Pennun hoito- ja ruokintaohjeet Olette valinneet roduksenne Valkoisen länsiylämaanterrierin, iloisen, ystävällisen ja reippaan pienen terrierin. Jotta kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin alusta alkaen, olen koonnut hoito-oppaan uusille koiranomistajille käytännön asioista, joita pienen pennun kanssa tulee eteen. Ruokinta Pentu syö luovutusiässä 8-10 viikon ikäisenä vielä 4 kertaa päivässä. Annokset jaetaan tasaisesti aamusta iltaan. Ruokaajat on hyvä pitää mahdollisimman säännöllisinä ja pyrkiä ruokkimaan koira joka päivä samoihin aikoihin samassa ruokailupaikassa. Kasvattajan luona pennun ruoka-ajat ovat olleet n. klo 8,13,17ja 21. Ruokaa pidetään tarjolla tietyn ajan, noin 15 minuuttia, ja sitten se otetaan pois, vaikkei pentu olisikaan syönyt kuppiaan tyhjäksi. Ruoan pitäminen esillä koko ajan ei ole suositeltavaa, sillä tällöin koira ei opi syömään ruoka-aikana. Raikasta vettä pidetään saatavilla koko ajan. Pennun kasvaessa ruokintakertojen määrää vähennetään kolmeen ja noin 8 kk ikäisestä alkaen pennun voi ruokkia kahdesti päivässä. Näin jatketaan läpi koko koiran elämän. Aivan tarkkoja aikoja jolloin ruokintakertoja vähennetään on vaikea sanoa, koska se on yksilöllistä. Kun ruokaa alkaa selvästi jäädä kuppiin, on aika harventaa. Tähän asti pentu on syönyt pennulle tarkoitettua kuivamuonaa Robur breader koiranruokasarjasta (saa ainakin Musti ja Mirri liikeistä) ja Yrjölän puuroa sekä raakaa lihaa ja piimää. Kun korkealaatuinen kuivamuona on noin puolet koiran ruokavaliosta ei edes kasvavalle pennulle tarvitse antaa lisävitamiineja. Kuivamuonan annetaan liota noin 15-30 min lämpimässä vedessä kunnes se on pehmennyt. Pennulle kuivamuona tarjotaan aina pehmitettynä. Myöhemmin kun hampaat ovat vaihtuneet voi sille tarjota kuivamuonan ilman liotusta kuivana, mutta silloin on huolehdittava siitä, että koiralla on varmasti saatavilla
vettä. Ruoka nimittäin turpoaa vatsassa, ja vaatii nestettä. Luovutusikäisen pennun kerta -annos on vielä todella pieni, kostutettuna noin puoli desilitraa kuivamuonaa kerralla. Westien pennun tulee olla pyöreähkö mutta niin, että kylkiluut on tunnettavissa. Ruokamääriä voi kasvattaa pennun kasvun myötä, kunhan se ei pääse lihoman. Suolainen ja mausteinen ruoka ei sovi koiralle Maito ei myöskään sovi koira vatsalle koska se ei pysty pilkkomaan maitosokeria, HYLA maitotuotteista valmiiksi hapatetut valmisteet kuten viili, piimä, jogurtti ja raejuusto ovat koiralle terveellisiä ja niitä pentu on tottunut saamaan kasvattajan luona. Pentu saattaa oikutella ruokansa kanssa ja yrittää saada `parempia` ruokia kuppiinsa. Jos tähän lankaan kerran menee,ei ovela ja itsepäinen Westie näe mitään rajoja siinä, kuinka pitkälle oikuttelua voi jatkaa, ja tuloksena on nirso koira jolle ei kelpaa juuri mikään. Eli pentu syö sitä mitä sille tarjotaan tai sitten se paastoaa. Kuppi pois ja sama ruoka eteen seuraavalla kerralla. Yksikään pentu ei näänny nälkään ruokakuppinsa ääreen!!!! Onneksi nirsoilu ei ole ongelma, päin nastoin yleensä Westit syövät kaikkea ja suurella ruokahalulla! Pureskeltavaksi pennulle voi antaa esim näkkileipää, porkkanaa, koirille tarkoitettuja puruluita ja raakoja naudan luita ja rustoja (saattavat sotkea talon parhaan maton, joten paikka kannattaa valita sen mukaan). Uni Pennun elämästä suurin osa kuluu nukkuessa. Se tarvitsee unta kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Pennulle on annettava lämmin, pehmeä makuupaikka, jossa se saa häiriöttä nukkua aina kun sitä väsyttää. Kaikki leikit ja puuhat on ajoitettava pennun aikataulun mukaisesti. Nukkuvaa pentua ei saa herättää! Nukkumapaikaksi sopii esim pehmeä koiran peti tai pahvilaatikko joka leikataan sopivan muotoiseksi. Punottua koria ei kannata pennulle heti hankkia, sillä mikään ei ole niin mukavaa kun pureskella rottinkikoria kun hampaat vaihtuvat ja tikut saattavat aiheuttaa ongelmia suolistossa. Jo pienenä pentuna koira on hyvä opettaa olemaan kuljetusboksissa. Monet koirat nukkuvat myös mielellään boksissa! Koiran matkustaessa tämä on koiralle ehdottomasti kaikkein turvalisin vaihtoehto ja välttämätön myös jos aikoo kilpailla koiransa kanssa näyttelyissä. Ja kun on kyseessä kurainen lenkillä nuhraantunut koira ja isännän uusi hieno auto Yleensä ne kokevat boksin luolamaisen tuvallisena paikkana ja hakeutuvat niihin mielellään. Koiran kokiessa boksin turvallisena ja tuttuna paikkana, on sen helppo rentoutua siinä myös vieraissa paikoissa ja matkustettaessa. Siisteyskasvatus Pennun sisäsiistiksi opettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Se onnistuu sitä nopeammin mitä enemmän pennun kanssa voi viettää aikaa sen sopeutuessa uuteen kotinsa.
Kävelylenkkejä ei pennun kanssa voi tehdä ennen kun molemmat rokotukset ovat kunnossa, mutta sitä voi toki ulkoiluttaa lyhyitä aikoja ilmojen mukaan. Vieraita koiria on syytä välttää ja myös paikkoja joissa on muiden koirien ulosteita. Pentu kannattaa viedä ulos aina kun se herää tai on syönyt. Nämä ovat hetkiä jolloin pentu lähes aina pissaa ja kakkaa. Oikeaan paikkaan tehdyt asiat palkitaan ruhtinaallisilla kehuilla, taputuksilla ja jopa makupaloilla. Sisätiloissa huoneissa joissa pentu saa oleskella kannattaa pitää sanomalehti levitettynä lattialle. Pennut ovat pentuaitauksessa tottuneet tekemään asiansa sanomalehdelle, joten se usein hakeutuu sanomalehdelle myös uudessa kodissaan. Taas kehuja ja palkkioita kun asiat tehdään sanomalehdelle. lehteä voi pikkuhiljaa siirtää lähemmäs ulko-ovea, tällöin on helppo havaita milloin pentu pyrkii kohti lehteä ja viedä se ulos, jos se on mahdollista. Pentua oppii myös `lukeman`, sen käytös paljastaa milloin on hätä. Jo tapahtuneesta vahingosta ei pentua voi rankaista. Se ei tiedä mistä sitä rankaistaan ja menee vain hämilleen, jos sitä myöhemmin nuhdellaan väärään paikkaaan tehdystä lammikosta tai kasasta. Kuonon painamisesta pissalätäkköön tai kakkakasaan ei ole mitään hyötyä. Torut `rysän päältä` koiran juuri tehdessä asioitan väärään paikkaan ovat paikallaan, mutta nopein tie oppimiseen on runsas kehuminen koiran onnistuessa tekemään asiat oikeaan paikkaan. Tapakasvatus Pieni Westien pentu muistuttaa ulkonäöltään lelukoiraa. Tämä saattaa johtaa siihen että antaa pennulle oikeuksia, joita ei aikuiselle koiralleen aio suoda. Esimerkiksi jos et halua, että koirakuraisen lenkin jälkeen hyppää sohvalle, ei sitä voi sallia pennullekaan. Koira ei ymmärrä miksi toinen tilanne eroaa toisesta, se toimii selvien sääntöjen mukaan. Asia on joko sallittu tai kielletty. Alusta alkaen on oltava päättäväinen ja johdonmukainen kasvattaessaan koiraa talon tavoille. Jokainen ratkaisee tietenkin itse, mikä on koiralle sallittua uudessa kodissa, mutta tietyt perussäännöt on jokaisella koiralla oltava jotta siitä kasvaa yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen. Koira on laumaeläin ja kun se muuttaa uuteen kotiin perheestä tulee sen uusi lauma. Tässä laumassa koiran paikka arvojärjestyksessä on koko sen elämän ajan alimmalla sijalla kaikkiin perheenjäsenin nähden. Kaikista isotteluyrityksistä rangaistaan niin että koira varmasti ymmärtää tehneensä värin. Muuten se saattaa yrittää joskus myöhemmin toisessa tilanteessa uudelleen. Ihmisen johtaja aseman on oltava voimassa kaikissa arkipäivän tilanteissa, murinaa ja irvistelyä ei sallita milloinkaan. Koulutus tähän aloitetaan pienestä pitäen, pentua käsitellään mahdollisimman paljon, kammataan, kynnet leikataan ja pentua pidetään aloillaan ihan muutenkin vain. Käsittelytilanteet viedään loppuun asti johtajan ottein. Kun leikataan kynnet, leikataan loppuun asti vastustelusta huolimatta. Jos pennun leikki käy liian rajuksi, se puree tai repii vaatteita on se hyvä rauhoittaa kääntämällä se selälleen ja pitämällä siinä kunnes se on rauhoittunut. Tämä asento on koiralle alistusasento, ja
emä opettaa pennuille tapoja kääntämällä ne selälleen ja murisemalla niille jos ne riehuvat ja repivät liikaa. Selälleen käännetty pentu protestoi kiljumalla ja rimpuilemalla, mutta on tärkeää, ettei se silloin saa tahtoaan lävitse. Se pidetään aloillaan kunnes se on rauhoittunut. Jos tilanne jätetään kesken, pentu keksii heti mitä tehdä kun asiat eivät mene sille mieluisalla tavalla ja seuraavalla kerralla se vaan kiljuu ja rimpuilee kahta kauheammin. Kielto, toruminen ja rangaistus pitää tapahtua sillä hetkellä kun koira tekee jotakin kiellettyä ja kehuminen ja palkkio kun koira toimii oikein, ovat nopein tapa saada koira oppimaan talon tavoille. Päättäväinen ja johdonmukainen kasvatus läpi pentuiän aina aikuisuutteen asti takaa sinulle että saat Westiestäsi juuri sellaisen iloisen ja reippaan terrierin kun ne parhaimmillaan ovat. Turkinhoito, kynnet, hampat, korvat jne. Karkeakarvaisena rotuna Westie ei vaadi suurta päivittäistä panosta turkinhoitoon. Turkki trimmataan nyppimällä 4-6 kertaa vuodessa (jos koiraa käytetään näyttelyssä trimmaus tehdään 1-2 kk välein). Väliaikoina riittää turkin kampaaminen teräskammalla ja kurakelillä lenkin jälkeen tassujen ja helmojen huuhtelu. Näin hoidettuna koira ei tiputa karvoja juuri ollenkaan ja trimmaus ajankohdan huomaa olevan käsillä kun kotona on normaalia enemmän karvoja. Hoitovälineiksi riittää hyvä melko harva teräskampa ja kynsisakset. Mikäli haluaa oppia itse trimmaamaan koiransa, Westiekerho järjestää trimmauskursseja, suosittelen kursin käymistä ennen kun ryhtyy puuhaan. Pennun turkissa ei aluksi ole paljonkaan `hoitamista`, mutta se kannattaa kammata pari kertaa viikossa. Näin pentu tottuu turkin käsittelyyn alusta asti ja trimmauskin on helpompaa. Kaikkia hoitotoimenpiteitä varten pentu kannattaa nostaa pöydälle. jossa on liukumaton alusta (auton kumimatto on oikein hyvä). Näin se tottuu tietynlaiseen käytökseen ja hoitotoimenpiteet on helpompi tehdä myöhemmin eläinlääkärissä ja trimmaajalla käynti ja mahdolliset näyttelyt eivät tuota ongelmia pöytäkäsittelyn osalta. Trimmausasioissa voitte aina kääntyä kasvattajan puoleen. Trimmaan mielelläni kasvattini tai neuvon lähellä asuvan asiantuntevan trimmaajan. Ensimmäinen trimmaus pentuiässä suoritetaan 4-5 kk iässä, jolloin pentukarva poistetaan nyppimällä. Kun tuot koiran trimaukseen vältä pesemistä kaksi viikkoa ennen trimaamista (likainen karva irtoaa helpommin kuin juuri pesty). Jos trimmaus päivänä on sateinen keli, koita tuoda koira mahdollisimman kuivana trimmaajalle. Kynnet leikataan säännöllisesti, pentuiässä noin kerran viikossa. Aikuiselta koiralta kerran kahdessa viikossa. Kynsien kasvunopeus on sekin kuitenkin yksilöllistä. Toisten kynnet kasvavat nopeammin ja myös vuodenaika vaikuttaa kynsien kulumiseen. Kynsien hoitoon kannattaa paneutua alusta asti säännöllisesti, näin vältytään myöhemmiltä ongelmilta. Kynnen sisällä kulkee ydin, jossa on verisuoni ja hermo. Tämä ydin kasvaa
kynnen mukana ja jos kynnet pääsevät ylipitkiksi, myös ydin venyy ja sen jälkeen on hankalaa saada takaisin haluttu kynnenpituus. Kerrallaan kynnestä katkaistaan vain kärki ja kun tämä tehdään säännöllisesti ydin ei pääse kasvamaan. Mikäli vahingossa leikkaa liian syvälle, ei siitä tarvitse pelästyä, pieni verenvuoto lakkaa nopeasti ihan itsestäänkin ja koiratavikeliikkeistä ja apteekista saa ostaa aineita (kaliumpermanganaatti, ferrikloridi) jotka tyrehdyttävät verenvuodon. Mutta älä missään tapauksessa lopeta kynsien leikkuuta siinäkään tapauksessa kesken, vaan hoida homma loppuun. Ylipitkät kynnet ovat arat vaurioille, tarttuvat kiinni ja saattavat repeytyä koiran liikkuessa mastossa ja pakottavat tassun väärään asentoon. Pennun hampaat alkavat vaihtua noin neljän kuukauden iässä. Erityistä huomiota tässä vaiheessa vaatii kulmahampaiden irtoaminen. liian pitkään paikoillaan olleet kulmahampaat aiheuttavat purentavirheitä. Jos pysyvät kulmahampaat ovat kasvaneet reilusti näkyviin, ja maitohampaat vieressä eivät osoita irtoamisen merkkejä, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Pennulta poistetaan tällöin sitkeässä olevat kulmurit kevyessä rauhoituksessa. Ulkoilu ja taluttimeen totutus Kuten jo aiemmin mainitsin, ei pienen pennun kanssa voi lenkkeillä ennen kuin sen rokotussuoja on kunnossa. Pihalla on tietenkin käytävä ja pieniä lenkkejä voi tehdä kun sää sallii. Kasvuiässä olevan pennun kanssa kaikki ulkoilu ja liikunta tapahtuu sen omilla ehdoilla. Niin kauan kun se jaksaa liikkua ulkoilua voi jatkaa. Heti kun pentu vaikuttaa väsyneeltä tai palelee on syytä palata kotiin. Vaikkei varsinaisia kävelylenkkejä voikaan ihan alkuvaiheessa tehdä, voi pentua jo alusta asti totutella kävelemään taluttimessa. Taluttimeksi pennulle sopii parhaiten ns. näyttelytalutin, kaulain ja remmi ovat kiinni toisissaan ja kaulain on säädettävä. Tällainen kaulain on kevyt ja huomaamaton ja kasvavalle pennulle kätevästi säädettävä. Aikuiselle koiralle käytän itse erillistä talutinta ja puolikiristävää kaulainta. Koen sen sekä käteväksi ( kaulain sujautetaan pään läpi ilman aikaa vieviä solkia) että turkille ystävälliseksi. Koiralle joka on kova vetämän voi käytän kiristyskaulainta koulutusvaiheessa. Jos haluaa hankkia perinteisen kaulapannan, sitä ei saa pitää koiran kaulassa jatkuvasti. Se tuhoaa turkin ja kerää tehokkaasti likaa ja kosteutta kaulaa hautomaan. En suosittele hankittavaksi mikään ikäiselle koiralle ns. kela-talutinta (Flexi). Koira oppii tällaisessa taluttimessa päättömäksi poukkoilijaksi ja on liikenteessä hengenvaarallinen sekä itselleen että muille tiellä liikkujille. Kun koiralle haluaa antaa liikkumavapautta, on parempi opettaa se olemaan irti turvallisilla alueilla (metsät, pellot,kentät..)ja reilusti kytkettynä kun siihen on tarvis. Koira oppii nimensä kun sitä käytetään aina sitä puhuteltaessa ja luoksetuloa harjoiteltaessa se kannattaa aina palkita ruhtinaallisesti makupaloin ja kehuin. Näin se oppii yhdistämään luoksetulon aina johonkin mieluiseen. Irtioloa
kannattaa harjoitella jo pienestä pennusta alkaen, sillä ei ole vielä kovin suurta itseluottamusta ja sen vuoksi se harvoin poistuu kovinkaan pitkälle luotasi. Näin se on jo oppinut alkeet siihen mennessä kun rohkeus riittäisi huidella pitkin metsiä yksikseen. Sosiaalinen kasvatus Heti kun pentu on rokotettu sitä kannattaa kuljettaa mitä erilaisimmissa paikoissa. Samalla tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja jos mahdollista erilaisiin koiriin. Pennun kehitykselle on hyvä että se huomaa, ettei se ole ainoa koira tässä maailmassa, saa leikkiä lajitovereiden kanssa ja joutuu ehkä alistetuksikin. Näin se oppii koirien kieltä. Täytyy kuitenkin varmistua siitä, että vieraat koirat ovat terveluonteisia. Rokotus ja madotus Pentu rokotetaan ensimmäisen kerran sen ollessa 12 viikon ikäinen Kaksi viikkoa ennen rokotusta koiralle annetaan matokuuri. Tällöin se saa kolmoisrokotteen, penikkatautia parvovirusta(varallinen ripuli) ja koirien tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Rokotus uusitaan kuukauden kuluttua. Tällä toisella rokotuskerralla se saa myös rabies eli raivotautirokotteen.. Näiden kahden rokotuskerran jälkeen pentu saa tavata vieraita koiria. Seuraavan kerran rokotukset uusitaan vuoden kuluttua viimeisimmästä rokotuskerrasta ja siitä eteenpäin kahden vuoden välein. Muista aina matokuuri kaksi viikkoa ennen rokotusta. Koiralle on myös annettava säännöllisesti matokuuri sisäloisten varalta. Matolääkkeen saa apteekista ilman reseptiä (esim. Axilur, Flubenol). Pakkauksessa on annosteluohjeet Pentu on madotettu kaksi kertaa kasvattajan luona. Viikkoa ennen ensimmäistä rokotusta on syytä antaa matolääkitys ja sen jälkeen kaksi kertaa vuodessa ja tarvittaessa ehkä useammin jos koira syö pyydystämiään pikkujyrsijöitä. Harrastustoiminta Westiessä on kapasiteettia moneen menoon jos omistajalla riittää aikaa ja energiaa koiran kanssa puuhasteluun. Agility ja tottelevaisuus onnistuvat rodulta jos omistajan itsepäisyys riittää kumoamaan näiden pikku terrieiden itsepäisyyden. Koiranäyttelyihin toivoisin kasvattieni osallistuvan, mikäli koiralla on edellytyksiä siihen. Olen tietenkin valmis auttamaan trimmauksessa ja esittämisessä. Kasvattajana on mukava saada työnsä tuloksia myös muiden nähtäville, ja lisäksi näyttelyt ovat tärkeä osa jalostustyötä. Tässä jotain siitä mitä eteenne ehkä tulee uuden perheenjäsenen kanssa. Mikään koira ei kuitenkaan mahdu yhteen muottiin ja ongelmia tulee aina. Autan mielelläni niiden ratkaisemisessa. Ja ollaan yhteydessä silloinkin kun kaikki on hyvin, hyviä uutisia on aina mukava kuulla. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Riikka Santalahti puh. 050-5226881 E-mail: riikka.santalahti@kolumbus.fi