Olavi Horsma-aho Pirkkalan muinainen asutus Keitä he olivat? Mistä he tulivat? 2
3 Lähtökohtana kivikauden aika. Jääkauden jälkeen. Pirkkalan monivaiheista kehitystä on tarkasteltu erittäin monissa yhteyksissä. Uusi lisääntyvä tieto tuo usein muutoksia aikaisemmin esitettyyn. Tässä yhteydessä tarkoitukseni on käsitellä yhtä osa- aluetta, Pirkkalan alueen asuttamista esihistorialliselta kaudelta lähtien. Aina, kun tarkastellaan jotakin historiallista ajankohtaa, tulee mieleen, että perustaksi ja lähtökohdaksi pitäisi ottaa tutkittavan ajankohdan edeltävä aika. Niin voidaan mennä aina kauemmaksi ja kauemmaksi menneisyyteen. Kun haetaan kehyksiä Pirkkalan ensimmäiseen asutusvaiheeseen, ei ehkä ole syytä lähteä liikkeelle alkuräjähdyksestä, mutta aika kaukaa kuitenkin. Tässä tapauksessa otan lähtökohdaksi viimeisen jääkauden, Weiksel- kauden, lopun. Tarkastelu perustuu pääosin uuteen monikansalliseen geenitutkimukseen. (Yritän tässä avata isoa kokonaisuutta) Kuinka edellytykset asutuksulle syntyivät: Noin 20 000 vuotta sitten pohjoismaat ja suuri osa Euroopasta olivat yhtenäisen mannerjään peitossa. Jääkerroksen paksuus vaihteli ja oli monin paikoin jopa kaksi kilometriä. Se tarkoittaa, että maan pintaan kohdistui hirvittävä paino. Laskelman mukaan jää painoi n. 2.5 miljoonaa kiloa/neliömetri. Noin 2000 vuotta myöhemmin alkanut ilmakehän lämpeneminen alkoi vähitellen sulattaa jäistä vaippaa. Etelä Eurooppa oli siihen aikaan jo hyvin täyteen kansoitettu. Lisätilaa kaipasivat ihmisten lisäksi myös metsät ja metsän eläimet. Sitä mukaan kun sulaa maata paljastui, kasvillisuus ja riistaeläimet siirtyivät pohjoisemmaksi ja ihmiset seurasivat perässä. Tärkeitä ihmisen elinkeinoja olivat mammutin ja peuran metsästys sekä hylkeen pyynti. Arkipäivässä tärkeitä työkaluja valmistettiin kivestä, luusta ja nahasta. Asumuksena oli useimmiten maahan kaivettuun tasapohjaiseen n. puolen metrin syvyiseen kuoppaan pystytetty kotamainen huone jonka pinta- ala oli 20-40 neliömetriä, esim 6x6 m.
4 Rakenteina käytettiin riukuja vuotia, tuohta ja sammalta. Sulamisvaiheessa jäätikön eteläreuna oli Etelä Suomen rannikolla noin 12000 vuotta sitten. Lähimmät kiinteät asutukset olivat siihen aikaan Svidryn kulttuurin alueella Valko Venäjällä ja Puolassa. Baltian maiden asutus oli käynnissä. Asumiskelpoista maata oli Kaakkois Suomessa noin 10600 vuotta sitten. Viron alue oli silloin jo kokonaan asutettu. Eurooppalainen 46:en hengen tutkijaryhmä, mukana myös suomalainen professori Kalevi Viik Turun yliopistosta, on selvittänyt eri kansallisuuksien liikkeitä ja geneettisiä yhteyksiä Euroopassa jääkauden jälkeisenä aikana. Vanhan luutuneen käsityksen mukaan ensimmäisten suomalaisten alkukoti on ollut jossakin Volgan mutkassa, josta he ovat marssineet tänne valmiiksi muodostuneena kansallisuutena. Uudemman tutkimuksen mukaan asia on kuitenkin paljon monimutkaisempi.
5 Nykyihmisen (homo sapiens) ensimmäiset syntymäjuhlat pidettiin keskisessä Afrikassa n. 150 000 vuotta sitten. (On monia eri tutkimuksia jotka poikkeavat toisistaan. Tässä käytetty uusimpia geneettisiä tutkimuksia. Kalevi Wiik, eurooppalaisten juuret ). Siitä lähti liikkeelle maailman kansojen, nykyihmisten kehitys ja leviäminen, myös suomalaisten. Kului muutama kymmenen tuhatta vuotta kun ihmiset alkoivat siirtyä pohjoiskoillisen suuntaan. Hidas leviäminen suuntautui Välimeren perukan taitse Aasiaan ja itään ja sieltä vähitellen kaikkiin maanosiin. Osa näistä siirtyjistä asutti myös eteläisen Euroopan, n.40 000 vuotta sitten. Euroopassa jo silloin asunut Neandertal ihmisrotu katosi noin 28000 30000 vuotta sitten, osittain nykyihmisen tuhoamana ja osittain myös Kannibalismin seurauksena. Nykyisen tiedon mukaan tapahtui myös risteytymistä Neandertalin ja nykyihmisen kesken. Voimakas asutus syntyi myös Aasian läntiseen osaan molemmin puolin Volgaa. Voidaan olettaa, että nykyihmisen alkuperäinen ihon väri oli lähes musta. Erittäin pitkien aikajaksojen kuluessa eri puolille maapalloa asettuneet ihmiset saivat erilaisia rodullisia piirteitä. Ihon väriin ovat vaikuttaneet ihmisten väliset risteytymiset, elinolot yleensä, ilmasto, ravinnon laatu jne. Suomen alueelle muuttaneiden ihmisten esivanhemmat olivat pääosin itä euroopan, eli ns. Ugrainan refugin ihmisiä. (Refugi=tietty alue jossa ei ollut jääpeitettä). Toinen merkittävä lähtöalue oli länsi euroopan, ns Iberian refugi. Iberialaiset olivat tummaihoisia ja idästä tulleet vaaleampia. Jo ennen kuin Suomen alueella oli asumiskelpoista maata, n. 13500 vuotta sitten väestöä siirtyi Iberian, eli espanjan ja ranskan rajaseuduilta itä Eurooppaan. Heidän joukossaan oli ihmisiä jotka sopeutuivat elämään jäätikön alta paljastuneella karulla tundralla. He olivat saamelaisten varhaisia esivanhempia Siellä, Ugrainan, Valkovenäjän, Puolan alueella väestöt muodostivat Swidryn metsästyskulttuurin Siellä he jossakin määrin sekoittuivat idästä tulleeseen uralilaiseen ja uralilaisia kieliä puhuvaan väestöön. Sieltä sitten alkoi siirtyminen Baltian ja Suomen alueelle. Ei voida varmasti sanoa milloin ensimmäiset ihmiset ovat asettuneet nykyisen Suomen alueelle. Vanhimpana arkeologisena löytönä on pitkään pidetty Karjalan kannakselta Antrean pitäjän löytöä. Sieltä löytyi 1913 pajun kuoresta punottu kalastajan verkko ja useita työkaluja. Ne olivat painuneet silloisen järven pohjaan
6 ilmeisesti veneen kaaduttua tai upottua. Ajoituksessa ne löydöt on todettu olevan ajalta n.10 400 vuotta sitten. Se todistaa, että silloin on alueella asuttu, mutta ei sitä milloin asutus on alkanut. Aikaisemmasta asutuksesta antaa viitteitä Orimattilan Myllykoskelta tehty asutustaajaman löytö. Se on radiohiiliajoituksella todettu 11000 vuoden vanhaksi. Verrattain lähellä Orimattilaa sijaitseva Lahden Ristolan runsas asuinpaikkalöytö osoittaa siellä asutun n. 10500 vuotta sitten. Antreasta länteen Asutuksen alkamisesta Pirkkalan alueella on esitetty monenlaisia arvailuja, jotka vaihtelevat paljon. Erittäin todennäköistä kuitenkin on, että asutus Suomen alueella on alkanut n. 11000-11 500 vuotta sitten. Ajatus ei voi olla paljon metsässä, sillä ajoituksissa on todettu, että Karjalasta länteen päin johtava asutuksien jatkumo tulee Joutsenon, Imatran, Orimattilan, Lahden seutujen kautta mm. Kangasalan Sarsaan. Luonnollinen leviämisreitti Sarsasta länteen päin toi asutusta Lempäälän kautta Pirkkalan alueelle. Samoihin aikoihin asukkaita ilmestyi myös Messukylän ja Takahuhdin alueille. On myöskin selvitetty, että asutus ei tullut määrätylle kapealle kaistalle, vaan samoihin aikoihin asutettiin Suomea laajasti itäsuomen alueella. On myös syytä unohtaa se ajatus, että asuttajat olisivat tulleet vaelluksena, ikään kuin kävelyvauhtia. Perhekunnittain tai heimokunnittain asetuttiin asumaan paikoille jossa luonto antoi mahdollisuuden elämiseen. (Kalevi Wiikin määrittely astuksen levittäytymisestä, on eri asia kuin vaellus, kirj. Eurooppalasten juuret ) Pyynti ja keräily pitivät ihmiset hengissä. Aina joskus joku erämies, tai pari, löysivät uuden hyvältä tuntuvan erä- ja asuinpaikan vähän kauempaa aikaisemmasta sijasta. Ei ollut järkevää kulkea edestakaisin vanhalle asumapaikalle ja taas takaisin. Järkevämpää oli rakentaa uusi erämaja jossa saattoi viipyä vuoden ympäri. Lähistölle saattoi myöhemmin tulla muita tuttuja tai sukulaisia ja niin muodostui taas uusi asutustaajama. Näin asutus eteni vuosikymmenien ja sukupolvien vaihtuessa hitaasti yli vähitellen reheytyvän uuden maan.
7 Tohmajärvellä esiin kaivettu kivikautisen talon pohja. Pohjan muoto osoittaa, että talo on ollut hirsistä rakennettu ja siten myös talvikäyttöön sopiva. Tohmajärven Joensuun alueelta tehtyjen irtolöytöjen perusteella tiedetään, että alueella on asuttu n. 10500 vuotta sitten. Ajoitus sopii ajallisesti yhteen mm. Lahden Ristolan asutuksen kanssa. Pirkkalan alueen asutus on päätelmien varassa Harvalukuisen asutuksen leviäminen lännen suuntaan on ollut erittäin hidasta. Varsinaista asutuspainetta ei ollut ja riistakanta lienee ollut Suomen alueella erittäin hyvä. Lahdesta länteen päin kivikautisia asuinpaikkoja on ollut lähes kaikkien pitäjien alueilla, mutta ajoitettuja on erittäin vähän. Arkeologien käsityksen mukaan Kangasalan Sarsassa on ollut pysyvää asutusta yli 8500 vuotta sitten. Voidaankin arvioida, että Sarsasta Lempäälän kautta Pirkkalan alueelle oleva suhteellisen lyhyt matka on voinut taittua seuraavien parin vuosisadan aikana. Kysymys ei ole ollut vaelluksesta vaan vähittäisestä levittäytymisestä. Eränkävijät ovat siirtyilleet vesistöä seuraillen Säijän, Anian, Savilahden, Topparin kautta Juoksijanojan varteen Pirkkalankylään ja edelleen Sankilan ja Vihtamon alueille. Näin karkeasti pääteltynä voidaan sanoa, että Pirkkalan alueella, lähinnä rantavyöhykkeellä, on ollut kiinteää asutusta jo 7500 8300 vuotta sitten. Asukasluku Pirkkalan alueella ei ole ollut suuri. Oma arvioni on, että väkeä on ollut suunnilleen sata henkeä. Elämäntapa noina kivikauden vuosituhansina oli sellainen, että Perhekunnilla oli usein kaksi asuntoa. Toinen kesäkäyttöön tehty kevytrakenteinen, helposti
8 8 iirrettävä sijaitsi yleensä lähellä rantaa. Se oli kotamainen, riukurunkoinen taljoil la, siirrettävä sijaitsi yleensä lähellä rantaa. Se oli kotamainen, riukurunkoinen taljoilla, uohella ja sammaleella päälystetty. Keskellä pohjaa oli kivistä ladottu n uotio n tuohella ja sammaleella päälystetty. Keskellä pohjaa oli kivistä ladottu nuotion aikka ja savu pääsi poistumaan suipossa harjassa olleesta aukosta. paikka ja savu pääsi poistumaan suipossa harjassa olleesta aukosta.
9 Tähän pieni ajatusjohdattelu. Pirkkalankylästä noin kilometrin etelään on Pehulanlahti. Kartassa sillä on nimi Kesämälahti. 1900- luvun alkupuolen kartoissa nimi on Käsämaanlahti. Tästä voi johdatella, että lahden perukan lähiseutua on ties kuinka kauan sanottu sillä nimellä sen takia, että siellä oli aina ollut noita kevytrakenteisia kesäasuntoja. Myöhemmällä kivikaudella, kun työkalut olivat kehittyneempiä rakennettiin talviasunnoksi suoranurkkainen tupa hirsistä. Sitä lämmitettiin yleensä nurkkaan ladotulla kivikiukaalla ja savun poistoa varten oli seinien yläosassa savunpoistoaukkoja joista tuli myös valoa. Se oli suomalaisen savupirtin esiaste. Pirkkalassa ei kivikautisia asuinpaikkoja ole avattu, mutta perusteltu päätelmä on silti mahdollista esittää. Tohmajärven ja Lahden Ristolan Asuinpaikat ovat saman ikäisiä. Pirkkalan asutuksen alku on arvioitu noin 500 vuotta nuoremmaksi. Tohmajärven löytö on hirsirakennuksen pohja. Otetaan huomioon, että rakennustekniikka kehittyi myös jo silloin. Näin ollen voidaan pitää varmana, että Pirkkalan alueen ensimmäiset asuttajat rakensivat myös hirsirakenteisia tuparakennuksia. Varmana voidaan myös pitää, että kevytrakenteisia kotamallisia asuntoja, eli majoja joita käytettiin aina viimeisten saamelaisten lähtöön saakka 1300 jkr. Keitä nämä ensimmäiset asukkaat sitten olivat? Uuden geneettisen tutkimuksen mukaan he olivat saamelaisia, (Kalevi Wiik Saamelaisten alkuperä). Heidän esivanhempansa olivat lähtöisin Iberian refugin (Espanjan, Ranskan pohjoisosa) ja Itäisen refugin (Ukraina, Valkovenäjä, Puola) ja pieneltä osin Pohjois Siperian Samojedien alueilta. He olivat sitä väestöä joka oli tottunut elämään sillä tundralla eli jäänjättömaalla, joka paljastui jään vetäytyessä Euroopasta fennoskandian suuntaan.
10 Koska Pirkkalan alueen useimmat kivikauden asuinpaikat ovat sijainneet aivan senaikaisen rantaviivan läheisyydessä, voidaan siitä päätellä, että useimmat asunnot olivat kevytrakenteisia kotamaisia kesäasuntoja, joista jäänteitä tuskin löytyy. Kivikauden katsotaan päättyneen n. 3500 vuotta sitten. Silloin on kivisten työkalujen joukkoon ilmaantunut kuparia ja pronssia. Alkoi pronssikausi jota kesti 1000 vuotta, eli vuoteen 500 eaa. Sitten alkoi rautakausi, jonka katsotaan kestäneen vuoteen n. 1150. Pronssikaudesta on Suomesta, myös Pirkkalasta, äärimmäisen vähän löytöjä, mutta ne riittävät osoittamaan, että asutus jatkui ilman keskeytyksiä kivikaudesta rautakauteen. Rautakaudelta Pirkkalasta on löytöjä runsaasti. Runsaimmat ja valtakunnallisestikin merkittävät löydöt on tehty Pirkkalankylästä Tursiannotkon penkereeltä. Paikalta löytyi paikoin yli puoli metriä vahva ns. kulttuurikerros. Se kertoo, että paikalla on asuttu ainakin tuhat vuotta sitten. Löytö myöskin tukee sitä vuosia sitten esittämääni päätelmää, että Pirkkalankylä on alkanut kehittyä n. 1200 vuotta sitten, eli viimeistään n. 800 jkr. Viimeisin rautakautinen löytö tehtiin Naistenmatkalla kunnantalon tontilla tehdyssä kaivauksessa v. 2014. Löytyi mm. rautakautisia keramiikan kappaleita ja tulisijan jäänteitä. Tähän voi sanoa, että nykyisen Pirkkalan hallinnollinen keskus on aivan oikealla paikalla. Seuraava vaihe Asutuksen suhteen seuraava merkittävä vaihe oli vasarakirveskulttuurin saapuminen Suomen alueelle. Sen kulttuurin vaikutuksen katsotaan kestäneen 2500-2000 v. ekr. eli 4500 4000 sitten. Se kulttuuri levittäytyi lounaiseen Suomeen linjalle Kokkola Tampere Lahti Viipuri. Niin ollen sen vaikutus ulottui myös Pirkkalaan. Kulttuuri toi mukanaan maanviljelyn ja karjanhoidon. Se merkitsi selvää pesäeroa alueella vallitsevaan metsästykseen perustuvaan saamelaiskulttuuriin.
11 Kahden eri kulttuurin elämä rinnakkain tai lomittain jatkui erittäin pitkään. Vähitellen saamelaiset kuitenkin vetäytyivät pohjoista kohti. Saamelaiset eivät sopeutuneet maanviljelyyn ja kaskenpolttoon koska se rajoitti metsästystä. Syntyi myös kilpailua ja vahingontekoa puolin ja toisin. Yksi vaikuttava tekijä oli kristinuskon leviäminen Suomen alueelle. Ensimmäiset uskontovaikutteet ilmenivät Suomessa ehkä jo 800 900 jaa. Aluksi pitkään oli kysymys yksittäisten ihmisten henkilökohtaisesta omaksumisesta. Vasta ensimmäisen tuhatluvun täyttymisen jälkeen Suomessa alkoi seurakuntien muodostaminen. Tietoa saatiin viikinkien mukana kulkevilta katolisilta saarnaajilta. Turkiskauppa alkoi vähitellen lisääntyä. Lounaisrannikolta tuli ostajia jotka välittivät pirkkalastakin turkikset Euroopasta tuleville ostajille. Kyliin syntyi markkinapaikkoja joihin erämiehet toivat turkiksiaan tarjolle. Ensimmäiset pienet pirttikirkot rakennettiin markkinapaikan viereen jolloin turkikset voitiin varastoida kirkon suojaan. Tähän yleiseen käytäntöön viitaten voidaan olettaa, että Pirkkalan ensimmäinen vaatimaton pirttikirkko olisi ollut Pirkkalankylässä Laukaan markkinapaikan vieressä lähellä ns. Murron Jussin mökkiä. Pirkkalan katolinen seurakunta ts.kirkkopitäjä on perustettu 1209 ja 1237 välisenä aikana.( Unto Salo/ Suomen piispan ja paavin välinen kirjeenvaihto ). Kirkkopitäjän rajoja ei ollut aluksi mitenkään määritelty. Asutuksen levitessä erämaihin oli luonnollista lähteä siihen kirkkoon missä vanhemmat ja isovanhemmat olivat aina käyneet. Kirkkopitäjän asukasmäärästä ei pidetty mitään luetteloa. Ensimmäinen väestölaskenta Suomessa tehtiin 1749. Silloin asukkaita oli Pirkkalassa 1798. Siitä, Eino Jutikkalan kehittämää arviointimenetelmää soveltaen voidaan väestömääriä eri vuosisadoilla arvioida karkeasti näin: v. 1634, 1500 henkeä, 1540, 1200 henkeä, 1300, 600-700 henkeä. Suuria epätarkkuustekijöitä ovat ainakin sodat, suuret kuolonvuodet, pitäjän laajentuminen ja saamelaisten osuus. Kirkkopitäjän laajentuessa sen reuna- alueille muodostettiin kappeliseurakuntia tarpeen mukaan. Niistä kukin sitten ajallaan perusti oman seurakunnan ja samalla erosi Pirkkalan emäseurakunnasta. Siitä kehityksestä on seuraavan sivun kaavio.
12 Kaavio seurakuntien synnystä Pirkkalan alueella. Näin kirkkopitäjän laajuus ja väkiluku vaihteli vuosisatojen saatossa moneen kertaan. Kirkossa käynti Pirkkalan kirkossa ei ollut mikään pikkujuttu. Se oli helposti kahden päivän reissu. On olemassa monia tarinoita kirkkomatkoista ja niistä johtuvat mm. nimet Naistenjärvi, Naistenmatka ja Kirkkoveräjä. Oli yleinen tapa
13 lähettää jostakin Keuruun tai Ähtärin kylästä yksi edustaja kirkkoon kuulemaan mitä tiedotuksia pappi luki seurakuntalaisille saarnansa päätteeksi. Näistä Pirkkalan osa- alueista merkittävin on ollut Messukylä. Messukylän seurakunta muodosti kappeliseurakunnan Tammerkosken länsipuolelle 1870- luvulla. Kappeli sai nimen Tampere ja sen väkiluku kasvoi nopeasti teollistumisen vaikutuksesta. Vaikka Tampereella oli kaupunkioikeudet jo vuodesta 1779 lähtien, se toimi Messukylän kappeliseurakuntana aina vuoteen 1904 saakka. Ylöjärvi kuntana erosi Pirkkalasta 1869 ja seurakuntana 1895. Vuonna 1917 Pirkkalan kunnallismiehet tekivät aloitteen pitäjän jakamisesta kahtia. Pyhäjärven eteläpuoli / pohjoispuoli. Erittäin hankalien ja monivaiheisten kuvioiden jälkeen aloittivat toimintansa Etelä- Pirkkala ja Pohjois- Pirkkala vuonna 1922. (Sen vääntämisen vaiheissa olisi ainekset omaan esitykseensä). Kovin kiista käytiin Pirkkala- nimen käyttöoikeudesta. Vuonna 1937 Pohjois- Pirkkala haki itselleen kauppalaoikeuksia ja nimekseen Nokia. Valtioneuvosto hyväksyi hakemuksen ja määräsi Etelä- Pirkkalan nimeksi Pirkkala. Ja tässä sitä nyt ollaan Pirkkalalaisia.