Sonja Kärkkäinen Marsu (Cavia aperea porcellus) Eläntenhoitajien ammattiopisto
Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 HISTORIA... 2 3 HOITO... 3 4 ERITYISHOITO... 6 5 ERITYISPIIRTEITÄ... 9 6 HUOMIOITAVIA ASIOITA... 10 7 YHTEENVETO... 11 LÄHTEET... 12
1 Johdanto Marsu on hyvin suosittu lemmikkieläin nykyään eri puolilla maailmaa. Se on peräisin Etelä- Amerikasta ja luokitellaan kuuluvaksi Caviidae-heimoon eli marsueläimiin. Luonnonvaraisena marsut elävät aina laumassa. Sen johdossa niillä on kehittynyt hyvin monpuolinen äänivalikoima ja edes auttanut ihmisten kiinnostuksen heräämistä niihin ja niiden elintapojen tutkimiseen. Ihmiset ovat tehneet jo pitkään jalostustyötä marsujen parissa. Silti marsujen luonne periytyy villimarsuista. Tutustumalla hiukankin villimarsun tapoihin, on helpompi ymmärtää oman lemmikkimarsunsa käytöstä, koska niiden välillä ei ole paljoakaan eroavaisuuksia näinäkään päivänä. (Marsu a, 1.). Intiaanit pitivät näitä jyrsijöitä kotieläiminä lihantuotantoa varten Perussa. Nämä marsut rantautuivat Eurooppaan 1500-luvulla espanjalaisten löytöretkeilijöiden mukana. Marsun suosioon lemmikkinä on vaikuttanut sen sympaattinen ulkonäkö ja sopeutuvainen luonne. Jyrsijöistä se on helppohoitoisempia ja tarvitsee ainoastaan laatikkomaisen ratkaisun, jossa se voi olla silloin kuin ei ole mahdollista valvontaan. Ne eivät hypi ja liikkuvat pääasiassa vakaatasossa eivät pysty ylittämään korkeita esteitä kuten kanit. Marsut ovat hyvin sosiaalisia ja oppivat tuntemaan hoitajansa. Ne nauttivat sylissä olemisesta ja siitä, että ihmiset viettävät aikaansa niiden kanssa ja hoitavat niitä. (Marsuista yleisesti.). Marsut ovat suhteellisen pitkäikäisiä, hyvässä hoidossa se voi elää jopa kahdeksanvuotiaaksi. Keski-ikä on 3-6 vuotta. Marsu on päiväeläin, vaikkakin ne kyllä liikkuvat, syövät ja juovat öisinkin, mutta pääosin lepäilevät ja nukkuvat. Marsuista on olemassa paljon eri rotumuunnoksia, sileäkarvaisia, karkeakarvaisia, pitkäkarvaisia ja karvattomiakin. Lyhytkarvaiset marsut ovat helppohoitoisimpia, sillä pitkäkarvaisten turkki vaatii enemmän hoitoa. Koska marsu on laumaeläin, tulisi niitä olla aina vähintää kaksi. Yleisesti ottaen marsu kuuluu kokonaisuutena helppohoitoisempiin jyrsijöihin. (Marsuista yleisesti.). 1
2 Historia Marsu on yksi vanhemmista kotieläimenä pidetyistä eläimistä. Se on kotoisin Andien vuoristosta Etelä-Amerikasta. Sitä on pidetty kesytettynä eläimenä paljon pitempään kuin mitään muuta jyrsijää, muttei niin kauan kuin esimerkiksi koiraa tai kissaa. Lihantuottannon takia marsuja on pidetty kotieläimenä jo ainakin parintuhannen vuoden ajan. Marsussa ei ole tästä huolimatta vuosituhansien aikana muuttunut muu kuin ulkonäkö. (Marsu b.). Se oli intiaanien hoidettavana jo 9000 3000 ekr. Etelä- Amerikan Andeilla. Sieltä se kulkeutui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana. Merimiehet pitivät näitä jyrsijöitä lemmikkieläiminään tulleessaan vallotusmatkalta Eurooppaan 1800-luvulla. Marsut pian valloittivatkin monet ihmiset ja siitä tuli pian hyvin suosittu lemmikkieläin erilaisten ihmisten piirissä eripuolilla Eurooppaa. (Marsu a, 1.). Ihmiset eivät ole koskaan olleet tyytyväisiä siihen, mitä heillä on ja siksi he alkoivat jalostaa marsusta erilaisia versioita. Ihmiset ovat saaneetkin jalostettua niistä hyvin erityyppisiä näihin päiviin asti. Nykyään jokainen marsua itselleen haluava voi valita itselleen ja elämäntapaansa mahdollisimman sopivan marsuyksilön. (Marsu b.). Marsuja on jalostettu jo tuhansien vuosien ajan. Silti se on ulkonäöllisesti suhteellisen samanlainen kuin villimpi sukulaisensa. Se on myös säilyttänyt käyttäytymistavoissaan vielä hyvin paljon samoja perusperiaatteita kuin villimpi sukulaisensa. (Marsu b.). Marsujen alkuperäinen elinypäristö oli pääasiassa vuoristoylänköjen ruohotasangot. Marsu käyttää piilopaikkanaan hylättyjä toisten eläinten pesäkoloja, mutta se ei kaiva itse. (Marsu b.). Näiden vaikutus näkyy vieläkin lemmikkieläimenä olevien marsujen käyttäytymisessä sekä hoitovaatimuksissa hyvin selkeästi. Vielä nykyäänkin on tärkeää tiedostaa marsujen alkuperä, jotta niitä pystytään hoitamaan ja ymmärtämään paremmin ja huomioimaan niiden vaatimuksia hoidon suhteen. 2
3 Hoito Marsun terveystarkastus tulee tehdä kerran viikossa. Se vie noin viisi minuttia marsua kohden. Silloin tulee tehdä seuraavat asiat: marsun punnitus ja painon kirjaaminen ylös silmien tarkastus, että ne ovat kirkkaat, puhtaat eivätkä rähmi, katso myös luomien alle tarkistaa, ettei korvissa ole eritteitä ja korvanlehdet ovat puhtaat ja ehjät katsoa, että sieraimet ovat puhtaat eivätkä vuoda, hengityksessä ei kuulu rohinaa tarkistaa, että ylä- ja alahampaat ovat tallella sekä tasaiset ja huulet ovat ehjät katsoa, että takapuoli on puhdas, eikä merkkejä ripulista tarkistaa, että turkki on kiiltävä, palautuva ja lähes hilseetön, eikä turkissa liiku mitään katsoa, ettei ole haavoja, rupia tai kaljuja alueita tarkistaa, ettei tassunpohjissa ole haavoja tai punoitusta, marsu varaa painonsa jokaiselle jalalle antamalla marsulle pala pureskeltavaa kuten porkkanaa/kurkkua ekä seuraamalla miten marsu pureskelee, jos on muutoksia syömisessä voi olla jo huolissaan Päivittäin tulee tarkastaa: marsu liikkuu normaalisti marsun häkistä löytyy papanoita ja pissaa juomapullosta on juotu heinää ja pellettiä on syöty tuoreruuat on syöty Eläinlääkäriin tulee ottaa yhteyttä, jos huomaa muutoksia normaaliin joko terveystarkastuksen yhteydessä tai marsun käyttäytymisessä tai ruokailemisessa. Koska marsu on saaliseläin, yrittää se viimeiseen asti näyttää hyvinvoivalta. Kylmään aikaan kuljetuskoppi kannattaa suojata kylmyydeltä/tuulelta. Marsun seuraksi voi laittaa esimerkiksi lämpimän vesipullon. Marsulle kannataa laittaa matkaevääksi heinää ja juomapullo. (Terveydenhuolto.). Marsua tulisi punnita viikon tai parin viikon välein, koska marsun painon muutokset kertovat marsun hyvinvoinnista. Marsu on saaliseläimenä hyvä salaamaan kipuaan ja pahaa oloaan. Siksi syömättömyys ja siitä seuraava painon lasku ovat monesti ensimmäinen merkki lemmikin sairastumisesta. (Perushoito.). 3
Marsun kynnet kasvavat koko ajan eivätkä ne juuri kulu. Kynnen alla on verisuoni, eikä sitä saa leikata. Vaaleissa kynsissä suonen voi nähdä selkeästi, muttei tummissa kynsissä. Siksi varsinkin tummien kynsien kanssa pitää olla varovainen ja leikata vain vähän kerrallaan. Kynsi on pehmeämpää mitä lähempänä suonta ollaan. Sopiva kynsien leikkausväli on 2-3 viikkoa. Marsulle sopivia ovat jyrsijöille ja kissoille tarkoitetut kynsisakset. Liian pitkät kynnet aiheuttavat marsulle kipua ja tuskaa. Ne aiheuttavat rasitusta varpaiden nivelille ja pahimmassa tapauksessa jopa raajaan asentovirheitä. (Perushoito.). Marsun korviin kerääntyy likaa. Korvat on kätevä puhdistaa kiepauttamalla ruokaöljyyn tai koiran korvaveteen kastettu pumpuli etusormen ympärille ja pyöräyttää sitä muutaman kerran korvassa. Korvia ei tule puhdistaa pumpulipuikoilla, sillä marsun heilauttaessa päätään voi puikko vahingoittaa sen korvaa. Osa marsuista pitää korvien puhdistuksesta ja toimeenpiteestä tulisi tehdä mahdollisimman positiivinen kokemus marsulle. Korvalehdet myös tulee puhdistaa molemmilta puolilta. (Perushoito.). Marsun rasvarauhanen on ovaalinmuotoinen ja lähes karvaton kohta. Se sijaitsee siinä kohta marsua, mistä häntä alkaisi, jos sellainen marsulla olisi. Urosten rasvarauhanen rasvoittuu helposti, mutta naaraiden rauhanen taas hitaasti. Sen pesussa voidaan käyttää tavallista käsitiskiainetta tai silmämeikinpoistoainetta. Pehmeä hammasharja auttaa pesussa, koska sillä voi harjata hellästi rauhasta. Pesun jälkeen rasvarauhaseen on mahdollista laittaa talkkia, joka sitoo rasvaa. Talkki tulee harjata pois kun se on kuivunut. Rasvarauhanen on hyvin herkkä, joten sitä ei tule pestä voimallisesti tai hangata. (Perushoito.). Marsut harvoin likaantuvat niin, että tarvitsisivat kokopesua. Loisia ilmeentyessä saa siihen tarvittavan lääkityksen eläinlääkäriltä. Ne kuitenkin yleensä pestään ennen näyttelyä. Pestessä marsu kastellaan päätä ja korvia lukuun ottamatta ja hierotaan jyrsijöille tai koirille tarkoitettu shampoo turkkiin. Se huuhdellaan huolellisesti ja marsu kääritään pyyhkeeseen. Pyyhkeellä kuivataan suurimmat vedet turkista ja loput kosteudet hiustenkuivaajalla varovasti. (Perushoito.). Marsujen harjaaminen pehmeällä harjalla on niistä miellyttävää ja niitä tuli harjata vähintää kerran viikossa ja pitkäkarvaisa marsuja useimmiten sekä kammata ja nyytytä tai leikata säännöllisesti riippujen marsun karvan laadusta. (Marsu a, 1.). 4
Kuivikkeena tulee olla puupellettiä ja kutterinpurua esimerkiksi. Häkki on marsun koti ja siellä se viettää suurimman osan elämästään. Siksi häkin tulee olla riittävän tilava ja virikkeellinen. Häkin minimi koko kahdelle marsulle on 100cm x 50cm. Marsuja on mahdollista pitää myös katottomassa aitauksessa, sillä marsut eivät kiipeile tai hypi. Häkin lisäksi marsu tarvitsee juomapullon. Juomakuppia ei tule marsulla käyttää, sillä marsu sotkee veden nopeasti juomakelvottomaksi ja kaataa kupin herkästi. Ruokakupin tulee olla tasapohjainen, paksureunainen kuppi, joka ei kippaa kun marsu nousee etujaloillaan sen reunalle. Juomapulloon vaihdetaan raikas vesi päivittäin ja samalla tarkistetaan, ettei se vuoda tai ole tukossa. Heinähäkissä heinät pysyvät paremmin puhtaina kun marsu ei pääse sotkemaan niitä ulosteillaan. Niitäkin tulee marsun saada tarpeeksi ja ne tulee tarkastaa samalla kun marsu ruokitaan päivitään sopivalla eläinkaupasta saatavalla marsuseokselle ja tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla. (Marsu a, 1.). 5
4 Erityishoito Marsu on saaliseläin ja pelkää siksi luonnostaan monia asioitaan kuten ihmisen valtavia käsiä, joiden tarkoitus on pyydystää marsua turvapaikasta. Marsu tulisi totuttaa ihmisten käsiin esimerkiksi herkkuja avulla. Sitä ei myöskään koskaan tulisi nostaa häkistä pois jahtaamistekniikalla. Marsua tulisi nostaa aluksi molemmilla käsillä. Toinen käsi pujotetaan etujalkojen takaa rinnan alitse. Toinen käsi pujotetaan takajalkojen välistä nostaessa. Otteen tulisi olla tukeva, koska marsu voi säikähtää ja yrittää sätkiä sylistä pois, vaikka lattialle olisi matkaa. Se on herkkä ja passiivinen eläin, eikä siis puolustaudu tai edes ääntele jos sitä vahingoittaa tietämättään. Marsu tulisi pitää lähellä omaa kehoa nostaessa. (Majoitus.). Marsun hoidossa on tärkeintä oikenalainen ruokinta. Se on suhteellisen yksinkertainen, kun on ymmärtänyt muutaman perussäännön niiden ruoansulatuksesta. Kuivaheinä ja C-vitamiini ovat marsulle välttämättömiä joka päivä. Marsun ruoansulatus perustuu sen suoliston bakteerikannan toimintaan. Tämä bakteeristo tarvitsee heinää pysyäkseen hengissä. Kun marsu ei saa heinää, sen suoliston bakteerikanta kuolee. Silloin myös kuolee itse eläin, koska se ei enää pysty sulattamaan ravintoansa. Heinän tulisi olla vihreää ja lehtevää. Sen ei tulisi olla märkää, pölyävää eikä haista esimerkiksi homeelle. Marsut eivät useinkaan pidä kovin kortisesta heinästä. Heinää on oltava aina rajoittamattomasti tarjolla. Marsun suolisto tarvitsee heinässä olevaa kuitua, jotta suoliston oleva materiaali pysyy liikkellä. Marsu tarvittaessa pärjää ilman pellettejä, jyviä ja tuoreruokaa, mutta ei ilman heinää. Heinää ei voi korvata millään, eikä sen tärkeyttä ei voi koskaan painottaa liikaa. (Ruokinta.). Marsuille on laaja valikoima erilaisia kuivaruokia kuten siemensekoituksia ja pellettejä. Markkinoilla on paljon monenlaisia siemenseos- ja pellettimerkkejä, joiden valinnassa kannattaa huomioida, että ruoka ei tulisi olla kovin rasvaista. Sopiva rasvapitoisuus on noin 2-3 %. Ruoassa tärkeää on myös sen kalsium (Ca) ja fosfori (P) pitoisuuksien välinen suhde, joka tulisi olla 2:1. Fosforia ei tulisi olla kalsiumia enemmän. Siemenseoksissa on usein värikkäitä palleroita, jotka on tehty väriaineilla. Väriaineita tulisi välttää, koska ne aiheuttavat elimistöön kertyessään jopa kasvaimia. Siemenseoksissa huonona puolena on myös, että siitä marsu pääsee valitsemaan parhaat päältä, mikä aiheuttaa lihomista. (Ruokinta.). Pelletit ovat tasaisen harmaita pötkylöitä. Pelleteissä jokaisessa pelletissä on samat ravintoaineet. Niitä on saatavilla useita erityyppisiä erilaisille marsuille energiantarpeen mukaan. Kas- 6
vatusversiot on tiineille, imettäville, poikasille ja kasvaville marsuille. Elatusversiot ovat valmistettu normaalin marsun ravinnoksi. Kasvatus- ja elatusversiot ovat erilaisia pääasiassa proteiinin määrässä. Kasvaville, imettäville ja tiineille marsuille pellettejä pidetään usein koko ajan saatavilla. Aikuisille tulisi pellettejä antaa pari ruokalusikallista päivässä riippuen marsun rasvakerroksestaan. Kaneille tarkoitettuja pellettejä voi marsulle syöttää, mutta silloin tulee ruokaan lisätä C-vitamiini. Pellettienkin sisältämät ravintoaineet vaihtelevat suuresti. (Ruokinta.). Tuoreruuat tulee aina pestä huolellisesti ennen tarjoamista. Marsulle ei tulisi antaa enempää tuoreruokaa, kun se jaksaa kerralla syödä. Häkin pohjalle jääneet ruuat on kerättävä pois nahistumasta. Marsu tulee totuttaa uusiin ruokiin pikkuhiljaa. Marsu on mahdollisesti erittäin valikoiva ruokansa suhteen ja kieltäytyy syömästä sellaista mihin se ei ole tottunut aiemmin. (Ruokinta.). Tuoreita ruoka-aineita, joita marsulle voi antaa ovat esimerkiksi porkkana, lanttu, punajuuri, selleri, punajuuri, kurkku, tomaatti, salaatti, retiisit, omena, päärynä, kiwi, mansikka, vadelma, mustikka, persilja ja tilli. Tuoreista hedelmistä ja vihanneksista kiellettyjä ovat peruna, sipulikasvit, munakoiso, kaali ja sitrushedelmät. Marsu on kokonaan kasvinsyöjä ja siksi sille ei myöskään saa antaa mitään eläinkunnasta peräisin olevaa ravintoa kuten kananmunaa, maitoa tai hunajaa. Marsujen ruokaa ei ole myöskään ihmisten herkut kuten suklaat, karkit, vanukkaat, sipsit ja limonaadit. Marsulle ei tule antaa myöskään pakastettua tai kypsennettyä ruokaa. (Ruokinta.). Marsulle voi kesällä kerätä ulkoa esimerkiksi voikukkia, ruohoa, heinää, apilaa, mutta paikka kannattaa valita tarkkaan kuten ettei se ole lähellä maantietä. Marsun totuttaminen tuoreeseen heinään ja muihin ulkoherkkuihin täytyy tehdä hitaasti keväällä, ettei marsu saa ripulia, joka voi johtaa marsun kuolemaan. Laadukkaasta heinästä ja kuivaruuasta marsu saa kaikki tarvitsemansa hivenaineet eikä välttämättä tarvitse suola- ja mineraalikiviä. Marsut ovat jyrsijöitä ja rakastavat nakertamista ja siksi niille tulisi antaa jotain sallittua nakerreltavaa. Puunoksat pitävät marsun hampaat lyhyinä kuten esimerkiksi koivun-, omena- ja pihlajanoksat sekä erilaiset varvut. Marsu syö papanoitaan ja saa niistä valkuaisaineita, kivennäisaineita, vitamiineja ja ruoansulatukselle välttämättömiä pieneliöitä. Siksi tästä käyttäytymisestä ei kannata huolestua. (Ruokinta.). 7
Häkkiin tulisi hankkia joitain virikkeitä kuten pesäkoppi tai jokin putki käyvät hyvin suojapaikaksi. Marsut pitävät myös erilaisista matalista tasoista, joiden päältä on mukava tähystellä. Häkki tulisi siivota vähintään kerran viikossa kunnolla, siivoustiheyteen vaikuttavat käytettävä kuivike sekä häkin koko. Likaiset kohdat kuivikkeista tulisi vaihtaa puhtaisiin päivittäin. Marsu on herkkä eläin ja ammoniakki höyryistä se saa nopeasti hengitystietulehduksen. Siivouksen yhteydessä häkin pohjalaatikko pestään esimerkiksi astianpesuaineen avulla ja huuhdellaan huolellisesti. Vesipullo ja ruokakuppi tulisi pestä ja huuhdella häkin puhdistuksen yhteydessä. Kaikki marsun tarvikkeet kuten pesäkopit kannattaa pestä ja desinfioida ainakin muutaman kerran vuodessa. (Ruokinta.). 8
5 Erityispiirteitä Marsu on peräisin vuoristoylänköjen ruohotasangoilta. Marsu piiloutuu muiden eläinten hylättyihin pesäkoloihin, mutta ei kaiva itse. Se ei myöskään kiipeile tai loiki. Marsun on oltava varoinen petoeläinten varalla liikkuessaan avoimessa maastossa. Kun se pelästyy, se voi joutua hyvin suuren kauhun valtaan. Siksi marsua ei tulisi koskaan ajaa takaa, koska pahimmassa tapauksessa se voi kuolla sydänpysähdykseen. Marsulla tulisi olla ulottuvilla myös sopivia piilopaikkoja, jotta se tuntee olonsa turvalliseksi. (Marsu b.). Marsut tarvitsevat mahdollisimman paljon lattiapinta-alaa, koska niiden maailmaa ei ole mahdollista kasvattaa ylöspäin esimerkiksi kiipeilytelineiden avulla kuten yleensä jyrsijöiden kohdalla on. Maaston pienet epätasaisuudet kuuluvat silti sen luonnolliseen elinympäristöön. Luonnollisuutta sen ympäristöön saadaan pesäkopin katoilta tai muilta tähytyspaikoilta. Ulkoilmaaitauksella voidaan lisätä liikkumatilaa omakoti- tai rivitalossa. (Marsu b.). Marsut liikkuvat luonnossa laumoina, joissa on uros ja naaraita jälkeläisineen. Urokset lähtevät aikuistuessaan etsimään itselleen omaa naarasseuraa. Varsinkin nuoret urokset tulevat toimeen keskenäänkin, koska luonnossa on runsaasti tilaa väistää. Viihtyäkseen lemmikkieläimenä tarvitsee se oikein valitun marsun kaverikseen. (Marsu b.). Marsut pitävät yhteyttä toisiinsa äänillä, joita ihmiset ovat oppineet tuntemaan 30 erilaista. Ne kutsuvat toisiaan kutsuäänillä, joita ovat venytetyt vihellykset kuii kuii kuii. Marsu saattaa äännehtiä näin, kun omistaja avaa jääkaapin oven. Melkein äänetön hyrinä kuvastaa tyytyväisyyttä. Rauhallinen, hidas hampaiden naksuttaminen kertoo myöskin tyytyväisyydestä. Terävä hampaiden naksutus ilmoittaa uhkauksesta. Kun marsu naksuttaa hampaitaan kiivaasti ihmiselle, se pelkää tätä. Silloin marsua ei tule ottaa käsiin, sillä se voi purra. (Marsu b.). Marsun säksättävä narina ilmaisee ärtymystä toista lajikumppania kohtaan. Narinakohtauksien avulla marsut selvittävä keskinäistä arvojärjestystään. Varsinkin, kun molemmat marsut ovat aikuisia tulisi tilannetta tarkkailla, mutta jos marsut eivät yritä vahingoittaa toisiaan, asiaan ei tarvitse puuttua. (Marsu b.). 9
6 Huomioitavia asioita Marsut tarvitsevat virikkeitä häkkiinsä, koska jos siellä on vain ruokaa, on se marsuille varsin tylsää. Virikkeellisyytä voi lisätä esimerkiksi päästämällä jalottelemaan häkin ulkopuolelle. Niiden tulee päästä jaloittelemaan häkin ulkopuolelle valvonnan alaisina sopivin väliajoin. Ihanteellista olisi mahdollisuus jatkuvaan vapaana oloon siten, että marsulla on aina mahdollisuus päästä häkkiinsä lepäämään ja syömään. Sähköjohdot tulisi laittaa marsun ulottumattomiin kuten kun myrkylliset kasvit sekä kaikkia esineet, jotka voivat olla marsulle vaaraksi. Marsulle voi lattialle laittaa sitä kiinnostavia asioita kuten laatikoita, putkia ja ruukkuja. Jos marsua ei saa paljoa liikkumaan, voi piilotella pieniä vihannesten palasia ympäri huonetta, joita etsiessään marsun on lähdettävä liikkeelle. (Virikkeet ja liikunta.). Virikkeellisyyttä voi lisätä opettamalla marsuille pieniä temppuja herkkupalojen avulla. Marsu ei ole rakenteeltaan sporttinen. Siksi niiden kanssa ei voi harrastaa estehyppyä, mutta muita agility-temppuja marsu voi oppia. Useat marsut oppivat antamaan tassua, nousemaan takatassuilleen, kulkemaan renkaasta läpi tai kävelemään ympyrän. (Virikkeet ja liikunta.). Useista elintarvikeliikkeistä on mahdollistaa ostaa marsulle valjaita. Marsun rakenne valitettavasti sopii valjaisiin äärimmäisen huonosti. Se on rakenteeltaan paksu pötkylä, runsaskarvainen ja jalat ovat lyhyet. Valjaita ei voi kiristää niin tiukalle ettei marsu pääsisi rimpuilemaan niistä pois, koska silloin ne ovat hyvin epämukavat marsun päällä. Silti marsua ei voi opettaa pitämään valjaita päällään. Osa marsuista oppii pitämään valjaita ja voi jopa rentoutua jopa kävelemään ne päällään. Jotkin marsut järkyttyvät niin, etteivät suostu ottamaan askeltakaan. Taluttamisen on kuitenkin toimittava täysin marsun ehdoilla ja omistajan on seurattava marsu sinne minne se on menossa. Nykäisyt ulkoilmassa säikäyttää marsun ja voi silloin päästä valjaista irti. Kumartumisella voi myös ihminen järkyttää marsun. (Virikkeet ja liikunta.). Marsun voi päästää nauttimaan kesäpäivästä ulkona laittamalla erillinen ulkohäkki tai kalterihäkin yläosa maahan. Se tarvitsee alueelleen silloin varjoa ja vettä. Sitä on myös vahdittava, ettei mikään petoeläin kaada häkkiä ja vie marsuja mukanaan. (Virikkeet ja liikunta.). 10
7 Yhteenveto Marsu on vuosien ajan kasvattanut suosiotaan lemmikkieläimenä. Syynä on marsun seurallinen luonne ja helppohoitoisuus moneen muuhun lemmikkieläimeen nähden. Ne ovat jo tuhansien vuosien ajan ollet ihmisten luona lihantuottajina sekä pitämässä seuraa. Marsut myös ovat ulkonäöllisesti hellyttäviä. Siksi ihmiset ovat huomanneet kuinka korostamalla erilaisia piirteitä saadaan marsuista vieläkin ihmisten silmää miellyttävimpiä ja moninaisuutta lajin sisällä. Jyrsijöistä marsu on pitkäikäisimpiä. Sen luovutusikä on noin 5 viikkoa. Hyvässä hoidossa sen voidaan olevan ihmisen lemmikkieläimenä jopa kahdeksan vuotta, keski-ikä on 3-6 vuotta. Marsu on päiväeläin, koska sillä on sama rytmi kuin ihmisellä, se soveltuu hyvin ihmisten lemmikkieläimeksi. Marsut ovat kooltaa suhteellisen pieniä ja siksi helppo käsitellä. Marsunaaraat painavat noin kilon ja urokset hieman enemmän, mutta eivät yleensäkään yli 1,5 kiloa. Marsuista on jalostettu paljon eri rotumuunnoksia, sileäkarvaisia, karkeakarvaisia, pitkäkarvaisia ja karvattomiakin. Luonteet eroavat eri rotumuunnosten välillä hyvin vähän. (Marsu a.). Marsu on kasvissyöjä. Sen ravinnoksi on tärkeää valita hyvälaatuinen pelletti tai jyväsekoitus. Marsun ravinnossa on oltava päivittäin C-vitaaminia. Heinä on välttämätöntä ja marsun on saatava sitä rajattomasti päivittäin. Raikasta vettä myös on marsun saatava päivittäin muiden eläinten tapaan. Marsu ei loiki ja kiipeile samaan tapaan kuin muutt jyrsijät. Siksi se tarvitsee toisenlaisen elinolosuhteet kuin jyrsijät yleensä. Niitä voi pitää katosta avonaisissa aitauksissa ilman karkaamisvaaraa. Niitä on myös helpompi seurata ja pitää vapaana, jotta ne saavat tarpeeksi liikuntaa. Se osaltaan on omalta osaltaan kasvattanut marsujen suosiota. Ihmiset ovat pitäneet vuosi vuodelta enemmän erilaisia lemmikkieläimiä, mikä omalta osaltaan varmasti tulee vaikuttamaan myös positiivisesti myös marsujen suosioon lemmikkieläimenä tulevaisuudessa. 11
Lähteet Majoitus. Suomen marsuyhdistys ry:n Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015. http://marsuyhdistys.net/home/?page_id=72 Marsu a. Faunatar Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015.http://www.faunatar.fi/sites/default/files/pdf/Marsu-14.pdf Marsuista yleisesti. Suomen marsuyhdistys ry:n Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015. http://marsuyhdistys.net/home/?page_id=2051 Marsu b. Lemmikkitieto.fi - tietoa jyrsijöistä ja kaneista. SEYn Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015. http://www.lemmikkitieto.fi/elainlajit/marsu Perushoito. Suomen marsuyhdistys ry:n Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015. http://marsuyhdistys.net/home/?page_id=69 Suomen marsuyhdistys ry:n Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015. Ruokintahttp://marsuyhdistys.net/home/?page_id=74 Terveydenhuolto. Suomen marsuyhdistys ry:n Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015. http://marsuyhdistys.net/home/?page_id=463 Virikkeet ja liikunta. Suomen marsuyhdistys ry:n Internet-sivusto. Viitattu 13.4.2015. http://marsuyhdistys.net/home/?page_id=76 12