THE LOGIC OF SCIENTIFIC DISCOVERY Luennot Karl Popperin filosofiasta Toukokuu 2016 Ilkka Niiniluoto
TOTUUS 1935 totuuden korrespondenssiteoria: RUSSELL, SCHLICK, toteamukset, verifikaatio, tiedon varmuus koherenssiteoria: NEURATH, HEMPEL, vain lauseiden välisiä suhteita, muu metafysiikkaa, fallibilismi LdF:ssä ei juuri mitään totuuden käsitteestä TARSKI Wienissä kesällä 1935, selitti oman semanttisen totuusmääritelmànsà Popperille, Pariisin kongressi 1936 CARNAP ja POPPER Tarskin teorian kannattajiksi Carnap: totuus ja konfirmaatio erotettava, looginen semantiikka, «Testability and Meaning» myös Hempel siirtyi tarskilaisiin uusi mahdollisuus yhdistää korrespondessiteoria ja fallibilismi
ALFRED TARSKI
TODENNÄKOISYYS Popper 1938: aksiomaattinen todennäköisyysteoria, jolla voi olla erilaisia tulkintoja korjauksia frekvenssitulkintaan 1955: todennäköisyys P(A/B) = P(A&B)/P(B), silloinkin kun B:n todennäköisyys on nolla (vrt. RENYI) uusi objektiivinen tulkinta noin 1953, julkaistu 1957: propensiteetit
LSE Uudessa Seelannissa 1937-45 Popper kirjoitti pääasiassa historisismin kurjuudesta ja avoimesta yhteiskunnasta tieteenfilosofian nousu Yhdysvalloissa, PSA 1936, Carnap, Feigl, Reichenbach, Tarski, Hempel Open Society (1945) sisältää luvun 24 «kriittisestä rationalismista»: valmius kuunnella kriittisiä perusteluja, oppia kokemuksesta ja virheistä ja lähestyä totuutta Popper takaisin tieteenfilosofiaan LSE:ssä 1946 lähtien Popperin tyrmistykseksi vanha ystävä Carnap aloitti 1945 induktiologiikan tutkimuksen hyökkäys induktiologiikkaa vastaan pääaiheeksi LdF:n käännöstyön yhteydessä 1950-luvulla
LOGIC OF SCIENTIFIC DISCOVERY englanninkielinen käännös ilmestyi 1959 nimi harhaanjohtava: ei keksimisen logiikkaa uudet alahuomautukset uudet appendiksit todennäköisyydestä ja korroboraatiosta samaan aikaan valmisteilla Postscript: After Twenty Years ( 1954; ilmestyi kolmessa osassa vasta 1982)
ESIPUHE 1959 kielifilosofeille (language analysts) ei aitoja filosofisia ongelmia kosmologian ongelma: ymmärtää maailmaa mukaan lukien meidät ja tietomme maailman osana ei erityistä filosofian menetelmää, vaan kriittinen keskustelu keinotekoiset mallit tieteen kielelle eivät auta ymmärtämään tiedon kasvua Vrt. D. EDMONDS & J. EIDINOW: Wittgenstein s Poker (2001) Popperin ja Wittgensteinin 10 minuutin yhteenotto Cambridgen Moral Science Clubilla 1946
CARNAP
INDUKTIOLOGIIKKA CARNAP: Logical Foundations of Probability (1950) looginen todennäköisyys, uskomuksen asteet The Continuum of Inductive Methods (1952) luokittelusysteemi Q 1,..., Q K ; tn saada seuraava havainto luokassa Q i, kun otoksessa on havaittu n i /n yksilöä (n i + λ /K) /(n + λ) = n i /n, jos λ = 0 (REICHENBACH) = 1/K, jos λ = (WITTGENSTEIN, WAISMANN) c = (n i + 1)/(n + K), jos λ = K (CARNAP 1945) c* = (n + 1)/(n + 2), jos λ = K = 2 (LAPLACE)
KONFIRMAATIO Carnap kutsuu loogista todennäköisyyttä c(h,e) hypoteesin «konfirmaation asteeksi» (degree of confirmation) evidenssin E nojalla toisaalta komparatiivinen konfirmaatio tarkoittaa todennäköisyyden kasvua: c(h,e) > c(h), positiivinen relevanssi ( 86)
POPPERIN ARGUMENTIT induktivismia vastaan: induktio ei keksimisen menetelmä tiede kiinnostunut informaatiosisällöstä eli epätodennäköisistä hypoteeseista, «science aims at high informative content, well backed by experience» CARNAP & BAR-HILLEL (1952): semanttisen informaation teoria, KEMENY (1953) informaatio: lauseen poissulkemat asiaintilat (tilakuvaukset) informaation määrä: inf(h) = -logp(h), cont(h) = 1- P(H) Popperin mukaan Carnapin systeemi on ristiriitainen konfirmaation käsitteen käytössä (myös KEYNES, JEFFREYS, REICHENBACH, KAILA, HOSIASSON) Carnapin teoksen 2. p. 1962: erotetaan «firmness» ja «increase of firmness» P(H/E) vs. P(H/E) P(H)
KORROBORAATION ASTEET Popper ehdotti 1954 korroboraation asteille kaavaa, jossa käytetään todennäköisyyksiä P(E/H) P(E) c(h,e) = (1 + P(H)P(H/E)) P(E/H) + P(E) P(E/H) P(E) c(h,e) = P(E/H) P(E&H) + P(E) I. J. GOOD 1952: evidenssin paino (weight of evidence) J. KEMENY & P. OPPENHEIM 1952: faktuaalinen tuki muunnelmia Carnapin relevanssikriteeristä P(H/E) P(H) = [P(E/H) P(E)]P(H)/P(E)
KORROBORAATIO JA INDUKTIO korroboraatio on mitta sille, miten hyvin hypoteesi on selvinnyt testeistä ei sama kuin todennäköisyys, ei ilmaise rationaalista uskomusta hypoteesin totuuteen, induktiivista luotettavuutta tai seurauksia hypoteesin tulevaan menestykseen nähden induktivistit haluaisivat vahvistusta hypoteesille, Popperille c(h,e) on korroboraation aste vain jos E on raportti «vilpittömistä yrityksistä hylätä» arvaus H hypoteeseja hyväksytään vain tentatiivisesti myöhempiä ankaria testejä varten salakuljettaako Popper induktion mukaan? SALMON (1966): modus tollens + korroboraatio = induktio LAKATOS (1968): whiff of inductivism voiko Popper osoittaa tieteellisen totuudenetsinnän tai tieteen soveltamisen rationaaliseksi? Eikö tieteen tulosten käyttö toiminnan pohjana edellytä jonkinlaista luottamusta? fallibilismi löytyy jo esisokraatikoilta (KSENOFANES), mutta ajautuuko Popper skeptisismiin?
YLEISET LAIT Carnap ja Popper olivat samaa mieltä siitä, että yleisten lakien (äärettömässä universumissa) looginen todennäköisyys on nolla P(H) = P(H/E n ) = 0 pätee kaikille aidoille yleistyksille H ja äärellistä yksilöjoukkoa (otosta) koskevalle singulaariselle evidenssille E n CARNAP: instanssikonfirmaatio eli seuraavan yksittäistapauksen tai ennusteen todennäköisyys taipumus yleisten lakien instrumentalistiseen tulkintaan (Schlick, Frank)
HINTIKKA Jerusalemin LMPS-kongressi 1964: yleistykset konstituenttien disjunktioita, todennäköisyys jaetaan tasan konstituenteille (äärellinen määrä), jolloin yleisten lakien aprioriset todennäköisyydet P(H) ovat nollaa suurempia yleistyksen aposteritodennäköisyys P(H/E n ), kun H on yhteensopiva E n :n kanssa, lähestyy arvoa yksi kun n kasvaa rajatta evidenssin moninaisuus: apoterioritodennäköisyys kasautuu hypoteesille, joka on yksinkertaisin suhteessa otokseen E n (ei väitä maailmassa olevan yksilölajeja joita ei ole havaittu otoksessa) ensimmäinen tyydyttävä teoria induktiiviselle yleistykselle kaksiulotteinen induktiologiikan järjestelmä 1965, Carnapin kontinuumi sen ainoa erikoistapaus jossa yleistykset eivät saa nollaa suurempia todennäköisyyksiä
INFORMAATIO JA SELITYSVOIMA semanttinen informaatio soveltuu myös yleisille laeille: cont(h) = 1 - P(H) cont(h/e) = 1- P(H/E) - teorian H selitysvoima havaintojen E suhteen Hempel 1948: P( H/ E) Hintikka 1965: välitysinformaatio P(E/H) P(E) Carnap: P(H/E) P(H) vrt. Popperin korroboraation asteet
EPISTEEMISET UTILITEETIT tiede tavoittelee tuloksia, joiden arvoa voidaan mitata «episteemisten utiliteettien» avulla (Hempel) vs. praktiset utiliteetit päätöksenteossa, bayesiläinen päätösteoria: utiliteetin odotusarvon maksimointi Richard RUDNER: hypoteesin hyväksyminen on päätös, siis tiede arvosidonnaista, Isaac LEVI 1965: arvot voivat olla episteemisiä totuus, konfirmaatio, informaatio, koherenssi, selitysvoima, ennustusvoima, yksinkertaisuus
KOGNITIIVINEN PÄÄTÖSTEORIA LEVI: Gambling With Truth 1967 u(h,t) = H:n hyväksymisen utiliteetti kun H on tosi, u(h,f) = H:n hyväksymisen utiliteetti kun H on epätosi odotusarvo: P(H/E)u(H,t) + P( H/E)u(H,f) totuus ja vain totuus: u(h,t) = 1, u(h,f) = 0 odotusarvo: P(H/E) konservatiivinen ohje: hyväksy vain loogisesti tosia tai evidenssistä loogisesti seuraavia hypoteeseja (vrt. Popperin kritiikki induktivismia vastaan)
INFORMAATIO UTILITEETTINA Levi: totuusarvo plus informaatio Hintikka: u(h,t) = cont(h), u(h,f) = cont( H) odotusarvo: P(H/E) P(H) sama kuin P(H/E) + cont(h) - 1 vrt. Carnapin relevanssimitta yhdistää korkean apoterioritodennäköisyyden ja alhaisen aprioritodennäköisyyyden (korkean informaatiosisällön) induktiologiikan ja Popperin LdF:n yhteensovittaminen JEFFREY (1975), NIINILUOTO & TUOMELA (1973): ei-induktivistinen induktiologiikka HOWSON & URBACH: Scientific Reasoning: The Bayesian Approach (1989)
ARVAUKSIA JA KUMOAMISIA Popper ei hellittänyt induktion kritiikissä Conjectures and Refutations (1963): rohkeat hypoteesit asetettava ankariin testeihin opimme enemmän jos falsifioimme rohkean informatiivisen arvauksen mutta cont( H) = 1 P( H) = P(H) on verrannollinen H:n todennäköisyyteen eikä epätodennäköisyyteen oikeasti opimme enemmän jos hyväksymme todeksi rohkean informatiivisen hypoteesin, sillä cont(h) = 1 P(H)
IDEAALIEVIDENSSIN PARADOKSI olkoon tapahtuman A (kruunu) subjektiivinen apriori tn P(A) = ½ olkoon E pitkä havaintosarja, joka tarjoaa ideaalisen evidenssin sille, että raha on täydellisen symmetrinen tällöin P(A/E) = ½, ts. E on irrelevantti A:n todennäköisyydelle
MILLERIN PARADOKSI David MILLER (s. 1942), LSE 1964, Popperin tutkimusassistentti Miller, Popper (BJPS 1966), MACKIE 1966 Reichenbachin mukaan «paino» odotukselle saada tapahtuma A seuraavassa kokeessa (A ), jos A:n objektiivinen tn p(a) on r, on r (myös David LEWIS: The Principal Principle) «suora sääntö» P(A /p(a) = r) = r sijoitus P(A /p(a) = ½) = ½ sijoitus P(A /p(a) = p(-a)) = p(-a) siis P(A /p(a) = ½) = P(-A) siis p(-a) = ½ = p(a) Critical Rationalism: A Restratement an Defense (1994) Out of Error (2006)
POPPER & MILLER 1983 Jos H:sta voidaan dedusoida E, ja P(H) > 0 ja P(E) < 1, niin P(H/E) = P(H&E)/P(E) = P(H)/P(E) > P(H) siis teorian ei-tautologiset seuraukset konfirmoivat teoriaa mutta tällöin H E & (E H) ja P(E H/E) < P(E H) siis E konfirmoi vain itseään ja heikentää H:n lisäsisältöä E:n suhteen siis konfirmaatio on vain deduktiivista, joten induktiota ei ole vrt. HOWSON & URBACH: onko E H eli ~E v H todella H:n excess content?
YKSI JÄLKINÄYTÖS Varsovan konferenssi 1974 Risto HILPINEN: Approximate Truth and Truthlikeness HINTIKKA & NIINILUOTO: aksiomaattinen induktiologiikka, Theo KUIPERS Joseph AGASSI (s. 1927) induktion kritiikki LSE 1953-60 A Philosopher s Apprentice: In Karl Popper s Workshop (1993)