OULUN ILMANLAATU. Jäkäläkartoitus Oulussa v Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 4/2004

Transkriptio

1 OULUN ILMANLAATU Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 4/2004 JAAKKO PÖYRY INFRA 2004

2 Q.ULUN KAUPUNKI, YMPÄRISTÖVIRASTO.JAAKKO PÖYRY INFRA

3 .JAAKKD PÖYRY INFRA 9M04066l Oulun kaupunki. Ympärislöviraslo JäkäläkartoiluS Oulussa v FM Sari Ylitulkkila Fil. yo Antje Newnann SISÄLTÖ 1 JOHDANTO llmanlaatu- JA SÄÄTIETOJA OULUN ALUEELTA 1 Ilmaan joutuvat päästöt, pitoisnudet ja laskeuma 1 Lämpötila- ja tuulitiedot 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 6 TULOKSET JA NllDEN TARKASTELU 8 JäkälälajielI ybteis- ja keskiarvomäärät näytealoilla 8 Jäkälälajien esiintyminen Lajien levinneisyys ja yleisyys Sorrnipaisukarpeen ja luppojen pistefrekvenssimittaus 15 Jäkälien yleinen vallrioaste ja sormipaisukarpeen vaurioluokitus 17 Vertailua muihin bioindikaatiotutkimuksiin 19 JÄKÄLÄKARTOITUKSEN EPÄVARMUUSTEKlJÖITÄ YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 20 KIRJALLISUUS 24 LIITTEET Liite 1 Käytetyt näytealat, alojen koordinaatitja buomiol alueilta Liite 2 Jäkäläkartoituksen bavaintolomake Liite 3 Perustulokset 2004 Liite 4 Indikaattorijäkälien esiintyminen mäntyjen rungoilla vuosina 2004, 1996 ja 1991

4 .JAAKKO PÖYRY INFRA 1 JOHDANTO Oulun ihnanlaatu on parantunut viime vuosina. Oulun ilmaa kuormittavat paikallinen teollisuus, energiantuotanta, liikenne sekä muualta kulkeutuva kuormitus. Teollisuuden ja energiatuotannon merkittävimmät päästöt ihnaan ovat typen oksidit (NOx), hiukkaset, rikkidioksidi (SO,) sekä muut rikin yhdisteet. Liikenteessä syntyy erityisesti typen oksideja, hiukkasia, häkää (CO) ja hiilivetyjä (He) (Oulun kaupunki 2004). Lisäksi kaikki kuonnittajat vapauttavat ihnaan hiilidioksidia (CO,). Oulun kaupungin yrnpäristövirasto seuraa Oulun ilmanlaatua mittauksin. Lisäksi ilman epäpuhtauksien alueellista leviämistä sekä mahdollisia vaikutuksia kasvillisuuteen seurataan säännöllisin väliajoin toistettavin neulas-, jäkälä- ja samrnaltutkimuksin. Puiden rungoilla kasvavat jäkäiät sopivat usean ominaisuutensa ansiosta ilman epäpuhtauksien vaikutusten ihnentäjiksi 1. indikaattoreiksi. Jäkälien erikoinen rakenne (sienen ja levän yhdistelmä) tekee ne herkiksi ilman epäpuhtauksien vahingoliisille vaikutuksille. Jäkäliltä puuttuvat korkeamrnille kasveille tyypilliset tiiviit pintasolukerrokset, jotka suojaavat muuta soiukkoa ulkoisilta vaikutuksilta. Jäkälät ottavat ravinteet ja veden suoraan ihnasta, sadevedestä sekä runkovalunnasta. Lisäksi jäkälät kasvavat hitaasti ja ovat pitkäikäisiä, joten epäpuhtaudet voivat kertyä niihin pitkän ajan kuluessa. Talvella runkojäkälät ovat vailla suojaavaa lumipeitettä. Jäkälät ovat aktiivisia alhaisissa lämpötiloissa, mikä lisää niiden altistumista ihnan epäpuhtauksille talvella päästöjen ollessa suurimmillaan (Jussila yrn. 1999; Kokko yrn.2001). ilman epäpuhtauksista merkittävimmät jäkäliin vaikuttavat yhdisteet ovat rikkidioksidi, typen oksidit, otsoni sekä f1uoriyhdisteet jaraskasmetallit. Yhdisteillä on myös yhteisvaikutuksia (Suomen standardisoimisliitto SFS 1990; Jussila yrn. 1999). Kullakin jäkälälajilla on kriittinen kuormitusraja, jonka ylittyrninen aiheuttaa lajin häviämisen (Jussila yrn. 1999). Runkojäkä1issä ensimmäinen näkyvä merkki ihnan epäpuhtauksien vahingollisista vaikutuksista on yleensä tiettyjen epäpuhtauksille herkkien lajien väheneminen, yksilökoon pieneneminen ja lopulta jäkälien katoaminen. Myös esim. värimuutokset voivatjoissakinjäkälissä olla selviä. Toisaalta muutamat tässäkin työssä tarkkailtavina olieista lajeista hyötyvät ihnasta tulevasta kuorrrntuksesta ainakin tiettyyn rajaan saakka. Jotkut jäkälät voivat hyötyä myös muiden lajien häviämisestä. Tämä selvitys tehtiin Oulun kaupungin yrnpäristöviraston toimeksiannosta. Työn tarkoituksena oli selvittää, mikä on mäntyjen rungoilla kasvavien jäkälien kunto ja levinneisyys nykyisin sekä se, millaisia muutoksia runkojäkälissä on tapahtunut verrattuna vuosina 1991 ja 1996 Oulussa tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin. 2 ILMANLAATU- JA SÄÄTIETOJA OULUN ALUEELTA 2.1 llmaan joutuvat päästöt, pitoisuudet ja laskeuma Oulun kaupungin yrnpäristövirasto julkaisee vuosittain tässä raportissa esitettyä tarkempia tietoja Oulun ilmanlaadusta (viimeisin raportti: Oulun kaupunki 2004). Vuonna 2003 Oulun paikalliset rikkidioksidipäästöt olivat yhteensä tonnia vuodessa ja typen oksidien päästöt t1v (Oulun kaupunki 2004; taulukko 1).

5 .JAAKKD PÖYRY INFRA 2 Taulukko 1. Epäpuhtauspäästöt ilmaan Oulussa v (tonnia vuodessa; Oulun kaupunki 2004). päästö pistelähteet pintalähteet liikenne yht. Ilarviol hiukkaset rikkidioksidi , haisevat rikkiyhdisteet (S:nä) typen oksidit (N0 2 :na) hiilimonoksidi 6053 hiilivedyt hiilidioksidi ilman rikkidioksidipitoisuudet laskivat voimakkaasti 1980-luvun aikana ja ovat olleet Oulussa alhaisia 1990-luvun alusta alkaen. Kuvassa 1 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina Valtioneuvoston asetuksen mukaan kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi ril<kidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää raja-arvoa 20 jlg/m 3 laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla (Vna 711/2001). Oulussa rikkidioksidipitoisuudet ovat alittaneet raja-arvon selvästi 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 2003 suurin mitattu rikkidioksidin vuorokausikeskiarvo oli Oulussa 17 jlg/m 3 (Oulun kaupunki 2004). 1'9/m' 40-, , _ - Muslasuo _ -~ , \ \ -- ~ \ \ -..-.Pyykösjärvi -o-nokela Välivainio -..- Simssi -a- Paleniemi ---- ~-~ '\ " "... -~ ~ >-~-'""~ ,~-~~, ": ~-~~~~ O jl j i Kuva 1. Rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina (kuva: Oulun kaupunki 2004). Oulun typpidioksidipitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa selvää kehityssuuntaa vuonna 1991 alkaneesta mittausjaksosta lähtien (kuva 2; Oulun kaupunki 2004). Valtioneuvoston asetuksen mukaan kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi typenoksidien pitoisuuden (typpimonoksidin ja typpidioksidin yhteismäärän) vuosikeskiarvo ei saisi ylittää raja-arvoa 30 jlg/m 3 laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä luonnonsuojelun kannalta merkityksellisiuä alueilla (Vna 711/2001). Oulussa keskustan mittauspisteen keskiarvo on ollut viime vuosina raja-arvon tuntumassa, ennen vuotta 1998 raja-arvo ylittyi vuosittain. Pyykösjärven mittauspisteessä raja-arvo ei ole mittausjaksolla ylittynyt.

6 .JAAKKO PÖYRY INFRA 3 ~g/m3 60, P yykösj kk ka P yykösj v ka -<>- Keskusta kk ka Keskusta v ka ~. Kesk kk ka \---:1--\ ' Kuva 2. kehitys Oulussa vuosina Rikkidioksidipitoisuuksien tavoin myös rikkilaskeuma (sulfaattirikki S04-S) on Oulussa pienentynyt (kuva 3). Oulun alueen rikkilaskeuman keskiarvo v oli 210 mg/m 2 /v. Pitkän ajan tavoitteena Suomen metsätalousalueille on, että rikkilaskeuman vuosikeskiarvo ei rikkinä ylitä 300 mg/m 2 /v. Typpilaskeuman kehitys Oulussa on esitetty kuvassa 4. Typpilaskeuma (nitraattityppi N0 3 -N) vaihteli eri keruupisteissä välillä mg/m 2 /v. Kaikkien pisteiden keskiarvo oli 117 mg/rn 2 /v. Typpilaskeuman taustapitoisuudet ovat Pohjois-Suomessa noin mg/m 2 /v (Oulun kaupunki 2004). fj/m 2 /v 2,1 -, , 1,8 1,5 1,2-0,9 0,6 0,3 ~ 'O' l>. " <>. ~.' ~~O'",.' ~_.. -x-loppula _ Kaukovainio. - 'l>." Keskusta -9- Pyykösjärvi -+-Lahnalie -<>- Mustasuo,"*-Nokela "'... () l) '- ~oitearvo. ~--A --ff:~""'".;-:: - ~~.~ O-l--t \ t--t--I-+--+-t--t--I--t--+-t--t--l Kuva 3. Rikkilaskeuman kehitys Oulussa vuosian (kuva: Oulun kaupunki 2004).

7 .JAAKKO PÖYRY INFRA 4 JäkäJäkartoitus Oulussa v gfm'/v 0,3, , 0,25 0,2 0, ~ 0,1 (> r---...,...---, , -x-loppuja - Kau1<ovainlo.. 'A'" Keskusta 0,05-9- Pwkösjärvi -L;'ifmatle ~ 'Mustasuo """'*- Nokela O+--+--t t f f f f f------l B Kuva 4. Typpilaskeuman kehitys Oulussa vuosina (kuva: Oulun kaupunki 2004). 2.2 Lämpötila- ja tuulitiedot Vuoden keskilämpötila on Oulussa 2-3 plusastetta. Pysyvä lumipeite kestää marraskuun lopulta huhti-toukokuun vaihteeseen, lunta on paksuimmillaan n. 50 cm. Meri vaikuttaa Oulun ilmastoon nostamalla hieman keskilämpötiloja, pienentämällä sademäärää ja lisäämällä auringonpaistetunteja verrattuna idemmäs sisämaahan (Oulun kaupunki 2002). Vuosina ilman keskilämpö oli Oulun kauppatorilla 2,8 C ja vuosina Linnanmaalla 2,ic ja Oulunsalon lentoasemalla 2,4 C. Vuonna 2003 kauppatorin rannassa vuoden keskilämpö oli 3,6 C, eli jonkin verran pitkänajan keskiarvoa korkeampi (Drebs ym. 2002; Oulun kaupunki 2004). Keskilämpötilojen kuukausittainenjakautuminen on esitetty kuvassa 5. 25, ,~~ t------~~ '~ t------j~-----3lilc, -.u o -t ~ ~~ '~r =~ ; ' II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII kk -+- Kauppatori Kauppatori Lentoasema ~Linnanmaa Kuva 5. Kuukauden keskilämpötilat (0C) Oulun kauppatorilla v ja v sekä pitkäaikaiskeskiarvot v Oulunsalon lentoasemalla sekä Linnanmaalla (Drebs ym. 2002; Oulun kaupunki 2004).

8 .JAAKKO PÖYRY INFRA 5 Vallitseva tuulensuunta on Oulussa kaakko, kesäaikaan länsi- ja luodetuulet yleistyvät (Oulun kaupunki 2002). Vuonna 2003 yleisimmät tuulensuunnat olivat kauppatorilla kaakko: etelä ja länsi (kuva 6). Tuulensuuntien kuukausittainen jakautuminen pitkällä ajanjaksolla on esitetty kuvassa 7. % :-::-:.."'...-- Kuva 6. Tuulensuuntien osuudet Oulun kauppatorilla vuonna 2003 (kuva: Oulun kaupunki 2004). % 30% 25%..,,, I, 20% 15 %..,,,,".. "'...,~.'.,;",'-,.- I I I,~ I.. -- ", '- - --tyyni -o-n -o-ne E - SE % 5 % L-=="-;,;<:::,~.c::::..._-<>_...- ' _. _._.... -_ % tammi helmi maalls huhtl louko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7. Tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina Oulun kauppatorilla (kuva: Oulun kaupunki 2004).

9 .JAAKKO PÖYRY INFRA 3 AINEISTO JA 1\1E:NETELMÄT 6 JäkäJäkartoitus Oulussa v Vuonna 1990 perustettiin pysyvä, koko Oultm kaupungin alueen kattava sadan pisteen näytealaverkosto bioindikaattoritut1åmuksia (neulas-, jäkälä- ja metsäsammaltutkimukset) varten. Näytepisteiden jakautuminen kaupungin alueelle on esitetty kuvassa 8. Näytealoista laadittiin niiden perustamisvuonna yksityiskohtaiset kuvaukset. Lisäksi mahdollisimman läheltä kaupungin keskustaa valittiin viisi täydentävää näytealaa (alat A-E). Näytealojen keskuspuu ja reunapuut on merkitty maastoon valkoisella maalilla (kuvat 9 ja 10). Kuva 8. Oulun kaupungin bioindikaattoritut1åmusten näytealat. Kuvat 9 ja 10. Näytealojen keskuspuu on merkitty yhtenäisenä viivalla, reunapuihin on maalattu piikat.

10 .JAAKKO PÖYRY INFRA 7 Ouhrn kaupunki, Ympäristövirasto Jäkäläkartoituksen havainnot kerättiin kaikilta 105 havaintoalaita. Näytealoilla oli tapahtunut viime vuosina runsaasti muutoksia ja useilta alueilta jouduttiin etsimään korvaavia aloja. Liitteessä 1 on esitetty yhteenveto käytetyistä näytealoista ja niillä tehdyistä havainnoista. Kaikilta alueilta (alkuperäisinä käytetyiltä ja korvatuilta) otettiin GPS:llä koordinaatit, jotka on myös esitetty liitteessä. Vuonna 2004 näytealoista 59 oli ennallaan tai lähes ennallaan. Muilla aloilla oli tapahtunut erilaisia muutoksia. Merkkipuut oli todennäköisesti kaadettu 18 näytealalta. Näillä alueilla laskenta tehtiin kyseiseltä alueelta tai tarvittaessa sen lähistöltä. Näytealoista 13 oli jäänyt rakentamisen alle. Lisäksi 15 näytealaa jouduttiin hylkäämään epäsopivina. Y1eensä alueiden läheisyyteen oli rakennettu tai puustoa oli hakattu ja jäljellä oleva puusto oli liian nuorta tai oksaista. Kaikilla näillä alueilla etsittiin sopiva näyteala mahdollisimman läheltä alkuperäistä alaa. Työssä noudatettiin Suomen standardisoimisliiton jäkäläkartoitusstandardia SFS Standardin ohjeista jouduttiin näytealoilla sopivien runkojen vähyyden vuoksi tinkimään niin, että näytepuut valittiin harkinnanvaraisella otannalla. Havaintojen teossa käytetty lomake on esitetty liitteenä 2. Näytealat sijoittuivat rnäntyvaltaisille metsäalueille. Peltojen, teiden ja rakennettujen alueiden reuna-alueita pyrittiin mahdollisuuksien mukaan välttämään. Puustoltaan yhtenäisen näyteajan eri puolilta valittiin viisi elävää, ainakin 3 m korkeudelle saakka oksatonta ja rinnankorkeudelta vähintään 20 cm paksua mäntyä. Pensaiden tai muiden puiden oksien peitolle ja hankaukselle tai muulle kulutukselle alttiita runkoja ei hyväksytty. Kustakin puusta havainnoitiin rungon ympäri 1-2 m väliseltä alueelta standardissa mainittujen JI jäkälätaksonin ja leväpeitteen (mukaan luettuna vihersukkulajäkälä, Scoliciosporum) esiintyminen. Kartoituksessa havainnoidut taksonit olivat: sormipaisukarve keltatyvikarve harmaatyvi- ja tuhkakarve seinäsuomujäkäiä lupot naavat harmaaröyheiö keltaröyhelö ruskoröyhelö hankakarve raidanisokarve leväpeite Hypogymnia physodes Parmeliopsis ambigua (Foraminella ambigua) Parmeliopsis hyperopta (Foraminella hyperopta) & Imshaugia aleurites Hypocenomyce scalaris (Lecidea scalaris) Bryoria spp. Usnea spp. Platismatia glauca (Cetraria glauca) Cetraria pinastri Cetraria chlorophylla Pseudevernia furfuracea Parmelia sulcata Scoliosporum chlorococcum (Bacidia chlorococca) Muutamista pienistä jäkälistä jouduttiin keräämään lajitunnistuksen vannistamiseksi näytteitä, jotka tutkittiin myöhemmin mikroskoopilla. Sonnipaisukarpeen ja luppojen runsautta mitattiin pistefrekvenssimenetelmällä käyttäen sadan pisteen systemaattista otantaa. Männyn rungolle asetettiin 1,2-1,6 m korkeudelle kooltaan 30 x 40 cm läpinäkyvä muovikalvo, joka oli jaettu sataan yhtä suureen ruutuun (ks. raportin kannen kuva). Kunkin ruudun merkityn keskipisteen kohdalle sattuva jäkälä laskettiin. Mittaus tehtiin kunkin rungon itä-koillis- ja länsilounaispuolelta. Näin molemmilla tutkituilla jäkälälajeilla oli mahdollisuus saada pisteitä välillä O-IOOO/ala (0-200/runko).

11 .JAAKKO PÖYRY INFRA 8 Jäkälien kuntoarviointi tehtiin sormipaisukarpeesta erikseen Ja kaikista lajeista yleisesti. Sormipaisukarpeen kunto arvioitiin seuraavasti: II 111 IV V normaali lievä vaurio selvä vaurio paha vaurio kuollut tai puuttuu jäkälät terveitä tai lähes terveitä lievästi kitukasvuisia, lieviä värimuutoksia kitukasvuisia ja vihertyneilä tai tummuneita tai kumpiakin pieniä, ryppyisiä ja vihertyneitä tai tummuneita tai kumpiakin Yleinen vaurioaste arvioitiin seuraavasti: II 111 IV V normaalit lievät vauriot selvät vauriot pahat vauriot kuolleet tai puuttuvat kaikkien lajien ulkonäkö ja kasvu muuttumattomia pensasmaiset kitukasvuisia, lehtimäiset normaaleja pensasmaiset pieniä, lehtimäiset vaurioituneita pensasmaiset puuttuvat, lehtimäiset pahoin vaurioituneita myös lehtimäiset puuttuvat, leväpeitettä voi esiintyä Koska kaikkien lajien yleisen vaurioasteen luokittelu ei ole yksiselitteinen, käytettiin tarkastelussa ensimmäisenä kriteerinä pensasmaisten jäkälien olemassaoloa ja kuntoa. Esimerkiksi mikäli pensasmaiset lajit puuttuivat, merkittiin runko luokkaan IV, vaikka lehtimäisten vauriot olisivatkin olleet vähäisiä. Leväpeitteen osalta lomakkeelle merkittiin erikseen maininta niistä rungoista, joilla leväpeitettä esiintyi vain vähäisesti. 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 JäkäläJajien yhteis- ja keskiarvomäärät näytealoilla Jäkäläkartoituksen näytealakohlaiset tulokset on esitetty liitteessä 3. Näytealoilla havaittujen inclikaattorijäkälien (pois luettuna leväpeite) lukumäärä on esitetty kuvassa II. Kun lajilukumäärä laskee näytealalla neljään tai sen alle, on ilman epäpuhtauksien vaikutus ilmeinen (Mäkinen ym ). Tämä alue on merkitty karttaan punaisella. Lajilukumäärä on vähäinen melko kattavasti linjan Mäntylä Kaukovainio-TakalaaniJa-HeikinhaIju länsipuolella. Yhtenäisen alueen itäpuolella on kolme yksittäistä näytealaa, joista kaksi sijaitsee liikenneväylien vaikutuspiirissä. Kahdeksan vuotta sitten tehtyyn edelliseen tutkimukseen (pohjois-suomen Vesitutkimustoimisto 1996) verrattuna alhaisen lajilukumäärän alueessa ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia. Kuvassa 12 on esitetty näytealoittain yhteenlaskettu lajimäärä runkoa kohti. Keskiarvon esittämisellä on pyritty vähentämään yksittäisten puiden poikkeuksellisen suurien tai pienien lajimäärien vaikutuksia näytealan yhteisjajimäärään. Lajimäärien keskiarvo antaa alueellisesti jonkin verran yhtenäisemmän tuloksen. Vuoden 1996 jäkäläkartoituksen tuloksiin verrattuna lajimäärät eivät ole kaupungin alueen länsipuoliskossa merkittävästi muuttuneet. Alueen itäpuoliskossa Saviharjun ja Sanginjoen alueilla lajimäärät ovat kuitenkin nousseet 3,2-4 lajista 5-6,4 lajiin.

12 .JAAKKD PÖYRY INFRA 9 Kuva 11. Havaittujen indikaattorijäkälien (pois luettuna leväpeite) lajimäärä näytealoittain. Punaisella merkityllä alueella näytealan lajimäärä enintään 4. Kuva 12. Havaittujen indikaattorijäkälien (pois luettuna leväpeite) lajimäärä runkoa kohti näytealoittain. Punaisella merkityllä alueella keskiarvo enintään 4.

13 .JAAKKO PÖYRY INFRA 4.2 Jäkälälajien esiintyminen Lajien levinneisyys ja yleisyys Liitteessä 4 on esitetty indikaattorijäkälien esiintyminen mäntyjen rungoilla vuonna Liitteen taulukossa ovat vertailun vuoksi myös esiintymisfrekvenssit vuosilta 1996ja Kuten aikaisempinakin tutkimusvuosina, myös vuonna 2004 Oulun kaupungin alueelta tavattiin kaikki 12 indikaattoritaksonia. Sorrnipaisukarpeella oli esiintymisessään suurin kattavuus (99 % näytealoista). Myös keltatyvikarvetta oli lähes kaikkialla (94 % aloista), mutta muiden taksonien levinneisyydessä aukkoja oli vaihtelevasti. Vähäisimmin esiintyi raidanisokarvetta, jota löydetiin vain 3 % näytealoista. Suurimmasta osasta runkoja löydettiin sorrnipaisukarpeen ja keltatyvikarpeen lisäksi melko yleisesti - yleisesti harmaakarvetta/tuhkakarvetta, naavaa, keltaröyhelöä sekä leväpeitettä. Eri jäkälälajien esiintymisessä ja yleisyydessä puiden rungoilla on tapahtunut kahdeksassa vuodessa lieviä muutoksia. Erityisesti keltatyvikarpeen, seinäsuomujäkälän ja keltaröyhelön yleisyys on vuoden 2004 kartoituksessa kasvanut aiempaan verrattuna (liite 4). Harmaa-/tuhkakarve, naavat sekä leväpeite puolestaan ovat vähentyneet. Muiden lajien osalta muutokset ovat vähäisempiä. Kuusisen ym. (1990) mukaan indikaattorijäkälien herkkyys rikkidioksidilie on seuraava: Kestävät: seinäsuomujäkälä leväpeite Melko herkät: harrnaaröyhelö harmaa- ja tuhkakarve hankakarve raidanisokarve Melko kestävät: sorrnipaisukarve keltatyvikarve ruskoröyhelö keltaröyhelö Herkät: lupot naavat Kuvissa on esitetty esimerkkijajeja ero. herkkyysluokista. RikkidioksidilIe kaikkein herkimpinä taksoneina pidettyjen naavojen ja luppojen esiintymisalue ulottui kaupungin itäosista aika lähelle keskustaa Oulujokivarressa (kuva 13). Oulujoen pohjoispuolelle esiintymisalueen rajana oli Kuusamontie. Naavojen ja luppojen yhdistetyljä esiintymisalueella oli useita näytepisteitä, joissa esiintyi pelkästään naavaa. Lupot puuttuivat mm. muutamilta Kajaanintien läheisyydessä sijainneilta näytealoilta. Vuosiin 1991 ja 1996 verrattuna naava- ja luppoautioalueen sijainti ja laajuus ovat pysyneet suurin piirtein samoina. Tutkimusalueen metsäisemmällä itäpuoliskolla näytealat, joilta luppo puuttui, näyttävät kuitenkin lisääntyneen verrattuna vuoteen RikkidioksidilJe melko herkiksi todetuista jäkälälajeista raidanisokarve oli harvinainen. Hankakarvetta ja harrnaaröyhelöä esiintyi jonkin verran Oulujokivarren havaintoaloilla sekä Hiukkavaaran-Niilesjärven alueella. Kyseisten lajien vähälukuisuus aiheuttaa arvioihin epävarmuutta, mutta ko. lajit näyttävät lähes

14 ,JAAKKO PÖYRY INFRA II puuttuvan keskustan etelä-, koillis- ja pohjoispuolelta eli naava- ja luppoaution alueelta. Harmaa- ja tuhkakarpeen esiintymisfrekvenssi oli 60 % eli noin 10 % pienempi kuin kahdeksan vuotta sitten. Kuten vuoden 1996 jäkäläkartoituksessa, myös v harmaa- ja tuhkakarpeen esiintymisautio (kuva 13) oli lähes sama kuin naavaja luppoautio. Harmaa- ja tuhkakarve näyttävät edelleen olevan hyviä indikaattorilajeja Oulun alueella. Rikkidioksidille melko kestäviksi luokitelluista lajeista keltaröyhelö on huomattavasti lisääntynyt viimeisten kahdeksan vuoden aikana (kuva 13). Laji puuttui vain keskustan ympäristöstä, Nuottasaaresta ja Toppilasta sekä satunnaisesti muutamilta näytealoilta kaupungin luoteis- ja eteläosasta. Ruskoröyhelöä esiintyi varsinkin Niilesjärven-Savihmjun alueella sekä satunnaisesti Oulujokivarren havaintoalueilla ja kaupungin kaakkoisosassa. Keltatyvikarve osoittautui hyvin kestäväksi lajiksi, joka puuttui vain kaikkein kuormitetuimmilta alueilta keskustasta, Nuottasaaren alueelta sekä Toppilasta. Sormipaisukarvetta (käsitellään tarkemmin kappaleessa 4.2.2) tavattiin Takalaanilaa (näyteala 45) lukuun ottaillatta kaikilta näytealoilta.

15 .JAAKKD PÖYRY INFRA 12 9M04066J JäkäJäkartoitus Oulussa v o naavaa ja luppoja o vain naavaa vain luppoja o naava- ja luppoaulio Naavat ja lupot Harmaa- ja tuhkakarve o I 2 3 5km Keltaröyhelö Kuva 13. Naavojen ja luppojen, harmaa- ja tuhkakarpeen sekä keltaröyhelön levinneisyydet Oulussa v Lajit puuttuvat keltaisella merk1tyiltä alueilta.

16 .JAAKKO PÖYRY INFRA 13 nman rikkidioksidia hyvin kestävän seinäsuomujäkälän yhtenäiset esiintymisalueet sekä yksittäiset havaintopisteet olivat satunnaisia, eli seinäsuomujäkälän esiintymiseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin ilman epäpuhtaudet (kuva 14). Seinäsuomujäkälä hyötyy puiden ikääntyrnisestä ja kaarnan happamuudesta. Lajia esiintyy erityisesti vanhojen puiden tyvillä (Niskanen 1995; Jussila ym. 1999). Kuva 14. Seinäsuomujäkälän esiintyminen näytealoilla (1-5 rungolla) Oulussa v Esiintyrnisalueet on merkitty vihreällä. Leväpeitteen tiedetään olevan hyvä typpikuonnituksen indikaattori (Niskanen ym. 2003). Leväpeitettä oli havaittavissa laajalla alueella rannikolta Niiles- ja Valkiaisjärven tasalle saakka, lisäksi leviä havaittiin Oulujoen varren näytealoilla (kuva 15). Monilla rungoilla leviä esiintyi pieninä läiskinä, jotka eroavat standardissa tarkoitetusta varsinaisesta leväpeitteestä. Voimakasta levänkasvua (näytealan neljällä tai kaikilla viidellä rungolla leväpeitettä) oli Oulujoen pohjoispuolella melko yhtenäisellä alueella Haapalehdosta Pateniemeen. Lisäksi runsasta levän kasvua esiintyi satunnaisesti keskustan etelä- ja kakkospuolella. Vuoden 1996 jäkäläkartoituksessa runsaan leväpeitteen kasvun esiintymisalue oli suurin piirtein sama kuin naava- ja luppoautio. Vuonna 2004 runsaan leväpeitteen alue on huomattavasti pienempi. Täydellinen jäkäläautioalue (sormipaisukarpeen peittävyys enintään 1 %, muut jäkälälajit puuttuvat) rajoittui kolmelle näytealueelle keskustaan, Nuottasaareen ja Taskilaan (kuva 16). Vuonna 1996 jäkäläautio havaittiin viidellä näytealalla.

17 .JAAKKO PÖYRY INFRA 14 Oulun kaupunki, Ympäristövrrasto Q) leväpeitteen esiinlymisalue leväpeile 4-5 rungolfa Kuva 15. Leväpeitteen (levät + vihersukkulajäkälä) esiintyminen Oulussa v Voimakas levänkasvu on merkitty turnmanvibreällä. Kuva 16. Jäkäläautioalueet Oulussa v. pistefrekvenssi enintään 10. puuttuvat (punaisella). Sonnipaisulcarpeen Muut indikaattorijäkälät kuolleita tai

18 .JAAKKO PÖYRY INFRA Sormipaisukarpeen ja luppojen pistefrekvenssimittaus Indikaattorilajien pistefrekvenssimittaus on luotettava tutkimusmenetelmä, joka on tekijästä riippumatta vertailukelpoisesti toistettavissa eri vuosina. Standardin mukaan jäkäläautioksi luettavaila alueella sormipaisukarpeen peittävyyttä rungolla mittaava pistefrekvenssi saa olla enintään 10, eli 1 %lhavaintoala. Tämä ehto täyttyi yhtenäisillä alueilla Nuottasaaresta Myllytu1liin, Alppilasta Taskilaan ja Takalaanilasta Ruskoon (kuva 17). Kyseisten alueiden ympärillä erottuivat muut melko yhtenäiset alueet, joilla frekvenssi oli 1-5 %. Nämä kaksi vyöhykettä olivat suurin piirtein samalla alueella kuin naava- ja luppoautio % peittävyyksiä laskettiin 43 havaintoalaita ja yli 15 % peittävyyksiä 18 alalta. Jälkimmäiset luvut olivat suurempia kuin vuonna Myös jäkäläaution laajuus on pienentynyt, eli tilanne on sormipaisukarpeen osalta parantunut. Sormipaisukarve on in~kaattorijäkälistä yleisin ja sietää ilman saasteita pitkään. Laji häviää kestäviksi luokitelluista lajeista yleensä viimeisenä. Sormipaisukarpeen on myös epäilty hyötyvän ilman epäpuhtauksista, erit. typpilaskeumasta tiettyyn kuormitustasoon saakka (Niskanen ym. 2003). Luppojen peittävyydet olivat niin pieniä, että niitä sattui mittausruudukon pisteille vain 27 havaintoalueella. Niistäkin 17 alalla frekvenssi jäi alle viiden. Alat, joilta frekvenssipisteitä saatiin, sijoittuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Oulujoen molemmin puolin idästä Kontinkankaalle ja Hiukkavaaran eteläpuolelle saakka.

19 .JAAKKO PÖYRY INFRA PSV Maa ja Vesi 16 JäkäJäkartoitus Oulussa v o alle 1% o 1-5 % 6-15% yli 15 % o alle 1% o 6-15% yli 15 % km Kuva 17. Sonnipaisukarpeen keskimääräinen peittävyysprosentti VUOSilla 1996 ja 2004.

20 .JAAKKO PÖYRY INFRA PSV Maa ja Vesi 17 9M04066J 4.3 Jäkälien yleinen vaurioaste ja sormipaisukarpeen vaurioluokitus Jäkälissä näkyvien vaurioiden arviointi vaurioluokituksella kuvaa jäkälien kuntoa keskimääräisesti. Luokitusta ei ole mahdollista tehdä yksiselitteisesti, sillä samalla rungolla voi kasvaa kunnoltaan toisistaan huomattavastikin poikkeavia yksilöitä. Tämä jo yksistään aiheuttaa eroja eri tutkimusten tuloksiin. Tulkinnanvaraa on luokkien IIja m, mutta toisaalta myös luokkienlija IV arvioinnissa. Jäkälien yleinen kuntoluokka oli tausta-alueilla yleensä II-li Oievät-selvät vauriot; kuva 18). Kolmella yksittäisellä näytealalla jäkälät arvioitiin luokkaan 1 (normaalit). Pahasti vaurioiluneiden (IV) - kuolleiden ja puuttuvien (V) jäkälien alue kattoi melko tarkasti saman alueen, jossa naavoja ja luppoja ei ollut lainkaan (kuva 13). Jäkälät olivat kuolleet tai puuttuivat yhtenäiseltä vyöhykkeeltä Alppilasta Taskilaan sekä yksittäiseltä alueelta Takalaanilassa (näyteala 45). Kuolleiden ja pahoin vaurioituneiden jäkälien alueet ovat suurin piirtein samanlaiset kuin kahdeksan vuotta sitten. Yleisesti ottaen kaupungin itäpuoliskolla selvästi vaurioituneiden (li) jäkälien osuus on vähentynyt ja lievästi vaurioituneiden (II) jäkäjien osuus lisääntynyt. Kuitenkin tällä alueella löytyy yksittäisiä havaintopaikkoja, jolla on pahasti vaurioituneita jäkäliä; Oulujoen varressa oli useita luokkaan IV arvioituja näytealoja.

21 .JAAKKO PÖYRY INFRA 18 Oulun kauplmki, Ympäristövirasto i km Kuva 18. Jäkälien yleinen vaurioaste vuosina 1996 ja 2004 mediaani1uokittain 1-5 (vaurioluokitus: 1 = nonnaalit, 2 = lievät vauriot, 3 = selvät vauriot, 4 = pahat vauriot, 5 = kuolleet tai puuttuvat). Punaisella alueella jäkälät ovat kuolleita tai puuttuvat useimmilta rungoilta.

22 .JAAKKD PÖYRY INFRA PSV Maa ja Vesi 19 JäkäläkartoilUS Oulussa v Sormipaisukarpeen vaurioluokkien jakautuminen on esitetty kuvassa 19. Sormipaisukarpeen kuntoluokka vaihteli nonnaalista (I) kuolleeseen (V). Kuormitetuilla alueilla elävät tarkastelluista jäkälistä yleensä pisimpään sormipaisukarve ja keltatyvikarve. Siksi sormipaisukarpeen luokan V alueet ovat samansuuntaiset kuin jäkälien yleisessä vaurioasteessa.., Q12345km Kuva 19. Sormipaisukarpeen vaurioaste v mediaaniluokittain 1-5 (vaurioluokitus: I = normaali, 2 = lievä vaurio, 3 = selvä vaurio, 4 = paha vaurio, 5 = kuollut tai puuttuu). Punaisilla alueilla jäkälät ovat kuolleita tai puuttuvat. 4.4 Vertailua muihin bioindikaatiotutkimuksiin Seinäsarnmalista määritettyjen raskasmetallipitoisuuksien perusteella Oulussa kuormitetuimmat alueet olivat Limingantulli-Nokela, Taskila, Laanila ja Rusko (Oulun kaupunki 1998). Männynneulasten sisältärnäo rikin perusteella kuormitetuirnrnat alueet ovat Lirningantulli, keskustan seutu, Tuira, Toppila, Taskila ja osa Pateniemeä (psv-maa ja Vesi Oy 2000). Tässä tutkimuksessa todetut männyn runkojäkälien levinneisyydet ja vauriot sopivat alueellisesti hyvin yhteen em. tulosten kanssa, Oulun kaupungin alueella käytössä olevat bioindikaattoritutkimukset täydentävät hyvin toisiaan. Kaupungin keskustaalueen liikenteestä ja suurista teollisuus- ja lärnpölaitoksista ilmaan joutuvat päästöt leviävät vallitsevien tuulten mukana etupäässä pohjoiseen ja koilliseen, mikä näkyy luonnossa esim. berkkien jäkälälajien vaurioina. Erityisesti keskustassa ja sen läheisyydessä jäkälien vähäisyyteen vaikuttaa kuitenkin myös kaupungin ilmasto (ks. kpi5).

23 .JAAKKD PÖYRY INFRA 20 9M04066J 5 JÄKÄLÄKARTOITUKSEN EPÄV ARMUUSTEKIJÖITÄ Jäkälästandardin menetelmä on tarkoitettu i1mansuojelun selvityksiin ja seurantatyöhön erityisesti taajamissa ja teollisuuslaitosten ympäristöissä. Tutkimuksen suorittamiseen liittyy joitakin epävannuustekijöitä. Kartoituksessa huomioitavat indikaattorilajit käsittävät männyn rungolla yleisinunin tavattavat lajit, jotka ovat suhteellisen helppoja tunnistaa. Jotkut lajit, erityisesti lupot ja ruskoröyhelö ovat kuitenkin pienikokoisina hankalia havaita. Seinäsuomujäkälän havaitseminen on vaikeaa, mikäli laji esiintyy yksittäisinä suomuina peitteen sijaan. Lisäksi leväpeitettä on erittäin vaikeaa havaita kastuneelta rungolta ja hanka-/tuhkakarve voi helposti sekoittua kuolleeseen ja hannaantuneeseen keltatyvikarpeeseen. Indikaattorijäkälien vaurioluokitukseen liittyviä ongelmia on käsitelty kappaleissa 3 ja 4.3. Rakennetuimmalla alueella osa jäkälälcartoituksessa käytetyistä näytealoista (mm. alat A-E) ei täytä standardin vaatimuksia. Aloja sijaitsee mm. puistoissa ja liikenneväylien läheisyydessä. Näiden näytealojen tulokset kuvaavat ilman epäpuhtauksien vaikutusten lisäksi myös kaupunkiympäristön vaikutuksia, eikä tuloksia siksi voida suoraan verrata metsävaltaisten alueiden tuloksiin. Esimerkiksi Hosiaisluoman (2001) mukaan Helsingin puistoissa esiintyy jäkäiättömiä puita vilkkainunin liikennöityjen katujen varsilla ja erityisesti tuulettumista estävien korkeiden rakennusten reunustamilla katuosuuksilla. Avoimilla ja puoliavoimilla katuosuuksilla puut ovat jälcäläisempiä. Kasvutekijöistä niukkajälcäläisyyttä aiheuttavat Hosiaisluoman mukaan voimakas vaijoisuus ja paahtava auringonpaiste sekä ilman kuivuus, joka uhkaa erityisesti paahteisilla ja tuulisilla alueilla. Oulun kaupungin kiinteällä näytealaverkostolla on tapahtunut viime vuosina paljon muutoksia ja tähän tutkimukseen jouduttiin käyttämään runsaasti korvaavia näytealoja. Vaikka korvaavatkin alat valittiin mahdoliisuuksien mukaan standardin vaatimukset täyttäviltä alueilta, aiheuttaa näytealojen vaihtuminen epätarkkuutta erityisesti eri vuosien tutkimustulosten vertailuun. Runkojäkälien esiintyminen voi vaihdella pienelläkin alueella huomattavasti (Jussila ym. 1999). Jäkälälajistoon ja lajien runsaussuhteisiin vaikuttavat ilman epäpuhtauksien lisäksi paikalliset kasvuolosuhteet kuten metsikön puulajisuhteet, puuston ikä ja tiheys, yksittäisen puun oksaisuus sekä kasvupaikan kosteus, paahteisuus sekä maaperiin ravinnetilatekijät (mm. Kokko ym. 2001). Näytealaverkoston metsäisemmällä alueella jouduttiin paikoin käyttämään suhteellisen voimakkaasti harvennettuja metsäkuvioita. 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Oulun kaupungin alueella mäntyjen runkojäkäiät kärsivät selvästi ilman epäpuhtauksista ja kaupunki-ilman laadusta. Lajikohtaiset ja alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Kaikkia poikkeavuuksia ei voida osoittaa kuonnituksen aiheuttamiksi, sillä jäkälien menestymiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, mm. kasvupaikan ominaisuudet. Tässä tutkimuksessa erityisen hyviksi indikaattorilajeiksi osoittautuivat naavat, lupot sekä hannaa-/tuhkakarve, jotka ovat herkkiä ilman epäpuhtauksille. Sonnipaisukarpeen pistefrekvenssimittaus ja kuonnituksesta hyötyvän leväpeitteen esiintyminen neljällä tai viidellä rungolla/näyteala täydentävät tuloksia. Myös jäkälien yleinen kuntoluokitus, indikaattorijälcälien yhteenlaskettu lajimäärä/näyteala sekä jäkälien keskimääräinen lajiluku runkoa kohti näytealalla havainnollistavat kuonnituksen vaikutuksia. Edellä mainittujen tulosten yhteenvetona voidaan määritellä Oulun kaupungin alueelle jäkälien vauriovyöhykkeet (kuva 20).

24 .JAAKKD PÖYRY INFRA km

25 .JAAKKD PÖYRY INFRA 22 Jäkäläaulle - pahein yaurjoi1unut alue Pahein - selvästi vaurioitunul alue o Selyästi - lievästi vaurioilunut aluo Lieyästi vaurjoilunut - normaali alue Kuva 20. Jäkälien vauriovyöhykkeet Oulussa vuosina 1991, 1996 Ja Vyöhykkeiden tarkemmat selitykset tekstissä. Vyöhyke 1: Jäkäläautio - pahoin vaurioitunut alue. Alue ulottuu Nuottasaaresta Raksilan ja Intiön kautta koillisessa Takalaanilaan ja luoteessa Taskilaan. Yhtenäistä jäkäläautiota ei ole, jäkälät puuttuvat muutamilta havaintoaloilta. Jäkälien yleinen vaurioaste on IV tai V. Sonnipaisukarpeen pistefrekvenssi on yleensä alle 10. Vyöhyke II: Pahoin - selvästi vaurioitunut alue. Alue kiertää noin 3-4 km leveänä vyöhykettä 1 ulottuen etelässä ja idässä tasalle Mäntylä - Oulunsuu - Korvensuora ja pohjoisessa Haukiputaan rajalle saakka. Jäkälien yleinen vaurioaste on IV. Herkätjäkälälajit pääsääntöisesti puuttuvat alueelta, kun taas levätja seinäsuomujäkälä menestyvät. Vyöhyke ill: Selvästi - lievästi vaurioitunut alue. Alue kattaa suurimman osan kaupungin alueesta. Alueella esiintyy kattavasti herkimpiäkin jäkälälajeja, joskin vauriot niissä ovat yleensä selvät. Yleinen vaurioaste on yleensä m, joskin myös II-luokan (lievä vaurio) alueita esiintyy. Leväpeitettä on melko vähän tai ei lainkaan. Vyöhyke IV: Lievästi vaurioitunut - normaali alue. Alue sijaitsee kaupungin koillisosassa. Jäkälien yleinen vaurioaste on I-II. Leväpeitettä ei esiinny lainkaan.

26 .JAAKKD PÖYRY INFRA 23 Pahoin vaurioituneiden jäkälien esiintymisalue on Oulun alueella pienentynyt ajanjaksolla hieman pohjoisosastaan. Vyöhyke II (paha-selvä vaurio) on kutistunut jonkin verran idässä, mutta laajentunut koilbsessa. Alue m on siirtynyt Oulujoen pohjoispuolella lännen suuntaan. Kaupungin koiuisosassa on nyt erotettavissa alue IV, jolla on lievästi vaurioituneiden jäkälien ohella myös nonnaalikuntoisia jäkäliä. Yleisesti ottaen jäkäläkartoitustulosten perusteella voidaan sanoa, että selvästi ja pahoin vaurioituneet alueet ovat Oulun kaupungin alueella melko laajoja ja kattavat kaupungin tiheimmin rakennetun alueen. Toisaalta tilanne on parantunut kaupungin alueen itäpuoliskossa. Koska runkojäkälät ovat hidaskasvuisia, näkyvät ilman laadussa tapahtuvat muutokset jäkälien kunnossa ja lajistossa varsin hitaasti, mahdollisesti noin 5-10 vuoden vllveellä (Jussila ym. 1999; Kolehmainen 1999; Niskanen 2003). Jäkälien yleistilanteen jonkinasteinen parantuminen voi kuvastaa rikicidioksidipäästöjen voimakasta vähentymistä 1980-luvulta 1990-luvulJe tultaessa. Toisaalta kaupunki on samalla aikajaksolla kasvanut huomattavasti, mikä voi rakennetulla alueella peittää alleen jäkälien kunnossa muutoin näkyviä ilmapäästöjen pienenemisen vaikutuksia. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana Oulun kaupungin alueen indikaattorijäkälissä selvimmät muutokset ovat olleet leväpeitteen esiintymisalueen huomattava pienentyminen ja sonnipaisukarpeen peittävyyden kasvu. Aikajaksolla muutamat lajit (erit. keltatyvikarve ja keltaröyhelö) ovat selvästi lisääntyneet ja toiset (mm. naavat ja lupot) jonkin verran vähentyneet. Harvinaisimmat, esiintymiseltään satunnaiset jäkälälajit näyttävät aikajaksolla hieman lisääntyneen. Näiden lajien indikaattoriarvo on kuitenkin alhainen.

27 .JAAKKO PÖYRY INFRA 7 KIRJALLISUUS 24 Drebs, A., Norlund, A., Karlsson, P., Helminen, J. & Rissanen, P Tilastoja Suomen ilmastosta llmastotilastoja Suomesta 2002:l.llmatieteen laitos. Helsinki. 99 s. Hosiaisluoma, V. 2001: Puiden jäkälät Helsingin kantakaupungin ilmanlaadun kuvaajina vuonna Helsingin kaupunki. Ympäristökeskuksenjulkaisuja 14/2001. Jussila, 1., Joensuu, E. & Laihonen, P. 1999: llman laadun bioindikaattoriseuranta metsäympäristössä. Ympäristöopas 59. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojelu. Kokko, A., Mäkelä, K. & Tuominen, S. 2001: RunkoepifYyttiseuranta Suomen ympäristön yhdennetyn seurannan alueilla vuosina Suomen ympäristö 476. Ympäristönsuojelu. Suomen ympäristökeskus. Kolehmainen, A. 1999: Siilinjärven bioindikaattoriselvitys Kuopion yliopisto. Ekologisen ympäristötieteen laitos. Kuusinen, M., Mikkola, K. & Jukola-Sulonen, E.-L. 1990: Epiphytic licbens in the 1960's to 1980's in Finland. - Teoksessa: Kauppi, P., Anttila, P. & Kenttämies, K. (toim.): Acidification in Finland. Springer-Verlag, Berlin Haidelberg. S Mäkinen, A., Pihlström, M. & Ruuhijärvi, R 1991: Pääkaupunkiseudun metsien bioindikaattoriseuranta vuonna Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1991 :26. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV - SAD. Niskanen, : Pääkaupunkiseudun metsien bioindikaattoriseuranta vuonna Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1995:11. Ympäristöntutkimuskeskus. Jyväskylän yliopisto. Niskanen, 1., Polojärvi, K., HaaWa, A. & Laitakari, V. 2003: Kotkan kaupungin ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna Ympäristöntutkimuskeskuksen tiedonantoja 155. Jyväskylän yliopisto. Oulun kaupunki 1998: Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetallipitoisuudet Oulun kaupunki. Ympäristövirasto. Julkaisu 4/1998. Oulun kaupunki 2002: Oulun ympäristön tila Oulun kaupunki. Ympäristövirasto. Julkaisu 4/2002. Oulun kaupunki 2004: Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Oulun kaupunki, ympäristövirasto. Julkaisu 3/2004. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto 1996: Jäkäläkartoitus Oulussa vuonna Oulun kaupunki. Ympäristövirasto. Julkaisu nro 5/1996. Oy 2000: Oulun ilmanlaatu. Männynneulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus 1999 ja Oulun kaupunki. Ympäristövirasto. Ympäristönsuojelu. Julkaisu 5/2000. Suomen standardisoimisliitto SFS 1990: Standardi. llmansuojelu. Bioindikaatio. Jäkäläkartoitus. SFS Vahvistettu Ympäristöinstituutti 1991: Oulun ilmanlaatu. JäkäJäkartoitus Oulun kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto. Julkaisu 3/1991.

28 Käytetyt näytealat. alojen koordinaatit ja huomioi alueilta Liite 1.1 numero nimi tutkimusajueena käy~ alkup. alkuperäisen näytealan hylkäysperusteet, tetyn alan koordinaalit näyteala huomiot tutkimuksen toteutuksesta (GPS). alkup. alat paksunnoksin kunnossa P-koord. I koord. ei merkkipuila, laskettiin alueen ainaista männyistä, A Myllytulli näytepuut tien laidassa B Raksila ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta C Karjasilta, Luulajanpuisia ei merkkipuita. laskettiin alkuperäiseltä alueelta D Höyhtyä C ' ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta E Karjasilta, Jokipuisto alueelle tehty meluvalli, laskettiin lähistöltä 1 Piimäperä hylättiin liian oksaisena, laskettiin 100 m N 2 Herukka ajuetla ei löytynyt, lasketliin lähistöltä 3 Pateniemi X 4 Pateniemi X 5 Rajakylä X 6 Herukka X alue vastikäään harvennettu 7 Rajakylä X 8 Pateniemi hylättiin liian oksaisena, laskettiin lähistöltä 9 Taskila X 10 Rajakylä X 11 Hietasaari X 12 Seelanti X 13 Rajakylä X 14 Toppila ei merkkipuila, laskettiin alkuperäiseltä alueelta 15 Kuivasjärvi X puissa erilaiset merkit kuin muualla, laskettiin 16 Nuoltasaari alueelta 17 Mustasuo X 18 Linnanmaa X alueelle rakennettu tehdashalli, laskettiin Jääsalontien toisella puolelta, ainoat männyt tien 19 limingantulli laidassa aluetta ei löytynyt, alueella paljon hevoslen reittejä. 20 Kuivasjärvi laskettiin lähistöllä 21 Alppila näytealalla ei sopivia puita, laskettiin n. 100 m E näytealan reunalla rakennetaan (Kuivasranta), 22 Kuivasjärvi nuorehko puusto, laskettiin 50 m SW 23 Isko ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta 24 Tuira X alueen läpi menee kuntopolku 25 Limingantulli X 26 Ranla Koskela X 27 Äimärautio X 28 Kaijanharju ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta näyteala hylättiin, liian nuori puusto, laskettiin 29 Nokela lähistöltä 30 Puolivälinkangas X polku alueen läpi 31 Lintula X 32 Mäntylä X alueen puusto aika harvaa, lähistöltä ei 33 Takalaanila X parempaakaan aluetta 34 Kuivasjärvi X 35 Kaukovainio X ei merkkipuita, alueelle rakennettu pyöräteitä ja 36 Hiironen taloja, laskettiin alueelta 37 Kontinkangas X

29 Liite 1.2 numero nimi tutkimusalueena käy- alkup. alkuperäisen näytealan hylkäysperusteet, tetyn alan koordinaatit näyteala huomiot tutkimuksen toteutuksesta (GPS), alkup. alat paksunnaksin kunnossa P-koord. I-koord. näyteala hylättiin, liian nuori puusto, laskettiin 200 m 38 Tahkokangas E 39 Kastelli X 40 Kaakkuri X alueelle rakennettu kännykkämasto, laskettiin 41 Kaukovainio merkityn reunapuun ympäriltä 42 Kuivasjärvi X runsaasti riukukoivua tulossa, menossa tiheäksi alueen läpi rakennetaan pyörätietä, jakautunut 43 Ala-Haapalehto X kahdeksi pieneksi metsiköksi, laskettiin sopivat puut isoimmat puut kaadettu, jäljellä olevista suurin osa 44 Rusko X oksaisia, ei hyvä näyteala, lähistöllä ei parempaa 45 Takalaanila alueelle rakennettu halli, laskettiin lähistöltä 46 Lämsänjärvi X 47 Kuivasjärvi, Kalikkakangas X 48 Maikkula X 49 Kuivala X 50 Myllyoja X näytelan sivuitse rakennettu pyörätie, metsikköä 51 Kaakkuri aukaistu, laskettiin lähistöltä 52 Ylä-Haapalehto ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta 53 Maikkula ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta 54 Kirkkokangas X harvahko puusto latu näytealan läpi, liian nuori puusto, laskettiin 55 Kuivasjärvi, Myllyk.kangas lähistöltä 56 Rusko X 57 Maikkula näytealalla liian nuori puusto, laskettiin 100 m W 58 linatti X 59 Rusko näyteala rakennettu, laskettiin lähistöltä 60 Saarela X 61 Heikinharju X 62 Korvensuora X moottorikelkkareilli nuolee alan reunaa, laskettiin 63 Hiukkavaaran S-puoli X toiselta reunalta paikka aidattu (Maikkulan kartano), laskettiin 64 Kontionkangas lähistöltä ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta, 65 Iinatti harvahko puusto 66 Markkuunkangas ei sopivia puita, laskettiin 100 m NW 67 Heikinha~u X 68 Hönttämäki paikka harvennettu, laskettiin lähistöltä 69 Hiukkavaara aluetta ei löydetty, laskettiin lähistöltä alueelle rakennettu taloja, laskettiin lähistöltä, 70 Juurus harvahko männikkö 71 Valkiaisjärven W-puoli X 72 Valkiaisjärven SW-puoli X hakattu liian harvaksi, alueelle rakennetaan, 73 Sääskensuo laskettiin lähistöllä 74 Korvenkylä X 75 Korvenkylän S-puoli ei merkkipuila, laskettiin alueelta, harvennettu 76 Madekoski X merkit puissa kuluneet, avoimehko metsä

30 Liite 1.3 numero nimi tutkimusalueena käy- alkup. alkuperäisen näytealan hylkäysperusteet, tetyn alan koordinaatit näyteala huomiot tutkimuksen toteutuksesta (GPS), alkup. alat paksunnoksin P-koord. I-koord. kunnossa 77 Lylyjärven N-puoli X 78 Valkiaisjärvi X paikka harvennettu 79 Niilesjärvi X harvahko puusto 80 Sanginsuu X NE-puolella avoin sähkölinja ei merkkipuita, hakattu harvaksi, laskettiin Kalimenvaarasta 500 m NE, harvennettu, 81 Valkiaisjärven N-puoli käyttökelpoinen 82 Hoitinkylä ei merkkipuita, laskettiin alkuperäiseltä alueelta alueen N-Qsaan tehty lie golf kentälle, laskettiin Sanginsuu, golf-kenttä ms 84 Madekoski avoin alue tien vieressä, laskettiin lähistöltä ei merkkipuita, alueelle rakennettu taloja, laskettiin 85 Saviharju m NW 86 Valkiaisjärvi, SE-puoti X 87 Sammalkangas X aluetta harvenneltu 88 Pikkarala X puissa erilaiset merkit kuin muualla, laskettiin 89 Sikoharju alueelta 90 Pitkänselänkangas X harvennettu, laimikkoa tulossa 91 Väinölänmäki X 92 Pikkarala, Asemakylä aluetta hakattu, laskettiin pikkutien toiselta puolelta 93 Lapinkangas X 94 Oulun-YJikiimingin raja X merkkipuita kaadettu, jäljellä yksi 95 Pikkarala, S-puoli aluetta harvennettu, laskettiin 50 m N aluetta harvennettu, laskettiin, lähistöllä ei 96 Sanginjoki, Sadinselkä X parempaa 97 Pikkaralan E-puoli X alueen SW-puolelle hakattu aukio 98 Sanginjoki, Isoaho näyteala liian oksainen, laskettiin lähistöltä 99 Pikkaralan SE-puoli näytealan puusto liian nuorta, laskettiin lähistöltä 100 Sanginjoki, Lamminkylä ei merkkipuita, laskettiin alkuperäisellä alueella

31 SUOMEN STANDARDISOIMISLJITTO JÄKÄLÄKARTOITUS HAVAINNOT SFS 5670 Liite 2 IPäivåmää,ä ~ Tutklmuspaikkatledot Puulaji Latvuspelhävyys, % Tutkimusalue Puuslon keskimääräinen korkeus, m HavainloaJue Puiden keskim. rinnanympärysmitta. cm.!j lajien runsaus: frekvenssilajil 1 - esiintyy Frekvenssl Esiintyminen näytealalla 0 '" ei esiinny yhteensä (O... 5) Näytealan (-puun) numero, sormipaisukarve keltatyvikarve harmaa- ja tuhkakarve seinäsuomujäkälä lupot naavat (Bryona spp.) harmaaröyhelö keltaröyhelö ruskoröyhelö hankakarve (Usneaspp.) (Hypogymnia physodes) (Parmeliopsis ambigub) (P. hyperopta & Imshaugia aleurites) (Hypocenomyce scalaris) (Platlsmatia glauca) (Cetrarla pinastn) (C. chlorophyiia) (Pseudevemia furfuracea) raidanisokarve (parmella sulcata) leväpeite (Algae + Scoliciosporum) * " *., *" * '1..:J lajien runsaus: pistefrekvenssilajit Esiintyminen ruudukon keskipisteissä Frekvenssl Näytealan (-puun) numero yhteensä ( ) Sonnipaisukarve puun puoli (H. physodes) puun puoli Lupol puun puoli (Bryona spp.) puun puoli ~VaUrioasle Vaurioaste I-V Medlaanl Näytealan (-puun) numero luokka, Sormipaisukarve IH. physodes) I I I I Yleinen., I I I I.:J Lajiluku Lajien lukumäärä näytealalla, kpl lajeja yhteensä Keskiarvo Näytealan (-puun) numero havaintoa/uealla niiytealella, Frekvenssilajit I I I I Muut lajit '1 I I I I Huomautuksia 1) Tieto on valinnalnen (standardi ei välttämättä edellytä) * muut lajit

32 PERUSTULOKSET :; sormipaisukarve 2 :; kellatyvikarve 3:; harmaa- ja luhkakarve 4 :; seinäsuomujäkälä 5 = lupol 6:; naaval 7 :; harmaaröyhelö 8 :; keltaröyhelö 9 :; ruskoröyhelö 10 :; hankakarve 11 :; raidanisokarve 12 :; leväpeite Liite 3.1 Näyte Indlkaattorl)äkälälajlt Leväpelte Pistefrekvensslt 1 ~ Vaurioasteen Lajimäärä Näytealueen ala medlaanlt näytealalla nimi lajien (1-12) esiintyminen rungoilla ( 0-5) leväpelte sormipaisukarve lupet yhl. keskim vähäinen SWW NEE YHT SWW NEE YHT yleinen H. phys. kpl rungolla A Myllylull; B Raksila Karjasilta, C Luulajanpuisia D ,8 Höyhlyä E ,2 Karjasilta. Jokipuisto ,6 Piimäperä Herukka ,6 Paleniemi ,2 Paleniemi Rajakylä ,8 Herukka ,6 Rajakylä ,2 Pateniemi ,6 Taskila ,4 Rajakylä ,4 Hietasaari ,8 Seelanti Rajakylä Toppila Kuivasjärvi ,4 Nuoltasaari Muslasuo ,6 Linnanmaa ,4 Limingantulli ,2 Kuivasjärvi

33 PERUSTULOKSET 2004 Liite 3 2 Näyte- Indlkaattorljäkälälajlt Leväpelte Plstefrekvensslt Vaurioasteen Lajimäärä Näytealueen ala medlaanlt näytealalla nimi lajien (1-12) esiintyminen rungoilla (0-5) leväpelte sormipaisukarve lupat yht. keskim vähäinen SWW NEE YHT SWW NEE YHT yleinen H. phys. kpl rungolla ,8 Alppila Kuivasjärvi Isko ,6 Tuira ,4 Umingantul1i ,8 Ranta-Koskela ,6 Äimäraullo 28 ~ 5 ~ !J ,6 Kaijonharju ,8 Nokela ,6 Puolivälinkangas Lintula Mäntylä Takalaanila ,8 Kuivasjärvi Kaukovainio Hiironen ,6 Konlinkangas ,6 Tahkokangas Kastelll ,2 Kaakkuri Kaukovainio Kuivasjärvi Ala-Haapalehto Rusko ,6 Takalaanlla ,8 Lämsänjärvi Kuivasjärvi, ,6 Kalikkakangas Malkkula Kuivala