IHMISET JA TAVARAT muotoilun rooli ja merkitys 9.10.2015 Iltapäivän ohjelma: Kirjallisuutta ihmisen ja tavaran suhteesta HP Lapsen vuosisata näyttely. Näyttelyn arkkitehdit Elina ja Klaus Aalto (Aalto+Aalto-toimisto), kuratointi Katarina Siltavuori. Näyttelyn teemoja esittelee Klaus Aalto. Ryhmätyö 30 min Ryhmätöiden purku
Ihmisen ja tavaran suhteeseen liittyvän tutkimuksen painotuksissa selvä ero: Julkinen Työpaikka Työaika Tuotanto Aineeton Yksityinen Koti Vapaa-aika Kulutus Materia esim. Miller, Daniel (1992). Material culture and mass consumption. Oxford: Blackwell. Highmore, Ben (2002) Everyday Life and Cultural Theory An Introduction. London: Routledge. Silverstone, Roger (1999). Television and everyday life. London: Routledge. Sparke, Penny (1995) As Long As It's Pink. The Sexual Politics of Taste. London: Pandora.
Seuraavassa kirjallisuutta, joka käsittelee syitä miksi siirrytty itse tavaran ja materiaalisen tutkimuksesta kohti aineetonta (esim symbolisia merkityksiä) painottavaa tutkimusta (Löfgren); tavarasuhteiden patologisointia (Herring); suunnittelijoiden ja kuluttajien maun eroavaisuuksia (Sarantola-Weiss) Löfgren, O. (1997). Scenes From a Troubled Marriage. Journal of Material Culture, 2(1), 95 113. Sarantola-Weiss, M. (2003). Sohvaryhmän läpimurto. Kulutuskulttuurin tulo suomalaisiin olohuoneisiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Helsinki: SKS. Herring, S. (2014). The hoarders. Chicago: University of Chicago Press.
Seuraavat 3 kalvoa esittelevät kirjoja, joissa eri näkökulmia ihmisen ja tavaran suhteeseen: tavaran kanssa työskentely (Dant); tavaroihin liittyvät käytänteet (Shove); toimija-verkostoteoria (Latour); tavaran tuottama ja välittämä yhteisöllisyys (Lehtonen) Vuorovaikutus tavaroiden kanssa In the past it was religious beliefs, a sense of shared pride in nationality or a common ideology that gave a society its identity. In the late modern world it is as likely to be the shared difficulties we have in moving about our society or in getting the mundane things of life to work properly, that give us a sense that we share the world. What all humans have in common is our sense of embodiment, which means that whatever our many differences, we know that we have at least similar practical experiences of the material world we live in. Dant, T. (2005). Materiality and society. Maidenhead: Open University Press.
Tavaroihin liittyvät käytänteet Case-tutkimuksia diy-projekteista ja esim keittiöremonteista. Consumption should be seen as a consequence of practice and that almost all practices entail consumption [of designed products, material or immaterial] Shove, E., Watson, M., Hand, M., & Ingram, J. (2007). The design of everyday life. Oxford: Berg. Shove, E., Pantzar, M., & Watson, M. (2013). The dynamics of social practice. Los Angeles: Sage. Tavaroiden ja ihmisten verkosto Materiat, tavarat ja teknologiat eivät ole neutraaleja mutta eivät myöskään mitään itsenäisesti toimivaa. Niiden luonne on ratkaisevasti erilainen toististaan poikkeavissa käyttöyhteyksissä. Tyyny on eri asia koristeesineenä, yöunen avittajana tai pikkutyttöjen turvakapineena. Auto takapenkkeineen ei ole vain keino paikasta toiseen siirtymiseen vaan myös ihmisten keskinäisten suhteiden muokkauksen väline. Yhdessä olemisen luonne riippuu ratkaisevasti siitä, minkälaiset aineet ja esineet sitä välittävät. Välittäminen, välittömyys ja välinpitämättömyys puolestaan ovat yhteiskuntatieteellisen ajattelun ydinaiheita. Niiden tematisointi merkitsee samalla yhteisön käsitteen tematisoimista. Lehtonen, Turo-Kimmo (2008) Aineellinen yhteisö. Helsinki: Tutkijaliitto. pp. 29. Myös: Latour, Bruno (2005) Reassembling the Social. An Introduction to Actor-Network- Theory. Oxford: Oxford University Press.
[to people domestic] objects [ ] have the paradoxical quality of meaning almost nothing and yet being irreplaceable. Csikszentmihalyi, M., & Rochberg-Halton, E. (2002). The meaning of things. Domestic symbols and the self. Cambridge: Cambridge University Press. First published 1981. pp 164. Niille joita kiinnostaa itsenäisesti tutustuttavaksi: Tavaroihin kohdistuva aggressio on yleensä epäsuoraa ja näkyy kulutusvihamielisyytenä. Seuraavassa materiaalisen kulttuurin tutkija, antropologi Daniel Miller purkaa myyttejä, jotka hänen näkemyksensä mukaan ovat vihamielisyyden taustalla. Kalvoissa ensin myytti tai myyttejä, sen jälkeen keskeisiä kohtia Millerin tekstistä, joissa hän kumoaa myyttejä, osoittamalla niiden virheelliset oletukset.
Miller, D. (Ed.). (1995). Acknowledging consumption. Cambridge: Polity. Miller, D. (Ed.). (1995). Acknowledging consumption. Cambridge: Polity.
Miller, D. (Ed.). (1995). Acknowledging consumption. Cambridge: Polity. Mauss, M. (2002). Lahja. Vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa (J. Nurmiainen & J. Hakapää, Trans.). Helsinki: Tutkijaliitto. First published Essai sur le don. Forme et raison de l échange dans les sociétes archaïques 1925. Myös antropologi Igor Kopytoff on käsitellyt tavaran roolia kulttuurissa, esim pohtimalla mikä tekee tavarasta tavaran (yksi esimerkeistä on orjakauppa, eli ei voida esim sanoa, että ihminen ei voi olla tavara. Yleisesti artikkelin aihe on tavaran luonteen kulttuurisidonnaisuus ja sen seurauksena se, että tavaroiden elämäkerrat eri kulttuureissa heijastavat sitä kulttuuria, jossa tavara elää, joten tavaroiden kohtaloja tutkimalla voidaan tutkia kulttuuria. Kopytoff, I. (1986). The cultural biography of things. In A. Appadurai (Ed.), The social life of things (pp. 64 91). Cambridge: Cambridge University Press
Miller, D. (Ed.). (1995). Acknowledging consumption. Cambridge: Polity. Miller, D. (Ed.). (1995). Acknowledging consumption. Cambridge: Polity.
Miller, D. (Ed.). (1995). Acknowledging consumption. Cambridge: Polity.
Miller, D. (Ed.). (1995). Acknowledging consumption. Cambridge: Polity. Minusta tässä Miller esittää, että ihmisen ja tavaran suhde pitäisi ottaa vakavammin: me ihmiset tosiaankin voimme muodostaa suhteen tavaran kanssa. Argumentti on tärkeä, sillä tyypillisesti kirjallisuus ja arkipuhekin olettaa, että suhde muodostetaan brändeihin, vertaisryhmään, yhteiskunnan hierarkiaan tms.. Hieman toisella tavalla vastaavaa on esittänyt Martin Buber, joka pohtii eroa sen välillä, suhtautuuko ihminen johonkin objektiin (esim toinen ihminen tai vaikka auto tai kivi) sinuna vai se -nä. Sinä -suhtautuminen antaa objektin olla omanlaisensa, se -suhtautuminen kohtelee objektia instrumenttina, jonka avulla ihminen voi saavuttaa jotain. Buber on teologi, joten hänelle sinä on puhtaimmillaan ihmisen suhde Jumalaan, mutta korostaa, että sinä -suhteen voi ihminen muodostaa minkä tahansa objektin kanssa. Oman nykyhetkensä ongelmana Buber näkee instrumentalisoivan se -suhteen liiallistumisen. Buber, M. (1999). Minä ja sinä. (J. Pietilä, Trans.). Helsinki: WSOY.