teksti Annikki Oikkonen kuvat Hanna Marttinen ja Teija Tuisku Vehreää siimeksessä Puolivarjo on monelle perennalajille ihanteellinen kasvupaikka. Muhevaan ja paksuun multapatjaan kasvaa aikanaan rehevä puutarha. Perennapuutarha Pöntisen näytetarhan varjoisasta osasta löytyy kosolti vinkkejä varjotarhan perustajalle. Kuunliljojen lehtien kuviot ovat kauneimmillaan kevyessä varjossa. Etualalla 'Gold Standard' komeakuunlilja (Hosta Fortunei- Ryhmä). 24 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 25
Jalopähkinän alla kasvaa keltakiurunkannusta (Corydalis lutea). Oikealla puolella seppelvarpu ja tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum). Jaloangervot (Astilbe) voivat hyvin kasvaessaan tuoreessa maassa ja puolivarjossa. Kuorikate on luonut otolliset olot myös herkulliselle ukonsienille. Kilpiangervo (Astilboides tabularis) säilyttää varjossa nestejännityksensä helteelläkin. Maata kattaa varjoyrtti (Pachysandra terminalis). Auringontähti (Telekia speciosa) leviää hyvin itsekseen. Istuta tämä korkea, suurilehtinen perhostenkerääjä mieluiten luonnonmukaiseen ympäristöön. Voimakasjuuriset kuunliljat viihtyvät vanhojen omenapuiden alle tehdyssä kohopenkissä. Puiden juuristo säilyy turveharkkoreunan avulla koskemattomana. Varjotarha on kuin suojainen metsä, jossa kerroksellinen kasvillisuus luo alleen viileää kosteutta ja synnyttää ravinteikkaan kasvualustan. Syvässä varjossa monen perennan kukinta jäisi vähäiseksi, mutta luonto on ratkaissut asian viisaasti. Useat varjon kasvit kukkivat parhaan valon aikaan keväällä, kun puiden lehdet ovat pieniä tai vielä kokonaan avautumatta. Varjon paikat ovat erilaisia riippuen varjon laadusta ja määrästä sekä maaperän ominaisuuksista. Rakennuksen varjo on totaalinen, ja jyrkkä varjo siirtyy kellon mukaan. Puiden lehdistön muodostama varjo on sen sijaan lempeä ja valo siivilöityy oksiston lomasta aluskasveille ihanteellisesti. Tällainen varjo pysyy lähes samanlaisena koko valoisan ajan. Tiheä latvusto voi tosin muodostaa niin kattavan varjon, että kasvuston harventaminen on välttämätöntä, jotta aluskasvit viihtyisivät. Varjon kasveihin perehtynyt taimistoyrittäjä Liisa Pöntinen korostaa sitä, että maaperän laatu vaikuttaa ratkaisevasti kasvien menestymiseen. Perennapuutarha Pöntisen näytepuutarhassa on huomattu, että hyvin vettä läpäisevässä soramaassa kuivuus voi vaivata kasveja varjostuksesta huolimatta. Vettä pidättävässä maassa kosteus taas säilyy hyvin, joten kasvien lajivalikoima on siellä selvästi laajempi. Savipitoisessa maassa vesi kertyy joskus painanteisiin, jolloin syntyy kostean maan lajeille sopiva kosteikko tai lammikko. 26 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 27
Liisa Pöntinen on varjopuutarhaan perehtynyt taimistoyrittäjä. www.perennapuutarha.fi Savi ja sora sopivat siimeksen kasveille Jos kuivaan varjopaikkaan pitäisi valita vain yksi laji, valitsisin rönsyansikan. Sen lehdistö on ainavihanta ja kasvi sietää jopa tallaamista. Ansikka kestää vahingoittumatta pitkääkin hellettä, kunhan se on juurtunut hyvin. Vuorenkilpi, tarhavarjohiippa ja kivikkoalvejuuri menestyvät myös kuivassa varjopaikassa. Tiarellat ja keltapeippi ovat suosikkejani erityisesti kuivaan varjoon. Luonnonmukaiseen kosteaan siimekseen istuttaisin alaskankleitoniaa, kotkansiipisaniaisia ja tummakurjenpolvea, jotka leviävät itsestään. Rönsytiarella, jalokiurunkannus ja kevätkaihonkukka kukkivat kokemukseni mukaan hyvin varjossakin. Valkoiset kukat erottuvat erityisen hienosti, kun valoa on niukasti. Lehtimuotojen ulottuvuudet piirtyvät varjojen ansiosta hyvin esiin, sillä kirkas valo latistaa muotoja. Valeangervot ja jouluruusut ovat varjossa kasvaessaan ilmeikkäitä juuri tästä syystä. Suunnittelussa kannattaisi huomioida erityisesti lehtien kauneus. Lajeja voisi käyttää runsaammin, muun muassa rehevä rotkolemmikki varjon maanpeittäjänä saisi mielestäni yleistyä enemmän. Maalajilla on suuri merkitys varjon perennalajistoon ja kasvuolosuhteisiin. Savimaassa kosteus säilyy hyvin. Hiekkamäkeen puuston alle syntyy kuiva varjonpaikka, jossa harvat lajit kasvavat kunnolla. Humuksen, kompostin ja saven lisääminen auttaa jonkin verran, mutta oikean kasvin istuttaminen oikealle paikalle on kestävin ratkaisu. Maanpinnan kattaminen estää haihtumista kasvien varjostamista paremmin. Sora on katteena ihanteellista, sillä sen läpi pääsee vesi hyvin mutta silti se estää haihtumista. Kuorike käyttää hajotessaan jonkin verran maan typpivaroja, mutta samalla se myös parantaa maata. Omenapuiden säännöllinen leikkaaminen pitää oksiston varjon sopivana. Kirjokuunliljan (Hosta undulata) lehtien kirjavuus vähenee, jos valoa on liian vähän. Lehtimuodot ovat varjotarhan rikkaus. Näin luot varjon Varjon paikkoja syntyy yleensä vähitellen itsestään, kun puutarhan kasvit kasvavat. Kun haluat luoda lisää varjoisuutta, kannattaa tontille ensimmäiseksi istuttaa puita ja suuria pensaita. Puut juurtuvat ja kasvavat aluksi hitaasti, mutta kun ne ovat juurtuneet kunnolla, kasvuvauhti kiihtyy silminnähden. Nopeakasvuisia pioneeripuita ovat esimerkiksi metsävaahterat, lehmukset ja pajut. Pieniin pihoihin varjon luojiksi sopivat muun muassa sirokasvuiset pihlajat ja pensasmaiset vaahterat, jotka sietävät hyvin myös kuivuutta. Puiden latvusten muoto ja lehdistön tiheys vaikuttavat syntyvän varjon määrään. Metsävaahteran suuret lehdet ja tiheä oksisto eivät päästä alleen valoa ja alusta jää hämäräksi, jos puusto on tiheä. Sen sijaan lehdistöltään sirompi hopeavaahtera siivilöi puun alle runsaasti valoa. Jalavan korkealle kohoavat ja sivuille suuntautuvat oksat päästävät alleen kauniisti säteitä. Lehtikuusi ja mänty Kestäviä varjoperennoja 1 Lehtotaponlehti eli peittolehti (Asarum europaeum) muodostaa ajan myötä tiiviin, yhtenäisen maton. Taponlehti sopii aluskasviksi syväänkin varjoon. Taponlehden kukinta on vaatimaton, kauneusarvo on kiiltävissä lehdissä. Kasvi on myrkyllinen. 10 15 cm 5 2 Hopeatäpläpeipin (Lamium maculatum) hopeiset lehdet erottuvat hämärässä hyvin. Kasvi viihtyy mainiosti toisten lajien aluskasvina ja sitä on helppo lisätä pistokkaista. Argenteum-lajike on vaaleanpunakukkainen. 10 20 cm 6 7 3 Pikkutalvio (Vinca minor) kärsii paahteessa, koska sen ainavihanta lehdistö haihduttaa paljon. Talvio on parhaimmillaan, kun se saa kasvaa pitkään jakamatta ja rauhassa. 15 cm 5 6 4 Keltareunainen 'Wide Brim' jalokuunlilja (Hosta Tarhafunkia-Ryhmä) säilyttää parhaiten kirjavuutensa, kun se saa riittävästi valoa puolivarjossa. 40-60 cm 7 8 5 Liuskavaleangervon (Rodgersia podophylla) lehdistö on puhjetessaan pronssinvärinen. Se kasvaa syvämultaisessa ja ravintekkaassa maassa komeaksi ja säilyy pitkään kasvuvoimaisena jakamatta. Puolivarjoinen tai varjoinen kasvupaikka on valeangervoille paras. 60 100 cm 7 6 Kilpirikko (Darmera peltata) kasvattaa lehdet valeangervoja myöhemmin, sillä se kukkii keväällä lehdettömänä. Kilpirikko sopii jaloangervojen kumppaniksi, mutta myös kosteissa paikoissa viihtyvät kurjenmiekat ovat sille hyvä pari. Lehdistö peittää hyvin. 50 100 cm 7 8 28 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 29
varjostavat metsäkuusta kevyemmin. Suureksi kasvavat pensaat, kuten mongolianvaahtera, syreeni ja sirotuomipihlaja, toimivat mainiosti varjostavina pikkupuina pienissä pihoissa. Samoin orapihlajat ja hedelmäpuut ovat hyviä varjostajia silloin, kun tila ei riitä suurille puille. Jos tontilla on jo puustoa, varjotarhan perennoille voi etsiä kasvupaikkoja niiden suojasta. Puiden harventaminen ja alaoksien poistaminen tuovat valoa sinnekin, missä se on käynyt vähiin. Valon määrää on hyvä tarkkailla jatkuvasti ja pitää se kohtuullisena, sillä liian syvässä varjossa aluskasvillisuus vähenee ja saattaa lopulta jopa hävitä. Luonnonympäristöissä varjon miljöön kasvillisuutta voi rikastaa lisäämällä sinne maaperään sopivia lajeja. Runsaasti juurivesoja muodostavat haavat ja tuomet sopivat parhaiten luonnonmukaisen ympäristön varjostajiksi. Syväjuuriset männyt ja syvämultaisilla paikoilla myös koivut antavat aluskasveille tilaa kasvaa. Lehdistön läpi siivilöityvä valo on ihanteellinen. Kotkansiipisaniainen (Matteuccia struthiopteris) ja alaskankleitonia (Claytonia sibirica) saavat levitä vapaasti tammien alle. Etualalla kasvaa rantatyräkki (Euphorbia palustris). Perennoja varjon puolelle Tuoreessa, multavassa varjotarhassa viihtyvät ainavihannat maanpeittäjät taponlehti, varjoyrtti ja pikkutalvio sekä sirolehtinen tarhavarjohiippa. Myös varjorikko, tiarella ja imikkä nauttivat olostaan kosteassa varjossa. Suurilehtinen kilpiangervo ja nauhukset säilyttävät siimeksessä nestejännityksen kovallakin helteellä ja näyttävät siellä reheviltä ja elinvoimaisilta. Auringon paahteessa niiden kookkaat lehdet lerpattavat surullisesti, kun ne yrittävät suojata elintoimintojaan liialta haihduttamiselta. Lehdistöltään sitkeät valeangervot voivat nekin parhaiten saadessaan kasvaa siimeksessä. Kookkaat tarhakalliokielot ja kotkansiipisaniaiset ovat parhaimmillaan, kun ne komistavat varjoisia puiden ja pensaiden alustoja. Kun maaperä on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa tai soraa ja valoa on vähän, on lajit valittava hyvin tarkkaan. Parhaiten kuivuutta kestävät sitkeä rönsyansikka ja ohutlehtinen varjohiippa. Liiallinen kuivuus näkyy perennoiden lehdissä kelmeytenä, vaikka kasvi ei kokonaan nuupahtaisikaan. Lehdistön läpi siivilöityvä valo on useimmille perennoille ihanteellinen. Muun muassa nopeasti peittävä purppurasydän, terhakka jalopähkämö ja ylväät jaloangervot, kukkivatpuolivarjossa pidempään kuin aurinkoisessa paikassa. Luonnonmukaiseen ympäristöön sopivat sinilatva ja korkea ukonhattu, joiden kukkien sininen sävy syvenee varjossa. Keltakukkainen auringontähti leviää innokkaasti puolivarjon siimeksessä ja kerää kukkiinsa runsaasti perhosia. Myös lähes parimetriseksi kasvava purppurapunalatva viihtyy parhaiten puolivarjossa ja leviää tiheäksi kasvustoksi saadessaan kasvurauhan. Maata peittävän jättipoimulehden ja keijunkukan ilmeikkäät lehdistöt säilyttävät toisten kasvien suojassa parhaiten heleän vihreytensä. Vaaleat ja pienet kukat erottuvat varjossa hyvin. Luonnonmukaisia leviäjiä varjoon 1 Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) voi hyvin, kun se saa kasvaa kosteassa varjossa. Kuivassa aurinkoisessa paikassa sen lehdet muuttuvat harmahtaviksi ja saavat helposti härmää. 20 30 cm 4 5 2 Valkokukkainen lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) sopii luonnonmukaisiin varjonpaikkoihin. Lehtosinilatvan varret kasvavat ruusukemaisesti ja kestävät tukevasti pystyssä. Herkkä, liuskoittunut lehdistö on kaunis kukkimattomanakin. 50 80 cm 7 3 Isoukonkello 'Alba' (Campanula latifolia var. macrantha) kukkii runsaasti puolivarjoisessa metsäpuutarhassa. Se lisääntyy helposti itsestään siemenistä. 60 100 cm 7 4 Rotkolemmikki (Brunnera macrophylla) viihtyy parhiten suojaisassa kasvupaikassa toisten kasvien alla. Kasvin lehdet palavat herkästi suorassa auringonpaisteessa. 30 50 cm 5 6 5 Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum) leviää kukkapenkissä liikaa. Metsäisessä ympäristössä se peittää nopeasti suuriakin alueita. 40 60 cm 6 7 6 Alaskankleitonia (Claytonia sibirica) leviää kuten lemmikki kaikkialle, jos sen antaa vapaasti levitä. Alaskankleitonia ei kuitenkaan tukahduta korkeampia perennoja ja se on helppo kitkeä, jos on tarpeen. Kasvi kukkii lähes koko kesän. 15 30 cm 5 9 30 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 31
Kilpihärkylä (Polystichum setiferum) ja kruunutikankontti (Cypripedium reginae) ovat hyvät kasvukumppanit suojaisaan varjoon. Erikoisuuksia varjotarhaan Varjon viehätys Metsäpuutarhan siimekseen syntyy saniaisille ja monille yksittäin kasvaville erikoisuuksille suotuisa elinpiiri. Maatuva lehtijäte muodostaa ajanoloon aluskasveille humuspitoisen ja hyvin vettäpidättävän, ravinteikkaan kasvualustan. Moni harvinaisuus selviää paremmin toisten kasvien kasvukumppanina kuin avoimessa kukkaryhmässä. Kasvurauha saa varjon lajit kukoistamaan. Vähäeleinen luonnonympäristö tuo erikoisten lajien yksityiskohdat esille. Siksi siimekseen kannattaa istuttaa myös herkkäpiirteisiä kasveja. Kun istutat kasvit niiden luonnollisia kasvuolosuhteita vastaaville paikoille, jää kastelun ja suojaamisen tarve vähäiseksi. Maan parantaminen paikallisesti on mahdollista, mutta menestymisen avain on varjon olosuhteisiin sopivien lajien löytäminen, Liisa Pöntinen kiteyttää. Varjo sopii monelle harvinaisuudelle. 1 Vaahtera-angervon (Mukdenia rossii) koristearvo piilee lehdissä, jotka pysyvät varjossa koko kesän rehevinä. Auringossa lehdet nuokkuvat. 30 50 cm 6 2 Haltijankukka (X Heucherella) on tarhakeijunkukan ja rönsytiarellan risteymä, jonka pitkät kukkavanat nousevat korkealle matalien lehtiruusukkeiden yläpuolelle. Kirjavalehtiset haltijankukkalajikkeet lisätään jakamalla. 20/50 cm 6 8 3 'Spotty Dotty' -himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) kukkii kesäkuussa kirkkaanpunaisin nuokkuvin kukin. Tämän harvinaisuuden talvehtiminen on epävarmaa. 30 40 cm 6 4 'Alba' sinikämmen (Claucidium palmatum) kukkii jo toukokuun puolivälissä. Runsas, latvustontäyteinen kukinta kestää pari viikkoa. Sinikämmen versoo runsaasti tuoreessa maassa ja puolivarjossa. Kasvi talvehtii yleensä hyvin. 50 60 cm 5 5 Isokolmilehti (Trillium grandiflorum) on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosasta, jossa sitä kasvaa villinä. Sekä lehtiä että kukan terälehtiä on kolme. Puolivarjoinen kasvupaikka on tälle kaunottarelle sopivin. 40 50 cm 5 6 6 Lännenkermesmarja (Phytolacca americana) on komea yksittäiskasvina, sillä se kasvaa pensasmaisesti. Kukkaterttuun kehittyvät marjat ovat pitkään koristeelliset, sillä ne muuttuvat limenvihreästä ensin kirkkaanpunaisiksi ja kypsyessään asteittain tumman punavioleteiksi. 80 100 cm 6 32 Kotipuutarha 8/2014 Kotipuutarha 8/2014 33