Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Muistutus kaivosyhtiö Terrafamen ympäristölupahakemukseen Kaivoksen alueella välivarastoituina olevien vesienkäsittelyn sakkojen ja lietteiden kunnostus Dnro PSAVI/931/2015 Sotkamo ja Kajaani Muistuttajat: Sotkamon Luonto ry Leena Korhonen puheenjohtaja Antti Lankinen varapuheenjohtaja Kajaanin seudun luonto ry Elsa Lankinen puheenjohtaja Sini Kirkelä sihteeri Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry Virpi Juvonen puheenjohtaja Tuula Heikkinen sihteeri sekä Leo Schroderus, Sotkamo Yhteysosoite: Antti Lankinen antti.lankinen@sll.fi Taustaa Hakemuksessa mainitut noin 800 000 kuutiota metallihydroksidisakkoja ovat osittain syntyneet kipsisakka-allasvuotojen vesien sekä louhokseen johdettujen sekundaariliuotuskentän kiertoliuoksen vesien ja edelleen louhokseen johdettujen kipsisakka-altaan vesien vesienkäsittelyn seurauksena. Kalkkisaostuksen avulla syntyneitä sakkoja ei voida pitää tavanomaisena kaivosjätteenä sekä sakkojen alkuperän että myös sakkojen koostumuksen takia. Kipsisakka-altaasta purkautui marraskuussa 2012 yli 1 200 000 kuutiota jätevettä (kaivosyhtiön ilmoitus), josta noin miljoona kuutiota saatiin seisautettua Kortelammen alueen varoaltaaseen. Jäteveden koostumuksesta oli käytettävissä 4 Kainuun ely-keskuksen näytettä ja kaksi kansalaisnäytettä. Niiden perusteella oli mahdollista laskea Kortelammen maapohjaiselle laaksoaltaalle joutuneiden haitta-aineiden määriä. Nikkeliä näytteiden pitoisuustietojen perusteella
oli tässä miljoonan kuution vesimäärässä yli 30 tonnia, uraania noin 8 tonnia, sulfaattia useita kymmeniä tuhansia tonneja, alumiinia vähintään 1 000 tonnia sekä runsaasti muita raskasmetalleja ja haitta-aineita. Kipsisakka-altaan vuotojen 2012 ja 2013 jälkeen on annettu viranomaismääräyksiä maapohjaisille varoaltaille johdettujen vesien käsittelyn aikataulusta sekä alueiden ennallistamisesta ja ympäristöturvalliseen tilaan saattamisesta. Kortelammen allasalueen vesienkäsittelyssä syntyneet metallihydroksidisakat on läjitetty maapohjaiselle alueelle ns. Urkin altaaseen. Louhokseen johdetuista kipsisakka-altaan ja sekundaarikentän PLS-liuoksen vesien käsittelystä syntyneitä sakkoja on väliaikaisesti sijoitettu geotuubikentille. Noin kolmen miljoonan kuution louhosvesien massassa on ollut ja on osittain edelleen valtavia määriä haitta-aineita, mm. nikkeliä noin 200 tonnia, uraania yli 1 000 kg, sulfaattia kymmeniä tuhansia tonneja jne. Nämä kaikki metallit ja muut ympäristölle vaaralliset aineet ovat nyt loppusijoitettavien hydroksidisakkojen joukossa. Ne sisältävät vuosien kaivosvesien käsittelyn jälkeen paljon enemmän haitta-aineita kuin kipsisakka-allasonnettomuuksista ja louhokseen johdetuista kipsisakka-altaan jätevedestä ja sekundaarikentän kiertoliuoksesta syntyneet jätemäärät ovat. 800 000 kuution sakkamäärä sisältää arviomme mukaan useita satoja tonneja nikkeliä, tuhansia tonneja alumiinia, yli 100 000 tonnia sulfaattia, kymmeniä tonneja uraania, huomattavia määriä kadmiumia ja muita ympäristölle haitallisia aineita. Kaivosyhtiön esitys sakkojen loppusijoituksesta Ympäristölupahakemuksessa yhtiö esittää sakoille kahta loppusijoituspaikkaa; geotuubikentät ja ns. Urkin allas. Esitystä on mahdotonta hyväksyä. Sakat on luokiteltava ongelmajätteeksi, joka pitää sijoittaa niiden edellyttämälle kaatopaikalle. Perustelut Yhtiön ympäristölupahakemuksessa on esitelty jätteiden laatua vain muutamilla näytteillä ja liukoisuustestit ovat puutteelliset. Jätteiden kokonaispitoisuudet mm. metallimäärien osalta puuttuvat kokonaan. Hakemuksen mukaan haettu ratkaisu vähentää nykytilanteeseen verrattuna maaperän saastumisen ja vesien (mm. pohjavesien) pilaantumista niihin joutuvien haitta-aineiden kulkeutumisen kautta. Pohjavesien pilaantuminen on vakava asia ja laissa kiellettyä. GTK:n lausunnossa tunnustetaan mm. Kortelammen alueella jo tapahtunut maapohjaveden saastuminen. Yllättäen lausunnossa kannetaan kuitenkin vain huolta riskistä kalliopohjaveden pilaantumiseen kallioperän ruhjeiden kautta. Kortelammen maapohjaveden havaintokaivoissa on jo nyt suuria määriä nikkeliä, alumiinia, sulfaattia, sinkkiä, mangaania ja jopa uraanin hajoamistuotteita. Yhtiön hakemuksessa todetaan, että kaivosyhtiön ympäristöluvan kautta hakemalla ratkaisulla haitallisten aineiden kulkeutuminen maaperään ja pohjavesiin on pientä. Sitä ei saa tapahtua ollenkaan. Kaikki kaivoksen saastuneet alueet on ennallistettava ja toimet saastuneen maapohjaveden puhdistamiseksi on myös käynnistettävä. Hakemuksessa esitetty ratkaisu on vastuuton ja Suomen lain vastainen. Sen mukaan toimittaessa joudutaan käsittelemään kymmeniä vuosia esitettyjen loppusijoitusalueiden suotovesiä, maaperän saastuminen jatkuu ja joudutaan erittäin kalliiseen ja pitkäkestoiseen maapohjaveden kunnostukseen.
Kaivosyhtiön perusteet Yhtiö esittää perusteeksi sakkojen sijoittamiselle lopullisesti ns. Urkin altaaseen ja nyk. geotuubikentille sakkojen luonteen tavanomaisina kaivosjätteinä ja sakkojen heikot liukoisuusominaisuudet. Jo edellä on todettu, että sakkoja ei voida pitää tavanomaisesta kaivostoiminnasta syntyneinä jätteinä ja liukoisuustesteissä nikkeli, sinkki, seleeni ja sulfaatti ylittivät joko osittain tai kokonaan tavanomaisille jätteille säädetyt liukoisuusarvot. Lisäksi tiedetään mustaliuskeen rapautumisongelma. Tämä näkyy mm. louhosvesien käsittelystä syntyneissä metallisakoissa, joissa on erittäin suuri määrä metalleja, mm. sinkkiä, nikkeliä ja uraania. Uraanijätteen määrä ylittää ylittää osassa sakkoja myös kansainvälisen valvontarajan (jopa moninkertaisesti), jonka jälkeen jätettä on pidettävä säteilyjätteenä. Vaatimus Terrafamen kaivosalueelle useaan eri paikkaan säilötyt metallihydroksidisakat ja muut mm. vesienkäsittelyn seurauksena saastuneiden maa- ja vesialueiden metallihydroksidisakat on loppusijoitettava ongelmajätteille tarkoitetuille kaatopaikoille. Kaivoksen alueella havaittu maapohjaveden saastuminen on pysäytettävä mm. saastuneiden maaalueiden kunnostamisen myötä ja muihin toimiin pohjavesien puhdistamiseksi on ryhdyttävä kaikkialla siellä, missä saastumista on havaittu. Vesienkäsittelystä syntyvät sakat on jatkossa sijoitettava (myös mahdollinen välivarastointi).sellaisiin paikkoihin, joissa sakkojen sijoittamisen tähden maaperä ei saastu eikä tapahdu haitallista valumaa pinta- tai pohjavesiin. Lisäksi vaadimme, että PSAVI määrää ympäristölle turvallisen kaatopaikkaratkaisun kyseessä oleville 800 000 kuution sakkamäärille täytäntöön pantavaksi mahdollisesta muutoksenhakumenettelystä huolimatta. Perusteluna asioiden nykytilanne, joka aiheuttaa jokahetkistä maaperän, maapohjaveden ja pintavesien saastumisesta ja aiheuttaa suuren riskin kalliopohjavesien pilaantumiselle Teerafamen kaivosalueella sekä sen ulkopuolella. Liitteet: Kansalaisnäyte marraskuussa 2012 vuotaneen kipsisakka-altaan vedestä, Kansalaisnäytteet kaivosalueen ulkopuolella tapahtuneesta maaperän ja veden saastumisesta Mourunpuron laaksossa (marraskuu 2012) ja Ylä-Lumijärven 11-28 senttimetrin vahvuisesta metallihydroksidilietekerroksesta järven sedimentin päällä (kevät 2013) Näytteistä käy ilmi, miten suuret metallipitoisuudet joutuivat sekä Kortelammen turva-altaaseen että Vuoksen vesistön alkulähteille vuoden 2012 kipsisakka-allasvuodon seurauksena. Muilta osin yhdymme Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Savon piirin muistutukseen: Ote Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Savon piirin muistutuksesta Terrafame hakee lupaa sijoittaa pysyvästi erilaisia sakkoja kaivosalueen eteläosaan ns. Urkin altaan alueelle sekä avolouhoksen eteläosaan nykyisten geotuubien 1 ja 2 sekä 4, 5 ja 6 kohdalle. Kyseessä olisi siis kaatopaikka, jonka laatua ei ole kuvattu Valtioneuvoston asetuksen 331/2013 (asetus kaatopaikoista) tai Kaivannaisasetuksen (190/2013) mukaisesti. Kyseessä ei ole voi olla tavanomaisen jätteen kaatopaikka, sillä sijoitettavat sakat sisältävät vaaraa aiheuttavia kemiallisia tekijöitä niin suuria määriä, että ne eivät täytä tavanomaisen jätteen määritelmää. Samoin kyse ei voi olla b) pysyvän kaivosjätteen kaatopaikasta, sillä sijoitettavat sakkojen kemiallinen koostumus
muuttuu ajan mittaan mikrobiologisesti. Täten kyseessä voi olla vain c) vaarallisen kaivosjätteen kaatopaikka. Hakemuksessa sanatarkasti sanotaan: Vaatimus, jonka mukaan hakemuksessa tarkoitetut ja maapohjaisissa altaissa välivarastoituna olevat sakat olisi sijoitettava luokitustaan vastaavalle kaatopaikalle, on kohtuuton ja kuten hakemuksessa osoitetaan ympäristönsuojelullisesti perusteeton. Hakemuksessa ei silti sanota, mitä luokitusta hakemus tavoittelee. Lupahakemus ei kuvaa mitään lietteiden kunnostusta, joten emme ota tähän kantaa. Vaaratekijät Sakoista on tehty vain muutamia harvoja kemiallisia analyysejä. Niiden mukaan sulfaattipitoisuus voi olla ainakin 26 grammaa kilogrammassa sakkaa, joka siis ylittää tavanomaisen jätteen suurimman sallitun pitoisuuden. Tavanomaisen jätteen ylityksiä on myös fluoridissa, nikkelissä, sinkissä ja fenoli-indeksissä. Jopa seleenipitoisuus on eräissä tuloksissa hyvin korkea. Koska analyysituloksia on suhteellisen vähän, sakoissa voi olla suurempiakin ylityksiä. Hakemuksen mukaan lisäksi suurimmat pitoisuudet olivat niissä sakkafraktioissa, joiden prosentuaalinen osuus on kaikkein suurin (geotuubit ja ns. Maauimalan sakka). Sulfaatin useimmat suolat ovat vesiliukoisia poikkeuksena lähinnä kalsiumsulfaatti ja bariumsulfaatti. Kalsiumsulfaatin vesiliukoisuus on noin 2 g litrassa (Schröter, W., Lautenschläger, K-H., Bibrack, H. & Schnabel, A. 1986. Chemie, VEB Fachbuchverlag Leipzig). Täten sulfaatista tulisi liukenemaan osa ajan kuluessa ja kulkeutumaan valumavesien mukana kohti pohjavesiä ja pintavesiä. Missään ei ole analysoitu, miten paljon eri sakat sisältävät sulfidia eri aikoina ja eri paikoissa, vaikka sulfidiakin siellä todennäköisesti on ja tämä sulfidi voi sitten taas hapellisissa oloissa hapettua mm. rikkihapoksi, jolloin sakan ph laskee voimakkaasti. Jätteen pysyvyys tai pysymättömyys Hakemuksesta ei ilmene, pitääkö hakija itse sakkajätettä pysyvänä vai pysymättömänä. Tekstin tiivistelmässä selitetään, että sulfaattipitoisuus on aluksi korkea ja laskee vähitellen. Mekanismia ei selitetä. Tämän mukaan sakkajäte olisi kemiallisesti pysymätöntä. Hakemuksessa on kuvattu jätteestä syntyvän rikkivedyn syntyä (sivu 42). Kuvaus on tieteellisesti heikkotasoinen. Siinä ei ole kerrottu reaktiossa olleiden lähtöaineiden sakan ja turpeen määriä eikä niiden keskinäistä suhdetta. Ei ole kuvattu, miten varmistuttiin anaerobisuudesta. Ei ole perusteltu, miksi uskottiin jätevedenpuhdistamin lietteen olevan hyvä mikrobien lähde, sillä rikkivedyn synty asumajätevedestä ei ole kovin tavallinen ongelma. Reaktioastian kokoa ei ole kuvattu. Syntyneelle rikkivedyn määrälle käytetään yksikköä ppm. Jää epäselväksi, onko tuo kaasufaasissa vai missä. Loppupäätelmä on virheellinen, sillä 3,8 ppm (syntynyt lietteestä) on vähemmän kuin 9,8 ppm (syntynyt jätesakasta + lietteestä) eivätkä nämä määrät ole yhtä suuria. Kun sakassa on paljon sulfaattia, se tulee hajoamaan hapettomissa oloissa rikkivedyksi, sillä sulfaattia pelkistäviä mikrobeja on varmaan läsnä ja tupeen orgaaninen aines kelpaa hiililähteeksi. Samaa sulfaatin pelkistymistä sulfidiksi on ilmeisesti tapahtunut jossain määrin mm. Kivijärven syvänteissä, joissa sulfaattipitoisuus on jossain määrin vähentynyt ja sulfidi rikkivetynä on ilmeisesti noussut osin ilmakehään. Joka tapauksessa oikea johtopäätös Terrafamen (?) rikkivedyn syntykokeesta on, että sulfaatti ja täten sakkaseosjäte ei ole pysyvää jätettä. Syntyvä rikkivetykaasu tulee nousemaan ylöspäin ja se
tulee aiheuttamaan rakoja sakkajätepatjaan. Sen kaatopaikkasijoituksen suhteen ei siten voida toimia kuten pysyvän jätteen kanssa voitaisiin. Kaatopaikan maapohjan on oltava vakaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä eikä siitä saa tulla päästöjä pinta- tai pohjavesiin (190/2013) Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013) sanoo täsmällisesti, että kaatopaikkaa ei saa perustaa suolle tai vedenjakaja-alueelle, mitä tässä suunnitellaan. Sama asetus kuvaa täsmällisesti, miten paksu pohjarakenteen on oltava ja miten pieni sen vedenjohtavuuden on oltava. Nämä pohjaja pintarakenteita täsmentävät määräykset tulevat suoraan Ympäristönsuojelulaista ja ne sisältyvät myös Kaivannaisasetukseen (190/2013) ja ne on kirjoitettu myös EU:n direktiiveihin. Näiden määräysten tarkoitus on suojata ihmisten terveyttä ja ympäristöä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Maaperän vakausvaatimus on kuvattu myös asetuksessa 190/2013, jotta ympäristön tai ihmisen terveyttä ei vaarannettaisi. Pitkää aikaväliä ei ole kuvattu, mutta Euroopassa voidaan usein havaita ihmisen toimien vaikutus useita tuhansia vuosia (metsien raivaus, varhainen kaivosteollisuus tai metallipajat yms.). Altistuminen myrkyllisille raskasmetalleille voidaan usein nähdä jopa tuhansia vuosia vanhoista ihmisen luista. Geotuubit 4, 5 ja 6 sijaitsevat suoalueella. Maaperän huonoon kantavuuteen viittaa myös se, että Terrafame suunnittelee osan töistä tehtävän talviaikaan, jolloin maan kantavuus oli parempi. Maaperän kantavuuden kohdalla usein selvitetään myös maanjäristysten riskit, mutta tässä hakemuksessa asiaa ei ole yhtään pohdittu. Vielä vakavampi puute on se, että kaatopaikat suunnitellaan tehtävän suoraan mahdollisesti jo saastuneen maaperän päälle. Maaperän vedenläpäisevyyttä ei ole selvitetty eri kohdissa. Kohdassa 8 sen sanotaan olevan 0,5 metriä vuodessa. Kohdasta ei ilmene, mihin tämä tieto perustuu ja koskeeko se Urkin allasta sekä molempia geotuubialueita. Kun vuosi muutetaan sekunneiksi, voidaan laskea että: 0,5 m/a = 1,6 x 10-8 m/s. Hakemuksen liitteessä 8 (Pasanen, A. Eskelinen; A., Räisänen, M. L., Lerssi, J. & Kittilä, A.2014. Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon pohjavesivaikutusten selvitys ja leviämisen ja haitan arviointi) kuvataan paljon suurempiakin maaperän vedenjohtavuuksia, joiden mukaan siis vesi kulkisi paljon nopeamminkin. Tavanmukaisten jätteiden kaatopaikassa vaaditaan 1 m syvyinen huonosti vettä johtava pohjakerros ja vaarallisten jätteiden kohdalla tämän pohjakerroksen paksuuden on oltava 5 m ja näissä molemmissa tapauksissa huonosti johtavan kerroksen vedenläpäisevyyden on oltava niinkin pieni kuin 1,0 x 10-9 m/s. Täten hakijan ilmoittama maaperän vedenjohtavuus on aivan liian suuri samoin kuin liitteen 8 julkaisussa mitatut vedenjohtavuusarvot. Liite 8 kuvaa myös monia alueen ruhjeita. Ruhjeita on varsinkin Urkin altaan alueella. Ruhjeita saattaa syntyä myös tulevina vuosina, sillä mm. ilmastomuutos saattaa lisätä lämpötilamuutoksia, jotka voivat halkaista kallioita. Ruhjeet lisäisivät erittäin suuresti veden kulkeutumista kallioalueiden läpi. Suureen vedenjohtavuuteen viittaavat myös viimeisen velvoiteraportin tiedot kaivosalueen pohjavesien kemiallisista pitoisuuksista. Niidenkin perusteella on täysi syy olettaa, että kaivoksen jätesakat maaperän päälle levitettyinä voisivat muodostaa erittäin suuren riskin pohjavesille, sillä ilmi selvästi monet raskasmetallit ja myös sulfaatti kulkeutuvat maaperässä. Täten Terrafamen kaivoksen velvoitetarkkailu 2015 Osa 1X: Pohjavedet ( https://www.terrafame.fi/media/ymparistoraportit/2015/vuosiraportti2015_osa_ix_pohjavesien_tark kailu.pdf ) paljastaa, että kaivosalueen pohjavesissä (kallioon poratut kaivot, maapohjavesiputket,
lähteet) oli varsin usein kohonneita pitoisuuksia mm. kadmiumista, koboltista, kuparista, nikkelistä ja sinkistä sekä anioneista sulfaatista. Eräs saastuneimmista oli Urkin altaan lähellä oleva maapohjavesiputki R5 (taulukko 1 alla), joka aineisto on tutkittu 2015. Taulukko 1. Pohjaveden metallipitoisuudet pisteessä R5 ja Ympäristöhallinnon ohjeen 6/2014 mukainen vertailuarvo Cd (µg/l) Co (µg/l) Cu (µg/l) Ni (µg/l) Zn (µg/l) Ohje 6/2014 3 5 2 000 70 1 500 Maapohjavesi R5 lähellä Kortelampea ja Urkin allasta 22 2 100 7 000 12 000 60 000 Samassa maapohjavedessä R5 oli sulfaattia peräti 23 000 mg/l. Raskasmetallien kadmiumin, koboltin, kuparin, nikkelin ja sinkin pitoisuudet olisivat kaikki erikseenkin niin korkeita, että ne merkitsivät terveysriskiä. Korkea sulfaattipitoisuus olisi aiheuttanut veteen niin katkeran maun, että sitä tuskin olisi voinut juoda eikä sitä voisi käyttää esimerkiksi kasteluun. Tässä pohjavesien pilaantumista on siis tapahtunut jo noin 7 vuoden sisällä. Jos pitkä aikaväli olisi tuhansia vuosia, niin raskasmetallien ja mm. sulfaatin kulkeutuminen vesiin ja ihmisten elinympäristöön olisi erittäin todennäköistä varsinkin kun emme voi tietää muuttuuko ilmasto siten, että veden kulkeutuminen olisi todennäköisempää kuin nykyään (kuten voimakkaat sateet ja kasvanut valunta, voimakkaat tuulet, voimakas kuivuminen). Tämän hetkisen tiedon mukaan maan kohoaminen viimeisen jääkauden jälkeen kääntää Sotkamon ja Kajaanin vesiä enemmän kohti Vuoksen vesistöä. Täten jo nykyistenkin tietojen perusteella voidaan päätellä, että jos jätteet läjitettäisiin suoraan maaperän päälle, jätteet aiheuttaisivat suuren riskin saastuttaa pinta- ja pohjavesiä ja sitä kautta ne voisivat ainakin pitkällä aikavälillä merkitä suurta riskiä sekä luonnolle että ihmisten terveydelle. Tästä syystä emme voi mitenkään olla hakijan kanssa samaa mieltä, että maapohjainen sakkajätteiden sijoitus olisi ympäristönsuojelullisesti edes jotenkin perusteltavissa. Tästä syystä vastustamme voimakkaasti sitä, että sakkajätteet voitaisiin sijoittaa paljaan maan päälle. Mielestämme, jos sakkajätteet saadaan sijoittaa Terrafamen omalle kaivosalueelle, kaatopaikan rakenteessa on noudatettava periaatteita, jotka on tarkoitettu vaaralliselle jätteelle. Maaperän on myös oltava vakaa.