Kirkkohistorian laitoksella käytössä olevat kirjallisten töiden tekniset ohjeet (2005) Kirjallisuuden oikea merkitsemistapa esimerkein

Kirkkohistorian laitoksella käytössä olevat kirjallisten töiden tekniset ohjeet (2005) Näitä ohjeita noudatetaan kirjallisuuden merkitsemistapojen osalta jo esseeryhmissä, aineseminaareissa ja kandidaatin tutkielmissa. Myös esseeryhmissä käsiteltävät työt varustetaan alaviittein. Painamattomien eli arkistolähteiden ja painettujen lähteiden merkintätavat ym. lisäohjeet koskevat lähinnä tutkielmaseminaareja ja graduja. Copyright dos. Mikko Ketolalla, joka on näissä kysymyksissä laitoksen korkein auktoriteetti. Soveltamisohjeita ja muuta opastusta ei kuitenkaan kysytä häneltä vaan oman esseeryhmän ohjaajalta, gradutuutorilta, graduseminaarin avustajalta tai johtajalta. Kirjallisuuden oikea merkitsemistapa esimerkein Seuraavat merkintätavat ovat käytössä kirkkohistorian laitoksella. Muilla laitoksilla voi olla erilaisia käytäntöjä. Matti Myllykosken Tutkielman tekniset ohjeet -vihkosta voi soveltuvin osin käyttää hyväkseen, mutta näissä ohjeissa esitetyt periaatteet ovat ensisijaiset. Laitoksella vallitsevan käytännön mukaan ulkomaisista julkaisuista ja sellaisista Suomessa julkaistuista teoksista, joista se on nähtävissä, merkitään kustannuspaikka ja kustantaja kaksoispisteellä erotettuina (esim. Helsinki: SKHS), mutta ei enää painopaikkaa. Ellei kustantajaa saa selville, merkitään painopaikka. Mikäli sekään ei selviä, merkitään kirjaimet s.l. (= sine loco = ilman painopaikkaa). Tähän käytäntöön saattaa lähitulevaisuudessa tulla sellainen muutos, että merkitäänkin vain ISBN-numero! Kirjallisuusluettelomerkintä päättyy aina pisteeseen. Viitataan aina ensisijaisesti tutkimuksen tai artikkelin tekijän/tekijöiden mukaan. 1. Normaali itsenäinen teos eli monografia Kirjallisuusluettelossa: Anderson, John 1994 Religion, State and Politics in the Soviet Union and Successor States. Cambridge: University Press. Alaviitteessä: Anderson 1994, 23. JA Robertson, Edwin 1989 Dietrich Bonhoeffer. Elämä ja julistus. Lohja: Karas-Sana. 1

Alaviitteessä: Robertson 1989, 75 77. (Huomaa ajatusviiva sivunumerojen välissä!) 2. Tieteellisessä sarjassa julkaistu a. väitöskirja Lauha, Aila 1990 Suomen kirkon ulkomaansuhteet ja ekumeeninen osallistuminen 1917 1922. SKHST 150. Diss. Helsinki. Helsinki: SKHS. Alaviitteessä: Lauha 1990, 101. (Huomaa ajatusviiva otsikon vuosilukujen välissä!) SKHST = Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia, Diss. = väitöskirja, ja sen jälkeen mainittu paikkakunta tarkoittaa yliopistoa, jossa väitöskirja tarkastettiin. b. normaali monografia Kääriäinen, Kimmo 1993 Atheism and Perestroika. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia B 270. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. Alaviitteessä: Kääriäinen 1993, 71. 3. Artikkeli kokoomateoksessa tai tieteellisessä aikakauskirjassa Heinonen, Reijo 1982 Saksan kirkollisministeriö 1935 1945. TA. Alaviitteessä: Heinonen 1982, 211. (Huomaa ajatusviiva otsikon vuosilukujen välissä!) TA = Teologinen Aikakauskirja Huom! Sekä ennen että jälkeen ajatusviivan tulee yksi tyhjä lyönti! JA Vahros, Igor 1981 Esipappi Avvakum "vanhan uskon" puolustajana ja kirjailijana. Ortodoksia 31. Helsinki: Ortodoksisten pappien liitto ja Helsingin yliopiston ortodoksian tutkimuksen laitos. Alaviitteessä: Vahros 1981, 86. JA 2

Bouchenski, J. M. 1975 Marxism-Leninism and Religion. Religion and Atheism in the USSR and Eastern Europe. London: [kustantaja] Alaviitteessä: Bouchenski 1975, 241. JA Lahtinen, Aarno 1991 Uskontolainsäädännön kehitys. Usko, toivo ja vallankumous. Kristinusko ja kirkot Neuvostoliitossa. Helsinki: Otava. Alaviitteessä: Lahtinen 1991, 66. 4. Toimitettu teos WCE 1982 World Christian Encyclopedia. A comparative study of Churches and religions in the modern world AD 1900 2000. Ed. David B. Barrett. Nairobi & Oxford & New York: Oxford University Press. Alaviitteessä: WCE 1982, 553. Lyhenteen WCE (jonka voi kehitellä itse, jollei jotakin vakiintunutta jo ole) tilalle voi laittaa myös teoksen otsikon kokonaan. Toimittaja lyhennetään suomeksi Toim., englanniksi Ed. ja saksaksi Hg. JA LCW 1989 Lutheran Churches in the World. A handbook. Ed. Theodore Bachmann & Mercia Brenne Bachmann. Minneapolis: Augsburg. Alaviitteessä: LCW 1989, 231. 5. Pro gradu -työ Heiskanen, Jouni 1985 John Wesley ja dissentterit vuoteen 1744. Yleisen kirkkohistorian pro gradu -työ. HYTTK. (HYTTK:n tilalla voi käyttää myös lyhennettä Ht. Molemmat tarkoittavat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjastoa). Alaviitteessä: Heiskanen 1985, 33. 3

6. Kirjalla on useita tekijöitä eikä tiedetä, kuka minkäkin luvun tai artikkelin on tehnyt (esimerkkiteoksessa on myös tekijöiden nimillä kirjoitettuja osia ja silloin viitataan tekijän nimellä, ks. kohta 3.) Kirjallisuusluettelossa: Heikkilä, Tuomas & Lehmijoki-Gardner, Maiju 2002 Keskiajan kirkko. Uskonelämän muotoja läntisessä kristikunnassa. Tietolipas 185. Helsinki: SKS. Alaviitteessä: (SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) Heikkilä & Lehmijoki-Gardner 2002, 350, 387. Internetistä käytettyyn tutkimukseen viittaaminen Jos käytät internetissä julkaistua materiaalia, viittaamisen perusperiaate on sama: tekijä ja vuosiluku muodostavat viitteen, internet-osoite ilmoitetaan kirjallisuusluettelossa. Ellei vuosiluku ilmene, käytetään muuta tietä pääteltävissä olevasta merkintää hakasuluissa [2001] ja ellei tietoa voi päätellä, niin sitten s.a. (= sine anno = ilman paino-/laatimisvuotta) Esimerkki 1. Turun piispat 2001 Turun piispat (n. 1157 1817) sekä Turun ja Suomen arkkipiispat (1817 ). <http://www.evl.fi/arkkipiispa/piispat.htm> Katsottu 25.4.2005. Alaviitteessä: Turun piispat 2001. Esimerkki 2. Chadwick, Owen 1998 Pius XII: the legends and the truth. <http://www.thetablet.co.uk/ cgibin/register.cgi/tablet-00163> Katsottu 6.11.2003. Alaviitteessä: Chadwick 1998. Esimerkki 3. Fisher, Eugene [1997] Bibliographic Update 1993-1999. <http://www.jcrelations.net/en/?id=810> Katsottu 21.7.2004. Alaviitteessä: Fisher [1997]. 4

Arkistolähteiden merkitseminen 1. Peruskaava Peruskaavana: Päätearkisto Arkistonmuodostaja Mahdollinen alempi arkistonmuodostaja Signum Asiakirja Määreet (päiväys, pöytäkirjan pykälä, sivut yms.). Esimerkkejä alaviitteistä 1. Kirje a. esimerkki Kansallisarkiston kokoelmasta Alaviite: KA SLA Eaa 32 Oldham Tarkkaselle 3.12.1919. KA = Päätearkisto (Kansallisarkisto) SLA = Arkistonmuodostajan arkisto (Suomen lähetysseuran arkisto) Eaa 32 = Signum (Lähetysjohtajalle kotimaasta saapuneet kirjeet 1919, sisältää myös ulkomailta saapuneita kirjeitä) Kirjeen lähettäjästä ja vastaanottajasta mainitaan sekä etunimi [Matti] että sukunimi [Tarkkanen], mikäli tutkimuksessa esiintyy useita henkilöitä, joilla on sama sukunimi. b. esimerkki Helsingin yliopiston kirjaston käsikirjoituskokoelmasta Alaviite: HYK Coll. 63.46 Gummerus von zur Mühlenille 20.6.1921. 2. Pöytäkirja HYK = Päätearkisto (Helsingin yliopiston kirjasto) Coll. 63 = Arkistonmuodostajan arkisto (Gummerus Pihkala -suku) Coll. 63.64 = Signum (kansio nro 46 kyseisessä arkistossa) KA SKSKA IV Ca Diasporatoimikunnan ptk. 9.9.1930 3. KA = Päätearkisto (Kansallisarkisto) SKSKA = Arkistonmuodostajan arkisto (Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton arkisto) IV = Alempi arkistonmuodostaja (Diasporatoimikunta) Ca = Signum (Diasporatoimikunnan pöytäkirjat) 3. Muu asiakirja KA SKHSA APA B 130 Pietilän käsikirjoitus "Helsingistä Astoriaan", 22 24. 5

KA = Päätearkisto (Kansallisarkisto) SKHSA = Arkistonmuodostajan arkisto (Suomen kirkkohistoriallisen seuran arkisto) APA = Alempi arkistonmuodostaja (Antti J. Pietilä) B 130 = Signum Edetään isommasta yksiköstä pienempään. Välimerkkejä ei käytetä, vain välilyöntejä, paitsi: 1. jos on kyse asiakirjasta, jonka sivut on numeroitu. Silloin käytetyt sivunumerot erotetaan pilkulla; 2. jos on kyse pöytäkirjan liitteestä. Silloin liite mainitaan pöytäkirjan pykälänumeron jälkeen ja erotetaan pilkulla (ptk. 24.6.1957 2, liite 4.) Alaviite päättyy aina pisteeseen. 2. Kun alaviitteessä mainitaan useammantyyppisiä lähteitä ja kirjallisuutta, järjestys on Arkistolähteet; Painetut lähteet; Sanoma- ja aikakauslehdet; Internet-lähteet; Haastattelut; Kirjallisuus. Esimerkiksi: KA SLA Eac 30 Alho Tarkkaselle 23.7.1931; Suomen lähetysseuran vuosikertomus 1931, 23; Lähetyssanomat 1931, 33; Peltola 1958, 221. tai UKA Urho Kekkosen pvk. 5.5.1978; Uusi Suomi 92/4.5.1978 Juvasta arkkipiispa; Turun piispat 2001; Mikko Juvan haastattelu 4.8.2000; Niiranen 2000, 159. Eri viittauskohteet erotetaan toisistaan puolipisteellä (;) Jos viitteessä mainitaan useampia arkistolähteitä, niiden järjestyksen määrää ensiksi niiden päiväys, toissijaisesti niiden merkittävyys Jos haluaa mainita alaviitteessä viittausten jälkeen jonkin täydentävän tai selventävän tiedon, se tehdään seuraavaan tyyliin: Murtorinne 1975, 34. Murtorinteen mainitsema pastori toimi sodan jälkeen Saksan ulkoministeriön osastonjohtajana. Müllerschmidt 1992, 23. 6

3. Arkistolähteet lähdeluettelossa Edellä mainitut arkistot merkittäisiin luetteloon seuraavalla tavalla: Kansallisarkisto KA Suomen kirkkohistoriallisen seuran arkisto SKHSA Antti J. Pietilän arkisto APA Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton arkisto SKSKA Diasporatoimikunnan arkisto IV Pöytäkirjat Ca Suomen Lähetysseuran arkisto SLA Lähetysjohtajalle kotimaasta saapuneet kirjeet 1919 Eaa 32 HUOM! Yksittäisiä kirjeitä tai muita asiakirjoja ei merkitä lähdeluetteloon Viitteen sekä lähde- ja kirjallisuusluettelon laatimisharjoituksia 1. Helsingin yliopiston kirjaston käsikirjoituskokoelmaan kuuluvat paitsi paljon muuta myös Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen arkiston vanhimmat asiakirjat. Käytät sieltä Frans Hannulan 19.4.1890 kirjoittamaa kirjettä Julius Engströmille. Samasta mapista löydät myös Sanansaattaja-lehden numeron 12 vuodelta 1889 ja huomaat, että siinä pääkirjoituksessa Lähetystyötä Afrikassa käsitellään aihettasi. Laadi nootti, jossa viittaat näiden molempien lisäksi Helsingin yliopistossa 1967 väitelleen Lauri Koskenniemen väitöskirjan Suomen evankelinen liike 1870 1895 sivuille 56 58. Väitöskirja on painettu väitösvuonna Turussa. Lisäksi käytät ja viittaat samassa nootissa vielä Lauri Koskenniemen artikkeliin Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuoden 2002 vuosikirjassa numero 92 Evankelisen herätysliikkeen papisto sivuilla 127 151. Vuosikirja on painettu Vaasassa 2003. Laadi viite. 2. Helsingin yliopistossa on kirkkohistorian laitoksella talletettuna kirkollisen kansanperinteen yleiskysely. Se on järjestetty seurakunnittain. Haastatelluilla henkilöillä on omat numeronsa 1N XXN ja mainittuna myös haastattelun vuosi. Käytät merimaskulaisten vuonna 1973 haastateltujen henkilöiden 2N ja 6N antamia tietoja, edellinen on konekirjoitetun liuskan palstalta 6, jälkimmäinen palstalta 8. Samassa nootissa viittaat turkulaiseen Herättäjä-lehteen, joka ilmestyi 29.5.1914 ja samana päivänä ilmestyneen Kotimaa-lehden pääkirjoitukseen Merkillisiä ilmiöitä sekä Timo Junkkaalan Helsingin yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan Hannulan herätys. Tutkimus Lounais-Suomen lähetysherätyksestä 1894 1914. Sen on kustantanut helsinkiläinen Suomen kirkkohistoriallinen seura, jonka toimitusten sarjassa tutkimus ilmestyi numerona 136. Se painettiin Pieksämäellä Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapainossa vuonna 1986. Laadi viite. 3. Turun maakunta-arkistossa säilytetään Turun tuomiokapitulin arkistoa. Siellä ovat sarjana E VI piispan- ja rovastintarkastuspöytäkirjat. Käytät Kökarin piispatarkastuksen 6.3.1855 pöytäkirjaa, joka on kansiossa 23. Samassa nootissa viittaat myös Paavo Kortekankaan laatimaan osaan Nykymuotoinen tuomiokapituli 1870 1976 Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin vuonna 1976 kustantamaan Turun tuomiokapitulin 700-vuotishistoriaan Turun tuomiokapituli 7

1276 1976. Tutkimuksen muut kirjoittajat ovat Kauko Pirinen Keskiajan ja uskonpuhdistuskauden tuomiokapituli 1276 1604, Simo Heininen Lehtorikapitulista professorikapituliksi 1604 1721, Bill Widen, Isonvihan jälkeinen professorikapituli 1721 1828 ja Kyllikki Tiensuu Nuorempi lehtorikapituli 1828 1870. Teos on painettu Loimaalla vuonna 1976. Käytät Kortekankaan osuuden sivuja 470 ja 471. Laadi viite. Laadi lopuksi yhtenäinen lähde- ja kirjallisuusluettelo kaikista edellä viitteissä käyttämästäsi kirjallisesta materiaalista. Ratkaisut, viitteet 1 HYK Coll. 403 JE Hannula Engströmille 19.4.1890; Sanansaattaja 12/1889 Lähetystyötä Afrikassa (pk); Koskenniemi 1967, 56 58; Koskenniemi 2003, 127 151. 2 HYKHL Kirkollisen kansanperinteen yleiskysely Merimasku 1973 2N, p. 6, 6N, p. 8; Herättäjä 29.5.1914; Kotimaa 29.5.1914 Merkillisiä ilmiöitä (pk); Junkkaala 1986. 3 TMA TTA E VI 23 Piispantark. ptk. Kökar 6.3.1855; Kortekangas 1976, 470 471. 4 Vallaton 1889. [tai: Vallaton 1889, 2.] Ratkaisut, lähde- ja kirjallisuusluettelo Painamattomat lähteet Turun maakunta-arkisto Turun tuomiokapitulin arkisto Piispantarkastuspöytäkirjat TMA TTA E VI Helsingin yliopiston kirjasto HYK Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen arkisto Coll. 403 Julius Engströmin kokoelma JE Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitos Kirkollisen kansanperinteen yleiskysely HYKHL Painetut lähteet Vallaton, Ville 1889 Muka lähetystyötä Afrikassa? Ss 12. [tai mielellään vielä lehden päivämäärä, jos se tiedossa, esim. 13.5.1889] Huomaa, että aina, kun tiedetään tekijä, viitataan hänen nimellään. Lehdestä merkitään silloin numero tai vielä mieluummin päivämäärä, jos se on tiedossa tai sitten vaikka molemmat (sekä 8

numero että päivämäärä). Sen sijaan nootissa ei suppeita lehtiä käytettäessä useinkaan ole tarpeen sivunumero nykyiset Hesarit kyllä sen edellyttäisivät. Sanoma- ja aikakauslehdet Hjä Herättäjä 1914 Km Kotimaa 1914 Ss Sanansaattaja 1889 Kirjallisuus Junkkaala, Timo 1986 Hannulan herätys. Tutkimus Lounais-Suomen lähetysherätyksestä 1894 1914. SKHST 136. Diss. Helsinki. Helsinki: SKHS. Kortekangas, Paavo 1976 Nykymuotoinen tuomiokapituli 1870 1976. Turun tuomiokapituli 1276 1976. Turku: Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli. Koskenniemi, Lauri 1967 Suomen evankelinen liike 1870 1895. Diss. Helsinki. Helsinki: SLEY. 2003 Evankelisen herätysliikkeen papisto. SKHSV 92. Helsinki: SKHS. Painettujen kirkollisten pöytäkirjojen merkintäohjeita Seuraavassa on esitelty piispainkokousten, hiippakuntakokousten ja pappienkokousten painettujen pöytäkirjojen merkintä sekä lähdeluetteloon että alaviitteeseen. On muistettava, että pöytäkirjojen painovuotta ei merkitä tunnusvuodeksi, vaan se merkitään vain painopaikan jälkeen. Tunnusvuoden kohdalle merkitään se vuosi, jolloin kokous on pidetty. Sama koskee merkintää alaviitteeseen. Kirkolliskokous Merkintä lähdeluetteloon: Kirk.kok. ptk. 1928 Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon kymmenennen Yleisen Kirkolliskokouksen Pöytäkirjat ja Pöytäkirjain liitteet. Turku 1929. Alaviitteessä: Kirk.kok. ptk. 1928, 76. 9

Piispainkokous Merkintä lähdeluetteloon: Piispainkok. ptk. 1947 Piispainkokouksen pöytäkirja 9 10.12. 1947. Turku 1949. Alaviitteessä: Piispainkok. ptk. 1947, 11. Hiippakuntakokous Merkintä lähdeluetteloon: Turun hpk.kok. ptk. 1953 Turussa huhtikuun 15 16. päivinä 1953 pidetyn Turun arkkihiippakunnan I lakimääräisen hiippakuntakokouksen pöytäkirja sekä liitteet. Turku 1953. Alaviitteessä: Turun hpk.kok. ptk. 1953, 23. Jos viitataan pöytäkirjan liitteisiin: Turun hpk.kok. ptk. 1953 liitteet, 4. Pappeinkokous Merkintä lähdeluetteloon: Lapuan hpk. ppk. ptk. 1957 Pöytäkirja Lapuan hiippakunnan papiston ensimmäisestä lakimääräisestä pappeinkokouksesta Lapualla lokakuun 15 17 p:nä 1957 ynnä liitteet. Vaasa 1958. Alaviitteessä: Lapuan hpk. ppk. ptk. 1957, 21. Jos viitataan liitteisiin: Lapuan hpk. ppk. ptk. 1957 liitteet, 37. 10

Internet-lähteen merkitseminen BCEIA 1999 Bishop s Committee on Ecumenical and Interreligious Affairs. Catholic Teaching on the Shoah: Implementing the Holy See s We Remember. <http://www.bc.edu/research/cjl/metaelements/ texts/documents/catholic/nccb_shoah_teaching.htm> Katsottu 25.9.2004. Alaviitteessä: BCEIA 1999. CRRJ s.a. Commission for Religious Relations With the Jews. <http://www.vatican.va/roman_curia/pontifical_councils/chrstuni/ relations-jews-docs/rc_pc_chrstuni_doc_19740101_commissionjews_en.html> Katsottu 27.8.2004. Alaviitteessä: CRRJ s.a. Tavallisen pro gradun rakenne Keksitty aihe: Kirkon yhteiskunnallisesta asemasta käyty keskustelu 1957 1969 Viitteellinen esimerkkijäsennys eli dispositio: I Johdantoluku Voi olla nimeltään yksinkertaisesti Johdanto. Sisältää mieluiten 2 3 alalukua, esimerkiksi seuraavaan tapaan: 1. Tutkimustehtävä Tämä luku käsittää tehtävänasettelun, siitä johtuvien tutkimuskysymysten hahmotuksen, ajallisen rajauksen ja muiden rajausten perustelut, tärkeimpien lähteiden ja aihetta koskevien aiempien tutkimusten esittelyn sekä käytettyjen erityiskäsitteiden selitykset. 2. Tausta Tässä selvitetään lukijalle tarpeellinen taustatieto tutkittavasta ilmiöstä, henkilöstä, asiasta jne. Otsikko laaditaan sisällön mukaan dynaamisesti. Keksitystä aiheesta esim. seuraavia asioita: 11

2.1. Kirkon yhteiskunnallisen aseman kehittyminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, 2.2. Keskustelu kirkon sisällä kirkon yhteiskunnallisesta asemasta 1950-luvun alkupuolella Huom! Johdantoon ei tarvita erikseen alalukua lähteiden ja kirjallisuuden esittelyä varten. Johdannossa ei käsitellä varsinaiseen tutkimusaikaan liittyviä asioita tai tapahtumia, ainoastaan siihen johtanutta kehitystä. Johdannossa ei yleensä vielä käytetä lähteitä, mutta se dokumentoidaan normaaliin tapaan tutkimuskirjallisuudella eli varustetaan viittein, vaikkei LÄHTEISIIN vielä viitatakaan. Johdannon enimmäispituus on noin viidesosa koko työn sivumäärästä, useimmiten riittää vähemmänkin. II Ensimmäinen pääluku Otsikoi niin, että se kuvastaa ajanjakson keskeisiä kehityslinjoja. Jos, niin kuin luontevaa on, pääluvussa on alalukuja, niin niitä on vähintään kaksi. HUOM! Älä laadi päälukujen alkuun mitään johdantokappaleita ns. kivijalkoja, vaan lähde liikkeelle heti ensimmäisestä alaluvusta. Aloita aina uudessa pääluvussa alaviitenumerointi alusta. III Toinen pääluku Otsikoi tässäkin niin, että se kuvastaa ajanjakson keskeisiä kehityslinjoja. Jos alalukuja, niin vähintään kaksi. Alalukujen alalukuja ei yleensä tarvita. Muista, että kappalejakokin on keksitty! Kahden kappaleen tai yhden sivun alaluku tai alaluvun alaluku on liian suppea. IV Kolmas pääluku Otsikointiohje kuten edellä. Vähintään kaksi alalukua. Huom! Päälukujen määrä voi olla suurempi kuin kolme, mutta yleensä niitä ei kuitenkaan kannata tehdä viittä enempää. Alaluvut eivät saa olla liian lyhyitä. Minimi on alalukujen määrästä riippuen 3 7 sivua. Pyri luomaan ytimekkäitä otsikoita, joista lukija näkee heti, mikä on luvun pääasia. Otsikkoihin siis dynamiikkaa, living message. V Tutkimustulokset Tässä luvussa kokoat omat havaintosi ja matkan varrella tekemäsi analyysit yhteen, vastaat tehtävänasettelun kysymyksiin ja luot kokonaiskuvan kehityksestä, muutoksesta tms. Tämä luku on johtopäätösten tekemistä varten, ei sitä varten, että sanottaisiin yksityiskohtia myöten, vaikka lyhennettynäkin, uudelleen se, mitä edellä tekstissä on esitetty. Uusia asioita ei enää tuoda esiin. Johtopäätökset esitellään eri sanoin. Tutkimustulosten laadintaan kannattaa keskittyä 12

kunnolla. Tämä luku näet paljastaa, mitä olet saanut aikaan! Käsittelemisesi asioiden uusi ryhmittely tässä luvussa voi paljastaa uusia näkökulmia tutkimustuloksiisi. Tutkimustulokset-luvussa et enää käytä viitteitä! Uusia asioitahan siellä ei mainita. VI Liitteet (kartat, taulukot, luettelot, yksittäiset asiakirjat jne.) VII Lyhenteet (aakkosellinen luettelo) VIII Lähteet ja kirjallisuus 1. Painamattomat lähteet 2. Painetut lähteet 3. Sanoma- ja aikakauslehdet 4. Internet-lähteet 5. Haastattelut 6. Kirjallisuus IX Henkilöhakemisto kannattaa tehdä, jos gradussa esiintyy laaja henkilökaarti. Mainitse henkilöistä heidän elinvuotensa ja asemansa tai tehtävänsä tutkimuksessa käsiteltynä aikana. Pro gradu -tutkielma ja kypsyysnäyte Pääaineen tutkielmaseminaari ja pro gradu -tutkielma Teologian maisterin tutkintoa varten pääaineessa laaditaan pro gradu -tutkielma, jonka tulee osoittaa perehtyneisyyttä tieteelliseen ajatteluun, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa, tutkielman aihepiirin tuntemusta sekä kykyä tieteelliseen viestintään. Pro gradu -tutkielman tekeminen aloitetaan pääaineen seminaarissa, johon opiskelija osallistuu yleensä neljäntenä opiskeluvuotenaan. Työn aihe liittyy useimmiten seminaarin yhteiseen aihepiiriin, mutta opiskelija voi tehdä gradun myös itse esittämästään teemasta. Professorin asiana on arvioida, onko siitä mahdollista kirjoittaa gradutasoinen työ. Aiheesta sovitaan joka tapauksessa seminaarin pitäjän kanssa. Tiedekunnan kirjastossa on kortisto tekeillä olevista ja valmistuneista opinnäytetöistä. Opiskelija valmistautuu seminaarityöskentelyyn osallistumalla aktiivisesti metodiopetukseen ja tutustumalla suositeltuun kirjallisuuteen aine- ja pääaineopinnoissaan. Metodikurssi on pakollinen kaikille seminaariin tuleville. Seminaari on tarkoitettu jo varsinaisen aiheen käsittelyyn ja syventämiseen sekä tutkimuksen tulosten esittämiseen ja arvioimiseen yhdessä toisten opiskelijoiden kanssa. Vaikka eri seminaarien tavoitteet ja työskentelytavat poikkeavat toisistaan, kaikkien seminaarien tarkoituksena on auttaa opiskelijaa tekemään tutkielmansa mahdollisimman hyvin. Opiskelija voi puolestaan vaikuttaa siihen, että seminaarista saatava hyöty lopullisen työn kannalta on mahdollisimman suuri, varaamalla siihen riittävästi aikaa. Esimerkiksi soveltavia opintoja tai opetusharjoittelua ei tulisi sijoittaa samaan ajankohtaan. Lisätietoja seminaareista ja tutkielman laatimisesta saa kunkin aineen professorilta ja assistentilta, jotka myös antavat henkilökohtaista ohjausta vastaanotoillaan. Opiskelija voi pääaineen professorin suostumuksella kirjoittaa tutkielman muulla kuin suomen tai ruotsin 13

kielellä. Opiskelijan oikeudesta kirjoittaa tutkielma vieraalla kielellä päättää dekaani. Vapaamuotoinen hakemus tulee jättää tiedekunnan opintoasiainpäällikölle hyvissä ajoin ennen tutkielman jättämistä. Tutkielmaan liittyvä kirjallinen kypsyysnäyte kirjoitetaan kuitenkin äidinkielellä. Kirkkohistorian laitoksella graduseminaarien työskentelyä on tehostettu siten, että tutkielman aiheet annetaan opiskelijoille heti seminaariin ilmoittautumisen jälkeen. Tällöin metodikurssin harjoitustyön materiaaliksi voidaan ottaa lähteitä gradun aihepiiristä. Kukin seminaarin osanottaja laatii jo ensimmäiseen tapaamiseen aiheestaan yhden liuskan mittaisen ideapaperin. Siinä hän kertoo työnsä aiheen, sen alustavan otsikon, muutaman keskeisen tutkimuskysymyksen ja tärkeimmät lähteet sekä sen, millaista teemaansa liittyvää kirjallisuutta on jo mahdollisesti löytänyt. Itse seminaarityöskentely alkaa sitten tutkimussuunnitelman laatimisesta. Gradutuutorointi Kirkkohistorian laitos on jo monena vuonna tarjonnut pääaineopiskelijoilleen mahdollisuuden omaan gradutuutoriin. Gradutuutori on tutkielmaseminaarin käynyt pääaineopiskelija tai jatko-opiskelija, jonka tehtävänä on tukea pääaineopiskelijoita erityisesti seminaarin ja gradunteon alkuvaiheessa. Tuutori on mahdollisuuksiensa mukaan paikalla jo alustavan ideapaperin käsittelyssä. Tuutori * pohtii kanssasi kirjoitustottumuksiasi sekä kirjoittamiseen liittyviä vahvuuksia ja esteitä * antaa työskentelytapoihin liittyviä vinkkejä * jakaa kokemuksiaan seminaarin työskentelytavoista ja esitelmien laatimisesta * auttaa alkuvaiheen käytännön ongelmissa, kuten kirjallisuuden etsimisessä, kirjastojen ja arkistojen käytössä sekä esitystekniikassa * lukee tekstiäsi ja antaa palautetta * osallistuu kolmeen seminaari-istuntoon (myös keväällä idealiuskan esittelyistuntoon) "apukorvina" eli kirjaa saamaasi palautetta * käy palautteen kanssasi läpi seminaari-istuntojen jälkeen * asettaa välitavoitteita ja kannustaa sinua eteenpäin. Kun tuutorointi päättyy, tuutori laatii siitä noin liuskan mittaisen kirjallisen raportin, jonka myös tuutoroitava allekirjoittaa. Raportti palautetaan seminaaria pitävälle professorille. Raportista tulee käydä ilmi ainakin * tapaamisten päivämäärät * tapaamisten kesto * paikka (kirjasto, arkisto, muu, mikä?) * mitä asioita käsitelty 14

Tutkimussuunnitelman laatiminen Ensimmäinen esitelmäsi seminaarissa on oman aiheesi tutkimussuunnitelma. On tärkeää valmistaa se hyvin; huolimattoman ja pinnallisen tutkimussuunnitelman esittämisellä on yleensä sama vaikutus kuin merikartan jättämisellä kotiin purjehtimaan lähtiessä: kohta ollaan karilla. Joka tapauksessa matkaan tulee turhia mutkia. Sen sijaan hyvin valmisteltu ja harkittu tutkimussuunnitelma on usein merkki siitä, että gradun valmistuminen ei tule pitkittymään. Tutkimussuunnitelman tulee sisältää seuraavat alaluvut, vaikkakaan ei välttämättä tässä esitetyssä järjestyksessä eikä mainituilla otsikoilla. Katso mallia vaikkapa valmistuneista hyvätasoisista graduista ja kysy gradutuutoriltasi neuvoja! Tutkimustehtävä Tutkimuskysymysten muotoilu on tutkimussuunnitelman tärkein osa. Siinä on yritettävä muotoilla se pääkysymys (tai pääkysymykset), jonka selvittämiseen gradu tähtää. Pääkysymyksen lisäksi voi olla useita sivukysymyksiä. Tekijälle tulisi olla selvää, mitkä ovat pääkysymyksiä, mitkä sivukysymyksiä. On perusteltava sitä, miksi näiden kysymysten selvittäminen on kiinnostavaa ja tärkeää. On pohdittava myös aiheen ajallista rajaamista. Historiallisessa tutkimuksessa ajallinen rajaus on tärkeä ja liittyy läheisesti tutkimuskysymysten muotoiluun. Se antaa tutkimukselle selkärangan. On helpompi kirjoittaa, kun tietää mistä alkaa ja mihin lopettaa. Historiallinen tausta Tutkimussuunnitelmaa kirjoitettaessa oman aiheen historiallisen taustan hahmottelemiseen ei pidä uhrata liikaa aikaa ja sivuja. Sen tarkoitus on aiemman tutkimuksen avulla johdattaa lukija napakasti tutkimusaiheeseen. On kuitenkin varottava, ettei aloita liian kaukaa. Jos on kyse 1900- luvun Suomen kirkkohistoriasta, liikkeelle ei lähdetä kristinuskon tulosta Suomeen! Muista kuitenkin, että omaa aihetta on vaikea ymmärtää, jos ei tiedä sen taustoja. Siksi on tärkeää olla hyvin perillä edeltäneestä kehityksestä, vaikka sitä ei laajasti esitelmään sisällyttäisikään. Tässä niin kuin itse gradussakin lopullisessa muodossa lukija pääsee ihastelemaan vain veden pinnan yllä kimaltelevaa jäävuoden huippua. Itse gradun johdantolukuun tuleva historiallista taustaa käsittelevä osuus on perusteellisempi kuin tutkimussuunnitelmassa esittämäsi historiallinen "katsaus". Kaiken kaikkiaan itse tutkielman johdantoluku ajatellaan ensin mutta kirjoitetaan viimeisenä. Lähteet Selosta tiedossa olevien tärkeimpien lähteittesi luonne, laajuus, kattavuus, sijainti jne. Ovatko lähteet kirjeitä, virallisia asiakirjoja, lehtiä vai jotain muuta? Millaiseen tärkeysjärjestykseen eri lähde-ryhmät voi asettaa? Voiko tiedossa olevien lähteiden avulla vastata tutkimuskysymykseen/kysymyksiin? Voisiko lähteitä löytyä vielä jostakin muualta? Millaisia lähdekriittisiä ongelmia voi tulla? Luettele mainitsemasi lähteet myös tutkimussuunnitelmasi lähde- ja kirjallisuusluettelossa. 15

Aiempi tutkimus Esittele ne tutkimukset, jotka jollakin olennaisella tavalla liittyvät omaan aiheeseesi. Kerro, miten ne ovat sivunneet sitä, miksi ne on otettava huomioon omassa tutkimuksessasi, millaisia selvittämättömiä kysymyksiä tai epäilyttäviä väitteitä niihin kenties on jäänyt. Mainitse myös se, mitkä ovat perusteoksia ajan yleistä poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta selvitettäessä. Viittaa näihin teoksiin opetetulla tavalla. Jos viittaat johonkin kirjaan kokonaisuutena tee se alaviitteessä esimerkiksi näin: Lauha 1990. Muista lisätä mainitsemasi tutkimukset myös tutkimussuunnitelman kirjallisuusluetteloon. Dispositio Tutkimussuunnitelmasta alkaen jokaisen esitelmäsi liitteenä on oltava kulloinkin voimassa oleva dispositio. Alussa se harvoin on paljon muuta kuin ylimalkainen hahmotelma pääluvuista, ja seminaarin kuluessa se voi muuttua hyvinkin paljon. Tutkimuksen otsikkokaan harvoin on enää keväällä aivan samalla tavalla muotoiltu kuin syksyllä seminaaria aloitettaessa. Graduntekijälle on vain hyötyä siitä, että dispositiota tarkistetaan jokaisen esitelmän yhteydessä. Siksi sen laatimiseen kannattaa uhrata joka kerta aikaa ja vaivaa. Disposition perusteella sovitaan tavallisesti myös seuraavan esitelmän aihe. Lähde- ja kirjallisuusluettelo Tutkimussuunnitelma sisältää täysin normaalin lähde- ja kirjallisuusluettelon. Siinä luettelet ensinnäkin kaikki ne arkisto- ja painetut lähteet sekä sanoma- ja aikakauslehdet, joista tiedät tai oletat löytyvän materiaalia tutkimukseesi, sekä ne tutkimukset, jotka olet maininnut esitellessäsi aiempaa tutkimusta ja tietenkin kaiken muun sellaisen, johon olet esitelmässäsi viitannut. Sen lisäksi kirjallisuusluettelossa voi olla sellaisia tutkimuksia, joita et ole vielä ehtinyt silmäillä, mutta joiden oletat olevan hyödyllisiä tutkimuksesi kannalta. Lähde- ja kirjallisuusluetteloa kannattaa päivittää koko seminaarin ajan. Se on syytä tallentaa omana tiedostonaan. Gradun valmistumisvaiheessa on sitten enää tarpeen tulostaa valmis ja seminaarikäsittelyissä mahdollisimman oikeaan muotoon saatu luettelo! Minkä hyvin teet, sen hyvin edestäsi löydät. Tutkimussuunnitelman sisällysluettelo (otsikoidaan lyhyesti Sisällys) voi näyttää siten vaikkapa seuraavalta: Sisällys Tutkimussuunnitelma aiheesta XX vuosina 1903 1910 1. Tutkimustehtävä 2. XX ennen vuotta 1903 3. Tutkimuksen lähdepohja 16

4. Keskeinen aiheeseen liittyvä kirjallisuus 5. Dispositio 6. Lähteet ja kirjallisuus Tutkimussuunnitelman opponointi Kirkkohistorian laitoksen esseeryhmissä ja seminaareissa noudatetaan vertaispalautteelle runsaasti tilaa antavaa järjestelyä. Kukin osanottaja antaa vuorollaan palautetta jokaisesta työstä: etsii siitä pari kolme vahvaa ja hyvää asiaa sekä esittää kysymyksiä kohdista, jotka hänen mielestään edellyttäisivät lisäselvitystä tai korjaamista. Tutkimussuunnitelmaa käsiteltäessä keskitytään ennen kaikkea tutkimuskysymysten perusteiden ja disposition toimivuuden kyselemiseen. Vihjeet uusista lähteistä ja kirjallisuudesta ovat hyvin tervetulleita. Huomiota pitää kiinnittää myös viitteiden sekä lähde- ja kirjallisuusluettelon merkintöjen oikeellisuuteen. Jos aikaa jää, voidaan puuttua vielä tyyli- ja kieliseikkoihin. Jokaiselle työlle on määrätty myös oma opponentti, joka antaa palautteensa viimeiseksi. Seminaarivuoden aikana kukin osanottaja laatii tutkimussuunnitelman lisäksi 3 4 esitelmää, mahdollisesti enemmänkin, jos seminaari on pieni. Jokainen toimii myös opponenttina yhtä monta kertaa. Seminaarivuosi voi koostua viikoittaisista istunnoista tai/ja keskitetyistä seminaareista, joita on pidetty leirikeskuksissa, laivalla tai tiedekunnassa. Viimeksi mainituissa käsitellään 5 6 esitelmää suurin piirtein vuorokauden aikana. Ulkomailla olevan lähdeaineiston keräämistä varten voi hakea tiedekunnalta apurahaa. Gradun valmistuminen Gradu kannattaa tehdä valmiiksi mahdollisimman pian seminaarivuoden jälkeen. On täysin mahdollista ja siitä on runsaasti näyttöä että gradu valmistuu jo saman vuoden aikana, mikä on jopa suositeltavaa. Tekstiä voi luettaa ohjaajilla seminaarivuoden jälkeenkin, mieluiten vähintään 20 30 sivua kerralla. Laitos edistää viivästyneiden gradujen valmistumista erityisillä intensiivikursseilla. Niistä ilmoitetaan opinto-oppaassa. Gradut jätetään tarkastettavaksi tiettyinä gradunjättöpäivinä, jotka niin ikään mainitaan opinto-oppaassa. Tiedekunnan määräämät tutkielman tekniset ohjeet Pro gradu -tutkielma jätetään tiedekuntaan tarkistettavaksi kahtena kappaleena, joista toinen tarkastuksen jälkeen palautetaan tekijälle ja toinen talletetaan tiedekunnan kirjastoon. Kirjaston kappale on sidottava koviin kansiin. Tutkielman ulkoasusta tiedekunta on antanut ohjeet: 17

Opinnäytetyöt jätetään tiedekunnalle kaksipuolisesti tulostettuina. Opinnäytetöissä käytetään seuraavia marginaaleja: ylä-, ala-, vasen- ja oikea reuna 2 cm, lisäksi sidontareunusta varten 3 cm. Sidontaa varten jää tällöin tilaa parittomilla sivuilla vasemmalle ja parillisilla sivuilla oikealle yhteensä 5 cm. Tekstin merkkilajina käytetään fonttia Times New Roman tai Times, pistekokoa 12 ja rivinväliä 1,5. Alaviitteiden merkkilajin on oltava sama kuin leipätekstin, pistekokona 10 ja rivinvälinä 1. Uusi kappale aloitetaan alkusisennyksellä. Kappaleiden väliin ei tule rivinväliä. Oikean reunan tasausta käytettäessä teksti on tavutettava. Leipätekstissä pitkähköt suorat lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan pistekoolla 10, rivinväli on 1. Sisennettäessä ei käytetä lainausmerkkejä eikä kursivointia osoittamaan lainausta, joka käy jo ilmi sisennyksestä ja fonttikoosta. Otsikot tehdään leipätekstin asetuksia tai otsikkotyylejä käyttäen. Tutkielman nimiölehdelle merkitään työn otsikko, oppiaine ja työn laatu (esim. Uuden testamentin eksegetiikan pro gradu -tutkielma), aika (esim. Toukokuu 2004) ja tekijä. Näiden ohjeiden mukaisia sivupohjia voi ladata tiedekunnan nettisivulta kohdasta lomake. Pro gradu -tutkielmaan sidotaan liuskan mittainen tiivistelmälomake välittömästi nimiölehden jälkeen. Se laaditaan erikseen annettujen ohjeiden mukaisesti. Lomakkeita ja ohjeita saa tiede-kunnan opintotoimistosta tai yliopiston lomakepalvelusta. Tiivistelmän asiasanoina käytetään yleisen suomalaisen asiasanaston (YSA) tai Teologisen tiedekunnan kirjaston asiasanastojen termejä. Pro gradu -tutkielman ohjeellinen pituus on 60 100 sivua. Tutkielman tarkastettavaksi jättäminen Pro gradu -tutkielma jätetään tarkastamista varten tiedekunnan opintotoimistoon kahtena sidottuna kappaleena. Tutkielman jättämisen yhteydessä ilmoittaudutaan kirjalliseen kypsyyskokeeseen. Dekaani määrää tutkielmalle päätarkastajan ja sivutarkastajan. Kirjallinen kypsyysnäyte Tiedekunnassa maisterin tutkintoa suorittavan on kirjoitettava kirjallinen kypsyysnäyte, joka liittyy pro gradu -tutkielmaan. Jos opiskelija on antanut kypsyysnäytteen teologian kandidaatin tutkintoa varten, häneltä ei vaadita uutta kypsyysnäytettä samalla kielellä suoritettavaa maisterin tutkintoa varten. Kypsyysnäytteet kirjoitetaan tiedekuntatenttien yhteydessä. Kypsyysnäytteessä kirjoitat aineen jostakin tutkielmaasi liittyvästä aiheesta. Saat valita kolmesta tutkielman päätarkastajan antamasta otsikosta. Koska tämä koe on myös äidinkielen koe, on kirjoituksen kieliasuun syytä kiinnittää erityistä huomiota. Kirjoituksen on oltava myös riittävän pitkä (3 4 konseptipaperin sivua). Kypsyysnäytteen tarkastavat tutkielman päätarkastaja ja 18

asian-omaisen kielen opettaja. Muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä kirjoitetun kypsyysnäytteen tarkastaa päätarkastaja ja tiedekunnan valitsema asianomaisen kielen opettaja. Näyte arvostellaan hyväksytyksi tai hylätyksi. Pro gradu -tutkielman arvostelu Tiedekuntaneuvosto päättää tutkielman hyväksymisestä ja arvosanasta kokouksessaan. Ehdotuksen arvosanasta tekevät tutkielman tarkastajat. Päätarkastaja antaa tutkielmasta kirjallisen lausunnon. Tutkielman arvostelussa käytettävät arvosanat ovat laudatur, eximia cum laude approbatur, magna cum laude approbatur, cum laude approbatur, non sine laude approbatur, lubenter approbatur ja approbatur. Tutkielman tekijä saa tietää arvosanaehdotuksen tiedekunnan opintotoimistosta tiedekuntaneuvoston kokousta edeltävänä keskiviikkona. Hän voi esittää arvostelusta kirjallisen huomautuksen, joka on toimitettava tiedekunnan kansliaan ennen edellä mainittua tiedekuntaneuvoston kokousta. Tiedekuntaneuvosto päättää, antaako huomautus aihetta lisätarkastajien valintaan tai muihin toimenpiteisiin. Opiskelija voi hakea oikaisua tiedekuntaneuvoston antamaan päätökseen oikeusturva-lautakunnalta. Tarkemmat tiedot ovat opinto-oppaan liitteenä olevassa johtosäännössä. Graduseminaarilaisen kymmenen käskyä (Päivi Salmesvuori & Mikko Ketola & Tapani Hietaniemi) 1. Tämä on tärkein seminaarisi. Älä käy muissa seminaareissa samanaikaisesti! 2. Älä turhaan lausu liian kärkevää kritiikkiä respondentista, jota opponoit! 3. Muista pyhittää seminaarivuosi! 4. Kunnioita seminaarinjohtajaasi, jotta menestyisit ja pitkälle pääsisit yliopistolla! 5. Älä tapa keskustelua! 6. Älä houraile (Mitä se on: "turhaa jaarittelua")! 7. Älä varasta toisten ajatuksia ainakaan ilman viitteitä! 8. Älä lausu epärehellistä kritiikkiä seminaaritoveristasi! 9. Älä omi itsellesi muiden lähdeaineistoa! 10. Älä omi itsellesi muiden aiheita, tekstejä eikä muutakaan, mikä kuuluu heidän omaan työhönsä! 19

Oikeinkirjoitusohjeet, mm. pilkkusäännöt on graduntekijän myös hallittava. Jos olet epävarma omasta taidostasi, käy katsomassa esimerkiksi kielitoimiston nettisivuilta: http://www.kotus.fi/huolto/kielitoimisto/ Gradusi voit lopuksi antaa kielen osalta kommentoitavaksi myös jollekulle suomen kieltä opiskelevalle ystävällesi tai muulle kielenhuoltoa osaavalle. Liitteenä kaksi esimerkiksi kelpaavaa gradujäsennystä. Toinen on jo valmiista gradusta, toinen tekeillä olevasta ja paikka paikoin vielä lopulliseen asuunsa muotoutuvasta työstä. Jäsennyksiä ei ole tarkoitus apinoida, mutta niistä voi ottaa oppia ja saada ideoita omaansa. Outi Uusimäki, Pohjois-Irlannin tulevaisuudennäkymät The Tablet -lehdessä vuosina 1972 1975. Yleisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielma 2005. 89 s. SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO. 1 1.1. Tutkimustehtävä. 1 1.2. Poliittinen ja uskonnollinen kahtiajako Pohjois-Irlannissa 5 1.3. The Tablet -lehden luonne 8 2. VÄKIVALTA JA TOIVEET PAREMMASTA KESKIPISTEESSÄ VUONNA 1972. 11 2.1. Poliittiset muutosvaatimukset kasvavat väkivallan keskellä 11 2.1.1. Bloody Sunday terävöittää mielipiteitä. 11 2.1.2. Yhtenäinen Irlanti unelma vai todellinen tulevaisuus?.. 13 2.1.3. Kirkollinen auktoriteetti valjastetaan tukemaan poliittista linjaa.. 17 2.1.4. Vallanvaihdos pehmentää äänenpainoja... 21 2.1.5. Katolisen väestön ja kirkon johtajien vastuu väkivallan tuomitsemisessa 23 2.2. Varovaiset toiveet paremmasta tulevaisuudesta heräävät 25 2.2.1. Ison-Britannian hallitusta kiitetään ja neuvotaan.. 25 2.2.2. Pohjois-Irlannin tulevaisuus puhuttaa Irlannin tasavallassa.. 29 2.2.3. Tulevaisuuden suunnitelmat miellyttävät Norman St. John-Stevasia... 32 20

3. UUSI POLIITTINEN MALLI HALLITSEE VUODEN 1973 KESKUSTELUA. 34 3.1. Vuosi alkaa odottavissa tunnelmissa 34 3.2. Ison-Britannian hallituksen suunnitelmat saavat positiivisen vastaanoton.. 36 3.3. Kirkkojen välinen yhteistyö tiivistyy merkittävästi. 42 4. UMPIKUJAN TUNTUA VUOSINA 1974 1975.. 46 4.1. Poliittinen epäonnistuminen synkentää tulevaisuudennäkymiä vuonna 1974. 46 4.1.1. Kirkkojen yhteistyö- ja vastuukysymykset virittävät rauhallista keskustelua.. 46 4.1.2. Sunningdalen sopimus siirtää painopisteen protestantteihin 49 4.1.3. Katolisen kirkon suhde nälkälakkoon jakaa mielipiteitä lehden sisällä 53 4.2. Tietä ulos umpikujasta etsitään päätoimittajan johdolla.. 57 4.2.1. Vielä yksi mahdollisuus... 57 4.2.2. Päätoimittaja Burns vaatii ihmisoikeuksia ja tasapuolisuutta. 59 4.3. Katolisen hierarkian toiminta herättää vastalauseita vuonna 1975 62 4.3.1. Erikoisnumero analysoi irlantilaisten omaa vastuuta tulevaisuudestaan. 62 4.3.2. Tapaus Wilson synnyttää kritiikkiä kirkon autoritaarisuutta vastaan.. 64 4.3.3. Piispojen lausunnot opetuksesta ja moraalikysymyksistä kyseenalaistetaan.. 66 4.3.4. Päätoimittaja vaatii poliitikoilta ja kirkonmiehiltä uutta ilmettä. 71 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 75 LIITTEET 81 LYHENTEET..83 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS.83 HENKILÖHAKEMISTO 89 21

(Jaakko Antila) Me emme ole kirkkoa politisoimassa Keskustapuolue ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous vuosina 1970 1977 1. Johdanto 1.1. Tutkimustehtävä 1.2. Maalaisliitto-Keskustapuolue ja kirkolliskokous ennen vuotta 1970 2. Keskustapuolueen kiinnostuminen 1970 1973 2.1. Ensimmäiset etsikkoajat: maalisvaalien tappiosta seurakuntavaalien voittotunnelmiin 2.2. Vuoden 1971 ylimääräinen kirkolliskokous lähenee täyttyykö kokoussalin keskirivi? 2.3. Kansanvallan asialla ylimääräisessä kirkolliskokouksessa 2.4. Regimenttien rajalla kohti vuoden 1973 kirkolliskokousta 2.5. Väyrysen lista ja keskustan ääni 3. Suunnitelmat käytäntöön uusimuotoisessa kirkolliskokouksessa 1974 1977 3.1. Keskusta vaalikokouksen myöhäisheränneet? 3.2. Syntyykö keskustalainen edustajaryhmä? 3.3. Vaalitaistelujen keskellä kesästä jouluun 1974 3.4. Arkisen aherruksen vuosi 3.5. Naispappeuskeskustelun varjossa 1976 3.6. Kohti vaaleja ja hengen kevättä 4. Tutkimustulokset Liitteet Lyhenteet Lähteet ja kirjallisuus Henkilöhakemisto 22