HALUT JA TARPEET ANN SOMERVILLE

HALUT JA TARPEET (Remastering Jerna) ANN SOMERVILLE suomentanut / translated by Paula Merensuo Needful Copyright 2005 by Ann Somerville. Alkuperäisteos Needful Copyright 2005 by Ann Somerville. Suomentanut 2015 Paula Merensuo. Jatkoa kirjoihin Jernan uusi isäntä ja Pelit ja seuraukset Cover image pio3 via Fotolia.com All Rights Are Reserved. No part of this book may be used or reproduced in any manner whatsoever without written permission, except in the case of brief quotations embodied in critical articles and reviews. For more information please visit my website at http://annsomerville.net This book is a work of fiction. The names, characters, places, and incidents are products of the writer s imagination or have been used fictitiously and are not to be construed as real. Any resemblance to persons, living or dead, actual events, locale or organizations is entirely coincidental. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan tallentaminen, siirtäminen, uudelleen tuottaminen, jäljentäminen tai kääntäminen kaikilta osin ja kaikissa muodoissa ilman oikeuksien omistajan ja julkaisijan etukäteen antamaa kirjallista lupaa on ehdottomasti kielletty. Nämä tarina on fiktiota. Nimet, henkilöhahmot, paikat ja kaikki tapahtumat ovat kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta tai fiktiivisellä tavalla käytettyjä, eikä niitä pidä pitää tosina. Kaikki, mikä muistuttaa eläviä tai kuolleita henkilöitä, todellisia tapahtumia, paikkoja tai organisaatioita, on täysin sattumanvaraista. Smashwords Edition - lisenssi Tämä e-kirja on tarkoitettu vain sinun henkilökohtaiseen käyttöösi. Tätä e-kirjaa ei saa myydä eteenpäin eikä antaa muille luettavaksi. Jos haluat jakaa kirjan muiden ihmisten kanssa, osta jokaiselle oma kappaleensa. Jos luet tätä kirjaa mutta et ole ostanut sitä, tai sitä ei ole ostettu vain sinun käyttöösi, osta Smashwords.com -sivustolta oma kappaleesi tästä kirjasta. Smashwords Edition 2, May 2015 Smashwords Edition, License Notes This ebook is licensed for your personal enjoyment only. This ebook may not be re-sold or given away to other people. If you would like to share this book with another person, please purchase an additional copy for each person you share it with. If you re reading this book and did not purchase it, or it was not purchased for your use only, then you should return to Smashwords.com and purchase your own copy. Thank you for respecting the hard work of this author. Published by Ann Somerville

Chapter 1 - Luku 1 Kuten tiedät, joissakin osissa maailmaa esiintyy hämäräperäinen tapa, jota kutsutaan kotiin palaamiseksi illalla. Primitiivisillä seuduilla jotkut rappeutuneet henkilöt uskoakseni tosiaan menevät ulos ja pitävät hauskaa työviikon lopulla. Tiedän, se on järkyttävää, mutta luin siitä lehdestä, joten sen täytyy olla totta. Sila nosti katseensa virnisti surumielisesti Keville. Ihanko totta? Enpä niin tietäisi itsestäni. Tuskin välittäisin suunnitella kaupungin tuikkaamista tuleen. Hänen kollegansa astahti taaksepäin ja levitti käsivartensa. Hei, minun hurmaavaan viikonloppusuunnitelmaani kuuluu pyykinpesu. Ja Edillä on lihapullafiksaatio. Mutta ja tämä on todella suurta armopäivänä aion saumata uudestaan kylpyhuoneen! Sila läpsäytti dramaattisesti rintaansa käsillään. Eihän, ihanko totta? Kumma että pystyt pitämään jännityksen aisoissa. Kummastuttaa se itseänikin. Mutta vakavasti puhuen, sinun pitäisi lopettaa. Tiedän, ajattelin vain lukea nämä raportit Kev otti kansion hänen kädestään ja teeskenteli käyvänsä sitä läpi. Hmm, katsotaanpas. Blaa blaa paha rikos likaista rahaa blaa blaa epäilemme ettemme tiedä blaa blaa... Voi, kyllä, tämä on kiehtovaa. Sila nappasi kansion takaisin häneltä. Parempaa se on kuin väärä raha. Mikä tahansa on parempaa kuin väärä raha, mutta kun saat vaihtorahat, ja setelit ovat kaikki aitoja, saat kiittää allekirjoittanutta siitä, äläkä unohda sitä, Kev sanoi heiluttaen sormeaan Silalle. Hän vakavoitui. Tulehan, Sila. Joka tavarapäivä jäät kun minä lähden. Lähde kerrankin ajoissa kotiin. Sinulla on hyvä syy. Poikasi tarvitsevat sinua. Poikani tarvitsevat minua tekemään ruokaa ja kylvettämään, tarkoitat. Voisit tulla mukaan jos haluat. Kaipaan aikuisille keittämistä, ja teen hitonmoista kuorrutettua kalaa. Pidän siitä leivänmurujen kanssa. Voin tehdä leivitettyäkin, Kev sanoi innokkaasti. Olen monitoimimies. Silan täytyi myöntää, että kutsu oli houkuttelevaa. Kev ei ollut mikään pehmo, ja kolmesta pikkupojasta huolehtiminen yksin oli kadehdittavaa, mutta siitä oli niin pitkä aika kun hän oli osallistunut perheateriaan ja viettänyt aikaa lasten kanssa... Kiitos. Ehkä joku toinen kerta. Kev otti surkean ilmeen. Torjut minut kalan takia. Hitsi, tiesin että minun olisi pitänyt tarjota pastaa. Kalasi on hyvää. En vain tunne itseäni sosiaaliseksi, ja olisi epäreilua sälyttää se lastesi niskoille. Pyydä minua joskus uudestaan. Silloin en torju sinua. Kevin leveä hymy paljasti hänen kauniit hampaansa, ja hänen tavallisesti hiukan ahdistuneet kasvonsa näyttivät vuosia nuoremmilta. Kiinni veti. Minun täytyy lähteä. Älä viivy liian myöhään. En. Nähdään nostopäivänä. Toimisto oli paljon tylsempi paikka Kevin lähdettyä, ja vähän ajan päästä Sila tunsi houkutusta soittaa hänelle ja hyväksyä kutsun. Mutta hän ei tosiaankaan tuntenut oloaan sosiaaliseksi, ja Kevin pojat ehkä olisivat koko ajan mustasukkaisia isästään. Sila ei halunnut tunkeilla. Ainakin Kevillä oli pojat ja pojilla isä. Kev oli sanonut, että pojat pitivät hänet käynnissä hänen nuoren vaimonsa kuoltua syöpään. Ainakin hänellä oli yhä syy mennä kotiin, ja siellä olisi aina joku häntä vastassa. Sillä oli merkitystä että tiesi ettei ollut yksin.

Sila irvisti koska inhosi itsesääliä, jonka suuntaan hänen ajatuksensa olivat liukumassa. Se oli yksi syy siihen, miksi hän tavallisesti teki töitä niin myöhään. Raportit ja tutkimukset valtasivat hänen ajatuksensa, ja Kevin pilkasta huolimatta raportti, jota hän luki, oli mielenkiintoinen. Tavallaan. Sila päätti tarkistaa kom-viestinsä. Yksi oli hänen nuoremmalta veljeltään, joka kertoi uudesta tyttöystävästä kiitos, velikultani, hän ajatteli, kun muistutat minua siitä, ja miksipä et muistuttaisi? ja yksi Javinilta, joka ehdotti lounasta seuraavalla viikolla. Sila kaipasi työskentelemistä Javin kanssa, mutta ei niinkään sitä nimenomaista työtä. Vakipaikka oli hiton paljon kiinnostavampi näkymä, paremmasta palkasta puhumattakaan. Javkin suunnitteli työn vaihtamista. Silalla oli koko ajan korva maassa siltä varalta että hänen tehtäviensä joukosta löytyisi joku osa-aikainen työ Javille. Häntä tarvittiin tiimiin. Sila nosti katseensa kuullessaan askelia se oli tarkastaja Solmano, joka näytti katselevan kansiota välittämättä hänestä. Mutta siltä se vain näytti. Tarkastaja Poucilne, kello on puoli seitsemän. Mitä teet täällä yhä? Luen muutamia raportteja Grietin tapauksesta, sir. Hmm... onko jokin kriisi, josta en ole tietoinen? Läpimurto, josta aiot kertoa minulle? Terävät harmaat silmät naulitsivat Silan odottaessaan vastausta. Ei, sir. Olin vain varmistautumassa siitä, että tunnen kaikki yksityiskohdat. Hyvä. Lähden päivälliselle viidentoista minuutin kuluttua. Siihen mennessä haluan että työpöytäsi on järjestetty, kom suljettu ja sinä bussissa menossa kotiin. Minua ei haittaa jos ihmiset tekevät töitä myöhään silloin kun sille on tarvetta, mutta tämä on toimisto eikä sinun asuntosi. Opi pitämään ne erillään niin nautit kokolailla enemmän. Kyllä, sir, Sila sanoi jäykästi, sulki työpöydällään olevat kansiot ja pani ne arkistokaappiinsa. Eikö sinulla ole suunnitelmia illaksi, Sila? Useimmilla ikätovereillasi on, tavarapäivänä. Ei, sir. Sääli. Pidän enemmän siitä että väkeni tekee töitä elääkseen kuin siitä että se elää tehdäkseen töitä. Sillä lailla se ei pala loppuun niin nopeasti. Henkilöstöhallinto muistutti minua tänään, että sinulla on tänä vuonna yhä pitämättä viisi viikkoa lomaa kahden viime vuodelta jääneen viikon lisäksi. Siellä oltiin huolestuneita siitä, että en ilmeisesti ole antanut sinulle tilaisuutta lomaan, mikä on minusta outoa, sillä en ole saanut sinulta lainkaan lomapyyntöjä. Sila punastui. Anteeksi, sir. Minulla ei vain ole syytä lomailla, eikä minulla ole varaa mennä minnekään lomanviettoon. Hyvä on. Mutta minä määrään sinut löytämään aikaa kaikkien kerääntyneitten lomien pitämiseen ennen vuoden loppua. Seitsemän viikkoa, sir? Mutta tätä vuottahan on jäljellä enää neljä kuukautta! Solmano katsoi Silaa pitkin nenänvartaan ja maiskautti suutaan paheksuvasti. Pidä ainakin puolet, ja loput ensi vuoden puolessa välissä. Olen vakavissani. Tiedän, että haluat tehdä hyvin tämän työn, ja me kaikki arvostamme ponnistuksiasi. Mutta odotan alaisteni olevan tasapainoisia ihmisiä. Jos vietät kaikki valveillaoloaikasi täällä, silloin et ole sitä. Uskoakseni henkilökuntakerholla on joitakin hyviä ja halpoja ideoita jaetuista lomista. Vilkaise niitä. Tästä hemmetin kaupungista pois pääseminen tekee sinulle hyvää. Kyllä, sir. Se on sitten selvä. Sulje nyt tuo kapistus ja ota takkisi. Voit saattaa minut ulos. Sila näytti päältäpäin kohteliaalta kun he erosivat rakennuksen ulkopuolella tarkastaja Solmano napatakseen taksin ja Sila odotellakseen bussia pysäkillä mutta sisäisesti hän kiehui. Hän ei halunnut lomaa jos se tarkoitti viikon tai parin istuksimista kotosalla pyörittelemässä peukaloita. Mitä Solmano oikein odotti hänen tekevän, virkkaavan? Hän säästi ostaakseen oman asunnon. Hän ei halunnut tuhlata rahaa

lomiin, joilla hän ei ollut kiinnostunut ihmisistä joita ei tuntenut, eikä hän halunnut viettää yhtään enempää aikaa omassa seurassaan, jota hänellä oli jo nyt enemmän kuin tarpeeksi, kiitos vaan. Hänen pikkuruisen asuntonsa ahdas tylsyys pilkkasi häntä kun hän heilautti oven kiukuspäissään auki. Hei kaikki, kotona ollaan! hän huikkasi. Hiljaisuus tervehti häntä niin kuin aina. Ehkä hänen pitäisi hankkia kissa. Ai niin, hän oli allerginen kissoille. Koirat taas veivät liikaa tilaa, ja kalat olivat... ruokaa. Tilaa oli hädin tuskin hänelle itselleen. Missä hän edes pitäisi lemmikkiä? Ainakin säästäminen tarkoitti sitä, että hän teki ruokaa isommissa erissä, joten kun hän tuli kotiin pahantuulisena eikä halunnut ruveta kokkaamaan alusta asti, hänellä oli aina jotakin pakastimessa. Hän veti jotain esiin summamutikassa, huomasi, että se oli lasagnea, työnsi sen uuniin kuumenemaan ja päätti, että ilta oli sopiva harvinaiselle viinilasilliselle. Hänellä oli pieni varasto pulloja enimmäkseen lahjoina saatuja joihin hän tuskin koskaan edes koski, mutta nyt hän päätti että voisi hemmotella itseään hyvällä punaviinillä. Se oli osa lahjapakettia, jonka Ria Kezime oli lähettänyt hänelle viime syntymäpäiväksi. Takuulla hänellä on suunnitelmia täksi illaksi, Sila ajatteli hiukan kiittämättömästi avatessaan pulloa. Mutta kun hän nuuhkaisi viinin hedelmäistä aromia, hän antoi anteeksi rikkaalle ystävälleen tämän suuremman omaisuuden. Ei ollut Rian vika että hän istui tässä juomassa olemattoman sosiaalisen elämänsä kunniaksi viiniä, jota ei voisi itse ostaa. Olihan hän sentään saanut tarjouksen kuorrutetusta kalasta. Hän ei ollut ottanut sitä vastaan. Hän oli tänä iltana yksin omasta halustaan. Kumma kyllä siitä ei ollut suurta lohtua. ~~~~~~~~ Isi? Mikä on pere... peri... en tietä miten sen sanotaan. Jerna hymyili, käänsi tuoliaan ja nojautui kohti Nerasta. Näytähän sana minulle, kulta. Ai, periminen. Se tarkoittaa sitä että saa jotakin vanhemmiltaan. Silmät pikkutytön kalpeissa kasvoissa osoittivat hämmennystä. Niin kuin syntymäpäivälahja? Ei, vaan enemmänkin kuin... tiedäthän kaulakorun, jota äiti pitää toisinaan? Purppuranvärisen, jossa on keltaisia kiviä? Neras nyökkäsi. Se on sievin mitä hänellä on. No, äidin isoäiti jätti sen hänelle kuollessaan. Se siis on niin kuin lahja, mutta sen saa jos joku vanhempi henkilö suvussa kuolee. Neras puristi kirjaansa rintaansa vasten. Ai. Kuoletko sinä, isi? Jerna silitteli lapsen lyhyttä tukkaa, joka oli lopultakin kasvamassa takaisin kauniina kiharoina. Kyllä, kulta. Kaikki kuolevat. Mutta toivottavasti en ennen kuin olen hyvin vanha. Hän kumartui suukottamaan Neraksen otsaa. Älä murehdi sen vuoksi. Mitä sinä luet perinnöstä? Hän halusi siirtää lapsen ajatukset muualle. Kuolemasta tai sairaudesta puhuminen vain masentaisi tyttöä, ja juuri nyt se liippasi liian läheltä Jernaakin. En minä tiedä, Neras sanoi hiukan kärttyisästi. Kuninkaista ja kuningattarista. Luetko sinä Contanzasta? Perinnöllisestä monarkiasta? Luen, mutta se on tylsää ja minua väsyttää. Jerna silitti taas Neraksen tukkaa. Hiukan väsyneeltä sinä näytätkin. Pidä pieni tauko. Minäkin pidän. Mitä jos me molemmat ottaisimme mehua ja pikkuleivän? Mummi on tehnyt suklaapikkuleipiä. Kyllä, kiitos. Haluatko hakea niitä vai hakisinko minä? Ei kun minä haen. Haluan nousta ylös.

Hyvä on, mutta pyydä mummia ottamaan tarjotin alas. Ei mitään tuolille kiipeilyä. Neraksen tasapaino ei ollut vieläkään täydellinen, ja häntä huimasi helposti. Jerna ei halunnut kallonmurtumaa kaiken sen lisäksi, minkä läpi he olivat käyneet tänä vuonna. Ei, tiedän kyllä. Eljira olisi nyrpistänyt nenäänsä isän varoitukselle, mutta Neras vain nyökkäsi vakavasti. Jerna suukotti häntä taas. Hyvä tyttö. Hän hymyili kun Neras kiipesi alas sohvalta ja meni etsimään ruokaa. Hän oli ollut niin kiltti, ja Jerna tiesi, milloin tyttö oli väsynyt, koska silloin hänen ääneensä tuli mariseva sävy. Normaalisti Neras ei ollut lainkaan marinaan taipuvainen lapsi. Ei silti, etteikö hänellä olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi marinan aihetta jos olisi ollut taipuvainen sellaiseen. Tukan menettäminen ja kuukausien pituinen tuskallinen hoito olisi saanut kenet tahansa valittamaan, kymmenvuotiaasta tytöstä puhumattakaan, mutta Neras oli kestänyt kaiken häpeän ja kärsimyksen ihmeellisellä tyyneydellä. Jerna olisi mieluusti antanut hänen syödä niin monta pikkuleipää kuin hän halusi siitä ilosta että tiesi että lapsi pysyi siinä syömässä niitä. Jerna nousi ja venytteli. Hänestä ei ollut mukavaa käydä läpi lukemattomia hakemuslomakkeita, joista suurimpaan osaan hän joutui antamaan rutiininomaisen kieltävän vastauksen. Prosessia ei voinut automatisoida. Oli liian suuri vaara, että joku sopiva jäi huomaamatta vain, koska hakemuksessa ei ollut oikeita avainsanoja tai lomake oli täytetty huonosti. Täydellisen hakemuksen tekeminen ei taannut sitä, että hakija olisi ollut hyvä työntekijä heidän yritykseensä tai päinvastoin. Ainakin Jerna saattoi tehdä tämän osan työstään kotona ja antaa siten äidilleen vapaapäivän, kun tämän ei tarvinnut huolehtia Neraksesta iltapäivisin. Äidillä ei ollut mitään sitä vastaan, mutta hän oli hoitanut osuutensa lastenkasvatuksesta. Sitäpaitsi Neraksen kanssa oleminen oli nautinto, ja sen kauhean ajan jälkeen, jonka he olivat juuri kokeneet, Jerna ja Tyrme eivät olisi koskaan voineet ottaa sitä kevyesti. Jerna avasi oven aurinkoterassille. Aikaisemmin oli satanut, mutta sää oli kirkastunut. Eljira tulisi pian koulusta, ja Jerna voisi viedä tytöt rannalle. Jos hän kantaisi Nerasta selässä, tyttö jaksaisi hyvin. Sairauden vuoksi he olivat hukanneet melkein koko kesän. Jerna halusi tyttöjen pitävän edes vähän hauskaa ennen kuin vesi jäähtyisi, ja hän oli tehnyt edellisenä iltana töitä myöhään palattuaan Sereltosta, joten hän oli töissään ajan tasalla. Hän voisi ottaa pari tuntia itselleen tuntematta syyllisyyttä. Hänen koko elämänsä oli velvollisuuksien kanssa pelaamista, mutta hän saattoi tehdä kunnolla vain yhden asian kerrallaan, ja nyt oli lasten vuoro olla hänen kanssaan. Myöhemmin olisi Tyrmen vuoro, ja toivottavasti, armopäivän iltana, hän ehtisi olla Rian kanssa ennen kuin heidän molempien piti aloittaa työviikko. Häntä ei vain koskaan ollut tarpeeksi kaikille niille ihmisille, jotka rakastivat häntä ja halusivat olla hänen kanssaan. Se sai hänet tuntemaan olevansa tarpeellinen, tietenkin, mutta toisinaan hän tunsi itsensä hiukan reunoista rispaantuneeksi. Mutta ei tänä iltapäivänä. Päivä oli ollut hiljainen, ja hektisen työviikon jälkeen se oli ollut siunaus. Isi? Hän kääntyi. Neras seisoi pidellen huolellisesti tarjotinta, ja hänen takanaan, koettaen olla auttamatta mutta näyttäen huolestuneelta, seisoi Jernan äiti. Voi kiitos, kultamuru. Anna minun. Sinä ja mummi, istukaa. Hän sai tyttärensä kikattamaan laskeutumalla polven varaan ja tarjoilemalla hänelle aivan kuin tyttö olisi ollut yksi kuningattarista, jotka olivat kyllästyttäneen häntä niin kovin, ja istuutui sitten lattialle ja haukkasi äitinsä leipomaa erinomaista pikkuleipää. Äiti, nämä ovat herkullisia, mutta minusta tulee paksu kuin porsas jos syön nämä kaikki kerralla. Olet aina ollut ahne niitten perään, hänen äitinsä sanoi hymyillen heille molemmille. Mutta sanoin aina potilailleni, että se mistä pitää on hyväksi, eikö niin, kulta? Hän hyväili pojantytärtään leuan alta.

Niin, mummi. Söisin näitä satoja jos voisin. Ihan samanlainen kuin isäsi. Mutta en usko että se tekisi sinusta isoa, vahvaa tyttöä vain ison, hän kiusoitteli napauttaen Neraksen nenää ja saaden lapsen nauramaan. Äiti, Neras lukee parhaillaan Contanzan monarkeista. Sinä varmaan voisit auttaa häntä? Tottahan toki, poikaseni, hän sanoi näyttäen olevan pyynnöstä mielissään. Hän oli ollut, kuten he kaikki, sairas huolesta Neraksen takia kuukausia. Jerna ja Tyrme olivat olleet hyvin riippuvaisia Jernan vanhempien tuesta koko sen ajan. Haluaisin ensin mehuni, kiitos, Neras sanoi tiukasti. Jerna katsoi kelloa. Alkoi olla myöhä koulupäiväksi, joten ehkä Contanzan monarkia jouti odottamaan toista kertaa. Ja sitten ehkä rannalle? Äiti? Haluttaisiko sinua uida? Minä Etuovi pamahti auki ja sitten askeleet kaikuivat hallissa. Jernan äiti katsoi häntä. Onko se Eljira? Minä menen. Älä, anna kun minä menen. Neras, pysy sinä mummin luona. Hänen äitinsä loi häneen huolestuneen katseen mutta hymyili sitten Nerakselle aivan kuin mikään ei olisi vialla. Jerna livahti pois etsimään toista lastaan. Normaalisti Eljira tuli suoraan etsimään joko isoäitiään tai häntä, mutta Jerna oli kuullut makuuhuoneen oven läimähtävän kiinni. Jotakin oli tapahtunut. Jerna koputti ovelle mutta ei saanut vastausta. Eljira? Hän työnsi oven auki ja löysi tyttärensä istumasta vuoteellaan nyyhkyttämässä sydämensä pohjasta polvet nostettuina leuan alle. Kulta, mikä hätänä? Hän istuutui tytön viereen, ja tämä heittäytyi häntä vasten itkien ja sanoen jotakin, josta Jerna ei saanut aluksi mitään selvää. Eljira, kultaseni, sinun pitää rauhoittua. Jerna pyyhki tytön kasvot nenäliinallaan ja silitteli hänen tukkaansa kunnes rajut nyyhkäykset rauhoittuivat hiukan. Aloita nyt uudestaan. Tapahtuiko koulussa jotakin? Loukkasiko joku sinua? Eljira tuijotti häntä kasvot likaisina ja kyynelten kastelemina. Teri Wilozi. Jerna ei tuntenut nimeä. Eljira oli juuri aloittanut yläkoulussa, joten useimmat hänen luokkatoverinsa olivat uusia. Sopeutuminen oli ollut vaikeaa tytölle, minkä lisäksi kuukautisten alkaminen ja Neraksen sairaus olisivat stressanneet häntä ilman koulun vaihtumistakin. Satuttiko hän sinua? Mitä tapahtui? Hän sanoi... Eljira hieroi nenäänsä, suostui ottamaan Jernan nenäliinan ja niistämään siihen kunnolla. Hänen alahuulensa väpätti. Hän sanoi että sinä olet ollut vankilassa. No, olenhan minä ollut, tiedäthän sinä sen. Se oli erehdys tiedät senkin hyvin. Eljira katsoi häntä tiukasti. Tiedän, ja sanoin sen hänelle. Mutta sitten hän sanoi, että sinä olet likainen valehtelija, koska sinulla on poikaystävä ja aiot jättää meidät kaikki ja elää jonkun toisen kanssa. Hän ei lopettanut. Ja sitten kaikki toiset alkoivat... Olin niin vihainen mutta ne eivät lopettaneet, joten juoksin kotiin. Ne ajoivat minua takaakin vähän matkaa. Voi, kulta, olen pahoillani, hän sanoi taputtaen tytön selkää kun hän alkoi taas niiskuttaa. Voi Jumalatar. Tältä hän oli toivonut voivansa välttyä. He olivat julmia julmuuden vuoksi. Sinä et ansaitse sitä. Aiotko jättää meidät taas? Jerna piti tytärtään tiukasti sylissään lepuuttaen leukaansa lämpimillä, pehmeillä hiuksilla, joitten tuoksu oli yksi hänen rakkaimpia muistojaan. En, en koskaan. En ikinä enkä koskaan. Mutta miksi hän sanoi niin? Hän on valehtelija. Sinulla ei ole poikaystävää! Lady, auta minua tässä, Jerna rukoili. Tämä oli keskustelu, jonka hän oli aikonut käydä jo kuukausia sitten, mutta oli tapahtunut niin paljon muuta... Eljira, on jotakin, mistä minun pitää puhua kanssasi.

~~~~~~~~ Ria sulki huokaisten viimeisen työpöydällään olevan kansion. Hän koetti jättää pöytänsä puhtaaksi ennen jokaista viikonloppua, mutta se oli aina taistelua, ja hänen täytyi tunnustaa tappio useammin kuin halusi. Hän kieltäytyi ottamasta töitä kotiin viikonloppuna. Hänellä oli usein tapaamisia ja sosiaalista toimintaa, mutta paperien pyörittely kuului toimistoon, ja siellä se sai pysyäkin. Hän katsoi kelloaan. Liian myöhäistä katsoa, olisiko joku vapaana lähtemään päivälliselle, eikä ehkä ollut vaivan arvoista etsiä varausta itselleen. Vaikutti siltä, että Kotela s hyötyisi taas hänen velttoudestaan. Hän oli syönyt sen ruokalistaa koko viikon, Jernan ollessa kiinni Pivinesossa. Häntä alkoi kyllästyttää tilata valmista ruokaa kotiin, ja hän vannoi ettei kiusoittelisi Jernaa enää koskaan, jos Jerna vain tekisi yhdenkin kotona valmistetun aterian tällä viikolla heille molemmille. Luonnollisestikin Jernan seura oli tervetulleempi kuin ruoka, mutta yhdessä ne molemmat olivat silkkaa autuutta. Oli liian myöhä soittaa Jernalle, mutta hän voisi tehdä sen huomenna Julin luota. Tänä iltana hänen piti vain pitää huolta itsestään. Kuinka tylsä hänestä oli tullut. Oli ollut aika kun ei ollut koskaan yhtään tavarapäivän iltaa tai minkään päivän iltaa jona hän ei olisi saanut kenen tahansa haluamansa ihmisen seuraa, ja nyt hän meni viikolla ulos vain työasioissa. Useimpina viikonloppuina hän vieraili sukunsa eri haarojen luona, tai vanhojen ystävien, nykyään kylläkin harvemmin. Mutta vanhoja ystäviä, jotka välittivät lapsettomasta homosta tai joita tippaakaan kiinnosti hän tai hänen kummalliset asuinjärjestelynsä oli harvassa. Jos hän oli rehellinen, se johtui enemmän hänen omasta kiinnostuksen puutteestaan kuin heidän. Hän ei ollut oikeastaan isä sanan varsinaisessa merkityksessä, ja hänestä oli väsyttävää teeskennellä innostusta kun ei lainkaan tuntenut sitä. Hän ei voinut saada itseään välittämään lapsista ylipäänsä, ja ne hänen ystävänsä, joilla oli lapsia, puhuivat tuskin mistään muusta. Jerna oli siinä suhteessa erilainen, mutta jopa hänellä oli viime vuoden kauhean onnettomuuden takia ollut lasten asiat mielessä tavallista enemmän ollessaan Rian kanssa. Ria ei lukenut sitä Jernalle viaksi vaan halusi auttaa, mutta hitot jos hän välitti kuunnella toisten ihmisten valituksia kouluista ja lasten käytöksestä ja pikkusairauksista. Hän epäili että oli tulossa hiukan äreäksi. Jernan poissaolo tällä viikolla teki hänet kärttyisäksi, vaikka se ei ollut yhtään sen enempää Jernan mieleen kuin hänen omaansakaan. Ria oli vain luopunut tavasta tehdä vaihtoehtoisia järjestelyjä, ja siihen palaaminen merkitsisi sen myöntämistä, että tilanne todennäköisesti jatkuisi, ja hän kieltäytyi tekemästä sitä. Neras oli hyvää vauhtia toipumassa ja Eljira asettumassa aloilleen, ja Jerna oli jopa luvannut palata aikaisin tänä armopäivänä viettääkseen hiukan pitemmän aikaa hänen kanssaan. Jerna ei varmastikaan pitänyt heidän suhdettaan itsestään selvänä, eikä Ria voinut painostaa rakastaan enempää tällaisena aikana. Lapsen vakava sairaus oli kauhistuttava asia. Ria ja Juli olivat tehneet kaikkensa auttaakseen. Juli oli sanonut monet kerrat kuinka kiitollinen oli siitä, että sellainen ei ollut osunut Run tai Zoan kohdalle. Mutta Julilla oli ollut omat katastrofinsa. Ria oli ollut paikalla silloin, ja olisi tukena taas jos sitä tarvittaisiin. Se oli vain elämä, joka heitti kapuloita heidän rattaisiinsa. Jumalatar. Hän ei ollut niin pateettinen että aikoi istua tässä keskiyöhän asti höpisemässä joutavia. Hän napsautti kominsa kiinni, mutta samalla hetkellä hänen taskulaitteensa ilmoitti hienotunteisesti tulevasta puhelunsa. Kezime. Ria, kultaseni, Orlan tässä. Orlan? Voi, Ladyn tissit, luulin että olen tipahtanut maan päältä! Hänen entisen rakastajansa komeat kasvot rypistyivät hymyyn. En sentään. Kuule, oletko vapaa tänä iltana? Tiedän, että on myöhä, mutta palasin juuri tylsästä tapaamisesta ja rehellisesti sanoen kaipaan seuraa,

jolla ei ole mitään tekemistä liikeasioitten kanssa. Minulla on varaus Kolmeen laivaan, mutta voin peruuttaa sen jos sinä mieluummin Ei kun se sopii täydellisen hyvin. Ajattelin juuri lähteä kotiin ja tilata ruokaa. Tavarapäivän iltanako? Riashe Kezime, häpeän puolestasi. Niin, no... Missä olet? Joisimmeko jotain ensin baarissa ravintolan alakerrassa? Tietenkin. Olen siellä kahdessakymmenessä minuutissa. Ja riisu pois kammottava univormusi, kultaseni. Se saa sinut näyttämään hirviöltä. Mitä vain sinun vuoksesi, Orlan, Ria sanoi pyöräyttäen silmiään. Aivan kuin hän menisi univormu päällä illastamaan. Minulla on ruusu näpinlävessä, muuten et ehkä tunne minua, siitä on niin kauan. Tuskin. Nähdään pian. Hän lopetti puhelun. Kas vain. Miksi Orlan oli palannut kaupunkiin? Hän ei ollut kuullut Orlanista melkein kahteen vuoteen ei varmastikaan sen jälkeen kun se kauhea tapaus Jernan kanssa oli tapahtunut. Ja miksi hänen pahamaineinen eksänsä oli niin seuran puutteessa? Ehkä kyseessä oli vain päähänpisto impulsiivisuuskin kun oli asia, josta Orlan oli kuuluisa. Olipa syy mikä tahansa, soitto tuli juuri sopivaan aikaan. Ria ei voinut edes kuvitella parempaa tapaa vältellä tyhjän huoneistonsa kauhuja. ~~~~~~~~ Ria-kulta, näytät yhtä komealta kuin aina! Otatko hormoniruiskeita tai jotain? Orlan huudahti suudellessaan häntä molemmille poskille. Voisin kysyä sinulta samaa. Vannon, että näytät yhtä nuorelta kuin silloin kun olit kahdenkymmenen. Ria istahti baaripöytään kuten Orlankin. Tarjoilija tuli heti, ja kysymättä Orlan tilasi Rian tavallisen viskin ilman jäitä. Jumalatar, kultaseni, toivottavasti en, Orlan sanoi värähtäen teatraalisesti kun hän odotti tarjoilijan kumartavan ja lähtevän pois. Olin sellainen pikku mulkku silloin. Niin varmasti olitkin. Mutta oikein hyvän näköinen mulkku. Orlan näytti kieltään hänelle, mikä sai Rian virnistämään. Olet siis palannut Avahniin? Entä missä Estaone on? Kirkas, kiusoitteleva hymy sammui. Äh... no, kultaseni, kuten tiedät olemme olleet naimisissa niin kauan että kiinnostus on vain... kuihtunut. Ahaa, ikävä kuulla. Oletteko eroamassa? Emme, ei mitään sellaista. Hän on tehnyt omat järjestelynsä, ja itse olen laajentamassa liiketoimiani tänne. Kumpikaan meistä ei näe tarvetta muuttaa asioita. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa. Olen tottunut tähän. Palasin Sereltoon vain koska olen aikeissa ryhtyä tekemään bisnestä Warim Detin kanssa. Tunnetko hänet? Ria hätkähti kun Warimin nimi mainittiin. Oikein hyvin, itse asiassa. Hotelliko? Ehkä. Täytyy olla hiukan tahdikas, kuten tiedät, kultaseni, Orlan sanoi asettaen sormen nenälleen. Tarjoilija toi heidän juomansa, ja Orlan siemaisi hedelmillä kuorrutettua cocktailiaan teatraalisen ilmeisellä mielihyvällä. Ria ei ollut koskaan ymmärtänyt moisten prameitten sotkujen viehätystä. Miksi juot yhä tuollaisia näteiksi näperreltyjä drinkkejä, Orlan? Näteiksi näperreltyjä! Kaikki tietävät, että sinä juot vain viskiä peittääksesi oman luontaisen miehekkyyden puutteesi, senkin vanha homppeli. Oli Rian vuoro näyttää kieltä, mutta Orlan vain nauroi. Ei enempää minusta, muru. Entä sinä? Miksi Serelton kaunein mies istuu odottelemassa, että minunlaiseni

vanha hintti soittaa? Etkö ollut menossa ulos jonkun kanssa? Luin siitä lehdistä että se edellisvuotinen juttu kestää. En usko sinun olevan yhä hänen kanssaan, kun sitä ajattelee. Ja miksi ei? Ria kysyi loukkaantuneena. Sinä olet ollut naimisissa kaksitoista vuotta. Kyllä, mutta se ei itse asiassa kahlehdi minua, Orlan sanoi kuivasti. Ja sinä olit sitoutumiskammoisin mies, jota olen koskaan nainut. Hetkinen. Et suinkaan sinä yhä käy ulkona sen miehen kanssa? Missä hän sitten on? Sinun jättämisesi yksin tavarapäivän iltana pitäisi olla rikollinen loukkaus. Ria siemaisi viskiään ja loi ystäväänsä hämillisen katseen. Hänellä on muita sitoumuksia. Orlan tuijotti häntä. Sinä et varmastikaan käy ulkona naimisissa olevan miehen kanssa. Entä jos käyn? Jokainen joka nai sinua tai minua, sen puoleen tekee juuri niin. Aivan, mutta kultaseni, en odota heidän ajattelevan minun sitoutuvan. Vakavasti puhuen, rakkaani, kai sinä sentään käyt ulkona muittenkin kanssa? Et istuskele murjottamassa kotona kun tämä kaveri menee takaisin hässimään vaimoaan? Ria mutristi huuliaan. Ei se ihan niinkään ole. Kuulostaa kyllä siltä. Et ole vielä edes kolmevitonen. Olet parhaassa iässä. Sinun pitäisi olla liikkeellä tekemässä tuhojasi kaikkien kauniitten poikien joukossa, ei kaihoamassa naineen miehen perään. Kultaseni, voin kertoa omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani, että siinä ei ole tulevaisuutta. Voisimmeko mitenkään, Ria sanoi ärtymyksen kiristämällä äänellä, lakata analysoimasta minun yksityiselämääni? Voi, anteeksi. Olen tylsimys. Orlan taputti hänen kättään. Huolissani vanhasta ystävästä, muru. Ei tässä muuta. Tiedän ja arvostan sitä, mutta sinulla ei todellakaan ole mitään käsitystä tilanteesta, enkä halua puhua siitä. En ainakaan täällä. Ymmärrän. Ja Orlan ymmärsikin, tiesi Ria. Huolella harkitun revittelyn alla oli terävä, havaintokykyinen, joskin joskus holtiton mieli. Eikä Ria olisi ikinä sietänytkään toista ilman toista. Orlan saattoi halutessaan olla täydellinen kusipää, mutta tyhmä hän ei ollut. Ria oli iloinen, että he olivat onnistuneet pysymään ystävinä, joskin etäisinä, huolimatta siitä, että Orlan oli lähtenyt matkoihinsa mennäkseen naimisiin rikkaan ja ylhäisen contanzalaisen naisen kanssa. Ei niin että Ria olisi todella ajatellut, että Orlanilla ja hänellä olisi ollut minkäänlaista tulevaisuutta yhdessä, mutta tapaus oli keskeyttänyt varsin nautittavan rakkausjutun juuri kun hän oli alkanut tottua siihen, että hänellä oli ahnas ja kyvykäs rakastaja käsillä. Se oli ollut paremminkin ärsyttävää kuin traagista. Hän oli vain yllättynyt, että avioliitto oli kestänyt näinkin kauan. Orlan oli ollut tarpeeksi ihastunut Estaoneen alkuaikoina. Hän oli jopa ollut uskollinen alussa, mitä Ria ei olisi koskaan uskonut hänestä. Mutta, täysin odotetusti, se ei ollut kestänyt. Orlan oli synnynnäisesti kyvytön olemaan tyytyväinen vain yhden kanssa kerrallaan. Ainakin hän oli rehellinen sen suhteen. He tyhjensivät lasinsa ja nousivat yläkertaan. Orlan härnäsi häntä hiukan Jernasta, mutta aidosti ärsyyntynyt Ria käsi hänen lopettaa. Joten hän lopetti vaihtaen puheenaiheeksi juorut yhteisistä ystävistä, mikä olikin paljon huvittavampaa ja vähemmän henkilökohtaista. Ria oli melkein unohtanut, kuinka kiehtova Orlan osasi olla kun käänsi päälle charminsa, ja kuinka kuivakkaan tarkkoja hänen havaintonsa ihmisistä olivat. Mutta he olivatkin käyttäneet melkein yhtä paljon aikaa nauramiseen kuin naimiseen vanhoina aikoina. Orlanin lähtö itään oli tehnyt elämän paljon tylsemmäksi joksikin aikaa. He jutustelivat melkein keskiyöhön rennosti kahvin ja brandyn ääressä ravintolan yksityisbaarissa, kunnes Rian täytyi vastahakoisesti vedota aikaiseen nousuun seuraavana aamuna. Aamiaisvastaanotto joittekin Gironezin poliisiviranomaisten kanssa, hän sanoi. Aila Twizimilo näyttää ajattelevan, että tarvitsemme vahvempia siteitä heihin, Jumalatar yksin tietää, miksi.

Oletko yhä läheinen Dawein kanssa? Olen, mutta hän ja Rema hukkuvat vaippoihin tätänykyä. Tiedäthän, että hän sai tyttären numero kolme. Se tekee yhteensä viisi lasta. Orlania puistatti. Lady Aioea suojelkoon minua. Estaone haluaa kakaroita, mutta osoittautui, että hän ei voi saada niitä. En voi sanoa että olisin pahoillani, vaikka olenkin surullinen hänen puolestaan. Sinusta tulisi kauhea isä. Sinussa ei ole hiventäkään vastuuntuntoa koko ruumiissasi. Ja olen hemmetin ylpeä siitä, Orlan virnisti. Täytyykö sinun tosiaan lähteä? Ilta on vielä nuori, rakkaani. Mutta ikävä kyllä minä en ole enää, ja minun täytyy olla presidentin residenssissä seitsemältä. Joten, ikävä kyllä minun tosiaan täytyy lähteä. Orlan nousi Rian noustessa. Tiedäthän... jos olet yksin tänä yönä... Kutsu ja halu olivat molemmat täysi selviä, mutta Ria pudisti päätään, totta puhuen hiukan harmissaan. Ei kiitos. Ei niin ettenkö olisi imarreltu... mutta olen varattu. Orlan mutristi suutaan. Hänen tekemänään se näytti hyvältä, toisin kuin rumemmalla miehellä. Tietääkö tämä kaveri, mitä hän pyytää sinulta, kultaseni? Ei hän pyydä sitä minulta, vaan minä itse. Rakastan häntä. Mikään ei ole liian suuri uhraus. Orlan ravisti päätään. Olet aina ollut tunteellinen tylsimys. Mutta hyvä on. Otetaan yhteinen taksi. En voi uskoa, että hylkäät minut. Se tekee sinulle hyvää, Ria sanoi, hiukkaakaan katumatta. Pitää tuon sinun egosi kurissa. Kultamuru, mikään ei pidä egoani kurissa. Se saattoi hyvinkin olla totta, Ria ajatteli hymyillen hyvästiksi muutamaa minuuttia myöhemmin kun taksi jätti hänet hänen asuintalonsa luo ja hän erosi Orlanista, joka suuntasi kohti hotelliaan. Mutta Orlan oli Orlan. Häntä ei voinut muuttaa sen paremmin kuin kesyttää tuulta. Ria kiipesi surullisen tyhjään vuoteeseensa päättäneenä saada hyvät yöunet, mutta entisen rakastajan kanssa käyty keskustelu kieltäytyi päästämästä häntä otteestaan. Ria ei ollut koskaan pitänyt itseään erityisen sitoutumiskammoisena. Hän oli aina ajatellut vain odottavansa oikeaa henkilöä, ja kun hän tapasi Jernan, se oli siinä. Jernan naimisissaolo ei vaikuttanut hänen tunteisiinsa, vain tekoihinsa. Koska Tyrme oli itse antanut luvan olla piittaamatta siitä yksityiskohdasta, Ria ajatteli olevansa sitoutunut Jernaan ihan yhtä lujasti kuin Tyrme. Mutta pettikö hän itseään? Orlan kertoi vain totuuden. Naimisissa olevan miehen tapailussa ei tavallisesti ollut mitään tulevaisuutta, ja Ria oli itsekin naiskennellut muutaman sellaisen kanssa, jonka oli helposti nähnyt olevan osa ei kenenkään muun kuin oman vaimonsa tulevaisuutta. Mutta Jerna oli erilainen. Tilanne ei ollut lainkaan sellainen kuin tavallisessa rakkausjutussa. Orlan ei ollut tiennyt kaikkia yksityiskohtia, koska Ria oli kieltäytynyt kertomasta niitä hänelle, mutta jos Orlan olisi tiennyt, hänen mielipiteensä olisi voinut olla toisenlainen. Orlanin tyydyttämätön ahnaus ei ollut mitään sen tapaistakaan kuin Jernan hiljainen lojaalisuus, ja mitä moraaliin tuli, niitä ei voinut verratakaan. Ria huokaisi ja ajatteli vetää käteen mutta päätteli, että se vain masentaisi häntä. Hän kaipasi Jernaa. Puhuminen Jernan kanssa tästä saisi hänen tunteensa asettumaan välittömästi. Hän ottaisi sen esiin kun näkisi Jernan armopäivänä. Hittoon Orlan ja hänen likainen tapansa katsoa asioita.

Chapter 2 - Luku 2 Äiti? Jerna ähkäisi ja kierähti ympäri. Tyrme oli jo selvittelemässä itseään peitoista niin että saattoi vastata. Mikä hätänä, Neras? Heidän tyttärensä hieroi silmiään. Aikovatko kaikki huutaa taas tänään? Toivottavasti eivät, kultamuru. Tulehan niin halataan. Jerna ojensi kätensä vaimonsa yli pitelemään Neraksen kättä kun Tyrme antoi tytön käpertyä viereensä. Yö oli ollut stressaava heille kaikille mutta pahin Nerakselle, jonka oli pitänyt kuunnella kaikkea sitä huutamista ja itkemistä. Se oli hämmentänyt ja pelottanut häntä, ja mennessään lopulta nukkumaan lähellä keskiyötä, he olivat kaikki olleet lopen uupuneita ja emotionaalisesti hauraita. Jerna toivoi nyt että olisi pyytänyt tyttöjä nukkumaan heidän kanssaan, mutta kun Eljira oli ollut niin vihainen ja hyökkäilevä, Jerna oli toivonut, että tyttö rauhoittuisi jos häntä ei ärsytettäisi tai provosoitaisi enää yhtään enempää. Jerna oli uupunut ja hänen päätään särki jo. Hän ei voinut kuvitella, että kukaan muukaan hänen talossaan olisi ollut yhtään paremmassa tilassa. Yö ei ollut ratkaissut mitään. Heillä vain ei ollut ollut enää energiaa huutaa tai selitellä yhtään enempää. Hän suuteli Tyrmen korvaa. Menen hakemaan Eljiran, hän kuiskasi. Syödäänkö aamiainen sängyssä, Neras? Ei ole yhtään nälkä, isi. Jerna puristi tytön kättä ja nousi sitten vuoteesta. Ottakaa rauhallisesti, te kaksi. Katson, mitä itse kukin haluaa tehdä tänään. Tyrme nyökkäsi luoden häneen äänettömän kiitollisen katseen. Ehkä ennenaikaisesti, Jerna ajatteli. Hänen vanhin lapsensa tuskin piti häntä missään arvossa. Oli yhä aikaista, mutta ei liian aikaista hänen isälleen, joka oli keittiössä siemailemassa teetä epäilemättä vietyään ensin kupillisen vaimolleen; hänellä oli ollut sellainen tapa ainakin siitä asti kun tämä oli saanut sydänkohtauksen. Hän virnisti kun Jerna ilmestyi keittiöön. Eljira on leikkimässä kaniinien kanssa. Hän ei halunnut puhua minulle. Anteeksi, isä. Näin en halunnut tämän menevän. Enpä tiedä miten se olisi mennyt millään muullakaan tavalla, poika. Tiesit, että olit ottamassa riskin sillä hetkellä kun aloitit tämän. Jerna hieraisi väsyneesti silmiään. Isä, ei luentoja. Tässä tarvitaan suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä, ei paheksuntaa. Kukaan ei paheksu sinua, ja äitisi ja minä olemme koettaneet ymmärtää. Me kuitenkin olemme aikuisia ja tiedämme jotakin maailmasta. Todellinen pelko alun alkaenkin koski lapsia, ja siinä olimme oikeassa. Mitä aiot tehdä? Puhua hänelle. Ja jatkaa puhumista. Ja sitten hoidella ilkeän kiusaajaporukan hänen koulussaan. Haluaisin ottaa käsittelyyn vanhemmat, jotka panevat ajatuksia lastensa päähän. Aivan, tiedän, isä sanoi nyökäten. Lapset ovat julmia, ja Eljiran täytyy oppia puolustamaan itseään. Mutta sinä teit sen helpoksi heille. Isä, se en ollut minä. Sen tekivät ne miehet, jotka koettivat salata rikoksensa. Ria on ollut niin tahdikas ja asiallinen kuin voi ikinä haluta. Emme ole koskaan panneet itseämme esille.

Hänen isänsä avasi suunsa väittääkseen vastaan mutta pudisti sitten päätään. Antaa olla. Mutta sinun on parasta pitää Ria poissa täältä jonkin aikaan. Voi Jumalatar, hän on tulossa tänä viikonloppuna. Jerna oli kokonaan unohtanut sen draaman keskellä. Minun täytyy soittaa... hemmetti, hänellä on se virallinen aamiainen... Hän meni komin luo ja näppäili Rian numeron. Aivan kuin hän oli odottanutkin, se otti vain viestejä, mutta hän jätti sellaisen pyytäen rakastajaansa soittamaan ennen kuin edes yrittäisi lähteä Sereltosta. Juli oli ehkä jo puhunut Rian kanssa, mutta Jerna ei halunnut ottaa riskiä. Isä, jos hän soittaa takaisin, minun täytyy saada puhua hänen kanssaan. Tiedän kyllä. Sinun on parasta puhua Eljiran kanssa. Vie hänelle teetä. Hän rynnisti ulos syömättä muruakaan. Hyvä idea. Jerna pani myös pari äitinsä herkullista pikkuleipää lautasliinaan ennen kuin vei ne ja kaksi mukillista teetä ulos puutarhaan, missä tytöillä oli kanikoppinsa. Eljiralla oli toinen kaneista sylissään. Toinen oli nurmikolla nakertamassa ruohonkorsia. Hei, Jerna sanoi, laskeutui istumaan jalat ristissä hänen eteensä ja ojensi mukia. Eljira ei piitannut hänestä; tytön silmät olivat turvonneet ja punaiset aivan kuin hän olisi itkenyt taas. Jira? Mummi teki erikoispikkuleipiään. Haluaisitko yhden? Tyttö pudisti päätään eikä edelleenkään katsonut häneen. Kulta, puhuisit minulle. Olen pahoillani tästä. Oletko vihainen minulle? En tietenkään. Sinä olit järkyttynyt, tiedän sen. Me olemme kaikki. Mutta varmaan haluaisit pyytää anteeksi Rulta. Minusta sinä olet todella loukannut hänen tunteitaan. Vasta silloin Eljira katsoi häntä. En välitä, hän sanoi jurosti. Se on hänen isänsä syytä. Ja sinä valehtelit minulle. Mene pois. Tytön sanat lävistivät hänen sydämensä kuin peitsi. Ja minulleko ei ole koskaan mahdollista antaa anteeksi? Pitääkö minun lähteä pois lopullisesti? Eljira loi häneen säikähtyneen, loukkaantuneen katseen ja puraisi alahuultaan. Ei tietenkään, hän sanoi pienellä äänellä. Mutta aiotko antaa hänen tulla tänne taas? Annatko sinä hänen tulla? Minä en halua häntä. Hän ei kuulu tänne. Sinä kuulut. Hän haluaa ottaa sinut pois meiltä. Hän ei Mutta Eljiran alahuuli vapisi. Jerna laski pikkuleivät ja teen nurmikolle ja veti nyyhkyttävän tyttärensä syliinsä. Olen pahoillani, kulta, hän mumisi. Eljira ei ollut vielä sopeutunut asiaintilaan. Hän oli järkevä, älykäs lapsi. Kunhan hän rauhoittuisi, hän ymmärtäisi että kukaan ei yrittänytkään loukata häntä tai hänen perhettään. Jerna ainakin toivoi Eljiran ymmärtävän sen. Vaihtoehtoa ei kestänyt edes ajatella. ~~~~~~~~ Alan olla liian vanha tähän soopaan, Ria sanoi itselleen avattuaan univormutakkinsa napit. Hän vastusti kiusausta paiskata takin menemään ja asetteli sen sen sijaan vanhan tapansa mukaisesti siististi vaatetelineeseen. Hän kuitenkin piti aamullisen tapahtuman käsiohjelmaa täysin tylsänä ja turhana, rypisti sen palloksi ja paiskasi hartaan tyytyväisenä uskolliseen paperikoriinsa. Se siitä. Ainakin hän oli nyt vapaa viettämään viikonloppua, ja hän odotti kovin paria rauhallista päivää Julin ja lasten kanssa, isän esittämistä ja kävelemistä rannalla. Hän voisi hemmotella Ruta ja Zoaa viemällä heidät syömään siihen kammottavan meluisaan ravintolaan, jota he jumaloivat, siihen, jossa oli taikaesityksiä, ja

sitten uimaan pariksi tunniksi. Sen pitäisi riittää ajamaan hänen mielestään muistikuvat tylsistyttävästä diplomatiasta, johon hänet oli pakotettu osallistumaan koko aamun. Hän vaihtoi ylleen rennon paidan ja housut ja näpäytti kominsa auki tarkistaakseen viime hetken viestit ennen kuin ottaisi taksin rautatieasemalle. Hänen yllätyksekseen siellä oli kaksi toinen Jernalta, toinen Julilta. Hän soitti ensin Jernan numeroon, josta Jernan isä vastasi jokseenkin hyisesti, ja sitten seurasi pieni viive ennen kuin hänet yhdistettiin toiseen laitteeseen, ja Jerna vastasi. Voi, Ria, olen tosi iloinen että sain sinut kiinni. Et voi tulla Pivinesoon tänä viikonloppuna. Miten niin? Onko jotain tapahtunut? Onko se Neras? Voiko hän taas huonosti? Ei Neras Eljira. Joku hänen viehättävistä koulutovereistaan kertoi hänelle meistä. Ria veti sihisten henkeä. Ei ihme, että Jerna näytti niin ahdistuneelta. Mitä hän tietää? Nytkö? Kaiken ainakin niin paljon kuin hän on halukas kuulemaan. Hän ryntäsi ulos talosta sinun taloosi ja pani sitten pystyyn tappelun Run kanssa. Ahaa. Se selitti, miksi Julikin koetti saada häneen yhteyttä. Ria, hän, uh... no, hän ei halua sinua tänne. Ajattelin, että jospa sinä voisit pysytellä matalana vähän aikaa. Ainakin tämän viikonlopun. Mutta... en voi tavata heitä koska... hän haluaa minun pysyvän erossa sinustakin, eikä niin? Jerna nyökkäsi huultaan purren. Tämä ei olisi voinut tapahtua huonompaan aikaan. Olen pahoillani. Hän rauhoittuu, mutta juuri nyt tämä on yhtä sotkua. Minusta on kauheaa pyytää sinua muuttamaan suunnitelmiasi minun takiani, mutta... Älä ole typerä. Se on vain viisasta. Soitan Julille ja järjestän niin että hän ja lapset tulevat tänne, ja me voimme mennä minun vanhempieni kartanoon täksi viikonlopuksi. Anteeksi kun pilaan Ria pudisti päätään Jernalle vaientaakseen enemmät anteeksipyynnöt. Minun on parasta pysyä täällä viikonlopun ajan. Tiedän, että olet odottanut minua tulevaksi armopäivänä... Ria oli pettyneempi kuin halusi osoittaa miehelle, joka oli käymässä läpi sellaista kriisiä. Näen sinut nostopäivänä, rakkaani. Hoida vain asiat kuntoon Eljiran kanssa, ja kerro minulle jos voin tehdä jotain auttaakseni. Varmaan tämä oli väistämätöntä. Niin arvelen itsekin. Kiitos, Ria. Toivoinkin että ymmärrät. Tietenkin ymmärrän. Näen sinut nostopäivänä. Älä ole huolissasi minun takiani. En olekaan mutta ajattelen sinua. Jerna kosketti kaulassaan olevaa ketjua; siitä oli tullut heidän yksityinen rakkautta osoittava eleensä silloin kun joku oli näkemässä. Rakastan sinua. Minäkin rakastan sinua. Kunpa voisin auttaa. Sinä autatkin, kuten aina. Sinun on parasta soittaa Julille. Ria oli samaa mieltä ja lopetti puhelun mutta viivytteli hetken kootakseen ajatuksensa ennen kuin soitti vaimolleen. Mikä kurja tuuri. Se oli ollut ennustettavissa, mutta hän ei suinkaan syyttänyt Jernaa tai Tyrmeä siitä he olisivat olleet liian huolettomia asian suhteen. Rakkaan lapsen täpärä toipuminen syövästä riitti pitämään vanhemman kuin vanhemman mielen muissa asioissa. Mutta nyt käsissä oli varsinainen sotku selvitettäväksi, joka kaikki oli seurausta siitä, että se paskapää, Aron Darr ja hänen varasteleva, murhaava veljensä olivat levittäneen hänen ja Jernan yksityiset asiat julkisuuteen. Olipa se käsitelty nopeasti tai ei, jotkut ihmiset olivat muistaneet, ja jotkut heistä eivät selvästikään olleet osoittaneet minkäänlaista tahdikkuutta lastensa edessä. Ria huokaisi. Se oli harmillista, eikä sitä miten hän halusi viettää viikonloppunsa, mutta Jernan pyyntö oli täysin järkevä. Auttaakseen hän kääntäisi negatiivisen positiiviseksi, ja Rukin voisi tarvita vähän lempeää huomiota. Hän ja Eljira olivat olleet niin läheisiä. Ria toivoi, että tämä juttu ei pilaisi pysyvästi lasten ystävyyttä. Ru oli täysin viaton. Hän ei ollut ansainnut joutua kärsimään vain siksi, koska hänen

isäpuolellaan oli epätavallinen suhde hänen parhaan ystävänsä isän kanssa. Näytti siltä että Rian oli aika käydä oma epämukava keskustelunsa lapsen kanssa asioista, jotka eivät varmastikaan olleet lapsellisia. ~~~~~~~~ Entä millainen oli jännittävä viikonloppusi, tarkastaja? Sila riisaisi sadetakkinsa ja kääntyi katsomaan Keviä, joka keikkui työpöytänsä reunalla ja osoitti inhottavaa energisyyttä heti ensitöikseen nostopäivänä. Kauhean tylsä. Prinssi Halir soitti. Minun täytyi sanoa hänelle ei, kultaparalle, koska senaattori Kason oli jo pyytänyt minut jahdilleen. Meiltä loppui samppanja eilen, mikä oli tylsää, mutta selvisimme siitä. Hän otti väsähtäneen asennon. Uuvutti minut loppuun. Hän on varsinainen ori. Hyvä, Kev sanoi kuvan skeptisellä äänellä. Kumma kun tulit vielä takaisin. Oli pakko tulla kuulemaan, miten saumaus sujui. Kev kohautti olkapäitään. Ei mitenkään. Sää oli niin hieno, että menimme junalla Pivinesoon uimaan. Tässä ei ole enää montakaan viikonloppua sellaiselle, ja se saakelin saumaus voi odottaa. Totta, Sila sanoi kadehtien sellaista yksinkertaista nautintoa ja toivoen, että olisi itsekin tullut ajatelleeksi sitä. Tunnen ihmisiä Pivinesossa. Ihana kaupunki. Niin on, ja muuttaisin sinne jos voisin käydä töissä sieltä käsin, mutta niin pitkä matka töihin ei olisi reilua pojille. Mutta sinä voisit tehdä sen. Mikään ei estä sinua. Ei ole varaa. Siellä on tuskin yhtään julkista asuintaloa, ja vaikka saisin asuntolainan, en todellakaan pystyisi saamaan minkäänlaista säädyllistä asuntoa. Kaikki ovat omakotitaloja, kuten ystävilläni. Heillä on niin kiva paikka, hän sanoi ajatellen Jernan viehättävää kotia. Täysi viikko edessä? Siltä näyttää. Olemme pysäyttäneet yhden reitin, jota kautta painokoneita tulee maahan, mutta tarjonta ei osoita kuivumisen merkkejä. Se on samaa kuin nousisi selkä edellä Ingormen vuorelle. Entä sinä? Minun pitää mennä finanssialueelle. Minulla on muutamia haastatteluja tehtävänä tänä aamuna. Jos haluat pallotella joitakin ideoita kanssani, olen täällä iltapäivällä. Kiitos, saattaisin tehdäkin sen. En näe vain katsomalla. Tiedäthän sinä miten se menee. Sila hymyili myöntävästi ja meni sitten työpöytänsä ääreen katsomaan, mitä sille oli kasattu viikonlopun aikana. Hän kaipasi aikaa, jolloin oli työskennellyt parin kanssa. Jokaisella heistä oli toimistossa oma vastuualueensa, mutta tarkastaja Solmano kokosi heidät yhteen säännöllisesti, joten työ ei mennyt hukkaan, ja jokainen heistä saattoi pyytää apua tai neuvoja. Sereltolla oli kroonisena ongelmana jatkuva virta väärennettyä ulkomaista ja kotimaista rahaa, jota tuli jatkuvasti contanzalaisilta rikollisilta, jotka olivat muodostaneet klikkejä paikallisten konnien kanssa ja saivat tämän tästä baarit, ravintolat ja muut huvipaikat tulvimaan väärää rahaa. Tilanne oli muuttunut niin pahaksi, että monet paikat olivat vaihtaneet kokonaan pankkikortteihin henkilökuntansa harmiksi, se kun leikkasi pahasti juomarahoja. Se ei ollut todella lopettanut väärien seteleitten virtaa, vain vaihtanut toisiksi paikat, joissa ne pantiin kiertämään. Silalla oli vastuunaan yritys saada merkittyä lukemattomat laittomat liikeyritykset, joilla oli sormensa pelissä muutamissa yllättävissä paikoissa, joten hän huomasi puhuvansa jokaisesta osasta Serelton talouselämää peräisin olevien ihmisten kanssa. Ongelma oli monikerroksinen, ja siihen kuului veronkiertoa, laitonta siirtolaisuutta ja järkyttävän huonoja olosuhteita ulkomaalaisille, jotka työskentelivät melkein orjuudessa. Presidentti oli huolissaan tilanteen vaikutuksesta talouteen ja asennoitumiseen ulkomaalaisia kohtaan, joka johti kansalaisrauhattomuuteen. Vaikka työttömyys oli laskussa ja palkat nousussa, anarkistit lietsoivat yhä ikävyyksiä, eivätkä väkivallan purkaukset olleet epätavallisia.

Kaksi muista tarkastajista käsitteli pääasiassa ruoka- ja tehdassektoreilla ilmenevää laitonta liiketoimintaa. Sila keskittyi taitavampiin työläisiin, missä ongelma oli se, että ulkomainen työvoima oli halvempaa kuin paikallinen, pätevä työvoima. Hän oli saanut paljon nimettömiä vihjeitä ja käyttänyt paljon aikaa niitten seuraamiseen. Näytti siltä, päätellen kansioista joita hän kävi läpi, että hän tekisi sitä tänäänkin. Hän työnsä ei ollut maahanmuuton valvontaa. Hänen työnään oli löytää kuviot, laittoman toiminnan takana olevat ihmiset, ja se, mihin rahat menivät. Palkkakuittien tiristäminen oli iso bisnes Sereltossa. Hän soitti muutaman puhelun ja meni sitten taksilla keskustaan. Sade oli lopulta lakannut. Hän katui nyt että ei ollut ottanut enempää irti kauniista viikonlopusta. Sääennuste tälle viikolle oli inhottava. Hänen täytyi alkaa käyttää vapaa-aikansa tuottoisammin, varsinkin jos Solmano aikoi pakottaa hänet pitämään sen hemmetin loman. Ongelma nimettömissä vinkeissä oli se, että suuri osa niistä oli ilkeämielisiä ja hyödyttömiä, kuten oli hänen ensimmäisen käyntinsä laita. Firma oli täysin rehellinen ja yhteistyöhaluinen. Vaikka olikin hauska nähdä, että ihan kaikki toimet Sereltossa eivät olleet korruptoituneita, siitä ei ollut suurta hyötyä hänen papereilleen. Hän kiiti omistajaa ja päätti sitten soittaa Jaim Redille, yhdelle hyödyllisimmistä kontakteistaan ylätasolla. Redi oli auttanut paljastamaan siivousfirman, joka käytti laitonta työvoimaa, ja antanut käyttää toimistoaan ansana. Silasta oli mukavaa pysyä kosketuksissa hänenlaistensa avuliaitten liikemiesten kanssa. Jos he olivat huomanneet jotakin kerran ja tuoneet sen hänen tietoonsa, he saattoivat tehdä sen uudestaankin. Yksi konttoristeista vei hänet Redin toimistoon melkein heti. Redi nousi tervehtimään. Tarkastaja, onpa hauska nähdä teidät taas. Sila puristi hänen kättään. Satuin vain olemaan rakennuksessa, mestari Redi. Ajattelin pistäytyä katsomassa, miten menee. Voi, kaikki kukoistaa. Olemme täysin vuokrattuja nyt. Saisiko olla teetä? Hän painoi yhteysnappia kominsa näytöllä ja äännähti harmistuneena. Hän on alakerrassa hakemassa tilausta printteristämme. Teen sen itse. Sila melkein kielsi häntä näkemästä vaivaa, mutta mies oli jo ulkona ovesta. Tämä yritys oli outo enemmänkin vuokrabisnestä kuin bisnestä sinänsä. Redi oli koko rakennuksen vuokraisäntä, ja hänen henkilökuntansa organisoi palveluja toimistoille ja liikemiehille, jotka saattoivat käyttää niitä niinkin vähän aikaa kuin pari päivää, tai sitten melkein jatkuvasti. Luonnollisesti siellä oli suuri vuokralaisten virta; yksi syistä, joitten vuoksi Rediä kannatti hyödyntää hänellä oli kontakteja kaikkialla kaupungissa ja koko Avahnin alueella ja Contanzassa. Hänellä oli aina juoruja kerrottavana Silalle ja virkistävän myönteinen asenne tarkastajakuntaan, ehkä siksi, koska olisi ollut liiankin helppoa hänelle ja hänen bisnekselleen tulla pidetyksi rikollisuuden käsikassarana. Hän oli innokas osoittamaan, että ainakin hän operoi laillisessa bisneksessä. Redi oli juuri laskenut tarjottimen työpöydälle mutisten jotakin kohteliasta toivosta että oli muistanut Silan maun oikein, kun muuan nuori mies syöksyi toimistoon. Redi nousi selvästikin valmiina puraisemaan pään irti apulaiseltaan, mutta nuorukainen ei jäänyt odottelemaan sitä. Pomo, ne ovat löytäneet ruumiin! Kuolleen miehen alhaalta roskasäiliöistä. Redi kirosi kääntyessään Silaan päin. Tarkastaja, tämä taitaa kuulua teille. Niinpä. Tekö sen löysitte? hän kysyi nuorukaiselta, mutta tämä pudisti päätään. Antaa olla. Minun on parasta mennä sinne. Sila soitti paikalliselle asemalle kiiruhtaessaan alakertaan, ja hänelle kerrottiin, että tiimi tapaisi hänet tapahtumapaikalla. Rakennuksen taakse oli jo kokoontumassa pieni joukko ihmisiä. Sila huusi heitä perääntymään ja pyysi Rediä pitämään heidät poissa.

Kuka löysi sen? Muuan nuori nainen irrottautui väkijoukosta. Minä, tarkastaja. Olin juuri heittämässä roskia toimistostamme. Sitten tarvitsemme lausunnon teiltä, neiti...? Eszer, Larei Eszer. Hyvä, Sila sanoi. Älkää menkö minnekään. Kaikki te muut, älkää tulko yhtään lähemmäksi tuota roskasäiliötä. Mestari Redi? Pitäisittekö silmänne auki muitten tarkastajien varalta. Kysyttäessä Larei osoitti, missä ruumis oli; se oli tungettu yhteen suurista, matalista säiliöistä. Sila ei halunnut tutkia liian läheltä ja pilata siten kollegojensa työtä, mutta hän halusi vahvistaa, että he olivat tekemisissä kuolleen eikä vain loukkaantuneen kanssa. Yksi silmäys säiliöön vahvisti, että ensimmäiset tiedot olivat totta. Se oli mies, jonka pöhöttyneet kasvot olivat varma merkki kuristamisesta, vaikkakaan näkyvissä ei ollut merkkiäkään välineestä, jolla se oli tehty. Ilkeää ja selvästikään ei itse aiheutettua. Hän oli juuri alkanut saada yksityiskohtia roskasäiliöitten tyhjennysaikataulusta kun hän kuuli tarkastajien auton sireenit, ja kun tarkastajat ilmestyivät paikalle, heillä oli mukanaan katuturvallisuuspartio. Ehkä ei ollut yllättävää, että Javin oli yksi tutkijoista. Sila. Hauska tavata sinut täällä, hän sanoi virnistäen. Mitä meillä on? Vartijat olivat jo vetämässä teippejä ja työntämässä väkijoukkoa taaksepäin. Kuollut mies, tuolla. Tämä tyttö löysi hänet, Sila sanoi osoittaen Eszeriä, ja Jaim Redi on rakennuksen omistaja. Ilmeisesti säiliöt piti tyhjentää puoliltapäivin, mutta ruumis on voinut olla tuolla tavarapäivästä asti. Hän nyökkäsi Hatirille, Javinin työparille, joka oli tullut Javinin viereen. Olin juuri käynyt yhden komissiobisneksen vuokralaisen luona ja olin juttelemassa mestari Redin kanssa, kun kuulimme tästä. Voit aivan hyvin jäädä paikalle, ellei sinulla ole kiirettä mennä minnekään. Tunnet siis omistajan? Aika hyvin. Hänen kanssaan ei tule ongelmia. Se vei tuntikausia, mutta murhapaikat olivat aina konstikkaita. Sila ei lainkaan pitänyt siitä että joutui käsittelemään ruumiita, jotka oli jätetty roskapönttöihin, ja hän oli salassa iloinen, että Javin oli se, jonka piti kiivetä säiliöön auttamaan tekniikan väkeä tutkimaan ruumista. Sillä aikaa Sila auttoi Javinin työparia ottamaan lausuntoja kymmeniltä potentiaalisilta todistajilta ja selvittelemään, milloin ruumis oli mahdollisesti jätetty säiliöön. Ei oikeastaan ollut mitään syytä, miksi Silan olisi pitänyt olla siellä, mutta Javin oli selvästikin iloinen kokeneesta apulaisesta. Kun tekniikan väki antoi luvan siirtää ruumiin pois roskapöntöstä, Silasta tuntui siltä, että hänen pitäisi palata toimistoonsa. Silti, piintynyt tapa sai hänet odottamaan ruumisautoa pieni kunnioituksen osoitus uhrille. Ehkä merkityksetön, mutta hän teki sen kuitenkin. Katsojien joukosta kuului pieniä kauhunhenkäyksiä kun ruumista nostettiin varovaisesti ulos. Milnossa tarkastajilla oli kannettavia seinäkkeitä, joilla tällainen tuijottelu estettiin, mutta Sereltossa murhat eivät olleet lainkaan yhtä yleisiä. Seinäkkeet ehkäisivät kuitenkin tarpeetonta draamaa, Sila ajatteli kuunnellessaan paikalle kokoontuneitten ihmisten kiihtyneitä spekulaatioita heidän koettaessaan saada tolkkua näystä, jota useimpien ei onneksi tarvinnut koskaan nähdä. Outo liikahdus Silan silmäkulmassa sai hänet käännähtämään juuri ajoissa niin että sai kiinni pitkästä, kalpeakasvoisesta miehestä, joka oli lysähtämässä polvilleen. Sir! Auttakaa minua! Joku tarttui pyörtyvään muukalaiseen, ja yhdessä he laskivat hänet maahan. Heti kun mies hän oli pitkällään, hän alkoi nousta. Sir, älkää liikkuko. Sila tunnusteli miehen pulssia nopea, mutta hidastumaan päin. Pelkkä pyörtyminen. Mikä on nimenne?

Uh... Orlan. Orlan Gomici. Anteeksi... minä vain... onko hän kuollut? Sir, tunnetteko uhrin? Mieheltä kesti hetken vastata, aivan kuin Silan sanat olisivat hämmentäneet häntä, mutta vastaus oli tarpeeksi selvä. Mmm... Jini Quelem. Toimistoni viereinen toimisto. Haluan nousta istumaan. Sila päästi miehen nousemaan, sillä oli ilmeistä, että hän oli vain pyörtynyt järkytyksestä. Mutta miksi hän oli reagoinut niin paljon voimakkaammin kuin kukaan muu, sen Sila halusi selvittää. Javin oli huomannut välikohtauksen ja tuli lähemmäksi ja kumartui heidän viereensä. Sir? Oletteko kunnossa? Olen. Anteeksi, se oli vain järkytys. Niin kauheaa. Se on Jini, eikö olekin? Javin katsoi Silaan. Hän on tunnistanut uhrin Jini Quelemiksi, viereisen toimiston vuokralaiseksi, Sila sanoi. Gomici nyökkäsi. Sir, milloin näitten viimeksi Jini Quelemin? Tavarapäivänä ei, sitä edellisenä päivänä. Tasinpäivänä, aamulla. Ohitin hänet kun hän oli menossa ulos. Entä tunsitteko hänet hyvin? Gomici pudisti päätään. En, hän oli vain joku rakennuksessa. Lainasin paperia hänen toimistostaan kerran tai pari, ja hän pyysi minua yhden kerran todistamaan jonkin dokumentin. Ihan satunnaista. Se vain oli šokki. Mitä tapahtui? Hänen kasvonsa Hän nielaisi vaikeasti. Sir, Sila sanoi, haluaisitteko vettä? Gomici loi häneen kiitollisen joskin hiukan värisevän hymyn. Ellei siitä ole vaivaa? Ei lainkaan. Pyytäessään Jaim Rediltä vettä Sila käytti hyväkseen tilaisuutta vahvistaa samalla tahdikkaasti Gomicin tarinan. Redi kertoi Silalle Gomicin olleen vuokralaisena alle kuukauden, Quelemin yli kuusi kuukautta. Miehillä oli vierekkäiset toimistot, ja sikäli kuin Redi tiesi, heillä ei ollut muuta tekemistä toistensa kanssa. Sila ei ollut odottanutkaan muuta. Gomici ei ollut ainoa, joka näytti sairaalta nähdessään kuolleen ruumiin, ja Jumalatar tiesi että Sila oli nähnyt suurempienkin ja vahvempienkin miesten pyörtyvät vähemmän karmeitten asioitten vuoksi. Hän toi vettä, ja Javin nousi seisomaan kun hän lähestyi. Olen ottanut ylös kaikki yksityiskohdat. Hän ei lisännyt mitään siihen, mitä jo tiedämme. Minun on parasta mennä katsomaan, mitä tuolla tapahtuu. Menetkö takaisin? Kyllä, luulen niin. Yhä lähdössä kanssani lounaalle huomenna? Takuulla. Kiva tehdä taas töitä sinun kanssasi. Sila virnisti ja huitaisi hänet pois, polvistui sitten ja antoi Gomicille paperikupin. Mies näytti paljon paremmalta, joskin yhä ahdistuneelta. Pyydän anteeksi tätä epämiehekästä esitystä, tarkastaja. En todellakaan tiedä, mikä minuun meni. Se ei ole mitenkään epätavallista, sir, eikä teidän tarvitse hävetä. Tuntuuko paremmalta? Paljonkin, kiitos. Voisitteko auttaa minut ylös? Kun Sila ojensi hänelle kätensä, hän värähti nähdessään vaatteittensa tilan. Minun täytyy vaihtaa vaatteet. Minulla on liiketapaaminen, ja olen itse asiassa myöhässä. Tarvitsetteko minua vielä? En, sir. Tarkastaja Krien otti teiltä kaiken informaation, ja he käsittelevät todisteet. Antoiko hän teille korttinsa, jossa on yhteystiedot, siltä varalta että sattuisitte muistamaan jotakin hyödyllistä? Ei, ei antanut. Saisinko teidän korttinne? Oletteko hänen työparinsa? Olin aikaisemmin, mutta en ole enää. Olen töissä Korruptiotoimikunnassa. Gomici näytti hätkähtävän. Ihanko totta? Silloinhan teidän täytyy olla eliittiä. Tunnetteko Ria Kezimen?

Tunnen kyllä, Sila sanoi kummastuneena. Hän on yksi vanhimmista ystävistäni, Gomici sanoi hymyillen niukasti. Nyt kun hän oli saanut takaisin normaalin värinsä, Sila tajusi, että hän oli hätkähdyttävän komea mies, hiukan yli kolmenkymmenen; kiiltävän musta tukka, hyvä iho ja älykkäät, tummanruskeat silmät. Teettekö töitä hänen kanssaan? En vaan tarkastaja Solmanon, mutta olen työskennellyt tarkastaja Kezimen kanssa eräässä tapauksessa pari vuotta sitten. Olen varma, että se oli hänestä miellyttävä kokemus. Ah, mutta katsokaa minua, tuhlaan tässä aikaanne, tarkastaja...? Sila Poucilne, sir. Javin oli kiinni töissään, joten Sila veti esiin yhden omista korteistaan ja kirjoitti Javinin numeron siihen, Jos muistatte jotakin, vaikka vain mitättömän pienen yksityiskohdan, soittakaa hänelle. Yleisöltä tulevat vinkit ovat meille tärkeitä. Olen varma että niin on. Mies ojensi kätensä Silalle puristettavaksi. Jini-parka. Kiitos. Olette ollut hyvin ystävällinen. Se on vain työtäni, sir. Pärjäilkää. Vielä hymy, ja mies suuntasi takaisin rakennukseen, epäilemättä vaihtamaan aika kalliit housunsa. Sila huomasi tuijottavansa ja pakotti itsensä lopettamaan sen. Töihin siitä, saamari sentään, hän mutisi ja käveli kadun päähän nappaamaan taksin lennosta mennäkseen takaisin toimistoon. Tapaus oli takuulla tarjonnut vaihtelua rutiineihin, joskaan hän ei ollut varma, kumpi oli ollut suurempi häiriötekijä murha vaiko kiehtovat mestari Gomici.

Chapter 3 - Luku 3 Jerna oli menemäisillään klinikalle nähdäkseen, olisiko Zeilalla jotakin, jonka hän voisi ottaa tähän pahuksen päänsärkyyn joka teki hänet kärttyisäksi ja epätavallisen kärjekkääksi. Häntä ei haitannut niinkään kipu kuin piikit, joita hän jakeli toisille. Hän oli ajatellut, että asiat rauhoittuisivat viikonlopun aikana. Perhe oli viettänyt molemmat päivät ulkona, ja Rian ja Jernan suhde oli pidetty tiukasti poissa kaikista keskusteluista. Mutta tänä aamuna, kun Eljiralla oli vastassaan kouluun palaaminen tietäen tämän uuden asian, ja vieläpä narttumaisen neiti Wilozin eduksi, hän oli kieltäytynyt, ja sitä seuraava riita oli päättynyt siihen, että sekä Eljira että Neras itkivät ja Tyrme koetti epätoivoisesti rauhoitella molempia. Jerna ja hänen äitinsä olivat tehneet parhaansa auttaakseen, mutta oli kestänyt hyvin kauan ennen kuin Eljira oli lopulta saatu lähtemään. Jerna oli ollut melkein tunnin myöhässä, mitä hän ehdottomasti vihasi varsinkin kun kaikki muut olivat olleet niin ystävällisiä hänelle koko vuoden ymmärtäen hänen tarpeensa olla useita kertoja pois töistä lyhyellä varoitusajalla, työvuorojen uudelleenjärjestelyn ja pidennetyt lomat. Se, että Zeki oli huitaissut hänen anteeksipyyntönsä sivuun tarpeettomana, ei saanut häntä tuntemaan oloaan yhtään vähemmän syylliseksi työtovereittensa pettämisestä tai Tyrmen jättämisestä selvittelemään kauheaa sotkua. Sotkua, joka oli hänen omaa tekoaan, ei Tyrmen, sanoipa tämä mitä tahansa. Feseo, olen juuri Mutta vastaanottotiskin kom soi ja hänen oli vastattava siihen ennen kuin saattoi esittää pyyntönsä. Setiq tässä, kuinka voin auttaa? Jerna, Warim. Tulisitko toimistooni? Kyllä, sir. Perhana. Warim oli varmaan vihainen hänen myöhästymisestään, tai ehkä hänen huonotuulisuutensa oli ärsyttänyt jotakuta. Hän pakottautui hymyilemään kääntyessään vastaanottovirkailijan puoleen. Feseo, Warim tarvitsee minua ylhäällä. Pärjäätkö tässä? Tietenkin. Mene vain, Feseo sanoi hilpeästi. Ja ota jotakin päänsärkyysi. Sinun kipristelysi tekee kipeää minulle. Tuntien syyllisyyttä Jerna lupasi tehdä sen, mutta ei pysähtynyt klinikan kohdalla, koska ei halunnut ottaa riskiä, että Warim ärsyyntyisi enemmän. Warimin assistentti käski hänen mennä sisään, joten hän meni ja kumarsi kohteliaasti nähdessään, että Warim oli yksin. Niin, sir? Warim hymyili lämpimästi. Ehkä hän ei ollutkaan vihainen. Ahaa, Jerna, kiitos kun tulit näin nopeasti. Salli minun esitellä sinulle Orlan Gomici. Komea vierailija hyvin komea, Jerna pani merkille nousi ja ojensi kätensä. Hauska tavata sinut. Jernahan se oli? Kyllä, sir. Jerna Setiq, apulaisjohtaja. Jerna on yksi parhaimmista ihmisistämme, Orlan, ja hän tuntee hotellin kuin omat kämmenselkänsä. Jerna, Orlan on tulossa mukaan uuteen rakennusprojektiin pohjoisrannikolla. Haluan hänen näkevän sisältäpäin miten me pyöritämme asioita täällä, ja ajattelin, että sinä olisit ihanteellinen opastamaan häntä, koska huolehdit henkilökunnan orientoitumisesta. Kyllä, sir. Ilomielin. Onko teillä jokin erityinen kiinnostuksen kohde, mestari Gomici? Henkilökunnan kouluttaminen ja menetelmät ovat suuri osa, mutta haluan vain, että minulle esitetään hotellivieraan kokemuksen kulku, ja laitteisto.

Olen esitellyt hänelle alustavasti paikat, Jerna, mutta menkää sinne, mistä Orlan näyttää olevan kiinnostunut. Warim katsahti kelloaan. Olen pahoillani, Orlan, mutta minun on mentävä seuraavaan kokoukseen. Palaan kolmelta. Jerna, varmista, että hän saa lounaan ravintolassa, ja esittele hänelle klubi. Jos on jokin ongelma, soita yksityiskomiini. Tottakai, sir. Warim nousi. Muista, Jerna, tämä mies merkitsee minulle rahaa, hän sanoi iskien silmää, mutta Jerna tiesi varoituksen olevan vakava. Toivoakseni teen kokemuksesta nautittavan, sir. Tee se. No niin, teidän on parasta aloittaa. Jerna kumarsi taas ja odotti sitten kohteliaasti, että Gomici lähti kävelemään hänen edellään. Mistä haluaisitte aloittaa, sir? Itse asiassa kutsumalla minua Orlaniksi. Olen pahoillani, sir, se on vain protokollaa. Mestari Deti on hyvin tiukka sen suhteen. Gomicin hymy ei heikentynyt vähääkään. No, sinähän tiedät, että Warim haluaa sinun pitävän minut tyytyväisenä, joten sinun pitäisi kutsua minua siksi miksi minä haluan. Kuten haluatte, Jerna sanoi tasaisesti haluamatta riidellä jostain niin vähäpätöisestä mutta kuitenkin ärsyttävästä asiasta. Ehkä haluaisitte nähdä ensin yhden makuuhuoneista? Ei, vaan aloitetaan alusta vastaanotosta, jos sopii. Kerro minulle varaus- ja vastaanottokäytännöstä. Gomici kuunteli tarkasti kun Jerna selitti matalalla äänellä, kuinka vieraita tervehdittiin, palvelijoitten roolista ja siitä, kuinka vieraitten mieltymykset ja edelliset varaukset tallennettiin yhdessä varoitusten kanssa silloin kun se katsottiin tarpeelliseksi. Miehellä oli tarpeeksi järkeä odottaa siihen asti että he ehtivät hissiin ennen kuin kysyi: Annatteko koskaan porttikieltoja? Hyvin harvoin. Meidän on ikävä kyllä joskus täytynyt asettaa pari vierasta syytteeseen, mutta tavallisesti sellainen käsitellään hyvin vaivihkaisesti, kuten esimerkiksi huomauttamalla hienotunteisesti. Tavallisesti vieras on vain iloinen kun asiat hoidetaan meteliä nostamatta silloin kun meidän tarvitsee vain saada hänet poistumaan. Porttikiellon sijasta mestari Detin mieluummin käyttämä menetelmä on sanoa, että talo on täynnä aina kun sellaiset henkilöt soittavat. Tavallisesti he ymmärtävät yskän hyvin nopeasti. Hmm, tahdikasta. Tahdikkuus onkin avainsanamme. Tätä tietä, olkaa hyvä. Jerna oli tarkoituksella valinnut yhden vähemmän prameista huoneista ei silti että yksikään niistä olisi ollut vähääkään ala-arvoinen mutta se teki silti Gomiciin vaikutuksen, aivan kuin jokainen interiööri olisi onnistunut olemaan eleganttiudestaan kuuluisa. Hyvänen aika. Tämä on viehättävin hotellihuone johon olen koskaan astunut jalallani, ja usko pois kun sanon, että olen astunut muutamiin hitonmoisen hienoihin hotelleihin. Voi, tämä on vain yksi tavallisista sviiteistä, Jerna sanoi sallien itselleen huvin sanoa vitsin, jonka oli esittänyt kymmenille uusille henkilökunnan jäsenille. Todella vaikuttavat ovat ylempänä. Gomici ei selvästikään uskonut, mutta hänen oli uskottava kun Jerna vei hänet kuninkaalliseen sviittiin. Jumalattaren tissit! Onko jollakulla varaa asua täällä? Kyllä vain. Tämä on tavallisesti aina varattuna. Itse asiassa emme voi viipyä täällä, sillä tiedän, että vieras saapuu lounaan jälkeen. Tämä on suosituin huoneemme. Paljonko? Kaksituhattaviisisataa riolia yö. Naispuolisen seuralaisen palvelukset luonnollisesti kuuluvat hintaan.