKO MAA Hyvinkää Seutu keskim. Lähde: Tilastokeskus 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 henkilöä / asunto Helsingissä joka toisessa asunnossa asuu vain yksi henkilö, ja joka neljäs helsinkiläinen asuu yksin. Yhden ja kahden hengen asuntokuntien osuus nousee jo 80 prosenttiin kaikista asuntokunnista. Yksin ja kaksinasuvien osuus vähenee perheasuntojen osuuden kasvaessa. Kuvio 1.25 Yksin- ja kaksinasuvien osuus kaikista asuntokunnista vuodenvaihteessa 2008/2009, % KOKO MAA Seutu keskim. Hyvinkää Kerava Järvenpää Vihti Mäntsälä Kauniainen Tuusula Kirkkonummi Nurmijärvi Sipoo Pornainen % 0,0 25,0 50,0 75,0 100,0 Yksinasuvat Kaksinasuvat Lähde: Tilastokeskus Viidesosa asuntokunnista on vanhusasuntokuntia, eli asuntoja, joissa asuu vähintään yksi yli 65-vuotias. Kauniaisissa vanhusasuntokuntia on lähes kolmasosa ja Sipoossa, Mäntsälässä ja Hyvinkäällä lähes neljännes. Matalimmat osuudet ovat ssa, Kirkkonummella ja lla (17 18 %). Vain Kauniaisissa vanhusasuntokuntien osuus on suurempi kuin koko maassa keskimäärin.

SEHA TR7 22 (226) Lapsiperheet, eli perheet, joissa asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi, ovat harvinaisempia niissä kunnissa, joissa asuntokanta on pienasunto- ja kerrostalovaltaisin. Koska uusiin asuntoihin muuttaa paljon lapsiperheitä, nopeasti kasvaneissa kunnissa on paljon lapsiperheitä. Suurimmat osuudet ovat Pornaisissa, Nurmijärvellä ja Kirkkonummella. Kuvio 1.26 Perhe- ja asuntokuntarakenne seudun kunnissa vuodenvaihteessa 2008/2009 Pornainen Nurmijärvi Kirkkonummi Sipoo Tuusula Mäntsälä Vihti Kauniainen Järvenpää Kerava Hyvinkää Helsingin seutu KOKO MAA 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Osuus asuntokunnista, % Lähde: Tilastokeskus Lapsiperheitä Muut Vanhusasuntokuntia Suuret lapsiperheet sijoittuvat pientalovaltaisimpiin kuntiin, poikkeuksena Kauniainen, jossa asuntojen keskikoko on kerrostaloissakin suuri. Muissa kerrostalovaltaisissa kunnissa suuria lapsiperheitä on koko maan keskiarvoa pienempi osuus. Kuvio 1.27 Vähintään kolmelapsisten perheiden osuus perheistä, joissa lapsia (myös yli 18-vuotiaat lapset) vuodenvaihteessa 2008/2009, % Pornainen Kauniainen Mäntsälä Sipoo Nurmijärvi Vihti Kirkkonummi Tuusula KOKO MAA Hyvinkää Helsingin seutu Järvenpää Kerava Lähde: Tilastokeskus 0,0 10,0 20,0 30,0 Osuus lapsiperheistä, %

SEHA TR7 23 (226) Yksinhuoltajuus on Helsingin seudulla koko maata yleisempää. Seudun lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä 23 prosenttia lapsiperheistä, koko maassa 20 prosenttia. Seudun lapsista 20 prosenttia asuu yksinhuoltajaperheissä, koko maassa 17 prosenttia. Yksinhuoltajaperheiden ja yksinhuoltajaperheissä asuvien lasten osuus on Helsingissä selvästi muuta seutua korkeampi. Helsingissä lähes 30 prosenttia lapsiperheitä on yksinhuoltajaperheitä, ja alle 18-vuotiaista helsinkiläislapsista yli neljännes asuu yksinhuoltajaperheissä. Myös lla, Keravalla, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä yksinhuoltajaperheiden osuus on koko maan keskiarvoa korkeampi. Pientalovaltaisissa kunnissa on yksinhuoltajaperheitä keskimääräistä pienempi osuus, vähiten Pornaisissa ja Sipoossa. Kuvio 1.28 Yksinhuoltajaperheiden ja yksinhuoltajaperheissä asuvien lasten osuus kaikista lapsiperheistä ja lapsista vuodenvaihteessa 2008/2009, % Kerava Helsingin seutu Järvenpää Hyvinkää KOKO MAA Kauniainen Vihti Tuusula Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Sipoo Pornainen Lapsia Perheitä 0,0 10,0 20,0 30,0 Osuus lapsiperheistä ja lapsista, % Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 24 (226) 2. Palvelut Palveluja tarkastellaan palvelujen käyttäjämäärien kehityksen, viimeiset 5 vuotta, kustannusten ja tyytyväisyyden näkökulmista. Joistain palveluista on tehty myös palvelutarvelaskelmia vuosille 2015 ja 2025. Palvelujen käyttö Palvelujen käyttötiedot on otettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sotkanet-tietopalvelusta (www.sotkanet.fi), Opetushallituksen Wera-tietopalvelusta (www.data.oph.fi/wera/wera), Tilastokeskuksen Statfintilastotietopalvelu (www.tilastokeskus.fi), Suurten kaupunkien sosiaalitoimen palveluvertailuista (Kuusikko työryhmät, www.kuusikkokunnat.fi) ja Kelasta (www.kela.fi). Näiden tietolähteiden internet-sivuilta löytyvät mm. tarkat käsitemääritelmät luvussa esitetyistä palvelujen käyttöä kuvaavista indikaattoreista. Palvelutarvelaskelmat Palvelujen projektioita laskettaessa on väestöennusteena käytetty pääkaupunkiseudun kunnista niiden omaa ennustetta ja kehyskunnista Tilastokeskuksen ennustetta. Tilastokeskuksen ennuste ei ota huomioon kuntiin suunniteltua asuinrakennustuotantoa, joten se usein antaa erilaisen kuvan kuntien väestönkasvusta kuin kuntien omat ennusteet. Tässä työssä on kuitenkin jouduttu käyttämään kehyskunnista Tilastokeskuksen ennustetta, jotta saataisiin mahdollisimman samalla tavalla lasketut väestöennusteet. Projektiot on laskettu viimeisen kolmen vuoden (2006-2008) käyttäjämäärien keskiarvon mukaan ja suhteutettu väestöennusteeseen. Laskelmissa ei ole otettu huomioon mahdollisia organisatorisia, lainsäädännöllisiä tai muita palvelujen tuottamiseen vaikuttavia muutoksia, vaan projektiot kuvaavat miltä tulevaisuus voisi näyttää, jos jatkossa palvelujen käyttö pysyisi nykyisellä tasolla ja väestöennusteet toteutuvat. Palvelutyytyväisyys Palvelutyytyväisyyttä on tarkasteltu Finnish Consulting Groupin, FCG Oy:n Kuntapalveluiden laatu- ja Kaupunkipalvelututkimusten avulla. Tutkimuksissa kartoitettiin kaikkien kuntalaisten mielipiteitä palveluista. Jos kysytään vain palveluja käyttäneiltä, niin vastaukset voivat olla erilaiset. Kuntalaisilta tiedusteltiin mielipiteitä noin 70 palvelusta tai asiasta kysymyksellä: "Jos ajattelette elämistä asuinkunnassa yleensä, miten hyvin seuraavat asiat on hoidettu?". Vastausvaihtoehdot olivat asteikolla 1-5 "Erittäin hyvin", "Melko hyvin", "En osaa sanoa", "Melko huonosti" ja "Erittäin huonosti". Erittäin hyvin ja Melko hyvin on tässä tarkastelussa yhdistetty kuvaamaan tyytyväisten osuutta ja Erittäin huonosti ja Melko huonosti kuvaavat tyytymättömien osuutta. Helsingin seudun 14 kunnasta kahdeksan on ollut tutkimuksissa mukana eri vuosina ja raportin kuvioihin on otettu viimeisimmät tiedot. ei ole osallistunut tutkimuksiin, mutta on yhteistyössä FCG:n kanssa sisällyttänyt omaan palvelututkimukseensa samanlaisen tutkimusosion. Palvelujen kustannukset Palvelujen kustannuksia tarkastellaan viimeisimmän olemassa olevan vertailukelpoisen aineiston avulla. Kustannustiedot ovat vuodelta 2008. Heikki Helinin palvelujen kustannustarkastelujen mukaan kuntien eri toimintojen kustannusten muutokset ovat vuositasolla vähäisiä. Kun lasketaan jonkin toiminnon kustannukset euroina asukasta kohti ja asetetaan kaupungit sen mukaan järjestykseen, ei kaupunkien asema suhteessa toisiin kaupunkeihin paljon muutu vuodessa. (Helin, Heikki: Suurten suuret menot? Suurten kaupunkien palvelukustannukset 2008. Helsingin kaupungin tietokeskus 2009) Peruskoulun ja lukion osalta vertaillaan oppilaskohtaisia kustannuksia Opetushallituksen tilaston luvuilla. Sosiaali- ja terveystoimen osalta vertaillaan Sotkanetistä saatavissa olevia palvelujen käyttökustannuksia. Erot kuntien toimintojen organisoinnissa ovat kasvaneet, minkä vuoksi kuntien kustannusten vertailu on vaikeutunut. Vaikka vertailussa on ongelmia, ainakin palvelukustannusten tasoa on mahdollista hahmottaa.

SEHA TR7 25 (226) 2.1 Terveyspalvelut Terveyspalveluissa tarkastellaan lääkärin ja muun terveydenhuoltohenkilökunnan asiakkaita, erikoissairaanhoidon avohoidon ja laitoshoidon asiakkaita sekä suun terveydenhuollon asiakkaita sekä käyntejä. Lähteenä aineistolle on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. 2.1.1 Perusterveydenhuolto Perusterveydenhuollossa tarkastellaan terveyskeskusten lääkärin potilaita, käyntejä lääkärillä ja muulla terveydenhuoltohenkilökunnalla sekä yksityislääkärikäyntejä. Tiedot kerätään terveyskeskuksittain niin, ne että ilmoitetaan erikseen oman kunnan/kuntien potilaiden käynneistä sekä yhteensä ulkopaikkakuntalaisten käynneistä. Koska ulkokuntalaisten käyntien osalta ei saada tarkkaa kotikuntatietoa, jaetaan terveyskeskuskuntayhtymien osalta ulkokuntalaisten käynnit kuntayhtymään kuuluvien kuntien oman kunnan potilaiden käyntimäärän suhteessa ja lisätään kunkin jäsenkunnan oman kunnan potilaiden käyntimäärään. Terveyskeskusten osalta ulkopaikkakuntalaisten käynnit lisätään suoraan oman paikkakunnan asukkaiden käynteihin ja ilmoitetaan SOTKAnet-kantaan terveyskeskuskunnan omalle kuntakoodille. Lääkäreiden ja muun terveydenhoitohenkilökunnan palvelujen käyttö Helsingin seudulla Mäntsälässä, Tuusulassa ja Nurmijärvellä on suhteessa enemmän kunnallisen terveyskeskuksen lääkärin potilaita kuin koko maassa keskimäärin. Hyvinkäällä ja ssa terveydenhuollon avohoidon potilaita oli vähiten väestömäärään suhteutettuna. Yksityislääkärin palveluita käytetään Helsingin seudulla eniten Kauniaisissa. Myös muissa alueen kunnissa käytettiin yksityislääkäreiden palveluja enemmän kuin koko maassa, poikkeuksena Pornainen. Kuviot 2.1 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat % väestöstä ja yksityislääkärikäynneistä korvausta saaneet % väestöstä vuonna 2008 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat (%) Yksityislääkärikäynneistä korvausta saaneet (%) Mäntsälä Tuusula Nurmijärvi Koko maa Pornainen Järvenpää Kerava Kirkkonummi Sipoo Kauniainen Vihti Hyvinkää 63,3 62,9 62,3 60,9 59,8 59,7 58,4 57,4 54,7 52,3 51,3 50,8 46,8 46,3 44 Kauniainen Vihti Kerava Hyvinkää Järvenpää Tuusula Kirkkonummi Sipoo Nurmijärvi Mäntsälä Koko maa Pornainen 44,9 41,3 39,3 39 38,7 36,3 36,2 35,6 35,5 35,4 35 32,4 30 29,9 27,5 0 10 20 30 40 50 60 70 0 10 20 30 40 50 60 70 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 26 (226) Vertailtaessa perusterveydenhuollon lääkärissä käyntejä Helsingin seudulla Tuusulassa (2,4 lääkärikäyntiä asukasta kohti) ja Keravalla (1,9), lääkärikäyntejä kertyi eniten, ja Helsingissä (1,2) ja Hyvinkäällä (1,1) vähiten. Koko maassa lääkärissä käyntejä oli vuonna 2008 1,6 asukasta kohti ja koko Helsingin seudulla 1,3 käyntiä asukasta kohti. Perusterveydenhuollon muita kuin avohoidon lääkärin käyntejä oli Helsingin seudulla vuonna 2008 2,8 asukasta kohti, koko maassa käyntejä oli 3,2. Muihin Helsingin seudun kuntiin verrattuna Tuusulassa (6,5 käyntiä asukasta kohti) ja Nurmijärvellä (5,1) oli muita käyntejä huomattavasti enemmän ja Sipoossa (1,6) ja Pornaisissa (1,9) vähemmän kuin muissa kunnissa. Kuvio 2.2 Perusterveydenhuollon avohoidon kaikki lääkärissä käynnit ja muut kuin lääkärissäkäynnit asukasta kohti vuonna 2008 Lääkärissä käynnit Muut kuin lääkärissä käynnit Tuusula 2,4 Tuusula 6,5 Kerava Pornainen Mäntsälä Nurmijärvi Järvenpää Koko maa Kirkkonummi Sipoo Helsingin seutu Vihti Kauniainen Hyvinkää 1,9 1,8 1,8 1,7 1,6 1,6 1,5 1,5 1,4 1,3 1,2 1,2 1,2 1,2 1,1 Nurmijärvi Vihti Kirkkonummi Koko maa Hyvinkää Järvenpää Helsingin seutu Kauniainen Mäntsälä Kerava Pornainen Sipoo 4,2 3,5 3,2 3,2 3,0 2,9 2,8 2,8 2,5 2,4 2,4 2,3 1,9 1,6 5,1 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Lääkäreiden ja muun terveydenhoitohenkilökunnan palvelujen käyttö vuoteen 2015 ja 2025 Perusterveydenhuollon palvelutarvelaskelman perusteet: - Lääkärin potilaiden osuus ikäryhmästään viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla - Yksityislääkärikäynneistä korvausta saaneet viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla - Lääkärin luona käynneissä lähtöoletuksena on vuosien 2006 2008 keskiarvo käynneistä - Käyntejä muun terveydenhoitohenkilökunnan luona lähtöoletuksena on vuosien 2006 2008 keskiarvo käynneistä Perusterveydenhuollon lääkärin potilaita oli 655 771 vuonna 2008. Jos lääkärin potilaiden osuus ikäryhmittäin säilyy vuosien 2006 2008 keskitasolla, Helsingin seudulla on lääkärin potilaita 8,4 5 enemmän vuonna 2015 ja 18,8 % enemmän vuonna 2025.

SEHA TR7 27 (226) Perusterveydenhuollon lääkärikäyntejä oli vuonna 2008 noin 1 732 000. Jos lääkärillä käynnit säilyvät vuosien 2006 2008 tasolla, käynnit lisääntyvät 7,6 prosenttia vuoteen 2015 mennessä ja 18,6 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Muun terveydenhoitohenkilökunnan kuin lääkärin luona käytiin vuonna 2008 noin kertaa. neljä miljoonaa kertaa. Muun kuin lääkärin luona käynnit nousevat 1,4 prosenttia vuoteen 2015 mennessä ja 10,8 prosenttia vuoteen 2025, jos käynnit pysyvät vuosien 2006 2008 tasolla. Yksityislääkärikäynneistä korvausta saaneita oli 479 000 vuonna 2008. Jos yksityislääkärikäynneistä korvausta saaneiden määrä pysyy vuosien 2006 2008 keskitasolla, on Helsingin seudulla 500 000 yksityislääkärikäynneistä korvausta saanutta vuonna 2015 ja 548 000 vuonna 2025. Yksityislääkärillä käynnit lisääntyvät vuoteen 2015 mennessä 4,5 prosenttia ja 14,4 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Kuvio 2.3 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat Helsingin seudulla projektio vuoteen 2025 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Kuvio 2.4 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat Helsingin seudulla projektio vuoteen 2025 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 Kirkkonummi Hyvinkää Järvenpää Kerava Kauniainen 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 Nurmijärvi Tuusula Vihti Mäntsälä Sipoo Pornainen 0 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 sekä THL, Sotkanet

SEHA TR7 28 (226) Taulukko 2.1 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat Helsingin seudun kunnissa 31.12.2008 ja projektio vuosille 2015 ja 2025 Lääkärin potilaat Muutos lkm Muutos % 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 111 897 125 159 140 399 13 262 15 239 28 502 11,9 12,2 25,5 268 924 284 022 303 606 15 098 19 584 34 682 5,6 6,9 12,9 Hyvinkää 19 784 22 522 24 152 2 738 1 630 4 368 13,8 7,2 22,1 Järvenpää 22 866 23 991 25 820 1 125 1 829 2 954 4,9 7,6 12,9 Kauniainen 4 470 4 865 4 784 395-81 314 8,8-1,7 7,0 Kerava 19 604 25 674 28 831 6 070 3 157 9 227 31,0 12,3 47,1 Kirkkonummi 20 656 23 821 27 647 3 165 3 826 6 991 15,3 16,1 33,8 Mäntsälä 12 294 14 082 16 245 1 788 2 163 3 951 14,5 15,4 32,1 Nurmijärvi 24 314 26 736 29 771 2 422 3 034 5 457 10,0 11,3 22,4 Pornainen 2 975 3 397 3 947 422 550 972 14,2 16,2 32,7 Sipoo 10 875 10 796 12 476-79 1 681 1 601-0,7 15,6 14,7 Tuusula 22 885 23 604 26 144 719 2 541 3 259 3,1 10,8 14,2 100 187 105 502 116 320 5 315 10 819 16 133 5,3 10,3 16,1 Vihti 14 040 16 566 18 953 2 526 2 387 4 913 18,0 14,4 35,0 Helsingin seutu 655 771 710 736 779 095 54 965 68 359 123 324 8,4 9,6 18,8 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Taulukko 2.2 Perusterveydenhuollon avohoidon kaikki lääkärikäynnit Helsingin seudun kunnissa 31.12.2008 ja projektio vuosille 2015 ja 2025 Perusterveydenhuollon avohoidon Muutos lkm Muutos % kaikki lääkärikäynnit 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 282 775 316 282 354 792 33 507 38 510 72 017 11,8 12,2 25,5 662 076 700 413 748 708 38 337 48 295 86 632 5,8 6,9 13,1 Hyvinkää 47 356 56 724 60 829 9 368 4 105 13 473 19,8 7,2 28,5 Järvenpää 63 109 65 695 70 703 2 586 5 009 7 594 4,1 7,6 12,0 Kauniainen 9 923 11 236 11 049 1 313-187 1 126 13,2-1,7 11,3 Kerava 64 948 68 842 77 309 3 894 8 466 12 361 6,0 12,3 19,0 Kirkkonummi 53 446 60 914 70 698 7 468 9 783 17 252 14,0 16,1 32,3 Mäntsälä 34 067 38 464 44 371 4 397 5 907 10 304 12,9 15,4 30,2 Nurmijärvi 67 692 74 518 82 975 6 826 8 457 15 283 10,1 11,3 22,6 Pornainen 8 957 10 191 11 842 1 234 1 651 2 885 13,8 16,2 32,2 Sipoo 28 172 27 829 32 161-343 4 332 3 989-1,2 15,6 14,2 Tuusula 89 115 84 579 93 683-4 536 9 104 4 568-5,1 10,8 5,1 287 555 309 541 341 283 21 986 31 742 53 728 7,6 10,3 18,7 Vihti 32 899 39 274 44 935 6 375 5 660 12 036 19,4 14,4 36,6 Helsingin seutu 1 732 090 1 864 502 2 045 337 132 412 180 834 313 247 7,6 9,7 18,1 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 29 (226) Taulukko 2.3 Perusterveydenhuollon avohoidon muut kuin lääkärikäynnit Helsingin seudun kunnissa 31.12.2008 ja projektio vuosille 2015 ja 2025 Perusterveydenhuolto Muutos lkm Muutos % muut kuin lääkärilläkäynnit 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 544 076 562 516 631 007 18 440 68 491 86 931 3,4 12,2 16,0 1 841 293 1 870 646 1 999 631 29 353 128 985 158 338 1,6 6,9 8,6 Hyvinkää 134 318 131 192 140 687-3 126 9 495 6 369-2,3 7,2 4,7 Järvenpää 112 274 109 229 117 556-3 045 8 328 5 282-2,7 7,6 4,7 Kauniainen 23 892 25 608 25 181 1 716-427 1 289 7,2-1,7 5,4 Kerava 79 177 63 419 71 218-15 758 7 799-7 959-19,9 12,3-10,1 Kirkkonummi 125 273 129 870 150 728 4 597 20 858 25 455 3,7 16,1 20,3 Mäntsälä 47 578 51 702 59 642 4 124 7 940 12 064 8,7 15,4 25,4 Nurmijärvi 197 250 177 196 197 306-20 054 20 110 56-10,2 11,3 0,0 Pornainen 9 335 10 868 12 629 1 533 1 761 3 294 16,4 16,2 35,3 Sipoo 32 515 33 820 39 085 1 305 5 265 6 570 4,0 15,6 20,2 Tuusula 238 045 235 319 260 648-2 726 25 329 22 603-1,1 10,8 9,5 485 401 527 577 581 678 42 176 54 100 96 277 8,7 10,3 19,8 Vihti 114 667 113 624 129 999-1 043 16 375 15 332-0,9 14,4 13,4 Helsingin seutu 3 985 094 4 042 586 4 416 995 57 492 374 409 431 901 1,4 9,3 10,8 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Taulukko 2.4 Yksityislääkäriltä korvausta saaneet Helsingin seudun kunnissa 31.12.2008 ja projektio vuosille 2015 ja 2025 Yksityislääkärin korvausta saaneet Muutos lkm Muutos % 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 94 889 100 618 112 869 5 729 12 251 17 980 6,0 12,2 18,9 200 983 207 091 221 370 6 108 14 279 20 387 3,0 6,9 10,1 Hyvinkää 17 436 18 125 19 436 689 1 312 2 000 4,0 7,2 11,5 Järvenpää 13 906 14 211 15 294 305 1 083 1 388 2,2 7,6 10,0 Kauniainen 3 835 3 931 3 866 96-66 31 2,5-1,7 0,8 Kerava 13 068 14 153 15 893 1 085 1 741 2 825 8,3 12,3 21,6 Kirkkonummi 12 757 14 035 16 289 1 278 2 254 3 532 10,0 16,1 27,7 Mäntsälä 5 821 6 359 7 336 538 977 1 515 9,2 15,4 26,0 Nurmijärvi 12 628 13 382 14 901 754 1 519 2 273 6,0 11,3 18,0 Pornainen 1 365 1 495 1 737 130 242 372 9,5 16,2 27,2 Sipoo 7 045 6 744 7 794-301 1 050 749-4,3 15,6 10,6 Tuusula 12 933 13 627 15 094 694 1 467 2 161 5,4 10,8 16,7 70 701 74 513 82 154 3 812 7 641 11 453 5,4 10,3 16,2 Vihti 11 403 11 799 13 500 396 1 700 2 097 3,5 14,4 18,4 Helsingin seutu 478 770 500 084 547 534 21 314 47 450 68 764 4,5 9,5 14,4 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 30 (226) Perusterveydenhuollon kustannukset ja tyytyväisyys terveyskeskusten lääkäripalveluihin Perusterveydenhuollon kustannukset ovat pääosin halvemmat Helsingin seudun kunnissa kuin koko maassa keskimäärin. Vain Helsingissä, Hyvinkäällä ja Kauniaisissa kustannukset asukasta kohti ovat kalliimmat kuin koko maassa. Halvimmat perusterveydenhuollon kustannukset ovat Järvenpäässä ja Pornaisissa. Kuvio 2.5 Perusterveydenhuollon avohoidon (pl. hammashuolto) nettokustannukset, /asukas vuonna 2008 Hyvinkää Kauniainen Koko maa Mäntsälä Kirkkonummi Nurmijärvi Kerava Vihti Tuusula Sipoo Järvenpää Pornainen 363 344 332 318 301 301 295 291 286 275 273 267 262 249 218 0 100 200 300 400 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Kuvio 2.6 Kuntalaisten tyytyväisyys terveyskeskuksen lääkäripalveluihin Tuusula 2006 58 11 31 Nurmijärvi 2008 56 10 34 Järvenpää 2008 53 15 32 Kerava 2009 50 20 30 Vihti 2008 47 8 45 Tyytyväinen En osaa sanoa 2009 44 22 34 Tyytym ätön 2008 43 17 40 2008 38 27 35 Hyvinkää 2008 31 15 54 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 31 (226) 2.1.2 Erikoissairaanhoito Erikoissairaanhoidossa tarkastellaan avohoidon käyntimääriä sekä erikseen, psykiatrisen ja somaattisen erikoissairaanhoidon laitoshoidon hoitopäiviä. Erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö Helsingin seudulla Koko maassa erikoissairaanhoidon avohoidossa käydään noin 1,4 kertaa asukasta kohti. Helsingin seudun kunnissa vain Helsingissä käydään enemmän erikoissairaanhoidon avohoidon vastaanotolla kuin koko maassa. Kauniaisissa ja Järvenpäässä käydään muihin seudun kuntiin verrattuna vähemmän erikoissairaanhoidon vastaanotolla. Kuvio 2.7 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit asukasta kohti Helsingin seudulla vuonna 2008 Koko maa Vihti Sipoo Hyvinkää Tuusula Pornainen Mäntsälä Kerava Kirkkonummi Nurmijärvi Järvenpää Kauniainen 1,4 1,4 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 1,2 1,2 1,2 1,1 1,1 1,1 1,1 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 1,4 1,6 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Koko maassa psykiatrisen laitoshoidon hoitopäiviä on 0,3 asukasta kohti. Helsingin seudun kunnista vain Helsingissä potilaita hoidetaan psykiatrisissa laitoksissa enemmän kuin koko maassa. Sipoossa, Pornaisissa ja Kauniaisissa laitoshoitopäiviä on vähiten. Kuvio 2.8 Psykiatrian laitoshoidon laitospäivät asukasta kohti Helsingin seudulla vuonna 2008 0,4 Koko maa Kerava Hyvinkää Tuusula Vihti Mäntsälä Järvenpää Nurmijärvi 0,3 0,3 0,3 0,3 0,3 0,3 0,2 0,2 0,2 0,2 Kirkkonummi 0,2 Sipoo Kauniainen 0,1 0,1 Pornainen 0,1 0,0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKA

SEHA TR7 32 (226) Helsingin seudun kunnissa somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät asukasta kohden ovat pienemmät kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa hoitopäiviä on asukasta kohden 0,7 vuonna 2008. Helsingin seudun kunnista Järvenpäässä oli eniten hoitopäiviä, 0,7 hoitopäivää asukasta kohden. Vähiten hoitopäiviä asukasta kohden oli Tuusulassa ja Helsingissä. Kuvio 2.9 Somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät asukasta kohti Helsingin seudulla vuonna 2008 Koko maa Järvenpää Mäntsälä Hyvinkää Vihti Nurmijärvi Kerava Kauniainen Sipoo Pornainen Kirkkonummi Tuusula 0,7 0,7 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö pääkaupunkiseudulla vuoteen 2015 ja 2025 Erikoissairaanhoidon palvelutarvelaskelman perusteet: - Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit säilyvät viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla - Psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitopäivien määrä säilyy viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla - Somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivien määrä säilyy viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla Erikoissairaanhoidon avohoitokäyntejä oli Helsingin seudulla vuonna 2008 noin 1 721 000. Jos erikoissairaanhoidon avohuollon käynnit pysyvät vuosien 2006-2008 keskimääräisellä tasolla, erikoissairaanhoidon avohuollon tarve on vuonna 2015 noin 5,2 prosenttia ja yli 15 prosenttia korkeampi vuonna 2025. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitopäiviä kertyi noin 414 000 vuonna 2008. Jos psykiatrisen laitoshoidon käyttötaso säilyy vuosien 2006-2008 keskimääräisellä tasolla, psykiatrisessa laitoshoidon tarve on vuonna 2015 noin 14,1 prosenttia ja yli 24,3 prosenttia korkeampi vuonna 2025. Vuonna 2008 somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäiviä oli noin 677 000. Jos hoitopäivät pysyvät vuosien 2006-2008 keskimääräisellä tasolla, erikoissairaanhoidon avohuollon tarve on vuonna 2015 noin 15 prosenttia ja yli 25,6 prosenttia korkeampi vuonna 2025.

SEHA TR7 33 (226) Kuvio 2.10 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit Helsingin seudulla projektio vuoteen 2025 2 500 000 2 000 000 1 500 000 1 000 000 Muut kunnat 500 000 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Taulukko 2.5 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit Helsingin seudulla 31.12.2008 ja projektio vuosille 2015 ja 2025 Erikoissairaanhoidon Muutos lkm Muutos % avohoitokäynnit 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 293 723 317 369 356 011 23 646 38 642 62 288 8,1 12,2 21,2 817 456 843 629 901 799 26 173 58 170 84 343 3,2 6,9 10,3 Hyvinkää 49 091 61 646 66 107 12 555 4 461 17 016 25,6 7,2 34,7 Järvenpää 50 382 43 406 46 715-6 976 3 309-3 667-13,8 7,6-7,3 Kauniainen 9 279 9 435 9 278 156-157 -1 1,7-1,7 0,0 Kerava 39 645 43 181 48 492 3 536 5 310 8 847 8,9 12,3 22,3 Kirkkonummi 41 284 47 235 54 822 5 951 7 586 13 538 14,4 16,1 32,8 Mäntsälä 24 741 27 932 32 222 3 191 4 290 7 481 12,9 15,4 30,2 Nurmijärvi 44 249 46 810 52 122 2 561 5 312 7 873 5,8 11,3 17,8 Pornainen 6 380 6 913 8 033 533 1 120 1 653 8,4 16,2 25,9 Sipoo 26 230 25 265 29 199-965 3 933 2 969-3,7 15,6 11,3 Tuusula 47 731 50 089 55 481 2 358 5 391 7 750 4,9 10,8 16,2 234 137 247 145 272 489 13 008 25 343 38 352 5,6 10,3 16,4 Vihti 36 720 40 205 46 000 3 485 5 794 9 280 9,5 14,4 25,3 Helsingin seutu 1 721 048 1 810 261 1 978 768 89 213 168 507 257 720 5,2 9,3 15,0 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 34 (226) Taulukko 2.6 Psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät Helsingin seudulla 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 Psykiatrian laitoshoidon Muutos lkm Muutos % hoitopäivät 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 57 772 67 216 75 400 9 444 8 184 17 628 16,3 12,2 30,5 227 583 246 962 263 991 19 379 17 029 36 408 8,5 6,9 16,0 Hyvinkää 12 439 14 139 15 162 1 700 1 023 2 723 13,7 7,2 21,9 Järvenpää 8 820 12 054 12 973 3 234 919 4 153 36,7 7,6 47,1 Kauniainen 1 137 1 177 1 158 40-20 21 3,5-1,7 1,8 Kerava 10 068 12 423 13 951 2 355 1 528 3 883 23,4 12,3 38,6 Kirkkonummi 6 738 7 239 8 401 501 1 163 1 663 7,4 16,1 24,7 Mäntsälä 4 548 6 098 7 034 1 550 936 2 486 34,1 15,4 54,7 Nurmijärvi 8 953 11 138 12 402 2 185 1 264 3 449 24,4 11,3 38,5 Pornainen 348 765 889 417 124 541 119,9 16,2 155,5 Sipoo 2 916 3 987 4 608 1 071 621 1 692 36,7 15,6 58,0 Tuusula 9 914 12 232 13 549 2 318 1 317 3 635 23,4 10,8 36,7 56 256 70 014 77 194 13 758 7 180 20 938 24,5 10,3 37,2 Vihti 6 881 7 285 8 335 404 1 050 1 454 5,9 14,4 21,1 Helsingin seutu 414 373 472 730 515 047 58 357 42 317 100 674 14,1 9,0 24,3 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Taulukko 2.7 Somaattisen erikoissairaanhoidon laitospäivät asukasta kohti Helsingin seudulla 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 Somaattisen erikois- Muutos lkm Muutos % sairaanhoidon hoitopäivät 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 121 197 137 646 154 405 16 449 16 759 33 208 13,6 12,2 27,4 274 775 322 644 344 891 47 869 22 247 70 116 17,4 6,9 25,5 Hyvinkää 27 956 31 288 33 553 3 332 2 264 5 597 11,9 7,2 20,0 Järvenpää 25 200 26 011 27 994 811 1 983 2 794 3,2 7,6 11,1 Kauniainen 4 482 5 075 4 990 593-85 508 13,2-1,7 11,3 Kerava 18 233 20 668 23 210 2 435 2 542 4 977 13,4 12,3 27,3 Kirkkonummi 17 633 22 007 25 542 4 374 3 535 7 909 24,8 16,1 44,9 Mäntsälä 12 248 13 405 15 464 1 157 2 059 3 216 9,4 15,4 26,3 Nurmijärvi 21 384 23 206 25 840 1 822 2 634 4 456 8,5 11,3 20,8 Pornainen 2 460 2 903 3 374 443 470 914 18,0 16,2 37,1 Sipoo 10 171 11 072 12 795 901 1 724 2 624 8,9 15,6 25,8 Tuusula 16 906 18 878 20 910 1 972 2 032 4 004 11,7 10,8 23,7 109 148 124 089 136 814 14 941 12 725 27 666 13,7 10,3 25,3 Vihti 15 510 18 519 21 188 3 009 2 669 5 678 19,4 14,4 36,6 Helsingin seutu 677 303 777 412 850 970 100 109 73 558 173 667 15 9,5 25,6 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 35 (226) Erikoissairaanhoidon kustannukset ja tyytyväisyys Helsingin seudun kunnissa erikoissairaanhoidon käyttökustannukset asukasta kohti ovat alhaisemmat kuin koko maassa keskimäärin. Seudulla korkeimmat kustannukset ovat Helsingissä ja Hyvinkäällä. Kauniaisissa ja Nurmijärvellä kustannukset ovat seudun alhaisimmat. Kuvio 2.11. Erikoissairaanhoidon käyttökustannukset vuonna 2008, euroa/asukas Koko maa Hyvinkää Sipoo Vihti Mäntsälä Tuusula Kerava Järvenpää Kirkkonummi Pornainen Nurmijärvi Kauniainen 930 922 912 911 897 874 852 851 843 842 787 779 775 773 753 0 200 400 600 800 1000 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Kuvio 2.12 Kuntalaisten tyytyväisyys sairaalahoitoon Hyvinkää 2008 55 21 24 2009 49 37 14 2008 40 37 23 Vihti 2008 38 36 26 Tyytyväinen Tuusula 2006 2008 32 32 54 50 14 18 En osaa sanoa Tyytymätön Nurmijärvi 2008 29 54 17 Kerava 2009 28 60 12 Järvenpää 2008 25 48 27 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 36 (226) 2.1.3 Suun terveydenhuolto Suun terveydenhuollossa tarkastellaan hammashuollon asiakkaiden määrää, käyntejä terveyskeskuksen hammaslääkärillä ja yksityisen hammashuollon käyntejä. Suun terveydenhuoltopalvelujen käyttö Helsingin seudulla Koko maassa hammashuollolla on keskimäärin 360 asiakasta tuhatta asukasta kohti. Helsingin seudulla noin puolella kunnista potilaita on enemmän ja puolella vähemmän kuin maassa keskimäärin. Sipoossa ja Tuusulassa asiakkaita on eniten ja ssa ja Helsingissä vähiten. Helsingin seudulla käydään pääosin useammin kuin muualla maassa sekä terveyskeskuksessa että yksityisellä puolella hammaslääkärissä. Eniten terveyskeskuksen hammaslääkäripalveluita käytetään Tuusulassa, Kauniaisissa ja Nurmijärvellä ja vähiten Mäntsälässä ja Helsingissä. Vain kolmessa kunnassa, Nurmijärvellä, Keravalla ja Pornaisissa, käytetään vähemmän yksityistä hammashuoltoa kuin koko maassa. Eniten käyntejä yksityisellä on Kauniaisissa ja Hyvinkäällä. Kuvio 2.13 Suun terveydenhuollon kaikki asiakkaat 1 000 asukasta kohti Helsingin seudulla vuonna 2008 Sipoo Tuusula Kerava Kauniainen Nurmijärvi Pornainen Kirkkonummi Koko maa Järvenpää Mäntsälä 476 439 420 406 374 361 355 354 537 643 Vihti 343 Hyvinkää 336 314 297 258 0 100 200 300 400 500 600 700 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 37 (226) Kuvio 2.14 Hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksissa ja yksityisen hammashuollon käynnit 1 000 asukasta kohti Helsingin seudulla vuonna 2008 Tuusula Kauniainen Nurmijärvi Pornainen Sipoo Kerava Kirkkonummi Järvenpää Vihti Hyvinkää Mäntsälä Koko maa Hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksissa /1000 as. 941 935 922 874 831 804 803 781 776 753 737 613 590 537 536 0 200 400 600 800 1000 Kauniainen Hyvinkää Sipoo Mäntsälä Järvenpää Kirkkonummi Tuusula Vihti Koko maa Nurmijärvi Kerava Pornainen Yksityisen hammashuollon käynnit /1000 as. 412 680 652 624 610 594 588 586 575 537 535 535 801 753 731 0 200 400 600 800 1000 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Suun terveydenhuoltopalvelujen käyttö Helsingin seudulla vuoteen 2025 asti Suun terveydenhuollon palvelutarvelaskelman perusteet: - Suun terveydenhuoltopalveluiden potilasmäärä säilyy viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla - Hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksessa säilyvät viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla - Yksityisen hammashuollon käynnit säilyvät viimeisen kolmen vuoden keskiarvo eli vuosien 2006 2008 keskiarvon tasolla Helsingin seudulla oli terveydenhuollon potilaita vuonna 2008 noin 413 000. Jos potilasmäärä säilyy vuosien 2006 2008 tasolla, lisääntyy määrä 3 prosenttia vuoteen 2015 mennessä ja 12,8 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Hammaslääkärikäyntejä oli vuonna 2008 noin 852 000. Jos hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksessa pysyvät suunnilleen samalla tasolla kuin edellisen kolmen vuoden aikana, käynnit lisääntyvät 5,8 prosenttia vuoteen 2015 ja 16,1 prosenttia vuoteen 2025. Yksityisellä hammaslääkärillä Helsingin seudun kunnissa kävi vuonna 2008 noin 855 000 asukasta Jos yksityisen hammashuollon käynnit säilyvät vuosien 2006-2008 keskiarvossa, käynnit nousevat vuoteen 2015 mennessä 7 prosenttia ja 16,9 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

SEHA TR7 38 (226) Taulukko 2.8 Suun terveydenhuollon kaikki potilaat Helsingin seudulla 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 Suun terveydenhuollon kaikki Muutos lkm Muutos % potilaat terveyskeskuksissa 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 71 717 77 392 86 815 5 675 9 423 15 098 7,9 12,2 21,1 147 971 150 648 161 036 2 677 10 388 13 065 1,8 6,9 8,8 Hyvinkää 14 114 15 203 16 304 1 089 1 100 2 190 7,7 7,2 15,5 Järvenpää 13 585 14 011 15 079 426 1 068 1 494 3,1 7,6 11,0 Kauniainen 3 755 3 799 3 736 44-63 -19 1,2-1,7-0,5 Kerava 15 961 14 459 16 237-1 502 1 778 276-9,4 12,3 1,7 Kirkkonummi 13 441 14 768 17 140 1 327 2 372 3 699 9,9 16,1 27,5 Mäntsälä 6 876 7 969 9 193 1 093 1 224 2 317 15,9 15,4 33,7 Nurmijärvi 16 406 17 087 19 026 681 1 939 2 620 4,2 11,3 16,0 Pornainen 2 022 3 206 3 725 1 184 519 1 703 58,6 16,2 84,2 Sipoo 12 778 8 833 10 208-3 945 1 375-2 570-30,9 15,6-20,1 Tuusula 19 545 17 644 19 543-1 901 1 899-2 -9,7 10,8 0,0 65 639 69 220 76 318 3 581 7 098 10 679 5,5 10,3 16,3 Vihti 9 489 10 248 11 725 759 1 477 2 236 8,0 14,4 23,6 Helsingin seutu 413 299 424 487 466 085 11 188 41 598 52 786 3 9,8 12,8 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Taulukko 2.9 Terveyskeskusten hammaslääkärikäynnit Helsingin seudulla 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 Hammaslääkärikäynnit Muutos lkm Muutos % terveyskeskuksissa 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 148 177 163 286 183 167 15 109 19 881 34 990 10,2 12,2 23,6 308 100 319 374 341 395 11 274 22 022 33 295 3,7 6,9 10,8 Hyvinkää 33 853 35 496 38 064 1 643 2 569 4 211 4,9 7,2 12,4 Järvenpää 29 887 30 930 33 288 1 043 2 358 3 401 3,5 7,6 11,4 Kauniainen 7 993 8 550 8 407 557-142 414 7,0-1,7 5,2 Kerava 26 970 28 845 32 392 1 875 3 547 5 422 7,0 12,3 20,1 Kirkkonummi 28 890 31 694 36 784 2 804 5 090 7 894 9,7 16,1 27,3 Mäntsälä 11 462 12 886 14 865 1 424 1 979 3 403 12,4 15,4 29,7 Nurmijärvi 35 973 37 541 41 801 1 568 4 260 5 828 4,4 11,3 16,2 Pornainen 4 347 5 469 6 355 1 122 886 2 008 25,8 16,2 46,2 Sipoo 16 521 17 918 20 707 1 397 2 789 4 186 8,5 15,6 25,3 Tuusula 34 253 36 527 40 459 2 274 3 932 6 206 6,6 10,8 18,1 144 047 149 931 165 305 5 884 15 375 21 258 4,1 10,3 14,8 Vihti 21 428 22 853 26 147 1 425 3 294 4 719 6,7 14,4 22,0 Helsingin seutu 851 901 901 733 989 379 49 832 87 646 137 478 5,8 9,7 16,1 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 39 (226) Taulukko 2.10 Yksityisellä hammaslääkärillä käynnit Helsingin seudulla 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 Yksityisen Muutos lkm Muutos % hammashuollon käynnit 2008 2015 2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 2008-2015 2015-25 2008-2025 164 141 179 535 201 395 15 394 21 860 37 254 9,4 12,2 22,7 419 858 441 961 472 435 22 103 30 474 52 577 5,3 6,9 12,5 Hyvinkää 33 895 35 097 37 637 1 202 2 540 3 742 3,5 7,2 11,0 Järvenpää 23 353 25 633 27 587 2 280 1 954 4 234 9,8 7,6 18,1 Kauniainen 6 842 7 165 7 046 323-119 204 4,7-1,7 3,0 Kerava 17 946 19 330 21 708 1 384 2 377 3 762 7,7 12,3 21,0 Kirkkonummi 21 371 24 881 28 877 3 510 3 996 7 506 16,4 16,1 35,1 Mäntsälä 12 116 13 440 15 504 1 324 2 064 3 388 10,9 15,4 28,0 Nurmijärvi 20 878 23 963 26 682 3 085 2 719 5 804 14,8 11,3 27,8 Pornainen 2 047 2 340 2 719 293 379 672 14,3 16,2 32,8 Sipoo 12 955 12 796 14 789-159 1 992 1 834-1,2 15,6 14,2 Tuusula 21 382 22 888 25 351 1 506 2 464 3 969 7,0 10,8 18,6 112 354 120 286 132 620 7 932 12 335 20 266 7,1 10,3 18,0 Vihti 16 180 18 129 20 741 1 949 2 613 4 561 12,0 14,4 28,2 Helsingin seutu 885 318 947 443 1 035 091 62 125 87 648 149 773 7 9,3 16,9 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Kustannukset ja tyytyväisyys Hammashuollon käyttökustannukset ovat useimmissa Helsingin seudun kunnissa korkeammat kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmat kustannukset seudulla ovat Tuusulassa ja Kauniaisissa asukasta kohti laskettuna. Pienimmät kustannukset ovat Vihdissä. Kuvio 2.15 Hammashuollon käyttökustannukset, euroa/asukas Helsingin seudulla vuonna 2008 Tuusula Kauniainen Pornainen Kirkkonummi Sipoo Mäntsälä Nurmijärvi Kerava Koko maa Järvenpää Hyvinkää Vihti 114,1 99,1 98,5 97,7 97,0 93,3 92,6 87,2 86,7 84,2 82,2 81,5 80,9 74,1 65,1 0 50 100 150 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

SEHA TR7 40 (226) Kuvio 2.16 Kuntalaisten tyytyväisyys kunnan hammaslääkäripalveluihin Nurmijärvi 2008 47 24 29 Tuusula 2006 44 22 34 Järvenpää 2008 43 25 32 Kerava 2009 42 29 29 2009 Vihti 2008 35 29 20 35 51 30 Tyytyväinen En osaa sanoa Tyytymätön Hyvinkää 2008 22 26 52 2008 21 37 42 2008 14 23 63 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset. 2.1.4 Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto Kouluterveydenhuoltoon kuuluu peruskoulun ja lukion terveydellisten olojen valvonta ja oppilaiden terveydenhoito ja terveyskasvatus sekä tarpeelliset erikoistutkimukset. Niitä ovat erikoislääkärin tekemä näön tai kuulon tutkimus ja hänen määräämänsä laboratorio-, röntgen- ja muut tutkimukset, psykiatrin tutkimus ja psykologin tutkimus. Vuonna 2008 Helsingin seudulla opiskeli noin 168 000 peruskoulun ja lukion 7-18-vuotiasta opiskelijaa. Perusterveydenhuollon kouluterveydenhuollon lääkärikäyntejä heillä oli kaikkiaan noin 42 000 vuoden aikana. Perusterveydenhuollon muita kuin lääkärikäyntejä oli 336 000 vuonna 2008 (Sotkanet, Stakes). Kuvio 2.17 Perusterveydenhuollon kouluterveydenhuollon 7-18-vuotiaiden käynnit vuosittain Helsingin seudulla vuosina 2005-2008 Kouluterveydenhuollon lääkärikäynnit Kouluterveydenhuollon muut kuin lääkärikäynnit 400 000 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 2005 2006 2007 2008 Lähde: THL, Sotkanet

SEHA TR7 41 (226) Opiskelijaterveydenhuolto Opiskelijaterveydenhuollon piiriin kuului Helsingin seudulla vuonna 2008 noin 85 000 opiskelijaa. Heistä suurin osa, yli 55 000 henkeä, asui Helsingissä. Opiskelijaterveydenhoitoon kuuluu oppilaitosten terveydellisten olojen valvonta, opiskelijan terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hammashuolto. Korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon kunta voi antaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön järjestettäväksi. Lukion siirtyessä lainmuutoksen perusteella opiskeluterveydenhuollon piiriin tulee opiskeluterveydenhuolto koskemaan käytännössä kaikkia 16 vuotta täyttäneitä opiskelijoita. Erityisesti ammatillisissa toisen asteen oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa opiskeluterveydenhuollon piiriin kuuluvien joukossa on aikuisopiskelijoiden osuus suuri. 2.2 Sosiaalipalvelut ja etuudet 2.2.1 Lastensuojelu Sijoitukset kodin ulkopuolelle Helsingin seudun 0-17 -vuotiaista yhteensä noin 4 200 oli vuonna sijoitettuna lastensuojelullisena toimenpiteenä kodin ulkopuolelle vuonna 2008. Viidessä vuodessa, vuodesta 2004, sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat lisääntyneet seudulla 7 prosentilla, eli vähemmän kuin koko maassa. Samana aikana 18 20 -vuotiaiden jälkihuollolliset sijoitukset, vähenivät seudulla jonkin verran, yhteensä noin kuuteen sataan vuonna 2008. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on varsin voimakas lastensuojelun toimenpide. Sijoitusten taustalla voivat olla niin vanhemmista kuin lapsistakin johtuvat syyt. Usein taustalla on päihteiden käyttö. Koko maan kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista runsas neljäsosa (29 %) Helsingin seudulta. Taulukko 2.11 Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret Helsingin seudulla vuonna 2008 0-17 -vuotiaat 18-20 -vuotiaat Yhteensä 2008 Muutos 2004-2008 2008 Muutos 2004-2008 2008 Muutos 2004-2008 lkm % lkm % lkm % 611 12 89-26 700 5 2225 5 249-10 2474 3 Kauniainen 0 595-7 65-22 660-8 Kerava 83-15 26 8 109-11 Järvenpää 106 1 44 57 150 13 Tuusula 75-5 17-6 92-5 Mäntsälä 41 24 14 40 55 28 Pornainen 11 0 11 Nurmijärvi 75 44 15 150 90 55 Kirkkonummi 97 21 20 18 117 21 Vihti 63 75 9-36 72 44 Hyvinkää 152 88 24-43 176 43 Sipoo 27 17 11 10 38 15 SEUTU 4161 7 583-10 4744 4 Koko maa 13715 15 2896 5 16611 13 Lähde: THL, SOTKAnet

SEHA TR7 42 (226) Yli puolessa seudun kunnista 0-17 -vuotiaista korkeintaan yksi sadasta oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Sijoitettujen lasten osuus vastaavanikäisestä 0-17 -vuotiaasta väestöstä vaihtelee kunnittain huomattavasti Sipoon ja Kauniaisten alle yhdestä prosentista Helsingin 2,3 prosenttiin. Koko maassa 1,3 prosenttia 0-17 -vuotiaista oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle vuoden 2008 lopussa. Kuvio 2.18 Kodin ulkopuolelle sijoitettuja 0-17 vuotiaista, %, Helsingin seudulla vuonna 2008 2,3 Hyvinkää 1,6 Koko maa Järvenpää Kerava 1,4 1,3 1,2 1,1 1,1 Kirkkonummi Vihti Mäntsälä Tuusula Nurmijärvi Pornainen 1 0,9 0,8 0,8 0,7 0,7 Sipoo 0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 Lähde: THL, SOTKAnet Yli puolessa Helsingin seudun kunnista useampi kuin yksi sadasta 18-20-vuotiaasta oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle vuonna 2008, useimmiten Järvenpäässä, kaksi sadasta. Koko maassa vastaava osuus oli 1 prosenttia. Kuvio 2.19 Kodin ulkopuolelle sijoitettuja 18-20 vuotiaista,%, Helsingin seudulla vuonna 2008 Järvenpää 2,2 Mäntsälä 1,8 Kerava Sipoo Kirkkonummi 1,4 1,4 1,5 Tuusula Koko maa Hyvinkää 1,1 1,1 1,2 Nurmijärvi Vihti 0,9 0,8 0,8 0,7 0,6 Pornainen Kauniainen 0 0 0 0,5 1 1,5 2 2,5 Lähde: THL, SOTKAnet

SEHA TR7 43 (226) Lasten ja nuorten sijoitukset lastensuojelulaitoksiin ovat lisääntyneet lähes kaikissa Helsingin seudun kunnissa niin kuin koko maassa keskimäärinkin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten sijoittaminen perheisiin vaihtelee seudun kunnissa. Pienten kuntien pienissä tapausmäärissä yhdenkin lapsen lisäys merkitsee isoa prosentuaalisten osuuksien kasvua. Taulukko 2.12 Lastensuojelulaitoksissa olleet lapset ja nuoret, kunnan kustantamat palvelut Helsingin seudulla 31.12. 2008 Muutos Lapsia ja nuoria 2003-2007, % 211 24,1 890 27,3 Hyvinkää 59 96,7 Järvenpää 15 50,0 Kauniainen - - Kerava 36 80,0 Kirkkonummi - - Mäntsälä - - Nurmijärvi 33 230,0 Pornainen 6 500,0 Sipoo 6 100,0 Tuusula 25-35,9 267 22,5 Vihti 17 240,0 Koko maa 3963 49,3 -= tapauksia alle 5 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Kuvio 2.20 Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret viimeisimmän sijoitustiedon mukaan Helsingin seudulla 31.12.2008 Perhehoito Ammatillinen perhekotihoito Laitoshuolto Muu Pornainen 45 55 37 5 56 3 Koko maa 33 19 34 14 Kirkkonummi 29 27 30 14 Vihti 26 49 15 10 Tuusula 26 27 40 7 25 35 25 14 Järvenpää 25 15 23 37 Nurmijärvi 23 16 52 9 Hyvinkää 22 38 26 15 22 15 53 11 Sipoo 21 42 16 21 Kerava 15 6 39 39 Mäntsälä 13 55 27 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Lastensuojelu 2008 Barnskyddet 2008 Child welfare 2008. Tilastoraportti 19/2009, 29.10.2009. Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2009. THL.

SEHA TR7 44 (226) Avohuollolliset tukitoimet Koko maassa viisi sadasta 0-17 -vuotiaasta oli vuoden 2008 lopussa lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä. Yli puolessa Helsingin seudun kunnista avohuollollisten tukitoimenpiteiden kohteena olleiden lasten osuus alitti koko maan vastaavan osuuden. Helsingin seudun kunnissa osuus vaihteli alle yhdestä prosentista n kahdeksaan prosenttiin. Kuvio 2.21 Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä 0-17 vuotiaista, %, Helsingin seudulla vuonna 2008 1) Kunnilla on velvollisuus järjestää kodin ulkopuolelle sijoitetulle nuorelle jälkihuolto hänen täyttäessään 18 vuotta. Avohuollon tukitoimien piirissä 18-20- vuotiaista oli lla vuonna 2008 selvästi muita kuntia useampi, joka kahdeksas nuori (13 %). Myös Sipoossa ja Keravalla oli moni nuori avohuollon tukitoimien piirissä. Koko maassa osuus oli 4 prosenttia. Kuvio 2.22 Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä 18-20 vuotiaista, % Helsingin seudulla vuonna 2008 1) 8,3 12,9 Hyvinkää 7,3 Sipoo 9,3 Järvenpää Kerava Koko maa Nurmijärvi 7 6,7 5,8 5,4 5,1 4,6 Kerava Hyvinkää Nurmijärvi 5,3 5 5 4,6 7,7 Mäntsälä 3,9 Koko maa 4,2 Vihti 3,6 Tuusula 3,9 Tuusula Kirkkonummi Sipoo Kauniainen 3,3 3,1 2,1 0,8 0 2 4 6 8 10 Järvenpää 3,8 Vihti 0,5 Kirkkonummi 0,4 Pornainen 0 0 5 10 15 Lähde: THL Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 1) Pornainen ei sisälly kuvioon, koska tietosuojan vuoksi alle viiden tapauksen kuntakohtaisia tietoja ei julkisteta Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 1) Kauniainen ja Mäntsälä eivät sisälly kuvioon, koska tietosuojan vuoksi alle viiden tapauksen kuntakohtaisia tietoja ei julkisteta.

SEHA TR7 45 (226) Kustannukset Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset asukasta kohti vaihtelevat Helsingin seudun kunnissa huomattavasti. Pienimmät kustannukset ovat Kauniaisissa ja suurimmat Helsingissä. Yhdeksässä seudun kunnassa kustannukset ylittävät koko maan keskiarvon, 103 asukasta kohti. Kuvio 2.23 Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset / asukas Helsingin seudulla vuonna 2008 1) Tuusula Kerava Hyvinkää Vihti Kirkkonu Nurmijärvi Koko maa Järvenpää Pornainen Mäntsälä Sipoo Kauniainen 11 116 104 103 103 102 94 85 84 159 153 153 143 142 140 0 50 100 150 200 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Tietolähde: Tilastokeskus: Kuntien taloustilasto 1) sis. kunnan kustantamia palveluja eli palveluita, jotka kunta on asukkailleen joko itse tuottanut tai ostanut muilta kunnilta, kuntayhtymiltä, valtiolta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. 2.2.2 Toimeentulotuki Toimeentulotuen saajat Toimeentulotuen saajia oli vuonna 2008 Helsingin seudun kunnissa lähes 91 000 henkilöä yhteensä noin 59 000 kotitaloudessa. Toimeentulotukea saaneiden henkilöiden osuus väestöstä vaihtelee seudun kunnissa huomattavasti. Suhteellisesti eniten toimeentulotuen saajia, lähes joka kymmenes asukas (8 %), oli Helsingissä ja lla, ja vähiten Mäntsälässä, Pornaisissa ja Sipoossa, kaksi asukasta sadasta (2 %). Helsingin seudun kunnista Helsingissä ja lla oli suhteellisesti enemmän toimeentulotuen saajia kuin koko maassa keskimäärin (6 %).

SEHA TR7 46 (226) Kuvio 2.24 Toimeentulotukea saaneiden osuus (%) väestöstä Helsingin seudulla vuonna 2008 1) 1) Koko maa Kerava Hyvinkää 1) Kirkkonummi Järvenpää Vihti Nurmijärvi Tuusula Kauniainen Pornainen Mäntsälä Sipoo 3,5 3,4 2,5 2,2 2,2 2,0 4,5 6,4 6,2 6,1 5,9 5,7 5,6 8,2 8,0 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 1) Kuusikkotyöryhmän mukaan muutetut luvut Lähteet: THL SOTKAnet Tietolähde: Toimeentulotukirekisteri, Kuusikkotyöryhmä Tässä esitetyt toimeentulotulotuen saajia koskevat tiedot perustuvat THL:n Sotkanet-tilastotietokantaan sekä kuuden suurimman kaupungin sosiaalitoimen vertailuraportteihin. SOTKAnetin tiedot poikkeavat jonkin verran Kuusikkotyöryhmän tiedoista n, Helsingin ja n osalta ja tässä tarkastelussa on niiden osalta otettu huomioon molemmista saatavat tiedot. Taulukko 2.13 Toimeentulotukea vuoden aikana saaneet kotitaloudet Helsingin seudulla vuonna 2008 1) SOTKAnet Kuusikkotyöryhmä 7880 8338 27736 32442 Hyvinkää 1670 Järvenpää 1420 Kauniainen 153 Kerava 1319 Kirkkonummi 1305 Mäntsälä 296 Nurmijärvi 839 Pornainen 54 Sipoo 251 Tuusula 787 9245 9005 Vihti 774 SEUTU 53729 Lähteet: THL SOTKAnet Tietolähde: Toimeentulotukirekisteri, Kuusikkotyöryhmä

SEHA TR7 47 (226) Taulukko 2.14 Toimeentulotukea vuoden aikana saaneet henkilöt yhteensä Helsingin seudulla vuonna 2008 SOTKAnet Kuusikkotyöryhmä 13456 14195 39433 47018 Hyvinkää 2731 Järvenpää 2152 Kauniainen 211 Kerava 2093 Kirkkonummi 2063 Mäntsälä 436 Nurmijärvi 1371 Pornainen 108 Sipoo 403 Tuusula 1220 16010 15621 Vihti 1248 SEUTU 82935 Lähteet: THL SOTKAnet Tietolähde: Toimeentulotukirekisteri, Kuusikkotyöryhmä Kustannukset Toimeentulotukimenot asukasta kohti vaihtelevat Helsingin seudun kunnissa huomattavasti. Pienimmät kustannukset ovat Pornaisissa, 18 euroa asukasta kohti vuonna 2008, ja suurimmat, 158 euroa, Helsingissä. Koko maassa kustannukset olivat keskimäärin 99 euroa asukasta kohti. Kuvio 2.25 Toimeentulotuki asukasta kohti Helsingin seudulla vuonna 2008, Kirkkonummi Vihti Kerava Järvenpää 123 110 110 108 106 148 158 Koko maa Hyvinkää Nurmijärvi 53 88 99 Kauniainen Tuusula Sipoo Mäntsälä Pornainen 18 27 27 49 47 0 50 100 150 200 Lähde: THL SOTKAnet Tietolähde: Toimeentulotuen taloustilasto

SEHA TR7 48 (226) 2.2.3 Vanhuspalvelut Kuvio 2.26 Yli 65-vuotiaiden määrä ikäryhmittäin Helsingin seudulla 1.1.2005-2009 ja ennuste vuoteen 2025 350000 300000 250000 200000 150000 85+ 75+ 65+ 100000 50000 0 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Yksin asumisen yleisyys Väestökehityksen lisäksi vanhuspalveluiden tarpeen ennakoinnissa tulee huomioida ikääntyneen väestön perherakenne. Helsingin seudulla yli 75-vuotiailla yhden hengen taloudet ovat jonkin verran yleisempiä kuin koko maassa keskimäärin. Taulukko 2.15 75 vuotta täyttäneiden yksin asuvien määrä ja osuus ikäluokasta sukupuolen mukaan 31.12.2008 Yhteensä Miehet Naiset Lkm % Lkm % Lkm % 4 392 42,9 849 22,8 3 543 54,5 20 444 52,6 3 602 30,0 16 842 62,6 Hyvinkää 1 515 47,2 282 26,5 1 233 57,4 Järvenpää 823 48,7 141 25,9 682 59,6 Kauniainen 250 34,5 55 18,9 195 45,0 Kerava 801 51,6 157 29,9 644 62,6 Kirkkonummi 490 38,7 104 20,8 386 50,4 Mäntsälä 484 42,8 108 25,8 376 52,7 Nurmijärvi 658 42,6 138 24,3 520 53,2 Pornainen 88 40,2 21 27,3 67 47,2 Sipoo 395 37,9 98 24,0 297 46,9 Tuusula 618 42,6 123 23,6 495 53,3 3 560 44,8 698 24,6 2 862 56,0 Vihti 561 42,6 120 24,5 441 53,3 Seutu 35 079 48,6 6 496 27,1 28 583 59,2 Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastopalvelu

SEHA TR7 49 (226) Kuten koko maassa keskimäärin Helsingin seudun kunnissa yhdeksän kymmenestä 75 vuotta täyttäneestä asuu kotona osuuksien vaihdellessa Helsingin ja Mäntsälän 87 prosentista Keravan 95 prosenttiin. Kuvio 2.27 Kotona asuvat 75 v. täyttäneet vastaavanikäisestä väestöstä Helsingin seudulla vuonna 2008 Kerava Sipoo Hyvinkää Tuusula Kauniainen Nurmijärvi Kirkkonummi Koko maa Vihti Järvenpää Pornainen Mäntsälä 95 93 92 92 91 91 91 90 90 89 89 88 88 87 87 0 20 40 60 80 100 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet ; Tietolähde: Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterit Kaikissa Helsingin seudun kunnissa 75 vuotta täyttäneistä useampi kuin seitsemän kymmenestä asuu kotona ilman säännöllistä kotihoitoa, eniten Kirkkonummella, jossa osuus on 85 prosenttia ja vähiten Mäntsälässä, jossa osuus on 72 prosenttia. Lukuun ottamatta neljää seudun kuntaa - ä, Mäntsälää, Nurmijärveä ja Pornaista - 75 vuotta täyttäneistä useampi kuin koko maassa keskimäärin asuu kotona ilman säännöllistä kotihoitoa. Omaishoidon tukea saa 75 vuotta täyttäneistä kunnasta riippuen kolmesta kuuteen prosenttiin. Koko maassa joka kymmenes (11 %) 75 täyttänyt on säännöllisen kotihoidon piirissä. Helsingin seudun kunnissa osuudet vaihtelevat jonkin verran, Keravan 8 prosentista Nurmijärven 14 prosenttiin. (Kirkkonummen tieto vuodelta 2008 puuttui Tilastotietokanta SOTKAnetistä joko siksi, että tapauksia oli alle 5 tai koska tietoa ei ollut saatavilla. Vuonna 2007 osuus oli 9 %.) Palveluasuminen, joko tavallinen tai tehostettu, vaihtelee melkoisesti Helsingin seudun kunnissa. Eniten palveluasumisen piirissä on 75 vuotta täyttäneistä Järvenpäässä, joka kymmenes (10 %) ja vähiten Kauniaisissa, joka sadas (1 %). Koko maassa osuus on 6 prosenttia. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien osuus 75 vuotta täyttäneistä vaihtelee Helsingin seudun kunnissa n, Järvenpään, Vihdin ja Sipoon kolmesta prosentista Pornaisten yhdeksään prosenttiin. Kymmenessä Helsingin seudun kunnassa pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevia on suhteellisesti vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Vuonna 2008 koko maassa 6 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä oli pitkäaikaisessa laitoshoidossa.

SEHA TR7 50 (226) Kuvio 2.28 75 vuotta täyttäneiden hoito Helsingin seudulla vuonna 2008, osuus vastaavanikäisestä väestöstä 1) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kirkkonummi 85 5 0 5 5 Kerava 84 3 8 7 4 Kauniainen 79 4 8 1 8 Hyvinkää 79 3 10 7 6 79 3 11 6 3 Järvenpää 77 3 8 10 3 Sipoo 76 6 11 4 3 75 4 10 7 5 Tuusula 74 6 11 5 5 Pornainen 74 6 8 8 9 Koko maa 74 4 11 6 6 Vihti 74 4 11 9 3 Nurmijärvi 73 4 14 2 7 73 4 11 7 8 Mäntsälä 72 4 11 8 5 Kotona, ei hoitoa Omaishoito Säännöllinen kotihoito Palveluasuminen Pitkäaik. laitoshoito Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet: Tietolähteet: Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterit, Kuntien toimintatilasto Pitkäaikainen laitoshoito Pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla tai vanhainkodeissa hoidossa olevien 75 vuotta täyttäneiden osuudet ko. ikäryhmästä vaihtelevat huomattavasti Helsingin seudun kunnissa ollen enimmillään kolminkertainen verrattuna kuntiin, joissa ikääntyneitä hoidetaan vähiten sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Neljässä Helsingin seudun kunnassa - Helsingissä, Kauniaisissa, Pornaisissa ja Nurmijärvellä - hoidetaan useampi 75 vuotta täyttänyt pitkäaikaishoidossa terveyskeskuksessa tai vanhainkodissa kuin koko maassa keskimäärin (6 %). Myös neljässä kunnassa - ssa, Järvenpäässä, Vihdissä ja Sipoossa - pitkäaikaishoidettavien osuus on vain puolet (3 %) koko maan keskimääräisestä. Suhteellisesti eniten Helsingin seudun 75 vuotta täyttäneistä oli pitkäaikaisessa laitoshoidossa Pornaisissa, joka kymmenes (9 %) ja vähiten ssa, Järvenpäässä, Vihdissä ja Sipoossa, kolme prosenttia kussakin. Kolmessa seudun kunnassa, Järvenpäässä, Pornaisissa ja Hyvinkäällä on pitkäaikaishoidettavien osuus vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008. Muissa se on pysynyt kutakuinkin samalla tasolla kuten koko maassakin.

SEHA TR7 51 (226) Kuvio 2.29 Pitkäaikaisessa laitoshoidossa vanhainkodeissa tai terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet 31.12.2008, % vastaavanikäisestä väestöstä Helsingin seudulla Pornainen 9 8 Kauniainen 8 Nurmijärvi 7 Koko maa 6 Hyvinkää 6 Kirkko nummi 5 Mäntsälä 5 Tuusula 5 5 Kerava 4 3 Sipoo 3 Vihti 3 Järvenpää 3 0 2 4 6 8 10 % Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Tietolähde: Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterit Pitkäaikaisessa laitoshoidossa vanhainkodeissa tai terveyskeskuksissa oli Helsingin seudulla 75 vuotta täyttäneitä vuonna 2008 noin 4 500. Projektion mukaan heidän osuutensa kasvaa 21 prosenttia vuoteen 2015 ja 92 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Kuvio 2.30 Pitkäaikaisessa laitoshoidossa vanhainkodeissa tai terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet Helsingin seudulla 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 sekä THL SOTKAnet

SEHA TR7 52 (226) Kuvio 2.31 Pitkäaikaisessa laitoshoidossa vanhainkodeissa tai terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 450 450 400 400 350 350 300 250 200 150 Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Sipoo Tuusula Vihti 300 250 200 150 Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi 100 100 50 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 50 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 sekä THL SOTKAnet Taulukko 2.16 Pitkäaikaisessa laitoshoidossa vanhainkodeissa tai terveyskeskuksissa olevat 75 vuotta täyttäneet 31.12.2008 ja projektio vuoteen 2025 Pitkäaikaisessa laitoshoidossa Muutos lkm Muutos (%) olevat yli 75-vuotiaat 2008 2015 2025 2008-2015 2015-2025 2008-2025 2008-2015 2015-2025 2008-2025 327 467 843 140 376 515 42,7 80,4 157,4 3033 3361 4888 329 1527 1856 10,8 45,4 61,2 Hyvinkää 180 228 351 48 124 172 26,6 54,3 95,3 Järvenpää 46 78 143 32 66 98 70,1 84,6 214,0 Kauniainen 55 65 85 10 20 30 17,9 31,5 55,1 Kerava 57 78 155 20 78 98 35,1 100,1 170,5 Kirkkonummi 63 104 211 40 108 148 63,8 103,9 234,0 Mäntsälä 57 69 114 13 45 57 22,4 64,3 101,1 Nurmijärvi 114 163 301 48 139 187 42,2 85,2 163,4 Pornainen 20 24 44 4 20 24 20,2 83,4 120,5 Sipoo 31 58 90 27 32 59 86,4 54,5 188,0 Tuusula 71 105 202 34 97 131 47,3 92,5 183,5 366 549 1030 183 481 664 50,1 87,5 181,5 Vihti 37 48 91 11 43 54 31,1 88,1 146,6 Helsingin seutu 4457 5397 8550 939 3153 4092 21,1 58,4 91,8 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 sekä THL SOTKAnet Yli 85-vuotiaat Pitkäaikaisen yli 85 vuotta täyttäneiden laitoshoidon tarpeen indikaattorina käytetään muualla kuin kotona asumisen yleisyyttä, sillä eri laitoshoidoista poimitut käyttötiedot sisältävät samaa asiakasta koskevia tilastoja useita kertoja. Suurin osa 85 vuotta täyttäneistä asuu kotona. Osuudet vaihtelivat vuonna 2008 Helsingin seudulla Keravan 85 prosentista Mäntsälän 72 prosenttiin.

SEHA TR7 53 (226) Taulukko 2.17 Kotona asuvat 85 vuotta täyttäneet Helsingin seudulla vuonna 2008, % vastaavanikäisestä väestöstä 81,2 73,0 Kauniainen 79,3 75,3 Kerava 85,4 Järvenpää 72,8 Tuusula 77,9 Mäntsälä 72,2 Pornainen 76,9 Nurmijärvi 78,1 Kirkkonummi 73,4 Vihti 73,7 Hyvinkää 80,9 Sipoo 84,3 Koko maa 76,7 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Tietolähde: Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterit Kustannukset Kotipalvelujen käyttökustannukset asukasta kohti vaihtelevat Helsingin seudun kunnissa huomattavasti. Pienimmät kustannukset ovat Keravalla, 39 euroa asukasta kohti vuonna 2008, ja suurimmat, 142 euroa, Sipoossa. Koko maassa kustannukset olivat keskimäärin 131 euroa asukasta kohti. Myös vanhainkotien hoitopäivien kustannuksissa on selvät erot. Kuvio 2.32 Kotipalvelujen käyttökustannukset (euroa) asukasta kohti Helsingin seudulla vuonna 2008 Sipoo Kauniainen Koko maa Hyvinkää Mäntsälä 142 139 131 123 119 Kirkkonummi 90 89 Vihti Nurmijärvi 77 76 68 Tuusula Pornainen 59 56 Järvenpää Kerava 39 46 43 0 50 100 150 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Tietolähde: Tilastokeskus: Kuntien taloustilasto

SEHA TR7 54 (226) Kuvio 2.33 Vanhainkotien käyttökustannukset (netto) hoitopäivää kohti Helsingin seudulla vuonna 2008, 1) 2) Tuusula 199 178 Kauniainen Kirkkonummi Sipoo Nurmijärvi Vihti Hyvinkää Kerava Koko maa Pornainen 141 137 122 122 119 117 113 111 107 104 101 0 50 100 150 200 250 Lähde: Tilastokeskus, StatFin, Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilasto 1) Järvenpää ja Mäntsälä eivät sisälly kuvioon, koska tieto puuttuu tai on alle puolet käytetystä yksiköstä. 2) Tietosisältö: Suomen kuntien ja kuntayhtymien tilinpäätöstiedot. Vanhusten palvelut eivät saa hyviä arvioita kuntalaisilta Helsingin seudulla vain harvat asukkaat antavat hyviä arviointeja vanhusten palveluille. Toisaalta monilla ei ole kokemusta niistä ja siksi "En osaa sanoa" -vastauksia on Finnish Consulting Groupin Kuntapalvelu- ja kuntapalvelujen laatu -tutkimuksissa runsaasti. Tutkimuksiin on viime vuosina osallistunut osa Helsingin seudun kunnista. Kunnat ovat olleet tutkimuksessa mukana eri vuosina ja oheisiin kuvioihin on otettu viimeisimmät tiedot. ei ole osallistunut tutkimuksiin, mutta on yhteistyössä FCG:n kanssa sisällyttänyt omaan palvelututkimukseensa samanlaisen tutkimusosion. n tulokset eivät ole täysin vertailukelpoiset FCG:n tutkimusten tulosten kanssa erilaisen tutkimusasetelman vuoksi, mutta mahdollistavat palvelutason tarkastelun muiden kuntien kanssa. n tulokset eivät toisaalta poikkea oleellisesti muiden kuntien tuloksista. Tutkimuksissa on kysytty kuntalaisten mielipidettä vanhustenhoidosta hieman eri tavoilla riippuen kulloinkin mukana olleiden kuntien hoidon järjestämistavoista ja käyttämistä termeistä. Niinpä Helsingissä, ssa ja lla on kysytty mielipidettä kotihoidosta ja vanhusten asumis- ja laitoshoitopalveluista. Muissa kunnissa mielipidettä on kysytty kotisairaanhoidosta ja vanhusten huollosta. Vähemmistö kuntalaisista osaa sanoa, ovatko kunnan vanhuksille tarjoamat palvelut hoidettu hyvin vai huonosti (asteikolla erittäin hyvin, melko hyvin, en osaa sanoa, melko huonosti, erittäin huonosti). läiset, espoolaiset ja vantaalaiset pitävät vanhusten kotihoitoa sekä vanhusten asumis- ja laitoshoitopalveluita useammin huonosti hoidettuina kuin hyvin hoidettuina. Vanhusten huolto ja kotisairaanhoito saavat useammalta nurmijärveläiseltä, tuusulalaiselta ja vihtiläiseltä hyvän arvion kuin huonon arvion. Myös Keravalla useamman mielestä kotisairaanhoito on hoidettu hyvin kuin huonosti, mutta vanhusten huolto saa siellä negatiivisen arvion positiivista useammin samoin kuin Järvenpäässä ja Hyvinkäällä.

SEHA TR7 55 (226) Kuvio 2.34 Kuntalaisten tyytyväisyys vanhusten kotihoitoon ja kotisairaanhoitoon 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Vanhusten kotihoito 2009 2008 2008 10 10 8 58 70 75 32 20 17 Kerava 2009 9 85 6 Järvenpää 2008 6 72 22 Kotisairaanhoito Nurmijärvi 2008 Tuusula 2006 Hyvinkää 2008 19 14 12 63 73 76 25 8 10 Vihti 2008 21 68 11 Tyytyväinen En osaa sanoa Tyytymätön Lähde: Finnish Consulting Group FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset. Kuvio 2.35 Kuntalaisten tyytyväisyys vanhusten asumis- ja laitoshoitopalveluihin ja vanhustenhuoltoon 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Vanhusten asumis- ja laitoshoitopalvelut 2009 2008 2008 7 9 7 59 73 75 32 20 18 Kerava 2009 10 73 17 Järvenpää 2008 12 69 19 Vanhusten huolto Nurmijärvi 2008 Tuusula 2006 12 14 77 77 11 9 Hyvinkää 2008 13 60 27 Vihti 2008 25 56 19 Tyytyväinen En osaa sanoa Tyytymätön

SEHA TR7 56 (226) 2.3 Varhaiskasvatus ja perusopetus 2.3.1 Päivähoito Päivähoitoon osallistumista Helsingin seudulla tarkastellaan kunnittain 9/10 kuukaudesta 6-vuoden ikäisiin. Käyttömäärät lasketaan kunnan järjestämässä päivähoidossa (oma ja ostopalvelu yhteensä), yksityisessä päivähoidossa (yksityisen hoidon tuella olevat) sekä lasten kotihoidon tuen piirissä olevista. Aineistona kunnan järjestämään päivähoitoon osallistumisesta on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sotkanet - tietopalvelua ja yksityisessä päivähoidossa sekä lasten kotihoidon tuen piirissä olevista Kelalta saatu aineisto. 0-6-vuotiaiden määrän kehitys Helsingin seudulla vuoteen 2015 ja 2025 Helsingin seudulla asui alle kouluikäisiä vuoden 2009 alussa noin 108 200. Vuoteen 2015 alle 7-vuotiaiden lasten määrän ennustetaan kasvavan 116 900 lapseen, 8 prosenttia ja vuonna 2025 lapsia on 127 400 eli 19 prosenttia nykyistä enemmän. Suhteellisesti suurin kasvu alle kouluikäisten ryhmässä on muun kuin suomen tai ruotsinkielisten ryhmässä, heidän osuutensa yli kaksinkertaistuu vuoden 2010 noin 10 000:sta vuoden 2025 noin 18 600:aan. Vieraskielisten alle kouluikäisten osuus väestöstä oli 2010 9,2 prosenttia ja vuoteen 2025 mennessä Helsingin seudun muun kuin suomen tai ruotsinkielisten alle kouluikäisten osuus nousee 14,6 prosenttiin. Kuvio 2.36 0-6-vuotiaiden väestöennuste Helsingin seudulla vuoteen 2025 60000 50000 40000 30000 20000 Kehyskunnat 10000 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040

SEHA TR7 57 (226) Kuvio 2.37 0-6-vuotiaiden väestöennuste Helsingin seudulla vuoteen 2025 6000 6000 5000 5000 4000 3000 2000 Nurmijärvi Tuusula Vihti Mäntsälä Sipoo Pornainen 4000 3000 2000 Kirkkonummi Hyvinkää Järvenpää Kerava Kauniainen 1000 1000 0 2009 2012 2015 2018 2021 2024 0 2009 2012 2015 2018 2021 2024 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Taulukko 2.18 0-6-vuotiaiden määrä Helsingin seudulla vuonna 2009 ja ennuste vuoteen 2025 0-6-vuotiaat Muutos lukumäärä Muutos % 2009 2015 2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 23 522 25 003 26 662 1 481 1 659 3 140 6,3 6,6 14,3 37 971 41 938 47 747 3 967 5 809 9 776 10,4 13,9 26,3 Hyvinkää 3 627 3 855 4 003 228 148 376 6,3 3,8 10,9 Järvenpää 3 242 3 381 3 504 139 123 262 4,3 3,6 8,0 Kauniainen 649 598 631-51 33-18 -7,9 5,5-2,7 Kerava 2 766 3 115 3 354 349 239 588 12,6 7,7 24,2 Kirkkonummi 4 060 4 471 4 800 411 329 740 10,1 7,4 20,5 Mäntsälä 1 977 2 211 2 357 234 146 380 11,8 6,6 20,5 Nurmijärvi 4 186 4 316 4 584 130 268 398 3,1 6,2 9,8 Pornainen 604 665 745 61 80 141 10,1 12,0 25,0 Sipoo 1 717 1 950 2 128 233 178 411 13,6 9,1 22,1 Tuusula 3 547 3 681 3 913 134 232 366 3,8 6,3 10,4 17 651 18 728 19 827 1 077 1 099 2 176 6,1 5,9 13,0 Vihti 2 660 2 965 3 157 305 192 497 11,5 6,5 20,0 Helsingin seutu 108 179 116 877 127 412 8 698 10 535 19 233 8,0 9,0 18,6 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040

SEHA TR7 58 (226) Päivähoitopalvelut Helsingin seudulla Helsingin seudun alle kouluikäisistä noin 59 prosenttia käytti kunnan järjestämiä päivähoitopalveluja, 8 prosenttia yksityisellä kotihoidon tuella järjestettyjä palveluja ja 26 prosenttia oli kotihoidon tuen saajia vuoden 2008 lopussa 2008. Yhteensä Helsingin seudulla oli kunnan järjestämässä päivähoidossa 55 100 alle kouluikäistä lasta, yksityisessä päivähoidossa 7 300 lasta ja kotihoidon tuella hoidettiin 24 900 alle kouluikäistä lasta. Kuvio 2.38 0-6-vuotiaat päivähoidossa päivähoitomuodoittain Helsingin seudulla vuosina 2004-2008 100 % 80 % 60 % 40 % Ei tuetussa päivähoidossa Kotihoidontuki Yksityinen päivähoito Kunnan järjestämä päivähoito 20 % 0 % 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet, Kela Eri hoitomuotojen käyttöosuuksissa on kunnittain suuriakin eroja. Kauniaisissa on muihin kuntiin verrattuna suurempi kunnan järjestämän päivähoidon osuus. Mäntsälässä käytetään muihin kuntiin verrattuna enemmän yksityistä päivähoitoa. Kotihoidontuen osuus oli suurin Pornaisissa. Kuvio 2.39 0-6-vuotiaat päivähoidossa kunnittain päivähoitomuodoittain Helsingin seudulla vuonna 2008 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Ei tuetussa päivähoidossa Kotihoidontuki Yksityinen päivähoito Kunnan järjestämä päivähoito 10 % 0 % Kauniainen Kerava Kirkkonummi Pornainen Sipoo Tuusula Vihti Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet, Kela

SEHA TR7 59 (226) Päivähoitopalvelu Helsingin seudulla vuoteen 2015 ja 2025 Päivähoidon palvelutarvelaskelman lähtöoletukset: - Päivähoitoon osallistuminen pysyy viimeisen viiden vuoden eli vuosien 2004 2008 keskiarvon tasolla. Jos ikäluokittainen osallistuminen päivähoitoon säilyy vuosien 2004 2008 tasolla, vuoteen 2015 mennessä lasten määrä kunnan järjestämässä hoidossa nousee vuoteen 2015 mennessä 3 000 (5 %) ja vuoteen 2025 mennessä 8 200 (16 %) hengellä. Yksityisessä päivähoidossa olevien määrä nousee 200 (2 %) vuoteen 2015 mennessä ja 800 (11 %) vuoteen 2025 mennessä. Kotihoidontuella olevien alle 0-6-vuotiaiden määrä nousee noin 3 900 hengellä vuoteen 2015 mennessä (17 %) ja 6 300 (25 %) vuoteen 2025 mennessä. Kuvio 2.40 Kunnan ja yksityisten päivähoitopaikkojen sekä lasten kotihoidon tuen saajien määrä Helsingin seudulla projektio vuoteen 2025, jos palvelutarve pysyy vuosien 2004-2008 keskiarvon tasolla 120000 100000 80000 60000 40000 Ikäluokka yhteensä Kotihoidontuki Yksityinen päivähoito Kunnan järjestämä päivähoito 20000 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet, Kela Taulukko 2.19 Päivähoitopalvelujen tarve Helsingin seudulla projektio vuosille 2015 ja 2025 0-6-vuotiaat Muutos lukumäärä Muutos % 2008 2015 2025 2008-2015 2015-2025 2008-2025 2008-2015 2015-2025 2008-2025 Kunnan järjestämä päivähoito 56029 58991 64231 2963 5240 8203 5,3 8,9 16,2 Yksityinen päivähoito 7928 8099 8700 171 601 772 2,2 7,4 11,4 Kotihoidontuki 23721 27659 30032 3939 2372 6311 16,6 8,6 24,7 Ikäluokka yhteensä 94190 103663 113796 9473 10134 19607 10,1 9,8 21,3 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet, Kela

SEHA TR7 60 (226) Päivähoitopalvelujen kustannukset ja tyytyväisyys hoitoon Helsingin seudun kuntien kustannusvertailussa päivähoito oli kalleinta ssa ja toiseksi kalleinta Helsingissä. Suurimmassa osassa kunnista päivähoito oli kalliimpaa kuin koko maassa keskimäärin. Vain Pornaisissa ja Mäntsälässä päivähoidon käyttökustannukset olivat muuta maata halvemmat. Kuvio 2.41 Lasten päivähoidon käyttökustannukset (netto) 0-6-vuotiasta kohti, Helsingin seudulla vuonna 2008 Kirkkonummi Kerava Nurmijärvi Sipoo Kauniainen Tuusula Vihti Järvenpää Hyvinkää Koko maa Mäntsälä Pornainen 3652 7138 6643 6191 5786 5780 5748 5694 5666 5649 5643 5469 5351 5198 5036 0 2000 4000 6000 8000 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien toiminta- ja taloustilasto Kuvio 2.42 Kuntalaisten tyytyväisyys päivähoitoon Vihti 2008 50 43 7 Tuusula 2006 48 47 5 Nurmijärvi 2008 46 48 6 Järvenpää 2008 2009 39 37 55 54 6 9 Tyytyväinen En osaa sanoa Kerava 2009 34 61 5 Tyytymätön Hyvinkää 2008 33 55 12 2008 33 58 9 2008 32 61 7 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Finnish Consulting Group FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 61 (226) 2.3.2 Perusopetus Lähes kaikki suorittavat oppivelvollisuutensa käymällä peruskoulun 7 15-vuotiaina. Perusopetuksen palvelutarvelaskelman perusteina on käytetty 7 15-vuotiaiden määrän kehitystä. Peruskouluikäisten määrän kehitystä on tarkasteltu myös kielen mukaan. Tarkastelussa on käytetty koko väestön kehitystä sekä vieraskielisten väestömäärän kehitystä. Ruotsinkielisiä peruskouluoppilaita on tarkasteltu viimeisen viiden vuoden ajalta, mutta ennusteen puuttumisen takia ruotsinkielisille ei ole laskettu omaa palvelutarvelaskelmaa. 7 15-vuotiaiden määrän kehitys Helsingin seudulla vuoteen 2015 ja 2025 Helsingin seudulla asuu noin 134 000 peruskouluikäistä. Viimeisen viiden vuoden aikana peruskouluikäisten määrä on laskenut koko seudulla noin 5 000 hengellä. Vuodesta 2009 vuoteen 2015 peruskouluikäisen väestön ennustetaan laskevan edelleen noin 2 200 hengellä, 1,6 %. Varsinkin Helsingissä ennustetaan peruskouluikäisen väestömäärän laskevan 3 700 hengellä. Myös Järvenpäässä, Hyvinkäällä, Kauniaisissa ja Tuusulassa 7-15-vuotiaiden määrä vähenee ennusteen mukaan. Muissa kunnissa peruskouluikäisten määrä kasvaa. Joissain kunnissa mm. Kirkkonummella, Mäntsälässä ja Pornaisissa kasvu on noin 10 prosentin luokkaa. Vuodesta 2015 lähtien 7-15-vuotiaiden määrän ennustetaan kääntyvän voimakkaaseen nousuun miltei joka kunnassa. Ennustekauden lopulla vuoteen 2025 mennessä peruskouluikäisten määrä Helsingin seudulla kasvaa vuodesta 2015 noin 16 000 hengellä, 12,6 %. Helsingissä, Keravalla, Kirkkonummella, Pornaisissa, Sipoossa ja Vihdissä kasvuprosentti on noin 15 % luokkaa. Kuvio 2.43 Peruskouluikäisen väestön (7-15-v.) ennuste vuoteen 2025 60000 50000 40000 30000 20000 Kehyskunnat 10000 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040

SEHA TR7 62 (226) Kuvio 2.44 Peruskouluikäisen väestön (7-15-v.) ennuste vuoteen 2025 7000 7000 6000 6000 5000 4000 3000 2000 Nurmijärvi Tuusula Vihti Mänt sälä Sipoo Pornainen 5000 4000 3000 2000 Kirkkonummi Hyvinkää Järvenpää Kerava Kauniainen 1000 1000 0 0 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Taulukko 2.20 7-15-v. väestömäärä Helsingin seudulla vuonna 2009 ja ennuste vuosille 2015 ja 2025 7-15-vuotiaat Muutos lukumäärä Muutos % 2009 2015 2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 27 337 27 959 31 117 622 3 158 3 780 2,3 11,3 13,8 46 436 42 738 49 550-3 698 6 812 3 114-8,0 15,9 6,7 Hyvinkää 4 966 4 785 5 256-181 471 290-3,6 9,8 5,8 Järvenpää 4 352 3 957 4 239-395 282-113 -9,1 7,1-2,6 Kauniainen 1 164 1 124 992-40 -132-172 -3,4-11,7-14,8 Kerava 3 614 3 694 4 312 80 618 698 2,2 16,7 19,3 Kirkkonummi 4 837 5 432 6 296 595 864 1 459 12,3 15,9 30,2 Mäntsälä 2 680 2 925 3 372 245 447 692 9,1 15,3 25,8 Nurmijärvi 5 750 5 872 6 287 122 415 537 2,1 7,1 9,3 Pornainen 840 920 1 056 80 136 216 9,5 14,8 25,7 Sipoo 2 444 2 556 3 023 112 467 579 4,6 18,3 23,7 Tuusula 5 107 5 103 5 571-4 468 464-0,1 9,2 9,1 20 995 21 030 23 125 35 2 095 2 130 0,2 10,0 10,1 Vihti 3 575 3 805 4 381 230 576 806 6,4 15,1 22,5 Helsingin seutu 134 097 131 900 148 577-2 197 16 677 14 480-1,6 12,6 10,8 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 sekäthl, Sotkanet, Kela Vieraskielisen väestömäärän kehitys Helsingin seudun kunnissa vuoteen 2025 asti Muun kuin suomen- tai ruotsinkielisten peruskouluikäisten osuus vuonna 2009 oli 8 prosenttia. Vieraskielisiä 7-15-vuotiaiden määrä nousee vuoteen 2015 mennessä 10 500:stä noin 14 000:aan ja vuoteen 2025 mennessä vieraskielisiä peruskouluikäisiä on Helsingin seudulla jo noin 22 000 henkeä. Pääosa vieraskielisestä väestöstä keskittyy pääkaupunkiseudun kuntiin, mutta myös Kehyskunnissa vieraskielisen peruskouluikäisen väestömäärän kasvu tulee olemaan nopeaa. Vuonna 2025 noin joka kuudennen (15 %) pääkaupunkiseudun peruskoululaisen äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi.

SEHA TR7 63 (226) Kuvio 2.45 Muun kuin suomen tai ruotsinkielisen 7 15-vuotiaan väestön määrä ja osuus koko ikäryhmästä 1.1.2009 ja ennuste vuoteen 2025 25000 20000 16 14 12 15000 10000 5000 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 10 8 6 4 2 0 Vieraskieliset määrä Vieraskieliset osuus (%) Lähde: Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö äidinkielen mukaan 1.1.2000-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Taulukko 2.21 Peruskouluikäisen väestön (7-15-v.) ennuste kielen mukaan Helsingin seudulla vuoteen 2025 7-15-vuotiaat Muutos lukumäärä Muutos % 2009 2015 2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 Helsingin seutu Kaikki äidinkielet 134097 131479 146968-2618 15489 8009-2,0 11,8 6,0 Kantaväestö 123591 117423 124827-6168 7404-6250 -5,0 6,3-5,1 Vieraat kielet yht. 10506 14056 22141 3550 8085 14259 33,8 57,5 135,7 Pääkaupunkiseutu Kaikki äidinkielet 95932 92851 104786-3081 11935 4221-3,2 12,9 4,4 Kantaväestö 86230 79862 84230-6368 4368-9071 -7,4 5,5-10,5 Vieraat kielet yht. 9702 12989 20556 3287 7567 13292 33,9 58,3 137,0 Kehysalue Kaikki äidinkielet 38165 38628 42182 463 3554 3788 1,2 9,2 9,9 Kantaväestö 37361 37561 40597 200 3036 2821 0,5 8,1 7,6 Vieraat kielet yht. 804 1067 1585 263 518 967 32,7 48,5 120,3 Lähde: Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö äidinkielen mukaan 1.1.2000-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Ruotsinkielinen perusopetus Äidinkieleltään ruotsikielisiä 7-15-vuotiaita oli Helsingin seudulla noin 8 700 henkeä vuonna 2008. Ruotsikielisissä kouluissa oli oppilaita syksyllä 2008 noin 9 400. Ruotsinkielistä perusopetusta käytetään siis enemmän kuin alueella asuu äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Tämä johtuu pääosin kaksikielisyydestä. Viimeisen viiden vuoden (2004-2008) aikana Helsingin seudulla on ollut noin 8 prosenttia enemmän oppilaita ruotsinkielisissä kouluissa kuin äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Ruotsinkielistä koulutusta kasvattava osuus vähentää vastaavalla määrällä suomenkielisen opetuksen tarvetta.

SEHA TR7 64 (226) Kuvio 2.46 Ruotsinkielisten koulujen oppilaat ja ruotsinkieliset peruskouluikäiset oppilaat Helsingin seudulla vuosina 2004-2008 11 000 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 2004 2005 2006 2007 2008 Ruotsinkieliset oppilaat (syksy) Ruotsinkieliset 7-15-vuotiaat (31.12.) Lähde: Opetushallituksen Wera-tietokanta Helsingin seudulla ruotsinkieliset peruskoulut keskittyvät in, seen, Sipooseen, Kirkkonummelle, lle ja Kauniaisiin. Kuvio 2.47 Ruotsinkielisten koulujen oppilaat Helsingin seudulla vuonna 2008 3 057 2 634 Sipoo Kirkkonummi 1 136 1 033 Kauniainen 711 668 Tuusula Hyvinkää Nurmijärvi Vihti 55 54 40 32 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 Lähde: Opetushallituksen Wera-tietokanta

SEHA TR7 65 (226) Ruotsinkielisen peruskouluikäisen (7-15-vuotiaat) väestömäärän muutos vuoteen 2025 Ruotsinkielistä väestöennustetta ei ole koko Helsingin seudulle viime vuosina tehty, joten tässä tarkastelussa käytetään viimeisintä vuonna 2006 PARAS-hanketta varten tehtyä ennustetta. Ennuste 7-15-vuotiaista on laskettu vain pääkaupunkiseudun kunnista. Kunnilla on myös omia väestöennusteita. Kuvio 2.48 Ruotsinkielisen 7-15-vuotiaan ikäryhmän määrän ja osuuden (%) muutos pääkaupunkiseudun kunnissa vuosina 2000-2006 ja ennuste 2007-2025. 8000 7000 7,0 6,0 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 2000 2003 2006 2009 2012 2015 2018 2021 2024 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 Lähde: Pääkaupunkiseudun yhteisennuste 2005-2025 Ruotsinkielisten 7-15-vuotiaiden määrä Ruotsinkielisten 7-15-vuotiaiden osuus (%) Perusopetuksen kustannukset ja tyytyväisyys peruskouluun Helsingin seudulla perusopetuksen käyttökustannukset oppilasta kohti olivat korkeimmat Helsingissä ja Kauniaisissa. Molemmissa kunnissa useat peruskoulua käyvät oppilaat asuvat muissa kunnista. Keravalla ja Hyvinkäällä käytetään oppilasta kohti vähiten rahaa perusopetukseen. Koko maahan verrattuna vain Helsingillä, Kauniaisilla ja lla on korkeammat perusopetuksen kustannukset oppilasta kohti.

SEHA TR7 66 (226) Kuvio 2.49 Perusopetuksen toiminnoittaiset käyttökustannukset vuonna 2008 euroa/oppilas, käyvin hinnoin, yhteensä kaikissa perusopetuksessa sekä erikseen kunnan omistamassa perusopetuksessa (Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta, sisältää alv:n) Kauniainen Vihti Kirkkonummi Mäntsälä Pornainen Hyvinkää Järvenpää Sipoo Nurmijärvi Tuusula Kerava Yhteensä Kunta 0 2 000 4 000 6 000 8 000 Euroa/oppilas Lähde: Opetushallitus, Wera-raportointi Kuvio 2.50 Kuntalaisten tyytyväisyys peruskouluun Vihti 2008 73 17 10 Tuusula 2006 69 26 5 Nurmijärvi 2008 68 26 6 Järvenpää 2008 2008 61 61 33 34 6 5 Tyytyväinen En osaa sanoa 2009 59 35 6 Tyytymätön Hyvinkää 2008 56 34 10 2008 52 40 8 Kerava 2009 45 41 14 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Finnish Consulting Group FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 67 (226) 2.4 Nuorten ja aikuisten toisen asteen koulutus ja muu aikuiskoulutus Toisen asteen koulutuksessa tarkastellaan nuorten koulutustarvetta lukioissa ja ammatillisella toisella asteella. Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tarvetta arvioidaan 16 18-vuotiaiden ikäluokasta. Ammatillista koulutusta tarkastellaan erikseen ammatillisen toisen asteen koulutusmuotona sekä koulutustarpeen laajemmasta näkökulmasta eli ammattiin valmistumista ammatilliselta toiselta asteelta, ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta. 2.4.1 Lukiokoulutus Nuorisoikäluokan eli 16 18-vuotiaiden määrän kehitys Helsingin seudulla vuoteen 2025 Helsingin seudulla oli 16 18-vuotiaita 48 000 vuoden 2009 alussa. 16 18-vuotiaiden määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen viiden vuoden aikana, noin 8 000 hengellä. Vuodesta 2009 vuoteen 2015 nuorisoikäluokan ennustetaan vähenevän noin 3 800 hengellä, 8 prosenttia. Vuodesta 2015 lähtien 16-18-vuotiaiden määrän ennustetaan kääntyvän nousuun. Ennustekauden lopulla vuoteen 2025 mennessä nuorison määrä Helsingin seudulla kasvaa vuodesta 2015 noin 2 300 hengellä, 5 prosenttia. Vuodesta 2009 vuoteen 2025 16-18- vuotiaiden määrä laskee ennusteen mukaan 48 000:sta 46 600:een, 3 prosenttia. Kuva 2.51 16-18-vuotiaiden väestömäärän kehitys Helsingin seudulla vuoteen 2025 20000 18000 16000 14000 12000 10000 8000 Kehyskunnat 6000 4000 2000 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040

SEHA TR7 68 (226) Kuva 2.52 16-18-vuotiaiden väestömäärän kehitys Helsingin seudulla vuoteen 2025 2000 2000 1800 1800 1600 1600 1400 1200 1000 800 600 Kirkkonummi Hyvinkää Järvenpää Kerava Kauniainen 1400 1200 1000 800 600 Nurmijärvi Tuusula Vihti Mäntsälä Sipoo Pornainen 400 400 200 200 0 0 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Taulukko 2.22 16-18-vuotiaiden väestömäärän kehitys 2015 ja 2025 16-18-vuotiaat Muutos lukumäärä Muutos % 2009 2015 2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 9288 8985 10107-303 1122 819-3,3 12,5 8,8 17921 15602 14900-2319 -702-3021 -12,9-4,5-16,9 Hyvinkää 1764 1673 1729-91 56-35 -5,2 3,3-2,0 Järvenpää 1717 1420 1409-297 -11-308 -17,3-0,8-17,9 Kauniainen 435 391 375-44 -16-60 -10,1-4,1-13,8 Kerava 1351 1226 1388-125 162 37-9,3 13,2 2,7 Kirkkonummi 1434 1575 1867 141 292 433 9,8 18,5 30,2 Mäntsälä 824 839 1007 15 168 183 1,8 20,0 22,2 Nurmijärvi 1810 1823 1942 13 119 132 0,7 6,5 7,3 Pornainen 213 233 284 20 51 71 9,4 21,9 33,3 Sipoo 792 781 915-11 134 123-1,4 17,2 15,5 Tuusula 1599 1603 1639 4 36 40 0,3 2,2 2,5 7712 6954 7663-758 709-49 -9,8 10,2-0,6 Vihti 1165 1162 1378-3 216 213-0,3 18,6 18,3 Helsingin seutu 48025 44267 46603-3758 2336-1422 -7,8 5,3-3,0 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040

SEHA TR7 69 (226) Vieraskielisen väestömäärän kehitys Helsingin seudun kunnissa vuoteen 2025 asti Tällä hetkellä vieraskielisiä on Helsingin seudulla 6 % 16 18-vuotiaista, vuonna 2015 heitä ennustetaan olevan 11 % ja vuonna 2025 15 %. Vieraskielisen nuorisoikäluokan, 16-18-vuotiaat, määrä kasvaa ennusteen mukaan vuoden 2009 3 100:sta vuoteen 2015 mennessä 4 700:ään ja edelleen vuoteen 2025 mennessä 6 800:aan. Vieraskielisen nuorison väestömäärän kasvu keskittyy Helsingin seudulla pääkaupunkiseudun kuntiin. Ennusteen mukaan vuonna 2025 vieraskielisen väestön osuus pääkaupunkiseudun kunnissa on noin 19 % ja kehysalueen kunnissa 4 %. Kuvio 2.53 Muun kuin suomen- tai ruotsinkielisen nuorisoikäluokan, 16-18-vuotiaiden, väestömäärän ennuste vuoteen 2025 asti 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 16 14 12 10 8 6 4 2 Vieraskieliset määrä Vieraskieliset osuus (%) 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 0 Lähde: Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö äidinkielen mukaan 1.1.2000-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Taulukko 2.23 16-18-v. väestömäärän kehitys kielen mukaan 2015 ja 2025 16-18-vuotiaat Muutos lukumäärä Muutos % 2009 2015 2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 2009-2015 2015-2025 2009-2025 Helsingin seutu Kaikki äidinkielet 48025 44443 46486-3582 2043-1539 -7,5 4,6-3,2 Kantaväestö 44885 39725 39641-5160 -84-5244 -11,5-0,2-11,7 Vieraat kielet yht. 3140 4718 6845 1578 2127 3705 50,3 45,1 118,0 Pääkaupunkiseutu Kaikki äidinkielet 35356 31931 33045-3425 1114-2311 -9,7 3,5-6,5 Kantaväestö 32469 27540 26711-4929 -829-5758 -15,2-3,0-17,7 Vieraat kielet yht. 2887 4391 6334 1504 1943 3447 52,1 44,2 119,4 Kehysalue Kaikki äidinkielet 12669 12512 13441-157 929 772-1,2 7,4 6,1 Kantaväestö 12416 12185 12930-231 745 514-1,9 6,1 4,1 Vieraat kielet yht. 253 327 511 74 184 258 29,2 56,3 102,0 Lähde: Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö äidinkielen mukaan 1.1.2000-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040

SEHA TR7 70 (226) Lukiopalveluiden käyttö Helsingin seudulla Opiskelijoita Helsingin seudun lukiossa, aikuislukiot mukaan lukien, oli vuoden 2008 aikana noin 33 660. Lukiokoulutuksen aloituspaikat keskittyvät in, seen ja lle. Kauniaisissa lukiota käy moni ulkopaikkakuntalainen mikä näkyy vertailtaessa lukiokoulutuspaikkojen määrää ikäluokkaan nähden. Aikuislukiolaisten määrä Helsingin seudulla oli vuonna 2007 noin 3 600. Taulukko 2.24 Lukio-opiskelijat Helsingin seudulla kunnittain vuonna 2009 (mukana aikuiskoulutussuunnitelman opiskelijat) 2004 2005 2006 2007 2008 5 423 5 386 5 367 5 499 5 701 16 705 16 408 17 110 16 909 17 145 Hyvinkää 995 1 025 1 024 1 032 1 041 Järvenpää 864 941 990 1 005 1 047 Kauniainen 595 615 641 641 636 Kerava 1 011 910 735 768 726 Kirkkonummi 697 727 709 719 733 Mäntsälä 243 241 234 265 256 Nurmijärvi 713 781 803 820 827 Pornainen Sipoo 326 315 330 340 308 Tuusula 587 612 630 653 652 3 880 3 930 3 993 4 072 4 069 Vihti 498 494 485 498 517 Helsingin seutu 32 537 32 385 33 051 33 221 33 658 Lähde: Tilastokeskus, Kaupunki- ja seutuindikaattorit Tilastokeskuksen tiedot kerätään koko kalenterivuoden ajalta, Opetushallituksen WERA-raportointipalvelu tiedot ajankohdalta 20.9. Kuvio 2.54 Lukiokoulutuksen aloituspaikat Helsingin seudulla vuonna 2008 Nurmijärvi Hyvinkää Järvenpää Kirkkonummi Vihti Tuusula Kauniainen Kerava Sipoo Mäntsälä 288 288 285 252 216 213 212 180 150 110 1193 1756 4472 0 1000 2000 3000 4000 5000 Lähde: Opetushallitus, WERA-raportointipalvelu

SEHA TR7 71 (226) Kuvio 2.55 Lukiokoulutuksen aloituspaikat/laskennallinen 16-18-v. ka ikäluokka vuonna 2008 Kauniainen 1,46 0,75 Sipoo Vihti Kirkkonummi Järvenpää Hyvinkää Nurmijärvi Mäntsälä Kerava Tuusula 0,57 0,57 0,56 0,53 0,50 0,49 0,48 0,46 0,40 0,40 0,40 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 Lähde: Opetushallitus, WERA-raportointipalvelu Lukiopalvelujen käyttö Helsingin seudulla vuoteen 2025 Lukion nuorten koulutuksen palvelutarvelaskelman perusteet: - Helsingin seudun nuorisoikäluokan, 16 18-vuotiaat, osallistuminen lukiokoulutukseen säilyy vuosien 2004-2008 keskimääräisellä tasolla Lukioiden aloituspaikkatarve Helsingin seudulla laskee vuoden 2009 9 800 paikasta 8 700 paikkaan vuoteen 2015 mennessä. Vuoden 2015 jälkeen aloituspaikkatarve nousee 9 500:een vuoteen 2025 mennessä. Kuvio 2.56 Lukion aloituspaikkatarve Helsingin seudulla projektio vuoteen 2025, jos kehitys 2004-2008 keskiarvon mukaista 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 Lähde: Opetushallitus, WERA-raportointipalvelu, Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040

SEHA TR7 72 (226) Lukiokustannukset ja kuntalaisten tyytyväisyys lukioon Helsingin seudun kunnissa oppilaskohtaiset käyttökustannukset ovat korkeimmat Mäntsälässä ja Sipoossa. Halvimmat kustannukset ovat Nurmijärvellä ja lla. Kuvio 2.57 Lukiokoulutuksen toiminnoittaiset käyttökustannukset vuonna 2008 euroa/oppilas, käyvin hinnoin. Yhteensä kaikissa lukiokoulutuksessa sekä erikseen kunnan omistamassa lukiokoulutuksessa, sisältää alv:n Mäntsälä Sipoo Ki rkkonummi Kauniainen Kerava Tuusula Yhteensä Kunta Vihti Hyvinkää Järvenpää Nurmijärvi 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 Euroa/oppilas Lähde: Opetushallitus, Wera-raportointipalvelu Kuvio 2.58 Kuntalaisten tyytyväisyys lukiokoulutukseen Vihti 2008 67 30 3 Järvenpää 2008 58 38 4 2008 58 39 3 Nurmijärvi 2008 Tuusula 2006 55 52 42 46 3 2 Tyytyväinen En osaa sanoa 2009 49 47 4 Tyytymätön Hyvinkää 2008 48 48 4 2008 43 53 4 Kerava 2009 41 55 4 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Finnish Consulting Group FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 73 (226) 2.4.2 Ammatillinen koulutus Ammatillisen koulutuksen kehitystä ja tarvetta Helsingin seudulla tarkastellaan yhteisesti ammatillisen toisen asteelle sekä korkea-asteelle ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Ammatillista toista astetta tarkastellaan koulutusmuodoista tarkemmin. Ammatillisen koulutuksen palvelut Helsingin seudulla Helsingin seudulla oli 67 500 toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijaa vuonna 2008. Opiskelijoista yli 55 prosenttia opiskeli Helsingissä. Ammattikorkeakouluissa Helsingin seudulla pääkaupunkiseudulla opiskeli lähes 33 000 opiskelijaa. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoista noin 60 prosenttia opiskeli Helsingissä. Taulukko 2.25 Ammatillisessa koulutuksessa ja ammatillisessa korkeakoulutuksessa olleet opiskelijat vuonna 2008 Ammattikorkeakoulu- koulutuksessa Ammatillisessa koulutuksessa 8 388 5 640 35 934 19 988 Hyvinkää 3 003 1 263 Järvenpää 8 783 694 Kauniainen 325 Kerava 974 767 Kirkkonummi 1 551 Mäntsälä 736 Nurmijärvi 1 023 168 Pornainen 0 Sipoo 180 Tuusula 929 5 328 4 204 Vihti 676 Helsingin seutu 67 505 33 049 Lähde: Tilastokeskus, Kaupunki- ja seutuindikaattorit Kuvio 2.59 Ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikat Helsingin seudulla vuonna 2008 4554 1179 1576 Järvenpää Hyvinkää Kerava Vihti Mäntsälä Tuusula Nurmijärvi Kirkkonummi Sipoo 512 489 350 318 176 149 140 80 68 0 1000 2000 3000 4000 5000 Lähde: Opetushallitus, Wera-tietopalvelu

SEHA TR7 74 (226) Kuvio 2.60 Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat/ laskennallinen 16-18-v. ka ikäluokka vuonna 2008 Järvenpää Hyvinkää Vihti Kerava 0,90 0,83 0,82 0,78 0,76 Mäntsälä 0,64 0,46 0,51 Tuusula Sipoo Nurmijärvi Kirkkonummi 0,28 0,26 0,23 0,17 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 Lähde: Opetushallitus, Wera-tietopalvelu Kuvio 2.61 Kuntalaisten tyytyväisyys nuorten ammatilliseen koulutukseen Vihti 2008 62 31 7 Hyvinkää 2008 52 43 5 Järvenpää 2008 52 45 3 2008 Nurmijärvi 2008 50 37 46 56 4 7 Tyytyväinen En osaa sanoa 2009 37 59 4 Tyytymätön Kerava 2009 34 60 6 Tuusula 2006 24 67 9 2008 24 73 3 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Finnish Consulting Group FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 75 (226) 2.4.3 Nuorten ammatillisen koulutuksen aloituspaikkatarve pääkaupunkiseudulla 2015 ja 2025 Valtakunnallinen koulutuspoliittinen tavoite on jo pitkään ollut kouluttaa nuorisoikäluokat yleissivistävän koulutuksen jälkeen myös ammatillisesti. Keskeyttäminen, moninkertainen ammatillinen koulutus ja alueellisten oppilasvirtojen nettovaikutus nostavat aloituspaikkatarpeen huomattavasti yli ikäluokista johdetun koulutettavien tarpeen. Nykyiset aloituspaikat eivät riitä koko ikäluokan ammatilliseen kouluttamiseen. Etenkin alueelliset oppilasvirrat pääkaupunkiseudulle johtavat siihen, että seudun omat nuoret pääsevät ammatilliseen koulutukseen harvemmin kuin muualla asuvat, aloittavat koulutuksen muualla asuvia vanhempina ja lopulta muita suurempi osuus seudun nuorista jää kokonaan ilman ammatillista koulutusta. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkatarvelaskelman perusteet: - Aloituspaikkatarpeeksi 16-18-vuotiaiden keskimääräinen ikäluokka * 1,73 Kuvio 2.62 Aloituspaikkatarve ammatillisella toisella asteella, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa pääkaupunkiseudulla vuoteen 2025. (Paikkatarve 1,73 * 16-18-v. keskim. ikäluokka) 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 ja Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin seudun väestö 1.1.1980-2009 sekä ennuste 1.1.2010-2040 Ammatillinen koulutus ja työvoiman tarve Pääkaupunkiseudun kunnat ovat määrävälein tehneet seudullisia työvoima- ja koulutustarvelaskelmia. Viimeisin valmistui vuonna 2010 ja siinä ennakoidaan tarpeita vuoteen 2020. Tässä esitettävä tarkastelu työvoiman tarpeesta on otettu kyseisestä Seppo Montenin tekemästä tutkimuksesta: Koulutus Työvoima. Helsingin seutu 2020, Osaamisella kohti tulevaisuutta. Tarkastelualueena on Helsingin seutu, joka muodostaa kohtalaisen kompaktin työmarkkina-alueen. Työelämän työvoimatarpeista lähtevä ennakointi sisältää kaikki ammattialat ja siten myös kaikki koulutusasteet toisesta asteesta yliopistoasteeseen. Väestön ikärakenne on muuttunut Helsingin seudulla ja koko maassa siten, että työelämään siirtyvät ikäluokat (15 24-vuotiaat) ovat pienempiä kuin sieltä poistuvat ikäluokat (55 64-vuotiaat). Ilmiöstä käytetään nimeä demografinen työvoimapula. Työvoiman saatavuuden kannalta väestörakenteen toteutunut ja ennakoitu kehitys on aivan oleellinen.

SEHA TR7 76 (226) Kuvio alla kuvaa keskimääräistä vuosittaista avautuvien työpaikkojen määrää koulutusasteen mukaan. Ennakointijaksolla avautuvien työpaikkojen määrä Helsingin seudulla on vuositasolla keskimäärin reilut 20 000 työntekijää. Näistä 9 300 (46 %) on sellaisia työtehtäviä, joihin sopivin koulutus on ammatillinen peruskoulutus. Ammattikorkeakoulutusta vaativia työpaikkoja on runsaat 5 900 (29 %) ja yliopistotasoinen koulutus on sopivin runsaaseen 4 500 (22 %) uuteen työtehtävään. Näiden lisäksi vuosittain tarvitaan noin 600 työntekijää sellaisiin työtehtäviin, joihin ei vastaavuusavaimessa osoitettu mitään koulutusta. Kuvio 2.63 Vuosittainen työvoimatarve Helsingin seudulla koulutusasteen mukaan 2006 2020 Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulu Yhteensä (Poistuma+muutos) Työvoimapoistuma Työpaikkamuutos Yliopisto Muu tai ei koulutusta Yhteensä 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 Lähde: Montén, Seppo: Koulutus Työvoima. Helsingin seutu 2020, Osaamisella kohti tulevaisuutta. Kuvio 2.64 Nykyiset ja laskennalliset aloituspaikat Helsingin seudulla keskimäärin vuotta kohti vuoteen 2020 Ammatillinen peruskoulutus Laskennalliset aloituspaikat Aloituspaikat 2009 Ammattikorkeakoulu Yliopisto Muu tai ei koulutusta Yhteensä 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 Lähde: Montén, Seppo: Koulutus Työvoima. Helsingin seutu 2020, Osaamisella kohti tulevaisuutta.

SEHA TR7 77 (226) Kuvio 2.65 Työvoiman kokonaistarve ja työvoimatuotos nykyisellä ja laskennallisella aloituspaikkarakenteella koulutusasteen mukaan Helsingin seudulla vuositasolla keskimäärin 2006 2020 Ammatillinen peruskoulutus Ammattikorkeakoulu Yliopisto Muu tai ei koulutusta Yhteensä 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 Työvoimatuotos laskennallisella al.paikkarakenteella Työvoimatuotos nykyisellä al.paikkarakenteella Työvoimatarve Lähde: Montén, Seppo: Koulutus Työvoima. Helsingin seutu 2020, Osaamisella kohti tulevaisuutta. Laskennallinen koulutuksen tarjontarakenne tuottaa jonkin verran vähemmän koulutettua työvoimaa työmarkkinoille kuin nykyinen rakenne, koska se siirtää koulutustarjontaa nettomääräisesti sellaisille koulutusaloille ja - asteille, joissa läpäisy, moninkertainen koulutus ja työvoimaosuus ovat hieman epäedullisemmat. Tämä käy selville oheisen kuvion Yhteensä -palkista, ja erotus on runsaat 600 työntekijää. Ennakoitu työvoimatarve on 32 prosenttia (lähes 6 200 työntekijää) suurempi kuin laskennallisella aloituspaikkarakenteella saatu koulutetun työvoiman tuotos ja 28 prosenttia (runsaat 5 500) suurempi kuin nykyisellä aloituspaikkarakenteella aikaansaatu vastaava tuotos. Nuorisoasteen aloituspaikkojen työvoimatuotos ei riitä millään koulutusasteella tyydyttämään työelämän kysyntää. Kuviosta käy ilmi, että laskennallinen koulutustarjonnan rakenne painottaa enemmän ammattikorkeakoulutusta ja vastaavasti vähemmän ammatillista peruskoulutusta ja yliopistokoulutusta työelämän ennakoitujen tarpeiden mukaisesti. Ammatillisessa peruskoulutuksessa omien nuorisoikäluokkien työvoimatuotos on rakenteesta riippuen 1 300 2 700 työntekijää pienempi kuin ennakoitu työvoimatarve. Ammattikorkeakoulutuksessa vastaava haarukka on 1 800 2 600 ja yliopistotasolla 1 100 1 400 koulutettua työntekijää vuosittain. Nuorisoikäluokkien kouluttaminen ammatillisesti on ollut maamme koulutuspoliittinen tavoite jo pitkään. Tavoite ei kuitenkaan ole toteutunut, ja Helsingin seudullakin jokaisesta nuorisoikäluokasta jää (tai jättäytyy) huomattava osa ilman ammatillisesti suuntautunutta koulutusta toisella asteella, ammattikorkeakoulutuksessa tai yliopistossa. Tällä hetkellä Helsingin seudulla on yhtä koulutukseen tulevaa nuorta kohti 1,73 aloituspaikkaa ammatillisesti suuntautuneessa koulutuksessa. Tämä määrä ei kuitenkaan riitä koko ikäluokan kouluttamiseen, koska aloituspaikoista suuri osa tuhraantuu keskeyttämiseen (31,3 %) ja moninkertaiseen koulutukseen (27,8 %). Näillä nykyisillä läpäisyosuuksilla ja moninkertaisen koulutuksen osuuksilla aloituspaikkoja pitäisi olla 2,02 yhtä koulutettavaa kohti, jotta jokainen tulisi ammatillisesti koulutetuksi. Aloituspaikkalisäyksenä se tarkoittaisi 4 400 paikkaa. Tällaiseen aloituspaikkakasvuun on tuskin syytä mennä, vaan pikemminkin olisi pyrittävä parantamaan koulutusjärjestelmän tehokkuutta. Jos esimerkiksi keskeyttäminen saataisiin laskettua 27,7 prosenttiin ja moninkertainen koulutus 20,8 prosenttiin, nykyiset aloituspaikat riittäisivät koko ikäluokan ammatilliseen kouluttamiseen.

SEHA TR7 78 (226) 2.4.4 Kansalais- ja työväenopistot Kansalais- ja työväenopistoissa opiskeli syyslukukaudella 2008 noin 82 000 opiskelijaa. Opetustunteja pidettiin vuoden 2008 aikana yli 313 000. Taulukko 2.26 Kansalaisopistojen vapaan sivistystyön opiskelijat syyslukukaudella ja opetustuntien lukumäärä vuonna 2008 Opiskelijoita syyslukukaudella Opetustuntien lukumäärä 18 700 60 108 26 900 122 433 13 391 41 935 Hyvinkää 2 582 12 610 Järvenpää 3 522 14 955 Kauniainen 1 799 6 941 Kerava 2 254 9 952 Kirkkonummi 4 151 14 569 Mäntsälä 2 500 8 989 Nurmijärvi*.. Pornainen**.. Sipoo 3 305 11 054 Tuusula 3 035 10 121 Vihti*.. Helsingin seutu 82 139 313 667 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien toiminta- ja taloustilasto *Yksityinen palvelutuottaja **Sisältyy Mäntsälän lukuun Kuvio 2.66 Kansalaisopistojen vapaan sivistystyön nettokustannukset, /asukas ja käyttökustannukset (netto)/opetustunti, vuonna 2008 Kauniainen Hyvinkää Tuusula Kerava Mäntsälä Järvenpää Sipoo Kirkkonummi Kustannukset opetustunti Kustannukset asukas 0 20 40 60 80 100 120 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien toiminta- ja taloustilasto

SEHA TR7 79 (226) Kuvio 2.67 Kuntalaisten tyytyväisyys kansalais- ja työväenopistojen toimintaan Vihti 2008 77 18 5 Nurmijärvi 2008 75 22 3 Järvenpää 2008 75 23 2 Tuusula 2006 74 22 4 Tyytyväinen 2008 69 28 3 En osaa sanoa Tyytymätön 2009 68 28 4 Hyvinkää 2008 66 29 5 Kerava 2009 66 30 4 2008 34 62 4 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Finnish Consulting Group FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset. 2.5 Kulttuuri, liikunta ja vapaa-ajanpalvelut 2.5.1 Kulttuuripalvelut Helsingin seudulla Kaikissa Helsingin seudun kunnissa oli vuonna 2009 pääkirjasto. Sivukirjastoja seudun kunnissa oli yhteensä 70, laitoskirjastoja oli 14 ja kirjastoautoja 12. Kaiken kaikkiaan Helsingin seudun kirjastojen kokoelmissa on kirjoja yli neljä miljoonaa. Kun lasketaan mukaan äänitteet, videot ja muut aineistot kokoelmien määrä nousee yli viiteen miljoonaan (kirjastot.fi/vuositilastot). Kirjastojen lainaustilastot ovat vuodelta 2008. Vuoden 2008 aikana seudulla lainausten määrä nousi yli 22 miljoonaan. Asukasta kohti mitattuna eniten lainattiin Kauniaisissa ja Nurmijärvellä. Vähiten lainauksia oli vuonna 2008 Mäntsälässä ja Sipoossa.

SEHA TR7 80 (226) Taulukko 2.27 Kirjaston lainausten määrä Helsingin seudulla vuonna 2008 2008 4 187 394 9 398 909 3 105 577 Hyvinkää 875 012 Järvenpää 754 818 Kauniainen 220 884 Kerava 572 435 Kirkkonummi 737 339 Mäntsälä 238 863 Nurmijärvi 933 452 Pornainen 87 678 Sipoo 248 274 Tuusula 594 639 Vihti 509 400 Helsingin seutu 22 464 674 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien talous- ja toimintatilasto Kuvio 2.68 Kirjaston lainausten määrä asukasta kohti (vuosien 2005-2008 keskiarvo) Kauniainen Nurmijärvi Hyvinkää Kirkkonummi Järvenpää Vihti Pornainen Kerava Tuusula Mäntsälä Sipoo 20,1 20,1 19,7 19,0 18,0 18,0 17,1 16,9 16,5 16,0 13,1 12,5 24,4 29,6 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien talous- ja toimintatilasto

SEHA TR7 81 (226) Kuvio 2.69 Kuntalaisten tyytyväisyys kirjastopalveluihin Nurmijärvi 2008 96 04 Tuusula 2006 92 6 2 2008 92 5 3 Kerava 2009 2009 91 89 7 2 8 3 Tyytyväinen En osaa sanoa Vihti 2008 87 6 7 Tyytymätön Järvenpää 2008 87 10 3 Hyvinkää 2008 86 12 2 2008 82 15 3 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset. Muut kulttuuripalvelut Helsingin seudulla Kulttuuripalveluista teatteri ja tanssiteatterit keskittyvät Helsingin seudulla pääkaupunkiseudun kuntiin. Ammattiteattereista mm. Suomen kansallisteatteri ja Suomen Kansallisooppera sijaitsevat pääkaupungissa. Muut ammattiteatterit sijaitsevat Helsingissä, ssa ja lla. Museot ovat keskittyneet teattereiden ohella in. Kuvio 2.70 Museot Helsingissä vuonna 2006 Lähde: Helsingin seutu tilastoina, Helsingin kaupungin tietokeskus 2006

SEHA TR7 82 (226) Kuvio 2.71 Museot Uudellamaalla vuonna 2006 Lähde: Helsingin seutu tilastoina, Helsingin kaupungin tietokeskus 2006 Kuvio 2.72 Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset, asukasta kohti vuonna 2008 67 Kauniainen Järvenpää 36 47 49 26 Koko maa 22 Sipoo Hyvinkää 18 17 Kerava Tuusula Vihti Nurmijärvi Kirkkonummi Mäntsälä 2 10 8 7 6 6 0 20 40 60 80 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien talous- ja toimintatilasto

SEHA TR7 83 (226) Kuvio 2.73 Museoiden, teattereiden ja orkesterien nettokustannukset, asukasta kohti vuonna 2008 67 44 Koko maa 40 Tuusula 27 Hyvinkää 26 Kerava 19 Järvenpää Kauniainen Vihti Nurmijärvi Mäntsälä Kirkkonummi 13 10 8 6 5 5 4 0 20 40 60 80 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien talous- ja toimintatilasto Kuva 2.74 Kuntalaisten tyytyväisyys kulttuuripalveluihin 2008 88 8 4 2009 72 19 9 Järvenpää 2008 64 20 16 Hyvinkää 2008 52 22 26 Tyytyväinen Kerava 2009 52 28 20 En osaa sanoa Tuusula 2006 43 26 31 Tyytymätön Vihti 2008 42 21 37 2008 31 52 17 Nurmijärvi 2008 27 30 43 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 84 (226) Kuva 2.75 Kuntalaisten tyytyväisyys museopalveluihin 2008 84 13 3 2009 61 32 7 Tuusula 2006 59 33 8 Hyvinkää 2008 50 35 15 Tyytyväinen Kerava 2009 38 49 13 En osaa sanoa Järvenpää 2008 35 46 19 Tyytymätön Vihti 2008 34 41 25 Nurmijärvi 2008 21 55 24 2008 17 65 18 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset. 2.5.2 Liikuntapalvelut Helsingin seudulla Liikuntaan ja ulkoiluun käytettävät nettokustannukset ovat Kauniaisissa paljon korkeammat kuin koko maassa ja muissa seudun kunnissa. Koko maassa käytettiin vuonna 2008 81 euroa kansalaista kohti liikuntaan ja ulkoiluun. Seudun kunnista Kauniaisten lisäksi myös Helsingissä, ssa, Sipoossa ja Järvenpäässä käytetään enemmän rahaa liikuntaan ja ulkoiluun kuin koko maassa keskimäärin. Kuvio 2.76 Liikunnan ja ulkoilun nettokustannukset, asukasta kohti vuonna 2008 Kauniainen 212 Sipoo Järvenpää Koko maa Hyvinkää Kirkkonummi Nurmijärvi Tuusula Vihti Kerava Mäntsälä Pornainen 94 88 85 81 79 68 68 66 63 59 51 49 44 121 0 50 100 150 200 250 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien talous- ja toimintatilasto

SEHA TR7 85 (226) Kuvio 2.77 Kuntalaisten tyytyväisyys urheilu- ja pelikenttiin Vihti 2008 73 14 13 Hyvinkää 2008 72 19 9 2008 72 20 8 Kerava 2009 2009 71 70 21 22 8 8 Tyytyväinen En osaa sanoa Tuusula 2006 68 22 10 Tyytymätön Nurmijärvi 2008 68 21 11 Järvenpää 2008 62 26 12 2008 56 32 12 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset. Kuvio 2.78 Kuntalaisten tyytyväisyys sisäliikuntatiloihin 2009 76 13 11 Järvenpää 2008 57 31 12 Vihti 2008 56 25 19 2008 Tuusula 2006 Hyvinkää 2008 55 54 51 32 31 32 13 15 17 Tyytyväinen En osaa sanoa Tyytymätön Kerava 2009 49 37 14 Nurmijärvi 2008 45 33 22 2008 31 53 16 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG Oy, Kaupunkipalvelu- ja Kuntapalvelujen laatu -tutkimukset.

SEHA TR7 86 (226) 2.5.3 Vapaa-ajan palvelut Koko maassa nuorisopalveluihin käytetään rahaa asukasta kohti noin 27 euroa vuodessa. Kauniaisissa käytetään Helsingin seudun kunnista eniten, 57 euroa, ja Mäntsälässä vähiten, 13 euroa, asukasta kohti. Kuvio 2.79 Nuorisotoimen nettokustannukset, asukasta kohti vuonna 2008 Kauniainen Tuusula Nurmijärvi Kerava Järvenpää Koko maa Vihti Sipoo Kirkkonummi Pornainen Hyvinkää Mäntsälä 13 16 18 27 27 27 27 26 24 24 23 32 38 49 57 0 10 20 30 40 50 60 Lähde: Tilastokeskus, Kuntien talous- ja toimintatilasto

SEHA TR7 87 (226) 2.6 Sosiaalinen kestävyys Sosiaalinen kestävä kehitys painottaa väestön yleistä hyvinvointia. Siinä kiinnitetään huomiota muun muassa syrjäytymisen ehkäisyyn. Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta on hyvinvoinnin edistämisen tavoitteena vahvistaa kunkin yksilön omaa elämänhallintaa ja eri yhteisöihin kuulumista sekä turvata yhdenvertaiset hyvinvoinnin ja elämänlaadun edellytykset. Lapsen ja nuoren elämän sosiaalinen kestävyys luo perustan yksilön hyvinvoinnille ja elämänlaadulle myös aikuisena. Helsingin seudun asukkaat ovat hyvinvoivia muihin eurooppalaisiin verrattuna. Useimmat seudun lapset ja nuoret voivat hyvin, mutta toisaalta monet lapset ja nuoret ovat syrjäytymisvaarassa. Sosiaalisen kestävyyden toteutumista voi seurata sitä ilmentävien indikaattorien avulla, joista tähän on valittu: - väestön koulutustasomittain, VKTM koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17 24-vuotiaat: yhteensä sekä erikseen miehet ja naiset kodin ulkopuolelle sijoitetut 0 17-vuotiaat 2.6.1 Väestön koulutustasomittain, VKTM Työpaikat edellyttävät yhä pitempää erikoistumista ja korkeampaa koulutusta. Koulutus auttaa työllistymään, ja koulutusta pidetään turvana työttömyyttä vastaan. Koulutuksen puute vaikeuttaa todennäköisesti työllistymistä, ja lisää työttömyyden ja etenkin pitkäaikaistyöttömyyden riskiä. Väestön korkeaa koulutustasoa voi pitää myös eräänä keskeisenä pitkän aikavälin kilpailuetuna. Väestön koulutustasomittain, VKTM, huomioi väestön koulutuksien lukumäärän ja painottaa ne koulutusasteen mukaan, ja tiivistää tiedot yhdeksi indikaattoriksi. Mitä suurempi mittainluku on, sitä korkeampi koulutustaso on. Väestön koulutustasomittaimella lasketaan perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräistä pituutta henkeä kohti. Esimerkiksi koulutustasoluku 246 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,5 vuotta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Väestön koulutustasoa laskettaessa perusjoukkona käytetään 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Näin siksi että monen alle 20-vuotiaan koulutus on vielä kesken. Mittaimen avulla voi helposti vertailla eri alueiden välisiä koulutustasoeroja ja seurata muutoksia. Kuvio 2.80 Helsingin seudun kuntien ja koko maan väestön koulutustaso koulutustasomittaimella (VKTM) vuosina 2004 ja 2008 Kauniainen Kirkkonummi Sipoo Järvenpää Tuusula Nurmijärvi Kerava Vihti Koko maa Hyvinkää Pornainen Mäntsälä 2008 2004 Koulutustason muutoksen suunta on ollut myönteinen Helsingin seudun kunnissa ajanjaksona 2004 2008: väestön koulutustasomittaimen, VKTM:n, arvo on noussut vuosittain hieman. Alueen väestön koulutustaso on noussut yhtä paljon kuin koko maassa. Koulutustasomittain osoittaa, että Helsingin seudulla teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on peruskoulun suorittamisen jälkeen keskimäärin 3,6 vuotta. Yli kymmenessä seudun kunnassa koulutustaso on koulutustasomittaimen arvolla arvioiden korkeampi kuin koko maassa. 0 200 400 600 Lähde: Tilastokeskus, Kaupunki- ja seutuindikaattorit

SEHA TR7 88 (226) 2.6.2 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet Nuorten perusasteen koulutuksen jälkeiseen pitkään koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen liittyy kasvanut syrjäytymisvaara. Näin jo siksi, että työelämässä osaamisvaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Koulutuksen ulkopuolelle jääneillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät ole kyseisenä vuonna opiskelijoita tai joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta/tutkintoa suoritettuna. Kuvio 2.81 Helsingin seudun kunnissa ja koko maassa koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17 24-vuotiaat yhteensä, % vastaavanikäisestä väestöstä vuosina 2004 ja 2008 Kerava Mäntsälä Pornainen Vihti Kirkkonummi Järvenpää Nurmijärvi Hyvinkää Tuusula Koko maa Sipoo Kauniainen 2008 2004 0 5 10 15 20 25 % Kuvio 2.82 Helsingin seudun kunnissa ja koko maassa koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17 24-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä vuosina 2004 ja 2008 Miehet Naiset Pornainen Mäntsälä Kerava Kerava Vihti Kirkkonummi Järvenpää Nurmijärvi Vihti Kirkkonummi Mäntsälä Hyvinkää Tuusula Nurmijärvi Koko maa Sipoo Kauniainen 2008 2004 Järvenpää Hyvinkää Tuusula Pornainen Koko maa Sipoo Kauniainen 2008 2004 0 5 10 15 20 25 % 0 5 10 15 20 25 % Lähde: THL

SEHA TR7 89 (226) Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden yhteisosuus on kasvanut viiden vuoden aikana Helsingin seudun kunnissa lukuun ottamatta Kirkkonummea, Nurmijärveä, Tuusulaa ja Sipoota. Lisäksi yhteisosuus ylittää Sipoota ja Kauniaista lukuun ottamatta koko maan 11,8 prosentin osuuden. Useimmissa seudun kunnissa osuus on vähintään 14 prosenttia. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden miesten osuus on kasvanut ajanjaksolla 2004 2008 Helsingin seudun seitsemässä kunnassa, eniten Pornaisissa, Kauniaisissa ja ssa. Osuus on alentunut myös seitsemässä kunnassa, eniten Tuusulassa, Nurmijärvellä, Kirkkonummella sekä Sipoossa. Muualla kuin Sipoossa ja Kauniaisissa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten miesten osuus vaihtelee kuitenkin 15 20 prosentin tuntumassa. Koko maassa osuus oli 13,6 prosenttia vuonna 2008, osuus on pysynyt viiden vuoden ajan suunnilleen samana. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden naisten osuus on myös kasvanut kaikissa Helsingin seudun kunnissa Kauniaista ja Kirkkonummea lukuun ottamatta. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24- vuotiaiden naisten osuudet jäävät alle 15 prosenttiin Mäntsälää lukuun ottamatta. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden naisten osuus on koko maan osuutta, 9,9, korkeampi Helsingin seudun 12 kunnassa. Sosiaalisesti kestämätöntä on suuri koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden osuus sekä lisäksi miesten naisia suurempi osuus. Toisaalta myös nuorten koulutuksen ulkopuolelle jääneiden naisten osuus on kasvanut, ja sekin on korkeampi kuin koko maan. Helsingin seudun kunnissa Sipoota ja Kauniaista lukuun ottamatta on koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten 17 24-vuotiaiden yhteisosuus, samoin kuin sekä naisten että miesten osuudet korkeampia kuin koko maassa. Helsingin seudulla on monipuolinen ja varsin runsas koulutustarjonta. Alueen nuoret joutuvat kuitenkin kilpailemaan eräissä kunnissa muualta tulevien nuorten kanssa opiskelupaikoista, mikä lisää koulutuksen ulkopuolelle jäämistä. Lisäksi kouluttamattomilla nuorilla on ollut mahdollisuus saada työtä alueen suurella palveluvaltaisella työmarkkina-alueella, mikä edistänee koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuuden korkeana säilymistä. Palvelualan työpaikat ovat alttiita häviämään taloudellisesti tiukkoina aikoina.

SEHA TR7 90 (226) 2.6.3 Kodin ulkopuolelle sijoitetut Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kuvaa välillisesti lapsiperheiden pahoinvointia. Se on raju lastensuojelun toimenpide, joka kertoo lapsen ja nuoren hyvinvoinnin vaarantumisesta ja syrjäytymisuhkasta. Kodin ulkopuolelle sijoitusten taustalla voivat olla niin vanhemmista kuin lapsistakin johtuvat syyt. Usein taustalla on päihteiden käyttö. Indikaattori ilmaisee vuoden aikana kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 17 -vuotiaiden lasten osuuden samanikäisestä väestöstä. Kuvio 2.83 Helsingin seudun kunnissa ja koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleet 0 17- vuotiaat, prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä vuosina 2004 ja 2008 Hyvinkää Koko maa Järvenpää Kerava Kirkkonummi Vihti Tuusula Mäntsälä Pornainen Nurmijärvi Sipoo 2008 2004 0 0,5 1 1,5 2 2,5 % Lähde: THL Taulukko 2.28 Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleiden 0 17-vuotiaiden määrä vuosina 2004-2008 2004 2005 2006 2007 2008 547 577 593 560 611 2 122 2 142 2 220 2 192 2 225 Hyvinkää 81 122 137 140 152 Järvenpää 105 114 112 105 106 Kauniainen Kerava 98 79 73 85 83 Kirkkonummi 80 77 78 90 97 Mäntsälä 33 26 19 29 41 Nurmijärvi 52 66 70 72 75 Pornainen 11 Sipoo 23 21 29 28 27 Tuusula 79 70 80 70 75 637 643 668 641 595 Vihti 36 37 41 52 63 Helsingin seutu 3 893 3 974 4 120 4 064 4 161 Koko maa 11 923 12 540 12 883 13 349 13 715 Lähde: THL

SEHA TR7 91 (226) Helsingin seudun viidessä kunnassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen alle 17-vuotiaiden lasten osuus vastaavanikäisestä väestöstä on ajanjaksona 2004 2008 säilynyt ennallaan tai hieman laskenut. Lähes kymmenessä kunnassa osuus on kasvanut. Samana ajanjaksona kodin ulkopuolelle sijoitettujen alle 17-vuotiaiden lasten osuus vastaavanikäisestä väestöstä on kasvanut myös hieman koko maassa. Helsingin seudulla on ajanjaksolla 2004 2008 pahoinvoivien lasten/nuorten määrä kasvanut noin 300 hengellä. Alueella on koko maan kodin ulkopuolelle sijoitettujen alle 17-vuotiaiden lasten määrästä noin kolmasosa. Luvut eivät paljasta sitä, keitä muita kunkin lapsen pahoinvointi koskee ja koskettaa. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuuksia ja määriä tarkastellessa on hyvä huomata, että lastensuojelurekisterin yksilötasoiset tiedot ovat salassa pidettäviä ja että tietosuojan vuoksi alle viiden tapauksen kuntakohtaisia tietoja ei julkisteta. Indikaattorin rinnalla olisi hyvä tarkastella lastensuojeluilmoitusten pitkän aikavälin tilastoja, joissa ilmenevät muutokset heijastuvat myös huostaanottotilastoihin. Lastensuojelulain muutokset vaikuttavat lastensuojeluaineistoon vuodesta 2008 alkaen.

SEHA TR7 92 (226) 3. Yhdyskuntarakenne, asuminen ja ympäristö 3.1 Yhdyskuntarakenne 3.1.1 Maisemarakenne Helsingin seudulla maisema rakentuu kallio- ja moreeniselänteiden ja savikkoisten laaksojen vuorottelusta. Suuria maisemaelementtejä ovat Salpausselän reunamuodostuma ja kolme kallioista ja jyrkkäpiirteistä erämaaselännettä, Nuuksio, Sipoonkorpi ja Kytäjä-Usmi. Lisäksi seudulla on muutamia pienempiä reunamuodostumia ja harjuja. Salpausselän luoteispuolella on runsaasti vaihtelevia harju- ja päätemoreenimuodostumia. Seudun keski- ja itäosissa jokilaaksojen savitasangot ovat laajoja ja järviä on vähän. Länsiosa on pienipiirteistä selänteiden, peltojen ja järvien mosaiikkia. Seudulla on myös paljon pitkiä, kapeita ja jyrkkäreunaisia murroslaaksoja. Suurin murroslaakso ulottuu poikki koko seudun nlahdelta Mäntsälään. Seudun kallio-moreeniselänteet ovat huuhtoutuneita ja karuja. Lakialueita luonnehtivat kalliomänniköt ja painanteissa on soistumia ja selännelampia. Jyrkät kalliorinteet ovat tavallisia. Moreeniselänteet ovat loivempia, hyväkasvuisen, yleensä kuusivaltaisen metsän peittämiä. Hietaisilla alarinteillä ja savikoilla metsät ovat lehtomaisia. Laaksot ovat savikoiden täyttämiä, savet ovat yleensä lihavia ja kerrostumat paksuja. Savikot ovat olleet jo pitkään viljelyksessä. Vanha kyläasutus on seudulla sijoittunut joko laaksojen reunavyöhykkeille tai savikoilta kohoaville, pienille kumpareille. Osa kylistä on myöhemmin kasvanut taajamiksi. Helsingin seudulla kaupungistuminen on kehittynyt maisemarakenteen suomien edellytysten ja liikenneyhteyksien tarjoamien mahdollisuuksien tuloksena. Esimerkiksi Helsingin synty perustuu merenrannan/sataman ja merkittävän jokisuun leikkaukseen. Kaupungin kasvu on hyödyntänyt suhteellisen loivapiirteisiä ja rakennettavuudeltaan hyviä selänteitä, mutta pääradan varressa on rakennettu myös savitasangoille ja rannikon tuntumassa jyrkkäpiirteisille kallioselänteille. Salpausselälle on sijoittunut paljon teollisia toimintoja sekä Hyvinkää ja Nummela. Muille reunamuodostumille on sijoittunut muun muassa -n lentoasema, teollisuusalueita ja laajoja hautausmaita. Suurilla erämaaselänteillä on ollut vain hyvin vähän edellytyksiä viljelylle ja siksi ne ovat jääneet erämaiksi. Kaupunkirakenteen laajenemiselle ne ovat olleet luonnollisena rajana metsäiset ylängöt kuten Nuuksio lännessä ja Sipoonkorpi idässä. Asumattomina alueina erottuvat -n lentoasema-alue ja sen pohjoispuolinen lentomelualue, osa Porkkalanniemeä, seudun pohjoisia reuna-alueita Vihdissä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä ja Pornaisissa.

SEHA TR7 93 (226) Kartta 3.1 Helsingin seudun maisemarakenteen piirteitä

SEHA TR7 94 (226) 3.1.2 Yhdyskuntarakenteeltaan erilaiset kunnat Asutuksen sijoittumiseen vaikuttavat sekä kansallispuistot, luonnonsuojelualueet, topografia ja rakentamiskustannukset, infrastruktuuri että kaavoituspolitiikka. Helsingin seudun tiheimmin asuttu alue on Helsingin kantakaupunki. Lisäksi tiheästi asuttuina alueina erottuvat pääkaupunkiseudun esikaupunkialueen keskukset, erityisesti rautateiden ja metron varrella, ja kehyskuntien kaupunkitaajamien pääkeskukset ja alakeskukset. Kokonaisuutena väestö on keskittynyt rautateiden varrelle sekä jossain määrin uudempiin tienvarsitaajamiin. Kartta 3.2 Asukastiheys Helsingin seudulla

SEHA TR7 95 (226) Kartta 3.3 Taajamat ja kylämäisen asutuksen alueet 1 1 Suomen ympäristökeskuksen Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) 250 metrin tilastoruutuihin perustuva yhdyskuntarakenteen aluejako, joka kuvaa myös asutuksen hajautumista ja taajamoitumista.

SEHA TR7 96 (226) Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan työssäkäyntialueen, kaupunkiseudun, kaupungin, kaupunginosan tai muun taajaman rakennetta. Taajama on vähintään 200 asukkaan alue, jossa rakennusten tiheys, kerrosala ja ryhmittyminen muodostavat taaja-asutusta. Helsingin keskustaajama jatkuu nykyisellään pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ja ulottuu Masalaan, Klaukkalaan, Rusutjärvelle, Kellokoskelle ja Talmaan. Lisäksi kehyskunnilla on keskustaajama ja kylistä muodostuneita taajamia. Esimerkiksi Vihdissä taajamista Nummela on kasvanut perinteistä keskustaa eli kirkonkylää suuremmaksi. Taajamien lisäksi Suomen ympäristökeskus, SYKE, on luonut kylämäisen asutuksen alueet. Ne jakautuvat suuriin vähintään 40 asukkaan ja pieniin 20 39 asukkaan kylämäisen asutuksen alueeseen, joiden määrä, koko ja sijainti vaihtelevat suuresti eri kunnissa. Pääkaupunkiseudulla niiden rooli on vähäinen, koska lähes kaikki asutut alueet kuuluvat taajamiin. Useimmissa kehyskunnissa kylämäisen asutuksen alueita on sen sijaan runsaasti, selkeä poikkeus on Hyvinkää. Taajamien ja kylämäisen asutuksen ulkopuolelle jää harva maaseutuasutus. Suhteellisesti suurin kylä- ja maaseutuasutuksen osuus on Pornaisissa, absoluuttisesti väestömäärä on suurin Vihdissä, Nurmijärvellä ja Mäntsälässä. Taulukko 3.1 Väestön jakautuminen kunnittain asutusalueisiin SYKEn luokituksen mukaan kunta asukkaita (250 m ruututiedot 31.12.2008) yhteensä taajama kylä 40- as. kylä 20-39 as. harva maaseutu 238 487 236 403 878 77 1 129 560 824 557 694 295 46 2 789 192 750 191 398 249 99 1 004 Hyvinkää 44 296 41 447 1 293 336 1 220 Järvenpää 37 691 37 596 14 0 81 Kauniainen 8 448 8 448 0 0 0 Kerava 33 069 32 606 0 30 433 Kirkkonummi 35 633 29 838 3 431 317 2 047 Mäntsälä 19 299 12 465 3 805 414 2 615 Nurmijärvi 38 603 31 502 4 530 307 2 264 Pornainen 4 963 2 923 999 192 849 Sipoo 17 684 12 726 2 607 241 2 110 Tuusula 35 958 33 352 1 145 196 1 265 Vihti 27 282 19 202 4 856 441 2 783 yhteensä 1 294 987 1 247 600 24 102 2 696 20 589 Lähde: Suomen ympäristökeskus

SEHA TR7 97 (226) Kartta 3.4 Väestön jakautuminen kunnittain asutusalueisiin SYKEn luokituksen mukaan Kerrostalovaltaiset alueet painottuvat ratojen varsien ja pääkaupunkiseudun kuntiin. Kehyskunnille on tyypillistä harvan pientaloalueen levittäytyminen asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle: Poikkeuksena on Hyvinkää, jonka asuinalueet ovat pääosin kaavoitettuja. Toisaalta yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä luokittelee harvan pientaloasutuksen taajamaksi. Helsingin keskusta ja maaseutualueiden taajamat näyttävät samanlaisilta kartalla, vaikka ne eroavat todellisuudessa varsin paljon.

SEHA TR7 98 (226) Kartta 3.5 Asemakaavoitettu alue ja asuinalueet Helsingin seudulla Lähde: HSY Pääkaupunkiseudun sekä Järvenpään ja Keravan kaupunkien alueet ovat suurelta osin asemakaavoitettuja. lla ja ssa on lisäksi laajoja maaseutualueita. Hyvinkäällä, Mäntsälässä ja Pornaisissa on kussakin yksi asemakaavoitettu päätaajama ja laajat maaseutualueet. Kirkkonummella, Nurmijärvellä, Sipoossa, Tuusulassa ja Vihdissä on useita asemakaavoitettuja taajamia ja laajat maaseutualueet. Helsingin seudun maaseutualueille kohdistuu rakentamispaine etenkin kehyskunnissa. Joissain kehyskuntien kunnissa omakotitaloista noin 20 prosenttia ja joissakin kunnissa jopa 50 prosenttia valmistuu asemakaavan ulkopuoliselle alueelle.

SEHA TR7 99 (226) Kartta 3.6 Asemakaavoitettu alue ja taajamat Helsingin seudulla Lähde: HSY

SEHA TR7 100 (226) Taulukko 3.2 Asemakaavoitettujen alueiden osuus Helsingin seudun kuntien maapinta-alasta asemakaavoitettu kunnan pinta-ala pinta-ala km² km² asemakaavoitettu osuus kunnan pinta-alasta 118,0 312,2 37,8 % 1 160,4 213,0 75,3 % Hyvinkää 30,5 322,6 9,5 % Järvenpää 19,8 37,6 52,7 % Kauniainen 2 5,6 6,0 94,0 % Kerava 16,9 30,6 55,1 % Kirkkonummi 28,6 366,1 7,8 % Mäntsälä 12,6 580,9 2,2 % Nurmijärvi 1 37,6 361,9 10,4 % Pornainen 2,5 146,5 1,7 % Sipoo 10,5 339,6 3,1 % Tuusula 3 32,1 219,6 14,6 % 121,0 238,4 50,8 % Vihti 20,4 522,1 3,9 % Asemakaavoitusta koskevat tiedot kunnista 31.12.2009, 1 21.01.2010 tilanne, 2 12.05.2010 tilanne, 3 3.3.2010 Lähde: Helsingin seudun kunnat Kartta 3.7 Asuinrakentamishankkeet (30.4.2009 kesken olleet asuinrakennukset) Helsingin seudulla. Lähde: HSY

SEHA TR7 101 (226) Pientaloja on ollut rakenteilla runsaasti taajama-alueen ulkopuolelle, mikä on osaltaan merkki yhdyskuntarakenteen hajautumisesta. Kerrostalohankkeet ovat painottuneet ratojen varsiin ja keskuksiin. Kaikki rakennusluvan saaneet rakennukset eivät tosin aina toteudu. Palveluiden saavutettavuus erityyppisillä asuinalueilla Kerrostaloalueilla palvelujen saavutettavuus on paras niin pääkaupunkiseudun kunnissa kuin kehyskunnissa. Linja-autopysäkin saavutettavuus pientaloalueilla on heikompi kehyskunnissa kuin pääkaupunkiseudun kunnissa, muiden palveluiden saavutettavuudessa ei ole merkittävää eroa. Linja-autopysäkin saavutettavuus ei takaa hyvää joukkoliikenteen palvelutasoa (linjavaihtoehdot, vuoroväli ja matka-aika), joka osassa kehyskuntia on huomattavasti heikompi kuin pääkaupunkiseudulla. Palveluiden saavutettavuus on alhaisen tehokkuuden pientaloasutuksen, asemakaavoitetun alueen ulkopuolisen asutuksen, alueilla kaikkein heikoin. Mitä väljemmin alue on asuttu, sitä heikompi on palveluiden saavutettavuus. Kuvio 3.1 Palveluiden saavutettavuus pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien erityyppisillä asuinalueilla vuonna 2005 Lähde: Tieto&Trendit 8/2007

SEHA TR7 102 (226) 3.1.3 Asemakaavavarannot ja asemakaavoitus tulevaisuudessa Kartta 3.8 Asemakaavavarannot 2009 ja arviot tulevasta asemakaavoituksesta noin vuoteen 2035

SEHA TR7 103 (226) Pääkaupunkiseudulla tiedot on ilmoitettu virallisen aluejaon mukaan, useimmissa kehyskunnissa projektikohtaisesti, mutta Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä lähinnä taajamittain, mikä hankaloittaa vertailua hieman. Lisäksi jotkut Helsingin tiedot on annettu koskien koko kaupunkia. Vaaleanruskea rajaus kuvaa aluetta, jota varantotieto (ympyräkaavio) koskee pienet alueet jäävät kaavion alle näkymättömiin. Arviot sisältävät noin vuoteen 2035 suunnitellut asemakaavat. Helsingin seudun alueella ovat voimassa olevien asemakaavojen varannot asumisen osalta yhteensä 9,5 milj. ke-m² ja työpaikkojen osalta 12,8 milj. ke-m². Taulukko 3.3 Asemakaavavaranto 2009 ja arvio tulevasta asemakaavoitusta (1000 ke-m², pyöristetty) noin vuoteen 2035 kunta asuminen työpaikat voimassa oleva asemakaava asemakaavat n. 2035 mennessä voimassa oleva asemakaava asemakaavat n. 2035 mennessä 2 950 4 880 2 270 1 500 2 510 5 320 1 700 1 250 1 860 3 220 5 910 2 760 Hyvinkää 330 490 290 120 Järvenpää 200 630 300 1 380 Kauniainen 180 80 10 10 Kerava 130 580 380 120 Kirkkonummi 380 1 120 490 0 Mäntsälä 270 540 140 540 Nurmijärvi 290 1 280 220 1 210 Pornainen 60 190 70 50 Sipoo 130 2 060 650 280 Tuusula 90 1 960 170 2 050 Vihti 130 1 240 170 510 yhteensä 9 520 23 600 12 760 11 780 Lähde: Helsingin seudun kunnat

Kartta 3.9 Kaavavaranto työpaikkoja varten 2009 ja noin 2035 SEHA TR7 104 (226)

SEHA TR7 105 (226) 3.1.4 Työpaikkojen keskittyminen ja toimialojen erikoistuminen Suurimpia työpaikkakeskittymiä henkilöstömäärän perusteella ovat Helsingin keskusta, Vallila, Pasila, ja Pitäjänmäki, n Karamalmi, sekä n lentoaseman alue ja Myyrmäki. Pienempiä keskittymiä on useimpien kuntien keskuksissa sekä työpaikka-, yritys- ja teollisuusalueilla kuten ssa Kera Nihtisilta Niittykumpu, Keilaniemi Otaniemi, Tapiola, Matinkylä ja Leppävaara, Helsingissä Roihupelto, Verkkosaari, Vattuniemi, Meilahti, Ruoholahti, Munkkivuori, Munkkiniemi, Siltasaari, ja Oulunkylä sekä lla Martinlaakson, Kaivokselan, Vaaralan, Hakkilan yritysalueet (Petikko ja Kehä III:n varsi), Tuusulan Sula, Keravan Savio ja Hyvinkään Sahanmäki. Työpaikat ovat keskittyneet Helsingin kantakaupungin lisäksi suurimpien liikenneväylien varrelle varsinkin pääkaupunkiseudun esikaupunkialueilla ja osassa kehyskuntia.

SEHA TR7 106 (226) Kartta 3.10 Työpaikkatiheys 2007 1 Helsingin seudulla 1 Tilastojen iästä johtuen eivät esimerkiksi Vuosaaren sataman työpaikat vielä näy kartassa.

SEHA TR7 107 (226) Kaikkien Helsingin seudun kuntien elinkeinorakenne on suhteellisen monipuolinen. Yksikään kunta ei ole vain yhden toimialan varassa. Helsingille on ominaista monipuoliset liike-elämän palvelut, mikä on merkki pitkälle erikoistuneista arvonlisäysketjuista. Helsingissä sijaitsevat myös kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot. Ilmailuala on keskittynyt lle. Kehyskunnille on tyypillistä alkutuotantoon, teollisuuteen, korkean tekniikan teollisuuteen, sähkö-, kaasu- ja vesihuoltoon suuntautunut toiminta. Keskittyneimmät toimialat Helsingin seudulla kunnittain vertailukohteena koko maa Työpaikkarakenne on riippuvainen kaupunkirakenteesta, joka osaltaan luo mahdollisuudet yritysten erikoistumiselle, klusteroitumiselle ja arvonlisäyksen keskittymiselle. Suurin osa yritysten tuottamasta arvosta syntyy ssa, lla ja Helsingissä. Pääkaupunkiseudun arvonlisäyksen osuus Helsingin seudun arvonlisäyksestä on 86 prosenttia. Helsingin seudun arvonlisäys koko maan arvonlisäyksestä on 32 prosenttia, joista edellä mainittujen kuntien arvonlisäyksen osuus on 28 prosenttia. Helsingissä syntyy arvonlisäystä asukasta kohden huomattavasti enemmän kuin Suomessa keskimäärin (indeksi 1,7). Sitä seuraavat (1,4) ja (1,3) ainoina kuntina, joiden arvonlisäys asukasta kohden on myös yli maan keskiarvon. Hyvinkään ja Tuusulan arvonlisäys on samaa luokkaa kuin koko maassa. Muiden kuntien arvonlisäys on alle koko maan keskiarvon. - Esbo - Helsingfors - Vanda Radio-, televisio- ja tietoliikennevälineiden valmistus : 4,8 Kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot: 6,1 Ilmaliikenne: 21,6 Vakuutustoiminta pl. pakollinen sosiaalivakuutus: 4,1 Rahoitusta palveleva toiminta: 3,7 Liikennettä palveleva toiminta ja matkatoimistot: 4,5 Tutkimus ja kehittäminen: 3,7 Pakollinen sosiaalivakuutustoiminta: 3,1 Lääkintäkoj., hienomek. kojeiden ja optisten instrum. sekä kellojen valmistus: 4,4 Tietojenkäsittelypalvelu: 3,6 Mainospalvelu: 3,0 Muu kulkuneuvojen valmistus: 3,0 Koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineen valmistus : 3,3 Rahoituksen välitys pl. Vakuutustoiminta: 2,5 Etsivä-, vartiointi- ja turvallisuuspalvelu: 2,9 Tukkukauppa : 3,2 Tietojenkäsittelypalvelu: 2,3 Agentuuritoiminta: 2,8 Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistus: 2,9 Etsivä-, vartiointi- ja turvallisuuspalvelu: 2,2 Tukkukauppa: 2,8 Agentuuritoiminta: 2,5 Tutkimus ja kehittäminen: 2,2 Kulkun., koneiden ja laitt. vuokraus ilman käyttäjää sekä kotit.tav. Vuokraus: 2,4 Teleliikenne: 2,2 Lainopillinen ja taloudellinen konsultointi; hallintayhtiöt: 2,1 Virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminta: 2,0 Kustantaminen, painaminen ja tallenteiden jäljentäminen: 2,0 Alkutuotanto, teollisuus, sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Kuljetus ja varastointi Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa Liike-elämän palvelut ja rahoitustoiminta julkishallinto, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut Työnanatajakotitaloudet Kansainväliset järjestöt ja edustustot

SEHA TR7 108 (226) Hyvinkää - Hyvinge Järvenpää - Träskända Kauniainen - Grankulla Kerava - Kervo Kirkkonummi - Kyrkslätt Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen - Borgnäs Tuusula - Tusby Vihti - Vichtis Sipoo - Sibbo Koneiden ja laitteiden valmistus: 3,3 Koneiden ja laitteiden valmistus: 4,4 Muu kulkuneuvojen valmistus: 3,2 Metallien jalostus: 2,0 Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistus: 4,1 Kierrätys: 15,1 Terveydenhuolto- ja eläinlääkintäpalvelut: 2,6 Muu sähkökoneiden ja - laitteiden valmistus: 3,9 Työnantajakotitaloudet - Yksityisten kotitalouksien toiminta palveluiden tuottamiseksi omaan käyttöön: 7,9 Tukkukauppa: 3,6 Muu sähkökoneiden ja - laitteiden valmistus: 6,3 Muu mineraalien kaivu: 3,5 Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistus: 5,5 Rakentaminen: 3,2 Muu mineraalien kaivu: 3,0 Maatalous, riistatalous ja niihin liittyvät palvelut: 3,0 Lääkintäkoj., hienomek. kojeiden ja optisten instrum. sekä kellojen valmistus: 8,5 Konttori- ja tietokoneiden valmistus: 4,7 Konttori- ja tietokoneiden valmistus: 23,8 Huonekalujen valmistus; muu valmistus: 6,4 Muu kulkuneuvojen valmistus: 5,2 Muu mineraalien kaivu: 4,8 Muu sähkökoneiden ja - laitteiden valmistus: 2,5 Koulutus: 2,2 Kulkun., koneiden ja laitt. vuokraus ilman käyttäjää sekä kotit.tav. Vuokraus: 2,3 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus: 5,6 Ulkoasiain hallinto, maanpuolustus ja järjestystoimi: 3,3 Muut palvelut: 2,5 Kulkun., koneiden ja laitt. vuokraus ilman käyttäjää sekä kotit.tav. Vuokraus: 2,2 Tukkukauppa: 3,6 Muu maaliikenne: 2,4 Kumi- ja muovituotteiden valmistus: 2,7 Muu maaliikenne: 2,7 Kulkun., koneiden ja laitt. vuokraus ilman käyttäjää sekä kotit.tav. Vuokraus: 2,5 Kivi- ja ruskohiilen kaivu; turpeen nosto: 3,8 Kulkun., koneiden ja laitt. vuokraus ilman käyttäjää sekä kotit.tav. Vuokraus: 3,5 Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus: 4,2 Metallituotteiden valmistus pl. koneet ja laitteet: 2,4 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus: 4,7 Työnantajakotitaloudet - Yksityisten kotitalouksien toiminta palveluiden tuottamiseksi omaan käyttöön: 4,2 Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus: 2,0 Järjestötoiminta: 2,0 Muut palvelut: 2,5 Kierrätys: 2,3 Muu maaliikenne: 2,4 Muu mineraalien kaivu: 3,0 Kulkun., koneiden ja laitt. vuokraus ilman käyttäjää sekä kotit.tav. Vuokraus: 2,4 Ympäristönhuolto: 3,1 Kumi- ja muovituotteiden valmistus: 2,3 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus: 2,0 Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus: 3,0 Agentuuritoiminta: 2,4 Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto: 2,1 Tukkukauppa: 2,2 Kalastus, kalanviljely ja niihin liittyvät palvelut: 2,1 Rakentaminen: 2,1 Sosiaalipalvelut: 2,0 Alkutuotanto, teollisuus, sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Kuljetus ja varastointi Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa Liike-elämän palvelut ja rahoitustoiminta julkishallinto, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut Työnanatajakotitaloudet Kansainväliset järjestöt ja edustustot Liikennettä palveleva toiminta ja matkatoimistot: 2,1

Kartta 3.11 Arvonlisäys SEHA TR7 109 (226)

SEHA TR7 110 (226) 3.1.5 Asuntokuntien tulot Asuntokuntien käytettävissä oleva mediaanitulo kulutusyksikköä kohden on suurempi kuin koko maan mediaani. Erityisen suuri se on Kauniaisissa, ssa, Kirkkonummella, Tuusulassa, Sipoossa ja Nurmijärvellä. Helsingissä asuntokunnan tulot ovat seudun matalampia Mäntsälän ja Hyvinkään ohella. Helsingin tilannetta selittää pienituloisten suurempi osuus. Näiden lisäksi pendelöinti selittää Helsingin alhaisemman mediaanitulon. Huomattava osa Helsingissä tuotetuista tuloista "virtaa" kehyskuntiin työmatkaliikenteen seurauksena. Pendelöijät ansaitsevat noin kolmanneksen enemmän kuin asuinkunnissaan työskentelevät. Eräät kunnat, kuten Kauniainen, ovat varsin riippuvaisia pendelöijien verotuloista. Helsingin seudun asuntokuntien käytettävissä olevien tulojen osuus on noin 29 prosenttia koko maan tuloista. Helsingin, n ja n osuus on niistä yhteensä 22 prosenttia ja Helsingin osuus 13 prosenttia. Kartta 3.12 Asuntokuntien tulot

SEHA TR7 111 (226) 3.1.6 Työssäkäynti ja työpaikkaomavaraisuus Kartta 3.13 Pendelöinti Nuolen paksuus kuvaa pendelöijien määrää ja ympyrä kotikunnassaan työskentelevien määrää.

SEHA TR7 112 (226) Kartta 3.14 Työssäkäynti asuinkunnan mukaan Ympyrän koko kuvaa kunnassa asuvaa väestöä, joka käy työssä. Ympyrän sektorin väri kuvaa sitä kuntaa, jossa töissä käydään. Yleensä suurin sektori on kotikunta, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi Kauniainen. Kunnan pohjaväri kartalla on ympyräkaavion kyseiseen kuntaan viittaava väri vaalennettuna.

SEHA TR7 113 (226) Pääkaupunkiseutu kerää suurimman osan seudun pendelöijistä. in kuljetaan töihin selvästi eniten, 50 prosenttia Helsingin seudun kuntien kokonaispendelöinnistä kohdistuu sinne, koska Helsingissä on runsaasti työpaikkoja. lle kohdistuu 20 prosenttia ja seen 18 prosenttia Helsingin seudun kuntien välisestä työmatkaliikenteestä. Muihin kuntiin pendelöinti on vähäistä, mitättömintä Pornaisiin, Mäntsälään, Vihtiin ja Kauniaisiin. Helsingistä pendelöidään muihin kuntiin 22 prosenttia koko Helsingin seudun työmatkaliikenteestä, sta ja lta suunnilleen saman verran. Tästä noin 80 prosenttia kohdistuu in. Merkittävää pendelöintiä on myös naapurikuntien välillä, esimerkiksi Keravalta n lisäksi Järvenpäähän ja Tuusulaan sekä päinvastoin. Helsingin osuus on merkittävä kaikissa kunnissa. Seudun ulkopuolelle töihin kulkevien osuus on luonnollisesti suurin seudun reunoilla, seudun ulkopuolisten kaupunkien kuten Lohjan ja Riihimäen tuntumassa. Koko Helsingin seudulla 42 prosenttia työssä oman kuntansa ulkopuolella osuus on suurin Kauniaisissa (81 %) ja Pornaisissa (74 %) ja alhaisin Helsingissä (22 %) ja Hyvinkäällä (44 %). Luvut kertovat siitä, että Helsingin seutu on vahvasti yli kunnanrajojen toiminnallisesti yhtenäinen alue, jossa asuin- ja työpaikka eivät yleensä sijaitse samassa kunnassa.

SEHA TR7 114 (226) Työpaikkaomavaraisuus, työpaikkojen määrä suhteessa työlliseen työvoimaan, on yli sata prosenttia vain Helsingissä ja lla. Seuraavaksi korkein työpaikkaomavaraisuus on ssa ja Hyvinkäällä. Matalin omavaraisuus on Pornaisissa. Kartta 3.15 Työpaikkaomavaraisuus

SEHA TR7 115 (226) 3.1.7 Autonomistus Kartta 3.16 Autonomistus 1 1 Tiedot eivät sisällä työsuhdeautoja. Pääkaupunkiseudulla on työsuhdeautoja keskimäärin 10,3 prosenttia henkilöautokannasta HTY:n liikkumistutkimuksen, LITU 2008, mukaan. Kahden tai useamman auton asuntokuntien (kotitalouksien) määrää on verrattu tilastoalueittain Suomen keskiarvoon, jota kuvaa indeksi 100. Tällä mittarilla vähiten autoistuneet alueet ovat Helsingin kantakaupungin pohjoisosat ja Haaga sekä n Otaniemi. Tämän jälkeen tulevat useimmat Helsingin kerrostaloesikaupungit,

SEHA TR7 116 (226) n Leppävaara ja Matinkylä, n kerrostaloalueita etenkin ratojen varresta sekä Keravan, Järvenpään ja Hyvinkään keskustat. Suhteellisesti eniten kahden tai useamman auton talouksia on taas maaseudulla kehyskuntien reuna-alueilla. Tilastoalueiden koon vaihtelu kunnasta toiseen korostaa eroja joidenkin kuntien sisällä toisiin kuntiin verrattuna. Rautateiden vaikutus näkyy kuitenkin selvästi. Kestävän yhdyskuntarakenteen suunnittelussa pyritään autoriippuvuuden vähentämiseen. Kartta 3.17 Asuntokuntien autonomistus kunnittain

SEHA TR7 117 (226) 3.1.8 Maanomistus Kartta 3.18 Maanomistus Kartalla ympyrän koko kuvaa kunnan maapinta-alaa ja sektorien värit maanomistajia. Kuntiin on luettu muutkin kuin ko. kunta, sekä valtioon valtion eri laitokset ja yhtiöt. Kunnan maanomistus on suurin Helsingissä. Myös Kauniaisissa, ssa, Järvenpäässä ja lla se on suhteellisen suuri. Valtion maanomistus on pääkaupunkiseudulla suurempi kuin kehyskunnissa, syinä mm. laajemmat rautatie- ja maantiealueet, -n lentoasema ja puolustusvoimien alueet. Yksityisten maanomistus on yleisesti ottaen sitä suurempaa, mitä enemmän kunnassa on maaseutua.

SEHA TR7 118 (226) 3.1.9 Luonnon ja kulttuurimaiseman säilyttäminen Helsingin seutu on eurooppalaisesti tarkasteltuna väljästi rakennettua ja siellä on runsaasti luonto- ja viheralueita. Kaupunkien kasvaessa kunnat ovat pyrkineet turvaamaan luontoarvojen säilymisen luonnonsuojelualueilla, kaavoituksella, ekologisella verkostolla ja luonnon monimuotoisuutta turvaavilla ohjelmilla. Helsingin seudulla alueen eteläosat kuuluvat hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen eli tammivyöhykkeeseen, joka on havu- ja lehtimetsien vaihettumisvyöhykettä. Tammivyöhyke on parhaimmillaan noin 30 km leveä kaistale, joka kulkee Suomen etelärannikkoa myöten. Mitä lähemmäs rannikkoa saavutaan tammivyöhykkeellä, sitä runsaammaksi tammikin tulee ja myös lounaaseen mennessä tammi yleistyy. Pohjoisosiltaan Helsingin seutu kuuluu eteläboreaaliseen kasvimaantieteelliseen vyöhykkeeseen eli pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläisimpään osaan. Helsingin seutu on maamme tiheimmin asuttua seutua, mikä asettaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle erityisen suuria haasteita. Useat eteläiset lajit esiintyvät Uudenmaan alueella ja pitkä kaistale Suomenlahden rannikkoa tarjoaa monille lajeille ainutlaatuisia elinympäristöjä. Myös vaihteleva maaperä lisää alueella luonnon monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuus ja lajimäärät ovat suurimmat Etelä-Suomessa. Esimerkiksi monet vanhoissa runsaslahopuustoisissa metsissä viihtyvät kääpä- ja hyönteislajit ovat uhanalaisia koko maassa, mutta erityisen tukala niiden tilanne on Etelä-Suomessa, josta monet lajit ovat jo hävinneet. Monien jäljellä olevien metsälajien on mahdotonta löytää Etelä- Suomen metsistä riittävää määrää tarpeeksi laadukkaita elinympäristöjä voidakseen säilyä alueella pitkällä aikavälillä. Metsien ja maatalousympäristöjen käytössä tapahtuneet muutokset sekä rakentaminen ovat suurimpia syitä lajien häviämiseen tai uhanalaistumiseen Helsingin seudulla. Rakentaminen vähentää lajien elinympäristöjä ja maataloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena avoimet perinne- ja kulttuurialueet, kuten niityt ja laitumet, ovat kasvaneet tai kasvamassa umpeen. Metsien käytössä tapahtuneiden muutosten takia metsät ovat muuttuneet tasalaatuisemmiksi ja lahopuun määrä metsissä on vähentynyt. Helsingin seudulla on luonnonsuojelulailla rauhoitettuja alueita yhteensä 15 372 hehtaaria, josta maa-alaa 11 995 hehtaaria ja loput vesialuetta. Osa näistä sijaitsee Natura 2000 -alueilla, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 34 172 hehtaaria. Luonnonsuojelualueita on 3 prosenttia maapinta-alasta ja prosentti vesialasta, kunnittain osuudet vaihtelevat huomattavasti. Taulukko 3.4 Natura 2000 -alueet ja luonnonsuojelualueet Helsingin seudulla Natura 2000 LsL rauhoitettu kpl* ha kpl* ha yht. maa-alaa % vesialaa % 6 2 651 102 3 014 2 674 9,0 340 0,3 3 920 77 673 471 2,0 202 0,4 Hyvinkää 5 3 780 22 1 170 995 3,0 175 13,0 Järvenpää 2 150 2 92 92 2,0-0,0 Kauniainen 0-4 23 23 4,0-0,0 Kerava 0 - - - - 0,0-0,0 Kirkkonummi 8 18 894 87 4 606 2 140 6,0 2 465 4,0 Mäntsälä 8 919 13 119 119 0,2-0,0 Nurmijärvi 4 617 11 87 87 0,2-0,0 Pornainen 2 158 2 1 1 0,0-0,0 Sipoo 6 1 794 39 1 599 1 535 5,0 65 0,2 Tuusula 2 196 12 30 30 0,1-0,0 3 545 32 975 975 4,0-0,0 Vihti 3 3 548 20 2 983 2 853 5,0 130 3,0 Yhteensä/ keskiarvo 46 34 172 412 15 372 11 995 3,0 3 377 1,0 * Kohteet ovat osittain päällekkäisiä. Kuntarajojen yli ulottuva kohde on laskettu jokaiseen kuntaan, summa osoittaa kohteiden lukumäärän seudulla. Lähde: Oiva 6.4.2010, n kaupunki

SEHA TR7 119 (226) Koko Uudellamaalla on luonnonsuojelualueita yhteensä noin 49 135 hehtaaria, josta maa-alaa on noin 17 400 hehtaaria ja loput vesialueita. Maa-alueilla suojellut alueet sisältävät metsien lisäksi muun muassa niittyjä ja laitumia. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maapinta-alasta noin 1,9 prosenttia ja vesipinta-alasta noin 5,6 prosenttia on luonnonsuojelualueita Kuvio 3.2 Suojellun maa- ja vesialueen pinta-alan (ha) kehitys Uudellamaalla 1997 2009 70 000 60 000 50 000 ha 40 000 30 000 20 000 10 000 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lukuihin on laskettu mukaan sekä suojelualueiksi perustettujen että suojelua varten valtiolle hankittujen maa- ja vesialueiden pinta-alat. Suojelua varten valtiolle hankituista alueista tullaan pääsääntöisesti perustamaan luonnonsuojelualueita. Lähde: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallituksen luontopalvelut Uudenmaan alueelle tehdyn ympäristöohjelma 2020:n tavoitteen on monimuotoisuuden ja yhtenäisen viheralueverkoston säilyttäminen sekä vesiluonnon hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Luonnonsuojelua edistetään yhteistyössä muun muassa metsätaloudesta ja maataloudesta vastaavien viranomaisten kanssa. Yhteistyö paikallisten asukkaiden, maanomistajien ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa on tärkeä osa suojelutyötä. Kunnilla on yleinen luonnon- ja maisemansuojelun edistämisvelvoite alueillaan, ja ne päättävät yksityismaiden luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta. Suojelualueiden perustamisen lisäksi monimuotoisuuden säilymisen turvaamiseksi on esimerkiksi Helsingissä tehty Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma (LUMO). lta luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät alueet luonnonsuojelualueiden ja suojelualuevarausten ulkopuolella on merkitty yleiskaavaan omalla kaavamerkinnällään alueiden monimuotoisuuden säilymisen turvaamiseksi. Helsingin seudulla on runsaasti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä Kulttuurimaisemamme koostuu eri aikoina syntyneistä kerrostumista, jotka yhteisenä kulttuuriperintönämme kertovat menneiden sukupolvien elämästä, työstä ja rakentamisesta. Jokainen sukupolvi tulkitsee ja ymmärtää kulttuurimaiseman sisältämiä viestejä menneestä ja jättää siihen omat jälkensä. Jokaisen sukupolven velvollisuutena on myös säilyttää aikaisempia kerrostumia, jotta myös seuraavat sukupolvet voivat ne kokea. Maaseudun kulttuurimaiseman ja kaupunkimaiseman arvojen säilyttäminen on monessakin mielessä kestävää kehitystä: olemassa olevien rakennusten ja infrastruktuurin hyödyntämistä sekä sosiaalista kestävyyttä. Viheralueverkosto on myös osa historiallista kaupunkirakennetta ja kaupunkisuunnittelun perinnettä, joka kullakin alueella on muodostanut omanlaisensa miljöön ja kullekin alueelle erityisiä viheraluetyyppejä. Tämän miljöön arvojen tiedostaminen lisää kulttuurista kestävyyttä. Helsingin seudulla on runsaasti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Valtakunnallista merkitystä omaavien kohteiden runsaus Helsingissä kertoo pääkaupungin monien rakennettujen kulttuuriympäristöjen ainutlaatuisuudesta. Pääosa kohteista edustaa vanhaa, maaseudun kulttuurimaisemaan kuuluvaa rakennusperintöä. Modernin rakennusperinnön kohteita on lähinnä Helsingissä ja ssa. Lisäksi Helsingin, n ja Tuusulan alueella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta: njokilaakso ja Suomenlinna.

SEHA TR7 120 (226) Taulukko 3.5 VAT Rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema-alueet RKY Maisema-alue kpl ha kpl ha 12 1 842 0 0 64 4 547 2 1 469 Hyvinkää 4 24 0 0 Järvenpää 3 256 0 0 Kauniainen 2 20 0 0 Kerava 2 167 0 0 Kirkkonummi 5 165 0 0 Mäntsälä 3 303 0 0 Nurmijärvi 5 382 0 0 Pornainen 0-0 0 Sipoo 6 547 0 0 Tuusula 3 304 1 81 9 490 1 3 336 Vihti 6 1 939 1 21 Yhteensä 117 10 986 2 4 907 *Samaan kohteeseen kuuluvat erilliset rakennukset tai osa-alueet on laskettu kunnassa/ seudulla yhdeksi kohteeksi. Lähde: Museovirasto 2009, UUS 2009 Kartta 3.19 Luonnon ja kulttuurimaiseman suojelu Lähde: Oiva

SEHA TR7 121 (226) 3.2 Liikenne ja liikkumisen kestävyys Liikennemäärät Helsingin seudulla ovat kasvaneet väestönkasvun myötä jatkuvasti lukuun ottamatta Helsingin keskustaa, jossa liikennemäärä on pysynyt lähes ennallaan. Liikennemäärä on kasvanut Helsingin seudulla 2000-luvulla 15 prosenttia. Tosin vuonna 2008 liikennemäärä hieman laski edellisvuoteen verrattuna osin taloudellisen taantuman seurauksena 1990-luvun laman tapaan. Myös asukaskohtainen liikennesuorite on kasvanut 2000-luvulla Helsingin seudulla, ja väestönkasvun takia hieman vähemmän kuin kokonaispäästöt. Taulukko 3.6 Liikennesuorite ja hiilidioksidipäästöt Helsingin seudun kunnissa 2001 ja 2008 CO2-päästöt t/as Ajoneuvosuorite km/as 2001 2008 Muutos 2001-2008, % 2001 2008 Muutos 2001-2008,% 1,36 1,34-1% 6 251 6 392 2% 1,02 0,97-5% 4 073 4 140 2% Hyvinkää 1,91 2,12 11% 8 350 9 516 14% Järvenpää 1,37 1,45 6% 6 179 6 796 10% Kauniainen 1,35 1,45 7% 5 605 6 431 15% Kerava 1,61 1,70 5% 7 148 7 816 9% Kirkkonummi 2,72 2,60-5% 12 831 12 408-3% Mäntsälä 5,64 5,67 1% 25 140 26 312 5% Nurmijärvi 3,01 3,12 4% 13 610 14 720 8% Pornainen 1,73 1,74 1% 7 938 8 288 4% Sipoo 4,00 4,29 7% 18 154 20 062 11% Tuusula 2,73 2,73 0% 12 309 13 018 6% 1,84 1,96 7% 8 034 8 880 11% Vihti 3,35 3,47 4% 14 783 15 859 7% Helsingin seutu 1,55 1,59 2% 6 728 7 222 7% Osa liikennesuoritteesta koostuu kuntien läpiajoliikenteestä. Se korostuu pienissä kunnissa, joita halkovat suuret tiet. Lähde: VTT Lipasto Liikenne aiheuttaa Helsingin seudun kasvihuonekaasupäästöistä hieman yli viidenneksen. Liikenteen energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet kokonaisuudessaan liikennesuoritetta vähemmän, noin yhdeksän prosenttia, mikä johtuu ajoneuvojen ominaiskulutuksen pienenemisestä. Henkilöautojen autovero muutettiin hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi 1.1.2008 ja pakettiautojen 1.4.2009. Verouudistus on pienentänyt uusien autojen hiilidioksidipäästöjä. Uusien henkilöautojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö oli lokakuussa 2009 noin 154 g/km, joka on 23 g vähemmän kuin vuonna 2007. Liikenteen hiilidioksidipäästöt laskivat koko Helsingin seudulla vuonna 2008, ja esimerkiksi Helsingissä viisi prosenttia edellisvuoden tasosta. Taustalla vaikuttivat talouden lama, polttoaineen hinnan nousu, parantuneet joukkoliikenneyhteydet sekä uusien autojen polttoaineen kulutuksen väheneminen. Terveydelle haitalliset päästöt ovat vähentyneet tekniikan kehittymisen myötä, mutta edelleen ilmanlaatu on vilkkaiden väylien varsilla usein heikko. Helsingin seudulla ongelmallisimpia ovat Helsingin keskustan katukuilut. Liikenne aiheuttaa myös kasvavia meluongelmia ja ruuhkia. Liikenne on yhdessä lämmön- ja sähköntuotannon kanssa yhdyskuntien suurin energiankuluttaja ja päästöjen aiheuttaja. Yhä kauempaa käydään töissä Helsingissä ja henkilöautoliikenteen määrä kasvaa kaupungin rajoilla. Valmistumassa olevan laajan, Suomen Ympäristökeskuksen vetämän, Urban Zone -hankkeen mukaan Suomen 30- vuotinen yhdyskuntarakenteen hajautuminen on edennyt laajalle, mutta se on hidastunut ja keskittyy muutamalle ongelma-alueelle ja palveluihin. Osin asutuksen hajautuminen on pysähtynyt ja eheytyminen on jo käynnissä jalankulkuvyöhykkeelle. Kaupan palveluiden osalta rakenteesta irrallaan olevien suuryksiköiden yhdyskuntarakenteen toiminnallinen hajauttava vaikutus kuitenkin jatkuu. Asutuksen hajaantumisen ja palveluiden keskittymisen jatkuessa henkilöautoriippuvuus seudulla saattaa lisääntyä ilman tehokkaita toimenpiteitä. Hankkeen ennakkotulosten mukaan 15 20 asukasta hehtaarilla on melko selkeä raja, jossa yhdyskuntarakenne muuttuu yhden auton rakenteesta moniautoiseksi.

SEHA TR7 122 (226) Kartta 3.20 Työssäkäyntialueen laajentuminen 1970 2007 HSY 2010, Tilastokeskus 2009 HSY 2010, Tilastokeskus Lähde: HSY Kartta 3.21 Pääkaupunkiseudulle sukkuloivien osuus työllisistä, %, vuodenvaihde 2007/2008 Lähde: HSY

SEHA TR7 123 (226) Autojen määrä Helsingin seudulla on kasvanut jatkuvasti. Yhdyskuntarakenteeltaan eheillä alueilla etenkin kaupunkikeskustoissa kahden auton omistavia talouksia oli selvästi muita alueita vähemmän. Pääkaupunkiseudulla autottomia talouksia oli 38 prosenttia talouksista ja muulla Helsingin seudulla vain 16 prosenttia. Vastaavasti vähintään kahden auton talouksia oli pääkaupunkiseudulla 13 prosenttia ja muulla Helsingin seudulla 32 prosenttia kaikista talouksista. (Litu 2008) Taulukko 3.7 Auton omistus asuntokunnittain Helsingin seudulla vuonna 2007 1 000 asukasta Autottomat Yhden auton Kahden tai useamman kohden lkm asuntokunnat % asuntokunnat % auton asuntokunnat % 455,7 35,5 47,7 16,9 383,9 54,6 37,2 8,2 Hyvinkää 502,1 30,1 49,2 20,7 Järvenpää 473,2 29,8 50,0 20,2 Kauniainen 442,7 26,9 47,3 25,8 Kerava 452,1 32,9 50,2 16,9 Kirkkonummi 485,1 21,1 49,8 29,2 Koko maa 506,0 31,8 44,5 23,7 Mäntsälä 554,3 18,1 43,7 38,2 Nurmijärvi 538,2 17,0 45,9 37,1 Pornainen 540,3 12,7 38,2 49,1 Sipoo 612,9 16,5 43,0 40,6 Tuusula 581,0 18,5 49,2 32,3 479,5 34,4 48,9 16,7 Vihti 552,4 19,8 46,1 34,0 Helsingin seutu 442,4 42,1 42,9 15,0 Lähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta ja Tiehallinto Pääkaupunkiseudun reuna-alueilla asuvat liikkuvat henkilöautolla kolme kertaa enemmän kuin Helsingin keskustassa asuvat. Helsingin keskustassa autoa käytetään vain viidesosalla matkoista ja Helsingin esikaupunkialueilla kolmasosalla matkoista, kun raideliikenteen ulkopuolisissa kehyskunnissa kuten Nurmijärvellä kaksi kolmasosaa kaikista matkoista tehdään autolla. Merkittävimpinä syinä alueiden suuriin eroihin on joukkoliikenteen toimivuus sekä yhdyskuntarakenteen eheys. Tämä näkyy myös siinä, että eheissä radanvarsikunnissa Keravalla ja Järvenpäässä auton käyttö matkustuksessa on selvästi vähäisempää kuin hajanaisempien yhdyskuntarakenteiden naapurikunnissa. Yhdyskuntarakenteella onkin hyvin merkittävä vaikutus liikennemääriin ja kulkumuotojakaumaan. Vuonna 2011 valmistuva HLJ -suunnitelma tuottaa uuden liikennejärjestelmän vision ja kehittämisstrategian. Liikennejärjestelmäsuunnittelun aluetta laajennettiin pääkaupunkiseudulta kaikkia Helsingin seudun kuntia kattavaksi ja suunnitelma sekä sitä koskeva aiesopimus uudistetaan. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan Helsingin seudun liikennejärjestelmää kehitetään siten, että se hillitsee ilmastonmuutosta sekä tukee yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja riittävän asuntotuotannon järjestämistä. Keskeinen kehittämiskohde pääkaupunkiseudulla on suurten joukkoliikennehankkeiden ohella kevyen liikenteen, etenkin pyöräilyn kehittäminen. on sitoutunut kaksinkertaistamaan pyöräilyn kulkutapaosuuden vuoteen 2020 mennessä. Seudullisesti merkittävimmät liikennehankkeet ovat joukkoliikenteen raidehankkeita, etenkin Länsimetro, Marja-rata sekä Kruunuvuorenrannan ja Östersundomin kaavaillut raideliikenneyhteydet.

SEHA TR7 124 (226) Kuvio 3.3 Helsingin seudun kuntien matkojen kulkutapajakauma vuonna 2008 Pornainen Vihti Nurmijärvi Sipoo Mäntsälä Kirkkonummi Tuusula Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Henkilöauto Joukkoliikenne Jalankulku Pyöräily Muu 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: HSL Kartta 3.22 Liikennemäärät pääväylillä syksyllä 2009 Lähde: HSL Vastaavaa tietoa ei ole kehyskunnista. Tiedon saaminen jatkossa sisällytetään seututietoryhmän työsuunnitelmaan.

SEHA TR7 125 (226) 3.3 Asunto- ja toimitilarakentaminen 3.3.1 Rakennuskanta Helsingin seudun rakennuskanta oli vuoden 2008 lopussa kaikkiaan 98,8 miljoonaa kerrosneliömetriä. Siitä asuinrakennusten osuus oli 61 miljoonaa kerrosneliömetriä. Lähes puolet kaikesta kerrosalasta on Helsingissä, vajaa neljännes kehyskunnissa ja loput kutakuinkin puoliksi ssa ja lla. Sekä asuinkerrosala että muu kerrosala jakautuivat samassa suhteessa em. alueiden kesken. Kuvio 3.4 Rakennuskanta ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa 1 31.12.2008 Kehyskunnat Muut kuin asuinrakennukset Asuinrakennukset 0 5 10 15 20 25 30 milj. k-m2 Lähde: Aluesarjat -tietokanta Kuvio 3.5 Asuntokerrosala talotyypin mukaan ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa 31.12.2008 Kehyskunnat Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot alle 4 kerrosta Asuinkerrostalot 4 + kerrosta Asuinkerrosalasta on kehyskunnissa, ssa ja lla enemmän kuin puolet pientaloissa, Helsingissä vain viidennes. Kehyskunnissa kerrostalojen asuinalasta puolet on alle nelikerroksisissa taloissa, ssa ja lla noin kolmannes ja Helsingissä neljännes. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Osuus kerrosalasta, % Lähde: Aluesarjat tietokanta 1 Kehyskuntiin on tässä luvussa laskettu mukaan Kauniainen

SEHA TR7 126 (226) Muusta kuin asuinkerrosalasta Helsingissä ja ssa yli kaksi viidennestä on toimisto- ja liikerakennuksissa, lla runsas neljännes ja kehyskunnissa runsas viidennes. Teollisuusrakennusten osuus vaihtelee Helsingin reilusta 10 prosentista kehyskuntien 30 prosenttiin, varastorakennusten Helsingin vajaasta 10 prosentista n 30 prosenttiin. Julkisten rakennusten osuus muusta kuin asuinkerrosalasta vaihtelee Helsingin liki 30 prosentista n 17 prosenttiin. Kuvio 3.6 Muu kuin asuinkerrosala rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa 31.12.2008 Kehyskunnat Liikerakennukset Toimistorakennukset Liikenteen rakennukset Teollisuusrakennukset Varastorakennukset Julkiset rakennukset 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Osuus kerrosalasta, % Lähde: Aluesarjat -tietokanta 3.3.2 Rakentaminen Vuosien 2000-2008 aikana Helsingin seudulle on valmistunut muihin kuin asuinrakennuksiin kaikkiaan 45,6 miljoonaa kuutiometriä. Liki kolmannes siitä on rakennettu in, neljännes Kehyskuntiin, vajaa neljännes lla ja vajaa viidennes seen. Vuosittain valmistuneen tilavuuden määrä on vaihdellut neljän ja viiden miljoonan kuutiometrin välillä. Poikkeuksen muodostaa vuosi 2008, jolloin kuutiomäärä kohosi edellisiin vuosiin verrattuna kaksinkertaiseksi.

SEHA TR7 127 (226) Kuvio 3.7 Vuosina 2000-2008 valmistuneiden muiden kuin asuinrakennusten tilavuus ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa 9000000 8000000 7000000 6000000 k-m3 5000000 4000000 Kehyskunnat 3000000 2000000 1000000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus Uusia asuntoja on Helsingin seudulle valmistunut vuosien 2000-2008 aikana kaikkiaan lähes 86 400. Niistä rakennettiin in kolmannes, kehyskuntiin runsas neljännes, seen vajaa neljännes ja lle vajaa viidennes. Kuvio 3.8 Vuosina 2000-2008 valmistuneiden asuntojen määrä ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa Kehyskunnat 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 Asuntoja, lkm Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 128 (226) 3.4 Asuminen Vuoden 2008 lopussa Helsingin seudulla oli kaikkiaan 667 700 asuntoa. Niistä oli kaksi kolmannesta kerrostaloissa, runsas viidennes omakoti- ja paritaloissa sekä kymmenesosa rivitaloasunnoissa. Asunnoista lähes joka toinen oli Helsingissä, joka viides kehyskunnissa ja joka seitsemäs joko ssa tai lla. Kuvio 3.9 Asuntokanta ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa vuoden 2008 lopussa Kehyskunnat Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo Asuinkerrostalo Muu rakennus 0 50000 100000 150000 200000 250000 300000 350000 Asuntojen lukumäärä Lähde: Tilastokeskus Kehyskunnissa asunnoista enemmistö on pientaloissa, ssa ja lla pientaloissa on kaksi viidesosaa, Helsingissä vain reilu kymmenesosa. Kuvio 3.10 Asuntokanta talotyypin mukaan (%) ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa vuoden 2008 lopussa Kehyskunnat Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo Asuinkerrostalo Muu rakennus 0% 20% 40% 60% 80% 100% Osuus kaikista asunnoista Lähde: Tilastokeskus Kehyskunnista asuntoja oli vuoden 2008 lopussa eniten Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Keravalla ja vähiten Pornaisissa ja Kauniaisissa. Keravalla ja Hyvinkäällä asunnoista enemmistö oli kerrostaloissa. Järvenpäässä ja Kauniaisissa yli kaksi viidennestä asunnoista oli kerrostaloissa. Pornaisissa, Sipoossa ja Mäntsälässä kerrostaloasuntojen osuus jäi alle viidennekseen.

SEHA TR7 129 (226) Kuvio 3.11 Asuntokanta talotyypin mukaan kehyskunnissa kunnittain vuoden 2008 lopussa Hyvinkää Järvenpää Kerava Nurmijärvi Tuusula Kirkkonummi Vihti Mäntsälä Sipoo Erilliset pientalot Rivitalot Kerrostalot Muut rakennukset Kauniainen Pornainen 0 5000 10000 15000 20000 25000 Osuus kaikista asunnoista Lähde: Tilastokeskus Vuosien 2000-2008 aikana asuntojen rakentamisen painopiste siirtyi hieman kehyskuntiin. Erityisesti Helsingissä asuntorakentaminen väheni lähes puoleen. Myös ssa ja lla rakennettujen asuntojen määrä väheni, kun taas kehyskunnissa hieman kasvoi: vuonna 2000 kehyskuntien osuus seudulle valmistuneista asunnoista oli viidennes, mutta vuonna 2007 kolmannes. Vuonna 2009 asuntoja valmistui vielä edellisvuottakin vähemmän eikä seudulla ylletty läheskään valtion ja Helsingin seudun kuntien välisessä aiesopimuksessa 2 sovittuun tavoitteeseen. Kuvio 3.12 seen, in, lle ja kehyskuntiin valmistuneiden asuntojen määrä vuosina 2000-2008 5,000 4,500 4,000 valmistuneita asuntoja 3,500 3,000 2,500 2,000 1,500 Kehyskunnat 1,000 500 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus 2 Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Sopimus löytyy mm. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelusta (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=80703)

SEHA TR7 130 (226) Vuosina 2000-2008 valmistuneista asunnoista runsas 56 prosenttia oli kerrostaloissa. Lähes joka toinen valmistunut kerrostaloasunto tuli in, useampi kuin joka viides seen, joka kuudes lle ja joka kahdeksas kehyskuntiin. Pääkaupunkiseudun kunnissa, erityisesti Helsingissä, kerrostaloasuntojen rakentaminen väheni selväsi tällä tarkastelujaksolla. Kuvio 3.13 seen, in, lle ja kehyskuntiin valmistuneiden kerrostaloasuntojen määrä vuosina 2000-2008 4 500 4 000 3 500 valmistuneita asuntoja 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 Kehyskunnat 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus Erillisiä pientaloasuntoja on kehyskunnissa vuosien 2000-2008 aikana valmistunut kaikkiaan liki 60 000 rakennukseen, yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudun kolmeen suureen kaupunkiin yhteensä. Näistä kolmesta kaupungista eniten pientaloasuntoja rakennettiin seen. llekin niitä valmistui hieman enemmän kuin in. Kehyskunnista erillisiä pientalorakennuksia tehtiin eniten Nurmijärvelle ja Tuusulaan. Kuvio 3.14 Vuosina 2000-2008 valmistuneet erilliset pientalorakennukset ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa Kehyskunnat 0 10,000 20,000 30,000 40,000 50,000 60,000 70,000 Erillisiä pientaloja Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 131 (226) Kuvio 3.15 Vuosina 2000-2008 valmistuneet erilliset pientalorakennukset kehyskunnissa kunnittain Nurmijärvi Tuusula Kirkkonummi Hyvinkää Vihti Sipoo Mäntsälä Järvenpää Kerava Pornainen Kauniainen 0 1,000 2,000 3,000 4,000 5,000 6,000 7,000 8,000 9,000 10,000 Erillisiä pientaloja Lähde: Tilastokeskus Iältään vanhoja asuntoja Helsingissä on eniten: yli kolmannes Helsingin asunnoista on rakennettu ennen vuotta 1960, kehyskunnissa tuonikäisiä asuntoja on seitsemäsosa, ssa ja lla noin kahdeskymmenesosa. Kehyskunnista vanhin asuntokanta on Sipoossa ja Pornaisissa. Kuvio 3.16 Asunnot rakentamisvuoden mukaan ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa 31.12.2008 Kehyskunnat -1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2008 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Osuus asunnoista Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 132 (226) Kuvio 3.17 Asunnot rakentamisvuoden mukaan kehyskunnissa kunnittain 31.12.2008 Hyvinkää Järvenpää Kerava Nurmijärvi Tuusula Kirkkonummi Vihti Mäntsälä Sipoo -1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2008 Kauniainen Pornainen 0% 20% 40% 60% 80% 100% Osuus asunnoista Lähde: Tilastokeskus Helsingin seudun asunnoista enemmistö on omistusasuntoja. Vuokra-asuntojen osuus oli vuoden 2008 lopussa vajaa 37 prosenttia. Vuokra-asunnoista hieman yli puolet oli valtion tuella, pääosin aravalainalla rakennettuja. Asumisoikeusasuntoja oli vain 2,5 prosenttia asuntokannasta. Seudun vuokra-asunnoista lähes kolme neljästä on Helsingissä, joka seitsemäs ssa ja loput puoliksi lla ja kehyskunnissa. Omistus- ja asumisoikeusasunnoista kaksi kolmesta sijaitsee Helsingissä, loput lähes tasan muiden alueiden kesken. Kuvio 3.18 n, Helsingin, n ja kehyskuntien osuudet asunnoista hallintaperusteen mukaan 31.12.2008 Muu/tuntematon Vuokra-asunto Asumisoikeusasunto Kehyskunnat Omistusasunto 0% 20% 40% 60% 80% 100% alueen osuus asunnoista Lähde: Tilastokeskus Helsingissä omistus- ja vuokra-asuntojen osuus kunnan asuntokannasta on likimain yhtä suuri, ssa ja lla omistusasuntoja on reilusti yli puolet ja kehyskunnissa kaksi kolmasosaa alueen asuntokannasta. Kehyskunnista omistusasuntovaltaisimmat ovat Pornainen, Nurmijärvi, Sipoo ja Mäntsälä. Vuokra-asuntoja kehyskunnista on suhteellisesti eniten Keravalla, Hyvinkäällä ja Järvenpäässä.

SEHA TR7 133 (226) Kuvio 3.19 Eri hallintaperusteisten asuntojen osuudet kaikista asunnoista kehyskunnissa kunnittain 31.12.2008 Pornainen Nurmijärvi Sipoo Mäntsälä Vihti Tuusula Kirkkonummi Järvenpää Omistusasunto Asumisoikeusasunto Vuokra-asunto Muu/tuntematon Hyvinkää Kauniainen Kerava 0% 20% 40% 60% 80% 100% alueen osuus asunnoista Lähde: Tilastokeskus Pinta-alaltaan asunnot ovat suurimpia pientalovaltaisimmilla alueilla, kehyskunnissa ja ssa, kun pienimmät asunnot ovat Helsingissä. Kehyskunnissa yli 40 prosentissa alueen asunnoista on asuinpinta-alaa vähintään 90 neliömetriä, kun Helsingissä näin suurien asuntojen osuus on 17 prosenttia, lla 27 ja ssa 32 prosenttia. Kuvio 3.20 Alueiden asuntokanta asunnon pinta-alan mukaan 31.12.2008 Kehyskunnat -29 30-49 50-69 70-89 90-119 120-159 160-0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Osuus asunnoista, % Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 134 (226) Kehyskunnista pinta-alaltaan kookkain asuntokanta on Pornaisissa, Kauniaisissa, Sipoossa ja Mäntsälässä, Pornaisissa 65 prosentissa asunnoista on huonealaa vähintään 90 neliömetriä. Keravalla ja Hyvinkäällä näin suurten asuntojen osuus jäi alle 30 prosentin eli on samaa luokkaa kuin lla. Kuvio 3.21 Kehysalueen kuntien asuntokanta asunnon pinta-alan mukaan 31.12.2008 Hyvinkää Järvenpää Kerava Nurmijärvi Tuusula Kirkkonummi Vihti Mäntsälä Sipoo -29 30-49 50-69 70-89 90-119 120-159 160- Kauniainen Pornainen 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Osuus asunnoista, % Lähde: Tilastokeskus Helsingissä on lähes 600 asuntoa kutakin tuhatta asukasta kohden, Hyvinkäällä ja Keravalla runsas 500, mutta Pornaisissa selvästi alle 400 asuntoa. Kuvio 3.22 Asuntojen määrä tuhatta asukasta kohden Helsingin seudun kunnissa 31.12.2008 Hyvinkää Kerava Järvenpää Vihti Sipoo Mäntsälä Tuusula Kauniainen Kirkkonummi Nurmijärvi Pornainen 0 100 200 300 400 500 600 700 asuntoa tuhatta asukasta kohden Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 135 (226) Asumisväljyys eli paljonko huoneistoneliöitä on kutakin asukasta kohden, on kehyskunnissa selvästi suurempi kuin pääkaupunkiseudun kolmessa kaupungissa. Helsingissä väljyys on pienin, lla se on vain hieman ä isompi, mutta ssa parisen neliötä muita suurempi. Helsingissä asumisväljyyden kasvu on ollut tällä vuosikymmenellä muita alueita hieman hitaampaa. Kuvio 3.23 Asumisväljyys ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa 31.12.2001 ja 31.12.2008 Kehyskunnat 38.7 34.6 36.0 2008 2001 34.2 0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 25.0 30.0 35.0 40.0 45.0 huoneistoneliöitä asukasta kohden Lähde: Tilastokeskus Muita kehyskuntia selvästi väljimmin asuttiin Kauniaisissa, jossa asumisväljyyttä esim. Keravaan verrattuna oli yli 10 neliömetriä enemmän. Myös Kirkkonummella ja Sipoossa asumisväljyyttä oli Kauniaisten ohella yli 40 neliömetriä kutakin kunnan asukasta kohden. Kuvio 3.24 Asumisväljyys kehyskunnissa kunnittain 31.12.2001 ja 31.12.2008 Kauniainen Sipoo Kirkkonummi Mäntsälä Vihti Pornainen Tuusula Nurmijärvi Hyvinkää Järvenpää Kerava 41.4 40.1 39.8 39.6 39.2 38.8 38.7 37.0 36.9 36.1 46.8 2008 2001 0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 25.0 30.0 35.0 40.0 45.0 50.0 huoneistoneliöitä asukasta kohden Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 136 (226) Vaikka ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista onkin pienentynyt melko tasaisesti, asui vuoden 2008 lopulla kuitenkin vielä 8,6 prosenttia helsinkiläisistä vähintään kahden henkilön asuntokunnista ahtaasti. Kehyskunnissa ahtaasti asuvia oli parisen prosenttiyksikköä vähemmän ja lla ja ssa vielä pienempi osuus. Kuvio 3.25 Ahtaasti asuvat vähintään 2 henkilön asuntokunnat ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa 31.12.2008 Kehyskunnat 5.9 5.7 5.3 2008 2001 8.6 0 2 4 6 8 10 12 Ahtaasti asuvia, % Lähde: Tilastokeskus Kehyskunnista muita suhteellisesti enemmän ahtaasti asuvia oli Pornaisissa ja vähiten Keravalla. Ahtaasti asuvien osuus oli vähentynyt selvästi kaikissa kunnissa Sipoota lukuun ottamatta. Asunnoista oli ahtaasti asuttuja ssa, Helsingissä, lla ja kehyskunnissa keskimäärin joka kymmenes. Kuvio 3.26 Ahtaasti asuvat vähintään 2 henkilön asuntokunnat kehyskunnissa kunnittain 31.12.2008 Pornainen Vihti Sipoo Nurmijärvi Mäntsälä Hyvinkää Kirkkonummi Tuusula Kauniainen Järvenpää Kerava 7.4 7.0 6.8 6.6 6.0 5.6 5.4 5.4 4.9 4.5 8.8 2008 2001 0 2 4 6 8 10 12 huoneistoneliöitä asukasta kohden Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 137 (226) Vuoden 2008 lopussa asunnottomia oli suhteellisesti selvästi eniten Helsingissä, jossa heitä oli 5,5 kutakin tuhatta asukasta kohden. Asunnottomuus on ennen kaikkea kaupunkien ongelma, sillä seuraavaksi eniten asunnottomia oli lla, ssa, Järvenpäässä, Keravalla ja Hyvinkäällä. Kuvio 3.27 Asunnottomien määrä tuhatta asukasta kohden Helsingin seudun kunnissa 31.12.2008 Järvenpää Kerava Hyvinkää Mäntsälä Tuusula Vihti Nurmijärvi Sipoo Kirkkonummi Pornainen Kauniainen 0 0.5 1 1.5 2 2.5 3 3.5 4 4.5 5 5.5 6 asunnottomia/ 1 000 asukasta Lähde: Tilastokeskus Asuntotarjonnan niukkuus ilmenee myös vuokra-asuntojen hakijoiden määrässä: kutakin vapautuvaa vuokraasuntoa kohden on useita hakija-asuntokuntia. Vaikein tilanne vuonna 2008 oli Keravalla ja Sipoossa, jossa hakijoita oli yli kuusi kutakin vapautuvaa vuokra-asuntoa kohden. Vihdissä ja lla tilanne oli tuolloin paras. Kuvio 3.28 Hakija-asuntokuntien määrä kutakin vapautuvaa vuokra-asuntoa kohden vuonna 2008 Helsingin seudun kunnissa Kerava Sipoo Hyvinkää Järvenpää Pornainen Nurmijärvi Mäntsälä Tuusula Kirkkonummi Vihti 0.0 1.0 2.0 3.0 4.0 5.0 6.0 7.0 Hakijoita/vapautuva asunto Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 138 (226) Vuokra-asunnoissa asuvia asuntokuntia oli Helsingissä lähes joka toinen, ssa ja lla joka kolmas ja kehyskunnissakin liki joka neljäs. Kehyskunnista eniten vuokra-asunnoissa asuvia oli kaupunkikunnissa, vähiten pienissä maalaiskunnissa. Kuvio 3.29 Vuokra-asunnoissa asuvien asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista Helsingin seudun kunnissa 31.12.2008 Kehyskunnat 0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 25.0 30.0 35.0 40.0 45.0 50.0 Vuokra-asunnossa asuvia, % Lähde: Tilastokeskus Pääkaupunkiseudun kunnissa vapaarahoitteisten asuntojen neliövuokrat ovat keskimäärin lähes kolme euroa neliötä kohden suuremmat kuin kehyskunnissa. Vapaarahoitteisten asuntojen neliöhinnat ovat Helsingissä keskimäärin kaksinkertaiset seudun alimpaan tasoon verrattuna. Myös Kauniaisissa ja ssa asunnot ovat selvästi muita seudun kuntia kalliimmat. Kirkkonummella ja Hyvinkäällä asuntojen hintataso on muita kuntia alempi. Kuvio 3.30 Vapaarahoitteisten asuntojen keskimääräiset neliöhinnat Helsingin seudun kunnissa vuonna 2008 Kauniainen Sipoo Järvenpää Kerava Vihti Nurmijärvi Tuusula Mäntsälä Hyvinkää Kirkkonummi 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 /h-m2 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 139 (226) 3.5 Ympäristö ja ilmasto 3.5.1 Ilmastostrategiat ja kasvihuonekaasupäästöt Pääkaupunkiseudun kunnissa hyväksyttiin vuonna 2008 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. Sen tavoitteena on, että asukaskohtaiset päästöt pienenevät seudulla 39 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Ilmastostrategian toteuttamiseksi on käynnistynyt muun muassa Julia 2030 ilmastohanke, jossa Kauniainen on aktiivisesti mukana. Kauniainen on muiden pääkaupunkiseudun kuntien tapaan liittynyt keväällä 2010 kuntien energiatehokkuussopimukseen, KETSiin., ja ovat allekirjoittaneet pormestarien ilmastosopimuksen, Covenant of Mayorsin. Sen puitteissa kaupungit pyrkivät vähintään 20 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä ja valmistelevat samalla kestävän energian toimintaohjelman, SEAPin eli Sustainable Energy Action Planin. Uudenmaan liitolla on käynnissä oman ilmastostrategian laatiminen. Hyvinkäällä on oma valtuuston hyväksymä energia- ja ilmastostrategia ja energiatehokkuusohjelma, jolla pyritään työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuussopimuksen velvoitteiden täyttämiseen. Keski-Uudenmaan KUUMA-kunnissa on yhteinen Keski-Uudenmaan strateginen ilmasto-ohjelma. Sen tavoitteena on vähentää alueen energiankulutusta sekä asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä 33 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Visiona on hiilineutraali Keski-Uusimaa vuonna 2050. Tärkein keino tavoitteiden saavuttamiseksi on lyhyellä aikavälillä energiatehokkuuden parantaminen ja pitkällä aikavälillä yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja vähäpäästöisen liikkumisen edistäminen. Vihdissä valmistellaan ilmastostrategiaa vuosille 2010 2020, ja se hyväksyttäneen valtuustossa kesäkuussa 2010. Luonnoksen mukaan tavoitteena on vähentää päästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020. Vihti on mukana myös Kuntaliiton ilmastonsuojelukampanjassa ja hankkeessa "Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kuntien päätöksenteossa". Helsingin seutu on sähkön ja lämmön suhteen energiaomavarainen: energiaa tuotetaan lähes yhtä paljon kuin kulutetaan. Pääkaupunkiseudun lisäksi omaa sähköntuotantoa on Keravalla, Järvenpäässä ja Kirkkonummella. Rakennusten lämmitystavoissa kauko- tai aluelämmön osuus on korkea suurissa kaupungeissa sekä yhdyskuntarakenteeltaan ehjissä radanvarsikunnissa. Kuvio 3.31 Helsingin seudun kuntien rakennusten lämmitystapajakauma suhteessa rakennuskannan kerrosalaan vuonna 2009 Kerava Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kirkkonummi Tuusula Mäntsälä Nurmijärvi Sipoo Vihti Pornainen Kaukolämpö Öljy, kaasu Sähkö Muu, tuntematon 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 140 (226) Kauko- ja aluelämmön osuus on kaikissa kunnissa jonkin verran ilmoitettua suurempi, sillä tilasto perustuu rakennusten alkuperäiseen lämmitystapaan ja esimerkiksi kaikkia muutoksia öljylämmityksestä kaukolämpöön ei ole huomioitu. Helsingin seudun kasvihuonekaasuja ei ole erikseen laskettu. Päästöjen kasvu vastaa kuitenkin pitkälti Uudenmaan päästöjen kehitystä: päästöt kasvoivat 10 prosenttia vuosina 1990 2006. Seudun voimakkaasta väestönkasvusta johtuen asukaskohtaiset päästöt kuitenkin laskivat, Uudellamaalla kahdeksan prosenttia aikavälillä 1990 2006. Uudenmaan päästöt syntyivät rakennusten lämmityksestä (37 prosenttia), liikenteestä (23 prosenttia), muusta sähkön käytöstä (21 prosenttia), teollisuuden polttoaineiden käytöstä ja prosesseista (17 prosenttia), jätehuollosta ja maataloudesta prosentin kummastakin. Taulukko 3.8 Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006 1990 2003 2006 1990-2006 KHKpäästöt muutos (%) 2003-2006 KHK-päästöt muutos (%) Kaukolämpö 2 685,2 2 669,1 2 796,5 4 5 Sähkölämmitys 453,0 712,3 818,7 81 15 Erillislämmitys 680,5 684,8 707,4 5 3 Muu sähkö 1 357,9 2 234,8 2 558,3 88 15 Teollisuus ja työkoneet 1 978,2 1 818,1 1 573,4-20 -13 Liikenne 2 193,2 2 519,0 2 635,1 20 5 Jätehuolto 553,9 155,4 149,3-73 -4 Maatalous 245,9 189,3 171,0-30 -10 Teollisuusprosessit 654,4 499,7 500,5-23 0 YHTEENSÄ 10 802,3 11 482,5 11 910,2 10 4 Lähde: Uudenmaan liitto Sähkölämmityksen ja muun sähkön käytön aiheuttamat päästöt lisääntyivät eniten vuosina 1990 2006. Tähän syynä oli esimerkiksi sähkölämmitteisten rakennusten lisääntyminen, asumisväljyyden kasvu, uusien sähkötoimisten laitteiden muun muassa kodinkoneiden, tietokoneiden ja -jäähdytyslaitteiden yleistyminen kodeissa ja työpaikoilla sekä palveluiden määrän kasvu. Helsingin seudulla asukkaiden sähkönkulutus on kaikkein alhaisinta kunnissa, joissa sähkölämmitys on vähäisintä. Asukkaiden ja maatalouden sähkönkulutus on Helsingin seudun sähkölämmitysvaltaisissa kunnissa jopa yli kaksi kertaa suurempaa kuin Helsingissä. Helsingissä puolestaan työpaikkojen ja palveluiden suuri määrä nostaa asukasta kohti laskettua sähkönkulutusta. Myös liikenteen päästöt kasvoivat merkittävästi, vaikka ajoneuvotekniikan kehittyminen alensikin ajoneuvojen polttoaineenkulutusta. Kasvu johtui väestönkasvusta, työmatkasukkuloinnin yleistymisestä sekä autojen omistuksen yleistymisestä, jotka lisäsivät liikennemääriä huomattavasti. Liikenteen päästöt olivat selvästi suurimmat raideliikenteen ulkopuolella kehyskunnissa. Kaukolämmön ja erillislämmityksen, pääosin kevyen polttoöljyn, aiheuttamat päästöt pysyivät ajanjaksona kohtalaisen tasaisina. Vaikka kaukolämpöverkon piiriin liittyneiden osuus kasvoi merkittävästi, niin kaukolämmön tuotannon ominaispäästöt alenivat vastaavasti maakaasun korvatessa kivihiilen käyttöä. Öljylämmitteisten rakennusten määrän kasvu pysähtyi 2000-luvulla, kun uudisrakennukset siirtyivät pääosin sähkö- ja kaukolämpöön. Öljylämmitteisten rakennusten liittäminen kaukolämpöverkkoon on jatkunut. Teollisuuden ja työkoneiden, teollisuusprosessien, jätehuollon sekä maatalouden aiheuttamat päästöt vähenivät. Polttoaineita kuluttavaa teollisuutta ja maataloutta on siirtynyt Helsingin seudun ulkopuolelle. Jätehuollon päästöt ovat vähentyneet merkittävästi kaatopaikkakaasun talteenoton myötä.

SEHA TR7 141 (226) Taulukko 3.9 Yhdyskunnan asukaskohtainen sähkönkulutus Helsingin seudulla vuonna 2008 Palvelut ja Asuminen rakentaminen Teollisuus Yhteensä 3 554 3 907 517 7 977 2 411 5 124 566 8 100 Hyvinkää 4 098 3 180 3 158 12 293 Järvenpää 4 554 2 422 1 132 6 920 Kauniainen 4 347 1 997-6 462 Kerava 3 225 3 406 1 929 8 529 Kirkkonummi 5 122 2 447 3 472 11 041 Mäntsälä 5 269 2 371 369 8 008 Nurmijärvi 5 410 1 346 1 838 8 594 Pornainen 5 698 1 018-6 716 Sipoo 5 958 1 849 2 363 10 118 Tuusula 5 060 2 530 1 807 9 369 3 506 4 363 1 506 9 376 Vihti 4 956 2 182 925 8 062 Helsingin seutu 3 330 4 159 1 012 8 500 Lähde: Energiateollisuus Helsingin seudun kasvihuonekaasupäästöihin merkittävästi vaikuttava hanke tulevina vuosina on n jätevoimalan avaaminen. Se vähentää n energian kasvihuonekaasupäästöjä noin 20 prosenttia eli 200 000 tonnia hiilidioksidia. Helsingin Energian tavoitteena on rakentaa Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoille kaksi isoa (500 1 000 MW) merituulipuistoa. Selvitettävänä oleva Inkoon Raaseporin hanke käsittää noin 60 tuulivoimalaitosta Inkoon edustan merialueella. Siipyyn hankkeeseen sisältyy noin 80 tuulivoimalaitosta Siipyyn edustan merialueella. Helsingin Energialla on myös 10 prosentin osuus Olkiluoto III -ydinvoimalasta, joka alentaa valmistuttuaan Helsingin Energian hiilidioksidin ominaispäästöjä. Helsingin Energia on julkaissut lisäksi tavoitteellisen energiantuotannon kehitysohjelman: Helen 2020+. Sen mukaan voi vuoteen 2030 mennessä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 98 prosenttia tuulivoimalla, puuenergialla sekä hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla. ssa Fortum avasi uuden maakaasuvoimalaitoksen. Se alentaa Suomenojan energiantuotannon ominaispäästöjä noin 10 prosenttia, koska se vähentää kivihiilen käyttöä. Hyvinkään kaukolämmöstä yli 60 prosenttia tuotetaan Riihimäellä Ekokemin jätteenpolttolaitoksessa. Osuus nousee Ekokemin suunnitteleman toisen jätevoimalan myötä. Jätevoimala on korvannut maakaasua. Vuodesta 1994 on Hyvinkään kaukolämmössä hyödynnetty Kapulan jätteidenkäsittelyalueen kaatopaikkakaasua ja nykyään sen lisäksi myös elintarvikeyrityksen biopohjaisten sivutuotteiden polttoa. Biopolttoaineen osuus on noin viisi prosenttia Hyvinkään kaukolämmöstä. Keravan Lämpövoima Oy:n biovoimalaitos käynnistyi vuonna 2009. Se tuottaa vuodessa yhteistuotantona 300 GWh lämpöä ja 120 GWh sähköä. Laitos käyttää nykyään energiantuotannossa lähinnä puuta ja turvetta. Energiantuotannosssa tullaan lisäämään uusiutuvan energian käyttöä hyödyntämällä alueellisia bioenergiavaroja. Lisäksi tavoitteena on hankkia lähivuosina tuulienergiaa 10 20 MW. Nurmijärven Sähkön tavoitteena on rakentaa kuntaan sähköä ja kaukolämpöä tuottava vastapainevoimalaitos heti, kun se on taloudellisesti kannattavaa. Nurmijärven Sähkönmyynti on myös osakkaana suomalaisessa energiayhtiö Fennovoima Oy:ssä, jonka tavoitteena on rakentaa Suomeen uutta ydinvoimaa.

SEHA TR7 142 (226) Helsingin seudun päästöihin vaikuttavat oleellisesti rakennusten energianormien 30 prosentin tiukennus vuonna 2010 sekä vuonna 2020 kaavailtu 20 prosentin lisäkiristys. Päästöjen kannalta tärkeitä ovat myös yhdyskuntarakennetta eheyttävät raideliikennehankkeet, kuten Marja-rata ja Länsimetro. Raideliikenneyhteydet eivät vähennä heti tuntuvasti kasvihuonekaasupäästöjä. Sen sijaan ne vaikuttavat ajan myötä, kun raideyhteyksien ja palveluiden lähelle muuttavat asukkaat käyttävät runsaasti joukkoliikennettä ja hankkivat auton muita harvemmin. 3.5.2 Ilmanlaatu Ilmanlaadun seuranta Helsingin seudulla Uudenmaan ilmanlaatua pääkaupunkiseudun ulkopuolella seurataan jatkuvasti kahdella Helsingin seudun ympäristöpalveluiden, HSY:n, mittausasemalla. Mittaukset perustuvat HSY:n yhteistyösopimukseen Uudenmaan Ely-keskuksen ja kaikkien alueen kuntien kanssa. Pääkaupunkiseutu muodostaa oman seuranta-alueensa, missä HSY seuraa hengitysilman laatua 11 mittausasemalla. Ajantasaista tietoa ilmanlaadusta Uudellamaalla on Lohjalta ja Keravalta. Lohjalla ilmanlaatua seurataan pysyvällä mittausasemalla. Toinen mittausasema on kiertävä ja se sijaitsee vuoden kerrallaan Tuusulassa, Porvoossa, Keravalla, Järvenpäässä tai Hyvinkäällä. Jatkuvien ja suuntaa antavien mittausten lisäksi ilmanlaatua arvioidaan päästökartoituksien ja bioindikaattoreiden avulla. Suuntaa-antavia passiivikeräyksiä tehdään Uudellamaalla alueen yhdeksässä kunnassa. Päästöt arvioidaan vuosittain jokaisessa alueen kunnassa. Arvio ilmanlaadusta ja sen kehittymisestä julkaistaan Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuna. Pääkaupunkiseudulla HSY:n mittausasemista seitsemän on pysyvää ja neljä vaihtaa paikkaa vuosittain. Vuonna 2010 siirrettävät mittausasemat mittaavat ilmanlaatua ssa, Helsingissä ja lla. Ilmanlaatu Helsingin seudulla ja pääkaupunkiseudulla Ilmanlaatu on useimmissa Uudenmaan kunnissa melko hyvä. Uudenmaan ympäristökeskuksen seurantaalueen ilmanlaatu oli vuosina 2004 2008 enimmäkseen hyvä tai tyydyttävä. Seurantajaksolla 2004 2008 ilmanlaatu heikkeni kuitenkin ajoittain huonoksi tai erittäin huonoksi, kun hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohosivat hyvin korkeiksi suurimmissa taajamissa. Katujen keväinen pölyäminen oli suurin syy korkeisiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin myös näillä alueilla. Samoin myös typpidioksidin pitoisuudet nousivat ajoittain korkeiksi vilkasliikenteisten teiden varsilla ja taajamien ulkopuolella saattavat otsonipitoisuudet nousta kokeiksi lähinnä kaukokulkeutumisen vuoksi. Vuosina 2004 2008 mittauksissa ei kuitenkaan havaittu hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylityksiä. Typpidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet eivät ylittäneet vuosina 2004 2008 raja- tai ohjearvoja Uudenmaan seuranta-alueen mittausasemilla. Myös passiivikeräinmenetelmällä yhdeksän kunnan alueella määritetyt typpidioksidin pitoisuudet olivat selvästi vuosiraja-arvon alapuolella. Otsonipitoisuudet ylittivät Uudenmaan seuranta-alueella sekä terveys- että kasvillisuusperusteiset pitkän ajan tavoitteet. Kuitenkaan vuodelle 2010 annetut tavoitearvot eivät ylittyneet. Merkittävin ilmanlaatua huonontava tekijä Uudellamaalla on autoliikenne. Myös alueen pienpolton päästöt ovat merkittäviä ja matalan päästökorkeuden takia niiden haitat voivat olla huomattavia asuinalueilla. Energiantuotannon päästöt vaihtelevat suuresti vuosittain teollisuuden energiantarpeesta, vesivoiman saatavuudesta ja sähköntuonnista riippuen. Teollisuuden hiukkaspäästöt laskivat ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt kasvoivat jonkin verran vuosina 2004 2008. Teollisuuden typenoksidien päästöt pysyivät likimain ennallaan. Pääkaupunkiseutu on ilmanlaadultaan puhtaimpia metropolialueita koko Euroopassa. Ilmansuojelussa on edistytty viime vuosikymmeninä: rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja lyijyn pitoisuudet ovat laskeneet niin, että pitoisuudet jäävät selvästi raja-arvojen alapuolelle. Muiden epäpuhtauksien pitoisuudet ovat pysyneet likimain ennallaan tai nousseet vain vähän, vaikka seudun asukas- ja liikennemäärät sekä energiantuotanto ovat kasvaneet voimakkaasti.

SEHA TR7 143 (226) Ilmanlaadun kannalta ongelmallisimpia ovat vilkkaiden väylien varret sekä Helsingin kantakaupungissa vilkasliikenteiset korkeiden rakennusten reunustamat kadut. Niissä typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittävät EU:n asettamat raja-arvot. Liikenteen päästöt vaikuttavat nykyisin eniten pääkaupunkiseudun hengitysilman laatuun. Pienhiukkasten ja otsonin kaukokulkeumat heikentävät ajoittain ilmanlaatua koko alueella, etenkin taajamien ulkopuolella. Tulisijojen käyttö heikentää pientaloalueen ilmanlaatua varsinkin tyynellä säällä. Energiantuotannon ja teollisuuden päästöjen vaikutus ilmanlaatuun on nykyisin vähäinen. Ilmanlaatuindeksi kuvaa hetkellistä ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Indeksin laatuluokat määräytyvät terveysvaikutusten perusteella ja niitä on viisi: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Indeksissä tarkasteltavat epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi (SO 2 ), typpidioksidi (NO 2 ), hiilimonoksidi (CO), otsoni (O 3 ), hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) sekä pienhiukkaset (PM 2,5 ). Ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla valtaosan ajasta hyvä ja vilkasliikenteisillä alueilla tyydyttävä. Ilmanlaatu on hyvä etenkin öisin, viikonloppuisin ja tuulisella säällä. Ilmanlaatu vaihtelee vuodenajan ja sään mukaan. Tyydyttävien tuntien määrä lisääntyy keväällä, mikä johtuu otsonipitoisuuksien kohoamisesta voimakkaan auringonsäteilyn vuoksi. Myös välttävien tuntien määrä kasvaa, koska keväällä aamuruuhka ja huonot laimenemisolosuhteet osuvat samaan aikaan. Keväällä suurin osa ilmanlaadultaan huonoista tunneista johtuu katupölystä. Ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksillä arvioituna vuonna 2008 parempi kuin edellisinä vuosina. Monilla mittausasemilla ilmanlaatu oli enimmäkseen hyvä kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana. Ilma oli erityisen puhdasta lokakuussa, jolloin ilmanlaatu oli jopa Helsingin keskustassa liki puolet ajasta indeksillä arvioituna hyvä. Kuvio 3.32 Ilmanlaadun jakautuminen Helsingin seudun esimerkkikunnissa eri laatuluokkiin 1 kuukausittain vuonna 2008 1 Indeksiarvot perustuvat typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin. Lähde: HSY

SEHA TR7 144 (226) Bioindikaattoriseuranta Uudellamaalla Ilmanlaatua ja sen kehittymistä Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla on selvitetty säännöllisten bioindikaattoritutkimusten avulla 1980-luvulta lähtien. Pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta pysyvillä havaintoaloilla aloitettiin vuonna 1988. Vuonna 1998 Uudenmaan ympäristökeskus asetti työryhmän laatimaan kattavan ilmanlaadun seurantaohjelman koko Uudellemaalle. Uuden seurantaohjelman mukainen bioindikaattoritutkimus tehtiin 25 kunnassa vuosina 2000 2001 ja vuosina 2004 2005 koko Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella. Uusin seurantatutkimus tehtiin vuonna 2009. Bioindikaattoritutkimuksessa laskettiin kullekin havaintopaikalle havaintopaikan jäkäläkasvillisuutta kuvaava IAP-indeksi, Index of Atmospheric Purity, ilmanpuhtausindeksi. Korkea indeksiarvo kertoo runsaasta jäkälälajistosta ja siten hyvästä ilmanlaadusta, matalan indeksin arvon saavat puolestaan lajistoltaan köyhtyneet havaintoalat. IAP-indeksi oli tutkimusalueella keskimäärin 2,0, minkä perusteella lajistoa voi kuvailla lievästi muuttuneeksi tosin indeksi on köyhtyneen ja lievästi muuttuneen rajalla. Pienin IAP-indeksin arvo oli 0,16 (jäkäläautio tai lähes jäkäläautio) ja suurin 3,45 (luonnontilainen lajisto). Suurimmassa osassa (58 prosentissa) tutkimusaloista oli IAP-indeksin arvon perusteella lievästi muuttunut lajisto. Toiseksi suurimmassa luokassa, jossa lajisto oli köyhtynyttä, oli aloista 36 prosenttia. Selvästi köyhtynyt lajisto oli aloista kolmessa prosentissa, jäkäläautioiksi tai melkein jäkäläautioiksi luokiteltiin yksi prosentti aloista. Luonnontilaista vastaava jäkälälajisto, jonka koostumukseen ilman epäpuhtaudet eivät ole vaikuttaneet, oli havaintoaloista kahdessa prosentissa. Täysin muuttumaton jäkälälajisto (IAP-indeksin arvo > 3) oli 12 havaintoalalla eli bioindikaattoreilla mitattuna puhtain ilma oli Helsingin seudun kunnista Hyvinkäällä, Kirkkonummella, Mäntsälässä, Tuusulassa ja Nurmijärvellä. Muuttumattomien jäkälälajistojen havaintopisteitä oli myös muualla Uudellamaalla. Helsingin seudun näytteenottopisteet, joissa jäkälälajisto oli jäkäläautio tai lähes jäkäläautio, sijaitsivat Helsingissä ja Hyvinkäällä. Kartta 3.23 IAP-indeksi vyöhykkeittäin Helsingin seudulla ja muulla Uudellamaalla vuonna 2009 Lähde: Uudenmaan ELY-keskus

SEHA TR7 145 (226) Pääkaupunkiseudun ilmansuojelun toimintaohjelma HSY on valmistellut yhdessä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ilmansuojelun toimintaohjelmia vuosille 2008 2016. Ohjelmien tavoitteina on, että epäpuhtauksien pitoisuudet alenevat pysyvästi raja-arvojen alapuolelle. Lisäksi tavoitteena on yleisesti ilmanlaadun parantaminen ja ilman epäpuhtauksien haitallisten vaikutusten vähentäminen. Ilmansuojelun toimintaohjelma tähtää pitkällä aikavälillä ilman epäpuhtauspitoisuuksien alentamiseen. Helsingin, n, n ja Kauniaisten toimintaohjelmassa esitetään tavoitteita ja toimenpiteitä ilmansuojelun edistämiseksi muun muassa maankäytön suunnittelulle, liikenteelle, katupölylle ja pienpoltolle sekä tiedotukselle ja valistukselle. Helsingin, n ja n toimintaohjelmat sisältävät pitkän tähtäimen toimet ilman epäpuhtauspitoisuuksien alentamiseksi. Lyhyen aikavälin toimet äkilliseen ilman epäpuhtauspitoisuuksien kohoamiseen on esitetty erikseen varautumissuunnitelmassa. Sen pohjalta tehdään myös viestintäsuunnitelma, jonka valmistelu aloitettiin vuonna 2009. 3.5.3 Melu Meluhaittoja pyritään estämään melupäästöä vähentämällä, estämällä melun leviämistä ja suojaamalla melulle herkkiä kohteita. Meluntorjunnan pääasialliset keinot ovat liikennesuunnittelu ja kaavoitus, joita täydennetään meluesteillä. Melua pyritään torjumaan myös tonttien ja rakennusten suunnittelulla. Tiiviillä kaupunkimaisilla asuinalueilla tärkeintä on suojata oleskelupihat melulta rakennusten sijoittelulla ja varmistaa asuinhuoneiden rakenteellinen melusuojaus. Suurin meluhaittojen aiheuttaja pääkaupunkiseudulla on tie- ja katuliikenne. Helsingissä melulle altistujia on eniten, sillä tiiviissä kaupunkimaisessa ympäristössä entistä useammat altistuvat melulle. lla lentoliikenne aiheuttaa lähes yhtä paljon melulle altistumista kuin tieliikenne. Liikenteen ohella melua aiheuttavat muun muassa satamat, tehtaat ja laitokset sekä rakennustyöt ja yleisötapahtumat. Kuvio 3.33 Eri liikennemuotojen vuorokausi- ja päivämelutasolle (L den > 55 db) altistujien osuudet väestöstä pääkaupunkiseudulla vuosina 2005 () ja 2006 (, ) 40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% Tie Lento Rautatie Raitiovaunu Metro Lähde: Helsingin, n ja n kaupungin ympäristökeskukset n meluntorjuntaselvityksessä vuodelta 2006 arvioitiin n melutilannetta aikajaksolla 2005 2030. Selvityksessä arvioitiin katuverkon melutilanne ja valittiin sellaiset ongelmallisimmat meluntorjuntaan kaipaavat kohteet, jotka ovat kaupungin omin keinoin paranneltavissa. Selvityksen mukaan n alueella altistuu yli 55 db(a) suuruiselle tie- ja katuverkon melulle noin 19 400 asukasta nykytilanteessa. Määrä kasvaa vuoteen 2030 mennessä lähes 50 prosenttia noin 29 000 asukkaaseen. Kasvu on suurempaa pääväylien varrella, mutta katuverkonkin piirissä haitalliselle melulle altistujien määrä lisääntyy. Meluasiat ja meluntorjunta otetaan huomioon kaikessa kaavoituksessa osana työprosessia.

SEHA TR7 146 (226) Helsingin kaupungin meluselvitys valmistui vuonna 2007 ja meluntorjunnan toimintasuunnitelma kesällä 2008. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa on esitetty meluntorjunnan pitkän aikavälin tavoitteet vuoteen 2020 asti. Meluntorjunnan toteuttamiseksi on esitetty yhteensä 26 toimenpidettä, jotka muodostavat toimenpideohjelman vuosille 2008 2012. Myös Helsingin hiljaisia alueita on alustavasti kartoitettu toimintasuunnitelman yhteydessä. lla tehtiin meluselvitys yleiskaavatyön tarpeisiin. Helsingissä tie- ja katuliikenteen melulle altistuvien asukkaiden määrän on arvioitu kasvavan vuoteen 2020 mennessä noin 27 prosentilla, jos uusia meluesteitä tai muita meluntorjuntahankkeita ei toteuteta. Pääsyynä kasvuun on lisääntyvät liikennemäärät ja melualueiden laajeneminen sekä rakentaminen melualueille. Kauniaisissa on kaavoituksen yhteydessä tehty useita meluselvityksiä. Tämän lisäksi vuonna 2000 tehty koko kaupungin kattava meluselvitys päivitettiin vuonna 2008. -n lentoaseman melualueilla (L DEN > 55 db) asui Ilmailulaitos Finavian tekemän selvityksen mukaan 10 200 asukasta vuonna 2006. Melualueen pinta-ala oli noin 54 km 2. Lentomelun torjunnassa n periaatteena on selkeästi ollut melun häiritsevyyden vähentäminen siten, että meluvyöhyke on mahdollisimman suppea ja häiriö kohdistuu harvimmin asutulle alueelle kuntarajoista riippumatta. Myös kalusto on muuttunut siten, että lentoonlähtömelu on vähentynyt. Näillä keinoilla lentomelualueella asuvien määrä on 90-luvulla pystytty tuntuvasti vähentämään. Vuonna 2012 tehtävissä meluselvityksissä kohteet kattavat ympäristömeludirektiivin koko soveltamisalan, jolloin Helsingin kaupungin lisäksi ja Kauniainen sekä tekevät meluselvityksen yhteistyössä Liikenneviraston kanssa. Kuntaryhmä Nelosissa pyritään myös meluhaittojen vähentämiseen. Vuonna 2001 Hyvinkäällä kartoitettiin Hyvinkään merkittävimmät melulähteet sekä melulle altistuvien määrät kaupungissa. Lisäksi meluselvityksessä kiinnitettiin huomiota erityisesti niihin alueisiin, joilla melu ei ole ongelma. Näiden ns. hiljaisten ja suhteellisen hiljaisten alueiden kartoituksen tarkoituksena oli löytää paikkoja, missä hyvinkääläiset voivat viettää vapaaaikaansa ilman meluhäiriöitä. Hyvinkää oli ensimmäinen kunta, joka kartoitti hiljaisia alueita. Meluselvityksessä saatujen tietojen pohjalta valmistui keväällä 2003 Hyvinkään meluntorjuntaohjelma. Saman vuoden syksyllä lopullisesti hyväksytyn ohjelman tavoitteena on vähentää melulle altistuvien määrää sekä tukea melun huomioimista kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa. Sipoossa on laadittu useita meluselvityksiä: Sipoon tieliikenteen meluselvityksen päivitys 2010 (Trafix), Öderkullan Hansaksen asemakaava-alueen meluselvitys 2009, Myraksen asemakaava- alueen meluselvitys 2009 ja Söderkullan portin asemakaava-alueen meluselvitys. Selvitysten perusteella on asemakaavoihin määritelty melusuojaustoimenpiteitä, kuten piha-alueiden suojaaminen melulähteen suuntaan sekä maavallien rakentamista. Vihdissä meluntorjuntatoimenpiteitä on kaavasuunnittelussa ja tielaitoksen meluvalleissa. Kuuma-kunnissa on tehty säännöllisesti uusien asemakaavojen ja yleiskaavojen yhteydessä meluselvityksiä. Laajempia kartoituksia ja selvityksiä on tehty kuntien meluntorjuntaohjelmien yhteydessä. Mäntsälän kunnalla on hyväksytty meluntorjuntaohjelma vuosille 2006 2010, Järvenpää on tehnyt melun perusselvityksen vuonna 2004 ja Kerava laatinut meluntilanteen perusselvityksen ja meluntorjuntaohjelman vuonna 2000. Tuusulan melutilanteen perusselvitys on laadittu vuonna 2005. Tuusulan, Kerava, Järvenpään ja Mäntsälän erityiset meluntorjuntatoimenpiteet on toteutettu asemakaavoituksen yhteydessä tai suojaamalla uusien liikenneväylien rakentamisen/parantamisen yhteydessä vanhaa asutusta. Tärkeimmät suojatut kohteet ovat Oikoradan yhteydessä rakennetut meluaidat Mäntsälän, Keravan ja Järvenpään alueella, pääradan meluaidat välillä Tikkurila-Kerava 4.raiteen rakentamisen yhteydessä, Järvenpäässä Pohjoisväylä ja Tuusulassa Tuusulanväylä. EU:n ympäristömeludirektiivin mukaisesti Tiehallinto teki vuonna 2007 maanteiden meluselvityksen. Siihen koottiin tietoja niistä maanteistä, joiden liikennemäärä on yli 6 miljoonaa ajoneuvoa vuodessa, eli noin 16 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Suomen vilkkaimpien maanteiden melualueilla asuu noin 142 400 asukasta. Eniten näiden maanteiden melualueen asukkaista on Helsingissä (40 400) ja toiseksi eniten ssa (19 700). Tiehallinto laati vuosille 2008 2012 meluntorjunnan toimintasuunnitelman, johon valittiin 44 meluntorjunnan kannalta kiireellistä kohdetta. Näistä Uudenmaan tiepiirin alueella oli 35: Helsingissä 15, lla yhdeksän, ssa kahdeksan, Kauniaisissa kaksi sekä Vihdissä ja Sipoossa yksi kiireellinen kohde.

SEHA TR7 147 (226) Ratahallintokeskuksen (RHK) hallinnoimalle rataverkolle selvitettävä alue (yli 30 000 junaa vuodessa) koski rataosia Helsingistä seen, nkoskelle ja Riihimäelle. Selvityksen mukaan rataosilla, joiden vuorokausimelutaso on yli 55 db, asuu noin 40 300 henkilöä. Yömelutason yli 50 db melualueilla asuu noin 22 700 henkilöä. Selvityksen mukaan pääkaupunkiseudulla rautateiden melulle altistuneiden määrä on selvästi suurempi kuin aikaisemmissa selvityksissä. Meluntorjunnan toimintasuunnitelman valmistui elokuussa 2008. Selvitysten perusteella päädyttiin esittämään meluntorjuntaa kohteisiin Viertola, Saunakallio, Loutti, Järvenpään Keskus, Kinnari ja Kyrölä. Ehdotettu meluntorjunta käsittää kahden metrin korkuista meluaitaa yhteensä noin 4,6 kilometriä sekä kiskonvaimentimia 6,7 kilometrille kiskoa, mikä neljällä kiskolla vastaa noin 1,7 kilometrin rataosaa. Ehdotetulla meluntorjunnalla vähennetään melun yöajan ohjearvon 50 db ylittävälle melulle altistuvien asukkaiden määrää noin 1530:lla. Kerava-Riihimäki lisäraiteiden suunnittelun yhteydessä on Keravan, Tuusulan ja Järvenpää alueelle suunnitteilla useita meluntorjuntakohteita. Uudenmaan liitossa on maakuntakaavan yhteydessä kartoitettu hiljaisia alueita Uudellamaalla. Selvityksen mukaan Uudenmaan hiljaisia alueita, kuten maakunnan maisemia yleensäkin leimaa pienipiirteisyys ja mosaiikkimaisuus. Uudenmaan hiljaiset alueet ovat melko pienialaisia, ja eri maisema- ja maankäyttömuodot jakavat niitä keskenään hyvinkin erilaisiin osiin. Uudeltamaalta on toki vielä löydettävissä alueita, joilla voi kokea luonnonrauhaa ja joissa luonnonäänet vallitsevat. Alueita, joilla äänimaisema on rauhallisempaa kuin ympäröivillä alueilla, löytyy enemmän. Niiltä löytyy maakunnalle tyypillinen uusimaalainen hiljaisuus, johon kuuluu enemmän tai vähemmän myös ihmistoimintojen synnyttämä äänimaisema. 3.5.4 Vesialueet Itämeri on yksi saastuneimmista murtovesialtaista. Nykyään Itämerta rasittavat pahiten mereen päässeet ja pääsevät ravinnekuormat, haitalliset aineet sekä runsastunut laivaliikenne. Maatalous on merkittävin suomalainen rannikkovesien kuormituslähde ja sen merkittävyyttä korostaa pistemäisten kuormituslähteiden ravinnepäästöjen pieneneminen. Helsingin edustalla maatalouden osuus sekä fosfori- että typpikuormasta on reilusti puolet. Myös teollisuudella ja asutuskeskuksilla on merkitystä ravinnelähteinä, joskin näiden fosfori- ja typpikuormitus on vähentynyt huomattavasti ainakin parinkymmenen viime vuoden aikana. Pääkaupunkiseudullakin ravinnepäästöt mereen on saatu vähenemään. Esimerkiksi Helsingissä typen kokonaiskuormituksesta saatiin viime vuonna pois 91 prosenttia, kun suositusarvo on 70. Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedet käsitellään pääosin jätevedenpuhdistamoissa. Voimakkaiden sateiden ja mm. laitevikojen seurauksena käsittelemättömiä viemärivesiä voi kuitenkin päästä vesistöön jätevesipumppaamoilta eri puolilla njoen vesistöaluetta. njoen pistekuormitus on vain muutama prosentti joen kokonaisfosforikuormasta. Noin neljännes njoen vesistöalueen maa-alasta on peltoja ja suurin ravinne- ja kiintoainekuorma vesistöihin tulee hajakuormana viljelysmailta. Kuvio 3.34 Ravinnekuormitus eri lähteistä Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla 2000 2006 Jätevedenpuhdi stamot 12% Fosforin osuus, % Typen osuus, % Haja-asutus 14% Jätevedenpuhdi stamot 29% Maatalous 38% Hulevesi 0% Luonnonhuuhto uma 10% Maatalous 62% Haja-asutus 7% Laskeuma 1% Metsätalous 1% Hulevesi 1% Luonnonhuuhto uma 20% Metsätalous 1% Laskeuma 4% Pistekuormitustiedot edustavat vuosien 2001 2006 keskiarvoa. Hajakuormitusarviot edustavat vuosituhannen vaihteen pitkän ajan keskimääräistä laskennallista vuosikuormitusta. Lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä VEPS2/VAHTI

SEHA TR7 148 (226) Jätevedenpuhdistus Helsingin jätevedet johdetaan lähes kokonaisuudessaan Helsingin Viikinmäen puhdistamolle. lla ei ole omaa jätevedenpuhdistamoa, ja jätevesistä vajaa 1/3 johdetaan n Suomenojan ja runsas 2/3 Helsingin Viikinmäen puhdistamolle. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen, HSY:n, Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla huolehditaan noin 750 000 pääkaupunkiseudun asukkaan ja teollisuuden jätevesien puhdistamisesta. n keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään, Sipoon ja Pornaisten yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet johdetaan siirtoviemäriä pitkin käsiteltäväksi Viikinmäkeen. Puhdistamon vuonna 2004 valmistuneiden uuden puhdistuslinjan ja biologisen jälkisuodatuksen hyödyt ovat tulleet nopeasti esille päästöjen alenemisena. Vesistökuormitusta on pystytty vähentämään tiukentuneiden vaatimusten mukaisesti. Sekä Suomenojan että Viikinmäen kuormitukset ovat viime vuosina pysyneet jätevesien kuormitukselle asetettujen ohjearvojen alapuolella. n jätevedet johdetaan HSY:n Suomenojan jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamolla käsitellään lisäksi Kirkkonummen, Kauniaisten ja n länsiosan jätevedet. Nurmijärven kunnan jätevedet johdetaan kahdelle kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle Klaukkalaan ja Kirkonkylään. Klaukkalaan johdetaan puhdistettavaksi jätevedet Klaukkalasta, Rajamäeltä, Röykästä, Perttulasta. Puhdistamoille tulee myös teollisuuden jätevesiä. Helsingissä kunnallisen jätevesiviemäröinnin ulkopuolella on enää noin 1 000 kiinteistöä, jotka ovat pääosin kesämökkityyppisessä käytössä. Östersundomin osalta kartoitusta ei ole vielä tehty. lla oli vuonna 2008 kunnallisen jätevesiviemärin ulkopuolella noin 4 500 asukasta eli noin 1 500 asuinkiinteistöä. Näistä arviolta noin 800 kiinteistön jätevesien käsittelymenetelmän puhdistusteho ei vielä ole riittävä. ssa vesijohtoverkostoon oli liittynyt asukkaista 97,6 prosenttia vuonna 2008. Nurmijärvellä kunnalliseen jätevesiverkostoon on liittynyt noin 81 prosenttia asukkaista. Hyvinkäällä kunnallisen jätevedenpuhdistuksen piirissä on väestöstä runsaat 93 prosenttia. Arviolta noin 60 prosenttia Pornaisten kiinteistöistä on liittynyt kunnalliseen jätevedenpuhdistukseen. Puolet liittyjistä on vesiosuuskuntien alueella. Liittyjiä verkostoon arvioidaan olevan noin 1400 kiinteistöä. Vesiosuuskunnat pyrkivät rakentamaan verkostojaan niin, että ne kattavat mahdollisimman suuren osan kunnan hajaasutusalueesta. Pornaisten vesihuollon kehittämissuunnitelmassa arvioidaan, että noin 80 prosenttia kiinteistöistä on vesi- ja viemäriverkostojen piirissä verkostojen rakentamisen jälkeen. Keskitetyn viemäröinnin piirissä on Järvenpäässä 97 prosenttia asukkaista, Keravalla 99 prosenttia, Mäntsälässä 62 prosenttia ja Tuusula 83 prosenttia. Kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmissa esitetään lisää alueita keskitetyn vesihuollon piiriin. Järvenpäässä vesihuollon kehittämissuunnitelma on päivitetty 2009. Tuusulassa ja Mäntsälässä vesihuollon kehittämissuunnitelmat ovat parhaillaan päivitystyön alla. Järvenpään kaupunki laatii parhaillaan haja-asutusalueille erillistä vesihuollon yleissuunnitelmaa. Mäntsälässä haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toimeenpanoa on edistetty osallistumalla vuodesta 2005 Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen vetämään jätevesineuvontahankkeeseen. Vastaavaa hanketta käynnistetään njoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen kanssa parhaillaan myös Tuusulan kunnan alueelle. Sipoossa 55 prosenttia talouksista on liittynyt kunnalliseen jätevesiviemäriin. Vesihuollon kehittämissuunnitelmaa päivitetään parhaillaan. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toimeenpanoa on edistetty osallistumalla vuodesta 2005 Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen vetämään jätevesineuvontahankkeeseen

SEHA TR7 149 (226) Kuvio 3.35 Viikinmäen puhdistamolta mereen johdettu typpikuormitus vuosina 1996 2008 sekä vuoden 2008 tavoite 3 000 2 500 tonnia/vuosi 2 000 1 500 1 000 500 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 tavoite 2008 Lähde: HSY Vesistöjen tilan seuranta Helsingin ja n merialueen veden laatua seurataan säännöllisesti usealla havaintopaikalla. Uimavesien hygieeninen laatu on viime vuosina ollut pääsääntöisesti hyvä. Kesäaikaan sinilevien ja kasviplanktonin kokonaismäärät ovat kuitenkin kasvaneet fosforipitoisuuksien kasvun ja pintaveden lämpiämisen johdosta. Rehevöityminen on jatkunut, mikä heijastelee Suomenlahden yleistä rehevöitymiskehitystä. n uimavesien laatua seurataan järjestelmällisesti njoen vesistön jokien vedenlaatua tarkkaillaan njoen yhteistarkkailu. Vedenlaadun seurantaohjelma vuosille 2006 2010. -ohjelman mukaisesti. Se on hyväksytty Hämeen ympäristökeskuksessa ja Uudenmaan ympäristökeskuksessa ja se päivitetään vuoden 2010 aikana. njoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen mukaan jokien vedenlaatu on parantunut huomattavasti 1960-luvun ajoista. n kaupungin ympäristökeskus mittaa uimaveden laatua säännöllisesti viidessä mittauspaikassa: Havukoski, Korson maauimala, Kuusijärvi, Matari ja Nikinmäki. Vuonna 2008 uimaveden laatuvaatimukset täyttyivät sataprosenttisesti kaikilla muilla mittausasemilla paitsi Keravanjoen varrella Nikinmäessä, jossa laatuvaatimukset jäivät täyttymättä 11 prosentissa näytteistä. Pähkinärinteessä keskellä asutusta sijaitseva Lammaslammessa ei uida, mutta sen maisemallinen merkitys on suuri. Lammen vedenlaadun parantamiseksi sitä on ilmastettu pitkään ja ilmastusta aiotaan tehostaa. Hyvinkään pintavesien seurantaohjelma on hyväksytty Hyvinkään kaupungin ympäristölautakunnassa keväällä 2005. Sen päätavoitteena on kerätä vesistöistä vedenlaatutietoa, mitä voidaan käyttää sekä vesistön tilan arviointiin että vesien suojelua, kunnostusta ja käyttöä palvelemaan. Mukaan on otettu lähes kaikki yli kahden hehtaarin vesialueet ja havaintopaikat on valittu siten, että ne antavat kokonaiskuvan tutkittavan vesistön tilasta. Ohjelmassa on huomioitu pintavesien fysikaalis-kemiallisen, biologisen ja hygieenisen laadun seurannan tarpeet niin vesien ekologisen kuin virkistyskäytöllisen tilan kannalta. Hyvinkään pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa on esitetty toimenpiteet pohjavesien suojelemiseksi. Ohjelmaa on jo alettu toteuttaa. Nurmijärven ympäristölautakunta seuraa Nurmijärven järvien vedenlaatua. Tulokset raportoidaan järviraportteina. Metsä-Tuomelan jäteaseman vesien tarkkailu perustuu ympäristölupaan, jonka Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt.

SEHA TR7 150 (226) Vesistöjen kunnostushankkeet Itämeren tilan parantamiseksi Helsingin ja Turun kaupungit ovat käynnistäneet Itämerihaaste -kampanjan. Yhteisellä sitoumuksella kaupungit päättävät toteuttaa sellaisia toimenpiteitä, joilla Helsingin ja Turun kaupungit voivat vaikuttaa vesien tilaan paikallisesti ja koko Itämeren piirissä. Kaupunkien toimenpiteet koskevat pistekuormitusta, kaupunkien viemäriverkoston kehittämistä, haja-asutusalueen kuormitusta, kaupunkien harjoittamaa maataloutta, laivaliikenteen ja veneilyn jätevesien käsittelyä sekä satamien tekemiä ruoppauksia. Itämerihaasteeseen on vastannut tähän mennessä myönteisesti 130 tahoa noin 600 haastetuista. Nelisenkymmentä toimijaa, n kaupunki mukaan lukien, on jo laatinut oman toimenpideohjelmansa Itämeren tilan parantamiseksi. n kaupunki on ottanut Itämerihaasteen vastaan ja tehnyt kaupunkikohtaisen toimenpideohjelman, jonka toteuttamista seurataan vuosittain. ssa on runsaasti järviä ja muita pienvesistöjä. Näiden tilaa on tutkittu laajasti ja laadittu kunnostus- ja suojelusuunnitelmia. Järvien tilaan on panostettu aktiivisesti vuosikymmenten ajan ja viimeaikoina myös virtavedet ovat tulleet aktiivisemman suojelun piiriin. n hulevesistrategian laadinta on aloitettu. Kauniaisten ainoan vesistön Gallträskin laaja kunnostushanke aloitettiin vuonna 2009. Arvion mukaan hanke saadaan päätökseen vuoden 2011 aikana. Tavoitteena on kasvattaa järven keskisyvyyttä yhdellä metrillä. n hulevesiohjelman mukaan n maankäytössä hulevesien hallinnan suuria haasteita ovat esimerkiksi lentokenttä ja sitä ympäröivät laajoista halleista ja asfalttipinnoista rakentuvat logistiikka-alueet ja kaupan suuryksiköt. Yleensäkin laajat rakennetut asfaltti ja kattopinta-alat lisäävät virtaamia ja myös hulevesien haittaaineita. Hulevesiohjelmassa esitetään hulevesien kokonaisvaltaiseen hallintaan liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet sekä tavoiteaikataulu. Pienvesiselvityksen yhteydessä määriteltiin n kaupungin tavoitteiksi pienvesien kehittämisessä seuraavat: tulvien torjunta ja virtaamien hallinta, veden laadun parantaminen ja eroosiohaittojen vähentäminen, vesistömaiseman kehittäminen, vesiluonnon monimuotoisuuden lisääminen, vesistöjen virkistyskäytön kehittäminen ja vesistön arvostuksen nostaminen. njoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys koordinoi jokialueen vedenlaatua ja osallistuu hankkeisiin. njoen veden laadun ja määrän turvaamiseksi alueella on toteutettu mittavia hankkeita ja nyt njoen kohentunut tila ja jokialueella tehdyt kunnostustoimenpiteet ovat nostaneet jokialueen tärkeäksi vapaaajan ja virkistyksen ympäristöksi. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan eli soveltuvuudeltaan vedenhankintaan, kalavedeksi ja virkistyskäyttöön se luokitellaan välttäväksi. Keravanjoen virkistyskäyttöedellytyksiä on parannettu kesäisin johtamalla siihen lisävettä Päijänne-tunnelista. Mäntsälän kunta on edistänyt vesiensuojelua osallistumalla järvien kunnostushankkeisiin. Kunnostushankkeita on ollut muun muassa Kilpijärvellä, Hunttijärvellä, Sääksjärvellä ja Isojärvellä. Lisäksi kunta on laatinut yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa Mäntsälän järvien kunnostuksen yleissuunnitelman, jossa on arvioitu Mäntsälän järvien tilaa sekä kunnostustarvetta. Yleissuunnitelmassa laadittiin kunnostussuunnitelmat Kilpijärvelle, Sääksjärvelle, Hunttijärvelle ja Sahajärvelle. Isojärven kunnostussuunnitelma päivitettiin ja Keravanjärvelle tehtiin seurantaohjelma. Kaikille näille järville tehtiin myös kuormitusselvitykset. Lisäksi kunta on osallistunut Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen vetämään alueen virtavesien kalataloudelliseen kunnostushankkeeseen, jossa parannetaan muun muassa Mäntsälän Mustijoen kalataloudellista tilaa monin eri keinoin. Järvenpäässä ja Tuusulassa vesiensuojelua on edistetty Tuusulanjärven kunnostushankkeessa. Tuusulanjärven hoito- ja kunnostustyöt on vuodesta 1999 lähtien rahoitettu Tuusulanjärvi-projektin kautta. Tuusulanjärven kunnostaminen on vielä lähivuosina tärkeä vesiensuojeluhanke sekä Järvenpäässä että Tuusulassa. Lisäksi Tuusulan kunta on mukana Tuusulanjoen kunnostushankkeessa, jonka tarkoitus on parantaa Tuusulanjoen tilaa ja käyttökelpoisuutta, lisätä sen virkistyskäyttöä ja kehittää jokivarren maisemakuvaa. Tuusulan Rusutjärvelle on laadittu Tuusulan kunnan aloitteesta kunnostuksen toimenpideohjelma vuosille 2004 2008. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän hankkeessa Rusutjärveen on sen rehevyyden vähentämiseksi johdettu lisävettä. Järvenpään kaupunki edistää Tuusulanjärven tilaa parannettu Räikilänojan kunnostussuunnitelmalla. Suunnittelutyön tavoitteena on ollut mahdollistaa hulevesien hallittu johtaminen ja samalla turvata olemassa olevan Räikilänojan toimivuus luonnonmukaisena kokooja-ojana. Syntypaikalla tapahtuvaan hulevesien käsittelyyn on panostettu Lepola-Ristinummen alueelle laaditussa hulevesiselvityksessä. Tavoitteena on viivyttää veden kulkua vesistöihin ja parantaa veden laatua.

SEHA TR7 151 (226) Sipoon kunta on laatinut kunnostussuunnitelman muutamalle järvelle. Savijärven tilaa on säännöllisesti seurattu mittauksin jo usean vuoden ajan. Savijärven tilaa on yritetty kohentaa ruutanakantaa pienentämällä yhteistyössä Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa. Talvisin happioloja on parannettu ilmauksin. Sipoo osallistuu vuosina 2007 2011 Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen hankkeeseen Lohikala Suomenlahdelta Salpausselälle, jonka tavoitteena Sipoon osalta on turvata Sipoonjoen luontaisen taimenkannan säilyminen ja parantaa sen elinoloja. Vihdin vesiensuojelu keskittyy Enäjärven ja Hiidenveden kunnostuksiin, jätevesineuvontaan ja opastukseen. Haja-alueilla myös viemärisuunnittelua Vihtijärven vesiosuuskunta Luvyn johdolla. 3.5.5 Jätteet ja hankinnat Pääkaupunkiseudun asukkaat, yritykset ja muut organisaatiot tuottavat jätettä yli miljoona tonnia vuosittain - määrästä noin puolet päätyy HSY:n jätteenkäsittelykeskukseen n Ämmässuolle. Kaikesta alueella syntyvästä jätteestä noin 55 prosenttia kierrätetään tai hyötykäytetään. Ämmässuolla vastaanotetun sekajätteen määrä on viime vuosina ollut 250 300 kg / asukas / vuosi. Kuvio 3.36 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa vastaanotetut sekajätteet vuosina 2000 2009 Tonnia 400 000 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: HSY Kuvio 3.37 Pääkaupunkiseudun kotitalouksien ja palveluiden syntyvät jätemäärät ja käsittelytapa vuosina 2004 2007 400 350 kg/as 300 250 200 150 100 50 Poltettavat jätteet Kompostoitavat jätteet (biojätteet) Kierrätettävät jätteet Loppusijoitettavat jätteet 0 2004 2005 2006 2007 Lähde: HSY

SEHA TR7 152 (226) Tulevaisuudessa materiaalihyötykäyttöön kelpaamaton sekajäte hyödynnetään pääkaupunkiseudulla energiantuotannossa. Sen myötä jätteen hyötykäyttöaste nousee merkittävästi. HSY:n parhaillaan valmisteleman jätevoimalahankkeen toteutuessa laitos tuottaa lajitellusta sekajätteestä energiaa eli lämpöä, sähköä tai höyryä. Jätevoimalan polttokapasiteetti on 320 000 tonnia jätettä vuodessa ja sen on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 2014. Hyötyjätteiden aluekeräysjärjestelmän uudistamisesta on sovittu HSY:n ja alueen kaupunkien kanssa. Uusia isoja aluekeräyspisteitä on tarkoitus rakentaa pääkaupunkiseudulle 150. Helsingin kaupunki hyväksyi vuonna 2007 keräysastiamallit, mutta rakentamisen Helsingin aloittaa vasta n ja n jälkeen. Kuntien omistama Kiertokapula Oy vastaa jätehuollosta Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Keravalla, Mäntsälässä ja Tuusulassa. Kiertokapula Oy aloitti syksyllä 2007 ensimmäisenä kunnallisena jätehuoltoyhtiönä Suomessa kotitalouksissa syntyvien jätteiden energiahyödyntämisen yhteistyössä Ekokem Oy Ab:n kanssa. Ekokemin jätevoimala tuottaa yli 60 prosenttia Hyvinkään kaukolämmöstä. Hyvinkäällä on Kapulan jätteidenkäsittelyalue ja Järvenpäässä Puolmatkan käsittelyalue. Alueen kunnissa on käytössä noin 110 alueellista hyötyjätepistettä. Vuonna 2009 Kiertokapulan jätteenkäsittelyalueille on vastaanotettu yhdyskuntajätettä Järvenpäästä 293 kg/as/a, Keravalta 274 kg/as/a, Mäntsälästä 216 kg/as/a ja Tuusulasta 230 kg/as/a. Itä-Uudenmaan Jätehuolto vastaa jätehuollosta Sipoossa ja Pornaisissa. Sipoossa toimii Mömossenin pienjäteasema ja kuntien alueella on yhteensä 18 hyötyjäte tai aluejätepistettä. Nurmijärvellä Metsä-Tuomelan jäteasemalla on kaatopaikka sekä vastaanottopaikat hyödynnettäville jätteille esimerkiksi metalli- ja puujätteille. Helsingin, n ja n kaupunkien hankintoja on pitkään kehitetty siten, että ympäristöasiat voitaisiin ottaa huomioon mahdollisimman laajasti. Helsingin hankintakeskuksessa on ollut päätoiminen ympäristöasiantuntija vuodesta 2008 alkaen ja kaikissa hankintakeskuksen keskitetysti kilpailuttamissa hankinnoissa selvitetään ympäristökriteerien asettamisen mahdollisuus. Tavoitteena on luoda käytännöt, joiden avulla kaikissa kaupungin yhteishankinnoissa ja erillishankinnoissa voidaan ottaa kestävän kehityksen näkökohdat huomioon. Myös ssa, lla ja Hyvinkäällä on tehty järjestelmällistä työtä ympäristökriteerien asettamiseksi hankinnoille. Pääkaupunkiseudun kaupunkien sekä Kirkkonummen ja Keravan kaupungit kehittävät hankintojensa ympäristöasioita myös osana JULIA 2030 -hanketta, jossa luodaan ohjeistuksia ympäristöasioiden huomioimiseksi hankinnoissa ja erityisesti apuvälineitä ilmastovaikutusten arvioimiseksi. Kaupungeilla on vaihtelevasti seurantatietoja ympäristöasiat huomioivista hankinnoista. Tyypillisimmin tietoja löytyy kaupungin kilpailuttamien tuotevalikoimien ympäristömerkityistä tuotteista. 3.5.6 Ympäristöjohtaminen ja ympäristötietoisuuden edistäminen Ympäristövastuullisuuden kehittäminen on niin Helsingin, n, n kuin Kauniaisten yhteisiä päämääriä, joihin pyritään esimerkiksi ympäristöjohtamisella ja -ohjelmilla., ja kehittävät kaupunkiorganisaation ympäristöasioiden hallintaa esimerkiksi niin, että kaupunkien strategioissa määritellään keskeisimmät ympäristöasioihin liittyvät tavoitteet. Ympäristöraportointi on myös vakiintunut ympäristöjohtamisen käytäntö kaupungeissa. Muita käytössä olevia ympäristöjohtamisen välineitä ovat muun muassa kestävän kehityksen ympäristöohjelma, talousarvion ympäristötavoitteet ja hallintokuntien omat ympäristöjärjestelmät ja - ohjelmat. Ympäristöohjelmatyö on viime vuosina painottunut kaupungeissa ympäristönsuojelun eri osa-alueiden ohjelmiin, kuten ilmastostrategiaan, ilmansuojeluohjelmiin, energiatehokkuusohjelmiin ja luonnon monimuotoisuutta turvaaviin ohjelmiin. Esimerkiksi Helsingissä ympäristönsuojelun osa-alueiden ohjelmia on laadittu kymmenkunta. Kauniaisten kaupungintalolle on vuonna 2009 myönnetty WWF: n hallinnoima Green Office -sertifikaatti, jonka pohjalta kaupungintalolle on rakennettu oma ympäristöohjelma. Hyvinkään kaupungin ympäristöhallintatyötä tehdään sekä kaupunkiorganisaation että yksiköiden tasolla. Kaupunginhallitus on vahvistanut Hyvinkään kaupungin ympäristöpäämäärät 2004 2012 ja tarkemman ympäristöohjelman kolmen vuoden välein. Kaupungin tuorein ympäristöohjelma vahvistettiin 15.2.2010. Keravan kaupungin vuonna 2001 vahvistama ympäristöpolitiikka esittelee avainsanat ja tavoitteet, jotka sisältävät muun muassa ympäristöasioiden kytkemisen osaksi hallintokuntien toimintaa, ympäristön jatkuvan parantamisen toteuttamisen hallintokuntien ympäristö- ja laatujärjestelmillä, monimuotoisuuden edistämisen ja säilyttämisen sekä syntyvän jätteen määrän vähentämisen. Samalla tehtiin ympäristökäsikirja hallintokunnille. Parhaillaan on tekeillä Kestävä Kerava ohjelma.

SEHA TR7 153 (226) Tuusulan kunnanvaltuusto on hyväksynyt vuonna 2004 Terveyden- ja ympäristönsuojelun tavoiteohjelman sekä sitä täydentävän toimenpide-esityksen. Ohjelma oli myös jatkoa Tuusulan kunnanhallituksen 1997 määrittelemälle kunnan kestävän kehityksen tavoitetilalle ja toimintastrategialle. Ohjelmassa on lisäksi otettu huomioon Tuusulan kuntastrategiassa 2012 määritellyt tavoitteet ja toimenpiteet. Pornaisissa on tekeillä ympäristöohjelma. Helsingin kaupunki on viime vuosina luonut ekotukitoiminnan ja ekotukihenkilöverkoston edistämään henkilöstön ympäristövastuullisuutta ja tukemaan virastojen ympäristöjohtamista. Helsingin tavoitteena on nimetä jokaiseen työyksikköön ekotukihenkilö käytännön ympäristötyön tueksi ja innostajaksi. Koulutettuja ekotukihenkilöitä on tällä hetkellä jo yli 600.,, Kauniainen, Kerava ja Kirkkonummi ovat lähteneet myös rakentamaan omia ekotukihenkilöiden verkostojaan osana JULIA 2030 -hanketta.,, ja Kauniainen edistävät kaupunkilaisten ympäristötietoisuutta monin keinoin. Keskeisimpiä niistä ovat olleet muun muassa luontokoulu, luontoretket, erilaiset kurssit ja neuvonta. Kaupungit tekevät myös yhteistyötä esimerkiksi luontoretkien järjestämisessä. Ympäristökasvatuksellisiin tapahtumiin osallistui vuonna 2008 yli 30 000 pääkaupunkiseudun asukasta. Hyvinkään kierrätyskeskus aloitti toimintansa 2009. Luontokoulu Pikkutikka tukee koulujen ja päiväkotien luontoja ympäristökasvatustyötä omalta osaltaan. Järvenpään kaupungilla on ollut vuodesta 2002 Järkevä-hanke, joka on päivitetty vuonna 2009. Sen tarkoituksena on edistää kuntalaisten ja kaupungin työntekijöiden kestävän kehityksen mukaisia toimintatapoja. Helsingillä on käytössä sähköinen ympäristötilasto, josta löytyvät keskeiset ympäristön tilaa ja kuormitusta kuvaavat indikaattorit. Keväällä 2010 järjestelmä laajentuu ja siinä alkaa olla myös n ja n keskeisiä ympäristötietoja. 3.6 Yhdyskuntarakenteen kestävyyden edistäminen tulevaisuudessa Yhdyskuntarakenne sisältää asunto-, työpaikka-, asiointi- ja virkistysalueiden ja niitä yhdistävän liikenteen ja teknisen huollon järjestelmien muodostaman fyysisen ja toiminnallisen kokonaisuuden. Yhdyskuntarakenteeseen liittyvät ratkaisut näkyvät pitkälle tulevaisuuteen. Maankäytön ja yhdyskuntarakenteen ratkaisuilla vaikutetaan sekä suoraan että välillisesti yhdyskunnan toimivuuteen, terveellisyyteen, viihtyisyyteen ja ekologisen kestävyyden eri osatekijöiden kuten energian ja luonnonvarojen kulutukseen, kasvihuonekaasupäästöjen määrään ja luonnon monimuotoisuuteen. Ekotehokkuuden ja energiansäästön kannalta edullisena pidetään tiivistä ja eheää yhdyskuntarakennetta sekä tehokasta joukkoliikennettä. Maankäytön ja yhdyskuntasuunnittelun osalta keskeisin energiankulutukseen ja tehokkuuteen vaikuttava tekijä on yhdyskuntarakenne. Yhdyskuntarakenne vaikuttaa niin yksityisten, yritysten, valtion kuin kunnankin talouteen merkittävästi. Esimerkiksi laajojen, pitkien verkostojen rakentaminen ja ylläpito on kallista. Yhdyskuntarakenne vaikuttaa myös liikkumisen kustannuksiin. Yhdyskuntarakenne määrittelee siis seudun kaiken toiminnan tehokkuuden suhteen myös energiatehokkuuden. Helsingin seudun asuinrakentaminen laajentaa asuinalueita, mihin vaikuttaa alueelle suuntautuva voimakas muuttoliike, mutta myös asumisväljyyden kasvu ja asuntokuntien koon pieneneminen. Helsingin seudun yhteistyökokous hyväksyi kokouksessaan 22.4.2010 Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyöryhmässä valmistellun kehittämisohjelman: MAL 2050 Strategiset linjaukset. Strategisilla linjauksilla, II-IV, ja niihin liittyvillä toimenpiteillä edistetään yhdyskuntarakenteen kestävyyttä.

SEHA TR7 154 (226) Strateginen linjaus II Maankäytön ratkaisuilla vähennetään liikkumisen tarvetta ja lisätään energiatehokkuutta. Kaavoituksella luodaan edellytykset uusiutuvia energianlähteitä hyödyntäville yhdyskunnille sekä varaudutaan energiahuollon järjestämiseen tulevaisuudessa mahdollisesti nykyisestä poikkeavin tavoin. Lisäksi varaudutaan muuttuvan ilmaston aiheuttamiin haittoihin, kuten kasvaviin äkillisiin sademääriin ja lisääntyneeseen tulvariskiin. Toimenpiteet 1 Kehitetään yhdyskuntarakennetta entistä tiiviimmäksi ja eheämmäksi hyödyntäen seudun omailmeisten keskusten verkostoa. Suunnataan uudisrakentamista hyvien joukkoliikenneyhteyksien tuntumaan. Ohjataan aiempaa määrätietoisemmin myös toimipaikkojen ja palveluiden (ml. vapaa-ajanpalvelut) sijoittumista osaksi yhdyskuntarakennetta joukkoliikenteen solmukohtiin. 2 Parannetaan aktiivisella maapolitiikalla ja kaavoituksella riittävää, kohtuuhintaista ja monipuolista asuntotarjontaa keskuksissa, niiden läheisyydessä ja solmukohdissa. 3 Tutkitaan mahdollisuudet perustaa uusia raideliikenteeseen tukeutuvia yhdyskuntia seudullisesti järkeviin paikkoihin. 4 Huomioidaan hajautetun pienenergiantuotannon edellyttämät maankäyttöratkaisut. Varaudutaan tulevaisuuden energiantuotannon, esimerkiksi merilämmön, tuulivoiman sekä jätteiden ja jätevesien nykyistä laajemman hyödyntämisen edellyttämiin tilatarpeisiin. Hyödynnetään kaavoituksen mahdollisuudet ohjata rakentamista energiataloudellisesti suotuisasti. 5 Turvataan taajamien sisä- ja ulkopuolella riittävän laajat ja yhtenäiset viheralueet. Näillä on merkitystä hiilen sitomisessa, tiivistyvän yhdyskuntarakenteen viihtyisyyden ja terveellisyyden kannalta sekä osaltaan varautumisessa tulevaisuudessa mahdollisesti ilmastomuutoksen myötä lisääntyviin äkillisiin sademääriin ja siitä aiheutuviin tulvariskeihin. 6 Otetaan kaikessa rakentamisessa ja maankäytössä huomioon ilmaston muutoksen tuomat haasteet. Kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään pyrkimyksenä hiilineutraali yhdyskuntarakenne. Huolehditaan ilmaston muutokseen liittyvien riskien minimoinnista. 7 Luodaan aidosti motivoiva taloudellinen kannustinjärjestelmä energia- ja materiaalitehokkuuden lisäämiseen sekä uudis- että korjausrakentamisessa. Seurataan seudun energiatasetta. Valtion korkotukilainat suunnataan materiaali- ja energiatehokkaisiin kohteisiin. Lisätään Helsingin seudun kuntien ja valtion välisen aiesopimuksen seurantaan uusien asuntojen energialuokituksen tilastointi kunnittain. Strateginen linjaus III Liikenteen päästöjä vähennetään suosimalla raide- ja muuta joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä sekä huolehtimalla siitä, että liikenteen tarvitsema energia on hiilineutraalia tai vähähiilisesti tuotettua. Toimenpiteet 1 Kehitetään helppokäyttöinen järjestelmä henkilökohtaisen kulutuksen ja siitä syntyvän hiilijalanjäljen seurantaan. 2 Jatketaan selvityksiä liikennemaksujen käyttömahdollisuuksista. 3 Kehitetään toimivia matkaketjuja ja yhtenäistä lippujärjestelmää koko seudulla. Laajennetaan yhtenäinen joukkoliikenneviranomainen kattamaan koko seutu. 4 Parannetaan maanteiden kävely- ja pyöräilyliikenteen verkostoja. Edistetään pyöräilykulttuuria monipuolisella keinovalikoimalla. 5 Vähennetään yksityisautoilun haittoja erilaisin toimenpitein 6 Kehitetään taloudellisia kannustimia ja parannetaan taajamien joukkoliikenteen palvelutasoa siten, että joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen valitseminen on edullista ja helppokäyttöistä. Strateginen linjaus IV Ohjataan hajarakentamista tehokkaalla tavalla nykyistä enemmän taajamiin. Toimenpiteet 1 Tehostetaan hajarakentamisen ohjausta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti. 2 Määritellään kunnan tai kuntien strategisissa yleiskaavoissa hajarakentamisen määrä osa-alueittain. Kehitetään kyläosayleiskaavoitusta siten, että se ohjaa rakentamisen kyläkeskuksiin. 3 Kehitetään taloudellisia keinoja ohjata rakentamista kaava-alueille, esimerkiksi muuttamalla verotuksen periaatteita yhdyskuntarakenteen eheyttä tukevaksi sekä kohdentamalla kuntien palvelujen kustannusvastaavuutta käyttäjän asuinpaikan mukaan. 4Turvataan pelto- ja metsäalueiden eheys eli maa- ja metsätalouselinkeinojen toimintaedellytykset ohjaamalla rakentamista keskuksiin.

SEHA TR7 155 (226) 4. Kilpailukyky ja työmarkkinat 4.1 Aluetalouden tunnuslukuja Tässä luvussa luodaan katsaus Helsingin talousalueen kokonaiskehitykseen kuluvalla vuosikymmenellä sekä vertaa seutua muihin suurimpiin talousalueisiin ja koko maahan. Päälähteenä käytetyn Tilastokeskuksen aluetilinpidon uusimmat tiedot ovat vuodelta 2007, minkä lisäksi saatavilla on eräitä neljännesvuosittaisia ennakkotietoja. Pääosa vertailuista tehdään seututasolla, mikä yleensä tarkoittaa Tilastokeskuksen noudattamaa seutukuntajakoa (NUTS 4). Kuntatiedoista summatuissa taulukoissa 4.1 ja 4.2 on esitetty sekä Helsingin seudun tiedot että Tilastokeskuksen mukaisen Helsingin seutukunnan kokonaistasot. Keskeinen taloudellisen toiminnan mittari on alueellinen bruttokansantuote, joka kuvaa tarkastelualueella tiettynä vuonna tuotettua arvonlisäystä. Alueellisen kansantuotteen käsite perustuu tavara- ja palvelutuotannon toimipaikkojen sijaintiin, ei työntekijöiden asuinkuntaan tai -alueeseen. Varsinkin kuntatason tarkasteluissa erottelu toimipaikan sijainnin ja asuinpaikan välillä on oleellinen, mitä seikkaa alueen sisäinen työmatkaliikenne konkretisoi omalta osaltaan. Kuvio 4.1 Suurimpien seutujen ja koko maan bruttokansantuote asukasta kohden, euroa vuonna 2007 50 000 45 000 euroa 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 Helsingin seutu Turun seutu Tampereen seutu Oulun seutu Koko maa 15 000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Lähde: Tilastokeskus. Kuvion luvut ovat markkinahintaisia ja ne on deflatoitu vuoden 2007 hintatasoon. Helsingin seutukunnan (NUTS 4) tuottama markkinahintainen bruttokansantuote oli vuonna 2007 noin 60,7 miljardia euroa, eli 33,8 prosenttia koko Suomen kansantuotteesta. Luku on omaa luokkaansa kotimaan aluetalouksien joukossa, sillä toiseksi suurimman talousalueen, Tampereen seudun osuus on alle seitsemän prosenttia. Asukasta kohden laskettu kansantuote on Helsingin seudulla huomattavasti korkeampi kuin muilla suurimmilla kaupunkiseuduilla tai koko maassa. Helsingin seudun käypähintainen bruttokansantuote asukasta kohden oli 48 368 euroa vuonna 2007, kun koko maassa vastaava luku oli 33 970 euroa. Suurista seuduista toiseksi on kivunnut Tampere asukasta kohden lasketulla kansantuotteella mitaten. Muista suurimmista talousalueista poiketen Turun seudun tuottama kansantuote asukasta kohden on parin viime vuoden aikana jäänyt koko maan keskiarvon alapuolelle. Jos koko kansantaloutta merkitään luvulla 100, oli vuonna 2007 Helsingin seudun kansantuoteindeksi per asukas 142, Tampereen 108, Oulun 101 ja Turun seudun 95. Vuonna 2000 Helsingin seudun indeksi oli 146, joten ero koko kansantalouteen nähden on viime vuosina pysynyt melko vakaana. Koska aluetalouksien vuosikasvu yleensä vaihtelee koko kansantaloutta enemmän, on myös alueellisilla suhdeluvuilla taipumus heilahdella jonkin verran, vaikka pitemmän ajan trendi olisikin vakaa.

SEHA TR7 156 (226) Kuvio 4.2 Bruttokansantuotteen reaalikasvu suurimmilla seuduilla ja koko maassa 2001-2007, %/vuosi %/vuosi 8 7 6 5 4 3 2 1 0 2001-2003 2004-2005 2006-2007 Helsingin seutu Turun seutu Tampereen seutu Oulun seutu Koko maa Lähde: Tilastokeskus Päättyneen vuosikymmenen alku oli Helsingin seudulle taloudellisesti vaikea. Kansantalouden minitaantuma vuosina 2002-2003 toi myös seudulle kaksi nollakasvun vuotta. Toimialoista seudun rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä metalliteollisuus supistuivat, ja samantyyppistä heikentymistä esiintyi myös koko kansantaloudessa sekä Turun ja Tampereen seuduilla. Vuoden 2004 jälkeen Helsingin seudun talous on kasvanut selvästi koko maata nopeammin, ja vuosina 2006-2007 keskimääräinen kasvuprosentti oli 5,8 (koko kansantaloudessa 4,6 %). Arvonlisäystään kasvattivat palvelualoista erityisesti kauppa sekä tavarantuotannon puolella metalliteollisuus, minkä lisäksi rahoitusala kuroi umpeen aiempaa menetystään. Viime vuosikymmenen talouskasvu ei yleensäkään ollut suurimmissa seuduissa tasaista. Erityisesti Oulun ja pienemmässä määrin Turun seudun tuotannon volyymi vaihteli vuosittain huomattavasti, johtuen osin yksittäisten toimialojen paikallisista heilahteluista. Tampereen seudun talouskasvu oli kuitenkin tarkasteluvuosina sekä melko tasaista että varsin nopeaa. Kuvio 4.3 Bruttoinvestoinnit asukasta kohden suurimmilla seuduilla ja koko maassa 2000-2007, euroa 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 2000-2001 2002-2003 2004-2005 2006-2007 0 Helsingin seutu Turun seutu Tampereen seutu Oulun seutu Koko maa Lähde: Tilastokeskus Helsingin seudun investointitaso asukasta kohden on suurien seutujen korkein, ja toiseksi sijoittuu Oulun seutu. Helsingin seudun 11,9 miljardin euron suuruiset bruttoinvestoinnit olivat kolmannes koko kansantalouden investoinneista vuonna 2007. Seudun vuosien 2006-2007 investointipiikki oli usean toimialan yhteisvaikutusta. Aktiivisia investoijia olivat tuolloin asuntosektori, kiinteistö ja liike-elämän palvelut, kuljetus ja tietoliikenne sekä rahoitus ja vakuutustoiminta. Vuosina 2005-2007 runsas neljännes Helsingin seudun investoinneista tehtiin kiinteistöja liike-elämän palvelujen aloilla; koko kansantaloudessa osuus oli kuudennes. Teollisuuden osuus bruttoinvestoinneista oli samaan aikaan seudulla noin 8 prosenttia ja koko maassa 17 prosenttia. Suurimpien seutujen välillä on jonkin verran eroja investointien toimialarakenteessa. Esimerkiksi Oulun seudulla korostuivat vuosina 2005-2007 asumissektorin investoinnit, joiden osuus kaikista bruttoinvestoinneista oli 41 prosenttia (koko maassa 30 prosenttia ja Helsingin seudulla 29 prosenttia).

SEHA TR7 157 (226) Helsingin seudun tuottamasta kansantuotteesta 77 prosenttia on peräisin palvelualoilta (koko maassa 64 prosenttia), loppuosa syntyy tavarantuotannossa. Koko kansantalouteen verraten Helsingin seudulla ovat vahvasti edustettuna kuljetus ja tietoliikenne, rahoitus ja vakuutustoiminta sekä kiinteistö- ja liike-elämän palvelut, jotka yhdessä tuottivat 33 prosenttia seudun arvonlisäyksestä (koko maassa näiden alojen osuus oli 23 prosenttia). Kuntakohtaisista luvuista käy ilmi, että Helsingin seudun tavara- ja palvelutuotanto on alueellisesti varsin keskittynyttä. Hieman yli puolet koko seudun tuottamasta kansantuotteesta syntyy Helsingin kaupungin rajojen sisäpuolella, ja pääkaupunkiseudun osuus koko seudun tuotannosta on noin 90 prosenttia, vaikka sen osuus väestöstä jää vajaaseen 80 prosenttiin. Investointien jakauma pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välillä on samantapainen kuin tuotannon, joskin kehyskuntien osuus investoinneista on hiukan suurempi kuin osuus tuotannosta. Alueen tuottama arvonlisäys eli bruttokansantuote mitataan niistä tavaratuotannon ja palvelujen toimipaikoista, jotka sijaitsevat tarkasteltavan alueen sisällä. Kunnan BKT-luku kertoo siis sen kansantuotteen arvon, joka on tuotettu tämän kunnan rajojen sisäpuolella. Kuntatason BKT-luvut asukasta kohden vaihtelevat sen mukaan, miten toisaalta työpaikat ja toisaalta asukkaat sijoittuvat talousalueen sisällä. Siksi pääkaupunkiseudun ja erityisesti Helsingin asukasta kohden tuottama arvonlisäys on erittäin korkea verrattuna esimerkiksi seudun kehyskuntiin, joista sukkuloidaan pääkaupunkiseudulle. Kyse on siis taloudellisen toiminnan sijoittumisesta. Sen sijaan BKT/asukas-luvut eivät kerro mitään esimerkiksi asukkaiden tulotasosta. Taulukko 4.1 Helsingin seudun aluetalouden tunnuslukuja vuonna 2007 Bruttokansantuote Bruttoinvestoinnit milj. /asukas %/ milj. /asukas %/ maa maa ja Kauniainen 12 611 51 470 7 2 087 8 518 5,7 * 33 767 59 603 18,8 6 536 11 538 17,9 Hyvinkää 1 252 28 149 0,7 339 7 610 0,9 Järvenpää 797 21 090 0,4 174 4 613 0,5 Kerava 747 22 811 0,4 184 5 629 0,5 Kirkkonummi 754 21 677 0,4 220 6 337 0,6 Mäntsälä ja Pornainen 370 15 613 0,2 123 5 199 0,3 Nurmijärvi 760 19 836 0,4 206 5 363 0,6 Sipoo* 420 21 822 0,2 119 6 156 0,3 Tuusula 905 25 347 0,5 206 5 773 0,6 8 703 45 540 4,8 1 777 9 299 4,9 Vihti 506 18 928 0,3 150 5 626 0,4 Pääkaupunkiseutu 55 081 54 935 30,7 10 400 10 373 28,4 Kehyskunnat 6 511 22 183 3,6 1 721 5 863 4,7 Helsingin seutu 61 592 47 518 34,3 12 121 9 351 33,1 Helsingin seutukunta** 60 743 48 368 33,8 11 885 9 464 32,5 Koko maa 179 659 33 970 100 36 566 6 914 100 *aluejako ennen vuoden 2009 osakuntaliitosta **Tilastokeskuksen seutukuntajaossa (NUTS 4) Vihti ja Sipoo eivät kuulu Helsingin seutukuntaan, mutta Siuntio kuuluu. Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpidon perusaineistot

SEHA TR7 158 (226) Suhdeluku BKT/työllinen antaa puolestaan käsityksen työn tuottavuuden eroista eri kunnissa sijaitsevien toimipaikkojen välillä. Työn tuottavuuden vaihtelu kuntien välillä on huomattavasti BKT/asukas-mittarin vaihtelua vähäisempää. Keskimääräinen työn tuottavuus on pääkaupunkiseudulla koko maata korkeampi (suhdeluvut ovat korkeampia kuin 100), mutta kehyskunnissa jonkin verran kansantalouden keskiarvon alapuolella. Koko Helsingin seudulla työn tuottavuus oli vuonna 2007 keskimäärin 16-17 prosenttia korkeampi kuin kansantaloudessa. Seudun tuottavuus on koko maata korkeampi myös lähes kaikissa suurissa toimialaryhmissä. Jos koko maan työn tuottavuutta merkitään kullakin toimialalla luvulla 100, oli vastaava luku Helsingin seudulla esimerkiksi elintarviketeollisuudessa 127, metalliteollisuudessa 134, tukku- ja vähittäiskaupassa 133 ja rahoitus- ja vakuutustoiminnassa 115. Taulukko 4.2 Keskeisiä suhdelukuja Helsingin seudusta vuonna 2007, kun koko maa=100 BKT/ BKT/ Investointi- palkansaajaasukas työllinen aste korvaukset/ työtunti ja Kauniainen 152 143 81 126 * 176 115 95 132 Hyvinkää 83 96 133 97 Järvenpää 62 88 107 107 Kerava 67 93 121 98 Kirkkonummi 64 89 144 86 Mäntsälä ja Pornainen 46 82 164 78 Nurmijärvi 58 96 133 85 Sipoo* 64 95 139 79 Tuusula 75 88 112 92 134 112 100 113 Vihti 56 86 146 85 Pääkaupunkiseutu 162 120 93 127 Kehyskunnat 65 91 130 91 Helsingin seutu 140 116 97 122 Helsingin seutukunta** 142 117 96 123 *aluejako ennen vuoden 2009 osakuntaliitosta **Tilastokeskuksen seutukuntajaossa (NUTS 4) Vihti ja Sipoo eivät kuulu Helsingin seutukuntaan, mutta Siuntio kuuluu. Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpidon perusaineistot Alueen investointiastetta mitataan bruttoinvestointien osuudella tuotetusta arvonlisäyksestä. Investointiaste kattaa ainoastaan aineelliset investoinnit eli koneet, laitteet, kuljetusvälineet sekä rakennukset. Kansantalouden tilinpidon bruttoinvestoinnit eivät siis sisällä esimerkiksi aineettomia koulutusinvestointeja. Koko seudun investointiaste jäi hieman koko kansantaloutta alhaisemmaksi vuonna 2007. Pääkaupunkiseudulla investointiaste on koko maata alhaisempi, mutta jokaisessa kehyskunnassa se on koko maata korkeampi. Kehyskuntien alhaiset investointiluvut (bruttoinvestoinnit/asukas) verrattuna korkeisiin investointiasteisiin (bruttoinvestoinnit/bkt) selittyvät sillä, että kehyskuntien tavara- ja palvelutuotanto on suhteellisen vähäistä, eli alueella tuotettu kansantuote (BKT) asukasta kohden on melko alhainen. Ja kuten edellä on todettu, tämä on seurausta työpaikkojen sijoittumisesta seudun sisällä. Kansantalouden tilinpidon mukaiset palkansaajakorvaukset sisältävät työntekijöille maksettujen palkkojen lisäksi työnantajain sosiaaliturvamaksut. Työtuntia kohden laskettuna palkansaajakorvaukset olivat pääkaupunkiseudulla 27 prosenttia koko kansantaloutta korkeammat, mutta kehyskunnissa keskimäärin lähes kymmenen prosenttia alle koko maan tason. Seudun kokonaistaso oli runsaat 20 prosenttia kansantaloutta korkeampi.

SEHA TR7 159 (226) Taulukko 4.3 Yksityinen ja julkinen sektori Helsingin seudulla ja koko kansantaloudessa vuonna 2007 Helsingin seutu Koko maa työlliset, bruttoinv. työlliset bruttoinv. työlliset bruttoinv. henkeä milj. % % % % Yksityinen sektori 562 812 10 261 77,8 86,3 75,0 87,6 Valtio 55 460 810 7,7 6,9 6,2 4,4 Paikallishallinto 105 118 815 14,5 6,9 18,3 7,9 Julkinen yhteensä 160 578 1 625 22,2 13,8 24,5 12,3 Kaikki sektorit 723 390 11 885 100 100 100 100 Lähde: Tilastokeskus Lähes neljä viidesosaa Helsingin seudun työllisistä toimii yksityisellä sektorilla. Osuus on seudulla hiukan korkeampi kuin koko kansantaloudessa. Seudun bruttoinvestoinneista yksityisen sektorin osuus oli vuonna 2007 peräti 86 prosenttia. Paikallishallinto työllistää noin kaksi kolmasosaa seudun julkisen sektorin henkilöstöstä, ja koko kansantaloudessa vastaava osuus on kolme neljäsosaa. Seudun julkinen investointitoiminta jakautuu lähes tasan valtion ja paikallishallinnon kesken, mutta koko kansantalouden tasolla paikallishallinnon investoinnit olivat vuonna 2007 lähes kaksinkertaiset valtion investointeihin verrattuna. Valtion lukujen painottuminen Helsingin seudulle johtuu valtion keskushallinnon sijoittumisesta alueelle. Kuvio 4.4 Tuotannon volyymin muutos edellisestä vuodesta I/2007-IV/2009 10,0 8,0 6,0 4,0 Helsingin seutu Koko maa 2,0 % 0,0-2,0 I/07 II/07 III//07 IV/07 I/08 II/08 III/08 IV/08 I/09 II/09 III/09 IV/09-4,0-6,0-8,0-10,0-12,0 Lähde: Kaupunkitutkimusta TA Oy ja Tilastokeskus Tilastokeskuksen aluetilinpidon vuositiedot päättyvät vuoteen 2007, mutta Helsingin seudun vuosien 2007-2009 talouskehitystä voidaan hahmottaa neljännesvuosittaisten ennakkotietojen avulla. Seudun kasvu oli vuoden 2008 loppuun saakka koko kansantaloutta nopeampaa. Lama iski Helsingin seutuun hiukan koko maata myöhemmin, mutta suhteellinen tuotannon pudotus on ollut täällä samaa luokkaa kuin muuallakin. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä Helsingin seudun tuotanto oli noin 5,5 prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin, ja koko maassa tuotanto laski noin kaksi prosenttia enemmän. Vuositasolla tuotanto väheni seudulla noin kahdeksan prosenttia vuonna 2009, ja Tilastokeskuksen ennakkotietojen (1.3.2010) mukaan Suomen koko bruttokansantuotteen volyymi supistui vuositasolla 7,8 prosenttia. Vuoden 2009 loppupuolen ennakkotietojen mukaan talouden syöksykierre näyttäisi kuitenkin oienneen sekä seudulla että koko maassa.

SEHA TR7 160 (226) Lähiaikojen alueellista talouskehitystä on vaikea ennustaa. On kuitenkin ilmeistä, että Helsingin seutu tulee pääpiirteissään noudattamaan koko kansantalouden suhdannekehitystä. Siksi koko kansantaloutta koskevat ennusteet ovat relevantteja myös aluenäkökulmasta. Valtaosa maaliskuun 2010 alun jälkeen julkaistuista seitsemästä talousennusteesta arvioi kansantalouden kasvavan tänä vuonna noin 1-1,5 prosenttia, joskin Palkansaajien tutkimuslaitos (8.4.) ja Pellervon taloustutkimus (18.3.) ennustavat noin kolmen prosentin kasvua. Ensi vuodelle arvioidaan keskimäärin noin 2,5 prosentin kasvua, joskin eri tutkimuslaitosten ennusteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Vientimarkkinoiden odotetaan elpyvän ja viennin uskotaan alkavana vuonna kasvavan keskimäärin 5-6 prosenttia vuodesta 2009, mutta toisaalta työttömyysasteen ennustetaan vielä kuluvana vuonna kohoavan noin 10 prosenttiin. Vuonna 2011 työttömyyden arvioidaan joko pysyvän kuluvan vuoden tasolla tai hiukan laskevan. Kansantalouden investointien uskotaan kääntyvän nousuun vasta vuonna 2011. 4.2 Kansainvälinen kilpailukykyvertailu Helsingin seutu on menestynyt kaupunkiseutujen kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa varsin hyvin. Kokonaissijoitukset ovat olleet korkeaa luokkaa, joskin eri osatekijöistä saadut tulokset ovat vaihdelleet. Alueen vahvuuksiksi on nähty muun muassa väestön korkea koulutustaso, runsas tutkimus- ja kehittämistoiminta, kommunikaatioteknologia, alueen turvallisuus, instituutioiden luotettavuus ja makrotalouden vakaus. Nämä vahvuustekijät on luotu vähitellen ja ne ovat tietoisen kehittämistoiminnan tulosta. Vaikka niissä saavutettu aineeton pääoma on luonteeltaan suhteellisen pysyvää, edellyttää vahvuuksien ylläpito jatkuvaa aktiivisuutta. Kilpailukyvyn osatekijät, joissa Helsingin seutu menestyy heikommin, ovat osin maantieteellisiä ja näin ollen pysyviä. Eurooppalaisittain syrjäinen sijainti ja siihen liittyen kansainväliset liikenneyhteydet samoin kuin epäedulliseksi koettu ilmasto ovat ilmeisiä esimerkkejä. Haitaksi on nähty myös mm. alueen melko vähäinen kansainvälisyys samoin kuin hallinnollinen ilmapiiri, jossa on kansainvälisen liiketoiminnan kannalta koettu olevan toivomisen varaa. On luontevaa ajatella, että kilpailukykyvertailujen tulokset kuvaavat alueen kasvupotentiaalia keskipitkällä tai melko pitkällä aikavälillä. Vertailut painottavat tekijöitä, jotka luovat edellytyksiä taloudelliselle kasvulle. Toisaalta kasvupotentiaali ei välttämättä aina realisoidu toteutuneeksi talouskasvuksi. Siitä huolimatta on kiintoisaa, että Helsingin seudulle on toistuvasti myös ennustettu keskipitkän ajan kasvua, joka ylittää Euroopan kaupunkialueen keskitason. Seuraavassa kappaleessa Helsingin seudun aluetalouden kasvua verrataan Euroopan muihin kaupunkialueisiin sekä EU27-alueeseen. Katsaus perustuu Cambridge Econometrics -tutkimuslaitoksen ennusteeseen vuosille 2008-2013 sekä saman tutkimuslaitoksen tietoihin Euroopan kaupunkien toteutuneesta talouskasvusta 3. 3 Seppo Laakso ja Eeva Kostiainen: The Baltic Sea Cities in the Network of European Metropolises. City of Urban Facts, Statistics 2010:6

SEHA TR7 161 (226) Kuvio 4.5 Arvonlisäyksen kasvu keskimäärin vuosina 2008-2013, ennuste Euroopan kaupunkiseuduilla, prosenttia vuodessa Moskova Pietari Bratislava Varsova Krakova Praha Sofia Bukarest Ljubljana Wroclaw Ateena Oslo Tukholma Amsterdam Madrid Edinburgh Geneve Bryssel Rotterdam Haag Wien Zürich Metropolit (70) Lontoo Lyon Pariisi Hampuri Valencia EU27 Vilna Barcelona München Frankfurt Stuttgart Kööpenhamina Lissabon Manchester Lille Rooma Budapest Bologna Tallinna Berliini Porto Milano Dublin Riika -2-1 0 1 2 3 4 5 %, keskimäärin vuodessa Lähde: The Baltic Sea Cities in the Network of European Metropolises Tuotannon kasvun ennustetaan jaksolla 2008-2013 hidastuvan Euroopan kaupungeissa verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon. Kaikkiaan 70 kaupunkialueen keskimääräiseksi kasvuksi arvioidaan noin 0,4 % vuodessa, kun vastaava luku vuosina 2003-2007 oli 3,1 %. Kaupunkien odotetaan kuitenkin kasvavan hieman koko EU27- aluetta nopeammin, sillä EU:n keskimääräiseksi kansantuotekasvuksi on arvioitu vain 0,1 %. Kasvun arvioidaan olevan nopeinta useissa itäisen Euroopan kaupungeissa, kärjessä Moskova, Pietari, Bratislava ja Varsova. Edellisellä jaksolla nopeasti kasvaneet Baltian pääkaupungit Riika ja Tallinna sijoittuvat kuitenkin nyt kaupunkien häntäpäähän, ja myös Vilna jää hiukan keskitason alapuolelle. Pohjoismaisista kaupungeista parhaiten menestyy arvion mukaan Oslo, jonka jälkeen seuraavat Tukholma ja. Kööpenhaminan talouskasvun arvioidaan jäävän EU27-alueen keskiarvoa vähäisemmäksi. Helsingin vuotuiseksi arvonlisäyskasvuksi arvioidaan 0,9 prosenttia vuodessa, mikä merkitsisi Helsingin sijoittumista keskitason yläpuolelle. Mikäli ennuste toteutuisi, Helsingin suhteellinen asema Euroopan kaupunkien joukossa pysyisi suunnilleen ennallaan, kun tilannetta verrataan jaksolla 2003-2007 toteutuneeseen kasvuun. Muiden Euroopan metropolien tavoin Helsingin kasvuvauhti laskisi kuitenkin huomattavasti edelliseen jaksoon verrattuna, sillä vuosina 2003-2007 Helsingin alueen talous kasvoi lähes 4 prosentin vuosivauhtia, Cambridge Econometrics-tutkimuslaitoksen raportin mukaan.

SEHA TR7 162 (226) Kaupunkien työllisyystasojen odotetaan vuosina 2008-2013 kehittyvän paljolti tuotannon kasvun suuntaisesti. Selvästi nopeinta, lähes kolmen prosentin vuotuista työllisyyskasvua ennustetaan Pietarille. sijoittuu tässäkin suhteessa keskitason paremmalle puolelle, joskin vuotuisen työllisyyskasvun arvioidaan täällä jäävän puolen prosentin tuntumaan. Koko EU-alueen työllisyyden odotetaan supistuvan noin prosentin viisivuotiskauden 2008-2013 aikana. Kuvio 4.6 Arvonlisäyskasvu sektoreittain vuosina 2008-2013, Helsingin seutu, EU27 ja Euroopan kaupungit keskimäärin, prosenttia vuodessa 2,5 2 %, keskimäärin vuodessa 1,5 1 0,5 0-0,5-1 -1,5-2 Yhteensä Alkutuotanto Energia ja teollisuus Rakentaminen Metropolit (70) EU 27 Markkinapalvelut Julkiset palvelut Lähde: The Baltic Sea Cities in the Network of European Metropolises Helsingin seudun tuotannon ja myös työllisyyden kasvu tulee palveluista, mikä seikka pitkälti pätee myös Euroopan kaupunkeihin ja EU-alueeseen yleensä. Varsinkin markkinapalvelujen odotetaan kasvavan nopeasti Helsingin seudulla. Myös rakentamisen ennustetaan toipuvan vallitsevasta lamasta, ja tämän alan arvellaan yltävän pieneen kasvuun koko jaksolla 2008-2013. Muualla Euroopassa rakennusalan tuotannon arvioidaan keskimäärin supistuvan nykyisestä. Helsingin seudun talousnäkymiä voidaan suhteuttaa myös Suomen kansantalouden kokonaiskuvaan. Vaikka talouslama koettelee Helsingin seutua yhtä ankarasti kuin muutakin Suomen kansantaloutta, Cambridge Econometrics ennustaa seudun kasvun olevan jatkossa koko maata nopeampaa. Taantuman arvioidaan lisäksi heikentävän seudun työllisyyttä koko maata vähemmän. Tämä johtuisi seudun tuotannon palveluvaltaisuudesta sekä siitä, että lama ei vaikuta yhtä voimakkaasti palvelujen työllisyyteen kuin tavarantuotantoon. Seudun työllisyyden odotetaan kaiken kaikkiaan kehittyvän koko maata suotuisammin ajanjaksolla 2008-2013. On kuitenkin huomattava, että ennusteeseen liittyy epävarmuustekijöitä. Suomen rahoitusmarkkinat toimivat kyllä verraten hyvin ja keskeiset elektroniikan ja koneteollisuuden vientiyritykset ovat kilpailukykyisiä. Toisaalta maan metsäteollisuus kärsii rakenneongelmista. Keskeinen kysymys on yleismaailmallisen taloustaantuman kesto. Jos alkava taloudellinen elpyminen osoittautuu pysyväksi, Suomen elektroniikka- ja koneteollisuusyritykset toipuvat todennäköisesti nopeasti, millä olisi myönteisiä seurauksia myös muun Suomen kansantaloudelle. Mutta jos lama pitkittyy tai seuraa uusi talouden syöksykierre, on vahvojenkin yritysten vaikeata selvitä tilanteesta tuotantoa ja henkilökuntaa supistamatta. Tämä puolestaan aiheuttaisi vahvoja kerrannaisvaikutuksia, jotka tuntuisivat myös Helsingin seudun taloudessa. Cambridge Econometrics-tutkimuslaitoksen mukaan seudun on pidemmällä aikavälillä huolehdittava siitä, että alue pysyy yritysten sijoittumisen kannalta kilpailukykyisenä paikkana. Toisaalta alueen on huolehdittava asukkaiden riittävästä hyvinvoinnista, mikä tekijä palvelee myös kilpailukykytavoitetta.

SEHA TR7 163 (226) Helsingin tulisi monipuolistaa taloudellista perustaansa kehittämällä uusia, vahvoja taloudellisia klustereita nykyisten tietotekniikan, logistiikan ja perinteisen koneteollisuuden klustereiden lisäksi. Tämä pienentäisi niitä taloudellisia riskejä, jotka johtuvat toisaalta tietotekniikka-alan herkkyydestä talouden muutoksille, toisaalta perinteiden teollisuuden vaatimattomista kasvunäkymistä. Klusterien toimintaedellytysten kehittäminen asettaa julkiselle sektorille useanlaisia vaatimuksia. Alueen infrastruktuuria ja liikennejärjestelmää tulisi parantaa, samoin koulutusjärjestelmää olisi kehitettävä. Myös työ- ja asuntomarkkinat tulisi saada toimimaan tähänastista joustavammin. Huomattavia askelia näiden toimintaedellytysten toteuttamiseksi onkin Cambridge Econometricsin mukaan jo tehty. 4.3 Työpaikka- ja elinkeinorakenne 4.3.1 Työpaikkamäärä ja sen kehitys Helsingin seutu muodostaa ylivoimaisesti maamme suurimman työssäkäyntialueen. Alueen 14 kunnassa oli työpaikkoja vuoden 2007 lopussa kaikkiaan 704 000, mikä oli 30 prosenttia maamme 2 369 000 työpaikasta Tilastokeskuksen väestötilastopalvelun tietojen mukaan. Helsingin seudun työpaikoista yli puolet, 55 prosenttia, sijaitsi Helsingissä. n osuus vastaavasti oli 16,5 ja n 14,6 prosenttia. Hyvinkäällä osuus oli 2,6 prosenttia. Tuusulassa, Järvenpäässä, Keravalla, Nurmijärvellä, Kirkkonummella ja Vihdissä osuus oli 1,2-1,9 prosenttia. Sipoossa, Mäntsälässä, Kauniaisissa ja Pornaisissa osuus jäi alle prosentin. Taulukko 4.4 Työpaikat Helsingin seudun kunnissa vuosina 2002-2007 2002 2003 2004 2005 2006 2007 105 220 104 730 105 895 108 510 112 344 116 221 370 342 364 981 365 597 374 344 378 158 385 356 Hyvinkää 16 659 16 672 16 836 17 089 17 645 18 603 Järvenpää 11 977 12 143 11 916 11 826 12 058 12 377 Kauniainen 2 799 2 816 2 706 2 378 2 276 2 242 Kerava 9 803 10 007 10 284 10 714 10 906 11 373 Kirkkonummi 9 895 9 970 10 240 10 204 10 341 10 841 Mäntsälä 4 822 4 902 5 017 4 953 5 104 5 300 Nurmijärvi 9 714 10 103 10 488 10 502 10 680 11 001 Pornainen 834 824 870 851 929 922 Sipoo 4 968 5 254 5 221 5 057 5 160 5 341 Tuusula 11 553 11 618 11 868 12 092 12 791 13 561 90 796 93 632 95 224 94 589 96 977 103 196 Vihti 7 288 7 297 7 558 7 540 7 876 8 102 Helsingin seutu 656 670 654 949 659 720 670 649 683 245 704 436 Koko maa 2 221 343 2 226 257 2 242 761 2 265 211 2 313 788 2 369 066 Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastopalvelu sekä Kaupunki- ja seutuindikaattorit

SEHA TR7 164 (226) Vuodesta 2002 vuoteen 2007 työpaikkamäärä kasvoi koko Helsingin seudulla 7,3 prosentilla 47 800 uuden työpaikan myötä. Koko maassa kasvu jäi hieman alhaisemmaksi eli 6,7 prosenttiin. Kolmasosa koko maan lisäyksestä luotiin Helsingin seudulla. Koko maassa syntyi ajanjaksona 147 700 työpaikkaa. Vuodesta 2002-2007 työpaikkamäärä kasvoi nopeimmin Tuusulassa, 17,4 prosenttia, ja Keravalla, 16,0 prosenttia. lla, Nurmijärvellä, Hyvinkäällä, Vihdissä, Pornaisissa ja ssa kasvu oli 10,5-13,7 prosenttia. Myös Mäntsälässä ja Kirkkonummella yllettiin lähes 10 prosentin kasvuun. Sipoossa muutos ylitti hieman koko Helsingin seudun keskimääräisen kasvuluvun. Sen sijaan sekä Helsingissä että Järvenpäässä jäätiin alle koko maan kasvulukujen. Kauniaisissa työpaikkamäärä väheni ajanjaksona viidenneksellä. Työpaikkamäärän pudotus Kauniaisissa johtuu suurimmalta osalta siitä, että toimialalla postin toiminta (toimialaluokituksen TOL2002 toimiala 6411) katosi 303 työpaikkaa vuosien 2004 ja 2005 välillä (335 työpaikkaa vuonna 2004 ja 32 työpaikkaa vuonna 2005). Kuvio 4.7 Työpaikkamäärän muutos Helsingin seudulla vuosina 2002 2007 Tuusula Kerava Nurmijärvi Hyvinkää Vihti Pornainen Mäntsälä Kirkkonummi Sipoo Helsingin seutu KOKO MAA Järvenpää Kauniainen -20-10 0 10 20 % Lähde: Tilastokeskus, väestötilastopalvelu Tarkastelujaksolla Helsingin työpaikkamäärä kasvoi 15 000:lla, n 12 400:lla ja n 11 000:lla. Tuusulassa, Hyvinkäällä, Keravalla ja Nurmijärvellä kasvu oli 1 300 2 000 työpaikkaa. Kirkkonummella ja Vihdissä yllettiin lähes 1 000 työpaikan lisäykseen. Koko Helsingin seudulla työpaikkaomavaraisuusaste oli vuoden 2007 lopulla 106 prosenttia. Yli 100 prosentin työpaikkaomavaraisuuteen yllettiin Helsingissä ja lla, 133 ja 103 omavaraisuusasteilla. ssa aste oli 95, Hyvinkäällä 88 ja Tuusulassa 75 prosenttia. Pornaisissa jäätiin 40 prosentin omavaraisuusasteeseen. Muissa kunnissa aste oli 58-66 prosentin välillä. 4.3.2 Työpaikkamäärän muutos Työpaikkamäärän kehitystä seudulla vuoden 2007 jälkeen voidaan seurata Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimuksen tietojen avulla. Koko Helsingin seudun työpaikkamäärä kasvoi tasaisesti, ja koko maata nopeammin, aina vuoden 2008 loppuun asti. Kasvu pysähtyi vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä ja kääntyi laskuun vuoden toiselta neljännekseltä lähtien. Koko maassa työpaikkamäärän lasku käynnistyi jo vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä. Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2008 luotiin Helsingin seudun kunnissa vielä 21 000 uutta työpaikkaa, mikä oli reilu puolet koko maan vastaavasta muutoksesta. Vuonna 2009 katosi seudulta vajaa 13 000 työpaikkaa kun koko maassa pudotus oli vajaa 74 000 työpaikkaa. Vuoden 2009 työpaikkamäärä oli Helsingin seudulla reilun prosentin korkeampi kuin vuonna 2007. Helsingin seudun ulkopuolisessa maassa työpaikkamäärän pudotus oli 2,4 prosenttia laskettuna kuukausittain suoritettavan työvoimatutkimuksen vuosikeskiarvoista.

SEHA TR7 165 (226) Kuvio 4.8 Työpaikat Helsingin seudulla ja koko maassa 2007/4. nelj. - 2009/4. nelj. Liukuva vuosikeskiarvo (Indeksi, 2007/4. nelj.=100) 104 103 Indeksi, 2007 4. nelj.=100 102 101 100 99 98 2007 4 2008 1 2008 2 2008 3 2008 4 2009 1 2009 2 2009 3 2009 4 Koko maa Helsingin seutu Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus 4.3.3 Elinkeinorakenne Palveluilla on merkittävä asema Helsingin seudulla samoin kuin useimmilla muillakin Euroopan suurkaupunkialueilla. Helsingin seudulla palvelujen osuus kaikista työpaikoista oli keskimäärin 83 prosenttia. Eurooppalaisissa metropoleissa osuus oli keskimäärin 78 prosenttia. Koko maassa vastaavasti palvelujen osuus työpaikoista jäi 71 prosenttiin, mikä vastasi EU:n kansantalouksien keskiarvoa. Vastaavasti teollisuuden, rakennustoiminnan ja energiahuollon osuus seudun työpaikoista oli vajaa kuudennes, kun se koko maassa oli neljännes. Alkutuotannon osuus työpaikoista on marginaalinen koko Helsingin seutu huomioon ottaen. Julkisten palvelujen osuus työpaikoista oli Kauniaisissa suurin eli peräti 62 prosenttia. Kirkkonummella, Sipoossa, Pornaisissa, Järvenpäässä, Mäntsälässä ja Helsingissä osuus oli 34-36 prosenttia eli yli koko maan keskiarvon myöskin. Nurmijärvellä ja Hyvinkäällä osuus ylitti hieman seudun keskiarvon. lla julkisten palvelujen osuus jäi vain 20 prosenttiin. Muissa kunnissa osuus vaihteli 27-29 prosentin välillä. Markkinapalveluiden 4 osuus työpaikoista vaihtelee suuresti seudun kunnissa. lla, Helsingissä ja ssa näiden palvelujen osuus työpaikoista oli 54-59 prosenttia eli ylitti Helsingin seudun keskiarvon, mikä oli 52 prosenttia. Keravalla, Tuusulassa ja Kirkkonummella, osuus 41-44 prosenttia, ylitettiin koko maan keskiarvo, jota lähelle nousi vielä Hyvinkää. Muissa kunnissa osuus vaihteli 30-37 prosentin välillä. Jalostuksen osuus työpaikoista oli merkittävin Vihdissä, Tuusulassa, Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Nurmijärvellä, Sipoossa ja Keravalla, joissa osuus oli 27-32 prosentin välillä. Mäntsälässä, Pornaisissa, Kirkkonummella, lla ja ssa osuudet olivat 19-23 prosenttia eli ylittivät seudullisen keskiarvon, mutta jäivät alle valtakunnallisen arvon. Jalostuksen työpaikkaosuus oli alhaisin Helsingissä ja Kauniaisissa, 7-12 prosenttia. Alkutuotannolla on merkittävä osa ainoastaan Pornaisissa, missä toimialan osuus työpaikoista oli 10 prosenttia. 4 Kauppa, liikenne, majoitus ja ravitseminen, informaatio ja viestintä, rahoitus, kiinteistöala, ammatillinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta

SEHA TR7 166 (226) Kuvio 4.9 Markkinapalveluiden, julkisten palveluiden, jalostuksen ja alkutuotannon osuus työpaikoista Helsingin seudun kunnissa 2007 Pornainen Mäntsälä Sipoo KOKO MAA Vihti Nurmijärvi Tuusula Kirkkonummi Hyvinkää Helsingin seutu Kauniainen Kerava Järvenpää 0% 20% 40% 60% 80% 100% Alkutuotanto Jalostus Markkinapalvelut Julkiset palvelut Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastopalvelu 4.3.4 Suurimmat työllistävät toimialat Seuraavassa tarkastellaan merkittävimpiä työllistäviä toimialoja Helsingin seudulla. Käytetty luokitus on uusi toimialaluokitus (TOL2008). Työpaikkamäärällä mitattuna neljä suurinta toimialaa, koko seutu huomioon ottaen, olivat kauppa, sosiaali- ja terveysala, teollisuus sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta 5. Kaupan osuus kaikista seudun työpaikoista oli 15 prosenttia eli 108 200 työpaikkaa. ssa, Keravalla, Kirkkonummella, Tuusulassa ja lla se oli merkittävin työllistäjä. Terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikkamäärä oli 86 500, mikä oli 12,3 prosenttia kaikista työpaikoista. Helsingissä, Kauniaisissa, Mäntsälässä ja Sipoossa se oli merkittävin toimiala. Teollisuuden osuus työpaikoista oli 9,7 prosenttia ja ala työllisti 68 200 henkeä. Seudun kunnista Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Nurmijärvellä ja Vihdissä ala oli suurin työllistäjä. Ammatillinen,tieteellinen ja tekninen toiminta 6 oli koko seutu yhteen laskien neljänneksi suurin sektori ja antoi toimeentulon 56 800 hengelle. Alan työpaikkaosuus oli 8,1 prosenttia. Ala kuului merkittävimpien työllistäjien joukkoon vain ssa, Helsingissä ja Kauniaisissa. 5 Lakiasiat ja laskentatoimi, liikkeenjohdon konsultointi, pääkonttorien toiminta, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tutkimus, mainonta ja muut erikoistuneet liike-elämän palvelut 6 Lakiasiat ja laskentatoimi, liikkeenjohdon konsultointi, pääkonttorien toiminta, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tutkimus, mainonta ja muut erikoistuneet liike-elämän palvelut

SEHA TR7 167 (226) Taulukko 4.5 Työpaikkamäärän 3 jakauma toimialoittain Helsingin seudun kunnissa ja koko seudulla vuonna 2007 Kunkin kunnan osalta on korostettu neljä merkittävintä työllistäjätoimialaa. Toimiala (TOL 2008) Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Helsingin seutu Kaikki toimialat yhteensä 116 221 385 356 18 603 12 377 2 242 11 373 10 841 704 436 A-B Alkutuotanto 0,2 0,1 0,7 0,1 0,3 0,2 1,4 0,4 C Teollisuus 13,0 6,0 19,4 19,7 5,1 16,6 14,5 9,7 D-E Energia ja vesihuolto 1,4 0,7 0,6 0,2 0,2 2,1 0,4 0,9 F Rakentaminen 4,8 4,9 9,4 7,9 2,1 8,3 6,8 5,9 G Kauppa 19,8 12,3 15,3 14,5 9,2 23,3 20,0 15,4 H Kuljetus ja varastointi 3,4 5,5 5,6 2,8 2,0 4,7 4,9 7,0 I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 2,3 4,1 3,0 3,9 2,3 1,8 2,1 3,5 J Informaatio ja viestintä 7,7 9,3 2,0 1,2 2,3 1,3 1,0 6,8 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 3,7 4,7 1,1 1,7 1,8 1,1 1,1 3,5 L Kiinteistöalan toiminta 0,8 1,4 0,9 1,3 1,2 0,9 0,8 1,1 M Ammatillinen, tieteellinen ja teknin. toim. 9,6 9,3 5,0 4,2 5,9 5,2 5,5 8,1 N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 6,4 7,5 5,4 7,2 5,3 5,7 5,2 7,1 O Julkinen hallinto 2,8 8,3 2,3 5,9 3,3 4,7 10,1 6,2 P Koulutus 8,3 6,0 5,3 10,7 15,2 5,6 5,9 6,2 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 11,0 12,8 19,1 13,4 33,6 12,3 14,6 12,3 R Taiteet, viihde ja virkistys 1,7 2,4 1,4 1,0 3,4 1,3 1,6 2,0 S Muu palvelutoiminta 1,9 3,9 2,3 2,7 4,7 3,5 2,6 3,1 T-X Muu ja tuntematon 1,0 0,9 1,0 1,5 2,1 1,5 1,7 1,0 Toimiala (TOL 2008) Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Sipoo Tuusula Vihti Helsingin seutu yht. Kaikki toimialat yhteensä 5 300 11 001 922 5 341 13 561 103 196 8 102 704 436 A-B Alkutuotanto 7,0 3,1 10,1 4,4 1,9 0,4 3,7 0,4 C Teollisuus 10,8 16,6 2,3 15,6 15,6 13,1 19,5 9,7 D-E Energia ja vesihuolto 1,2 0,8 0,3 1,2 0,6 0,9 0,0 0,9 F Rakentaminen 11,2 10,2 20,4 10,7 13,8 6,7 12,5 5,9 G Kauppa 10,8 13,4 6,5 9,7 16,7 21,7 12,7 15,4 H Kuljetus ja varastointi 8,7 8,6 9,0 7,5 8,8 17,4 4,9 7,0 I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 4,1 1,5 2,6 1,5 2,5 3,8 4,1 3,5 J Informaatio ja viestintä 0,6 0,8 0,7 0,9 1,4 1,8 1,0 6,8 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 1,7 1,1 1,4 1,1 0,9 0,8 1,2 3,5 L Kiinteistöalan toiminta 1,3 0,6 0,5 0,7 0,7 0,5 1,0 1,1 M Ammatillinen, tieteellinen ja teknin. toim. 3,1 4,7 3,5 5,4 3,7 5,0 6,2 8,1 N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 4,7 6,1 6,8 5,5 6,3 7,9 4,5 7,1 O Julkinen hallinto 2,5 2,5 2,4 3,1 1,9 4,4 1,6 6,2 P Koulutus 9,0 9,5 11,3 7,3 5,0 3,6 6,8 6,2 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 16,5 14,8 15,9 18,6 15,3 8,2 13,9 12,3 R Taiteet, viihde ja virkistys 0,8 1,3 1,1 2,2 1,8 1,4 1,7 2,0 S Muu palvelutoiminta 4,0 2,7 3,0 2,7 1,6 1,8 2,5 3,1 T-X Muu ja tuntematon 2,1 1,6 2,2 2,1 1,5 0,7 2,4 1,0 Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastopalvelu

SEHA TR7 168 (226) Seuraavassa tarkastellaan kunnittain vahvimpia toimialoja. n työpaikkamäärä vuoden 2007 lopussa oli 116 200. Kaupungin osuus kaikista Helsingin seudun työpaikoista oli 16,5 prosenttia. Merkittävimmät toimialat olivat kauppa (22 980 työpaikkaa), teollisuus (15 125 työpaikkaa), terveys- ja sosiaalipalvelut (12 812 työpaikkaa) ja ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (11 181 työpaikkaa). Näiden neljän alan yhteinen osuus n työpaikoista oli 53,3 prosenttia. Helsingissä työpaikkoja oli 385 400 eli 54,7 prosenttia seudun yhteismäärästä. Merkittävin ala oli terveys- ja sosiaalipalvelut (49 475 työpaikkaa). Seuraavilla sijoilla olivat kauppa (47 243 työpaikkaa), informaatio ja viestintä 7 (35 857 työpaikkaa) sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (35 672 työpaikkaa). Alojen yhteinen osuus työpaikoista oli 43,7 prosenttia. Hyvinkään kokonaistyöpaikkamäärä oli 18 600, osuus seudusta 2,6 prosenttia. Suurimmat sektorit olivat teollisuus (3 610 työpaikkaa), terveys- ja sosiaalipalvelut (3 559 työpaikkaa), kauppa (2 845 työpaikkaa) ja rakentaminen (1 755 työpaikkaa). Alojen yhteisosuus työpaikoista oli 63,3 prosenttia. Järvenpäässä oli työpaikkoja 12 377 kappaletta, osuus seudusta 1,8 prosenttia. Teollisuus (2437työpaikkaa) oli eniten työllistävä ala. Seuraavilla sijoilla olivat kauppa (1 800 työpaikkaa), terveys- ja sosiaalipalvelut (16 654 työpaikkaa) ja koulutus (10 320 työpaikkaa). Alojen yhteisosuus työpaikoista oli 58,3 prosenttia. Kauniaisissa oli työpaikkoja 2 242, mikä oli 0,3 prosenttia kaikista seudun työpaikoista. Merkittävimmät toimialat olivat terveys- ja sosiaalipalvelut (753 työpaikkaa), koulutus (340 työpaikkaa), kauppa (206 työpaikkaa) sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (132 työpaikkaa). Alojen yhteinen osuus työpaikoista oli 63,8 prosenttia. Seudun työpaikoista 1,6 prosenttia, 11 373, sijaitsi Keravalla. Suurin työllistäjä oli kauppa 2 654 työpaikkaa. Seuraavilla sijoilla olivat teollisuus, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä rakentaminen alojen työpaikkamäärien oltua vastaavasti 1 888, 1 394 ja 940. Kirkkonummen osuus alueen työpaikoista oli 1,5 prosenttia ja siellä kävi työssä 11 841 henkeä. Kauppa työllisti 2 169, terveys- ja sosiaalipalvelut 1 581, teollisuus 1 577 ja julkinen hallinto ja maanpuolustus 1 093 henkeä. Alojen yhteisosuus työpaikoista oli 59,2 prosenttia. Mäntsälässä työssä käyvät 5 300 henkeä edustivat 0,8 prosenttia seudun työpaikoista. Terveys- ja sosiaalipalvelut 874, rakentaminen 595, teollisuus 5 73 ja kauppa 572 työpaikkamäärillä olivat isoimmat toimialat. Nurmijärven yritykset ja yhteisöt työllistivät 11 001 henkeä, mikä oli 1,6 prosenttia koko alueen kokonaistyöpaikkamäärästä. Teollisuus työllisti 1 829, terveys- ja sosiaalipalvelut 1 628, kauppa 1 473 ja rakennussektori 1 124 henkeä, mitkä alat edustivat 55 prosenttia kokonaistyöpaikkamäärästä. Pornaisten osuus seudun kokonaistyöpaikkamäärästä oli 922 eli 0,1 prosenttia. Eniten työpaikkoja oli rakentamisen alalla (188), terveys- ja sosiaalipalveluissa (147), koulutuksessa (104) ja alkutuotannossa (93). Sipoossa kävi työssä 5 341 henkeä eli 0,8 prosenttia koko seudulla työssä käyvistä. Eniten työpaikkoja oli terveys- ja sosiaalipalveluissa (993), teollisuudessa (833), rakennussektorilla (569) ja kaupan alalla (516). Näiden alojen yhteisosuus työpaikoista oli 54, 5 prosenttia. Tuusulassa työllistyi 13 561 henkeä eli 1,9 kaikista alueella työssä käyvistä. Kaupan alalla oli työpaikkoja 2 269, teollisuudessa 2 109, terveys- ja sosiaalipalveluissa 2 074 ja rakentamisen toimialoilla 1 878 ja näiden osuus kaikista aloista oli 61,4 prosenttia. lla oli työpaikkoja 103 169, mikä oli 14,6 prosenttia kaikista seudun työpaikoista. Merkittävimmät alat olivat kauppa (22 349 työpaikkaa), kuljetus ja varastointi (17 349 työpaikkaa), teollisuus (13 531 työpaikkaa) sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (8 417 työpaikkaa). Alojen osuus kaikista toimialoista oli 60,3 prosenttia. 7 Kustannustoiminta, elokuva- ja tv-toiminta, televiestintä sekä tietotekniikkapalvelut

SEHA TR7 169 (226) Seudun työpaikoista 8 102 eli 1,2 prosenttia sijaitsi Vihdissä. Työllistävimmät toimialat olivat teollisuus 1 578, terveys- ja sosiaalipalvelut 1 128, kauppa 1 025 ja rakentaminen 1 012 työpaikkaa, joiden yhteisosuus kaikista oli 58,5 prosenttia. 4.3.5 Työpaikat työnantajasektoreittain seudun kunnissa Koko Helsingin seutu huomioon ottaen, niin kuin koko maassakin, seitsemän jokaisesta kymmenestä työssä käyvästä työskentelee yksityisellä sektorilla. Vihdissä, Keravalla, Tuusulassa, Sipoossa, Järvenpäässä ja ssa kolme neljästä (75-77 prosenttia) työssä käyvistä työskenteli yksityisellä sektorilla palkansaajina tai yrittäjinä. Nurmijärvellä, lla, Mäntsälässä, Hyvinkäällä ja Pornaisissa (osuudet 70-73 prosenttia) ylitettiin valtakunnallinen keskiarvo 70 prosenttia. Alhaisin osuus havaittiin Helsingissä, Kirkkonummella ja Kauniaisissa (osuudet 66-69 prosenttia). Yksityisellä sektorilla palkansaajina työskentelevien osuus työpaikoista oli korkein ssa, Keravalla, lla ja Järvenpäässä (osuudet 66-69 prosenttia). Tuusulassa, Helsingissä, Hyvinkäällä ja Vihdissä (61-64 prosenttia) osuus ylitti valtakunnallisen keskiarvon, 60 prosenttia. Pornaisissa osuus jäi 40 prosenttiin. Muissa kunnissa osuus vaihteli 50 ja 58 prosentin välillä. Yrittäjien, ml. maatalousyrittäjät, osuus työpaikoista oli korkein Pornaisissa ja Mäntsälässä, vastaavat osuudet 30 ja 20 prosenttia. Sipoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä osuudet olivat 15-18 prosenttia. Yrittäjien osuus työpaikoista oli alhaisin ssa, lla ja Helsingissä (osuudet 5-6 prosenttia). Muissa kunnissa osuuksien vaihteluväli 9-12 prosenttia. Taulukko 4.6 Työpaikat työnantajasektoreittain (%) 31.12.2007 Julkinen sektori Yksityinen sektori Yhteensä Valtio Kunta Valtioenemm. Yhteensä Palkan- Yrittäjät Tuntematon osakeyhtiö saajat 25,1 6,4 15,5 3,3 74,6 68,8 5,8 0,3 30,6 11,4 15,7 3,5 69,1 64,0 5,1 0,3 Hyvinkää 29,5 1,6 23,6 4,4 70,3 61,7 8,7 0,2 Järvenpää 24,1 3,6 19,1 1,4 75,5 65,7 9,8 0,4 Kauniainen 33,5 0,6 31,8 1,1 65,9 55,1 10,8 0,6 Kerava 23,0 2,6 18,5 1,9 76,7 67,8 8,9 0,3 Kirkkonummi 30,6 8,8 21,2 0,7 69,0 57,1 11,9 0,4 Mäntsälä 29,0 1,7 26,0 1,3 70,5 50,3 20,3 0,4 Nurmijärvi 27,1 0,7 22,4 4,0 72,6 57,1 15,4 0,4 Pornainen 29,0 0,2 27,2 1,5 70,3 40,2 30,0 0,8 Sipoo 23,8 0,6 22,3 0,9 75,8 57,6 18,1 0,5 Tuusula 23,7 1,2 21,1 1,4 75,8 64,3 11,6 0,5 28,4 4,2 13,7 10,5 71,4 66,2 5,2 0,2 Vihti 22,4 1,7 19,8 0,9 77,1 60,6 16,5 0,5 Helsingin seutu 28,8 8,3 16,2 4,3 70,9 64,7 6,3 0,3 Koko maa 30,1 6,2 21,1 2,8 69,7 59,5 10,2 0,2 Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastopalvelu Julkisen sektorin (valtio, valtioenemmistöiset osakeyhtiöt, kunnat ja kuntayhtymät) osuus työpaikoista oli Helsingin seudulla 25 prosenttia eli kaksi prosenttiyksikköä alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Julkisen sektorin osuudet työpaikoista olivat korkeimmat Kauniaisissa, Helsingissä ja Kirkkonummella (31-33 prosenttia). Alhaisimmat osuudet olivat Järvenpäässä, Sipoossa, Tuusulassa, Keravalla ja Vihdissä (osuudet 22-24 prosenttia). Muissa kunnissa osuudet vaihtelivat 25 ja 30 prosentin välillä.

SEHA TR7 170 (226) Kuntasektorilla, ml. kuntayhtymät, oli merkittävin rooli työllistäjänä Kauniaisissa, Pornaisissa ja Mäntsälässä (työpaikkaosuudet 26-32 prosenttia). Alhaisin osuus oli Helsingissä, ssa ja lla (osuus 14-16 prosenttia). Muissa kunnissa osuudet vaihtelivat 19 ja 24 prosentin välillä. Valtion, ml. valtioenemmistöiset osakeyhtiöt, osuus työpaikoista oli korkein Helsingissä ja lla (osuus työpaikoista 15 prosenttia). ja Kirkkonummi olivat seuraavilla sijoilla 9 ja 10 prosentin osuuksin. Mäntsälässä, Tuusulassa, Vihdissä, Pornaisissa Kauniaisissa ja Sipoossa työllistäjäosuus oli alhaisin, 2-3 prosenttia. Muissa kunnissa osuus vaihteli 5 ja 6 prosentin välillä. Keskimäärin koko maassa valtiotyöpaikkojen osuus kaikista oli yhdeksän prosenttia. 4.3.6 Helsingin seudun ennakoitu työllisyyskasvu Cambridge Econometrics -tutkimuslaitos ennusti keväällä 2009 eurooppalaisten metropolialueiden odotettavissa olevaa talouskasvua. Projektio perustuivat sen hetkiseen tietoon, näin ennusteeseen liittyy vielä epävarmuustekijöitä. Cambridge Econometrics -tutkimuslaitos ennakoi EU-metropolialueiden työllisyyskasvun 2008-2013 olevan lähellä nollaa prosenttia keskimäärin vuodessa, kun se oli 2002-2007 vielä 1,6 prosenttia. Euroopan unionin kansantalouksien työllisyyden ennakoitiin supistuvan vastaavasti 0,2 prosenttia. Helsingin seudun ennakoidaan yltävän keskimäärin lähes puolen prosentin vuosittaiseen työllisyyskasvuun eli ylittävän EU-metropolialueiden ja kansantalouksien kasvun. Itämeren alueen suurkaupungeista Pietarin luku on ylitse muiden (2,7 %). Myös Oslo ja Tukholma (0,9 ja 0,8 %) kasvavat Helsingin seutua nopeammin. Varsovaan ja Kööpenhaminaan ennakoidaan lievää kasvua ja Hampurin työllisyystilanteen ennakoidaan pysyvän ennallaan. Sen sijaan Berliinin, Riikan, Vilnan ja Tallinnan työllisyystilanne heikkenee edelleen. Kuvio 4.10 Itämeren alueen metropolien ennakoitu työllisyyskasvu 2008-2013 (% keskim. vuodessa) Pietari Oslo Tukholma Varsova Kööpenhamina Hampuri Metropolialueet (70) EU 27 Berliini Riika Vilna Tallinna -2-1,5-1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 Prosenttia, keskimäärin vuodessa Lähde: Cambridge Econometrics Toimialoittaisessa ennusteessaan Cambridge Econometrics -tutkimuslaitos ennakoi teollisuus- ja energiatuotannon alan työllisyyden supistuvan Helsingin seudulla samoin kuin metropolialueilla koko EU:ssa edelleen jyrkästi. Rakentamisen ennakoidaan supistuvan vain hieman Helsingin seudulla, kun sekä kaupunkialueilla että koko EU:ssa ennakoidaan alan supistuvan huomattavasti. Markkinapalvelujen toimialoille ennakoidaan Helsingin seudulle kohtalaista, keskimäärin prosentin, vuotuista kasvua, joka ylittää EU:n keskimääräisen kasvun huomattavasti. Julkisten palvelujen aloille ennakoidaan vaatimatonta kasvua.

SEHA TR7 171 (226) Kuvio 4.11 Työllisyyden ennakoitu muutos toimialoittain vuosina 2008-2013 1,5 %, keskimäärin vuodessa 1 0,5 0-0,5-1 -1,5-2 -2,5 Yhteensä Energia ja teollisuus Rakentaminen Markkinapalvelut Julkiset palvelut Metrolialueet (70) EU 27 Lähde: Cambridge Econometrics Liitetaulukko 4.1 Työpaikat Helsingin seudun kunnissa ja koko maassa toimialoittain 2007 Toimiala (TOL 2008) Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Kaikki toimialat yhteensä 116 221 385 356 18 603 12 377 2 242 11 373 10 841 5 300 A-B Alkutuotanto 203 559 138 18 6 20 147 371 C Teollisuus 15 125 22 949 3 610 2 437 115 1 888 1 577 573 D-E Energia ja vesihuolto 1 634 2 706 114 23 4 238 39 62 F Rakentaminen 5 620 18 975 1 755 979 48 940 733 595 G Kauppa 22 980 47 243 2 845 1 800 206 2 654 2 169 572 H Kuljetus ja varastointi 3 992 21 138 1 049 346 45 538 532 459 I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 2 687 15 617 564 484 52 204 227 218 J Informaatio ja viestintä 8 943 35 857 381 143 51 143 108 32 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 4 254 18 195 196 216 41 127 115 88 L Kiinteistöalan toiminta 973 5 365 162 165 27 98 84 69 M Ammatillinen, tieteellinen ja teknin. toim. 11 181 35 672 939 517 132 597 600 162 N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 7 482 28 838 999 897 118 644 562 251 O Julkinen hallinto 3 262 32 089 432 736 73 539 1 093 132 P Koulutus 9 675 23 240 987 1 320 340 637 641 477 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 12 812 49 475 3 559 1 654 753 1 394 1 581 874 R Taiteet, viihde ja virkistys 2 033 9 293 264 121 77 147 175 43 S Muu palvelutoiminta 2 195 14 867 430 335 106 398 278 210 T-X Muu ja tuntematon 1 170 3 278 179 186 48 167 180 112 Toimiala (TOL 2008) Nurmijärvi Pornainen Sipoo Tuusula Vihti Helsingin Koko maa seutu Kaikki toimialat yhteensä 11 001 922 5 341 13 561 103 196 8 102 704 436 2 369 066 A-B Alkutuotanto 345 93 236 264 385 303 3 088 98 121 C Teollisuus 1 829 21 833 2 109 13 531 1 578 68 175 397 445 D-E Energia ja vesihuolto 90 3 62 78 938 1 5 992 22 840 F Rakentaminen 1 124 188 569 1 878 6 916 1 012 41 332 158 595 G Kauppa 1 473 60 516 2 269 22 349 1 025 108 161 284 650 H Kuljetus ja varastointi 949 83 399 1 192 17 949 398 49 069 148 778 I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 162 24 82 339 3 965 330 24 955 75 733 J Informaatio ja viestintä 91 6 48 192 1 837 79 47 911 86 610 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 120 13 57 120 785 95 24 422 46 032 L Kiinteistöalan toiminta 68 5 35 93 532 78 7 754 21 337 M Ammatillinen, tieteellinen ja teknin. toim. 518 32 287 497 5 139 499 56 772 126 823 N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 673 63 293 852 8 131 362 50 165 134 555 O Julkinen hallinto 280 22 165 259 4 540 132 43 754 125 427 P Koulutus 1 045 104 391 679 3 733 549 43 818 162 669 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 1 628 147 993 2 074 8 417 1 128 86 489 351 487 R Taiteet, viihde ja virkistys 138 10 119 240 1 486 139 14 285 37 356 S Muu palvelutoiminta 293 28 146 219 1 808 203 21 516 65 857 T-X Muu ja tuntematon 175 20 110 207 755 191 6 778 24 751 Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastopalvelu

SEHA TR7 172 (226) 4.4 Työvoima ja työttömyys 4.4.1 Työvoima ja työllisyyskehitys Suomen työllisestä työvoimasta 28 prosenttia asuu Helsingin seudulla. Yhteensä työllisiä oli Helsingin seudulla vuoden 2008 lopussa 673 000 Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tietojen mukaan. Keskimäärin työllisten määrän kasvu oli vuosina 2004 2008 Helsingin seudulla nopeampaa kuin koko maassa. Koko maassa työllisten määrä kasvoi tällä ajanjaksolla kuusi prosenttia ja Helsingin seudulla yhdeksän prosenttia. Työllisten määrä kasvoi yli 10 prosentilla Mäntsälässä, Kirkkonummella, Pornaisissa ja Vihdissä. Lukumääräisesti työllisten määrät kasvoivat tarkastelujaksolla eniten Helsingissä (23 000), ssa (10 700) ja lla (8 200). Tässä selityksessä on käytetty tuoreimpia käytettävissä olevia rekisteripohjaisia tilastotietoja. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto sisältää tietoja sekä työpaikoista että työvoimasta. Lopulliset aineistot eri ilmiöistä valmistuvat eri aikoihin ja tästä syytä samankaltaistenkin ilmiöiden tilastot (esim. työpaikat, työlliset ja työttömät) voivat olla eri vuosilta. Työllisiä kuvaavat tiedot ovat tässä raportissa vuoden 2008 lopusta, mutta työttömyyden osalta on ollut käytettävissä vuoden 2009 lopun tietoja, joiden lähde on rekisteripohjainen työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto. Vuonna 2009 alkanut talouden taantuma ei vielä näy näissä Tilastokeskuksen rekisteripohjaisissa tiedoissa. Otosaineistoon pohjautuvan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietojen mukaan työllisten määrä kääntyi Helsingin seudulla laskuun vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä. Vuoden 2009 aikana työllisten määrä väheni Helsingin seudulla kahdella prosentilla vuoden takaisesta. Koko maassa vastaava pudotus oli kolme prosenttia. Taulukko 4.7 Työllinen työvoima Helsingin seudun kunnissa 2004 2008 Muutos % 2004 2005 2006 2007 2008 2002-2008 113 970 116 718 119 167 122 955 124 703 9,4 272 078 274 127 279 757 289 468 294 994 8,4 Hyvinkää 19 699 19 976 20 449 21 088 21 287 8,1 Järvenpää 18 511 18 691 18 981 19 504 19 663 6,2 Kauniainen 3 664 3 630 3 662 3 711 3 768 2,8 Kerava 16 154 16 201 16 726 17 296 17 337 7,3 Kirkkonummi 16 245 16 540 17 145 17 717 18 115 11,5 Mäntsälä 8 184 8 385 8 706 9 009 9 239 12,9 Nurmijärvi 17 710 18 145 18 560 19 054 19 260 8,8 Pornainen 2 102 2 178 2 270 2 305 2 352 11,9 Sipoo 8 791 8 940 9 149 8 546 8 767-0,3 Tuusula 16 706 16 964 17 405 18 040 18 307 9,6 93 337 94 544 96 889 99 865 101 529 8,8 Vihti 12 415 12 568 12 951 13 477 13 737 10,6 Helsingin seutu 619 566 627 607 641 817 662 035 673 058 8,6 Koko maa 2 242 761 2 265 211 2 313 788 2 369 066 2 377 181 6,0 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto (Tilastossa käytetään 1.1.2010 aluejakoa koko aikasarjassa. Sipoon ja Helsingin luvut eivät ole aikasarjassa täysin vertailukelpoisia vuoden 2009 aluemuutoksen vuoksi.)

SEHA TR7 173 (226) Helsingin seudun kunnista työpaikkaomavaraisuus, eli työpaikkojen suhde alueen työllisiin, ylittää 100 prosenttia vain Helsingissä ja lla. Näissä kunnissa työpaikkojen määrä on siis suurempi kuin alueella asuvien työllisten määrä. Pendelöinti työhön asuinkunnan kuntarajojen yli on varsin yleistä. Vuoden 2007 lopussa kaikkiaan 91 prosenttia Helsingin seudun työllisistä työskenteli Helsingin seudulla. Kuvio 4.12 Työpaikkaomavaraisuus Helsingin seudun kunnissa vuonna 2007 Hyvinkää Tuusula Kerava Järvenpää Sipoo Kirkkonummi Kauniainen Vihti Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen 0 20 40 60 80 100 120 140 % Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto Helsingin seudun kunnissa työllisyysasteet ovat korkeampia kuin koko maassa keskimäärin. Vuoden 2008 lopussa seudun kuntien 20 64-vuotiaiden työllisyysaste oli korkein Pornaisissa ja matalin Helsingissä Tilastokeskuksen rekisteripohjaisen työssäkäyntitilaston tietojen mukaan. Virallinen valtakunnallinen työllisyysaste lasketaan 15 64-vuotiaiden työllisten osuutena saman ikäisestä väestöstä ja lähteenä käytetään Tilastokeskuksen otospohjaista työvoimatutkimusta. Vuoden 2005 työeläkeuudistuksen myötä alle 18-vuotiaita ei enää kyetä luotettavasti tilastoimaan työllisiksi, sen vuoksi kuntakohtaiset työllisyysasteet on tässä esitetty 20 64-vuotiaista. Taulukko 4.8 20 64-vuotiaiden työllisyysaste Helsingin seudun kunnissa 2004 2008 20-64 -v. työllisyysaste % 2004 2005 2006 2007 2008 76,6 77,0 77,9 79,2 79,3 71,5 71,7 72,7 74,1 74,6 Hyvinkää 73,0 73,4 74,9 76,2 76,1 Järvenpää 76,6 76,9 77,9 78,8 78,7 Kauniainen 75,1 75,3 76,9 77,7 78,2 Kerava 77,7 77,5 78,4 79,1 78,9 Kirkkonummi 78,7 78,7 80,0 81,0 81,2 Mäntsälä 77,1 77,7 79,1 80,1 80,3 Nurmijärvi 79,8 80,4 81,4 82,2 82,6 Pornainen 80,3 80,1 82,3 82,5 83,0 Sipoo 80,5 80,9 81,7 82,4 82,8 Tuusula 77,8 78,4 79,7 81,2 81,6 76,1 76,5 77,7 78,7 78,9 Vihti 77,8 77,6 78,7 79,8 79,8 Koko maa 69,2 69,6 71,1 72,2 72,1 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

SEHA TR7 174 (226) Kuvio 4.13 20 64-vuotias väestö pääasiallisen toiminnan mukaan Helsingin seudun kunnissa vuonna 2008 Pornainen Sipoo Nurmijärvi Tuusula Kirkkonummi Mäntsälä Vihti Kerava Järvenpää Kauniainen Hyvinkää Koko maa Työlliset Työttömät Opiskelijat Eläkeläiset Muut 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto 4.4.2 Työttömyys kääntyi nousuun vuonna 2009 Vuonna 2008 Helsingin seudulla oli lähes 40 000 työtöntä työnhakijaa, mikä oli 17 prosenttia koko maan työttömistä. läisten osuus Helsingin seudun työttömistä on lähes puolet. Vuosina 2004 2008 työttömien määrät alenivat varsin voimakkaasti kaikissa Helsingin seudun kunnissa. Talouden taantuma näkyy työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2009 ennakkotiedoissa varsin voimakkaasti. Vuoden 2009 lopussa työttömien määrät olivat kasvaneet seudun kunnissa vuoden takaisesta 36 79 prosentilla, koko Helsingin seudulla työttömien määrä lisääntyi vuodessa 43 prosentilla ja koko maassa 29 prosentilla. Taulukko 4.9 Työttömien määrä Helsingin seudun kunnissa vuosina 2004 2009 Muutos % Muutos % 2004 2005 2006 2007 2008 2002-2008 2009 2008-2009 8 043 7 612 6 934 5 647 6 162-23,4 8 657 41,7 28 824 27 543 24 125 19 393 19 278-33,1 26 438 39,4 Hyvinkää 2 219 2 085 1 745 1 456 1 576-29,0 2 141 36,0 Järvenpää 1 532 1 389 1 252 1 071 1 197-21,9 1 694 38,6 Kauniainen 169 161 135 119 112-33,7 172 60,7 Kerava 1 027 914 873 756 819-20,3 1 376 67,4 Kirkkonummi 1 251 1 216 1 005 883 987-21,1 1 373 40,0 Mäntsälä 604 559 466 461 487-19,4 690 45,6 Nurmijärvi 1 030 902 880 765 708-31,3 1 116 63,2 Pornainen 120 125 96 89 100-16,7 136 41,7 Sipoo 457 420 418 319 313-31,5 487 50,3 Tuusula 1 096 969 766 555 674-38,5 1 085 63,4 8 399 8 101 7 397 6 645 6 836-18,6 9 952 43,6 Vihti 890 957 775 594 626-29,7 1 143 78,6 Helsingin seutu 55 661 52 953 46 867 38 753 39 875-28,4 56 460 42,6 Koko maa 299 332 283 535 248 759 218 673 233 487-22,0 300 523 28,6 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto vuosien 2002-2008 osalta; työ- ja elinkeinoministeriö vuoden 2009 osalta

SEHA TR7 175 (226) Helsingin seudun työttömyysaste oli vuoden 2009 lopussa 8,1 prosenttia. Seudun matalimmat työttömyysasteet löytyvät Kauniaisista, Sipoosta, Nurmijärveltä, Pornaisista ja Tuusulasta. Korkeimpien työttömyysasteiden kuntia ovat Hyvinkää,, ja Järvenpää. Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden osuus kaikista työttömistä oli Helsingin seudulla vuoden 2009 lopussa 15 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien osuudet ylittivät koko seudun keskiarvon lla, Kauniaisissa, Järvenpäässä, Sipoossa ja ssa. Kuvio 4.14 Työttömyysasteet Helsingin seudun kunnissa vuoden lopussa 2000 2009 12 10 % 10 8 6 4 2 Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi % 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Sipoo Tuusula Vihti 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Tilastokeskus, Altika / Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto Nuorten työttömien määrä on kasvanut vuonna 2009 alkaneen taloudellisen taantuman myötä erityisen nopeasti. Koko Helsingin seudulla alle 25-vuotiaiden työttömien määrä oli vuoden 2009 lopussa 5 800 työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston tietojen mukaan. Nuorten työttömien määrä kasvoi vuoden takaisesta 76 prosentilla. Kuvio 4.15 Alle 25-vuotiaiden työttömien määrän (%) muutos 2008 2009 Nurmijärvi Kerava Kauniainen Kirkkonummi Tuusula Helsingin seutu Hyvinkää Mäntsälä Pornainen Vihti Järvenpää Sipoo 0 20 40 60 80 100 120 140 160 % Lähde: Tilastokeskus, Altika / Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto

SEHA TR7 176 (226) Maahanmuuttajien osuus työvoimasta kasvaa vuosi vuodelta. Maahanmuuttajien työssäkäynnin tilastointi ei ole vielä kovin yhtenäistä ja vertailukelpoisuuden vuoksi tässä tarkastelussa on käytetty luokittelussa äidinkieltä ja 20 64-vuotiasta väestöä. Tietojen lähde on Tilastokeskuksen Väestötilastopalvelun rekisteritiedot. Äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvan työvoiman määrä oli Helsingin seudulla vuoden 2008 lopussa 49 900 henkilöä. Tämä oli 56 prosenttia enemmän kuin vuoden 2004 lopussa. 20 64-vuotiaiden vieraskielisten työllisyysaste oli 59 prosenttia. Vastaava työllisyysaste suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvilla oli 79 prosenttia. Vaikka maahanmuuttajien työllisyystilanne on huomattavasti kantaväestöä heikompi, on viime vuosien kehitys ollut myönteistä. Vuodesta 2004 vuoteen 2008 vieraskielisten työllisyysaste on noussut yli kahdeksan prosenttiyksikköä. Vastaavasti vieraskielisten työttömyysaste on laskenut 24,8 prosentista 15,4 prosenttiin ajanjaksolla 2004 2008. Taulukko 4.10 20 64-vuotiaiden vieraskielisten työllisyys- ja työttömyysasteet sekä työvoiman määrä Helsingin seudun kunnissa vuoden 2008 lopussa Työllisyysaste Työttömyysaste Työlliset Työttömät % % Lkm Lkm 62,2 12,8 8 682 1 269 55,6 16,1 22 631 4 330 Hyvinkää 57,0 16,3 592 115 Järvenpää 59,0 16,4 438 86 Kauniainen 65,4 6,6 155 11 Kerava 62,5 14,7 617 106 Kirkkonummi 66,6 14,0 634 103 Mäntsälä 70,9 9,4 144 15 Nurmijärvi 70,5 10,4 372 43 Pornainen 64,9 7,7 24 2 Sipoo 65,6 8,0 172 15 Tuusula 66,9 7,9 349 30 63,2 17,7 7 072 1 519 Vihti 66,3 9,2 315 32 Helsingin seutu 58,8 15,4 42 197 7 676 Koko maa 56,0 18,7 77 775 17 884 Kuvio 4.16 20 64-vuotias vieraskielinen väestö Helsingin seudun kunnissa vuoden 2008 lopussa Mäntsälä Nurmijärvi Tuusula Kirkkonummi Vihti Sipoo Kauniainen Pornainen Kerava Järvenpää Helsingin seutu Hyvinkää KOKO MAA Työlliset Työttömät Opiskelijat, koululaiset Eläkeläiset Muut 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 177 (226) 4.5 Työvoiman saatavuus 4.5.1 Työvoiman saatavuuteen vaikuttavia tekijöitä Helsingin seudulla Yleisesti työvoiman saatavuuden ja riittävyyden taustalla on väestön ikärakenteen muutos. On siirrytty aivan uuteen tilanteeseen, jossa työelämään siirtymisikäisiä on vähemmän kuin sieltä poistumisikäisiä. Tämän yleistä työvoiman niukkuutta kuvaavan ilmiön lisäksi työvoiman saatavuuteen vaikuttavat monet muut asiat. Muuttoliikkeellä on oma vaikutuksensa työvoiman saantiin ja koko väestökehitykseen ja sitä kautta palvelutarpeeseen. Seudun ulkopuolista apua työvoimatarpeeseen saadaan myös työmatkaliikenteen kautta, perinteisesti kotimaasta, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti kasvavasti myös ulkomailta. Lisäksi työvoiman tarjontaan vaikuttaa työelämään osallistumisaktiivisuus, jota mitataan työvoimaosuudella sekä työllisyys- ja työttömyysasteella. 4.5.2 Demografinen työvoimapula Väestön ikärakenne on muuttunut Helsingin seudulla siten, että työelämään siirtyvät ikäluokat (15 24-vuotiaat) ovat pienempiä kuin sieltä poistuvat ikäluokat (55 64-vuotiaat). Ilmiöstä käytetään nimeä demografinen työvoimapula. Työvoiman saatavuuden kannalta väestörakenteen toteutunut ja ennakoitu kehitys on aivan oleellinen. Vuonna 1980 Helsingin seudulla oli 15 24-vuotiaita 57 300 enemmän kuin 55 64-vuotiaita. Pääkaupunkiseudulla vastaava ero oli 42 300 ( 18 300, 10 900, 12 400 ja Kauniainen 600) ja kehysalueella 14 900. Tuolloin esimerkiksi Helsingin seudulla oli yhtä 55 64-vuotiasta kohden 1,7 15 24 -vuotiasta. Tällaisessa väestörakenteessa työvoimasta poistuvien korvaaminen nuorilla on ollut helppoa. Seurattavat ikäryhmät ovat kuitenkin kooltaan lähestyneet toisiaan, ja vuonna 2005 Helsingin seudulla työelämästä lähteviä olikin jo saman verran kuin sinne tulevia. Ennusteiden mukaan ikäryhmät liikkuvat jatkossa kohtalaisen lähellä toisiaan Kuvio 4.17 Demografinen työvoimapula Helsingin seudulla vuosina 1980 2040 250 000 Helsingin seutu 200 000 150 000 100 000 50 000 0 15-24-vuotiaat 55-64-vuotiaat Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 178 (226) Helsingin seudun sisällä väestörakenne vaihtelee alueellisesti. Työvoiman riittävyyden kannalta ja Kauniainen ovat omaa luokkaansa, näissä kunnissa työelämään siirtymisikäisiä on tulevaisuudessakin enemmän kuin työelämästä lähtöikäisiä. Kehyskunnissa väestörakenne on epäedullisin. Kuvio 4.18 Demografinen työvoimapula Helsingin seudulla alueittain vuosina 1980 2040 90 000 80 000 70 000 60 000 50 000 45 000 40 000 35 000 30 000 25 000 40 000 20 000 30 000 20 000 10 000 15-24-vuotiaat 55-64-vuotiaat 15 000 10 000 5 000 15-24-vuotiaat 55-64-vuotiaat 0 0 30 000 1 600 Kauniainen 25 000 20 000 1 400 1 200 1 000 15 000 800 10 000 5 000 0 15-24-vuotiaat 55-64-vuotiaat 600 400 200 0 15-24-vuotiaat 55-64-vuotiaat 160 000 Pääkaupunkiseutu 50 000 Kehyskunnat 140 000 45 000 120 000 100 000 80 000 40 000 35 000 30 000 25 000 60 000 40 000 20 000 0 15-24-vuotiaat 55-64-vuotiaat 20 000 15 000 10 000 5 000 0 15-24-vuotiaat 55-64-vuotiaat Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 179 (226) 4.5.3 Muuttoliike Työvoiman akuutin saamisen kannalta yksi tekijä on työllisen työvoiman muuttoliike. Tuorein tieto muuttajien taustasta on työssäkäyntitilaston tiedot vuodelta 2007. Tuolloin Helsingin seutu sai 6 100 työllisen muuttovoiton 15 64-vuotiaiden ikäryhmässä. Sekä maassamuutto että siirtolaisuus olivat voitollisia. Koulutusasteen mukaan muuttovoittoa seutu sai kaikilta koulutusasteilta. Siirtolaisuudesta saatu muuttovoitto koostuu kouluttamattomien muutosta. Kuvio 4.19 15 64-vuotiaiden työllisten nettomuutto Helsingin seudulla koulutusasteen mukaan 2007 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0-1 000 Yhteensä Keskiaste Korkea-aste Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Yhteensä Maassamuutto Siirtolaisuus Lähde Tilastokeskus Seudun osa-alueilla on nettomuutossa selviä eroja. Koulutusasteen mukaan katsottuna saa suurta muuttovoittoa toisen asteen tutkinnon suorittaneista. Tämä on seurausta kaupunkiin opiskelemaan tulevista ylioppilaista. n vastaava muuttotappio johtunee samasta syystä. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa on selvä nettomenettäjä muiden alueiden voittaessa. menettää nettomääräisesti korkeakoulutettuja jonkin verran myös ulkomaille. Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa omaavien työllisten nettomuutto kohdistuu voimakkaasti in, mutta myös seen ja lle. in ja seen suuntautuva kouluttamattomien nettoliike tulee käytännössä ulkomailta.

SEHA TR7 180 (226) Kuvio 4.20 Työllisten nettomuutto koulutusasteen mukaan Helsingin seudun alueilla vuonna 2007 Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Tuusula Vihti Sipoo Keskiasteen tutkinto Siirtolaisuus Maassamuutto Yhteensä -500 0 500 1 000 1 500 2 000 Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Tuusula Vihti Sipoo Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Siirtolaisuus Maassamuutto Yhteensä -500 0 500 1 000 1 500 2 000 Siirtolaisuus Maassamuutto Yhteensä Korkea-asteen tutkinto Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Tuusula Vihti Sipoo Kauniainen Hyvinkää Järvenpää Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Tuusula Vihti Sipoo Yhteensä Siirtolaisuus Maassamuutto Yhteensä -1 500-1 000-500 0 500 1 000-500 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 181 (226) 4.5.4 Pendelöinti Positiivisen muuttotaseen lisäksi työvoimaa voi saada alueen ulkopuolelta myös työmatkapendelöinnin kautta. Alueellisen rajan ylittävä työmatkaliikenne onkin kasvanut lähes trendinomaisesti. Helsingin seutu muodostaa varsin kompaktin työmarkkina-alueen, josta käydään kohtalaisen vähän työssä seudun ulkopuolella. Sen sijaan muualta maasta yli 61 000 ihmistä kävi töissä Helsingin seudulla vuonna 2009, mikä piti nettopendelöinnin lähes 42 000:ssa. Kuvio 4.21 Pendelöinti Helsingin seudulla vuosina 1995 2009 työvoimatutkimuksen mukaan 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Muualta Helsingin seudulle Hgin seudulta muualle Nettopendelöinti Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Seutu sai työmatkaliikenteen nettovaikutuksena siis 42 000 työntekijää vuonna 2007, mikä vastaa noin kuutta prosenttia seudun työpaikoista. Määrällisesti eniten nettopendelöinti toi työvoimaa palveluihin, kauppa- ja majoitustoimintaa sekä rahoitus- ja vakuutustoimintaan. Suhteellisesti merkittävintä positiivinen työmatkaliikenne oli kaivostoiminnan lisäksi rakennustoiminnassa. Seuraavat taulukot kuvaavat Helsingin seudun työmatkaliikennettä toimialan mukaan vuodelta 2007 ja ammattiryhmän mukaan vuonna 2006. Taulukko 4.11 Helsingin seudun työpaikat, alueella asuvat työlliset ja työmatkaliikenne toimialan mukaan vuonna 2007 Helsingin seudun Työpaikka- Asuu seudulla, Asuu muualla Seudun nettopendelöinti omavarai- käy työssä maassa,käy Yhteensä Osuus seudun Työpaikat Työlliset suus, % muualla maassa työssä seudulla työpaikoista, % A-B Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous 2 731 2 690 102 280 321 41 1,5 C Kaivostoiminta ja louhinta 393 320 123 63 136 73 18,6 D Teollisuus 77 543 73 631 105 4 528 8 440 3 912 5,0 E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 4 221 4 010 105 86 297 211 5,0 F Rakentaminen 39 988 35 863 112 2 587 6 712 4 125 10,3 G-H Kauppa, majoitus- ja ravitsemistoiminta 133 820 124 030 108 3 488 13 278 9 790 7,3 I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 58 313 54 284 107 2 167 6 196 4 029 6,9 J-K Rahoitus-, vakuutus-, ym. toiminta 162 996 153 471 106 3 251 12 776 9 525 5,8 L-Q Yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palv 217 870 207 178 105 6 471 17 163 10 692 4,9 X Toimiala tuntematon 6 561 6 558 100 0 3 3 0,0 Yhteensä 704 436 662 035 106 22 921 65 322 42 401 6,0 Lähde: Koulutus työvoima. Helsingin seutu 2020. Käsikirjoitus

SEHA TR7 182 (226) Ammattiluokitus kuvaa toimialaluokitusta paremmin työn todellista osaamista. Vuonna 2006 ammattialoista työmatkaliikenteestä hyötyivät eniten palvelutyö, teollinen työ ja toimistotyö. Suhteellinen hyöty oli suurin rakennusalalla, jossa seudun työpaikoista nettomääräisesti yhdeksän prosenttia täyttyi muualla asuvista. Mutta on huomattava, että kaikki toimialat ja kaikki ammattialat saavat nettomääräisesti työvoimaa seudun ulkopuolelta käytetyillä luokitusten tarkkuustasoilla. Taulukko 4.12 Helsingin seudun ja muun Suomen välinen työmatkaliikenne ammattilohkoittain vuonna 2006 Asuu seudulla, Asuu muualla Seudun nettopendelöinti käy työssä maassa,käy Yhteensä Osuus seudun muualla maassa työssä seudulla työpaikoista, % Maa- ja metsätaloustyö 297 543 246 5,3 Teollinen työ 4 239 10 281 6 042 6,8 Rakennusalan työ 2 023 5 385 3 362 9,0 Liikenne- ja logistiikkatyö 1 589 4 338 2 749 6,7 Palvelutyö 4 824 16 213 11 389 6,5 Toimistotyö 1 225 7 251 6 026 6,3 Sosiaali- ja terveysalan työ 1 805 4 602 2 797 3,7 Opettajat ja opetusalan muut asiantunt 1 589 2 319 730 2,1 Taide- ja kulttuurialan johtajat ja tuotta 114 197 83 3,0 Muu johto- ja asiantuntijatyö 1 992 6 758 4 766 6,4 Turvallisuusalan työ 463 1 608 1 145 9,5 Tuntematon 709 2 042 1 333 5,9 Yhteensä 21 533 62 961 41 428 6,1 Lähde: Koulutus työvoima. Helsingin seutu 2020. Käsikirjoitus Nettopendelöinnin merkitystä alueen työvoiman saannin kannalta kuvaa työpaikkaomavaraisuuden käsite. Se kertoo alueen työpaikkamäärän suhteen alueella asuvien työntekijöiden määrään. Korkea työpaikkaomavaraisuus kertoo suotuisista työmarkkinoista. Työvoiman riittävyyden ja saatavuuden näkökulmasta sillä on myös toinen puolensa: mitä korkeampi työpaikkaomavaraisuus on, sitä riippuvaisempi alue on alueen ulkopuolisesta työvoimasta. Esimerkiksi edellä rakentamisen toimialalla on korkea työpaikkaomavaraisuus, ja seudulla käy työssä yli 4 100 rakennusalan työntekijää enemmän kuin täältä käy muualla maassa. Seudun rakennusalan työpaikoista se vastaa toistakymmentä prosenttia. Helsingin seudulla työpaikkoja on noin kuusi prosenttia enemmän kuin alueella asuu työssäkäyvää väkeä, eli työpaikkaomavaraisuus on 106 prosenttia. Alueen sisällä kymmenen kehyskunnan muodostamalla alueella työntekijöitä on selvästi työpaikkoja enemmän, ja kehysalueelta käydään runsain mitoin työssä pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Helsingin seudun työmatkaliikenne sekä sisään että ulospäin ja myös nettopendelöinti ovat pääasiassa kasvaneet yli ajan. Työpaikkaomavaraisuus on kuitenkin pysynyt varsin vakaana. Tämä tarkoittaa sitä, että Helsingissä asuva työssä käyvä väki ja Helsingin työpaikkamäärä ovat kasvaneet suhteellisesti samaa vauhtia.

SEHA TR7 183 (226) Kuvio 4.22 Työpaikkaomavaraisuus Helsingin seudulla vuosina 1995-2009 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Kehyskunnat Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus. 1995-2007 on 12 kuntaa, 2008-2009 on 14 kuntaa Helsingin seudun sisällä n työpaikkaomavaraisuus on Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan noussut trendinomaisesti, ja se ylitti sadan vuonna 2008. Tällöin siitä tuli Helsingin lisäksi toinen kunta seudulla, jossa on enemmän työpaikkoja kuin siellä asuu työssäkäyviä ihmisiä. Myös ssa työpaikkaomavaraisuus alkaa lähentyä sataa prosenttia. Pääkaupunkiseudun ja kehysalueen työpaikkaomavaraisuuden ero vuonna 2009 oli huima 50 prosenttiyksikköä. Kehysalue on siis oleellinen työvoiman lähde pääkaupunkiseudun työpaikkoihin. Työpaikkaomavaraisuutta voidaan mitata myös ns. todellisena työpaikkaomavaraisuutena. Tällöin katsotaan sitä, kuinka suuri osa alueen työpaikoista täyttyy alueen omalla työvoimalla. Todellinen työpaikkaomavaraisuus on vuosien saatossa laskenut. Työmatkaliikenne yli asuinalueen rajan on jatkuvasti kasvanut, ja suhteessa entistä harvempi käy työssä omalla asuinalueellaan. Helsingin seudulla osuus on kuitenkin pysynyt varsin korkeana, koska työmatkaliikenne on erityisen vilkasta seudun sisällä, ei niinkään seudun ja muun Suomen välillä. Vuonna 1995 seudun työpaikoista 93,3 prosenttia täyttyi seudulla asuvista ja vuonna 2009 osuus oli 91,7 prosenttia

SEHA TR7 184 (226) Pääkaupunkiseudulla asuvat käyvät myös työssä pääkaupunkiseudulla yleisemmin kuin on tilanne seudun kehysalueen kohdalla. Sen sijaan pääkaupunkiseudun kuntakohtaiset oman alueen työssäkäyntiasteet ovat varsin alhaiset, eli pendelöinti pääkaupunkiseudun sisällä on melko runsasta. Erityisesti vantaalaisilla se on varsin tavallista, kun vain 40 prosenttia lla asuvista työpaikka on omassa kotikaupungissa. Kun n työpaikkaomavaraisuus on samaan aikaan noussut yli sadan prosentin ja sta on tullut seudullinen työpaikkakeskus, kasvavaan työpaikkamäärään ammattilaiset tulevat entistä enemmän n ulkopuolelta. Yleisesti ottaen alueet ovat jatkuvasti enemmän riippuvaisia ulkopuolisen työvoiman saannista. Kuvio 4.23 Omalla asuinalueella työssäkäyvien osuus alueen työpaikoista vuonna 1995 2009 100 90 80 70 60 % 50 40 30 20 Helsingin seutu Pääkaupunkiseutu Kehyskunnat 10 0 Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus. 1995 2007 on 12 kuntaa, 2008 2009 on 14 kuntaa Taulukko 4.13 Työmatkapendelöinti Helsingin seudulla ja koko maassa työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2009 Asuinalue Koko maa Muu maa Helsingin Kehys- Pääkaupun- Työpaikan sijaintialue seutu kunnat kiseutu Koko maa 2 457 250 1 760 950 696 250 150 200 546 100 310 200 134 300 97 100 Muu maa 1 719 200 1 699 800 19 400 7 500 11 900 7 100 2 500 2 050 Helsingin seutu 738 000 61 150 676 850 142 700 534 150 303 100 131 800 95 100 Kehyskunnat 99 900 12 400 87 500 74 900 12 600 5 750 2 900 3 900 Pääkaupunkiseutu 638 100 48 750 589 350 67 800 521 600 297 400 128 900 91 200 408 400 32 800 375 600 36 950 338 700 244 750 50 550 42 150 126 500 9 100 117 400 12 400 105 000 27 500 68 000 8 300 100 800 6 800 94 000 18 450 75 550 24 750 9 450 40 700 Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

SEHA TR7 185 (226) Kuvio 4.24 Alueellinen pendelöinti vuonna 2009 Muu Suomi Muu Helsingin seutu 12400 7500 2050 6800 18450 3900h 2500 9100 32800 7100 27500 50550 Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus 4.5.5 Työelämään osallistuminen Ei työssä olevat työikäiset muodostavat työvoimavarannon. Työvoimavarannossa merkittävin ryhmä on tietenkin työttömät, jotka ovat välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Myös opiskelijat luetaan työvoimavarantoon, samoin kaikki ne työikäiset, jotka jonkin muun syyn vuoksi eivät osallistu työelämään. 1990-luvun laman jälkeen työllisyysaste ja työvoimaosuus ovat pääsääntöisesti nousseet jakson 2002 2004 minitaantuman aiheuttamaa notkahdusta lukuun ottamatta. Vuonna 2008 käynnistynyt taantuma taas muutti suunnan; lla työllisyysaste kääntyi kuitenkin laskuun jo vuotta ennen kuin muilla alueilla. Kuvio 4.25. Työllisyysaste Helsingin seudulla 1995 2009 78 76 74 72 70 68 Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Kehyskunnat 66 64 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 186 (226) Työllisyysasteen nousu ja työttömyysasteen lasku ovat varsin tehokkaita työllisten määrän kasvattajia. Työvoimatutkimusaineiston vuoden 2009 tasossa yhden prosenttiyksikön muutos työllisyysasteessa merkitsee Helsingin seudulla 9 300 hengen muutosta työllisten määrässä ja yhden prosenttiyksikön muutos työttömyysasteessa puolestaan muuttaa työttömien määrää runsaalla 7 300 hengellä. Taulukko 4.14 Työllisyysasteen ja työttömyysasteen yhden prosenttiyksikön muutoksen vaikutus työllisten ja työttömien määrään Helsingin seudulla vuoden 2009 työvoimatutkimuksen tasossa Työlliset Työttömät Helsingin seutu 9 300 7 350 Kehyskunnat 2 000 1 580 Pääkaupunkiseutu 7 300 5 770 4 100 3 280 1 800 1 420 1 330 1 030 Lähde: Tilastokeskus Työllisyysasteen oleellinen nousu on mahdollista vain työttömyysasteen laskun kautta; työttömät muodostavatkin keskeisen työvoimareservin. Työvoimatutkimuksen tasossa vuonna 2009 seudulla oli yli 46 000 työtöntä työttömyysasteen ollessa 6,3 prosenttia. Muualla maassa työttömyysaste oli lähes kolme prosenttiyksikköä korkeampi. Helsingin seudulla työhön osallistuvuusasteet ovat useita prosenttiyksikköjä korkeammat kuin muualla maassa. Muuta maata korkeampi työllisyysaste on tuotannon ja talouden kestävyyden ja toimeliaisuuden kannalta erinomainen asia. Työvoiman riittävyyden tarkastelun näkökulmasta se kuitenkin kertoo siitä, että seudun työvoimavaranto on muuta maata pienempi. 4.5.6 Ennakoitu työvoimatarve ja työvoimatuotos Helsingin seutua koskien on juuri valmistunut tutkimus koskien tulevia työvoima- ja koulutustarpeita. Laskelmissa on ennakoitu, että Helsingin seutu tarvitsee vuositasolla keskimäärin 20 350 uutta työntekijää aikana 2006 2020. Seudun omat nuorisoikäluokat tuottavat vain noin 13 200 työntekijää vuosittain. Seudun ulkopuolelta on laskelmissa arvioitu saatavan noin 4 000 työntekijää muuttovoittona ja 1 200 nettopendelöintinä. Puuttuva noin 1 900 työntekijän vuositarve tulisi siis saada seudun omista työvoimavarannoista. Suhteellisesti katsottuna omat nuorisoikäluokat tyydyttävät noin kaksi kolmasosaa ennakoidusta työvoimatarpeesta. Joka viides työntekijä saataisiin työllisten muuttovoiton kautta ja seudun ulkopuolella asuvat täyttäisivät nettomääräisesti perinteiset kuusi prosenttia seudun työpaikoista. Omista työvoimavarannoista eli työttömistä ja työvoiman ulkopuolella olevista tarvitaan työntekijä siis lähes joka kymmenenteen työpaikkaan, jotta ennakoitu työvoimatarve saataisiin tyydytettyä.

SEHA TR7 187 (226) Kuvio 4.26 Työvoiman riittävyys Helsingin seudulla vuoteen 2020 Pendelöinti; 6% Varanto; 9% Muutto; 20% Nuoret; 65% Lähde: Koulutus työvoima. Helsingin seutu 2020. Käsikirjoitus Työvoiman riittävyydestä näyttää tulevan keskeinen rajoite mittavalle työpaikkakasvulle. Oheiseen kuvioon on piirretty vuositasoisen työvoimapoistuman käyrä ja seudun omien nuorisoikäluokkien työvoimatuotosta kuvaava käyrä. Työvoimatuotoksessa nuorille on oletettu varsin korkea 85 prosentin työllisyysaste. Työvoimapoistuman korvaaminen täysmääräisesti tarkoittaa sitä, että työpaikkamäärä pysyy ennallaan. Työpaikkamäärän kasvuun tarvitaan siis työvoimaa vielä kasvun verran lisää. Kuten kuviosta nähdään, tilanne on varsin hankala. Työvoimapoistuma pysyy vuositasolla noin 4 000 suurempana kuin omien ikäluokkien työvoimatuotos, ja ero tuntuu entisestään kasvavan ennustejakson loppupuolella. Poistuman korkealla tasolla seudun omat ikäluokat eivät millään yllä pitämään työpaikkamäärää edes ennallaan kasvusta puhumattakaan. Edellä kuvattu demografinen työvoimapula näkyy siis selvästi näissä laskelmissa. Kuvio 4.27 Työvoimapoistuma ja nuorisoikäluokan työvoimatuotos Helsingin seudulla 2010 2020 20 000 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Työvoimapoistuma Työvoimatuotos Erotus 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Lähde: Koulutus työvoima. Helsingin seutu 2020. Käsikirjoitus

SEHA TR7 188 (226) Helsingin seudun toteutunut voimakas työpaikkakasvu on perinteisesti pohjautunut seudun ulkopuoliseen apuun työvoiman saannin osalta, kuten aiemmin todettiin. Tulevaisuudessa apua tarvitaan jopa aiempaa enemmän. Työpaikkakasvun turvaamiseksi tai edes ennallaan pitämiseksi seutu tarvitsee edelleen voimakasta muuttovoittoa ja etenkin työllisten muuttovoittoa. Tämä saattaa vaikeutua, kun työpaikkoja alkaa avautua aiempaa enemmän myös niillä seuduilla, jotka perinteisesti ovat työvoimaa seudulle luovuttaneet. Demografisen työvoimapulan käyräthän ovat hyvin samantyyppiset eri alueilla. Ehkä työhön ei enää tullakaan yhtä suuressa määrin Helsingin seudulle, kun työpaikkoja alkaa avautua aiempaa enemmän myös omalla asuinalueella. Tilannetta ei myöskään paranna se yllä mainittu seikka, että sekä Helsingin seudulla että pääkaupunkiseudun kunnissa jatkuvasti pienempi osa työpaikoista täyttyy alueen tai kunnan omalla työväellä. Asumisen alueellinen hintarakenne saattaa uudessa tilanteessa vähentää muuttovoittoa, mutta toisaalta lisätä pendelöintiä in ja pääkaupunkiseudulle. Yli maarajan tapahtuneesta työmatkaliikenteestä ei ole kovin tarkkaa kuvaa, mutta esimerkiksi Tilastokeskuksen rajahaastattelututkimus kertoo ilmiön kasvusta. Helsingin osalta määrälliset arviot liikkuvat 10 000 työntekijän yläpuolella, ja ulkomailta tuleva työntekijävirta keskittyy voimakkaasti muutamalle toimialalle, voimakkaimmin rakennustoimintaan. Työvoimatarpeen tyydyttämiseen tarvitaan myös omien työvoimavarantojen (nykyiset työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat työikäiset) aiempaa tehokkaampaa käyttöä. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on seudulla, lähinnä Helsingissä, voimakkaasti kasvanut ja kehityksen ennakoidaan jatkuvan. Tämän väestönosan työhön osallistuvuuden nousu osaltaan auttaa työvoiman saatavuusongelmassa. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on edelleen selvästi alle keskimääräisten tasojen. Työllisyysasteet ovat nousseet varsin voimakkaasti vanhimmissa, yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Tällä seikalla on työvoiman saatavuuden ja riittävyyden kannalta oma merkityksensä; kun työura pitenee, korvaavan työvoimaa tarve siirtyy vähän myöhemmäksi. Seudun työllisyysaste on kaikissa ikäryhmissä korkeampi kuin muualla maassa, mutta edelleen kaukana vuoden 1989 työllisyysasteesta. Kasvuvaraa siis on, mutta vähemmän kuin muualla maassa.

SEHA TR7 189 (226) 4.6 Talouden kestävyys Talouden kestävyyttä tarkastellaan tässä Helsingin seudun bruttokansantuotteen, elinkeinorakenteen ja työssäkäynnin kehityksen kautta. Toisena keskeisenä indikaattoriryhmänä tarkastellaan kuinka aluetalouden kehitys heijastuu asukkaiden tulotason kehitykseen ja näkyvät asukkaiden arjessa pienituloisuutena ja lapsiperheiden köyhyytenä. 4.6.1 Aluetalous Helsingin seutukunnan tuottama markkinahintainen bruttokansantuote oli vuonna 2007 noin 60,7 miljardia euroa, eli 33,8 prosenttia koko Suomen kansantuotteesta. Luku on omaa luokkaansa kotimaan aluetalouksien joukossa, sillä toiseksi suurimman talousalueen, Tampereen seudun osuus on alle seitsemän prosenttia. Myös asukasta kohden laskettu kansantuote on Helsingin seudulla huomattavasti korkeampi kuin muilla suurimmilla kaupunkiseuduilla tai koko maassa. Helsingin seudun käypähintainen bruttokansantuote asukasta kohden oli 48 368 euroa vuonna 2007, kun koko maassa vastaava luku oli 33 970 euroa. Kuntakohtaisista luvuista käy ilmi, että hieman yli puolet koko seudun tuottamasta kansantuotteesta syntyy Helsingin kaupungin rajojen sisäpuolella, ja pääkaupunkiseudun osuus koko seudun tuotannosta on noin 90 prosenttia, vaikka sen osuus väestöstä jää vajaaseen 80 prosenttiin. Kuntatason BKT-luvut asukasta kohden vaihtelevat sen mukaan, miten toisaalta työpaikat ja toisaalta asukkaat sijoittuvat talousalueen sisällä. Siksi pääkaupunkiseudun ja erityisesti Helsingin asukasta kohden tuottama arvonlisäys on erittäin korkea verrattuna esimerkiksi seudun kehyskuntiin, joista sukkuloidaan pääkaupunkiseudulle. Kyse on siis taloudellisen toiminnan sijoittumisesta Suhdeluku BKT/työllinen antaa puolestaan käsityksen työn tuottavuuden eroista eri kunnissa sijaitsevien toimipaikkojen välillä. Työn tuottavuuden vaihtelu kuntien välillä on huomattavasti BKT/asukas-mittarin vaihtelua vähäisempää. Keskimääräinen työn tuottavuus on pääkaupunkiseudulla koko maata korkeampi (suhdeluvut ovat korkeampia kuin 100), mutta kehyskunnissa jonkin verran kansantalouden keskiarvon alapuolella. Koko Helsingin seudulla työn tuottavuus oli vuonna 2007 keskimäärin 16-17 prosenttia korkeampi kuin kansantaloudessa. Aluetaloutta yksityiskohtaisemmin kuvattu luvussa 4.1. 5.6.2 Työpaikat ja elinkeinorakenne Helsingin seutu on maamme ylivoimaisesti suurin työssäkäyntialue. Alueen 14 kunnassa oli työpaikkoja vuoden 2007 lopussa kaikkiaan 704 000, mikä oli 30 prosenttia maamme 2,37 miljoonasta työpaikasta. Helsingin seudun teoreettinen työpaikkaomavaraisuus oli 106 eli työpaikkoja oli kuusi prosenttia enemmän kuin työvoimaa. on seudun suurin työpaikkakeskittymä ja työpaikkaomavaraisuus siellä oli 133. Muista seudun kunnista 100 prosentin työpaikkaomavaraisuus ylittyi vain lla. Seudun työpaikoista yli puolet sijaitsee edelleen Helsingissä, vaikka muun seudun työpaikkamäärät ovatkin lisääntyneet tuntuvasti ä nopeammin erityisesti seudun keskisuurissa kunnissa ja lla. Vuodesta 2002 vuoteen 2007 Helsingin seudun työpaikkamäärä kasvoi 7,3 prosenttia. Koko maassa kasvu jäi hieman alhaisemmaksi eli 6,7 prosenttiin. Helsingin seudun elinkeinotoiminta nojautuu voimakkaasti palvelusektoriin, jonka osuus kaikista työpaikoista on peräti 83 prosenttia. Osuus on erittäin korkea verrattuna koko Suomeen (71 %) ja ylittää Euroopan metropolien 78 prosentin keskiarvon. Yksityisistä palveluista merkittävin on kauppa. Kaupan työpaikkoja on ssa, Keravalla, Kirkkonummella ja lla suhteellisesti enemmän kuin seudulla keskimäärin. Vähän kaupan alan työpaikkoja on puolestaan Kauniaisissa ja Pornaisissa. Julkisten palveluiden työpaikkojen osuus kunnan koko työpaikkamäärästä on suurin Kauniaisissa, yli 60 prosenttia, ja pienin lla, 20 prosenttia. Jalostusalan teollisuus, rakentaminen sekä energia ja vesihuolto työpaikkoja on suhteellisen runsaasti Pääkaupunkiseudun ympäristökunnissa, joissa työpaikat jakautuvat melko tasaisesti julkisten ja yksityisten palveluiden sekä jalostustoiminnan suhteen.

SEHA TR7 190 (226) Pääkaupunkiseudun ulkopuolella rakenteellinen ongelmana on kuntien työpaikkamäärän pienuus suhteessa alueen väestöön ja siitä johtuen alhainen työpaikkaomavaraisuus. Tämä lisää seudullista työmatkaliikennettä ja kasvattaa työmatkoja. Helsingin seudun asukkaista tuntuvasti koko maan tasoa suurempi osa käy työssä kotikuntansa ulkopuolella. Kuntien väliset erot ovat myös erittäin suuria: neljä viidestä helsinkiläisestä työskentelee kotikunnassaan, Kauniaisissa vain yksi viidestä. Työpaikka- ja elinkeinorakennetietoja on käsitelty laajemmin luvussa 4.3. 4.6.3 Tulotaso ja pienituloisuus Helsingin seutu on koko maahan verrattuna varakasta aluetta verotuloilla mitaten. Useimmassa kunnassa myös tulotason nousu jaksolla 2005 2008 on ollut nopeampaa tai samaa luokkaa kuin maassa keskimäärin. Seudun vaurain kunta on Kauniainen, jossa ansaitaan yli kaksi kertaa enemmän kuin maassamme keskimäärin. Alueiden väliset tuloerot ovat suuria. valtionveronalaisten tulojen mukaan seudun toiseksi varakkain kunta oli vuonna 2008 Sipoo, seuraavina, Kirkkonummi, Tuusula, ja Nurmijärvi. Sipoon huiman tulotason vuoden 2008 kasvua voi selittää luonteeltaan satunnainen pääomatulojen lisääntyminen, joka saattaa seuraavana verovuonna tasaantua. Myönteinen tulokehitys ja seudun lisääntyvä vauraus ei kuitenkaan ole kohdistunut kaikkiin väestöryhmiin, sillä kotitalouksien suhteellinen köyhyys on kasvanut neljän vuoden jaksolla 2004 2007 kaikissa seudun kunnissa. Nopeinta pienituloisuuden lisääntyminen on ollut Helsingissä, jossa myös pienituloisia on enemmän kuin muissa seudun kunnissa ja kaupungeissa. Muita kaupunkeja, joissa pienituloisten osuus ylitti kymmenen prosenttia vuonna 2007, ovat Hyvinkää ja Mäntsälä. lla ja Pornaisissa osuus on kymmenen prosentin tuntumassa. Lasten pienituloisuuden yleistyminen ei noudata kaikissa Helsingin seudun kunnissa yhtä selkeää trendiä. Lasten pienituloisuus on kasvanut jaksolla 2004 2007 eniten Helsingissä, lla, ssa, Kirkkonummella ja Kauniaisissa. Vihti ja Sipoo olivat ainoat kunnat, jossa lasten pienituloisuusaste oli vuonna 2007 alhaisempi kuin vuonna 2004. Lasten pienituloisuus: Indikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuuden prosentteina kaikista alueen lapsista. Pienituloisuus: Indikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista henkilöistä. Pienituloisuuden rajana käytetään 60 % suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon (uudistetulla OECD-skaalalla laskien) mediaanista kunakin vuonna. Kuvio 4.28 Valtionveronalaiset tulot Helsingin seudun kunnissa 2005-2008 Kauniainen Sipoo Kirkkonummi Tuusula Nurmijärvi Kerava Järvenpää Vihti Pornainen Hyvinkää Mäntsälä Koko maa 0 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 191 (226) Kuvio 4.29 Kuntien koko väestön ja lasten pienituloisuusasteet Helsingin seudulla 2004 2007 Koko väestö Lapset Hyvinkää Mäntsälä Pornainen Järvenpää Vihti Kerava Kirkkonummi Sipoo Tuusula Nurmijärvi Kauniainen 0 5 10 15 20 2007 2006 2005 2004 Hyvinkää Pornainen Mäntsälä Järvenpää Kerava Vihti Kirkkonummi Nurmijärvi Tuusula Sipoo Kauniainen 0 5 10 15 20 2007 2006 2005 2004 Lähde: THL:n Sotkanet Yhteenveto Suurkaupunki-ilmiöt ja ominaispiirteet näkyvät erityisesti Helsingissä. Pääkaupunki ja pääkaupunkiseutu tuottavat valtaosan alueen bruttokansantuotteesta ja tarjoavat työpaikkoja kehyskuntiin. Myös taloudellisen hyväosaisuuden epätasainen jakautuminen ja köyhyyden lisääntyminen keskittyy eniten Helsingin alueelle. Myös lla asuvien lasten pienituloisuusaste on yli kymmenen prosenttia. Hyvin alhaisen työpaikkaomavaraisuuden alueilla toimeentulo on tasaisemmin jakautunut ja köyhyyttä esiintyy vähemmän. Poikkeuksena Pornainen, jossa pienituloisuus ja lasten pienituloisuus on samaa luokkaa kuin lla. Myös Hyvinkäällä ja Mäntsälässä pienituloisuus on yleisempää kuin kehysalueen muissa kunnissa. Vaurauden ja taloudellisen hyvinvoinnin viimeaikainen kehitys näyttääkin lisänneen eriarvoisuutta seudun kuntien sekä rikkaiden ja köyhien välillä.

SEHA TR7 192 (226) 4.6.4 Ympäristötalous Talouden kestävyyttä voidaan tarkastella sekä yleisestä että ympäristötaloudellisesta näkökulmasta. Ympäristötalouden kehitystä voidaan seurata ympäristötilinpidon avulla. Helsingin seudun kunnista ympäristötilinpito on viime vuosina laskettu Pääkaupunkiseudulla Helsingissä, ssa ja lla. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella tilinpito on nykyisin käytössä Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä. Tuusulassa on laadittu ympäristötilinpäätökset vuosilta 1992 1995. Pääkaupunkiseudulla laskettavat ympäristötilipidon tunnusluvut on määritelty kuutoskaupunkien (,,, Tampere, Turku ja Oulu) yhteistyönä kestävän kehityksen raportoinnin kehittämishankkeen yhteydessä. Hyvin samat tunnusluvut ovat käytössä myös Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä, missä ympäristötilinpito seuraa Efecon tuottamassa Ympäristökustannukset ja -tuotokset hankkeessa kehitettyä mallia. Taulukko 4.16 Ympäristötaloudelliset tunnusluvut lla, Helsingissä ja ssa sekä Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä vuonna 2008 Tuotot Hyvinkää Nurmijärvi Ympäristötuotot / toimintatuotot Ympäristötuotot / asuk Kulut Ympäristökulut + poistot / toimintakulut + poistot Ympäristökulut + poistot / asukas Investoinnit Ympäristöinvestoinnit / kokonaisinvestoinnit Ympäristöinvestoinnit /asukas 10,20% 3,8 % 10,90% 16,2 % 16,0 % 103,0 107 96,33 147 124 2,6 % 2,8 % 1,80% 3% 3,3 % 143,0 186 94,02 165 149 9,00% 5,0 % 5,3 16,6 % 8,4 % 52,0 66 40,35 116 44 Lähde: Helsingin, n, n ja Hyvinkään kaupungit sekä. Nurmijärven ja Tuusulan kunnat Taulukko 4.17 Ympäristötuotot, kulut ja investoinnit vuonna 2008 lla, Helsingissä, ssa, Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä Ympäristötoiminta yhteensä Hyvinkää Nurmijärvi Tuotot 20 025 61 255 23 269 6 618 4 832 Kulut 26 355 106 381 22 712 5 393 5 807 Investoinnit 10 212 37 871 9 746 5 223 1 714 Lähde: Helsingin, n, n ja Hyvinkään kaupungit sekä. Nurmijärven ja Tuusulan kunnat Kaupunkien ja kuntien organisaatiorakenteet poikkeavat toisistaan, joten ympäristötilipidon tunnuslukuja ei ole tarkoituksenmukaista suoraan verrata kaupunkien kesken. Sen sijaan oman kaupungin tai kunnan ympäristötoiminnan kehitystä voidaan seurata tunnuslukuaikasarjoilla.

SEHA TR7 193 (226) 5. Osallistuminen ja kuntademokratia Kuntademokratian kysymysten nykytilan kuvaukselle tarjoaa vankan pohjan alkuvuodesta 2009 ilmestynyt Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit käsikirja. Käsikirjassa kuntademokratiaa on käsitelty neljän näkökulman kautta. Näkökulmia ovat vaalit kuntademokratian mittarina, kuntademokratian käytännöt, kuntademokratia kuntalaisten kokemana sekä luottamushenkilöt ja kunnallisdemokratia. Käsikirja on myös vahvasti tämän selvityksen taustalla, sillä kaikki osion viittaukset kohdistuvat edellä mainittuun käsikirjaan. Vaalien tulokset on otettu Tilastokeskuksen Statfin -tilastopalvelusta. Kuntademokratia tänään Kunnallisen demokratian nykytilasta on keskusteltu paljon viime vuosina. Kuntien ja kaupunkien vapaaehtoisen yhteistyön tiivistyminen on asettanut haasteita kunnallisen itsehallinnon toteutumiselle. Uhkina on nähty sekä se, että kunnallinen päätöksenteko voi irtaantua liian kauas asukkaiden arjesta kuin myös se, että valmistelun ja päätöksenteon siirtyminen epävirallisille verkostoille voi heikentää vaaleilla valittujen kunnanvaltuustojen vaikuttavuutta. Useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on arvioitu kunnallisen demokratian tilan heikentyneen, mistä osoituksena on pidetty laskevaa äänestysosallistumista kunnallisvaaleissa sekä kunnallisten luottamustehtävien heikkoa vetovoimaa, joka on näkynyt useissa suomalaiskunnissa vaikeutena rekrytoida ehdokkaita vaaleihin. Laskevan vaaliaktiivisuuden ohella tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että kuntalaiset erilaistuvat osallistujina. Käytännössä erilaistuminen merkitsee sitä, että aktiivisimmat kuntalaiset seuraavat kunnallispolitiikka valppaasti ja pyrkivät vaikuttamaan kunnan toimintaan useilla eri tavoilla, samalla kun osa kuntalaisista jää täysin passiivisiksi suhteessa kotikuntansa suunnitteluun ja päätöksentekoon. Näistä muutostrendeistä huolimatta kansalaisten yleinen arvostus demokratiaa kohtaan on kuitenkin pysynyt varsin korkeana. Edustuksellinen-, osallistuva - vai suora kuntademokratia Demokratia itsessään on moni-ilmeinen ilmiö, ja sille voidaan antaa erilaisia määritelmiä. Keskeisimmät painotuserot demokratian määritelmissä koskevat sitä, korostetaanko demokratiaa edustuksellisena järjestelmänä, jossa kansa valitsee itselleen edustajat tietylle vaalikaudelle, vai osallistuvana demokratiana, jossa painotetaan kansalaisten oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteisiä asioita koskevaan päätöksentekoon myös vaalien välillä. Edustuksellisen ja osallistuvan demokratian ohella voidaan puhua myös suorasta demokratiasta, jossa kansa päättää suoraan yhteisistä asioista esimerkiksi äänestämällä niistä. Vaikka suomalainen kunnallisdemokratia on rakennettu edustuksellisen demokratian mallin varaan, on viime vuosikymmeninä alettu korostaa yhä enemmän myös osallistuvan demokratian merkitystä edustuksellisen päätöksentekojärjestelmän tukena. Suoran demokratian ulottuvuuden suomalaisen kunnallisdemokratian kenttään on tuonut puolestaan mahdollisuus järjestään kunnallisia neuvoa-antavia kansanäänestyksiä.

SEHA TR7 194 (226) 5.1 Äänestysaktiivisuus vaaleissa Äänestysaktiivisuutta kuntademokratian tilan keskeisimpänä ja vakiintuneimpana mittarina puoltavat monet syyt. Merkittävin niistä on äänestämisen keskeinen asema edustuksellisessa demokratiassa kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen muotona. Käytännöllisenä syynä vaaliosallistumisen painoarvolle kuntademokratian kuvaajana on ilmiön toistuvuus ja kattavien tilastotietojen hyvä saatavuus. Aktiivisimmin suomalaiset ovat äänestäneet presidentinvaaleissa. Vuodesta 1982 alkaen presidentinvaaleissa vain noin joka viides äänioikeutettu on jättänyt äänestämättä. Eduskuntavaaleissa suomalaiset ovat äänestäneet aktiivisemmin kuin kunnallisvaaleissa, ja vähiten äänestäneitä on ollut eurovaaleissa. Helsingin seudun kuntien aktiivisimmat äänestäjät löytyvät sta, Kauniaisista, Kirkkonummelta ja Sipoosta. Näissä kunnissa äänestysprosentti on ollut Helsingin seudun keskiarvoa suurempi niin kunnallis-, eduskunta- kuin eurovaaleissa. Kuvio 5.1 Äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa (2008), eduskuntavaaleissa (2007) ja europarlamenttivaaleissa (2004) Helsingin seudun kunnissa Sipoo Kauniainen Tuusula Kirkkonummi Pornainen Nurmijärvi Kerava Mäntsälä Järvenpää Hyvinkää Vihti KESKIARVO Kunnallisvaalit 2008 Eduskuntavaalit 2007 Europarlamenttivaalit 2004 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Äänestysprosentti (%) Lähde: Tilastokeskus Kuvio 5.2 Äänestysaktiivisuus vuoden 2006 presidentinvaalien 1. ja 2. kierroksella Helsingin seudun kunnissa Kauniainen Sipoo Kirkkonummi Tuusula Nurmijärvi Pornainen Kerava Vihti Järvenpää Hyvinkää Mäntsälä KESKIARVO 1. kierros 2. kierros 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Äänestysprosentti (%) Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 195 (226) 1970-luvun puolivälissä niin eduskunta- kuin kunnallisvaalien äänestysprosentti oli koko maassa yli 75. Tämän jälkeen äänestysprosentti on laskenut molemmissa vaaleissa, mutta erityisesti kunnallisvaaleissa äänestäneiden osuus äänioikeutetuista on romahtanut. Alhaisimmillaan kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus oli vuonna 2000, jolloin koko maan äänestysprosentti oli reilusti alle 70. Kunnallisvaalien heikkenevää äänestysaktiivisuutta on selitetty monien eri tekijöiden kautta. Yhtenä keskeisenä selityksenä on pidetty sitä, että kuntalaiset kokevat kunnallisen päätöksentekojärjestelmän itselleen etäiseksi ja vieraaksi. Toisaalta myös maan sisäisen muuttoliikkeen on havaittu heikentävän juuri kunnallisvaalien äänestysintoa suhteessa muihin vaaleihin. Selityksenä äänestämisen laimeuteen on se, että asuinkuntaansa hiljattain muuttaneet ihmiset eivät ole identifioituneet uuteen kotikuntaansa eivätkä tunne sen ajankohtaisia asioita ja kunnallisvaaliehdokkaita. Kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus on jäänyt keskimäärin matalammaksi suurissa kaupungeissa ja puolestaan noussut korkeaksi pienissä kunnissa, joissa on esimerkiksi suuri ruotsinkielisten asukkaiden osuus. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tämä havainnollistuu siten, että Kauniaisissa äänestysaktiivisuus on ollut huomattavasti muuta seutua korkeampaa ja se on ylittänyt selvästi myös koko maan keskiarvon.

SEHA TR7 196 (226) Taulukko 5.1 Puolueiden äänimäärät ja äänestysprosentti sekä valittujen lukumäärä kunnittain kunnallisvaaleissa 2008 ja muutos edellisiin vaaleihin verrattuna Äänimäärä 2008 (lkm) Osuus kaikista äänistä 2008 (%) M uutos ed. vaaleihin (%) Valitut 2008 (lkm) Yhteensä KOK SDP KESK VIHR VAS PS RKP KD SKP M uut puolueet Valitsijayhdistykset Äänimäärä (lkm) 113 300 42 802 15 776 4 756 17 962 4 104 13 171 9 860 4 058 324 487 - Osuus (%) 100 37,8 13,9 4,2 15,9 3,6 11,6 8,7 3,6 0,3 0,4 - M uutos (%) - -0,6-5,1-1,5 1,9-1,2 - -1,5 0,5-0,1 - - Valitut (lkm) 67 26 9 3 11 2 7 6 2-1 - Äänimäärä (lkm) 277 794 81205 49 656 11 833 64 556 23 402 14 730 17 364 7 752 4 547 2 307 442 Osuus (%) 100 29,2 17,9 4,3 23,2 8,4 5,3 6,3 2,8 1,6 0,8 0,2 M uutos (%) - 1-5,6-1,1 3,4-0,5 3,7-1,3 0 0,8-0,3-0,2 Valitut (lkm) 85 26 16 3 21 7 4 5 2 1 - - Hyvinkää Äänimäärä (lkm) 19 371 5 479 4 651 2 323 1897 1984 1214 114 614 92 22 981 Osuus (%) 100 28,3 24 12 9,8 10,2 6,3 0,6 3,2 0,5 0,1 5,1 M uutos (%) - 7-5 -0,2 0,6 0 6 0-2,4 - -0,2-6,2 Valitut (lkm) 51 16 13 6 5 5 3-1 - - 2 Järvenpää Äänimäärä (lkm) 16 852 4 297 4 052 1869 2 151 860 754 78 655 242 17 1877 Osuus (%) 100 25,5 24 11,1 12,8 5,1 4,5 0,5 3,9 1,4 0,1 11,1 M uutos (%) - 1,5-3,3-2,4 4,9-0,6 4,1-0,3 1,1-0,6 0-4,3 Valitut (lkm) 51 14 13 6 7 2 2-2 - - 5 Kauniainen Äänimäärä (lkm) 4 049 1572 128-237 25-1997 90 - - - Osuus (%) 100 38,8 3,2-5,9 0,6-49,3 2,2 - - - M uutos (%) - 0,9-1,1-0,3 - - 2,5-0,7 - - - Valitut (lkm) 35 13 1-2 - - 18 1 - - - Kerava Äänimäärä (lkm) 15 079 4 767 4 218 1411 2 029 1138 707 170 639 - - - Osuus (%) 100 31,6 28 9,4 13,5 7,5 4,7 1,1 4,2 - - - M uutos (%) - 2,5-2,7-1 -1,2-1,1 3,5-0,1 0,2 - - - Valitut (lkm) 51 16 15 4 7 4 2 1 2 - - - Kirkkonummi Äänimäärä (lkm) 16 276 5 338 2 618 915 2 095 672 1054 3 257 327 - - - Osuus (%) 100 32,8 16,1 5,6 12,9 4,1 6,5 20 2 - - - M uutos (%) - 5,4-5,8-3,8 1,1-1 - -1,9-0,1 - - - Valitut (lkm) 51 16 8 3 7 2 3 10 2 - - - M äntsälä Äänimäärä (lkm) 8 148 2 318 1857 2 584 411 400 438 26 114 - - - Osuus (%) 100 28,4 22,8 31,7 5 4,9 5,4 0,3 1,4 - - - M uutos (%) - 0-3 -2,5 1,5-0,1 - -0,5-0,9 - - - Valitut (lkm) 43 12 10 15 2 2 2 - - - - - Nurmijärvi Äänimäärä (lkm) 16 842 4 914 3 356 4 829 1122 811 1198 108 504 - - - Osuus (%) 100 29,2 19,9 28,7 6,7 4,8 7,1 0,6 3 - - - M uutos (%) - 3,4-3,8-4,1 0,3-1,4 5,9-0,2 0 - - - Valitut (lkm) 51 16 10 16 3 2 3-1 - - - Pornainen Äänimäärä (lkm) 2 092 478 730 604 106 64 110 - - - - - Osuus (%) 100 22,8 34,9 28,9 5,1 3,1 5,3 - - - - - M uutos (%) - 4,4 3,5-12,6-0,7 0,4 - - - - - - Valitut (lkm) 27 7 10 8 1-1 - - - - - Sipoo Äänimäärä (lkm) 8 899 1787 1109 335 598 116 377 3 130 126 87-1234 Osuus (%) 100 20,1 12,5 3,8 6,7 1,3 4,2 35,2 1,4 1-13,9 M uutos (%) - -2,1-2,8-2,6-3,1 - - -8,5 0,5-1 - - Valitut (lkm) 43 9 5 2 3-2 16 - - - 6 Tuusula Äänimäärä (lkm) 16 675 5 010 3 628 2 029 533 533 494 193 539 195 23 3 498 Osuus (%) 100 30 21,8 12,2 3,2 3,2 3 1,2 3,2 1,2 0,1 21 M uutos (%) - 3,8-3,3 0,5-0,3-0,3-0,1 0 0,6 0-4,2 Valitut (lkm) 51 16 12 4 1 1 1 1 4 - - 11 Äänimäärä (lkm) 80 449 22 596 20 599 4 516 11150 6 229 7 848 2 838 2 951 352 227 1143 Osuus (%) 100 28,1 25,6 5,6 13,9 7,7 9,8 3,5 3,7 0,4 0,3 1,4 M uutos (%) - 1,5-4,5-2,1 0-1,7 8,7-0,3-0,8 0-0,3-0,5 Valitut (lkm) 67 20 18 4 9 5 7 2 2 - - - Vihti Äänimäärä (lkm) 8 536 2 082 1771 1972 678 676 410 89 503-23 332 Osuus (%) 100 24,4 20,7 23,1 7,9 7,9 4,8 1 5,9-0,3 3,9 M uutos (%) - -3,4-8,2-0,9 0,5 0,6 4,3 0,2 2,8 - - - Valitut (lkm) 43 12 9 11 3 3 2-2 - - 1 Koko maa Äänimäärä (lkm) 2 549 235 597 727 541187 512 220 227 999 223 673 137 497 119 896 106 639 13 986 6 933 61478 Osuus (%) 100 23,4 21,2 20,1 8,9 8,8 5,4 4,7 4,2 0,5 0,3 2,4 M uutos (%) - 1,6-2,9-2,7 1,6-0,8 4,5-0,5 0,2 0 0-1,1 Valitut (lkm) 10412 2020 2066 3518 370 833 443 511 351 9 5 286 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 197 (226) Taulukko 5.2 Puolueiden äänimäärät ja äänestysprosentti kunnittain eduskuntavaaleissa 2007 ja muutos edellisiin vaaleihin verrattuna Kunta Äänimäärä Äänimäärä (lkm) Osuus kaikista äänistä (%) M uutos ed. vaaleihin (%) Yhteensä KESK SDP KOK VAS VIHR RKP KD PS SKP M uut puolueet M uut Äänimäärä (lkm) 128 031 10 745 19 437 51575 5 879 17 182 9 695 4 751 7 220 434 1001 112 Osuus (%) 100,0 8,4 15,2 40,3 4,6 13,4 7,6 3,7 5,6 0,3 0,7 0,1 M uuto s (%) -2,6-4,3 6,2-2,1 0,7-1,0 0,4 4,1 0,0-1,5-0,0 Äänimäärä (lkm) 314 924 21703 67 122 94 581 21366 63 440 18 894 7 903 9 188 4 495 5 952 280 Osuus (%) 100,0 6,9 21,3 30,0 6,8 20,1 6,0 2,5 2,9 1,4 1,8 0,1 M uuto s (%) -1,2-3,0 6,1-0,3 1,8-1,0-0,9-2,4 0,8 0,2-0,0 Hyvinkää Äänimäärä (lkm) 22 090 3 766 5 294 5 055 2 028 1896 108 2 109 1433 184 208 9 Osuus (%) 100,0 17,0 24,0 22,9 9,2 8,6 0,5 9,5 6,5 0,8 0,8 0,0 M uuto s (%) 0,0-5,3 2,0-3,3-0,2-0,4 3,3 5,4 0,3-2,0-0,1 Järvenpää Äänimäärä (lkm) 18 919 2 700 4 360 5 518 1369 2 347 122 914 1267 161 153 8 Osuus (%) 100,0 14,3 23,0 29,2 7,2 12,4 0,6 4,8 6,7 0,9 0,6 0,0 M uuto s (%) 0,0-3,7 5,8-1,4-4,3-0,3 0,9 5,6-0,2-2,5-0,1 Kauniainen Äänimäärä (lkm) 5 286 240 266 2 054 81 431 1933 166 74 9 30 2 Osuus (%) 100,0 4,5 5,0 38,9 1,5 8,2 36,6 3,1 1,4 0,2 0,5 0,0 M uuto s (%) -1,8-3,2 6,6-1,1 0,3-1,6 0,6 0,9 0,1-0,7-0,1 Kerava Äänimäärä (lkm) 16 770 2 203 4 099 4 487 1367 2 112 178 1022 982 80 229 11 Osuus (%) 100,0 13,1 24,4 26,8 8,2 12,6 1,1 6,1 5,9 0,5 0,9 0,1 M uuto s (%) -0,1-8,0 5,4-1,6 0,0-0,3 1,2 4,9-0,1-1,8-0,1 Kirkkonummi Äänimäärä (lkm) 17 567 1679 3 043 5 364 967 1889 2 896 669 889 53 104 14 Osuus (%) 100,0 9,6 17,3 30,5 5,5 10,8 16,5 3,8 5,1 0,3 0,5 0,1 M uuto s (%) -2,7-3,4 7,5-2,0 0,2-2,8 0,9 3,8-0,1-1,4-0,0 M äntsälä Äänimäärä (lkm) 8 563 2 323 1607 2 403 434 697 61 295 629 30 79 5 Osuus (%) 100,0 27,1 18,8 28,1 5,1 8,1 0,7 3,4 7,3 0,4 0,8 0,1 M uuto s (%) -3,2-5,1 2,5-1,3 1,4-0,2 0,2 6,7 0,1-0,9-0,4 Nurmijärvi Äänimäärä (lkm) 18 728 4 938 3 758 5 354 1093 1452 113 685 1123 46 151 15 Osuus (%) 100,0 26,4 20,1 28,6 5,8 7,8 0,6 3,7 6,0 0,2 0,6 0,1 M uuto s (%) 2,1-5,9 4,3-3,3-0,4-0,3 0,2 4,7-0,1-1,2-0,1 Pornainen Äänimäärä (lkm) 2 234 715 551 441 112 157 29 58 139 7 23 2 Osuus (%) 100,0 32,0 24,7 19,7 5,0 7,0 1,3 2,6 6,2 0,3 0,8 0,1 M uuto s (%) 0,5-8,2 4,5-0,5-1,2 0,2 0,1 5,0 0,2-0,9-0,0 Sipoo Äänimäärä (lkm) 10 304 664 1253 2 354 346 802 4 096 270 411 61 39 8 Osuus (%) 100,0 6,4 12,2 22,8 3,4 7,8 39,8 2,6 4,0 0,6 0,3 0,1 M uuto s (%) -2,7-5,8 7,1-1,5-0,7 2,5-0,7 3,1-0,1-1,3 0,0 Tuusula Äänimäärä (lkm) 17 858 3 484 3 938 5 268 1144 1598 219 784 1167 96 146 14 Osuus (%) 100,0 19,5 22,1 29,5 6,4 8,9 1,2 4,4 6,5 0,5 0,6 0,1 M uuto s (%) 0,5-7,7 5,4-1,4-0,5-0,3 0,1 5,5-0,1-1,7-0,1 Äänimäärä (lkm) 92 959 10 742 22 297 25 161 7 302 11 863 2 462 4 343 7 176 509 1032 72 Osuus (%) 100,0 11,6 24,0 27,1 7,9 12,8 2,6 4,7 7,7 0,5 1,0 0,1 M uuto s (%) -0,8-6,0 5,3-3,4 0,6-0,6 0,6 6,2 0,1-2,1-0,0 Vihti Äänimäärä (lkm) 13 289 2 786 2 704 3 586 1195 1484 130 481 677 37 115 94 Osuus (%) 100,0 21,0 20,3 27,0 9,0 11,2 1,0 3,6 5,1 0,3 0,6 0,7 M uuto s (%) -0,2-6,5 3,3 1,1 0,6-0,2-1,6 4,1-0,1-1,4 0,6 Koko maa Äänimäärä (lkm) 2 771236 640 428 594 194 616 841 244 296 234 429 126 520 134 790 112 256 18 277 36 617 12 588 Osuus (%) 100,0 23,1 21,4 22,3 8,8 8,5 4,6 4,9 4,1 0,7 1,3 0,5 M uuto s (%) -1,6-3,0 3,7-1,1 0,5-0,0-0,5 2,5-0,1-0,7-0,0 Lähde: Tilastokeskus

SEHA TR7 198 (226) 5.2 Kunnan sisäiset erot äänestysaktiivisuudessa Alueittaiset erot äänestysaktiivisuudessa kuntien sisällä ovat pienimpiä kuntia lukuun ottamatta (Kauniainen ja Pornainen) huomattavia. Huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että nämä erot ovat pikemmin kasvamaan kuin supistumaan päin. Suurimmat erot alueittaisessa äänestysaktiivisuudessa ovat Helsingissä, jossa ero korkeimman ja matalimman alueen välillä oli vuoden 2008 kunnallisvaaleissa jopa yli 40 prosenttiyksikköä. Myös ssa, lla, Järvenpäässä, Keravalla ja Tuusulassa alueittaiset erot ovat suuria. Äänestysaktiivisuutta koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että äänestysalueiden väliset erot kunnan sisällä ovat tyypillisesti yhteydessä alueen sosioekonomiseen tasoon. Toisaalta johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa se, että äänestysalueet eivät välttämättä noudata kuntien tilastollisia aluejakoja. Kuvio 5.3 Alueittaiset erot äänestysaktiivisuudessa (%) kunnallisvaaleissa 2004 Helsingin seudulla 8 Järvenpää Kerava Tuusula Nurmijärvi Hyvinkää 35,8 42,2 36,9 39,2 48,1 50,9 50 44,8 75,2 72,8 64,1 64,2 69,1 70,6 68,6 61,1 Vihti Mäntsälä Kirkkonummi Sipoo Pornainen Kauniainen 46,7 49,6 62,9 58,8 66,4 57,8 62,5 58,2 64,3 61,4 75,8 73 Korkein äänestysaktiivisuus Matalin äänestysaktiivisuus 0 20 40 60 80 100 Äänestysprosentti (%) Lähde: Tilastokeskus Kuvio 5.4 Alueittaiset erot äänestysaktiivisuudessa (%) kunnallisvaaleissa 2008 Helsingin seudulla 8 Järvenpää Kerava Tuusula Nurmijärvi Hyvinkää Vihti Sipoo Kirkkonummi Mäntsälä Pornainen Kauniainen 32,4 37,3 39,1 40,6 43,6 45,1 47,4 50,8 51,1 53,8 52,6 56,6 61,8 61,4 62,5 67,5 65,9 68,5 65,6 61,4 65,9 62,4 70,3 74,1 73,6 77,1 75,3 79,6 Korkein äänestysaktiivisuus Matalin äänestysaktiivisuus 0 20 40 60 80 100 Äänestysprosentti (%) Lähde: Tilastokeskus 8 Korkeimman ja matalimman äänestysaktiivisuuden alueet suuruusjärjestyksessä alueiden välisen erotuksen mukaan

SEHA TR7 199 (226) 5.3 Kuntademokratian toimintatavat Vaaliosallistumisen lisäksi kuntademokratiassa on paljon osallistumisen tapoja, joiden kautta kuntalaiset voivat pyrkiä vaikuttamaan kunnan suunnitteluun ja päätöksentekoon kunnallisvaalien välillä. Nämä osallistumisen ja vaikuttamisen muodot voivat olla joko kokonaisuudessaan kuntalaisten itsensä järjestämiä (mielenosoitukset, lehtikirjoittelu, yhteydenotot kunnan viranhaltijoihin ja luottamushenkilöihin) tai kunnan organisoimia (suunnittelusta ja päätöksenteosta tiedottaminen, kuntalaiskyselyiden tekeminen). Kuntalainen voi tehdä myös aloitteen kunnan toiminnasta, antaa suoraa palautetta palvelusta tai osallistua ja vaikuttaa joko alue - tai erityisperustaisen ryhmän kautta. Kuntalain 28 :n mukaan kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. Lisäksi laki velvoittaa kunnan ilmoittamaan aloitteen tekijälle aloitteen johdosta suoritetuista toimenpiteistä. Kunnan tarjoamia osallistumiskanavia on mahdollista luokitella sen mukaan, ovatko ne kaikille kuntalaisille avoimia tai tietylle väestöryhmälle rajattuja. Tietylle kansalaisryhmälle suunnatut osallistumiskanavat voivat olla suunnattuja esimerkiksi tietyn alueen asukkaille tai ns. erityisryhmille, kuten nuorille, ikäihmisille, vammaisille ja maahanmuuttajille. Kunnan organisoimien alue- ja erityisryhmäperustaisten toimielinten suurimpana haasteena on usein niiden toiminnan irrallisuus kuntien muusta päätöksenteko- ja luottamuselinorganisaatiosta. Ryhmässä toimivat kuntalaiset saattavat kokea turhauttavana myös toimielimen niukan resurssoinnin ja vähäisen päätäntävallan. Toimiva käyttäjädemokratia lisää asiakkaiden luottamusta kyseiseen palveluun ja parhaassa tapauksessa kuntaorganisaatioon laajemmassakin mielessä. Vaikuttaminen kunnalliseen palveluntuotantoon asiakkaan roolissa voi tarjota sopivan osallistumiskanavan osalle sellaisista kuntalaisista, jotka vierastavat osallistumista puoluevetoiseen kunnallispolitiikkaan. Lisäksi käyttäjien ja asiakkaiden kuuleminen ja heidän mieltymystensä ja tarpeidensa tunteminen on keskeinen tekijä palveluiden kehittämisessä Vaikka osallistumisen keinovalikoima on kasvanut viime vuosikymmeninä, ovat kunnat kuitenkin olleet melko varovaisia erilaisten osallistumis- ja vaikuttamiskanavien kehittämisessä. Tutkimusten havaintona on ollut, että asukasluvultaan suuret muuttovoittokunnat ovat olleet keskimääräistä aktiivisempia osallistumismuotojen kehittämisessä pienet ja taantuvat kunnat taas passiivisempia. Osallistumistapojen suuri lukumäärä ei kuitenkaan ole itseisarvo. Tärkeinä on löytää ja edistää osallistumisen muotoja, jotka ovat mielekkäitä niitä käyttävien kuntalaisten kannalta ja jotka nivoutuvat luontevaksi osaksi kunnan muuta toimintaa vaikuttaen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota kuntalaisten erilaistumiseen osallistujina. Vaikka kunnan tarjoamien osallistumiskanavien kirjo on yleisesti kasvanut, kuntalaiset ovat samanaikaisesti jakautumassa niiden käytön suhteen aktiivi- ja passiiviosallistujiin. On myös huomattava että kunnan järjestämien osallistumiskanavien lisäksi toimiva vuorovaikutus asukkaiden sekä kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä edellyttää lisäksi kuntalaisten kiinnostusta ja osallistumishalukkuutta kotikuntansa asioihin sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja osallistumiskanavien toimivuuteen.

Kuvio 5.5 Miten hyvin kuntalaisten vaikuttamisen mahdollisuudet on hoidettu (%) SEHA TR7 200 (226) Vihti 2008 Hyvinkää 2008 Tuusula 2006 Nurmijärvi 2008 Järvenpää 2008 Kerava 2009 Tyytyväinen En osaa sanoa Tyytymätön 2008 2008 2009 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: FCG, Kuntapalvelujen laatu 2009 Kuvio 5.6 Kuntalaisten kiinnostuneisuus oman kaupungin toimintaa ja päätöksentekoa kohtaan (%) Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja.Helsingin kaupunki tietokeskus. 2009. Julkaisun kuvio 10. Kuntalaisten näkemykset osallistumistapojen vaikuttavuudesta Kuntaliiton tekemissä tutkimuksissa on selvitetty kuntalaisten näkemyksiä äänestämisen tehokkuudesta vaikutuskeinona. Arvioita äänestämisen tehokkuudesta on syytä tarkastella suhteessa kuntalaisten esittämiin käsityksiin muiden käytössä olevien vaikuttamiskeinojen tehokkuudesta. Tutkimuksen vertailu osoitti, että eri osallistumistapojen joukossa kunnallisvaaleissa äänestäminen oli ainoa osallistumisen muoto, joka on samanaikaisesti sekä kuntalaisten yleisesti käyttämä ja jonka vaikuttavuuteen luotetaan. Äänestämistä tehokkaimmiksi vaikuttamismuodoiksi nousivat toimiminen kunnallisessa luottamustehtävässä ja osallistuminen toiminnan suunnitteluun, mutta yleisyydessään ne jäivät huomattavasti äänestämisestä jälkeen. Kuntalaisilla on käytössään huomattava määrä erilaisia tapoja osallistua ja pyrkiä vaikuttamaan kunnan toimintaan. Osallistumis- ja vaikuttamistapojen kirjo on kasvanut merkittävästi muutamassa vuosikymmenessä, mikä on ollut seurausta esimerkiksi erilaisten internetpohjaisten osallistumistapojen yleistymisestä, lainsäädännöllistä muutoksista sekä kuntien aktiivisista pyrkimyksistä osallistumistapojen kehittämiseen. Huolestut-