tulisi tuottamaan asemakaavakysymyksien järjestelylle, kokous e: voinut asian siinä vaiheessa määrätä sen suhteen kantaansa. Huomiota kiinnitettiin

eduskunnassa aikaansaada sen, että pienviljelijäin uudisraivauspalkkiota hehtaaria kohti entisestään kohotetaan ja että alimmassa tilasuuruusluokassa laidunraivauspalkkio saatetaan samalle tasolle kuin pellon raivauspalkkio, jääden heidän tehtäväkseen myös salaojituspalkkioiden korottamisasia sekä näiden asiain edellyttämät eduskunta-aloitteet, mikäli sellaisten jättäminen osoittautuu tarpeelliseksi ja mahdolliseksi; 2) kehoittaa sos.-dem. ryhmän pienviljelijäedustajia tekemään parhaansa, jotta valtion talousarviossa saataisiin pienviljelijänuorison maa-, karja- ja kotitalousopetuksen hyväksikäytön helpottamista tarkoittavat määrärahat tähänastista runsaammiksi; 3) puoltaa eduskunnalle jätettäväksi aloitteen, joka tähtää palkkojen koroittamiseen kaikissa valtion ja valtion määräämisvallassa olevien yhtiöiden, samoin kuin kuntienkin töissä, sekä yleisten töiden teettämiseen mahdollisimman laajassa mittasuhteessa; 4) esittää, että asetettaisiin eri etupiirejä käsittävä asiantuntijalautakunta selvittämään maatalouden tuotantosuuntakysymystä ja koettamaan löytää maatalouspolitiikalle sellaiset suuntaviivat, joita noudattaen maatalouden edut yleensä, mutta erittäinkin pienviljelijäin edut tulisivat riittävän hyvin valvotuiksi, ilman että kuluttajia ja valtion taloutta liiaksi rasitetaan. Aloitteen tekeminen jätettiin H. Lehden huoleksi. Toinen laajakantoinen, kokouksessa esillä ollut asia oli M. Pekkalan alustama kysymys asutustilallisten rakennuslainojen vuotuismaksujen keventämisestä. Kokous päätti, että asiassa jätetään eduskunnalle aloite, mikäli se, sen jälkeen kun asiaan vielä on hankittu lisävalaistusta, osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi. Tämän jälkeen käsiteltiin muiden e d u s k u n t a-a 1 o i 11 e i- 11 e n tekemistä. Tällöin päätettiin tehdä aloitteet n.k. lunastuslain 75 :n kumoamisesta, mikä pykälä velvoittaa mäkitupalaiset vksikseen kustantamaan raja-aitansa; Hypoteekkiyhdistysten ja muitten rahalaitosten hallussa olevien tilojen luovuttamisesta asutustarkoituksiin sekä selvityksen hankkimisesta siitä, miten paljon maatiloja kaikkiaan on rahalaitosten hallussa; ja Suomen-Venäjän kauppasuhteiden elvyttämisestä; sekä uusi aloite maataloustyöläisten asunto-olojen parantamisesta, siten muutettuna, että tarkoitukseen aikaisemmin ehdotettu 100 miljoonan markan määrä nyt esityksen hyväksytyksitulon helpottamiseksi alennetaan 50 milj. markaksi. - Kokouksessa käsiteltiin myös tiheissä asutuskeskuksissa > «levien maanvuokraa] ain maanlunastusasiaa. Kun kannan määrääminen asiassa olisi vaatinut yksityiskohtaisesti perusteltua alustusta, josta olisi m.m. selvinnyt, minkälaisia vaikeuksia itsenäistyttäminen 43

44 tulisi tuottamaan asemakaavakysymyksien järjestelylle, kokous e: voinut asian siinä vaiheessa määrätä sen suhteen kantaansa. Huomiota kiinnitettiin kokouksessa niihin vaikeuksiin, mitkä useille, erittäinkin maan sisä-, itä- ja pohjoisosien heikossa asemassa oleville kunnille ovat syntyneet siitä, että runsaasti velkaantuneet maatilat eivät osallistu juuri nimeksikään kunnallisverojen maksamiseen. Kokous päätti, että asiantilaan tutustutaan ja, mikäli aihetta ilmaantuu, jätetään maatalousministeriölle kirjelmä, jossa esitetään että puheenaoleva, mainitunlaisten kuntien taloutta suuresti rasittava epäkohta lainsäädäntöteitse poistettaisiin. Tehtyjen päätösten saattamiseksi laajemmalti tunnetuksi kokous antoi työvaliokunnan tehtäväksi valmistaa ja puoluelehdistössä julkaista julkilausuman. Neuvottelukunnan syyskokouksessa 5. 9. 85 käsiteltiin m.m. kysymystä vaalitoiminnan alkuvalmisteluista, minkä kysymyksen pohjusti H. Lehti. Toisena asiana oli hallituksen esitys valtion takuun myöntämisestä Osuuskassojen Keskuslainarahaston korkeintaan 50 milj. mk:n suuruiselle obligatiolainalle maanviljelijäin velkojen vakauttamiseksi. Neuvottelukunta päätti puoltaa sanottua esitystä. - Tämän jälkeen käsiteltiin hallituksen esitystä muutoksista ja lisäyksistä vuoden 1935 talousarvioon eräiden agiotappioiden johdosta, missihallitus esitti määrärahoja»avustukseksi vaikeuksiin joutuneille kunnille ja Suomen Asuntohypoteekkipankin lainanottajille» sekä lisäykseksi vuoden 1935 talousarvioon myönnettäväksi 5,917,292 mk. Osuuskassojen Keskuslainrahasto Oy:n vuoden 1934 agiotappion korvaamiseksi. Neuvottelukunta päätti saattaa asianomaisten tietoon, että se puoltaa tämänkin esityksen hyväksymistä. Hallituksen esittämiin tullialennuksiin nähden neuvottelukunta asettui samall kannalle kuin valtiotalouskomitean sos.-dem. jäsenet olivat asettuneet vastalauseessaan, jossa ehdotettiin tärkeimpien kulutustavaran: tulleihin suurempaa alennusta, kuin mihin komitean enemmistö ja hallitus olivat menneet. Hallituksen esitettyä, että laki varojen myöntämisestä lainoiksi maataloustuotannon edistämiseksi muutettaisiin siten, että valtion talousarvioon ei vuonna 1936 enää varattaisi määrärahaa maataloustuotannon edistämiseksi, neuvottelukunta päätti antaa lakiesityksestä hylkäävän lausunnon. Maatalousluoton jaon keskistämiskysymyksen alusti H. Lehti. Neuvottelukunta kuuli asiantuntijana Maakiinteistöpankki Oy:n toimitusjohtaja Arolaa. Neuvottelukunta kuitenkin tuli siihen, että vaikka keskittäminen tuntuukin tarpeen vaatimalta, on asiaa vielä useammalta taholta valaistava, ennenkuin kiinteän kannan ottaminen sen suhteen on mahdollista.

Neuvottelukunnan päätösten toteuttamiseksi H. Lehti valmisti seuraavat aloitteet, jotka syysistuntokauden alussa jätettiin eduskunnalle: karjanhoito- ja meijerioppilaitosten vähävaraisten oppilaiden avustussumman kohottamisesta 190,000 markasta 300,000 markkaan; kotiteollisuusoppilaitosten vähävaraisten oppilaiden avustussumman kohottamisesta 125,000 markasta 200,000 markkaan; maamieskoulujen vähävaraisten oppilaiden avustusmäärärahan koroittamisesta 365,000 markasta 600,000 markaksi; kotitalousoppilaitosten vähävaraisten oppilaiden avustusmäärärahan koroittamisesta 385,000 markasta 500,000 markaksi; metsäkoulujen oppilaiden työnkorvausmäärärahan koroittamisesta 305,000 markasta 400,000 markaksi; rajaseututoiminnan edistämiseen ehdotetun 1,800,000 markan suuruisen määrärahan koroittamisesta 2,500,000 markaksi; pienviljelijäin salaojitusavustuksiin esitetyn 1,000,000 markan suuruisen määrärahan koroittamisesta 1,500,000 markaksi; kalastuselinkeinon kohottamiseen esitetyn 1,295,000 markan suuruisen määrärahan koroittamisesta 1,500,000 markaksi. Neuvottelukunnan suositteleman aloitteen asutusta varten toimitettavan maatutkimusrnäärärahan koroittamisesta 225,000 markasta 500,000 markkaan valmisti ja eduskunnalle jätti neuvottelukunnan jäsen O. Marttila. Neuvottelukunnan jäsen V. Eskola taas jätti aloitteen 10 milj. markan määrärahan ottamiseksi avustuksiksi vähävaraisille kylätiekunnille, käytettäväksi kyläteiden jatkuvaan kunnossapitoon. Luentotoimi rajoittui kertomusvuonna suhteellisen vähäiseen, sihteerin tehtävien puolueen pää-äänenkannattajan toimituksessa vuoden alusta entisestään lisäännyttyä. Eri tilaisuuksissa sihteeri piti 10 puhetta ja esitelmää. Neuvottelukunnan puheenjohtaja, samoin kuin useat muutkin neuvottelukunnan jäsenet pitivät vuoden aikana lähinnä kansanedustajaominaisuudessaan useita puheita ja esitelmiä eri tahoilla maata. Puoluelehtien maatalous-, maatalouspoliittisten- ja talouspoliittisten asiain toimittamisessa sihteeri on FST:n välityksellä avustanut lehdistöä samassa laajuudessa ja muuten samalla tavalla kuin ennen. Työvaliokunnan toiminta-alaan kuuluvat tehtävät oli vuoden 1935 aikana pakko hoitaa pääasiassa puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin keskisillä neuvotteluilla. Helsinki, maaliskuun 4 p:nä 1936. SOS IALIDEMOKRAATTINEN PIEN VILJELIJÄIN NEUVOTTELUKUNTA. Mauno Pekkala. Helmer Lehti. 45

46 Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta vuosina 1933, 1934 ja 1935. Kulunut kolmivuotiskausi on työväen sanomalehdistölle edelleen ollut taloudellisesti sangen raskasta aikaa. Myöskin Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta on runsaassa määrin saanut tuntea taloudellisen pulan puristusta. Se taloudellinen laskukausi, joka varsinaisesti alkoi tuntua liikkeen toiminnassa jo v. 1930, jatkui edelleen vuonna 1933 ja vasta v. 1934 loppupuolella saavutettiin tarpeellinen tasapainotila. Vuosi 1935 oli tasaisen, joskin hitaan noususuunnan aikaa. Tiikkeen kaikilla osastoilla osoittivat tulot lisääntymistä, ja kun toiselta puolelta menot olivat supistetut mahdollisimman vähiin, osoitti liikkeen tilinpäätös vuodelta 1935 pientä ylijäämää, vaikkakin kohtuulliset poistot oli sitä ennen tehty. Yhtiön asema on kuitenkin ollut siksi vankka ja sen luotto-olot kunnossa, että se vaikeasta ajasta huolimatta on pysynyt toimintakykyisenä. Seuraavassa lyhyt katsaus liikkeen eri toimintahaaroihin kuluneena kolmivuotiskautena. Suomen Sosialidemokraatti. Puolueen pää-äänenkannattajan, Suomen Sosialidemokraatin, julkaiseminen on kuluneinakin kertomusvuosina ollut yhtiön liiketoiminnan keskeisin. Lehti on edelleenkin ollut tilattavana 7- ja 2- päiväisenä painoksena ja sunnuntainumerona. Merkittävin seikka on tänä aikana ollut Suomen Sosialidemokraatin vaiheissa sen muuttuminen aamulehdeksi vuoden 1934 alusta. Vuosien kuluessa oli erittäinkin maaseudun puolueväki useaan otteeseen huomauttanut kustantajalle siitä, että Suomen Sosialidemokraatti saapui maaseudulle päivää vanhempana kuin Helsingin aamulehdet, postinkuljetus kun on järjestetty viimemainittuja silmälläpitäen. Tämän seikan korjaamiseksi ryhdyttiin sikäli kuin sopivia linjaautoreittejä avattiin ja taloudellisesti suinkin oli mahdollista lähettämään Suomen Sosialidemokraattia linja-autoissa. On ymmärrettävää, että tämä toimenpide saattoi kuitenkin vain vähäiseltä osalta poistaa rrtaaseutulukijain tyytymättömyyttä, koska lehteä ei autoissa voitu toimittaa juuri muualle kuin Uudellemaalle ja sielläkin vain väestökeskuksiin. Toisaalta taas oli autojen kulkuvuorojen takia pakkfj jouduttaa lehteä yhä aikaisemmin painoon, ja lehti ei lopulta ollut enää todellinen iltapäivälehti, vaan jotakin aamulehden ja iltapäivälehden väliltä. Tästä syystä joutui lehden uutissisältö tavattomasti kärsimään.

Kun oli ilmeistä, että vain ilmestymisajan muuttaminen voisi poistaa lukijain valitukset sekä lehden sisällöstä että sen vanhana saapumisesta, päätettiin Suomen Sosialidemokraatti muuttaa aamulehdeksi. Päätöksensä johtokunta teki vuoden 1933 syksyllä, ja vuoden 1934 alusta Suomen Sosialidemokraatti sitten alkoi ilmestyä aamulla, lukuunottamatta maanantainumeroa, joka edelleen ilmestyy iltapäivällä. Lehden muuttaminen aamulla ilmestyväksi aiheutti huomattavia menojen lisäyksiä ennenkaikkea yötyön aiheuttamina palkkojen korotuksina, lehden sivumäärän samanaikaisesti kasvaessa ja sisällön vaatiessa uusia lisääntyneitä menoja. Uudistus oli kuitenkin lehden jatkuvan kehityksen kannalta välttämätön ja muutaman kuukauden kestäneen ylimenoajan jälkeen alkoikin lehden tilaajamäärä säännöllisesti lisääntyä, samoinkuin ilmoituksetkin. Tästä johtuikin, että lehti jo v. 1935 oli voittanut täydellisesti muuton tuottamat häiriöt ja saavuttanut taloudellisen tasapainotilan ilman tilaushintojen korotusta. Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana on kuluneena 3 vuotiskautena ollut toimittaja E. Kilpi. Tärkeimpien osastojen toimittajina ovat tällä kertaa R. Sventorzetski ja Y. Räisänen (päätoimittajan ohella poliittisina toimittajina), K. Manninen ja A. Pohjanmaa (toimitussihteereinä), A. Vahteri (ulkomaanosasto), A. Aaltonen (ammatillinen ja taloudellinen osasto), H. Lehti (maatalousosasto), E. A. Pulli (maaseutu- ja urheiluosasto) sekä V. Toivari, Y. Kaarne ja H. Adler (uutisosasto). Lehden toimitusneuvoston jäseninä ovat Puoluetoimikunnan valitsemina olleet koko kertomuskauden toimittaja K. Harvala, kansanedustaja M. Paasivuori, toimitusjohtaja V. Tanner ja päätoimittaja E. Kilpi; puoluesihteeri K. H. Wiik oli toimitusneuvoston jäsenenä toukokuun 1 päivään 1934, jolloin hän erosi omasta pyynnöstään, ja Puoluetoimikunta valitsi hänen tilalleen ylikonemestari V. V. Salovaaran. Toimitusneuvoston puheenjohtajana on koko ajan ollut K. Harvala ja sihteerinä E. Kilpi. Työläisnuoriso. Toisena yhtiön kustantamana säännöllisesti ilmestyneenä lehtenä on ollut Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton äänenkannattaja»työläisnuoriso», joka vuoden 1935 lopussa täytti 25 vuotta. Lehti on edelleenkin ilmestynyt joka toinen viikko keskimäärin 12-sivuosina numeroina. 47

48»Työläisnuorison» sisällyksestä määrääminen ja sen toimitustavan valvominen on edelleen ollut Tvöläisnuorisoliiton huolena, yhtiön samalla ollessa liiton kanssa yhteistyössä lehden levittämistä koskevissa asioissa. Lehden toimittajana edelleen on ollut toimittaja K. Kukkonen. Kurikka. Kun pilalehti»kurikka» ei senkään jälkeen kun se vuoden 1931 alusta muutettiin 6 kertaa vuodessa ilmestyväksi, osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi ja kun lehdellä ei ollut sanottavaa aatteellistakaan merkitystä, esitti yhtiökokous harkittavaksi sen lopettamista. Vuoden 1934 alusta»kurikkaa» ei sitten enää tarjottukaan tilattavaksi, mutta päätettiin kuitenkin julkaista sitä yksityisinä numeroina sikäli kuin olosuhteet sen tekisivät mahdolliseksi. Niinpä onkin»kurikka» sen jälkeen julkaistu jouluksi vv. 1934 ja 1935. Kummallakin kerralla on painos myvty loppuun, joten tuloskin muodostui taloudellisesti kannattavaksi. Kirjallisuuden kustantaminen. Lama-ajan seuraamukset ovat vielä rasittaneet kustannustoimintaa, jonka laajemmassa mittakaavassa harjoittaminen on muutenkin pääomia sitovaa. Sen vuoksi on yhtiö voinut kiinnittää uusia varoja kirjojen julkaisemiseen vain säästeliäästi. Tarkoitus kuitenkin on mahdollisuuksien mukaan vilkastuttaa kirjojen julkaisemista ja kiinnittää huomiota, sellaisiin ajankohtaisiin teoksiin, jotka ovat erikoisen mielenkiintoisia nimenomaan työväestölle. Vv. 1933 1935 aikana on julkaistu seuraavat laajemmat teokset: August Strindberg:»Naimiskauppoja», Ahti H. Einola:»Hämärän lintuja», Juhlajulkaisu N. R. av Ursinin 80-vuotispäiväksi,»Ruskea kirja» ja Arthur Henderson:»Tie rauhaan». Näiden lisäksi on julkaistu pikkunäytelmiä, niiden joukossa seitsemän Puoluetoimikunnan järjestämässä näytelmäkirjoituskilpailussa lunastettua. Kirjapaino ja kirjansitomo. Kirjapaino- ja kirjansitomoliikettä yhtiö on harjoittanut samassa laajuudessa kuin aikaisemminkin. Työmäärä, mistä pulavuosina oli ankaraa kilpailua, on taas vähin erin lisääntynyt, niin että lyhennetyt työajat on voitu poistaa käytännöstä. Sellaisiin tuloksiin pääseminen, mitkä voitiin merkitä ennen pulakautta, ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, koska puheenalaisen laskukauden hinnat eivät

ole sanottavasti nousseet. Kuitenkin on vuoden 1935 tulosta pidettävä tyydyttävänä. Vuoden 1935 lopussa päättyi Kirjatyöntekijäin Liiton irtisanomana kirjatyöntckijäin työehtosopimus, mikä oli ollut voimassa vuodesta 1919 lähtien. Työväen Kustannusliikkeiden Liiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton välillä käydyin neuvotteluin saatiin uusi sopimus aikaan ennen viime vuoden päättymistä ja astui se voimaan tämän vuoden alusta. Lukuunottamatta sähköjohtojen uusimista ei kirjapainossa ja sitomossa ole menneenä kolmena vuonna suoritettu mitään laajempia uudistuksia. Kirjapainon johtajana on edelleen ollut faktori A. Salmi ja kirjansitomon johtajana herra A. Virtanen. 49 Kirjakaupat. Yhtiöllä on edelleen ollut kaksi kir j akauppaliikettä, nimittäin Työväen Kirjakauppa ja erillisenä yhtiönä oleva Helsingin Kirja-Aitta Oy. Siltasaarenkadun 12:nnessa. Kirjakauppojen myynti on kuluneina vuosina jonkin verran lisääntynyt. Huomattavamman nousun esteenä on kuitenkin osittain se seikka, että paperikauppatavarain myynti on vaikeutunut sen jälkeen kuin suuret tavaratalot ovat niitä ryhtyneet pitämään kaupan. Niinikään työväestön ostokyky on edelleen heikko kysymyksen ollessa kalliimmista kirjoista. Helsingin Kir ja-aitan Sörnäisissä ollut sivumyymälä lopetettiin toukokuussa 1934. Kirjakauppojen johtajana on edelleen ollut libristi V. Vainio. Yhtiön johtokunta. Yhtiön johtokuntaan ovat koko esiteltävänä olevan 3-vuotiskauden kuuluneet varsinaisina jäseninä kansanedustaja M. Paasivuori, pankinjohtaja L. af Heurlin, pääjohtaja H. Ryömä, toimitusjohtaja K. Heinonen, puoluesihteeri K. H. Wiik, järjestösihteeri E. Sallila ja toimitusjohtaja V. Tanner sekä varajäseninä sähkömonttööri O. Oksanen ja piirisihteeri A. Lehtonen, sekä toukok. 15 p. 1933 alkaen ylikonemestari V. V. Salovaara. Johtokunnan puheenjohtajana on 28. 5. 1935 saakka ollut M. Paasivuori ja sen jälkeen E. Sallila. Varapuheenjohtajana on koko ajan ollut L. af Heurlin. Johtokunnan sihteerinä on toiminut konttoristi V. Aronen. - Puoluctoimik, kertomukset

50 Yhtiön toimitusjohtajana on edelleen K. Heinonen ja konttoripäällikkönä V. Leino. Yhtiön varsinaisina tilintarkastajina ovat olleet taloudenhoitaja A. Sirjola ja pankinkamreeri T. H. Vilppula. Yhtiön henkilökunta. Yhtiön palveluksessa on tätä nykyä kaikkiaan Tämä määrä jakaantuu toimialoittain seuraavasti: 180 henkilöä. Toimitusjohtaja 1 Osastonjohtajia 4 Kirjapainon työntekijöitä 89 Sitomon 8 Toimittajia 14 Toimituksen arkistonhoitaja 1 Sosialidemokraatin oikolukijoita 4 Kirjakauppaväkeä 6 Konttorityöntekijöitä 19 Postittajia 7 Ilmoitusten hankkijoita 3 Vakinaisia lehtiasianiiehiä 4 Matka-asiamies 1 Autonkuljettajia 2 Siivojattaria 5 Yö vahti 1 Asiatyttöjä ja -poikia 11 Yhtiön henkilökunta on palvelusvuosien mukaan ryhmähenkivakuutettu Vakuutus-Oy. Kansassa. Niinikään on henkilökunnalla yhtiön avustuksin ja valvonnanalaisena toimiva huoltokonttori. Helsingissä maaliskuussa 1936. KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ KANSANVALLAN JOHTOKUNTA. Sos.-dem. Työläisnaisliiton toiminta 1933 1935. Liiton tarkoitus on toimia yhdyssiteenä puolueeseen kuuluvien naisten kesken lujittaakseen työväenluokan naisten järjestäytymistä heidän valtiollisten, taloudellisten ja henkisten tarkoitusperiensä edistämiseksi. Toiminta tapahtuu sos.-dem. puolueohjelman ja puolue-

päätösten puitteissa. Kertomuskauden aikana on liiton toimintaa vaikeuttanut synkkä poliittinen tilanne, taantumus, taloudellinen pula, työttömyys y.m.s. Kaikesta huolimatta on toiminta osoittanut vilkastumista ja liiton jäsenmäärän lisääntymistä. Valistustyössä on pääasiallisempana työmuotona ollut kodinhoidolliset luentopäivät ja kurssit, joita on eri piireissä jatkuvasti toimeenpantu. Vv. 1933 35 on näitä luentopäiviä pidetty 157 paikkakunnalla 49,876 osanottajalle. Kurssien luentoaiheina ovat olleet naisliikkeen periaatteet ja tehtävät, äitiys- ja lastenhuolto, sosiaalinen lainsäädäntö, kunnalliset kysymykset, raittius-, kasvatus- ja opintokerhokysymykset. Kodinhoidollisella puolella on luennoitu kodinhoidosta, kotiterveydenhoidosta, ruokatalouden merkityksestä ja asuntokysymyksestä. Käytännöllistä opastusta on annettu käsitöissä ja ruoanlaitossa sekä järjestötehtävissä. Paitsi naisia, ovat toisin paikoin miehetkin ottaneet innokkaasti osaa kurssi- ja luentotoimintaan. Kurssien yhteydessä on perustettu kolmisenkymmentä naisjaostoa. Eräiden piirien alueilla on liiton avustamina toimeenpantu naisten järjestötoimintakursseja, jotka ovat onnistuneet yli odotusten. Puhujapyyntöjä on liitolle tullut verraten runsaasti ja niitä koetettu mahdollisuuksien mukaan täyttää. Läheisemmän vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi perusjärjestöjen ja liiton johdon välille, on eri piirien alueille järjestetty naisten neuvottelukokouksia, joihin liittotoimikunta on lähettänyt edustajansa. Niissä on m.m. tehty aloite erikoisten naisjaostojen aikaansaamiseksi piiritoimikuntien yhteyteen. Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuosittain maaliskuussa. Silloin on liiton taholta laadittu alustuksia tai lähetetty alustajia. Toveritar-lehti on vuosittain ilmestynyt erikoisena naistenpäivänumerona, jota on levitetty vlimääräisenä valistuslehtenä. Vuonna 1933 kehoitti liittotoimikunta kaikkia työväenjärjestöjä järjestämään naisten päivänä erikoisia naisten vaalivalistuskokouksia. Äitienpäivän vietto on vuosi vuodelta saanut yhä laajemman kannatuksen. Ei ainoastaan naisosastot, vaan myöskin muut työväenjärjestöt ovat ottaneet osaa niiden järjestämiseen. Kummankin yllämainitun päivän järjestäjille on liiton taholta hankittu ohjelmaapua. - Kesäretkeily- ja opintopäivät, joita liittotoimikunta kehoitti perusjärjestöjä toimeenpanemaan kesällä 1934, ovat saaneet innostuneen vastaanoton. Mainitun vuoden kesällä järjestettiin retkiä eri piirien alueilla 11 paikkakunnalle, joissa kaikissa liittotoimikunta oli edustettuna. Päivien ohjelmana oli tutustuminen retkeilypaikkakuiltaan, sen historiaan, työväen toimintaan ja saavutuksiin, sekä retkeilypaikkakunnan kunnalliseen toimintaan ja -laitoksiin. Päivien luentoaiheina olivat kasvatuskysymys sekä naisliiton toimintamuo- 51

elot ja tehtävät. Luentojen johdosta virinnyt keskustelu oli kullakin paikkakunnalla vilkasta ja antoisaa; varsinkin kasvatuskysymys herätti yleistä mielenkiintoa. Tällöin m.m. lausuttiin liitolle toivomus kasvatuskerhojen perustamisesta perusjärjestöjen keskuuteen sekä näiden opinto-ohjelman luomisesta. Vuoden 1935 kesällä oli retkeilytoiminta perusjärjestöjen keskuudessa vilkasta. Opintokerhotoiminta ei ole naisosastojen keskuudessa päässyt suurempaan vauhtiin. Varsinaisia opintokerhoja on ollut vain puolentoistakymmentä, mutta ompelukerhoja sen sijaan n. 60. Liiton äänenkannattajanaon edelleen ollut kahdesti kuussa ilmestyvä Toveritar. Lehti on jatkuvasti koetettu saada vaihtelevaksi ja monipuoliseksi sekä sisällön että kuvituksen puolesta. Siinä on seurattu naisten toimintaa niin koti- kuin ulkomaillakin. On myöskin kokeiltu erikoisnumeroilla sekä maaseudun naisten valistus- ja paikallisnumeroilla, joiden viimemainittujen toimittamiseen ovat piiritoimikunnat osallistuneet. V a alitoiminto,. Vuoden 1933 eduskuntavaalitoimintaa suunnitellessaan kutsui liittotoimikunta sos.-dem. eduskuntaryhmän jäseniä yhteiseen neuvottelukokoukseen liittotoimikunnan kanssa. Kokouksesta vaalitoiminta sai paljon uusia virikkeitä. Kiertokirjeillään liitto kehoitti perusjärjestöjään, kaikkia työväenyhdistyksiä ja nuorisoosastoja toimeenpanemaan naistenpäiväjuhlia ja -kokouksia vaalitoiminnan merkeissä. Naisosastoja kehoitettiin, paitsi ehdokkaiden asettamiseen, myös vaalikokousten pitämiseen, alustusten ja ohjelman hankkimiseen niihin sekä vaalilehtisten ja vaalikirjallisuuden levittämiseen. Liiton puolesta kustannettiin Hilja Pärssisen kirjoittama vaalilehtinen»naiset ja leivän hinta», jota levitettiin 11,000 kpl. painoksena naisosastojen välityksellä; lehtisen kustantamisessa puolue ja eduskuntaryhmämme avustivat liittoa.»vaalitoveritarta» levitettiin 10,000 kpl. painoksena. Taloudellisesti heikkojen piirien naisehdokkaiden vaalimatkoja liitto vointinsa mukaan avusti. - 1'uolueäänestyksessä tuli listoille 20 naista, joista eduskuntaan valittiin 8. Vaalit, puolueemme tuntuvaan vaalivoittoon verraten, tuottivat pettymyksen naisedustajain lukumäärään nähden. Varsin ikävällä tavalla yllätyttiin, kun Turun pohjoisesta piiristä molemmat entiset naisedustajat jäivät valitsematta. Toinen valitettava tapaus oli, että Hämeen etel. piirissä erään naisehdokkaamme lista jäi vaaliliiton ulkopuolelle. Liiton harjoittamasta muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta mainittakoon asuntouudistusnäyttelyt, joita kesällä 1934 toimeenpantiin opinto- ja retkeilypäivien yhteydessä 9 paikkakunnalla, ja joissa näyttelyissä kävi yhteensä 5,600 henkilöä. Näyttelyissä kiinnitettiin huomiota lähinnä tvöläiskotien sisustukseen ja terveydellisiin puoliin,

mutta myös ulkonaisiin seikkoihin. Liiton toimesta järjestettiin maaliskuussa 1934 Helsinkiin asuntokulttuurinäyttely, jolloin eri liikkeiden myötävaikutuksella järjestettiin näyttelyhuoneistoon tyypillisiä työläiskoteja. Näyttely herätti varsin suurta huomiota ja sai tunnustusta osakseen. Niinä kahtena viikkona, joina näyttely oli avoinna, kävi siellä noin 5,000 henkilöä. Toveritar-lehti ilmestyi samaan aikaan huomattavana asuntokulttuurinumerona. Työväen Akatemian stipendirahastoa, josta annetaan avustuksia Akatemiassa opiskeleville puolueen naisjäsenille, on kartutettu vuosittain 1 mk:n suuruisella ylimääräisellä jäsen verolla ja osaksi naistenpäiväkukkien myynnillä. Rahastosta on vuosittain myönnetty pari stipendiä, mutta v. 1934 ei niitä voitu varojen puutteessa jakaa. Kun eduskunta oli vuoden 1935 menoarvioon ottanut 100,000 markan määrärahan kunnallista äitiyshuoltoa varten, kiinnitti liitto sanomalehdissä sos.-dem. kunnanvaltuutettujen huomiota asiaan, kehoittacn tekemään valtuustoissa aloitteita apurahan saantia varten. Voidakseen hankkia naisosastoille sopivia aatteellisia näytelmiä pani liitto v. 1934 toimeen näytelmäkirjoituskilpailun. Tulos ei ollut loistava, mutta monia näytelmiä voitiin käyttää; niitä on monistettuina myyty yhdistyksille. Liiton suhde muuhun puoluetoimintaan. Puoluetoimikunnan ja naisliiton toimikunnan välit ovat jatkuvasti olleet hyvät ja läheiset. Naisliiton sihteeri on kuulunut puoluetoimikuntaan varajäsenenä. Puolueneuvosto hyväksyi maalisk. 1933 liittotoirrukunnan laatiman ehdotuksen naisten valistustyöstä, jossa suositeltiin naisjaostojen muodostamista työväenyhdistysten yhteyteen. Liitto on toiminut läheisen vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi vaalipiiritoimikuntien kanssa. Sitä varten liiton taholta v. 1934 valmistettiin piirikokouksille alustus naisten keskuudessa tehtävästä valistustyöstä, jossa huomautettiin, että sosialismi on vietävä koteihin, mikä tapahtuu parhaiten siten, että naiset, perheen äidit, saadaan sosialisteiksi ja järjestöihin. Samalla kiinnitettiin huomiota naisjaostojen perustamiseen piiritoimikuntien yhteyteen, ellei piirin alueella toimi naispiiritoimikuntaa; nämä jaostot hoitaisivat naisten valistustyötä piirissä. V. 1935 liitto teki aloitteen naisten j ärjestötoimintakurssien toimeenpanosta kussakin piirissä liiton ja piiritoimikuntien myötävaikutuksella. Samana vuonna oli jo kahdet tällaiset kurssit. Itsenäisiä naisten piiritoimikuntia on vain Hämeen pohj., Vaasan it. ja Viipurin länt. piirissä ja ne ovat toimineet reippaasti. Puolueneuvoston kokouksissa ja puolueen kasvatustoitnikunnassa on liitolla ollut edustajansa. Avustukset. Työnsä tukemiseksi on liitto saanut valtiolta pientenlasten hoidon neuvontaa varten 15,000 markkaa ja kodinhoitokurssien 53

54 järjestämistä varten 10,000 markkaa vuosittain. Kaittiusmäärärahoista on liitto kerran saanut 5,000 markkaa. Puolue on avustanut liittoa keskimäärin 15,000 markalla vuosittain. Sitä paitsi on OTK:lta saatu vuosittain 15,000 markkaa; tällä on hankittu puutteessa oleville lapsille vaatteita. Lastenhoidon neuvontaan on Längmannin rahastosta saatu 4,000 markkaa. V. 1934 järjesti liitto arpajaiset, jotka kuitenkaan eivät saaneet odotettua kannatusta. Muu järjestötoiminta. Vuoden 1935 lopussa oli liitossa 163 perusjärjestöä, joista yhdistyksiä 58, loput jaostoja. Niissä oli jäseniä yhteensä 2,530. Liitto on läheisessä vuorovaikutuksessa kansainvälisten sos.-dem. naisten keskusjärjestöjen kanssa. Internationaalimme naistoimikunnan kirjeenvaihtajana on ollut liiton sihteeri. Viron naisten edustajakokoukseen lähetti liitto edustajansa. Pohjoismaiden sos.-dem. naisten kongressiin Tukholmassa 4 9 elok. 1935 osallistui joukko suomalaisia naisia; varsinaisina edustajina olivat liiton puheenjohtaja ja sihteeri. Tässä kokouksessa laskettiin pohja pohjoismaiden naisten yhteistoiminnalle. Liiton puheenjohtajana on edelleen Anni Huotari ja sihteerinä Miina Sillanpää. Vuoden 1935 edustajakokous. Lokakuun 27 29 p;nä 1935 pidettiin Helsingissä liiton 13 edustajakokous, jossa erikoista huomiota kiinnitettiin sosialistiseen kasvatukseen. Kerhotoimintaa ja naisten neuvottelukokousten toimeenpanoa päätettiin tehostaa. Tulliverotulisen alentamisesta, kunnallisen asuntopolitiikan edistämisestä ja sosiaalisen huoltotoiminnan kehittämisestä teki. kokous päätökset, samoin kuin naisten osanotosta kuluvan vuoden vaalitoimintaan. Uudenmaan Sos.-dem. Piirijärjestön toiminta 1. 1. 1933 31. 12. 1935. Puoluetoiminta Uudenmaan vaalipiirissä on kuluneiden kolmen vuoden aikana kehittynyt etenevään suuntaan, vaikka talouspula ja taantumukselliset pyrkimykset ovatkin yhdessä vaikeuksia eteen asettaneet. Varsinkin piirin maaseutujärjestöissä on ollut havaittavissa jatkuvaa vahvistumista ja vähäväkisten keskuudessa on luottamus puoluettamme kohtaan voimakkaasti kasvanut. Se kapinan asteelle kehittynyt lapualaisuus, joka aikoinaan LTudellamaallakin niin voimakkaana esiintyi ja joka jo hetken aikaa piti Mäntsälän pitäjää sotatilassa, ei ole enää kuluneina vuosina näytellyt yhtä huomattavaa, osaa. Mutta lapuanliikkeen perintönä on yleinen taan-

tumuksellinen virtaus varsinkin työnantajain keskuudessa ollut määräävänä ja siitä on johtunut melkoisen pitkälle menevä työmaaterrori. Vaikka työmaaterrorin harjoittajia ei aina voidakaan todisteellisesti paljastaa, koska työstä erottelemisten ja muun painostuksen syyksi aina voidaan esittää epäpoliittisia seikkoja, niin tosiasiaksi kuitenkin jää, että esim. Lohjalla, Virkkalassa, Kuusankoskella, Kymintehtaalla, Voikkaalla, Hyvinkäällä, Karkkilassa ja monissa muissa teollisuuspaikoissa järjestyneen työväen kohdalle erottelemisetkin ensikädessä ovat sattuneet. Työläisille on esitetty jopa kirjallisiakin sitoumuksia ja vaadittu heitä allekirjoituksellaan vahvistamaan lupauksen ammatillisiin ja poliittisiin järjestöihin kuulumattomuudesta. Uusia työläisiä töihin otettaessa sosialistisissa järjestöissä toimineet eivät töihin kelpaa. Vaikka järjestyneiden vaino onkin varsin ankaraa, niin vaaleissa työväki kuitenkin on äänestänyt vakaumuksensa mukaan, kuten äänimäärän lisäys piirissämme osoittaa. Viime aikoina on kiinnostus puoluettamme kohtaan ollut yhäkin voimistumassa, josta todistuksena on huomattava jäsenmäärän nousu. 55 Järjestöt ja jäsenistö. Taloudellisesta pulasta huolimatta piirimme järjestöt Ovat suurinpiirtein säilyttäneet taloudellisenkin asemansa. Yhtään ainoaa työväentaloa ei ole taloudellisten vaikeuksien takia menetetty, mutta sensijaan talojen kunnostamisia on suoritettu hyvinkin paljon. Uusia taloja on rakennettu Vihdin Otalammille, Lohjan Immulaan, Orimattilan Niinikoskelle ja Karkkilan (Högforsiin), joista viimeksi mainittu on Uudenmaan maaseudun arvokkain, rakennettu tiilistä. Otalammilla, Immulassa ja Niinikoskella oli ennestään pienet talot, jotka hajoitettiin ja käytettiin uusien talojen rakennuksiin, mikäli kelvollista rakennustavaraa niistä saatiin. Niinikosken työväenyhdistys osti puolueelta Artjärven Kinttulan työväentalon, joka sikäläisen yhdistyksen lakattua jo kymmenisen vuotta sitten toimimasta, oli jäänyt puolueen haltuun, ja siirsi sen uuden talonsa rakennusaineiksi. Aikoinaan kommunistien haltuun joutuneet Leppävaaran, Grankullan, Mäntsälän, Pyhäjärven Ahmoon, Hyvinkään ja kaikki Helsingin työväentalot joutuivat sosialidemokraattien haltuun, mutta sensijaan Mäntsälän Hirvihaaran ja Helsingin pitäjän Pakinkylän työväentalot menetettiin. Pakinkylän työväentalo joutui huutokaupassa eräälle uskonnolliselle seuralle ja Hirvihaaran talo joutui valtion haltuun. Kumpaisessakaan tapauksessa kommunistit eivät

56 suostuneet neuvottelemaan sosialidemokraattien kanssa, vaan yltiöpäisesti antoivat talojen mennä pois työväen käsistä. Hirvihaarassa meni vielä talon mukana käteistä rahaakin yli 10,000 markkaa. Kaikki sosialidemokraattien haltuun joutuneet talot on avattu ja käytännössä, V. 1932 syksyllä lakkautettiin Nurmijärven Rajamäen ja Klaukkalan sekä A r ihdin kirkonkylän työväenyhdistykset, mutta hovioikeudessa kahden edellä mainitun lakkauttamispäätös kumottiin, Vihdin yhdistystä koskevan päätöksen pysyen voimassa. Pesänselvittäjä möi Vihdin työväentalon, joka joutui mudostetun yhtiön haltuun ja on nyt työväen käytettävissä. Kuten jälempänä julkaistusta tilastosta näkyy, on piirin jäsenmäärä noussut niin, että se on tällä kertaa korkeampi kuin milloinkaan jälkeen vuoden 1920. Jäsenmäärän nousuun on vaikuttanut suunnitelmallinen jäsenhankintatyö, johon piirin monet perusjärjestöt ovat osallistuneet. V. 1934 lopulla jo järjestettiin useita jäsenhankintakilpailuja ja v. 1935 on ollut käynnissä koko piiriä käsittävä toimintakilpailu, jossa olennaisena osana on ollut jäsenhankinta. Toimintakilpailun kaikki tulokset eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä käytettävissä. Järjestöjen ja jäsenten lukumäärä oli: puolue-.. vuonna r., naisia osastoja 1933 131 1,178 1934 128 1,279 1935 130 1,458 miehiä yhteensä 2,744 3,922 2,806 4,085 3,156 4,663 Yhdistysten jäsenmäärä ei tilastossa koskaan ole aivan täsmällinen, sillä piirissä on joitakin sellaisia puolueosastoja, jotka eivät toimi jatkuvasti, mutta joita piiritoimikunta ei kuitenkaan olo kiirehtinyt lopettamaan, vaan on odotettu toiminnan taas heräävän. Tilastoon merkitty lukumäärä ilmaisee toimivat yhdistykset. Toimivia kunnallisjärjestöjä piirissä on 16. Arpajaislupia on piiritoimisto hakenut 47 järjestölle. Valistustyö. Piirijärjestön valistustyössä on viimeksi kuluneina kahtena vuotena pääpaino pantu järjestöjen kunnostamiseen ja jäsenmäärän lisäämiseen. Kaikki piiritoimikunnan toimeenpanemat kurssitkin on järjestetty pääasiassa käytännöllistä toimintaa silmällä pitäen, jolloin

3/ yhden tärkeimmistä aiheista on, muiden järjestötehtävien ohella, muodostanut iltama- ja juhlaohjelmien harjoittelu. Kun kurssit ovat olleet vain viikon kestäviä iltakursseja, niin pakostakin on täytynyt supistaa yleisten luentojen lukumäärää ja varata aikaa harjoitustyölle. Tilapäispuheita on piirin alueella pidetty melkoisen runsaasti, kuten seuraavasta näkyy: vuosi puheita kuulijoita 1933 831 222,397 1934 405 78,619 1935 386 53,267 Vuoden 1933 suuri puheiden ja kuulijain määrä johtuu silloisista vaalitaisteluista. V. 1935 puhujatilasto ei ole aivan täydellinen, sillä kaikki puhujat eivät ole antaneet tilaisuuksistaan tietoja, mutta suurin piirtein tilasto kuitenkin vastaa todellisuutta. Viikon kestäviä iltakursseja on piirin alueella toimeenpantu Halkiassa, leppävaarassa, Grankullassa, Huopalahdessa, Valkossa, Laukkoskella, Strömforsissa, Nummisissa, Suomenkylässä, Lepsämässä, Nurmijärven kirkonkylässä, Pitäjänmäessä, Hangossa, Voikaalla, Mäntsälän kirkonkylässä, Askolan Itäpuolessa, Loviisassa, Kuivannossa, Orimattilan kirkonkylässä, Luhtikylässä ja Porvoossa 10 päivää kestäneet kurssit. Yhteensä on siis pidetty 21 paikkakunnalla kurssit, joilla on ollut kaikkiaan lähes 550 vakinaista osanottajaa. Keskimääräinen osanottajaluku kursseja kohden on ollut 26. Kursseilla on myyty työväen kirjallisuutta ja harjoitettu agitatiota myöskin työväen sanomalehtien puolesta, vaikkakaan kirjallisuuden menekki ei pulavuosina ole ollut niin hyvä kuin aikaisemmin. Työväen sanomalehtien levikki on viimeaikoina noussut varsin huomattavasti. Kieltolain kaatumisen jälkeen piirimme rannikkoseuduilla ja varsinaisten salakuljetusteiden varsilla, sekä yleensä myöskin liikekeskuksista kauempana olevilla alueilla, paikalliset asukkaat sanovat juopottelun vähentyneen ja samaa voidaan myöskin sanoa useilla paikkakunnilla iltamissa esiintyneestä juopottelusta, mutta sensijaan liikepaikoilla, varsinkin nuorison keskuudessa, näyttää juopottelu lisääntyneen. Kunnallinen toiminta. Piirin alueella on kaikkiaan 14 sosialidemokraattien hallitsemaa kuntaa ja monissa kunnissa on voimakas sosialidemokraattinen vähemmistöedustus. Siitä johtuukin, että sosialidemokraattien keskuudessa harrastus kunnalliseen toimintaan on ollut jatkuvasti

58 vilkasta ja viime vuosina se on näyttänyt entisestäänkin lisääntyvän. Varsinkin eri kunnissa toimivien puoluetoverien välillä on jatkuvasti ollut halua päästä toistensa kanssa neuvotteluihin. Piiritoimikunta onkin vuosina 1934 ja 1935 järjestänyt koko piiriä käsittävän neuvottelukokouksen, joihin osanottajia saapui edelliseen 200 ja jälkimmäiseen yli 150. Kokouksissa alustettiin v. 1934 kysymykset: kuntien talous ja hallinto, köyhäinhoito, kunnallisen verotuslainsäädännön uusiminen, työttömyyskysymys ja kunnallisverotus nykyisten lakien mukaan, sekä v. 1935 kokouksessa: kunnallinen huoltokysymys, sosialidemokraattisten kunnallismiesten yhteistoiminta ja työttömyvskysymvs. Eduskuntavaalit. Eduskuntavaaleissa sosialidemokraattien äänimäärä piirimme alueella kohosi 8,485 äänellä, joka tosin ei ole kovin suuri nousu sinänsä, mutta kun ottaa huomioon, että vuoden 1930 vaaleissa äänimäärämme kohosi 28,677 äänellä vuoden 1929 tuloksiin verrattaessa, niin huomaa äänimäärämme näissä kaksissa vaaleissa lähes kaksinkertaistuneen. Kunnallisvaalit. Kunnallisvaaleissa piirin alueella hylättiin sosialidemokraattien vaalilippuja Mäntsälässä, Lohjalla, Helsingin maalaiskunnassa, Nurmijärvellä ja Keravalla. Nurmijärvellä ja Mäntsälässä tapahtui hstamme hylkääminen asiamiehen tekemän virheen takia, eikä asiaa voitu enää auttaa. Keravalla ja Helsingin maalaiskunnassa tehtiin muutamista ehdokkaistamme keskuslautakunnan päätöksellä kommunisteja, mutta valitusteitse listat kuitenkin palautettiin vaalilippuun. Lohjalla tapahtunut listamme hylkääminen pysyi. Vaalitaistelu muodostui kunnallisvaaleissakin varsin kiihkeäksi, sillä porvarit tekivät varsinkin sosialidemokraattisissa kunnissa ankaran hyökkäyksen. Ääniä saivat sosialidemokraatit 64,504, jossa lisäystä edellisiin vaaleihin 8,634 ja porvarit 96,498, lisäys 18,483. Vaikka porvarien äänimäärä kohosi enemmän kuin sosialidemokraattien, niin siitä huolimatta saimme vallatuksi 30 valtuustopaikkaa, porvarien menettäessä 29, yhden paikan tullessa valtuutettujen lukumäärän lisääntymisestä. Kaikkiaan on piirissä sosialidemokraattien hallussa 404 ja porvarien hallussa 704 valtuustopaikkaa. Sosialidemokraattien saavuttama vaalivoitto äänimäärän pienemmästä lisäyksestä huolimatta johtui siitä, että äänimäärämme kohosi juuri ratkaisevimmissa paikoissa.

Kunnallisvaalien äänimäärät eivät ole verrannollisia valtiollisten vaalien tuloksiin, koska kymmenessä kunnassa vaalit toimitettiin lioko porvarien keskeisinä, taikka jätettiin kokonaan toimittamatta ia valittiin valtuusto neuvotteluteitse. Uusintavaaleja. Porvarit olivat valittaneet Vihdin, Nurmijärven ja Pohjan kunnallisvaaleista, saaden ne kumotuiksi. Uusintavaaleissa v. 1934 sosialidemokraatit varmistivat asemaansa, vaikka porvarien koko valitushommalla pyrittiin kyseelliset sosialidemokraattiset kunnat naamaan porvarillisenenemmistöisiksi. Piiritoimikunta. Piiritoimikunnan puheenjohtajana on koko kertomuskauden ajan ollut Väinö V. Salovaara ja varapuheenjohtajana Matti Turkia. Piiritoimikunnan vakinaisina jäseninä ovat olleet v. 1933 Martti Peltonen. Sylvi-Kyllikki Kilpi, Mikko Ampuja ja Kalle Kukkonen. V. 1934 Lauri Pajunen, Anni Huotari, Sylvi-Kyllikki Kilpi, Pekka Railo ja Martti Peltonen. V. 1935 Sylvi-Kyllikki Kilpi, Martti Peltonen, Jalmari Linna, Mikko Ampuja ja Väinö Puska. Piiritoimikunta on kokoontunut 10 kertaa vuodessa. Piirin toimitsijoina ovat edelleenkin olleet sihteerinä Aleksi Lehtonen ja taloudenhoitajana Martta Salmela-Järvinen. Kertomuskauden ajalla on piiritoimistosta lähetetty kaikkiaan 6,986 postilähetystä. Piirin raha-asiat. Kuluneen toimintakauden aikana on taloudellinen pula vaikuttanut piirin raha-asioiden kehitykseen, mutta piiri on kuitenkin voinut kohtalaisen hyvin selviytyä vaikeuksistaan. Kuten taulukon tulopuolelta nähdään, on piirillä ollut arpajaistuloja yhteensä lähes 60,000 mk., josta summasta kolmanneksen muodostaa puolueelta saatu arpajaisvoitto-osuus. Parhaillaan on piirillä arpajaiset menossa, mutta niiden tuloja ei esiinny piirin tilinpäätöksessä, sillä arpajaiset ovat vielä kesken ja arpajaisten tulot ja menot kulkevat erillisellä arpajaistilillä. Piiri- ja puolueverojen periminen on helpottunut järjestöjen toiminnan vilkastuessa niin, että jo v. 1935 verotilitykset on voitu hoitaa jokseenkin täsmällisesti. Taulukon menopuolella esiintyvät puolueveroerät vuosilta 1933 ja 1934 osoittavat kovin erisuuruisia summia, joka johtuu huomattavan osan v. 1933 puolueverojen tilittämisestä vasta v. 1934 aikana. V. 1935 puolueverojen 59

60 määrä on kasvanut edellisistä vuosista. Viimeksi mainitun vuoden tulopuoli esiintyy taulukossa huomattavasti pienempänä kuin menopuoli, johtuen se siitä, ettei sanotun vuoden tulopuolelle ole merkitty arpajaistuloja. Uudenmaan Sos.-dem. Piirijärjestön tulot ja menot vv. 1933 35. Tulot: Piiriveroja Puolueveroja Ylim. puolueveroj a Toimintavälineistä Arpajaistuloja» puolueelta... Vaaliavustuksia Voitto- os.vappuni, ja Kevät. Opastuskurssit Erikoisverot Sekalaisia tuloja 1933 37,525: 50 30,871: - - 2,245: 317: 15 18,490: 05 6,727: 2,215:85 8,000: 5,921: 30 Menot: Puolueverot 18,750 Ylim. puolueverot 2,245: Palkat ja päivärahat 63,469 Matkakulut 1,629 Kulungit, puhelin, posti y.m. 6,197 Vuokrat 4,800 Sekalaisia menoja 17,736 1934 42,443: 75 30,277: 50 835: - 1,080: 19,146: 35 18,425:-- 2,169: 10 3,538: 8,500: - 2,910: 80 1935 45,175 36,861 1,095 500 30 65 -..._. 2,737: 45 2,192:30 9,500: - 1,873 60 Smk. 112,312:85 129,325:50 99,935: 2<> Smk. 114,827 75 45 55 46,350 835 63,750 1,869 4,143 4,800 3,372: 75 125,120 50 55 90 36,040 1,095 62,075 1,329 6,255 4,800 1,686 95 113,281 50 75 50 UUDENMAAN SOS.-DEM. PIIRITOIMIKUNTA. Aleksi Lehtonen. Turun 1. etel. vaalipiirin Sos.-dem. Piirijärjestön toiminta 1. 1. 1933 31. 12. 1935. Toimikauden alku muodostaa ikäänkuin käännekohdan piirijärjestömme toiminnassa. Jo useita vuosia jatkunut lamaannus vai-

tiellisessä työväenliikkeessä voidaan katsoa nyt päättyneeksi. Puolineen jäsenmäärä piirissämme on vuoden 1933 lopusta alkaen noussut enemmän kuin kaksinkertaiseksi. Uusia työväenyhdistyksiä on perustettu ja vanhojen yhdistysten toiminta on vilkastunut. Järjestötoiminnan nousu olisi ollut vieläkin voimakkaampaa, mutta sitä on haitannut se mielipidevaino, mitä useilla tahoilla on havaittavissa. Työnantajapiirit, maaseudulla ja kaupungeissa, ovat antaneet vmmärtää seuraukset työväen järjestö- ja luottamustoimiin ryhtymi- -estä. Tällainen, hillitympikin työmaaterrori on porvarillisten ainesten parhain keino taistelussa työväenliikettä vastaan. Työläiset, ollen riippuvaisia työnantajain heille tarjoamista työnsaantimahdollisuuksista, haluavat mieluummin pysyä sivussa julkisesta järjestötyöstä kuin menettää työpaikkansa. Kuitenkaan ei IKL»työväenohjelmineen» ole saanut piirissämme sanottavasti jalansijaa. Sikaiäiseltä taholta suunnatusta häikäilemättömästä agitatiosta huolimatta varsinainen työväestö on kääntänyt selkänsä sen kuiskutuksille. Sosialidemokratian menestymisestä piirissämme ovat todistuksina lukuisien uusien työväenyhdistysten perustamiset, voitokkaat vaalitaistelut sekä onnistuneet suurjuhlat ja kokoukset. Järjestöt ja jäsenistö. Piirijärjestöön kuuluvien puolueosastojen luku ja jäsenmäärät: Vuonna 1933 osastoja 64 jäseniä 742» 1934» 68» 957» 1935» 71» 1,618 Puolueosastoista on muutamia, joissa toiminta on vielä heikkoa. Vuoden 1935 lopulla lopetettiin yksi osasto, Turun liike- ja taloustyöntek. osasto, jonka toiminta pitemmän ajan on ollut lamassa. Kertomusajalla on perustettu seuraavat uudet työväenyhdistykset: Turun Urheiluväen Sosialistiseura, Taivassalon, Lokalahden ja Ruskon työväenyhdistykset. Toimintansa ovat jälleen aloittaneet Paimion, Merikulman, Paattisten, Paimion Kevolan ja Kärsämäen työväenyhdistykset. Uusia työväentaloja on valmistunut Oripään Latvaan, Kaarinan ty. Uurtajan ja Pöytyän ty. Iskun työväentalot, «ekä rakenteilla on parhaillaan Uudenkirkon T.L. ty. Tarmon talo. Vanhoja työväentaloja on yleensä kunnostettu tai uudistettu. Uusi jäsenistö on kauttaaltaan nuorempaa polvea, jonka mukaan tulo toimintaan on antanut uutta eloa ja reippautta. Uutena toimintamuotona voidaan mainita näytelmäkurssien järjestäminen piirin puolueosastoissa. Näitä kursseja on yhdessä sos.-dem. nuorisojärjestön 61

62 kanssa pidetty säännöllisesti; kurssiajan pituus on ollut kaksi viikkoa kullakin paikkakunnalla. Ohjausaineina ovat olleet näytelmä- ja Iausuntaharrastukset. Nuoriso onkin tässä työssä innolla mukana Jäsenmäärän lisääntymisessä lienee myöskin osuutensa piiritoimikunnan käytäntöön ottamalla henkilökortistolla puolueen jäsenistöstä piirissämme. Järjestöjen taloudellisen aseman vahvistamisessa on tärkein sija arpajaisilla. Kun arpajaisia v. 1934 järjestettiin vain 23, niin vuonna 1935 niitä oli jo 34. Vuodeksi 1936 on tähän mennessä (helmik. haettu jo 26 arpajaislupaa piirin työväenyhdistyksille. Arpajaiset, niiden paljoudesta huolimatta, ovat onnistuneet yleensä hyvin. Piiritoimikunnan rahallinen tilanne on myöskin kertomuskautena korjaantunut. Taloudellisen tilanteen vahvistamiseksi on toimeenpantu kahdet arpajaiset. Valistustyö. Valistustyössä on ollut puutteellisuutta, johon vaikuttavampana, syynä on ollut varojen niukkuus. Varsinaisia puhujia ja järjestäjiä ei ole ollut. Tilapäiskäyntejä maaseudun järjestöihin ovat piirisihteerin ohella tehneet piiritoimikunnan jäsenet y.m. verraten runsaasti. Eri aikoina piirilehden kiertävinä asiamiehinä toimineet toverit K. Perho ja K. Jokinen ovat niinikään piiritoimikunnan jäsenominaisuudessa varsinaisen toimensa, sivussa hoidelleet piirin järjestöasioita maaseudulla. Yhteisiä piirijuhlia v. 1933 aikana pidettiin neljä, Matildedalissa, Uudessakaupungissa, Tarvasjoella ja Paimion Kalevalla. V. 1934 niinikään neljät, Vartsalassa, Perttelissä Koskella T. L. ja Matildedalissa. Juhlat ovat aina onnistuneet hyvin niin yleisömenestykseen kuin taloudelliseen tulokseenkin nähden. Viime vuonna toimeenpantiin ensimmäinen piiriä käsittävä maakuntajuhla Yläneellä. Tilaisuus onnistui yli odotusten. Piirin poliittiset työväenjärjestöt olivat melkein kaikki juhlassa edustettuina. Kurssitoimintaa on harjoitettu seuraavasti: v. 1934 Kustavissa, Kyrössä, Koskella T. L. ja Taalintehtaalla. Nuorisopiirin kanssa on järjestetty kahdeksat kolmipäiväiset kurssit. Sos.-dem. Työläisnaisliiton toimesta olivat onnistuneet järjestötyö- ja kotitalouskurssit Raunistulassa, Vartsalassa ja Uudessakaupungissa. Tilastollisia tietoja tilaisuuksien järjestelyistä ja kuulijain lukumääristä ei ole käytettävissämme. Opintokerhotyötä on jatkuvasti kehitetty entistä laajemmalle Työväen Sivistysliitto on antanut tukea piirillemme tässä suhteessa runsaasti. Valistustyön harjoittamisessa on ollut yleensä suureksi hyödyksi Sos.-dem. Työläisnuorisoliiton, TUL:n, Sos.-dem. Raittius-

liiton ja Sos.-dem. Työläisnaisliiton taholta annettu tehokas apu. Yhteistyö näiden keskusjärjestöjen kanssa on ollut mitä parhain. Kunnallinen toiminta. Joulukuussa v. 1933 toimitetut kunnallisvaalit tuottivat kauniin voiton työväelle. Vaalien valmisteluissa ja valistustyössä käytettiin samoja menettelytapoja kuin valtiollisissa vaaleissakin. Piiritoimikunnan taholta kiinnitettiin erikoista huomiota sellaisiin kuntiin, joissa ei ollut työväenyhdistyksiä toiminnassa. Vaikka työväen ehdokaslistojen hylkäämiset saivat paljon pahaa aikaan, voitettiin kuitenkin kaikkiaan 39 paikkaa. Työläisenemmistö on 11 kunnassa. Työläisvaltuutettuja on nyt kaikkiaan 292 piirin 42 kunnassa. Harrastus kunnalliseen toimintaan on muuten järjestöväen taholla ilmeinen. Kunnallismiespäiviä on pidetty useita ja kaikkien kurssien ohjelmaan on sisällytetty tätä alaa käsitteleviä luentoja ja ohjaustunteja. Osanotto kunnallismieskokouksiin on ollut runsas. Työttömyys- ja verotuskysymykset ovat olleet keskeisimpinä asioina näissä kokouksissa. Suhteet työväen valtuutettujen ja valitsijain välillä ovat hyvät, joten tulevaisuus näyttää lupaavalta. Kaikessa valistuksellisessa työssä on parhain ase piirilehti, Sosialisti. Kunnallisen toiminnan ohjaamistyössä on se aivan korvaamaton. Piiritoimikunta ja toimitsijat. Vuonna 1933 16 17/4 pidetty piirikokous valitsi piiritoimikuntaan Y. Heleniuksen, joka toimi puheenjohtajana, M. E. Lehtisen, K. Perhon, A. Aaltosen varapuheenjoht., F. V. Suomisen, K. Hellbergin ja U. Kulovaaran vakinaisiksi sekä varalle M. Koskisen, K. Rantasen ja A. Laineen. Y. Heleniuksen siirryttyä sihteerin tehtävään toukokuun 15 p:nä, valittiin puheenjohtajaksi A. Aaltonen. Vuonna 1934 1 ja 2/4 pidetyssä piirikokouksessa valittiin piiritoimikunnan jäseniksi U. Kulovaara, puheenjohtaja, K. Perho, M. E. Lehtinen, Rauha Laaksonen, Viljo Vanne, A. Kaartamo ja K. Rantanen vakinaisiksi sekä varalle F. V. Suominen, K. Jokinen ja K. Hellberg. Piirisihteerinä toimi Y. Helenius. Vuonna 1935 24 ja 25/3 piirikokouksessa tulivat piiritoimikunnan jäseniksi U. Kulovaara puheenjohtajana, M. E. Lehtinen, Mia Salo, K. Jokinen, K. Perho ja F. V. Suominen vakinaisiksi ja varajäseniksi Y. Helenius, A. Kaartamo ja V. Vanne. Piirisihteerinä toimi edelleen Y. Helenius. TURUN L. ETEL. VAALIPIIRIN SOS.-DEM. PIIRITOIMIKUNTA. Yrjö Helenius. 63

64 Turun 1. pohjoisen Sos.-dem. piirijärjestön toiminta 1. 1. 33 31. 12. 35. Kulunut kolmivuotisjakso on kiilikeästä alustaan huolimatta, ollut verraten rauhallista ja tasaista eteenpäinmenoa. Yhdistysten jäsenmäärä on hiljalleen noussut pulavuosien aallonpohjasta ja niiden toiminta vilkastunut. Vuoden 1933 vaalivoitto antoi työläisille rohkeutta ryhtyä voimakkaammin toimimaan järjestöissään. Yhdistyksiin on tullut runsaasti nuorta innostunutta ainesta. Viranomaistenkaan kanssa ci järjestöillä ole ollut suurempia hankauksia, joskin työväenjärjestöihin nähden ollaan huvilakien y.m. suhteen paljon tarkempia kuin porvarillisiin järjestöihin nähden. Mutta tästä onkin ollut seurauksena se, että työväenjärjestöjen tilaisuudet useimmilla paikkakunnilla ovat järjestyksensä puolesta mallikelpoisia. Porvariston harjoittama työmaaterrori on eräillä paikkakunnilla hyvinkin ankaraa, mutta sitä harjoitetaan niin peitetyssä muodossa, ettei siihen pääse käsiksi. Isiinpä Pihlavan sahalta joutui muutamia nuoria poikia pois työstä v. 1935 vapun jälkeen, vain senvuoksi, että olivat esiintyneet kisällilaulajina vappujuhlissa. Raumalla joutui myös eräitä satamatyöläisiä ammattiosastoon kuulumisen vuoksi räikeän terrorin alaiseksi, mutta Kuljetustyöläisten liiton väliintulon takia joutui työnantaja perääntvmään ja ottamaan erotetut jälleen töihin. IKI. on täälläkin heittäytynyt kovin työläisystävälliseksi, mutta eivät sen kosiskelnyritvkset ole johtaneet juuri tuloksiin. Äkkijyrkkien kommunistien kanta puolueeseemme nähden on edelleenkin täysin kielteinen, mutta n.s. hoipertelijoita on jossakin määrin tullut mukaan järjestöihimme. Yleensä puolueemme asema työläisjoukkojen keskuudessa näyttää kasvaneen ja luottamus toimintaamme kohtaan lisääntyneen, joskin samalla myös arvostellaan eduskuntaryhmämme toimintaa. Juhlamme ja muukin toimintamme on saanut entistä suuremman kannatuksen osakseen ja pyrkimyksiämme tunnutaan seurattavan mielenkiinnolla. Työväenliikkeen eri haarat ovat piirimme alueella toimineet hyvässä yhteisymmärryksessä ja toisiaan tukien. Varsinkin on yhteistoiminta ollut hyvä työläisnuorisojärjestöjen kanssa. Samoin ovat suhteet säilyneet hyvinä ammatillisteu järjestöjen ja urheilu- y.m. työväenliikkeen eri haarojen välillä. Eduskuntavaalit v. 1933. Vuoden 1933 vaaleihin käytiin meidänkin piirissämme kansanvallan puolustamisen merkeissä. Useilla paikkakunnilla muodostuivat vaalivahstustilaisuuclet sangen vilkkaiksi senvuoksi, että IKL:n