JALKAVÄKIRYKMENTTI 56 JA 60 SEKÄ OSASTO TÖRNI ISÄNMAAMME JA KANSAMME SUOJANA

JALKAVÄKIRYKMENTTI 56 JA 60 SEKÄ OSASTO TÖRNI ISÄNMAAMME JA KANSAMME SUOJANA 1941-1944 VUOSIKOKOUS NAANTALISSA 17.5.2017

Puheenjohtaja Pentti Isotupa Kunnioitetut Kiltamme sisaret ja veljet, arvoisa Kiltamme väki! Kansalaisina haluamme pitää huolta maanpuolustuksesta. Kaikki mikä tehdään puolustuskyvyn parantamiseksi, lämmittää mieltämme. Luotamme maamme puolustusvoimiin ja haluamme tukea sitä kaikissa tilanteissa.. Vietämme parhaillaan Itsenäisyytemme 100 vuotisen taipaleen juhlavuotta. Tarina itsenäisyytemme syntyvaiheista on pitkä ja monivaiheinen. Itsenäisyytemme varhaisimmat syntysanat on lausuttu jo Anjalan Liitossa 1700 -luvun lopussa, jolloin oli meneillään Suomen eroaminen Ruotsin kuningaskunnasta. Irrottautuminen Ruotsin valtion yhteydestä tapahtui Suomen sodan 1808-09 päättyessä ja Venäjän ottaessa Suomen hallintaansa suuriruhtinaskuntana. Itsenäiseksi kansakunnaksi oli vielä pitkä tie kuljettavana edessä. Tämän tien karikoista J.V. Snellman muistutti varoittaen meitä ajatuksella, välttämällä hätiköityjä ja harkitsemattomia päätöksiä kun kohti itsenäisyyttä ollaan menossa. Eli tulee kärsivällisesti odottaa oikeaa hetkeä ja toimia määrätietoisesti kun itsenäistymisen aika koittaa. Tämä hetki koitti marraskuun lopulla 1917, kun Pehr Evind Svinhufvudin johtama senaatti oli asetettu virkaansa. Tapahtumia Venäjällä oli edeltänyt bolsevikkien esiinmarssi ja lokakuun vallankumous. Se merkitsi Suomen Suuriruhtinaskunnan olemassaolon päättymistä ja irtautumista Venäjän keisarikunnasta. Tähän tilaisuuteen Suomen silloinen senaatti tarttui ennakkoluulottomasti ja julkaisi itsenäistymisjulistuksen, jonka Suomen eduskunta 6. päivänä joulukuuta 1917 hyväksyi. Kuluneen sadan vuoden aikana jo kuuden sukupolven ajan suomalaiset ovat saaneet elää ja syntyä itsenäisessä Suomessa. Isovanhempamme ja vanhempamme saivat kokea vieraan vallan maassamme, sekä kokea myös maamme itsenäistymisen tuskaisat hetket. 1920 ja -30 lukujen aikana kansamme yhtenäistyi ja kun talvisota 1939 lopulla ja jatkosota 1941 syttyivät, oli kansamme yhtenä rintamana puolustamassa itsenäisyyttään. Puolustusvoimien ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön välillä vallitsee hyvä yhteistoiminta. Veteraanijärjestöt ovat oikeutetusti saavuttaneet erityisaseman puolustusvoimien taholta. Porin Prikaati Kiltamme JR 56 ja JR 60 toiminta-alueella on ollut monien veteraaniemme koulutuspaikkana ja ensimmäinen kosketus konkreettisesti maanpuolustustyöhön. Siksi vieläkin käynnit Porin Prikaatissa Huovinrinteellä ja muuallakin puolustusvoimien toimipaikkojen yksiköissä, ovat olleet veteraaneille mieluisia yhteydenottoja ja palaamista menneisiin tapahtumiin. Veteraanit ovat tulleet erittäin korkean ikään ja olemme väistämättä ennen pitkään siinä tilanteessa, jolloin heitä ei enää ole. Kiltamme jatkaa joukkoosastona rauhan ajalle soveltuvin tavoin Motti-Matin kartoittamalla tavalla. Tavoitteemme on jatkaa näin ja veteraanien työn päättyessä JR 56 ja JR 60 Kilta jatkaa perinnekiltana jälkipolvien johtamana. Kiltamme perinnetyölle on olemassa vahvat perusteet. Molempien rykmenttien kulkemasta taistelujen tiestä on kirjoitettu useampia historian teoksia kuvaamaan jälkipolville sotatoimien kulkua ja sodan arkea.. JR 56 ja JR 60 Killan rauhanajan toiminta on omalla tavallaan täydentänyt ja viimeistellyt nämä historian kirjoitukset. Nämä historian teokset välittävät aidolla tavalla sota-ajan uhrausten merkitykset nykypäivän Suomen kansalle kuinka maamme itsenäisyys onnistuttiin säilyttämään mm. näiden kahden oman rykmenttiemme kovissa ja uuvuttavissa torjuntataisteluissa jatkosodan aikana. Veteraanien jo aikaisemmin Raumalla, Laitilassa ja Säkylän Huovinrinteellä paljastamien muistomerkkien sanoma ulottuu kauas tulevaisuuteen. Näitä muistomerkkejä Kilta haluaa vielä täydentää sotaan lähdön paikkakuntakohtaisilla muistolaatoilla ja oman sodanajan rykmenttinsä kunniakilvellä. Tämä toimintamalli on jo toteutettu Rauman Lapissa, Uudessakaupungissa, Euran Paneliassa, Sastamalassa sekä Eurajoella ja on saamassa jatkoa tänä vuonna Tampereella ja Mynämäessä jatkosotaan perustetuille JR 60:n joukko-osastoille. 4 5

Lähes 80 vuotta sitten oli talvi- ja jatkosodassa kysymyksessä itsenäisyytemme menettäminen. Niissä taisteluissa jalkaväkirykmentit 56 ja 60 yhdessä muiden Suomen miesten ja naisten kanssa pelastivat maamme ja kansamme uhkaavalta tuholta. Vuosi 2016 oli Kiltamme toiminnassa 45 toimintavuosi. Päätapahtuma vuosijuhla ja vuosikokous pidettiin Eurajoen Kristillisellä kansaopistolla. Tapahtumaa edelsi Eurajoen miesten sotaan lähdöstä kertovan muistolaatan paljastaminen Eurajoen kunnan uudella kirjastotalolla. Vuosijuhlassa ansiokkaan juhlapuheen piti prikaatikenraali Hannu Luotola. JR 56 ja JR 60 Killan hallituksen puolesta kiitän em. yhteisöjä hyvästä yhteistyöstä Kiltamme hyväksi. Samoin kiitän kaikkia ohjelman suorittajia ja avustajia tapahtumassamme. Yhdessä kiitämme menneitä sukupolvia heidän työstään, uhrauksistaan ja taistelustaan saadessamme elää vapaassa ja itsenäisessä Suomen valtiossa. Pentti Isotupa Sihteeri Martti Aro JR 56 JA JR 60 KILTA RY Toimintakertomus vuodelta 2016 HALLITUS Hallituksen pj sosiaalineuvos Pentti Isotupa I Varapuheenjohtaja MBA Esa Haarala II Varapuheenjohtaja yrittäjä Keijo Järvinen (kuollut 23.12.2016) Kunniapuheenjohtaja professori Antero Kallio I sihteeri pankinjohtaja Martti Aro II sihteeri everstiluutnantti Mauri Ikonen (Edellä olevasta selviää asemansa perusteella vuosikokouksen nimeämät Killan hallituksen jäsenet ja loput 27 liitteenä olevasta hallituskokoonpanon tarkemmasta erittelystä alueosastoittain. Hallituksen jäsenyyden vahvistaa vuosittain kokoontuva vuosikokous alueosastojen tekemien omien esitysten perusteella.) TOIMINNANTARKASTUS Toiminnantarkastaja varatuomari Matti Mikkola Toiminnantarkastaja pankinjohtaja Seppo Jaakkola Toiminnantarkastajan varamies sähköteknikko Jorma Elo Toiminnantarkastajan varamies koulutoimenjohtaja Urpo Lalla KILLAN VETERAANIJÄSENISTÖ UUSIKAUPUNKI 15 OSASTO TÖRNI 1 liittetty Laitilaan RAUMA 10 HELSINKI 2 -- -- TURKU 6 ULKOJÄSENET - LAITILA 8 IMPOLA - PIRKANMAA 3 6 7

KOKONAISJÄSENMÄÄRÄ VETERAANIJÄSENET 45 NAISET 50 KANNATTAJAJÄSENET 135 Veteraanien keski-ikä 30.6.2017 tulee olemaan 94,33 vuotta. Viimeisen iltahuutoon sai kuluneena vuotena kutsun 16 kiltamme veteraanijäsentä. TOIMINNOT 7.-15.1. Jäsenluettelon tarkistaminen alueosastoittain sekä syntymäpäivää v. 2016 viettävien luetteloiminen ja kirjaaminen koko Killan osalta. 28.1. Vuosikokouksen ja -juhlan järjestelyyn liittyvä tapaaminen Eurajoen kunnan edustajien kanssa, sovittiin mm. muistolaatan sijoituspaikka ja laatan tekstin hyväksyminen. Tapaamisessa olivat kunnan johtaja Harri Hiitiö, rkm Pekka Kuusisto, Pertti Peltonen, Mauri Ikonen ja Pentti Isotupa. 12.2. Tapaaminen Paneliassa, jossa valmisteltiin JR 56 sotaan lähdön muistolaatan tilaus Mallivaruste Koskelta ja Metallivalimo Kivelältä, mukana Juhani Vihervuori, Pentti Isotupa ja Martti Aro. 4.3. Killan hallituksen jäsenen Erik Soinilan siunaustilaisuus Raision Kirkossa, Killan edustajina olivat Mauri Ikonen ja Pentti Isotupa. 11.3. Rauman alueosaston edustajien kanssa käytiin neuvottelu vuosikokouksesta. 22.3. JR 56 JA JR 60 KILLAN hallituksen kokous pidettiin Rauman Kaupungintalolla. 29.3. Järjestelykokous Oitissa Helsingin alueosaston ja Osasto Törnin toiminnan lopettamiseksi. Toimikunta Antero Kallio, Lauri Lähteenmäki, Katariina Molin, Pentti Isotupa ja Martti Aro. 8.4. Alkoi Killan vuosikokouskertomuksen ja vuosikokouskutsujen valmistaminen ja muokkaus painatusta varten. 26.4. Vuosikertomus 2016 lähetettiin vuosikokouskutsun myötä Killan jäsenistölle. 27.4. Kansallisen Veteraanipäivän juhlatilaisuuksiin osallistuivat eri osastot. 11.5. JR 56 ja JR 60 Killan vuosijuhla ja vuosikokous pidettiin Eurajoen Kristillisellä Opistolla. Kokoontuminen alkoi sotaan lähteneitten Eurajoen miesten muistolaatan paljastuksella Eurajoen Kirjastatalon edustalla ja siitä lähetettiin seppelpartio seppeleen laskuun Eurajoen sankarivainajien muistomerkille. Muistolaatan paljastutilaisuudessa puhui Eurajoen entinen kirkkoherra Heikki Vanha-Rauvola. Juhlatilaisuudessa Opistolla juhlapuheen pitäjä oli kenraalimajuri Hannu Luotola. musiikista vastasi Laivaston Soittokunnan Vaskiseitsikko. 15.5. Ilkka Tuokko luovutti JR 56 JA JR 60 KILLAN hallitukselle Vihman Tie nimeä kantavan valokuva-albumin, joka sisälsi karttapiirroksen eversti Martti Vihman rykmentin JR 56:n sotatiestä Kollaalta Karjumäkeen. 8.6. JR 56 JA JR 60 Killan Kunniapuheenjohtaja Antero Kallio täytti 98 vuotta. 11.6. Impolan Poppoolla oli oman komppanian muistelutilaisuus Lantulan Koululla Sastamalassa. Juhlan järjestelyistä vastasivat puheenjohtaja Leena Virri-Hanhijärvi ja sihteeri Hannu Mäkelä, osanottajia tilaisuudessa oli koulun juhlasalin täydeltä noin 100 henkeä. 15.6. Porin Prikaatin varusmiesten kotiuttamisjuhla Huovinrinteellä, jossa Killan puheenjohtaja Pentti Isotupa jakoi kirjapalkinnot kahdelle ansiokkaasti palvelleelle varusmiehelle. Niinisalossa vastaavat kirjapalkinnot luovutti Porin Prikaatin Komentaja Arto-Pekka Nurminen. 10.7. Killan vuosijuhlapäivän18.7. johdosta osallistuminen jumalanpalvelukseen Laitilan kirkossa. Tämän jälkeen kunniakänti ja seppeleen lasku Kollaan ja Loimolan taistelijoiden muistomerkillä. Paikalla oli yli 30 henkeä. Tilaisuus jatkui Kirkkokodissa kahvin ja ohjelman merkeissä. Maanpuolustuskiltojen Liiton ansiomitalit luovutettiin ansioutuneille: pronssinen kiltaristi tiiminvetäjä Raimo Syrjälälle, hopeinen kiltaristi opettaja Olli Luntamolle ja kilta-ansiomitali maanviljelijä Untamo Jousamaalle, kiitosten ja onnitteluiden kera. 24.7. Killan hallituksen jäsen ja kunniajäsen, linja-auton kuljettajatoivo Raivo täytti 92 vuotta. 8 9

3.8. JR 56 ja JR 60 Killan vanhin jäsen, maanviljelijä Niilo Koivukoski täytti 102 vuotta. 31.8. Killan hallituksen jäsen, teologian tohtori Voitto Vuola täytti 94 vuotta. 1.10. Rauman Patteriston Perinnekillan ja JR 56 JA JR 60 KILLAN edustajien tapaaminen Laitilassa, tapaamisen aiheena näiden Kiltojen välisen yhteistyon lähentyminen. 29.10. Osallistuminen Rauman Patteriston Perinnekillan vuosijuhlaan, edustajina olivat Pentti Isotupa, Untamo Jousamaa ja Martti Aro. 14.11. Killan hallituksen jäsen, muurari Keijo Kirveennummi täytti 94 vuotta. 16.11. JR 56 ja JR 60 Killan hallituksen kokous pidettiin ravintola Turun Upseerikerholla, paikalla oli 14 killan jäsentä. 29.11. Killan hallituksen jäsen, kirvesmies Soini Sainio täytti 93 vuotta. 2.12. Porin Prikaatin Itsenäisyyspäivän vastaanotto oli Niinisalon varuskunnassa. Kiltaa edustivat Pentti ja Lahja Isotupa. 15.12. Osuuskauppa Keulan johdon kanssa neuvoteltu Killan hallituksen joulutervehdys postitettiin kiltamme Veteraaniveljille. Postituksen järjesti ja kustansi Osuuskauppa Keula Raumalta. 15.12. Osallistuminen Porin Prikaatin varusmiesten kotiuttamisjuhlaan Huovinrinteellä, Killan edustajana ja kirjapalkinnon luovuttajana oli Martti Aro. Niinisalon varuskunnassa vastaavana edustajana ja kirjapalkinnon luovuttajana oli vastaavasti Kalervo Löytäne. 17.12. Edesmenneen kunniajäsenen ja Killan hallituksen jäsenen Voitto Vuolan siunaustilaisuus oli Turun Ylösnousemuskappalissa, Kiltaa edustivat Pentti Isotupa, Osmo Suominen ja Martti Aro. 31.12. JR 56 JA JR 60 KILLAN Helsingin alueosaston ja Osasto Törnin toiminta päättyi ja näiden toiminnot on yhdistetty Laitilan alueosastoon. Vuoden aikana monistetut kokousmateriaalit JR 56 ja JR 60 Killalle on kustantanut Uudenkaupungin Kauppakamariosasto. Vuoden 2016 aikana ovat alueosastot huolehtineet iäisyyskutsun saaneitten kiltaveljien muistamisen. Vuoden aikana on 8 kiltasisarta ja 19 kiltaveljeä viettänyt merkkipäiviä, hallituksen puolesta on heitä muistettu onnitteluadressein. VARAINKERÄYS Vuoden 2016 varainkeräyksen voidaan katsoa täyttyneen. Edellä mainitun Osuuskauppa Keulan 540,- euron lahjoituksen ja muuna varainkeräyksen tuottoina olivat DVD kasetin myynnit 36,10 euroa sekä kirjamyynnit 144,10 euroa. Eurajoen kunta panosti sotaan lähteneitten muistolaattaan ja rykmentin kunniakilpeen sekä vuosijuhlan järjestämiseen yhteensä 2.280,- euroa. TULOS Toimintavuoden tilinpäätöksen tulos oli -1510,52 euroa alijäämäinen. Killan hallituksen tavoitteena on ollut pitää arvopaperivaranto täysin sijoitettuna, tuottamassa killalle hyvää osinkoa käytännön toiminnan turvaamiseksi. Taseessa olevat arvoparit yhteensä 14.905,87 euroa oli 31.12.2016 noteerattu pörssissä päivänarvoon 132.648,40 euroon ja osinkotuottoja saimme yhteensä 5.298,- euroa sekä lisäksi korkotuottoja 82,76 euroa. Helsingin alueosaston ja Osasto Törnin toiminnot lopetettiin ja varat Helsingistä 1.225,65 sekä Osasto Törniltä siirtyivät Killalle, yhteensä talletuksia oli jäljellä 3.309,20 euroa. Näiden lukujen myötä voidaan tulevaisuuden toiminnallisia haasteita Killan perinnetyössä sekä samalla näiden haasteiden toteuttamista tarkastella suurella luottamuksella. KILLAN OSAKESALKKU 31.12.2016 KESKO OYJ B 1280 KONE OYJ 380 WÄRTSILÄ OYJ 1305 10 11

MERKKIPÄIVIÄ viettivät seuraavat hallituksen jäsenet ja kunniajäsenet 98 Professori Antero Kallio, 8.6.2016 ESPOO 80 Toimitusjohtaja MBA Esa Haarala, 12.4.2016 NAANTALI 80 Koulutoimenjohtaja Urpo Lalla, 28.5.2016 UUSIKAUPUNKI 70 Maanviljelijä Kalle Haijanen, 23.3.2016 LAITILA 70 Linja-autonkuljettaja Hannu Mäkelä, 25.3.2016 SASTAMALA VIIMEISEEN ILTAHUUTOON kutsuttiin seuraavat hallituksen jäsenet Killan kunniajäsen, varastopäällikkö Erik Soinila 7.2.2016 RAISIO Killan kunniajäsen, teologian tohtori Voitto Vuola 29.11.2016 TURKU Killan kunniajäsen, yrittäjä Keijo Järvinen 23.12.2016 KYRÖ % jäsenmäärä HELSINKI ALUEOS. 0 0,00 2 IMPOLAN POPPOO 0 0,00 0 LAITILAN ALUEOS. 0 0,00 8 PIRKANMAAN ALUEOS. 1 25,00 3 RAUMA ALUEOS. Onni Paloheimo Antero Tiirikka Unto Viertola JR 56 ja 60 KILTA Ry VETERAANIJÄSENISTÖ 31.12.2016 3 23,08 10 TURKU ALUEOS. Martti Artukka Viljo Keppola Erik Soinila Voitto Vuola OSASTO TÖRNI Raikko Oittila UUSIKAUPUNKI ALUEOS. Keijo Järvinen Pentti Kaimainen Leo Kangas Jaakko Kurkilahti Untamo Laine Pentti Myllymäki Viljo Sinisalo Teuvo Suominen % jäsenmäärä 4 40,00 6 1 50,00 1 8 34,78 15 JÄSENISTÖ v. 2015 JÄSENISTÖ v. 2016 IKÄ SYNT.VUOSI LUKUM. POIST. % SYNT.VUOSI LUKUM. 102-96 1914-1920 5-1 20,00 1914-1920 4 95-91 1920-1925 55-14 25,45 1921-1925 41 90 1926 1-1 100,00 1926 0 89 1927 0 0 0,00 1927 0 Yhteensä 61-16 26,23 45 12 13

KESKI-IKÄTILASTO 30.6.2017 JR 56 JA JR 60 KILTA RY Tuloslaskelma Synt.vuosi Helsinki Impola Laitila Pirkanmaa Rauma 1908 0-0 1909 0-0 1910 0-0 1911 0-0 1912 0-0 1913 0-0 1914 1 1 103 103 1915 0-0 1916 0-0 1917 1 1 100 100 1918 1 2 3 99 297 1919 0-0 1920 0-0 1921 1 1 1 96 96 1922 1 2 1 5 9 95 855 1923 1 1 5 1 2 10 94 840 1924 2 1 3 1 7 14 93 1302 1925 3 2 1 6 92 552 1926-0 Turku Yht. 2-8 3 10 6 1 15 45 4245 94,33 Veteraaniäsenten tilastointi aloitettiin v. 1996. Silloin jäsenmäärämme oli 595. Uusia jäseniä on liittynyt 23, jäseniä yhteensä 618. 31.12.2016 mennessä kutsun viimeiseen iltahuutoon on saanut 573 jäsentä. KESKI-IKÄMME 30.6.11 89,45 30.6.12 89,62 30.6.13 90,88 30.6.14 91,79 30.6.15 92,62 30.6.16 93,25 30.6.17 94,33 POISTUMA vuonna % 2009 13,45 2010 14,66 2011 15,48 2012 19,44 2013 17,95 2014 27,08 2015 16,43 2016 26,23 Synt. Törni Jäsenistö v. 1996 alkaen Uusikaup. Yhteensä x ikä Poistumat 2016 1996-16 % Keski-ikä Jäsenistö 2016 1910 14 0 14 100,00 0 1911 15 0 15 100,00 0 1912 24 0 24 100,00 0 1913 28 0 28 100,00 0 1914 35 1 34 97,14 1 1915 24 0 24 100,00 0 1916 48 0 48 100,00 0 1917 46 0 45 97,83 1 1918 42 0 39 92,86 3 1919 19 0 19 100,00 0 1920 23 0 23 100,00 0 1921 51 1 50 99,04 1 1922 108 6 99 91,67 9 1923 73 3 63 86,30 10 1924 52 5 38 73,08 14 1925 15 0 9 60,00 6 1926 1 1 1 0,00 0 Yht. 616 26 573 93,02 45 Varsinainen toiminta 1.1.-31.12.2015 1.1.-31.12.2014 Arvopaperit, myyntivoitot - - Tuotot yhteensä - - 14 15 Yhteiskulut Varsinaisen toiminnan muut kulut Kokous ja neuvottelukulut - 4264,18-3063,10 Hallintokulut - - Huomionosoitukset -7763,83-3 102,39 Pankin palvelumaksut -138,87-131,05 Jäsenmaksut -219,00-972,00 Nettisivustot -250,00-150,00 DVD elokuva - - Muut Kulut -104,80-565,87 Yhteiskulut yhteensä -12740,68-7 957,41 Tuotto- / Kulujäämä -12740,68-7 957,41 Varainhankinta Keräystuotot - - Lahjoitukset 5669,20 3550,00 DVD -myynti 36,10 48,80 Kirjojen myynti 144,10 303,20 Keräyksen kulut - - Varainhankinta yhteensä 5849,40 3 902,00 Tuotto- / Kulujäämä -6891,28-4 055,41 Sijoitus- ja rahoitustoiminta Osinkotuotot 5298,00 3 876,75 Korkotuotot 82,76 134,58 Lähdevero - - Sijoitus- ja rahoitustoiminta yhteensä 5380,76 4 011,33 Kulut Arvon alentumiset pys. vast. sij. - - Tuotto- / Kulujäämä - 1510,52-44,08 Omatoiminen tuotto- / kulujäämä - 1510,52-44,08 Tilikauden tulos - 1510,52-44,08

JR 56 JA JR 60 KILTA RY TASE 31.12.2016 31.12.2015 Vastaavaa Pysyvät vastaavat Sijoitukset Osakkeet ja osuudet 14 905,87 14 905,87 Rahat ja pankkisaamiset 17123,24 18 633,76 Kirja- ja DVD -varasto 7 442,84 7 442,84 Vastaavaa yhteensä 39 471,95 40 982,47 Vastattavaa Oma pääoma Toimintapääoma Toimintapääoma 41 723,52 41 723,52 Edellisten tilikausien ylijäämä Edellisten vuosien tappio -741,05-696,97 Tilikauden ylijäämä Tilikauden tulos -1510,52-44,08 Vastattavaa yhteensä 39 471,95 40 982,47 16 17

JR 56 ja JR 60 KILTA RY HALLITUS Sosiaalineuvos 01.09.1935 PENTTI ISOTUPA 02 856 672 Vihtorinkatu 4 A 4 0500 765 533 23800 LAITILA puheenjohtaja Kunn.jäs.-01 Toimitusjohtaja MBA 12.04.1936 ESA HAARALA 044 988 8114 Myllykiventie 9 A 17 I varapuheenjoht. 21100 NAANTALI Professori 08.06.1918 ANTERO KALLIO 09 466 447 Itätuulenkuja 1 C 49 040 573 1087 02100 ESPOO Kunn.pj.-93 Pankinjohtaja 18.09.1949 MARTTI ARO 044 234 8747 Koskelokuja 21 I sihteeri 23500 UUSIKAUPUNKI Liikkeenharjoittaja 26.09.1922 KEIJO JÄRVINEN 02 486 2234 Kyröntie 18 0500 843 068 21800 KYRÖ II varapuheenjoht. Kunn.jäs.-03 Everstiluutnantti 15.03.1953 MAURI IKONEN 040 547 7131 Hallitustie 12 II sihteeri 21230 LEMU TOIMINNANTARKASTAJAT VT 22.08.1950 MATTI MIKKOLA 02 231 4806 Kaskenkatu 4 a D 13 20100 TURKU Pankinjohtaja SEPPO JAAKKOLA 02 238 6363 Ruokokuja 5 040 066 3597 21110 NAANTALI VARAMIEHET Sähköteknikko 23.06.1937 JORMA ELO 02 834 661 Koverontie 31 23800 LAITILA Koulutoimenjohtaja URPO LALLA 28.5.1936 Ainonkuja 8 AS 19 050 521 0228 23500 UUSIKAUPUNKI 18 19

ALUEOSASTOJEN HALLITUKSET HELSINKI / Laitilan alueosasto Insinööri 11.12.1922 LAURI LÄHTEENMÄKI 09 728 5465 Piikintie 7 B 00680 HELSINKI Presidentti 25.11.1923 MAUNO KOIVISTO Kunn.jäs.-99 Presidentin kanslia Mariankatu 2 00170 HELSINKI IMPOLAN POPPOO Terveydenhuollon lehtori 16.4.1953 LEENA VIRRI-HANHIJÄRVI Vatajantie 413 03 515 5331 38220 SASTAMALA Linja-autonkuljettaja HANNU MÄKELÄ 050-565 1546 Kutunpolku 11 03 514 1749 38200 SASTAMALA LAITILA Linja-autonkuljettaja 24.07.1924 TOIVO RAIVO 02 853 988 Myllykoskentie 1 23800 LAITILA Maanviljelijä 12.01.1949 UNTAMO JOUSAMAA 02 853 520 Raumantie 573 0500 533 882 23800 LAITILA Toimitusjohtaja 14.06.1956 EERO KUISMA 040 585 5661 Kaivolantie 87 02 851 716 23800 LAITILA Maanviljelijä 27.01.1947 MIKA SEIKOLA 0440 730 031 Salontie 242 23800 LAITILA Maanviljelijä 23.03.1946 KALLE HAIJANEN 0400 325 606 Jaakontie 6 02 853 912 23800 LAITILA PIRKANMAA Toimitusjohtaja 17.07.1952 KARI KOIVUNEN 03 343 1744 Ilveskallio 33 0400 902 601 10300 KARJAA Toimitusjohtaja 01.10.1949 KALERVO KARIMO 0400 737 450 Pähkinämäenkatu 1 B 1 33840 TAMPERE RAUMA PUHEENJOHTAJA Yrittäjä 12.03.1943 PERTTI PELTONEN 02 825 0366 Naappukuja 2 C 0400 72 2846 26660 RAUMA Diplomi-insinööri 3.10.1975 ANTTI STARCK 02 822 8882 Kauklaistentie 239 A 044 532 2175 27220 LAPPI Operaattori 04.05.1970 RAVO SARMET 02 822 5575 Kolhantie 132 26510 RAUMA Rehtori 30.12.1947 MARKKU LAINE 044 545 0725 Nestvedinkatu 17 26100 RAUMA TURKU PUHEENJOHTAJA Everstiluutnantti 15.03.1953 MAURI IKONEN 020 756 9064 Rykmentintie 15 040 547 7131 20810 TURKU Toimitusjohtaja MBA 12.04.1936 ESA HAARALA 044 988 8114 Myllykiventie 9 A 17 21100 NAANTALI Kirvesmies 29.11.1923 SOINI SAINIO 02 257 6149 Vahdontie 484 21290 RUSKO Toiminnanjohtaja 25.08.1960 OSMO SUOMINEN 02 2334 165 V-S:n Sotaveteraanipiiri 0400 908 314 Brahenkatu 11 G 119 20100 TURKU OSASTO TÖRNI / Laitilan alueosasto Teologian tohtori 31.08.1922 VOITTO VUOLA 02 251 4948 Eerikinkatu 27 A 12 20100 TURKU Erikoissairaanhoitaja 03.06.1951 HENRY LINDHOLM-VENTOLA Ainontie 64 02 853 788 23800 LAITILA UUSIKAUPUNKI PUHEENJOHTAJA Kapteeni evp 12.01.1942 SEPPO KOMPUINEN 044 572 6228 Haapaistentie 338 23100 MYNÄMÄKI Muurari KEIJO KIRVEENNUMMI 14.11.1922 Alatie 6 050 521 8478 23100 MYNÄMÄKI Merkonomi 27.11.1939 HEIMO HAKALA 02 842 3953 Varbergintie 3 Kunn.jäs.-09 23500 UUSIKAUPUNKI Sosionomi MATTI JALAVA 16.02.1939 Männäistentie 2 044 557 8550 23500 UUSIKAUPUNKI 02 841 4500 Opettaja OLLI LUNTAMO 5.11.1941 Tuomolantie 17 B 3 02 842 3827 26820 RAUMA Ylikonemestari JUHA STÅHL 27.9.1945 Siivotuntie 66 02 874 932 23600 KALANTI 050 573 1393 20 21

YHDYSHENKILÖT HELSINKI Laitilan alueosasto IMPOLAN POPPOO Puheenjohtaja LEENA VIRRI-HANHIJÄRVI Vatajantie 413 03 515 5331 38220 SASTAMALA 050 366 6953 Sihteeri HANNU MÄKELÄ 03 514 1749 Kutunpolku 11 050 565 154 38200 SASTAMALA LAITILA Sihteeri MARTTI ARO 044 342 8747 Koskelokuja 21 23500 UUSIKAUPUNKI PIRKANMAA Puheenjohtaja KARI KOIVUNEN 03 343 1744 Ilveskallio 33 0400 902 601 10300 KARJAA RAUMA Puheenjohtaja PERTTI PELTONEN 02 825 0366 Naappukuja 2 C 0400 72 2846 26660 RAUMA TURKU Puheenjohtaja Everstiluutnantti MAURI IKONEN 040 547 7131 Hallitustie 12 21230 LEMU OSASTO TÖRNI Laitilan alueosasto UUSIKAUPUNKI Puheenjohtaja SEPPO KOMPUINEN 044 572 6228 Haapaistentie 338 23100 MYNÄMÄKI Sihteeri HEIMO HAKALA 02 842 3953 Varbergintie 3 23500 UUSIKAUPUNKI Keijo Järvinen In Memoriam 26.9.1922 17.12.2016 Liikkeenharjoittaja Keijo Järvinen kuoli 17. joulukuuta 2016 Pöytyällä Riihikosken vuodeosastolla 94-vuotiaana. Hän oli syntynyt Pöytyällä 26. syyskuuta 1922. Elämäntyönään hän hoiti omistamaansa puunjalostusalan yritystä Kyrössä. Hän oli sotilasarvoltaan kersantti. Keijo Järvisen tärkeimpiä harrastuksia olivat vapaaehtoinen maanpuolustustyö sekä sotaveteraanijärjestötyö. Hän oli JR 56 ja JR 60 Killan hallituksen kunniajäsen. Kiltamme Uudenkaupungin alueosaston hallitukseen hän kuului 25 vuotta osallistuen aktiivisesti toimintaan. Kotipaikkakuntansa sotaveteraaniyhdistyksessä hän on ollut sihteerinä, samoin paikallisessa sotainvalidiosastossa varapuheenjohtajana. Urheilu oli lähellä Keijo Järvisen sydäntä. Hän oli aikanaan mm. perustamassa Voimistelu- ja urheiluseura Karinaisten Kuntoa ja yksi Karinaisiin perustetun urheilulautakunnan ensimmäisistä jäsenistä. SVUL:n Varsinais-Suomen piirin hiihtojaostossa hän oli jäsenenä. Jatkosodassa hän taisteli JR 56:n kiväärijoukkueessa mm. joukkueen varajohtajana. Taistelupaikkoja olivat mm. Hiisjärven ja Vansjärven lohkot, Krivi sekä Sotjärven Säämäjärven viivytystaistelut. Keijo Järvinen haavoittui Krivillä 27.1.1944 ja Säämäjärvellä 4.7.1944. Hän on saanut kahdesti Vm 2 kunniamerkin. Muita kunnianosoituksia ovat mm. Sotainvalidien Veljesliiton suuri ansiomerkki, Sotainvalidien Urheiluliiton kultainen ansiomerkki, Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun hopeinen ansiomerkki, Maanpuolustuskiltojen liiton ansioristi ja itsenäisyyspäivänä 2015 annettu JR 56 ja JR 60 Killan rykmentin kunniakilpi. Uudenkaupungin alueosasto 22 23

Voitto Vuola In Memoriam 31.8.1922 29.11.2016 Kirkkonsa ja maansa palvelija TT, FM Voitto Vuola Teologian tohtori, FM Voitto Vuola, sai iäisyyskutsun 29.11.2016 Turussa läheistensä läsnä ollessa. Kuollessaan hän oli 94-vuotias ja arkkihiippakunnan vanhin pappi. Voitto Vuola syntyi 31.8.1922 Kalannissa maatalon pojaksi suureen perheeseen. Lapsuudenkodissa arvostettiin kristillisiä arvoja ja koulutusta. Kutsu puolustamaan isänmaata katkaisi kuitenkin opintien. Hän palveli rintamalla 24.9.1941 alkaen ja aloitti kaukopartiomiehenä Osasto Törnin joukoissa Vienan kanavalla ja Seesjärven pohjoispuolella sekä palveli sen jälkeen etulinjassa Vansjärvi-Hiisjärvi-Salmijoki-Krivi-Sotjärvi, haavoittui Sotjärvellä 4.7.1944 ja kotiutettiin 19.11.2944 kersanttina. Ylioppilaaksi Vuola kirjoitti sotilasylioppilaskirjoituksissa 1944 Karhumäessä. Sodan jälkeen Vuola toimi aktiivisesti aseveljiensä perustamassa JR 56 ja JR 60 Kilta Ry:n Turun Alueosastossa ja hän oli tämän Killan kunniajäsen. Porin aikaan sisältyi merkittäviä luottamustehtäviä suuren seurakuntayhtymän johdossa, lääninrovastina ja asessorina Turun tuomiokapitulissa. Kirkolliskokouksen pappisjäsen hän oli kahdeksan vuoden ajan. Hän toimi eri otteisiin myös uskonnon, psykologian ja latinan opettajana. Teologian tohtoriksi Vuola väitteli vuonna 1981 Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kristillisyydenkäsityksestä. Filosofian maisterin tutkinnossaan hänellä oli pääaineena historia, mutta hän opiskeli myös psykologiaa ja kasvatustieteitä. Hänen laaja lukeneisuutensa väritti kaikkia näitä tehtäviä. Voitto Vuola oli myös käytännöllisesti suuntautunut, mikä näkyi niin talousasioiden hoidossa, innokkaassa penkkiurheilussa kuin syvässä luontorakkaudessakin. Vakka-Suomen lapsuuden metsät ja pellot sekä Porin edustan rannikko ja saaristo tulivat hänen kauttaan tutuiksi koko suurelle perheelle. Luonnon tarkkailu ja tuntemus olivat vastapainoa henkiselle työlle. Vuola piti kuolemaansa asti päiväkirjaa, ja niitä jäikin häneltä peräti 56. Loppuun asti terävää elämänmenon tarkkailijaa jäivät kaipaamaan Maija-vaimon ja muiden läheisten lisäksi suuri kollegoiden ja ystävien joukko. Tapio Seppälä, työtoveri ja ystävä Sodan päätyttyä Vuola opiskeli teologiaa, ja hänet vihittiin papiksi 1947 Turussa. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Vaasassa, missä hän tapasi eteläpohjalaisen lastentarhanopettajan Maija Sippolan. He avioituivat vuonna 1948. Yhdessä he kasvattivat aikuisiksi seitsemän lasta. Jälkipolvea on runsaasti monessa sukupolvessa. Vaasasta Vuolan pappisura kulki Laihialle ja sieltä Loimaalle ja Kankaanpäähän. Länsi-Porin pappina hän toimi yli 25 vuotta, joista 23 vuotta kirkkoherrana. Hänellä oli voimakas kutsumus papintyöhön. Kalannin vakaa kristillisyys ja Etelä-Pohjanmaan körttiläisyys tekivät Vuolasta matalakirkollisen pohdiskelijan. Eläkkeellä, pääosin Turussa, hän ehti olla 31 vuotta. 24 25

Unto Erik Soinila In Memoriam 3.6.1923 7.2.2016 Varastopäällikkö Erik Soinila kuoli 7. helmikuuta 2016 Raision Terveyskeskuksen vuodeosastolla 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Vehmaalla 3. kesäkuuta 1923. Elämäntyönsä hän suoritti Hankkijalla, toimien varastopäällikkönä tässä maatalousosuuskunnassa. Antero Kallio NELJÄS IKIHONKA -TUTKIMUS Yhteenveto IKIHONKA 2011, 2013, 2015 ja 2017 -kyselyistä Erik Soinilan puoliso oli Rauha Alise o.s. Lindman ja heillä on yksi poika Antti. Perhe asui Raisiossa. Erik Soinilan harrastuksia olivat vapaaehtoinen maanpuolustustyö sekä sotaveteraanijärjestötyö. Hän oli JR 56 ja JR 60 Killan hallituksen kunniajäsen. Kiltamme Turun alueosaston hallitukseen hän kuului yli 20 vuotta osallistuen aktiivisesti Killan toimintaan. Kotipaikkakuntansa sotaveteraaniyhdistyksen tilaisuuksiin hän osallistui säännöllisesti, samoin hän oli aktiivinen osallistuja paikallisessa sotainvalidiosastossa. Jatkosodassa hän palveli useassa joukko-osastossa: Jv.Koul.K1, 11/III/JR 56, KKJ/Kev.Os.4, 28.KS, 32.SotaS, 5.SotaS. Soinila toimi kiväärityhmänjohtajana ja kiväärijoukkueenjohtajana. Taistelupaikat: Maaselkä, Seesjärvi, Suurlahti, Liistepohja, Harjuslahti, Loimola. Loimolassa Soinila haavoittui 13.7.1944. Hänet kotiutettiin 4.1.945 sotilasarvoltaan vänrikkinä. Aktiivisesta toiminnastaan JR 56 JA JR 60 KILLASSA hänelle myönnettiin kunnianosoituksena itsenäisyyspäivänä 6.12.2015 Jalkaväkirykmentti 56:n kunniakilpi. Killan puheenjohtaja Pentti Isotupa laski yhdessä Killan hallituksen jäsenen Mauri Ikosen kanssa havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin hänen arkulleen 4.3.2016. Teimme talvella 2017 kyselyn veteraanijäsentemme kunnosta ja toimintakyvystä IKIHONKA 2017 samalla tavalla kuin edellisillä kausilla (vuosina 2011, 2013 ja 2015). Oheisessa taulukossa on yhteenveto kaikkien neljän tutkimuksen tuloksista. 2011 2013 2015 2017 Veteraaneja 151 107 67 39 Vastauksia 125 104 66 39 Asuinpaikka kotona 79% 75% 76% 85% Sotainvalideja 39% 34% 40% 41% Kuulo (kuulokoje 1 tai 2) 49% 49% 44% 51% Toimintakyvyn mittari 8,4 9,2 9,6 9,3 Taulukko: Yhteenveto kyselyn tuloksista vuosilta 2011, 2013, 2015 ja 2017 Turun alueosasto 26 27

Vertailu ja johtopäätökset Asuinpaikka Kotona joko yksin tai omaisten kanssa asuvien veteraanien määrä on yllättävän suuri jopa niin, että se prosentuaalisesti laskien on korkeampi kuin aikaisemmin. Vuonna 2013 kotona asui 75%, nyt 85%. Se osoittaa, että koti on veteraaneille kullan kallis lähiomaisten puuttuessa ja että omaiset haluavat, niin pitkään kuin mahdollista, hoitaa vanhuksia kotioloissa. Taulukko: Yhteenveto veteraanien asuinpaikasta Kuulo Ilman kuulolaitetta pärjää edelleen puolet veteraaneista. Asiantuntijoiden mukaan tulos ei voi pitää paikkaansa. Toisin sanoen vastaajat uskovat kuulevansa. Kommenttien mukaan muutamat ovat jättäneet kuulokojeen käytön sen hankaluuden takia. Kuulokojeen vaihtamisessa ja laittamisessa kumpaankin korvaan on myös ollut vaikeuksia. Kuulo näyttääkin olevan suurin toimintakykyä rajoittava tekijä varsinaisten sairauksien jälkeen. Kuntoutus 2015 2017 Veteraani asuu yksin kotona 23 13 Veteraani asuu kotona omaisen kanssa 27 20 Veteraani asuu palvelutalossa 16 3 Veteraani asuu sairaalassa 0 3 Yhteensä 66 39 Sotainvalidit osallistuvat poikkeuksetta vuosittaisiin kuntoutusjaksoihin, joihin he ovat oikeutettuja. Muiden veteraanien kuntoutus ei ole yhtä tehokasta. Muutamat vastaajat toteavat olevansa niin hyvässä kunnossa, että antavat kuntoutuspaikkansa sitä enemmän tarvitseville. Hakubyrokratia on ollut myös esteenä kuntoutukseen osallistumiselle. Avo- ja kotikuntoutus on lisääntynyt kuntien palvelujen määrärahojen kasvun myötä. Muisti Arviointi on tapahtunut pääosin vastaajien omasta toimesta. Pienten muistihäiriöiden osuus on suurentunut. On ilahduttavaa todeta, että vakavaa muistihäiriötä (dementia, alzheimer jne.) potevien määrä on pysynyt kuuden vuoden aikana prosentuaalisesti samana, joten tuo vaikea elämänvaihe on yksilötasolla jäänyt verraten lyhyeksi. Toimintakyky Toimintakyvyn mittaamisessa käytettiin samaa arviointimenetelmää kuin aikaisemmissa Ikihonka kyselyissä.asteikossa luku 5 merkitsee parasta mahdollista toimintakykyä, luku 20 tilannetta, jolloin vastaaja on vuodepotilas. Luvun suureneminen kuvaa siis toimintakyvyn heikentymistä. Laskemalla vastausten keskiarvo saadaan mittari, josta voidaan tehdä johtopäätöksiä koko vastaajaryhmän toimintakyvyn kehittymisestä. Toimintakykymme on pysynyt hämmästyttävän korkealla. Se on heikentynyt mittarilukemien mukaan kuudessa vuodessa vain noin 10%. Vertailu eri ikäluokkien välillä osoitti, että vanhin ikäluokka (1921 ja ennen sitä syntyneet) on suunnilleen samassa vireessä kuin nuoremmat veteraanit. Ikihonka 17 keski- arvo oli siis 9,3 Keski-ikä oli 31.12.2016 93 vuotta 1kk 28 päivää. Näkö Monet vastaajat kertoivat näkönsä heikentyneen. Kyseessä lienee harmaakaihi, jonka poistamiseksi käytetään laserleikkausta tai muita vastaavia hoitomenetelmiä. Hoitojen kustannukset ovat suuria ja nykyisten säännösten mukaan ne eivät kuulu valtion korvausten piiriin. 28 29

Toimenpide-ehdotukset Eduskunta on myöntänyt veteraanien kuntoutukseen määrärahakorotuksen Suomi-100 juhlavuonna. Puolueiden puheenjohtajat ovat myös sopineet. että määrärahojen mahdolliset ylitykset maksetaan lisäbudjetista. Kyselyn tulokset ovat kokonaisuutenaan varsin myönteisiä. Kuitenkin on myös asioita, jotka kaipaisivat parantamista. Suomi 100 Veteraanit 94 ohjelma (keski- ikä vuoden lopussa) sisältäisi mm. seuraavat toimenpiteet. Neuvottelut kunnanjohtajien kanssa, jolloin Kilta esittää kunnassa asuvien veteraanien henkilötiedot ja sovitaan menettelytavoista kuntoutusohjelman toteuttamiseksi Yksinään asuville ( 13 henkilöä) nimetään ystävä, joka esim. pari kertaa kuukaudessa käy hänen kotonaan keskustelemassa ja arvioimassa tilanteen. Espoo on järjestänyt minulle tällaisen henkilön ja maksanut hänen kustannuksensa. Pidin aluksi toimenpidettä liian suurellisena, vuoden aikana olen muuttanut mielipiteeni- se on parasta kuntoutusta, jota olen saanut. Ystävät ovat pienien palveluyritysten henkilöitä. Miksei kiinnostuneet killan jäsenet voisi tulla kyseeseen. Kuulotutkimukset niille, joilla ei ole kuulokojetta normaalikuuloiset. Heitä on 19. Jos tuloksena o.k, hyvä on. Ennusteeni on, että noin puolella on tutkimuksen jälkeen kuulokoje, jopa toisilla molemmissa korvissa. Toimintakyky paranee roppakaupalla. Lämpimiä kesäpäiviä toivottaen Antero Kallio Urpo Levo EVERSTI MATTI AARNION MUISTOLLE On poikkeuksellista ja peräti harvinaista kun yksi henkilö valitaan ja nimetään tietyn toiminnallisen menettelytavan tunnuskuvaksi. Useimmiten, kun näin tehdään, kyse on jostakin välineestä tai esimerkiksi sotilaselämän alalla jostakin aseesta, joka nimetään suunnittelijansa tai kehittäjänsä mukaan. Tulla nimetyksi erityisen, kansallisten olosuhteiden ja voimavarojen pohjalta kehitetyn omaperäisen taistelutavan mukaisesti on hyvin erityislaatuinen ilmiö. Nimitys "Motti-Matti", joka Talvisodan päivistä lähtien liittyi eversti Matti Armas Aarnion henkilöön, on tämänkaltainen poikkeuksellinen tapahtuma. Hänet nimettiin Laatokan pohjoispuolisten taistelujen kuluessa kehittämiensä taktisten menetelmien mukaisesti ja se jäi pysyväiseksi. Upseerin, jonka kohdalla näin tapahtuu, täytyy olla poikkeuksellinen ihminen. Ammatilliseen oppineisuuteen tulee liittyä luovaa taitavuutta, ajattelu on lisäksi saatava toteutumaan käytännössä. Lähimmät asetoverit ja alaiset johtajat on saatava omaksumaan menetelmän keskeiset perustekijät ja koko joukkoon on pystyttävä vaikuttamaan niin, että tarkoitus toteutuu. Tulla valituksi tunnusmalliksi tarkoittaa luonnollisesti, että kaikki tämä on toteutunut muille esimerkiksi ja malliksi muodostuneella tavalla. Tunnemme sotataidon historiasta tiettyjen toimintamuotojen kantavan kehittäjiensä nimeä mutta tämä tapa on, sekä suuremmissa että pienemmissä puitteissa, suhteellisen harvinainen. Matti Aarnio oli etevä sotilas, jonka elämänurasta kokonaisuudessaan muodostui varsin värikäs ja sisältörikas. Hänen korkea henkinen vireytensä vaikutti varmaan eri vaiheitten valinnoissa ja monitahoinen osallistuminen rikastutti hänen ajatusmaailmaansa. Hän kuului siihen ikäpolveen, joka varttui vapaussodan jälkeisinä kahtena vuosikymmenenä sotakoulujen, erilaisten kurssien, tutkimustyön ja opetustoiminnan koulimana kenttäarmeijan johtajaksi. Innostunut ja perusteellinen paneutuminen sotatoimien suorittamisen ja taktillisen ajattelun perusteisiin johti omaperäisiin ja alueellisesti ajatellen oikeaoppisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi maailman kaikille armeijoille. 30 31

Kiltatoiminnassa tuli esiin eräs merkittävä osa hänen luonteestaan. Lämmin inhimillisyys ja valveutunut sosiaalinen mielenlaatu. Hän tunsi hyvin läheisesti yhteenkuuluvuutensa aseveljien ja aseveljet yhdisti häneen syvästi tunnettu kiintymys. Koko joukko ja sen johtajat, jotka olivat yhdessä kokeneet sotavuosien koettelemukset, ylläpitivät läheistä yhteyttä myös niitä seuranneina vuosikymmeninä. Pidetty komentaja ja hänen sotilaansa tunsivat tarvetta kuulua yhä yhteen. Pohdiskella yhdessä kehittyviä kohtaloita, pitää huolta aseveljien hyvinvoinnista ja välittää oman ajatusmaailman keskeiset ainekset seuraaville ikäpolville. Matti Aarnio, tai niin kuin aseveljet kutsuivat, ja yhä vieläkin kutsuvat, "Motti", oli tämän yhteistoiminnan henkinen virittäjä ja keskushahmo. Iloksemme tiedämme myös, että näiden siteiden vaaliminen täytti hänen elämänsä viimeiset vuosikymmenet ja antoi niille rikkaan sisällön hänen viimeisinä yksinäisinä vuosinaan. Yhteenkuuluvuuden tunne, jota lämmin kiintymys ja arvonanto sävyttivät, oli molemminpuolinen ja sen suuri pysyvä arvo elää juuri siinä. Emme tapaa häntä enää joukossamme. Eversti Matti Aarnio, ensimmäinen keskuudessamme, on poissa. JR 56:n Killan toiminta jatkuu ilman komentajaansa. Hänen henkensä kirkas hehku ja hänen lämmin inhimillinen hymynsä tulevat elämään ja sävyttämään yhdessäolojamme puhtaan asevelihengen kauneimpana ylläpitäjänä. Urpo Levo, kenraaliluutnantti evp JR 56:n Kilta ry:n kunniajäsen (Kirjoitus julkaistu Killan vuosijulkaisussa 1985) Antero Kallio MUISTELOITA MATTI AARNIOSTA Taustaa Tapasin Matti Aarnion ensimmäisen kerran kesällä 1942, jolloin minut siirrettiin Jalkaväkirykmentti 60:stä Jalkaväkirykmentti 56:een. Olin vuonna 1942-43 erikoistehtävissä rykmentin esikunnassa tai etulinjan komppanian päällikkönä. Palattuani opintolomalta huhtikuun alussa 1944 Matti Aarnio määräsi minut rykmentin adjutantiksi ja vetäytymisvaiheen alkaessa rykmenttiupseeriksi. Motti-Matin, joksi häntä jo silloin kutsuimme, palattua Ruotsiin ja Venezuelaan suuntautuneelta matkaltaan olympialaisten jälkeen 1952 jatkui varsin tiivis yhteistyömme rykmenttiemme aseveljien yhteistyön järjestämisessä. Pidimme joka vuosi kokouksen. Kun kiltamme 1970-luvun taitteessa rekisteröitiin, sai yhteistyömme kiinteät puitteet. Tunsin Aarnion siis 42 vuoden ajalta, ikäeromme oli 17 vuotta. Se luonnollisesti heijastui kanssakäymiseemme. Johtamistapansa avulla hän onnistui kuitenkin häivyttämään "ehdottoman tottelevaisuuden" preussilaisen sotilaskurin piirteen kumppanuudeksi. Ilmeisesti hän pyrki vahvistamaan näin myös omaakin arvovaltaansa "käskemistä" voimakkaammaksi. Myöhempinä vuosina myös käskysuhteiden hävitessä keskinäinen kanssakäymisemme kypsyi ystävyyden asteelle. Sodan arkea ja todellisuutta Matti Aarnio oli "sotilaspoika" koko elämänsä. Varsinkin loppuvuosinaan hän usein kertoi tapahtumista seitsemässä sodassa, joihin hän oli osallistunut. Vapaussota oli jättänyt nuoreen mieheen 17-vuotiaana voimakkaan latauksen. Hän sanoi elämänuran valintansa olleen tämän ja heimosotien jälkeen helppoa ja luonnollista. Suomi tarvitsi puolustusvoimiinsa parhaat yksilöt. Hän pyrki kevään 1944 keskusteluissa löytämään yhteistä nimittäjää noille sodille; olivathan ne luonteeltaan, kestoltaan ja ulkoisilta puitteiltaan kovin erilaisia. Yhteistä niille oli vain se, mitä hän nimitti "sodan peruslaiksi": "Tappaa, jotta välttäisi kuoleman". Tämä oli yksilön kannalta oikeutettua; "voittaa tai ainakin luoda tilanne, jossa heikommankin osapuolen toiveet tulivat huomioitua" oli taas 32 33

Suomen ja yleensäkin pienten kansakuntien oikeus ja velvollisuus. "Lippu korkealla", "Valleille, pojat", olivat loppuhuipennuksia, joita hän toistuvasti liitti puheisiinsa käydessämme etulinjassa tai komentopaikoilla. Niillä oli varmaankin vaikutusta siihen, että varsinaisia "hiippareita" ei meillä ollut harvinaisuus koviin ja usein yllättäviin taistelutilanteisiin joutuneissa joukoissa. Hänellä oli taito tehdä vetoomuksensa niin, että väsyneet miehet ottivat sen tosissaan, ei niin, että he olisivat pitäneet niitä "p-puheina". Monen muun esimiehen vastaavat puheet jäivät tehottomiksi, jopa herättivät negatiivisen reaktion. Ilmeisesti hänestä säteili sotilaspojan olemus, miehen, jolla oli etulinjan rivimiehen karismaa. Matti Aarnio oli saanut perusteellisen sotilaskoulutuksen. Se heijastui hänen päivittäisessä työssään tiedustelu ja tieto olivat ydinsanoja keskustelussa hänen kanssaan. Niinpä hän antoi tehtäväkseni kesän 1944 liikuntasodankin aikana seurata tarkkaan niin Päämajan tiedotuksia kuin lehtiä (mm. Suomen Kuvalehteä) ja merkitä rintamien kulku niin maihinnousualueella Normandiassa kuin Saksan puna-armeijan rintamalla. Hankalaahan se oli, mutta kaiken oman homman lisäkkeenä todella mielenkiintoista. Muistiin ovat jääneet hänen terävät analyysinsä tilanteen kehityksestä. Eräänä piirteenä oli hänen syvällinen käsityksensä vihollisen ja meidän omien voimavarojemme suhteista. Tämä johti kahteen johtopäätökseen, jotka näkyivät ulospäin: 1) Oli harkittava ja käytettävä hyväksi nimenomaan liikuntasodassa ja meidän korpisodan olosuhteissamme kaikki mahdollisuudet tavoitteiden saavuttamiseksi niin pienin tappioin kuin suinkin mahdollista. Rintamahyökkäys oli korvattava kiertoliikkeellä doktriini, josta hän sai lisänimensä. Se ei ollut vain suurten sotapäälliköiden strategiaa, se oli sovellettavissa pienimpään yksikköön saakka. 2) Vihollisen harhauttaminen pettäminen oli pidettävä aina mielessä. Hän pohti ääneen kanssamme, mitä viholliskomentaja nyt ajattelee, toisin sanoen, mitä hänen itsensä on tehtävä. Saman haasteen hän antoi meille seuraaville portaille. Mutta - - - siihen tarvitaan muutakin kuin pohdiskelua, tarvitaan todellisia tietoja. Näin tiedustelusta tuli taikasana. Hän puntaroi, että parhaat tulokset saavutetaan pienten, vapaaehtoisten joukkojen avulla. Hänen ideansa oli Törnin ensimmäisen vanginsieppausryhmän perustaminen kesällä 1942. Törni oli ollut hänen alaisenaan talvisodan aikaisissa mottitaisteluissa, aluksi Jääkäripataljoona 4:n talousalikersanttina, sitten mottien tuhoamiseen osallistuneiden iskuryhmien johtajana. Venäläisten tappioita hän ei suinkaan halunnut pienentää etulinjan ilmoittamista, hänen logiikkansa mukaan merkittävää oli, että kummankin osapuolen tappiot olisivat suunnilleen samassa suhteessa asianomaisen maan väkilukuun. Näin tappiosuhde kaksisataa venäläistä neljää suomalaista kohden vastasi suunnilleen Motin ajattelua. Rykmentin komentokorsun tai komentoteltan arkea ja juhlaa Vetäytymisvaiheen kovien kamppailujen keskelläkin muisteltiin menneitä. Muistan, kuinka komeat tervetuliaiset järjestettiin Vuorensolalle tunnetulle Mannerheim-ristin ritarille Loimolan alueen kiivaiden taistelujen kestäessä heinäkuussa 1944. Kun herrat kohtasivat, kuulimme huimia tarinoita puolin ja toisin niin Lemetin motin purkamisesta kuin Syvärille etenemisestä. Vuorensola oli näet ollut Aarnion alaisena talvisodassa, samoin kuin II/Jalkaväkirykmentti 9:ssä hyökkäysvaiheessa 1941. Yhteenvetona sodanaikaisista mielikuvista ja tapahtumista. Mauno Koivisto selvitteli ja pohdiskeli tuntemiensa rykmentinkomentajien erilaisia johtamistyylejä ja johtajatyyppejä. Hän taisteli Jalkaväkirykmentti 35:n riveissä ennen Osasto Törniin siirtymistään. JR 35 ja JR 56 kuuluivat 1. Divisi- 34 35

oonaan ja ne olivat asemasotavaiheessa rinnakkain Maaselän kannaksella. Hän tunsi molemmat komentajat. Soitin Koivistolle 1984 tiedustellakseni hänen osallistumistaan Kiltamme vuosijuhlaan Huovinrinteellä. Se ei sillä kertaa sopinut hänen aikatauluunsa. Hän innostui sen sijaan kertomaan näkemyksiään JR 35:n komentajasta tiukka, luoksepääsemätön, etäinen ja Aarniosta innostava, mielikuvituksellinen, ihmisläheinen. Hän piti Motin tyyliä huomattavasti parempana eräistä ylilyönneistä huolimatta kuten hän tyylilleen uskollisena lisäsi. Sodan jälkeistä kiltatoimintaa Aarnion komennossa Aarnio palasi Venezuelasta 1952. Hän ryhtyi välittömästi ottamaan yhteyksiä myös rykmenttikavereihinsa. "Oletko valleilla?" kuului tuttu ääni puhelimessa heti olympialaisten jälkeen. Perheellä ei ollut asuntoa. Pioneerijoukkueen johtajan, rakennusmestarin Pellin kanssa avustimme häntä asunnon etsimisessä. Ankaran asuntopulan vallitessa ostettavia kohteita oli vähän. Muutamista löytämistämme mahdollisuuksista hän valitsi omakotitalon Puistolasta. Siitä muodostuikin JR 56:n uusi komentopaikka seuraaviksi vuosikymmeniksi. Minkälainen oli komentajamme rauhan oloissa? Mitkä olivat hänen tavoitteensa ja miten hän niitä toteutti? 1950-1960-luvuilla Johtopäätös oli varsin suoraviivainen ja selvä: Samassa joukko-osastossa taistelleet aseveljet on saatava näyttämään itsenäisyytemme perusarvot ja ohjaamaan mielipiteitä nimenomaan joukkojen perustamispaikkakunnilla niiden mukaisiksi. Olimmehan kaiken lisäksi tuolloin vielä nuoria, sotilaan taidot yhä jäljellä, hyvin pakastettuina tosin. Komppanian päälliköt ja -vääpelit sekä esikunnan henkilöstön hän tunsi ihmeteltävän hyvin. Näin muodostui perustamispaikkakunnille ja Helsinkiin sekä Turkuun nopeasti "verkosto" nykykieltä käyttääkseni. Aarnion ensimmäisenä tavoitteena oli suurtapahtuma aselevon solmimisen 10-vuotispäivänä. Normaali kokoontuminen ei sopinut hänen suunnitelmiinsa. Niinpä hän kävi ainakin kolme palaveria ilmavoimien silloisen komentajan kanssa. Olin mukana "adjutanttina". Komentaja oli aluksi vastaan, olisihan tämä ensimmäinen asevelitapaamisen yhteydessä tapahtuva ylilento, ankara rahapula, mahdollisesti poliittinenkin aspekti kävivät komentajan mielessä. Paikallisen väestön mielialan nostattaminen ja vastaavat argumentit eivät ensi kerralla tehonneet. Komentajan periaatteessa myönteisen suhtautumisen tueksi hän löysi, Motin painaessa päälle, lopulta riittävästi perusteita. Ilmavoimien hävittäjälentue lensikin Uuteenkaupunkiin kokoontuneen joukon yli 1. Divisioonan sodanaikaisen komentajan kenraali Paavo Paalun tarkastaessa ryhdikkäitä rivejä. Kokoontumisesta oli myös tiedotettu Motti-Matin tyyliin sopivalla tavalla. Yksityislentäjä pudotti alueen kyliin 70 000 lentolehtistä edellisenä päivänä, niinpä yli tuhat MM-aseveljeä saapui koolle. Paikallislehdet kuvasivat ja kertoivat etusivun otsikoin onnistuneesta juhlasta. Aarnio piti voimakkaan puheen. Kilta perustettiin, annettiin julkilausuma perushankintojen nopeuttamisesta jne. Tulos oli odotettu, lehdet julkaisivat sen niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti, erikoisesti perustamispaikkakunnat oli otettu huomioon. Olen näin laajasti muistellut kahta tapahtumaa. Ne olivat näytteitä siitä Aarnion aloitekyvystä ja improvisoinnista, jotka olivat hänen tavaramerkkinsä, "brändinsä" niin rauhan kuin sodan aikana. Eihän meillä ollut aloitettaessa mitään organisaatiota eikä pennin pyörylää rahaa. Suomalaisella klubilla järjestettiin jälkipuintitilaisuus. Motti-Matti sai suitsutusta niin maalta, mereltä kuin kaupungilta. Osanottajille jaettiin aikamoisen toimitustyön tuloksena ensimmäinen kiltalehtemme "Jalkaväkirykmentti 56 isänmaamme ja kansamme suojana 1941-1944". Se on siitä lähtien ilmestynyt vuosittain. Rahaakin oli jäänyt sen verran, että iltaa voi verrata parhaisiin "Mottilassa" sodanaikaisen komentopaikan nimi vietettyihin "teema"-iltoihin. 1970 ja 1980-luvuilla Kilta järjestäytyy Sääntöjen laadinta oli ensimmäinen tehtävä. Rykmentissä oli monta kiltaveljeä, jotka olivat opiskelleet oikeustiedettä joko ennen sotiamme tai niiden jälkeen. Yrjö Salo pitkäaikainen rykmentin adjutantti, Arno Mikkola turkulainen rykmentin oikeusupseeri, Pentti Kaartinen joukkueen johtaja ja komppanian päällikkö onnistuivatkin Motti-Matin johdolla niin hyvin, että säännöt sel- 36 37

laisenaan kelpaavat vaikkapa todellisen perinneyhdistyksen käyttöön veteraanisukupolven poistuttua näyttämöltä. Motti-Matin ajattelun mukaan kilta ei ollut perinneyhdistys, se oli edelleen toimiva joukko-osasto, nyt vain rauhan oloissa tähän soveltuvine tehtävineen. "Kentällä" keskusteltiin perustamisesta aika paljon. Satakuntalais-varsinais-suomalaisten perinteisiin "jahkailuihin" kuului myös empiviä ajatuksia. "Mitäpä sitä turhaan rekisteröimään, nykyinen käytäntö onnistuneine juhlineen ja kokoontumisineen on ihan riittävää, turhaa byrokratiaa ja rahan kulutusta." Laitilalaiset toivat munien lisäkkeenä sitä "oikeeta". Otettiin "fingerporilliset" kuten Kyär (Kustaa Ala-Kaila) ehdotti. Motti kiitti sanoen lopuksi: "Pulinat pois, kilta rekisteröidään". Kysymys oli pois päiväjärjestyksestä. Hän myös totesi toisen periaatteen, jota on kunnioitettu koko ajan: Jäsenmaksua ei peritä, meidän on oltava niin aloitteellisia, että niin yhteisöt kuin yritykset ovat valmiita ilomielin luovuttamaan tarvittavat "mitättömät" varat käyttöömme. Motti aisti myös kiltalaisten ajatukset hyvin. Mm. huoltorahastomme sääntöjä muotoiltaessa hän käytti toista menetelmää. Kun säännöistä ei päästy yksimielisyyteen, hän perusti toimikunnan pohtimaan ja laatimaan kompromissiehdotuksen, joka sitten hyväksyttiin yksimielisesti. Näin kertoo Mauri Sormaala, joka toimi aktiivisesti niin kiltalehtemme toimittajana kuin kokouksien sihteerinä sekä Motin arvostamana rykmentin jääkärijoukkueen johtajana ja menestyksekkäänä diplomi-insinöörinä monessa yrityksien johtotehtävissä ja kiltamme pitkäaikaisena varapuheenjohtajana. Kuten näkyy, joustavuus säilyi Motin olemuksessa pitkälle elämän ehtoon saapuessa. Mainittakoon hänen kiintymyksestään aseveljiinsä ja perustamaansa kiltaan, että hän lahjoitti killalle peruspääomaksi arvokkaita pörssiosakkeita ja nimenomaan huoltorahastoon silkkaa rahaa. Hän ei luonnollisesti ollut selvillä toimenpiteiden verovaikutuksista. Apu oli kuitenkin lähellä - Pentti Kaartinen oli kiivennyt byrokratian huippua kohti verohallinnon korkeaksi virkamieheksi hänestä Aarnio sai luotettavan asiantuntijan niin omissa kuin killankin vero- ja talousasioissa. Killan symbolit olivat hänen mielessään alusta alkaen. Kiltaveli Juhani Vasta sävelsi killan kunniamarssin. Valstan ehdotuksesta opetusneuvos Antti Henttonen kirjoitti säveliin soveltuvat, vetoavat sanat. Antti kertoi, että hän ei henkilökohtaisesti tuntenut Motti-Mattia nimi oli kuitenkin 1925 syntyneen talvisodan vapaaehtoisen mielessä myyttisenä hahmona. Olikin suuri kunnia, kun Aarnio kutsui hänet marssin ensiesityksen jälkeen kahville Ekbergille ja antoi muistoksi "Kadettien laulukirjan". Pataljoonan pitkäaikainen adjutantti Usko Tilanterä ja hänen Saara-aviopuolisonsa molemmat arkkitehtejä suunnittelivat killan lipun. Killan vuosikokous pidettiin 1974 juhlavissa puitteissa Huovinrinteen varuskunnassa Säkylässä Porin Prikaatin muistorikkaissa tiloissa kaksipäiväisenä tilaisuutena. Motti-Matti julisti aluksi 30-vuotisen "kylmän" sodan päättyneeksi, Suomen lippu uuden vasta-naulatun ja vihityn oman lipun seuraamana ja rykmentin uuden kunniamarssin sävelten tahdittamana kannettiin saliin. Rykmentin komeimmat miehet olivat lipunkantajina ja lumipukuiset kiltaveljien pojat lippuvartiossa. Sen jälkeen ojennettiin Porin Prikaatin komentajalle ja kahdelle aliupseerikoulun oppilaalle kiikarikiväärit pienen maan puolustusvoimien tärkeimmät aseet lahjoittajien kokemusten mukaan. Kilta muisti vuonna 1976 kunniapuheenjohtajaksi kutsuttua Motti-Mattia monin muodoin. Tasavuosina järjestettiin Katajanokan Kasinolla juhlapäivälliset, joihin kutsuimme myös niin hänen kadettitovereitaan kuin muita läheisiä ystäviä. Virolaiset vapaussotakaverit tulivat 1976 Ruotsista häntä onnittelemaan ei ollut epäilystäkään kunnioituksesta, jota he tunsivat aikoinaan parikymppistä nuorukaista kohtaan, joka oli rientänyt heidän avukseen. Hänen täyttäessään 80 vuotta pidimme vuosikokouksen Santahaminassa. Puistolan arkea Koti oli tärkeä paikka Motille. Hänen aviopuolisonsa "Jussi" (Aino Sigrid Aarnio) oli rauhallinen ja hieno ihminen, jonka tehtävänä oli pitää huolta kodista ja aviomiehestään. Sen hän tekikin varmoin ja vähäeleisin ottein. Hän oli ystävällinen ja huomaavainen emäntä, joka oli Matin elämän moninaisissa käänteissä häntä auttanut ja myös "ohjannut" häntä monella tavalla. Erityisesti Motti muisteli sotakorkeakouluvuosia, jolloin talouskin oli tiukalla ja opiskelu todella kovaa. Taisipa loistavasta opintomenestyksestäkin aimo annos olla "Jussin" ansiota. Perhettä kohtasi suuri suru, kun heidän ainoa poikansa poistui nuorena miehenä 38 39

näyttämöltä muutama vuosi Venezuelasta saapumisen jälkeen. Motin jäätyä lopullisesti eläkkeelle elämä käsitykseni mukaan seestyi. Niinpä Motille oli lähes murskaava isku, kun aviopuoliso temmattiin lyhyen sairauden jälkeen pois vuonna 1979. Talossa oli erinomainen järjestys. Yläkerrassa oli työhuone, jossa muutaman kerran pistäydyin. Se oli omistettu työlle, ts. hänen kirjallisille harrastuksilleen. Huomattavin niistä oli vuonna 1966 ilmestynyt "Talvisodan ihme" -teos. Se herätti huomiota, mutta silloisissa poliittisissa oloissa se myös haluttiin "unohtaa". Luin sen uudelleen. Minuun se teki edelleen vaikutuksen. Hän oli yleisesikuntaupseerin pätevyydellä analysoinut Neuvostoliiton sodanvalmistelut suurella tarkkuudella sekä kuvannut mottitaistelut Lemetissä ja muilla rintamanosilla tyyneydellä ja asiantuntemuksella liikaa korostamatta omaa osaansa tosiasiat saavat puhua. Pyysin häntä kertomaan teoksestaan ja kokemuksistaan työtovereilleni osa sodan käyneitä, osa nuorempia muistan kuinka haltioituneita he olivat esityksen jälkeen. On vahinko, että hänen suuri arkistonsa joutui hänen kuolemansa jälkeen unohduksiin, kilta menetti myös hänen päiväkirjojaan, jotka varmaan olisivat sisältäneet huomioita hänen elämästään. Hän kertoi myös harrastuksistaan myös muista kuin kiltaa koskevista eläkevuosinaan. Punainen Risti ja Kouvolan Seuran Helsingin osasto olivat päällimmäisinä. Hän myös seurasi niin sotilaallista kuin poliittista kehitystä. Hän eli viimeiset vuotensa varsin yksin. Hänen kehollinen kuntonsa tosiaan huononi puolison kuoleman jälkeen. Kiltaveljet kävivät onneksi häntä kohtuullisen usein katsomassa. Mauri ja Leeni Sormaala ja minun aviovaimoni Eeva ottivat tavakseen käydä lähes viikoittain keittämässä kahvia ja viemässä jotain purtavaa. Jouduin noina vuosina olemaan paljon ulkomaanmatkoilla, pyrin liittymään mukaan kotimaassa ollessani käynnit nimittäin olivat meille ainakin yhtä tervetulleita kuin talon isännälle hän oli erinomainen seuramies ja kokemustensa kertoja. Kesäisin 80-luvulla vierailivat turkulaiset kiltaveljet Arno Mikkola, Urpo Levo ja Kosti Tammenniemi Puistolassa. Se oli tärkeä vuosittainen tapaaminen, jolloin vaihdettiin uutisia, syötiin erinomainen ateria, jonka Motin toimeksiannosta kiltasihteerimme Matti Haussilan sodanaikainen komppanianpäällikkö aviovaimo oli laittanut. Motti muistutti, että nyt syömme todellista herkkua olihan kokkimme ylipormestari Auran vieraiden kestitsijä Helsingin kaupungintalossa ja Auran kulinaarinen maku oli tunnettu ja tunnustettu. Yleisesikuntaeversti Matti A. Aarnion elämänliekki sammui 16.12.1984. Hänen veljensä everstiluutnantti Kalle Aarnio ilmoitti asiasta joulun aluspäivinä. Hän oli kertonut viimeksi tavatessamme menevänsä Kouvolaan joulunviettoon. Ankara taudin puuska oli tavoittanut hänet lähdön hetkellä. Matka päättyikin sairasvuoteeseen Malmin sairaalassa. Sukulaiset päätyivät hiljaisiin hautajaisiin. Helsingin varuskunnan neljä esiupseeria ja kiltaveljien lippuvartio seisoivat arkun äärellä, kiltaveli Erkki Luntamo lauloi "Matkamiehen virren". Tasavallan Presidentti Mauno Koiviston muistoadressi luettiin. Killan edustajat laskivat havuseppeleen. Motti-Matti, yksi maineikkaimmista sodanaikaisista sotilaista, oli siunattu haudan lepoon. Teksti on lainaus Antero Kallion laajemmasta kirjoituksesta Hannu Särkiön kirjasta Eversti Matti Aarnio 40 41

tykistöleirialue rakennettiin samalla tavalla kenraali Uolevi Poppiuksen johdolla vuosina 1948-1956. Rovajärvelläkin osa leiriläisistä sai tyytyä rakennushommiin ja pääsi tuskin lainkaan osalliseksi varsinaisesta tykistökoulutuksesta. Paljon käyttöä Kesä 1939 oli viimeinen täysipainoinen leirikesä. Suojeluskuntajärjestössä tehtiin suuria muutoksia vuonna 1941. Silloin piirijako meni uusiksi ja Varsinais-Suomen piiristä osa kunnista siirrettiin uuteen Vakka-Suomen Suojeluskuntapiiriin, jonka esikunta sijoitettiin Raumalle. Uuteen piiriin määrätyt kunnat ja suojeluskunnat eivät enää käyttäneet Naantalin leirikeskusta. Jatkosodan sytyttyä leirin käyttäjiksi jäivät lähinnä sotilaspojat ja pikkulotat, joten aivan vaille käyttöä ei alue jäänyt, vaikka varsinaiset käyttäjät olivatkin kaukana Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa. Markku Vainio Naantalin leirialue oli kovassa käytössä syksyyn 1939 saakka, mutta suuri puute oli se, ettei kenttätykistö voinut harjoitella alueella. Kaupungin laidalla oleva alue täysin riittämätön tykistön tarpeisiin ja näin jäi koulutuksesta tärkeä osa antamatta yhteistyö jalkaväen ja tykistön kanssa. Tykistölle rakennettiin oma harjoitusalue Perniöön, missä kevyillä kanuunoilla oli riittävästi ampumatilaa. Leirin ylläpito vaati rahaa ja jotta sitä olisi saatu, vuokrattiin leirialuetta ulkopuolisille järjestöille. Esimerkiksi Vapaussodan Rintamiesten Liitto käytti leirialutta vuonna 1934 kesäpäiviensä majoitus- ja vierailupaikkana. Tällöin alueella kävi kautta maan tunnettu maanpuolustusmies Parkanon paroni, vapaaherra Gustaf Wrede. Alue pystyikin tarjoamaan kohtuutasoista majoitusta sen jälkeen, kun sinne valmistui upseereiden asuntola. Vuonna 1929 leirille valmistui kiväärirata, joka olikin alueen käytetyin koulutuspaikka. Myös pistoolirata saatiin valmiiksi, mutta sen käyttö oli huomattavasti vähäisempää kuin kivääriradan. Leirikokonaisuus oli talvisodan alla hyvä. Olivat tarpeelliset ampumaradat, yleisurheilun ja ennen muuta pesäpallon pelaamisen ja opettamisen mahdollistava tasokas urheilukenttä. Niillä päästin pitkälle fyysisen kunnon kohotustyössä. Aivan leirialueen vieressä oli hyvä uimaranta, jolla kesäleireillä oli suuri virkistysarvo. Everstiluutnantti ja piiripäällikkö Aarne Peltoselle 1933 pystytetty muistomerkki uudelleen pystytettynä ja entisöitynä 23.12.1986 lähellä alkuperäistä leiripaikkaa ja nyt Naantalin Reserviupseerien nimissä. 44 45

Leena Virri-Hanhijärvi Impolan Poppoon jälkipolvi kokoontui Sastamalassa muistelutilaisuuteen Lantula-talolle Impolan Poppoon muistelutilaisuuteen viime kesäkuussa 11.6.2016 saapui lähes sata Impolan Poppoolaisen jälkeläistä ja muita heidän läheisiään. Useimmat olivat Sastamalan seudulta, mutta oli kutsu tavoittanut kauempanakin asuvia. Paikalla oli myös Killan puheenjohtaja ja sihteeri sekö VIP Sastamalan edustajat. Killan kunniapuheenjohtaja Antero Kallio oli yllättäen joutunut perumaan tulonsa. Tilaisuus alkoi Lantulan seudun kyläyhdistyksen valmistamalla herkullisella lohikeitolla. Tilaisuuden alkutervehdyksen esitti Lantulan seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Leena Virri-Hanhijärvi Tuure Virrin tytär. Hän muisteli Impolan Poppoossa kaatunutta enoaan ja vanhempiensa osallistumista sekä Impolan Poppoon että Killan tapahtumiin. Varsinaisesta ohjelmasta vastasi Lantulan Pohjan Poijjaat ja he esittivät lauluin, kuvin ja tekstein Hannu Mäkelän käsikirjoituksen pohjalta kappaleen Impolasta Karhumäkeen, Impolan Poppoon sotareissu. Lukijana Mauri Kaaja. Kappale alkoi Valto Saunanojan ja Eila Vallin häistä kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1941 ja päättyi Impolan Poppoon tarun päättymiseen sotatoimissa Karhumäessä 28.12.1941. Miesten sota kuitenkin jatkui. Ennen vuotta 1912 syntyneet kotiutettiin ja muut näitä nuoremmat saivat siirron eri rykmentteihin. Suurin osa JR 56:een. Esitys kosketti jokaista läsnäolijaa. Ei tainnut olla yhtään kuivaa silmää yleisön joukossa. Esityksen avulla jokainen meistä pääsi eläytymään esi-isiemme tilanteeseen vuonna 1941. On hyvä jälkipolvien ymmärtää mistä oikein silloin oli kysymys. Seija Levonoja esitti lottapuvussaan laulun: Oi poika Pohjolan ja yhteislauluna laulettiin Veteraanin iltahuuto. Ritva Haavisto, Viljo Ylijärven tytär, esitti runon: Juhannuspäivänä 1941. Tuolloin hän oli vielä pieni tyttö. Killan puheenjohtaja Pentti Isotupa toi Killan tervehdyksen ja yhdessä sihteerin Martti Aron kanssa luovuttivat Jalkaväkirykmentin 60 kunniakilven Impolan talon ja Virrin talon seinään kiinnitettäväksi. Molemmissa taloissa on vuosien varrella ollut useita Impolan Poppoon kokoontumisia yhteydenpidon ja kanssakäymisen merkeissä. Tilaisuuden lopuksi saimme kakkukahvit. Impolan Poppoon sihteeri Hannu Mäkelä sai tilaisuuden jälkeen kymmenkunta uutta jäsentä ja pyynnön järjestää tulevaisuudessa toinen tilaisuus. Alkutervehdyksen piti Leena Virri-Hanhijärvi: Hyvät Impolan poppoon muistelutilaisuuteen saapuneet: Lämpimästi tervetuloa. Meitä on täällä kymmeniä joita näiden Impolan Poppoon miesten sotataival koskettaa syvästi. Mukana on useita Impolan Poppoon sotaorpoja, sotainvalidien ja -veteraanien lapsia, lapsenlapsia ja muita sukulaisia, joita tämä asia koskettaa. Mukana on myös JR 56 ja JR 60 Killan edustajat sekä VIP Sastamalan edustajat. Impolan Poppoon muistelot tilaisuussa esiintyivät sodanajan sotilasasuun pukeutuneet Pohjan Pojjaat -mieskuoro. Kuva Seppo Kompuinen Impolasta lähteneistä 204 miehestä on elossa enää silloinen nuori luutnantti Antero Kallio iältään 98 vuotta. Hän oli tulossa tähän tilaisuuteen, mutta joutui perumaan tulonsa läheisen ihmisen kuoleman johdosta. Hän lähetti lämpimät terveiset ja kiitoksensa perinnetyöstä, mitä tälläkin hetkellä teemme. Itse olen Tuure Virrin tytär. Isäni lähti 26 vuotiaana Impolan Poppoon mukaan ja oli jo kokenut talvisodan Summan raskaat taistelut. Pelko oli varmasti jossain takaraivossa että joutuisi uudelleen kokemaan saman. Usko oli kuitenkin vahva siihen, ettei näin kävisi. 46 47

Muistikuvani Impolan poppoosta sijoittuvat 1970-luvulle. Olin mukana jo vuonna 1974, kun isäni Tuuren, Emil Sannan, Valto Saunanojan ja Taisto Pohjan aloitteesta. Impolan poppoo kokoontui ensi kerran Impolan taloon. Impolan poppoo 6./JR 60 perustettiin Impolan talossa 1971. Muistan hyvin Impolan juhlan, kun sisareni Liisa teki sinne kakun, jonka päällä oli teksti 6./JR 60. Olin monissa JR 56 ja JR 60 Killan vuosijuhlissa ja kokouksissa. Myöntää kuitenkin täytyy että 70-luvulla, vähän yli kaksikymppisenä en juurikaan ajatellut missä tilaisuudessa olin mukana. Ei silloin asia kiinnostanut, mutta vanhempieni avuksi menin. Sen muistan että tilaisuuksiin liittyi vanhemmillani hyvin voimakkaita tunteita, varsinkin isäni tunteili voimakkaasti. Olen ehkä perinyt saman tunteilun isältäni. Muistan erittäin mukavina Killan kokousreissut. Kyydissäni oli vanhempieni lisäksi usein Silverin Aarne ja Stormin Kalle vaimoineen ja Kalle kun oli huumorimiehiä, matkoista ei tullut tylsiä. Hän kertoi hauskoja tapahtumia sotareissusta ja rauhan ajastakin. Olihan näiden miesten pitkässä taipaleessa myös hauskoja hetkiä. Sota koetteli äitini ja isäni perhettä kovalla kädellä. Tämän talon seinällä olevassa Isänmaan puolesta-taulussa henkensä antaneiden nimien joukossa on kaksi Puntoa ja kaksi Virriä. Samana päivänä 2.8.1941 kaatui naapurikylien pojat äitini veli Heikki Punto ja isäni veli Kauko Virri. Pappi vei samalla käynnillä viestin sekä Puntolle että Virrille. Isäni haavoittui sodassa ja jäi sotainvalidiksi, mutta pystyi palvelemaan sodan loppuun asti. Punton veljeksistä Kauko oli kouluttajana Utissa talvisodan ajan ja olisi voinut siellä jatkaa vielä jatkosodankin, mutta halusi rintamalle. Hän pääsikin sitten Impolan Poppooseen. Syksy 1941 oli Impolan Poppoolle raskasta aikaa, varsinkin loppusyksyn raskaitten taisteluiden takia lomia ei juuri myönnetty ja huolto ei toiminut. Kauko Punto koki raskaana nuoremman veljensä kaatumisen ja henkinen paine kasvoi niin että koska hän ei saanut lomaa, hän lähti ns. omille lomille muutaman muun tapaan. Ennen lähtöä hän oli kertonut isälleni Tuure Virrille, että hän lähtee hyvästelemään kotiväen, koska hän ei tule selviämään sodasta. Huomattuaan Kaukon lähdön isäni oli kertonut asiasta komppanian päällikölle, joka oli ymmärtäväinen esimies. Kauko oli päällikön mukaan hyvä sotilas. Tuure sai Kaukolle litterat ja hän lähti hakemaan Kaukoa takaisin rintamalle. Murhe oli Punton talossa suuri kun kotiväki tajusi Kaukon tulleen omille lomille. Äitini kertoi kuinka veli oli kovin väsynyt, itkuinen ja makasi paljon salissa. Tämä oli myös paljon keskustellut tilanteesta isänsä kanssa. Helpotus oli suuri kun isäni oli saapunut ja tuonut litterat. Yhdessä he palasivat rintamalle Karhumäkeen. Tragedia kuitenkin jatkui. Ei kulunut kuin viikko tästä kun Punton perhe sai taas uuden iskun. Kauko oli tupakalla muutaman miehen kanssa ja Ässä-rykmentin tykkimiehet ampuivat erehdyksessä kranaatit heidän niskaansa. Siinä kaatui Kauko ja Antti Kuisma sekä muutama muu haavoittui. Tragedia vain jatkui myös kotirintamalla. Tieto Kaukon omille lomille lähtemisestä oli kiirinyt pahantahtoisten ihmisten korviin ja kun Kauko heti palattuaan kaatui omien harhakeskityksestä, sai uusi huhu siivet. Kauko Punto on ammuttu karkurina. Äitini ja Kaukon toinen sisar muistelivat muutama vuosi sitten tuota aikaa Punton perheessä. Suuri oli suru poikien kaatumisesta. Toisesta piti tulla maatilan jatkaja ja isä olisi jo väsyneenä halunnut luopua talonpidosta. Tämän surun keskellä joutui vielä kohtaamaan joidenkin ihmisten taholta halveksuntaa ja juorun kohteena olemista. Suunnaton ahdistus, suru ja tuska olivat perheessä. Kivimäen kirjaa Murtuneet mielet lukiessa ymmärsin hyvin miksi Kauko lähti omille lomille. Lukemattomia olivat ne miehet jotka sieltä lähtivät täysin murtunein mielin. Toiset lähtivät pakoon ja saattoivat siten tulla teloittamalla ammutuiksi. Toiset sairastuivat mieleltään ja kaikille ei hoitopaikkoja ollut ja osa näistäkin laitettiin sitten sotaoikeuteen. Oikea paikka olisi nykytiedon mukaan ollut psykiatrinen sairaala ja diagnoosi burnout ja masennus. Mikä ihminen voi tuomita noissa tilanteissa hermonsa menettäneitä? Murheesta Punton talossa seurasi kuitenkin jotain hyvää. Syksyn 1941 tapahtumien aikana alkoi kirjeenvaihto Helvi Punton ja Tuure Virrin välillä. Konrad-isä pyysi ensin Helviä kirjoittamaan naapurikylän Tuure Virrille, koska tämä oli samassa joukkueessa kuin Kauko-poika. Konrad isää vaivasi huoli pojasta, joka otti veljensä kaatumisen kovin raskaasti. Helvi kirjoitti isänsä puolesta, mutta vähitellen kirjeenvaihto muuttui kahdenkeskiseksi. Tämä kirjeenvaihto johti kihlaukseen ja avioitumiseen 1947. Ja siksi minäkin nyt saan elää vapaassa Suomessa. Vielä kerran: Olette kaikki lämpimästi tervetulleita! Leena Virri-Hanhijärvi, Impolan Poppoon puheenjohtaja 48 49

Eurajoen kirjastotalolla 11.5.2016 laatan ja kilven paljastustilaisuudessa puhuu Killan puheenjohtaja Pentti Isotupa. Kuva Seppo Kompuinen Hallituksen kokouksessa 22.3.2016 Rauman valtuustosalissa puhuu Rauman kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hanna Marva, kuvassa vasemmalta veteraanit Keijo Kirveennummi ja Soini Sainio, Killan I varapuheenjohtaja Esa Haarala ja Killan puheenjohtaja Pentti Isotupa. Kuva Seppo Kompuinen