muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2003 Ympäristöministeri Jouni Backman

Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle tiedonannosta Euroopan unionin strategiaksi merialuksista peräisin olevien ilmakehään joutuvien päästöjen vähentämiseksi ja ehdotuksesta nestemäisten rikkipitoisuutta koskevan neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteen rikkipitoisuuden osalta (meriliikenteen rikkipitoisuus) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 20 marraskuuta 2002 tekemä tiedonanto Euroopan unionin strategiaksi merialuksista peräisin olevien ilmakehään joutuvien päästöjen vähentämiseksi ja ehdotus direktiiviksi neuvoston direktiivin tiettyjen nestemäisten rikkipitoisuudesta 1999/32/EY muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2003 Ympäristöministeri Jouni Backman Ylitarkastaja Anneli Karjalainen

2 EU/2002/0241 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MUISTIO 04.02.2003 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EUROOPAN UNIONIN STRATEGIAKSI MERIALUKSISTA PERÄISIN OLEVIEN ILMAKEHÄÄN JOUTUVIEN PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISEKSI JA SIIHEN LIITTYVÄ EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI NEUVOSTON DIREKTIIVIN TIETTYJEN NESTEMÄISTEN POLTTOAINEIDEN RIKKIPITOISUUDESTA 1999/32/EY MUUTTAMISESTA MERILIIKENTEESSÄ KÄYTETTÄVIEN POLTTOAINEIDEN RIKKIPITOISUUDEN OSALTA 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio on 20. päivänä marraskuuta 2002 antanut tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin strategiasta merialuksista peräisin olevien ilmakehään joutuvien päästöjen vähentämiseksi. Samanaikaisesti komissio on viitaten Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen ja sen artiklaan 175(1) tehnyt ehdotuksen tiettyjen nestemäisten rikkipitoisuudesta annetun neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien osalta (KOM(2002) 595 lopullinen 2002/0259 (COD)). Direktiiviehdotusta ei ole vielä esitelty Euroopan unionin neuvostossa. 2. Strategian ja direktiiviehdotuksen tavoitteet 2.1. Strategian tavoitteet ja suositukset Strategian tavoitteena on vähentää merialuksista ilmaan joutuvia rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä (VOC) sekä hiilidioksidipäästöjä. Tavoitteena on myös poistaa sellaisten aineiden, jotka heikentävät otsonikerrosta, käyttö EU:n aluevesillä liikkuvista aluksista. Merialuksilla tarkoitetaan kaikenkokoisia ja kaikenlaisessa tarkoituksessa EU:n merialueilla liikkuvia aluksia. Näihin kuuluvat kaikkien lippujen alla kansainvälisillä, EU:n sisäisillä tai kotimaisilla reiteillä purjehtivat alukset, mukaan luettuna matkustajalaivat, kalastusalukset ja huviveneet. EU:n merialueella tarkoitetaan strategiassa Pohjanmerta, Irlannin merta, Englannin kanaalia, Itämerta, Itäistä Atlanttia, Välimerta ja Mustaamerta. Strategiassa komissio esittää useita tavoitteita aluksista ilmaan joutuvien päästöjen vähentämiseksi sekä toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä EU:ssa että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) elimissä. Näitä tavoitteita ovat: - alusten rikkidioksidipäästöjen (SO 2 ) vähentäminen, koska ne vaikuttavat happamoittavan kriittisen kuormituksen ylittymiseen ja paikalliseen ilmanlaatuun - alusten typenoksidipäästöjen (NO x ) vähentäminen, koska ne vaikuttavat happamoittavan kriittisen kuormituksen ylittymiseen ja rehevöitymiseen sekä ihmisten terveyteen ja kasvillisuuteen vaikuttavan alailmakehän otsonin pitoisuuksiin - alusten hiukkaspäästöjen vähentäminen,

3 koska ne vaikuttavat paikalliseen ilmanlaatuun - alusten VOC-päästöjen vähentäminen, koska ne vaikuttavat ihmisen terveyteen ja kasvillisuudelle haitallisen alailmakehän otsonin pitoisuuksiin - alusten hiilidioksidipäästöjen (CO 2 ) vähentäminen - otsonikerrosta heikentävien aineiden päästöjen poistaminen kaikista EU:n aluevesillä toimivista aluksista. Tavoitteiden saavuttamiseksi komissio on muun muassa antanut jäljempänä käsiteltävän ehdotuksen direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteen osalta. Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 51/1983, jäljempänä MARPOL-yleissopimus) hyväksyttiin IMOssa vuonna 1997 muutospöytäkirja, jolla sopimukseen lisättiin ilman pilaantumisen ehkäisemistä koskeva uusi liite VI. Strategiassa komissio suosittelee, että jäsenmaat ratifioisivat MARPOLyleissopimuksen liitteen VI mahdollisimman pian ja mielellään ennen heinäkuussa 2003 järjestettävää IMOn meriympäristökomitean (MEPC) 49. kokousta. MARPOL-sopimuksen liitteessä VI on vahvistettu 4,5 prosentin yleinen rikkipitoisuusraja laivoissa käytettäville raskaille polttoöljyille sekä määritelty Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali rikkipäästöjen valvonta-alueiksi, joilla laivoissa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 1,5 prosenttia tai joilla laivoissa on käytettävä vastaavaan päästöjen vähennykseen johtavaa rikin puhdistusteknologiaa. Liitteessä VI on myös laivojen moottoreiden typenoksidipäästöjen vähentämistä koskevia määräyksiä sekä VOC-päästöjen rajoittamista koskeva suositus. 2.2. Direktiiviehdotuksen tavoitteet ja nykytilanne Direktiiviehdotuksen tavoitteena on meriliikenteen rikkidioksidipäästöjen vähentäminen, joka on tarkoitus toteuttaa nestemäisten rikkipitoisuuden rajoittamista koskevan neuvoston direktiivin 1999/32/EY muutoksella. Direktiiviehdotuksen tavoitteena on myös vahvistaa MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI säädetty laivoissa käytettävien rikkipitoisuusraja (1,5 prosenttia) rikkipäästöjen valvonta-alueiksi nimetyillä alueilla ja siten vähentää happamoitumista. Lisäksi ehdotuksella pyritään parantamaa Pohjois-Euroopan ilmanlaatua sekä rannikkoalueilla että sisävesialueilla. Euroopan yhteisössä on useiden direktiivien avulla säännelty rikkidioksidipäästöjä, tiettyjen rikkipitoisuutta sekä asetettu ulkoilman rikkidioksidipitoisuudelle rajaarvot. Neuvoston direktiivissä 1999/30/EY vahvistetaan ulkoilman rikkipitoisuudelle raja-arvot ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansallisista päästörajoista tietyille ilman epäpuhtauksille 2001/81/EY asettaa happamoitumisen vähentämiseksi kansalliset rikkidioksidipäästökatot, joita ei vuoden 2010 jälkeen tule ylittää. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 2001/80/EY asettaa rikkidioksidipäästörajaarvot sekä uusille että vanhoille polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitoksille. Neuvoston direktiivissä tiettyjen nestemäisten rikkipitoisuudesta 1999/32/EY rajoitetaan EU-alueella käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus 1,00 painoprosenttiin, ja kaasuöljyjen, mukaan lukien meriliikenteessä käytettävät kaasuöljyt, rikkipitoisuus 0,2 painoprosenttiin ja vuoden 2008 alusta lukien 0,1 painoprosenttiin. Direktiiviä ei sovelleta meriliikenteessä käytettäviin raskaisiin polttoöljyihin eli ns. bunkkeriöljyihin. Tieliikenteessä käytettävien koostumusta, kuten rikkipitoisuutta, on säännelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä bensiinin ja dieselöljyn laatuvaatimuksista (1998/70/EY) sekä mainitun direktiivin muutoksella 2002/../EY.

4 MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI on vahvistettu 4,5 prosentin yleinen rikkipitoisuusraja laivoissa käytettäville raskaille polttoöljyille. Vuonna 1997 liitteessä määriteltiin Itämeri rikkipäästöjen valvonta-alueeksi, joilla laivoissa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 1,5 prosenttia tai joilla laivoissa on käytettävä vastaavaan päästöjen vähennykseen johtavaa rikin puhdistusteknologiaa. Vuonna 2000 lisättiin Pohjanmeri ja Englannin kanaali rikkipäästö- jen valvonta-alueiksi. Tämä ilmansuojelua koskeva liite tulee voimaan kansainvälisesti vuoden kuluttua siitä, kun sen on ratifioinut vähintään 15 lippuvaltiota, joiden yhteinen osuus maailman koko kauppalaivaston bruttovetoisuudesta on ainakin 50 prosenttia. Suomi pyrkii ratifioimaan MARPOLyleissopimuksen liitteen VI kesään 2003 mennessä. Tähän mennessä liitteen VI on ratifioinut kahdeksan maata (Bahama, Bangladesh, Tanska, Liberia, Marshallin saaret, Norja, Singapore ja Ruotsi), joiden yhteenlaskettu osuus maailman kauppalaivaston bruttovetoisuudesta on 26,27 prosenttia. 3. Direktiiviehdotuksen sisältö Direktiiviehdotusta ei ole vielä julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Seuraavassa kuvataan KOM-asiakirjan sisältöä. 3.1. Direktiiviehdotuksen soveltamisala ja pääkohdat Direktiivin tiettyjen nestemäisten rikkipitoisuuden rajoittamisesta 1999/32/EY määritelmiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne kattaisivat kaikki meriliikenteessä käytettävät polttoaineet, raskaan polttoöljyn, dieselöljyn ja kaasuöljyn. Direktiivin soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös meriliikenteessä käytettävän raskaan polttoöljyn (HFO) rikkipitoisuuden sääntely sisällytettäisiin direktiiviin. Soveltamisalaan kuuluvat tällä hetkellä meriliikenteen polttoaineista vain kaasuöljyt. Näitä ovat ns. tislatut öljyt eli meriliikenteen kaasuöljyinä (MGO) tunnetut DMX- ja DMA-laadut sekä meriliikenteen dieselöljyinä (DMO) tunnetut DMB- ja DMC-laadut. Tarkemmin nämä laadut on määritelty vuodelta 1987 peräisin olevassa ISO-standardissa, ISO 8217. Tämänhetkiset EU:n säädökset edellyttävät, että jäsenvaltiot varmistavat, että niiden alueella (aluemerellä eli merialueella enintään 12 peninkulman etäisyydellä rannikon perusviivasta sekä sisäisillä aluevesillä mukaan luettuna sisämaan vesiväylät) tislattuja polttoöljyjä käyttävien alusten käyttämien rikkipitoisuus on enintään 0, 2 prosenttia ja 1.1.2008 lukien enintään 0,1 prosenttia. Direktiiviehdotuksen muutoksella saatettaisiin voimaan uusi rikkipitoisuusraja, enintään 1,5 painoprosenttia kaikille Pohjanmerellä, Englannin kanaalissa ja Itämerellä meriliikenteessä käytettäville polttoaineille, mukaan lukien raskas polttoöljy. Tämä raja-arvo olisi sama raja-arvo, josta on sovittu kansainvälisessä merenkulkujärjestössä MARPOL-yleisopimuksen liitteen VI mukaisille rikkipäästöjen valvonta-alueille. Ehdotettua rajaa sovellettaisiin 12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta tai vuosi liitteen VI voimantulosta, jos liitteen VI ratifiointeja EU:n jäsenvaltiossa ja muualla on riittävästi, kumpi ajankohta näistä olisi aikaisempi. Ehdotetulla muutoksella pyritään myös vahvistamaan1,5 prosentin rikkipitoisuusraja kaikille meriliikenteen polttoaineille, joita käytetään yhteisön satamiin ja satamista säännöllisesti liikennöivissä matkustaja-aluksissa. Lisäksi ehdotuksella pyritään varmistamaan, että enintään 1,5 prosenttia rikkiä sisältävää polttoainetta on käytettävissä kaikissa EU:n jäsenmaissa. Ehdotuksen tavoitteena on poistaa 0,2 prosentin rikkipitoisuusraja meriliikenteessä käytettäviltä DMC- ja DMB-laadun dieselöljyiltä sekä samalla kieltää rikkipitoisuudeltaan yli 1,5 prosentin DMBja DMC- laatuisten myynti.

5 Tämä ehdotus on tärkeä kansainvälisille aluksille, koska matalarikkisiä polttoöljyjä ei välttämättä ole laajasti saatavilla EU:n ulkopuolella. Tällöin nämä alukset voisivat käyttää rikkipäästöjen valvonta-alueita koskevien vaatimusten mukaisia dieselöljyjä. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi direktiiviin 1999/32/EY sellaiset muutokset, että se olisi johdonmukainen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin tiettyjen suurten polttolaitosten ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (2001/80/EY) kanssa. Lisäksi ehdotetaan perustettavaksi sääntelykomitea, joka käsittelisi sellaisia tulevia teknisluontoisia muutosehdotuksia, jotka eivät edellyttäisi poliittista yhteispäästöstä. purjehtiviin aluksiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1. heinäkuuta 2007 alkaen tai 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen yhteisön satamissa on kysyntää vastaavasti saatavilla riittävässä määrin enintään 1,5 painoprosenttia rikkiä sisältäviä meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita. Lisäksi jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että niiden alueella myytävien meriliikenteen dieselöljyjen (DMB- ja DMClaadut) rikkipitoisuus on enintään 1,5 painoprosenttia. Tätä määräystä sovelletaan 12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaan tulosta. Soveltamisalaan ehdotetaan lisättäväksi uusi poikkeus, jonka mukaan rikkipitoisuusvaatimuksia ei sovellettaisi tutkimus- ja testaustarkoituksiin käytettävään polttoaineeseen. 3.2. Direktiiviehdotuksen vaatimukset Raskaiden polttoöljyjen eli ns. bunkkeriöljyjen rikkipitoisuuden rajoittaminen Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden, jotka reunustavat rikkipäästöjen valvonta-alueita (Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali), on toteutettava toimenpiteet, joilla varmistetaan, että niiden aluemerellä, talousvyöhykkeillä ja epäpuhtauksien valvonta-alueilla, jotka kuuluvat rikkipäästöjen valvonta-alueisiin, käytetään enintään 1,5 painoprosenttia rikkiä sisältäviä polttoaineita. Tämä määräys koskee 12 kuukauden kuluttua MARPOLsopimuksen liitteen VI voimaantulosta tai 12 kuukautta direktiivin voimaantulon jälkeen kaikkien lippujen alla purjehtivia aluksia, mukaan luettuna alukset, jotka ovat lähteneet matkaan yhteisön ulkopuolella. Jäsenvaltioiden on myös toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Euroopan yhteisön satamiin tai satamista liikennöivissä matkustaja-aluksissa käytetään 1. heinäkuuta 2007 alkaen tai 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen vain polttoaineita, joiden rikkipitoisuus on enintään 1,5 painoprosenttia. Tätä määräystä sovelletaan kaikkien lippujen alla Kaasuöljyjen rikkipitoisuuden rajoittaminen Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sisävesillä liikennöivissä tai satamissa laiturissa olevissa aluksissa käytetään 12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen enintään 0,2 painoprosenttia rikkiä sisältäviä polttoaineita ja 1.1.2008 alkaen enintään 0,1 painoprosenttia rikkiä sisältäviä polttoaineita. Kreikkaa ja merentakaisia alueita koskeva poikkeus direktiivissä 1999/32/EY ehdotetaan poistettavaksi. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, ettei niiden alueilla myydä kaasuöljyjä (DMA- ja DMX-laadut), joiden rikkipitoisuus on suurempi kuin 0,2 prosenttia (0,1 painoprosenttia vuodesta 2008). Lisäksi direktiivin soveltamisalaa koskevasta kohdasta poistetaan viittaus siihen, ettei 0,2 prosentin rikkipitoisuussäännöksiä sovelleta EU:n ja kolmansien maiden välisen rajan ylittävässä liikenteessä. Ehdotetussa muutoksessa edellytetään, että merialuksissa olisi käytettävä 0,2 prosenttia rikkiä sisältävää kaasuöljyä vain niiden ollessa laiturissa EU:n satamassa. Laivat voisivat näin ollen ottaa

6 vaatimusten mukaista polttoainetta saapuessaan satamaan ja poikkeusta ei enää tarvittaisi. Polttoaineiden rikkipitoisuuden valvontaa koskevat muutokset Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisössä kaupan pidettävien ja meriliikenteessä käytettävien rikkipitoisuutta on valvottava silloin, kun niitä käytetään aluksissa rikkipäästöjen valvonta-alueilla, yhteisön satamissa ja sisävesiväylillä sekä yhteisön satamista tai satamiin säännöllisesti liikennöivissä matkustaja-aluksissa. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että alukset velvoitetaan ennen niiden satamaan saapumista täyttämään lokikirjat asianmukaisesti mukaan lukien vaihtotoimet. Samoin on varmistettava, että polttoaineen toimittajat kirjaavat meriliikenteessä käytettävien rikkipitoisuuden asianmukaisesti bunkkeriöljyjen toimitusasiakirjoihin. Valvontaa on tehtävä ottamalla näytteitä polttoaineista, analysoimalla näytteiden rikkipitoisuuksia säiliöistä ja laivojen sinetöidyistä bunkkerinäytteistä sekä tutkimalla ja tarkastamalla bunkkerien toimitusasiakirjoja ja laivojen lokikirjoja. Kertomusten toimittaminen Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain kesäkuun 30 päivään mennessä komissiolle selvitys edellisen soveltamisalaan kalenterivuoden kuuluvien ja aikana niiden alueella käytössä olleiden nestemäisten rikkipitoisuudesta. Kertomukseen on sisällytettävä ehdotuksen mukaan myös tiedot meriliikenteessä käytetystä polttoöljystä, dieselöljystä ja kaasuöljystä, niiden määristä, rikkipitoisuuksista sekä näytteiden kokonaismääristä. Sääntelykomitea Muutoksessa ehdotetaan perustettavaksi direktiiviin 1999/32/EY sääntelykomitea, jonka tehtävänä olisi tulevaisuudessa päättää lähinnä teknisistä kysymyksistä. Tällaisia muutoksia voisivat myös olla sellaiset seikat, jotka johtuvat muista direktiiveistä ja joista on päästy poliittiseen sopimukseen yhteispäätösmenettelyn avulla. Polttoaineen rikkipitoisuusrajoista tai tästä johtuvista epäsuorista muutoksista ei sääntelykomitea voisi päättää. 3.3. Direktiivin täytäntöönpano Jäsenvaltioiden on pantava direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 12 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta. 4. Ehdotuksen vaikutukset Suomelle 4.1. Nykyinen lainsäädäntö Ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta (766/2000) on rajoitettu Suomessa käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus yhteen painoprosenttiin, Suomessa käytettävän kevyen polttoöljyn ja meriliikenteessä käytettävän kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus 0,2 painoprosenttiin ja vuoden 2004 alusta lukien 0,1 painoprosenttiin. Meriliikenteessä käytettävän kevyen polttoöljyn rikkipitoisuusmääräystä ei sovelleta Suomen ja Euroopan yhteisön ulkopuolisen valtion väliseen meriliikenteeseen. Asetuksen rikkipitoisuusmääräyksiä ei sovelleta meriliikenteessä käytettävään raskaaseen polttoöljyyn eli ns. bunkkeriöljyyn. Asetuksessa tarkoitetaan kevyellä polttoöljyllä ensisijaisesti lämmitykseen käytettäviä nestemäisten valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) tarkoitettuja tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvia kaasuöljyjä ja muita öljytuotteita, jotka tislautuvuutensa mukaisesti kuuluvat keskitisleisiin ja joista ASTM D 86 - menetelmän mukaan 350 celsiusasteessa tislautuu häviöt mukaan luettuna vähintään 85 tilavuusprosenttia.

7 Raskaalla polttoöljyllä tarkoitetaan muita kuin edellä mainittuja nestemäisten valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) tarkoitettuja tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvia raakaöljystä saatuja, lämmitykseen tarkoitettuja öljyjä ja öljyvalmisteita, joista ASTM D 86- menetelmän mukaan 250 celsiusasteeseen asti tislattaessa tislautuu häviöt mukaan luettuna vähemmän kuin 65 tilavuusprosenttia tai joille ei voida määrittää tilavuusprosenttia 250 celsiusasteessa. Meriliikenteessä käytettävällä kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan polttoaineita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi merialuksissa ja jotka ovat määritelty kevyen polttoöljyn määritelmän mukaisiksi tai joiden viskositeetti tai tiheys on ISO 8217 (1996) taulukossa 1 olevan meriliikenteessä käytettävin tisleiden viskositeetin tai tiheyden määritelmän mukainen (meriliikenteen kaasuöljyinä (MGO) tunnetut DMX- ja DMA-laadut ja meriliikenteen dieselöljyinä (MDO) tunnetut DMB- ja DMC-laadut). Asetuksessa määrätään rikkipitoisuuksien seurannasta ja tietojen toimittamisesta vuosittain sekä rikkipitoisuuksien määrittämisessä käytettävistä vertailumenetelmistä. Ympäristönsuojelulain 15 :n mukaan, jos polttoaineen tai ilmakehään haitallisesti vaikuttavan aineen, valmisteen tai tuotteen käytöstä syntyy päästöjä, joista voidaan perustellusti arvioida aiheutuvan terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, valtioneuvosto voi asetuksella säätää: 1) aineen, valmisteen tai tuotteen valmistuksen, maahantuonnin, markkinoille luovuttamisen, maastaviennin, luovuttamisen tai käytön rajoittamisesta tai kieltämisestä; 2) valmistettavan, maahan tuotavan, markkinoille luovutettavan, maasta vietävän tai käytettävän aineen, valmisteen tai tuotteen koostumuksesta sekä merkitsemisestä. Kemikaaleja koskevista rajoituksista ja kielloista säädetään lisäksi kemikaalilaissa (744/1989) sekä tuotteiden turvallisuudesta tuoteturvallisuuslaissa (914/1986). Aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain (300/1979), jäljempänä alusjätelaki, tavoitteena on ehkäistä vesien pilaantuminen, jolla 2 :n mukaan tarkoitetaan vesialueiden tilaan liittyvää vaaraa ihmisen terveydelle, elollisten luonnonvarojen ja vesialueiden elämän vahingoittumista, esteitä kalastukselle tai muulle oikeutetulle vesialueiden käytölle, veden käyttöominaisuuksien huonontumista, viihtyisyyden vähentymistä tai muuta näihin rinnastettavaa haittaa. Asetuksella voidaan antaa vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeellisia säännöksiä suomalaisen aluksen sekä kauppamerenkulkuun Suomen satamien välillä tai sisävesialueella käytettävän aluksen rakenteesta, varusteista, miehityksestä ja käytöstä. Alusjätelain nykyinen soveltamisala on rajattu vesien pilaantumisen ehkäisemiseen. Sillä ei voida säännellä ilmaan meneviä päästöjä. 4.2. Lainsäädännölliset vaikutukset Direktiivin vaatimusten, jos ne ehdotetussa muodossa hyväksytään, kansallinen täytäntöönpano on alustavan tarkastelun mukaan ongelmallista. Laivoissa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuusvaatimukset voitaisiin saattaa voimaan ympäristönsuojelulain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella Suomen alueella aluevedet mukaan luettuna. Määräyksiä pitäisi voida antaa myös lokikirjojen täyttämisestä sekä laivojen käyttämien valvonnasta näytteiden oton ja analysoinnin sekä lokikirjojen avulla. On kuitenkin vielä epäselvää, olisiko direktiivin edellyttämä valvonta toteutettavissa nykyisen sääntelymme puitteissa ja mikä on sen suhde Yhdistyneiden kansakuntien (YK) merioikeusyleissopimukseen (SopS 49-50/1996). Vaatimusten ulottaminen talousvyöhykkeelle edellyttäisi, että meillä Suomessa olisi voimassa lainsäädäntö, jolla voitaisiin antaa ympäristönsuojelusäädöksiä talousvyöhyket-tä koskien. Ympäristönsuojelutoimia voitaisiin kuitenkin perustaa vain jo voimassa olevien kansainvälisten sopimusten voimaansaattamiseen. Kansainvälisellä

8 sopimuksella tässä yhteydessä tarkoitetaan lähinnä Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n piirissä solmittuja sitoumuksia. Rikkipitoisuusvaatimusten säätäminen koskemaan ns. rikkipäästöjen valvontaalueita, jollaiseksi Itämeri on kokonaan määritelty, näyttää ongelmalliselta nykyisen lainsäädännön pohjalta ja edellyttäisi joka tapauksessa, että IMO:n MARPOLsopimuksen liite VI olisi ratifioitu ja tullut kansainvälisesti voimaan. YK:n meriyleissopimuksen mukaan rantavaltio voi ulottaa lainkäyttövaltaansa meriympäristön suojelun osalta myös aluevesien jatkeena olevalle talousvyöhykkeelle, jollaista Suomi ei ole tähän mennessä perustanut. Ulkoasianministeriössä on valmisteltavana talousvyöhykkeen perustamista koskeva hallituksen esitys ja se on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2003. Direktiiviehdotuksen täytäntöönpano edellyttää toimenpiteitä myös talousvyöhykkeellä samoin kuin aluemeren ja talousvyöhykkeen ulkopuolellakin kulkevien ulkomaistenkin alusten osalta. Direktiiviehdotuksen talousvyöhykkeellä samoin kuin aluemeren ja talousvyöhykkeen ulkopuolellakin, kuten rikkipäästöjen valvonta-alueilla, edellyttämät toimenpiteet vaikuttavat YK:n merioikeusyleissopimuksen kannalta ongelmallisilta sikäli kuin ne ulottuisivat myös muihin kuin EY-maiden lipun alla purjehtiviin aluksiin. Ehdotuksen täytäntöönpano liittyy myös kiinteästi MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI ratifiointiin. 4.3. Ympäristövaikutukset Laivojen rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt vaikuttavat happamoitumiseen ja lisäävät happamoittavan kriittisen kuormituksen ylityksiä. Kriittiset kuormitukset vaihtelevat ekosysteemien mukaan ja pohjoisessa ekosysteemit ovat happamoitumiselle herkempiä kuin eteläisessä Euroopassa. Mallintamisella on voitu arvioida, että meriliikenteen osuus happamoittavan kriittisen kuormituksen ylityksistä on yli 50 prosenttia useimmilla Englannin kanaalin ja Pohjanmeren rannikkoalueilla sekä Itämeren rannikoilla Saksassa ja Puolassa sekä laajoilla alueilla eteläistä Ruotsia ja Suomea. Lisäksi laivojen rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt aiheuttavat 20-30 prosenttia ilmakehässä kaasumaisista yhdisteistä syntyvien hiukkasten pitoisuuksista useilla rannikkoalueilla. Nämä epäsuorat kuten myös suorat hiukkaspäästöt vaikuttavat ihmisen terveyteen. Lyhyt- ja pitkäaikainen altistuminen ilman epäpuhtauksille vaikuttaa terveyteen ja lisää sairastuvuutta. Maailmanlaajuisesti meriliikenteessä käytettävien raskaiden polttoöljyjen tämänhetkinen keskimääräinen rikkipitoisuus 2,7 painoprosenttia (27 000 ppm) on korkea verrattuna muiden nestemäisten rikkipitoisuuksiin, joita on säännelty direktiivien avulla. Lämmitykseen käytettävässä kaasuöljyssä saa olla enintään 2000 ppm (0,2 painoprosenttia) rikkiä. Bensiinin ja dieselöljyjen rikkipitoisuuden vähentäminen 10 ppm:ään on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston sovittelumenettelyssä joulukuussa 2002. Vuonna 2000 laivojen rikkidioksidipäästöt EU:n merialueella olivat 2 578 000 tonnia ja typenoksidipäästöt olivat 3 617 000 tonnia. Komission teettämän selvityksen mukaan laivojen rikkipäästöt ovat yksi suurimmistä päästölähteistä Euroopassa ja niiden määrän on arvioitu vuoteen 2010 mennessä vastaavan jopa 75 prosenttia kaikista maalta peräisin olevista rikkidioksidipäästöistä. Komission teettämien selvitysten mukaan vuoteen 2006 mennessä vuosittain käytetään Pohjanmeren ja Itämeren rikkipäästöjen valvonta-alueilla noin 14 miljoonaa tonnia meriliikenteen polttoaineita. Tämän lisäksi EU:n merialueilla rikkipäästöjen valvontaalueiden ulkopuolella matkustaja-alukset käyttävät noin 4 miljoonaa tonnia meriliikenteen polttoaineita. Tämän 18 miljoonan tonnin polttoaineen rikkipitoisuus saisi direktiiviehdotuksen mukaan olla vuonna 2006 enintään 1,5 painoprosenttia. Rikkipäästöjen valvonta-alueita koskevan ehdotuksen toteuttamisella rikkidioksidipäästöt vähenisivät näillä alueilla 337 000 tonnia ja hiukkaspäästöt

9 vähenisivät noin 2 000 tonnia. Matkustajaaluksia koskevan ehdotuksen toteuttamisella rikkidioksidipäästöt vähenisivät vielä 89 000 tonnia. Komission teettämien selvitysten mukaan satamissa laiturissa olevissa aluksissa käytettäisiin vuonna 2006 noin 2,3 miljoonaa tonnia meriliikenteen polttoaineita. Tämän polttoaineen rikkipitoisuus saisi direktiiviehdotuksen mukaan olla vuonna 2006 olla enintään 0,2 prosenttia ja vuoden 2008 alusta enintään 0,1 prosenttia. Rikkidioksidipäästöt vähenisivät satamissa ehdotuksen toteuttamiselle vuonna 2006 noin 81 000 tonnia ja vuonna 2008 noin 3 000 tonnia. Satamissa hiukkaspäästöt vähenisivät samalla noin 8 200 tonnia ja typenoksidipäästöt noin 3 070 tonnia. 4.4. Taloudelliset vaikutukset CONCAWE (Öljy-yhtiöiden terveys-, turvallisuus- ja ympäristöjärjestö) on arvioinut, että EU:n satamat toimittaisivat meriliikenteen rikkipäästöjen valvontaalueilla tarvittavasta laivojen polttoainemäärästä noin 7 miljoonaa tonnia. Kansainvälisten/muiden kuin EU-maiden lippujen alla purjehtivat alukset hankkisivat rikkipäästöjen valvonta-alueilla tarvitsemansa polttoaineen, noin 7 miljoonaa tonnia EU:n ulkopuolelta. Jos EU:n satamat toimittaisivat myös tarvittavan, noin 4 matkustaja-aluksissa miljoonan tonnin polttoainemäärän, niin EU:n alueella tarvittavan matalarikkisen meriliikenteessä käytettävän polttoaineen kokonaismäärä olisi noin 11 miljoonaa tonnia. Jos 11 miljoonaa tonnia meriliikenteen matalarikkistä (1,5 prosenttia rikkiä) raskasta polttoöljyä, toimitettaisiin EU:n alueella, niin komission teettämän selvityksen mukaan laivoissa käytettävän raskaan polttoöljyn keskimääräinen hinta nousisi noin 50 euroa tonnia kohti. EU:n ulkopuolella toimitettavan matalarikkisen raskaan polttoöljyn hinnan nousuksi on komission teettämissä selvityksissä on arvioitu 55 euroa tonnia kohti. Komission selvitysten mukaan rikkipäästöjen valvonta-alueilla meriliikenteen raskaan polttoöljyn rikkipitoisuutta koskevan ehdotuksen kokonaiskustannukset vuonna 2006 arvioidaan 735 miljoonaksi euroksi. Matkustaja-aluksia koskevan ehdotuksen kokonaiskustannukset puolestaan olisivat 200 miljoonaa euroa. Satamissa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuutta koskevan ehdotuksen ensimmäisen vaiheen (rikkipitoisuuden muutos 1,5 % -> 0,2 %) kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 133 miljoonaa euroa vuodessa ja lisäkustannuksiksi toisessa vaiheessa (rikkipitoisuuden muutos 0,2 % -> 0,1 %) 48 miljoona euroa vuonna 2008. 5. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston kannanmuodostus direktiiviehdotukseen on vielä kesken. Asiaa valmistellaan ympäristöministeriössä yhdessä muiden asianomaisten ministeriöiden kanssa.