OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS 1996

OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS 1996 Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 5/1996 Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto Oy 1996

OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS 1996 Oulun kaupunki Ympäristövirasto 1-'--"-::-"-'-1 Julkaisu 5/1996 Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto Oy 1996

Oulu, 29.11.1996 Paino: Oulun kaupungin painatuskeskus ISSN 1236-5246

SISÄLTÖ OULUN ILMANLAATU 1 JÄKÄLÄKARTOITUS VUONNA 1996 1 I JOHDANTO 1 2 ILMANLAATU JA SÄÄTIETOJA OULUN ALUEELTA 1 2.1 ILMAAN JOUTUVATPÄÄSTÖT. PITOISUUDET JA LASKEUMA 1 2.3 LÄMPÖTILA- JA TUULITIEDOT 5 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 6 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 8 4.1.JÄKÄLAJIEN YHTEIS- JA KESKIARVOMÄÄRÄT HAVAINTOALOILLA 8 4.2.JÄKÄLÄLAJIEN ESIINTYMINEN 10 4.2./ LajielI levillllei."yys ja yleisyys, "_., JO 4.2.2 SorllliplIi.\'IfkarpeeJl ja 'lippujen pi,\'te!rekvejlssimittaus,,',".. ' /5 4.3.JÄKÄLlEN YLEINEN JA SORMIPAISUKARPEEN KUNTOLUOKITUS 16 4.4 VERTAILUA MUIHIN BIOINDIKAATIOTUTKIMUKSIIN 18 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 18 LllTTEET

OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS VUONNA 1996 1 JOHDANTO Teollisuus, liikenne ja energiantuotanto kuormittavat eniten ilmaa Oulun seudulla. Lisäksi kuormitusta tulee kaukokuikeumana. Teollisuuden ja energiatuotannon merkittävimmät päästöt ilmaan ovat rikkidioksidi (SO,) sekä muut rikin yhdisteet, typen oksidit (NOx) ja kiinteät hiukkaset. Liikenteessä syntyy eritoten typen oksideja, häkää (CO) ja hiilivetyjä (HC; Oulun kaupunki 1996). Lisäksi kaikki kuormittajat vapauttavat hiilidioksidia. Näistä merkityksellisimmät metsäluonnon kannalta ovat rikkidioksidi, typen oksidit ja hiilidioksidi. Puiden rungoilla kasvavatjäkälät sopivat usean ominaisuutensa ansiosta ilman epäpuhtauksien vaikutusten ilmentäjiksi, indikaattoreiksi. Niiden erikoinen rakenne (levän ja sienen yhdistelmä) ja elintapa (ottavat ravinteensa suoraan ilmasta ja sadevedestä) tekevät ne herkiksi saasteiden vahingollisille vaikutuksille. Lisäksi ne ovat pitkäikäisiä ja talvisin vailla suojaavaa lumipeitettä. Usein ensimmäinen näkyvä merkki ilmansaasteiden vahingollisista vaikutuksista on tiettyjen saasteille herkkien runkojäkälien väheneminen, yksilökoon pieneneminen ja lopulta jäkälien katoaminen. Myös esim. värimuutokset joissakin jäkälissä voivat olla selvät. Toisaalta muutamat tässäkin työssä tarkkailtavina olleista lajeista hyötyvät ilmasta tulevasta kuormituksesta ainakin tiettyyn rajaan asti. Tämä selvitys tehtiin Oulun kaupungin ympäristöviraston toimeksiannosta. Työn tarkoituksena oli selvittää, mikä on mäntyjen rungoilla kasvavien jäkälien kunto ja levinneisyys nykyisin sekä niissä tapahtuneet muutokset verrattuna vuoden 1991 vastaavaan tutkimukseen. 2 ILMANLAATU- JA SÄÄTIETOJA OULUN ALUEELTA 2.1 Ilmaan joutuvat päästöt, pitoisuudet ja laskeuma Oulun kaupungin ympäristövirasto julkaisee vuosittain tässä esitettyä tarkempia tietoja Oulun ilmanlaadusta (viimeisin: Oulun kaupunki 1996). Vuonna 1995 Oulun paikalliset rikkidioksidipäästöt olivat yhteensä 3,4 milj. kg, typen oksidien päästöt 4,2 milj. kg ja hiilidioksidipäästöt l 380 milj. kg (taulukko 1). Viimeisten 10 vuoden

2 aikana rikkikuormitus on vähentynyt liki puoleen ja typpikuormitus 25-30 %. Aivan viime vuosina emo päästöjen väheneminen on pysähtynyt. Taulukko 1. Epäpuhtauspäästöt ilmaan Oulussa V. 1995 (tonnia vuodessa; Oulun kaupunki 1996). Päästö Pintalähteet Pistelähteet Liikenne Yhteensä Hiukkaset 55 686 116 857 Rikkidioksidi 65 3287 26 3378 Haisevat rikkiyhdisteet (S;nä) 121 121 Typen oksidit (NO,;na) 80 2306 1 815 4201 Hiilimonoksidi 2500 5 184 7684 Hiilivedyt 220 810 1030 Hiilidioksidi 1228773 153529 1 382302 Ilman rikkidioksidipitoisuudet ovat laskeneet jatkuvasti. Vuosittaiset keskipitoisuudet ovat alentuneet ratkaisevasti 1980-luvulta. Suurin vuorokausikeskiarvo v. 1995 Oulussa oli 18 Ilg/m3 Typpipitoisuudet taas ovat pysyneet jo vuosia muuttumattomina (kuva 1). Rikkilaskeuma (sulfaattirikki SO,) on myös pienentynyt noin 50 % kymmenen viime vuoden aikana (kuva 2). Koko Oulun alueen rikkilaskeuman keskiarvo oli v. 1994 340 mg/m 2 /v taustapitoisuuksien ollessa 200-400 mg/m 2 /v. Typpilaskeuma (nitraattityppi NO,) on pysynyt välillä 130-170 mg/m 2 /v (kuva 2), kun taustapitoisuus Pohjois-Suomessa on noin 50-200 mg/m 2 /v (Oulun kaupunki 1996).

3 pg/m 3 40 35 30 25 20 15 10 5.--\ ~... Mustasuo -<>- Pyykösjärvi -Nokela ~ -0- Välivainio "\.. """'"...-Simssi ~ \ h..n '" v ~ ~ ~ ~'" o 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1l9 /m3 60 50 40 30 20 10 0 91 92 93 94 95 Kuva 1. Rikkidioksidipitoisuuksien (S02) vuosikeskiarvot vuosina 1979-1995 (yijä) sekä typpidioksidin (N0 1 ) kuukausi- ja vuosikeskiarvot (alla) Oulussa vuosina 1991-1995 (Oulun kaupunki 1996).

4 2OOO-r------------------------------. 1800 1600 1400 1200 1000 eoo Co Q.l0 200... - - -... '-~-------........ -LoppuJa - Kaukovainio 6- Keskusta ---Pyykösjärvi -Lahnatie - Mustasuo 0-\---,----+-----;---1---+---+---+----;---1---+---+---+-----1 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 ::oo~-------------------------------. 150 100 -..... --Loppula --Kaukovainio... Keskusta 50 --Pyykösjärvi -Lahnalie - Muslasuo 0 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 Kuva 2. Rikkilaskeuma (SO~; yllä) v. 1981-1994 ja typpilaskeuma (NO); alla) Oulussa vuosina 1982-1995 (Oulun kaupunki 1996).

5 2.3 Lämpötila- ja tuulitiedot Vuosien 1979-1995 ilman keskilämpö oli Oulun kauppatorilla 2,6 C ja Oulunsalon lentoasemalla 2,O C (kuva 3). Vuonna 1995 kauppatorilla vuoden keskilämpö oli 3,3 C, joka oli yhden hieman viileämmän vuoden jälkeen samaa tasoa kuin aiemmin 1990-luvulla. Tuulitietoja Oulun kauppatorilta on kuvassa 4. C 20 _. 15 ~~~~~~;a: - 10 5 o ~Kauppalori 1995 : -5 Lentoasema 1961 1990 ~ Kauppatori 1979 1995, 10 j:":::'::::::;:::~l _. -15 +I---ili----+I---il---+-I---I-I---ii----+-I---1-1---111----+1-----< I II IU IV V VI Vlt VIII IX X Xl Xli Kuva 3. Kuukauden keskilämpötilat CO C) Oulun kauppatorilla v. 1995 ja v. 1979-1995 sekä pitkäaikaiskeskiarvot v. 1961-1990 Oulunsalon lentoasemalla (Oulun kaupunki 1996). % 30 25,,.... 20 15 '..., '... \ " I 1".... I,,....1.. : - _ tyyn, -o--n -{]-NE, E, - SE ------5 i SW I -w i ---NlN 1 10 5 0+----+----+---_1-----+----+----+-----+---+---_+_---+---...; turun helmi maajis huhti heina elo marras Kuva 4. Tuulenslluntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991-1995 Oulun kauppatorilla (Oulun kaupunki 1996).

6 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Kesällä 1990 perustettiin pysyvä, koko kaupungin alueen kattava sadan pisteen n~iytealaverkosto bioindikaattoritutkimuksia (neujas-, jäkälä- ja metsäsammaltutkimukset) varten (kuva 5). äytealoista on laadittu niiden perustarnisvuonna yksityiskohtaiset kuvaukset. Lisäksi mahdollisimman läheltä kaupungin keskustaa valittiin viisi täydentävää näytealaa (alat A - E). I I I I 2345km Kuva 5. Oulun kaupungin bioindikaattoritutkimusten näytealat. Havainnot kerättiin 4.9. - 18.9.1996 kaikilta 105 havaintoalaita (havaintolomake on liitteessä 2). Viittä poikkeusta lukuunottamatta (alat n:o 14, 28, 52, 94 ja 98, jotka olivat hakattu, rakennettu tai ne olivat vesakoituneet liian tiheiksi) havaintopaikkoina käytettiin merkittyjä näytteenottoalueita. Em. viiden pisteen havainnot tehtiin sopivasta paikasta mahdollisimman läheltä alkuperäistä näytealaa.

7 Työssä noudatettiin Suomen standardisoimisliiton jäkäläkartoitusstandardia SFS 5670 poikkeuksena näytepuiden barkinnanvarainen otanta. Eri puolilta näytealaa valittiin viisi elävää, ainakin 3 m korkeudelle asli oksatonta ja rinnankorkeudelta väbintään 20 cm paksuista mäntyä. Pensaiden tai muiden puiden oksien peitolle ja hankaukselle tai muulle kulutukselle alttiita runkoja ei byväksytty mukaan. Kultakin rungolta, 1,0-2,0 m:n korkeudelta, bavainnoitiin standardissa mainittujen l I jäkä!ätaksonin ja leväpeitteen (mukaan luettuna vibersukkulajäkälä, Scoliciospol'UlIl) esiintyminen. Jäkälätaksonit olivat seuraavat: sormipaisukarve keltatyvikarve barmaa- ja tubkakarve seinäsuomujäkälä lupot naavat barmaaröybelö kellaröybelö ruskoröybelö bankakarve raidanisokarve HypogYlllllia physodes Parllleliopsis ambigua P. hyperopta & llllshaugia aleurites Hypocellolllyce scalaris 8ryoria spp. USllea spp. Cefraria glauca C. pinast,-i C. chlorophylla Pseudevemia fwfuracea Parmelia sulcata Koska jotkut lajit, erityisesti rusko- ja barmaaröyhelö olivat melko barvalukuisia ja usein pieniäkin, niiden lajitunnistuksen varmistamiseksi näytteitä kerättiin tarvittaessa pusseibin ja tutkittiin laboratoriossa mikroskoopilla. Sormipaisukarpeen ja luppojen runsautta mitattiin pistefrekvenssinä. Rungolle asetettiin 120 160 cm korkeudelle kooltaan 30 x 40 cm läpinäkyvä muovikalvo, joka oli jaettu sataan ybtäsuureen ruutuun. Kunkin ruudun merkityn keskipisteen kohdalle sattuva jäkälä laskettiin. Mittaus tebtiin kunkin rungon itä-koillis- ja länsi-lounaispuolelta. Näin näillä kahdella jäkälällä oli kummallakin mahdollisuus saada pisteitä välillä 0 - I OOO/ala. Jäkälien kuntoarviointi tebtiin kaikista lajeista yleisesti Ja sormipaisukarpeesta erikseen. Yleinen kuntoluokka arvioitiin seuraavasti: n Il1 N v Normaalit Lievät vauriot Selvät vauriot Pahat vauriot Kuolleet tai puuttuvat Kaikkien lajien ulkonäkö ja kasvu muuttumattomia. Pensasmaiset kitukasvuisia, lebtimäiset normaaleja. Pensasmaiset pieniä, lebtimäiset vaurioituneita. Pensasmaiset puuttuvat, lebtimäiset pahoin vaurioituneita. Myös lehtimäiset puuttuvat (sormipaisukarve voi kasvaa suojaisissa kaarnan painanteissa kitukasvuisena). Leväpeitettä voi esiintyä.

8 Sonnipaisukarpeen kunto arvioitiin seuraavasti: I u 111 IV V Normaali Lievä vaurio Selvä vaurio Paha vaurio Kuollut tai puuttuu Jäkälät terveitä tai lähes terveitä. Lievästi kitukasvuisia, lieviä värimuutoksia. Kitukasvuisia ja vihertyneitä tai tummuneita tai kumpiakin. Pieniä, ryppyisiä ja vihertyneitä tai tummuneita tai kumpiakin. 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Jäkälajien yhteis- ja keskiarvomäärät havaintoaloilla Alakohtainen tulosten peruslistaus on liitteessä 1. Kun indikaattorijlikälien (pois luettuna leväpeite) määrä laskee alalla neljään tai sen alle, on saastevaikutus ilmeinen (vrt. esim. Mäkinen ym. 1991). Lajilukumäärä oli tällä tasolla melko kattavasti linjan Mäntylä - Kaukovainio - Ylä-Haapalehto - Heikinharju - Kuivasjärven Kalikkakangas länsipuolella (kuva 6). Muutamat poikkeukset lajimäärissä kuormittajista etliliiili olevilla havaintoaloilla ovat sattumaa tai osoittavat muiden kasvupaikkatekijöiden vaikutusta jäkäliin. Viisi vuotta sitten tehtyyn edelliseen tutkimukseen verrattuna (Anon. 199!) alhaisen lajilukumäärlin alue on pienentynyt vähän. Havaintoaloittain näyterunkoa kohti laskettu lajimlilirän keskiarvo antaa alueellisesti yhtenäisemmän tuloksen, kun raja vedetään 4,0 lajia/runko kohdalle (kuva 7). Tämä tulos voi olla parempi lajimäärän alenemisen kuvauksessa kuin suoraan yhteenlaskettu lajimäärä. Alaltahan voi sattua mukaan yksi puu, jolla on muista poikkeavasti runsaasti jäkälä!ajeja. Tällöin sattuman vaikutus korostuu.

9 Kuva 6. Havaittujen frekvenssijäkälien (pois luettuna leväpeite) yhteenlaskettu lajilukumäärä näytealoiuain. Rasteroidulla alueella lajimäärä enintään 4. Kuva 7. Havaittujen frekvenssijäkälien (pois luettuna leväpeite) yhteenlaskettu lajilukumäärä runkoa kohti näytealoittain. Rasteroidulla alueella keskiarvo enintään 4.

10 4.2 Jäkälälajien esiintyminen 4.2.1 Lajien levinneisyys ja yleisyys Kaupungin alueelta tavattiin kaikki 12 indikaattorita1csonia. Sormipaisukarpeella oli esiintymisessään suurin kattavuus eli 98,1 % aloista (taulukko 2). Myös keltatyvikarvetta oli liki kaikkialla, mutta muiden levinneisyydessä aukkoja oli vaihtelevasti. Vain raidanisokarvetta ja harmaaröyhelöä löytyi alle 10 % aloista. Suurimmalla osalla tutkituista rungoista löydettiin edellä mainittujen kahden lajin lisäksi seuraavaa neljää ta1csonia melko yleisesti - yleisesti: harmaakarve/tuhkakarve, naavat, keltaröyhelö ja leväpeite. Taulukko 2. 1ndikaattorijäkälien esiintyminen mäntyjen rungoilla (0 - S) v. 1996 ja 1991. Luvut %- osuuksia havaintoalueista (los kpl). VUOSI 1996 Taksoni Frekvenssi 0 1 2 3 4 5 0 1-2 3-5 Sormipaisukarve 1,9 1,0 3,8 2,9 7,6 82,8 1,9 4,8 93,3 Kelto.tyvikarve 6,7 7,6 3,8 3,8 6,7 71,4 6,7 11,4 81,9 Harmaa-/Tuhkakarve 27,6 12,4 9,5 12,4 15,2 22,9 27,6 21,9 50,5 Seinäsuomujäkälä 80,0 12,4 1,0 1,9 2,9 1,9 80,0 13,4 6,7 Lupot 49,5 12,4 12,4 6,7 12,4 6,7 49,5 24,8 25,8 Naavat 41,0 8,6 9,5 6,7 17, I 17,1 41,0 18,1 40,9 Harrnaaröyhelö 91,4 5,7 2,9 - - - 91,4 8,6 - Keltaröyhelö 31,4 14,3 11,4 14,3 16,2 12,3 3 1,4 25,7 42,8 Ruskoröyhe1ö 85,7 9,5 2,9 1,0 1,0-85,7 12,4 2,0 Hankakarve 84,8 8,6 2,9 2,9 1,0-84,8 11,5 3,9 Raidanisokarve 98,0 - - 1,0 1,0-98,0-2,0 Lev~ioeite 28,6 7,6 11,4 9,5 8,6 34,3 28,6 19,0 52,4 VUOSI 1991 Taksoni Frekvenssi () 1 2 3 4 5 0 1-2 3-5 Sormipaisukarve 2,9 2,9 1,0 1,0 1,0 91,4 2,9 3,9 93,4 Kellalyvikarve 18,1 7,6 10,5 8,6 23,8 31,4 18,1 18,1 63,8 Harmaa-/Tuhkakarve 71,4 12,4 8,6 6,7-1,0 71,4 21,0 7,7 SeinäsuolTIujäkäiä 89,5 1,9 1,9 1,9 3,8 1,0 89,5 3,8 6,7 Lupol 53,3 8,6 8,6 12,4 5,7 11,4 53,3 17,2 29,5 Naavat 37,1 6,7 11,4 10,5 8,6 25,7 37,1 18,1 44,8 Harmaaröyhelö 90,5 6,7 2,9 - - - 90,5 9,6 - Keltaröyhe1ö 33,3 16,2 15,2 14,3 13,3 7,6 33,3 31,4 35,2 RlIskoröyhe1ö 83,8 13,3 1,9-1,0-83,8 15,2 1,0 Hankakarve 99,0 1,0 - - - - 99,0 1,0 - Raidanisokarve 97,1 1,0 1,9 - - - 97,1 2,9 - LevUneite 34,3 11,4 8,6 6,7 15,2 23,8 34,3 20,0 45,7

I I Eri jäkälälajien levinneisyydessä ja yleisyydessä puiden rungoilla on tapahtunut viidessä vuodessa selviäkin muutoksia. Varsinkin harmaa-/tuhkakarpeen yleisyys oli v. 1996 noussut aiempaan verrattuna (taulukko 2). Samoin keltatyvikarve ja hankakarve olivat yleistyneet. Seinäsuomujäkälän ja leväpeitteen muutokset olivat lievempiä. Naavat taas näyttävät jopa vähentyneen, mutta muutos voinee selittyä sattumallakin. Kuusisen ym. (1990) mukaan indikaattorijäkälien herkkyys rikkidioksidille on seuraava: Kestävät: seinäsuomujäkälä leväpeite Melko kestävät: sormipaisukarve keltatyvikarve ruskoröyhelö keltaröyhelö Melko herkät: harmaaröyhelö harmaa- ja tuhkakarve hankakarve raidanisokarve Herkät: lupot naavat Kaikkein herkimpinä pidettyjen naavojen ja luppojen esiintymisalue ulottui yhtenäisenä idästä aika liihellä keskustaa Oulujokivarressa ja sen eteläpuolella (kuva 8). Ruskon ja Heikinharjun korkeudelle asti rajana oli Kuusamontie. Kuivasjärven ympäristössä, Pateniemessä, Herukassa ja Rajakylässä oli myös naava- ja luppovyöhyke. Rikkidioksidilie melko herkiksi todetuista jäkälistä harmaaröyhelö ja raidanisokarve olivat harvinaisia tai satunnaisia. Hankakarvetta tavattiin jonkin verran Oulujokivarren havaintoalailla ja Hiukkavaaran - Niilesjärven alueella. Kyseisten lajien vähälukuisuuden aiheuttamasta arvioiden epävarmuudesta huolimatta voidaan sanoa, että ko. lajit näyttävät liki puuttuvan kaupungin etelä-, koillis- ja pohjoispuolelta eli siltä alueelta, missä todettiin naavaja luppoautio. Harmaa- ja tuhkakarpeen esiintymisfrekvenssi puolestaan oli alueittain tarkastellen melko korkea eli 72 %. Näiden lajien esiintymisautio oli lähes sama kuin naava- ja luppoautio, joten harmaa- ja tuhkakarve näyttävät olevan hyviä indikaattorilajeja Oulun alueella (kuva 8). Melko kestäviksi luokitelluista lajeista keltaröyhelö on yksinkertaisen levinneisyyskuvan perusteella ryhmän herkin ilmansaasteille (kuva 8). Sen luotettavuutta kuitenkin alentaa hieman rikkonainen levinneisyys. Ruskoröyhelön levinneisyys on jo paljon aukkoisempi, eli sen esiintymiseen vaikuttavat vahvasti muutkin tekijät kuin ilmansaasteet. Keltatyvikarve osoittautui hyvin kestäväksi lajiksi, joka puuttui vain kaikkein kuormitetuimmilta alueilta (liite 1). Sormipaisukarvetta (käsitellään tarkemmin osassa 4.2.2) tavattiin kaikilta muilta havaintoaloilta paitsi Alppilasta (21) ja Takalaanilasta (45).

Naavat ja lupot naavaa ja luppoa o naavaa X luppoa Harmaa-ja tuhkakarve Keltaröyhelö Kuva 8. Naavojen ja luppojen, harmaa- ja tuhkakarpeen sekä keltaröyhelön levinneisyydet Oulussa v. 1996. Lajit puuttuvat rasteroiduilta alueilta.

13 Ilman rikkidioksidia hyvin kestävän seinäsuomujäkälän yhtenäiset esiintymisalueet olivat keskustan ympärillä sekä Ruskon, Heikinharjun, Korvensuoran ja Korvenkylän alueella. Laji kuitenkin puuttui Nuottasaaresta, Höyhtyältä ja Raksilasta (kuva 9). Laji on selvästi kuormituksen positiivinen indikaattori, joskin se kasvaa myös puhtailla alueilla etenkin vanhojen puiden tyvellä (kts. esim. Niskanen 1995). Useilla, etenkin iäkkäillä puilla, seinäsuomujäkälää kasvoikin rungon tyvellä havainnointikorkeuden (100 cm) alapuolella. Jos havainnoinlikorkeus olisi ulottunut 50 cm:n korkeudelle asti kuten edellisessä selvityksessä (Anon. 1991), mukaan olisi tullut useita seinäsuomujäkälähavaintoja lisää. Täydellinen jäkäläautioalue (sormipaisukarpeen peittävyys enintään 1 % ja muut jäkälälajit puuttuvat) rajoittui pienelle alueelle Rajakylään, Taskilaan ja Mustasuolle sekä yksittäisille havaintoalueille Nuottasaareen ja Takalaanilaan (kuva 10). Leväkasvustoa oli silmin havaittavia pieniä määriä laajalla alueella rannikolta aina Niiles- ja Valkiaisjärven tasalle asti idässä. Havaintoalan neljällä tai kaikilla viidellä rungolla leväpeitettä oli suurin piirtein samalla alueella kuin mistä lupot ja naavat puuttuivat (kuva 11). Voimakas levän kasvu on ilmasta tulevan kuormituksen positiivinen ilmentäjä (hyötynee etenkin typpi kuormituksesta). Kuva 9. Seinäsuomujäkälän esiintyminen l - 5 rungolla Oulussa v. 1996. Alueet rasteroitu.

14 i,1 1 o 234Skm Kuva 10. Jäkäläautioalue Oulussa v. 1996. 80rmipaisukarpeen pistefrekvenssi enintään 10. Muutjäkälät kuolleita tai puuttuvat. Ii.. o 2345km Kuva II. Leväpeitteen (levät + vihersukkulajäkälä) esiintyminen Oulussa v. 1996. Tutkituista viidestä rungosta rasleroidulla alueella leväpeitettä neljällä tai viidellä rllngoii a.

15 4.2.2 Sormipaisukarpeen ja hippojen pistefrekvenssimittaus Pistefrekvenssimittaus on huolellisesti tehtynä vertailukelpoisesti toistettavissa eri vuosina. Standardin mukaan jäkäläautioksi luettavalla alueella sormipaisukarpeen peittävyyttä rungolla mittaava pistefrekvenssi saa olla enintään 10, eli 1 % per havaintoala. Tämä ehto täyttyi melko laajalla ja yhtenäisellä alueella, joka rajoittui etelässä tason Nokela - Hiironen -Kontinkangas, idässä linjan Kirkkokangas - Rusko ja pohjoisessa linjan Rusko - Pyykösjärven kaakkospää Alppila - Linnanmaa - Rajakylä sisäpuolelle (kuva 12). Kyseisen alueen pohjois- ja kaakkoispuolella (Mäntylä - Maikkula - Markkuunkangas linjan pohjoispuoli sekä Niilesjärven eteläpuoli) erottuivat muut melko yhtenäiset alueet, joilla frekvenssi oli 1-5 %. 5-15 % peittävyyksiä lasketiin 28 havaintoalalta ja yli 15 % peittävyyksiä neljältä alalta. Koska jälkimmäiset luvut olivat lähes samat myös v. 1991, vain kuormitetuimmilla alueilla tilanne on parantunut. Luppojen peittävyydet olivat niin pieniä, että niitä sattui mittausruudukon pisteille vain 25 havaintoalueella. Niistäkin 18 alalla frekvenssi jäi alle viiden. Alat, joilta saatiin frekvenssipisteitä, sijoittuivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vyöhykkeelle, joka ulottuu Oulujoen molemmille puolille kunnan rajalta aina Kontinkankaalle ja Hiukkavaaran eteläpuolelle asti (liite 1). alle 1% o 1-5% 6-15% yli 15% I l i 2 3 4 5 km Kuva 12. Sormipaisukarpeen keskimääräinen peittävyys-% v. 1996.

16 4.3 Jäkälien yleinen ja sormipaisukarpeen kuntoluokitus Vaurioarvio kuvaa jäkälien kuntoa keskimääräisesti. Luokitusta ei voi tehdä yksiselitteisesti. sillä samalla rungolla voi kasvaa kunnoltaan toisistaan paljonkin poikkeavia yksilöitä. Tämä jo yksistään aiheuttanee eroja eri tutkimusten tuloksiin. Eniten tulkinnanvaraa on luokkien II ja m arvioinneissa. Hikälien yleinen kuntoluokka oli tausta-alueilla m (selvä vaurio). Käytännössä puilta löytyi kyllä lukuisasti vain vähän vaurioituneita tai terveitäkin yksilöitä. Pahasti vaurioituneiden (N) jäkälien alue kattoi melko tarkasti saman alueen. jossa naavoja ja luppoja ei ollut lainkaan. Viidessä vuodessä tämä alue on supistunut vain vähän. Alueet. joilla jäkälät olivat kuolleet tai puuttuivat. jäivät toisistaan erillisiksi havainlopaikoiksi. Tämä muutos vuoden 1991 tilanteeseen on huomattava. sillä silloin ko. alue ulottui yhtenäisenä Nuottasaaresta Kaijonharjuun ja Ruskoon asti (kuva 13). Myös sonnipaisukarpeen kuntoluokka vaihteli selvästi vaunoltuneesta kuolleeseen. Sonnipaisukarve elää kuormitetuilla alueilla tarkastelluista jäkälistä yleensä pisimpään. joten V-luokan alueet ovat samat kuin yleisessä kuntoluokituksessakin (liite 1).

17 1991 1996 3 03 3 3.3 3 3 3 cl 3.3.3 ~3 0.3 o i i j I 2 3 4 5 km Kuva 13. Jäkälien yleinen kuntoluokka v. 1991 ja 1996 mediaaniluokittain 1-5. Rasteroiduilla alueilla jäkälät kuolleita tai puuttuvat useimmilta rungoilta.

18 4.4 Vertailua muihin bioindikaatiotuikimuksiin Seinäsammalista määritettyjen raskasmetallipitoisuuksien perusteella Oulussa kuonmitetuin on alue, joka rajoittuu pohjoisessa Taskilaan, ulottuu idässä Pohjantien itäpuolelle, lännessä rannikolle ja etelässä linjalle Äimärautio - Mäntylä - Karjasilta - Kontinkangas (Anon. 1992). Männynneulasten sisältämän rikin perusteella rikkikuormitus suuntautuu selvimmin etelässä Lintulan ja Nokelan tasalta pohjoiseen rannikkokaistaletta Haukiputaalle päin kunnan rajalle asti ja toisaalta Kuusamon tien suuntaan niinikään kunnan rajalle asti (Anon. 1994). Tässä tutkimuksessa todetut mäntyjen rungoilla kasvavien jäkälien levinneisyydet ja vauriot sopivat alueellisesti hyvin yhteen emo tulosten kanssa. Kaupungin keslnlsta-alueen liikenteestä ja suurista teollisuus- ja lämpölaitoksista ilmaan joutuvat päästöt leviävät vallitsevien tuulten mukana etupäässä pohjoiseen ja koilliseen, mikä näkyy sitten myös luonnossa esim. erilaisina herkkien jäkälälajien vaurioi.la. Kaupungin alueella käytössä olevat bioindikaattoritutkimukset itiydentävät hyvin toisiaan, ja ajan kuluessa kertyneistä tiedoista voitaneen laatia tarvittaessa havainnollinen ja kattava yhteenvetokin. 5 YHTEENVETOJA JOHTOPÄÄTÖKSET Oulun kaupungin alueella mäntyjen epifyyttijäkälät kärsivät selvästi ilmansaasteista, mutta lajikohtaiset ja alueelliset erot ovat suuria. Kaikkia poikkeavuuksia ei voida laittaa kuormituksen aiheuttamiksi, sillä jäkälien menestymiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät (esim. valo, kosteus, yksittäisten kasvupaikkatekijöiden ominaisuudet). Tässä tutkimuksessa hyviksi indikaattorilajeiksi osoittautuivat naavat, lupot, harmaa Ituhkakarve ja keltaröyhelö, jotka ovat herkkiä ilmansaasteille. Sormipaisukarpeen pistefrekvenssimittaus täydentää tuloksia. Kuormituksesta hyötyvän leväpeitteen esiintyminen neljällä tai viidellä rungollalnäyteala ja myös seinäsuomujäkälän esiintyminen ovat käyttökelpoisia vaikutusarvioinnissa. Myös jäkälien yleinen kuntoluokitus ja frekvenssijäkälien yhteenlaskettu lajimäärälhavaintoala sekä jäkälien keskimääräinen lajiluku runkoa kohti/havaintoala havainnollistavat kuonmituksen vaikutuksia. Edellä mainittujen tulosten yhteenvetona voidaan määritellä Oulun kaupungin alueelle vuoden 1996 tilannetta kuvaavat jäkälien vauriovyöhykkeet (kuva 14).

19 1991 / 1996 i o i', 2345km Kuva 14. Jäkälien vauriovyöhykkeet Oulussa v. 1991 ja 1996. Vyöhyke 1: Paha vaurio; II selvä vaurio; III lievä vaurio. Vyöhykkeiden tarkemmat selitykset tekstissä.

20 Vyöhyke 1: Pahasti vaurioitunut alue. Alue ulottuu Nuottasaaresta Karjasillan ja Intiön kautta Kynsilehtoon idässä ja pohjoisessa Puolivälinkankaalle - Linnanmaalle ja edelleen Taskilaan päin rannikolle. Yhtenäistä jäkäläautioaluetta ei ole. vaan jäkälät puuttuvat muutamilta havaintoaloilta. Jäkälien yleinen kuntoluokka on IV tai V. Sormipaisukarpeen pistefrekvenssi on yleensä alle 10. Vyöhyke II: Selvästi vaurioitunut alue. Alue kiertää 3-4 km leveänä vyöhykettä I ulottuen etelässä ja idässä tasalle Kiviniemi - Kirkkokangas - Hiukkavaara ja pohjoisessa Kuivasjärvellä kunnan rajalle asti. Haukiputaan rajan läheinen alue on II- ja ill- vyöhykkeiden vaihtumisaluetta. Jäkälien yleinen kuntoluokka on IV. Herkät jäkälälajit pääsääntöisesti puuttuvat alueelta. kun taas levä ja seinäsuomujäkälä menestyvät siellä. Vyöhyke UI: Lievästi vaurioitunut alue. Alue kattaa muun osan kuntaa. Alueella esiintyy katlavasti herkimpiäkin jäkälälajeja. joskin vauriot niissä ovat yleensä selvät. Yleinen kuntoluokka on yleensä III. joskin myös II- luokan (lievä vaurio) yksilöitä esiintyy. Leväpeitettä on melko vähän tai ei lainkaan. Vaikka tulosten perusteella ns. nonnaalivyöhykettä (jäkälät kasvultaan ja kunnoltaan normaaleja) ei voitu erottaa. voidaan yleisesti ottaen arvioida epifyyttijäkälien menestyvän Oulun alueella kohtalaisesti. Selvästi ja pahasti vaurioituneet alueet ovat kuitenkin yhä melko laajoja. Sekä yleistilanne jäkälillä että useiden yksittäisten jäkälälajien menestyminen on kohentunut viimeisten viiden vuoden aikana. Tähän on ilmeisenä syynä paikallisten ilmansaasteiden voimakas vähentyminen. Toisaalta kuorrnituksesta hyötyvän leväpeitteen esiintymisalue ei ole juurikaan muuttunut ja seinäsuomujäkälä on yleistynyt. Oulussa 29.11.1996 POHJOIS SUOMEN VESITUTKIMUSTOIMlSTO OY FK Olli Matti Tervaniemi

21 KlRJALLISUUS Anon. 1991: Oulun ilmanlaatu. Jäkäläkartoitus 1991. Oulun kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto. Julkaisu 3/1991. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. Anon. 1992: Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetajlipitoisuudet 1992. - Oulun kaupunki, ympäristövirasto. Julkaisu 3/1992. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. Anon. 1994: Oulun ilmanlaatu. Männynneulasten rikki pitoisuus- ja vauriokartoitus 1994. - Oulun kaupunki, ympäristövirasto. Julkaisu 5/1994. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. Kuusinen, M., Mikkola, K. ja Jukola-Sulonen, E.-L. 1990: Epiphytic lichens in the 1960's to 1980's in Finland. - Teoksessa: Kauppi, P., Anttila, P. ja Kenttämies, K. (toim.): Acidification in Finland. Springer-Verlag, Berlin Haidelberg. S. 397-420. Mäkinen, A., Pihlström, M. ja Ruuhijärvi, R. 1991: Pääkaupunkiseudun metsien bioindikaattoriseuranta vuonna 1990. - Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1991 :26. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV - SAD. Niskanen, l. 1995: Pääkaupunkiseudun metsien bioindikaattoriseuranta vuonna 1994. Pä'ikaupunkiseudun julkaisusarja C 1995: 11. Ympäristöntutkimuskeskus. Jyväskylän yliopisto. Oulun kaupunki 1996: Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1995. - Oulun kaupunki, ympäristövirasto. Julkaisu 3/1996.

-- --- PERUSTULOKSET Oulu v. 1996 Peruslulastus I 1 = sormipaisukarve 7 = hormaoröyhelö 2 = keltatyvikorve 8 = keltoröyhelö 3 = harmaa- ja tuhkakarve 9 = ruskoröyhelö 4 = seinösuamujökölö 10 = hankakarve 5 = lupat 11 = raidanisokorve 6 = naavat 12 = leväpeite Näyte- Indikaattarijäkälälajit Frekvenssit 1-1 000 Vauriaasteen Lajimäärä Näytealueen alan mo mediaanit näytealalla nimi La-ien 1-12 frekvenssit 0-5 H. physades Bryorio sp. yht. keskim. 1 2 3 4 5 6 7 B 9 10 11 12 SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physades 8ryoria sp. kpl rungolla A 3 1 I~ 2 -- 0 2 2 5 4 3 1 Myllytulli - ---- ------ B 4 2 5 4 4 2 1.2 Rakslla ---- Korjosilta, C 3 3 4 1 4 4 3 2 Luulajanpuisto ----- ------------ ---------- D 5 2 1 4 4 0 4 5 5 3 1.6 Höyhtyö._~~ - E ------ -- ------ ------ - -- 5 4 2 5 8 10 18 4 4 3 2.2 Korjosilta, Jokipuisto --- ----- ------------------------ 1 5 3 3 5 4 17 9 26 4 4 4 3.2 Piimäperä --- ------------- -------- 2 5 3 4 3 2 35 14 49 4 4 4 3 Herukka -- --_.. --~- - - --- -- -------- - --- - --- 3 5 1 4 5 1 2 1 3 11 0 11 4 4 7 3.8 Pateniemi ------- --- ----- _..- ---- 4 5 2 5 33 26 59 4 4 2 1.4 Pateniemi ---._-------.--------- --- --- _0 _- -- -- - - --- - +----.._- ---- 5 5 1 1 1 5 3 56 59 4 4 4 2.2 Rajakylö - ---~- -------- - -- ------ _. - ------ 6 5 5 3 1 3 4 27 88 115 3 4 5 3.4 Herukka - -- - ----- -- 7 5f-- 5 5 5 1 1 Rajakylä -- 1- - ------------ -- -------- 8 4 5 3 4 4 2 1.8 Pateniemi ----- -..._- ----- ---------- --- --"--------- 9 2 5 5 5 1 0.4 Tasklla 10 5 5 1 2 1 5 33 71 104 3 3 5 2.8 Rajakylä -- ------------ -- -- 11 5 2 4 5 17 11 28 3 4 3 2.2 Hietasaari ----- ------------ ------- 12 5 5 2 2 23 35 58 4 4 3 2.4 Seelanti 13 4 5 1 5 20 10 30 4 4 3 2 RaJakyl6 14 5 1 5 0 2 2 4 4 2 1.2 Tappil",-_ -- --- ---- - - - - - - --- ----------- ------ - - -.._-- 15 5 5 L.-l_~ 4 I~ 1_0,~ 25 4 0 4 4 3 5 3.8 Kuivasjärvl Sivu 1

PERUSTULOKSET Näyte- Indikaatlorijäkälälajit Frekvenssil 1-1 000 Vaurioasteen lajimäärä Näytealueen alan mo mediaanit näyteolalla nimi Laiien (1-12) frekvenssit 0-5 H. physodes Bryorio sp. yht. keskim. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physodes Bryoria sp. kpl rungolla 16 2 5 5 5 1 0.4 Nuottosoori --- -- -- -~-- - -------- ----_.- ----------- 17 5 5 0 2 2 4 4 1 1 Mustosuo 18 5 4 5 2 4 6 4 4 2 1.B Linnanmao -- - _. - --..._..-._--- 19 5 1 5 5 2 20 22 4 4 3 2.2 Limingantull1 - --- ---- - - - - - -.- _. - -- --.----.- ----- --- - - --._- - - ---.--_..-- -- ------- ----- 20 5 5 4 1 4 3 5 7 12 4 3 6 4.4 Kulvasjärvi -- _._-- - _. -- ----- - ---- 21 1 5 5 5 1 0.2 AlppIla... - ---- - 22 5 5 3 1 3 6 12 18 4 4 4 2.8 Kulvasjörvi --- ------------ - --- ----------- 23 5 4 3 2 2 3 5 4 32 36 3 3 6 3.8 Iska --- ----- ----- - ----- ------ 24 5 2 1 5 0 2 2 5 5 3 1.6 Tulro - -- - - - --..- -.----- _. _..-.-._. - - - - - -- ---~. - _.- - ---------------._----- 27 5 3 4 2 44 61 105 3 3 3 2.4 Älmöroutio 25 2 1 3 2 0 1 1 5 5 3 1.2 Umingontulli 26 5 5 1 1 5 3 11 14 4 4 4 2.4 Ranta-Koskela ----- --- -.-------------- 28 5 5 2 2 1 5 8 9 17 4 4 5 3 Koljonharju 29 5 5 4 1 2 5 1 4 5 4 4 5 3.4 Nokela --------_.. - ------ ---------- 3D 4 4 2 4 5 2 0 2 4 4 4 2.8 Puallvöllnkangas --_.--.- -- -._-_.-.. -- - - -- - - --------- 31 5 5 2 3 3 0 12 12 4 4 4 3 Lintula - -- - - - - -_. 32 5 4 1 1 5 9 29 38 4 4 4 2.2 Mäntylä _.--- ----.-------._------------- 34 5 5 3 2 5 8 5 13 4 4 4 3 Kulvasjörvl --- ---------------- ------ 35 4 5 1 3 25 37 62 3 4 3 2 Kaukavalnla - 36 5 5 4 2 3 3 1 5 5 4 3 5 3.8 HIIronen --- -------- --._._-_.------- ------- 37 5 5 4 1 1 4 3 2 6 2 8 0 1 1 4 3 7 4.6 Kantinkangas 33 5 1 1 5 2 0 2 4 4 3 1.4 TakalaanIla ---- ---- --- - - -_.---._- --.-._- 38 5 5 1 3 3 3 3 7 49 56 0 5 5 3 3 6 4 Tahkakangas ----- ----- - ----._.-------- 39 5 5 3 1 4 1 3 5 8 7 15 3 3 7 4.4 KasteIII --- ------------ --------- 40 5 5 4 1 1 2 1 3 10 13 3 3 7 4 Koakkurl.... --- ---. -_._--- -- -- ---- 41 5 5 1 1 3 1 5 9 19 28 1 0 1 3 4 7 3.6 Koukovolnla ~ 42 4 5 2 3 4 3 8 11 4 4 4 2.8 Kuivosjärvl 43 5 5 1 1 I 3 1 1 3 5 14 11 25 4 4 9 4.4 Ala-Haapalehla -- - - - - -------._. 44 2 1 1-5 5 4 2 0.6 Ruska --- --- ----------- ---------- ~ 5 5 5 0 otakalaanlla 46 5 5 3 4 5 1 4 4 12 24 26 1 0 1 3 3 7 5.4 LämsänJärvl ---_._-- ---_. --_..:: -_. - _..... - -_.- ".-- -.--------- Sivu 2

PERUSTULOKSET Näyte- IndikaaltorijäkälälaJit Frekvenssit 1-1 000 Vaurioasteen Lajimäärä Näytealueen alan nro mediaanit näytealalla nimi La ien 1-12 frekvenssit 0-5 H. physodes Bryorlo sp. yht. kesklm. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physodes Bryorio sp. kpl rungollo KuivosjOrvL 47 5 5 1 1 5 12 14 26 4 4 4 2.4 Kalikkakangas ---- -- -_._- ------ ---- 48 5 5 2 2 4 3 5 25 30 3 3 6 4.2 Maikkula - - - - - --- - 49 5 5 2 1 3 4 35 58 93 3 3 6 4 Kuivolo - --- -- - - - - - - _0- -.-- - ---- 50 5 5 3 5 5 4 1 3 5 B 1 9 4 3 8 6.2 Myllyoja -------- ---- - -- _._- -- - -- ---- 51 4 5 4 1 4 4 4 4 3.2 Kaakkuri.- - --- _.- -- - 52 5 5 1 4 2 3 5 _.. 4 4 3 2.2 Ylö-Haapalehto - - --- - ---- 53 5 5 4 2 2 4 4 11 36 47 0 1 1 4 4 6 4.4 Malkkula ---- - -- --------------------- 54 5 5 4 3 4 1 1 3 4 1 5 4 3 7 4.ö Kirkkokangas --------- -_... - ---- -- ---- KuivasJärvJ. 55 5 5 3 3 4 2 4 21 25 3 3 5 3.6 Myllyk.kangas ------.- --------- ---------- 56 1 5 1 5 6 2 8 5 4 3 1.4 Rusko --- ------------ -- 57 5 5 5 3 5 2 1 1 1 3 6 9 1 0 1 3 3 8 5.4 Malkkula -- 58 5 5 5 1 1 3 3 24 33 57 3 3 6 4 IInaNi 1-- 59 4 5 1 2 5 0 3 3 4 4 4 2.2 Rusko 60 5 5 5 4 5 4 13 16 29 3 3 6 5.6 Saarela -. - -- 62 5 5 4 1 4 2 4 8 9 17 4 3 6 4.2 KONensuora -._- -------- ---- 61 5 5 1 1 5 13 14 27 4 4 4 2.4 Heikinhorju 63 5 5 4 5 5 4 1.--l 54 46 100 5 14 19 3 3 7 5.8 Hiukkavaaran S-puoH 64 5 5 4 4 4 2 5 36 67 103 3 3 6 4.4 KonHonkangos 2 2 3 52 24 76 3 1 4 3 3 8 6.6 IInoNI 65 5 ~ 5 ~ 5 I~ 66 5 ~ 1 1 2 J.--l 24 21 45 3 3 6 3.6 Markkuunkangas 67 5 5 1 1 3 2 16 30 46 3 3 6 3.2 Heikjnharju 0 -- -- -- -- -- --- -- -- -- ---- ---- 68 5 5 3 4 5 4 2 2 21 28 49 2 7 9 3 3 7 5,6 HönNömökl 69 5 5 5 4 5 4 1 1 5 6 3 3 7 5,8 Hiukkavaara 70 5 5 1 4 4 ~ 3 1 1 63 50 113 1 1 2 3 3 8 5,6 Juurus - -- 71 5 5 2 3 4 4 1 1 25 42 67 4 3 7 4,8 ValklalsJörven W-puoli - -- - ---- -- - ---- 72 5 5 5 3 5 1 2 16 20 36 0 1 1 3 3 7 5,2 Valklalsjörven SW puall - - _.. 73 5 5 5 5 5 2 4 20 24 3 3 6 4,4 Sääskensuo -- 1- -------- ---- 74 5 I~ 3 1 1 3 2 8 6 14 4 4 6 3,6 Karvenkylö ----- -- -- ------ 75 5 5 4 1 2 4 2 3 2 59 44 103 1 0 1 3 3 8 5,2 K~~nkylön S-~o!, - Sivu 3

-~ ------ PERUSTULOKSET Näyte- Indikaattorijäkälälajit Frekvenssit 1-1 000 Vaurioasteen Lajimäärä Näytealueen alan me mediaanit näytealalla nimi Laiien 1-12) frekvenssit 0-5 H. physodes Bryorio sp. yht. keskim. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physodes Bryorio sp. kpl rungolla 76 5 5 5 4 5 2 1 12 35 47 1 1 2 ---------- 3 3 7 5.6 Madekoski 77 5 5 5 5 5 4 4 1 1 22 28 50 1 1 2 3 3 8 6.2 Lylyjörven N-puoli - - - - - --. - - -.- -- - --- -- ~----- -- --- - -~------.- -- - ----,--- - -~----- 78 5 5 5 2 4 2 2 26 36 62 4 3 7 5 Valkiaisjärvi - - -- - -.+-- 79 5 5 3 2 4 4 2 35 90 125 3 3 6 4.6 Niilesjörvi.---- - -- -------- -- - - --- - ---------- 80 5 5 5 4 5 5 19 53 72 0 1 1 3 3 6 5.8 Sanginsuu -. -- - --.- 81 5 5 5 3 4 5 13 21 34 4 3 6 5.4 Valkiaisjärven N-puoli - - -----. ---- ---- --- - - -- --.. --- -~--_.. 82 -~ 5 5 5 4 5 2 17 19 3 3 5 4.8!:"l0ltink~ - ----~._---~ 83 5 5 5 5 4 2 15 44 59 10 6 16 3 3 6 5.2 Sanginsuu. golf-kenttä --- ~----~------------------- ------ 84 5 5 4 2 3 1 5 66 121 187 3 3 7 5 Madekoski ----~---------------- --- 85 5 5 5 5 1 37 42 79 3 3 4 4 Saviharju --- - --+.--- - - - ---- - ---- -~--- --._-- 86 51~ 2 2 5 1-89 97 186 3 3 5 3.8 Valkiaisjärvl, SE-puoli -- ------ --~ 87 5~ 5 4 4 1 1 10 17 27 0 1 1 4 3 7 5 Sammalkangas -- ---- -~-- 88 5 5 5 2 4 2 40 62 102 3 3 6 4.6 Pikkarala 1-1- 89 5 5 5 2 4 2 30 42 72 0 1 1 3 3 6 4.6 Sikoharju -- ----------------- ---- l---w 90 5 5 5 1 4 6 36 3 3 5 4 Pitkänselönkangas,_._- --_. 91 5 5 1 1 1 5 78 131 209 3 3 6 3.6 Väinölänmäki --1----1-- 92 5~ 5 5 5 4 1l-----.l 13 11 24 7 7 14 3 3 8 6.4 Plkkarala, Asemakylä -- -- ---- 93 5 5 5 4 5 2 5 1 1 58 81 139 2 3 5 3 3 9 6.6 Lapinkangas -- ---- 94 5 5 5 3 3 4 2 1-3 ~ 24 2 2 4 4 3 7 5.4 Oulun-Yllklimlngin raja -- 1- ---- 95 5 4 3 1 32 38 70 3 3 6 3.6 Pikkarala. S-puoli -- ~ --~--1----- 96 51~ 5 2 2 59 93 152 3 3 5 3.8 SanginjokI, Sadlnselkä -- ----f-------- 97 5 5 4 2 3 5 1 10 49 59 1 0 1 3 3 7 5 Plkkaralan E puoll --- ------ 98 5 5 2 16 30 46 3 3 4 3.2 SonginjokI. Isoaho 1- --~----1-- --~ 99 5 5 5 5 5 1 3 22 67 B9 11 41 52 3 3 7 5.8 Plkkaralan SE-puoli -- 100 5 5 4 4 5 1 5 44 55 99 0 4 4 3 3 7 5.6 Sanginjoki, Lamminkylä -- -..-.--- -- - ---------- --- ------ --------- Sivu 4

SUOMEN STANDARDISOIMISLlITTO JÄKÄLÄKARTOITUS HAVAINNOT SFS 5670 Liite 2 ITekijä IPäivämäärä 2.J TulkJmuspalkkaliedot Puulaji Latvuspeillavyys, % Tutkimusalue Puuston keskimääräinen korkeus, m Havaintoalue Puiden keskim. rinnanympärysmilta, cm ~ Lajien runsaus: frekvenssilajil 1 =esiintyy Frekvenssi Esiintyminen näytealalla 0 =ei esiinny yhteensä (0... 5) Näytealan (-puun) numero 1 2 3 4 5 sormipaisukarve kellatyvikarve harmaa- ja tuhkakarve seinäsuomujäkälä lupot naavat (Bryoria spp.) harmaaröyhelö keltaröyhelö ruskoröyhelö hankakarve (Usnea spp.) (Hypogymnia physodes) (Parmeliopsis ambigua) (P. hyperopta & Jmshaugia aleunles) (Hypocenomyce scalaris) (Plalismatia glauca) (Celraria pinaslri) (C. chlorophyjla) (Pseudevernia furfuracea) raidanisokarve (Parmelia sulcata) leväpeite (Algae + ScoJiciosporum).. 1).. 1/.. 1).. 1).:J Lajien runsaus: pislefrekvenssilajit Esiintyminen ruudukon keskipisteissä 0... 100 Frekvenssi Näytealan (-puun) numero yhteensä 1 2 3 4 5 (0... 1000) Sormipaisukarve puun puoli (H.physodes) puun puoli Lupot puun puoli (Bryoria spp.) puun puoli ~ Vaurioaste Vaurioaste I-V Mediaani- Näytealan (-puun) numero luokka 1 2 3 4 5 Sormipaisukarve (H. physodes) I I I I Yleinen 11 I I I I l:j Lajiluku Lajien lukumäårä näytealalla, kpl Lajeja yhteensä Keskiarvo Näytealan (-puun) numero havaintoalueella näytealalla 1 2 3 4 5 Frekvenssilajit I I I I Muut lajit II 1 I I I Huomautuksia 1) neto on valinnainen (standardi ei välttämättä edellytä).. muut lajit

Oulun kaupungin ympäristöviraston julkaisuja: 1/1988 2/1988 3/1988 1/1989 2/1989 3/1989 4/1989 5/1989 6/1989 1/1990 2/1990 1/1991 2/1991 3/1991 4/1991 5/1991 6/1991 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 1/1994 2/1994 3/1994 4/1994 5/1994 6/1994 1/1995 2/1995 3/1995 4/1995 1/1996 2/1996 3/1996 4/1996 Oulun ilmanlaatu. Päästökartoitus 1987. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 1. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1987. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 1. Ympäristön tila. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1988. Oulun suuret ja erikoiset puut. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 2. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 2. Tavoitteet ja toimenpiteet. Oulun ilmanlaatu. Neulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus 1989. Ympäristötietoutta oululaisille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1989. Oulun ympäristömeluselvitys. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1990. Oulun ilmanlaatu. Jäkäläkartoitus 1991. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1991. Oulun kaupungin maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun ilmanlaadun kehitys 1979-1990. Pilpasuon alueen luonto. Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1991. Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetallipitoisuudet 1992. Hietasaaren alueen maankäyttö. Ympäristövaikutusten arviointi. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1992. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1992. Oulun ympäristön tila 1993 Tölkkisäilykkeiden raskasmetallitutkimus 1993. Uppopaistorasvatutkimus 1993. Ympäristötietoa Oulun seudun asukkaille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1993. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1993. Ympäristönsuojelun tavoite- ja toimenpideohjelma vuoteen 1997. Oulun ilmanlaatu. Männynneulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus 1994. Valmisruokien ja leipien suolapitoisuus sekä pakkausmerkinnät Oulussa ja lähikunnissa 1994. Maasto-opetuskohteita Oulun kouluille ja päiväkodeille Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1994. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1995'7' Arvio Oulun kaupungin kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 1994. Kempeleenlahden luonnonsuojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä. Järviseurannan viisivuotiskatsaus 1991-1995. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1995. Ympäristönsuojelulautakunta - ympäristölautakunta kymmenen vuotta. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Kauppatori 90100 OULU puh. 981-3144411 ISSN 1236-5246