LAUSUNTO Helsinki 8.5.2017 Sosiaali- ja terveysvaliokunta Eduskunta Viite: Asiantuntijakuuleminen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tiistai 09.05.2017 klo 10:00 Asia: VNS 4/2017 vp Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2018 2021 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 217 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 68 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto yllä mainitusta asiasta. Lisätietoja: pääsihteeri, Vertti Kiukas, puhelin 040 592 4287 vertti.kiukas@soste.fi pääekonomisti, Jussi Ahokas, puhelin 050 308 6870, jussi.ahokas@soste.fi kehittämispäällikkö, Aki Siltaniemi, puhelin 050 367 3447 aki.siltaniemi@soste.fi SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri
Yhteenveto Pääosiltaan julkisen talouden suunnitelma ja kehysehdotus noudattelevat hallitusohjelmassa sovittua julkisen talouden linjaa. Uusia päätösperäisiä sopeutustoimia kehysehdotukseen sisältyy vähemmän kuin viime vuosien kehyspäätöksiin ja talousarvioihin. Suotuisasta yksityisen talouden kehityksestä ja julkisen talouden sopeutustahdin hidastumisesta johtuen tulevina vuosina finanssipolitiikan linja on talouskasvua ja työllisyyttä tukeva. Tämä on erittäin tervetullutta korkeaksi nousseen työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden näkökulmasta. SOSTE suosittaa sosiaali- ja terveysvaliokuntaa käsitellessään valtioneuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta kiinnittämään huomion erityisesti seuraaviin kohtiin: 1. Vaikka uusia sopeutustoimia on aikaisempiin talousarvioihin ja kehyspäätöksiin verrattuna vähemmän, aiemmin hallituskaudella tehdyt leikkaukset esimerkiksi indeksisidonnaisiin etuuksiin sekä lääkekorvauksiin lisäävät tulevina vuosina edelleen eriarvoisuutta ja voimistavat syrjäytymistä. Indeksisidonnaisiin etuuksiin on palautettava indeksointi ja niihin kohdennetut suorat leikkaukset on peruttava. Nämä eriarvoisuuden kasvua hillitsevät toimet voidaan rahoittaa osittain uudella kansanterveyttä edistävällä sokeriverolla sekä haittaveroihin tehtävillä korotuksilla. 2. On tärkeää, että sosiaaliturvaa tarkastellaan kokonaisuutena yksittäisten toimien sijaan. Tämä on tehtävä suunnitelmallisesti ja laajapohjaisessa valmistelussa. Toimenpiteiden vaikutukset eriarvoisuuteen on kyettävä arvioimaan tarkemmin. 3. Eriarvoisuuden näkökulmasta ongelmallisin puolivälitarkastelun yhteydessä toteutettava uusi toimenpide on asumistuen tason rajaaminen ja indeksimuutos. Vuokrien nousua ei voi pyrkiä hillitsemään ainoastaan leikkaamalla asumistukea. Leikkaus kohdistuu jo valmiiksi pienituloisiin ihmisiin, ja on sitä kautta eriarvoistava. Leikkausten sijaan parempi keino olisi kohtuuhintaisen asuntorakentamisen tukeminen, asuntorakentamisen edistäminen ylipäätään sekä työllisyyden ja työllistymisen edistäminen. 4. Julkisen talouden suunnitelman yhteydessä esitetyt työllisyystoimenpiteet, kuten kasvokkain tapahtuvien haastattelujen lisääminen sekä Ohjaamo-palveluiden vakiinnuttaminen ovat kannatettavia. SOSTE näkee myös esitetyssä aktiivimallissa hyviä puolia, mutta uhkana voi olla toimeentulo-ongelmien ja yleisen epävarmuuden lisääntyminen työttömien karenssien yleistyessä. Vääränlainen aktivointi voikin johtaa passiivisuuden lisääntymiseen ja toimeentuloon liittyvien kannustinloukkujen lisääntymiseen. Palkkatukimäärärahoja tulisi edelleen lisätä ja lisäys tulisi ymmärtää investointina korkeampaan työllisyysasteeseen ja nopeampaan potentiaaliseen kasvuun.
Talous- ja työllisyys näkymät ja finanssipoliittinen linja Suomen talous on jättänyt taantuman taakseen. Vuonna 2016 yksityisen kulutuksen ja yksityisten investointien vetämänä taloutemme kasvoi 1,4 prosenttia. Kasvun kiihtymisen myötä myös työllisyys on parantunut ja työttömyysaste on pudonnut noin prosenttiyksikön verran vuoden 2015 puolivälistä. Tällä hetkellä talouden näkymät ovat viime vuosiin verrattuna erittäin valoisat. Kotimaisen kysynnän kasvua kirittää sekä kuluttajien että yritysten talousluottamuksen merkittävä paraneminen. Kuluttajien luottamus on tällä hetkellä historiallisen hyvällä tasolla. Euroopan keskuspankin elvyttävä rahapolitiikka on keskeinen tekijä luottamuksen vahvistumisen taustalla. Paremmat talous- ja työllisyysnäkymät eivät ole rajoittuneet ainoastaan Suomeen. Euroopan talous näyttää vahvemmalta kuin vuosiin ja kun poliittiset epävarmuudet ovat hälvenemässä, voidaan odottaa, että myös Suomen vientisektorilla nähdään viimein nopeutuvaa kasvua. Tähän vaikuttaa positiivisesti myös Venäjän taloustilanteen stabiloituminen. Vuoden ensimmäisten tuotantolukujen ja talouden tilaa kuvaavien tilastojen perusteella näyttää siltä, että talouskasvu kiihtyy yli 1,5 prosentin kuluvana vuonna. On todennäköistä, että tämän seurauksena työllisyystilanne edelleen paranee ja työttömyys vähenee. Tulevien vuosien talousnäkymiä parantaa se, että hallituksen kehyslaskelmien mukaan valtiontalous pysyy selvästi alijäämäisenä myös tulevina vuosina. Hallituksen sopeutustoimet osuvat voimakkaimmin kuluvaan vuoteen, jonka jälkeen vuosina 2018 ja 2019 julkisiin tuloihin ja menoihin kohdistuvat päätösperäiset muutokset kiristävät julkista taloutta vain marginaalisesti. Kun yksityinen talous ja vienti elpyvät, on finanssipolitiikan linja tulevina vuosina kasvua ja työllisyyttä tukeva. Eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisy Kokonaisuutena arvioituna julkisen talouden suunnitelma ja kehysehdotus eivät sisällä merkittäviä ja laajoja eriarvoisuutta vähentäviä toimenpiteitä, jotka vaikuttaisivat eriarvoisuuden ja syrjäytymiskehityksen kokonaiskuvaan, vaikka toimenpiteiden joukossa on yksittäisiä positiivisia toimia. Myönteistä on, että varsinaisia uusia leikkauksia ei olla tekemässä lukuun ottamatta asumistukea.
Eriarvoisuuden kasvu kuitenkin jatkuu, sillä vuosina 2015-2016 tehdyt toimenpiteet vaikuttavat edelleen eriarvoisuutta lisäävästi. Esimerkiksi KEL- ja kuluttajahintaindeksisidonnaisten etuuksien korotukset jätetään tekemättä vuosina 2017-2019 (pl. toimeentulotuki). Indeksisidonnaisten etuuksien leikkaaminen vuosina 2016 ja 2017 sekä indeksijäädytykset vuosina 2018 2019 leikkaavat sosiaaliturvaa. Vuoteen 2021 mennessä indeksijäädytysten ja lisäsäästöjen arvioitu kumulatiivinen vaikutus etuisuuksiin on 1,4 miljardia euroa. Lisäksi esimerkiksi lääke- ja matkakorvauksiin toteutettiin v. 2016 25 miljoonan euron leikkaukset ja vuoden 2017 budjetti sisälsi 134 miljoonan euron leikkauksen lääkekorvauksista. Indeksijäädytys koskee mm. peruspäivärahoja, työmarkkinatukea, vammaisetuuksia, kelan eläkkeitä (ml. kansaneläke) ym. Vuodesta 2015 vuoteen 2019 asti näiden etuuksien ostovoima heikkenee yhteensä noin 5,3 prosenttia. Tulevina vuosina, vuodesta 2017 vuoteen 2019, näiden etuuksien ostovoima heikkenee 2,6 prosenttia. Esimerkiksi työmarkkinatuki oli vuonna 2015 32,80 euroa ja vuonna 2019 32,40 euroa. Vuodesta 2017 vuoteen 2019 työmarkkinatuki pysyy 32,40 eurossa, mutta sen ostovoima alenee muun inflaatiokehityksen vuoksi ko. aikana 2,6 prosenttia. Nämä leikkaukset on pyrittävä perumaan ja kompensoimaan esimerkiksi sokeriveron tai muiden haittaverojen tuotoilla. Myös tuloverotuksen muuttamista tulee pitää keinovalikoimassa. Mikäli talouskasvun myötä syntyy liikkumavaraa olisi se käytettävä näiden leikkausten kompensoimiseen. Ei ole yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista, että huonoina aikoina leikkausten maksajiksi joutuvat erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ja hyvinä aikoina tätä ei huomioida mitenkään, vaan esimerkiksi indeksileikkausten johdosta heidän tilanteensa heikkenee entisestään ja kohdentuu erityisen voimakkaasti heihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismäärää korotettiin noin 30 prosenttia. Yhteensä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat kolminkertaistuneet sitten vuoden 1990. Kotitalouksien toimeentuloa ovat heikentäneet myös muut samanaikaisesti tehdyt säästötoimet, kuten korotukset polttoaineveroon, liikennepolttoaineiden verotukseen, kiinteistöveroon ja ajoneuvoveroon sekä asuntolainan korkovähennyksen asteittainen laskeminen. Nyt tehtävät kohennukset eivät riitä kompensoimaan tai juurikaan vähennä vuosina 2015-2016 sosiaaliturvaan ja palveluihin tehtyjen heikennysten vaikutuksia. Lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseksi on laadittu 19 kohtainen toimintaohjelmalla, joka sisältää useita myönteisiä uudistuksia. Varhaiskasvatukseen osallistumista lisätään, tavoitteena nostaa suomalaisten lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen pohjoismaiselle tasolle. Varhaiskasvatusmaksuja alennetaan pieni- ja keskituloisilta. Arviolta 6 700 perhettä tulee maksuttomuuden piiriin, ja maksukertymä alenee vuonna 2018 arviolta 69 miljoonalla eurolla. Vielä vuosi sitten varhaiskasvatusmaksuja aiottiin korottaa ja ryhmäkokoja kasvattaa.
Kokonaisuutena suunnanmuutos on positiivinen Varhaiskasvatuksen laatua ja kattavuutta on kehitettävä pitkäjänteisesti. Jokaiselle lapselle tarjotaan mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen harrastustakuun kautta. Harrastustakuun edellyttämässä yhteistyössä on huomioitu myös kolmas sektori tärkeänä toimijana. Nuorille turvataan koulutustakuu, eli toisen asteen opiskelupaikka jokaiselle peruskoulun päättäneelle. Tavoite on hyvä, mutta hyvin haastava toteuttaa tilanteessa jossa esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen on aikaisemmilla päätöksillä kohdennettu 190 miljoonan euron leikkaukset. Ohjaus, sosiaali, terveys, työvoima ja nuorisopalveluita nuorille tarjoavien Ohjaamoiden asema vakiinnutetaan. Ohjaamopalveluille määritellään vastuullinen palveluiden järjestäjä ja niiden toimintaa koordinoimaan perustetaan ohjausryhmä, jossa myös kolmas sektori on mukana. Ulosottokäytäntöjä uudistetaan. Nykyistä ulosottosäännöstä muutetaan siten, että ulosottomiehen tulee lähtökohtaisesti myöntää pitkän työttömyyden jälkeen työllistyneelle velalliselle lykkäystä ulosmittauksen alkamiseen, jos velallinen sitä pyytää. Ulosotto muodostaa kannustinloukun työllistymiselle. Nyt päätetty huojennus parantaa velallisen tilannetta. Yksittäisenä päätöksenä päihdeongelmaisten odottavien äitien ympärivuorokautiseen ensikotikuntoutukseen varataan rahoitus vuosiksi 2018-2019 siirtymävaiheena kohti soteuudistusta. Päätös poistaa kuntoutukseen liittyvää epävarmuutta ja on merkittävä hyvinvointiinvestointi joka maksaa itsensä takaisin. Sokeriverolla voidaan edistää kansanterveyttä ja korjata eriarvoisuutta lisänneitä leikkauspäätöksiä Hallitus siirsi veropäätökset talousarvion yhteyteen syksylle 2017. SOSTE pitää tärkeänä, että silloin päätetään kansanterveyttä edistävän sokeriveron käyttöönotosta. Viime vuonna poistettu makeisvero tuotti valtiolle tuloja yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Kyseisellä verolla oli laaja hyväksyntä kansalaisten keskuudessa ja sen kansanterveydelliset hyödyt olivat kiistattomia. Veroon liittyi kuitenkin teknisiä ongelmia, jotka ovat kuitenkin erityyppisellä sokeriverolla korjattavissa. Sokeriveron malli voi perustua sokeriverotyöryhmän vuonna 2013 esittämään makeisveron ja sokeriveron yhdistelmämalliin, joka osoittautui terveyden edistämisen näkökulmasta parhaaksi. Perusideana on makeisverokannan laajentaminen ottamalla veron piiriin uusia tuotteita siten, että vero kohdistetaan tuotteiden sokeripitoisuuteen riippumatta siitä, missä tuotteessa sitä
käytetään. Alkoholivero esimerkiksi määräytyy juoman alkoholiprosentin mukaan. Veron tulee myös olla riittävän korkea, jotta sillä on myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Esimerkiksi Tanskassa valmisteveroa kannetaan suklaasta, suklaatuotteista, kaakaomassasta, kaakaopulverista, lakritsimehusta, lakritsista ja lakritsituotteista, manteli- ja pähkinämassasta, konvehdeista, makeisista, purukumista, sokeroiduista hedelmistä, vohveleista, kakuista ja kekseistä. Veron määrä on porrastettu siten, että vero on alempi tuotteilla, jotka sisältävät vain vähän tai ei lainkaan lisättyä sokeria. Unkarissa puolestaan epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistuva vero otettiin käyttöön syyskuussa 2011. Veron tarkoituksena on rajoittaa terveydelle haitallisen ravinnon kulutusta ja edistää terveellistä ravitsemusta. Lisäksi tavoitteena on rahoittaa terveyspalveluita ja erityisesti julkisia terveysohjelmia. Virvoitusjuomista kannetaan veroa Belgiassa, Latviassa, Norjassa, Ranskassa, Tanskassa ja Unkarissa. Virvoitusjuomavero määräytyy näissä maissa tuotteen tilavuuden perusteella. Kansanterveydellisten hyötyjen lisäksi uudenlaisella verolla olisi myös taloudellisia hyötyjä ja SOSTEn arvion mukaan osa viimevuotisista indeksileikkauksista ja muista eriarvoisuutta lisänneistä sosiaaliturvan leikkauksista voitaisiin perua ottamalla käyttöön sokerivero (nettotuotto 100 150 milj. euroa). Asuntopolitiikka ja asumisen tuki Ongelmallisin puolivälitarkastelun yhteydessä toteutettava uudistus on asumistuen tason rajaaminen ja indeksimuutos. On epärealistista odottaa, että asumistuen tason lasku heijastuisi automaattisesti vuokratasoon tilanteessa, jossa Suomessa on käynnissä voimakas maan sisäinen muuttoliike ja kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa erityisesti kasvukeskuksissa. Leikkaus kohdistuu jo valmiiksi pienituloisiin ihmisiin, ja on sitä kautta eriarvoistava. Asumisen tukemista muutetaan merkittävällä tavalla. Muutoksen yhteydessä asumistukeen asetetaan kuntakohtainen neliövuokrakatto ja asumistuen indeksi muutetaan vuokraindeksistä elinkustannusindeksiksi. Indeksimuutos laskee etuuden tason kehitystä merkittävästi pidemmällä aikavälillä. Uudistuksella on tarkoitus säästää vuodessa asumistukimenoissa 30 miljoonaa euroa. Laskelmien mukaan toimenpide samanaikaisesti lisää toimeentulotukimenoja 17 miljoonalla eurolla. Toimeentulotukimenojen kasvu osoittaa, että muutos lisää toimeentulotuen käyttöä ja sitä kautta etuuteen liittyviä kannustinloukkuja, vaikka yhdeksi tavoitteeksi uudistukselle on määritelty työnteon kannustavuuden vahvistaminen. Asumistuen neliövuokrakaton asettamisen tarkempaa vaikutusta ihmisten toimeentuloon ei voida arvioida ennen kuin tiedetään mille tasolle kuntakohtaiset katot asetetaan, ja miten tässä huomioidaan eri alueiden tilanteet vuokratason ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen
riittävyyden suhteen. Näyttää siltä, että uudistus rankaiseen erityisesti pääkaupunkiseudun köyhiä, koska vuokrat ovat etenkin siellä nousseet yleistä hintatasoa nopeammin. Suuri osa Helsingin asumistuen saajista asuu yksin pienessä vuokra-asunnossa, joissa neliökohtainen vuokra on kaikkein korkein. Uudistuksella on kannatettava tavoite hillitä vuokrien nousutahtia. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, onnistutaanko siinä nyt esitellyillä keinoilla. Vuokrien nousua ei voi pyrkiä hillitsemään ainoastaan leikkaamalla asumistukea. Suurella osalla asumistuen saajista vuokra ylittää jo nykyisin asumistuen normit, ja lisäleikkaukset heikentävät edelleen heidän toimeentuloaan. Asumismenojen osuus tuloista on pienituloisilla selvästi suurempi kuin muulla väestöllä. Vuokrien nousun lisäksi asumistukikustannuksia kasvattaa työttömyyden kehitys. Yleisen asumistuen saajamäärät ovat viime vuosina seuranneet melko tarkkaan työttömien perusturvaa saavien henkilöiden lukumäärän kehitystä. Tärkeää olisikin satsata aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja kasvattaa työllisyysmäärärahoja merkittävästi. Leikkausten sijaan parempi keino olisi kohtuuhintaisen asuntorakentamisen tukeminen asuntorakentamisen edistäminen ylipäätään. SOSTEn selvitysten mukaan (Sosiaalibarometri 2017, julkaistaan 12.6.) noin kolmannes kuntien sosiaali- ja terveysjohtajista pitää kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää riittämättömänä omalla alueellaan. Sosiaalityöntekijät ovat kohtuuhintaisen vuokra-asumisen riittävyyttä koskevissa näkemyksissään sosiaalijohtajia pessimistisempiä ja heistä yli puolet (53 %) pitää kohtuuhintaisten asuntojen määrää riittämättömänä. Alueelliset erot ovat suuria: Helsinki- Uusimaan vastaajista 86 prosenttia arvioi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrän alueellaan riittämättömäksi, kun vastaava osuus on Länsi-Suomessa vain 29 prosenttia. Asumistuen leikkausten tarkempaa vaikutusta toimeentulolle ei voi arvioida ennen kuin tiedetään mille tasolle neliövuokrakohtaiset katot asettuvat. SOSTEn selvitysten (Sosiaalibarometri 2016) mukaan sekä sosiaali- ja terveysjohtajien että sosiaalityöntekijöiden mielestä nykyinen toimeentulotuen asumismenonormi on liian matala. Sosiaalibarometrin (2017) vastaajista suurin osa näkee, että asumistuen taso pitäisi pitää ennallaan (52 %) tai sitä pitäisi korottaa (36 %). Siksi etuuden tason leikkaaminen entisestään on hyvin ongelmallista. Asumistuen leikkauksen myötä aidosti yleishyödyllisistä vuokrataloyhtiöistä asuntoja hakevien määrä kasvaisi ja kasvattaisi jo entisestään niiden pitkiä asuntojonoja. Kohtuuhintaisten vuokraasuntojen rakentamisen määrää on kasvatettava kaupunkiseuduilla voimakkaasti, erityisesti Helsingin seudulla. Näistä asunnoista on eniten pulaa, joten on luontevaa, että niitä tulisi rakentaa nykyistä selvästi enemmän. SOSTE katsoo, että valtion tukeman vuokra-
asuntotuotannon 20 prosentin suhteellista osuutta tulee kasvattaa tulevissa maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksissa tulee nykyisestä esimerkiksi 40 prosenttiin. Tällä voitaisiin edistää myös työn tarjontaa madaltamalla kynnystä muuttaa pääkaupunkiseudulle. Työllisyyspolitiikka Puoliväliriihen yhteydessä uudistetun työllisyyspaketin keskeisiä sisältöjä ovat mm. positiivisen rakennemuutoksen hallinta, työttömien aktivointi, yrittäjyyden edellytysten vahvistaminen, osaamisen kehittämistoimet, maakunnalliseen kasvupalveluun liittyvät uudistukset sekä työllistymistä tukevat innovatiiviset kokeilut. Työttömien määräaikaishaastatteluiden painopistettä siirretään puhelinkeskusteluista voimakkaammin kohti kasvokkain tapahtuvia haastatteluita. Tämä on myönteinen muutos, sillä kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen myötä työttömien tarpeiden arviointi helpottuu ja siten myös yksilöllisten palvelupolkujen rakentaminen mahdollistuu. Tehostettua palvelua tarvitsevat työttömät ohjataan mahdollisuuksien mukaan kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen TE toimistojen haastattelujen yhteydessä työvoimaa tarvitsevien henkilöstöpalveluyritysten asiakkaiksi. Tämä on mahdollisesti ongelmallista, sillä henkilöstöpalveluyrityksistä ei välttämättä ole tietotaitoa ja osaamista vaikeasti työllistyvien henkilöiden palvelemiseksi. Myös velvollisuus käyttää työttömien profilointimallia on kyseenalainen. Profilointimalli ei toimi kaikkien kohdalla. Erityisesti nuorten kohdalla sen hyöty on kyseenalainen. Palkkatukea kohdennetaan aikaisempaa enemmän vaikeasti työllistyville henkilöille. Tämä on myönteinen ja järkevä suuntaus. Sen sijaan tuen kohdistaminen yhä enemmän yrityksille uhkaa kansalaisjärjestöjen työllistämismahdollisuuksia. Järjestöillä on erityisesti vaikeasti työllistyvien erityisryhmien kohdalla oma tärkeä työllistämispalveluroolinsa, jota yritysten on vaikea tai mahdoton korvata. Järjestöt, säätiöt ja työpajat ovat vuosien ajan kehittäneet toimintamalleja ja tukimuotoja, joiden avulla vaikeasti työllistyvien tilannetta on onnistuttu kohentamaan. Palkkatukimäärärahoja tulisi kasvattaa ja poistaa keinotekoinen järjestösektoria työnantajana syrjivä palkkatukikattokirjaus budjetista. Korkean pitkäaikaistyöttömyyden olosuhteissa, mutta talouden jo elpyessä palkkatuen kokonaistasoa tulisi edelleen korottaa ja myös aiempina vuosina työllisyyspoliittiseen avustukseen tehtyjä leikkauksia perua. Tällä tavalla pitkäaikaistyöttömät saataisiin nopeammin takaisin työmarkkinoille, eikä työntarjontaa ja potentiaalista talouskasvua pitkällä aikavälillä heikentävää hystereesiä pääsisi tapahtumaan. Työllistämiseen panostaminen on tärkeä hyvinvointi-investointi, joka maksaa itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä nopeamman kasvun ja korkeamman työllisyysasteen kautta.
Työttömyysturvaa ehdotetaan uudistettavaksi ottamalla käyttöön aktiivimalli, jossa työttömyysturvan omavastuupäiviä vähennettäisiin työttömyyden alussa seitsemästä päivästä viiteen päivään. Työttömyyden jatkuessa yli kolme kuukautta työttömyysturvaan tulisi yksi kuukausittainen omavastuupäivä, jonka voisi välttää olemalla aktiivinen. Aktiivimalli koskisi myös perusturvaa. Uudistus vähentää valtionosuutta noin 8 miljoonaa euroa vuositasolla. Alkuomavastuun lyhentäminen on myönteinen uudistus, mutta aktiivimallin leikkausten kohdistaminen perusturvaan on ongelmallista. Suomi on jo aikaisemmin saanut huomautuksia liian matalasta perusturvan tasosta. Vääränlainen ja liian suoraviivainen aktivointi, joka ei huomioi työttömien erilaisia tilanteita ja toimintakyvyn eroja, voi johtaa passiivisuuden lisääntymiseen, tarpeettomien karenssien syntymiseen ja ihmisten putoamiseen alennetulle viimesijaiselle perusturvalle. Tällöin vaarana on myös toimeentuloon liittyvien kannustinloukkujen lisääntymiseen. Lyhytaikaisesta työnteosta voi byrokratian hitauden vuoksi syntyä tilanteita, joissa työtön on hetkisesti ilman mitään tuloja. Moni peruspäivärahan saajista on myös toimeentulotukiriippuvainen. Toimeentulotuessa ei ole tulojen suojaosaa, jolloin lyhytkestoisen työn vastaanotto ei välttämättä lisää kovinkaan paljoa tuensaajan tuloja. Työnhaun aktiivimallin osalta esitetään, että jos avoimia työpaikkoja tai työnhakijan työllistymistä edistäviä palveluita ei ole tarjolla, voisivat työnhakija ja maakunta tai palveluntuottaja sopia muista tavoista, joilla työnhakija edistää omatoimisesti osaamistaan, työnhakuaan, työllistymistään tai yritystoiminnan aloittamista. Tämä on hyvä tarkennus, sillä se ottaa huomioon oikein toteutuessaan huomioon myös yksilölliset ja alueelliset olosuhteet. Muina tapoina tulisi ottaa huomioon myös työttömän työkyvyn edistämiseen liittyvät toimenpiteet kuten osallistuminen vertaistukiryhmiin, vapaaehtoistoiminta jne. Toteutuakseen aktiivimalli edellyttää myös olemassa olevia, laadukkaita, työllistymistä edistäviä palveluita. Tämä edellyttää aktiivista työvoimapolitiikkaa ja työllisyysmäärärahojen kasvattamista. Sosiaaliturvan kehittäminen Hallitus käynnistää valmistelut työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavasta, eriarvoisuutta vähentävästä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta. Valmistelussa otetaan huomioon muun muassa perustulokokeilun, osallistumistulokokeilun ja muiden käynnistettävien tutkimusten, laajan kuulemiskierroksen ja selvitysten tulokset sekä kansallisen tulorekisterin tuomat mahdollisuudet. Valmistelu tulee tehdä laajapohjaisesti.
Päätös on hyvä ja sosiaaliturvaa uudistettaessa tulee huomioida Suomen saamat moitteet vähimmäisturvan riittämättömästä tasosta. Perusturvaa tulee yksinkertaistaa, selkiyttää ja kehittää siten, että se huomioi paremmin pirstaleisen työelämän sekä mahdollistaa osatyökykyisten työllistymisen. Sote- ja maakuntauudistus SOSTE ei pidä realistisena sote-uudistukselle asetettua 3 miljardin säästötavoitteen toteutumista. Nykyiset esitykset sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, valinnanvapaudesta ja maakuntauudistuksesta eivät tuo säästöjä ilman, että kansalaisten palvelujen taso heikentyy tai palvelujen asiakasmaksut nousevat. Kehyksessä esitetetään 166 m leikkauksia maakuntien valtionosuuksiin. On tärkeää, ettei sote-uudistukselle aseteta säästötavoitetta sen käynnistymisvaiheessa (tällä kehyskaudella), jottei varsinkaan muutostilanteesssa ja uuden järjestelmän toimeenpanossa vaaranneta kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden avustukset Vuonna 2017 sosiaali- ja terveysministeriö myönsi Veikkauksen voittovaroista avustusta yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen 317,6 miljoonaa euroa. Uuden peliyhtiön integraatiotyön ennakoitiin heikentävän Veikkauksen tuloksentekokykyä vuonna 2017 ja näin ollen vuoden 2018 avustustenjakoa, mutta tällä hetkellä tuottokehitys näyttää myönteiseltä kaikkien avustuksensaajien kannalta. Kehyskauden alussa vuonna 2018 avustukset ovat yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen 329 miljoonaan euroa ja kasvavat edelleen kehyskauden loppuun mennessä 354,4 miljoonaan euroon. On tämän kehysesityksen näkökulmasta epäselvää, miten summissa on huomioitu RAY:n jakamattomien voittovarojen jako kymmenen vuoden ajalta. Rintamaveteraanien kuntoutukseen kohdentuu edelleen Veikkauksen voittovaroja. Kehyskauden kuluessa rintamaveteraanien kuntoutuksen määrärahatarve vähenee n. 50,9 miljoonaa euroa eli noin 25 prosentilla. Vastaavasti rintamaveteraanien kuntoutukseen Veikkauksen voittovaroista kohdentuvan tuen tulisi alentua. Rintamaveteraanien kuntoutukseen kohdistuvat Veikkauksen voittovarat tulee asteittain siirtää vuosittaista määrärahatarpeen alenemaa seuraten kokonaan yhteisöjen ja säätiöiden terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Huomiota tulee myös kiinnittää siihen, että avustusten jakamiseen ja seurantaan käytettävät resurssit ovat kohtuullisesti suhteessa jaettavaan avustussummaan ja että Veikkauksen voittovaroista tukea saavat yhteisöt ovat tässä suhteessa yhdenvertaisessa asemassa.